Yhteisvastuu

Meillä Suomessa on nyt vallassa sellainen hullu-mies-huittisista. Mies on entinen koulukiusaaja ja nyt aikuisena päässyt kiusaamaan koko kansaa. Ei voi sanoa etteikö hänellä ole käytöstapoja, vaan että ne ovat "edistyksellisiä". Joskus vielä nauretaan sille, kuinka pääministeri ennen kulki huopahatussaan ulos vankilanporteista ja nyt shortseissaan kohti Brysselin marmoripalatseja. Ajat ovat tosiaan muuttuneet.

Kuvassahan tallustelee siis Suomea sen historian toistaiseksi vaikeimpana aikana johtanut pääministeri Edwin Linkomies ja hänen tyttärensä Sinikka, joka toimi itsekin kansanedustajana 70-luvulla. Toisin kuin isänsä, Sinikka sai aikaiseksi pahaa vahinkoa lisääntymällä ja saattamalla maailmaan toimittaja Lauri Karhuvaaran.

Vaikka suomenkieli onkin värikäs ja käyttökelpoinen, se ei oikein taivu yhteiskunnallisen kritiikin antamiseen kovin tehokkaasti. Suomalaiset lienevät asuneet niin kauan impiwaarassa, etteivät voineet luoda sanoja politiikan kiemuroille. Tunnemme toki suomalaisen väkevän ja suorastaan liikutuksen kyyneleet poskille nostavan miehen sanan - "lupaus". kun suomalainen mies joskus muinoin jotain lupasi, oli kunnia asia pitää siitä kiinni katkeraan loppuun asti. Maailma on monikulttuurisuuden myötä muuttunut varmaan huomattavasti paremmaksi paikaksi, koska nykyisin lupaus on samanlainen sana kuin arabian taqiyya.

Suomen alkuperäinen sana "yhteisvastuu" on korvattu lainasanana englannista, johon se on tullut tietenkin umpikierojen valehtelevien sammakoitten ranskasta - "kompromissi". Sanalla tarkoitetaan mitä tahansa poliittista lupausta, joka rikottiin. Kompromissi on korvannut nyky-suomessa sanan lupaus. Kuvaavaa on, että kompromissi sanan vartalo tarkoittaa lupausta (promise) ja etuliite yhteistä (co-). Niinpä jostain niinkin ylevästä asiasta kuin yhteisestä lupauksesta, yhteisestä sitoumuksesta on tullut tässä sosialistisessa hyvinvointiyhteiskunnassa uuskieltä, joka tarkoittaa vaalikarjalle annettujen lupausten pettämistä eukonvastuunkannon nimissä.

Miksi nämä idiootit oikein pääsevät valtaan, on perimmäinen kysymys. Heille näkyvyyttä ja julkisuutta antavat toimittajat. Tuskin olisi Karhuvaara hakenut aamustudioon jäyhää ja itseironista isoisäänsä haastateltavaksi. Helpompi on jututtaa kaltaisiaan bimboja ja nauraa heidän kanssaan omille jutuilleen. Maan suurimmassa yksityisessä mediassa penaali Elina Grundström laukoo aviisin PÄÄKIRJOITUKSESSA niin levottomia juttuja, että hirvittää. Hän onnistuu näkemään nykyisen laman miesten naisiin kohdistamana sukupuolisyrjintänä. Itsekkäät karva-ahterit kun kuulemma työntävät yritystukia perinteisille teollisuuden aloille, jotka edustavat Elinan mielestä aurongonlaskun alaa. Toisaalta, Suomihan on kohta tilanteessa jossa ainoa valonsäde on ilta-auringon viimeinen.

Hallituksen toiminta tuo Elinalle mieleen 30-luvun natsi-Saksan. Niin se tuo minullekin mutta ihan eri syistä, joita ei ole tarpeen nyt käsitellä. Elina toteaa, että yksityisen puolen miehet tienaavat keskimäärin yli 3.600 euroa, mutta kuntapuolen nainen vain 2.850. Elina ei tietenkään viitsinyt verrata esimerkiksi kuntapuolen miesten keskipalkkaa (3.319) valtion naisten vastaavaan (3.398). Elatussuhde kun menee kuitenkin noin päin. Vaikka Elinaahan se ei hetkauta, sillä hänen mielestään velkaa pitää ottaa lisää, jotta kuntapuolella voidaan rehkiä hikihatussa hommia, toisin kuin vientisektorilla, jossa vain seisoksitaan lapionvarteen nojaillen. Sen verran vähään on nyky-Suomessa lapiohommat jääneet, ettei niitä taida enää löytyä kuin kesämökeiltä. Ruostuneena ja toimettomana.

Elinan kirjoitus henkii sitä typeryyden ilmapiiriä, jonka kulminaatioksi muodostui Alexander Stubb. Ikinä kuuna kullan päivänä kaikki ne vuodet jolloin vaadin Jyrki Kataisen eroa en tullut ajatelleeksi, että kykypuolueesta löytyy vielä vajaaälyisempi vastuunkantaja virnistelemään vaalikarjalle. Ei Stubb tietenkään ole Vapaavuorta tai Risikkoa parempi, jos mittarina pidetään valtiontalouden korjaamista, mutta hänen valintansa perustui populismiin eli mielikuviin. Niitä mielikuvia on luonut ja yhä luo elinagrundströmit, joiden älyn lahjat tuntuvat riittävän lähinnä polkupyörällä ajoon. Eilen kehätiellä ajaessani pohdin hiljaa mielessäni, että meinaako ne hullut tosiaan laittaa tänne ruuhkamaksut ihan niin kuin verotus ei jo olisi riittävän kireä.