perjantai 26. syyskuuta 2014

Estonia

Maikkarin uutisessa kerrotaan, että Estonian uppoamisesta on kulunut 20 vuotta. Suomalaisille tapaus on vähän samanlainen kuin Kennedyn murha amerikkalaisille. Jokainen varmaan muistaa missä oli ja mitä teki kuultuaan onnettomuudesta ensikerran.

Kuuntelin tuon radioliikenteen Silja Europan ja Estonian välillä viimeksi noin 15 vuotta sitten. Nyt kuuntelin uudestaan, ja niskavillat nousivat pystyyn. Jokaisella meistä on omat kytkökset tapahtumaan, enkä blogissani halua kertoa omistani, mutta niitä on useita ja eri tavalla siihen liittyen.

Estonian onnettomuus opetti aikoinaan minulle monta asiaa, mutta yhden ylitse muiden. Kukaan ei koskaan voi tietää, miten toimii täysin ennalta-arvaamattomassa tilanteessa. Halvautuuko eli meneekö ns. puihin vai kykeneekö toimimaan rationaalisesti. Asiaa ei voi ennakolta kukaan tietää, mikä on hyvä asia. Toivottavasti kukaan lukijoistani ei sellaiseen tilanteeseen joudukaan.

Lähes yhtä iso katastrofi oli Thaimaan tsunami, jossa isolla osalla suomalaisia kuoli tuttavia - minullakin. Elämä on jatkuvaa kouluttautumista luopumisen varalla. Lopuksi luovutaan kaikesta. Sitä on elämän koulu.

Ei kommentteja: