Kuuntelin tuon radioliikenteen Silja Europan ja Estonian välillä viimeksi noin 15 vuotta sitten. Nyt kuuntelin uudestaan, ja niskavillat nousivat pystyyn. Jokaisella meistä on omat kytkökset tapahtumaan, enkä blogissani halua kertoa omistani, mutta niitä on useita ja eri tavalla siihen liittyen.
Estonian onnettomuus opetti aikoinaan minulle monta asiaa, mutta yhden ylitse muiden. Kukaan ei koskaan voi tietää, miten toimii täysin ennalta-arvaamattomassa tilanteessa. Halvautuuko eli meneekö ns. puihin vai kykeneekö toimimaan rationaalisesti. Asiaa ei voi ennakolta kukaan tietää, mikä on hyvä asia. Toivottavasti kukaan lukijoistani ei sellaiseen tilanteeseen joudukaan.
Lähes yhtä iso katastrofi oli Thaimaan tsunami, jossa isolla osalla suomalaisia kuoli tuttavia - minullakin. Elämä on jatkuvaa kouluttautumista luopumisen varalla. Lopuksi luovutaan kaikesta. Sitä on elämän koulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti