torstai 1. syyskuuta 2016

Kannattaako äänestää?

Rakkaat lukijani,


Aurinko on kiertänyt kotiplaneettaamme Maata taas muutaman valominuutin päässä sitten edellisen päivitykseni. Tiedätte sanonnan "ei mitään uutta auringon alla". Lainaan Kauko Kareen pamflettia "Tähän on tultu" vuodelta 1967:
1. Kunnioittakaamme valtiota, demokraattisena järjestelmänä, Snellmanin tavoin. Kansakunnalla ei ole korkeampaa henkisen ja älyllisen ("siveellisen") yhteistoiminnan muotoa kuin valtio.

2. Todetkaamme, että valtio toteutumismuodoissaan antaa aina sijaa arvostelulle, koska "kaikki valta turmelee käyttäjänsä ja täydellinen valta turmelee täydellisesti" (Wyndham Lewis, Paavo Soukka).

3. Valtion kunnioittaminen vaatii siis kansalaisilta valtiollisten velvollisuuksien ja vapauden vaatimusten jatkuvaa ylläpitämistä, vallassaolijoista huolimatta ja usein heitä vastaan - kuten nyky-Suomessa.

4. Demokraattisen julkisuuskäytännön vallitessa ja joukkotiedostusvälineiden aikana vallassaolijoilla ja puoluepyrkyreillä on käytössään monia tehokkaita kielellisen vaikuttamisen eli propagandan keinoja. On siis joka hetki varjeltava demokratian sanaston, varsinkin sen perussanaston, säilymistä puhtaana ja kirkkaana. On oikein tulkittava sanat itsenäisyys, oikeus, edistys, taantumus, kansallisuus jne. Jos niiden tosiasiallinen sisällys hämärtyy, vallankeskitys voi pukeutua "vapaamielisyyden", taantumus "edistyksen" sanalliseen kaapuun. Aito radikalismi sanan varsinaisessa merkityksessä onkin tarkistettua, tiukasti tutkittua asiallisuutta.

5. Kuten kielen symbolit (sanat), voivat myös valtion henkilösymbolit joutua väärennysyritysten kohteiksi. Johdonmukainen analyysi antaa tulokseksi joko aidon tai epäaidon, älyllisesti rehellisen tai älyllisesti epärehellisen johtajan (Mannerheim - Kekkonen). Asemasta riippumaton tutkiskelu on siis välttämätön. Kaikissa tapauksissa demokratia torjuu myytit, sen arvonmuodostus perustukoo aina asiallisuuteen.

6. Parhaat valtiolliset toimintanormit ovat perityt ja tavallisesti kirjoittamattomat. Usko organisaatioiden ja "suunnitellun" uuteen ihmeitä tekevään voimaan on ominaista totalitarismille; suhtautukaamme varoen paljoon suunnittelukirjallisuuteen, jonka tendenssinä on monopolisaatio ja vallankeskitys.
Kareen kirjan julkaisusta on kulunut 50 vuotta. Kare (k. 1996) tuskin julkaisi kirjaansa siksi, että olisi lapsellisesti uskonut muutosta tapahtuvan omana elinaikanaan. Tuskin uskoi muutoksen tapahtuvan edes lastensa tai heidän lastensa aikana. Hän halusi dokumentoida poliittisen väärinkäytön kaukaisille sukupolville, jotta he ymmärtäisivät, että mikään ei muutu.

Kuulin tarinan, jossa metsästäjä ampui karhua. Kuti meni ohi. Karhu tuli ja raiskasi ampujan. Karhun löntystellessä pois, mies ampui uudestaan. Taas ohi. Karhu palasi ja totesi: "Taisit tykätä siitä".

Suomessa on nähty Kauko Kareen kuoleman jälkeen lukuisa määrä "jytkyjä": Koiviston valinta, Ahtisaaren valinta, Halosen valinta, Persujen nousu ja tuho. Mikään ei ole muuttunut. Äänestäjät vievät lappunsa uurnille kuin lampaat. Kun muutosta ei tapahdu äänestämällä, muutos tapahtuu äänestämättä. Eduskuntavaalien matalin äänestysaktiivisuus oli noin 68% vuoden 2011 vaaleissa. Jos aktiivisuus laskee lähelle 50%:ia, valtiovallan oikeutus on olematon. Tähän on tultu.