tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kataisen nyyttikestit

Eläkkeelle jäänyt Raimo Sailas kirjoittaa suorasukaisesti uudessa Kanava-lehdessä:
Euroalue pysyy koossa vain EKP:n massiivisen tukipolitiikan ja oman mandaattinsa ylittävien operaatioiden varassa. Kyproksen operaatio paljastaa, miten heikoilla jäillä euroa pelattaessa luistellaan. The Economist kertoo esimerkkinä kyproslaisen autokauppiaan tyhjentäneen 26 miljoonan euron tilinsä pankkien ollessa "suljettuina". Kyproksen presidentin Nicos Anastasiadesin tytär on kyseisen kauppiaan juristi ja naimisissa tämän pojan kanssa.

Maan suurimmat pankit Bank of Cyprus ja Laiki ovat mnyöntäneet poliitikoille "lainoja", jotka on kaikessa hiljaisuudessa kuitattu maksetuiksi. Viimeistään syyskussa pidettävien Saksan valtiopäivävaalien jälkeen Suomikin tulee nielemään luottotappioita. Euroalueen raskaan sarjan ongelmat muhivat kuitenkin suurissa jäsenmaissa: Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Työttömyys on kasvanut nopeasti, budjettialijäämää ei saada tavoiterajoihin, ote hapuilee ja johtajuus puuttuu. Ranskassa veronkierron torjumisesta vastannut ministeri Heidi Hautala Jerome Cahuzac kärysi Sveitsissä olleesta salaisesta talletuksestaan, jonka hän oli aiemmin moneen otteeseen kiistänyt.

Espanjassa pääministeri on joutunut korruptiosyytösten kohteeksi, pääoppositiopuolueeseen ei luoteta ja kuninkaallinen perhekin on poliisitutkinnan kohteena. Suomen hallitus on koko toimikautensa ajan korostanut rakenteellisten uudistusten tärkeyttä. Kehysriihessä ei tehty päätöksiä, kuntauudistus takkuaa ja sote-uudistuksesta on tullut absurdi murhenäytelmä. Onnistunut talouspolitiikka edellyttää, että valtionvarainministerin vastuulla laaditaan hallituksen neuvotteluja varten kattavat tiedot perusteluineen ja vaikutusarvioineen. Näin ei ole tehty ja hallituksen kokoukset muistuttavatkin - kauniisti sanottuna - nuotiopiirissä pidettäviä nyyttikestejä toistuvine tunarointeineen.


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Halvan energian historia

Blogini lukijoille lienee tullut tutuksi saada lyhyt yhteenveto ainoan suomalaisen oikeistolaisen aikakauslehden Kanavan artikkeleista. Perjantaina ilmestyi numero 3/2013, ja samassa numerossa mainitaan sekä Jussi Jalonen (Jussi Jalonen - stalinisti 25.8.2012) että hänen poliitiset viholliskuvansa Politika-verkkolehti ja Tundra Tabloids. Mukava huomata, että blogit ja blogistit ovat ottaneet ainakin osittain perinteisen median vanhoista tehtävistä nostaa esiin merkittäviä yhteiskunnallisia epäkohtia.

Lehdessä on myös Matti Hukarin mielenkiintoinen kirjoitus "Vihreä talous ajaa Euroopan väärille raiteille", josta lainaan muutamia kohtia seuraavaksi:
Fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyi viime vuonna 4,3%. Kun Saksa tuottaa puolet sähköstään hiilellä, herää kysymys missä on menty vikaan.

Saksa on luonut kalliin tuetun uusiutuvan energian ja uusien hiilivoimaloiden epäpyhän allianssin. Saksalaiset tukevat uusiutuvan energian tuotantoa 20 miljardilla vuosittain (243 euroa per asukas), mutta silti vain 12% energiasta tuotetaan tuotetaan uusiutuvilla ja sähkö on Suomeen verrattuna tuplasti kalliimpaa.

Seuratessa Vihreiden idealistien johtamaa ilmastopolitiikkaa, huomaa yhtymäkohtia Saksan 30-luvun talouspolitiikkaan - aina propagandan toteutuksesta alkaen. 1930-luvulla Saksa kieltäytyi käyttämästä edullista öljyä vaan pyrki tekemään kaiken itse - ja kalliimmalla. Kumi-, öljy- ja tekstiiliteollisuuden raaka-aineet valmistettiin synteettisesti.Puusta tehtiin korvikeaineita kuten keinosilkki ja -villa, sokeri ja sprii. Sen sijaan puusta ei tehty kallisarvoisia vientituotteita.

Energiapolitiikka ja korvikkeiden valmistus tuli niin kalliiksi, että kansan elintaso alkoi laskea. Epätoivoiseksi ratkaisuyrityksesksi tuli ensin Mefo-vekseleiden anti eli setelirahoitus ja lopulta naapurimaiden kansallisvarallisuuden ryöstä asevoimin. Nyky-Saksan vihreät käyttävät propagandassa vihreää taloutta. Potsdamin ilmastoinstituutin raportin (A new growth path for Europe [2011]) mukaan Eurooppaan syntyy kuusi miljoonaa uutta työpaikkaa jos päästövähennyksiä kiristetään 20%:sta 30%iin. Toiveikas tulos perustuu päästöoikeuden hintatasoon 30 euroa tonnilta nykyisen viiden euron sijaan. Suurin potentiaali on tuulivoimassa, jonka ei siis ole näemmä tarkoituskaan olla kannattavaa liiketoimintaa vaan tukiaisiin perustuvaa kuppausta.

Kiinan halvan tuotannon vuoksi Siemens kirjasi 800 miljoonan euron alaskirjaukset kehittämistään aurinkopaneeleista. Yhdysvallat asetti 31%:n tullimaksun, mutta EU ei ole vielä ryhtynyt vastaavaan, vaikka Kiina toi EU-alueelle aurinkopaneeleita 21 miljardin euron arvosta.

Yhdysvaltojen valitsema tie on osoittautunut kestävämmäksi ympäristöpoliittisesti. Teknologian kehittyminen on johtanut öljyä vähähiilisemmän liuskekaasuvarantojen käyttöönottoon. Suomen hallitus kaatoi reilut kymmenen vuotta sitten vihreiden ansiosta EU:n parlamentin päätöksen turpeen vuotuisen kasvun uusiutumisesta. Kukaan ei ole laskenut paljonko tämä idealismi on meille maksanut. Ainakin se on lisännyt kivihiilen polttoa, mikä on turvetta kalliimpi polttoaine. Kaikki kotimainen energia on tärkeää kansantalouden kannalta.

Ihmiskunta on kehittynyt harppauksin sen jälkeen kun se oppi tekemään halpaa energiaa. EU-alueen ennätystyöttömyys johtuu pitkälti siitä, että kansantaloudet eivät kestä nykyistä energiapolitiikkaa. Kuinka EU selviää jos sillä on velkataakkansa lisäksi maailman raskain tulonsiirtokoneisto ja kallein energia?

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Sote-uudistus

Jyrki Katainen loi Perussuomalaisten pelossa hallituksen, jonka tärkein tehtävä oli vähentää kuntien määrää. Valtio on sälyttänyt vähintään 535 erilaista tehtävää kuntien vastuulle, mutta ei ole varsinaisesti varmistanut, että kunnat voivat säilyttää itsenäisyytensä, minkä perustuslaki vaatii, tarjoamalla riittävää taloudellista korvausta antamistaan tehtävistä. Siinä missä muualla Länsi-Euroopassa kuntia on kuin vilkkilässä kissoja, meidän tsaristinen hallintomme haluaa rajata kuntien keskinäistä kilpailua (hyvistä veronmaksajista). Samaan pyrkii koko EU pyrkimyksellään hävittää veroparatiisit ja yhdenmukaistaa verotus.

Suomessa on noin 3.300 lääkäriä terveyskeskuksissa, ja heille kuuluu keskimäärin parituhatta asukasta vastuulleen. Iso osa asukkaista ei tosin käytä terveyskeskusta vaan työnantajan järjestämää yksityistä sairaanhoitoa, ja osa ihmisistä ei käytä mitään lääkärinpalveluita. Keskimäärin terveyskeskuslääkärin arjen täyttää tuki- ja liikuntaelinsairaiden sekä mielenterveyspotilaiden pitkäaikaisseuranta. Tilkkeenä toimivat kausiluonteiset nuhailijat ja muut ympärivuotiset pikaista hoitoa vaativat sairastelijat. Kuten kaikessa liiketoiminnassa, myös lääkärillä 20% potilaista kuluttaa 80% resursseista.

Yksityisiä työterveyslääkäreitä on noin 10%, jotka kuuluvat työterveyslääkäriyhdistykseen. Noin puolet lääkäreistä työskentelee sairaaloissa omille aloilleen erikoistuneina, kuten Lääkäriliiton kysely paljastaa. Terveydenhuollon perusrakenne siis jakaantuu avoterveydenhuoltoon terveyskeskuksissa ja yksityisvastaanotoilla sekä erikoissaisaanhoitoon sairaaloissa. Lääkkeiden ja hoitokäytäntöjen kehittyessä tehtäväjako on muuttunut, ja nykyiset rakenteet ovat jäänteitä 1972 terveyskeskusten perustamisesta, joskin sekin rakenne nojaa sotien jälkeiseen aikaan kunnanlääkäreiden luomaan järjestelmään.

Pitkäaikaissairaiden hoito oli ennen sairaaloiden vastuulla, mutta nyt siis terveyskeskusten. Lääkärit kirjoittavat erilaisia todistuksia (jopa koulukyydin järjestäminen karhujen liikkumisalueella vaatii lääkärinlausunnon) valtion säätämien lakien takia, mutta samaan aikaan terveyskeskusten lääkärimäärä on kasvanut 5% ja sairaaloiden lääkärimäärä on kasvanut 30%. Suomalaisen julkisen terveydenhuollon toimivuuden takia erikoissairaanhoidon on tavalla tai toisella autettava perusterveydenhuoltoa. Valtio yrittää hillitä markkinoiden toimintaa yhdistämällä riittävän määrän kuntia yhdeksi kokonaisuudeksi, koska EU edellyttää että jokainen kansalainen saa hankkia haluamansa terveyspalvelut keneltä tahansa palveluntuottajalta. Valtiomme siis yrittää vastata tähän omalla sote-uudistuksellaan vähentämällä kilpailua, kun EU:n tavoite on juuri päinvastoin kilpailua lisäämällä saada toimintaa tehostetuksi. Sellainen porvarihallitus.

Erikoissairaanhoidon kuluista noin puolet aihutuu synnytyssairaaloissa. Synnytyssairaaloissa päivystävät eri alojen erikoislääkärit, ja arvioiden mukaan näitä synnytyssairaaloita maahan riittäisi noin 20, mikä on toiminut myös hallituksen tavoitteessa luoda 20 suurta terveydenhoitopiiriä. Jos erikoissairaanhoito ja päivystykset voidaankin keskittää, niin perusterveydenhuolto edellyttää paikallistuntemusta - lääkärin ja potilaan pitkäaikaista hoitosuhdetta. Näiden kahden asian ratkominen ei mitenkään automaattisesti tapahdu suurissa kunnissa varsinkaan jos sosiaalipalvelutkin nostetaan pois lähipalveluista, joita varten kuntakoko kannattaa pitää pienenä.

EU siis edellyttää jatkossa että julkinen sektori ei enää ole ensisijainen väylä verovaroin tuotetuille terveydenhuollon palveluille. Kuka tahansa saa hankkia mistä tahansa EU-maasta sairaanhoitonsa - raha siis seuraa potilasta eikä päinvastoin kuten nykyinen hyvinvointivaltion sosialistinen ajattelutapa toimii. Valtio yrittää kikkailla itsensä ulos ns. viidennellä mallilla, jossa omatoimiset terveysshoppailijat saisivat vain sairasvakuutustason mukaisen korvauksen. Malli johtaa asiantuntijoiden mielestä 95%:n varmuudella langettaviin tuomioihin EU-tuomioistuimissa, joten Kataisen hallitus on jälleen kerran ostamassa vain aikaa. Tulevaisuus johtaa nimittäin siihen, että valtion on entistä avokätisemmin korvattava yksityisillä asemilla palvelunsa hankkivien kustannukset. Miten persaukisella valtiolla on tähän varaa jää nähtäväksi.

Työssäkäyvä keskiluokka kokee, että hallitus on jättänyt heidät yksin ja ainoa joka enää sitoo yhteen on verottajan pitkä käsi. Keskiluokka on jo karannut pois terveyskeskuksista yksityisille lääkäriasemille ja amerikkalaiseen tyyliin yhä useampi työnantaja ottaa työväelleen vakuutuksia. Jos kehitys jatkuu nykyisenkaltaisena, hallituksen sote-uudistuksella ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska se ei kosketa työssäkäyvää väestöä. Julkiselle puolelle jäävät ne, jotka eivät muutenkaan enää pysty huolehtimaan omista eduistaan ja oikeuksistaan. Kun valtion ja keskiluokan keskusteluyhteys pätkii jo nyt vakavalla tavalla, niin miten kauan valtiolla riittää oikeutusta ylläpitää julkista terveydenhuoltoa niiden verovaroilla, jotka eivät palvelua lainkaan käytä?

Valtion viinamonopolin johtaja Antti Pankakoski vaatii valtiota sulkemaan rajat ja palaamaan takaisin aikaan ennen EU-jäsenyyttä, jolloin alkoholia sai tuoda maahan vain joitain litroja. Valinnanvapaus on tervetullut muutos kun monopolijärjestelmä ei toimi. Markkinat ovat siis ottamassa niskalenkkiä hyvinvointivaltion viimeisistä rippeistä. Pankakosken vaatimus on vastoin koko EU:n vapaan liikkuvuuden ja vapaakaupan periaatetta. Verokilpailu oli - valitettavasti ei välttämättä ole enää jos Kataiselta kysyttäisiin - aikoinaan EU:n perusajatus, koska vapaiden markkinoiden uskottiin kykenevän tuottamaan sellaisia palveluita joita kansalaiset haluavat ja kustannustehokkaammin. Tätä samaa EU on nyt ajamassa terveydenhuoltoon ja Jyrki Kataisen hallitus käy sitä (ja omien kansalaistensa etua) vastaan toivotonta viivytystaistelua sote-rintamalla. Taistelu on tuomittu hävittäväksi, mutta kustannukset maksavat veronmaksajat tulevilla hallituskausilla, jolloin nykyiset "vastuunkantajat" ovat jo muissa tehtävissä raharikkailla oksillaan.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tieteen korruptio

Ihan jokunen päivä sitten havahduin siihen ikävään tosiasiaan, että ilmastontutkimuksesta ei ole tullut minun tietooni yhtään vilpillistä, virheellistä tai vääristeltyä tulosta. Kaikessa muussa tieteessä jäädään jatkuvasti kiinni tutkimustulosten vääristelystä tai harhaanjohtavista johtopäätöksistä. Maaliskuun alussa astuivat Suomessa voimaan uudet tieteellisen käytännön ohjeet, ja on jopa mahdollista, että tieteellisestä keskustelusta voi joutua leivättömän pöydän ääreen, mikäli tutkija rohkenee haastaa tieteen valtavirran käsitykset totuudesta.

Apurahojen ja tutkimusavustusten hakeminen johtaa kaikilla tieten aloilla siihen, että keskeneräisiä tai jopa puutteelisia tuloksia voidaan käyttää julkisuudessa näkyvyyden turvaamiseksi. Varsinkin ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen nimissä on mahdolista saada maailmanlaajuista julkisuutta, koska aihe on toimittajakunnan suuren poliittisen intohimon kohteena. Onkin siis suoranainen ihme, että tiedemaailma ei ole toistaiseksi kyennyt paljastamaan keskuudestaan yhtään CAGW-teoriaan liittyvää tieteellistä huijausyritystä. Vai onko?

Suomalaisissa yliopistoissa on viiden viime vuoden aikana syyllistytty ainakin kolme eri kertaa piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Valtaosa Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle (jäsenet) tehdyistä kanteluista liittyy siihen, että joku tutkija kokee syystä tai syyttä nimensä jääneen pois tieteellisen julkaisun tekijälistasta. Kanteluilla tehdään luonnollisesti myös kiusaa, mutta siitä huolimatta - tai sitä suuremmalla syyllä - on ihmeellistä, että ilmastontutkijoilta ei tule aiheettomia sen enempää kuin aiheellisiakaan valituksia tutkimuseettisistä rikkeistä.

Taloudellinen intressi on monella tutkijalla vahva, ja varsinkin plagiointi on monella alalla ongelma. Hyvä tieteellinen käytäntö ei ole tietenkään tutkijoille mikään itsestäänselvyys kuten Santosh Guptan esimerkki osoittaa. Myös "julkkistutkija" Akseli Hemminki ja professori Paavo Kinnunen ovat saaneet huomautukset piittaamattomuudesta hyvästä tieteellisestä käytännöstä, joten mistään pienestä omituisuudesta ei ole kyse, kun yksi ala - siis ilmastontutkimus - loistaa poissaolollaan tutkimuseettisistä valituksista. Mainittujen tutkijoiden rikkeet eivät minun mielestäni edes olleet mitenkään erityisen raskauttavia ja paljon tekevälle sattuu virheitäkin, joten ihmehän se olisi jos huippututkijoille ei koskaan osuisi mitään rikettä kohdalleen. Yksin Suomessa muiden kuin perustutkintoa suorittavien rikkeitä tutkitaan vuosittain kymmenkunta ja niistä noin puolet paljastuu aiheellisiksi.



Yksi asia, mikä ilmastontutkijoita on tähän asti suojannut on heidän erikoinen tieteellinen metodinsa: he ovat "tutkineet" tulevaisuutta eli tehneet ennustuksia. Jotta ennustuksen tarkkuutta voidaan mitata, täytyy aikaa kulua melko kauankin nykyhetkestä. Nyt alamme kuitenkin saada ensimmäisiä viitteitä, että tehdyt ennustukset ovat olleet virheellisiä. Mielenkiintoista onkin, että saavatko kaikkein innokkaimmat tuomiopäivän profeetat rangaistuksia julkaisemistaan tutkimuksista. Jos eivät saa, niin yksi perustelu voi tietenkin olla se, että ennustaminen ei ole tiedettä joten eipä siinä voi syyllistyä tieteelliseen vilppiinkään.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Demarit puuvillapelloilla

Juhana Vartiainen
- on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja 23. huhtikuuta 2012 alkaen.

- on ollut SDP:n talouspoliittisen työryhmän jäsen ainakin vuodesta 1992.
Juhana Vartiainen sanoo, että
Yleensä ulkomaalaisten palkkataso on alempi kuin kantaväestön.

- Kyllä tämä on maahanmuuton yksi logiikka, että maahanmuuttajat ovat halpaa työvoimaa ja pitävät siltä osin työvoimakustannuksia kurissa.
Värilliselle maahanmuuttajalle on vasemmiston piirissä varattu yksi ainoa tehtävä - toimia nykyaikaisen jälkiteollistuneen elinkeinoelämän syvän etelän puuvillapellon neekereinä. Ainakin he sitten äänestävät demareita kiitollisina näiden pyrkimyksestä lopettaa orjuus.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Klassinen idiotismi

Nimimerkki Tomi tiivisti Takkiraudan blogissa vasemmistolaisen maailmankuvan ja ymmärryksen tason vapaista markkinoista. Ei ihme, että vasemmisto kannattaa näkemystä, jonka mukaan kaikki palvelut on parempi tuottaa julkisella sektorilla verovaroin. Olen pitänyt heitä tyhminä, mutta oikeasti kyse on vain osaamattomuudesta ja perehtymättömyydestä.
Minun on vaikea käsittää miten yksityistäminen voisi tuoda säästöjä laadun kärsimättä.

Yksityisessä firmassa rahaa on jakamassa työntekijöiden lisäksi pomot ja omistajat. Ilman työvoiman karsimista yksityinen ei voi olla halvempi. Työvoiman karsiminen taas tarkoittaa laadun heikkenemistä. Tuskin kunnallisesti tuotetuissa palveluissa on turhaa työväkeä.
Yleensä ottaen olisi hyvä muistaa se perussääntö, jonka mukaan ei kannata avata suutaan jos ei asiasta mitään tiedä. Silloin voisi keskittyä kuuntelemaan itseään viisaampia. Mutta tämä ei näille vasemmiston räyhä-pettereille sovi, koska luulo on heille tiedon väärti.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

True love

I told her: "I might not be rich, I have no money or villa or cars or companies like my friend John, but I love you and adore you."

She looked at me with tears in her eyes and hugged me like there is no tomorrow and whispered in my ear... : "If you love me, introduce me to John..."

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Suurteollisuus ja kansallissosialistit

YK:n alainen UNEP on ollut kirjoituksissani aiemminkin (mm. Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - Osa XVII 16.12.2012). Järjestö on ympäristöasioilla oikeutettu pyrkimys massiivisiin tulonsiirtoihin valkoisen miehen taakan osoittauduttua tehottomaksi länsimaiden keskiluokan käännyttämisessä internationalismiin. Olen myös kirjoittanut paljon siitä, miten liberaalissa fascismissa suuryhtiöt suostuvat tukemaan valtaeliitin poliittista agendaa, mikäli se vastineeksi saa aikaan kilpailunrajoituksia oman toimintansa eduksi. Tavallisesti tämä näkyy erilaisessa valvonnassa ja raportoinnissa, joka on suuryrityksille luonnollisesti merkittävästi edullisempaa yksikkökustannuksissa kuin pien- tai mikroyrittäjille. Tämä on muuten se sama linkki, mitä monet vasemmistolaiset käyttävät todisteena, kun he väittävät natsi-Saksan ja Hitlerin nousseen valtaan suuryritysten rahoilla.

Vaikka yleensä naureskellen suhtaudun noihin äärivasemmistolaisten nostamaan väitteeseen ylikansallisen suurteollisuuden myötäilevästä suhtautumisesta poliittisen eliitin kulloisinkiin opillisiin aatteisiin, täytyy sanoa että tänään tuli sellainen tapaus vastaan, joka sai niskavillat pystyyn. Nimittäin saksalainen lääkejätti Bayer on sitten päättänyt aloittaa yhteistyön (ylikansallis)sosialistisen UNEP:n kanssa. Kuvassa näkyy korallit, jääkarhut, vehnän tähkät, teollisuusmaiden saasteet ja monikulttuuriset tanssitytöt. Kaikki mahdollinen paska, mitä tässä "ilmaston lämpenemisessä" on käytetty Rooman Klubin ajoista.



Lähes samanlaiseen suoritukseen päästiin Saksan kanssa kilpailevassa yhteiskuntamallissa:

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kierros Impiwaarassa - Ulvila

Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaan... Valitettavasti otteluraportti tulee hiukan myöhässä, mutta ankaran jet-lagin jäljiltä revolveriblogistinne on torkahdellut koko pyhäpäivän.

Ruotsalaisen tennistähden mukaan nimetty Björneborgin kaupunki vanhan hansakaupunki Ulvilan naapurissa ei sattumalta valikoutunut kohteeksemme. Saavuimme Isomäelle kasvottomille markkinavoimille sopivaan tyyliin lähes huomaamatta. Läsnäolomme oli ympäristölle aistittavissa ehkä lähinnä siinä otteluselostajan tunnelmankuvauksessa, että hallista loppuu happi. Itse ottelu oli - hämäläisiä lukijoita enemmältä nöyryytykseltä säästääkseni - melkolailla selvää pässinlihaa ensisekunneista alkaen.

Karhujen ja Rosenlewin tehtaanpoikien lyötyä hynttyyt yhteen löi patasydän ensimmäiset lyöntinsä. Urheilullisen viikonlopun viettomme kruunasivat tietenkin antamamme tärkeät strategiset vinkit vapaaottelijaystävillemme, jotka olivat kokoontuneet mittelöimään mestaruudesta.



Aurora Karamzin on - kuten moni kaunis nainen - saanut kirkon viereen muistokiven. Helsinkiläiset ovat yrittäneet omia Auroran, mutta aivan syyttä ei moinen pyrkimys tietenkään ole aikoinaan syntynyt - ovathan helsinkiläiset vanhojen ulvilalaisten jälkeläisiä.






Kiveen on siis hakattu, että ulvilalaiset olivat kaukaa viisaita ja jo 1200-luvulla istuivat käräjiä näillä kivillä. Kuvassa myös siis tuo 1311 mainittu kirkon sijainti (merkittynä ristillä), mikä on todiste siitä, ettei mitään suomalaisuutta ole ollut, ja jos onkin niin ei ainakaan ennen 1900-lukua.



Ja kun sitten mennään nykypäivästä askel historiaan, tutustumme tietenkin Friitalan nahkatakkeihin, joka suunnitteli mies, joka lepää tämän kivipaasin alla:



Hellmannia aiemmin oli jo Leineperille perustettu ruukki, joka otti voimansa koskesta. Ruukkia vastapäätä on nykyisin sepänpaja, jonka seinät on tehty ruukin kuonasta, tai millä nimellä sitä moskaa kutsitaankaan. Ne "tiilet" olivat niin kuin sellaista lasitiiltä. Omituista, että Länsi-Suomessa on niin paljon ruukkeja, kun ei siellä kuitenkaan ole rautamalmia.



lauantai 20. huhtikuuta 2013

20.4.1889

Adam Smith oli valistusajan kaikkein merkittävin filosofi, jos merkittävyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä kuinka hyvin filosofin ajatukset ovat pitäneet yhtä todellisuuden kanssa. Nykyisen länsimaisen yhteiskuntamallin perusta rakentuu demokratian, oikeusvaltion ja markkinatalouden varaan. Moni tuntuu ajattelevan, että demokratia - nykyisellään - on virheetön kun taas erityisesti markkinatalous on vajavainen, ja siksi tarvitaan valtion väliintuloa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että valtion sääntely aiheuttaa suuremmat vahingot kuin markkinoilla syntyneet monopolit tai muut tehottomuudet. Demokratiassa enemmistö voi pakottaa - ja todellisuudessa pakottaakin - vähemmistön noudattamaan omaa elintapaansa, ja enemmistö yli-investoi julkisiin palveluihin ja rahoittaa sen vähemmistön tuloilla. Jopa Suomen kaltaisessa tulonjaoltaan tasa-arvoisessa maassa rikkain 10% maksaa veroista kolmanneksen. Rikkain prosentti maksaa moninverroin enemmän kuin heiltä ainakaan minun mielestäni olisi oikeudenmukaista verottaa.

Adam Smithin ensimmäinen huomio oli, että kaupan sääntely vaikuttaa kansakunnan varallisuuteen kielteisesti. Tuon ajan yleinen uskomus oli merkantilistinen, eli vienti piti maksimoida ja tuonti minimoida, jotta valtion jalometallivaranto kasvaisi. Smith siis piti taloudellista toimeliaisuutta jalometallivarantoa merkittävämpänä varallisuuden lähteenä. Toiseksi Smith uskoi, että taloudellinen toimeliaisuus ohjaisi työnjakoa siten, että jokainen ihminen löytäisi itsellen tuottavimman työtehtävän. Toisin sanoen, sepän on kannattavampaa ostaa kalastajalta ruokansa kuin lähteä kalastamaan itse. Samoin kalastajan kannattaa maksaa sepälle uuniluukuista ennemmin kuin investoida omaan pajaan.

Kolmas Smithin uskomus oli, että ihminen on pohjimmiltaan moraalinen olento, jolle on kuitenkin tärkeää oman edun ajaminen. Emme yleensä oleta, että kauppias myy meille ruokaa silkkaa hyvyyttään, vaan hän tekee sen vaurastuakseen. Kukaan ei ota riskiä kaupan perustamisesta ilman uskomusta taloudellisesta hyödystä. Jos valtio ei puutu ja päätä kuka saa ja ei saa olla kauppias, kansakunnalla on taipumus maksimoida taloudellinen hyvinvointinsa.

Neljäs Smithin moraalifilosofian perusta oli näkemys, jonka mukaan rahan hintamekanismi kohdentaa eli allokoi rahaa huonosti tuottavista kohteista hyvin tuottaviin kohteisiin. Jos jostain on puute, sijoittajat tunnistavat riskiin nähden ylisuuret voitot - tätä tarkoitetaan lausahduksella, ettei ilmaisia lounaita ole. Todellisuus on osoittanut, että haitalliset monopolit murtuvat ilman valtion väliintuloa, ja että väliintulo aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna. Väliintulolla on ikävä taipumus laajentua alkuperäisestä kohteestaan vähitellen yhä suurempiin kokonaisuuksiin, joten hyvä aikomus johtaa ikäviin seuraamuksiin.

Smithin viides näkemys oli, että julkiselle vallalle tulee jättää vain ne tehtävät, joita ei muuten voi hoitaa. Smithin mielestä on luonnollista, että ihmiset järjestävät asiansa keskinäisillä sopimuksilla, ja on epäluonnollista puuttua tähän. Luonnolliseen kulkuun voidaan puuttua vain rajoittamalla yksilöiden vapautta, ja se edellyttää pakkovaltaa, sortoa ja tyranniaa - tuon ajan normaalia yhteiskuntajärjestystä. Nykyihmisen kannattaa muistaa, että kapitalismi - tai markkinatalous - on siis satoja vuosia sitten eläneiden filosofien vastaus sen ajan yksinvaltiuteen perustuville yhteiskunnille. Markkintalous on demokratiaa vanhempi keino lisätä kansalaisten vaurautta ja hyvinvointia. Jopa Montesquieun esittelemä oikeusvaltion periaate on demokratiaa vanhempi työkalu kansan sortamisen estämiseksi.

Smith kirjoitti Kansojen varallisuudessa, että "poliitikko joka koittaa ohjata ihmisiä käyttämään pääomia ottaa harteilleen vallan, jota ei voi turvallisesti uskoa yhdellekään henkilölle, neuvostolle tai senaatille. Se on vaarallinen sellaisten ihmisten käsissä, jotka kuvittelevat olevansa sopivia käyttämään moista valtaa". Kautta aikain toisten ihmisten sääteleminen on ollut poliitikkojen mielestä hyvä ja kansan mielestä huono asia. Valistuneet itsevaltiaat pitivät itseään jumalten sijaisena pyrkimyksissään ohjata surkeiden alamaistensa elämää. Afrikan hirmuhallitsijat perustelivat valtaansa kansallisilla ja rodullisilla seikoilla aivan kuten sosialismin kannattajat vaativat porvariston tuhoamista luokkana, mikä ei luonnollisestikaan ollut heidän vastustajiensa mielestä kannatettava pyrkimys. Diktatuuri voi jatkua vain silloin, kun kansalla ei ole oikeutta hallita omaa omaisuuttaan, kuten esimerkit Pohjois-Koreasta tai Kuubasta osoittavat.

Nobelisti Gary Becker toteaakin, että "on parempi sietää markkinoiden viat ja monopolien haitat kuin säännellä niitä ja kärsiä politiikan vioista ja haitoista". Siinä oikeastaan tiivistyy varsin hyvin sellainen maailmankatsomus, jonka soisin leviävän laajemmallekin. Demokratia joka perustuu enemmistön mahdollisuuteen päättää vähemmistön varojen käytöstä alkaa tuhlailevaksi ja vähitellen johtaa kansakunnan vaurauden hiipumiseen, mikä on meneillään kaikissa länsimaissa tällä hetkellä. Oikeusjärjestelmämme ei enää pohjaudu siihen mikä on oikein tai Smithin tavoin moraalifilosofiaan, vaan lainsäädäntö pyrkii noudattamaan mediaaniäänestäjän maailmankuvaa. Smithin tavoin en väitä, että mediaaniäänestäjän moraali olisi sellainen, että hän pitäisi "oikeutettuna" tai "korkeaa moraalia edustavana" sitä, että otetaan toisten omaisuus omaan hallintaan. Sen sijaan väitän, että mediaanikansalainen ei ymmärrä sitä, että vaalit eivät luo oikeutusta toisten omaisuuden ryöstämiseen ja sen takia vaaleissa menestyvät ne, jotka ottavat varastamisen synnin omille hartioilleen.





Braunau am Inn

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Perjantaivitsiä pukkaa - osa 2

A foursome of guys was waiting at the men's tee while a foursome of women was hitting from the women's tee. The ladies were not rushing and were taking their time.

When the final lady was ready to hit her ball, she hacked it ten feet. Then she went over and whiffed it completely. Then she hacked it another ten feet and finally hacked it another five feet.

She looked up at the patiently waiting men and said apologetically, "I guess all those fucking lessons I took over the winter didn't help."

One of the men immediately responded, "Well, there you have it. You should have taken golf lessons instead!"

torstai 18. huhtikuuta 2013

Öljyhuippu yhä Vihreiden alttarilla

Minunkin verovaroillani ylläpidetty Yleisradio haastatteli Harri Paloheimoa Ajantasa-ohjelmassa. Paloheimo on kirjoittanut oman uskontunnustuksensa Vihreään sakramenttiin kirjassaan nimeltä Suomi öljyn jälkeen. Sen lisäksi että kirja on tietenkin melko tavanomaista pelottelua niin se perustuu myös täysin valheelliselle perusoletukselle öljyn loppumisesta. Öljyhuippua ei ole koskaan ollut, ei ole eikä koskaan tule. Öljyhuippu kuten kaikki muutkin punavihreän vasemmiston "ympäristönsuojeluksi" kutsumat huijaukset perustuvat samaan kaavaan kuin ihmisen aiheuttama ilmaston katastrofaalinen lämpeneminenkin (CAGW): valheiden toistoon.

Kirjan ydinajatus on tässä:
2010-luvulla tuotanto vähenee ja öljyn hinta nousee pilviin. Mitä tekee Suomi - tuo pieni pohjoinen maa, jolla ei ole omaa öljyntuotantoa? Miten turvataan hyvinvointivaltio, kun öljyn nouseva hinta tekee länsimaiden talouskasvun yhä vaikeammaksi?
Paloheimo väittää, että
IEA:n 2010 raportin ja Naturen 2012 artikkelin mukaan tavanomaisen öljytuotannon huippu sivuutettiin jo 2006. Australian hallituksen teettämä, ja internettiin 2011 vuodettu, selvitys esittää kaiken öljytuotannon huipun olevan 2017 paikkeilla. Pula on lähellä ja näyttää väistämättömältä.
Ymmärrän, että tällaista sontaa suoraan sanottuna tuputetaan Pohjois-Koreassa, mutta kuinka kukaan Suomessa asuva ja internetin omistava kehtaa omissa nimissään valehdella päin näköä? (Öljyhuippu suli pois 22.5.2012, Monbiot: Olin väärässä - öljyhuippua ei tule 12.8.2012 ja Leo Stranius: Ei öljy lopu 26.11.2012).



Tämä idioottien sakki saa medianäkyvyyttä ja tilaa julistaa sekä omaa sairasta, ihmisvihamielistä uskoaan, joka on jo osoitettu tieteellisesti perusteettomaksi. Päästökauppajärjestelmä haukkoo henkeään kuin kala kuivalla maalla ja melkein kaikki CAGW-teorian keskeiset tietokonemallinnuksiin perustuneet ennusteet ovat jäämässä ilmastopappien käsiin kuin Mustat Pekat. Ymmärrän että Ylen toimittajilla ei ole asiantuntemusta aiheeseen, mutta mitä en ymmärrä on se, mikseivät he haastattele voodoon harrastajia tai meedioita. Eihän heillä ole siihenkään asiantuntemusta, mutta tieteelliseltä tasoltaan ne eivät lainkaan häviä paloheimojen rukoushetkille.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Ville Niinistö - totta kai!

Vihreää autokulttuuria:

Ville Niinistö säilytti exän autoa työnantajan tallissa - korvauksetta, tietenkin.

Ville Niinistö ajeli Ruotsin kilvissä olleella autolla Suomessa yksin - jätti verot maksamatta, tietenkin.

Ville Niinistö syyllistyi törkeään liikenteenvaarantamiseen - ei menettänyt ajokorttiaan, tietenkään.

Ruotsin SDP on kusessa

Ruotsin sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Lövden ilmoitti mielipiteenään, että "on tärkeää kasvattaa ulkomaalaisten osuutta Ruotsin väestössä". Yksi hänen suosiollaan puolueen sisäpiiriin kiivenneistä maahanmuuttajista on Omar Mustafa, joka nimitettiin puoluehallitukseen viikko sitten 7.4.2013. Pian sen jälkeen paljastui, että Mustafa oli - antisemitististen lausuntojensa lisäksi - toivonut Twitterissä Ruotsin ilmavoimien pommittavan Israelia kun ruotsalaishävittäjät avustivat Libyassa Gaddafin hallinnon kaatamisessa. Mustafan lyhyeksi jäänyt ura valtiomiestasolla osoittaa, minkälainen asenneilmapiiri Ruotsissa on yleisesti ja sosiaalidemokraateilla erityisesti - Lövden ei erottanut Mustafaa. Vasta Avixplatin ja blogien suunnattua valokeilansa polttopisteen Mustafan valonarkoihin puheisiin hän ja puoluetoverinsa pelästyivät - ja Mustafa jätti paikkansa.

Mustafa oli Ruotsin islamilaisen neuvoston puheenjohtajana kytkemässä erittäin vaikutusvaltaisella tasolla islamilaisia maahanmuuttajia Ruotsin sosiaalidemokraatteihin. Mustafan aikana neuvosto kutsui sekalaisen ja sekopäisen porukan puhumaan Ruotsin muslimeille siitä, kuinka juutalaiset syövät pääsiäisenä kristittyjä ja miten Israel on "syöpä" (muistaako kukaan mitä termiä Hitler käytti juutalaisista?) ja miten homot tulee kivittää hengiltä. Puoluejohto ei siis missään vaiheessa ole katunut Mustafan puheita vaan totesivat etteivät ne sovi valtakunnan politiikan huipulle. Perinteinen media oli kyllä tarttunut Mustafan mielipiteisiin naisista ja homoista - mutta ei juutalaisista.

Ruotsin sosiaalidemokraattien entinen puheenjohtaja Mona Sahlin on todennut, että "me valkoiset olemme ongelma". Sahlin vieraili Ruotsin tv:n keskusteluohjelmassa, jota emännöivät kolme musliminaista ovat tunnustaneet kannattavansa sharia-lakia vääräuskoisten kivittämisestä. Sosiaalidemokraattinaisten johdossa istunut Nalin Pekgul on taustaltaan kurdi, joka sai Turkissa asuessaan koulutuksen itsemurhaiskun suorittamiseksi. Paettuaan perheensä kanssa lapsena Ruotsiin hän aloitti välittömästi poliittisen uran Sosiaalidemokraateissa. Siinä mielessä hän todellakin osasi käyttää hyödykseen Ruotsin valtion jakamia kotouttamisrahoja, joista ei valitettavasti ole kuitenkaan ollut hyötyä muille kuin hänelle itselleen henkilökohtaisesti ja puolueelle, tietenkin.

Ruotsin Kokoomuksen kansanedustaja Abdirizak Waberi toimi ennen valtiopäiväuraansa rehtorina Göteborgin islamilaisessa koulussa, joka nousi parrasvaloihin kun paljastui, että koulunsa päättäneistä pojista kaikilla oli jatko-opintoihin oikeuttava todistus kun tytöistä vain 71%:lla. Somalialainen Waberi toimii Ruotsin puolustusvaliokunnassa ja saman aikaisesti lukuisissa islamilaisten järjestöjen johtotehtävissä. En väitä Waberin olevan Ruotsin puolustuskyvyn alasajon oppi-isä mutta vankka kannattaa varmastikin. Kuvaavaa on, että tällainen henkilö nousee johtoasemiin Kokoomuksessa. Vaikka kuinka tekisi mieli toivoa ettei tämä ole mahdollista Suomessa, niin kuinka monta kättä nousee sen väitteen puolesta, että Katainen olisi eri mieltä sisarpuolueensa aatteista miltään keskeisiltä osin?



(H/T Tundra Tabloids)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Terveydenhuolto ja EU-politiikka

Vasemmistoliiton Li Andersson, joka kunnostautui Jyväskylän kirjastossa tappelun nujakan aiheuttaneen kirjan "Äärioikeisto Suomessa" yhdeksi puuhanaiseksi, on todennut Talouselämän haastattelussa, että kapitalistinen talouspolitiikka on ajanut kiville. Sanatarkasti kuuleman mukaan:
”Talouskuri [...] on osoittautunut toimimattomaksi”
Kukaan ei varmaan tähänkään asti oman puolueensa ulkopuolella - pl. Vihreät - ole pitänyt Anderssonia järjen jättiläisenä, mutta nyt tipahtivat loputkin uskottavuuden julkisivun rappaukset jalkakäytävälle niin että naurattaa.

Valtiolla on muutenkin nyt melko pahasti ote hukassa. Kaikki tietävät autoverotuksessa syntyneen sopan, jossa valtio on saanut turpiinsa siihen malliin, että jos kyseessä olisi nyrkkeilyottelu, olisi hallitus jo teho-osastolla. Samoin alkoholin maahantuontia rajoittanut Tulli on joutunut toistuvasti muuttamaan linjauksiaan. Verottaja sörkkii sormeaan joka reikään tukkiessaan vuotoja kuin mielipuoli uppoavassa puuveneessään, mutta mitä tekee hallitus ja sen kumileimasimena toimivat poliitikkomme? Säätävät uutta lakia kuin liukuhihnalta kuvitellen ongelmiemme johtuvan tai olevan seurausta puuttuvista pykälistä! Ongelmamme ovat peräisin liiallisista pykälistä ja joka paikkaan valvontansa ulottavasta byrokratiasta.

Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan eli liberaaliin fascismiin kuuluu olennaisena osana ajatus, jonka mukaan valtion muodostava kansa on eräänlainen valtava organismi, jossa yksilöt ovat alisteisia jollekin suuremmalle kokonaisuudelle. Valtio on kuin elollinen organismi, jota hoidetaan ja pidetään kunnossa ohjaamalla kansalaisten elämää ja toimintoja. Epäterveelliset elintavat vähäisestä liikunnasta, alkoholista ja tupakoinnista nähdään suurina paheina jotka voivat sairastuttaa Suomineidon. Syöpä sairauksista pahimpana, vaikka nykytiedon mukaan syöpä on perinnöllinen sairaus eikä siten siis hankittu ominaisuus. Toki tupakointi on syövälle potentti eli lisää syövän ilmenemistä, mutta tupakka ei siis itsessään aiheuta esimerkiksi keuhkosyöpää. Kirjoitin aiheesta aiemminkin (Keuhkosyöpä ja ilmastonmuutos 27.3.2013).

Nyt hallitus on säätänyt osana EU:n perusajatuksesta kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta, että suomalainen voi hakeutua terveydenhoitoon muissa EU-maissa, ja valtio maksaa hoidot. Virkamiehet esittivät luultavasti melko tarkkaan EU-direktiivin pykälät täyttävän ehdotuksen, jonka mukaan kenen tahansa suomalaisen hoidot kuuluvat valtion maksettavaksi missä tahansa EU-maassa samalla tavalla kuin jos potilas olisi saanut vastaavan hoidon suomalaisessa julkisessa palvelussa. Itse olen myös sitä mieltä, että tämä on EU-direktiivin mukainen tulkinta ja sillä tavalla "lainmukainen" esitys.

Jokainen voi arvioida kuinka kalliiksi tällainen malli tulisi, kun suomalainen terveydenhuolto nojaa kuitenkin 80-lukuun, jolloin käytännössä jokainen julkiseen terveydenhuoltoon sijoitettu markka palasi kiertoon suljetuille sisämarkkinoille. Vapaailla pääomamarkkinoilla ja työvoiman vapaan liikkuvuuden aikana tilanne on toinen: Suomessa julkisella sektorilla työskentelevä virolainen voi kuljettaa veroina maksamansa terveydenhoitokulunsa Viron yhteiskuntaan. Verojen maksaminen Suomeen ei siis takaa, että rahat jäävät Suomeen. Tämän takia EU haluaa pikaisesti voimaan yhteisvastuun jäsenmaidensa julkisten talouksien keskuuteen.

Ylimpien terveydenhuollon virkamiesten näkemyksen vastaisesti valtio päätti esittää, että se korvaa ulkomailla suoritetusta sairanhoidosta saman kuin Suomessa saisi jos kävisi hoidattamassa yksityisellä sektorilla, eli suurin piirtein arvonlisäveron verran (noin 24%). Merkittävä summa toki sekin, mutta on päivänselvää että moinen esitys on vastoin kansalaisten oikeutta hankkia julkinen palvelu ilman kilpailunrajoituksia toisesta EU-maasta. Niinpä hallitus ei lähtenyt edes ajamaan kyseistä toivettaan kiväärin piippuun vaan sorvasi toisen vaihtoehdon, jota Sosiaali- ja terveysministeriön johtajana toimiva Liisa-Maria Voipio-Pulkki tarkkanäköisesti kuvailee näin:
”En pidä mahdottomana sitä, että riitauttaminen [EU-tuomioistuimeen] voitaisiin voittaa, kun se taitavasti osataan hoitaa”.
Valtio siis vähät välittää omasta lainsäädänöstään tai omien kansalaistensa oikeusturvasta. Kataisen hallitus on suomalaisen pahin vihollinen. Katainen on siis valmis polttamaan suomalaisten verorahoja näitä itseään vastaan oikeusistuimissa. Jos meillä on laki, niin ensimmäiseksi sitä tulee valtion noudattaa. Jos laki on järjetön tai suorastaan vaarallinen - kuten nykyinen laki julkisen terveydenhuollon järjestämisestä on - niin sitä lakia pitää muuttaa. Ei lakia voi jättää noudattamata siksi että se on vaikea tai työläs, kuten Heidi Hautala perusteli pimeää remonttityövoimaansa, vaan sitten lakia pitää muuttaa yksinkertaisemmaksi.

Parasta tässä tilanteessa on se, että kansalaisten on pakko vihdoin ymmärtää, että nykyinen terveydenhuoltomallimme on ajanut kiville ja se ei sieltä pois lähde ennen kuin tehdään merkittäviä muutoksia sen rahoituksen uudelleen järjestämiseksi. Pahoin pelkään että siihen menee aikaa vuosikymmeniä kuten on mennyt kaikissa julkisen sektorin merkittävissä hankkeissa pois lukien 90-luvun laman jälkeen tehdyt erinäiset ratkaisut, joista on kuitenkin kulunut jo niin kauan aikaa, että maailma niiden ympäriltä on kadonnut tunnistamattomaksi.

Lyhykäisesti sanottuna, tämä direktiivi paljastaa, että sosialismi ei toimi ja sen takia olen pohjimmiltani tyytyväinen, kävipä itse lainsäädännössä miten tahansa. Moraalisesti tämän taistelun voittivat ne, jotka uskovat vapaisiin markkinoihin. Tämä oli ties monesko kerta, joten vähitellen voinee alkaa puhua, että lukuisten taisteluiden sijaan myös itse sota alkaa olla voitettu. Mutta kuten nykyisessä epäsymmetrisessä sodankäynnissä, julkinen sektori elää jossain omassa pseudokuplassaan, jonne todellisuus ei ulotu.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Horny reindeer - sarvipäinen poro

Vuosia jatkuneen monikulttuurisuuden ja sen vastavoimaksi väitetyn rasismin keskustelu saavutti oman pienen tragikoomisen huippunsa Alppilan koulussa opettajan työnnettyä suomalais-turkkilaisen parisuhteen hedelmän pois suutaan aukomasta koulun ruokalasta. Luonnollisesti perinteinen media ei kertonut oppilaan etnisiä juuria, koska a) niillä ei ole väliä b) ne olisivat kiusallisia, jos niillä olisi väliä. Niin tai näin, oppilaan äidin Eeva Suomenaron pro gradu eli opinnäytetyö vuodelta 2000 on esillä Jyväskylän yliopistossa. Mikään tieteellinen tutkimustyö ei ole kyseessä vaan sen sisältämä kevyt sosiaaliporno on paikoitellen melko viihdyttävää mutta pääosin enemmänkin päiväkirjamaista pohdintaa. Ehkä sellaisenaan melko tyypillinen humanistisen tiedekunnan lopputyö?



Tutkielman nimi Suomalais-turkkilaisten seka-avioliittojen viestintä problematiikka kuvaa hyvin aihepiirin. Eeva kertoo olevansa naimisissa turkkilaisen miehen kanssa ja toimivansa turkinkielen tulkkina. Vuonna 1998 solmittiin 22.294 avioliittoa, joista 1.166 muun ulkomaisen ja 132 turkkilaisen miehen kanssa. Turkkilaisten kanssa solmitut avioliitot ovat erityisen herkkiä epäonnistumaan, jos epäonnistumisena ei pidetä miehen saamaa oleskelulupaa vaan avioliiton kestoa.

Eeva itse toteaa, että on erityisen tärkeää tutkia tämänkaltaisia avioliittoja, koska niiden määrä yleistyy ja jotta "osattaisiin varautua tuleviin ongelmiin" kuten hän itse kirjoittaa. Hänen mukaansa Suomeen naidut puolisot ovat muita maahanmuuttajia paremmassa asemassa, koska heidän puolisonsa tasoittaa tietä suomalaiseen yhteiskuntaan. Lopputyössä todetaan aikaisempiin ulkomaisiin tutkimuksiin vedoten, että tapahtuipa avioliitto kummin päin vain, maahanmuuttaneen puolison elämä on sitä hankalampaa mitä erilaisemmista kulttuureista he ovat kotoisin. Jonkinlaisena vitsinä pidin Nigeriaan muuttaneiden länsimaisten naisten kohtaloa, mutta eipä tuo minulta ole pois joten siitä vaan.

Turkkilaisen miehen naiva suomalaisnainen on Eevan mukaan miestään vanhempi ja lisääntymiskyvyn kannalta ylittänyt turvallisimman iän. Nainen ei yleensä ole korkeastikoulutettu eikä heidän yhteinen kielensä yleensä ole kummankaan äidinkieli. Lopputyössä haastatellut pariskunnat (5 kpl) lienevät Eevan tuttavia. Seuraavassa hiukan heidän kokemuksiaan.

Naisten mielestä parisuhde on elinikäinen kun taas haastateltavat miehet pitivät parisuhdetta keinona helpottaa viranomaisasiointia. Naiset haluavat lapsia kun taas miehet eivät, sillä he eivät koe voivansa kasvattaa (poikiaan) haluamallaan tavalla.

Erityisen ongelmallisena suomalaisnaiset kokevat miestensä iän myötä nousevan uskonnollisuuden. Joku haastatelluista kertookin miehensä alkaneen ottaa islamin hyvin tiukasti tavattuaan ulkomailta tulleita "värväreitä". Vaikka miehet eivät parisuhteen alkuaikoina olleet kovin uskonnollisia, islam on naisten mukaan läsnä Turkissa perhe-elämässä suomalaisittain korostuneen voimakkaasti. Turkkilaiset miehet sen sijaan kokevat, että lasten aivopesu alkaa jo päiväkodeissa kristillisiin juhliin valmistautuessa ja jatkuu virallisina pyhäpäivinä työelämässä. Miesten mielestä on parempi olla saamatta (poika)lasta kuin kasvattaa hänet vääräuskoiseksi. Ihailtavaa suoraselkäisyyttä.

Yksi naisista oli alistunut miehensä uskontoon omien sanojensa mukaan välttääkseen ristiriitoja. Eeva kertoo hirtehisesti, kuinka mies oli haastattelun päätteeksi karjaissut "WATER" ja vaimo oli kaatanut lasin täyteen. Seuraavaksi mies kommunikoi "BREAD!" ja vaimo oli tehnyt juustovoileivän. Mistähän tuollaisia suomalaisnaisia saisi itselleenkin?

Vaimot haluavat turkkilaisten miestensä jakavan kotityöt, kun taas miehet haluavat vaimojensa käyttäytyvän äitiensä tavoin miehensä palvelijoina. Seksin suhteen turkkilaiset miehet edellyttivät vaimojensa pitävän huolta puutarhoistaan ja sheivaavan värkkinsä karvattomaksi. Yksi miehistä totesi melko suorasukaisesti alkavansa voida pahoin jos ajatteleekaan puolisonsa koko päivän pesemättä ollutta ja pikkuhousuissa muhinutta tussua.

Vaikka naiset avoimesti myönsivätkin ihastuneensa puolisoihinsa juuri näiden nuoren iän ja elinvoiman takia, kehotus posliinista oli ollut näille omanarvonsa tunteville naisille jokaiselle liikaa. Kukin oli saanut apua hätäänsä Helsingin islam-keskuksesta, josta oli vahvistettu miesten vaatimukset islamin mukaisiksi. Eevan mukaan naiset olivat "järkyttyneitä". Hehheh... Tässä vaiheessa meno on koomista ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin "vain" gradu. Häpykarvojen ajelun takiako Suomessa tarvitaan naistutkimusta ja kulttuurintutkijoita?

Turkkilaisten mielestä suomalaiset vaimot ovat heitä kohtaan korostuneen etnosentrisiä eli jatkuvasti korostavat suomalaisen kulttuurin paremmuutta turkkilaiseen verrattuna tyyliin "Eihän Turkissa osata mitään" ja "Turkkilaiset ovat ihan hulluja". Naiset kertovat ystäväpiirinsä koostuvan muiden turkkilaisten miesten kanssa naimisissa olevista naisista ja kahdenkeskiset keskustelut joko näiden tai omien vanhempiensa kanssa olevan kuin terapiaa. Vastaavasti miehet kertoivat tulevansa hulluiksi jos eivät voisi tavata maanmiehiään ja keskustella heidän kanssaan aamuyön pikkutunneille asti. Miehet myöntävätkin, että he ovat kiinnostuneita politiikasta ja olleensa aktiivisia jo Turkissa. Tätä taustaa vasten voi tietenkin mietiskellä, onko heidän maahanmuuttonsa hyväksi suomalaiselle miehelle, joka on paitsi vääräuskoinen myös poliittisesti huomattavasti enemmän oikealla kuin sosialistista yhteiskuntaa muistuttava sharialaki.

Miehet ovat Eevan mukaan kieltäneet vaimoiltaan katsekontaktit muihin miehiin, mutta samalla he valittivat etteivät saa itse luotua sellaista appiukkoonsa. Hehheh... Voin kuvitella. Nimimerkillä Mustafa haastateltu mies kertoi tilanteen olleen hänen elämänsä epämiellyttävin kokemus...

Eeva toteaa selkeästi, että hänen haastattelemansa seka-avioliitot olivat molemmin puolin sen hetkisen elämäntilanteen pakottama päätös. Naiset kaipasivat nuorta orhia, joka polkisi heille tuvat täyteen kauniita salskeita nuoria miehiä ja miehet halusivat turvaan vauraaseen länsimaahan. Eeva tähdentää, että kristinuskossa avioliitto solmitaan Jumalan edessä koko eliniän kestäväksi perheen turvaksi, kun taas islamissa avioliitto on maallinen instituutio joka solmitaan yhteisöllisten asioiden helpottamiseksi - siis seksin takia, jos asian haluaa yksinkertaistaa.

Ennen avioliittoa haastatellut naiset olivat erittäin liberaaleja, mutta heti avioliiton solmittuaan heistä tuli konservatiiveja, jotka haluavat "kynsin ja hampain pitää kiinni perheestä perinteisine aviomiehineen". Koska turkkilaisille avioliitto on vain väliaikainen, niin siinä ei ole yhteistä päämäärää, sitä ei ole tarkoitettu lasten turvaksi eikä vakavasti otettavaksi. Eeva toteaakin lopuksi, että juuri tämä "väliaikaisuus" vaikuttaisi olevan naisten onnellisuuden kannalta kaikkein ongelmallisin. Haastateltujen miesten onnellisuutta taas häiritsee kaikkein eniten se, että vaimo on heitä vanhempi ja "rupsahtanut" suvun silmissä. Mehmet kuvaakin tuntojaan, että he kutsuvat vaimojaan mummoiksi keskustellessaan keskenään. Tavoite on saada kansalaisuus ja heti sen jälkeen sellainen muija, jota kaveritkin kadehtivat.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Erään sosialistivaltion loppu

Ruotsin entinen pääministeri Olof Palme on saanut ällistyttävän määrän nimikkokatuja (Wikipedia). Listalta puuttuu Olof Palmen aukio Uruguayn pääkaupungista Montevideosta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Uruguay oli maailman kymmenen rikkaimman maan joukossa, ja sen vaurauden taustalla oli pääasiassa pihvikarjan myyminen Yhdysvaltoihin ja Ranskaan. Vuonna 1914 Uruguayn kansantuote oli suurempi kuin Ranskan henkeä kohti mitattuna. Vuonna 1915 maahan säädettiin kahdeksan tunnin työpäivä ja eläkkeet 1919, vähimmäispalkka 1926 ja keskitetty tuloratkaisu 1943.

Valtion rooli Uruguayn kansantaloudessa kasvoi nopeasti sen kansallistettua ensin vakuutusalan 1911, sähkön 1912 ja rautatiet 1915. 1968 julkinen sektori työllisti 260.000 ihmistä, eläkkeellä oli 250.000 ihmistä ja yksityinen sektori työllisti 550.000 henkilöä. Maata kutsutaan hyvin perustein ensimmäiseksi hyvnvointivaltioksi maailmassa. Mutta kuten nyt tiedämme, markkinoiden kyky vastata taloudellisiin muutoksiin on keskusjohtoista virkakoneistoa tehokkaampi, joten maailmanmarkkinoilla tapahtuneiden muutosten jälkeen Uruguay on köyhtynyt siten, että sen kansantuote on enää 20% Ranskan vastaavasta. Rikollisuutta maassa on kuulemani mukaan yllättävän, mutta valitettavasti pääasiassa luultavasti siksi, että nuoret miehet ovat muuttaneet Argentiinaan ja Brasiliaan.

Minimipalkka aiheuttaa sen, että yhteiskunta syrjäyttää sosiaaliturvan varaan kaikkein heikoimmin tuottavan väestön. Hyvinvointivaltiossa korkea palkkavero aiheuttaa sen, että saadakseen puhtaana käteen seitsemän euroa tunnilta, on työnantajan kokonaiskustannukset noin 15 euroa tehdyltä työtunnilta. Jotta hyvätuloisen palkansaajan olisi mahdollista palkata minimipalkalla itselleen remonttireiska, täytyy hänen tienata karkeasti laskien noin 30 euroa tunnissa, mikä tarkoittaa puolestaan hänen työnantajallen noin 45 euron kustannusta tehtyä työtuntia kohden. Eli matalapalkkaisen ihmisen palkkaavan yksityishenkilön täytyy tuottaa 45 euron edestä tunnissa kansainvälisillä markkinoilla vaihtokelpoista lisäarvoa voidakseen maksaa työntekijälle seitsemän euroa. Kaikki siitä välistä katoaa kuin kankkulan kaivoon tulonsiirtoihin ja byrokraattien elättämiseen. Ninpä tälläkin hetkellä sadat suomalaiset insinöörit, juristit, lakimiehet ja kauppatieteilijät maalaavat uusiksi olohuoneitaan ja asentavat keittiökaappejaan, vaikka heidän tuottavuutensa olisi tietenkin suurempi koulutusta vastaavissa tehtävissään.

Korkea veroaste aiheuttaa sen, että ihminen laskee tarkasti työnteon kannattavuuden itselleen. Suomessa työskennellään enää noin 1600 tuntia vuodessa - siis ne onnekkaat keillä töitä on. Työaikalain ulokopuolella olevat asiantuntijat, keskijohto ja ylin johto työskentelee arvioiden mukaan vähintään viisikymmentuntista työviikkoa eli 2.400 tuntia vuodessa, mikä on kansainvälisesti arvioiden monessa maassa tyypillinen duunarin työmäärä. Kehitys Suomen kaltaisissa sosialistisissa valtioissa on kääntynyt kohti de-sivilisoitumista, minkä päätepiste on vähäinen säästämis- ja investointiaste, kasvava riippuvuus sosiaaliturvasta, perhe- ja avioliittoinstituution mureneminen, kasvava rikollisuus ja lopulta perinteisen moraalin ja yhteiskuntarauhan romahdus. Suomi on tällä hetkellä ehkä jossain kasvavan rikollisuuden ja moraalikadon välimaastossa. Väkivaltaisen islamin paine väestörakenteeseen eli demografiaan aiheuttaa huolta tulevasta, sillä lakiuskontona islam sysäisi Euroopan jonnekin 1600-luvun alkuun, jolloin naisten asema oli vain vaivoin koiran yläpuolella.

Valtaosa siitä ajasta, jona nyt kaikkein vanhimmat suomalaiset ovat eläneet, on käytetty erilaisten sosialististen järjestelmien virittämiseksi. Vasta 1990-luvulla Suomi on avannut pääomamarkkinansa ja tullirajansa vapaille maailmanmarkkinoille. Tähän yhtälöön sopii erittäin huonosti se, että suljemme ison osan vain matalaan työntuottavuuteen pääseviä ihmisiä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Suuri elättien joukko rasittaa valtavasti työssä käyviä ihmisiä aiheuttaen kohtuuttoman veroasteen, joka ylittää jopa 1800-luvun rosvoparonien itselleen vaatiman osuuden alamaistensa työpanoksesta. Korkeat verot puolestaan kannustavat laiskuuteen ja oman työntuottavuuden laskemiseen, mistä seuraa väistämättä ennemmin tai myöhemmin kierre, jota on enää vaikea katkaista. Oman arvioni mukaan Suomi on nyt joutunut jo tähän kierteeseen, ja jokainen vaalikausi työntää meitä syvemmälle pyörteeseen. Uruguayn ja Kreikan tie on mahdollista katkaista, mutta se edellyttää kansalaisilta valmiutta ottaa vastuu omista teoistaan ja vaatia valtiota pysymään poissa heidän elämistään.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Hyvinvointivaltio seisoo savijaloilla

Tapio Tuuri kirjoitti suomalaisessa blogimaailmassa aiheesta, jota monet olivat jo ounastelleet, eli Alppilan koulun tarkkailuluokan opettajan erottamisen aiheuttaneen pojan etnisestä taustasta (Tundra Tabloids). Kuten odottaa sopii, kommenttilaatikko täyttyi uhkailuilla ja raivokkaalla syyttelyllä siitäm että Tuuri on pilannut pojan elämän. Oma näkemykseni on, että pojan elämän suurin tragedia ei ole Tuurin tai kenenkään muunkaan tekemät kirjoitukset pojan kohtalosta vaan se, että poika joutui vuosikausiksi altistumaan väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneen isänsä kasvatettavaksi. Ikään kuin Natalia Kampuschin tragedia olisi ollut se, että häntä haastateltiin televisiossa eikä se, että hän joutui elämään perhehelvetissä.

Tapauksen tekee tragikoomiseksi se, että pojan äiti on esiintynyt Kokoomuksen mannekiinina monikulttuurisuuden asiantuntijatehtävissä. Tämä nainen on kuin ruumiillistuma siitä Halla-ahon kuuluisasta visiosta, jossa hallitsematonta maahanmuuttoa kannattaneet joutuvat itse kärsimään ajamansa politiikan seurauksista. Yhä edelleen media vaikenee ulkomaalaisten raakojen seksirikosten lukumäärän voimakkaasta kasvusta, mikä ei ainakaan kaltaisiani mediakriittisiä henkilöitä naurata ollenkaan. Olemme sitä ikäluokkaa, joka muistaa Neuvostoliiton aiheuttaman itsesensuurin suomalaisessa keskustelukulttuurissa.

Olen aiemminkin kirjoittanut, että kaikkein keskeisintä onnistuneen kulttuurin ja kansakunnan luomisessa on se, että ihmiset arvostavat yhteiskuntarauhaa. Jopa siinä määrin, että ovat tarvittaessa valmiita puolustamaan sitä jopa hengellään, kuten 1918 ja 1939 Suomessa, Toisena vaihtoehtona on tietenkin Somalian ja Afganistanin kaltaiset romahtaneet valtiot, joissa ihmiset mieluummin hyväksyvät itsensä alistamisen kuin nousisivat puolustamaan vapautta ja oikeutta päättää omasta elämästään. Islam on nykyajan pahin uhka vapaudelle, ja siksi Alppilan koululaisen isän turkkilaisen muslimitaustan piilotteluyritys on niin kornia.

Peruskoulu on 60-luvun yleiseurooppalaisen sosialismin voittokulun hedelmä samoin kuin maksuton julkinen terveydenhuolto, josta kirjoitin aiemmin (Raha-asioista 7.4.2013). Siinä missä terveyskeskus on julkisen ohjailun takia ajautunut vakaviin rahoitusvaikeuksiin, on peruskoulun taustalla samankaltainen kriisiytyminen, jonka oireena mielenterveysongelmainen nulikka kykenee toiminnallaan järjestämään opettajalleen potkut virasta. Suomalaiset ovat niin tottuneita mielikuvaan hyvinvointivaltiosta, joka ottaa vastuun kaikesta kansalaisen elämässä. Pääministeri Katainen esikuntineen on hyvinvointivaltion kasvatti, ja hän on onnitunut ulkoistamaan jopa päätöksenteon konsulteille ja yleiseurooppalaisille byrokraateille.

Suomen toinen järkevältä vaikuttava toimittaja Totuuden Saska Saarikoski on huomannut, että Kataisen ystävältään valeprofessori Pekka Himaselta tilaama pamfletti Suomen tulevaisuuden näkymistä perustuu marxilaiseen yhteiskuntaoppiin. Himasen esikuva Manuel Castells on Wikipedian mukaan Rooman klubin oppien vallassa, ja hänen "suuri oivalluksensa" perustuu ajatukseen, että ihmiskunta voi netin kautta saada sellaisen vapauden, että luonnonvarojen käyttöön perustuva materialismi voidaan unohtaa menneisyyteen:
Castellsin mukaan Tietoyhteiskunta voi vapauttaa mielen, minkä seurauksena yksilöiden tuottavuus kasvaa räjähdysmäisesti johtaen vapaa-ajan lisääntymiseen. Yksilöt voivat saavuttaa "korkeamman hengellisen tason ja ympäristötietoisuuden. Se johtaisi parempaan maailmaan, jossa luonnonvarojen käyttö olisi nykyistä paljon vähäisempää.
Castellsin puoliso Emma Kiselyova on hänkin saanut suomalaisilta veronmaksajilta tukea opettaessaan Tampereen punayliopistossa "Maailman rauhasta kaikkien maiden yliopistojen yhtymisen avulla". On tietenkin mahdollista, että maailmanrauhan teema on sattumoisin identtinen sosialismin ydinajatukseen kaikkien maiden proletariaattien yhdistymisestä, missä "proletariaatti" on vain vaihtunut "yliopistoksi". Siellähän nykyajan proletariaatti tuntuu työskentelevän.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kierros Impiwaarassa - Hauho

Sain aamukahvilla inspiraation aloittaa uuden, harvakseltaan päivittyvän kirjoitussarjan, jonka aiheena ovat mukavat suomalaiset paikat ja pitäjät. Suomessa on älyttömät määrät mukavia ja mielenkiintoisia matkailukohteita, joista suurin osa ei ole kuullutkaan. Kun poistuu moottoritieltä niin näkee aikalailla erilaisen Suomen, jossa asuu impivaaralaisia perussuomalaisia. Niitä ihmisiä, jotka elättävät pääkaupungin pääkonttorit ja virastot. 40% Suomen kansantuotteesta tulee viennistä ja tuo vienti taotaan pajoissa ja keitetään tehtaissa rahdattavaksi kansainvälisille markkinoille. Hauho ei ehkä ole vientiteollisuuden tyyssija, mutta se ehdottomasti ansaitsee oman sijansa tämän kirjoitussarjan ensimmäisenä kohteena. Vinkkejä tulevista kohteista voi laittaa kommentteihin. Kirjoitan niistä jos ajelen ohi.
Kun aamukuudelta autossa vavisten, heräät keskellä peltojen savisten, tienviitta sun katseesi kiinnittää, tää.

Ei ole tekstinä Koski tai Lahti sen, on kun ois nauranut Musti tai Vahti sen. Mutta on siinä sentään Amerikkaa, ja kaikki sitä diggaa.
Juice Leskinen, Hauho

Pienen kylän eloisassa keskustassa sijaitsee Ravintola Neljä Oravaa. Jos olette ohi ajamassa, niin suosittelen poikkeamaan. Muutenkin kannattaa ajella noita pikkuteitä pitkin niin näkee aikalailla erilaisen Suomen kuin moottoritieltä. Ravintolan nimellä on mielenkiintoinen tausta: paavi julisti hauholaiset pannaan neljän maksamattoman oravannahan vuoksi 683 vuotta sitten.

Kylässä on kaikki paikat ovat sillä tavalla tyylikkäästi ylläpidettyjä, että pitäjän asukkaat ovat selvästikin ylpeitä hämäläisyydestään. Valitettavasti mikään hyvä ei kestä ikuisesti ja niin minun - kuin teidän lukijoidenkin virtuaalinen - aikani Hauhossa päättyi kun taivalta oli vielä kuljettavana. Annoin vielä katseeni kiertää kylän raittia haikeana kun katseeni erotti kyltin, josta oli pakko kävellä ottamaan valokuva: Mokia.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Monikulttuurinen ulkopolitiikka

Ensin ajattelin, että onpa taas käytetty veronmaksajien rahoja turhuuteen, kun kuulin radiouutisista kotimatkalla, että Suomen ulkoministeriö on selvittänyt, miksi Suomi ei lokakuussa 2012 tullut valituksi YK:n turvallisuusneuvostoon. Koska YK on erityisesti sosiaalidemokraateille Suomen keskeisin ulkopoliittinen vaikutuskanava, oli kuin Tarja Halosen 12 vuotisen valtakauden symbolina häviö jo ensimmäisessä äänestyksessä. Miten väärin voi ulkopolitiikkaa hoitaa, jos kaikkein keskeisin tavoite karkaa käsistä?
Raportin laatijan mukaan monissa raporttia varten tehdyissä haastatteluissa nousi esiin pohjoismainen besserwisser-asenne. Pohjoismaita pidetään töykeinä.

- Kaikki eivät pidä Pohjoismaiden moraalisesta sormenjäljestä. Tämä on pohjoismainen ongelma. Suomi kuitenkin on näistä maista vähiten osoitteleva, Röd-Larsen sanoo.
Uutisen mukaan maailmalla ei pidetä suomalaispoliitikkojen ja virkamiesten omahyväisestä omien arvojen tuputtamisesta. Suomalaiselle ulkoministeriön virkanaiselle, joissa on huomattavan paljon Tampereen punayliopiston maailmankuvan omaksuneita Vihreän liiton naisia, on vastustamatonta nostaa esiin kysymyksiä tasa-arvosta. Monessa muussa maailman maassa ei ole vielä päästy siihen pisteeseen kuin Suomessa - jos edes halutaan päästä - joten pienitissiset virkanaiset pääsevät melkein maassa kuin maassa pätemään. (Ajattelin että pienimunaisen synonyymi olisi pienitissinen naisista puhuttaessa).

Suomessa julkinen keskustelu pyörii pitkälti "suvaitsevaisuuden, monikulttuurisuuden ja feminismin" ehdoilla. Vaikka ne ovat tärkeitä asioita ja vieneet monessa suhteessa Suomea eteenpäin paremmaksi paikaksi asua, niin silti täytyy ymmärtää, että ne ovat yhden poliitisen ideologian kulmakiviä. On olemassa muitakin poliittisia aatteita kuin yksioikoinen käsitys tasa-arvosta korkeimpana yhteiskunnallisena päämääränä. Tasa-arvon suurin ongelma Suomessa on siinä, että meillä hyvin harva tajuaa, että kun valtio suosii jotain ryhmää, niin se samalla tulee talloneeksi toisen ryhmän vapauksia. Vapaus ja tasa-arvo ovat monessa suhteessa toisensa poissulkevia. Jos haluamme tasata tuloja, niin joudumme pakottamaan vankeudella uhaten niitä luovuttamaan omaisuuttaan, jotka ovat eniten tuottaneet ympärilleen lisäarvoa.

On myös monia uskonnollisia ja kulttuurisia perinteitä, joissa tasa-arvoa ei pidetä tärkeinä. Pääsääntöisesti nämä ovat islamilaisia maita, ja ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että niillä ei ole aikomustakaan nostaa päätään poteroistaan arvostelumme kohteeksi. Kuuluu kulttuurien keskinäiseen kanssakäymiseen, että vaihdamme ajatuksia omien kulttuuriemme onnistumisista ja epäonnistumisista. Siinä mielessä en mitenkään väheksy ulkoministeriön punavihreiden naisten maailmanparannusta. Huvittavaa tuossa uutisessa on se, että kotimaassaan tuo sama tärähtäneistö koittaa vakuuttaa meidän elävän impivaaralaisessa umpiossa. Kuvaavaa sen sijaan on se, että opetuksen sävy on molempiin suuntiin saarnaava ja tapahtuu etusormi ojossa. Todelliseen monikulttuurisuuteen nimittäin kuuluu, etä hyväksyy myös muiden tavat olla ja elää. Tämä on pohjoismaisten demarien ongelma - he haluavat pakottaa muut kaltaisikseen.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Thatcherin perintö

Margaret Thatcherin elämästä ja teoista ilmestyy varmasti huomattavasti omia tietojani kattavampia katsauksia, joten tyydyn itse tarkistelamaan vain yhdeltä kannalta "rautarouvaa". Moni meistä muistaa tv-uutisista vakavalla äänellä raportoidut tiedot Englannin hiilikaivosten lakoista, jotka Thatcher uuvutti parin vuoden työsululla. Samoin verkkokalvoillamme siintävät heikkolaatuiset Vauxhallit, jotka symboloivat entisen teollisen suurvallan rapistumista. Mennään bussilla ja Kaikenkarvaiset ystäväni -tv-sarjat loivat kuvan yhteiskunnasta, joka elinkeinoelämän hiipumisesta huolimatta toisella puolella maapalloa soti Falklandin saarista kuolinkamppailua käyvän sotilasjuntan kanssa. Meitä kaikkia anglofiilejä ilahdutti erityisesti se, että Britannian uudet Harrier-hävittäjät olivat ranskalaisten Mirage-hävittäjille liian kova pala.

1900-luvun alun Yhdysvallat eristäytyi ja sen senaatti kieltäytyi hyväksymästä jäsenyyttä presidentti Wilsonin hahmottelemassa Kansainliitossa. Roosevelt käyttäytyi määrätietoisesti 30-luvun Japania ja Saksaa vastaan, mutta vältteli antamasta suoraa tukea pääministeri Churchillille. Sodan jälkeen vasta Truman ryhtyi patoamaan kommunismin leviämistä maailmalla. Länsimaisten vapauksien puolustamisesta tuli oppi, joka tuki niin Kennedyn kuin Carterinkin idealismia universaaleista ihmisoikeuksista. Ronald Reagan oli Thatcherin ystävä, ja ennen kaikkea he jakoivat saman suhtautumisen markkinoiden vapaudesta pikemminkin kuin uskoivat demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Nykyinen presidentti Obama on sen sijaan luopunut (ns. uuskonservatiivien) uskosta demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, jotka tarvittaessa asevoimin viedään kehitysmaiden diktaattoreiden tilalle. Toisaalta Obama ei ole tarjonnut mitään tilalle - kuten vaikkapa vapaiden markkinoiden edistämistä kehitysavun ehtona, kuten siis Reagan ja Thatcher, joita sen tähden kiitellään Neuvostoliiton taloudellisesta romahtamisesta. Obaman politiikka on kuitenkin ollut erityisesti europäättäjien mieleen, mutta - ainakaan toistaiseksi - hän ei muualta kiitosta ole sitten saanutkaan.

On helppo ymmärtää, että jos ihmisen henki on arvoton, kuten vaikkapa Afganistanissa, niin kansalaisilla ei ole mitään mielenkiintoa antaa tukeaan valtion väkivaltakoneistolle sen taistellessa vallasta heimopäälliköiden kanssa. On mahdotonta kuvitella sellaista rangaistusta, jolla olisi jokin pelotevaikute, jos jokapäiväinen elämä itsessään on eloonjäämiskamppailua. Toimiva demokratia kuitenkin tarvitsee väkivaltakoneiston, jolla se turvaa päätösten toimeenpanon sitä vastustavilta tahoilta. Ilman poliisia ja armeijaa kommunistit olisivat ottaneet vallan Suomessakin pariin otteeseen. Mikäli kansalaiset eivät ole valmiita uhraamaan omaa henkeään ja terveyttään puolustaakseen demokraattisia instituutioita, ei demokratia tietenkään voi toimia vaan kansakunta romahtaa, kuten on käynyt Somaliassa ja lähellä oli Irakissa.

Islamilaiseen maailmaan väkisin istutettu demokratia ei toimi, koska islamilaisissa maissa ei ole muita vahvoja instituutioita kuin rajatonta valtaa käyttävä leegio imaameja. Lienee naivia kuvitella, että he luopuisivat vallastaan demokratian nimissä. Heidän johtamisjärjestelmänsä ei perustu demokratiaan - siis kansalaisten jakamaan näkemykseen oikeasta ja väärästä. Päätöksiä ei alisteta äänestyksille eikä palaute juurikaan etene alhaalta ylöspäin. Siinä mielessä islam muistuttaa organisaatiorakenteeltaan armeijaa tai suuryritystä. Armeijassa tosin sotilaat voivat kääntää piiput ylöspäin, mikäli esikunta unohtaa sotilaiden kunnioittamisen ja suuryrityksessä markkinat palauttavat itseään voittamattomina pitävät yritykset maanpinnalle. Islamissa ei ole mitään, mikä sinänsä tukisi demokratian juurtumista, jos vallassa olevat imaamit eivät sitä halua.

Thatcherin suuri oivallus oli siis vapauttaa markkinat sääntelyltä. Erityisesti työmarkkinoiden sääntely ay-liittojen käsissä oli rapauttanut Britannian kilpailukyvyn. Liitoille oli tärkeämpää turvata työssä käyvien edut kuin turvata mahdollisimman monen pääsy töihin. Työttömyys oli valtion eikä ay-liittojen ongelma taloudellisessa mielessä. Tämän näkemyksen Thatcher ja Reagan ymmärsivät molemmat, ja tämä ymmärrys on näyttänyt suuntaa talouspolitiikalle aina näihin päiviin asti. Vapaat markkinat nimittäin ovat tehokkain tapa järjestää ihmisten kanssakäyminen, mutta demokratian suurin uhka on vapaita markkinoita vastustavat poliitikot puhuessaan oikeudenmukaisesta tulonjaosta ja ihanneyhteiskunnasta, jossa sellainen heidän johdollaan tapahtuisi. Kuitenkaan ei ole millään lailla perusteltua väittää, että kukaan henkilö tai mikään valvova viranomaistaho olisi kyennyt ennustamaan vaikkapa vuoden 2008 pankkikriisin tai sitä seuranneen euron murenemisen. Jos sellainen olis oikeasti mahdollista luoda, sellainen olisi jo luotu. Vapaiden markkinoiden ja sitä seuraavan taloudellisen epävarmuuden kääntöpuolella on vahvasti rajoitetut pääomamarkkinat ja hitaampi talouskasvu. Molempia ei voi saada, ja Thatcher uskoi vapaisiin markkinoihin.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Raha-asioista

Aika harvoin tulee nykyään läheteltyä ihan perinteistä kirjepostia, kun kaiken voi toimittaa skannattuna sähköpostilla tai sitten kuriiripostilla. Tulipa nyt kuitenkin viime viikolla lähetettyä ihan perinteinen kirje, kun valtion byrokratiassa on yhä rattaita, joihin kelpaavat vain ja ainoastaan alkuperäiset omilla allekirjoituksilla vahvennetut asiakirjat. Postimerkin hinta oli 0,80 euroa. Kaivelin merkkiä etsiessäni piirongin laatikoita, ja löysin vanhan kirjekuoren vuodelta 2004, jossa postileima oli 0,60 euroa. Postin sivuille todetaam että postimerkin suurimmat kustannuserät ovat polttoaineet ja palkat. Kymmenessä vuodessa siis palkat ja polttoaineet ovat nousseet 33%, mutta vastaavasti moni asia - todella moni asia - on halventunut. Erityisesti elektroniikkalaitteet kun nykyisin saa päiväpalkalla television, jonka kokoisia ei kuvaputkiaikana edes voitu valmistaa. Kvartaalitalouden paineessa kävin olohuoneessani yt-neuvottelut, joiden tuloksena siirsin ns. eläkeputkeen vanhan 32-tuumaisen Sonyn kuvaputken ja hankin tilalle tasan puolet isomman taulutelevision - Sony tietenkin. Eläkepäiville siirtynyt vanha sotaratsuni maksoi aikoinaan 9.000 markkaa ja tämä uusi 1.000 euroa.

Ostaessani ensimmäisen oman asuntoni, se maksoi saman verran kuin iso kartano-Volvo. Nykyisin samanlaisen asunnon hinnalla saa kaksi kalleinta Volvoa. Ensimmäisen tietokoneen hankinta vei minut vararikon partaalle, mutta nyt alle 200 euron kännykässä on enemmän ominaisuuksia kuin kaikissa 90-luvulla ostamissani viihde-elektroniikan laitteissa yhteensä. Voi ottaa videokuvaa, lähettää sen sähköpostilla ystäville (jos sellaisia olisi) ja julkaista oman poliittisen mielipiteen tuhansien ihmisten luettavaksi ilman, että Helsingin Sanomien mielipidesivu suodattaa pois poliittisesti epäkorrektit lukijakirjeet. Puhelinlasku kuukaudessa vastaa kolmasosaa puhelimen hinnasta - jos ei ole tarvetta ostaa iPhonea tai muuta yli 500 euron konetta. Ennen muinoin puhelinosake maksoi 5.000 markkaa, liittymämaksu 20 mk/kk ja puhelut ehkä jotain 40 mk/kk. Jos kesken matkantekoa muistui mieleen ilmoittaa joku asia kotiin tai töihin, piti pysäyttää huoltoasemalle ja välittää kolikkopuhelimella tieto eteenpäin. Yllätysvieraita siedettiin, kun eihän mokille saanut tietoa omasta tulostaan etukäteen.

Verotus on nimellisesti laskenut 90-luvulta, mutta vastaavasti veronkierto on melkein tyystin kadonnut tavallisen ihmisen arkipäivästä. Kasvanut ostovoima on pitkälti siirtynyt asumisen hintaan eikä keskiluokka - edelleenkään - kylve rahoissaan vaan kuukaudesta toiseen tilipussin sisältö tulee käytetyksi hiluja myöten. Yhden veron nosto vaikuttaa toki kansalaisten kulutuskäyttäytymistä ohjaavasti, mutta valtion verotulot eivät enää kasva. Keskivertokuluttaja käyttää ne rahat elämiseensä mitä käyttää, ja loput menevät sijoituksiin, turhanpäiväisyyksiin tai suurempiin hankintoihin. Pienituloisella palkansaajalla rahat menevät kädestä suuhun ja tukien varassa elävä joutuu tarkasti pohtimaan mitä suuhunsa panee tai päällensä pukee. Kaiken kruunaa tietenkin pieni tukiaisilla elävä ryhmä, joka saa kaikki laskunsa maksatettua muilla, ja tämä ryhmä saakin yleisen inhon päälleen. Tätä inhoa kutsutaan mediassa rasismiksi ja suvaitsemattomuudeksi, koska valtaosin tuohon ryhmään kuuluvat erottuvat ulkoisesti pottunokista. Ja se kaikkein vihoviimeisin ryhmä ovat ulkomailta maahamme saapuneet rikolliset, joiden tarkoituksena ei ole alun alkaen ollutkaan itsensä elättäminen työtä tekemällä vaan ryöstämällä ja raiskaamalla. Vaikka nämä tapaukset ovat onneksi kovin harvinaisia, niiden hinta rikoksen uhrille on miltei ylitsepääsemätön.

40 vuotta sitten rakennettiin peruskoulut ja terveyskeskukset, joiden tehtävää hoitivat siihen asti noin 500 kunnassa noin 660 kunnanlääkäriä ja heidän apunaan keskussairaaloissa sairaalalääkärit (4.000 kpl). Siihen asti - ja kauan sen jälkeenkin - niin koulutus kuin terveydenhuoltokin nähtiin asioina, joiden eteen sekä vanhempien että lasten tuli ponnistella. Sosiaalidemokraattien suuri unelma oli tarjota (tuon ajan kielellä) ilmainen terveydenhuolto ja koulutus kaikille. Tuon ajan kunnanlääkärit olivat kovan työpaineen alla, ja tietojen mukaan tekivät usein 80 tuntista työviikkoa ja vastaanottivat päivässä keskimäärin 40 potilasta. Nykyinen työtahti on suunnilleen 35 viikkotuntia ja 10 potilasta päivässä. Vaikka kukaan ei sitä mielellään myönnä, demareita ajoi myös kateus tiputtaa ahkerat kunnanlääkärit pois äyrikuninkaiden mitalisijoilta. Tässä kyllä onnistuttiin, mutta vastaavasti tuli luotua kovin kallis järjestelmä. Kun myöskään terveyskeskuslääkäriä ei kyetty motivoimaan toiminnan paremmalla organisoinnilla, työn arvostuksen lisäämisellä, uranäkymillä tai täydennyskoulutuksella, niin jatkuvan paikan paikkaamisella on vuosikymmenten kuluessa luotu instituutio, joka työllistää noin 60.000 ihmistä, joista lääkäreitä 3.500 ja hoitajia 14.500. Noin 20.000 asukkaan väestöpohjaa hoitaa 10 lääkäriä terveyskeskuksissa (hammaslääkärit päälle)

Kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat, vaurastuva Suomen kansa on päässyt nauttimaan fyysisesti ja henkisesti helpommasta elämästä kuin aiemmat sukupolvet. Olemme käyttäneet valtavia määriä rahaa kiinteistön arvonnousuun ja terveydenhuollon kehittämiseen. Rahavarat ovat kuitenkin olleet pois jostain muusta kulutuksesta kuten esimerkki asuntojen ja autojen hinnankehityksestä osoittaa. Sosiaalidemokraattien vuosikymmeniä jatkuneen "kansansivistystyön" päämäärä maksuttomasta koulutuksesta ja terveydenhuollosta on täyttynyt, mutta sen hinta on ollut kova. Sekä julkisen sektorin ällistyttävä paisuminen yli veronmaksajien sietokyvyn että ylimielinen ja halveksiva suhtautuminen koulutukseen ja terveydenhoitoon on kaikki rakennettu raskaalla verotuksella. Se on siirtänyt vallan virkamiehille pois kuluttajilta sen suhteen, mitä palveluita halutaan ostaa ja millä hinnalla. Suomeen on luotu neljässä vuosikymmenessä sosiaalidemokraattisen virkamiehen näköinen yhteiskunta. Se päättää mihin markkinoiden kehittymisen (kulutuselektroniikka) myötä säästyneet varat sinä laitat (asuminen, terveydenhuolto, työttömyys) halusitpa tai et. Edes torpparit eivät työskennelleet isännälleen kahta päivää viikossa, mihin nykyinen veroaste sitoo kaikkein pienipalkkaisimmatkin. Perussuomalaiset voikin nähdä eräänlaisena 2010-luvun torpparilaitoksen uudistamista vaativina talonpoikina kuin Forssan ohjelmaa ajavina arvoliberaaleina sosialisteina.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

torstai 4. huhtikuuta 2013

Afgaanikulttuuria oikeussaliin

Moonbattery-blogilla kerrotaan Autsraliassa (sic) tapahtuneesta monikulttuurisuuden käännekohdasta (Mail Online). Vuonna 2001 turvapaikanhakijana maahan tullut 19-vuotias entinen taleban-soturi Esmatullah Sharifi tuomittiin ensin teinitytön ja heti perään jouluaattona toisen naisen raiskauksesta vuonna 2008.

Esmatullahin mukaan hän oli kuitenkin osin syyntakeeton, koska hänen kulttuurissaan miehillä ja naisilla on hiukan erilaiset oikeudet kuin saarella, jonka asuttivat Euroopasta karkoitetut murhamiehet ja raiskaajat. Esmatullahin tuominnut tuomari ei ottanut Esmatullahin höpinöitä kuuleviin korviinsa vaan lätkäisi maksimirangaistuksen eli 14 vuotta linnaa ilman mahdollisuutta ehdonalaiselee ennen 11 vuoden istumista. Rangaistus on suomalaisittain ällistyttävän korkea, mutta Australiapa ei olekaan monikulttuurinen maa. Eikä ole Afganistankaan, jossa tuomio olisi ollut hengiltä kivittäminen tai vastaava.

En todellakaan väitä, että raiskaustuomion pitäisi Suomessa olla 14 vuotta, koska raiskauksista suuri osa on perättömiä kostoyrityksiä. Yhden illan panon jälkeen aamuinen morkkis voi olla sen verran kova, että nainen kiehahtaa yli. Varsinkin jos tekaistusta ilmoituksesta ei saa mitään nuhtelua kummempaa, on syytä myös itse rangaistusten olla samalla tasolla. Toinen vaihtoehto on, että ilmiselvissä tapauksissa - joita niitäkin on vaikka "ihmisoikeusaktivistit" muuta yrittävät uskotella - annetaan sitten sellainen tuomio että tuntuu, ja vastaavasti epäselvissä tapauksissa aikuiset ihmiset saavat kantaa itse tekojensa vastuut ilman valtion puuttumista asiaan.



Turvallisessa Pohjolassa ei oikein ymmärretä, että valtion tehtävä on suojella kansalaisiaan niiltä, jotka eivät piittaa yksilönvapauksista ja toisten terveyden ja omaisuuden kunnioittamisesta. Sellaiset ihmiset eristetään ympäristölleen vaarallisina vankilaan ilman että he pääsevät uusimaan tekojaan elinaikanaan kovin herkästi. Pahimmilta napsaistaan elämänlanka poikki, jotta yhteisö saa kokea oikeuden toteutuneen.

Pohjolassa rikoslaki sen sijaan säätää rangaistavaksi monia asioita ihan vaan sen mukaan, mikä on kulloisenkin lainsäätäjän oma moraali: seksin osto, päihteiden käyttö, haukkuminen ja nimittely, uskonnollisten tapojen pilkkaaminen ja niin edelleen ja niin edelleen. Kuitenkin kaikessa lainkäytössä - erityisesti rikoslain - keskeinen kysymys, johon syyttäjän tulisi kyetä vastaamaan selkeästi ja yksinkertaisesti on tämä:
Mitä jonkun nimetyn uhrin oikeutta syytetty on loukannut?
Tämä on yksinkertainen lähtökohta ja kaikille tasapuolinen. Joku on loukannut jonkun toisen oikeutta. Raiskaaminen on toisen (yksilönvapauden) loukkaamista. Seksin harrastaminen ei loukkaa kenenkään oikeutta. Ihmiskauppa loukkaa toisen oikeutta. Uskonnon herjaaminen ei loukkaa kenenkään oikeutta - pelkkiä tunteita. Sen sijaan syyttäminen rikoksesta - eli toisen oikeuden loukkaamisesta - ilman perustetta on terminä solvaus tai herjaus, ja siitä saa rangaistuksen.

Miksi nykyihmisille on niin vaikeaa ymmärtää yksinkertaisia asioita oikeudenkäytöstä?

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XXIII

Onnea vantaalaiset joukkoliikennematkustajat! Aina välillä tulee miettineeksi ajellessaan, että mitä järkeä on maksaa 40 euroa sadalta kilometriltä - nyt tuli taas hyvä muistutus: menemisistäni ei päätä joku kommariporukka bussivarikolla. Säännöstellyillä (työ)markkinoilla mikään ei toimi niin hyvin kuin vapailla markkinoilla, jos toimivuutena pidetään kuluttajan mahdollisuutta valita itselleen parhaiten sopiva (kulku)väline. Huvittavaa tässä on se, että suvaitut purevat suvaitsevien nilkkaan.

Takku.netissä vasemmistoaktiivit matkivat 30-luvun ruskeapaitoja:
Ruotsalaisten puolue (Svenskarnas parti) suunnittelee pitävänsä mielenosoituksen Jönköpingissä 1. toukokuuta. Emme voi hyväksyä tätä. Tästä vapusta tulee päivä, jolloin nousemme ylös solidaarisuuden ja tasa-arvon nimissä. Vappu on meidän päivämme, ei heidän! Jönköpingin kadut kuuluvat ihmisille, ei natseille.
Ensiksi - tämä porukka tuskin kenenkään yllätykseksi - julistautuu (ääri)vasemmistolaiseksi. Toiseksi - he ovat avoimen rasistisia (ruotsalaisia vastaan).

Natsit eivät ole ihmisiä, kuten eivät juutalaisetkaan.



Lisäys 5.4.13 Kreikassa äärivasemmistolaiset mellakoitsijat on tuomittu 50 vuoden vankeusrangaistuksiin! Media onneksi muistaa puhua vain Kultaisen sarastuksen kaltaisesta äärioikeiston uhasta.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kotimaa kun taakse jäi

Vapaa-ajattelijoiden liiton entinen puhemies Jussi K. Niemelä kirjoittaa blogissaan aiheesta Islamilaisen fundamentalismin syyt, strategiat ja globaali ympäristö. Kirjoitus on pitkä kuin lapamato eikä oikeastaan tarjoa mitään oivaltavaa näkökulmaa vaan tyytyy kertaamaan varsin kattavasti islaminuskoa. Kirjoituksen innoituksena näyttää olleen Englannin kansalaisen Anjem Choudaryn käynti paasaamassa omaa ihmisvihaansa Suomessa asuville muslimeille. Nyt voidaan siis vihdoin viimein ainakin myöntää se, että humanitaarinen maahanmuuttopolitiikkamme on synnyttänyt Suomeenkin väkivaltaiseen islamiin uskovia ihmisryhmiä. Toivon, ettei kehitys johda pidemmälle sharialain mukaiseen väärinuskovien kohteluun.

Niemelä on kunnostautunut minulle itselleni lähinnä leimautumalla Jussi Halla-ahon poliittiseksi vastustajaksi. Niemelä asemoi itsensä lähinnä uskontovastaiseksi ja asenteiltaan liberaaliksi. Hän perustelee näkemyksiään esimerkiksi homoliittoihin kysymällä "mitä haittaa homoliitoista on heteroille". Moinen perustelu on tietenkin äärettömän huono, koska jos niistä on jollekin haittaa, niin sitten on ja se on täysin riittävä perustelu vastustaa ja olla hyväksymättä niitä. Ilmeisesti Niemelä ajattelee, että perustelun kuultuaan hänellä on oikeus päättää onko perustelu riittävän hyvä ja sen jälkeen pakottaa vastapuoli omaksumaan oma asenteensa. Etten sanoisi paremmin, niin se on modernia ateistista käännytystyötä, jota Niemelä itse vastustaa kun uskonnolliset järjestöt sitä tekevät.

Niemelän mielestä Perussuomalaiset - ja koomista kyllä Kristillisdemokaatit vähemmässä määrin - eivät voi olla hänen kaltaisiaan sekulaareja liberaaleja, koska "Perussuomalaisten puolueohjelma perustuu kristillisille arvoille ja kansallismielisyydelle" (Elämä ilman uskontoa). Niemelän inho Halla-ahoa kohtaan on niin voimakas, että hän ei pysty kuvittelemaan, että kukaan Perussuomalainen voisi jakaa hänen kanssaan saman - noh - "uskon". Tässäkin hän koomista kyllä muistuttaa halveksimaansa uskonnollista ajattelutapaa, sillä erityisesti islamissa on voimakas sisä- ja ulkopiiri, jossa sisäpiiriläiset kutsuvat toisiaan (uskon)veljiksi aivan kuten neekerislummien huumekauppiaat keskenään.

Niemelä rinnastaa islamin, kommunismin, natsismin, fasismin ja ekofundamentalismin monokulttuurisuutta ihannoiviksi aatteiksi, jotka väkivaltaa käyttäen pakottavat toisinajattelijat seuraamaan omaa aatettaan. Hän itse luonnollisesti vastustaa niitä. Jos joku muu vastustaa niitä - mutta ei kuulu Niemelän tavoin sekulaareihin liberaaleihin eli on mahdollisesti Perussuomalainen - niin tällöin hän on antijihadisti. Antijihadisteille Niemelä on varannut oman hyllynsä helvetin tulissa todeten, että - yllätys yllätys - antijihadismi ei mitenkän eroa vastustuksensa kohteesta jihadismista (tai sosialismista eri muodoissaan). Niemelälle kaikki poliittinen jako tapahtuu sen mukaan, miten ihminen suhtautuu monikulttuurisuuteen ja kansallisaatteeseen. Muita värejä Niemelän poliittisessa kartastossa ei ole.

Jos kaltaiseni ihminen vastustaa islamia (koska se Niemelän itsensä sanoin on tavoittelee monokulttuuria samoin kuin natsismikin), niin olen joko antijihadisti tai sekulaari humanisti sen mukaan, olenko isänmaallinen vai en. Jako on tietenkin aivan mielipuolinen ja kuvaa - valitettavasti - lähinnä Jussi K. Niemelän yrityksiä pitää maailmankuvansa koossa. Antijihadismin niputtaminen samaan kasaan väkivaltaisen jihadismin tai sosialismin eri muotojen kanssa on älyllisesti laiskaa. Niemelä niputtaa antijihadisteiksi henkilön, jos tämän blogissa liehuu Israelin lippu.

Vihreät arvot ja työterveys

Kirjoitin aiemmin (Uskontunnustus 1.4.2013) Vihreän uskonnon moraalittomuudesta käytännön tasolla. Vihreän dogmin kannattajille esimerkiksi tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat merkittäviä perusteluita, mutta käytännön tasolla he voivat tukea valtarakenteita, jotka eivät ole demokraattisia tai tasa-arvoa edistäviä. Neuvostoliiton aikakaudella eläneet muistavat, että tämä oli ulkomaailman sosialistien mukainen käytösmalli - hekin ummistivat silmänsä ihmisoikeusrikkomuksilta, mikäli OIKEA ilmansuunta niihin syyllistyi.

Jos tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät toteutuneet, asiaa voitiin aina perustella jollain muulla vielä korkeammalla arvolla. Kylmän sodan aikana se oli utopia kommunismista - pitkän tähtäimen tavoitteen - kommunismin - nimissä voitiin uhrata nykyiset sukupolvet, jotta seuraavilla sukupolvilla olisi mahdollisuus elää täydellisessä maailmassa. Nykysosialismissa saman ajaa "tehokkuus". Teknistieteellisen maailmankuvan omaavat uuskommunistimme toivovat valtion väliintuloa asiassa kuin asiassa - erityisesti "ympäristörikoksissa" - ja he perustavat moraalinsa "tehokkuudella". Tietenkään tehokkuutta ei mitata millään tavalla, kuten kansanedustaja Tossavainen kylmäkiskoisesti kuvailee blogissaan.

Jostain ihmeen syystä Osmo Soininvaara on päässyt kirjoittamaan sekä Suomen Kuvalehteen että Lääkärilehteen kolumneja jo vuosikausia, vaikka miehen arvomaailmassa ei ole juuri mitään yhtymäkohtia lehtien edustamaan linjaan. Soininvaaran pitkän linjan tavoitteena on ollut alistaa Suomessa toimivat lääkeyhtiöt kansalliseen hallintaan (tässä, tässä ja tässä). Soininvaaran - ja muiden vihreiden - mielestä lääketeollisuuden ongelma ovat patentit, joita ei kuulemma saisi jakaa kiitokseksi uuden lääkkeen kehittelystä taloudellisen riskin kantaneelle yritykselle. Nyt Nokian romahtamisen jälkeen Työ ja elinkeinoministeriö on kuitenkin havahtunut, että Suomi voisi tarjota lääketeollisuudelle hyvän sijainnin tutkimukselle, koska meillä on kattavat rekisterit geniperimää myöten isoista väestöryhmistä. Meillä on siis runsaasti tilastoaineistoa, jota tarvitaan (ilmastonmuutosta lukuunottamatta) tutkimustyön tekemiseen. Varmaan Soininvaaran mielestä tämän tutkimushankkeen riskien kannosta vastaamme me veronmaksajat, koska ylikansalliset lääkeyhtiöt eivät ole luotettavia.

Sosialismin ydinajatus on tarjota kansalaisille maksuton terveydenhuolto, koska se tarjoaa reitin päästä ohjailemaan kansalaisten elämäntapoja. Jos valtio kerran maksaa hoidot ja lääkkeet, on sillä oikeus päättää mitä syöt, juot tai harrastat. Niinpä yksityisin rahoin hoidettu terveydenhuolto on todellisen sosialistin pahin painajainen, kuten Soininvaarankin tapauksessa. Hänen erityisen inhon kohteeksi on joutunut työterveyshuolto (täällä). Soininvaaran mielestä
Aika ripeästi työterveyshuollon Kelakustannukset kasvavatkin
mikä on osoitus yksityisen terveydenhuollon väärinkäytöksistä. Mutta kuten tavallista, Soininvaara ei tiedä mistä puhuu tai kirjoittaa. Työterveyshuollon kustannuksista vastaavat nimittäin työnantajat, kuten Tanja Vuorela Terveystalosta kirjoittaa:
Työterveyshuollon rahat tulevat työnantajien kukkarosta ja työtulovakuutuksesta, jota peritään sekä työnantajalta että työntekijöiltä. Työtulovakuutuksella kerätyt rahat kanavoidaan Kelalle, joka jakaa niistä korvauksena takaisin työnantajalle työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneita kuluja. Tähän yhtälöön ei käytetä valtion rahoja. Kela on valittu puolueettomana toimijana hallinnoimaan tätä työnantajien ja työntekijöiden yhteistä rahastoa.
Kuten näissä esimerkeissä paljastuu, edes Vihreiden pääarkkitehti ja keskeinen teknokraatti ei kykene hallitsemaan näin valtavaksi paisunutta julkista sääntelyä. Ja niiltä osin kuin kykenee, hän ei välitä vaan joviaalisti vaihtaa arvojaan voidakseen säännellä lisää.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Aprilli-uutinen



Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu Nuutti Hyttinen on tehnyt hienon esityksen, josta hän kirjoittaa blogissaan ja minkä myös Vihreä lanka on nostanut etusivulleen:
Tällä hetkellä kaupungin organisaatiossa johtavilla viranhaltijoilla, kuten kaupunginjohtajistolla ja virastopäälliköillä, on oikeus työsuhdeautoon. Kaupunki on ottanut työsuhdeautojen hankinnassa ympäristökysymykset huomioon ja määrittänyt työsuhdeautoille tiukan, 100g/km CO2-päästörajan, mutta kaikkia virkamiehiä raja ei selvästikään miellytä. Rajoitusta yritetään kiertää varsin kyseenalaisin perustein, kuten liikuntajohtaja Anssi Rauramon pyyntö citymaasturista potentiaaliseen öljyntorjuntakäyttöön vedoten (HS 21.3.2013, s. A 21) osoittaa.

Muussa kaupungin toiminnassa joukkoliikenneyhteyksiä pidetään niin hyvinä, että niihin vedoten vammaispalvelussa liikuntavammaisilta on evätty taksioikeus mm. tapauksessa, jossa Vuosaaren Punakiventiellä ainoa joukkoliikenneyhteys on arkisin noin klo 8-16 tunnin vuorovälillä liikennöivä Jouko-linja. Erityisesti tämä huomioiden olisi kohtuullista kannustaa myös kaupungin ylimpiä viranhaltijoita käyttämään joukkoliikennettä, jotta heille muodostuisi totuudenmukainen kuva joukkoliikenteen toimivuudesta tukemaan heidän päätöksentekoaan.

Kaupunginvaltuutetuilla on tehtäviensä hoitamista varten vapaalippu Helsingin sisäiseen liikenteeseen. Työsuhdeautoedun sijasta olisi johdonmukaista, että myös kaupungin johtavien viranhaltijoiden työmatkaetu toteutettaisiin työsuhdematkalipun muodossa. Viranhoidon kannalta välttämätöntä matkustusta varten voitaisiin hankkia virastoille yhteiskäyttöön sähköautoja, jotta sekä parkkitilat että autot olisivat tehokkaammassa käytössä.
HAHAHA!!!! Kuka uskoo tosissaan, että aloite tulee menemään läpi? Yhdet säännöt yksillä ja kahdet kaksilla.