Soininvaara ihailee natsi-Saksaa

Harvoin tulee tällaisia namupaloja tarjolle. En väitä, että Soininvaara haluaa minkään ryhmän joukkotuhoa, mutta seuraava kertomus paljastaa vihreän aatteen olevan fascistinen.

Vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara on Erkki Tuomiojan tavoin arvostellut lukuisia kertoja Israelia perusteettomasti Gazan tilanteesta. Kerran voi laittaa erehdyksen piikkiin, mutta jatkuva perusteeton arvostelu osoittaa antisemitististä asennevammaa. Antisemitismihän taas on rasismia, eli etnisestä taustasta johtuvaa syrjintää, ja poliittisena linjana se muistuttaa kiihotusta kansanryhmää vastaan.

Tunnetuin antisemististinen valtio oli natsi-Saksa, joka 30-luvulla teetti valtiojohtoisesti suuria investointihankkeita aseteollisuuteen ja tieverkostoon. Lopputulemana oli, että Saksan valtiontalous oli aivan kuralla, ja Saksan hyökkäysintoa kasvatti valloitettavilta alueilta ryöstettäväksi saatava omaisuus, raaka-aineet ja tietenkin ilmainen työvoima. Ideologisen oikeutuksen Saksa sai rotuajattelusta ja erityisesti antisemitismistä.

Kansanedustaja Jussi Halla-aho erotettiin eduskuntaryhmästään hänen tokaistuaan, että Kreikassa tarvitaan panssarivaunuja kadulle, jos kansa halutaan saada valitun poliittisen linjan taakse. Väite tulkittiin siten, että Halla-aho kannatti ruskeapaitojen kaltaista terroria, eli että hän olisi tukenut saksalaista fasismia. Puoluetta vaadittiin irtisanoutumaan Halla-ahon "äärioikeistolaisista" mielipiteistä, vaikka Halla-ahohan nimenomaan VAROITTI, mitä seuraa, jos tällä linjalla jatketaan. Hän ei siis TOIVONUT, että valtio tuo panssarit kadulle.

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan, kuinka hyvä päätös oli istuvalta hallitukselta se, että se elvyttää velalla, eli EKP ostaa eurooppalaisten (liike)pankkien velat itselleen. Soininvaara kirjoittaa:

Elvytyksellä tarkoitetaan, että yritetään nostaa TUOTANTOA. Silloin on varaa kuluttaa enemmän. Tämä Saksalainen keksintö 1930-luvun tapaan tervehdyttää taloutta lisäämällä työttömyyttä on aivan uudenlaista talousajattelua.

Eli, jos tulkitsen oikein, Soininvaaran mielestä natsi-Saksan 30-luvun talouspolitiikka oli oikeanlaista. Onko nyt Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön kenties syytä irtisanoutua puolueensa äärioikeistolaisen siiven mielipiteistä?

Selkokielellä - mitä Katainen teki

Jokainen vuorokauden verran valvonut tietää, että olo on kuin krapulassa. Pidempään jatkuva valvominen jättää peruuttamattomia fyysisiä jälkiä elimistöön, ja yksi kiduttamisen muoto onkin valvottaminen. Osa ihmisistä sietää valvomista paremmin, osa huonommin. Ilmeisesti valvomista ei voi harjoitella vaan unirytmi on biologinen ja yksilöllinen, mutta samalla tavalla kuin maraton-harjoittelija oppii sietämään kipua, myös valvomisen aiheuttamaa kipua oppii sietämään.

Esko Ahon hallituksella oli tapana istua aamuyön tunteihin asti ennen kuin päätöksiä saatiin runnotuksi läpi. Neuvottelutaktiikkana se on uuvuttava ja raukkamainen, mutta politiikassa hyvin tavanomainen. Yritysmaailmassa kukaan ei suostuisi sopimaan asioista samalla tavalla, mikä kuvastanee ehkä parhaiten moisen taktiikan moraalista tasoa. Jyrki Katainen tällaiseen EU-johtajien yölliseen kukkumiseen osallistui ja ilmeisesti tuli luvanneeksi enemmän, kuin mihin oli valtuudet. Sopimus on Suomen osalta vielä epäselvä, mutta ilmeisesti on sovittu, että Suomi, Saksa, Itävalta ja Hollanti maksavat nelistään kaikkien muiden euromaiden pankkisektorin takuut yksityisille sijoittajille.

Jos näin tosiaan on, mikä on siis nyt vielä hiukan epävarmaa, niin Suomen maksettavaksi tulee noin 50-100 miljardia euroa, ja summa tullee nähdäkseni maksuun alle kahdessa vuodessa, siis vielä tällä vaalikaudella. Se kaksinkertaistaa Suomen valtion velat ulkomaisille velkojille, tässä tapauksessa lähinnä EKP:lle. Pankkien taseissa on keskinäisiä velkoja ja saatavia niin paljon, että yhden pankin konkurssi aiheuttaisi ketjureaktiona koko euroalueen liikepankkisektorin konkurssiaallon. Turvassa olisivat luultavasti pienet alueelliset pankit sekä säästöpankkisektori, joiden varainhankinta nojaa maantieteellisesti hyvin rajalliselle alueelle. Sen takia EKP siis ostaa käytännössä koko liikepankkisektorin velat itselleen.

Velkamäärä on niin valtava, ettei sellaisia varoja yksinkertaisesti ole olemassa, vaan kyseessä on klassinen setelirahoitus. Ikävä kyllä, se on ainakin periaatteessa pois teollisesta tuotannosta, joka ylläpitäisi Euroopan kilpailukykyä. Kysymys kuuluukin, miksi tähän mentiin, vaikka päätös on täysin järjetön ja suorastaan vaarallinen?

Syitä on useita, joista ensimmäinen on poliitikkojen innovatiivisuuden puute. He eivät kykene luoviin päätöksiin, vaan puskevat läpi hinnalla millä hyvänsä haluamastaan kohdasta. Toinen on kasvojen menettämisen pelko. Jokainen ystäviensä, perheensä tai työpaikkansa edessä julkisesti itsensä nolannut tietää sen syvän häpen tunteen, joka kalvaa mieltä pitkään ja hartaasti. Politiikassa harvoin tapahtuu tämän mittaluokan virheitä, joten nyt vallassa olevat eivät enää kykene muuttamaan ajamaansa linjaa. Tässä tarvittaisiin jonkinlainen mahdollisuus kasvojen pesuun, kuten se, että koko porukalle hankittaisiin poliittiset turvapaikat jostain Afrikan valtiosta samalla tavalla kuin Idi Amin sai Saudi-Arabiasta. Tai kansanäänestys, kuten Saksassa käynee.

Käytännössä Suomen eduskunnalla on nyt mahdollisuus irrottaa Suomi tästä himmelistä, mutta uskaltavatko hallituspuolueiden rivikansanedustajat kaataa hallituksen - en usko. Jos niin kävisi, euroalue hajoaisi kahtia. Saksa luultavasti ottaisi Suomen, Hollannin ja Itävallan samaan D-valuuttakoriin, ja samassa yhteydessä me voisimme ehkä saada pienen devalvaation vaihtotaseen alijäämän helpottamiseksi. Suomen viennistä 70% menee Saksaan ja Venäjälle, joten meille tämä vaihtoehto olisi loppujen lopuksi ihan siedettävä. Se tarkoittaisi pitkää kymmenisen vuotta kestävää sitkuttelua, mutta suunta olisi ainakin ylöspäin ja työllisyys turvattu. Tätähän Putin Niinistölle vähän vihjailikin, että me tarvitsemme Venäjän ruplia enemmän kuin Naton turvaa.

Paras vaihtoehto olisi siis irtautua nyt, mutta todennäköisempää on, että eduskunta luottaa Kataisen hallitukseen, ja Suomineidon peppu leviää komiasti auki. Seurauksena on paljon voimakkaampi inflaatio, kuin se 5-10% mitä olen aiemmin esittänyt. Todennäköisesti puhutaan yli 25%:n tasosta, jota jatkuu useita vuosia. Sen seurauksena harmaa talous kasvaa, valtion verotulot romahtavat eikä se kykene huolehtimaan sitoumuksistaan - edes virkamiesten palkoista. Seurauksena on euroalueen hajoaminen mahdollisesti rauhanomaisesti mutta ainakin etelän lämmössä temperamentti voi sen verran kiihtyä, että verta vuodatetaan.

Suomen irrotessa eurosta kaikki velat jäävät euromääräisiksi. Vaihtotaseen alijäämän takia uusi valuuttamme heikkenee 20-30%, joten kotitalouksien velkojen lyhennykset venyvät muutamalla vuodella pidempään. Nyt valitulla linjalla työttömyysaste nousee yli 20%:n ennen irrottautumista, mutta sen verran 90-luvun lamasta oppineina kansalaisille annetaan mahdollisuus tehdä henkilökohtainen konkurssi ilman vuosikausien tai jopa lopun ikää kestävää nöyryyttävää velkasaneerausta.

Viimeinen lomayömme jossain Ayia Napan diskossa on päättynyt, ja on maksun aika. Jyrki Kataisen hallitus yrittää viedä meidät vielä jatkoille, mutta kroppa on väsynyt, olo sekava ja aivot huutavat unta. Viisas lähtisi nyt hotelliin, pakkaisi aamulla kamppeet laukkuun ja kömpisi bussin kautta koneeseen nukkumaan. Toinen vaihtoehto on sammua jonnekin rantatuolille, myöhästyä lennolta ja saada duunista fudut.

Mitäs me hipsterit

Iltalehden suuren lukijakyselyn mukaan suomalaisnaisille mieluisimmat pikkuhousut ovat hipsterit. Mielelläni minäkin niitä katselen, joten lienen jonkin sortin hipsteri itsekin.

Suureksi järkytyksekseni vasemmistoon kallellaan olevat ituhipit ovat tehneet tällekin maailman suloisimmalle ja luonnollisimmalle, suorastaan viattomalle vaatekappaleelle käsitekaappauksen. Nimittäin, varmaan lukijani ovat kuulleet amerikkalaisyhtyeestä nimeltä The Black Keys (wiki.fi ja Flow'n bändiesittely). Bändin uusin levy, jo vuoden takaa, on nimeltään El Camino, mikä kuvastaa musiikin tyylilajia (garage). Sellaista tyhjänpäiväistä räminää, jota voi huudattaa autotallissa puuhaillessa.

Yhtye esiintyy Suomessa elokuussa, Helsingissä järjestettävillä Flow-festareilla. Wikipedia toteaa Flow:sta seuraavasti

Festivaali on erityisesti hipstereiden suosiossa

johon minä, että sehän kuulostaa hienolta - en olekaan fetisseineni yksin! Flow-festivaalin kotisivun ulkoasu on lievästi "kukkainen", joten ajattelin, että Wikipedialle on vain sattunut pieni lipsahdus, koska emmehän me hipsterit nyt niin kovin länsiafrikkalaista perinne- tai turkkilaista nykymusiikkia diggaile. Joten takaisin Wikipediaan tarkistamaan, että luinko minä oikein. Hipster onkin hippien alakulttuuri, joiden jäseniä tuntuu tulevan vastaan yhtenään, jos sattuu sivistyksen pariin täältä pellon laidalta. Minä vain kuvittelin, että ne ovat nykynuoria, mutta ei - ne ovat hipstereitä!

Nämä hipsterit sitten sattuvat kuuntelemaan indietä ja autotallimusaa, joten eivät ne ihan kelvottomia voi olla.

Michelle Obaman esi-isä omisti orjia

Suvaitsevaiston jäsenille on seuraava tieto järkytys: Michelle Obaman esi-isä oli orjanomistaja. Michelle on suoraan alenevassa polvessa vuonna 1859 syntyneen Dolphus Shieldsin jälkeläinen.

Shieldsin äiti oli neekeriorja nimeltään Melvinia, joka sai irlantilaisen omistajansa Charles Shieldsin kanssa useita lapsia. Kyseessä vaikuttaa olleen jonkin asteinen rakkaussuhde, vaikka mitäpä sitä rakkaudella tekee, kun luonto tikanpoikaa puuhun ajaa.

Tämä on joka tapauksessa hykerryttävän hauska tieto, koska Michellen tausta orjien jälkeläisenä on varmasti tiedossa ja sitä häikäilemättä promotaan, mutta hänen sukunsa tätä haaraa ei varmasti julkisesti käsitellä sen laajemmin, vaan halutaan unohtaa. Nythän uhristatus sai pahan kolauksen. Se on harmi juttu, koska tässä olisi mahdollisuus laajemminkin pohtia ns. valkoisen miehen taakkaa. Parasta tietysti olisi, jos Michelle itse kertoisi, mitä hän ajattelee tästä mustaa huumoria (sic) sisältävästä ristiriidasta.

Ainakin tältä osin voidaan lopettaa spekulointi sillä, että konservatiivit vastustaisivat Obaman presidenttiyttä erityisesti rodullisista syistä. Varmasti on niitäkin, joille siis Obama on rotunsa takia alempiarvoinen, mutta Amerikassa myös mustat pitävät valkoisia alempiarvoisina. Jos koulutus- ja tulotaso mitenkään korreloivat rasististen ennakkoluulojen yleisyyteen eri väestöryhmissä, niin silloin on jopa luultavaa, että mustien keskuudessa rasismi on yleisempää kuin valkoisten.

Paras orjien omistuksesta lukemani kirja on Edward Ballin kirjoittama Vereen piirretty (Suvi Aholan kirja-arvio Totuudessa vuodelta 1998). Ball kykenee aika hyvin todistamaan, kuinka harvinaisia tuollaiset orjien ja isäntien yhteiset jälkeläiset loppujen lopuksi olivat. Valkoisen miehen ei katsottu olevan soveliasta harrastaa seksiä mustien kanssa, ja valkoisen miehen kauneuskäsitys ei suosinut ihastumista mustaan. Ballin suvun jälkeläisiä on noin parisataa, kun taas heidän orjiensa jälkeläisiä on satatuhatta. Siitä saa hiukan mittakaavaa, miten harvinaisesta tapauksesta Michelle Obaman osalta on kyse.

Lopuksi vertaus toisen klassiseen fascismiin (kannatti ylikansallista hallintoa yhdessä Stalinin kanssa Kansainliiton kautta) hurahtaneen amerikkalaisen presidentin Woodrow Wilsonin vaimon Edith Galtin sukujuurista:

Through her father, she was a direct descendant of Pocahontas

Hillary Amerikan Halonen

Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Rodham Clinton, jossa amerikkalaiseen tyyliin tyttönimestä tulee keskimmäinen nimi, on Suomessa vierailulla. Täytyy myöntää, että amerikkalaiset poliitikot osaavat hallita imagoaan, ja suomalainenkin - muuten niin anti-amerikkalainen - media on suorastaan polvillaan. Hillary eduskunnassa, Hillary Sundsmanilla, Hillary Marimekolla...

Hillaryn perhe kuului metodisteihin, jotka tunnetaan soppajonoistaan ja muusta hyväntekeväisyydestään. Siinä missä Reagan ja erityisesti Bushit nähtiin Euroopassa uskonnollisina hihhuleina, demokraateilla ei ole tätä ongelmaa. Vaikka kuinka uskonnollinen, kunhan ajaa oikeita - köyhien - asioita. Ja metodistit ajavat.

Ironista kyllä, sodanvastainen metodistiyhteisö kannatti 30-luvulla Yhdysvaltojen eristäytymistä, mutta tuki Japanin vastaista kauppasaartoa sen miehitettyä Kiinan, mikä häiritsi metodistien lähetystyötä. Kuten tiedämme, tämä kauppasaarto lopulta pakotti Japanin hyökkäämään Hawaijille. Nuoren Hillaryn myöhempään poliittiseen maailmankuvaan oman seurakunnan pastorilla, Donald Jones, oli jopa vanhempien maailmankuvaa voimakkaampi vaikutus. Jones tilasi Hillarille valmistujaislahjaksi motive-nimisen metodistinuorille suunnatun aikakauslehden, joka tuli tunnetuksi äärivasemmistolaisesta linjastaan. Kuten isäntänsä ulkoministeri Erkki Tuomiojalla, myös Hillary kasvoi koti-uskonto-isänmaa -vastaisessa ympäristössä poliittisen uransa alkutaipaleen (ja miksei lopunkin).

En väitä, että Hillary olisi kommunisti, mutta hän kertoo vaikuttuneensa luettuaan Carl Oglesbyn ajatuksia. Oglesbyn mielestä kommunistisesti hallitut maat olivat "edistyksellisiä" (huomaatteko sanavalinnan!), koska ne "yrittivät ruokkia, vaatettaa ja hoitaa kansalaisiaan" vastapainona amerikkalaiselle vihamieliselle kapitalismille ja imperialismille. Terrori Amerikkaa ja amerikkalaisia kohtaan oli pelkästään oikeudenmukaista. Hillary kertoo säilyttäneensä jokaisen tilaamansa numeron "motivesta". Hänen maailmankuvansa rakentuu sodanvastaisuuden, feminismin ja vähemmistöjen etuoikeuksien tukemiseen.

Hillary vaikuttui myös Saul Alinskyn ajatuksista, joka pyysi Hillarya liittymään opetuslapsekseen. Venäjänjuutalaisten emigranttien lapsi Alinsky aloitti uransa rikospoliisina, mutta väsyi taistelemaan kurjissa oloissa kasvaneiden rikollisten kanssa, ja vannoi muuttavansa ne yhteiskunnalliset rakenteet, jotka aiheuttivat moista epätasa-arvoa. Kuten monet aikakautensa juutalaiset niin Italian kuin Neuvostoliitonkin edistyksellisten puolueiden johtotehtävissä, myös Alinskyn voi määritellä populistiksi, joka uskoo kiihkeään agitoimiseen ja propagandaan - siis klassisen fascismin kannattajaksi. Presidentti Barack Obama toteutti Chicagon mustissa slummeissa Alinskyn oppeja mustan yhteisön kokoamiseksi ajamaan tavoitteitaan. Hillary hylkäsi Alinskyn kutsun mennäkseen Yaleen, koska "vain käymällä eliitin oppilaitokset läpi, pääsen asemaan, jossa voin muuttaa yhteiskuntaa", kuten hän perusteli kirjeessään.

Yliopistossa Hillary toimitti Yale Review of Law and Social Action -lehteä, joka tuki avoimesti Black Panthereita, jotka avoimesti tukivat väkivaltaa valkoisen ylivallan murtamiseksi. Kun Panthereiden nokkamies Bobby Seale sai syytteen murhasta, Hillary tarjoutui hänen lainopilliseksi avustajakseen. Hän menestyi niin hyvin tukijoukkojen organisoimisessa, että hän sai työpaikan radikaalikommunistina tunnetun Robert Treuhaftin asianajotoimistoon, joka siis edusti Sealea. Tuoden Paavo Arhinmäen mieleen, Hillaryn lehti antoi tukensa myös poliiseihin kohdistuviin väkivaltaisuuksiin (Arhinmäen vihapuheet 29.7.2011), ja lehden kuvituksessa poliisit piirrettiin sioiksi, joilta oli leikattu päät irti.

Hillaryn retkahtaminen näiden värillisten väkivaltaisten miesten (Bobby Seale, Fidel Castro, Che Guevara, Yasser Arafat) maailmaan kuvastaa hyvin, kuinka väkivaltainen vasemmiston ideologia pohjimmiltaan on (nyt ja silloin). Ihmisiä ei nähdä yksilöinä vaan ryhmänä. Jos sinussa on pisarakin mustaa verta, kuulut sorrettuun vähemmistöön, ja sinulle kuuluu lukuisa joukko etuoikeuksia. Hän on johdonmukaisesti vaatinut ja ajanut valtiolle oikeutta puuttua perheiden elämään. Obamacare on eurooppalaistyylinen sairasvakuutuslaki, johon kulminoituu Amerikan 60-luvun akateemisen nuorisoliikkeen tavoitteet.

Hillaryn julkisen kirjallisen tuotoksen läpi kahlannut Christopher Lasch totesi, että Clintonin keskeinen poliittinen linja kiteytyy käsitykseen "lapsen edusta", jolla amerikkalaisessa sosiologiassa viitataan ajatusmalliin, jossa valtiolla on oikeus päättää lasten kasvattamisesta oikeaan ideologiaan vanhempien puolesta. Vaikka Hillary korostaa kynnyksen olevan korkealla, hän toisaalta avoimesti myöntää haluavansa "yksiselitteisen moraalikoodiston, jonka perusteella valtio voi päättää lasten kasvatuksesta". Clinton ajoi voimakkaasti näkemystä, jonka mukaan lasten omat mielipiteet ovat painavampia kuin heidän vanhempiensa. Hillary käytti amisheja esimerkkeinä väittäessään, että vanhemmat kahlitsevat lapset patriarkaaliseen elämäntyyliin, kun taas valtion tehtävä on emansipoida ja vapauttaa.

Fascisteilla on ollut aina huoli muiden kyvystä kasvattaa omat lapsensa. Hitler totesi: "Jos vastustajamme sanoo, ettei liity joukkoomme, me vastaamme, että meillä on jo lapsesi". Nyt meitä vielä (ehkä?) vain naurattaa ajatus siitä, että eläimillä on joskus kansalaisoikeudet, mutta käsitys lasten kansalaisoikeuksista - lapset omana luokkanaan - on voimakkaasti lyömässä läpi, vaikka kaikki kasvatustieteilijät myöntävät, että lapsi ei selviä oman elämänsä vastuunkannosta. Päiväkoti on ensimmäinen askel kohti tulevaisuutta valtion lapsena hoitajien udellessa, "mitä äiti ja isä puhuvat kotona?".

Vaikka yleisesti tunnustetaan Kiinan ja Neuvostoliiton olleen kommunistisia tai Saksan ja Italian fascistisia, nykyiset hyvinvointivaltion kannattajat eivät näe ajamansa ideologian yhtäläisyyksiä niiden kanssa. Etnisyyteen perustuva kansanryhmän sortaminen (tai toisen suosiminen), yhteisöllisyys, voimakas valtio. Ainoa ero on siinä, kuinka pitkälle ne vievät tavoitteensa. Jos natseilla aikeet olivat pahat, Hillarylla ne ovat hyvät. Vaikka vasemmisto onkin nyt sodanvastainen, monet ay-konkarit kaiholla muistelevat joukkovoimaa työväen kokoontumisissa. Vaikka nykyvasemmiston kielenkäyttö on kauniimpaa ja tavoitteet kauniimpia, historia kumpuaa Mussolinista.

Valkoiset tytöt saa raiskata

Ahmed blamed the white community for allowing teenage girls to go around unsupervised, so that at a young age they were “trained” in both sex and drinking.

Ahmed syytti valkoisia siitä, että he antavat teini-ikäisten tyttäriensä kulkea ilman valvontaa, minkä takia heidät on "koulutettu" antamaan seksiä ja juomaan alkoholia.

Tulihan se sieltä. Englannissa puhutaan asioista, joista härmäläisille ei haluta puhua.

Lisäys 27.6.2012 klo 20

Telegraph kirjoittaa tapauksesta, jossa yhdeksän muslimimiestä - joukossa paikallisen moskeijan imaami - terrorisoi vuosien ajan Rochdalen kaupungissa käyttäen hylättyjä ja huostaanotettuja alaikäisiä tyttöjä seksiorjinaan. Sosiaalityöntekijät ja poliisi tiesivät asiasta, mutta eivät uskaltaneet ryhtyä toimenpiteisiin pelätessään tulevansa leimatuksi rasisteiksi.

Vasta Luoteis-Englannin korkein syyttäjäviranomainen Nazir Afzal rohkeni selvittää jutun kaikessa laajudessaan, ja hän totesi, että rikokset ovat rasistisia viharikoksia. Paikallisen kansanedustajan mielestä poliittisen korrektiuden takia ongelmaan ei uskallettu puuttua. Pakistanilaisyhdyskunnan nuorisoyhdistyksen puhemies Mohammed Shafiq totesi ykskantaan, että

Rotu on keskeinen motiivi näille rikoksille. Heidän uskonnossaan valkoiset teinitytöt ovat arvottomia eikä heidän hyväksikäytössään ole mitään tuomittavaa.

He insists that race is “central to the actions” of the criminals. “They think that white teenage girls are worthless and can be abused without a second thought”

Yhteenveto ilmaston lämpenemisestä

Christopher Booker on kirjoittanut BBC:n uutisoinnin yksipuolisuutta käsittelevän mainion kirjasen The BBC and climate change: A triple betrayal. Esipuheen kirjoittanut Antony Jay toteaa, että BBC on 85 vuoden ajan saanut rahoituksensa valtiolta, joten BBC:n yrityskulttuurissa pidetään normaalina ja toivottavana sitä, että valtio ohjaa kansalaisten toimintaa ja rahoittaa itselleen myönteisiä hankkeita. Kuten yleisradiolaitosta. Vastaavasti sinne ei ole kehittynyt asiantuntemusta yritysmaailmasta, jota sieltä eronneiden toimittajien mukaan avoimesti jopa vihataan.

BBC:n toimittajakunta, kuten myös suomalaisessa yleisradiossa, koostuu valtaosin humanisteista. Suurimmalle osalle humanisteja tuntuu olevan hankala ymmärtää tieteen luonnetta ja tieteelle ominaisia menettelytapoja. Siinä missä BBC uskoi IPCC:n väitteisiin siitä, että "tutkijoiden kesken vallitsee konsensus" ilmaston lämpenemisen syistä, todellinen keskustelu vasta alkoi vuoden 2005 paikkeilla. Vuonna 2009 vuodettiin alarmistien sähköposteja julkisuuteen, ja niissä selvästi näkyi, kuinka politisoitunutta tutkimuksesta oli tullut. Se, mikä joskus oli alkanut tieteenä, alkoi muokata tuloksia turvatakseen rahoituksensa.

Vuonna 1974 BBC teki parituntisen dokumentin (The weather machine) sen aikaisesta muotivillityksestä: ilmaston kylmenemisestä. Ohjelmassa haastateltu ruotsalainen Bert Bolin ennusti, että ihmisen laskema hiilidioksidi johtaa kylmenemisen sijaan hallitsemattomaan lämpenemiseen. Eipä kukaan osannut ennustaa tuolloin, että Bolin nimitettäisiin uuden YK:n alaisen elimen (IPCC) johtajaksi ja keskeiseksi mielipidevaikuttajaksi seuraavien kahden vuosikymenen ajaksi.

Vuonna 1988 NASA:n tutkija James Hansen vannoi Yhdysvaltain senaatin ja valtavan toimittajajoukon edessä, että Bolinin havainnot vastaavat uusimpia mittauksia, ja maapallo lämpenee kiihtyvällä vauhdilla, ja että kaiken takana ovat fossiilisen polttoaineen käytöstä johtuvat hiilidioksidipäästöt. Vuosien 1990 ja 1996 julkaistut yhteenvedot ilmastontutkimuksesta poliittisille päättäjille loivat pohjan keskustelulle. Poliittisia päätöksiä ei Riossa (1992) eikä Kiotossa (1997) kuitenkaan tehty, vaikka EU sitoutuikin vähentämään omia päästöjään yksipuolisesti ja otti myöhemmin käyttöön kauppapaikan Euroopassa tuotettaville CO2-päästöille. Fascistisen kielenkäytön perinteiden mukaisesti aloitettiin "sota ilmaston lämpenemistä vastaan". Arvostelijat olivat denialisteja, millä viitattiin juutalaisten joukkotuhon kieltäviin uusnatsien tasoiseen älylliseen osaamiseen.

Vuoden 1998 raportoitiin olevan tunnetun historian lämpimin, joten Bolinin ja Hansenin uskottavuus nousi raketin lailla. Pystysuoraan ylöspäin näytti myös kolmannen yhteenvedon kansikuvaksi valittu surullisen kuuluisa lätkämaila, jolla havainnollistettiin suurelle yleisölle ilmaston historiallinen lämpeneminen. Vuosien 2004-2007 väliin osui ilmaston lämpenemisen kritiikittömin suosio, jota symbolisoi Yhdysvaltain edellisen varapresidentin Al Goren puolifiktiivinen Epämiellyttävä totuus -dokumentti. Seuraavana vuonna julkaistu neljäs seurantaraportti uskotteli, että Maapallo on juuri nyt suistumassa lopullisesti ilmaston lämpenemisestä johtuvaan syöksykierteeseen.

Toimituksissa uskottiin IPCC:n väite, että IPCC:n yhteensä yli 1500:n ilmastontutkijan keskuudessa vallitsee täysi yksimielisyys lämpenemisen syistä. Sen seurauksena teorian arvostelijoille ei juurikaan annettu näkyvyyttä, sillä he edustivat toimitusten uskomusten mukaan täysin marginaalista vähemmistöä. Tulevina vuosina valtavaa näkyvyyttä saivat tieteelle täysin vieraat julistukset, että keskustelu ilmaston lämpenemisen syistä pitää lopettaa, kuten silloinen pääministerimme Matti Vanhanen vaati.

Vuonna 2001 Richard Lindzen todisti Yhdysvaltain senaatille, että hänen neljänteen yhteenvetoraporttiin toimittamansa johtopäätökset poistettiin, koska ne eivät tukeneet IPCC:n virallista näkemystä lämpenemisestä. Hurrikaanitutkija Chris Landsea totesi saman vuonna 2004, kun IPCC vakuutti hurrikaanien määrän olevan kasvussa. Vuonna 2005 Paul Reiter vuorostaan pääsi todistamaan, kuinka tutkijoiksi kutsuttavat ympäristöaktivistit muodostivat IPCC:n näkemyksen vaarallisten tartuntatautien leviämisestä vastoin Reiterin itsensä hankkimaa tieteellistä näyttöä. Saman vahvisti Nils-Axel Morner merenpinnan nousun osalta. Steve McIntyre ja Ross McKitrick kykenivät vihdoin 2003 todistamaan, että IPCC:n ikoniksi noussut Michael Mannin lätkämaila ei perustu väitettyyn havaintoainistoon.

Vuodesta 2007 alkaen teoria ilmaston lämpenemisestä alkoi pahasti huojua. Huolimatta kiihtyvästä fossiilisten polttoaineiden käytöstä, vuoden 1998 lämpöennätystä ei lyöty. Vielä vakavampaa oli, että teorian mukaista ilmakehän keski- ja yläkerroksen lämpenemistä -jonne CO2-molekyylien piti kohota - ei havaittu, vaan lämpeneminen mitattiin maanpinnalla. Erityisen ongelmallista oli Martin Durkinin väite, että lämmetessään meristä vapautuu hiilidioksidia, joten kasvava CO2-pitoisuus voikin olla seuraus eikä syy. Lisäksi tanskalainen Henrik Svensmark esitti, että Maan pinnalle saapuva kosminen säteily vaikuttaa pilvien muodostumiseen, mikä puolestaan ohjaa lämpötiloja. Svensmarkin teoria haukuttiin pystyyn sillä perusteella, että muutokset Auringon säteilyssä ovat aivan minimaalisen pieniä. Erityisen ongelmallista teoriasta johdettujen tietokoneohjelmien kannalta oli se, ettei se antanut mitään selitystä sille, miksi lämpötilat voivat tasaantua, kuten vuoden 1998 jälkeen kävi. Jos CO2-pitoisuus kasvaa, myös lämpötila kasvaa, oli teorian vankkumaton perusta.

Durkinin tv-ohjelma The great global warming swindle sai gaia-uskonnon jäsenet raivoihinsa ja valittamaan sen esittäneen Channel 4:n toimintatavoista lautakunnalle (Ofcom), joka arvioi tv-ohjelmien tiedollista laatua. Lautakunnassa istui muuan Phil Jones, Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen johtaja, jonka sähköpostiviestit paljastivat (19.11.2009) hänen tehneen parhaansa hankaloittaakseen minkäänlaisen kritiikin läpimenoa tieteellisiin julkaisuihin. Lautakunnan työtä juhlistivat poikkeukselliset runsaat lumiolosuhteet ympäri maailmaa, joiden selitettiin vain kuvaavaan yhä yleisemmiksi tulevia äärimmäisiä sääilmiöitä. Niiden takana lymysi todellinen uhka - lämpeneminen.

IPCC:n asema tieteellisen tutkimuslaitoksen sijaan vahvistui poliittisen ideologian pääasialliseksi tukijaksi. Se otti käyttöönsä irvokkaan lausahduksen, jonka mukaan 90%:n varmuudella lämpeneminen on ihmisen aiheuttamaa. Lausahdus kuulostaa kovin tieteelliseltä, mutta ei sitä ole. Jokainen mediaa seurannut on huomannut, kuinka yksipuolisesti asiaa käsitellään. Media ei ole käsitellyt teorian arvostelijoita silkkinhansikkain, ja sivullisesta on ollut suorastaan pökerryttävää lukea arvioita, joiden mukaan arvostelijat saavat aivan liikaa julkisuutta ja ääntään kuuluviin. Vainoharhaisuuden lisäksi tuollaiset väitteet muistuttavat kovasti väitteitä monikulttuurisuuden arvostelusta.

Öljyn hinnan jatkuva nousu osana maailmankaupan noususuhdannetta loi mielikuvan, että öljyvarat ovat loppumassa, ja uusiutuva energia on ihmiskunnan ainoa toivo. Monikulttuurisuuden mukaisesti kehitysmailta ei vaadittu päästörajoituksia, koska länsimaiden vauraus perustui vain valkoisen miehen historialliseen kolonialistiseen virheeseen pumpata arabien öljy poltettavaksi öljykattiloissaan. Kun talous romahti 2008 ja markkinoiden likviditeettiä voimakkaasti lisättiin, öljyn hinta nousi uusiin ennätyksiin, mikä edelleen vauhditti käsitystä loppumaisillaan olevista öljyvaroista. Uudet teknologiat ja länsimaiden talouskasvun hiipuminen ovat painaneet öljyn hintaa alaspäin, ja tehnyt uusiutuvasta energiasta täysin kannattamattoman hankkeen.

Kun Ofcom vuotta myöhemmin julkaisi vastauksensa saamiinsa valituksiin Channel 4:n ohjelmasta, media uutisoi sen kuin suurena tieteellisenä todisteena ilmaston lämpenemisen puolesta. Ofcom ei ottanut tieteelliseen näkemykseen mitään kantaa, vaan totesi Channel 4:n toimineen IPCC:n suuntaan liian lyhyellä aikajanteellä vastineen hankkimiseksi.

Mikään toinen maailmanlaajuinen järjestö ei ole nauttinut samanlaista rajatonta luottoa kuin IPCC. Vasta 2010 BBC:n Intian-toimittaja Pallava Bagla kiinnitti huomiota väitteeseen, jonka mukaan Himalaja sulaa vuoteen 2035 mennessä. Koska asialla on Intialle melkoinen merkitys, hallitus ryhtyi selvittämään asiaa. Paljastui, että intialainen jäätikkötutkija Syed Hasnain oli antanut haastattelun vuonna 1999 pienelle ympäristölehdelle. WWF lainasi haastattelua 2005 ja IPCC julkaisi väitteen 2008 totena, vaikka mm. itävaltalainen jäätikkötutkija Georg Kaser totesi IPCC:n tutkijaryhmässä moisen väitteen olevan täyttä mielikuvitusta. Sittemmin paljastui, että alkuperäisen väitteen esittänyt Hasnain palkattiin IPCC:n intialaisen pääjohtajan Rachendra Pachaurin yhtiöön nimeltä TERI jäätikköjä tutkivaksi ympäristökonsultiksi ryhmään, joka sai huomattavat tuet selvittääkseen Himalajan jäätiköiden sulamista vuoteen 2035. Ympyrä sulkeutui.

Ympyrä avautui, kun vastaavanlainen petos paljastui Amazonin sademetsien odotettavissa olevasta tuhosta. WWF:n mukaan 40% sademetsistä tuhoutuu ilmaston lämmetessä, vaikka tässäkin oli takana pieni brasilialainen ympäristöjärjestö, joka vuonna 1999 pelkäsi hakkuiden - ei lämpenemisen - johtavan metsien tuhoutumiseen. Afrikassa IPCC ennusti tulevien satojen romahtavan puoleen perustuen yhden ympäristöpolitiikalla ratsastaneen tutkijan selvityksiin - joita ei tietenkään koskaan löytynyt.

IPCC:n vuoden 2007 yhteenveto oli 40 tutkijan käsialaa 12 eri maasta. Noin 3.000 sivuisessa yhteenvedossa viitattiin 18.531 kertaa "tieteelliseen julkaisuun", joista 5.587 (kolmasosa) oli todellisuudessa viittauksia lehtikirjoituksiin, uutisiin ja vastaaviin. Samaan aikaan Pachaurin valtava nepotismi ja korruptio alkoi paljastua, ja hänen eroaan vaadittiin. Omistamansa TERI laajeni samaan aikaan maailmanlaajuiseksi konserniksi kun valtiot rahoittivat tutkimuksia ilmaston lämpenemisestä.

Tulevaisuudessa on varsin mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan tiede ja erityisesti uutisointi tieteestä menee. Toisaalta on James Delingpolen ja (oli) Michael Crichtonin kaltaisia monilahjakkuuksia, jotka seuraavat maailmaa huomattavasti laajemmin kuin yhdestä kapeasta katsantokannasta. Sitten meillä on verovaroin ylläpidetty valtava yleisradiolaitos, jonka tehtävä on tuottaa ja ylläpitää "euron vakaudesta", "monikulttuurisuudesta" ja "kestävästä kehityksestä" ohjelmia myönteisessä sävyssä. On vaikea ymmärtää, kuinka tällainen julkea, häpeilemätön agitointi ja propagointi voivat edesauttaa ihmisten luottamusta massatiedostusvälineisiin ja poliittiseen eliittiin. Minä luulen, että pitkän päälle kaikki propagandaan nojaavat järjestelmät häviävät tiedolle, koska tietoa ei voi piilottaa.

Breivik piinaa demareita

Maria Paaso on tehnyt Suojelupoliisille tutkielman aiheesta Vastajihad. Paason kirjoitus on erikoinen. Toisaalta siinä on ihan hyviä oivalluksia,

Ideologisella tasolla kirjoituksia yhdistää monikulttuurisuuden vastustaminen ja islamin kokeminen uhkana kansallisen identiteetin säilymiselle.

mutta selitykset hän etsii mm. Jussi Jalosen ja Toby Archerin vaaleanpunaiset silmälasit päässä kirjoitetuista sekametelisopista. Breivikin ideologia ei millään aukene suomalaiselle vasemmistolle vaan näyttäytyy käsittämättömän ristiriitaiselta. Sosiaalidemokraattien on vaikea ymmärtää Breivikiä, koska ne kumpuavat samoista historiallisista aatteista ja opeista, mitä demarit eivät pysty myöntämään. He näkevät syyllisiä kaikkialla muualla paitsi katsoessaan peiliin.

Paaso tulkitsee vastajihadia pääasiassa Anders Breivikin "manifestin" kautta, sillä manifestissa lainataan laajalti kirjoituksia, joissa islamin leviämistä pidetään uhkana mielipiteen-, sanan- ja yksilönvapauksille yleisesti ja naisten, seksuaalivähemmistöjen ja juutalaisten kohdalla erityisesti. Ensimmäinen ongelma näin tutkittaessa on se, että tutkimuskohde - Breivik - tulisi tulkita oikeaan viiteryhmäänsä. Kuten jo aiemmin kirjoitin (Breivik onkin sosialisti 9.2.2012), Breivikin maailmankuva vastaa sangen hyvin perinteisenä äärioikeistona pidettyä kansallismielista sosialismia, mutta ns. vastajihad-liike koostuu leimallisesti (amerikkalaisittain) konservatiiveista ja niistä (amerikkalaisittain) niistä liberaaleista, jotka ymmärtävät jotain islamista ja sen ideologiasta.

Onhan toki inhimillistä, että jos ihminen ei ole perehtynyt asioihin, hänen mielipiteensä niistä muodostuu puhtaasti oman maailmankuvan mukaisesti. Vasemmistolaisesti suuntautunut ihminen arvioi suhtautumistaan johonkin uuteen asiaan tai ehdotukseen sen mukaan, miten tuo asia tai ehdotus lisää taloudellista tasa-arvoa ja parantaa valtion oikeuksia edistää sitä voimakeinoin. Vasemmalle kallellaan oleva ihminen on taipuvaisempi ajattelemaan, että omillaan toimeentuleminen on vaikeaa, miksi hän ymmärrettävästi edellyttää omillaan toimeentulevien kustantavan hänellekin vähintään jonkun minimitason, mielellään selvästi enemmän.

Breivikin tiedetään liikkuneen nuorena maahanmuuttajien jengeissä ja tympiintyneen siihen, koska sen toiminta oli hajottavaa, destruktiivista. Moni muu vasemmistolainen pitää puolestaan hajottavaa toimintaa tavoiteltavana, kuten Voima-lehden kolumnistina vuosikausia ollut Veli Itäläinen (Antti Rautiainen), joka tunnustaa olevansa kommunisti ja tapelleensa uusnatseja vastaan Venäjällä useita kertoja. Tällaiselle hehmolle islamistit ja maahanmuuttajat ovat potentiaalinen liittolainen, sillä uusnatsien väkivaltainen rotuajattelu leimaa nämä molemmat ryhmät vastustajikseen: toiset rodullisista syistä ja toiset ideologisina vastustajina.

Paason näkemys siitä, että Breivikin manifesti edustaa "äärioikeistoa" (siis kansallismielistä äärivasemmistoa) on jo lähtökuopissaan väärässä.

Pääajatuksena on, että islam ja muslimien maahanmuutto Eurooppaan muodostavat uhan eurooppalaisen kulttuurin säilymiselle. Amerikkalaiset internetsivustot käsittelevät asiaa omasta näkökulmastaan keskittyen islaminvastaisuuteen ja Barack Obaman hallinnon kritisoimiseen.

Paaso ei pidä "antijihadistien" irtisanoutumista Breivikistä aitoina, koska hän pitää molempia ryhmiä tyhminä rasisteina. Hän antaa ymmärtää, että amerikkalaiset konservatiivit vastustavat Obamaa tämän ihonvärin takia, ja siksi he saisivat virikkeitä eurooppalaisilta uusnatseilta. Valtaosaa nykyisistä bloggareista amerikkalaisessa "antijihadissa" ei vaivaa rodulliset kysymykset. Nyt melkein kaikki alle 60-vuotiaat amerikkalaiset ovat tottuneet rodulliseen tasa-arvoon ja monikulttuurisuuteen. Mitä eristyneemmin toisesta kulttuurista yksilöt ovat kasvaneet oman kulttuurinsa suojissa, sen epäluuloisempia he tietenkin ovat. Mutta se ei koske vain valkoisia alabamalaisia vaan yhtä lailla mustia chicagolaisia ja latinoja Kaliforniassa. On siis älyllisesti epärehellistä väittää, että "vastajihad" olisi voimainponnistus amerikkalaisen valkoisen rodun puolesta. Sitä se ei ole, ja se ei nyt millään aukea Paasolle.

Eurabia on muodostunut kolmen teoreettisesti toisistaan erillään olevan sektorin kautta (kauppasuhteet, arabien maahanmuutto sekä eurooppalainen politiikka), joista johtuen Eurooppa on Ye’orin mukaan sidottu arabimaailmaan. Euroopan talous ja rahaliitto (EEC) korosti Ye’orin mukaan arabimaiden kanssa tehdyn yhteistyön taloudellisia hyötyjä. Arabimaat nähtiin öljyn saannin kannalta merkittävänä alueena, ja niiden ymmärrettiin tarjoavan eurooppalaisten yritysten tuotteille laajat markkinat. Arabit hyötyivät yhteistyöstä hänen mukaansa paitsi taloudellisesti myös poliittisesti mm. Palestiinan kysymyksessä.

Paaso siteeraa pitkälti oikeita asioita ja selvästi ymmärtää, mistä on kysymys. Hän ei arvioi mitenkään väitteiden todenmukaisuutta, vaan toteaa kritiikittömästi, että

Maahanmuutosta hyötyvillä tahoilla on paremmat mahdollisuudet konkreettisesti vaikuttaa maahanmuuton organisointiin kuin niillä, jotka osallistuvat ainoastaan kustannusten maksuun.

Kuten ylempänä jo totesin, erityisesti poliittinen vasemmisto hyötyy Euroopan islamisoimisesta, joten vastaus valahti Paason käsistä kuin tiimalasin hiekka. Paaso pääsee kuitenkin heti perään hyvin vainulle...

Euroopassa kansalaisten mielipide oli alusta alkaen skeptinen maahanmuuttoa kohtaan, mutta päättäjät eivät välittäneet yleisestä mielipiteestä. Maahanmuuttopolitiikkaa on Freemanin mukaan tehty Euroopassa hallinnon kontekstissa ilman julkista keskustelua ja kansalaisten osallistumista sekä vähäisellä parlamentaarisella ohjeistuksella. Maahanmuuttopolitiikkaa koskevan legitimoidun keskustelun rajat ovat Freemanin mukaan olleet kapeat.

Tämä on käytännössä merkinnyt usein sitä, että liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivia on syytetty rasismista. Yksikään liberaalidemokraattinen valtio ei ole vapaaehtoisesti kysynyt kansalaisten mielipidettä kansanäänestyksellä maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä. Kansalaiset ovat voineet vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan vain epäsuorasti vaalien kautta. Perinteisillä puolueilla ei ole myöskään ollut selkeää toisistaan poikkeavaa tulkintaa maahanmuuttokysymyksissä, eikä asia ole ollut poliittisella agendalla. Freeman väittää eurooppalaisten poliittisten puolueiden pyrkineen luomaan puolueiden rajat ylittävän konsensuksen tämän toteuttamiseksi. Ehdokkaat, jotka ovat erehtyneet nostamaan esille kriittisiä kysymyksiä, on tuomittu suurten puolueiden johtajien sekä median taholta.

...mutta nojaa sitten Toby Archerin näkemyksiin, ja vastaus menee sitä tietä taas aivan poskelleen:

Tästä huolimatta Breivik kannattaa pohjoismaisen geeniperimän vahvistamista ja on huolissaan sen häviämisestä. Hän on valmis rodunjalostuksen avulla ylläpitämään ja vahvistamaan pohjoismaista geeniperimää, jotta sinisilmäisyyden ja vaaleahiuksisuuden väistyminen pystytään estämään.

Kuten olen lukuisat kerrat (Monikulttuurisuus ja rotuhygienia 17.6.2012 tai Keynesin opeilla mennään 5.6.2012) kuluvan kesäkuun aikana todennut, rodunjalostus on erityisesti perinteisen sosiaalidemokratian lempilapsi, jota kansallismieliset vain soveltavat toiseen kohderyhmään. Siinä missä demarien hyvinvointivaltio toteuttaa "kaikki kansalle, ei mitään kansan ulkopuolelle"-politiikkaa, natseilla sama kuuluu "kaikki rodulle, ei mitään rodun ulkopuolelle".

Paaso tietenkin huomaa, että "vastajihadistit" tukevat Israelia toisin kuin eurooppalainen valtavirta. Paaso yrittää käyttää tätä jonkinlaisena todisteena "vastajihadistien" älyllisestä epärehellisyydestä, eikä osaa pureutua aiheeseen syvällisemmin. Siniset silmät ja vaalea tukka jo mainittiinkin, ja kohta Paaso jo kaiveleekin Breivikin ajatuksia perinteisestä kotiäityidestä ja runsaasta lapsikatraasta todistellen "vastajihadistien" olevan todellisuudessa kaksinaismoralisteja arvostellessaan islamia naisten alistamisesta. Paaso keksii Breivikiltä myös oikeuden ottamisen omiin käsiin ja asettumisen lain yläpuolelle. Ei mikään suuri älynväläys, kun miettii kyseisen miehen olleen kuitenkin joukkomurhaaja. Paaso kääntelee kiviä löytääkseen suomalaisia breivikejä, ja mainitsee kaksi tässäkin blogissa linkitettyä sivustoa, mikä alkaa jo mennä aika vainoharhaiseksi.

Paaso pistää pakettiin perinteisen sanaparin "vastuullinen" ja "sananvapaus", mikä nyt oikeastaan kuvastaa koko kirjoitusta paremmin kuin hyvin. Suojelupoliisi onneksi irtisanoutuu koko raportista jo kättelyssä (miksi se lienee alun alkaen julkaistukin netissä), ja aivan lopuksi Paaso toteaa:

Norjan turvallisuuspoliisin tekemän uhka-arvion mukaan radikaali-islam muodostaa edelleen suurimman turvallisuusuhan, eikä organisoitunut äärinationalismi ole lisääntynyt heinäkuun tapahtumista huolimatta. Äärinationalistit eivät ole järjestäytyneitä, eikä heillä ole yhtenäistä ideologiaa.

Kun koko käsitteen ("vastajihad") todellisen tai kuvitellun vaarallisuuden voi tiivistää noihin kahteen lauseeseen, on selvää, että Paasolla on ollut poliittinen motivaatio yrittää liittää Breivik sellaisiin "vastajihadisteihin" kuin Pamela Geller tai Robert Spencer ja sellaisiin blogisteihin kuin tämä ja melkeinpä kaikki blogilistani sivustot. Tarkoitus ei ainakaan ole kaunis, mutta eipä myöskään vilpitön, kun kirjoittaja itsekin toteaa suurimman turvallisuusuhan muodostuvan muslimeista.

H/T Vasarahammer

30 hopearahaa

Korkein oikeus, kuten hyvin tiedämme, mätkäisi kansanedustaja Jussi Halla-aholle 50 päiväsakkoa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Halla-aho tuoreeltaan kommentoi, että tuomio on muutaman KO:n tuomarin henkilökohtainen tulkinta laista eli mielipide asiasta. Halla-aho ymmärtääkseni tarkoitti, että moraali ja oikeus ovat eri asioita. Oikeusistuin jakaa tuomioita asioista, joissa jonkun henkilön oikeutta johonkin on rikottu. Esimerkiksi rikoksen uhrina kuolleen isän lapsella on oikeus isään, minkä takia rikoksesta rankaistaan. Halla-ahon tuomiosta ei missään kohtaa kovin selvästi ilmene, kenen oikeutta - ja oikeutta mihin - on loukattu. Ainoaksi voittajaksihan tunnustautui valtakunnansyyttäjä Mika Illman, jolle muutama täky oli tietenkin tarkoitettukin.

Halla-ahon lausumasta nousi kamala häly, koska hän ei lainsäätäjänä saa yrittää vaikuttaa tuomioistuimen päätökseen - varsinkaan yksittäistapauksessa. Oikeusoppineiden pitkät rivit nyökkivät kuin juutalaiset itkumuurilla, että Halla-aho teki kardinaalivirheen. Eihän se ole sopivaa, että lakia säätävä henkilö ottaa kantaa, minkälaisia muutoksia hänestä lakeihin pitäisi tehdä. Moinen väite osoittaa melkoista arvostelukyvyttömyyttä kansanvallan toimintaperiaatteesta, mutta eipä meidän lakimiesarmeijamme ole sellaisista asioista ennenkään piitanneet.

Asia, johon kiinnitin huomiota heti tuomion nähdessäni oli päiväsakkojen määrästä (50 kpl) johdettu sakon määrä (400 euroa). Nyt myös Suomen Kuvalehti on huomannut, että Halla-ahon saama tuomio perustuu hänen tuloihinsa vuonna 2010, jolloin käräjäoikeus antoi päätöksensä. Laki antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden arvioida tuomitun tuloja, jos ne ovat oleellisesti muuttuneet viimeksi vahvistetun verotuksen jälkeen, kuten tässä tapauksessa Halla-ahon päästyä kansanedustajaksi 2011.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske myöntää, että asiassa on tapahtunut selvä inhimillinen virhe, josta otetaan oppia:

"Jos vahinko on päässyt tapahtumaan, siitä pitää viisastua. Mutta olisihan sitä toivonut, että tämä sakkoasiakin olisi mennyt toisella tavalla.”, Kalske määrittelee.

Kuten Kalske siis autuaasti tunnustaa, Korkein oikeus on tehyt tuomiossaan selvän virheen. Kysytäänpä tämän uuden tiedon valossa, onko Korkeimman oikeuden päätökset sellaisia virheettömiä oraakkelin totuuksia, joissa oikeus toteutuu?

Illman siis jo aiemmin totesi, että

Korkein oikeus on vetänyt rajan joka osoittaa miten pitkälle sillä joka arvostelee vallanpitäjiä on oikeus provosoida ja liioitella.

ja ottaneensa niskalenkin niistä, jotka arvostelevat virkakoneistoa, nyt myös Kalske ripustaa julkisesti saamansa mitälin kaulaansa:

”Tässä jutussa euromäärät eivät ole lopputuleman kannalta keskeisin asia. Tärkeintä on se, että KKO antoi asiassa tuomion ja se vastaa syyttäjän käsitystä.”

Tärkeintä ei varmasti ole tai voi olla se, että tuomio vastaa syyttäjän käsitystä. Syyttäjä edustaa kansaa, syyttäjän tehtävä on kansalaisten hengen ja omaisuuden suojeleminen. Syyttäjän tehtävä ei ole vainota kansalaisia, jotka esittävät mielipiteitään vallitsevan politiikan huonoudesta ja vaarallisuudesta.

Niin hyvä kuin olla osaa

Kuvan afroletti on mies nimeltään Thomas Sowell, kuten kuvateksti kertookin. Hän kasvoi niin etäällä valkoisten yhteisöstä, että oli pienenä kuvitellut blondien olevan taruolentoja. Joten hra Sowell tietänee jotain mustista ja mustien köyhyydestä.

Thomas Taussin erinomaisesta blogikirjoituksesta pokkasin Tuomas Enbusken sinänsä kevyesti kirjoitetun mutta painavaa asiaa sisältävän "Ajatusten alennusmyynti"-nimisen poliittisen pamfletin, jossa kumotaan kaikki keskeiset kapitalismiin liitetyt syytökset. Suurimpana syntinä yleensä kapitalismia syytetään sosiaalidarwinismista eli köyhien inhosta tai köyhien kyykyttämisestä lievemmässä merkityksessä. Köyhä on köyhä olosuhteiden pakosta, eihän kukaan köyhäksi halua, meille uskotellaan. Koska olosuhteet aiheuttavat köyhyyttä, olosuhteita on muutettava, meille perustellaan.

Yksi olosuhteen muutos on etnisyydestä aiheutuvan syrjinnän kieltäminen (täytyy ihailla, miten nokkelasti perussuomalaiset huomasivat nostaa asian pöydälle!). Olen itse kirjoitellut tässä kesäkuun kuluessa useita kirjoituksia, joissa olen ruotinut sosialismin (edistyksellisyys, progressiivisyys) yhteyksiä rotukysymyksiin ja osoittanut, kuinka rotykysymys nähtiin osana rodunjalostusta aina 70-luvulle asti nimenomaan vasemmistopiireissä. Bryan Caplanin pamfletti Encyclopedia of Capitalism on Enbusken tavoin hyvää kesäluettavaa, jos joltakulta vielä puuttuu.

Caplan toteaa Thomas Sowellin (ihana nimi!) tehneen eniten työtä romuttaakseen kapitalismiin liitetyn syytöksen sen syrjivästä ominaisuudesta. Sowellin keskeinen väite on, että eri (etnisten) ryhmien taloudellisen menestyksen selittää yksinkertaisesti se, kuinka ne suhtautuvat menestykseen - eli kuinka voimakkaasti ryhmässä arvostetaan työtä ja opiskelua taloudellisen menestyksen saavuttamiseksi. Sowellin mielestä kaikki valtion antamat etuoikeudet vähemmistöille huonontavat vähemmistön arvostusta työntekoon ja koulutukseen, ja siten aiheuttaa vähemmistöjen pysyvää kurjistumista. Se, jos mikä, on todellista rotusortoa, Sowell väittää vastoin poliittisesti korrektia näkemystä.

Sowell tähdentää, että vähemmistöille annetut etuoikeudet huonontavat yhteisön taloudellista suorituskykyä. Jos on kaksi muuten täysin identtistä yritystä, joista toinen maksaa työntekijöilleen vähemmän palkkaa (mustat/virolaiset) kuin toinen (valkoiset/suomalaiset), ajan myötä vähemmän palkkaa maksava tekee suurempaa tulosta ja valtaa markkinat! Siis sillä edellytyksellä, että työntekijät eivät voi vaihtaa vapaasti työpaikkaa - kuten syrjinnän kieltämisen perusteissa väitetään. Niinpä ns. "positiivista syrjintää" voidaan toteuttaa ainoastaan julkisella sektorilla ja suunnitelmataloudessa.

Jos syrjintä pitkän päälle johtaa mustien (tai virolaisten, kuten tuossa perussuomalaisten puoluetoimiston remontissa) omistamien yritysten parempaan suorituskykyyn, niin miksi tietyt - eurooppalaisittain sanottuna - etniset ryhmät eivät vaan tunnu menestyvän? Sowellin mielestä syy on tuottavuudessa. Sekä juutalaiset että mustat ovat olleet sorrettuja vähemmistöjä suuressa osassa valkoisten hallitsemaa maailmaa. Silti juutalaiset menestyvät ja mustat eivät. Sowellin mielestä juutalaisten menestystä selittävät heidän kestävien avioliittojensa antama turvallinen kasvuympäristö jälkikasvulle, huolellisuus rahankäytössä ja erityisesti heidän kunnioittava suhtautumisensa koulusivistykseen.

Mustien valtakulttuuri on melkeinpä päinvastainen kaikille juutalaisten tärkeinä pitämille asioille. Osoittaakseen väitteensä todeksi, Sowell tutki kahta taloudellisesti menestyneiden mustien alakulttuuria - niitä mustia, joiden vanhemmat olivat vapaita jo ennen Yhdysvaltain sisällissotaa (1861-65) ja toisaalta Karibialta vuoteen 1925 mennessä Yhdysvaltoihin muuttaneita. Varsinkin Karibialta muuttaneiden taloudellinen suorituskyky oli hämmästyttävä ja heidän sopeutumisensa on niin esimerkillinen, että heidän rikostilastonsa alittaa jopa valkoisen väestön. Muut mustat eivät suinkaan kutsu heitä "veljikseen" vaan "mustiksi jutkuiksi".

Tutkimustensa perusteella Sowell vastustaa voimakkaasti kaikkea positiivista syrjintää ja valtion jakamia erioikeuksia eri vähemmistöille. Jos markkinat kerran tasaavat palkkaerot ja eri ryhmien tuloerot johtuvat heidän halustaan vaurastua, niin todellisuudessa "positiivinen syrjintä" johtaa "käänteiseen syrjintään": se pakottaa työnantajat kohtelemaan epäpäteviä yksilöitä keskenään samalla tavalla. Niinpä työnantajat varovat palkkaamasta ketään, joka voi haastaa oikeuteen syrjinnästä sukupuolen, rodun tms. syyn takia. Samoin eri ryhmien kiinnostus kouluttautumiseen vähenee, koska sitä ei tarvita menetykseen työmarkkinoilla - oikea (sic) ihonväri riittää. Jopa vähimmäispalkka tuottaa päinvastaisen tuloksen ajaen kaikkein huonoiten tuottavat yksilöt kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle ilman minkäänlaista mahdollisuutta itsensä elättämiseen. Hän näkee, että erilaiset kiintiöt ja etuoikeudet johtavat vähemmistöjen pysyvään kurjistumiseen vastoin lainsäätäjän toisenlaisia pyrkimyksiä.

Gaia-uskonnon perustajan tunnustus

Fossiilisten polttoaineiden käyttöä rajoittamista haluavien luonnonystävien ikioman uskonnon (gaia) perustaja James Lovelock on avannut sanaisen arkkunsa juuri sopivasti Rion kokouksen alla. Suomesta Rion kokoukseen matkustaa puolen lentokoneellisen verran väkeä johtajinaan Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja. Satavarmaa on, että matkaliput maksavat iloiset veronmaksajat ry:n Suomen osasto.

Lovelock toteaa, että

Vihreä liike on uskonto, joka syyllistää ihmisiä saadakseen kannatusta. Vihreä uskonto on syrjäyttämässä kristinuskon. Ihmiset eivät ehkä ole oikein ymmärtäneet sitä, mutta siinä ovat kaikki uskonnon tunnusmerkit.

Hänestä parasta olisi vain sopeutua ja asuttaa ihmiset kaupunkeihin, jotka ilmastoinnilla muutettaisiin miellyttäviksi asuinympäristöiksi ydinvoimaa käyttäen. Hän uskoo, että luonto on itsensä tasapainottava järjestelmä, joka kyllä selviää mahdollisista muutoksista.

Mietitäänpä. Mikä taho, tai ketkä, hyötyvät vihreän liikkeen menestyksestä? Jos tämä kirjoitus olisi luento, pitäisin viiden minuutin tauon, jona aikana osallistujat kirjaisivat ehdotuksensa. Mutta kun ei ole, niin jatketaan.

Aivan ensimmäiseksi tulee mieleen Rion osallistujalistan nimet, eli radikaalit sosiaalidemokraatit neljän vuosikymmenen takaa. Tosin he ovat mukana enemmänkin emeritus-hengessä, nauttimassa lämpimistä etelän maista eläkepäivinään. Nuoremmista mukana ovat heidän hengenheimolaisensa. Kun vähän miettii, huomaa että osallistujat ovat järjestään poliittisesti vasemman laidan kulkijoita, nykyajan lysenkolaisia tai kauniimmin sanottuna edistyksellisiä.

Toiseksi mieleen tulee, että mukana ei näy yhtään konservatiivia tai libertaaria. Vihreä uskonto on avoimesti kristinuskon vastainen ja valtiokeskeisyydessään yksilönvapauksia vastaan. Mukana ei ole ketään, joka avoimesti kyseenalaistaisi liikkeen keskeiset väitteet. Väkisinkin mieleen nousee lestadiolaisten suviseurat, jonne samanmieliset kokoontuvat vahvistamaan uskoaan ja manaamaan pakanat helvetin tuliin (no sitä edes lestadiolaiset eivät tee).

Kolmanneksi, joukko on korostuneen teknokraattinen. Vihreässä liikkeessä uskotaan sokeasti siihen, että ihmisiä tulee johtaa ylhäältä ja heidät tulee pakottaa toimimaan rationaalisesti, jonka taas teknokraatit itse määrittelevät. Ihmisiä ei tule tai heitä ei saa laskea päättämään omista asioistaan. Vaikka paras tapa kannustaa ihmisiä järkevään toimintaan - siis oman yhteisönsä elinvoiman parantamiseen - on antaa heidän tehdä itse omat valintansa, tämä ei sovi teknokraateille, jotka jäisivät työttömiksi.

Mitä väliä? Eipä oikeastaan muuta kuin se, että vihreää liikettä tulisi kohdella yhtenä uskontona muiden joukossa. Sen tavoitteita ja sen vaatimia menetelmiä tulisi voida tarkastella kriittisesti samalla tavalla kuin tehdään kristinuskon suhteen. Nyt keskustelu on aivan vinksallaan, kun asetelma on "tiede vs. usko", vaikka todellisuudessa asetelma on "gaia-usko vs. kristinusko". Minua arveluttavat ihmiset, jotka eivät kykene kriittisesti arvioimaan oman uskonsa oppeja. Näitä fanaatikkoja ihmiskunta on joutunut kumartamaan koko historiansa.

Hyvinvointivaltio ja minimipalkka

Kirjoitin sunnuntaina vasemmistolaisesta liberaalista fasismista (Monikulttuurisuus ja rotuhygienia 17.6.2012). Kuten sen lopussa totesin, liberaali fascismi nojaa kolmeen tukijalkaan, jotka ovat hyvinvointivaltio, aborttioikeus ja sosiaalinen identiteetti.

Kuten kirjoituksen otsikosta vastaavasti ilmeni, satakunta vuotta sitten tieteellinen maailmankuva oli "edistyksellinen". Ensi kertaa ihmiskunnan historiassa ihminen kykeni muokkaamaan ympäristöään ja vaikuttamaan siihen. Vasemmisto, joka oppina rakentuu nimenomaan köyhien asemaan, koki myös suurta mielenkiintoa tieteen tarjoamiin mahdollisuuksii ja erityisesti rodunjalostukseen. Kiinnostuksen taustalla oli malthusilainen virhearvio ravinnon riittävyydestä, teollistumisesta aiheutuva nopea kaupungistuminen, joka piti työväen elinolot vaarallisina ja kolmanneksi uskomus, että sivistymätöntä kansaa tulee johtaa keskitetysti siihen tehtävään pätevöityneiden virkamiesten johdolla.

Vasemmistolaisuuden ytimessä on siis näkemys, jonka mukaan yhteiskunnan tarpeet ohittavat yksilön tarpeet ja edun, ja tätä etua virkamiehet valvovat. Italian klassisessa fascismissa tämä ajatusmaailma kiteytyi muotoon: "Kaikki kansakunnalle, ei mitään kansakunnan ulkopuolelle". Yhteiskunnan johtava asema suhteessa yksilöön johti siten valtion oikeutukseen puuttua vähävaraisten ja avuntarpeessa olevien yksilöiden elämään. Erityisesti terveydenhuollon nähtiin olevan osa-alue, jossa yksilö luopui vapauksistaan ja sai vastineeksi terveydenhuoltoa. Mutta tämä koski siis vain kansalaisia eikä niitä, jotka olivat "kansakunnan ulkopuolella".

Saksassa "kansakunnan ulkopuoliset" määriteltiin rodun perusteella, ja ajatus kiteytyi muotoon: "Kaikki rodulle, ei mitään rodun ulkopuolelle". Sotien jälkeisessä kehityksessä sama kiinnostus sukupuoli- ja rotuasioihin on jatkunut, mutta nyt sosialistit valitsevat autettavat (eivät tapettavat), joiden he vastaavasti odottavat jäävän kiitollisuudenvelkaan (etteivät enää joudu tapetuiksi).

Saksan kansallissosialisteja kiinnosti erityisen paljon terve kansa, jonka tuli syödä ja elää terveellisesti. Hitlerin kiinnostus kasvisruoan terveysvaikutuksiin tunnetaan, ja lisäksi häntä inhotti tupakansavu. Tiettävästi Mannerheim oli ainoa henkilö, joka julkesi pössäytellä sikaariaan samassa pienessä tilassa Johtajan kanssa. Saksalaiset osoittivatkin ensimmäisinä tupakan ja syövän välisen yhteyden. Natsijohtajat kutsuivat enteilevästi eri ihmisryhmiä "syöväksi" ja "kasvaimiksi" saksalaisessa yhteiskunnassa. Ennen kuin natsien mielenkiinto kohdistui juutalaisiin, he tappoivat satoja tuhansia vammaisia, vanhuksia ja mielisairaita. Juutalaiskysymys eli juutalaisten joukkotuho oli oikeastaan vain johdonmukainen seuraus sitä edeltäneeseen keskusteluun rodunjalostuksesta ja siitä johdettuihin toimenpiteisiin. Nyt oli vain uuden vihollisen vuoro; väärän rodun.

Sidney Webb, aikansa johtavia englantilaisia taloustietelijöitä, meni jopa niin pitkälle, että hän ehdotti työntekijöille minimipalkkaa, kuten tässä tutkimuksessa todetaan. Siihenkin sisältyy oma sairas rodunjalostuksellinen tarinansa. Nimittäin, Webbin mielestä minimipalkka kiihdyttäisi tuottavuudeltaan kaikkein matalimpien ihmisryhmien katoamista. Webb esitti, että minimipalkka kannustaisi heikoiten tuottavat ihmisryhmät nostamaan omaa tuottavuden tasoaan (koska kukapa haluaisi nälkään kuolla, ja jos kuolisi niin sehän olisi vain johdonmukainen seuraus sopimattomuudesta yhteiskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi). Vaikka nykyisin tuon kaltaista ajattelutapaa pidetäänkin toiveajatteluna, meillä on jäänteenä minimipalkkalaki. Ja sitä vastustavia pidetään - aivan oikein - köyhien vihaajina. Käsitekaappaus vailla vertaa tämäkin.

Käsitekaappaus

Äsken Ylenannon radiouutisissa todettiin, että Kreikan vaalit voittanut Uusi Demokratia -puolue aikoo viipymättä muodostaa hallituksen, joka koostuu "euroon uskovista". Tulihan se sieltä. Ja meidän kiihkouskonnollinen pääministeri Jyrki Katainen viiltää täällä peräpohjolassa lampailtaan kurkkuja auki valuttaakseen eurojumalalleen uhriverta.

Claude Frédéric Bastiat on noin 200 vuotta sitten elänyt ranskalainen klassista liberalismia kannattanut filosofi. Hänen kirjoitustyylinsä oli humoristinen tai ehkä pikemminkin ilakoiva. "Bastjaan" mielestä nimenomaan vapaa kauppa oli se, mikä vaurastuttaa kansakuntaa. Näin jokainen kansa joutuu kilpailemaan, ja kuten tiedämme kokemuksesta, kilpailu takaa hyödykkeiden jatkuvan kehittämisen. Toisekseen vapaa kauppa tekee mahdolliseksi sen, että kukin kansakunta voi keskittyä tuottamaan juuri niitä hyödykkeitä, joihin sillä on parhaat edellytykset.

Suhteellinen kilpailuetu kansakuntien välillä tarkoittaa juuri sitä, että saksalaiset tuottavat autoja ja kreikkalaiset oliiviöljyä. Vaikka halvemmaksi tulisisuunnitella ja valmistaa autot Kreikassa, he joutuisivat keskittämään niin suuren osan resursseistaan autoteollisuuteen, että vaikka he saisivatkin tuotettua samanlaisia volkkareita ja porscheja kuin saksalaiset, niiden kauppaamisesta saatavat rahat eivät riittäisi muun talouden elättämiseen.

Vastaavalla tavalla monet sosialistit jaksavat aina muistuttaa, että Neuvostoliitossa jotkut asiat olivat selvästi länttä pidemmällä, kuten nyt vaikkapa avaruus-, ase- tai jotkut luonnontieteen osa-alueet. Se on varmasti totta, mutta kehittyminen parhaaksi niillä alueilla, joilla kansakunnalla ei ole suhteellista kilpailuetua muihin nähden, kaluaa putipuhtaaksi kaikki muut resurssit.

Bastiat'n klassinen argumentti vapaan kilpailun puolesta oli sellainen, jossa hän itselleen ominaisella tyylillä vaati valtiota sammuttamaan Auringon, koska se vääristää kynttilämarkkinoita. Vaikka Auringon sammuttaminen olisikin ollut melkoinen piristysruiske kynttiläntekijöille, se olisi vastaavasti heikentänyt koko muun kansakunnan asemaa enemmän kuin tuo kynttilänvalmistajien ammattikunta olisi hyötynyt.

Toinen Bastiat'n tunnettu esimerkki oli sellainen, jossa hän pohti ikkunan rikkoneen pojan ja rikotun ikkunan omistaneen kauppiaan tilannetta. Ensin Bastiat päätteli, että kun kauppias ostaa uuden ikkunan, hän todellisuudessa aiheuttaakin kulutuskysynnän (kansantuotteet) kasvun, joten ikkunan rikkominen on eräänlainen nollasummapeli. Sitten hän laajensi näkemystään, ja tarkasteli asiaa suutarin kannalta. Nyt kauppiaalla ei ollutkaan varaa tilata suutarilta uusia kenkiä, joista hän oli udein puhunut. Niinpä kokonaiskysynnän kasvun sijaan tulisi aina miettiä, mikä on vaihtoehtoiskustannus. Kun valtio sijoittaa ihan mihin tahansa, on melko varmaa, että vastaava sijoitus markkinaehtoisena tuottaisi annetulla riskillä paremmin.

Olipa sitten kyse terveydenhuollosta, koulutuksesta tai kansalaisten turvallisuuden takaamisesta, yksityisten kansalaisten ylläpitämä kilpailu tuottaa ne tehokkaammin eli taloudellisemmin ja juuri oikean määrän. Valtion, siis virkakunnan johtamien teknokraattien, on mahdotonta allokoida juuri oikea määrä resursseja tuottamaan esimerkiksi koulutusta tai terveydenhoitoa. Tämä on käytännössä aivan selvä asia, eikä tästä ole erimielisyyttä. Erimielisyyttä syntyy siinä, onko moraalisesti oikein, että jotkut kansalaiset eivät saisi haluamaansa osaa eli ihmiset eivät olisi tasa-arvoisessa asemassa taloudellisten reusrssien osalta.

Vasemmiston näkemys on, että taloudellinen tasa-arvo, jossa tuetaan yksilöitä heidän sukupuolisten tai rodullisten ominaisuuksiensa takia, on moraalisesti korkea-arvoisempaa. He mielellään korostavat, että vasemmistolaisuus on sydämen politiikkaa ja kapitalismi kylmän järjen. Tällaisia käsitekaappauksia olemme niin tottuneet kuulemaan, ettemme oikein osaa niitä enää kyseenalaistaa.

Osta puhdas omatunto

Kuten kaikki tiedemaailmaa tuntevat tietävät, tiedemaailma on käytännössä lähes yksimielisesti sitä mieltä, että fossiilisten polttoaineiden käytöstä vapautuva hiilidioksidi lämmittää Maapalloa, ja olemme ehkä jo ylittäneet sen kriittisen pisteen, jonka jälkeen Maapallon keskilämpötila karkaa hallitsemattomasti aiheuttaen vakavia seurauksia ihmiskunnan eloonjäämistä ajatellen.

Korea on kiinalaisten jälkeen toiseksi vanhin itsenäinen kansakunta. Valtaosa luonnonvaroista sijaitsee nykyisen Pohjois-Korean alueella, ja se pysyikin aina 60-luvun lopulle saakka Etelää vauraampana. 1990-luvulla Etelän kansantuote asukasta kohden oli jo kolminkertainen ja tällä hetkellä arvioiden mukaan 15-kertainen.

Etelä-Korean metsät oli käytännössä täysin hävitetty 70-luvulle tultaessa, koska maa oli yksityisomistuksessa. Sen jälkeen valtion kannustuksella aloitettiin laajamittainen metsienistutus, ja nyt 2/3 maa-alasta kasvaa metsää, vaikka asukastiheys on Hollannin jälkeen maailman korkein (jätetään kaupunkivaltiot pois laskuista).

Samalla tavalla kuin Romania aikoinaan, Pohjois-Korea lopetti ulkomaankaupan tarkoituksenaan säilyttää poliittinen riippumattomuus ulkopuolisista luotottajista. Valtion omistamaan maahan liittyy yleisesti metsien alihinnoittelu ja siitä seuraa luonnollisesti korruptiota. Somalian jälkeen Pohjois-Korea onkin maailman korruptoitunein maa, koska kansan on tavalla tai toisella hankittava polttopuunsa talveksi.

Suomessahan on tänä vuonna nähty jo voi- ja kananmunapula, ja loppukesästä odotetaan sitten vielä sianlihapulaa. Kaupassa tiedostava kuluttaja on jo pitkään voinut osoittaa gaia-uskonsa rituaalia pakkaamalla ostokset kangaskasseihin. Joissain maissa muovipussien käyttöä jo verotetaan, koska kiloon muovipusseja käytetään 1,75 litraa öljyä. Kaupan oman arvion mukaan noin 80% ostaa muovipussin kassalta, ja suurin osa niistä päätyy kotien roskapusseiksi.

Uudessa tutkimuksessa laskettiin muovi-, paperi- ja kangaskassien käytön ympäristöystävällisyyttä. Ja kuten odottaa saattoi, tulokset eivät taaskaan kovin mairitelleet ympäristöpapistomme hokemia muovipussien turmiollisuudesta.

Kuten taulukko näyttää, ympäristöystävällisin ostoskassi on kestävä hdpe-muovikassi (vaateliikkeet käyttävät usein näitä) ja toiseksi ystävällisin paperikassi ja kolmanneksi perinteinen, ohut ldpe-muovikassi . Mutta, jos paperikassia käyttää kolme tai perinteistä muovikassia neljä kertaa, ne ovat yhtä ympäristöystävällisiä kuin kerran käytetty paksumuovinen ostoskassi. Kangaskassia pitää käyttää 130 kertaa vastaavaan suoritukseen. Kuten Suomen ympäristökeskus SYKE toteaakin:

Vähäisestä kokonaisvaikutuksestaan huolimatta ostoskassilla on suuri symboliarvo kertakäyttökulttuurin ilmentäjänä

Eli kyse on puhtaasti rituaalista - symboliarvosta. Onko meillä varaa jokaiseen rituaaliin, kyselee myös Pauli Vahtera erinomaisessa kolumnissaan.

Monikulttuurisuus ja rotuhygienia

Edistykselliset, tai tuttavallisemmin sosialistit, vannoivat sata vuotta sitten teknokratian eli asiantuntijavallan nimeen. Edistyksellistä oli, kun ihmiskunta sai teknologian käyttöönsä hallitakseen ympäristöään ja kohtaloaan.

Edelleen meillä on lukuisia poliitikkoja, kuten Osmo Soininvaara tai Dmitri Medvedev (sivilikit), joille kansalaiset ovat yhteiskunnan pieniä työmuurahaisia, jotka eivät ymmärrä omaa etuaan, ja siksi tehtävään pätevöityneet virkamiehet ovat oikeutettuja päättämään yksilöiden oikeudesta lisääntyä ja jopa elää.

Edistyksellisenä esiintyvien todellinen jakolinja ei sata vuotta sitten kulkenut rodunjalostusta kannattavien ja vastustavien välissä. Edistykselliset jakaantuivat positiivisen ja negatiivisen eugeniikan kannattajiin. Lamarckismi toi vasemmistolle sen tieteellisen perustan, joka siltä siihen asti oli puuttunut, kun joitain ihmisryhmiä haluttiin eliminoida. Vaikka lamarckismin opit on myöhemmin osoitettu vääräksi, moni kannattaa meemiteoriaa. Ne, joita nyt kutsutaan amerikkalaisessa kielenkäytössä konservatiiveiksi, vastustivat rotuoppia kukin eri syistä johtuen.

Katolinen konservatiivi G.K. Chesterton joutui jatkuvan pilkan ja vihan kohteeksi hänen rohjettuaan julkisesti vastustaa eugeniikkaa ja sitä kannattavaa sosialismia teoksessaan Eugenics and other evils: An argument against the scientifically organised society. Katolinen kirkko oli tuohon aikaan näkyvin eugeniikan vastustaja. Katolisen kirkon vaikutuksesta sosialismi ei Mussolinin komennossa koskaan omaksunut rotuoppia toisin kuin Japanissa, Venäjällä, Saksassa ja jopa amerikkalaisten sosialistien piirissä.

Vasemmistolaiseen kielenkäyttöön kuuluu termien uudelleen määrittely. Niinpä he nimesivät konservatiivit sosiaalidarwinisteiksi, eli köyhien vastaisiksi. Vasemmisto näki, että rodunjalostusta vastustavat katolilaiset tuomitsivat köyhät pysyvään kurjuuteen luonnonvalinnan armoille. Herbert Spencerissä ruumiillistui kaikki se paha, mitä klassinen liberalismi edusti. Spencerin mielestä luonnonvalintaa ei valtion tule ohjailla, ja hän kannatti hyväntekeväisyyttä, naisten oikeuksia ja kansalaisvapauksia kunnon liberaalin tavoin. Siitä huolimatta vasemmisto vihasi häntä, koska hän vastusti vasemmiston hellimää ajatusta ihmiskunnan rodunjalostuksesta teknokraattien tarkassa komennossa. Edelleen moni vasemmistolainen pitää Spenceriä rasismin, oikeistolaisen itsekkyyden ja hitleriläisen rodunjalostuksen oppi-isänä.

Vasemmistolaisessa kielenkäytössä sosiaalidarwinismilla viitataan 1800- ja 1900-lukujen "rosvoparoneihin". Ns. kultaisen aikakauden (Gilded Age) porvaristo ei ollut kuullutkaan eugeniikasta, joka oli aikansa tiedemiesten ja vasemmistoälymystön pakkomielle. Rosvoparoneilla ei yleensä ollut juuri mitään koulutusta, vaan heidän moraalinsa perustui kristilliseen etiikkaan ja tietysti Adam Smithin kirjoituksiin. He uskoivat, että kapitalismi vaurastuttaa köyhiä; antaa heille mahdollisuuden itse vaikuttaa omaan asemaansa. Mutta valikoivassa sosialistisessa kielenkäytössä juuri rosvoparoneista tehtiin köyhien vihollisia.

Ku Klux Klan on toinen hyvä esimerkki siitä, kuinka sosialistit ovat sotien jälkeen määrittäneet rasismin pahaksi, vaikka juuri heidän politiikkansa perustuu (heikompina pidettyjen) yksilöiden sosiaalisen identiteetin rakentamiseen rodun ja/tai sukupuolen kautta. Edes Wikipedian artikkeli ei käsittele klaania kovinkaan oikeudenmukaisessa valossa. 50 vuoden ajan KKK on ollut amerikkalaisen fascismin (ja siten myös kapitalismin) symboli. Sodanjälkeinen klaani oli kuitenkin nimeään lukuunottamatta tyystin toinen järjestö kuin sitä edeltävä. Toki se yhä edelleen oli rasistinen, muttei sen enempää kuin 60-luvun yhteiskunta yleensäkään.

Suuren yleisön mielissä klaanilaiset ovat kouluttamattomia kiihkouskovaisia maalaisia. Todellisuudessa klaani oli ennen 50-lukua hyvin kaupunkilainen ja keskiluokkainen, ja se kasvoi nopeimmin Chicagossa ja New Yorkissa. Klaanin tehtävä oli vaikuttaa kunnallispolitiikassa perhearvojen puolesta päihteitä ja avioeroja vastaan, eikä se hyökännyt mustia tai juutalaisia vastaan muussa tarkoituksessa kuin tässä - siis pitäen mustien elämäntapaa esimerkkinä siitä, mihin päihteet, abortit ja avioero johtavat.

Samalla tavalla kuin nyky-Suomessa on paheksuttua kuulua Suomen Sisuun, amerikkalaiset demokraatit peittelevät nyt menneisyyttään klaanissa, kuten Robert Byrdin tapauksessa kävi. Satakunta vuotta sitten klaani nähtiin - yllätys yllätys - edistyksellisenä, ja se toimi tiiviissä yhteistyössä - yllätys yllätys - demokraattisen puolueen kanssa! Byrdin lisäksi presidentti Harry Truman ja Korkeimman oikeuden tuomari Hugo Black olivat vanhoja klaanilaisia, samoin kuin Woodrow Wilsonin avustaja William McAdoo.

Edward Ross oli maineikas amerikkalainen vasemmistolainen tiedemies. Hänen mielestään Amerikkaa ja amerikkalaista elämäntapaa odotti hidas, ei-toivottu kuolema rotujen sekoittuessa: "mustat ovat karvaisia, matalaotsaisia ja suurinenäisiä savimajoissa asuvia jääkauden ihmisiä, jotka ovat tuomittuja pysymään köyhyydessä." Lausunto ei kuitenkaan estänyt Rossia etenemästä pitkälle niin tutkijana kuin korkeiden demokraattipoliitikkojen ystäväpiirissäkin. Vasta Jane Lathrop Standfordin kyllästyttyä Rossin lausuntoon Kiinan kuleista ali-ihmisinä Ross erotettiin Stanfordista. Erottaminen sai aikaan valtavan myrskyn akateemisessa vesilasissa, ja jopa New York Times käsitteli eroa pääkirjoituksissaan "pyrkimyksenä puuttua tiedemaailman sisäisiin asioihin".

Kun puhutaan rotusorrosta, harvoin käsitellään sosialistien osuutta eugeniikassa sen enempää Euroopassa kuin Amerikassakaan. Vaikka rotuhygienia sai suurimman kannatuksen tiedeyhteisön ja vasemmistoälymystön piirissä, vasemmistoa ei pidetä siitä missään vastuussa. Tämä ei tietenkän tarkoita, että nykyajan sosialistit olisivat rasisteja samalla tavalla kuin heidän aatteensa edustajat sata vuotta sitten. On kuitenkin ymmärrettävä, että heidän aatteensa on pieni verso suuressa fascismin puutarhassa. Vaikka nykyvasemmistolainen olisikin kuinka lämminsydäminen ja rotuasioissa avoimen suvaitsevainen, hän siitä huolimatta elää fascistisessa ympäristössä. Se, että vasemmisto ei suostu keskustelemaan koko aiheesta, ei kuitenkaan muuta tai poista tuota historiallista tosiasiaa. Pikemminkin voisi sanoa, että vasemmisto hiljaisesti hyväksyy poliittisen menneisyytensä, jos se ei kykene kyseenalaistamaan niitä.

Vasemmmisto perustelee tasa-arvoon tähtäävää toimintaansa rotu- ja sukupuoliasioissa yksinkertaisesti pitämällä omia näkökantojaan parempina moraaliltaan kuin konservatiivien näkemyksiä. Nykyajan liberaali fascismi seisoo kolmella jalalla: hyvinvointivaltio, aborttioikeus ja käsitys sosiaalisesta identiteetistä. Sosiaalisen identiteetin perusteella mikä tahansa muu kulttuuri on "parempi" kuin kristitty, joten liberaalit fascistit liittoutuvat minkä tahansa muun kulttuurin kanssa kristittyjä vastaan. Monikulttuurisuus on siis paljon kiinteämpi osa fascismia ja erityisesti sen historiallisia rotuoppeja kuin mitä äkkiarvaamalta osaisi ajatella. Jonah Goldberg käsittelee aihetta laajemmin kirjassaan Liberal Fascism ja erityisesti sen alaluvussa "Eugenics, American style".

Hyttysen ininää

Käytiin Lapissa - pois hyttysten luota. Kilpisjärvi oli jäässä, joten tulipa sitten heitettyä talviturkki ja suoritettua kauden viimeinen avantouinti samalla kertaa. Norjassahan tiet ovat hyvässä kunnossa - kuten Suomessakin - mutta Ruotsissa pitää olla tarkkana.

Lapissa on aika näkyvillä ärtymys etelään. Esimerkiksi Kittilä on saanut käännettyä muuttotappion -voitoksi. Niin tai näin, kyse on kaivostoiminnasta. Suomen valtio on tähän asti paskat nakannut lappilaisten elämästä, kunhan ovat vaan hiljaa. Nyt kun kaikkialla maailmassa luonnonresurssit ovat nousseet valtioiden tärkeimmiksi voimavaroiksi, pikkuruinen Suomikin on yllättäen löytänyt paikkansa kaivosten tyyssijana.

Tietysti voi kysyä, onko roskapankin tehtävä sijoittaa mihinkään pääomia vaativaan liiketoimintaan. Oma näkemykseni on, että valtion ei vapaiden pääomamarkkinoiden aikana missään tapauksessa tulisi toimia markkinaosapuolena. Valitettavasti naapurinamme sijaitsee Venäjä, joka puolestaan haluaa kaikin tavoin valvoa "strategisia etujaan". Eikä heillä muita olekaan kuin Jäämeren öljy, kun aikajännettä venytetään sukupolven verran eteenpäin.

Vastakkaisen mielipiteen antaa kovasti arvostamani matemaatikko Jukka Peltola (ja täällä), jonka mielestä vapaat pääomamarkkinat eivät toimi, koska sijoittajat pelaavat eräänlaista mustaapekkaa, jossa yritetään hyvien sijoitusten sijaan saada kilpailija pahasti kuseen. OK - ymmärrän Peltolan näkemyksen, mutta olen vahvasti eri mieltä. Tunnen kohtuullisen hyvin talouden fundamentit eli "perusteet", ja vastaavasti tunnen varmasti yhtä paljon "kasvottomia markkinavoimia" kuin Peltolakin.

Koitan jossain vaiheessa pikapuoliin paneutua tarkemmin Peltolan ajatuksiin, mutta tässä vaiheessa ajomatkan jälkeen totean lyhyesti vain sen, että pääomamarkkinat ymmärtävät parhaiten - koska sijoittajat toimivat omalla riskillä - sen, mistä vene alkaa vuotaa. Ja oma veikkaukseni on edelleen, että hikoileva pääkanisteri Jyrki Katalainen on kusessa, kun suomalaisille alkaa valjeta, mihin helvetinmoiseen velkahimmeliin Sekoomus on meidät ajanut.

Vallan kolmijako-oppi ja vasemmiston kirous

Montesquieun vallan kolmijako-opissa erotetaan lainsäätäjät, tuomarit ja toimeenpanijat toisistaan. Halla-ahon tapauksessa kävi selväksi, että vasemmalle kallellaan olevat oikeusoppineet paheksuivat Halla-ahon arvostelua saamastaan tuomiosta. Mutta onko kukaan poliitikko arvostellut toimeenpanijoita? Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen ns. karkotettavien isoäitien toimeenpanoa vastustaneet Tarja Halonen ja Pekka Hallberg. Mutta onhan meillä muitakin esimerkkejä. Jostain syystä vasemmisto katsoo, että toimeenpanijoita - siis poliiseja - saa aina ja jatkuvasti arvostella hitaudesta ja asenteellisuudesta.

Jalkapallon EM-kisoissa kansallismielisen vasemmiston edustajat ovat taas kerran rähinöineet keskenään. Länsi-Euroopassa jalkapallon kannattjat alkavat olla keski-ikäisiä ja -luokkaisia miehiä, kun lippujen hinnat on nostettu yli köyhien ostokyvyn. Itä-Euroopassa potkupalloa käytetään kanavoimaan vihaisten nuorten miesten agressioita helpommin hallittavaan muotoon kuin miten islamilaisissa maissa vihaiset nuoret miehet purkavat agressioitaan. Sama menetelmä - siis asian julkinen käsittely ja sitä seuraavat käytännön toimenpiteet - kuitenkin toimisi myös islamin nimissä tehtäviin pottunokkiin kohdistuviin hyökkäyksiin, mutta sitä ei voida toteuttaa, koska silloin jouduttaisiin tunnustamaan, että meillä on islamilainen ongelma.

Raskaan sarjan jalkapallofani, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki onkin antanut haastattelun, jossa hän toteaa, että

– Olin taannoin katsomassa pietarilaisseura FK Zenitin ottelua, jossa aina kun vastustajan tummaihoinen pelaaja koski palloon, lähes koko stadion, 25 000 katsojaa, lauloi Jungle Noisea.

– Niissä maissa ja sarjoissa, joissa yleisöä käy paljon, jalkapallokatsomot ovat hyvä paikka eri ääriliikkeille agitoida omia näkemyksiään ja periaatteessa käyttää katsomoita hyväkseen, arvioi Arhinmäki Pallonkaikkeus -verkkojulkaisussa.

Tummensin tuon yhden kohdan, koska siitä tulee mieleen samaisen Paavo Arhinmäen toiminta - ennen kuin hänestä tuli ministeri - jalkapallokatsomossa:

Poliisit närkästyivät muutamia vuosia sitten, kun vasemmiston nuorisojohtaja Arhinmäki nähtiin jalkapalloseura Jokereiden katsomossa väkijoukon mukana herjaamassa heidän tapettuja kollegoitaan.

– Missä on Holsti ja missä on Palo, Steen Steen Christensen, kuului Jokereiden kannustushuuto.

Tanskalainen Steen Christensen oli surmannut teloittamalla poliisit Eero Holstin ja Antero Palon 1997. Jokereiden kannustusporukka yritti tuoda jonkinlaista jalkapallohuliganismia Suomeen ja huudolla haluttiin ilmeisesti reagoida poliisin toimintaan. Arhinmäen ja muiden jokerifanien onneksi katsomokiihkoilu ei johtanut poliisiin kohdistuneeseen väkivaltaan, mihin sen saattoi katsoa lietsovan.

Arhinmäkihän ei siis väittänyt, että tanskalaisten maahanmuuttajien geneettinen erityispiirre on ryöstää hotellin yökassoja ja teloittaa poliiseja, ja siksipä hän onkin ministeri. Ja kannattaa espanjalaisten pankkien tukemista ja ylikansallisia ilmastoveroja.

Syyttömänä tuomittu

Edellisen kirjoitukseni kommenttiosiossa lainasin uudessa Kanava-lehdessä ollutta Venäjän tutkimuksen professoria Timo Vihavaista. Hän kirjoittaa aivan erityisen hienosti suomalaisesta loukkaantumisen kulttuurista:

"Tässä meidän kotikutoisessa skandaalissamme on selvästi kysymys amerikkalaisten esikuvien matkimisesta. Kuten siellä, myös meillä on opittu paisuttelemaan aivan mitättömistä asioista suuria loukkaantumisen aiheita. Tämä tapahtuu muutaman erityisen sensitiiviseksi arvioidun tahon nimissä niiltä itseltään edes mitään kysymättä.

Yhdysvaltojen viimeaikaisiin vastaaviin skandaaleihin verrattuna erona on, että meillä asialla ovat toistaiseksi olleet vain vasemmistoliberaaleiksi katsottavat tahot. Amerikassa myös konservatiivit ovat jo oppineet esiintymään uhreina ja valittamaan kärsimyksistään.

Lehdistömme tason kannalta on esille tullut itsekritiikin puute hyvin arveluttava seikka. Jos lehdistö ei edes yritä pysyä totuudessa, vaan levittää ja paisuttelee mielestään hyödyllisiä valheita, on kenttä pian avoin todella häikäilemättömälle demagogialle, mistä historian pitäisi varoittaa. "Hyväksi" ajateltu tarkoitus ei lainkaan paranna asiaa. Pitäisi muistaa, ettei lehdistö enää nykyään ole monopoliasemassa. Internet kilpailee sen kanssa nopeudessa ja tehokkuudessa. Mikäli lehdistö vapaaehtoisesti luopuu vielä pyrkimyksistään totuudellisuuten ja viileään analyysiin, se voi pian varautua myös siihen, että se koetaan tarpeettomaksi."

Vihavainen käsittelee Helena Erosen blogikirjoituksesta alkunsa saanutta tapahtumasarjaa, jossa erityisesti Turun Sanomien ja Uuden Suomen toimituksellinen politiikka jätti ennätyshuonon kuvan - ja se on ilmaston lämpenemisestä tehdyt artikkelit mukaanluettuna paljon - suomalaisesta lehtimiestavasta ja toimittajien moraalista. Ilmastouutisoinnin ymmärrän, koska ilmaston lämpeneminen on panteistinen uususkonto, joka koukuttaa erityisen voimakkaasti nuoria lapsettomia naisia. Erosen ja Halla-ahon osalta vastaavan selityksen tarjoaa nuorten toimittajien koko elämän jatkunut indoktrinaatio hyvinvointivaltion eduista ja vastaavasti täydellinen vaikeneminen sen aiheuttamista haitoista.

Vihavainen vihjaa kirjoituksessaan, että amerikkalainen kulttuuri valuu mediaan, mutta niin se valuu myös virkakoneistoon ja oikeudenkäyttöönkin. Brandon L. Garrett on kirjoittanut kirjan "Convicting the innocent. Where criminal prosecutions go wrong?" ja perustanut The innocence project -nimisen järjestön, joka auttaa syyttöminä tuomittuja saamaan oikeutta. Amerikassa istuu suhteessa eniten ihmisiä vankilassa 743 vankia 100.000 asukasta kohden. Toisessa ääripäässä on Suomen ja Norjan kaltaiset maat, joissa ihmistä ei saada lopuksi iäksi vankilaan, vaikka tämä olisi tappanut kymmeniä maanmiehiään (59 vankia /100.000 asukasta). Kun ehdonalaisvangit lasketaan mukaan, Amerikassa on kuusi miljoonaa vankia - enemmän kuin Stalinin gulageilla pahimmillaan!

The innocent projectin kokemusten mukaan 2-5% vangeista on syyttömiä tuomittuun rikokseensa. Se tarkoittaa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ennen kuin innostutaan haukkumaan Amerikkaa ja kapitalismia fascistiseksi poliisiyhteiskunnaksi, niin muistutan, että vastaavia selvitystyötä tekeviä järjestöjä ei Suomessa ole (Englannissa on), ja että Suomenkin kaltaisessa maassa julkisuuden henkilöitä kielletään julkisesti arvostelemasta saamiaan tuomioita, jos he edustavat väärää poliittista linjaa. Halla-ahon pitäisi pitää suunsa kiinni, mutta Pekka Halberg ja Tarja Halonen olivat suoraselkäisiä ja ryhdikkäitä vaadittuaan poliisia keskeyttämään laillisesti annetun tuomion täytäntöönpanon (ns. venäläisen mummon karkotustapaus).

Garrett löysi amerikkalaisesta oikeusprosessista vinouman, joka aiheutuu syyttäjän suuremmista resursseista taaten näille jatkuvan kotikenttäedun oikeussaleissa - valtio oli kääntynyt kansalaisiaan vastaan hyvää tarkoittavilla aikeilla eli korkealla rikoksen selvitysprosentilla. Vasta DNA-testit ovat käytännössä melkein kokonaan poistaneet väärät tuomiot, joihin poliisi aiemmin taivutteli joko tahallaan tai ohjaili tahattomasti todistajia tutkinnassaan. Englannissahan silminnäkijän lausuntoa ei ole enää pidetty luotettavana todistuksena, koska ihminen sekoittaa todelliset tapahtumat kuulemiinsa ja uskomiinsa, koska jokaisella meillä on oma kokemuspohjamme, minkä perusteella pidämme asioita epätodennäköisinä, mahdollisina ja varmoina. Ruotsissa Olof Palmen ilmeisesti ampunutta Christer Pettersonia ei tuomittu, koska ainoa todiste oli Lisbeth Palmen silminnäkijälausunto. Mikään ei ole vaarallisempaa kuin pitää asioita itsestään selvinä, koska jokaisella ihmisellä on omat itsestäänselvyytensä.

Syyttömän tuomitseminen on suurin virhe, minkä oikeusjärjestelmä voi tehdä. Kun syyttömiä tuomitaan laajamittaisesti, kyse on järjestelmävirheestä, jossa poliisi on päätynyt tiettyyn epäityyn ja uhrit, silminnäkijät, media ja suuri yleisö keskittyvät - hyvässä uskossa - syyllisyyttä vahvistaviin todisteisiin ja jättävät syyttömyyden puolesta puhuvat seikat huomiotta. Kun tuomio annetaan rikoslain perusteella, olisi aina ennakolta syytä varmistaa, että rikoslakiin ei lipsahda muita moraalisia kannanottoja kuin ne, jotka turvaavat yhteisön jäsenten henkeä, terveyttä ja omaisuutta. Muussa tapauksessa saamme riesaksemme rikoslain, joka näyttää enemmän virkamiesten kuin veronmaksajien moraalilta. Ja sellaisessa rikoslaissa tärkeää on varmistaa, ettei alasti kulkevaa keisaria paljasteta.

Halla-ahon 10 kamelia

USA tarjoaa Itä-Afrikkaa riivaavan Al-Shabaabin johtajista muhkeat 33 miljoonaa dollaria perinteisille Wanted - dead or alive -palkkionmetsästäjille. Koraanin mukaan profeetta Mohammedista tarjottiin 100 kamelia hänen paetessaan Mekasta Medinaan, joten mitä tekevät nämä tollot vastineeksi? Tarjoavat 10 kamelia presidentti Barack Obamasta ja 10 kukkoa ja kanaa Hillary Clintonista.

Pari vuotta sitten blogisti Pikkupoika linkitti johonkin kommenttiin tiedon Bitcoin-nimisestä uudesta "valuutasta". Bitcoinissa on huomattu, että Etelä-Euroopassa on herätty tähän keskuspankeista (ja siten siis poliitikoista) riippumattomaan maksuvälineeseen. Maksuvälineen kurssi on noussut parissa kuukaudessa melkein 50%. Se kuvastaa toisaalta siihen sijoittavien tallettajien uskoa euron devalvoitumisen suuruuteen, mutta toisaalta myös tulevia inflaatio-odotuksia. Vaikka pidän moista maksuvälineen arvon kasvua - ainakin toistaiseksi - lähinnä kuluttajien ylireagointina, on se kuitenkin omalta osaltaan myös positiivinen merkki. Se on merkki sitä, että ihmisille on tarjolla oma, poliittisista päättäjistä irrallaan oleva talletussuoja. 10 kamelia voivat olla 33 miljoonan dollarin - tai bitcoinin - arvoisia.

Kanadassa on havahduttu oikeudenkäyntien järkyttävään hitauteen - Suomessa vastaavan koki Jussi Halla-aho. Kuten kanadalaiset toteavat:

“The real problem, which all criminal-justice professionals know, is that it targets only surface targets, such as the number of appearances,” he said. “What is not targeted, for political reasons, is the harder question of why we expect our criminal justice system to accomplish something which it is simply not designed to do — to ‘solve’ our social nuisances.”

Todellinen ongelma, jonka kaikki rikosoikeuteen perehtyneet tietävät, on se, että rikosoikeutta tarkastellaan hyvin pinnallisesti, kuten esimerkiksi käsittelyiden määrään eri oikeusasteissa. Mitä ei tarkastella, poliittisista syistä, on se, että miksi rikosoikeuden tulisi millään tavalla täydentää jotain sellaista, mihin siitä ei ole - ratkoa yhteiskunnalliset epäkohdat.

Tämä on myös asia, joka minua eniten häiritsee keskustelussa Halla-ahon tapauksessa. Ei rikosoikeus voi olla - tai ei saisi klassisen liberalismin mukaan olla - paikka, jossa haetaan linjauksia yhteiskunnalliselle keskustelulle tai suoranaiselle politiikalle. Oikeudessa haetaan korvausta siitä, että joku on loukannut jonkun toisen oikeutta johonkin. Minulle jää täysin hämärään, kenen oikeutta Halla-aho on loukannut kirjoituksellaan, ja kuka sai korvauksen tästä loukkauksesta. Ilmeisesti Mika Illman, kuten Granpaigor hyvin kirjoitti.

Kansa kyllästyi broilereihin

Puoluepolitiikassa on taas tapahtunut. Ruotsinkieliset valitsivat uudeksi puheenjohtajakseen pitkän linjan poliittisen broilerin Carl Haglundin, jonka lempinimi Calle tuo etäisesti mieleen kuninkaallisen perheen Tukholmasta. RKP ja sen johtajat eroavat muista puolueista paljon erityisesti taloudellisen riippumattomuutensa takia. Puolue on ainoa, jolla olisi taloudellisia resursseja lähettää tv-mainoksia, vaikka puoluetuki loppuisikin. Siitä johtuen puolue palkitsee ahkerat työmuurahaisensa, kuten Callen. Se ei tarvitse uskottavaa valtionhoitajaa, koska siitä ei tule valtionhoitajaa. Sen kannattajat eivät ole valitsemassa pääministeriä vaan kielikylvettäjää eduskuntaan. Henkilöä, joka jaksaa kantaa kielisoihtua, kunnes palaa loppuun ja saa hyväpalkkaisen työn jostain päin ruotsinkielistä pääomalinnaketta.

Keskustapuolue sen sijaan valitsi päinvastaisen linjan. Puolueen johtoon valittiin Juha Sipilä. Haglundin tavoin Sipilä kuuluu pieneen ja jossain määrin inhottuun vähemmistöön. Jopa paljon arvostamani blogisti Jyrki Virolainen - kiihkomielinen kepulainen muuten - yltyy kehumaan vanhaa poliittista broileria, Paavo Väyrystä Sipilän sijaan.

Virolaisen kommentti pitää ymmärtää hänen lähtökohdistaan arvioiden. Mies kuuluu virkaeliittiin ja siihen melko laajaan ihmisjoukkoon, jotka uskovat, että lailla voidaan määrätä - jos ei nyt tulivuoria sammumaan niin ainakin - kansalaisia taipumaan vaikka mutkalle. Siksipä olikin yllättävää, että aamun aviisissa oli kerrankin järkevä kirjoitus. Syykin selvisi, kun lopussa todettiin kirjoittajan olleen laskentatoimen emeritus-proffa Pekka Pihlanto. Hän kirjoittaa, että

Vel­ka­krii­sin kes­kei­set osa­puo­let muo­dos­ta­vat kak­si toi­siin­sa lin­kit­ty­vää ver­kos­toa, EU:n po­liit­ti­sen jär­jes­tel­män ja mark­ki­nat. Po­liit­ti­sen jär­jes­tel­män toi­mi­jat ovat EU-po­lii­tik­ko­ja ja -vir­ka­mie­hiä. Mark­ki­na­jär­jes­tel­mää pi­tä­vät yl­lä fi­nans­si­lai­tos­ten lai­nois­ta ja muis­ta si­joi­tuk­sis­ta vas­taa­vat pank­kii­rit se­kä ana­lyy­ti­kot.

Mark­ki­noi­den toi­mi­jat ovat ol­leet rea­lis­ti­sem­pia kuin po­lii­ti­kot – eh­kä sik­si, et­tä he si­joit­ta­vat yleen­sä omia tai asiak­kai­den­sa va­ro­ja. Po­lii­ti­kot päät­tä­vät kan­sa­lais­ten ra­hois­ta, ja hei­dän vas­tuun­sa ra­joit­tuu yleen­sä niin sa­not­tuun po­liit­ti­sen vas­tuu­seen. Po­lii­ti­kon ai­noa to­del­li­nen ris­ki on jää­dä va­lit­se­mat­ta seu­raa­vis­sa vaa­leis­sa, ja sik­si uu­del­leen­va­lin­ta on hä­nen toi­min­tan­sa tär­kein ta­voi­te. Suun­ni­tel­mat ylit­tä­vät har­voin vaa­li­kau­den pi­tuu­den.

Po­lii­ti­koil­la on ra­sit­tee­na myös tie­don puu­te. Har­vat heis­tä – esi­mer­kik­si huip­pu­ko­kouk­sis­sa pää­tök­siä te­ke­vät pää­mi­nis­te­rit – ovat ta­lou­den asian­tun­ti­joi­ta. Si­ten he ovat ta­lous­asiois­sa neu­von­an­ta­jien­sa ar­moil­la. Sen si­jaan ra­hoi­tus­mark­ki­na­toi­mi­jat ovat pe­reh­ty­neet fi­nans­si­maail­maan ja hal­lit­se­vat sen lai­na­lai­suu­det.

Osit­tain juu­ri po­lii­tik­ko­jen ko­ke­mat­to­muu­den vuok­si mark­ki­na­jär­jes­tel­mä on pääs­syt etu­lyön­tia­se­maan. Tä­mä on ko­ros­tu­nut ny­kyi­ses­sä val­tioi­den yli­vel­kaan­tu­mis­ti­lan­tees­sa. Yli­vel­kaan­tu­nut jou­tuu ai­na pan­kin mää­räys­val­lan alai­sek­si.

No näinhän se on. Siksipä minä veikkaan, että talousasioissa kyntensä jo näyttänyt Sipilä tulee vielä olemaan uskottava ja kova peluri, kun seuraavia pääministerivaaleja käydään. Kansa on kyllästynyt poliitisiin broilereihin (Iltalehti) ja maksamaan kovan hinnan osaamattomien poliitikkojen pyrähdellessä ympäriinsä kuin päättömät kanat. Sipilän yhteiskunnallinen arvomaailma ei ole tässä tilanteessa niin merkittävä kuin hänen talousosaamisensa. Silloin kun on vara leikkiä kasvihuonekaasuilla, afrikkalaisilla huusseilla ja jalkaväkimiinoilla, voi tasavallan johtoon päästä erilaisia yh-äitejä iskeviä jalkapuolivajakkeja ja vakavailmeisiä suunmutristelijoita, mutta seuraavat (ennenaikaiset) vaalit vuoden päästä eletään muilla vahvuuksilla.

Käännekohta ilmaston lämpenemisessä

Jyrki J Kasvi kirjoittaa blogissaan, että miesten kannattaisi kouluttautua pitkälle, koska sillä tavalla hän parantaa mahdollisuuksiaan parinvalintamarkkinoilla. Hänen mukaansa sosiologi Henry Laasanen syyllistää turhaan nuoria korkeasti koulutettuja naisia, joiden pariutumisongelmien takia ensisynnyttäjän ikä on jo melkein 30 vuotta. Laasasen mukaan naiset eivät hevin avioidu itseään huonommin koulutetun miehen kanssa, minkä takia joka vuosi 2-3.000 naista asettaa itsensä vanhanpiian asemaan, koska sen verran naisia pääsee miehiä enemmän yliopistoihin. (Paljonkohan muuten Yle maksaa minunkin verovaroistani Kasville blogin pitämisestä?). Kun nämä tulevat tiedostavat kukkahattutädit pääsevät joskus valtiolle hommiin, he eivät edes kaipaa lapsia - heillähän on koko yhteiskunta kaitsettavanaan!

Tilastokeskuksen mukaan 40-vuotiaista naisista 20% on lapsettomia - helsinkiläisistä 36%! Alle 40-vuotiaita äitejä on Suomessa 809.000 kappaletta. Alle 40-vuotiaita isiä on puolestaan 850.000, kun taas vastaavasti kokonaan lapsettomia naisia on 707.000 ja miehiä 880.000. Melkoinen epäsuhta, mutta ennustusten mukaan yhä useamman cityliberaalin virkanaisen ura vie mummotunneliin lastenlasten kaitsemisen sijaan.

Penaali Hanne-Mari Tarvonen uutisoi samoilla sivuilla, että tutkijoiden mukaan Maapallo on "käännekohdassa" ilmaston lämpenemisensä kanssa. 27-vuotiaana Tampereelta tiedo(s)tusopin maisteriksi valmistunut HM on ehtinyt moneen, mutta lapsia ei nätti tyttö ole saanut maailmaan vielä aikaan. HM oli hakenut ja saanut Ulkoministeriöltä matka-apurahan Zimbabween, joten syksyllä varmaan HM pukkaa koskettavia tarinoita zimbabwelaislapsosten karusta elämästä, joka alkaa isättömänä monilapsisen yh-äidin savimajassa ja päättyy lapsisotilaana jalkaväkimiinaan.

Hanne-Marin uutisoima "käännekohta" on saanut koko tiedemaailman haukkomaan henkeään - kevät 2012 oli Yhdysvalloissa mittaushistorian lämpimin! Uutinenhan se olisi ollut sekin, että "Tukholmassa ei ole ollut vuoden 1928 jälkeen näin kylmää kesäkuussa". Vielä parempi uutinen olisi ollut sekin, että

Sarjasta ei näy, milloin ihminen on alkanut lämmittää kevättä, saati ylipäätänsä vaikuttanut kevään lämpöolojen kehitykseen. Se, että sarjan alkupäässä on kylmempää kuin loppupäässä, sopii hyvin yhteen pikkujääkaudesta palautumisen kanssa. Pikkujääkauden olemassaolo ja sen lämpöolot – mistä Tornionjoen jäänlähtöaineisto on oiva esimerkki – on syytä muistaa etenkin pohdittaessa lämpötilan muutosten kynnysarvoja ja niiden suhdetta peruuttamattomiin muutoksiin ympäristössä.

Tarkoitukseni ei ole piruilla Hanne-Marille tai pilkata hänen idealismiaan, vaan tämä havainnollistaa niin älyttömän hyvin, mistä näissä ekokatastrofi-uutisoinneissa on kyse. Nuori vastavalmistunut nainen, joka hakee apurahaa Zimbabwen matkalleen kertoilee asiasta, jonka käsittämiseen oma koulutus ja elämänkokemus ei mitenkään riitä. Lubos Motl kirjoittaa samasta aiheesta matematiikkaa ymmärtäville.