lauantai 31. joulukuuta 2011

Monikulttuurista seksiä

Suomalaisessa ikäluokassa on noin 55.000 ihmistä. Totuuden mukaan jo 39.000 henkilöä vuosittain nai ulkomaalaisen - miehet thaimaalaisia/virolaisia ja naiset turkkilaisia/amerikkalaisia. Keskimäärin puolet avioliitoista eroaa, joten kun mukaan lasketaan toiset ja pienellä oalla kolmannet tai useammat avoiliitot, voi karkeasti arvioida, että joka kolmas hakee petikaverinsa ulkomailta.

Feminismin vyöryttämä naisten emansipaatio on johtanut Osmo Kontulan tutkimuksissaan havainnoimaan seikkaan, että naisten seksuaalinen käyttäytyminen vastaa heidän toiveitaan, kun taas miehet haluaisivat enemmän kuin saavat, ja osa miehistä ei saa ollenkaan. Blogissa ollut joulukuun kysely seksiaktien määrästä viittaa samaan suuntaan: lukijoista joka neljäs harrastaa seksiä vähemmän kuin kerran vuodessa.

Miesten toivemaat Thaimaa ja Viro tunnetaan huoraklubeistaan, joten valintoja tuskin tarvinnee kauheasti alleviivata. Naisten suosikkimaa Turkki on jo pitkään ollut miesprostituoitujen spermapankki, ja naiset ovatkin hakeneet - ja saaneet - huomiota Välimeren pojilta yhtä kauan kuin etelänmatkoja on tehty. Seuraavat valinnat Englanti ja Amerikka antavat ymmärtää maahanmuuttajien olevan valkoisia, koulutettuja ja hyvätuloisia vävyjä, mutta jostain syystä he ovat vähemmistössä. Suomalainen nainen ottaa tumman miehen, koska meillä se ei tiputa sosiaalista asemaa toisin kuin juuri Englannissa tai Amerikassa.

Kirjoituksen paras huomio on kuitenkin ihmisten arkipäivän kokemus monikulttuurisista avioliitoista:
Monikulttuurinen avioliitto puretaan kolme kertaa todennäköisemmin kuin saman kulttuurin edustajien välillä solmittu liitto. Säävälän mukaan kulttuurierot ovat usein avioeron taustalla.
Mitä ihmettä - ei kai sentään? Voivatko kulttuurierot hajottaa kaikkein läheisimmän, tunteellisimman ja tärkeimmän ihmissuhteen? Eivätkö edes avioparit kykene murtamaan eri kulttuurien aiheuttamaa kitkaa? Tätähän maailmaa nähneet ihmiset ovat yrittänet sanoa! Vihreille naisille avioliitto vieraasta kulttuurista olevan miehen kanssa on suurin osoitus, eräänlainen konfirmaatio, tasa-arvoa osoittavasta ajatusmaailmasta. Koska avioeron sattuessa hyvinvointiyhteiskunta maksaa yh-äidin viulut, Vihreä Nainen ei voi tässä pelissä hävitä.

Totuudessa on toinenkin huvittava uutinen: "Kulunut vuosi oli ennätyslämmin Britanniassa". Kun tarkemmin lukee, nin se ei ollut ennätyslämmin. Se oli toiseksi lämpimin. Eikä siinä vielä kaikki: edellinen vuosi oli yksi mittaushistorian kylmimmistä - siis samanlainen "ennätysvuosi". Tyhmempi tietysti voisi kysyä, että onko vuosi kovin hyvä aikajänne, jos peräkkäiset vuodet lyövät ennatyksiä ristiin. STT:n Olli Kemppainen olikin hoksannut, että arvojohtaja Tarja Halonen yritti 12 vuoden ajan käännyttää uudenvuoden puheissaan meitä pakanoita ilmastonmuutosta palvomaan. Eräänlaista puolison hakua ulkomailta sekin, kun ideologiset opit apinoidaan vieraista kulttuureista.

Puolustusministeri Stefan Wallinin ja ja Ville Similän kolumneissa meille myydään Natoa. Perustelut vedetään aika väsyneesti tasa-arvon näkökulmasta. Kuten arvon lukijani ja minä tiedämme, tasa-arvo on Ranskan suuren vallankumouksen hittituote, mutta se ei ole mikään ainoa ja oikea lähestymistapa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Yhtä hyvin näkökulmaa voidaan tarkastella klassisen liberalismin kannalta. Sen mukaan yksilön vapautta voidaan joissain asioissa kyllä rajoittaa, jos rajoitukset on selkeästi ennakolta kerrottu.

Pieneksi maaksi Suomella on harvinaisen vittumoinen naapuri, jossa arojen ratsumiehet ovat pikkuhiljaa viimeisen tuhannen vuoden aikana hävittäneet ja tuhonneet kaikki suomensukuiset kansat tundralta. Jäljellä ovat enää pirkat ja karjalaiset ajettuna pienelle Suomen-niemelle. Nämä kaksi kansaa ovat jääneet jäljelle, koska ne eivät koskaan liittoutuneet toisiaan vastaan, vaan aina yhdistivät tarvittaessa voimansa slaaveja vastaan. Nyt tämä mahdollisuus halutaan ottaa nuorilta miehiltä pois, koska - yllätys yllätys - ulkomaillakin tehdään niin. Tehtäköön vaan, mutta Suomi ei ole ulkomaat, ainakaan vielä yhteen sukupolveen.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Pappi lukkari talonpoika kuppari

Vuoden päätteeksi lienee syytä paljastaa joulupukki. Kuten lukijani tietävät, kirjoitan anonyymisti, koska sukunimeni on sen verran harvinainen, etten halua hämmentää poliittisesti korrektissa Suomessa läheisteni oikeusturvaa. Olen lueskellut viime viikkoina taas joitain elämäkertoja, ja niistä innoittuneena katselin myös omaa sukutaustaani pitkästä aikaa. Televisiosta - jota kaikki sivistyneet välttävät kuin ruttoa - tuli dokumentti aiheesta, että oliko punakapina torppareiden kapina. Ohjelmassa kerrottiin, että punaisten puolella torppareita oli prosentin verran, mikä on sangen vähän ottaen huomioon, että torpparit kuuluivat aikakauden keskiluokkaan 25%:n osuudella kotitalouksista (ohjelman mukaan).

Omassa suvussani (luen siihen nyt vain isovanhempieni vanhemmat) torppareita on ollut kahdesti 1700- ja 1800-luvuilla, joskin siis eri sukuhaaroissa. Pääasiassa "ammatti" on ollut porvari tai talonpoika. Jokunen lakimies, professori ja kirkonmies on joukossa, mutta keskimäärin omillaan on tultu toimeen muita ryöstämättä. Listan täydentää yhden sukuhaaran käsityöläiset. Varhaisin ylioppilas on 1700-luvulta Tukholmasta tuotu mamu-rouva, ja vanhin "kantaemo" on puolalainen "prinsessa" 1200-luvulta - mamu hänkin. En usko, että oma sukuni poikkeaa keskivertosuomalaisesta, joten kirkkain silmin voin väittää, että ihan hyvää porukkaa me suomalaiset olemme.

Käydään hyvillä mielin kohti uutta vuotta - ollaan me sankareita kaikki. Hyvää uutta vuotta, arvon lukijani.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Rasismilla tehdään politiikkaa

Tulipa katseltua dokumentti Kike like me, jonka oli ohjannut kandalainen Jamie Kastner. Juutalaisessa perheessä kasvanut Kastner eli täysin valtavirran mukaista elämää käyden jopa katolisen koulun. Seurustelu ei-juutalaisten kanssa ei ollut mikään numero, eikä Kastner itsekään ollut kiinnostunut juuristaan. Kunnes jotain tapahtui, miksi dokumentti ilmeisesti valmistui. Se ei itsessään tarjoa suomalaiselle juuri mitään uutta ajateltavaa rasismista paitsi oivan näkökulman suomalaiseen rasisminvastaiseen kampanjointiin.

Kastner tapaa konservatiivipoliitikko Pat Buchananin, joka arvostelee uuskonservatiivista ns. haukkojen politiikkaa, jonka taustalla on toisen maailmansodan jälkeen sosialismiin pettyneiden juutalaisten älykköjen kehittämä ajatus, jonka mukaan Yhdysvaltain on tarvittaessa aseellisesti estettävä kommunismin leviäminen. Tämähän on myös syy, miksi Amerikka pysyi Euroopassa 50 vuotta Toisen Maailmansodan jälkeenkin. Buchananin arvostelussa on paljon hyvää, mutta haastattelussa paljastuu ehkä hienoinen inho politiikan taustaa, eikä sen tuloksia, kohtaan.

Seuraavaksi Kastner matkustaa Englantiin tapaamaan maasta muuttoa suunnittelevaa Carol Gouldia, joka kertoo Amerikka- ja juutalaisvastaisen ilmapiirin kiristyneen vasemmistovetoisen median myötävaikutuksella. Seuraavaksi hän tapaa avoimen antisemitistisen toimittajan Richard Ingramsin, joka tuo hakematta mieleen Erkki Tuomiojan - varsinkin pahassa.

Kastner matkustaa Ranskaan käyden poltetussa synagogassa ja joutuu keskeyttämään dokumentin kuvauksen musliminuorten (tm) alkaessa kiihtyä liikaa Sarcelles'ssa, Pariisin juutalaiskaupunginosassa. Nuorten (tm) puheissa vilisee kaikki perinteiset propagandalauseet juutalaisten taloudellisesta ylivallasta, minkä takia Nuorten (tm) ei kuulemma kannata edes yrittää käydä töissä.

Dokumentti tuo erityisen hyvin esiin sen, kuinka selvästi vasemmistolainen media ja poliittinen eliitti on antiamerikkalaista ja -semitististä. Suomessa rasismilla tehdään politiikkaa toisin kuin muualla Euroopassa, jossa rasismi on jo arkipäivää tehtyjen poliittisten valintojen seurauksena. Suomessa media ja poliitikot pelottelevat ihmisiä "äärioikeistolla", vaikka meillä koko ongelma on vielä torjuttavissa. Suomalaisen rasisminvastaisen keskustelun tärkein juonne liittyy eliitin yritykseen pysyä vallassa tarjoamalla yhteiskunnan holhousta vastavoimana omillaan toimeentulemiselle.

Dokumentti alleviivaa, kuinka rasismi nykyaikana kukoistaa siellä, missä vasemmiston vuosikymmeniä jatkuneen vallankäytön tulokset monikulttuurisuuksineen ja holhouksineen nyt näkyvät. Ajatukseen kuuluu, että "jos annamme periksi oikeistolle, seuraavaksi uunissa olemme me". Mitä enemmän rasismilla pelotellaan, sitä useampi äänestää nykyistä valtaeliittiä. Jos he eivät tähän mennessä ole saaneet - vuosikymmenien vallassa olon jälkeenkään - hoidettua mainostamaansa ongelmaa kuntoon, miksi ihmeessä he onnistuisivat siinä seuraavien vuosikymmenten aikana?

tiistai 27. joulukuuta 2011

Iltalehti ja islam

Iltalehden pääkirjoitus kaatoi lisää bensaa niihin liekkeihin, jota ruokkii viha länsimaista elämäntapaa kohtaan. Moni kuvitteli Hitlerin ja Stalinin raivon saatavan tukahdutettua antamalla kaikessa periksi. Siihen asti he saivat polttoainetta väkivaltaiseen vallankumouspolitiikkaansa jokaisesta inahduksesta, joka oli tulkittavissa yksilönvapauksien rajoittamisen tukemiseksi.
Irak on keinotekoinen valtio, jonka länsivallat loivat kukistettuaan ottomaanit lähes sata vuotta sitten. Shiiat, sunnit ja kurdit kiistelevät edelleen vallasta. Luontevinta olisi jakaa Irak kolmeen osaan tai tehdä siitä löyhä federaatio. Öljyvarat jakaantuvat kuitenkin epätasaisesti eivätkä kansanryhmien rajatkaan ole selkeät.

Väkisin tietysti miettii, että mistä moinen väkivallan kierre johtuu? Voisiko se olla mitenkään alueen voimatekijän, islamin, syytä? Mihin Iltalehti viittaa kirjoittaessaan "keinotekoisesta" valtiosta - monikulttuurisuuteenko shiioineen, sunneineen ja kurdeineen? Vaiko löyhän federaation eduista?

Muinainen, Eufratilta Niilille ulottunut hedelmällinen puolikuu on siis muuttunut kroonisten kriisien seuduksi. Kiistat johtuvat toki usein lännen politiikasta sata vuotta sitten.

Ongelmien syy on yleisesti eurooppalaisten ja erityisesti juutalaisten...

Jokaisella kirjoituksella on oma motiivinsa. Jokainen kirjoitus on kannanotto jotain vastaan tai jonkun puolesta. Mitä Iltalehti oikein ajaa takaa tällaisella pääkirjoituksella? Haluaako se ajaa Suomen ja Euroopan samaan jamaan tiukkoine federaatioineen, pirstaleisine kansanryhmineen laskemalla alueen kulttuurin voimatekijän, islamin, vastuusta?

maanantai 26. joulukuuta 2011

Espoon piispa ja ahneuden kuolemansynti


Espoon piispa Mikko Heikka kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä eräänlaisen vastineensa bloggari Fjordmanin kirjoitukseen, joka julkaistiin tässäkin blogissa (Puolustuksen puheenvuoro 10.10.2011). Siinä missä Fjordman kirjoitti
Hassan al-Bannan vuonna 1928 perustama Muslimiveljeskunta otti vaikutteita sekä kansallissosialismista että islamista. Liikkeen johtaja Mahdi Akef [...] totesi vuonna 2007, että [...] muslimien tehtävä "on jatkaa jihadia, joka romahduttaa länsimaisen elämäntavan".
luterilainen hengenmies kertoo unestaan:
Nuori opettaja Hasan al-Banna perusti vuonna 1928 Egyptissä järjestön, jolle annettiin nimi Muslimiveljeskunta. Perustajan keskeinen oivallus oli, ettei islam ole oppikokonaisuus, vaan kokonaisvaltainen elämäntapa. Liike pyrkii rakentamaan yhteiskuntaa, jossa vallitsevat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Tästä kertoo Egyptin Muslimiveljeskunnan julistus vuodelta 2006.
unohtaen natsismin tyystin pois. Huomatkaa tärkein: Piispa ei puhu uskonasioista, vaan osallistuu politiikkaan. Onko tämä sitä Heikan pelkäämää teokratiaa, vai mistä kimmoke kirjoitukseen on tullut? Suomen luterilainen kirkko lähentynyt Suomea viimeiset vuosikymmenet hallinnutta vasemmistolaista poliittista eliittiä. Lähentymisen pääsyy on raha, mikä valitettavasti kertoo kaiken siitä, kuinka jumalattoman (sic) hyvin liberaaliin fasismiin perustuva hyvinvointiyhteiskuntamme on onnistunut kuohimaan pitkäikäisimmän poliittisen vastustajansa.

Perjantain Pressiklubissa Eva Biaudet kertoili suvaitsevaisuudesta, ja mikäs oli naureskellessa, kun studiossa myötäsukaisesti nyökkivät Lotta Backlund ja Ville Blåfield. Stiller käytti toimittajille harvinaista itseironiaa kutsuen itse itseään "jutkuksi" alleviivaten kuuluvansa muiden studiovieraiden tavoin vähemmistöön, jota pilkataan. Backlundin ja Biaudet'n todettiin yhdessä tuumin kuuluvan ruotsinkieliseen vähemmistöön, mutta kukaan ei kehdannut sanoa ääneen, mihin vähemmistöön Blåfield kuului. Aika noloa, kun jakson aiheena oli suvaitsevaisuus.

YK:n alajärjestö UNESCO hyväksyi jäsenekseen Palestiinalaishallinnon (PA) äskettäin. Egyptin linja Israelia kohtaan kiristyi Hosni Mubarakin hallinnon kaaduttua, ja nyt käydyissä vaaleissa Muslimiveljeskunta otti kantaa aiheeseen, josta Heikka kirjoitti ja josta Stiller vaikeni:
Vaikka Muslimiveljeskunta hakeekin nyt oikeutusta toiminnalleen vaaliuurnilta, sen tavoitteet ovat ristiriitaisia: se, perustuuko yhteiskunta Allahin ylivaltaan vaiko maalliseen lainkäyttöön, on vaiettu puheenaihe, joka uhkaa pahiten naisten, ei-muslimien ja vähemmistöjen (ml. Egyptin homoyhteisöt) ihmisarvoa. Voimme vain kysyä Muslimiveljeskunnalta: Onko Veljeskunnan homokammo vain yritys piilotella ihmisoikeuksien kanssa perustavaa laatua olevan ristiriidan paljastuminen?

YK:lla on nyt käsissään samanlainen ongelma. UNESCO:n ja PA:n rahoittama Zayzafouna-niminen nuortenlehti julkaisi mielipidekirjoituksen, jossa teini-ikäinen palestiinalaisneitonen kertoi esikuvinaan pitämistä henkilöistä. Neljän hengen listalle pääsi vanha tuttumme, itävaltalainen korpraali Adolf Hitler. Valtakunnankansleriksi kohonnut taidemaalari oli puhunut neidolle hänen unessaan, että "juutalaisten joukkotuholla hän halusi näyttää maailmalle, mitä tuhoa juutalaiset itse aiheuttavat ympäri maailmaa".

Lehti puolusti julkaisua todeten, ettei ole sen asia rajoittaa sananvapautta. Puolustus olisi ihan pätevä, jos se olisi uskottava. Ei ole monia asioita, joita kannatan yhtä vakaasti kuin sananvapautta islamilaisissa maissa.

[Lisäys 15.1.2012
Vasta nyt luin tuon kirjoituksen kokonaisuudessaan eli paperiversion. Siinä on aika hurjia kohtia, jotka puuttuivat nettiversiosta:
"Muslimit ovat löytäneet uudestaan uskontonsa olemukseen kuuluvan lähimmäisen rakastamisen periaatteen. Islamin da'wa-käsite ilmaisee jokaiselle muslimille kuuluvan velvollisuuden kantaa vastuuta köyhistä. Aikaisemmin korostettiin muslimille kuuluvia hengellisiä ja opillisia velvollisuuksia. Da'wan merkityksen syveneminen ja uudelleenmuotoilu ovat taustana muslimimaailmassa syntyneille maallikkoliikkeille. Niissä opetetaan, ettei pelkkä henkilökohtainen apu tai hyväntekeväisyys riitä. Myös yhteiskunnan on otettava vastuu kansalaisten hyvinvoinnista. Tästä syystä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on tullut osaksi muslimien uskos. Voidaankin sanoa, että islam on ottanut ratkaisevan askeleen kohti kristillistä sosiaalietiikkaa. Tämä painopisteen muutos ja uudenlainen yhteiskuntavastuun korostaminenovat myös Muslimiveljeskunnan uuden sosiaalieettisen profiilin taustalla."
Tästä johtopäätöksenä Heikka vetää:
"Muslimiveljeskunta tarvitsee kaiken tuen sekä jo vakiintuneilta demokratioilta että muilta uskonnoilta"]

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Vastuunkantaja

Kaksi isäntämiestä seisoskeli pellon laidassa Kyrönmaalla katsellen kohti horisonttia. Toinen totesi, että joku hullu väittää Maan olevan pyöreä. Toinen ihmetteli, ettei kai ny kukaan pohojalaanen...

Taloussanomissa on hyvä lista sanoista, jotka saavat minut asettamaan vaihtimen sarjatulelle.

Oma suosikkini on jokavuotinen tilinpäätös, jossa todetaan, että "Yrityksemme keskeisin voimavara on ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstömme". Mai-ääs...

– Vastuu. Vastuullinen toiminta on yhtä kuin syytää rahaa kiihtyvällä vauhdilla sellaisiin kohteisiin, jotka eivät tuota mitään, ainakaan antajalleen, mutta voivat pahimmassa tapauksessa tuhota antajansa talouden, lukija pauhaa.

Toinen mielipiteensä jakanut ei usko, että pystyy enää vaatimaan lastaan ottamaan vastuuta teoistaan.

– Lapsihan löisi rahansa kavereille, että saisi hieman mainetta.

Erään lukijan mielestä haastetta käytetään sanayhdistelmän "täysin ylitsepääsemätön ongelma" tilalla.

- Savun nousemista korvista aiheuttavat myös esimerkiksi sanat "piristysruiske", "direktiivilaji", "ekosysteemi", "valtavirtaistaminen", "eriarvoistuminen", "läpinäkyvyys" sekä kustannustehokkaasta puhuminen halvan sijaan.

- synergia, strategia, visio, case, tilanneherkkyys, ydinosaaminen, dynaaminen, profiloituminen, fokusoida sekä pitkässä juoksussa.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joululahjoista paras

Arvon lukijat; on ollut ilo tutustua teihin ja ajatuksiinne. Vaikka tiedänhän minä, mikä se teilläkin on aina mielessä...

perjantai 23. joulukuuta 2011

Äärioikeistolaisia vitsejä

Konservatiiveilla (amerikkalaisessa kielenkäytössä vastaa suomalaisittain jokseenkin samaa kuin ei-vasemmistolainen) täytyy olla väärä lähestymistapa äänestäjiin, koska koomikot ovat huomanneet, että puolet satunnaisista haastateltavista ei osaa nimetä yhtään oikeistolaista presidenttiehdokasta nimeltä. Neil Postman toteaa kirjoituksessaan ”Nauratamme itsemme kuoliaaksi”: Amerikkalaisilla on jatkuva tarve tulla viihdytetyiksi, ja lyhyellä tähtäimellä kyvyttömyyttä perehtyä asioihin syvällisemmin. Ehkä konservatiivien pitäisi saada äänestäjät nauramaan ja sillä tavalla tuoda sanomaansa esiin.

Joku viisas on todennut: “Jumala ei voi muuttaa mennyttä, mutta poliitikot voivat.” On hämmästyttävää, kuinka tärkeä osa uskonnollisuudella on ollut Amerikan historiassa, ja kuinka perustuslain tekijöiden (The Founding Fathers) haluama yhdenvertaisuus on muuttunut tasapäistämiseksi.

Benjamin Franklin varoitti: “Olkaa varovaisia pienissä kuluissa, koska pienikin vuoto upottaa suuren laivan.” Laivamme vuotaa nykyisin niin pahasti, että monet yhtiöt soutavat pelastusveneillään kohti turvallisempia rantoja! Eikö olisikin mukavaa, jos voisit kuluttaa vuodesta toiseen 8% enemmän siitä riippumatta, kuinka paljon ansaitset! Jos eläminen yli varojen ei onnistu kotitaloudessa, miten ihmeessä poliitikot voivat vinguttaa valtion luottokorttia!

Tunnetussa sanonnassa on oma viisautensa: “Hiirenloukussa on tarjolla ilmainen ateria.” Yhä uusien ohjelmien, jotka helpottavat elämäämme tällä hetkellä, käynnistäminen – kun meillä ei ole varaa niiden rahoittamiseksi nyt tai tulevaisuudessa – uhkaa hiirenloukun tavoin varallisuuttamme, vapauttamme ja onnellisuuttamme vararikon ja taloudellisen kaaoksen muodossa.

Bill Vaughanin sanoin: “Raha ei tuo onnea, mutta sillä voidaan kustantaa monta tutkimusta onnen löytämiseksi.” Kun selvitetään, kuinka iso katkarapu voi juosta oravanpyörässä tai kykeneekö Twitter ennustamaan osakemarkkinoita, eikö olekin ihmeellistä, miten tutkimuskulut pitää aina rahoittaa valtion budjetista! Maksakoon rapu itse omat oravanpyöränsä.

Herbert Hoover tuski ymmärsi itsekään kaukonäköisyyttään sanoessaan: ”Siunattuja ovat nuoret, jotka perivät valtion velat.” Eikö se ole väärin, että rahoitamme joulun kulutusjuhlat velaksi, jonka tulevat sukupolvet joutuvat maksamaan takaisin. Antakaa minulle kaikki-heti-nyt, ja muut saavat maksaa aiheuttamani kulut myöhemmin!

Will Rodgers laski leikkiä kipeillä tosiasioilla: ”Muistan, kun joskus muinoin liberaali tarkoitti ihmistä, joka antoi omistaan hyväntekeväisyyteen.” Jos et joudu itse kustantamaan mitään äänestäessäsi vaaleissa jotain poliitikkoa, joka maksattaa hyväntekeväisyytesi naapurillasi, kyse ei ole lähimmäisenrakkaudesta vaan poliittisella korrektiudella naamioidusta varastamisesta.

Milton Friedman oli totuuden torvi: “Eduskunta voi korottaa veroja, koska sitä tukee laaja ihmisjoukko, jonka kaikki vaatimukset kustantaa joku muu.” Eivätkö rikkaat mielestäsi maksa tarpeeksi veroja, jos varakkain 5% väestöstä maksaa yhtä paljon kuin loput 95% yhteensä?

Phil Gramm käytti maalaisjärkeä naurattaessaan yleisöään: ”Vaihdetaan hyvinvoinnin käsite niin, että rattaissa istujilla ei mene paremmin kuin rattaita vetävillä.” Kuinka kauan maksava luokka jaksaa vetää rattaita, kun heitä verotetaan koko ajan enemmän kuormaa kasvattamalla, ja kaiken kukkuraksi heitä kutsutaan ongelman aiheuttajiksi?

Robert Nudelman totesi: “Jos heität maahan siemeniä, saat ympärillesi lisää puluja.” Mitä enemmän julkinen hallinto jakaa varoja erilaisiin ohjelmiin ja tukee epäonnistumisia, sitä enemmän yksilöt tulevat riippuvaiseksi valtionhallinnosta. Poliitikot eivät pelkästään heitä siemeniä maahan, vaan oikein kädestä pitäen opastavat, missä siemenet ovat!

Lopetan Harry Trumanin huomioon: “Jos et voi vakuuttaa, yritä hämätä.” Tulevien kuukausien aikana tulet kuulemaan, kuinka keynesläinen elvytys muka toimii, kuinka yrittäjien verotuksen kiristäminen on hyvä ajatus ja kuinka antamalla eliitille neljä vuotta lisää aikaa ottaa ”niskalenkki markkinavoimista” on parempi kuin palaaminen taloudellisesti menestyvään yhteiskuntaan. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Miten vaan, äänestä järjen äläkä eurooppalaisen sosialismin puolesta.

Terry Paulson, Townhall.com

torstai 22. joulukuuta 2011

Mikä Kanava-maksu

Yrjöperskeles kirjoitti jo aiemmin, mihin kaikkeen verovaroja käytetään, joten annan vaihtoehtoisen kohteen varainkäytölle näin joulun kunniaksi ja joululahjoja miettiessäsi. Tällä kertaa voit myös itse vaikuttaa, mihin lahjarahojasi käytetään. Tue Suomalaista Suomea ja saat lukea tätä blogia parempia kirjoituksia. Hinta on kova, myönnettäköön, mutta niin se on ollut kova niilläkin, jotka suomalaisen Suomen puolesta ovat itsensä likoon laittaneet.

Linkin Wikipedia ei ole kovin mairitteleva Paavo Haavikolle:
Erityisesti Yhtyneiden Kuvalehtien julkaisujohtaja Paavo Haavikko ajoi Kanavan lopettamista.
Kannattaa muistaa, että tuo sama idotiitti kirjoitti Tarja Halosen muotokuvan, josta Pohjois-Korean presidenttikin olisi palkinnut. Jukka Tarkka arvioi Totuudessa kyseistä kirjaa aika pahaenteisesti:
Haavikon lause säkenöi, mutta sen logiikka on sumea. Aina ei ole varmaa, mitä puheen sisällä on, ja joskus tuntuu, ettei mitään. Vastuu jää lukijalle. Haavikko on jo kauan sitten kehittänyt skolastiikan, jonka varassa hän voi olla yhtä aikaa eri mieltä kaikkien kanssa. Silloin oikeassa on vain Haavikko. Nyt oikeassa on myös Tasavallan Presidentti Tarja Halonen. Aina ja kaikessa.
Kirjan on arvioinut myös todellinen vasemman laidan seinäruusu Matti Virtanen Palkkatyöläinen lehdessä, jossa Virtanen toteaa ilmeisen paljastavasti:
Haavikon analyysin valossa ratkaisu on yksiselitteinen: ulkopolitiikasta päättää viime kädessä presidentti.

Haavikon ja Tarkan näkemykset eivät voi elää rinnan — toisen täytyy olla väärä, toisen oikea.
Jokainen viimeiset 20 vuotta politiikkaa seurannut voi todeta, että Tarja Halosen valtakaudella maamme ulkopoliittinen linja on ajautunut umpikujaan. Kuten visionääri-Virtanen totesi, "näkemys on ollut väärä". Kuvassa alla Tarja Halonen ja Helena Petäistö näkemyksiään kuvaavine EU-huiveineen.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kurkistus kuraläpän alle

Ennen kuin Suomen valtiosta tuli niin rikas, että jokaiseen kylänpahaseen vedettiin asfalttitiet, kansa ajoi vanhoilla rämillään pitkin sorateitä, ja autoissa oli kuraläpät. Nykyisinhän Vihreät Naiset ovat omineet kuraläpät. He käyttävät niitä yleensä eduskunnassa työasuina itse osoittaen hakkaraismaista rohkeutta rikkoa edustajien arvokkuuteen liittyviä vanhoja perinteitä. Toisinaan Vihreät Naiset osaavat tunnistaa kuraläppään liittyvän helpon saatavuuden signaalin, jolloin nämä naiset tulee "suojata miesten valtoimenaan aaltoilevilta himoilta" seksin ostokiellolla. Osana tätä suojaamista, naisen oikeus ilmoittaa raiskauksesta on tehty hyvin matalaksi, eli sosiaalinen paheksunta ei kohdistu raiskattuun vaan raiskaajaan.

Lammilla kiehui vuosi sitten kesällä, kun nuori pakolaismies raiskasi lettipäisen immen keskellä suomalaista kansallismaisemaa: elopellossa. Nyt on selvinnyt, että akti on tapahtunut, mutta syyttäjä ei nosta syytettä. Perustelu on, että näyttöä raiskauksesta ei ole, koska läheisen K-kaupan turvakameran kuvissa nuori pari kävelee kylän raittia käsi kädessä. Samalla tavalla Wikileaksin Julian Assange ja IMF:n entinen pääjohtaja, Ranskan sosialistipuolueen presidenttitoivo, Dominique Strauss-Kahn ovat epäiltynä raiskauksesta. Vastaavanlaisia tapauksia Suomessa on paljastunut muutamia, joissa suomalainen tyttä on sepittänyt joutuneensa - nimenomaan - ulkomaalaisen raiskaamaksi.

Ongelmia on useita. Ensiksi on väärin, jos aamun moraalista krapulaa parannetaan raiskausilmoituksella. Naisen ja miehen fysiologia kun on erilainen, niin miehen illan kosintariitti "sä oot kaunis ja sulla on ihana huumorintaju" kuulostaa naisen korvissa "tehdään lapsia ja minä sitoudun elättämään ne kanssasi", kunnes aamulla osapuolet huomaavat asiaintilojen muuttuneen. Samaan asiaan liittyy myös toinen ongelma: miksi nainen ei niin helposti nauti seksistä ja harrasta yhden yön suhteita? Feministit antavat selitykseksi kulttuurisen konstruktion, mutta itse olen taipuvaisempi kannattamaan evoluutiopsykologiaa.

Kolmas ongelma on, että antaako kädestä kiinni pitäminen oikeuden antaa ymmärtää muutakin olevan tiedossa. Onko raiskaus "raiskaus", jos sitä edeltää hellittely? Neljäs ja suurin ongelma liittyy yhteiskunnalliseen kyvyttömyyteen puolustautua ja puolustaa koskemattomuuttaan ja omaisuuttaan. Huoltoaseman pitäjät saivat tuomioita jo 30 vuotta sitten omavaltaisuudesta otettuaan kiinni bensarosvoja. Murtovarasta ei saa vetää pesäpallomailalla päin näköä, eikä pankkineidit saaneet leikkiä sankaria ryöstön sattuessa. Ja lopuksi tietenkin käsiaseen hallussapito vaatii melkein yli-inhimillisen sietokyvyn viranomaisten jatkuvan kyykytyksen kohteena. Kaikki nämä yhdessä ovat muuttaneet hyvinvointiyhteiskunnan asukkaat holhottaviksi. Kukaan ei osaa mitään tehdä, kun valde hoitaa kaiken. Vaikka nainen on heikompi ja raiskaaja mahdollisesti aseistautunut, on se vaan kumma juttu, jos uhriin ei jää mitään jälkiä.

Viides ongelma liittyy horjuvaan oikeudenkäyttöön. Riski syyttömän tuomitsemisesta on korkea. Islamissahan tämä hoidetaan niin, että naisen tulee hankkia useampi todistaja väitteensä tueksi, mutta Suomessa riittää yksin tuomari. Kun tuomaritkin ovat vielä toistaiseksi ihmisiä - ennen oikeusministeriön seuraavaa tehostamiskierrosta - päätös on usein salomonintuomio: syytön tuomitaan uhrin aseman suojelemiseksi mutta niin lievästi, ettei syytetylle siitä aiheudu vähäistä lievempää haittaa. Kukaan ei oikeasti voita, vaan kaikki - systeemi mukaan lukien - ovat häviäjiä. Seuraava uhri voi oikeasti olla raiskattu, mutta hän ei saa oikeutta, koska syyttömät kanssasisaret ovat inflatoineet käsitteen. Naista suojaamaan asettunut feminismi onkin saanut naiset oikeudenkäytön uhreiksi.

Asia on kimurantti, enkä pyrkinyt käsittelemään sitä täydellisesti, enkä edes kertonut omaa ehdotustani asian ratkaisemiseksi. Kirjoituksen pointti on, että hyvinvointivaltion tavoite ottaa yksilön elämä vastuulleen, johtaa moraalikatoon, elämänhallinnan tunteen madaltumiseen ja oikeudenkäytön mielivaltaisuuteen. Tästä on näyttöä niin monilta yhteiskunnan osa-alueilta, että hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi kannattaa mistään muusta syystä kuin siitä, että haluaa vetää mukanaan nekin, jotka muuten pärjäisivät omillaan. Liberaalia fasismia.

tiistai 20. joulukuuta 2011

A Jewish Christmas

The Teacher asked young Patrick Murphy: "What do you do at Christmas time?"

Patrick addressed the class: "Well Ms. Jones, me and my twelve brothers and sisters go to midnight mass and we sing hymns; then we come home very late and we put mince pies by the back door and hang up our stockings. Then all excited, we go to bed and wait for Father Christmas to come with all our toys."

"Very nice Patrick," she said. "Now Bob Granger, what do you do at Christmas?"

"Well, Ms. Jones, me and my sister also go to church with Mom and Dad and we sing carols and we get home ever so late. We put cookies and milk by the chimney and we hang up our stockings. We hardly sleep, waiting for Santa Claus to bring our presents."

Realizing there was a little Jewish boy in the class and not wanting to leave him out of the discussion, she asked, "Now, Dave Cohen, what do you do at Christmas?"

Dave said, "Well, it's the same thing every year...Dad comes home from the office. We all pile into the Rolls Royce; then we drive to Dad's toy factory. When we get inside, we look at all the empty shelves...And begin to sing: “What A Friend We Have in Jesus”. Then we all go to the Bahamas."

maanantai 19. joulukuuta 2011

Moskeijan kautta vankilaan

Australiassa tuomittiin terroristisoluun kuulumisesta miehet nimeltä Wissam Mahmoud Fattal ja Nayef el Sayed. Molemmat herrasmiehet olivat asuneet pääosan aikuiselämästään Australiassa, saaneet sen kansalaisuuden ja olivat kaikilla tavoilla hienosti kotoutuneet uuteen kotimaahansa. Molempia miehiä luonnehdittiin maltillisiksi mutta hartaiksi muslimeiksi - erotukseksi fanaattisista islamisteista.

Sitten, Tanskan Muhammed-pilakuvien jälkeen Fattalin päässä naksahti. Hän oli lomailemassa vanhassa kotimaassaan, kun kuvista nousi raivo, ja Fattalkin tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi tiilenpäitä lukemaan hänen riehuttuaan Tanskan suurlähetystössä Beirutissa. Palattuaan down under, Fattal lopetti menestyksekkään potkunyrkkeilyuransa suoraan huipulta, sillä hänen suhtautumisensa urheiluun muuttui. Fattal alkoi pitää Australian osallistumista Afganistanin sotaan todistuksena uuden kotimaansa osallisuudesta muslimien vastaiseen taisteluun. Fattal päätti tappaa itsemurhaiskussa niin monta australialaista kuin pystyisi.

Hän alkoi käydä moskeijassa aktiivisesti ja löysi sieltä hengenheimolaisiaan. Saney Aweys, 27-vuotias somali, joka oli saanut jo teini-ikäisenä Australian kansalaisuuden, johti somalialaisen terroristiryhmän Al Shabaabin rahankeräystä Melbournessa. Tässä vaiheessa poliisi alkoi varjostaa miehiä, jotka päättivät iskeä Sydneyn lähistöllä olevaan armeijan tukikohtaan. Miehet yrittivät turhaan saada iskulleen myös fatwan.

MIehet kieltäytyivät tunnustamasta maallista tuomioistuinta oikeutetuksi, ja tuomionluvun jälkeen raivosivat huutaen, että Allah on heidän tuomarinsa. Molemmille napsahti toistakymmentä vuotta kakkua, joten vapautuessaan heille jää hyvin aikaa suunnitella uusi isku huolellisemmin. Yleensä länsimaissa on tapahtuu uskoontulo vasta vankilassa, mutta näillä miehillä uskoontulo edelsi vankilareissua.

Ja ihan oikeasti siis: kaikki vain pilakuvien tähden.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä - vol II

Kotka. Vuonna 1985 syntynyt haminalaismies sammui pakettiautonsa rattiin sunnuntaiaamuna Paimenportin risteyksessä Kotkassa.

Mies jäi kiinni, kun hänen autonsa jäi paikoilleen, vaikka valot vaihtuivat vihreiksi. Paikalla ollut poliisipartio meni tarkistamaan asiaa ja löysi miehen rattiin sammuneena. Mies puhalsi alkometriin 1,97 promillea. Häntä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta.

Levottomat jutut


http://www.iltalehti.fi/paraspipari/

Myrsky kaatoi öljynporauslautan – upposi 20 minuutissa (US)
Selänne aiheutti myrskyn: ”En kuullut edes itseäni” (US)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kaikessa periksiantajan palkka

“Kysykää Osama bin Ladeillta... haluanko rauhaa.”
- Barack Obama, 8.12.2011


Totta – Barack Obama ei tehnyt rauhaa Osama bin Ladenin kanssa. Hänet tapettiin. Iskun toteuttamisesta Obama ansaitsee kunnian. Kunnian päättäväisyydestä ja poliittisesta rohkeudesta.

Bin Laden ei kuitenkaan ollut Obaman politiikan todellinen mittari. Kumpikaan osapuoli ei oikeasti pyrkinyt luomaan neuvotteluyhteyttä. Obama toki toimi päättäväisesti, mutta ainoan valinnan tapauksesta ei voi paljoa päätellä hänen oikeaa linjaansa. Linja määräytyy, kun valittavissa on useita vaihtoehtoja.

Ja nyt tarina saa uuden käänteen. Tarkastellaanpa Obaman kahta keskeistä ulkopoliittista haastetta – Venäjää ja Irania.

Obaman hallinto aloitti kertomalla tavoittelevansa suhteiden lämmittämistä Venäjään. Sitä kutsuttiin ”uudeksi aluksi”, joka oli eräänlainen vastapaino Bushin luomalle ”vaaran keskittymälle” (varapresidentti Bidenin käyttämä termi).

Bushin kylmäkiskoisuus Venäjää kohtaan johtui muutamasta epämiellyttävästä tosiasiasta: Kremlin kasvava autoritaarisuus toistuvasti talloi orastavan demokratialiikkeen kehityksen, avointa uhittelua pientä, haavoituvaa amerikkalaismielistä Georgiaa kohtaan, pyrkimys kylmän sodan aikaisen lähialueet kattavan etupiirin luomiseksi ja suora tuki kaukaisille Syyrialle ja Venezuelalle, joiden hallinnot avoimesti haastavat riitaa Amerikan kanssa.

Moiset epämiellyttävät tosiasiat saivat Obaman yrittämään uutta alkua. Puolaan – ja Tsekkiin – rakennettava ohjuspuolustusjärjestelmä keskeytettiin, kun Moskova sitä katkerasti vastusti.

Keskeytys veti tylysti maton alta kahdelta erittäin Amerikka-myönteiseltä maalta, jotka olivat asettuneet Washingtonin rinnalle vastustamaan Venäjän uhkaa ja siitä kumpuavaa rauhattomuutta. Sen lisäksi, että Obama jätti liittolaisensa yksin keskelle luomaansa poliittista myrskyä, hän tuli osoittaneeksi Keski-Euroopalle, että niiden kovalla hinnalla hankkima itsenäisyys on vain osittaista ja ehdollista. Amerikan myöntymyksellä Venäjälle annettiin veto-oikeus maiden poliittisiin päätöksiin.

Tällä tärkeällä periksi antamisella, yhdessä uuden START-sopimuksen – jota Venäjä kaipasi kipeämmin kuin Yhdysvallat – allekirjoituksella, rauhoiteltiin Venäjää ohjuspuolustuksen osalta ja houkuteltiin mukaan suitsimaan Iranin ydinohjelmaa.

Kolme vuotta myöhemmin voidaan kysyä, kuinka uusi alku on toiminut? Venäläiset ovat palanneet sotapolulle ohjuskysymyksessä. He rakentavat omaa vastinettaan Obaman vesittämästä järjestelmästä. He ovat asettaneet kaikki Yhdysvaltain Euroopassa sijaitsevat tukikohdat omien ohjustensa maaleiksi, ja tuovat Kaliningradiin Puolan rajalle uusia. He uhkailevat vetäytyvänsä START-sopimuksesta, jota Obaman hallinto julisti suurena ulkopoliittisena saavutuksenaan.

Mitä tulee Iranin suitsimiseen, Moskova on pettänyt amerikkalaiset joka käänteessä pehmentäen tai estäen uusien päätöslauselmien synnyn. Jopa nyt, kun Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA on todistanut Iranin kunnianhimoisesta ydinohjelmasta, Venäjä julistaa vastustavansa uusia rajoitteita.

Lopuksi, ottaen vahingonteon tavoitteeksi, Vlamidir Putin syytti parhaaseen neuvostotyyliin Yhdysvaltoja Moskovan mielenosoitusten tukemisesta. Putin syytti henkilökohtaisesti ulkoministeri Hillary Clintonia ”merkin antamisesta”, mikä käynnisti imperialistisen Amerikan soluttamien vakoojien toiminnan Venäjällä.

Sellaista kiitosta on sadellut periksi antamisen seurauksena. Melkoinen ”keskittymä”.

Vielä surkeampaa on ollut Obaman kehuskelema “lähentyminen” Iranin kanssa. Hän aloitti enteellisesti tunnustamalla Amerikan myötävaikutuksen 50 vuoden takaisessa vallankaappauksessa. Sen jälkeen hän ehdotti kahdenvälisiä neuvotteluita, jotka – kuten arvata saattoi – epäonnistuivat surkeasti. Törkeimpänä kaikista, hän hiljeni tarkoituksellisesti kesken vuoden 2009 suurta kansannousua, mikä tarjosi ihmeenkaltaisen tilaisuuden – nyt jo tosin taakse jääneen – Iranin hallinnon vaihtamiseen.

Obama kuvitteli lipeväkielisyytensä ja Islamille korostuneen myötämielisen asenteensa johtavan siihen, että Iranin mullahit luopuvat ydinaseohjelmastaan. Kumma kyllä, he kestivät hänen luontaisen vetovoimansa ja päättivät luopumisen sijaan ryhtyä ydinasevaltioksi. Kahdenkeskiset neuvottelut johtivat vain ja ainoastaan voimassa olevan hallinnon julkiseen tunnustamiseen juuri sen ollessa pahimmassa ahdingossaan (ja väkivaltaisimmillaan) ja lisäajan myöntämiseen uraanin rikastamiseksi ja ydinpommin kehittämiseksi.

Obama sai (a) Iranin jatkamaan amerikkalaisia sotilaita Irakissa ja Afganistanissa tappavien ryhmien rahoitusta, (b) salaliiton juonimaan Saudi-Arabian suurlähettilään surmaamista washingtonilaisessa ravintolassa, (c) Iranin laivaston julistamaan Hormuzin salmen suljetuksi omien sotaharjoitustensa ajaksi, ja (d) lahjoittamaan Yhdysvaltain vakoilukoneen venäläisten ja kiinalaisten tutkijoiden käsiin korkeateknologisine salaisuuksineen kopioitavaksi.

Mitä Obama vastasi?

Maanantaina hän vaati konetta takaisin.

Tiistaina, Putinin osoittamaa halveksuntaa matkien, Iran vaati Obamalta anteeksipyyntöä. ”Obama rukoilee Irania palauttamaan lelukoneensa”, paljasti puolivirallinen uutistoimisto Fars.

Vain joitain tunteja aiemmin, ministeri Clinton vakuutteli jälleen, että ”Haluamme saada lähentymistä Iranin kanssa…emme luovu pyrkimyksistämme.”

Siunattuja ovat ne, jotka kääntävät toisenkin poskensa. Mutta eikö heillä tule raja missään vastaan?

Charles Krauthammer, Washington Post

perjantai 16. joulukuuta 2011

Lasten hyväksikäyttö on sosialismia

Menneisyyttä ei voi muuttaa, joten sen haikaileminen on turhaa. Tulevaisuus on arvaamton, joten sitä ei pidä murehtia. Ainoa, mihin voit vaikuttaa, on nykyhetki. Sitä voi elää joko norsunhattu väärinpäin tai etsimällä sen valoisia puolia.

Jokaisen sukupolven on siis yritettävä ratkoa oman aikansa ongelmia. On kuitenkin yksi aate, ideologia, joka yrittää muuttaa tulevien sukupolvien elämän paremmaksi. Se on sosialismi. 30-luvun sosialistiset aatteet yrittivät tehdä tulevien sukupolvien elämän paremmaksi, ja yritykset johtivat modernin ajan pahimpiin suursotiin.

Nykyisessä ilmastohumpassa on sama perusajatus - tehdä tulevien sukupolvien elämästä sellaista, minkälaista se meidän nykytietämyksen mukaan tulisi olla. "Lasten parhaaksi" on perustelu, jolla aikomuksen vastustaja leimataan kyynikoksi ja viattomuuden turmelijaksi.

Käytännön tasolla elämä ei kuitenkaan mene niin. Blogini lukijat elivät kotonaan vanhempiensa säännöillä. Nyt lapsillemme yritetään antaa oikeus päättää säännöistä. Kysymys kuuluu, missä vaiheessa meidän sukupolvemme saa elää haluamallaan tavalla?

Klassinen liberalismi, amerikkalaisessa nykykielessä konservativismi, ei yritä ohjata tulevien sukupolvien elämää, vaan säilyttää kunkin sukupolven oikeus päättää omista valinnoistaan. Vasemmistolaisen, amerikkalaisessa nykykielessä liberalismi (Internetmies), maailmankuvan mukaan tulevan sukupolven vapaus on alisteinen meidän sukupolvemme valinnoillemme.

Kysymys kaiketi kuuluu, lapsikorttia käyttääkseni, että kuka tässä oikein viattomuutta yrittää turmella.

torstai 15. joulukuuta 2011

Kännissä sattuu ja tapahtuu

Suomalaisillahan on tunnetusti geneettinen ominaispiirre alkoholiriippuvuuteen ja väkivaltaisuuteen. Varmaan seuraavat pariskunnatkin ovat terassikauden avajaisissa nauttineet liikaa punkkua ja heräänneet aamulla noloina toisiinsa käpertyneinä. Alkoholin vapauttamina on kokeiltu sitä sun tätä uutta ja rietasta, ja sille tielle on jääty. Kyllähän vanhakin nuortuu, kun sopivasta kohdasta nykäisee:

Sauli Niinistö (63) ja Jenni Haukio (34)
Paavo Lipponen (70) ja Päivi Lipponen (44)
Pekka Haavisto (53) ja Nexar Antonio Flores (33)

Seiska paljasti, että homoperheissä ei asioista puhuta sen avoimemmin kuin heteroperheissäkään. On aika luonnollista, että omia mokia hävetään, ja se nakatkoon ensimmäisen stemun, joka toista mieltä on.

Mutta mielenkiintoisen kuvan tuo toy-boyn salailu antaa Haaviston perheestä. Meillä on kaikki syy uskoa, että Haavisto on sellainen asiallinen, rauhallinen, vakuuttava kuin tv:stä näkyy. Hänellä on hyvä tilannetaju osapuolten omasta näkökulmasta konfliktiin. Hän kaiken järjen mukaan soveltaa konfliktin ratkaisuissa oppimiaan taitoja myös ihmissuhteissaan.

Miten hänellä sitten on tuollainen luiru pelkuri, joka temperamenttisesti tarttuu auton rattiin pienessä sievässä ja akkamaisesti jättää kertomatta hölmöilystään? Onko Haavisto kotioloissa semmoinen moralisti, että Antonio pelkäsi joutuvansa ulkoruokintaan? Antoniohan on EVP - elää vaimonsa palkalla. Selvää toki on, että taloudellisesti moinen tikki ei ole hypännyt Haaviston tiliotteelta esiin.

Toisaalta nyt myös paljastui, että tälle pariskunnalle varsin vakavat moraaliset epäonnistumiset omassa elämässä eivät ole automaattinen peruste istua alas ja yhdessä pohtia tehtyjä virhevalintoja ja omaa toimintaa. Se on yleistä parisuhteissa, kyllä minä sen tiedän. Mutta sehän tässä juuri onkin parasta, että Haavisto ei siis omassa elämässään MILLÄÄN TAVALLA edusta moraaliltaan ylivertaista henkilöä, jolla olisi mitään syytä kauhistella tai moralisoida muiden tekemisiä.

Ilta=Totuuden haastattelema Haavisto toteaa, että
Sillä, että Suomessa lievän rattijuopumuksen raja on korkeampi kuin Ecuadorissa ei ole mitään merkitystä, Haavisto toteaa tiedotteessa.
Toteamus - vaikkei sillä siis mitään merkitystä olekaan - on nimittäin väärä. Se panee hiukan ihmettelemään, että yrittikö Haavisto kuitenkin vähätellä kultansa tekoa (se olisi inhimillistä), onko kulta jatkanut Pekan vedättämistä (toisissa kulttuureissa sarjavalehtelua jatketaan vaikka korvat heiluvat ja nenä kasvaa, eikä sitä paheksuta millään muotoa) vai tulisiko rajaa Pekan mielestä Suomessa alentaa.

No, niin tai näin, Suomessa 0,5 promillea tuo sakot ja kortti lähtee 1,2 promillen juubasta. Ecuadorissa on yksi raja, ja se on 0,7 promillea. Ecuadorissa ei siis tunneta lievää rattijuopumusta. Siksipä vertailtavat rajat ovat 0,5 ja 0,7 promillea, ja sen suhteen Suomi on tiukempi.

Olen Jörn Donnerilta oppinut, että eduskunnan tulee edustaa kansaa, jotta lait pysyvät moraaliltaan keskivertoihmisten elämän mukaisina. Jos poliitikot ovat moraaliltaan ylivertaisia, myös lainsäädäntö muuttuu moraalivartioinniksi, kuten islamissa. Niinpä toivotaan kaikki yhdessä, että tänä iltana Munkkiniemessä ei mökötetä, raivota saati intouduta väkivalloin ratkomaan parisuhdeongelmia ja luottamuspulaa, vaan että pojat harrastavat sovintoseksiä, ja vetävät pari pulloa punkkua.

Analyysi Vihreiden politiikasta

Osmo Soininvaaran kirjoitus on taas täyttä rautaa (Ryhmäpuheenvuoro budjetin palautekeskustelussa 14.12.2011). Olen supistanut kirjoitusta pitääkseni sen sisäisen logiikan paremmin luettavana. Jos joku on sitä mieltä, että olen lyhentänyt sitä niin, että asiasisältö on muuttunut, niin kommenttiosio kutsuu.

Tämä budjetti meni hallituksessa rutiinilla, koska hallituspuolueet olivat paneutuneet asiaan pitkään ja perusteellisesti. Toteutettiin vain, mitä Säätytalolla oli sovittu. Valiokunnan lisäykset budjettiin olivat maltillisia ja pääasiassa oikeansuuntaisia. 20 miljoonaa velkaa päivässä on ihan OK.

Eli suomeksi: tiedetään, että velkaannutaan ja päätettiin ottaa sitä Säätytalon sopimusten päälle vielä lisää - pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen - kö?

20 miljoonaa päivässä on yksityisen sektorin kokoaikaista työntekijää kohden 20 euroa. Puolentoista tunnin palkka!

Kannatamme vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa,

Eli keskusjohtoista valtiota.

mutta emme halua tehdä sitä velaksi.

Ai ette halua? Mutta pakko on, kun lypsylehmästä ei irtoa enää edes karvoja?

On sanottu, ettei meillä enää olisi varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Asia on päinvastoin. Mitään leikkauslistoja ei tarvita.

Valiokunnan lisäämä kaksi miljoonaa on hyvä asia, mutta asia ei ole tällä ratkaistu. Koska nykykäytäntö ei toimi, asia tulee organisoida uudestaan.
Eli varaa ei ole - tai siis on, kunhan holtittomat eurooppalaiset pankit rahaa lainaavat lisää, minkä jälkeen niitä syytetään ahneudesta - eikä nykykäytäntö toimi. Eli siis:
1) "otamme velkaa, eikä mitään leikkauslistoja tarvita"
2) jotta "meillä on varaa pitää hyvinvointiyhteiskunta" (lue: liberaali fasismi) mutta silti
3) "nykykäytäntö ei toimi" koska lehmä ei enää lypsä.

Hyvinvointiyhteiskunnan tehtäviä on pitää kansa terveenä ja työkykyisenä. Tässä yhteydessä on hyvä luopua yksityisen hoidon sairausvakuutuskorvauksista, koska yksityislääkärit ovat kovin hanakoita lähettämään potilaitaan erikoissairaanhoitoon.

Tämä pitäisi nyt vain korjata. Asian kanssa ei pidä aikailla ja ajatella.
Hups - siis "hyvinvointivaltion" tehtävä ei olekaan pitää kansaa terveenä... Mitä se populismi taas olikaan? "Asian kanssa ei pidä aikailla eikä käyttää järkeä."

Ja lopuksi kirjoituksen paras anti:
Arvoisa puhemies!
Arvoisa puhemies!
Arvoisa puhemies!

Kieltää, ennen kuin kukko on kolmasti kiekunut.
Arvoisa puhemies!

Ja kerta kiellon päälle.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Suomenkielen pisin sana

...on tietääkseni

kolmi vaihe vaiht ovirt akilo watti tunti mitta ri (42 kirjainta).

Olen katkerasti jo havainnut, että blogini lukijoissa on minua paremmin erilaisen nippelitiedon ja spedestiikan laudaturin suorittaneita, joten onneksi harteitani ei pitkään paina vastuu tästäkään asiasta. Asterixiä mukaillen: tiputin leipäpalani fonduepataan...

Eurosetelit ovat vihreitä

Suomalaisille opetettiin 70-luvulla, että bisnesmies ei pidä valkoisia tennissukkia ja vedä lärvejä ilmaisilla GT-juomilla. Suomalaisille kerrottiin, että meillä on huono itsetunto, kun olemme aina kiinnotuneita kysymään, mitä MUUT AJATTELEVAT meistä. Saunan takia olimme kuulemma ulkomaisten silmissä sekstailijoita, vaikka sukupuolinen vapautuminen tapahtui Suomessa 20 vuotta Länsi-Euroopan jälkeen. kUN MTK:n vanha puheenjohtaja Heikki Haavisto kävi 90-luvulla kovat neuvottelut EU:n kanssa Suomen maataloustuista, häntä arvostettiin kovana neuvottelijana ja Suomen edunvalvojana heikon Esko Ahon vastapainona.

Entä nyt? Nykyiset johtajamme kuuluvat ikäluokkaan, joka on kasvanut yhden totuuden maassa. Ville Niinistön haastattelu Durbanin ilmastoneuvottelujen osalta on karmeaa luettavaa:

Niinistön mukaan Suomi ajoi loppuun saakka laajempaa kompensaatiota.
- Olimme hyvin lähellä saada sen.
Ville Niinistön mukaan Suomen hangoittelu vielä tässä vaiheessa olisi vaarantanut koko ilmastosopimuksen.
- Komissaari lupasi, että tämä hyvitetään meille eli tätä joidenkin kymmenien miljoonien lisälaskua ei tosi asiassa tule.

Voihan vittu sentään. Joopa joo.

Onkohan nyt uudistuvassa rikoslaissa mahdollista tehdä yhteiskanne, jolla joukko kansalaisia saisi ministerin vastuuseen holtittomasta varojen käytöstä?

tiistai 13. joulukuuta 2011

Belgian ampuja ja sananvapaus

Illan uutisvuo säväytti jälleen kerran.

Mainos-Totuus aloitti illan pääuutislähetyksensä euro-osion
"Populistijohtaja Timo Soini revitteli täysin palkein"
ja mikäs on revitellessä, kun on oikein tutkimuksella todettu, että media auttoi Perussuomalaiset vaalimenestykseen viime keväänä. Tutkimuksen mukaan
tutkijat pitävät merkittävänä vetoapuna sitä, että Yle ja MTV3 ottivat Timo Soinin gallupkannatuksen perusteella mukaan suurimpien puolueiden johtajien tv-keskusteluihin
mikä tarkoittaa sitä, että populismia oli, kun neljän suurimman puolueen vaalitentteihin otettiin neljä suurinta puoluetta. Populismia ei ole, kun sanoo, että otimme niskalenkin markkinavoimista.


Pääuutisaiheeksi oli valikoitunut Norjan Utöyassa Belgian Liegessä tapahtunut terrori-isku yksittäinen silmitön väkivallan teko. Ampuja oli entuudestaan poliisin tuttu, ja lukenut paljon islamia arvostelevia suomalaisia blogeja huumeiden kasvatukseen ja käyttöön liittyvää kirjallisuutta. Ampuja oli saanut innoituksensa lukuisilta internetin keskustelupalstoilta ei mistään. Ampujan suku on norjalainen, marokkolaistaustainen eiku syntyperäinen belgialainen.

Tapaus osoittaa, että suvaitsemattomuus on lisääntynyt vähentynyt ja kotoutumiseen varattuja määrärahoja pitää vähentää lisätä. Poliittista valtaa pitävän punavihreän vasemmiston suvaitsevaiston mielestä on selvää, että se kantaa vastuun tapahtuneesta anonyymit keskustelupalstat saavat kantaa vastuun tapahtuneesta.

Jussyf Älä-Lähde, tunnettu sananvapaustaistelija Marokosta, kommentoi:
- Tässä asiassa korostuu se, että jos kaikki merkittävät belgialaiset mediatalot olisivat vaatineet kommentointia omilla nimillään, me tietäisimme, kuka ampuja on. Nyt olemme puhtaasti nimettömien blogistien armoilla, jotka luultavasti ovat itse keksineet nimimerkin Nordine Amrani, jonka turvin he nyt syyttävät täysin syytöntä Nordine Amrania.


Iskun kohde, antisemitistisen työväenpuolueen nuorisoleiri Jeesuksen syntymäjuhlaan valmistautuneet materialistit, kuvaa äärikristittyä Breivikiä islamiin täysin sekulaaristi suhtautuvan Amranin toimineen täysin epäpoliittisesti. Kyseessä oli terrori-isku ei ollut terrori-isku, millä haluttiin pikaisesti tuoda esiin, että ampuja on syntyjään muslimi, mutta ei islamisti.

Mull'on 20 senttiä taskussa vain

Osmo Soininvaara on mielestäni tyhmä. Hänestä ei tee tyhmää sivistyksen puute tahi ideologinen yksisilmäisyys. Hänen tyhmyytensä juontaa juurensa kyvyttömyyteen käydä vuoropuhelua. Hän ei opi muilta, koska on armoitettu teknokraatti, sivilikki (Soininvaara ja Medvedev 16.4.2011). Yhteiskunnalliset ongelmat ovat heille matemaattisia luonteeltaan ja tilastotieteellä ratkottavissa.

Ilmaston lämpenemiseen luottavaa teoriaa arvostellaan muualla maailmassa on jo arkisesti, eikä teorian kannattajien ajamaa avoimesti poliittista ideologiaa säästellä. Pari kuukautta sitten ihmettelin, miksi Suomi tilaa jäänmurtajia, jos ilmasto kerran lämpenee (Nyt joku kusettaa 28.9.2011). Nyt Soininvaara havahtui ihmettelemään samaa (Hyviä säästökohteita: jäänmurtaja 11.12.2011). Jos joku perussuomalainen olisi vaatinut, että valtion tulee luopua rahoittamasta abstraktia taidetta, hänet olisi leikattu populistiksi. Soininvaaran "koepallo" saa vasemmistossa aikaan vain riemunkiljahduksia.

Talvimerenkulun ymmärryksen puutteesta Soininvaaraa on turha ivata, koska teollisuuden logistiikka on oma erikoisalueensa, jonka hallintaa en oikeastaan odota rivikansanedustajalta varsinkin, jos tämä on profiloitunut matrerialistisen elämäntavan vastustajana. Se on vähän sama, kuin edellyttäisi edustaja Hakkaraiselta hyvää näkemystä kehitysyhteistyömäärärahojen kohdentamisesta Afrikassa. Jokainen käyttää vähän aikansa niihin asioihin, joilla kokee olevan merkitystä. Sinänsä on hassua, että Soininvaara perustelee jäänmurtajia sillä, että "niiden käyttö vastustaa"...

Soininvaaran typeryys paljastuu kuitenkin hänen seuraavassa kommentissaan raadollisemmin. Hän asettuu puolustamaan virkaeliitin kahdeksan viikon vuosilomaa vastatessaan nimimerkki a_i:n ehdotukseen lomien leikkaamisesta.
Sitten vielä julkisen sektorin palkat samalle tasolle yiksityisten kanssa. Kyllä nuo paremmat lomaedut ja lyhyempi työviikko ovat sisällä hinnoittelussa. Se naisen euro on 80 senttiä johtuu suurelta osin tästä.
Tämä on niin härski silmänkääntötemppu, että ihmettelen, kuinka tämä menee läpi. Ehkä Soininvaara moderoi keskustelupalstaansa tai ehkä sen kriittiset lukijat eivät jaksa tämän kokoisiin jäävuoriin enää edes puuttua. Valtion keskipalkat ovat työnantajasektoreista kovimmat, mikä on pähkähullua, koska työnantajaa ei oikeasti voi kiristää lakoilla. Ja naisten 80 senttiä on niin kulunut aivopieru, etteivät enää edes paatuneimmat feministitkään käytä sitä irvistelemättä.

Ja missä se naiselta puuttuva 20 senttiä muuten on? Taitaa Popeda ja Pate Mustajärvi aihetta jossain rallissaan jo käsitellyt.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Valtakunnan vajakit

Viime viikolla saimme lukea, että Suomi kauppaa aseita Saudi-Arabialle. Ehkä Suomen hallitus on huolissaan Iranin ydinaseuhasta eteläiselle naapurilleen? Saudithan ovat tulleet tunnetuiksi epäinhimillisistä rangaistuksistaan ja naisten, homojen ja pasifistien kaltoinkohtelusta. Niinpä
ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) puolestaan suostu keskeneräistä asiaa kommentoimaan. Patrian omistajaohjauksesta vastaava kehitysministeri Heidi Hautala (vihr) vaikeni myös. Hän aikoo jäävätä itsensä päätöksenteosta.

Kun Suomi vastaavanlaisessa tilanteessa myi aseita Israelille, Tuomioja ja Hautala eivät suinkaan vaienneet. Tällaisia listoja pitäisi olla enemmänkin - valtakunnan imbesillit yksissä kansissa. Sinänsä ihan hyvin suomalaisen sosialismin menneisyyttä pohdiskelee Olli Santavuori omassa blogissaan. Kirjoituksista huomaa selvästi, kuinka vihreän aatteen Amerikka-vastaisuus kumpuaa antimaterialismista ja tarttuu Israeliin.

Hamas on terroristijärjestö - se on sitä jopa EU:n mielestä. Siitä huolimatta, Suomessa on ryhmä ihmisiä, jotka tukivat aseidenkuljetusta terroristeille - Hamasille - vain reilu vuosi sitten. Ryhmän näkyvimpiin hahmoihin kuuluvat Osmo Soininvaara ja Erkki Tuomioja. Soininvaara väitti blogissaan (YK:n on perustettava satama Gazaan 1.6.2010), että Israelilla ei ole moraalista eikä laillista oikeutta estää terroristien tukemista, mihin Gaza Flotilla tähtäsi. Logiikkaahan näiltä henkilöiltä on turha odottaa, tai kuten Santavuori itse toteaa "kommunisteilla puheet ja teot ovat kaukana toisistaan".

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

2TUF 4ME

7H15
M3554G3
53RV35
7O
PR0V3
0UR
M1ND5
C4N
D0
4M4Z1NG
7H1NG5
1MPR3551V3
7H1NG5
1N
7H3
B3G1NN1NG
17
WA5
H4RD
BU7
N0W
0N
7H15
LIN3
Y0UR
M1ND
1S
R34D1NG
17
4U70M471C4LLY
W17H
0U7
3V3N
7H1NK1NG
4B0U7
17
B3 PROUD:
0NLY
C3R741N
P30PL3
C4N
R3AD
7H15

lauantai 10. joulukuuta 2011

Paloma Hannonen huutaa tuskaansa

Surullisenkuuluisa Paloma Hannonen (Älä turhaan lausu jumalasi nimeä 6.7.2011) bloggaa nyt Etelä-Afrikan Durbanista, jossa hän osallistuu Kioton ilmastosopimuksen jatkoneuvotteluun (Durbanin viimeinen yö). Mitään maita juridisesti sitovia sopimuksia ei ole tiedossa, ja amerikkalaisetkin ovat vittuuntuneet presidentti Obamaan, joka nousi liberaalin eliitin suosioon luvattuaan vaalikampanjsassaan vievän maansa johdollaan kansainvälisesti sitoviin päästörajoituksiin.

Mutta mutta... Paloman kirjoitus on ihan hirveä. Eivät varmaan omanikaan Pulitzereita toisi, mutta se ei ole oleellista. Paloma kuvailee koko tapahtumaa kuin se olisi rippikoululeiri. Mitä se teknisesti ottaen onkin, mutta ei siitäkään sen enempää. Paloman kuvaukset osallistujista ovat pöyristyttäviä - se on kuin Tuska-festivaalista suoraan. Pakolliset maailmanlopun maalaukset ja suurten tunteitten palo(m)a:
Kukaan ei halua olla pahis, jolle jää sietämätön vastuu miljoonien ihmisten ahdingosta, luonnonmullistuksista ja saarivaltioiden hukkumisesta mereen.

Tunteita ei ole säästelty kokoushuoneissa tai niiden ulkopuolella. Kokouksessa on viimeisen viikon aikana nähty monta mielenilmausta. Suurin mielenosoitus oli lauantaina kun useat tuhannet mielenosoittajat marssivat ilmastosopimuksen puolesta.

I <3 KP (I love Kyoto protocol) paitoja pinssejä ja pieniä ilmauksia on ollut pitkin viikkoa. Occupy COP17 sen sijaan vastustaa päästökauppaa. Kanadalaiset nuoret nousivat Kanadan pääpuheen aikana seisomaan päällään T-paidat, joissa luki Turn you back at Canada. Tänään perjantaina joukko mielenosoittajia oli sisällä konferenssikeskuksessa Don't kill Africa kylttien kanssa ja YK:n turvamiesten saartamana.

Siis tuo on ihan kuin jostain anarkomarkojen hamppupellolta. Ja kaikki vielä meidän rahoillamme...

perjantai 9. joulukuuta 2011

Avioero ennen murrosikää

Jussit Jalonen ja Lähde - tässä teille anonyymi kirja-arvostelu, jota en julkaisisi omalla nimelläni:


On vaikea kuvitella, että on lukuisia eronneitä - tai rohkeampiakin - kuin palosammutimen kokoinen kolmasluokkalainen nimeltä Nujood Ali. Nujood on jemeniläistyttö, eikä ole sattumaa, että Jemen on tullut tunnetuksi lapsimorsiamista ja terroristeista (ja Nujoodin myötä avioeron ottaneista lapsista). Yhteiskunnat, joissa naisia sorretaan ovat taipuvaisia väkivaltaisuuteen.

Nujoodin painajainen alkoi hänen täytettyään 10 vuotta, kun hänen perheensä naitti hänet 30-vuotiaalle lähetille. Vaikka Nujoodin äiti ei pitänyt ajatuksesta, hän ei vastustanut liittoa. "Kulttuurissamme mies päättää ja naiset tottelevat", Nujood kirjoittaa äskettäin Yhdysvalloissa julkaistussa vaikuttavassa omaelämäkerrassaan "Olen Nujood, 10-v ja eronnut".

Hänen miehensä pakotti hänet lopettamaan koulunkäynnin (toisella luokalla), koska naimisissa olevan "naisen" ei pidä opiskella. Häissään Nujood istui nurkassa itkusta turvonneine kasvoineen.

Nujoodin isä kielsi makaamasta tytärtään ennen kuin vuosi on kulunut hänen ensimmäisistä kuukautisistaan. Nujood kertoo, että heti häiden jälkeen mies käytti häntä hyväkseen.

Mies ryhtyi myös väkivaltaiseksi Nujoodin mukaan, eikä miehen äiti osoittanut mitään myötätuntoa. "Lyö lujempaa", anoppi komensi poikaansa.

Nujood kuuli tuomioistuimen myöntävän eron, joten eräänä päivänä hän livahti tiehensä ja otti taksin oikeustalolle.

"Haluan tavata tuomarin", sanoi toivoton Nujood naisvirkailijalle oikeustalolla.
"Ketä tuomaria etsit?"
"Kuka tahansa käy"
"Täällä on paljon tuomareita"
"Ei väliä - kuka tahansa käy"
Tavattuaan lopulta tuomarin, Nujood ilmoitti haluavansa erota.

Jemeniläiset toimittajat nostivat Nujoodin julkisuuteen, ja hän lopulta sai eronsa. Tapaus innoitti muita, mukaan lukien 8-vuotiaan sauditytön saamaan avioliittonsa mitätöidyksi 50-vuotiaasta miehestään.

Uranuurtajana Nujood pääsi Yhdysvaltoihin ja palkittiin vuonna 2008 Glamour-lehden Vuoden nainen -palkinnolla. Nujood on todellakin luultavasti ainoa kolmasluokkalainen, kenet ministeri Hillary Clinton on nimennyt "yhdeksi rohkeimmaksi tapaamistani ihmisistä".

Nujoodin muistelmat olivat viisi viikkoa Ranskan myydyin kirja. Kirja on julkaistu 18 kielellä, mukaan lukien hänen oma äidinkielensä arabia.

Kysyin nyt 12-vuotiaalta Nujoodilta, mitä hän ajattelee menestyskirjastaan. Hän ei välittänyt saamastaan julkisuudesta muilla kielillä, mutta arabiankielinen käännös merkitsee hänelle paljon. Eronsa jälkeen hän on palannut kouluun ja perheensä pariin, jota hän elättää kirjastaan saamillaan tuloilla.

Aluksi Nujoodin veljet arvostelivat häntä perheensä kunnian vuoksi. Nyt hänen elättäessään perhettään, asia nähdään toisin. "Häntä kohdellaan hyvin", sanoi Khadija al-Salami - ohjaaja, joka auttaa Nujoodia ja esitteli hänet minulle. "Häntä kohdellaan kuin kuningatarta."

Jemen on yksi suosikkimaistani mahtavine arkkitehtuureineen ja loputtoman vieraanvaraisine ihmisineen. Silti Jemen on kuin aikapommi. Se on Al-Qaidan voimanlähde, joka käy yhä uudelleen leimahtavaa sotaansa etelässä irtautumaan pyrkivän alueensa kanssa. Ei ole sattumaa, että Jemen pitää ykkössijaa Maailman talousfoorumin sukupuolten välisen eriarvoisuuden listalla.

On pari syytä, miksi naisia alistavat maat päätyvät epävakaiksi alueiksi.

Ensiksikin, syntyvyys naista kohden on korkea, mikä tarkoittaa väestöpyramidin pohjan leviamistä. Tekijä, joka eniten vaikuttaa yhteiskunnaliseen epävakauteen on 15-24 -vuotiaiden miesten määrä.

Toiseksi, noissa maissa moniavioisuus ja tyttölasten kuolleisuusaste on korkea. Tarkoittaa vähäistä morsianten määrää - ja suurta seksuaalisesti turhautuneiden miesten määrää, mikä on otollinen kasvualusta ääriliikkeille.

Siksi Nujoodin kouluttaminen lakimieheksi - hänen unelmansa - ei ole pelkästään reilua. Se on myös väline koko maan kesyttämiseksi.

Otetaan esimerkiksi Bangladesh. Erottuaan Pakistanista, Bangladesh alkoi kouluttamaan naisiaan tavalla, jota Pakistan ei koskaan ole tehnyt. Koulutetut naiset valtasivat kasvavan tekstiilialan ja julkisen hallinnon työpaikat, minkä takia Bangladesh on vakaampi valtio kuin Pakistan.

Yhdysvallat antoi 150 miljoonaa dollaria Jemenille sen taistelussa ääriliikkeitä vastaan. Kuitenkin, yhden tyttölapsen kouluttaminen maksaisi vain 50 dollaria vuodessa - ja tyttöjen koulutus voi osoittautua ohjuksia tehokkaammaksi keinoksi taistella ääriliikkeitä vastaan.

New York Times, Nicholas D. Kristof

torstai 8. joulukuuta 2011

How to turn a muslim woman on - vol I


Jos joku vuosi sitten vielä naureskeltiin EU:lle, kun se määräsi kurkkujen käyryyden tiettyihin rajoihin, niin se oli vasta alkulämmittelyä. Eurooppalainen nimettömänä pysyttelevä muslimioppinut on ohjeistanut täysi-ikäisiä musliminaisia olemaan käsittelemättä porkkanaa, kesäkurpitsaa, kurkkua ja banaaneita välttyäkseen ajattelemasta seksiä. Jos ruoanvalmistuksen yhteydessä näitä seksileluja joutuu koskettelemaan, uuden ohjeen mukaan perheen täyskasvuisen miehen on viipaloitava tai pilkottava tuote ennen sen käyttöä - piilossa naisen katseilta, tietenkin.

Islamilaisessa kulttuurissa nainen saa poistua kotoa käydäkseen kaupassa (hyvä että tekevät edes jotain elantonsa eteen), joten ostosmatkalla miehen valvonta delegoidaan Allahille, sheikki opettaa. Vaikka sheikki saikin aikamoisen vastausryöpyn erovaatimuksineen, ei kukaan toinen uskonoppinut ole kommentoinut ohjetta, saati antanut vastakkaista neuvoa.

Jussit sananvapauden rajoittamisesta

Jussi Lähde tarjoaa omassa blogissaan viikon parhaat naurut
Ehdotamme harkittavaksi nimimerkkikommentoinnin poistamista näiden blogien kommenttiosioista. Ja miksi ei muistakin. MTV3 on mediana arvojohtaja Suomessa. Sen esimerkkiä seurattaisiin muuallakin.

ja heti perään
Olemme ehdottaneet omilla nimillä MTV3:n blogeissa. Tuo viittauksesi anonymiteettiin toisissa muissa blogeissa ei kuulu tekemämme ehdotuksen piiriin.

Mutta toiseksi parhaat irvistykset aiheuttaa Jussi K. Niemelä:
Siltalan mukaan tuloerojen tasaaminen ja yksilön mahdollisuus tienata riittävä toimeentulo työstään ovat parhaat keinot ennaltaehkäistä poliittista tai uskonnollista väkivaltaa.

Tuo on jo määritelmällisesti (liberaalia) fasismia, mikä ei varmasti yllätä niitä, jotka ovat perehtyneet kyseisen henkisen atleetin suorituksiin aikaisemmin. Myös Jussi Jalonen saa Niemelältä suitsutusta:

Jussi Jalonen kuvaa esseessään näitä nykyajan kansallismielisiä netissä uhoavia ”sankareita”. Jalosen kirjoitus on Perussuomalaisten suosion vuoksi kirjan tärkeintä antia. Hän paljastaa Halla-ahon yhteydet kansainväliseen islaminvastaiseen liikkeeseen ja osoittaa Anders Behring Breivikin ammentaneen samoista lähteistä. Breivikin manifesti voisi koostua suomalaisista teksteistä.

Tuossa jo käsi puristaa tukevasti, mutta lopullisesti Niemelä räjäyttää lastinsa housuihinsa tällä:

Leena Malkki käsittelee Myyrmannin pommi-iskua ja molempia kouluampumisia mediauutisoinnin pohjalta. Hän pohtii, ovatko teot terrorismia vai yksittäisiä tapauksia, kyseenalaistaen ja osoittaen samalla, miten terrorismisyytöstä voi käyttää myös poliittisena leimakirveenä.

Nyt tarkkana: Mikä tahansa poliittisella perustelulla harjoitettu väkivalta ei ole terroria. Rasismi ei ole terroria. Breivik ei ole terroristi. Terrorismi on aina ylhäältä johdettua sivullisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomessa terroria ei ole historiassa esiintynyt käytännössä koskaan, vaan kaikki poliittisesti värittyneet väkivaltaiset iskut ovat olleet yksittäisten kiihkoilijoiden toimia.

Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, ja tuon poikkeuksen Niemelä onneksi huomaa nostaa esiin:
Vasemmistoanarkistit ja eläinaktivistit muodostavat äärioikeistoa vakavamman uhan. Kansainvälisesti näiden ryhmien tekemissä terrori-iskuissa on kuollut useita ihmisiä ja halua ihmisuhreihin tuntuu retoriikassa esiintyvän vuosi vuodelta enemmän. Suomessa vasemmistoanarkistit ovat tehneet muutamia iskuja, mutta henkilövahingoilta on onneksi vältytty.

Niemelä kuitenkin vetää tälle - objektiivisesti arvioituna terrorin määritelmät täyttävälle - toiminnalle yhtäläisyysviivat kaimansa Jussi Lähteen tapaan myös vallitsevaa politiikkaa arvosteleville kirjoituksille. Se on poliittisesti tarkoitushakuista, mikä omalta osaltaan antaa ymmärtää, että molemmat Jussit ansaitsisivat Jussi-patsaat parhaasta lavastuksesta elokuvassa nimeltä Sananvapauden kaventajat. Terrori ja politiikan arvostelu ovat kaksi eri asiaa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Oma koulutustasoni

Kyselyn tulokset

5 (6%) Peruskoulu
20 (24%) Lukio
15 (18%) Ammattikoulu
14 (17%) Ammattikorkeakoulu
27 (33%) Korkeakoulu

Uusi kysely koskee seksiä.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Aunuksen sankarit

Moni meistä muistanee, kuinka Estonialta selviytyneet kertoivat ihmisten puristaneen apaattisina kaiteita jo lähes kaatuneessa aluksessa. Armeijan toimintahan ei perustu enemmistöpäätöksiin vaan käskyihin, koska kovassa paineessa valtaosa ihmisistä ei kykene tekemään päätöksiä. Komentaja kantaa vastuun tekemästään päätöksestä, jolle jälkikäteen löytyy aina arvostelijoita. Omasta mielestäni Suomessa on tehty pariin otteeseen päätöksiä, jotka pitivät elossa heimot, jotka nyt suomalaisina tunnetaan.

Ensimmäinen ratkaiseva päätös syntyi niiden nuorten miesten mielissä, jotka hakeutuivat oman henkensä uhalla Saksaan jääkärikoulutukseen. Suurin osa niistä miehistä ei ollut "valkoisia" siinä mielessä kuin termi nyt käsitetään. Kun punakapina kuitenkin alkoi, moni jääkäri ei enää voinut nähdä tilannetta mitenkään mustavalkoisena. Se oli vain valkoinen.

Kommunistit olivat asettuneet heidän pataljoonansa tielle ja tuo tie vei kohti Suomen itsenäisyyttä, mutta samoin kuin Suomen yhteiskunnallinen linja muuttui vähitellen kompromissien kautta, myös jääkärit ymmärsivät, että suomalaisten menestys ratkeaa hyvinvoinnin kasvattamisella - ei laajentamalla maata asevoimin. Toinen päätös tuli pakon edessä 20 vuotta myöhemmin. Pitkälti samat miehet päättivät mieluummin kuolla itsekunnioituksestaan kiinni pitäen kuin antaa perheensä Stalinin lihamyllyyn jauhettavaksi.

Tasan 70 vuotta sitten Englanti julisti Suomelle sodan toisin kuin tärkein liittolaisensa Yhdysvallat. Alfred Jodlin tiedetään todenneen kenraali Talvelalle vuonna 1943, että hyvät suhteet Yhdysvaltoihin muodostavat Suomen ainoan takaportin siinä tilanteessa, että Saksa häviää ja Suomi jää yksin venäläisiä vastaan. Talvelan raporttiin perustuen Mannerheim kielsi hallitusta solmimasta Saksan kanssa sopimuksia sillä uhalla, että muutoin Suomi luetaan kuuluvaksi akselivaltoihin.

Talvelahan ei koskaan kirjoittanut muistelmiaan. Sota oli niin kovaa ja raskasta, että se vainosi hänen mieltään kuin loputon painajaisuni, ja siksi sitä oli parempi olla muistelematta, jos ei ollut pakko. Aina ratkaisevien taistelujen vuosipäivien lähestyessä Talvela oli henkisesti ahtaalla ja saikin lopulta tasan 30 vuotta Tolvajärven taistelujen jälkeen hänet halvanneen aivoinfarktin.

Olipa Talvelasta ja hänen mielipiteistään mitä mieltä tahansa, ilman hänen kaltaisiaan emme tässä mietiskelisi maamiinoja, homojen tanssimista linnanjuhlissa tai suomalaisten geneettisiä taipumuksia yhtään mihinkään. Oma isänmaa on hyvä asia, vaikka moni asia voisi olla paremminkin.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Vihreät innovatiiviset rahoitusratkaisut

Ylenannon aamulähetyksessä (n. 5 min alkaen ja nettiversio) haastateltiin Vihreiden puheenjohtajaa, ympäristöministeri Ville Niinistöä. Ville pohdiskeli Etelä-Afrikan Durbanissa käytävää ilmastokokousta, joka päättynee ilman osallistujamaita sitovia päätöksiä hiilidioksidipäästöjen alentamiseksi. Sitovia päätöksiä ei ole saatu edes ydinaseiden leviämisen estämiseksi, joten jokin näinkin abstrakti asia kuin fossiilisten polttoaineiden käyttörajoitus vaatisi yliluonnollisen ihmeen toteutuakseen. YK:n läpeensä korruptoitunut hallinto ja EU:n kyvyttömyys hillitä valtioiden velkaantumista osoittavat karun tosiasian: globaalit sitoumukset edellyttävät vapaaehtoisia nettomaksajia. Ja silloinkin sitoumus toimii vain niin kauan, kuin rahaa tulee.

Ville Niinistö harmitteli, että talouskriisi ja Yhdysvaltain tulevat presidentinvaalit sotkevat poliitikkojen suunnitelmia saattaa kansansa maaorjuuteen. Politiikan ja poliitikkojen arvostelukielto on jo pitkällä, kun nimimerkkien antamaa turvaa sananvapauden käytössä koitetaan kaikin tavoin kaventaa. Toistaiseksi Venäjän tyyliseen täysin avoimeen vaalipetokseen ei EU-maissa ole vielä siirrytty, mutta saa nähdä mitä tuleman pitää. Sata vuotta yleistä äänioikeutta Euroopassa on pitkä aika nykyihmiselle, mutta pelkkä silmänräpäys ihmiskunnalle.

Nykyisen liberaalin fasismin eli hyvinvointiyhteiskunnan hinta on ollut tolkuton velkaantuminen. Se ei itsessään olisi vakava ongelma, jos velkaa ei olisi käytetty elämiseen ja virkarälssin elättämiseen vaan investointeihin. Nyt käsillä olevan laman jälkeen moni harmittelee, että olisi pitänyt sijoittaa, kun hinnat (osakkeiden) olivat niin alhaisia. Poliitikoille houkutus syyllistää pankkeja, pankkiireita ja vapaata markkinataloutta on liian voimakas kaikessa populistisuudessaan. Tämän takia Ville Niinistön lausuma uutishaastattelussa olikin paljastava. Hänen mielestään
"rahaa on rajallisesti nyt julkisilla talouksilla, elikkä innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä pitää löytää, joissa yksityissektori on myös mukana kantamassa rahoitusvastuuta".
Millä muulla kuin vahvemman oikeudella Ville Niinistö aikoo ottaa minun (siis yksityissektori) rahojani oman poliittisen agendansa ajamiseen? Loppuun Niinistö toteaa, että EU yhdessä kehitysmaiden kanssa voi lisätä painetta Kiinaa ja Yhdysvaltoja kohtaan niiden saamiseksi mukaan sitoviin päästövähennyksiin. Siinä se tuli paljastettua EU:n viiteryhmä - kehitysmaat. Valitettavasti nekin ovat mukana vain niin kauan, kuin EU toimii nettomaksajana.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Stadin slangi

Televisio-ohjelmien myötä murteet katosivat Suomesta yhden sukupolven aikana. Työpaikoilla ihmiset puhuvat samaa 2000-luvun etelä-hämäläistä puhekieltä lapsuuden kotikunnasta riippumatta. Niinpä tämän lauantain kotitehtävä kaikille lukijoilleni on puhua iltaan asti omaa vanhaa kotimurrettaan. Kommenttifasiliteetissa voi antaa työnäytteen, jos kehtaa.

Suosikkejani murreilmaisuista ovat itäsuomalaisten "en tiijä", "ei tie miel männä" ja "tuutha sie vastakii" sekä lounaismurteiden "tua noi", "kui sää ny sillai" ja "ol niingon gotonas". Aina myös hämäläisten "nääs" ja pohojalaasten "ristus notta" saavat minut kiljumaan riemusta. Lapissa meinaan tikahtua kun kuuluu "met olema tienheet", ja ratikassa korvia kuumottaa alaikäisten (täysikäisinä ajavat omalla autolla tai taksilla) ankkalammen edustajien "de va kumivene".

Mutta turha on pelätä murteiden katoamista! Ylenanto tiedottaa meille impivaaralaisille ilouutisen - stadin slangi palaa takaisin. Nyt hylätään klitsut ja boltsit ja klabbit, kun tilalle tunkevat shuluk, khanis, sharmuto ja burjo.
- On jännittävä piirre, että kun somalit aina sanovat wallah wallah eli minä vannon, niin suomalaisetkin ovat alkaneet käyttää vannon vannon, ja vielä samalla äänensävyllä kuin somalit niin, että siinä ikään kuin matkitaan tätä somalien käyttämää vannomista, Paunonen selittää.
On jännittävää on.

Palatte helvetin tulissa

Totuuden penaali Miska Rantanen kertoo Sysmän Perussuomalaisten puheenjohtajan Janne Toivosen todenneen, että homous johtaa pedofiliaan ja eläimiinsekaantumiseen. Toivosen mielestä homojen kohtalo on palaa helvetin tulimeressä. Timo Soinin vaalipäällikkö Jukka Jusula epäilee Toivosta mielenterveyspotilaaksi, mikä on näinä päivinä tullut oikein muoti-ilmaisuksi arvioitaessa poliittisia vastustajia ja heidän linjauksiaan.

Ruben Stillerin Pressiklubi-ohjelmassa eilen vierailivat kommentaattoreina Voima-lehden päätoimittaja Susanna Kuparinen ja Talouselämä-lehden Reijo Ruokanen. Kuparinen, joka edustaa Totuuden viisaiden paneelia, nimesi pankkiirit nykyisen valtioiden velkakriisin syntipukeiksi, ja kutsui heitä psykopaateiksi, sekopäiksi ja mielipuolisiksi despooteiksi. En ymmärrä, miten pankit ovat syyllisiä huonoon valtiontalouden tilaan, mutta Voima-lehti tuo näköjään yliluonnolliset älynvoimat, joten pitänee alkaa lukea.

Jos minä kutsuisin Lähi-idästä tänne muuttavia muslimeita psykopaateiksi, sekopäiksi ja mielipuolisiksi despooteiksi, istuisin kuulusteluissa epäiltynä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Pankkiireita saa solvata mielin määrin, koska poliittinen eliitti haluaa sysätä vastuun ylivelkaantumisesta heidän harteilleen. Ohjelman vieraana oli Sari Essayah, jonka uskonnollinen vakaumus - helluntailaisuushan on Teuvo Hakkaraisenkin henkinen koti - aiheutti Kuparisen hermojen venymisen äärimmilleen johtaen Kristillisdemokratian kutsumiseen uskonnolliseksi fanatismismiksi.

Hyvinvointivaltion nykyinen sakramentti, hiilijalanjäljen pienentäminen, perustuu samanlaiseen pelotteluun, johon Janne Toivonen - ja Susanna Kuparinen omalta kannaltaan - syyllistyi. Ilmastokirkon saarnastuolissa julistetaan helleaaltoja, tulvia, myrskyjä, tulipaloja, kuivuutta, kuolemia, sairauksia sekä koleran, malarian ja vammaisuuden lisääntymistä (Ilmastonmuutos ja kehitys - huomatkaa muuten tuossakin fasismiin kiinteästi kytkeytyvä termi "kehitys"). Dengue- ja keltakuumetta tietenkään unohtamatta (ilmasto.org).

Kun mietitään, onko tulimerellä pelottelu oire mielenhäiriöstä, sekopäisyydestä, psykopatiasta tai mielipuolisuudesta, on - vakavasti puhuen - syytä aina tarkistaa, maalaako kuvaa ihmiskuntaa uhkaavista helteistä, tulipaloista ja kuivuudesta homo- vai hiilivastainen rovasti. Toinen heistä sentään tajuaa edustavansa uskonnollista yhteisöä.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Palaaverien täyttämä maa

Paholaisen luvun verran on tullut kirjoiteltua, joten aihevalinta sen mukaan.


Toivottavasti siitä saa selvää... Sihteeri jäi äitiyslomalle, ja mulle nää AT ja K -jutut on niin halvatun vaikeita.

torstai 1. joulukuuta 2011

Arvovalinta liberaalissa fasismissa

Keskipohjanmaa lehti kertoi eilen, että Pietarsaarelaisia hauskuuttaa, kun tamperelainen mainostoimisto toimitti valokyltit kaupunkiin avattavalle ABC-huoltamolle väärin kirjoitetun kyltin. Juntit hämäläiset. Mikäs siinä, naurattaahan se suomea puhuvaakin, kun joku mokailee (jostain syystä se on kuitenkin osoitus suomalaisesta rasismista). Nämähän ovat kuitenkin arvovalintoja - siis opetellako kieli, naureskellako toisen virheille hyvän- tai pahantahtoisesti ja tietysti päätös siitä, mikä kelpaa paikallislehteen uutiseksi.

Vaan on niitä muitakin arvovalintoja maailmassa, uskokaa pois. Eräs uraputkessa oleva ei-enää-niin-nuori pienen lapsen äiti kertoi haikeana, kuinka vaikeaa oli jättää piltti paivähoitoon aamulla. "Sinne se jäi sydäntä särkevästi itkemään".

Jokainen varmaan voi kuvitella minun henkilökohtaisen näkemykseni pienten lasten kasvatuksesta, jos valittavana ovat äiti ja keinoemo. En kuitenkaan tässä yhteydessä halua arvostella äitejä yleisesti, koska kaikilla on omat yksilölliset elämäntilanteet, joiden mukaan päätökset tehdään. Jos ei ole mahdollisuutta kasvattaa lapsiaan itse, niin sitten ei ole. Ja julmaa olisi toisaalta kehottaa olemaan tekemättä lapsia, koska biologinen vietti on varsin vahva. Valitettavan usein lapsi on status-symboli. Uratykin kuuluu osoittaa menestystä, ja menestykseen kuuluu lapsiperheen arkeen kuuluvia asioita, kuten etelän- ja Lapinmatkat. Vaikka ne olisivatkin yhtä tuskaa ja painajaista.

Kyse on siis arvovalinnoista. Joko teet näin, tai sitten et. Jos et tee, on tekopyhää kaksinaismoralismia uikuttaa myötätuntoa muilta. Todelliseksi liberaalin fasismin - hyvinvointivaltion - mainoslauseeksi toiminta muuttuu, kun äiti vaatii yhteiskuntaa maksamaan hoidon, ja vielä yli kohtuuden rajojen mennään, kun äiti vihjaa, että yhteiskunnan tulisi taata sellainen mahdollisuus, että hän voisi hoitaa lapsen kotona. Tarkoittaen tietenkin, että muiden tulisi osallistua hänen elintasonsa ylläpitämiseen sen aikaa, kun hän keskittyisi - elämänsä tärkeimpään tehtävään toki - lapsensa varhaiskasvatukseen.

Ja lopuksi: Kommenttipalsta ei ole tarkoitettu lastenkasvatukseen yleisesti ja koti- tai tarhakasvatuksen vertailuun erityisesti. Jokainen teke päätöksensä omien arvomaailmojensa mukaisesti, enkä sitä tässä arvostele - se kuuluu vapaaseen yhteiskuntaan. Olennaista on, että jos elää omien arvojensa mukaisesti, ei siitä synny oikeutta itkeä pahaa oloaan muille! Saati vaatia muilta rahallista korvausta väärästä - siis omien arvojensa vastaisesta - valinnasta...