keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Keskinen-Foxell-Arhinmäki

Iso-Britannia äänestää tällä viikolla siitä, eroaako se EU:sta. Tarkalleen ottaen kyseessä on neuvoa antava kansanäänestys ja mahdollisen - toivottavan - eron käytännön seurauksia on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa. Tätä kirjoittaessani vaikuttaa siltä että saarivaltio äänestää EU:lle ei. Jäsenyyden kannattajat ovat pääosin valtion tuista riippuvaisia: opiskelijoita, pienituloisia ja tietenkin kehitysmaista lähtöisin olevia vähätuloisia. Kaikkia yhdistaa Curley-ilmiön mukaisesti se, että heidän tuloistaan merkittävä osa on tulonsiirtoja valtiolta (ja EU:lta).

Kuvaavaa tilanteelle on, että moni vasemmistolainen kannattaa esimerkiksi Skotlannin eroa Isosta-Britanniasta tai Katalonian eroa Espanjasta. Sama porukka Paavo Arhinmäen johdolla seuraa haaraisine kielineen potkupallon EM-kisoja, jotka ovat jäänne Euroopan kansallisvaltioiden ajoilta. Näkyvin jalkapalloa seuraava poliitikkomme Paavo Arhinmäki on lajia tunteville tullut tutuksi lajin väkivaltaisesta viihteellistämisestä. Venäjän joukkueen väkivaltainen toiminta 2016 Ranskan EM-kisoista on raivostuttanut perinteiset potkupallon kannattajat, jotka silmiään ummistamatta ovat aiemmin hyväksyneet ja - Arhinmäen tapaan myös osallistuneet - väkivallan ihannointiin. Arhinmäen tapauksessa viittaan tragikoomiseen huuteluun, jossa peliä turvanneita poliiseja provosoitiin virantoimituksessa kuolleiden poliisien ja heidät tappaneen tanskalaisen vankikarkurin yhteenotossa "Missä on Holsti, missä on Palo - Steen Steen Christensen".

Laittamalla Holstin ja Palon tilalle Keskinen ja Foxell, saa käsityksen siitä järjen vähyydestä, jota entinen ministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki on toiminnallaan osoittanut. En henkilökohtaisesti osoita järin suurta kunnioitusta Suomen poliisia kohtaan sen takia, että heidän paha taipumuksensa selitellä ylilyöntejään jälkikäteen - "en tiennyt" ja "tottelin vain määräyksiä" - tuo mieleen totalitarismin myötäjuoksijat. En pidä poliiseja mitenkään varsinaisesti pahantahtoisina vaan ainoastaan - valtaosaa heistä - hiukan jälkeenjääneinä. Tällä en halua karkoittaa blogini lukuisia poliisilukijoita vaan korostaa, että (Fobbaa lukuun ottamatta) te ette kuulu tuohon arvostelemaani porukkaan.

Kehotan lukijoitani miettimään, millä todennäköisyydellä on silkkaa sattumaa, että johtavat vasemmistopoliitikot (Arhinmäki, Andersson, Honkasalo, Koivulaakso ja Soininvaara) hyväksyvät väkivallan käytön toisinajattelijoita kohtaan ja että heille Palefacen uusi laulu on vain uusi Marseljeesi. Ranskan Suuri vallankumous nimittäin totesi, että vapauden, veljeyden ja tasa-arvon lisäksi neljäntenä vallankumoukseen kuului kuolema - toisinajattelijoille.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kun maailma järkkyi - Kesä 2016

Globaalin politiikan pärskeet lyövät härmäläisen saunojan kasvoille kuin syksyinen sade järven rannalla. Pärskeistä voi erottaa kolme eri astetta. Ensimmäinen on YK-, toinen on EU- ja kolmas on NATO-vastaisuus.

YK-vastaisuus on laajin ja jonkinlainen sateenvarjo alemmille tasoille. Se ilmenee ennen kaikkea ilmastonmuutoksena, joka oikeuttaa oikeastaan kaiken kuvitteellisen ja nykyisin myös kuvittelemattoman politiikan tavoitteet. Siinä siirtomaaherruus löytää itsensä negaation. Kehitysmaiden ajotaidottomat opettavat helleenis-kristityn maailman miehille kilvanajoa naisen käsittelyssä. Naisen paikka on kaavussa ja vääräuskoisen kaasussa.

EU-vastaisuus rakentuu kolmen pylvään varaan. Ensimmäinen on fascismin kovaa ydintä eli korporatismi. Siinä työmarkkinoilta suljetaan pois ihmisiä kartellisoimalla työväki. Vain valitut ja politiikkaan sitoutuneet saavat tehdä töitä - muut ostetaan sosiaalituilla ulos työmarkkinoilta. Toinen on sääntelyn ja lupaviidakon määrä, jolla rajoitetaan työmarkkinoilta poissuljettujen mahdollisuus työllistää itsensä. Kun edes suuryritykset eivät menesty eri viranomaisten kanssa (Nordean "veroparatiisit") niin miten saman kilpailuedun voisivat saada pienet yritykset? Toinen hyvä esimerkki on Oiva-suositukset ravintoloissa - alkoholitarjoilusta laajemmin puhumattkaaan. Kolmantena tekijänä on huippuunsa hiottu veroaste, joka nostaa hinnat tappiin ja ylikin.

Asiantuntijan myydessä palveluitaan (olkoon mitä tahansa parturista liikkeenjohdon konsulttiin), hän maksaa ensin 24% alvia. Sen päälle täysin abstraktia eläkevakuutusmaksua noin 25%. Lopuista hän maksaa tuloveroa hurjimmillaan 50%. Käteen jäävästä osuudesta maksetaan asunto ja elätetään perhe, tankataan auto ja ostetaan perjantaipullo. Yrittäjälle itselleen jää noin 1/5 osa siitä lisäarvosta, jonka hn työllään tekee. Toki, matalapalkkainen ja harmaan verokilpailun markkinoilla kilpaileva parturi tai kebab-pitseriasti kykenee kiertämään veroja ja nostamaan vähän nettotulojaan, mutta reitit alkavat olla tehokkaasti tukitut. Tuo 50%:n veroaste koskee lähinnä korkeaa jalostusastetta tuottamaan kykeneville yrittäjille.

Nykyisin pimeänä maksaminen alkaa olla mahdotonta. Vain tuttavilta uskalletaan ottaa rahaa pimeästi - tuntemattomilta riski on liian kova. Maalaispaikkakunnilla käteinen on edelleen suosittu maksutapa, jos asiakas tunnetaan entuudestaan. Suomeen rantautuu kuitenkin basaarimeininki kovaa vauhtia, kuten legendaariset kuuden euron pitseriat paljastavat.

Kolmantena NATO-vastaisuus: Siinä missä YK:n vastustajat ovat "denialisteja" ja EU:n vastustajat "äärioikeistolaisia" niin NATO:n vastustajat ovat putinisteja. Kai tähän on pakko linkittiää Yes-pig Aron haastattelu. Perinteisessä länsimaisessa yhteiskunnassa Aron väitteille olisi naurettu - nyt niitä pidetään arvokkaina todisteina sille, että kansalaiset eivät saa päättää omista asioistaan.

Myönnän rehellisesti itsekin kuuluneeni 90-luvulla EU:n kannattajiin. Pidin väyrysiä ja vastaavia juntteina, joita ei tarvitse kuunnella. Ajattelin parhaaseen monet-laiseen tapaan, että pieni eliitti eduskunnassa omaa sellaista tietoa ja taitoa, jota pitää käyttää ja toteuttaa kansan tahdosta riippumatta. Myönnän avoimesti, että iän mukanaan tuoma tyhmyys tai kokemus on muuttanut mielipiteeni.

Edelleenkkään en usko demokratiaan, jos sillä tarkoitetaan enemmistön oikeutta päättää vähemmistön oikeuksista, kuten asia nykyisin on. Päin vastoin, luotan perustuslailliseen tasavaltaan, jossa perustuslaki määrää vähemmistön oikeudet, joita enemmistö ei voi rajoittaa poliittisesti korrektein vaatimuksin tai uskonnollisin vakaumuksin. Tasavalta taas määrää, että kansaa kuunnellaan joko järjestämällä kansanäänestyksiä tai perustuslaissa on säädetty, miten poliitikot saavat valtaansa käyttää. Se tarkoittaa, että poliitikot eivät saa päättää kasvisruokailusta, uusiutuvasta energiasta, maahanmuutosta jne. Jos kansa haluaa kasvisruokailua, tuulivoimaa tai pakolaisia, asioista pitää ensin järjestää kansanäänestys.