Mitä blogin pitäminen on opettanut?

Viimeisen kahden vuoden aikana olen kokenut neljä erittäin mielenkiintoista lukuelämystä, jotka kaikki avarsivat oleellisesti maailmankuvaani. Ensimmäisenä mainitsen Murray N. Rothbardin elämäkerran Ludwig von Miseksestä - Talouden perusteet siksi että sen luin ajallisesti ensimmäisenä plus se muutti ymmärrystäni taloudesta keskeisellä tavalla.

Olen aina ollut kiinnostunut talousasioista, mutta von Mises oli minulle täysin tuntematon suuruus (kuva alla). Olin toki kuullut itävaltalaisesta koulukunnasta, mutta en koskaan perehtynyt, koska en ole pitänyt kansantaloutta varsinaisena kovana tieteenalana. Minulle kansantaloustiede näyttäytyy yhtä luotettavana kuin ilmastomallit. Tietokonehan ei ennusta mitään vaan laskee mitä sen on käsketty laskevan.

Noin sata vuotta sitten kaikkialla länsimaissa luovuttiin kultakannasta - Yhdysvalloissa jopa kiellettiin yksityishenkilöitä omistamasta kultaa. Von Mises kirjoitti jo tuolloin - siis sata vuotta sitten - että kun poliitikoille annetaan pankki, se johtaa pikku hiljaa siihen, että sitä käytetään sotien rahoittamiseen (kuten tapahtui antiikin Roomassa) ja vähitellen inflaatio (siis kasvanut rahan määrä) nostaa hintoja ja ajaudutaan hyperinflaatioon koska demokratiassa valitaan johtajat jakamaan rahaa - ei leikkaamaan julkisia kuluja.

Yhdysvallat luopui Vietnamin sodan aikaan Bretton-Woods -järjestelmästä. Siinä ulkomaiset keskuspankit saivat vaihtaa dollarinsa kultaan - kuluttajiltahan tuo mahdollisuus oli poistettu alun alkaenkin. Tämän jälkeen USA saattoi painaa lisää dollareita rahoittaakseen Vietnamin sodan. Sadan vuoden takaisesta markasta on jäljellä noin prosentti, ja siitä tuntemastamme jäljellä olevasta markasta lähtee kohta pois 99%.

Yhtä paljon ymmärrystäni ympäröivästä maailmasta muutti tutustuminen Neil Howen kirjoitukseen sukupolvien teoriasta. Olen vuodesta 2012 alkaen ennustanut talouden romahdusta, mutta ollut väärässä. Ennustukseni ei ole ollut väärässä, koska jokainen on voinut havaita romahdukseen johtavan velkaantumisen. Olen ollut väärässä ajoituksen suhteen, mutta Howen teoria paljasti syyn.

Howen teorian keskiössä on termi Saeculum, joka tarkoittaa pitkää ikää latinaksi. Saeculum jakautuu neljään noin 18-25 vuoden jaksoon. Kaikki pitkään elävät näkevät nuo neljä vaihetta. Sukupolvista tulee erilaisia sen perusteella, missä vaiheessa elämäänsä kukin ikäluokka vaiheet kokee.

Omat isovanhempani olivat Howen termeissä "Hiljainen ikäluokka", omat vanhempani "Suuret ikäluokat", itse kuulun "13. sukupolveen" ja meidän jälkeemme ovat tulleet "Millenniaalit" ja "Alfa ikäluokka". Isovanhempani kokivat nuorina sodan ja aikuistuttuaan aloittivat jälleenrakennuksen. He hakivat maailmasta turvaa ja yhteisöllisyyttä. Heidän lapsensa kasvoivat niin turvallisessa ympäristössä, että heistä tuli wokettajia (Howe todella käyttää termiä Awakening). Oma ikäluokkani (Generation X eli 13. Yhdysvalloissa syntynyt sukupolvi) kasvoi avainkaulalapsena. Puhuttiin rajattomasta kasvatuksesta ja seksi oli vapaata. Lottia ja veteraaneja paheksuvat vanhempamme tuntuivat ilkeiltä, koska rakastimme isovanhempiamme ja tunsimme sympatiaa heitä kohtaan.

Kun kasvoimme aikuisiksi, pääsimme todistamaan woketuksen rapauttavan vaikutuksen (Howe käyttää termiä Unravelling) talouteen. Olemme ensimmäinen ikäluokka, joka ei vaurastunut vanhempiaan varakkaammiksi. Rapautumista kesti aina vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen Howe kuvaa aikakautta sanoilla "Kriisi, sota ja kansainvaellukset". Itselleni kunniaksi, että tunnistin tuon käänteen, mutta en käsittänyt miten hitaita muutokset ovat. Nyt olemme eläneet kriisissä 14 vuotta, ja jäljellä on vielä 4-10 vuotta. Milleniaalien lapset vastaavat siis em. "Hiljaista ikäluokkaa eli omia isovanhempiani. Heistä tulee ahkeria, yhteisöllisiä ja tarjoavat suojaa ja turvaa lapsilleen.

Tämän ymmärtäminen antoi minulle henkilökohtaisesti vahvan luoton elämään ja ymmärryksen siitä, että elämässä tapahtuu asioita, joihin emme voi vaikuttaa millään tavalla. Ymmärrän ettei ole ikäluokkani yksittäisten ihmisten vastuulla kantaa huonoa omaatuntoa, että meidän jälkeiset ikäluokat ovat nähneet vain vaikeita taloudellisia aikoja, kriisejä ja sotaa. Sille minä yksityisenä ihmisenä en voi yhtään mitään. Mutta lohtua tuo, että 30-luvulla elämme taas hyviä aikoja.

Kolmas erittäin tärkeä kokemus oli perehtyä kansainväliseen politiikkaan (International Relations). Koko aikuisuuteni olen pitänyt aihepiiriä tylsänä. John Mearsheimerin inspiroimana kuitenkin ymmärsin, että oppi jakaantuu neljään tai viiteen suuntaukseen. Lännessä poliitikkojen suosima suuntaus on liberaali demokratia. Siinä kuvitellaan, että liberaalit demokratiat eivät sodi toisiaan vastaan, joten se on kaikille maille ihanteellinen tavoite.

Toinen suuntaus on realismi, jonka mukaan valtiot ovat jatkuvasti valmiita hyökkäämään toistensa kimppuun, ryöstämään ne ja tappamaan johtajat. USA omalla käytöksellään Ukrainassa osoitti tämän ajattelutavan olevan realistinen, jolla nimellä suuntausta kutsutaankin. Muut suuntaukset ovat Marxismi ja Feminismi. Virallisestihan Suomen ulkopolitiikka on feminististä, mutta koska olemme osa EU:n liittovaltiota, ministerimme eivät juurikaan pääse sitä toteuttamaan.

Kaikille täysjärkisille on selvää että Jutta Urpilaisen esimerkki paljastaa, että feministinen ulkopolitiikka ei ole se, joka maailmaan jää ydinsodan jälkeen kantavaksi suuntaukseksi.

Marksilainen ulkopolitiikka on pääosin kokenut haaksirikon, vaikka sitä edustavia johtajia aika ajoin pääseekin valtaan - erityisesti Etelä-Amerikassa. Sen on kuitenkin pääosin korvannut Vihreä ideologia, jota ajavat Klaus Schwab, WEF, YK ja EU. Yhdysvalloissa Clinton-Obaman päättyy Bidenin myötä pitkä liberalismin aikakausi, ja trumpilainen realismi kokee ainakin jonkinlaisen uudelleen paluun. Amerikka tuskin jatkossa haluaa sysätä päätösvaltaa YK:lle, jossa se on suututtanut Venäjän, Kiinan ja muut BRICS-maat.

Neljäs sykähdyttävä asia oli perehtyä John Mearsheimerin väitteeseen, miksi poliitikot valehtelevat. Hän toteaa, että valehtelu onnistuu vain, jos kuulija luottaa puhujaan. Koska valtioiden johtajat jäävät valheista kiinni, he eivät voi valehdella toisilleen. Mitä järkeä on valehdella kun toinen osapuoli ei kuitenkaan usko mitään kauniita vakuutteluja?

Sen sijaan, poliitikot voivat valehdella omalle kansalleen, jos nämä luottavat johtajiinsa. Tässä liberaali demokratia on lyömätön - koska kansa pääsee äänestämään, se uskoo ettei johtajat voi valehdella. Muutenhan heidät vaihdettaisiin pois seuraavissa vaaleissa! Salaliittoteoreetikot ja putinin trollit epäilevät länsimaiden johtajien vilpittömyyttä, avoimuutta ja rehellisyyttä. Kaikki haluavat kehitysmaista tulla länteen, koska he kaipaavat demokratiaa. Muiden motiivien epäily on rasismia.

Yhteenveto Ukrainan sodan syistä

Kaikki sodat ovat aina ryöstöretkiä. Kouluhistoriassa ei juuri edes peitelty sotien todellisia motiiveja. Uskonnon varjolla valloitettiin uusia maita, ja olihan voitokkaalla sotapäälliköllä tietenkin parempi jumala kuin hävinneellä. Jopa lähihistorian suurin sota perustui Hitlerin ajatukseen, että on halvempaa orjuuttaa itä-Euroopan slaavit kuin sotia Englannin kanssa muilla mantereilla siirtomaista.

Pääsääntöön on tietenkin olemassa myös poikkeuksia. Merkittävimmät poikkeudet sattuvat meidän elinajallemme, kuten mm. Vietnamin, Grenadan ja Afganistanin sodat. Näissä keskeinen ero muodostuu George Kennanin kehittämästä "kommunismin patoamisen" -periaatteesta. Vaikka Stalin lähti ryöstämään Suomea, länsimaiden järkytys oli aitoa - eihän Molotov-Ribbentropin -sopimuksesta ollut tietoa.

Kun 2022 helmikuussa Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, olin ihmeissäni. Mitä ryöstettävää persaukisella ja korruption riivaamalla Ukrainalla on luonnonvaroissaan rypevälle Venäjälle? Mediassa syyksi keskittiin välittömästi USA:n viime sotien tapaan poliittiset perusteet: siinä missä USA vei demokratiaa Afganistaniin niin Venäjän täytyy loogisesti vastustaa demokratiaa Ukrainassa.

Jos sivilikit sallivat ukrainalaisten vaurastua demokraattisessa Ukrainassa, seuraavaksi venäläiset vaativat demokratiaa ja vaurastumista. Tämä käsite demokratian ja vaurauden keskinäisestä yhteydestä perustuu kylmän sodan aikaiseen ajattelutapaan, jossa selvästikin sosialistiset maat menestyivät huonommin kuin demokraattiset maat. Ajattelutapaa kutsutaan liberaaliksi demokratiaksi, jolla tavoitellaan liberaalia hegemoniaa.

AVOIN SUHDE - LAILLISTA PETTÄMISTÄ

Liberaalissa hegemoniassa Yhdysvallat päättää yksinapaisesti maailman asioista ja tarvittaessa vaihtaa vallan niskuroivissa maissa - onhan sillä aivan ylivoimainen sotilaallinen suorituskyky perinteisissä aseissa. Liberaalit demokratiat eivät sodi keskenään, koska ne ovat liittolaisia ja Yhdysvaltain ydinaseen suojassa pahoilta kiinalaisilta, venäläisiltä, Pohjois-Korealta ja Iranilta. Demokratia on siis ottanut rauhan sanoman (pasifismi) nykyvasemmistossa.

Ennen sotaa en tiennyt Ukrainasta yhtään mitään, koska oli mielenkiintoisempiakin asioita mietittävänä. Sodan sytyttyä perehdyin mm. John Mersheimerin ajatuksiin, joista tärkein on "eksistentiaalinen uhka", jota Venäjä pelkää Yhdysvaltain suunnalta. Pyrkihän Neuvostoliitto Yhdysvaltain johtaman NATO:n jäseneksi auttaakseen Euroopan puolustamisessa islamilaiselta terrorilta, mutta USA torjui yhteistyön.

Kun Neuvostoliitto tunnusti yhdistyneen Saksan, Yhdysvallat lupasi, että NATO ei laajene itäänpäin. USA petti lupauksensa.

Kun NATO pommitti 1999 Jugoslaviaa, Venäjä junaili rauhan Milosevicin kanssa sillä ehdolla, että Venäjä ottaa NATO:n sijaan johtaakseen rauhanturvajoukot. USA petti lupauksensa.

Lopullisesti Putinin heitti kovan linjan sivilikiksi, kun hän seurasi pääministerinä presidentti Medvedevin kotimatkaa Obaman luota Washingtonista, jossa he lounastivat Mäkkärillä rennosti t-paidoissaan. Heti kun kone nousi ilmaan, FBI pidätti kymmenen venäläistä agenttia, koska se oli saanut myyrän Venäjän tiedustelun terävimpään ulkomaantiedustelun kärkeen. Agentti Putinille tämä ei edes ollut kaikkien nöyryytysten nöyryytys.

USA teki Putinille tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä: esitettiin vankien vaihtoa. Venäläiset joutuivat luopumaan pahimmasta petturistaan Sergei Skripalista. Tämä oli nöyryytysten nöyryytys ja siitä Skripal joutui maksamaan hengellään.

2000 MUULIA

Yhdysvaltain demokraatit olivat jo tottuneet ideologiansa, liberaalin demokratian, voittokulkuun. Edes republikaanit eivät enää vastustaneet sitä, vaikka perinteisesti oikeisto vierastaa sotimista ja keskittyy puolustautumaan (isolation). Trump oli ensimmäinen presidentti, joka ei aloittanut uusia sotia ja joka uhkasi vetäytyä NATO:sta, jos muut jäsenet eivät kata jäsenmaksujaan.

Demokraateille (ja republikaanien johdolle) oli valtava yllätys, että Trump voitti 2016. Hillaryn johdolla demokraatit ilmiantoivat FBI:lle Putinin muka vaikuttaneen vaaleihin ja veljeilevän Trumpin kanssa. Media rummutti väitettä viisi vuotta, kunnes se vihdoin tänä vuonna todettiin aiheettomaksi. Hillarya saattaa tosin odottaa pääsy käräjille, koska väärän tiedon antaminen FBI:lle on petos.

Vuoden 2020 vaaleja demokraatit eivät aikoneet hävitä. Dinesh D-Souzan dokumentissa 2000Mules kuvataan, miten demokraatit huijauksensa toteuttivat. Tämän jälkeen demokraattien kosto Putinille jäi vain odottamaan sopivaa tilaisuuttaan. 

KUITATAANPA VELAT INFLAATIOLLA

Mearsheimerin väite siis oli, että Kreml ei luottanut Washingtoniin, joka uhkasi sen olemassaoloa. Joe Biden on julkisesti todennutkin, että Putinista pitää päästä eroon. Muut ydinasevaltiot (Kiina, Intia, Pakistan, Ranska, Englanti, Pohjois-Korea ja Iran) ovat suhtautuneet huomattavasti maltillisemmin. He ymmärtävät, että USA voi yrittää vallanvaihtoa kaikissa itselleen hankalissa maissa. Venäjän valtionpankin varojen jäädytys pakottaa nämä valtiot yhteistyöhön ja murentamaan USA:n dollarin valta-aseman raaka-ainekaupassa.

Kiina on jo kehittänyt kultakantaan nojaavan digitaalisen juanin, jonka se toivoo ainakin BRICS-maiden (Brazil, Russia, India, China, South-Africa) osalta korvaavan raaka-ainekaupassa petrodollarin. Ulkopuolisista ainakin Saudi-Arabia on jo ilmoittanut hyväksyvänsä sen kaupankäyntiin. Päätöksellä on valtava merkitys dollarin asemaan ns. varantovaluuttana. 

Aiemmin Saudit saivat öljystään dollareita, jotka he sijoittivat Yhdysvaltain velkakirjamarkkinoille. Se taas antoi USA:lle loputtoman tulonlähteen velkaantua. Tämän takia Kiina sitoo digitaalisen juaninsa  kultaan ja muihin raaka-aineisiin. Se ei anna toista kertaa amerikkalaisten inflatoida omia sijoituksiaan arvottomiksi.

KAASUA, AGENTTI PUTIN

Ukrainalla on maailman toiseksi suurimmat tunnetut kaasuvarat Norjan ja Venäjän jälkeen. Vuonna 2013 Ukraina solmi Shellin kanssa sopimuksen varantojen hyödyntämisestä, koska Ukrainalla ei siihen riittänyt osaamista. Ukrainan Venäjä-myönteinen presidentti Viktor Janukovits syrjäytettiin 2014 Amerikan tukemassa ns. värivallankumouksessa. Azovin pataljoona oli auttamassa kapinallisia. Joe Bidenin poika Hunter Biden oli mukana prosessissa, jolla amerikkalaiset Chevron ja Exxon ostivat itselleen porausluvat.

Venäjä oli vuosikymmeniä rakentanut yhdessä Euroopan vihreiden kanssa Saksaa, Italiaa ja monia muita omasta kaasustaan riippuvaiseksi pystyttämällä valtavan öljy- ja kaasuputkiverkoston. Yksin Nordstream 1 ja 2 maksoivat kumpikin 10 miljardia euroa. Koska Vihreät vihasivat ydinvoimaa ja lähtökohtaisesti luottivat enemmän Neuvosto-Venäjään kuin Yhdysvaltoihin, maakaasu oli luonnollinen valinta.

Ukrainan itsenäistyminen ja sen omimen kaasukenttien löytäminen ajoi Venäjän uuteen tilanteeseen. Oli vaara että se menettää lähes monopoliasemansa EU:n kaasuntoimittajana ja menettää kalliilla ansaittuja vientituloja sekä markkinaosuuden pienentymisenä että myöskin kilpailun laskiessa hintaa. Ennen kaikkea se menettää kykynsä kiristää Eurooppaa energiatoimituksillaan.

Mearsheimerin sanoin, Venäjä koki että sen olemassaolo on uhattuna (existential threat). Tosin ei NATO:n kautta kuten Mearsheimer antoi ymmärtää, vaan sen talouden perusteet olivat uhattuina. Putin on kuin toimitusjohtaja valtavassa öljy-yhtiössä, jolla on käytössään ydinaseet. Gazprom tiesi, että se ei luovu asemastaan Neuvostoliiton maaperällä oleviin kaasukenttiin länsimaisten öljy-yhtiöiden hyväksi.

Kuten yllä olevasta kuvasta huomaa, Venäjän joukot ovat nyt siellä, missä ovat kaasukentät. Vaikka Venäjä ei ikinä niitä alkaisi hyödyntämään, se estää myös Ukrainaa ja sen mahdollista länsimielistä hallintoa hyödyntämästä niitä.

Äänestä Vihreitä ja ole oikeassa

Keväällä 2020 Sanna Marin sanoi, että korona ja sen perusteella tehdyt rajoitukset yksolönvapauksiin jatkuvat vielä vuosia. Väite oli niin hurja, että se kiinnitti heti huomioni. Miten siinä vaiheessa tuoreeltaan kukaan saattoi olla niin varma uuden viruksen vaarallisuudesta ja sen aiheuttamista rajoituksista?

Sen jälkeen on todellakin tullut selväksi, että rajoituksia on määrätty ja lisää on tulossa. Kaikki länsimaat ovat rajoittaneet kansalaistensa elämää lähes mielikuvituksellisilla tavoilla. Virus on sairastuttanut puolet väestöstä.

Ihmiset elivät kuin hypnoosissa. Joka hetki media rummutti uusimmat uhriluvut ja kertoi terveydenhuollon olevan romahtamassa. Kansa pakotettiin kulkemaan täysin symbolinen naamari kasvoillaan. Rokotteesta kieltäytyjät olivat syyllisiä kansanmurhaan ja jumalanpilkkaan. Asiantuntijat puhuivat televisiossa, että tarvitaan lisää propagandaa, jotta ihmiset saadaan alistetuiksi.

Pari vuotta on mennyt, ja virus on paljastanut luonteensa: se tappaa ikäihmisiä. Sen suojaksi kehitetyt rokotteet puolestaan tappavat nuoria. Korona ei ole sen vaarallisempi kuin tavallinen kausi-influenssa. Kuolleisuus nousi tavallista suuremmaksi vasta sen jälkeen, kun kansa oli rokotettu 2-3 kertaa. Miksi?

Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kreml käyttää termiä "erikoisoperaatio", mille on omat perustelunsa. Venäjä ei käyttänyt sodan aluksi omaa taktiikkaansa, jossa tykistö moukaroi kaiken sepeliksi, jonka jälkeen jalkaväki saapuu paikalle. Sodaksi siviiliuhreja on toistaiseksi ollut omituisen vähän. Tavallisessa sodassa siviileitä kuolee enemmän kuin sotilaita, mutta tässä sodassa on ollut toisinpäin.

Ukrainan sodan erikoispiirre on se, että USA käy sotaa toisen maan armeijalla ja toisen maan alueella mutta omilla aseillaan. USA:n hallinto on ilmoittanut tavoitteekseen tuhota Venäjän sotilaallinen taistelukyky. Myös Putin halutaan vaihtaa. Ongelma on, että Putin edustaa sivilikkejä, jotka eivät kaihda väkivaltaa eivätkä varsinkaan, jos heidät yritetään vaihtaa.

Dinesh D'Souza on ohjannut dokumentin 2000Mules, jossa paljastetaan, kuinka demokraatit junailivat voiton Joe Bidenille 2020 presidentinvaalien voiton syksyllä 2020. Kun USA ilmoittaa vievänsä demokratiaa, yksilönvapauksia ja markkinataloutta kehitysmaihin, sen uskottavuus on olematon. USA on kylmän sodan jälkeen noudattanut Wolfowitzin oppia, jossa todetaan että Venäjä on ainoa valtio, jolla on sotilaallinen voima tuhota Yhdysvallat (ydinase). Siksi Venäjä on edelleen USA:n päävastustaja.

USA:n kiusaksi BRICS-maat ovat irtautumassa Yhdysvaltain dollarista raaka-ainekaupassa. Kiinan johdolla luodaan digitaalista juania, joka ei ole fiat-valuutan tapaan vapaasti painettavissa oleva, vaan sen määrää rajoittaa Kiinan keskuspankin kultavaranto. Sata vuotta sitten Ludwig von Mises ennusti, että valtiot ylivelkaantuvat, ajautuvat hyperinflaatioon ja sotaan, jos mikään ei estä hallitusta painamasta rahaa omistamassaan keskuspankissa.

Ruotsalainen Wallenbergin suku vastusti 1800-luvulla valtion keskuspankkia, koska he ymmärsivät, että poliitikot eivät osaa toimia rahamarkkinoilla. Valitettavasti Wallenbergien näkemys on paljastunut oikeaksi: rahan arvo on noin sadasosa siitä, mitä se oli sata vuotta sitten. Omana elinaikanani rahan arvosta on hävinnyt 80%. Lapsuudessani miljoona markkaa oli valtava määrä rahaa. Nykyisin 160.000 euroa ei ole edes yksiön arvo Helsingissä.

Suomen liittyminen NATO:n jäseneksi tapahtuu kuin hidastetussa filmissä päin seinää ajava auto. Mitään et voi tehdä, koska kansa makaa korona-hypnoosin jälkeen NATO-hypnoosissa. Kun Marinin hallitus ei ole onnistunut yhtään missään, niin miksi ihmiset kuvittelevat että hallituksen NATO-jäsenyys olisi paremmin hallussa? 

Muinoin Suomessa oli tapana ajatella, että jokaisessa maassa on armeija: joko oma tai miehittäjän. Sotilaat sotivat missä komentaja käskee. He ampuvat suomalaisia, jos Washington niin määrää. Jos Suomen johto ei miellytä amerikkalaisia, he nujertavat mahdollisen vastarinnan. Yhdysvaltain ainoa tavoite on johtaa maailmanpolitiikkaa. Nyt BRICS-maat ovat saaneet tarpeekseen demokraattien öykkäröinnistä.

Fiat-valuutan yksi seuraus on ollut se, että vasemmistolainen politiikka on noussut keskiöön. Vielä 1960-luvulla Keynes oli reilusti vasemmiston suosiossa. Nykyisin ei oikeistoa enää edes ole, mutta jopa Kokoomuksen kaltainen sosiaalidemokraattinen liike pitää keynesläistä rahapolitiikkaa suotavana. Kun poliitikot voivat ostaa äänet, valtaan nousevat yksinkertaiset demagogit, jotka ovat muka edistyksellisiä, vaikka todellisuudessa he ajavat politiikkaa, joka johtaa perheiden tuhoon ja pieneneviin ikäluokkiin.

Kaikkein karmein esimerkki on Vihreät, jotka pitävät lapsia ilmastonmuutoksen kiihdyttäjinä. Tässä kirjoituksessaan Leo Stranius toteaa Mao Zedongin tavoin kannattavansa yhden lapsen politiikkaa. Vain pari vuotta aikaisemmin hän kannatti nollan lapsen politiikkaa. Vihreiden poliittiset linjaukset ovat kääntyneet päälaelleen niin ydinvoiman kuin raja-aitojenkin suhteen, joten miten Vihreiden NATO-linjaus olis jostain syystä oikeassa?

Onko NATO-jäsenyydessä järkeä?

Näkyvimmät suomalaiset politiikan tutkijat, kuten Charly Salonius-Pasternak, Risto E.J. Penttilä ja Mika Aaltola, ovat kaikki avoimesti Suomen NATO-jäsenyyden puolella. Heitä kaikkia yhdistää se, että he ovat poliittisesti erittäin aktiivisia ns. liberaalin hegemonian kannattajia. Liberaali hegemonia on USA:n vasemman laidan poliittinen linja, joka tiivistyy Clintonin, Obaman ja Bidenin poliittisiin valintoihin. Amerikkalaisista politiikan tutkijoista jotkut keskeiset henkilöt kuten George Friedman, John Mearsheimer ja Vladimir Pozner arvostelevat voimakkaasti Yhdysvaltain nykyistä ulkopolitiikkaa. Heidän mielestään USA:n 90-luvulta jatkunut yksinapainen maailmanvaltius on päättynyt. Luottamus Washingtoniin ja erityisesti dollariin on kadonnut. Politiikan tutkijoiden menetelmien sijaan arvioin NATO-jäsenyyttä tässä kirjoituksessa liikkeenjohdon opein. Miten NATO-jäsenyyttä voidaan arvioida niillä samoilla menetelmillä ja työkaluilla, joilla yritykset ja kunnat tuottavat hyödykkeitä kuluttajien käyttöön. Miksi kunnalla ei ole omaa terveyskeskusta, palolaitosta tai vesilaitosta? Miksi kotitaloudet ostavat murtohälyttimiä koteihinsa? Miksi pojat ja tytöt käyvät armeijan?

1) Arvioidaan ensiksi NATO-jäsenyyden perusasioita: kuka sitä myy, mitä hän myy, kenelle sitä myydään ja missä? A) NATO-jäsenyyttä myyvät samat tahot, jotka kannattavat ylikansallisia instituutioita kuten YK, IPCC, WEF, EIT, EU ja EKP. USA:ssa NATO:a vastustaa Trump ja Suomessa Tuomioja-Halonen. Trump ei aloittanut yhtään uutta sotaa, koska hän edustaa isolationistista ajattelutapaa, kun taas Halonen-Tuomioja sinisilmäistä pasifismia, joka tähtäsi armeijan alasajoon Ruotsin tyyliin.

B) Läntisen hyvinvointiyhteiskunnan kannattajat julistavat edistävänsä maailman rauhaa, ihmisoikeuksia, vaurautta ja demokratiaa. Heidän perusajatuksensa on, että Neuvostoliitto ja Kiinan kommunismi päättyivät, koska ihmiset halusivat vapautta. Vapauden seurauksena he vaurastuvat ja tulevat onnellisiksi. Todellisuudessa ihmiset kyllästyivät kurjuuteen ja köyhyyteen. Vastoin liberaalin hegemonian oppeja, sekä venäläiset että varsinkin kiinalaiset ovat vaurastuneet vaikka hallinto on pysynyt autoritäärisenä. C) Liberaali hegemonia on sekulaari poliittinen ideologia, jonka edustajat naivisti uskovat, että maahanmuuttajat voidaan "kotouttaa" liberaaleiksi jakamalla rajalla opasvihko naisten oikeuksiin. 85% ihmisistä on uskonnollisia. Islam nostaa huipulle impulssiherkkiä, kouluttamattomia miehiä. Miksi he vapaaehtoisesti luovuttaisivat johtoasemansa sekulaarille korkeasti koulutetulle nuorelle naiselle, jollaisia läntiset johtajat yhä useammin ovat? D) Media käyttää suurta valtaa sekulaarin liberalismin suosion turvaamiseksi kansalaisten keskuudessa. Suomessa media puffasi 90-luvulla EU-jäsenyyden puolesta, sitten alkoi IPCC:n väitteiden edistäminen (mikä johti Saksan kaasuriippuvuuteen Venäjästä), joka jatkui euro-jäsenyydellä (Keynesin vasemmistolainen opinkappale), WEF:n koronapropagandalla ja nyt NATO-jäsenyydellä. Siis media ("espoolaismies raiskasi") rummuttaa uskottavien poliitikkojemme viestiä ("kaasuputki estää ilmastonmuutoksen") rauhasta ("Euroopassa EU on turvannut rauhaa 70 vuotta"). 2) Mitkä ovat NATO:n pahimmat kilpailijat? A) Jokaiselle uudelle tuotteelle pitää luoda kysyntä. Jos markkinoilla on jo vastaava hyödyke, markkinoille pääsy on huomattavasti helpompaa uusille yrittäjille, kun ensimmäiseksi tullut on avannut ladun. NATO:n suurin kilpailija on "hyvin ollaan tähänkin asti pärjätty ilman". Vanhempi sukulaiseni sanoi 70-luvulla, että kukaan ei voi olla niin laiska että tarvii televisioon kaukosäätimen tai etteikö voi puhelinsoiton sijaan kävellä naapuriin katsomaan onko siellä kukaan paikalla. Maanpuolustuksessa saman asian ajaa reserviin perustuva asevelvollisuusarmeija. B) Venäjä tarjoaa puskurivaltioilleen rauhaa - ei suojaa. Samoin kuin USA myös Venäjä haluaa käydä sotansa omien rajojensa ulkopuolella, minkä vuoksi molemmat ajattelevat naapurimaidensa muodostavan puskurivyöhykkeen. Ne eivät oikeasti ole itsenäisiä valtioita, vaan joutuvat ottamaan huomioon suuren naapurinsa strategiset edut. USA on painostanut historian kuluessa Kanadaa, Kuubaa ja Meksikoa kauempana olevista maista puhumattakaan. C) Islamisaation ongelma maan sisäiselle turvallisuudelle on todellinen ongelma, johon NATO ei tarjoa minkäänlaista suojaa. Muslimit eivät luonnollisestikaan koe NATO:n antavan heille suojaa, vaan he hakevat turvaa omista moskeijoistaan. Kun väestöstä 10-20% on muslimeita, he ryhtyvät kaupunkisotaan poliisia, santarmeja ja jopa armeijaa vastaan. Ruotsin kehitystä seuraamalla voi arvioida, kumpi on realistisempi uhkakuva yhteiskunnalle: Venäjä vai islamisaatio? 3) Ketkä hyötyvät NATO-jäsenyydestä eli minkälaisia asiakasryhmiä voidaan erotella? A) Yhteiskunnan militarisoimisesta hyötyy ennen kaikkea poliitinen vasemmisto. Kuten yllä totesin poliittisessa vasemmistossa on sinisilmäinen pasifistisiipi, jota Stalin kutsui hyödyllisiksi idiooteiksi. Jos se porukka jätetään pois, jäljelle jäävät ne, jotka kannattavat hyvinvointivaltiota, jota Bernie Sanders kutsui "Nordic form of socialism" tai Jonah Goldberg "liberaaliksi fasismiksi". B) Toinen itsestään selvä ryhmä on USA:n aseteollisuus. Se on vaikutusvaltainen lobbaaja Washingtonissa, jossa johtavat poliitikot ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet olevansa persoja rahalle. Siinä missä Venäjän armeija jäi uusimatta korruption takia, Yhdysvaltain armeijalla ei ole rahasta puutetta korruption takia. C) Kolmas ryhmä on sananvapauden vastustajat, jotka hyötyvät NATO-jäsenyydestä. Maahan saadaan asevoimat, joille suomalaiset eivät ole veljeskansaa. Ammattisotilas ampuu kenet komentaja käskee. Toivotaan että Suomessa ei tapahdu kansannousua, jos vaikka iskisi energia- tai ruokapula tulevaisuudessa ja kansa lähtisi mellakoimaan kaduille. 4) Mitä vahvuuksia ja uhkia NATO-jäsenyys tuo mukanaan? A) NATO-jäsenyyden puolustajat väittävät, että Suomi pääsee Yhdysvaltain ydinaseen luoman sateenvarjon alle turvaan. Venäjä on ilmoittanut, että se varaa itselleen oikeuden käyttää ydinasetta sekä ensi-iskussa että puolustautuakseen. Suomen NATO-jäsenyys helpottaa NATO:n kykyä heikentää Venäjän ydinase-sukellusveneiden kykyä operoida Kuolasta Norjan meren kautta Yhdysvaltain rannikolle, mikä on Venäjän keskeisin uhkakuva amerikkalaisten silmissä. Yhdysvallat on puolestaan ilmoittanut, että se ei käytä ydinaseitaan sen enempää hyökätäkseen kuin puolustautuakseenkaan. On mahdotonta kuvitella että yksikään amerikkalainen presidentti lähtisi laajentamaan ydinsotaa. Siksi heillä on niin musertavan ylivoimainen perinteinen aseistus. Ydinasesuojaa Suomi ei siis saa, mutta saa samalla tapaa parhaat aseet käyttöönsä kuin Ukraina (joka ei siis ole NATO-maa). B) Suomen lisäksi Turkilla on NATO-maana asevelvollisuuteen perustuva armeija. Koska Turkin ja muun Euroopan arvopohja on niin erilainen, on vaikea kuvitella että Suomi valitsisi Turkin linjan ja luottaisi suureen reserviinsä, vaan yleisen asevelvollisuuden aikakausi päättyy. Sen jälkeen Suomi olisi todellakin täysin riippuvainen siitä, pysyykö USA Euroopassa NATO:n tukena. C) NATO-jäsenyys antaa poliitikoille huikeita uramahdollisuuksia. NATO:n nykyinen johtaja norjalainen Stoltenberg on taustaltaan työväenpuolueen mies, ja siirtyy seuraavaksi Norjan keskuspankin johtajaksi. Samoin armeija rupeaa kiinnostamaan työnantajana varusmiehiä, joille ura NATO:n päämajassa houkuttelee. Onhan se nyt eri asia lentää Brysselistä käsin kauko-ohjattua dronea Ukrainassa kuin toimia nurmiporana Vekaralla räntäsateessa. D) Pahin uhkakuva liittyy mahdollisesti siihen, että Yhdysvaltain intressi Euroopan osalta päättyy. Trump tästä jo vihjailikin, ja jos hänet valitaan uudelleen 2024, aikooko hän toteuttaa isolationalistista politiikkaa, jota oikeistolaisesti ajattelevat kannattajansa tukevat, kuten tutkija Markku Ruotsila on puhunut? Euroopan painoarvo on supistunut huomattavasti Kauko-idän noustua tolpilleen pitkän kommunistisen kurjuuden jälkeen. Yhdysvalloilla voi jatkossa olla paljon enemmän kiinnostusta keskittyä patoamaan Kiinaa kuin mitä sillä on viimeisen 80 vuoden aikana ollut kiinnostusta padota Venäjää. Venäjä on nyt saatu sellaiseen kuntoon, että se nuolee haavojaan pitkään. Tässä oli lyhyt yhteenveto NATO-jäsenyydestä perustuen liikkeenjohdosta tuttuihin strategisiin malleihin. Liike-elämässä samoista tehdyistä liiketoimintaympäristöön liittyvistä havainnoista kukin johtaja laatii oman strategiansa perustuen omiin henkilökohtaisiin arvoihinsa, yrityksen taloudellisiin ja henkisiin resursseihin, omistajien riskinottokykyyn jne. Yhtä oikeaa strategiaa ei ole siirtyä nykytilanteesta kohti visiota.

NATO-jäsenyys: Onko vasemmisto muuttunut?

Varmaan muistat sanonnan, että jos sinulla ei ole mielipidettä, niin selvitä mikä on sosialistien mielipide ja ota itsellesi vastakkainen. Nyrkkisääntö on ollut varsinainen menestysresepti. Katsellaanpa parhaita kohtauksia menneisyydestä: 

1. Kun vasemmisto kannatti venäläisten oikeutta ostaa maata Suomesta - minä vastustin.

2. Kun vasemmisto kannatti venäläisille viisumivapautta - minä vastustin.

3. Kun vasemmisto vastusti ydinvoimaa - minä kannatin.

4. Kun vasemmisto vastusti NATO-jäsenyyttä - minä kannatin.

5. Kun vasemmisto vastusti työperäistä maahanmuuttoa - minä kannatin.

6. Kun vasemmisto vastusti USA:ta - minä kannatin.

7. Kun vasemmisto vastusti EU-jäsenyyttä - minä kannatin.

Aikaa on kulunut ja vasemmisto on muuttanut linjojaan, joten lienee syytä tarkastaa, pitääkö vanha nyrkkisääntö paikkansa. Olenko siis minä muuttunut vasemmistolaiseksi vai vasemmistolaiset oikeistolaisiksi?

1. Kun vasemmisto vastustaa venäläisten oikeutta ostaa maata Suomensta - minäkin vastustan.

2. Kun vasemmisto vastustaa venäläisten viisumivapautta - minäkin vastustan.

3. Kun vasemmisto kannattaa ydinvoimaa - minäkin kannatan.

3. Kun vasemmisto tukee NATO-jäsenyyttä - minä vastustan.

5. Kun vasemmisto tukee työperäistä maahanmuuttoa - minä vastustan.

6. Kun vasemmisto tukee USA:ta - minä vastustan.

7. Kun vasemmisto kannattaa EU-jäsenyyttä - minä vastustan.

Helposti siis näkee, että vasemmistoliitto on muuttanut mieltä suhteessa Venäjään, kun taas minä olen ollut koko ajan "oikeassa" nykyvasemmiston mielestä. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että vasemmiston mielenmuutoksen taustalla on heidän kannaltaan johdonmukainen ajattelutapa. Heidän suhtautumisensa muuttuminen venäläisten oikeuksiin osoittaa, että vasemmisto sallii mielellään sellaisen maahanmuuton, joka hyödyttää heidän ideologiaansa - eli romuttaa kansallisvaltion.

Suhtautuminen ydinenergiaan paljastaa saman asian: kylmän maan pitäisi olla energiantuotannossaan omavarainen. Vasemmisto oli valmis kaikin keinoin ylläpitämään suomalaisten energiariippuvuutta tuontisähköstä, vaikka sitä tuotettiin Venäjän puolella ydinvoimalla. Vasemmiston suhtautuminen ydinvoimaan osoittaa, että sen päämäärä ei ole muuttunut - eli romuttaa kansallisvaltio.

Vasemmisto ei halua halua antaa suomalaisille perusoikeuksia, koska vasemmiston pyrkimys on luoda ylikansallinen, autoritäärinen johto, jolle kansa ei pääse vaaleissa edes protestoimaan. Persujenkin jytky jäi protestiksi. Tällä vaalikaudella Persut ovat huudelleet vasemmiston rinnalla maskeja, ulkonaliikkumiskieltoja, hyperinflaatiota ja liberaalia hegemoniaa tukevia kannanottoja.

Kivääri ja kitara

 Lasitalon Pravdan tiedostava toimittaja Helmi Muhonen kirjoitti, että Ruotsissa äärioikeiston mielenosoitusta seurasi mellakka, joten lienee taas kerran syytä käydä läpi, mitä vasemmisto on ja ei ole.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008757671.html

Vasemmisto määritellään niin, että se ei kannata laajoja yksilönvapauksia (pois lukien seksielämä), se ei kannata matalaa verotusta, mutta se kannattaa esimerkiksi valtion suurta valtaa kaikessa mahdollisessa aina kehdosta hautaan.

Oikeisto edustaa noiden tavoitteiden vastakohtaa. Oikeistolainen ajattelee, että valtion tehtävä on huolehtia, että ihmisillä on oikeus omaisuuden suojaan ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Esimerkiksi Will Smithin lyönti Oscar-gaalassa on vastoin kaikkia perinteisiä oikeistolaisia arvoja. Sen takia Yhdysvalloissa on laaja sananvapaus, että osapuolet voivat verbaalisesti mätkiä toisiaan kuin vierasta sikaa, mutta fyysistä väkivaltaa ei sallita eikä suvaita.

Etuliite ääri puolestaan tarkoittaa, että henkilö edistää ajamaansa asiaa vakavissaan ja haluaa toteuttaa sen mahdollisimman puhdasoppisesti. Eli äärivasemmistolainen kannattaa kommunismia ja äärioikeistolainen yövartijavaltiota.

Rasmus Paludan ei aja politiikkaa, jossa olisi erityisen oikeistolaisia elementtejä. Hän on tullut kuuluisaksi lähinnä isänmaallisuudellaan ja haluaa poistaa maahanmuuton vaikutukset Tanskan ja Ruotsin yhteiskunnissa. Erityisesti hän vastustaa islamia, joten sen perusteella media kutsuu häntä äärioikeistolaiseksi. Se on melko kornia, koska Hitlerin vankin tukija rotuasioissa oli Jerusalemin suurmufti.

On syytä muistaa, että ruotsalaiset sosiaalidemokraatit Alva ja Gunnar Myrdal pitivät Benito Mussolinin yhteiskuntamallia (fascismi) esikuvanaan luodessaan ruotsalaista kansankotia. Myös saksalaisen sosialistisen työväenpuolueen johtaja Adolf Hitler ihaili fascistista yhteiskuntaa. Suomalainen hyvinvointivaltio on siis Mussolinin luoman yhteiskunnan jälkeläinen, ja jos fascismi edustaa äärioikeistoa, silloin kaikki hyvinvointivaltion kannattajat ovat fascisteja.

Marxin oppien mukaan kaksi sosialistista valtiota eivät voi sotia keskenään, vaan viimeinen taistelu käydään imperialismia edustavia kapitalistisia valtioita vastaan. Niinpä Stalin nimitti Saksan oikeistolaiseksi valtioksi. Eikä oikeistolaiseksi vaan äärioikeistolaiseksi. Niinpä jokainen, joka käyttää termiä "äärioikeistolainen" rinnastaen poliittiset vastustajansa Hitlerin pahuuteen, on Stalinin sanoin hyödyllinen idiootti eli suomalaisittain sanottuna stalinisti.

Toimittajilla on hämmästyttävä tarkoitus manipuloida lukijoitaan. Kun media siis kirjoittaa jotain - ilmastonmuutoksesta, koronasta, Ukrainan sodasta - se ei ole puolueeton. Helsingin Sanomien entinen toimittaja Harri Nykänen kirjoitti kirjassaan Likainen Harri, että toimittajat kaveeraavat mieluummin poliittisten johtajien kanssa ja omaksuvat heidän ajattelutapansa. Tätä ajattelutapaa on pitkään edistetty Davosissa järjestetyissä Maailman talousforumin vuosittaisissa kokouksissa, ja amerikkalainen professori John Mearsheimer kutsuu sitä liberaaliksi hegemoniaksi.

Kaikki suomalaiset poliitikot edustavat liberaalia hegemoniaa, jonka tavoite on viedä demokratiaa meitä köyhempiin maihin. Liberaalin hegemonian kannattajat ovat - kuten kaikki sosialistit - rasisteja ajatellessaan, että demokratia on parempi yhteiskuntamalli kuin kiinalainen, intialainen tai arabialainen. Demokratia on mätä yhteiskuntamalli, koska se johtaa aina sosialismiin Curley-vaikutuksen takia. Sosialismi johtaa aina taloudelliseen epäonnistumiseen ja lopuksi sisällissotaan. Juuri nyt EU-maat ovat taloudellisesti epäonnistuneita ja keskellä Eurooppaa soditaan sotaa, jonka monet haluaisivat laajentaa maailmansodaksi tai ainakin eurooppalaiseksi suursodaksi, jonka osapuolina on ydinasevaltioita.

Valitettavasti liberaali hegemonia ei siis tarjoa muita yhteiskuntamuotoja parempaa mallia. Sen nimissä rikotaan lakeja (Pekka Haavisto), perussopimuksia (valtion velkaantuminen) ja perustuslakia (euron yhteistakaus). Se ei estä sotia lähialueillaan eikä ydinalueillaankaan. Se haluaa tuhota uskonnon, perhemallin ja isänmaallisuuden. Se luottaa epädemokraattisiin ja ylikansallisiin insituutioihin kuten YK, EU, NATO, WHO. Liberaali hegemonia muistuttaa tavoitteiltaan kovasti Stalinin johtamaa Neuvostoliiton kommunistista puoluetta.

Onko länsimainen media vapaa?

 Kaksi vuotta sitten kirjoitin, että korona on vain työkalu, jolla talouden romahdusta tullaan peittelemään (17.4.2020 Korona ja talousromahdus). Ounastelin että loppuvuonna 2020 Italia ja muut Etelä-Euroopan euromaat irtoavat yhteisvaluutasta. Käsitykseni oli, että pankkisektori kaatuu koska sitä ei pystytä poliittisista syistä johtuen pääomittamaan.

Mutta kuten kaikki muistavat, alkoikin hillitön rahan painaminen jolla yhtäältä turvattiin valtioiden maksuvalmius ja toisaalta estettiin keskuspankkien ajautuminen konkurssiin. Suomen eduskunta hyväksyi yhteistakaukset, koska ilman verotusoikeutta julkisella sektorilla ei tietenkään voi olla budjettiakaan. Vihdoin ollaan tilanteessa, että rahan painaminen on siirtynyt energian ja ruoan hinnan nousuun.

Ihan vilpittömästi kysyn, miten kukaan voi pitää politiikkaa onnistuneena, kun 2020-luvulla ministerit kehottavat kansaa hyväksymään ostovoiman laskun ja hakemaan apua sosiaaliluukulta? Ja jos ei pidä, miksi samat idiootit äänestetään vaaleista toiseen kunnan ja maakunnan valtuustoon ja eduskuntaan?

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Hesari haastattelee emeitusprofessori Heikki Peltolaa, jonka haastattelusta ymmärtää, että poliitikkoja saa arvostella Suomessa yhtä paljon kuin Venäjällä. Länsimainen media on suomettunut. Se käyttää voimaansa känselöidäkseen ja mustamaalatakseen kaikkia niitä, joiden näkökanta poikkeaa toimittajien näkökannasta. Ja se on liberaarin hegemonian (Liberal World Order) mukainen äärivasemmistolainen muita pakottava ja dogmaattinen ideologia.

Professorin mukaan
1) Koronaan kuoli vähemmän ihmisiä kuin koronan rajoituksesta johtuviin tekijöihin.
2) Poliitikot kuvittelivat että he näyttävät vahvoilta johtajilta kun säätävät rajoituksia.
3) Tästä ei saada ketään vastuuseen ja tuskin siis otetaan mitään opiksikaan.

Suomessahan media on niin heikkotasoinen, etteivät he vedä poliitikoja vastuuseen koronarajoituksista. Toimittajat itse löivät poliitikoille painetta, koska kaipasivat tuloja klikkihuoraamalla. Kun paine rajoitusten purkuun alkoi kasvaa, saatiin valitettavasti uusi paniikin ja moraalisäteilyyn soveltuva kriisi: Ukrainan sota.

Itse en ollut perehtynyt ennen sotaa Ukrainaan ja sen historiaan lainkaan. Se oli yhtä kiinnostava kuin Romania ja Gruusia. Vuodenvaihteessa olin varma ettei Venäjä hyökkää Ukrainaan. Ja kuinka väärässä olinkaan! Nyttemmin olen perehtynyt kriisin taustoihin kuutelemalla Youtubesta luentoja, joita pitivät John Mearsheimer, Kishore Mahbubani, Vladimir Pozner ja Martin Jacque.

Tärkein oppimani asia on se, että niin pahalta kun se tuntuukin, suurten maiden ei tarvitse pitää kiinni sopimuksistaan - pienten täytyy. Suomella oli Tarton rauhansopimus ja Hyökkäämättömyyssopimus. Sittemmin allekirjoitettii YYA-sopimus joka korvattiin 1992 HNS-sopimuksella (Hyvä naapurisuhde). Kuten tiedetään, sopimukset eivät purkaudu, jos jompi kumpi osapuoli ei pidä siitä kiinni. Tuossakin sopimuksessa nimenomaisesti kuvataan toimenpiteet sellainen tilanteen varalle.

Sosiaalidemokraattiseen liikkeen kultakaudella 1982-2012 (Koivisto, Ahtisaari, Halonen) Suomi alistettiin ylikansallisille järjestöille (EU, NATO, YK, EIT), maahan laskettiin vieraan vallan sotilaita harjoittelemaan ja rajat avattiin monikulttuurisuuden saavuttamiseksi. Nämä ovat länsimaisen suurten ikäluokkien kehittämän sosialismin ydinarvoja: luopua kansallisvaltiosta (natsit). Kun harvalukuinen ja kyvykäs eliitti (tietenkin sellainen joka tukee liberaalia demokratiaa) johtaa kaikkia valtioita, sodat loppuvat, koska heidän nähdäkseen kaksi sosiaalidemokraattista valtiota ei koskaan ryhdy sotaan toisiaan vastaan.

Euroopassa on ajateltu, että valtaan pyskivät pahikset, joita media ja äänestäjät pitävät kurissa ja nuhteessa. Kiinassa puolestaan ajatellaan, että kansalla ja johtajilla on konfutselainen vastavuoroisuuden periaate (kansa kunnioittaa hallitsijaa ja hallitsija kansaansa). Presidentti Biden on varoittanut BRICS-maita vastatoimista jos nämä asettuvat pimeyden (ihan oikeasti mitä retoriikkaa) eli Venäjän puolelle Washingtonia vastaan. Kiinan ulkoministeri vastasi, että sanktiot ovat kohtuuttomia (Reuters). Intia osti venäläistä öljyä ja Brasilia tukee Venäjää.

Pyöritteleepä tätä kuumaa perunaa miten tahansa, se on varmaa että lännen politiikka epäonnistui surkeasti. Muu maailma ei tullutkaan mukaan pakoterintamaan samalla tavalla kuin ISIS:tä tai Talibunneja vastaan. BRICS-maat näkivät, että USA ei aseta omaa mannertaan ydinsodan tuhon uhkaan Euroopan maaperällä - Kuubassa asiat olivat toisin.

Maailma siirtyi unipolaarisesta Yhdysvaltain sadan vuoden pax Americanasta takaisin multipolaariseen maailmaan, jossa Yhdysvallat ja Eurooppa eivät voi enää rymistellä sotimaan ottamatta huomioon Kiinan ja Venäjän turvallisuupoliittisia mielipiteitä. Kiinalaisia matkustaa joka vuosi ulkomaille 120 miljoonaa. Joka vuosi Kiinaan palaa ulkomailta 120 miljoonaa matkustajaa. Jos elämä on epädemokraattisessa ja epäliberaalissa diktatuurissa yhtä huonoa kuin mitä meille kerrotaan, tuo suhdeluku kuulostaa omituiselta.

Kynä ei ole miekkaa mahtavampi

Vuonna 1999 internetiin ilmestyi palvelu nimeltä Blogger, joka tarjoaa mahdollisuuden kirjoitella omia ajatuksiaan julkisuuteen. Sananvapauden kannalta palvelu oli käänteentekevä. Vihdoin periaatteessa kuka vaan saa sanottua ajatuksensa ilman median ylläpitämää poliittisen korrektiuden sordiinoa totuuden torvensa edessä. Suomen virkamiehille palvelu oli luonnollisesti aivan liian avarakatseinen, joten sensuurin kynnet iskivät kiinni bloggareihin ja ihmisiä ajettiin pahoihin vaikeuksiin.

Vielä 20 vuotta sitten tuntui hyvin etäiseltä, että menettää työpaikkansa, vapautensa ja tärkeimmät ihmissuhteensa vain omia ajatuksiaan kertomalla. Sittemmin hallitus on estänyt mielenosoitusten järjestämisen ja liikkumisen Uudeltamaalta pois täysin järjettömillä koronarajoituksillaan. Televisiossa saa imaami sanoa, että islam määrää homoseksistä kuolemantuomion mutta kansanedustaja joutuu Raamatun siteeraamisesta leivättömän pöydän ääreen.

Ennen internetin aikakautta medialla oli valta, mistä kansa pystyy keskustelemaan. Osa toimittajista kantoi valtansa mukana tulleen vastuun, suurempi osa ei. Toimittajat pyörivät poliittisten johtajien kanssa samoissa piireissä, minkä seurauksena kusi ja valta nousevat helposti samoihin päihin. Poliitikkoja liehittelevät julkkikset - kuten Sanna Marinin bileiltojen ryyppyjengi - ovat vain hyödyllisiä idiootteja, joilta kysytään mielipiteitä poliittisiin asioihin vaikkei heillä ole mitään käsitystä niistä.

Poliittinen johto käyttää mediateollisuutta hyväkseen edistääkseen omaa maailmankuvaansa. Mustat mannerheimit ja Disneyn Lumikit ovat osa vallankäyttöä samalla tavalla kuin jokavuotinen Tuntematon sotilaamme tai omina aikoinaan Top Gun ja Panssarilaiva Potemkin. Länsimaissa maailmankuva on liberaali hegemonia (Youtubessa luennoi John Mearsheimer). Taiteilijat, urheilijat ja jopa yritysjohtajat kiiruhtavat irtisanoutumaan Putinista ja Venäjästä naurettavin tavoin.

Vai mitä sanotte niistä vaatimuksista, että suomalaiset yritykset eivät saa toimia Venäjällä, kun samaan aikaan puoli Eurooppaa lämmittää talojaan venäläisillä raaka-aineilla?

Lapsuudessani suurin uhkakuva oli kommunismi eri muodoissaan. Vuoden 2021 kunnallisvaalit olivat sikäli merkittävä virstanpylväs, että ensimmäistä kertaan kunnanvaltuustoissa ei istu yhtään kommunistisen puolueen edustsjaa. Tietenkään kommunistit eivät ole minnekään hävinneet - he asettuivat eri puolueiden listoille, kuten Anna Kontulan esimerkki paljastaa. Jopa Kokoomus meni vallanhimossaan niin pitkälle, että he pitivät Suomea syyllisenä Talvisotaan.

Kansan Uutisissa kerrotaan vasemmiston meemeistä. 

Ojennettu nyrkki on ikivanha erilaisten sosialismin nimiin vannovien yhdistysten ja järjestöjen tunnus oikeutetusta voimankäytöstä. Tuntuu aivan järjettömältä että joku näkee sosialismissa mitään hyvää. Liikkeen perusidea kun on oikeuttaa varastaminen. Mitä sinulla ei ole, sen sinä saat kun varkaus nimetään verottamiseksi ja äänestät poliitikon säätämään sellaisen lain.

Katsoin viikonloppuna kaksi elokuvaa (A hidden life ja American traitor) ja aloitin lukemaan yhtä kirjaa (Niina Hakalahden Aavasaksa). Olen toisinaan aika tarkka omasta ajankäytöstäni, joten rakastan Bloggeria ja bloggaajia, jotka jakavat kokemuksiaan. Erityisesti elokuvien ja kirjojen osalta etsin aina käsiini arvostelun, koska en totisesti haaskaa aikaani huonoon elokuvaan tai kirjaan.

Blogit tavallaan myös tuhosivat perinteiden median ja huonojen toimittajien elannon. Blogeista löytyy kapean alan erikoisosaajia ihna mille tahansa elämän osa-alueelle. Yksikään toimittaja ei voi hallita sellaista nippelitietoutta, mitä blogeista löytyy. Siksi mediassa esitetään yleensä uutiset poliittisten päätöstekijöiden kannalta positiivisessa valossa. Meidät kasvatetaan jo tarhassa vastaanottamaan liberaalin hegemonian mukainen ideologia.

Kaltaiseni ihmiset, jotka uhraavat asioiden penkomiseen ja taustojen selvittämiseen valtavasti aikaansa, eivät pysty enää seuraamaan valtamedian uutisointia. Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää, että lännen poliittisella koneistolla ei ole sen arvokkaammat päämäärät kuin Kiinalla, Pohjois-Korealla, Iranilla tai Venäjällä. Meille valehdellaan tietoisesti, jos se edistää liberaalia hegemoniaa, ja valheen paljastamisesta seuraa leimaaminen denialistiksi ja trolliksi.

Pari vuotta sitten oli julkiset hirttäjäiset, jos arvosteli poliittisen eliitin koronatoimia. Nyt pari vuotta myöhemmin jokainen näkee että päätökset olivat virheellisiä ja osin myös laittomia. Kuitenkin sama toimittajien ja poliitikkojen eliitti on edelleen vallassa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aiheuttaen puheita jopa ydinaseuhasta. Osa edelleen suurta näkyvyyttä ja arvostusta saavista poliitikoista oli 50 vuotta sitten kumartelemassa Kremlin suuntaan. Nyt he sitovat suomalaiset ulkomaiden velkojen maksajiksi kuin maaorjat aikoinaan.

Olo on kuin olisi parissa vuodessa nähnyt kaiken. Ensin oli Syyriassa kuivuus ja sitä seurasi kansainvaellus, sitten tuli tappava tauti (korona), nyt on menossa sota ja seuraavaksi kai sitten tulee nälänhätä. Kaikki raamatulliset vitsaukset ajettiin kuin pikakelauksella silmiemme edessä.

20 vuotta sitten kuvittelin, että bloggaamisella on joku vaikutus. Siis muukin kuin omien ajatusten selkeyttäminen näppikselle. Mikä tuokin mieleeni, että kynä tarkoitti vanhassa suomen kielessä linnun sulkaa (kana kynittävänä), ja sitä kautta tuli siis sulkakynä (sulkasulka).

Kynä ei ole miekkaa mahtavampi eikä tieto voita voimaa.

Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XLI

Tällä otsikolla olen viimeksi kirjoittanut kolme ja puoli vuotta sitten. Tuolloin kommentoin Paavo Arhinmäen jalkapallon suosikkijoukkueen joukkotappelusta Helsingissä. Ei sillä, etteikö vasemmisto olisi tässä välissä kohdistanut väkivaltaa niin omiinsa kuin muihinkin. Paavo Arhinmäen lisäksi mm. Pentti Linkola ja Rosmo Soininvaara ovat osoittaneet myötätuntoa mm. terroristijärjestö Hamasia kohtaan. Puhumattakaan laajemmin Euroopan ovien avaamisesta väkivaltaisen islamin edessä.

Uusina tuttavuuksina saamme lukea Antero Vartian blogista, että tarvitaan "oikeudenmukainen muutos":

Jos eläisimme epädemokraattisessa ja keskusjohtoisessa maailmassa, muutokset olisivat kenties toteutettavissa räväkin ottein. Demokratiassa muutoksen läpivieminen keinolla millä hyvänsä on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan.

Ei liene vaikea arvata, kuka määrittelee oikeudenmukaisuuden, ja miten valtuutus heille annetaan: Curley-ilmiö.

Jyrki J. Kasvi jo bloginsa nimeä "Uusi uljas maailma" myöten julistaa kommunismin ilosanomaa vailla ironian häivääkään:

Monien mielestä päästövähennykset etenevät liian hitaasti, ja jotkut heistä radikalisoituvat. Ekoterroristit eivät tyydy mielenosoituksiin, vaan tekevät iskuja ilmaston vihollisiksi katsomiinsa kohteisiin. Esimerkiksi lentoliikennettä häiritään toistuvasti lentokenttien ilmatilaan lähetetyillä droneilla, ja sähköä paljon kuluttavien tehtaiden sähkölinjojen pylväitä kaadetaan reppupommeilla.

Oletetaan, että joku kirjoittaisi, miten "rotutietoiset sosialistit mielenosoitusten sijaan tekevät terrori-iskuja vihollisiksi katsomiaan kohteita kohtaan ja tuhoavat reppupommeilla vastaanottokeskuksia". Mikäpä olisi vastaanotto niin Uuden Suomen blogipalstalla, nettipoliisin tärkeysjärjestyksessä tai poliittisen eliitin populismissa...

Jyrki J. Kasvi on tietojeni mukaan mukava seuramies ja älykäs siloviki. Hänen kirjoituksensa ei itsessään ole muulla tavalla arvokas, mutta se avaa näkymän silovikien sielunmaisemaan:

Putinin ystävissä on silovikeja ja liberaaleja, ja niinpä näiden kahden perusryhmittymän raja on liukuva. Silovikien johtajana pidetyn Igor Setshinin mukaan on epäselvää kuka on liberaali, kuka siloviki.

Suomessa alpakka- eli valemedia ei ymmärrä, että Vihreät ja silovikit jakavat saman ideologian:

Silovikien Vihreiden harjoittama politiikka selittyy pitkälle heidän halullaan valvoa Venäjän Suomen taloutta ja kukistaa heidän valtaansa uhkaavat viholliset joita ovat kilpailevat puolueet, Venäjän Suomen omaisuutta lännelle terveysyrityksille myyvät liikemiehet, separatistiset terroristit ja poliittiset ääriainekset äärioikeisto. Silovikit vastustavat Jeltsinin ajan tyyppistä demokratiaa ennen EU-aikaa, mutteivät tue myöskään niin keskitettyä hallintomallia kuin mitä Neuvostoliitossa oli. Silovikit haluavat kehittää Venäjän Suomen taloutta eteenpäin valtiojohtoisten reformien kautta ja nykyaikaistaa maata ottamalla ympäristö huomioon.

Vihreiden karikatyyrinen äänestäjäryhmä on Helsingissä asuvat pehmeiden tieteenalojen korkeasti koulutetut lapsettomat virkanaiset.

Rajat auki, turvat kiinni

Suomen rajat vaihtoivat sijaintiaan neljästi viime vuosisadalla (Wikipedia). 1800-luvulla samoin neljästi, 1700-luvulla kahdesti, 1600-luvulla kerran siitä, kun raja aikoinaan 1323 Pähkinäsaaren rauhassa määriteltiin. On siis ollut vipinää ja vilskettä.

Venäjä valtasi Krimin niemimaan viisi vuotta sitten, helmikuussa 2014. Edellisen kerran Venäjän etupiiri muuttui 1990-luvulla Neuvostoliiton romahduksen jälkeisinä vuosina, joten rajojen muutokset Venäjän naapurissa asuvalle ovat odotettavissa olevia epämieluisia yllätyksiä. Presidentti Niinistö puhui jotain kasakoista ja löytötavaroista, mutta vanha kansa sanoi suoraan, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi.

Suomi luopui itsenäisyydestään muuttaessaan perustuslakinsa kuuluumaan niin, että "Suomi on Euroopan Unionin jäsen" (vanha perustuslaki). Suomen rajat muuttuivat siis kertaheitolla siten että länsi- ja etelärajat valahtivat tuhansia kilometrejä kauemmas. Euroopan Unionin rajat ovat laajentuneet jo vuosikymmeniä, ja EU vaikuttaa varsin valloitushaluiselta tai imperialistiselta liittovaltiolta. Erityisesti tätä alleviivaa se huomio, jonka kohteeksi Britannia on joutunut pyrkiessään irtautumaan EU:sta.

EU:lla on vaikeuksia hyväksyä, että joku haluaa erota ja itsenäistyä. Vaikka EU mainostaa olevansa rauhan liitto, se tekee kaikkensa haitatakseen brittien eroa ilmeisesti toivoen, että ero voitaisiin viime hetkellä pysäyttää. Näinhän EU on toiminut aina: ei kansaa ole tarvinnut kuunnella. Jos joku äänestys on järjestettykin, se on pian järjestetty uudelleen, mikäli lopputulos ei miellyttänyt Brysselin komissaareja.

Muistan jo 70-luvulla ihmetelleeni, kun kommunistit vaativat maailmaa ilman rajoja perustellen väitettään "linnutkin lentävät rajojen yli". Vihreiden pääideologi Osmo Soininvaara ajaa samaa agendaa blogissaan, jossa hän toteaa (sinänsä aivan oikein) ilmaston lämpenemisen estämiseen tähtäävistä toimenpiteistä, että

...ei yhdenkään maan ilmastopolitiikka vaikuta sen maan omaan tilanteeseen niin paljon, että toimet olisivat kannattavia.

Hän vertaa tilannetta asepalvelukseen. Ongelma on siinä, että asepalvelus on sekä yksilöille että valtiolle kannattavaa. Sillä paradoksaalisesti juuri ne yksilöt, jotka eniten asevelvollisuutta karttavat tai vastustavat, ovat yleisen elämänkokemuksen mukaan sen kaltaisia epäsosiaalisia yksilöitä, että heille nimenomaan asepalveluksen suorittamisesta olisi hyötyä, jos hyödyllä tarkoitetaan inhimillistä kasvamista ja myötäelämisen kykyä.

Kun EU on sotilaallisesti heikko, se pyrkii laajenemaan rauhanomaisesti. Se tyrkyttää omaa panteistista sosialismiaan lähialueilleen kuvitellen muslimimiehen luopuvan vallastaan vääräuskoisen naisen hyväksi (Hesari: 2/3 afgaanimiehistä sitä mieltä, että naisilla liikaa vapauksia). Luottamuksen osoituksena oman ideologiansa ylivertaisuuteen EU on avannut rajansa apposen auki. Itä-Saksan johtajat olivat tarpeeksi viisaita tietäessään oman ideologiansa surkeuden, ja he sulkivat rajat ulospäin. Merkelin Saksa sen sijaan avasi rajansa suuressa uskossa, että se houkuttelee sinne ihmisiä, ja niinhän se houkuttelikin.

Kun 70-luvulla siis perusteltiin maailmaa ilman rajoja sillä, että saavathan villieläimetkin liikkua vapaasti, niin Tanskan päätti rakentaa aidan pitääkseen villisiat poissa maasta. Ihmisten pitämiseksi pois maasta ei saa rakentaa aitaa, koska...?

Sanna Marin kansalaisuuden menetyksestä

Vuonna 2014 SDP:n puheenjohtajan tehtävää hoitava Sanna Marin kirjoitti Twitterissä:

”Mitä jos veropakolaisuudesta/veronkierrosta seuraisi kansalaisuuden menetys tai muu vastaava rangaistus.”

Kommentoin itse tuota tuoreeltaan vain joitain kuukausia ennen kuin hallitus kutsui maahan yli 30.000 aivokirurgia ja vuori-insinööriä. Nyt neljä vuotta myöhemmin on paljastunut, että Suomi on myöntänyt poskettoman avokätisesti kansalaisuuksia siirtolaisille, jotka ovat kunnostautuneet joukkoraiskauksissa ja - kuten ennen sanottiin - irtolaisuudessa. Ennen irtolaiset rekisteröitiin ja tarvittaessa vangittiin yleisen yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi. Vasta nyt poliitikot edes pohtivat, voiko joukkoraiskauksiin syyllistyneiltä kaksoiskansalaisuudenn omaavilta muslimeilta perua Suomen kansalaisuuden, ja arvaan että poliittista halua ei löydy.

Tällä viikolla julkaistiin video, jossa Sanna Marin "ei halua lisää siirtolaisia Suomeen", vaikka eduskuntavaaleissa 2015 hän vaati, että

”Suomen tulisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia ja turvapaikanhakijoita.”

Kuten edesmennyt kommentaattori Kari totesi, parasta Suomelle olisi, jos demareilta vietäisiin äänioikeus.

Onko EU natsi-Saksa?

Valitettavasti pitäisi olla aikaa enemmän tehdäkseni kunnon bloggaus PS:n kansanedustajan eduskunnassa esittämästä väitteestä, onko EU kuin natsi-Saksa. Demokraattisten sosialistien, joita edustaa noin 180 kansanedustajaa, mielestä Tavion väite on niin vaarallinen, että demokraattisten sosialistien keulakuva

Sdp:n Antti Rinne sanoi keskustelun jälkeen, että Sdp haluaa eduskunnan puhemiesneuvoston käsittelevän Tavion puheet. Rinteen mielestä puhemies Paula Risikon (kok) olisi pitänyt keskeyttää puheenvuoro.

Siis vaatii kieltämään kansanedustajien puheoikeutta. Se, jos mikä, todistaa Tavion väitteen oikeaksi.

PS:n Sebastian Tynkkysen järjestämässä mielenosoituksessa muslimi tuli puukko vyötäisillään kettuilemaan mielenosoittajille, ja poliisi totesi ettei puukon esillä pitämisessä ole mitään väärää palauttaen puukon. Vain joitain päiviä aikaisemmin poliisi poisti Hakaniemessä natsi-Saksan liput mielenosoituksessa vedoten yleiseen turvallisuuteen. Tämä jos mikä on jo ihan määritelmällisesti fascismia.

Kuten Unto Hämäläinen Hesarin Kuukausiliitteen trilogiassaan (toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu) kertoo, vuonna 1977 Kalevi Sorsa totesi Suomen siirtyneen demokraattisesti sosialismiin. 1985 yli puolet SDP:n kansanedustajista teki lakialoitteen liikepankkien sosialisoimisesta ja vasta 1991 SAK poisti ohjelmastaan vaatimuksen tuotantovälineiden sosialisoimisesta. Syykin oli selvä: sosialismista oli tullut kirosana Neuvostoliiton hajottua.

Sosialismi ei hävinnyt - se synnytti Vihreät ja vahvisti Kokoomuksen sosiaaliliberaaleihin. Bernie Sanders kutsui esivaaleissa hyvinvointivaltota nimellä "Nordic form of socialism". Hyvinvointivaltio on italialaisen sosialistin Benito Mussolinin luomus. Hitler ihaili hyvinvointivaltiota, ja toteutti sen natsi-Saksan muodossa, kuten Götz Aly kuvailee kirjassaan Hitlerin edunsaajat.

Parhaiten EU:n luisumisen kohti natsi-Saksaa kuvaa Martin Scheininin lausunto:

”Rangaistavaa pitäisi olla rikollinen mieli”

Scheinin oli Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen ja Demokraattisten lakimiesten Demlan puheenjohtaja 80-luvulla (Wikipedia). Rasismia, joka oli natsi-Saksan keskeinen ideologia, on väittää että ihmiset ovat epätasa-arvoisia johtuen heidän rodullisista ominaisuuksistaan. Helsingin Sanomat antaa palstatilaa rasismille haastatellessaan mustaa lesboa Arlan Hamiltonia:

Valkoiset heteromiehet eivät saa senttiäkään – Pääomasijoittaja Arlan Hamilton sijoittaa vain vähemmistöjen omistamiin yrityksiin

Kun lopuksi totean, että Etelä-Afrikassa säädettiin mitä rasistisin laki, jonka turvin valkoisilta maanomistajilta sosialisoidaan heidän maansa perustuen vain ihonväriin, eikä EU reagoi asiaan mitenkään, Tavion väite rotutietoisesta EU:sta saa lopullisen vahvistuksen. Se, että EU hyväksyy Ville Tavion sanoin rasismin valkoisia kohtaan, on totta.

Taksimiehiltä kuultua

Ruotsissa hallituksen muodostamisen ongelmat jatkuvat, kun demarien Löfven ja Maltillisten Kristersson mahtuvat vain sellaiseen yhteishallitukseen, jossa molemmat toimivat pääkanistereina. Koska molemmat blokit ilmoittivat äänestäjilleen olevansa maltillisia ja kieltäytyvänsä yhteistyöstä Ruotsidemokraattien Åkessonin kanssa, vaihtoehdoksi jäänee vähemmistöhallituksen muodostaminen tai uudet vaalit. Uudet vaalit tuskin muuttaisivat voimakkaasti äänijakaumaa, joten uusien vaalien ainoa merkittävä hyöty olisi, että Keskusta ja Liberaalit siirtyisivät vasemmisto-blokkiin, jolle tulisi noin 200 paikkaa 350-paikkaisesta parlamentista. Demarien vuosikymmenten hallitusvalta jatkuisi seuraavat vuosikymmenet.

Suomessa ja Ruotsissa siis ei-vasemmistolaisesti ajattelevalta on käytännössä viety mahdollisuus vaikuttaa itseään edullisesti koskevaan lainsäädäntöön. Kun 44% ihmisistä käyt töissä ja heistäkin valtaosa äänestää sosialisteja, tilanne on suoraan sanottuna lohduton. Äänestämällä ei voi vaikuttaa. Protestiäänen jättäminen on toimenpiteen ainoa merkitys, mutta siitäkään ei ole mitään hyötyä. Suomi ei ole itsenäinen valtio, ja poliitikoilla ei ole halua asiantilaa muuttaa. Tila-autossaan päätöksiä tekevä poliittinen eliitti odottaa Jyrki Kataisen tavoin itselleen hillotolppaa Brysslistä, ja heidän alapuolellaan oleva nomenklatuura odottaa nousuaan eliittiin, eikä pullikoi Rakkaan Johtajansa päätöksiä vastaan.
Kuten lukuisista vaaleista eri maissa on huomattu, valtaosa ei-valkoisista äänestää vasemmistoa. Esimerkiksi mustista 90% äänesti Obamaa (ja Clintonia) ja meksikaaneista 70%. Nuo ryhmät puolestaan vastustavat valkoisten poliittisia tavoitteita, joten sosialistien on turha odottaa muuttavansa näkökantojaan maahanmuuton suhteen: lisää ja mahdollisimman paljon kehitysmaista. Avoimen rasistinen toiminta sallitaan, jos se tuottaa itselle taloudellista etua, kuten natsi-Saksassa aikoinaan. Hyvinvointivaltio on lähtäisin Italian fascismista, ja Curley-ilmiö jyllää kuin puskutraktori.


Suomessa sosialistit Orpo ja Rinne julistivat kieltäytyvänsä yhteistyöstä Halla-ahon kanssa. Keskustalaisista vain 4% tekisi yhteistyötä Perussuomalaisten kanssa. Näyttää siltä, että Perussuomalaisten kohtalo tulee olemaan Ruotsidemokraattien kaltainen, ja Maahanmuuttovirasto saa jatkaa lisätyöntekijöiden palkkaamista. Ottaen huomioon etä Suomessa jätetään 56.000 turvapaikkahakemusta ja Migrillä on tuhat työntekijää, niin yhtä työntekijää kohti jätetään yksi hakemus viikossa. Sanoisin, että aika leppoisa toimenkuva.

Aloitin eilen pikkujoulukauden, ja keskustelin taksikuskien kanssa ongelmaksi (?) nousseesta ilmiöstä, jossa taksien hinnat ruuhkahuipuissa ovat nousseet huomattavasti ja muutaman kilometrin kyyti Helsingin keskustassa maksaa jopa 80 euroa. Markkinatalouden ystävänä pidän kehitystä suotuisana, koska aamuyöstä paukkupakkasissa maksaisin vaikka mitä kyydistä omaan sänkyyni. Myös kuskit hyötyvät, koska saavat parempaa tienestiä. Myös muut asiakkaat hyötyvät, koska hiljaisempina aikoina kyytejä olisi riittävästi tarjolla halvoilla hinnoilla.

Kuskit kertoivat, että jos kyydin hinta jää alle sadan euron ja asiakas hyppää sisään, kuljettajan ei tarvitse kertoa veloitusperustetta. Toinen vaihtoehto on tilata taksi taksikeskuksesta tai kännysovelluksesta, jolloin hinta on se normi vakiohinta kuin muulloinkin. Kun Helsingissä taksivuoron aikana laskutettavaa tulee noin 300 euroa, ja siitä rengin osuus on vajaat 40%, palkka ei ole häävi, mutta riittävästi elämiseen. Parhaimmissa vuoroissa tienestit voivat olla jopa 700 euroa, millä elää jo mukavasti, mutta ne vuorot harvemmin rengeille menevät.

Partavauvat taivaassa

Ylen uutisen mukaan työssäkäyvistä ihmisistä on muodostunut vähemmistö. 44% ihmisistä käy töissä, ja oletan että mukana ovat myös yrittäjät. Kävi kuten kansallismieliset varoittivat jo vuosikymmen sitten: mitään huutavaa työvoimapulaa ei ole eikä tule. Poliitikkomme siitä huolimatta avasivat ovet murjaaneille monikulttuurisuuden nimissä (Seinäjoen joukkoraiskaus).

Samaan aikaan paljastuu, että ammattiliitot ovat kusettaneet jäseniään, muita kansalaisia, koko yhteiskuntaa ja tietenkin siten myös julkista valtaa. Liitoista suurin eli SAK on väittänyt kirkkain silmin edustavansa miljoonaa palkansaajaa neuvotellessaan näiden työsuhdeasioista. Todellisuudessa luku on ollut sitä ehkä Kekkosen aikaan, mutta nyt SAK:lla on vain 600.000 palkansaajajäsentä. 30-luvun fascismissa, samoin kuin nykyiaikaisessa hyvinvointvaltiossa, valtio ohjaa työntekijät järjestäytymään liitoiksi (syndikaatit), jotka neuvottelevat työeehdoista työnantajaliittojen kanssa. Hienoa, että tämä on kuoleman kielissä.

Fascismissa ihmistä ei nähdä itsenäisenä subjektina, jolla on oikeuksia, vaan yhtenä soluna elävässä organismissa nimeltä yhteiskunta. Ihmisen tulee elää siististi, jotta hän ei syövän ja loisten tavoin sairrastuta yhteiskuntaa. Erilaiset Rosmo Soininvaarankin linjaukset perussuomalaisista parasiitteina edustavat juuri samaa arvomaailmaa. Niinpä kutistuvat ikäluokat aiheuttavat poliitikoille paniikin, koska jaettavaa on jatkossa yhä vähemmän.

Huolestuttavin kaikista noista em. uutisista on ehdottomasti lasten vähäinen syntyvyys, koska se kuvaa suomalaisten uskoa tulevaisuuteen ja sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Suomessa punavihreä media on ollut erityisen aktiivinen suoltaessaan sekulaaria feminismiä, ja myönnettävähän se on, että ei tällaisella blogilla saa aikaan samanlaista kauhua ja paniikkia kuin mihin valtamedia kykenee. Lukiessani artikkelia kasvisruokailun autuaaksi tekevästä vaikutuksesta ja erityisesti sen kommentteja, en lainkaan ihmettele, että lapsia ei tehdä eikä synny.

Anselmi Jäärä 15.11.2018 - 10:13

Olen jo vanhempi mies. Yritän elää sen mukaan, että pystyisimme säästämään elämän lapsillemme ja lastenlapsillemme.
Yritän välttää muovin käyttöä mahdollisimman paljon, myin auton, ajelen fillarilla ja julkisilla. Voin paljon paremmin myös henkisesti.
Tunnen ainakin, että yritän tehdä jotakin maailman pelastamiseksi.

Tässä toinen kommentti:

Kavanaugh 15.11.2018 - 10:20

Salaatti ja kurkku taitavat olla ilamastolle kaikkein haitallisimmat kasvikset. Joskus kaupassa hävettää ostaa niitä, joutuu ostamaan vähän kuin salaa.

Tuollaiset ihmiset saivat aikoinaan jotain apua harhoihinsa, mutta nykyisin heille annetaan palstatilaa kuin missäkin Vartiotornissa. Nämä ihmiset ovat suora todiste, miksi meillä syntyy niin vähän lapsia. Meillä käytetään lapsisotilaita ilmastonmuutoksen vastaisessa sodassa. Ja kun omat eivät riitä, tuodaan partalapsia ulkomailta. Olemme luoneet yhteiskunnan, joka on feministin taivas.

snɯooʞoʞ

Uutisen mukaan, melkoinen joukko suomalaisia penaaleja on päätynyt valtionhallintoon tiedottajiksi. Mediakenttä on, kiitos digitalisaation, joutunut tielle, jolta nimismiehenkiharoita ei puutu. Tällä vuosikymmenellä on paljastunut (Marko Hamilo), että valtaosa suomalaisista toimittajista on poliittisesti vasemmistolaisia tai jopa äärisellaisia. Heidän uudet toimenkuvansa valtionhallinnon tiedottajina eivät ole omiaan lisäämään luottamusta valtionhallinnon puolueettomuuteen.

En pidä kauhean ongelmallisena sitä, että antinationalistisesti ajattelevat toimittelijat pääsevät julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin. Sekään ei mielestäni ole ongelmallista, että he pääsevät saarnaamaan omaa poliittista agendaansa, koska tässä blogiskenessä on ymmärretty jo pitkään, että mikään ei muutu. Tilanne on samankaltainen kuin 70-luvun Suomessa. Vasemmistolaisuus on niin läpikotaista, että kokoomuslaiset pitävät iteään oikeistolaisina. Valtaosa Suomen oikeistolaisina itseään pitävistä äänestää Kokoomusta, koska se luo mielikuvan Susanna Kosken ja Wille Rydmanin kaltaisista edustajistaan oikeistolaisina. Sinänsä ihan oikein antaakin, mutta mainituilla ei ole mitään valtaa Puolueessa.

Nykyisen laintulkinnan mukaan kaltaistani blogistia voidaan juuri ja juuri pitää päätoimittajan kaltaisessa vastuussa. En vertaa omia saavutuksiani Ilja Janitskinin luomaan MV-lehteen, mutta laillisesti saatan olla samassa vastuussa. Eli jos lukijamääräni pomppaisi nykyiseltä noin muutaman tuhannen lukijan tasolta kymmeniin tuhansiin lukijoihin, ymmärtäisin voivani olevan vaarassa joutua oikeuteen, koska kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kaunis savuava ase.

Keskustelin tällä viikolla erään menestyneen yritysjohtajan kanssa strategiasta. Hän kuvasi hyvin, että jokainen firma voi laittaa - ja jopa pitäisi laittaa - omille kotisivuilleen julkisesti nähtäväksi strategiansa. Vapaassa markkinataloudessa on useita yrityksiä, joilla on sama strategia. Strategiat eivät ole liikesalaisuuksia, vaan mahdollisille asiakkaille mahdollisimman avoimesti esitettävä haaste. Jokaisella yrityksellä strategian mielekkyyden paljastavat mahdollisten asiakkaiden mielipiteet. Se, mikä on jossain määrin yrityssalaisuuden alaista tietoa, on strategian toteuttamisen keinot.

Yrityksen strategia voi siis olla esimerkiksi tuottaa nälkäisille ihmisille libanonilaista ruokaa hygienisesti korkealla tasolla. Toimenpiteet, joilla saavutetaan riittävä hygieninen taso, riittävä libanonilainen makuelämys ja markkinointi oikeaan kohderyhmään on osa toimenpiteitä, joita ei haluta paljastaa muille. Nyt palaamme tuohon kirjoituksen alkuperäiseen uutiseen, jossa kerrottiin valtionhallinnon tiedottajien menneisyydestä eri toimituksissa.

Kun valtionhallinto palkkaa entisiä poliittisesti vasemmalle suuntautuneita penaaleja, se kuvastaa halusta luoda manipuloivaa (valikoivaa) tiedonvälitystä. Eli kyse ei ole kansalaisen etua ajavasta avoimesta valtionhallinnon tiedottamisesta, vaan kyse on virkamiesten oman maailmankuvan mukaisesta tiedottamisesta. Toki virkakunnalla on oikeus ja demokraattisessa valtiossa jopa velvollisuus tiedottaa omaa poliittista agendaansa - muutenhan olisimme Neuvostoliitossa, jossa tiedotuksen puolueellisuutta juuri kukaan ei kyseenalaistanut. Ongelma onkin siinä, että palkkaamalla radikaaleja vasemmistolaisia entisiä toimittajia valtionhallinto paljastaa oman arvomaailmansa. Sinänsä en ole huolestunut, koska suomalaisista alle 10% on oikeistolaisesti ajattelevia.

Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen muistuttaa, että oikeistolainen ajattelu on Suomessa aika harvinaista – vajaa kymmenen prosenttia suomalaisista on tutkimusten mukaan ajatuksiltaan oikeistolaisia. Enemmän vallitsee hyvinvointivaltiokeskeinen ajattelu.

Minulle käy oikein hyvin, että sosialismi on suomalaisten enemmistön ideologia. Ongelman tekee se, että he eivät anna toisinajattelijoille mitään turvaa. Heille luonnonoikeus on pahinta myrkkyä, ja sen kaatamiseksi kansalaisten kurkkuun he ovat palkanneet vasemmistolaisia tiedottajia. Minusta olisi hienoa, jos joku virasto palkkaisi Jukka Sakari Hankamäen tiedottajakseen. Sitten kuulisimme filosofisen tulokulman valtionhallinnon hoidosta.

Valkoinen nainen alistaa mustia naisia

Yhdysvalloissa on välivaalit, joita Helsingin Sanomat kommentoi ihmeissään. Lehtijuttuun on päässyt valokuva, jonka kuvatekstissä lukee "Trumpin kannattajissa on myös naisia".


Muissa medioissa kummastellaan, miksi "oikeistopopulistit" jatkavat nousukiitoaan Italiassa (Suomen Uutiset). Lukijoiden kommenteissa kauhistellaan, kuinka on mahdollista että ihmiset äänestävät oikeistoa:

Se että ihmiset eivät käy ulkomailla johtuu siitä että kokoomus ja muu oikeisto haluaa pitää kansan köyhänä ja tyhmänä koska muuten oikeiston kannatus romahtaisi kun ihmiset näkisivät maailmaa ja viisastuisivat eivätkä enää uskoisi oikeiston valheita

Jordan Peterson kävi Suomessa esitelmöimässä, ja Yle haastatteli häntä todeten miehen olevan "kiistelty" ja omaavan kytköksiä "äärioikeistolaiseen" alt-right -liikkeeseen. Jos jokin on toimittajan omaa ideologiaa vastaan, se on luonnollisesti oikeistolaista tai äärioikeistolaista. Asiaan kiinnitti huomiotaan myös professori Matti Viren Uuden Suomen blogissaan.

Yle otsikoi:

Yle Meksikossa: Elier kulkee siirtolaiskaravaanin matkassa, koska haluaa pojalleen tulevaisuuden Yhdysvalloissa – "Naapurustossani myydään huumeita kuin karamelleja"

Minusta ei ole millään tavalla Yhdysvaltain kansalaisten tehtävä avata ovensa näille hondurasilaisille, jotka eivät saa maataan kuntoon. Iran ja Venezuela ovat samanlaisia yhteiskuntia, jotka ovat romahtaneet oman ideologiansa paineen alla. Toinen islamin ja toinen entisen presidenttinsä Hugo Chavezin luoman chavismin. Jos Yhdysvallat menee noihin maihin asevoimin puuttuakseen toimintaan, sitä syytetään kolonialismista ja imperialismista. Jos se ei mene, sitä vaaditaan avaamaan rajansa.

Media julistaa suureen ääreen olevansa "luotettava" ja nojaavansa JSN:n journalistisiin ohjeisiin. Silti päivästä toiseen saa lukea tätä saastaa. Vasemmistolaisen maailmankuvan omaavat korkeasti koulutetut valkoiset naiset ja heikosti koulutetut värilliset naiset luovat nykyisen vasemmiston ytimen. Tässä omituisessa symbioosissa valkoiset naiset auttavat mustia naisia, jotka saavat pelastuksensa feminismistä. Feministien mukaan ei ole olemassa parempia ja huonompia ajatuksia, koska muuten he joutuisivat myöntämään, että valkoisen miehen luoma yhteiskunta on menestynyt inhimillisesti arvioiden kaikkein parhaiten. Sen myöntäminen on feminismin dogmien vastaista.

Aristokratia toimii demokratiaa paremmin?

Taas kerran törmäsin kysymykseen, mikä olisi parempi keino järjestää yhteiskunnan hallinto, kuin demokratia. Oletin, että työväen diktatuuria ei laskettu paremmaksi, joten tarjosin perustuslaillista tasavaltaa. Yhdysvalloissahan presidentillä on erittäin laajat valtaoikeudet, kuten myös Britannian kuninkaalla tai kuningattarella. Niin Yhdysvalloissa kuin Englannissakin on kaksipuoluevalta, eli jommalla kummalla puolueella on aina parlamentin enemmistö.

Enemmistön tyrannia voi johtaa Curley-ilmiöön, jossa valtaa pitävät lahjovat äänestäjiään tai vallan ääripäiden vuorotteluun, kuten islamin tapauksessa esimerkiksi Iranissa tai Afganistanissa. Välillä naiset näyttävät sääriään mekoissaan ja välillä miehet katkovat sääriään esittelevien naisten päitä. Valta vaihtuu kuin afrikkalaisessa palatsissa eli väkivaltaisesti.

Miksi Amerikassa ja Englannissa valta vaihtuu verettömästi? Siis sen lisäksi, että valtaa käyttävät kuningas/presidentti ja demokraattisesti valittu pääpuolue. Merkittävä tekijä on tietenkin kirkko, jonka opettama kristillinen moraali ei kannusta tappamaan omiaan, saati vääräuskoisia. Toinen merkittävä tekijä on riippumaton media, vaikka tällä hetkellä erityisesti vasemmisto (liberaalit, sosialistit - you name it) tekee kaikkensa rajoittaakseen sananvapautta. Mukaan taisteluun liberaalit ovat saaneet sekä suuryhtiöt ("Two more platforms have suspended Gab in the wake of Pittsburgh shooting") että oikeusistuimet ("Gatestone Institute: European Human Rights Court Backs Sharia Blasphemy Law".

Erityisen merkittävää läntisten suurvaltojen - Englannin ja Yhdysvaltain - menestykselle on tiukka pidättäytyminen perustuslakiin. Tälle ajalle tavanomaista on, että perustuslakia halutaan kaventaa molemmissa maissa. Yhdysvalloissa kiista kiteytyy erityisesti aseisiin ja terveysvakuutukseen. Englannissa monarkiaa halutaan arkipäiväistää ja sallia avioerot kuninkaallisille.

Jäin pohtimaan, miksi Suomessa ja Englantia lukuun ottamatta kaikissa maissa hallinto on niin vakavasti kriisissä, että europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaarikin uskoo EU:n pysäyttämättömän hajoamisen jo alkaneen. Visegrad-maiden poliittiset linjaukset yhdessä Italian kanssa ovat Brysselin mielestä populistisia - siis demokraattisia. Brysselin valta perustuu siihen, että se tekee päätökset täysin epädemokraattisesti ja runnoo ne läpi demokraattisesti valituissa parlamenteissa ja palkitsee ne poliitikot, jotka runnomisen läpi suorittavat.

Englannissa pääministeri ja kuningas/kuningatar valvovat toisiaan (perustuslaillinen monarkia). Pääministerin johtama kabinetti tekee käytännön toimenpiteitä ja kruunupää valvoo, että kabinetti noudattaa perustuslakia. No, periaatteessa perustuslakia eli käytännössä vakiintuneita toimintatapoja.

Suomessa ja muissa EU-maissa pääministerillä ei ole vastaavaa rajoitinta. Kaikissa muissa EU-maissa pääministerin valta on rajoittamaton, jos äänisosuus nousee yli 50%:n. Jos se jää alle - kuten yleensä jää - pääministeri joutuu ostamaan valtansa muilta puolueilta. Nykyisessä EU:ssa se tarkoittaa hyvinvointivaltion, feminismin ja tasa-arvon kritiikitöntä hyväksymistä.

Kommunismia kehiin, sanoi Weijo

Hesarissa (linkki) apulaisprofessori Henri Weijo kirjoittaa, että on väärin antaa yksittäiselle kansalaiselle mahdollisuus ohjata omilla kulutustottumuksillaan sotaa ilmastonmuutosta vastaan:

Suureksi ilmastosankariksi saatetaan mieltää lentokoneella matkusteleva kirpparivegaani eikä koko elämänsä nuukaillutta pienituloista.

Kulutusvalintojen korostaminen antaa äänestäjälle falskin tunteen, että hän tekee jo osansa ilmaston hyväksi, ja unohtaa poliittisen muutoksen tarpeen.

Vastakkain ovat siis klassisen liberalismin mukainen filosofia yksilönvapaudesta ja sosialistiseen ideologiaan lukeutuvan fascismin näkemys yhteiskunnasta elävänä organismina, jossa yksilön tehtävä on solutasolla edistää viisaan eliitin hallitsemaa universumia.

Hiilidioksidin ja elintason yhteys on kiistaton. Kun Weijo haluaa kieltää kuluttajan oikeuden tehdä itseään koskevia päätöksiä, hän haluaa suomeksi sanottuna kommunismia. On häkellyttävää, että meillä äärivasemmistolaiset mielipiteet saavat näin avoimesti julistaa ideologiaansa ilman, että niihin puututaan. Vastaavanlainen ideologinen vastakkainasettelu on länsimaisen elämäntavan ja islamin kesken. Eikä islamia saa arvostella sen enempää.

On traagista, että suomalainen kommunisti on opiskellut apulaisprofessoriksi asti, koska se antaa mielikuvan, että koulunkäynti on turhaa. Jos 2018 ihminen ei tajua kaikkien opintojensa jälkeenkään edustavansa äärimmäisen vaarallista ideologiaa, meidän koululaitoksessamme on jotain vakavalla tavalla pielessä.

Arkista rasismia Lontoossa

Nostan hattua Ilta=Sanoman penaali Suvi Kerttulalle. Hän on kirjoittanut aivan loistavan kuvauksen "uteliaan" EU-eliitin feministisen ideologian synnystä, kehityksestä ja nykytilanteesta. Kerttula on haastatellut entistä Yleisradion ja nykyisin SDP:n rahoittaman Demokraatin toimittajaa Eeva Lennonia (os. Karikoski).

Lennon kertoilee 50-luvun edistyksellisten sosialistien nuorten elämää, joka vähitellen hänen ikäluokkansa noustessa valtaan polki alleen kansallisvaltiot äärivasemmistolaisen feminismin nimissä. Lennonin miehen perhe oli täynnä terroristeja ja Lennonin omin sanoin aiheutti useiden englantilaisten sotilaiden kuoleman terrori-iskuilla.

Varsinainen helmi tai jopa Afrikan Tähti majailee seuraavassa Lennonin toteamuksessa:

BREXIT on Eeva Lennonin mielestä jotakin aivan uskomatonta. Sen jäljet heijastuvat myös hänen arkeensa.

– Nämä työhuoneen ikkunat pitäisi pesettää, mutta ei löydy enää pesijää brexitin takia. Minulla oli ennen bulgarialainen insinööri, joka pesi, Lennon esittelee yläkerran makuuhuonettaan.

On vaikea kuvitella elitistisempää ja rasistisempaa näkökantaa. Lennon suree, että hän ei enää voi pesettää ikkunoitaan insinöörillä. Sillä koulutuksella ikkunanpesijän kuuluisi nostaa kotimaataan pois alhostaan, eikä pestä varakkaan lontoolaisrouvan ikkunoita. Lennonin lapset, jotka ovat artikkelin mukaan menestyneitä toimittajia, ei feminismin nimissä saa tietenkään velvoittaa huolehtimaan äitinsä asunnosta - valde on vastuussa jopa likaisista ikkunoista.

Likaiset ikkunat saa puhtaaksi neljällä tavalla: pese itse, maksa sellainen palkkio että pesijöitä riittää, pyydä apua tai siedä uusi normaali ikkunoiden läpinäkyvyydessä. Kaikki matalapalkka-alaa tuntevat tietävät, että myynnin pahin este on "jätä tekemättä" eli tee se itse. Ei ole pakko ostaa euron purilaista Mäkkäristä - voit myös ostaa parin euron jauhelihapakkauksen ja tehdä itse siitä burgerit kolmelle päivälle. Myös ikkunoista valo tuleee läpi, vaikka lasit olisivat rasvaisia ja pölyisiä.

Eeva Lennonin haastattelu on surkeiden sattumusten käsikirja. Lennon halusi ulkoistaa lastensa hoidon ja kasvatuksen valtiolle, joka Brexitin kautta petti Eevan ja jätti hänelle likaiset ikkunat ilman puoli-ilmaista bulgarialaista lasinpesijäänsä. Naurattaisi, jos en pohtisi tuon bulgarialaisen insinöörin omanarvontuntoa. Eeva on kuin puuvillaplantaasin matriarkka, joka suree mennyttä maailmaa.