sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Arkista rasismia Lontoossa

Nostan hattua Ilta=Sanoman penaali Suvi Kerttulalle. Hän on kirjoittanut aivan loistavan kuvauksen "uteliaan" EU-eliitin feministisen ideologian synnystä, kehityksestä ja nykytilanteesta. Kerttula on haastatellut entistä Yleisradion ja nykyisin SDP:n rahoittaman Demokraatin toimittajaa Eeva Lennonia (os. Karikoski).

Lennon kertoilee 50-luvun edistyksellisten sosialistien nuorten elämää, joka vähitellen hänen ikäluokkansa noustessa valtaan polki alleen kansallisvaltiot äärivasemmistolaisen feminismin nimissä. Lennonin miehen perhe oli täynnä terroristeja ja Lennonin omin sanoin aiheutti useiden englantilaisten sotilaiden kuoleman terrori-iskuilla.

Varsinainen helmi tai jopa Afrikan Tähti majailee seuraavassa Lennonin toteamuksessa:
BREXIT on Eeva Lennonin mielestä jotakin aivan uskomatonta. Sen jäljet heijastuvat myös hänen arkeensa.

– Nämä työhuoneen ikkunat pitäisi pesettää, mutta ei löydy enää pesijää brexitin takia. Minulla oli ennen bulgarialainen insinööri, joka pesi, Lennon esittelee yläkerran makuuhuonettaan.
On vaikea kuvitella elitistisempää ja rasistisempaa näkökantaa. Lennon suree, että hän ei enää voi pesettää ikkunoitaan insinöörillä. Sillä koulutuksella ikkunanpesijän kuuluisi nostaa kotimaataan pois alhostaan, eikä pestä varakkaan lontoolaisrouvan ikkunoita. Lennonin lapset, jotka ovat artikkelin mukaan menestyneitä toimittajia, ei feminismin nimissä saa tietenkään velvoittaa huolehtimaan äitinsä asunnosta - valde on vastuussa jopa likaisista ikkunoista.

Likaiset ikkunat saa puhtaaksi neljällä tavalla: pese itse, maksa sellainen palkkio että pesijöitä riittää, pyydä apua tai siedä uusi normaali ikkunoiden läpinäkyvyydessä. Kaikki matalapalkka-alaa tuntevat tietävät, että myynnin pahin este on "jätä tekemättä" eli tee se itse. Ei ole pakko ostaa euron purilaista Mäkkäristä - voit myös ostaa parin euron jauhelihapakkauksen ja tehdä itse siitä burgerit kolmelle päivälle. Myös ikkunoista valo tuleee läpi, vaikka lasit olisivat rasvaisia ja pölyisiä.

Eeva Lennonin haastattelu on surkeiden sattumusten käsikirja. Lennon halusi ulkoistaa lastensa hoidon ja kasvatuksen valtiolle, joka Brexitin kautta petti Eevan ja jätti hänelle likaiset ikkunat ilman puoli-ilmaista bulgarialaista lasinpesijäänsä. Naurattaisi, jos en pohtisi tuon bulgarialaisen insinöörin omanarvontuntoa. Eeva on kuin puuvillaplantaasin matriarkka, joka suree mennyttä maailmaa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Maailmanlopun meininki - 10 vuotta aikaa

Maailmanlopun ennustamisen huono puoli on se, että jos maailmanlopun ennustaa liian kauas, ei saa kuin hullun paperit, mutta vastaavasti liian lähelle ennustaminen on riskaabelia, koska valtaosa ihmisistä pääsee aitiopaikalta näkemään huijauksen. Esimerkiksi tämä Sirpa Kulosen uutinen yhdentoista ja puolen vuoden takaa on ehdottomasti muistamisen arvoinen:



Artikkelin on julkaissut tuolloin Iltalehdessä toiminut Sirpa Kulonen. Itse uutisessa Sirpaa ei enää mainita, mutta Pikkupojan blogissa asia on muistissa. Sirpan artikkeli on sen verran lyhyt, että kopioin sen tänne kokonaisuudessaan, koska voisi olettaa Iltalehden hävittävän moisen ennustuksensa:
– Aika on loppumassa, YK:n ilmastosopimusjärjestön UNFCCC:n pääsihteeri Yvo de Boer sanoo.

Samoilla linjoilla on ranskalainen ilmastotutkija Jean Jouzel..

– Puhumme nyt aikataulusta, jossa ”tulevat sukupolvet” ovat jo olemassa — he ovat lapsia, jotka ovat tällä hetkellä päiväkodissa tai esikoulussa.

Miehet osallistuvat Pariisissa käynnissä olevaan hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n kokoukseen, joka julkaisee raporttinsa huomenna. Samaan arvovaltaiseen seurueeseen kuuluu yhdysvaltalainen huipputukija Jerry Mahlman, joka pitää raportin todisteita ilmastonmuutoksesta vakuuttavina.

– Savuava ase makaa pöydällä tälläkin hetkellä.

Mahlmanin kanadalainen virkaveli Andrew Weaver menee vielä askeleen pidemmälle ja toteaa:

– Kyseessä ei ole vain savuava ase, vaan ilmasto on kuin pataljoona galaksienvälisiä savuavia ohjuksia.

Satojen miljoonien joukkopako

Tutkijoiden mukaan kasvihuonekaasujen lisääntyminen tekee ilmastonmuutoksen pysäyttämisen mahdottomaksi jo kymmenessä vuodessa. Jos siinä ei onnistuta, suuri osa planeettaa voi muuttua asumiskelvottomaksi.

Edessä voi olla satojen miljoonien ihmisten joukkopako yhä kuumemmiksi ja kuivemmiksi käyviltä päiväntasaajan alueilta. Lisäksi suuret maa-alueet ovat vaarassa jäädä nousevan meriveden alle napajäätiköiden sulaessa.

Euroopassa kesistä voi tulla sietämättömän kuumia etenkin Välimeren alueella. Pohjois-Eurooppaa ja Britanniaa taas uhkaavat kuivat kesät ja märät, myrskyiset talvet.

Luonto menossa sekaisin

Tutkijoiden suurimpiin pelkoihin kuuluu se, että lämpötilojen nousu ja kasvihuonekaasujen lisääntyminen sekoittavat luonnon omat kontrollijärjestelmät.

Vielä toistaiseksi maapallon metsät ja meret pystyvät imemään noin puolet ihmiskunnan tuottamasta hiilidioksidista. Kun hiilidioksidimäärä kasvaa ja maaperä kuivuu, mikrobit voivat alkaa hajottaa maahan kerääntynyttä eloperäistä ainesta. Silloin metsät muuttuisivat kasvishuonekaasujen tuottajiksi.

Lisäksi merien kyky imeä hiilidioksidia laskee nopeasti niiden lämmetessä.

– Meidän täytyy varmistaa, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nouse enää vuoden 2015 jälkeen ja että se laskee siitä lähtien kolme prosenttia vuodessa, sanoo saksalaistutkija Malte Meinshausen.
Koska ilmaston lämpeneminen antaa oikeutuksen päättää ihmisten kohtaloista, muiden elämään nokkansa työntäville se on kuin lottovoitto. Mantraa ei lakata hokemasta vaan sitä toistetaan kahta kauheammin. Uusi viritys onkin sitten tämä:

Iltasanomien penaali Jari Alenius siinä toistaa Sirpa Kulosen virheen, mikä luonnollisesti herättää hilpeyttä jo tässä vaiheessa rataa.

Hiilidioksidipäästöistä noin 40% tulee ruoan tuotannosta. Jos ajatuksen kanssa seuraa hiilidioksidipitoisuuden ja väestömäärän muutosta, voi huomata mikä on ainoa keinoa ratkaista ongelma, jos sellaisena pitää ihmisen ilmakehään laskemaa hiilidioksidia (kuvat alla Hesarin jutusta Nauru-saaresta).


Punavihreä suvaitsevaisto jaksaa pelotella. että mikäli valkoinen heteromies ei lopeta autoiluaan ja grillaamistaan, köyhien maiden siirtolaiset valloittavat kotimme ja linnamme ilmaston lämpenemisen tuhottua heidän syntymämaansa. Tähän kun lyödään päälle arviot, joiden mukaan joka kolmas länsimainen työpaikka katoaa roboteille 2020-luvulla, meillä on ihan helvetin moinen vyyhti ratkottavanamme. Tyyntä myrskyn edellä, millaisina nämä vuodet tullaan tulevaisuudessa muistamaan.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Kannatan yleislakkoa - lue miksi

Ilta=Sanomien poliittinen toimittaja Timo Haapala kirjoittaa, että ay-liikkeiden oikeus järjestää lakko poliittisten tavoitteidensa edistämiseksi tulisi säätää laittomaksi. Hän toteaa, että Ruotsissa ja muissa Länsi-Euroopan maissa näin on, pois lukien Välimeren maat. Lakkoilu haittaa suomalaisten yritysten toimitusvarmuutta maailman markkinoilla ja vähentää valtion verokertymää.


Fascismissa valtio edellyttää työntekijöiden ja työnantajien järjestäytymistä eli kannustaa korporaatioiden välisiin sopimuksiin työehdoista. Mussolinin Italiassa fasces eli vitsakimppu symboloi kimpun vahvuutta ja hennon varvun heikkoutta yksinään. Työntekijän kuuluminen ammattiliittoon eli kiltaan oli jopa edellytys työpaikan saamiselle. Suomessa valtio tukee ay-jäsenmaksuja verovapaudella ja siten kannustaa työväkeä järjestäytymään. Työnantajia valtio myös kannustaa korporaation jäseneksi edellyttämällä yleissitovuutta työehtoihin eri toimialoilla.

Paperiliiton Jouko Ahonen järjesti vuonna 2005 pistelakkoja eri paperiteollisuuden tuotantolaitoksilla, mikä sai lopulta paperiteollisuuden ryhtymään työsulkuun, joka kesti kuusi viikkoa. Paperiteollisuus oli jo havahtunut paperin kulutuksen laskuun, ja se halusi murtaa paperiliiton yksinoikeuden tuotantolaitostensa työehtosopimuksiin parantaakseen muutosvalmiuttaan tulevassa murroksessa.

Työtaistelun jälkeen suomalaisessa paperiteollisuudessa tapahtui merkittävä strateginen muutos, joka lopetti sanomalehtipaperin valmistamisen ja kasvatti kartongin ja päällystetyn paperin tuotantoa. Nykyisin suomalainen paperiteollisuus on hyvin kannattavaa liiketoimintaa, joskin suurinvestoinnit ovat kohdistuneet matalan jalostusarvon selluteollisuuteen. Suomalaisen puun käyttö on laskenut huippuvuosistaan kymmenkunta prosenttia, mutta sen osuus kansantuotteesta on kasvanut korkean jalostusasteen elektroniikkateollisuuden (lue: Nokia) valmistuksen hiipuessa.


Lakko on vapaan yhteiskunnan perusoikeus. Työntekijällä on oikeus järjestäytyä ja järjestäytyneillä työntekijöillä on sama oikeus lakkoon kuin yksittäiselläkin työntekijällä. Fascismissa - joka on siis sosialismia - valtio rajoittaa lakko-oikeutta turvatakseen korporatistisen rakenteen säilymisen. Poliitikot haluavat turvata suuryritysten veronmaksukyvyn. Kiitokseksi suuryritysten työrauhan tukemisesta (lue: riskien leikkaamisesta) poliitikot edellyttävät yritysjohdolta kohtuullisuutta omiin palkkoihinsa. Sen suurempaa syntiä ei suomalainen yritysjohtaja voi poliitikkojen mielestä tehdä, kuin nostaa suurta palkkaa. Samaa palkkamalttia poliitikot eivät edellytä ay-johtajilta, koska iso osa korporatismia kannattavista poliitikoista omaa ay-taustan.

1950-60 -luvuilla Merimiesunionin johtaja Niilo Wälläri vauhditti radistien ja konemiesten jokatalvisilla lakoilla jäänmurtajien automatisointia niiin tehokkaasti, että nykyisin koko radistien ammattikunta on laivoilta kadonnut teknologisen kehityksen myötä. Satamien ahtaajien lakkoherkkyys on sekin koneiden käytön myötä vähentänyt työvoiman tarvetta ja sitä myötä AKT:n neuvotteluvaltaa. Sama ilmiö on tapahtunut jokaisella alalla, jossa ay-liitot ovat innostuneet lakkoilemaan. Lakko paljastaa liike-elämässä pullonkauloja, johon yritykset vastaavat muuttamalla toimintatapojaan. Suuryritykset automatisoivat ja siirtävät toimintojaan ulkomaille sekä etsivät uusia liiketoimintamalleja. Lakot pakottavat suuryrityksiä tehostamaan toimintaansa.

Kannatan ehdottomasti kaikenlaista lakkoilua, koska se on paras tapa nakertaa korporatismia. EU:n johtoon pyrkivä Alexander Stubb totesi äskettäin (Helsingin Sanomat):
”Huolestuttaa, miten pääsemme ylimenokauden yli. Miten ihmisarvo säilyy kun robotit tai tekoäly voivat tehdä työt, joita ihmiset tekivät ennen? Lisäaikaa vapautuu, mutta se ei saa johtaa toimettomuuteen. Digitaalinen vallankumous voi johtaa paljon pahempaan vihanlietsomiseen kuin missä ollaan nyt.”
Tämä on ehkä ainoa asia, jossa olen Stubbin kanssa täysin samaa mieltä. Feministien ja muslimien lietsoma viha perinteistä länsimaista perhekäsitystä vastaan on tällä hetkellä tyyntä ennen myrskyä. Arvioiden mukaan 2020-luvulla joka kolmas nykyisistä palvelualan työtehtävistä korvataan roboteilla ja automatiikalla. Ennen niin arvostetut ammatit kuin rakennusmiehet, kirjanpitäjät, tilintarkastajat, juristit ja lääkärit menettävät asemansa roboteille. Jopa ruokaa voidaan valmistaa koneilla paljon nykyistä halvemmalla, mikä onkin välttämättömyys jotta työttömien suuri armeija saadaan tulevaisuudessa ruokittua.

Kannustan kaikkia työläisiä lakkoilemaan nyt, kun ensi vuosikymmenellä sellaista herkkua ei enää ole tarjolla.

perjantai 28. syyskuuta 2018

PVL sai shariaa



Hovioikeus määräsi Pohjoismaisen Vastarintaliike PVL:n kielletyksi lain vastaisena.
Hovioikeus perustelee päätöstä muun muassa sillä, että yhdistys ei pidä kaikkia ihmisrotuja samanarvoisina, ihannoi fasismia, on juutalaisvastainen ja loukkaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Hovioikeuden mukaan PVL tosiasiallisesti hyväksyy yhdistyksen ja sen arvojen puolesta tehdyn väkivallan ja rikollisen menettelyn. Tällainen toiminta ei nauti yhdistyslain suojaa.
Suomessa on lukuisia islamilaisia yhdistyksiä, jotka täyttävät samat seikat muodollisesti ja tosiasiallisesti. Suomi seuraa tosiasiallisesti Ruotsin Valitustuomioistuimen päätöstä, joka kumosi Gazan alueelta olevan miehen karkotuksen, vaikka mies oli määrätty maasta karkoitettavaksi. Perusteena oli, että mies oli syyllistynyt polttopulloiskuun 10-15 muun miehen kanssa Göteborgin synagogaan joulukuussa 2017.

Oikeus perusteli, että syyllistyessään islamin mukaiseen tuhotyöhön juutalaisia vastaan, mies oli syyllistynyt kaikkien juutalaisten silmissä rikokseen, ja siten olisi mahdollista, että Israel saattaisi rangaista miestä, mikäli hänet karkotettaisiin Gazaan. Vaikka Hamas on EU:n päätöksellä todettu terroristijärjestöksi, mies olisi tuomioistuimen mukaan ollut suuremmassa vaarassa Israelissa kuin Gazassa.

Valitustuomioistuin ei edes kysynyt Israelista, miten he toimivat miehen kanssa, vaan se lähtökohtaisesti oletti, että Israel rankaisee häntä. Se siis laillisti rasistisen rikoksen Ruotsissa, jos tekijä on palestiinan arabi ja uhri kuka tahansa juutalainen. Se alistui shariaan islamilaisen maahanmuuton seurauksena.

Vaikka Suomen ja Ruotsin tuomioistuimet linjasivat, että rasismi on laitonta, ne samalla tulivat linjanneeksi, että samasta rasistisesta rikoksesta muslimi saa lievemmän rangaistuksen kuin kristitty. Se, jos mikä on rotuerottelua, rasismia, valkoisia kohtaan.

[HUOM: muutettu tekstiä siltä osin, että PVL ei ole rekisteröity yhdistys, eikä hovioikeuden päätös siis poista sitä yhdistysrekisteristä, kuten olin kuvitellut. Tämähän tulee siis vielä hullummaksi, koska miten ylipäätään jonkun yhdistyksen toiminta voidaan kieltää? Eihän moottoripyöräkerhojakaan ole saatu kiellettyä, vaikk niiden yhteydet järjestätyneeseen rikollisuuteen ovat yleisessä tiedossa.]

maanantai 24. syyskuuta 2018

Kokoomus ja Putin

Viranomaisten yhteisisku Airiston Helmi Oy:n omistamiin kiinteistöihin Turun saaristossa pakotti taas kerran miettimään, kuinka helvetin saamattomia vätyksiä suomalaiset poliitikot ovat. Toimiakseen, kansanvalta tarvitsee vahvat instituutiot. Niitä ovat poliitikkojen ja virkamiesten eli toimeenpanijoiden lisäksi media ja kirkko. Reijo Tossavainen ja Suna Kymäläinen ovat Kaakkois-Suomesta pitäneet esillä Venäjän valtapolitiikkaan liittyviä ongelmia.

Vuoden 2015 siirtolaisten vastaanotto paljasti, mistä suomalaiset poliitikot on tehty. Ja vellihousuja kun ovat, tuomitsevat omia kansalaisiaan rangaistuksiin, jos mokomat uskaltavat protestoida tehtyjä virheitä. Suomeksi sanottuna paskotaan housuun ja lyödään turpiin kun joku asiasta huomauttaa.

Ensimmäinen kysymys kuuluu, miksi virkamiehet ottivat asian hoitaakseen? Kun poliitikot eivät sormea nostaneet Venäjän suorittamalle agressiolle, virkakunnan oli pakko tarttua haasteeseen. Laki maa-alueen omistamisen rajoittamisesta EU:n ulkopuolisille on ollut vuosikymmenen ministeriöissä pyörimässä, mutta ilman poliittista ohjausta asia on jäänyt heitteille. Kunnes nyt joku virkakunnassa keksi ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

Toisin kuin Mikko Kärnä, en pidä uskottavana syvälle Suomen saaristoon rakennettua salaista sukellusveneiden huoltopaikkaa. Mutta päivän selvää on, että Venäjä rakensi omaa pientä sotilastukikohtaansa Paraisille. Toinen kysymys kuuluu, miksi Venäjä provosoi näin räikeällä tavalla maata, joka on ainoa sen naapureista ilman sotilaallista uhkaa? Venäläinen yhteiskunta on tietyllä tavalla vainoharhainen, koska Neuvostoliiton pitkä historia opetti kansalle, että yhteenkään ihmiseen ei voi luottaa. Suomalaisille päin vastoin opetetaan pienestä pitäen, että aikuisia tulee kunnioittaa ja rehellisyys maan perii. Vielä 2000-luvulla Helsingin Sanomissa ylpeiltiin, kuinka rehellisiä suomalaiset ovat ja tehtiin testi, jossa lompakko jätettiin Helsingin keskustassa puiston penkille.

Kolmas kysymys kuuluu, mitä Venäjä suunnitteli Airistolle? Meriväylien varteen muodostetut linnoituksen kaltaiset tukikohdat eivät paljoa arvuuttelua vaadi. Kreml tuijottaa Natoa yksisilmäisesti kuin härkä punaista liinaa. Kaikki muu sen näkökentässä hämärtyy ja muuttuu toissijaiseksi. Jos suomalaiset haluavat tosissaan suututtaa Moskovan, Nato-jäsenyys on siihen nopein keino. On suorastaan järkyttävää, että Airiston Helmi oli ja on edelleen Suomen ulkoraja. Sen kiinteistöille saa lentää helikopterilla ulkomailta. Jos veikata saa, niin rajavartiolaitosta tuskin on saarella näkynyt tarkastamassa saapujien passeja.

Joka kerta kun Venäjän johdon tempaukset äryttävät suomalaisia, osa kansasta kääntyy Nato-jäsenyyden kannattajaksi. Itse en kannata Nato-jäsenyyttä, koska en halua Suomeen sotilaita, jotka eivät ole kuuliaisia suomalaisille kuin käskystä. En venäläisiä enkä amerikkalaisia. Saati saksalaisia tai ruotsalaisia, jotka 2015 eivät kyenneet turvaamaan edes omia rajojaan vihamieliseltä invaasiolta. Jos suomalaiset eivät koe maataan puolustamisen arvoiseksi, se joutaa hävitä pois kartoista.

Miten sattuikaan, että poliitikot haluavat kieltää suomalaisilta aseet, mutta sallisivat niiden käytön ulkomaisille? Miten sattuikaan, että meidän puolustuksemme kulmakiveksi muodostunut ase poistetaan käyttövalikoimasta Ottawan sopimuksella, mutta Venäjälle se jäi. Airiston Helmi ajelee Suomen laivaston tunnuksilla maalatuilla laivoilla keskellä Suomea, mitä voi pitää jonkinlaisena puolustusvoimien häpeäpilkkuna. Jopa poliisin tunnusten lainaaminen on rangaistavaa, mutta armeijan ei.

Kaikkein ongelmallisin puolue Suomessa on Kokoomus, joka on yhtä vasemmalla kuin Vihreät kieltäytyessään hallitustyöstä Jussi Halla-ahon kanssa. On järkyttävää, että sen merkittävin yhdistys käyttää iskulauseenaan sosialistien sata vuotta sitten omaksumaa tunnusta "edistys". Sen johtava ellei peräti ainoa ideologi on entinen demari ja sen ajama talouspolitiikka on kuin Itä-Saksasta.

Lopuksi kehotan jokaista lukijaani lukemaan tuon edellisen kappaleen viimeisen linkin. Siinä Peter Nyberg selkeästi kertoo, mikä on suomalaisten tulevaisuus. Vaihtoehdot ovat euron hajoaminen tai liittovaltio, koska kolmas vaihtoehto (asioiden sopiminen) ei ole onnistunut kuin yhden kerran. Ja sekin onnistui vain aseella uhaten.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Neekeri melkoisella varmuudella

Lasitalon Pravdassa on Kari Räisäsen kirjoittama uutinen urheiluvaatettaja Niken uudesta markkinointikampanjasta. Siinä NFL:stä ulos joutunut Colin Kaepernick on yhtiön uusi mainoskasvo. Uutisessa todetaan
Kaepernick on se pelaaja, joka ensimmäisenä ryhtyi polvistumaan otteluissa Yhdysvaltain kansallislaulun aikana. Kaepernick kertoi eleellään protestoivansa poliisiväkivaltaa ja rotujen välistä epätasa-arvoa.
Itse hämmästyin eniten sanavalintaa "rotu", koska rotujahan ei valtamedian mielestä ole. Jos rodut ovat epätasa-arvoisia, niin miksi valkoisia amerikkalaisia ei suojella kaukoidän maahanmuuttajilta, joilla on korkeampi älykkyysosamäärä, koulutus ja tulotaso kuin valkoisilla? Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että mustilla on matalin älykkyysosamäärä, koulutus ja tulotaso? Miten nuo muuttujat korreloivat niin hyvin keskenään - onko korkeampi älykkyys syy vaurauteen ja sivistykseen vai johtuuko vauraudesta älykkyys ja sivistys vai sivistyksestä lykkyys ja vauraus?


Uutisessa perustellaan Niken päätöstä sillä, että nuorissa ikäluokissa ei-valkoisia on enemmän kuin valkoisia. Vaikka mustat ja hispaanot ovat vähäisempiä ostovoimaltaan, heitä on soveliasta käyttää Niken kampanjassa heidän rotunsa vuoksi. Mistä seuraa se, että Nike toimii avoimen rasistisesti ja käyttää häikäilemättä hyödyksi Kaepernickin rotua. Vaikka amerikkalaisten enemmistö on valkoisia, ja he ovat ostovoimaisempia, valkoisen supertähden käyttö mainonnassa ei ole hyväksyttävää hänen rotunsa perusteella.

Yrityksen markkinointi kohdistuu aina omaan asiakasryhmään. Autokaupassa markkinointi on usein "käänteistä", eli automerkit pyrkivät viestimään auton omistajan naapurustolle, minkälaisella autolla naapuri ajaa. Esimerkiksi BMW:n sporttinen imago ei ole kohdennettu BMW:n ostajalle vaan naapureille, että tässä menee urheilullinen auto. Jos ihminen kokee olevansa "urheilullinen", hän hankkii auton, joka vahvistaa sitä mielikuvaa ympäristöönsä.

Niken tapauksessa markkinoinnilla osoitetaan, että Nike on "suvaitsevainen", mutta se kääntyy helposti niin päin, että Nike on rotutietoinen eli suomeksi sanottuna rasistinen. Nike haluaa painottaa olevansa mustien vaatettaja. Nike on NFL:n pääsponsori, ja NFL:n suurin yleisö koostuu valkoisista. Pelaajista valkoisia on suunnilleen puolet (joskin pelinrakentajista vain harva on värillinen), joten Nike politisoi urheilua tavalla, jota ei aikaisemmin ole pidetty suotavana, kuten tämä legendaarinen "Höyry" Häyrisen selostus osoittaa.


Niken markkinointikampanja ei olisi saanut hyväksyntää, jos se olisi valinnut mainoskasvokseen umpimustan Michael Vickin, joka kehotti Kaepernickiä leikkaamaan afrotötterönsä pois, jos halajaa takaisin liigaan. Vick joutui myöhemmin pyytämään anteeksi tokaisuaan, koska viihdemaailma ottaa tiukasti kantaa politiikkaan.

Stalin pyyhki kuvista pois vastustajiaan, mutta niin tekee myös Hollywood. Elokuvista poistetaan kohtauksia, jotka eivät tue liberaalin vasemmiston tavoitteita. Kuulennosta kertovasta elokuvasta jätettiin pois kohta, jossa Amerikan lippu lyödään Kuun pintaan (nationalismi). Schindlerin listasta jätettiin pois tosiasia, että Oskar Schindler osti aseita juutalaisilleen, jotta he voisivat puolustaa itseään (aseenkanto-oikeus). Titanicista jätettiin pois kohta, jossa rouva Straus kieltäytyi nousemasta pelastusveneeseen ja pysyvänsä loppuun asti miehensä rinnalla (feminismi). 9/11 elokuvaan ei mahtunut kohta, jossa lento 93:n sankari rukoili samoin kuin Pearl Harbor-elokuvasta presidentti Rooseveltin lausahdus "so help us God" (kristinusko).

Voittaja kirjoittaa historian, ja tämän hetken voittajia ovat viihdemaailman yritykset. Niiden poliittinen agenda on niin ilmiselvän räikeä, että se muistuttaa jo Stalinia, joka retusoi kuvista vastustajansa sitä mukaa kuin heidät eliminoitiin. Nike käytti valtaansa ja otti värillisen miehen kasvot omakseen.

Tutkimuksen mukaan X-sukupolvi (1995 jälkeen syntyneet) ei hyväksy Niken liberaalidemokraattista poliittista linjausta. X-sukupolvi on konservatiivisin sukupolvi sataan vuoteen. Kannattaisiko jonkun kysyä, miksi?

tiistai 4. syyskuuta 2018

Vihreät: "Olimme väärässä 80-luvulla"

1980-luvun alussa Vihreän liikkeen aktiivit päättivät lähteä politiikkaan. Vihreä lanka kuvaa puolueen muutoksen hienosti:
Alkuvihreät oli varsin erilainen kuin nykyinen Eurooppa-myönteinen kaupunkipuolue.

Vihreät vastusti hanakasti EU:ta vielä 1980-luvun lopulla. Pelkona oli, että ympäristönsuojelu heikkenee EU:n myötä. Lisäksi EU:n nähtiin edustavan globaalia kilpailukykyä painottavaa kasvupolitiikkaa, jota vihreät vastustivat.

Yksi vihreiden vaihtoehtoliikkeen juurista, Helsinki-liike ja sen myöhempi versio Vaihtoehtoinen Helsinki, torjuivat pääkaupungin kasvua. Liike vastusti muun muassa sataman kasvattamista, tiiviimpää rakentamista ja ihmisten pakkautumista Helsinkiin.

Helsinki-liikkeessä vaikutti moni vihreän liikkeen keskushahmoista, kuten Soininvaara ja Komsi.
Vihreät on tehnyt niin massiivisen takinkäännön, että jopa Soinin hillotolppa näyttää kuivalta kuin Exelin sauva. Kokoomuksen henkinen U-käännös oikeistopuolueesta virkanaisten sosiaalidemokraateiksi tapahtui myös 30 vuodessa, joka näyttää yleensäkin olevan poliittisen kulttuurin elinikä - yksi sukupolvi kerrallaan pitää valtaa.

Vihreiden tapauksessa toki tekee mieli kysyä, että miten uskottavia mitkään heidän nykyisistä vaatimuksistaan ovat, jos he olivat väärässä jo 80-luvulla?

Erityismaininta täytyy antaa Olli Tammilehdolle, joka kuului Vihreiden ydinporukkaan liikkeen alkuaikoina. Nykyisin hän pitää blogia, josta seuraava lainaus:
Luultavasti useimmat suomalaiset ajattelevat tietävänsä, mitä tapahtui New Yorkissa 11.9.2001: terroristien kaappaamat matkustajakoneet törmäsivät kahteen World Trade Centerin pilvenpiirtäjään, jotka sortuivat törmäyksen ja seuranneiden tulipalojen seurauksena. Käsitys on kuitenkin ainakin joissain suhteissa kiistatta puutteellinen ja saattaa olla, että se on kokonaan virheellinen.
Jos vastaavanlainen kuunatsi olisi ollut mukana jonkun poliittisen liikkeen alkuaikoina, liikettä edelleen kutsuttaisiin kuunatsilaiseksi tai laitakuunatsilaiseksi. Mutta ei Vihreitä.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Taas rasisti-machete vilahti



Kauan on tätä päivää odotettu. Vuosi sitten Petteri Orpo ja Juha Sipilä totesivat, että heillä on eri arvopohja kuin Perussuomalaisten Jussi Halla-aholla. Tottahan se on, kuten Halla-aho totesi:
Perussuomalaiset ovat yksilöitä: he vastustavat kyttäämistä, kieltämistä ja määräilyä. He eivät pidä siitä, että joku muu tulee kertomaan heille, miten heidän pitää ajatella, mitä heidän kuuluu sanoa, mitä heidän tulee syödä, millaisilla kulkuvälineillä he saavat liikkua.
Saksan kanslerina toiminut Otto von Bismarck totesi, että politiikka ei ole tiedettä vaan taidetta. 60- ja 70-luvuilla Urho Kekkonen piirsi sellaiset piruetit kotimaisen poliittisen areenan jäähän, että niitä sulateltiinkin 30 vuotta kolmen sosialistipresidentin voimin. Touhu lähti niin sanotusti lapasesta Tarja Halosen toisella kaudella, jolloin maailmantuska paisui ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Afrikan kuivuudella, islamilaisella terrorilla ja hiilidioksidipäästöillä luotiin uusi uljas maailma entisen kristillisen ydinperheen tilalle. Feministit, vegaanit ja toimittajat ryhtyivät maalituksen uhalla määräilemään, mitkä arvot ovat moraalisesti muita parempia.

Kaikki ne vanhat vihamieliset ja katkerat kommentit, joilla liberaalit ovat vuosikymmenien ajan hyökänneet konservatiivien päälle alkavat mädäntyä. Jyrki Katainen rasisteeraa niin sameilla vesillä, että näköä haittaa:
– Meidän arvovalintamme [liberaali demokratia] on parempi. Se on kestävämpi, sillä se haluaa antaa jokaikiselle ihmiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet. Perusarvot tarkoittaa demokratiaa ja vaaleja, oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksien jakamattomuutta.
Miten Katainen voi väittää, että sosiaalidemokraattinen arvomaailma on parempi ja kestävämpi kuin islamilainen? Rasistisempaa väitettä on mahdotonta keksiä.

perjantai 31. elokuuta 2018

Kuka on Anne-Mari Virolainen?

Kevyen työviikon päätteeksi selailin kännykällä uutisia, ja Sekoomuksen Verkkouutiset.fi tiesi kertoa, että Ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Anne-Mari Virolainen (kok.) todenneen Trumpista jotain tyhjänpäiväistä. Toinen Verkkouutisten uutisaihe kertoi, että Kokoomus kannattaa sosialistista suunnitelmataloutta. Tämä on linjassa Sekoomuksen pääideologin Rosmo Soininvaaran näkemystä, jonka mukaan
Vaikka markkinatalous on osoittautunut suunnitelmatalouteen verrattuna ylivoimaiseksi, vielä paremmin se näyttää toimivan valtiojohtoisena.
Vaikea näitä on uskoa lukevansa vuonna 2018, johon mennessä kaikki suunnitelmataloudet ovat kaatuneet nurin yhä uudelleen ja uudelleen. Niin se vaan on, että pohjoismainen sosialismi kukkii kuin rikkaruoho mansikkapellossa, kun kaikki odottavat jonkun toisen poimivan ne mansikat puolestaan.

Soininvaaran kirjoituksen otsikko kuului "Liberaalin demokratian tappio". Siinä kiteytyy kaikki olennainen. Kukaan ei kaipaa liberaalia vasemmistoa päättämään elämästään. Demokratia tappaa Curley-ilmiöllä kaiken järkevän. Liberaalin demokratian kuuluu kuolla pois. Se on islamin kaltainen virus, joka tekee kannattajistaan eläviä kuolleita. Opaskoiralla on enemmän virikkeitä kuin liberaalin demokratian kansalaisella.

Kimmoke tähän bloggaukseen tuli kanisteri Anne-Mari Virolaisesta. En tiennyt, että meillä on sen niminen ministeri. Seuraan kuitenkin yhteiskunnallisia asioita hyvin tiiviisti. Jos meillä on Virolaisen tapainen turhake, niin se ei kuvasta niinkään minun perehtyneisyyttäni yhteiskunnallisiin asioihin kuin sitä, että poliittiset broilerit päättävät asioista Puolueen nokkimajärjestyksessä riittävän ylös päässeinä. Mikä ihmeen oikeus Virolaisella on tehdä mitään päätöksiä minuun liittyen? Olen mykistynyt.

maanantai 27. elokuuta 2018

Hyvin sössitty on puoliksi pilattu

Kun media on päässyt veren makuun poliittisesta vastustajaan, se ei laske irti, kuten muistamme Ilkka Kanervan, Paavo Lipposen tai Anneli Jäätteenmäen tapauksissa - ihan vain mainitakseni tapauksia lähihistoriasta. Luonnollisesti median suosikkipoikana hääränneen Vihreiden puheenjohtajan kaahailu kiertämällä tulleja ja veroja Ruotsiin rekisteröidyllä autolla, tai Heidi Hautalan kuitittomat remonttikaupat, eivät johtaneet mihinkään dramaattiseen, vaikka aihetta olisi ollut.

Nyt Laura huhtasaaren lopputyö, gradu, on joutunut tiukkaan syyniin, ja perhana soikoon, löytyihän sieltä kopioitua materiaalia. Gradu on eräissä tiedekunnissa ihan kelvollista ja tieteeksi luokiteltavissa oleva opinnäyte, mutta valtaosa Suomen yliopistojen graduista on laadultaan sutta ja sekundaa. Tiede on niistä yhtä kaukana kuin islamilainen maailmankuva. Huhtasaaren aikana vuosituhannen taitteessa yliopistot kannustivat opiskelijoita valmistumaan, koska niillä oli perverssi kannustin (valtion tuet) siihen. Sitä saa mitä tilaa.

Uusi Suomi kirjoittaa, että Taloustutkimuksen johtaja Juho Rahkonen totesi, että jos Euroopan Unionia kohtaa paha takaisku (talousshokki, siirtolaisaalto), Perussuomalaiset voivat saada 15% ensi kevään eduskuntavaaleissa Halla-ahon terävöitettyä puolueensa ydinviestiä.

Kansan Uutisten päätoimittaja Sirpa Puhakka kirjoittaa lehdessään, että hellekesän metsäpalot ehkä pitävät Ruotsin vihreät äänikynnyksen (4%) yläpuolella, kun taas muslimirikollisten tekemät autojen tuhopoltot nostavat Ruotsidemokraatit ehkä suurimmaksi puolueeksi. Kas kummaa, ettei kukaan epäillyt Vihreiden sytyttäneen metsäpaloja suosionsa nostamiseksi, kun vasemmisto spekuloi Ruotsidemokraattien salajuonen olevan autopalojen taustalla...

Puhakka kirjoittaa myös, että
Ruotsidemokraattien nousu on osa samaa ilmiöiden sarjaa kuin presidentti Donald Trumpin valinta, Ison-Britannian brexit-äänestys sekä oikeistopopulististen ja nationalististen puolueiden nousu Euroopassa.

Pettyneet kansalaiset ovat äänestäneet muutoksen puolesta elitistiseksi ja itselleen vieraaksi kokemaansa valtaa vastaan. Taustalla on pelko omasta tulevaisuudesta, mikä on johtanut maahanmuuttovihamielisyyteen ja rasismin kasvuun.
mitä Uusi Suomi komppaa
”Tietyllä tavalla vähän synkähkö resepti tässä on populistipuolueen kannatuksen räjähdysmäiselle nousulle. Ihmisten pitää tuntea olonsa uhatuiksi, että laajemmin ruvetaan äänestämään.”
Mietitäänpä nyt hiukan, että mistä nämä ihmisten pelot omasta tulevaisuudestaan ja uhatuksi tulemisen tunteet ovat seurausta. Ne ovat seurausta siitä, että poliittinen rälssi on hoitanut hommansa juosten kusten ja kansan silmiin tähdäten. Poliittiset päätökset ovat vuosi vuodelta heikentyneet, enkä usko sen olevan sattumaa, että sosialistien kannatus on ollut sitä suurempaa, mitä pahempaa tuhoa on saatu aikaan.

Vaikka 40- ja 70-luvullakin sosialistien (SDP, SKDL) yhteinen osuus hipoikin viittäkymmentä prosenttia, 80-luvulta alkoi kehitys, joka johti viiden uuden sosialistipuolueen syntymiseen (Kokoomus, Keskusta, RKP, SKL, Vihreät ja uusimpana Sininen tulevaisuus). Meillä on alle 10% Suomessa oikeistolaisesti ajattelevia.

Vidkun Käteinen meets Jean-Claude Drunker.

Kokoomuksen 70-luvun ns. remonttimiehet loivat esikuvan tuleville poliittisille broilereille, kuten Jyrki Katainen, Alexander Stubb tai Timo Soini. Politiikasta tuli työpaikka - se lakkasi olemasta luottamustoimi. Siinä missä Rudolf Walden ja hänen jälkeensä Georg C. Ehrnrooth toimivat pyyteettä - koska heillä oli varaa - nykypoliitikot toimivat oman elantonsa turvaamiseksi. Nykyisin Suomessa merkittävää valtaa käyttäviä poliitikkoja, jotka eivät hoida toimiaan taloudellisin kannustimin vaan silkkaa kunnianhimoaan, on vain joukkueellinen.

Vauhtisokeus on vain kasvanut ajan kuluessa, ja pölhöpopulistit ovat saattaneet Suomen surkeaan tilanteeseen. Maa on ennätysvelkainen ja velkaantuu lisää historiansa hurjimmassa noususuhdanteessa. Asuntojen hinnat ovat karanneet stratosfäärisiin korkeuksiin. Rajan ylitti 30.000 potentiaalista terroristiä. Kyllä te tiedätte, että nämä toimenpiteet ovat poliitikkojen päättämiä ja munattoman virkakunnan toteuttamia.

Kukaan ei ilmoittaudu vastuunkantajaksi kun ihmiset on saatu pelkäämään tulevaisuuttaan ja tuntemaan olonsa uhatuksi. Ei se Hitlerkään valtaan noussut omin ansioin vaan Englannin kykyjohtaja Chamberlainin työntämänä ja teräsmies Dzugashvilin vetämänä.

perjantai 24. elokuuta 2018

Vihreä jizya

Lasitalon Pravda haastattelee jotain edistyksellistä nuorta, jonka mielestä varakkaiden ihmisten pitäisi jakaa hänen ideologiansa:
”Jos sinulla ei ole sydäntä, sinulla on kuitenkin lompakko”
Tämä on vihapuhetta sen puhtaimmassa muodossaan: olet ihmisvihaaja, jos et ole sosialisti. Koska olet ihmisvihaaja, et ole oikeutettu yksilönvapauksiin. Jostain syystä joukkomurhaajien kuolemantuomiot ovat edistyksellisille ihmisille mahdottomia hyväksyä, vaikka he edustavat ihmisvihaa raadollisimmillaan (pun intended).

Aikuinen tekee työtä elättääkseen perheeensä. Jos perhe ei ole yhteiskunnan peruspilari, ei myöskään työnteko ole arvostettua. Sosialismissa yhteiskunta omistaa kaiken. Jokainen voi kokeilla, onko Suomi sosialistinen jättämällä kiinteistöveron maksamatta, ja seurata kuinka menettää omaisuutensa.

Vastikkeeton perustulo perustuu käsitykseen, että on olemassa kavalia kettuja, jotka riistävät muita ihmisiä. Oikeamielinen (lue: sosialisti) on sydämellinen ihminen - lapsilleen rahaa keräävä ei ole. Demonisointi lyö korville kuin KaPo.

Perustulon ongelma on, että se ei salli ihmisen nauttia elämästään, kuten Yhdysvaltojen perustuslaki määrää. Sen mukaan valtion tehtävä on turvata ihmisen oikeus tavoitella onnellisuutta (pursuit of happiness). Ei ole virkamiehen tehtävä määritellä olenko "sydämetön" jos minulla on paksu lompakko. Samalla tavalla kuin punavihreät sosialistit toitottavat, kuinka julmaa on löytää lähiön betonikuutiosta vuosia muumioitunut vainaja, on julmaa vaatia ketään kustantamaan muumioituneen vainajan eläkettä.

Länsimaisen sivilisaation suuri saavutus on, että heikoimmista on pidetty huolta. Ainoan poikkeuksen tekevät sosialistit, jotka ovat syyllistyneet orjuuteen lukuisin eri keinoin gulageista työharjoitteluihin. Länsimaissa köyhyyttä on torjuttu hyväntekeväisyydellä, kun taas Intiassa kastijärjestelmä ja muslimien jihad ovat vastanneet köyhäinhoidosta.

Jos ihminen vapaaehtoisesti antaa omistaan jotain, ja vaatii vastineeksi oikeutta käännyttää "vääräuskoisia", käännyttäjän tarkoitus on kertoa "vääräuskoiselle", kuinka hän voisi huolehtia itsestään ja perheestään. Vapaaehtoinen käännytys on todellisuudessa sivistymättömän pakanan kouluttamista huolehtimaan itsestään. Judeo-kristillinen perhekäsitys on humaani - se takaa lapsille paljon paremman tulevaisuuden kuin minkään muun uskontokunnan. Huonoimman tarjoavat sosialismi ja islam.

Kukaan ei vaadi pakanaa vastaanottamaan apua. Pakana voi elättää itsensä perinteisillä keinoilla, jos ne ovat parempia. Muslimeilla perinteiset keinot liittyvät jizyaan. Itseään edistyksellisinä pitävien mielestä jizyaan osallistumattomia tulee kohdella sydämettöminä.

maanantai 20. elokuuta 2018

Kaksinaismoralismista

Kun 612-saattue sai 2016 niskaansa vasemmistolta vihaa Hietaniemen hautausmaan roskaamisesta, nyt Lasitalon Pravda passiivisesti tyytyy toteamaan, että juutalaisen hautausmaan muuria on vandalisoitu Weekend-festivaalin aikana. Kuten asioita seuraavat tietävät, Helsingin julkiset bakkanaalit keräävät punavihreää rummunhakkaajaa kuin sokeriliemi ampiaisia. Myös Turussa terrorismin vuosipäivän uhrien muistoksi pidetyssä tilaisuudessa "antifasisteina" esiintyneet tollot teloivat sekä Junes Lokkaa että Marco de Witiä, kuten Rebekka Härkönen twiittaa.

"Antifasistien" mielestä nykyajan kansallismieliset ovat rasisteja, joiden aatteelliset esi-isät käynnistivät natsi-Saksan kansanmurhan. Englannissa juutalaiset joutuvat muuttamaan maasta pois kasvaneen antisemitismin vuoksi. Luonnollisesti toimittajakunta jättää kertomasta syylliset. Punavihreät sosialistien aatteelliset esi-isät olivat vastuussa 30-luvun sosialistisen Saksan kansanmurhista, mutta tätä yhteyttä ei toimittajakunta pidä esillä. Englannin sosialistipuoleen entinen johtaja Jeremy Corbyn on kovan linjan antisemitismi, joka on ollut merkittävässä asemassa, kun Englanti peitteli muslimi-jengien seksuaali- ja väkivaltarikoksia "torjuakseen rasismia".

Ihmetellä täytyy, kuinka kauan tämä kusetus vielä jatkuu. Alpakkamedia on täysin menettänyt uskottavuutensa. Antisemitismi kukoisti Euroopassa sosialismin aikakaudella niin Saksassa kuin Neuvostoliitossakin. Antisemitismi lähti uudelleen nousuun, kun muslimimaahanmuuttajat tunkivat Eurooppaan. Sosialistit ovat avanneet muslimimaahanmuuttajille rajat. Väkivallasta syytetään kansallismielisiä, vaikka vasemmistoanarkistit pieksevät kansallismielisiä.

perjantai 17. elokuuta 2018

Näyddää pahalda

Hulluuden ja nerouden rajan väitetään olevan kuin veteen piirretty viiva. Sillä viitataan tietenkin sellaisiin historian suuriin merkkihenkilöihin kuin Oscar Wildeen tai Alan Turingiin. Molemmat olivat homoseksuaaleja, mikä aikoinaan riitti tuomaan musertavan julkisuuden heidän kohtalokseen.

Oletan olevani jonkinlainen tilastollinen keskiarvo, joten siihen luottaen voin nähdä vuoden 2040. Minkälainen maa Suomi silloin on? Tulevaisuuden ennustaminen on sikäli kiva laji, että kun aikajänteen ulottaa riittävän kauas, ei ole julkisen pilkan kohteena. Siksi uskallan esittää oman arvioni tässä julkisesti leimaantumatta neroksi tai hulluksi.

Kaksi merkittävää tekijää vaikuttavat tulevaisuuden ihmiskuntaan: teknologinen ja ideologinen murros. Ideologisista murroksista tunnetuimpia ovat Rooman valtakunnasta tuttu helleenisen uskonnon korvaaminen kristillisellä, kristillisen uskonnon korvaaminen tiedeuskonnolla ja nyt käsillä oleva panteistisen gaia-uskonnon korvaaminen islamilla.

Teknologisia murroksia olivat kivikauden muuttuminen rautakaudeksi, rautakauden muuttuminen teolliseksi yhteiskunnaksi ja nyt nähtävissä oleva teollisen yhteiskunnan muuttuminen digitaaliseksi yhteiskunnaksi. Ajallisesti nuo kolme kehityskaarta kulkevat käsi kädessä: rautakausi ja polyteismi, teollisuus ja monoteismi, digitaalisuus ja sosialismi. Kukin niistä kävi - ja käy - omana aikanaan valtataistelun keskenään.

Oman jäljellä olevan elinaikani suurin vääntö käydään siis digitaalisen teknologian ja sosialistisen ideologian kesken. Lukijalle on hyvä tässä vaiheessa määritellä, että islam ei ole monoteistinen uskonto vaan sosialistinen ideologia. Uskontoon kuuluu pelastussanoma, eikä sellaista ole islamissa kuin miehille. Naiset ovat paratiisissa joko seksiorjia tai palvelijoita.

Kumpi voittaa, kun vastakkain ovat islamin jihadistit ja tietotekniikka? Näyttöä on, että muslimit vastustavat kaikkea tieteellis-teknistä kehitystä, ellei se anna heille mahdollisuutta käyttää teknologiaa vastustajiensa tuhoamiseen, kuten 9/11 tai Iranin ydinaseohjelma. Näyttöä on myös siitä, että teknologisesti ylivertainen USA tuhoaa vastustajansa kuin tuulilasi itikan moottoritiellä.

Vaikka EU on kykenemätön estämään muslimien kansainvaelluksen Eurooppaan, islamin voittokulku ei ole luultavaa, ellei primitiivinen ideologia onnistu musertamaan teknologisesti paljon kehittyneempää vastustajaansa. Vaikka Euroopassa - ja Yhdysvalloissa - tapahtuukin suuri etninen puhdistus, kokonaisuutena ihmiskunnalla on ihan valoisa tulevaisuus. On kuitenkin raadollista todeta, että juutalaisillakin on nyt paljon valoisampi tulevaisuus kuin 75 vuotta sitten. Sama kohtalo on odotettavissa sinisilmäisillä (sic) ja vaaleaihoisilla eurooppalaisilla. Monen täytyy kärsiä ennen kuin digitalisaatio luuttuaa muslimien räteillä bataclanien verisiä lattioita puhtaiksi.

Kuten Nikke Pärmi totesi: "Näyddää pahalda. En minä idsesdäni välidä, mudda poikaparat, kuinka heidän kaikkien käy?"

torstai 16. elokuuta 2018

Näkymä norsunluutornista

Aamun aviisit tarjoavat kaksi erinomaista esimerkkiä, kuinka monopolit ja kartellit heikentävät yhteiskunnan toimintaa ja köyhdyttävät kansaa. Ensimmäisessä Veikkauksen varatoimari Velipekka Nummikoski hyökkää Suomen yleisurheilujoukkueen kirkkaimman tähden kimppuun tämän parista blogista kilpailevan rahapeliyhtiön sivustolle. Veikkaus sponsoroi Suomen Urheiluliittoa ehdolla, että suomalaisurheilijat eivät edistä muita vednlyöntitoimistoja.

Paljastui kuitenkin, että Annimari Korte ei ole sopimussuhteessa SUL:n kanssa, eikä Veikkaus puolestaan tee sopimuksia yksittäisten urheilijoiden vaan SUL:n kanssa. Korte esiintyi siis kesän EM-kisoissa eräänlaisena freelancerinä ilman mitään velvollisuuksia SUL:a kohtaan. Varmaan aika harvinainen ilmiö, mutta Veikkauksen tuella suomalainen yleisurheilu on tipahtanut mitalikannasta, eikä SUL epäröinyt ottaa riskiä ja antaa Kortteen edustaa maataan ilman sopimustakin.

SUL:n kannaltahan tässä meni pieleen kaikki mikä voi, mutta myös Veikkaus sai pahan tällin kylkeensä. Se on valtiovallan erityisessä suojeluksessa saanut pitää monopoliaseman, ja sen tehtävänä on edistää kansanterveyttä mm. tukemalla suomalaista huippu-urheilua. Sen tehtävänä ei tietenkään ole edistää omaa liiketoimintaansa, vaan päin vastoin koko monopoliasetelmaa perustellaan nimenomaan pelihaittojen ja -riippuvaisten ihmisten lukumäärän vähentämisellä. Nyt Veikkaus paljasti, että sitä ei kiinnosta peliriippuvaisten kohtalo pätkän vertaa, ei suomalaisen yleisurheilijan menestys vaan ainoastaan edistää omaa liiketoimintaansa rajoittamalla kilpailijoiden pääsyä markkinoille.

Nummikoskelta aiheellisesti jutussa kysytään, eikö hän pelkää mainehaittaa ärhenneltyään henkilölle, jolla ei ole mitään sopimussuhdetta ja joka ei saa mitään rahaa Veikkaukselta. Nummiskoski vastasi, että
"– Toivottavasti tämä antaa sellaisen kuvan, että Veikkaus pitää huolta sopimuksistaan."
Päivän toisessa uutisessa puolestaan ammattityöväestön kartellia valvova SAK puolustaa toivomustaan yrittäjien veronkorotuksista Kim Väisäsen twiittiketjussa. Väisänen siis provosoi tviitissään ja toteaa, että "edunvalvontajärjestö" ei koskaan esitä veronkorotuksia, jotka osuvat omiin jäseniin. Tämä puolestaan herättää SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukorannan vastaamaan, että he ainoastaan vaativat yhdenvertaista verotusta palkansaajille ja yrittäjille. Sitten herrat hetken kinaavat, mitä yrittäjän riski on.

SAK:n Kaukoranta väittää, että yrittäjä saa suuremman korvauksen työstään kuin palkansaaja. Hän vertaa palkansaajan säännöllistä kuukausipalkkaa AAA-luokan valtionlainaan (matala riski, matala tuotto) ja yrittäjän riskiä roskalainoiksi luokiteltuun velkakirjaan (korkea riski, korkea tuotto). Kaukorannan mukaan molempia tuottoja verotetaan samalla prosentilla, mutta koska roskalainassa tuotto on korkeampi, sen haltijalle jää enemmän käteen verojen jälkeen.

Kaukoranta kuvaa erittäin hienosti, miten SAK (ja sosialistit yleisesti) ymmärtävät yrittäjyyden: yrittäjä on ovela kettu, joka onnistuu huijaamaan asiakastaan käyttämään pienyrittäjän korkean riskin palvelua sen sijaan, että tilaisi vähäriskisen palvelun surelta korporaatiolta, joka on neuvotellut yhdessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa työntekijöidensä palkat. Koska pienyrittäjä on riskisempi kumppani kuin suuryritys (mitä se toki on jo sillä perusteella että yrittäjä voi kuolla milloin vain), niin yrittäjän tuntiveloituksen on oltava suurempi kuin vastaavaa työtä tekevän palkansaajan, jonka käyttäminen on asiakkaalle vähäriskisempää. Yrittäjä on siis parempituloinen johtuen liiketoiminnan suuresta riskistä, miksi häntä pitää verottaa enemmän kuin palkansaajaa.

Oikeasti pienyritys laskuttaa vähemmän kuin suuryritys, koska se on riskisempi palveluntuottaja asiakkaalle. Yrittäjä myös tekee itse (tai jättää tekemättä) osan niistä hallinnollisista tehtävistä, joita suuryrityksiin on palkattu omat ihmisensä tekemään. Pienyrittäjän myyntituloista ei yleensä myöskään kulu penniäkään brändin rakentamiseen. Pienyrittäjän "yleiskulut" ovat siis matalammat kuin suuryrityksen. Mitä maksukykyisempi asiakas, sen vaikeampi pienyrityksen on saada sopimus suurten kilpailijoidensa edestä, koska suuryrityksillä on tunnettu brändi ja korvaavia suorittajia jos yksi kuolee. Jos pienyrittäjällä olisi automaattisesti jokin sellainen kilpailuetu, miksi hän pystyy laskuttamaan enemmän kuin suuret kilpailijansa, pienyritys kasvaisi kunnes olisi markkinajohtaja.

Yrittäjällä ja palkansaajalla on yksi keskeinen eroavaisuus, joka on synnynnäinen ominaisuus - kyky ymmärtää asiakkaiden tarpeita ja keksiä niihin ratkaisuja. Yrittäjyyttä ei voi opettaa, mutta yrittäjäksi ryhtyneitä kannattaisi auttaa. Vaadittava apu ei ole luonteeltaan taloudellista tukea vaan arvostuksen osoittamista. Suomessa verotus on tehty palkansaajien verottamiseksi - ei yrittäjän. Siinä missä sosialistit kiroavat suuryritysten kvartaaliajattelua, he itse vaativat yrittäjää verotettavaksi kvartaaliajattelun mukaisesti. Pienyrittäjällä kestää useita vuosia rakentaa toimiva liikeidea, mutta verotus lähtee liikkeelle heti ja jatkuu otettaan hellittämättä siitä eteenpäin. Moni yrittäjä tarvitsisi kuitenkin yhtä vuotta pidemmän aikajänteen verotuksen pohjaksi. Tapoja on monia, mutta mikään niistä ei ole käytössä Suomessa.

perjantai 10. elokuuta 2018

Sanna Ukkola ja Markus Drake - feministit

Ylen toimittaja Sanna Ukkola on kirjoittanut kolumnin "Miksi vahvaa naista vihataan?". Ukkolan kirjoitus edustaa kolmannen aallon feminismiä, jonka mielestä feminismin arvostelu on naisvihaa. Naisiin kohdistuva arvostelu johtuu feministin mielestä sukupuolesta - ei tyhmästä ideologiasta. Tämän todistaakseen Ukkola syyllistyy typeriin argumenttivirheisiin väittäessään Ulla Appelsinin tai Susanna Kosken kritiikin johtuneen heidän mielipiteistään, joita naiset eivät saa esittää, koska naisen pitää suomalaisen miehen mielestä olla kiltti ja huomaamaton. Sukupuolen sijaan kritiikki, jonka Appelsin ja Koski kohtaavat, perustuu heidän Suomen oloissa oikeistolaiseen maailmankuvaan.

Ukkola kirjoittaa, että nainen ei saa luoda uraa herättämättä vihaa miehissä ja alemman sosiaaliluokan naisissa. Uranaisethan eivät tunnetusti ole perhekeskeisiä, ja heidän lapsimääränsä jää vähemmän koulutettuja matalammaksi - miehillä asia on toisinpäin. Ura käsitteenä ei kata äitiyttä, jossa menestyminen vaatii parempia älyllisiä ja sosiaalisia taitoja kuin palkkatyössä eteneminen. Jokainen työelämässä ollut tietää, että pomoa on helpompi miellyttää kuin lastaan.

Työuralla eteneminen ei vaadi minkäänlaista moraalista selkärankaa, ei keskimääräistä korkeampaa älykkyysosamäärää eikä varsinkaan perhettä. Perhe on uran kannalta taakka kun taas samanmielisten sinkkunaisten samppanjarinki suoranainen ponnahduslauta. Traaginen esimerkki on Facebook, jossa kauniisti meikatut (keitä varten he muuten meikkaavat?) uranaiset istuvat iltaa hellemekoissaan terassilla, mutta jossa poliittisia mielipiteitä ei sallita. Miehen todennäköisyys joutua poistetuksi Facebookista on suurempi kuin naisen, koska miehet ovat kiinnostuneempia poliittisista asioista kuin naiset. Facebookin poliittinen vaino kohdistuukin pääasiassa miehiin. Julkisesti feminismiin sitoutuneen Facebookin toimet kohdistuvat pääosin miehiin, jotka arvostelevat bimboja naisia näiden älyvapaista kommenteista. Vuoden 2018 mätäkuun typerin kommentti tulee Ukkolalta ja liittyy Vihreiden Iris Flinkkilään:
Ehkä naisten pitäisi suhtautua sovinistiseen vihapostiin kuten seksipositiivisuuden sanansaattaja Iris Flinkkilä omilla FB-sivuillaan julkisessa päivityksessään kuvaa: “Staying fabulous, ärsyttävän kauniina, viisaana, upeena ja päräyttävän kuumana, enkä ole muuten menossa yhtään minnekään. Meitä ei hiljennetä. Me huudetaan kovempaa. Ollaan entistä viisaampia, loogisempia ja oikeudentuntoisempia.” Word!
On tyystin makuasia, pitääkö Flinkkilää kauniina, viisaana tai kuumana vai yläasteen suttanaamaiselta kiertopalkinnolta, jonka suusta ei tule ulos viisauksia vaan v-sanoilla ryyditettyä kirkumista. Konservatiiville naiselle - jollaisia enemmistö tuntemistani naisista on - Flinkkilä edustaa itsetuhoisuutta; roolimallia jollaiseksi he eivät omia tyttäriään halua kasvattaa. Sutjakkaalle häntäheikille Flinkkilä on toki mukava avopari, mutta kuka toivoo tyttärelleen puolisokseen Touko Aaltoa?

Sanna Ukkola ei tunnu ymmärtävän, että feminismi on vasemmistolainen ideologia, ja naiset, jotka kannattavat feminismiä, ovat konservatiiveille poliittisia vastustajia. Konservatiiveissa on enemmän miehiä kuin naisia, koska konservatiivinen yhteiskunta on miehille myönteinen. Homoseksuaalien Pride-karnevaalit, Tiina Rosenbergin ja Akuliina Saarikosken kaltaiset miesvihamieliset lesbohahmot tai Saara Särmän ja Rosa Meriläisen lapselliset vitun virkkaukset ja vittu-haisee-hyvälle -rintanapit ovat edistyksellisenä itseään pitäville naisille keinoja karkottaa konservatiivit kauemmaksi. Miehet eivät ole tunteettomia: he ovat vaan tottuneempia peittämään tunteet julkisesti. Tai kuten Antti Rokka totesi:
Perkele, mie oon saant tarpeeksein! Pohja se on miunkii säkis.
Tämä ei ole miesten naisiin kohdistamaa vihaa vaan jatkuvalla rääkymisellä ärsytetyn miehen vastareaktio. Toki on naisia vihaavia miehiä, mutta niin on myös miehiä vihaavia naisia. Länsimaissa heitä pidetään henkisesti vähintään epävakaina, muissa kulttuureissa he nousevat merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan julistamaan perjantai-saarnojaan.

Olen itse saanut yhden Suomen vaikutusvaltaisimman feministin fantasioimaan kuolemastani. Markus Drake edustaa radikaalifeminismiä, joka on miesvihamielinen sosialistinen ideologia. Se ei edes yritä edustaa tasa-arvoa, joka on sosiaalidemokratian kulmakivi, vaan väkivaltaan perustuvaa tyranniaa. Jokainen toisen ja kolmannen polven feministi on määritelmällisesti miesvihaaja, mitä Sanna Ukkola ei tajua. Mitä ei tajua, siitä ei voi puhua.

perjantai 3. elokuuta 2018

Vasemmisto ostaa seksillä nuorten äänet

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto on saanut tällä viikolla täysosumaa. Ensiksi hän pääsi puolustamaan alaistaan, Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeriä, Aino Pennasta tämän pyrkimyksessä estää tuomitun pedofiilin karkoitusta Suomesta. Siinä missä perinteinen, konservatiivinen yhteisö on pyrkinyt rajoittamaan nuorten seksuaalisuutta kovillakin keinoilla, on sosialistinen ideologia puolestaan kalastellut nuorten ääniä lupailemalla vapaata seksiä, maksuttomia kondomeita, vapaita abortteja ja hehkuttamalla seksuaalisia perversioita. Näistä hurjimpia ovat tietenkin nekrofilia ja pedofilia, joiden laillistamiseen tähtääviä toimenpiteitä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka pohdiskelee kirjoituksessaan verkkolehti Oikeassa Mediassa.

Olen aiemminkin tuonut esiin vesilasiteorian (Vesilasiteoria 27.8.2010), joka käsittelee sosialistien tarvetta kaikkien seksuaalisten normien hävittämiseen. Touko Aallon puoliso Iiris Flinkkilä on parhaaseen kollontailaiseen henkeen itsekin todennut, että vapaa seksi on keino saalistaa (sic) nuoria äänestäjiä vasemmistolle. Juuri nuorethan ovat seksuaalisesti kaikkein aktiivisin ihmisryhmä. Ja hyvin strategia on myös toiminut, koska nuorten eniten äänestämät puolueet ovat Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Touko Aalto tietenkin nauttii saadessaan elää seksuaalisesti stimuloivassa yhteisössä arvostettuna keski-ikäisenä miehenä. Aallon uusin läpisyöttö tapahtui tukholmalaisessa seksiklubissa, jossa riehaantuneen oloinen Aalto lätkii paidatta jotain poikaa avokämmenellä pepulle. Vaikka kuvassa kaikki näyttävät iloisilta, on varmaa, että Aalto ei ole pojalta lupaa kysynyt läpsäisylleen. Syyllistyykö Aalto siis seksuaaliseen häirintään? Saako homopoikia läpsytellä takapuolelle vapaasti, vaikka heteromiehen pitää varmistaa ennakkoon lupa kosketella tyttöä?



Aalto istuu kuvassa kahden drag queenin kanssa Jägermeister-altaassa, mutta hän muistuttaa että
–Yhden oluen taisin siinä itse klubilla juoda, mutta en ollut päihtynyt missään vaiheessa. Muistan tarkkaan kaiken, mitä on tapahtunut. Ainoa päihde siinä vaiheessa oli hyvä tunnelma. Pride-juhlien henkeen ei kuulu päihtyminen.
Tiedetään, että huumeita käytetään seksuaalisen libidon ja mieskunnon stimulointiin. Ylen uutisen mukaan homopiireissä huumeita käytetään estojen poistamiseen. Jari Sillanpään huumekäry ei tätä taustaa vasten pitäisi ihmetyttää. Ylen uutisessa muuten nojataan taas tuohon Kollontain vesilasiteoriaan:
Toiset käyvät juhlissa salaa. Toiset vievät anonymiteetin siihen pisteeseen, että harrastavat seksiä vain huppu päässä. Kristiania kiinnostaa anonyymi seksi, koska se on hänelle tapa tyydyttää tarpeitaan.

– Sama asia kuin se, että juon vettä janooni.

Homoseksiklubien lisäksi seksiä harrastetaan anonyymisti yksityisissä juhlissa, joita organisoidaan erilaisten sovellusten esimerkiksi homomiesten suosiman Grindrin avulla. Joskus juhliin liittyy keskeisesti amfetamiini ja metamfetamiini. Silloin puhutaan chemsexistä. Seksistä, jota buustataan huumeilla.
Touko Aallon tarve puolustella muslimimiehiä - varsinkin pedofiileja - on outoa, koska he (Mellunmäen imaami Abbas Bahmanpour) kaikkein vähiten suvaitsevat Aallon tapaisia julkisesti homoseksuaalisuutta edistäviä poliitikkoja (Pim Fortuyn).

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Lentokoneen kaappaamisesta

Kesä tuntuu sekoittavan suomalaisten päät, niin hulluja asioita ihmiset tekevät. Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen osoitti mieltään Finnairin lennolla Berliiniin. Mielenosoituksen tarkoitus oli estää konetta nousemasta ilmaan, koska Pennanen ei halunnut lentää samalla lennolla, jolla oli poliisin saattama maasta karkoitettu (ilmeisesti) entinen turvapaikanhakija.

Pennasta kilvan kehuivat monet vasemmistopoliitikot, jotka tietenkään eivät voineet tietää, miksi karkoitus oli päätetty. Pääasia ei siis ollut tämän yksittäisen karkoitetun puolustaminen vaan koko turvapaikkajärjestelmän kritisoiminen, koska nykyisellään osa turvapaikanhakijoista tulee karkoitetuksi vasten tahtoaan. Pennanen tukiryhmineen siis osoitti mieltään sellaista ideologiaa kohtaan, jonka he katsovat sortavan oman ideologiansa edustajia.

Kaappaamisella tarkoitetaan rauhallista tai väkivaltaista tilanteen haltuunottoa. Lentokoneen kaappamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa matkustaja anastaa lentokapteenilta vallan ja kieltäytyy noudattamasta kapteenin ohjeita. Vallan voi anastaa esimerkiksi uhkaamalla tai käyttämällä väkivaltaa. Lopputuloksen kannalta ei ole väliä, onko kaappaajalla mukanaan pommi vaiko ei, koska pelkkä uhkaus riittää murtamaan kapteenin vastarinnan.

Lentokoneita on kaapattu alusta alkaen, mutta vasta 60-luvulla poliittisissa tarkoituksissa. Arabiterroristit ovat kaapanneet koneita kiristääkseen Israelia vapauttamaan vankeja. Enemmän tai vähemmän salaa eurooppalainen vasemmisto on osoittanut myötätuntoaan terroristien tavoitteille, vaikka julkisuudessa ovatkin tuominneet kaappauksen.

Minusta Aino Pennanen toimi sikäli väärin, että hän edesauttoi vaaratilanteen muodostumista omalla toiminnallaan vain saadakseen omalle ideologialleen julkisuutta. Senkin vielä jollain tavalla voisin hyväksyä, jos julkisuudella olisi haettu huomiota juuri sille nimenomaiselle karkotettavalle, jos oikeus ei olisi jostain syystä olisi toteutunut. Kuten tiedämme, kyllähän Suomessa tuomioita annetaan syyttömillekin.

Demokratian ongelma on, että enemmistö voi puuttua vähemmistön oikeuksiin säätämällä lain, jolla rajoitetaan vähemmistön yksilönvapauksia ja omaisuudensuojaa. Se, joka protestoi lakia vastaan ja kieltäytyy sitä noudattamasta, tuomitaan rikollisena. Tällöin puhutaan kansalaistottelemattomuudesta, koska on väärin säätää rikoksiksi tekoja, jotka eivät uhkaa yhteisön ja sen jäsenten terveyttä ja vapautta. Sen sijaan lentokoneen kaappaaminen on yksiselitteisesti rikos, koska se uhkaa muiden ihmisten terveyttä ja vapautta. Pennasen tekoa ei siis voi puolustella kansalaistottelemattomuudella, koska kyseessä oli tyylipuhdas toisten ihmisten vapautta loukkaava rikos.

Päivitys 1.8.2018 klo 20:15


Yllä olevassa kuvassa paljastuu vasemmistolainen maailmankuva. Lentoturvallisuutta on vuosikymmenien saatossa parannettu erilaisten onnettomuuksien välttämiseksi, kuten jokainen National Geographicin sarjaa "Lentoturmatutkinta" seurannut tietää. Yksi merkittävimmistä lentoturvallisuuden tekijöistä on ilmailun ja merenkulun ohella kapteenin ehdoton määräysvalta. Vaikka Aino Pennasen teko ei suinkaan ole törkeimmäst päästä, se kuitenkin ilmentää yleistä piittaamattomuutta kanssamatkustajien turvallisuudesta. Pisteenä iin päälle, Pennanen paljastaa sosialistisen ideologian julmimman piirteen: sosialistilla on oikeus paitsi vaarantaa muut ihmiset, myös oikeutus haitata muita ihmisiä ja varastaa heidän aikaansa.

Vihreiden vinksahtaneessa moraalissa näkyvintä on kaksinaismoralismi. Kansalaistottelemattomuus on yhden ihmisen henkilökohtainen toimi, joka ei aiheuta haittaa muille ihmisille. Pennanen omalla toiminnallaan aiheutti haittaa muille ihmisille, eikä kyse siten ole kansalaistottelemattomuudesta vaan pikemminkin mellakointiin rinnastuvasta oman käden oikeudesta. Hän ei protestoinut karkotettavan selvästi virheellisestä rangaistuksesta, vaan hän protestoi oman ideologiansa puolesta välittämättä muista ihmisistä.

Lisäys 1.8.2018 klo 22

Näyttääkö tutulta tuo nainen kuvan alareunan kyltin vasemmalla puolella?

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kiinteistövero nostaa asumisen kustannuksia

Kyllähän suomalainen sen tietää, että millään muilla mailla kuin Suomella, se ei oo riskiä vailla. Kyse on verotuksesta, jonka suomalaiset poliitikot virkamiesten raivoisalla avustuksella ovat saaneet hilattua maailmanennätyslukemiin. Silloin kun äänestäjien enemmistö edusti työssäkäyvää väestönosaa, poliitikoilla oli luonnollinen intressi (Curley-ilmiön mukaisesti) varmistaa verotuksen kohtuullisuus. Hyvinvointiyhteiskunnan omiessa isien ja äitien tehtävät, se teki kansalaiset itsestään riippuvaisiksi.

Ja pitääkseen kansan tiukasti kurissa, poliittinen ja virkamieseliitti kiristävät verotusta. Suhteellisen matalaa kiinteistöveroa on yritetty pitkään nostaa, mutta kun peijakkaat kansalaiset ovat väittäneet sen valuvan asumisen kustannuksiin, toteutus on jäänyt puolitiehen. Sitä varten valtionvarainministeriön vero-osaston finanssineuvos Elina Pylkkänen kertoo Uudessa Suomessa, että kiinteistöveron nosto ei nosta asumisen hintaa vaan laskee kiinteistön arvoa.

Pohjoismaisen sosialismin kummallisuuksiin kuuluu, että vaikka bensaveron nosto korottaa liikenteen kustannuksia (ja sitä kautta myös ruoan), niin kiinteistöverotus ei korota vuokria. Omistusasujan kustannuksia kiinteistövero korottaa, mutta jotenkin mystisesti ei vuokra-asumisen kustannuksia. Kohonnut kiinteistövero on myös pois kuluttajan itsensä valittavissa olevasta kulutuksesta, joten kiinteistöveron nosto myös laskee muuta kulutusta eli köyhdyttää kansaa. Mutta jotenkin se ei siis Pylkkäsen mukaan vuokra-asujiin tämä ei päde.

Miten finanssineuvos voi olla niin kuutamolla? Vastaus on suhteellisen yksinkertainen: hän ei ymmärrä vapaiden rahamarkkinoiden toimintaa. Vapailla markkinoilla sijoittaja edellyttää investoinnilleen tuottoa. Tuotto vaihtelee riskin mukaan: korkeariskisestä sijoituksesta halutaan korkeampaa tuottoa ja matala riski heijastuu matalana tuotto-odotuksena. On realistista odottaa, että asumisen kaltaisen perustarpeen osalta veron korotus ei muuta sijoituksen riskiä. Jos ydinvoimalassa tuotettua sähköä verotetaan kovemmin kuin vesivoimalla tuotettua, sijoitus ydinvoimalaan Suomessa muuttuu riskisemmäksi ja tuotto-odotus kasvaa. Kasvanut tuotto-odotus nostaa ydinsähkön hintaa, jotta sijoitus ydinvoimalaan tuottaa paremmin vastaten kohonnutta riskiä.

Jos asuntosijoittaja ostaa 200.000 euron 30 neliön yksiön Helsingistä, hän arvioi saavansa vuodessa vuokratuloja noin 12.000 euroa (6% sijoitetulle pääomalle) ennen veroja. Kulujen (yhtiövastike 450 eur ja poistot 50 eur kuussa) ja verojen (100 eur kuussa) jälkeen sijoittajan saama tuotto on noin 400 euroa kuussa (2,4% sijoitetulle pääomalle). Oletetaan, että yhtiövastike nousee esimerkiksi 50 eurolla kuussa kohonneen kiinteistöveron takia, jolloin sijoittajalle jää enää 360 euroa verojen jälkeen, ja tuotto-odotus on vain 2,1%. Oletetaan, että sijoittaja ei ole valmis tinkimään tuotto-odotuksestaan, jolloin saadakseen aiemman tuottonsa (2,4%) hänen on nostettava vuokraa 50 eurolla. Tällöin hänen tuotto-odotuksensa on uudelleen 1.050-550-100=400 euroa.

Koska kohonnut veroaste nostaa sijoituksen riskiä, todellinen vuokrankorotustarve on luultavasti hiukan suurempi kuin tuo veron määrä (50 eur/kk), mutta kuten jo optimistisesti totesin, oletetaan että veron korotus ei vaikuta tuotto-odotukseen. Jos vero laskee asunnon hintaa, kuten finanssineuvos väittää, sijoittajan saama tuotto laskee saman verran. Tässä vaiheessa yksittäinen asuntosijoittaja voi vetäytyä todettuaan tuottotason alittavan vastaavan riskin ja myydä asunnon, mutta asuntomarkkinoiden vuokratasoon yksittäiset piensijoittajat eivät vaikuta. Suuret institutionaaliset asuntosijoittajat eivät laske tuotto-odotustaan eivätkä ne edes voi laajamittaisesti vetäytyä asuntomarkkinoilta, joten veron korotus nostaa väistämättä vuokratasoa.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Ville Niinistö puolustelee Junckerin juomista



Tällä kertaa arvioin olevani täysin samaa mieltä Vihreiden entisen puheenjohtajan Ville Niinistön kanssa. Hän on sataprosenttisen oikeassa vertaillessaan vanhan ajan poliitikkojen paremmuutta nykypoliitikkoihin. Entiset huippupoliitikot eivät menestyisi nykyisen median aikakaudella. Nykymedia nostaa valtaan heikkoluonteisia opportunisteja ja huonon moraalitajun omaavia ahdasmielisiä ja suppeakatseisia fanaatikkoja.

Kun vertaa vanhoja poliitikkoja ja merkkimiehiä, hakematta mieleen nousee jääkärikenraali Paavo Talvela, joka kantoi yhdessä Aaro Pajarin kanssa rintamavastuun siitä, että Talvisodassa Neuvostojoukot eivät onnistuneet tekemään läpimurtoa kannaksen joukkojen selustaan Tolvajärvellä. Kuinka kovasti tuo vastuu painoi Talvelaa, on hienosti mainittu Wikipediassa:
Tolvajärven taistelujen vuosipäivät aiheuttivat Talvelalle aivohalvauksen vuosina 1967 ja 1969.
Kun vertaa Junckeria ja Niinistöä Talvelaan tai Rooseveltiin, ei uskoisi puhuttavan edes samasta lajista. Niin kaukana on Ville Niinistö miehestä, kuin olla osaa.

Ja tätä ei todellakaan kannata ymmärtää niin, että minä millään muotoa arvostaisin Rooseveltin vasemmistolaista maailmankatsomusta tai ymmärtäisin hänen fascismin ihailuaan. Mutta 30-luvulla sosialismi ei vielä ollut romahtanut missään päin joten Roosevelt saattoi tuntea jotain vetoa hyvinvointivaltioon. Mutta nyt eurooppalaisen hyvinvointivaltion epäonnistumisen ruumiillistumana toikkairoivalla Jean-Claude Junckerilla ja häntä ihailevalla Ville Niinistöllä ei ole mitään tekosyytä, miksi reaalisosialismia pitäisi puolustella.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Juncker kännissä - Trump sai haukut

Suomalaisen median alennusta kuvasi aikoinaan presidentti Kekkosen kännitoilailujen salailu. On vaikea kuvitella moraalisesti alhaisempaa tekoa kuin vaieta valtion päämiehen sairaudesta, joka estää häntä hoitamasta tehtäviään. Kun Ahti Karjalainen yritti presidentiksi 80-luvulla, Moskovaan myönteisesti suhtautunut mediamme piilotteli Karjalaisen viinan himoa.

Kun lehdistö maalailee itsestään kuvaa "luotettavana" ja "JSN:n ohjeisiin sitoutuneena" tiedonvälittäjänä, on karmeaa huomata, että suomalainen media ei korvaansa lotkauta Jean-Claude Junckerin sekoiluun umpikännissä. Parhaiten eurooppalaisen median laatua kuvaa se, että jokainen voi kuvitella, miten vasemmistolainen media olisi revennyt vihasta, jos Trumpia olisi pitänyt taluttaa NATO-kokouksessa.