Eduskunnan 150-vuotisjuhlissa puheen pitänyt Virheiden homoseksuaali Oras Tynkkynen
käytti sateenkaaren väristä kravattia. Se oli osoitettu Venäjän juhladelegaatiolle protestiksi Venäjän homovastaiselle lainsäädännölle ja ilmapiirille. Ennen juhlatilaisuutta kansanedustajat olivat hyväksyneet lähtökohdan, että juhlissa juhlitaan eikä politikoida. Vastaavanlainen tapahtuma oli Moskovan yeisurheilun MM-kisat, joiden yhteydessä perinteisesti on sovittu, että urheillaan eikä politikoida, mutta räyhä-Arhinmäki ja sateenkaarilippu... Suurvallat toki boikotoivat toistensa järjestämiä olympialaisia kylmän sodan aikana, mutta pääperiaate on ollut, että erilaiset kansalaistapahtumat viedään läpi ilman näkyviä provokaatioita. Israelin olympiajoukkue on joutunut toistaseksi kovimman poliittisen mielenilmauksen kohteeksi Munchenin olympialaisissa.
Vielä 80-luvulla Suomessa homot olivat lujilla. Sen jälkeen ilmapiiri on muuttunut nopeasti, ja enää harvat haluavat määritellä homouden synniksi, sairaudeksi tai epänormaaliudeksi. Valtaosalle ihmisiä homot ovat samanlaisia kanssaihmisiä kuin muutkin. Yleinen asenne yhteiskunnassamme on suvaitsevainen ja avarakatseinen, toisin kuin islamilaisessa maailmassa. Mikä ei satuta minua, ei kuulu minulle. Tietenkään tämä jalo aate ei ylety rahaan asti, jossa yhden euro on minulta pois, kuten Tarja Halonen presidentinvaaleissa totesi. Raha, vaikka vasemmisto vaatiikin downshiftaamista ja vastustaa materialismia, kuitenkin kuuluu jakaa tasaisesti. Epäloogista, kuten koko heidän aatteensa onkin.
Vihreät ja heidän omakseen ottamansa seksuaalinen vapatuminen - siis homot - ovat kolmessakymmenessä vuodessa nousseet hyljeksityistä ressukoista koko kansan supersuosikeiksi ja telkkariohjelmien kiintotähdiksi. Muutos on mielestäni hyvä ja sen taustalla on ollut Suomen melko myöhäinen kaupungistuminen ja avautuminen ulkomaisille vaikutteille. Mieluummin katson homojen kaulailevan Aleksanterinkadulla kuin joutuvan pahoinpidellyiksi - tästä tuskin kukaan on eri mieltä.
Vihreiltä on kuitenkin jäänyt ymmärtämättä, että edelleen on ihmisiä, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä. Tämä on varsin kummallista, koska he itse olivat marginaalia vain neljännesvuosisata sitten. Nyt Vihreät kokevat oikeudekseen julistaa "ihmisoikeuksien" universaaliutta kaikkialla tilanteesta riippumatta. Ikään kuin olisi soveliasta joka paikassa sanoa ääneen mielipiteensä - on tilanteita joissa viisas osaa olla hiljaakin.
Vasarahammerin erinomaisessa bloggauksessa kerrottiin, että YK:n rasismin vastainen sopimus muodostui nykyisen kaltaiseksi diktatuurimaiden vaatimuksesta. Ne äänestivät YK:ssa, että sananvapautta voidaan rajoittaa "vihapuheen" estämiseksi. Kun Mika Illman totesi, että enemmistö ei tarvitse suojaa vähemmistön "vihapuheelta", hänellä tuskin oli muistissaan Etelä-Afrikka tai Israel, joissa kummassakin pieni vähemmistö harjoitti julmaa terroria enemmistöä kohtaan. Etelä-Afrikassa buurit ja Israelissa arabit.
Jäänteenä Vihreiden (ja siis homojen) hyljeksitystä aikakaudesta heillä on jonkinlainen pakkomielle pohtia kysymystä, "onko suvaitsemattomuutta suvaittava?" Meille klassista liberalismia kannattaville vastaus on ilmiselvä: kyllä on! Vihreille - entisille ei-suvaituille - kysymys on yhä edelleen polttava. Jos Oras Tynkkynen saa tuoda esiin mielipiteensä, miksi joku muu ei saa tuoda omaansa (Lehto, Halla-aho, Jansson jne)? Mikä suvaitsemattoman mielipiteessä on niin vaarallista, että sitä ei saa sanoa ääneen? Jos Tynkkynen saa eduskunnassa pukeutua sateenkaareensa, mikseivät IKL:n miehet saaneet pukeutua mustiin paitoihinsa?
Jonkun mielipide on yhä edelleen, että Hitler oli hieno mies. Jos hän haluaa sen tuoda esiin natsi-upseerin hatulla eduskunnan puhujanpöntössä, niin tietenkään sitä ei sallita. Kun eduskunnan ensimmäinen hindu pitää puheensa turbaani rullalla tai musliminainen kaavussaan, niin se tullaan sallimaan
uskonnonvapauden nimissä. Vihreys ei ole uskonto, mutta sitä kohdellaan kuin uskontoa. Myös islam on uskonto, vaikka se on ensisijaisesti
poliittinen ideologia, joka muistuttaa voimakkaasti sosialismia yhteiskuntamalliltaan. Vihreys on sosialismin suhteellisen tuore verso, jolla on panteistinen, uskonnollinen ulottuvuutensa.
Ainoana yhteiskunnallisena ideologiana valistusajan hengestä kumpuava klassisen liberalismi on joutunut näiden uskonnollisten ideologioiden puristukseen. Aivan kuten sen, myös kristittyjen sananvapautta halutaan rajoittaa länsimaissa (muslimimaissahan se on jo valtaosin tuhottu). Jos siis eduskunta sietää ja Vihreät juhlivat suvaitsevaisuuden viestiä, niin samalla tavalla heidän tulee - entisinä ei-suvaittuina - ymmärtää että on paljon ihmisiä, joilla on eri mielipide kuin heillä. Inhoan käyttää tätä esimerkkiä, mutta Neuvostoliitossa orastynkkysten virallinen suvaitsevaisuus-ideologia oli vallassa ja tiedämme miten se suhtautui kilpailevien ideologioiden esiintuomiseen. Tässä ajassa on paljon samaa, kun mukasuvaitsevaisuuden nimissä halutaan tukkia niiden suut, jotka vastustavat tasa-arvoa, veljeyttä ja vapautta. Heitäkin on - uskokaa pois orakset.
Mielestäni Suomen - kuten muidenkaan länsimaiden - ei tulisi avata rajojaan muslimien laajamittaiselle maahanmuutolle. Syy on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että heidän ideologiansa entisetään rajoittaa ja kahlitsee valistusajan hengessä satojen vuosien aikana syntynyttä sananvapauden perinnettämme. Sen jälkeen kun muslimeita on riittävä määrä - oma arvioni on kymmenen prosenttia - heillä on riittävästi voimaa tukahduttaa oman poliittisen ideologiansa arvostelu joko
kiihottamisella kansanryhmää vastaan (ovathan he vähemmistössä) tai jumalanpilkkasäädöksellä. Edellinen Euroopan suursota käytiin kahden eri sosialismin suuntauksen kesken, jotka olivat lännenvastaisia liittolaisia viimeiseen päivään asti. Nyt islam ja vihreä sosialismi tuntuvat toistavan tuota kehityskulkua. Muslimille Vihreä homo on ensimmäinen vihan kohde!
En kannata burqien pitämistä samasta syystä kuin en hyväksy natsiunivormujen tai kommunistisymbolienkaan julkista esillepanoa. Riittävän pienen porukan käsissä ne ovat harmittomia, mutta kun porukkaa alkaa kääntyä kyseisten ideologioiden taakse satoina tuhansina, on sanan- ja uskonnonvapauden kannattajien noustava puolustamaan itseään ja arvojaan. Tämä kehitys voidaan välttää aivan kuten Suomi vältti 20-luvulla kommunistien provokaatiot ja niihin vastauksena syntyneen Lapuan liikkeenkin. Kymmentä vuotta myöhemmin tuontitavarana ujutettu kommunismikin saatiin Lapuan patruunoilla pysäytettyä Karjalan kunnaille, mutta nyt en tiedä, miten islam pysäytetään, kun rajat ovat pelkkä veteen piirretty viiva.