sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Tehokkaat markkinat

Juice Leskinen aloittaa yhden biisinsä livetaltioinnillaan, että vaarallisimmat ympäristömyrkyt ovat DDT, PCB ja SDP.

Keskustelin aiemmin nimimerkki Tiedemiehen (Epäsymmetrinen demokratia) kanssa Suomen eurojäsenyyden syistä, ja mainitsin niistä ymmärtääkseni kolme keskeisintä:

1) Ulkopoliittinen liikkumavapaus eli Venäjän pelko

2) Rahapolitiikan ulkoistaminen pois hallitusta myötäilevältä keskuspankilta

3) Pyrkimys hajottaa korporatiivinen ay-liittojen palkkamonopoli.

Yleisesti hyväksytyin on erityisesti ykköskohta, koska talouspolitiikka on huomattavasti vaikeampi asia kuin turvallisuuspolitiikka eikä se siten kiinnosta yhtä laajasti kuin uutisointi vaikkapa Pohjois-Koreasta tai Lähi-idästä. Talouspolitiikan ymmärtämiseksi pitää hallita moderni rahoitusteoria, jonka keskeinen lähtökohta on "markkinoiden tehokkuus". Laitoin ne lainausmerkkeihin, koska rahoitusteoriassa todellakin on käsite tehokkaat markkinat.

Markkinoiden tehokkuus tarkoittaa kaikessa lyhykäisyydessään sitä, että kaikki markkinoihin vaikuttava tieto on kaikkien markkinaosapuolien saatavilla samanaikaisesti. Markkinoiden tapahtumia on niin valtava määrä joka sekunti, että rahoitusteoria on kaikista talousteorioista lähimpänä ns. kovia tieteita. Mikäli markkinat eivät ole tehokkaat, sijoittajan on mahdollista tehdä ns. "ylisuuria voittoja". Jälleen lainausmerkit, koska käsite ylisuuret voitot tarkoittavat, että sijoittaja saa paremman tuoton kuin joku toinen suhteessa otettuun riskiin. Ennen elektronista kaupankäyntiä oli tavallista, että esimerkiksi Suomen markka noteerattiin eri kurssiin Pietarissa kuin Helsingissä. Niinpä pankkiiri olisi voinut ostaa/myydä markkoja Pietarissa ja myydä/ostaa niitä Helsingissä tehden itselleen jonkinlaisen voiton.

Kun Bernard Madoff teki 17 vuoden ajan järjetelmällistä huijausta "sijoitusrahastoillaan", se nähtiin todisteena siitä, että markkinat eivät toimineet tehokkaasti. Todellisuudessa markkinat luottivat - jälkikäteen katsottuna turhaan - poliitikkojen tekemiin toimenpiteisiin valvonnasta. Vaikka yksittäiset analyytikot (Harry Markopolos) Amerikan pörssivalvontakomissiota (SEC), niin tieto hukkui kohinaan. On perusteltua väittää, että SEC:n uskottavuus oli suurempi kuin yksittäisen analyytikon. Mikäli SEC:tä ei olisi ollut olemassa, Markopoloksen tieto olisi ehkä voitu noteerata toisin. Asialla ei sinänsä ole merkitystä enää, mutta se toimii yhtenä todisteena, että viranomaisvalvonta ei ratkaise ongelmia pääomamarkkinoilla. Vapailla markkinoilla viranomaisten ainoa tehtävä on valvoa, että kaikilla osapuolilla on mahdollisuus päästä markkinoille ja sieltä pois. Markkinaosapuolet valvovat toisiaan tehokkaammin kuin viranomaiset, jotka eivät ole mukana omilla rahoillaan ja ovat aina lahjottavissa.

Nyt blogistikollega Hakki on löytänyt Perheyritysten liiton entisen puheenjohtajan Anders Blomin pitämän luennon - missä muuallakaan! - pörssiklubilla. Luennollaan, joka on pidetty juuri ennen kevään 2011 eduskuntavaaleja, Blom paljastaa, että ennen EU-jäsenyyttä Keskustapuolue pääministeri Esko Ahon johdolla halusi toteuttaa Suomessa samankaltaisen uudistuksen kuin mihin Britannia kykeni Margaret Thatcherin johdolla. Tavoitetta kutsuttiin Keskustan työreformiksi, ja sillä pyrittiin helpottamaan vientiteollisuuden toimintaedellytysten ennalta-arvattavuutta työmarkkinoilla. Suomeksi sanottuna vaikeuttamaan erilaisten lakkojen avulla kiristettäviä palkankorotuksia vientiteollisuuden työntekijöille. Säännöstellyillä pääomamarkkinoilla, jotka Suomessa olivat 80-luvun loppuun asti, poliitikot pystyivät päättämään koroista ja ostovoimasta hallinnollisesti. Vapailla markkinoilla poliitikot voivat siis vain varmistaa, että kaikilla osapuolilla on yhtäläiset mahdollisuudet edistää omia asioitaan.

Blomin luennolta paljastuu asia jota en ole osannut nähdä. Blom nimittäin toteaa, että
Olen siinä käsityksessä, että ammattiyhdistysliikkeelle luvattiin Suomen EU-ratkaisun yhteydessä keskitettyjen tulosopimusten jatkuminen uudessa tilanteessa, EU-ajassa. Lama-ajan Suomessa syntynyt ajatus "työreformista" muuttui kirosanaksi.
Toisin sanoen tuo edellä mainitsemani kolmen kohdan perustelu euroon liittymisestä jätettiin kohdan 3) osalta avoimeksi. Jotta ay-liitot saatiin mukaan elinkeinoelämää suuresti hyödyttäneeseen EU-jäsenyyteen ja jotta ay-liittojen ei tarvitsisi sopeutua uuteen aikakauteen vapailla pääomamarkkinoilla, poliitikot lupasivat ay-liitoille keskitettyjen tulopoliittisten ratkaisujen säilymisen.

Poliitikot siis jättivät ay-liitoille enemmän valtaa kuin elinkeinoelämälle, jonka kilpailuympäristöstä tuli kertalaakilla kansainväliset markkinat, niin pikkuhiljaa eurojäsenyyden aikana ay-liitto on onnistunut hivuttamaan suomalaisen työn tuottavuuden kasvun nollaan. Tämän seurauksena Suomi vie 30 miljardia euroa vuodessa vähemmän, ja keskimääräisellä veroasteella valtiolta jää saamatta 12 miljardia euroa vuodessa, joka riittäisi kattamaan julkisen sektorin nykyisen velanottomäärän. Nyt yritetään sisäistä devalvaatiota, koska Jyrki Kataisen hallituksella ei ole samaa rohkeutta kuin oli Ahon hallituksella - ajaa Suomen etua - ja irrottaa Suomea eurosta. Kuten eläkevakuutusyhtiö Varman johtaja Risto Murto toteaa, Kypros elää Suomen 90-luvun kriisiä mutta paljon kovemmalla kädellä antaessaan vallan päätöksistään EU:lle. On mahdollista, että Suomi on ajautumassa Kataisen johdolla samalle tielle, koska sisäsen devalvaation tie on todella, todella pitkä. Kansakunnan kansainvälistä kilpailukykyä ei sisäisellä devalvaatiolla ole oikein mahdollista korjata, koska kansa pysyy samana - ei sen henkisen ja ammatillinen osaaminen parane sisäisellä devalvaatiolla. Ulkoinen devalvaatio palauttaa kansakunnan kansainvälisen kilpailukyvyn muutamassa vuodessa - sisäinen vasta kun uusi sukupolvi on kasvanut aikuisiksi.

Blogisti Hakin huomaama Blomin kommentti on erittäin merkittävä. Se kertoo pitkälti syyt, miksi Suomen kansainvälinen kilpailukyky on päässyt rapautumaan eurojäsenyyden aikana. Toki hallitus on pahentanut asioita veropolitiikallaan ja muilla toimillaan, mutta jos joku historiallinen päätös pitäisi nimetä nykyisten vientiteollisuuden ongelmiemme lähtökohdaksi, niin se on tuo Blomin kertoma poliittinen sitoumus ay-liitoille keskitettyjen tulosopimusten jatkumisesta. Harmi vain, että tätä tietoa ei saatettu markkinoille.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Chag samayach

The Geography of a Woman



Between 18 and 22, a woman is like Africa. Half discovered, half wild, fertile and naturally Beautiful!



Between 23 and 30, a woman is like Europe. Well developed and open to trade, especially for someone of real value.



Between 31 and 35, a woman is like Spain, very hot, relaxed and convinced of her own beauty.



Between 36 and 40, a woman is like Greece, gently aging but still a warm and desirable place to visit.



Between 41 and 50, a woman is like Great Britain, with a glorious and all conquering past.



Between 51 and 60, a woman is like Israel, has been through war, doesn't make the same mistakes twice, takes care of business.



Between 61 and 70, a woman is like Canada, self-preserving, but open to meeting new people.



After 70, she becomes Tibet. Wildly beautiful, with a mysterious past and the wisdom of the ages. An adventurous spirit and a thirst for spiritual knowledge.

THE GEOGRAPHY OF A MAN



Between 1 and 80, a man is like Iran, ruled by a pair of nuts.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ympäristöliikkeen nykytila

Wikipedian mukaan suomalainen punavihreä älymystö nojaa poliittisessa osaamisessaan brittilehti Economistiin. Erityisesti malthusilainen rodunjalostukseen tähtäävä rasistinen ajattelutapa, joka kuuluu kaikkiin sosialistisiin yhteiskuntamalleihin, on esillä niin isällä, pojalla kuin pyhällä hengelläkin.

Uudessa Economistissa käsitellään ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Jos suomalainen vasemmistoeliitti kyseisen artikkelin on huomannut, ei se ainakaan mitään ääntä ole siitä pitänyt. Lehden mukaan nimittäin ilmaston lämpenemisen varjolla toteutettu ylikansallinen hallintomalli on luotu virheellisten tietokonemallien perustalle. Nimittäin vuodesta 2000 vuoteen 2010 ihmiskunta on tuprutellut ilmakehän CO2-pitoisuuden neljänneksen verran korkeammalle, mutta ilmasto ei ole lämmennyt lainkaan.



Yllä oleva kuva esittää "ilmastotieteilijöiden" omien tietokoneohjelmien ennustukset lämpenemisen kehittymisestä, ja kuten siitä voi nähdä, jo muutaman vuoden kuluttua lämpeneminen on tippunut pois kaikkein maltillisimmankin mallin ennusteista. Lehden mielestä ilmastotieteen suurin epäselvyys juuri nyt onkin siinä, ettei kukaan osaa selittää, miksi lämpeneminen on pysähtynyt - malleissa on siis joku erittäin keskeisellä tavalla pielessä. Olipa virhe mikä tahansa, se kyseenalaistaa lehden mukaan nyt harjoitetun sosialistisen ympäristöpolitiikan oikeutuksen.

Ilmastotieteilijöiden mukaan CO2-pitoisuuden kaksinkertaistuminen esiteollisen ajan 280 ppm tasolta 560 ppm tasolle nostaisi lämpötilaa yhdellä asteella. Asteen nousu aiheuttaa muutoksen vesihöyryn ja pilvisyyden määrissä, joten IPCC:n vuoden 2007 arvion mukaan ilmasto lämpenee 2-4 astetta mikäli CO2-pitoisuus kaksinkertaistuu, mutta on mahdollista että lämpeneminen ei pysähdy siihen vaan jatkuu hallitsemattomasti. Kuten jo tammikuussa kirjoitin, IPCC:n johtava tiedemies, norjalainen Terje Berntsen havaitsi kaikkien aikojen kattavimmassa tietokonemallinnoksessaan, että luultavasti lämpeneminen pysähtyy alle kahteen asteeseen (IPCC tunnustaa - olemme valehdelleet 27.1.2013). Eikä Berntsenin tutkimus ole ainoa laatuaan ennustaessaan huomattavasti maltillisempia lukuja lämpenemisen ylärajalle vastoin alarmistien valtapyrkimysten perusteluina käyttämiä uhkakuvia.

Göteborgin yliopiston tutkija Tinghai Ou puolestaan havaitsi, että ilmastotieteilijöiden ohjelmat eivät kyenneet mallintamaan sademäärien muutoksia edes menneisyydessä - siis aineistossa, joka tiedetään ja tunnetaan. Jos ohjelmat ennustavat muutoksia tulevaisuudessa, olisi niiden luonnollisesti kyettävä osoittamaan todelliset muutokset menneisyydessä. Jos ja kun havaitut lämpötilat putoavat pois IPCC:n julistamalta 95%:n luottamusväliltä, alkaa olla vaikeaa puolustella termin TIEDE käyttämistä tässä asiayhteydessä ja olisi syytä tunnustaa systemaattisen virheen olemassaolo. Mitä ilmeisemmin kyseessä ei siis ole enää satunnaisvirhe.



Rupert Darwallin kirjan esittelyssä Rob Lyons toteaa, että ympäristöliikkeen historia juontaa juurensa - yllätys yllätys - Thomas Malthusiin 200 vuoden päähän. Vaikka Malthusin teoria siitä, että väestö kasvaa ruoantuotantoa nopeammin osoittautui virheelliseksi, tulkinta jäi kuitenkin voimaan muiden raaka-aineiden osalta. Jo vuonna 1865 aikakautensa etevin taloustieteilijä William Stanley Jevons väitti, että hiili loppuu teollisen vallankumouksen myötä. Karl Popperin visio avoimesta yhteiskunnasta perustuu ajatukselle, että tieteen on kyettävä tuottamaan ennuste, jota voidaan testata, ja mikäli tulos ei vastaa ennustetta, teoria on yksiselitteisesti virheellinen. Popperin näkemyksen mukaan totalitarismissa voidaan tietenkin yksinkertaisesti päättää tuloksen vastaavan ennustetta, mutta silloin kyseessä ei olekaan enää tiede.

Sata vuotta myöhemmin eli 1962 ilmestynyt Rachel Carsonin kirjaklassikko Silent Spring (Äänetön kevät) loi nykyaikaisen ympäristöliikkeen perustan. Kommunismin ollessa suosionsa huipulla 1972 perustettu Rooman Klubi on ennustanut jo 40 vuoden ajan tuomiopäivän koittoa kuin alkukristityt Jeesuksen uudelleen syntymää. Economist-lehden päätoimittajan sihteerinä toiminut Barbara Ward - jota Darwall kutsuu "maailman vaikutusvaltaisin henkilö, josta et ole koskaan kuullut" - ponnisti kehitysmaiden johtajien suosioon vaatimalla teollisuusmaita avustamaan kehitysmaita taloudellisesti. Juuri Ward keksi perustella vaatimuksiaan - yllätys yllätys - ympäristöpolitiikalla.

Ward sai hyvän liittolaisen UNEP:n tulevasta pääjohtajasta Maurice Strongista (Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XVII 16.12.2012), joka yhdisti kehitysavun ja ympäristöliikkeen tavalla, joka nykyään tunnetaan paremmin käsitteenä "kestävä kehitys". Ympäristöliikkeen syliin tipahti kuin lahjana öljykriisi, jolla arabimaat kostivat häviönsä lokakuun 1973 Jom Kippur -sodassa. Ympäristöliike sai arabisosialismista itselleen mieluisan petikaverin taistelussaan kapitalismia, Yhdysvaltoja ja vapaata länttä vastaa, kun yht'äkkiä vaikuttikin siltä, että öljy on loppumassa ja Rooman klubin ennusteet voivat toteutua.

James Hansen julisti kesäkuussa 1988 ilmaston olevan lämpiämässä, ja Margaret Thatcher varoitti muutamaa kuukautta myöhemmin maapallon lämpiävän asteen vuosikymmenessä. Sen jälkeen kaikki poliitikot ja poliitikkoja lobbaavista suuryrityksistä ovat julistaneet ympäristötietoisuuttaan ja ilmaston lämpenemistä. Perinteisen kommunismin romahtaessa Neuvostoliiton myötä, vasemmiston sisäinen valtataistelu päättyi kasvun ja luonnonvarojen käytön vähentämistä kannattaville eko-sosialisteille. Marxista alkaen oli sosialismin pyrkimyksenä lisätä työläisten aineellista hyvinvointia, mutta nyt vastavetona Yhdysvalloille ja kapitalismin voittokululle sosialistit halusivatkin kyseenalaistaa kapitalismin menestyksen sen omilla aseilla - vaatimalla kapitalismin lopettamista aineellista hyvinvointia rajoittamalla.

Sosialismi ja sosiaalidemokratia menettivät 90-luvun aikana aktiivisimmat jäsenensä, jotka olivat sitoutuneet yhdistystoimintaan ja puoluetyöhän. Nuoremmat ikäluokat kannattivat individualismia ja perinteisen työväestön etujen ajajat jäivät vähemmistöön. Perinteisen työväestön etuja - ja ympäristöliikkeen tavoitteita vastustavat - ajavat henkilöt leimattiin "tiedevastaisiksi" ja työväestön kansallismieliset puolueet "äärioikeistolaisiksi". (H/T Pikkupoika)

torstai 28. maaliskuuta 2013

Vihreiden teesit Wittenbergissä

Vihervasemmistolainen feminismi nojaa seuraaviin John Reidin kirjaamiin tosiasioihin.
Blogillani on muutama punavihreä lukija, jotka oikeastaan voisivat kommentoida, että mitkä kohdat alla luetellulta listalta EIVÄT pidä paikkaansa ja minkä tähden:

1) Kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä.

2) Ennen nykyaikaa (joka alkoi kun henkilö kirjautui yliopistoon) länsimainen yhteiskunta oli Dickensin satiireista tuttu epäinhimillinen yhteisö, jossa miehet hakkasivat vaimojaan, vanhemmat lapset simputivat nuorempiaan ja koulunkäynti oli silkkaa ulkolukua.

3) Meillä ei ole mitään opittavaa historiasta, jolloin yhteiskuntaa johtivat valkoiset miehet.

4) Kapitalistinen ahneus johtaa planeettamme väistämättömään tuhoon, jossa ekosysteemit romahtavat niiden ylilaiduntamisen tai niihin johdettujen myrkkyjen takia.

5) Kaikki ekosysteemit ovat hauraita - ei ole olemassa kestäviä ekosysteemejä.

6) Ihmiskunta on maapallon riesa. Maailma olisi parempi paikka ilman ihmiskuntaa.

7) Tehtävämme ihmiskuntana on säilyttää maapallo juuri sellaisena kuin se nyt on; kuin joku valtava ulkoilmamuseo. Yksikään laji ei saa kuolla sukupuuttoon viis siitä, mitä sen säilyttäminen maksaa.

8) Tiedemiehillä - erityisesti ilmaston tietokoneelliseen mallintamiseen perehtyneillä - on ylivertainen ymmärrys luonnosta ja vain he osaavat tulkita sitä oikein. Kadunmiehillä ei ole oikeutta arvostella heitä, koska he tietävät aina kaiken paremmin.

9) Tieteellisestä yksimielisyydestä päättävät apurahoilla toimivat tutkijat. Eläkeläiset ja teollisuuden palkkalistoilla olevat tutkijat eivät ole luotettavia.

10) Koska ihmiskunta ei enää ajaudu uusiin sotiin, asevarustelu ja puolustusbudjetit voidaan lakkauttaa tarpeettomina.

11) Ydinvoima on pahasta. Kaikki ydinvoimalat tulee sulkea.

12) Hiilidioksidi on pahasta (siis kaikki polttaminen). Meidän tulee hankkia kaikki energia vihreän teknologian uusiutuvista lähteistä.

13) Vesivoima on pahasta, koska sitä varten tarvitaan patoaltaita.

14) Kohdan 1) mukaisesti esihistorialliset yhteisöt kuten Uuden Guinean vuoristoheimot ja Yanomami-intiaanit ovat meihin nähden ylivertaisia ymmärtäessään ihmisen ja luonnon symbioosin. Sota on kapitalistisen järjestelmän tuote ja tuntematon käsite esi-isillemme.

15) Kaikki erämaat ja metsät tulee suojella kustannuksista välittämättä, koska puut ovat ihmisiä tärkeämpiä.

16) Aarniometsien suuret puut ovat pyhiä. Valaat ovat pyhiä.

17) Näitä kiistämättömiä tosiasioita on herkeämättä pidettävä esillä energiateollisuuden ja konservatiivisen median valheellisten viestien vesittämiseksi.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Keuhkosyöpä ja ilmastonmuutos

Ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen on - tai oli - useita vuosia niin kiistämätön tosiasia, että pääministeri Vanhanen vaati lopettamaan ilmaston lämpenemisen vähättelyn. Johtavat ilmastotutkijat ovat kohdelleet teorian arvostelijoita vähättelevästi, väärentäneet tutkimustuloksiaan ja jopa turvautuneet lapsellisiin argumentointivirheisiin julistaessaan auktoriteettiuskoa. Teorian arvostelijoiden on vihjailtu saavan rahoituksensa suurilta kansainvälisiltä öljy-yhtiöiltä ja se jos mikä on vasemmistolaisissa piireissä syytöksistä vakavimpia. 30-luvulla juutalaisten kansainvälinen salaliitto oli yleinen aihe propagandassa, ja jopa 2010-luvulla Kokoomusvaikuttaja Pentti Salolainen ihmetteli, mikä hänen antisemitismissaan voi olla loukkaavaa.

Ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen teorian arvostelijat puolestaan useasti vetoavat ylikansallisten ympäristönsuojelun nimissä tehtyjen ratkaisujen epäonnistumisiin. Yleisin vertaus lienee hyönteismyrkky DDT:n kieltäminen, joka on johtanut kehitysmaissa malariatapausten kasvun takia ilmeisesti satojen tuhansien lasten kuolemiin. Teorian kannattajat vertaavat hanakasti tupakkateollisuuden rahoittamiin tutkimuksiin, joissa kiellettiin tupakoinnin ja keuhkosyövän syy-yhteys. 30-luvun Saksassa havaittiin ensimmäisen kerran tupakoivilla enemmän keuhkosyöpää, vaikka sinänsä paradoksaalisesti natsi-Saksan - jos jonkun - olisi voinut kuvitella taipuvan kannattamaan perinnöllisyyden merkitystä eri sairauksiin (terveellisten elintapojen sijaan). Mutta geeniteknologiaa ei tuolloin hallittu, joten saksalaisen kansallissosialismin keinoksi jäi yhdistellä itselleen sopivia palasia muinaisista pakanauskonnoista oman aikansa moderneihin tutkimustuloksiin.

Olen aiemminkin todennut, että sosialismissa valtio - tai jopa koko ihmiskunta - nähdään elollisena organismina, jossa jokaisen kansalaisen velvollisuus on pitää huolta organismin toiminnasta. Yhteiskunta ottaa vastuulleen yksilön terveydenhuollon ja vastineeksi voi päättää terveellisistä elämäntavoista. Syöpä on pelottavimpia organismin sairauksia, joten kutsumanimi syöpäläinen varattiin erityisen vaarallisille kansanvihollisille, kuten juutalaisille. Tupakoinnin yhteys syöpään oli tietenkin osoitus tupakoinnin pahuudesta, ja samoilla linjoilla Suomessakin päätettiin puuttua elinkeinonharjoittajien vapauteen rajoittamalla tupakointi ravintoloissa.

Perimän vaikutus ihmisen elämään ja sairauksiin vaikuttaa niin ilmeiseltä, että on jopa pienoinen ihme ettei sitä ole tunnistettu ennen geeniteknologiaa. Lääketieteessä on kyllä tunnistettu useita sairauksia, joissa sukurasite ennustaa taudinkuvaa, mutta monissa suhteissa ihmisen oman valinnan on kuitenkin uskottu olevan perimää voimakkaampi. Viime aikaiset tutkimukset ovat nostaneet eliön oman bakteeriston vaikuttavan ratkaisevasti jopa sen kykyyn lisääntyä, kuten brasilialaisilla banaaniviljelmillä tehdyissä tutkimuksissa banaanikärpäsillä todettiin.

En voi väittää olevani keuhkosairauksien asiantuntija millään muotoa, mutta tämä Duodecimin tuore uutinen sai minut hymyilemään. Sen mukaan pitkäaikaisseurannassa olleista astmaatikoista ylivoimainen enemmistö kuoli keuhkoahtaumatautiin, mutta tupakointi ei ennustanut sairastumista siihen. En yritä väittää, että tupakoinnilla olisi mitään positiivisia terveysvaikutuksia kokonaisuutena tarkastellen, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että joudumme ehkä mahdollisesti kenties kaivamaan ylös jo kuolleina kuopatut väitteet, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää. Näin ei siis uuden tiedon mukaan ole, vaan tupakointi potentoi esimerkiksi asbestin vaikutuksen 50-kertaiseksi ja voi itsessäänkin laukaista syövän, joka kuitenkin nykytiedon mukaan on perinnöllinen.

Sinänsä keuhkoahtaumatauti on jo itsessään niin vaikea sairaus, että turha saivarrella kumpi on pahempi - syöpä vai keuhkoahtauma. Mutta pointti siis on, että tupakka ei aiheuta keuhkosyöpää - se laukaisee syövän. Tai jos ei syöpää niin jonkun muun tappavan taudin. Mutta jos näinkin triviaalissa asiassa uusi tieto muuttaa kaiken totena pitämämme, en ehkä ihan lähivuosina kuitenkaan lähtisi tekemään vuosikymmenien mittaisia energiainvestointeja vihervasemmiston vaatimusten mukaisesti.

Loppuun vielä kuva tupakan vaaroista - parodontiitti.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pyörää uudestaan keksimässä...

En tiedä miksi kiusaan itseäni asialla, mutta olen usein miettinyt, että miten ensimmäiset matemaatikot keksivät keinon mitata Maan, Kuun ja Auringon ympärysmitat. Muistaakseni Magalhaes väitti jossain muistiinpanoissaan, että Maa on pyöreä ja jokainen merenkävijä sen tietää. Aavalla merellä on luonnollista, että tyhmempikin ymmärtää ensin Maan pyöreyden kavutessaan ylös horisontista kohti maata. Sille vähintään yhtä luonnollinen seuraus on sen jälkeen ymmärtää, että Maan varjohan se Kuuta peittää. Minkä jälkeen ei ole vaikea tajuta, mistä kuunpimennyksessä on kyse.

Kreikkalaiset harrastivat matematiikkaa samalla tavalla kuin nykyiset länsimaiset sanaristikkoja tai sudokuja. Tarkkaan ottaen kyse taisi kuitenkin olla ennemmin foinikialaisten tuomista taidoista mutta yhtä kaikki, puhutaan antiikin Kreikasta. Kreetalla oli joskus Jeesuksen aikoihin joku heimo, joka uskoi murtolukuihin. Siis sillä tavalla, että koko heidän kulttuurinsa perustui uskomukseen, että kaikki luvut ovat esitettävissä murtolukuina. Aika ikään kuin hyppi askelmalta toiselle kuten sekuntiviisari vanhoissa Rolexeissa eikä kulje - kuten meidän mielestämme - katkeamattomasti. Onhan siinä aikalailla erilainen lopputulema, jos asiaa miettii vähän syvällisemmin. Joku sitten tämän uskomuksen onnistui puhkaisemaan, ja kuulemma yhdessä sukupolvessa koko sivilisaatio romahti.

Alun alkaenhan numeroita on tarvittu lähinnä karjan ja muiden verotettavien hyödykkeiden tilastointiin. On siis ollut helppoa todeta että lehmiä oli M-määrä, kanoja L-määrä ja niin edelleen. Kun esimerkiksi karjaa laskettiin, oli helppo helmitauluun merkitä ensin yhdeksällä helmellä lauman ensimmäiset nutipäät ja kymmenettä merkittiin siirtämällä toisessa pylväässä yhtä helmeä merkiksi. Silloin kun tämä kymmentä kuvaava oli tyhjä, se oli tietenkin (arabialaisittain merkittynä pelkkä) piste, josta kehittyi meidän tuntemamme numero nolla. Nollan ilmestymisen jälkeen oli helpompaa alkaa laskea etäisyyksiä, joita varten tietenkin tarvittiin myös geometriaa (mikä oli Kreikan vahvuuksia). Näiden perustaitojen jälkeen piti kuitenkin vielä keksiä se, miten lasketaan etäisyys vaikka nyt siis sinne Aurinkoon.

Ymmärtääkseni ensimmäiset harjoitukset etäisyyden mittaamisesta tehtiin nykyisessä Egyptissä, joka sijaitsee kravun kääntöpiirillä. Siellä oli helppo havaita koska Aurinko oli taivaankannen lakipisteessä. Oli mahdollista rakentaa syvä maakuoppa, jonka pohjalle Aurinko paistoi keskikesällä kesäpäivänseisauksena. Jos sitä etelämpänä oli vastaava kuoppa, ja näiden kahden kuopan etäisyys tiedettiin, voitiin laskea etäisyys Aurinkoon. Näiden kuoppien välinen etäisyys taas oli melko helppo laskea, kun asetettiin kolme saman mittaista seivästä oikein pitkään kanaaliin, ja huomattiin että vesi kanaalin keskellä onkin "korkeammalla" kuin kanaalin päissä. Mutta tästä on vielä matkaa siihen, että voi laskea Auringon halkaisijan ja ympärysmitan, ja sitä minä en kyllä vieläkään ymmärrä, kuka neropatti sen keksi ja miten.

Viime viikolla kuulin radiosta, kun joku soittaja kyseli, että mitä hän oikein on vuosikausia seuraillut, kun hän on luullut katselevansa Linnunrataa - sitä vaalea taivaankannen poikki kulkevaa usvaista vanaa. Soittaja kertoi luulleensa sitä Linnunradaksi, mutta sitten oli nähnyt "valokuvan" (siis jonkun taiteilijan esittämän version) jossain aikakauslehdessä Linnunradasta, ja se näyttikin hyrrältä pitkine kierteishaaroineen...



Yläpuolella Japanin Kitaibarakissa kuvattu Jupiter ja Kuu vierekkäin (National Geographic 2012 valokuvakilpailu).

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Epäsymmetrinen demokratia

Hallituksen halussa vähentää kuntien lukumäärää on ensisijaisesti tarkoitus vähentää Keskustapuolueen valtaa maaseudulla. Toiseksi sillä pyritään keskittämään valtaa suurille puolueille ja puolueille ylipäätään. Pienen kansanliikkeen on tulevaisuudessa mahdotonta päästä kunnanvaltuustoon, jos kunnan asukasluku on keskikokoisen kaupungin verran. Vallan keskittäminen puolue-eliitille on linjassa sen kanssa, että puolueet kaikissa EU-maissa keskittävät vastaavasti valtaa Bryseliin tai laajemmin ottaen mahdollisimman kauas kansalaisista.

Mielenkiintoista tässä vallan keskittämisessä on se, että se luo epäsymmetristä demokratiaa. Kaupungit ovat yleensä maaseutua varakkaampia, koska kaupunkeihin keskittyy pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Samalla tavalla Kyprokselle, Liechtensteiniin ja vaikkapa Singaporeen on muodotunut vahva rahoitussektori, joka tarjoaa veroetua sinne asettuville yrityksille. Kyproksen vetäminen ns. kölin ali on ilmeisesti osa EU:n pyrkimystä rajoittaa jäsenmaiden keskinäistä verokilpailua, jotta mikään maa ei voisi tarjota vaihtoehtoa eurososialistiselle hyvinvointivaltiolle.

Onkin outoa että Kataisen sekäsikiöhallitus alentaa suomalaista yritysveroa Euroopan alimmalle tasolle - se ikään kuin tekee juuri sen mistä se toisaalta syyttää Kyprosta (ja aiemmin Irlantia). Minusta verokilpailu on hyvä asia, mutta tässä tilanteessa verotuksen alentaminen on älytöntä, kun yritysten (ja koko kansakunnan) kilpailukykyä on ensin rajoitettu energiaveroilla. Tässä tilanteessa yritysten ongelma ei ole verojen määrä vaan kyky tehdä tulosta. Niinpä verojen alentaminen - joka sinänsä on tietenkin hyvä asia - johtaa vain entistä kovempaan velkaantumiseen eli ansioverotuksen kiristymiseen.

Vallan keskittämisestä on myös surkuhupaisa juonteensa siinä, että helsinkiläispoliitikot jotenkin näkevät, että Helsinki elättää muuta Suomea, ja sillä he perustelevat vaatimuksiaan päättää muiden suomalaisten asioista. Ikään kuin helsinkiläisille kuuluisivat susirajan asiat tai kalastajakylien menemiset. Tai no, ehkä voisivat vaikka kuuluakin mutta miksi ihmeessä susirajan ja kalastajakylien asukkailla ei ole vastaavasti oikeutta päättää helsinkiläisten verotuksesta. Tätä epäsymmetristä demokratiaa Kataisen hallitus pyrkii nyt muodostamaan koko Euroopan tasolla. Jos se lopettaa kunnallisen demokratian Suomessa, EU:n tasolla se lopettaa valtakunnallisen demokratian.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Annas klara panna

Jos minulta kysytään - vaikkei kukaan kysykään - niin Anna Kontula on parhaan näköinen kommari Suomessa. Sen lisäksi että Anna on kaunis, on hänellä vahva halu oikeudenmukaisuuteen. Anna on tutkimut prostituutiota ja ihmiskauppaa ja tullut johtopäätökseen, että prostituution kieltävä laki on johtanut hankalasti torjuttavan ihmiskaupan lisääntymiseen ja kaikkein surkeimmassa asemassa olevien naisten orjuuttamiseen seksileluina. Vaikka Anna siis ymmärtää, että sääntely ja kiellot yleensä vain joko yksinkertaisesti pahentavat ongelmia tai siirtävät ne näkymättömiin, on hänestä kuitenkin jostain ihmeen syystä toivottavaa, että valtio jatkaa sääntelyä ja kieltämistä. Toivotaan, että Anna palaa joskun järkiinsä Suvi-Anne Siimeksen tavoin. Suvi-Annehan on myöntänyt, että hänen ollessaan Vasemmistoliiton puheenjohtajana Virossa suomut hänen silmiltään nousivat kun kokouspäivä aloitettiin veisaamalla Kansainvälinen.

Suomen poliittinen johto on viimeiset 20 vuotta sulkenut silmänsä ikäviltä tosiasioilta ja kieltäytynyt laittamasta asioita tärkeysjärjestykseen. Erityisesti terveydenhuollon osalta tämä on näkynyt terveydenhuollon paisuttamisena, jonka maksumiehenä ovat olleet mm. monikansalliset lääkeyhtiöt. Suomessa ei ole muuta toimialaa kuin lääkeyhtiöt, joille hallitus suoraan ilmoittaa, millä hinnalla ne saavat tuotteitaan myydä. Jos joku asia kuvaa sosialismia parhaiten, niin se on juuri valtion hintasäännöstely. Anna kirjoittaakin uudessa blogissaan, kuinka läkeyhtiöt ovat vetäytymässä Suomesta, koska niiden ei enää ole järkevää myydä täällä lääkkeitä alle omakustannushinnan.

Suomessa siis poliitikot ovat luoneet järjestelmän, jossa ne päättävät lääkkeen hinnasta voidakseen luvata äänestäjilleen kaiken mahdollisen. Valitettavasti lääkeyhtiöt ovat yleensä osakeyhtiöitä, joita ohjaa osakeyhtiölaki vaatimuksineen voiton tekemisestä. Nämä kaksi asiaa ovat keskenään ristiriidassa, ja kuten olemme oppineet, kansainväliset pääomamarkkinat eivät anna Siilinjärven Pinokkion ottaa niskalenkkiä itsestään. Kuten kaikessa liberaalissa fascismissa niin myös Sekoomuksen Kukkopojan hyvistä aikeista muodostuu tuskallinen via Dolorosa, joka johtaa tappiollisten taisteluiden tielle.

Kun ei ole voitu tai haluttu tai osattu priorisoida asioita siten, että rajallisista resursseista voidaan kustantaa vain osan hoitomaksut, niin ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa hoitoa kaikkein eniten tarvitsevat eivät sitä enää saa hankittua. Vaikka olenkin pahoillani näiden yksilöiden takia, niin pidän tärkeänä, että tällaisia sosialismin kukkasia nousee esiin, koska ne saavat ihmiset jollain aikavälillä ymmärtämään vasemmistolaisen ideologian turmiollisuuden. Aikaa voi mennä, mutta eipä moni nykyihminen enää haikaile kommunismin perään. Ehkä joskus ihmiskunta vielä lopettaa haikailemasta sosiaalidemokratiankin perään. Vaikka minä kyllä haikailen Annan perää.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Perjantaivitsiä pukkaa

Tämän varassako lepää tulevaisuutemme?


Takku.net

Raaja rikko ja muita kasvis ruokia


Paskamutsi:
Meidän teini ikäinen tyttö on joulusta saakka ilmoittanut ettei halua syödä mitään minkä takia on tapettu eläin. Ei syönyt kinkkuakaan ollenkaan, kuvitelkaa!

Nyt sille pitää sitten keksiä jotain sellaisia ruokia, joiden takia ei tarvitse eläinten kuolla. Me ollaankin aika paljon tehty nyt sellaisia, että saisi koko perhe syödä samaa ruokaa, mutta alkaa ideat olla jo vähissä mitä jauhe lihasta saa.
Kotiliesi:
Jauhelihaa voi ostaa isomman määrän kerralla ja pakastaa sopivan kokoisiin annoksiin joko raajana tai ruskistettuna.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Hautala kaivaa kuoppaa

Kotimaisen korruption huikeimpia esityksiä ovat maankäytön ja kaavoituksen, jossa erityisesti SOK:n ketjussa olevat maakuntien ABC:t ja Prismat ovat kunnostautuneet, vallankäyttö. Vielä joku hetki sitten S-liike jakoi poliittisille päättäjilleen tuplabonuksia rahvaaseen nähden, mitä kukaan edunsaajista ei kyseenalaistanut. Eihän se etu suuren suuri ollut, ehkä satasen pari kuukaudessa. Mutta suhteessa pikkupoliitikon kuukausipalkkaan voidaan hyvin sanoa että ylimääräinen kuukauden palkka on S-liikkeen valtuutetuille tullut vuoden mittaan. Siihen nähden joku Finnairin Mika Vehviläisen asuntokauppakin alkaa asettua uomiinsa, puhumattakaan Antti Kaikkosen Nuorisosäätiön asuntoyhtiöiden puheenjohtajan palkkioista tai Heidi Hautalan pimeänä suorittamat oven asennukset.

Mutta blogistikollegani Tikka vinkkasi, että Hautala ei ole ensimmäistä kertaa korruptiopappia kyydissä. Neiti moraalinvartija on pyyhkinyt iloisilla veronmaksajilla pöytää niin että suihke vain käy kun lainarahat siirtyvät Valtionkonttorista lentoyhtiöille. Niin tosiaan, lentoyhtiöille, joiden vaikutus ilmaston lämpenemiseen on kertaluokkaa suurempi kuin katumaasturin, jolla Helsingin kaupunginjohtaja haluaa uutisen mukaan ajella.

Seura-lehden uutisen mukaan Heidi Hautala siis on lennättänyt ystäviää siivoojan vuosipalkkaa vastaavalla summalla Afrikkaan toukokuussa 2012. Vihreän langan toimittaja on matkan jälkeen suorastaan polvistunut Hautalan eteen kuin parastakin äiti-Gaian uudelleen syntymää iloitsemaan. Kuten Seura-lehti kertoo, Hautalan suosiman korruption historia ulottuu - mihinkäs muuallekaan - kuin Keskustakusettaa-ainapuolueen ikivanhoihin taloussotkuihin. Samoihin sotkuihin, joista alkoivat Keskustapuolueen uskomattomat varainkeryyt maakuntien Suomen huonekalumogulien johdolla. Samasta kusetuksesta jokainen tuomittu on ollut kepulainen tai turkulainen, mutta yhtään tsadin punavihreää friidua ei ole naulattu kiinni, vaikka siis syytä olisi näemmä ollut.

Toivon totisesti, että Kypros kaatuu ja vetää mukaansa Suomen ja suomalaisen poliittisen kulttuurin tekopyhyyden, jossa Vihreät ovat nousseet uusiin ulottuvuuksiin. Oikeastaan tämä ei edes vituta muuta kuin haaskattuina verovaroina, koska tällaiset paljastukset johtavat ennemmin tai myöhemmin nykyisen poliittisen kulttuurin pakkoon uudistua pois sosialismista. Pahoin pelkään että myöhemmin, mutta näytös päättyy vasta kun lihava leidi laulaa, kuten sanotaan. Onko Hautala edes kovin lihava - ei taida olla. No toisaalta, Hautalan ja koko progressiivisen liberaalifascistien porukan suurin kusetus - CAGW - on vielä poksahtamatta, vaikka moni viherfascisti ehtikin riekkua uutisesta, jonka mukaan elämme ennätyskuumassa ja ennätysnopeasti lämmenneella planeetalla (mikä on silkkaa valetta). Autuaita ovat uskossaan vahvat, sano entinen teltantekijä.
H/T Pikkupoika



Heidi Hautala kirjoittaa blogissaan onnesta soikeana, kuinka 10 miljardia velkaa ottava julkinen sektori siirtää energiaveroina rahaa ystävilleen Afrikkaan:
Hallitus päätti tänään kehysriihessä ohjata hallitusohjelman mukaisesti kaikki päästöhuutokauppatulot hallituskauden ajan kehitysyhteistyöhön ja sen osana kansainvälisiin ilmastotoimiin

Samalla olen kuitenkin surullinen siitä, että osana muita säästöjä päätettiin suunnitellusta kehitysyhteistyöstä leikata vuosittain 29 miljoonaa vuosina 2015, 2016 ja 2017. Kehitysyhteistyöstä on leikattu kaikilla hallituskauden kehyskierroksilla, nyt saisi jo riittää. Eurooppalaista talouskriisiä ei pidä laittaa maailman köyhimpien maksettavaksi.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Mitä Kypros meille opettaa?

Kotimaisessa politiikassa on hölmöilty siihen malliin vuosikymmeniä, mutta vasta Heidi Hautalan roikkuminen ministeriautossaan ja Kyproksen pankkien maksukyvyttömyys tuovat harjoitetun politiikan epäonnistumisen koko kansan nähtäväksi kaikessa karuudessaan. En tosin usko, että äänioikeutetuista edes prosentti ymmärtää tuota syy/seuraus-suhdetta. Valittu eurooppalainen poliittinen linja perustuu sääntelyyn ja kilpailun rajoittamiseen. Pisimpään harjoitetusta sääntelystä on EU:ssa nauttinut maatalous, jota ei enää parhaalla tahdollakaan voi väittää vapaaksi yritystoiminnaksi. Sattuneesta syystä olen ollut melko kiireinen tällä viikolla, ja lukeminen auttaa aina stressiin, joten alla muutamia Wahlroosin Markkinat ja demokratia -kirjasta kummunneita huomioita.

Montesquieun mukaan demokratiat voidaan turmella joko äärimmäisellä epätasa-arvolla tai äärimmäisellä tasa-arvolla. Epätasa-arvossa kansalaiset eivät enää samaista omia etujaan maansa etuun ja alkavat ajamaan omia etujaan muiden kustannuksella. Tasa-arvossa taas ihmiset eivät tyydy olemaan tasa-arvoisia kansalaisia vaan vaativat tasa-arvoa joka suhteessa. Tällöin auktoriteetit menettävät valtansa ja despotia korvaa demokratian.

Ayn Randin kirjassa Atlas shrugged ("Maa järisi") sankari John Galt johti Amerikan etevimmät yrittäjät, keksijät, tiedemiehet, filosofit ja taiteilijat lakkoon ja lähtemään Galtin mukana salaiseen paikkaan rakentamaan uutta yhteiskuntaa. "Lakko" vaikutti tuhoisasti Amerikkaan, mutta "uuden Atlantiksen" kansalaisina heitä ei enää säädelty ja verotettu kohtuuttomasti, ja uusi yhteiskunta alkoi heti kukoistaa.

Avokätisen mutta kalliin hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä päättäneille maille käy tulevaisuudessa vaikeaksi houkutella ja pitää hyviä veronmaksajia, mikä laskee vajeita ja luottoluokituksia. Lopulta hyvinvointivaltio romahtaa tai hallitusten on pakko ryhtyä valvomaan kansalaisten ja pääomien liikkumista maatalouden tapaan. Kasvava vero- ja sääntelykilpailu Euroopassa johtaa liitovaltioverotukseen, kuten Kyproksen veroparatiisin romahdus osoittaa. Liittovaltiokehityksen pysäyttäminen ja kääntyminen kohti keskenään kilpailevia osavaltioita on ratkaisu tällaisiin ongelmiin.

EU on tehnyt itsestään maailman suurimman vero- ja sosiaalikilpailualueen muistuttaen saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Koska Eurooppaa ei uhkaa sota ydinaseiden aikakautena, niin EU:n sotilaallinen heikkous ei ole ongelma Euroopalle. Jos emme siis tarvitse tiukkaa ylikansallista valvontaa turvallisuutemme tähden, niin meillä ei ole esteitä edetä erillisten valtioiden väljäksi ja kilpailuun perustuvaksi liitoksi.

Sveitsissa matala liittovaltion verotus antaa puittet suoralle ja paikalliselle demokratialle. Jokainen sveitsiläinen voi äänestää jaloillaan ja päättää missä ja miten haluaa elää. Vähemmistöjen ei enää tarvitse sopeutua enemmistön tahtoon. Se antaa paikallishallinnon poliitikoille yllykkeen harkita uudelleen politiikkaa, joka perustuu omien etujen (Hautala), kateuden (Arhinmäki) ja tehottomien talousideologioiden (Soininvaara) varaan rakentuvaan parin-kolmen vaalikauden mittaiseen suosioon.

Ludwig von Misesin "Itävallan koulukunnan" tärkein oppi oli ajatus muutto- ja eroamisvapaudesta. Valtiot ja valtion koko on toissijaista. Ketään ei pakoteta kuulumaan valtioon vastoin omaa tahtoaan. Jos osa valtion ihmisistä haluaa perustaa oman yhteisönsä - vaikkapa vain yhden kylän - ja itsenäistyä, se täytyy sallia. Se on ainoa toteuttamiskelpoinen ja tehokas keino estää vallankumoukset ja sodat. Sallimalla ihmisten ja pääomien vapaan liikkumisen ja poistamalla liittovaltion verotusoikeuden ehkäisemme julkisen taloudenpidon tuhlailua. Ja kaiken kukkuraksi, ihmisten ei oikeasti tarvitsisi edes muuttaa mihinkään - jo pelkkä pelko ja uhka poislähtemisestä tai jonkun alueen eroamisesta vanhasta valtiostaan riittäisi mahdollisesti luomaan poliittisen vastavoiman nykyiselle menolle.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Ruotsin antirasismin taustat

Katselin viikonloppuna Ylen lähettämän kolmiosaisen sarjan Olof Palmesta. Palme vaikuttaa olleen samanlainen käytöshäiriöinen ja itsekeskeinen henkilö kuin sekä Urho Kekkonen valtakautensa lopussa ja erityisesti Tarja Halonen, jonka luonteella kyllä pääsee johtajaksi mutta ei kaikkien kaveriksi. Sitähän taas johtajalta sopii odottaakin, koska vaikeat ratkaisut eivät kauheasti kestä tunteilua ja silloin voi olla hyväkin, että ei ole turhan laajaa ystäväpiiriä.

Palme haukkui Yhdysvaltain pommitukset kommunismin syliin kaatuvassa Pohjois-Vietnamissa jouluna 1973 sillä seurauksella, että Yhdysvallat veti suurlähettiläänsä Tukholmasta kahdeksi vuodeksi. Puolustuksekseen Palme totesi, että sosialistit olivat tuominneet myös Tsekkoslovakian miehityksen 1968. Kumpikaan tuomio ei estänyt Palmea matkustamasta Kuubaan tapaamaan nykyajan pahimpiin kuulunutta yksinvaltiasta Fidel Castroa. Palme - Heidi Hautalan tavoin - kiersi veroja ja ensin kiisti ja sitten myönsi ja lopuksi selitteli säilyttäen paikkansa. Palme julisti tv:n vaaliohjelmassa nähneensä Yhdysvalloissa vallitsevan epätasaisen tulonjaon vaikutukset nuorena samalla tavalla kuin kommunismin kauhut Euroopassa, minkä takia hänestä ei tullut sen enempää kapitalistia kuin kommunistiakaan. Palme julisti olevansa ylpeä sosialisti, vaikka erityisesti sanan "ylpeys" merkitys jäi varmaan kaikille tarkoituksellisen epäselväksi.

Ruotsissa sosialistit tulivat valtaan siis 30-luvulla, ja tuohon aikaan erilaiset totalitaristiset yhteiskuntamallit olivat hyvin muodikkaita. Saksassa voimakkaasti rotutietoinen sosialismi törmäsi tunnetuin seurauksin Moskovasta johdettuun ekspansiiviseen sosialismiin, mutta Ruotsissa aate pääsi kuin koira veräjästä melkein 40 vuotta kestäneeseen kukoistukseensa. Ruotsissa lakkautettiin ensin parlamentin ylähuone 1970 ja pian sen jälkeen loppukin valta parlamentille pois virkamiehiltä. Virkakunta on perinteisesti toiminut muutosvastarintana, minkä sosiaalidemokraatit olivat Ruotsissa pitkällä valtakaudellaan jo oppineetkin. Lainsäätäjäksi nousi pienen sisäpiirin hallitsema puolue ja siinä keskeiset nimet (talousnobelilla palkittu ja Milton Friedmanin oppeja vastustanut) Gunnar Myrdal, Per Albin Hansson, Tage Erlander ja Olof Palme.

Sosialistit keräsivät jopa 60%:n kannatuslukemia ennen sotia ja loivat jopa 30%:n palkankorotuksia kaksivuotisilla tuloratkaisuilla vielä 70-luvulla pyrkiessään takaisin suursuosioonsa. 80-luvulla Palme murhattiin ja sosiaalidemokraattien alamäki jatkui yleiseurooppalaisen vasemmiston sisäisen hajaannuksen myötä. Voittajaksi näytti nousevan Vihreä "ympäristöliike", joka tarjosi mainiot perustelut verotukselle ja kollektivismille työväenluokan haalittua käyttöönsä autot, mökit ja omakotitalot - symbolit joilla patruunat erottautuivat vain 50 vuotta aikaisemmin. Vihreiden nousu kuitenkin hyytyi aivan kuten historiassa kaikki sosialistiset suuntaukset ovat hyytyneet keskinäiseen vääntöön siitä, mikä on "se oikea linja" kunkin käytännöllisen ongelman ratkaisemiseksi. Tästä sosialismiin sisäänrakennetusta viasta johtuen sosialistiset liikkeet aina ajautuvat sotiin keskenään, koska sosialismissa väkivalta on oikeutettua omien tavoitteiden varmistamiseksi.

Ruotsissa rasisminvastaisuus oli jo Palmen aikana voimakkaasti asialistalla, koska Amerikan rotusorto jatkui pitkälle nykyaikaan asti. Samoin ruotsalainen sosialismi halusi korostaa eroaan Saksassa ja Venäjällä 40-luvulla vaikuttaneisiin kilpailijoihinsa. Ruotsista tuli ensimmäinen liberaalisti fascistinen valtio maailmassa. Juuri nyt 2010-luvulla kuitenkin näyttää siltä, että Ruotsi on kulkemassa kohti yhteiskunnallista tuhoaan samalla tavalla kuin kävi Neuvostoliitossa. Molemmissa maissa korostettiin rasisminvastaisuutta naurettavuuksiin asti ja molemmissa maissa kansalliset ja etniset jännitteet räjähtivät näkyville heti, kun valtion ylläpitämä liima mureni. Neuvostoliitossa se liima oli asevoimat ja Ruotsissa "pohjoismainen hyvinvointivaltio". Toisin kuin Palme olisi ikinä uskonut, tällä hetkellä mustan amerikkalaisen keskimääräinen ostovoima on suurempi kuin keskimääräisen ruotsalaisen.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Uskonnollista vihapuhetta - osa III

Blogosfäärin pimeässä nurkassa vuosia lymyillyt nimimerkki Tiedemies väitti viikko sitten, että maapallon kylmin kymmenvuotiskausi oli 1900-1910 ja vastaavasti lämpimin (tai yksi lämpimimmistä) 2000-2010. Tämän hän uskoi, koska tutkimus oli julkaistu "tiedelehti" Naturessa.



Tutkimus saikin suoralta kädeltä arvostelua esimerkiksi täällä ja täällä. Niiden mukaan 28% viimeisestä 11.300 vuodesta on oikeasti ollut nykyistä lämpimämpiä. Erikoisinta olivat kuitenkin Tiedemiehen kommentit, joissa oikeutettiin väkivalta toisinajattelijoita kohtaan:
Pullikoijien suut on syytäkin sillä lailla "tukkia", että jos joku vaan huutaa ja vänkää ilman perusteita, niin ei sitä kuulu kuunnella.

Ihmisillä on hallituksia ja valtioita kaikkialla maapallolla ja historiallisessa mittakaavassa vastaan sönköttäjät on yleensä yksinkertaisesti tapettu.

Ihmisten lajityypin toimintaa on ollut muodostaa valtioita ja tappaa toisinajattelijat.

Jos hiilidioksidi todella lämmittää planeettaa, ja jos lämpeneminen tuhoaa esimerkiksi jonkun omaisuutta, niin silloin hiilivoimalan pystyttäminen on aggressiota, johon on oikeus vastata.

Yhteismaan paskominen on ongelma, joka ratkeaa yhteismaan haltuunotolla. Jos joku yrittää estää ottamasta sitä haltuun, niin tämä joku laitetaan sivuun tai tarvittaessa tapetaan.

Oikeutus tulee siitä, että ne ovat vahvempia kuin yksilöt ja tätä ei voi ohittaa, sönköttäminen ei auta.

"moraali" joka kieltää ongelman ratkaisemisen, on arvoton. Viimekädessä ihmiskunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kävellä sellaisen moraalin yli tarvittaessa vaikka väkivalloin.

En halua sellaisille ihmisille mitään pahaa, mutta muulla ihmiskunnalla on "oikeus" minun mielestäni puolustautua tällaista ajattelutapaa vastaan.

En tuomitse ankariakaan toimenpiteitä tässä asiassa, koska ajattelen pidemmällä aikajänteellä.

fasismi etc ovat ratkaisuja joiden välttämiseksi täytyy käydä neuvotteluja. Jos neuvottelut eivät onnistu, niin vaihtoehdot voivat olla fasismi tms
Tiedemiehen tunteenpurkauksista kiitos kuuluu nimimerkki GM:lle, joka ansiokkaasti syötti koukun ja pari metriä siimaa onkiakseen ilmastouskovaisten todelliset, vilpittömät ajatukset esiin.

Homoparien adoptio-oikeus

Hollannissa lesbopari on joutunut pakenemaan maan alle piiloon jouduttuaan Turkissa julkisuuden valokeilaan. Yhdeksänvuotiaan adoptiopojan vanhemmat ovat esiintyneet televisiossa saadakseen poikansa takaisin. Tiedossa ei ole, miksi he alun alkaen ovat antaneet poikansa adoptoitavaksi.

Uutisen mukaan turkkilaiset ovat raivoissaan siitä, että homopari kasvattaa muslimia, mikä on islamin mukaan ehdottomasti kiellettyä. Naisparia ei kuulemma ole suoranaisesti uhkailtu, mutta varotoimena he ovat päättäneet piiloutua, jotta eivät menettäisi poikaansa. Tai henkeään.

Turkin länsivastainen pääministeri Recep Tayyip Erdogan vierailee ensi viikolla Hollannissa, ja hänen voi olettaa ottavan asian esiin keskustellessaan isäntiensä kanssa. Siinä missä Venäjällä Suomessa asuvien venäläislasten kaltoinkohtelua käytetään sisäpolitiikassa häikäilemättä hyväksi, onkin mielenkiintoista nähdä, miten Turkin pääministeri taipuu miellyttämään omia äänestäjiään. Erdoganin kannattajathan ovat ns. islamisteja eli tulkitsevat koraaniaan sanatarkasti.

Asian tekee kutkuttavaksi se, että EU neuvottelee Turkin mahdollisesta jäsenyydestä. Luonnollisesti tämä islamin avoin viha homoseksuaaleita vastaan ei millään tavalla johda muslimien maahanmuuton rajoittamiseen vaan entistä hurjempaan "kotouttamiseen". Tilanne muistuttaa paljon vanhoja aikoja, kun Neuvostoliittoa ihailleet länsikommunistit sulkivat kylmästi silmänsä ihanneyhteiskuntansa kaikilta epäkohdilta. Niinpä ei tietenkään ole ihme, että monikulttuurisuus on vasemmistolainen ideologia, jonka vastustajat joutuvat pakenemaan henkensä edestä.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Hautala ja kaapin ovi

Heidi Hautala joutui myrskyn silmään, kun hänen miesystävänsä nosti asuntonsa remontoinutta yrittäjää vastaan vahingonkorvauskanteen. Tämän päivän Totuus uutisoi, että miesystävän talo on Etelä-Karjalassa Luumäen kunnassa. Kunta on tunnettu ehkä parhaiten siitä, että siellä on asunut mm. presidentti Svinhufvud. Pieneltä paikkakunnalta ovat lähtöisin myös sellaiset puolijulkimot kuin kirjailija Ilkka Remes ja Jumalan teatterista uralleen julkisuutta hakenut professori Esa Kirkkopelto. Kunnan läpi menee rautatie Venäjälle, joten kunnan juna-asemalta esimerkiksi Urkki Kekkonen matkasi noottikriisiä setvimään marraskuussa 1961.



Luumäen nykyisin tunnetuin asukas lienee muuan venäläistaitelija, voimakkaasti presidentti Vladimir Putinia arvostellut Andrei Nekrasov. Sattumoisin samainen Nekrasov on hiljattain käräjöinyt Luumäellä sijaitsevan asuntonsa korjauksesta oikeudessa (Iltalehti).

Hautalan suhdetta ulkopoliittisesti mielenkiintoisessa aiheessa ei ole missään käsitelty. Hautalan pimeästi maksaman palkkion sai senkin tsetseeni-nainen, ja kuten tiedämme Tsetsenian sota on ollut Venäjällä erityisesti Putinin valtapyrkimysten päänäyttämö. Tietenkään ei voi olla niin, että Hautala ei saisi seurustella Putinia arvostelevan henkilön kanssa tai että Putinin arvostelun pitäisi mitenkään olla Suomessa kiellettyä tai rajattua. Sinänsä nostan Hautalalle hattua hänen toiminnastaan ja toivon että hän jatkossakin roikkuu terrierinä ihmisoikeuksia polkevien lahkeessa.

Hautala on eittämättä hallituksemme rohkein ministeri ja siinä mielessä saa vilpittömän arvostukseni. Ainoa asia mistä mussutan on se, että ministerin tulisi lain mukaan ajaa suomalaisten etua - ei tsetseenien eikä venäläisten. Valitettavasti en näe sen tapahtuvan. Toivoisin että Hautala käyttäisi tarmonsa maan eduksi eikä oman kunnianhimonsa tyydyttämiseksi.

Kun laki on politiikkaa

Hiukan lupailinkin jo aiemmin, että kirjoitan Matti Norrin Kanava-lehdessä kirjoittamasta artikkelista "Lainsäätäminen ei sovi eduskunnalle" lyhyen yhteenvedon:
Yleinen laki on yhteisöllinen asia. Se on syntynyt yhteisöllisesti. Yhteistoiminnan edellyttäessä yhteisesti noudatettuja menettelytapoja ne vakiintuivat laiksi, tapaoikeudeksi. Rooman juris consulti lakimiesammattilaiset kehittivät lakia yksittäistapauksin. Sille pohjalle Euroopan lait pienin variaatioin rakentuivat.

Valistus ryhtyi 1700-luvulla ajamaan tasa-arvoa poistaen säätyetuoikeudet. Kun eriarvoisuus oli ankkuroitu säädettyyn lakiin, sen poistamisesta tuli Ranskan vallankumouksessa lailla säädettävä asia, mistä ajatus siirtyi Saksaan. Samalla tuli pohtimatta itsestään selvyydeksi että myös yleisen lain säätämisvalta on parlamentilla. Yleisen lain kohteena on omaisuus ja se säätää niiden vaihdantaa - siis sopimuslaki. Rikoslaki on ihmisten suhteita koskevalta osalta sekin yhteisöllinen asia.

Kukaan ei kiistä Saksan johtoasemaa lakitieteessä 1800-luvulla. Maan parhaat lakimiehet koottiin kahteen komiteaan säätmään siviililakia. Työtä tehtiin pitkään ja perusteellisesti ja nykyinen Bürgerliches Gesetzbuch tuli voimaan 1.1.1900. Juristikunnan tuomio oli yksimielinen: Laki on aivan liian abstrakti eikä siitä ole käytäntöön johdettavaksi. Sama lainsäätämisen tapa on edelleen vallalla. Suomen perintökaarta valmisteltiin 30 vuotta ja sitä pidetään verrattain sekavana lakitekstinä. Kun säädetään laki on pakko kirjoittaa yleislausekkeita ja käyttää sellaisia termejä kuin olennainen ja kohtuullinen. Niiden sisältö on epämääräinen ja hämärä. Nykyisen näkemyksen mukaan lainsäätämisessä ei tarvita kokemusta vaan "oikean" puolueen jäsenkirja. Suomessa ylin lainsäädäntövalta on oikeusministriön lainsäädäntöosastolla.

Englannissa ja Yhdysvalloissa lain sisältö on muodostunut korkeimman oikeuden ennakkopäätöksin. Niissä on oikea lain sisältö. On olemassa luonnolliset oikeudet, joita lainsäätäjä ei saa loukata: ruumiillinen koskemattomuus ja vapaus, oikeus tehdä sopimuksia siihen suostuvien kanssa, oikeus maineeseen (herjauksen ja solvauksen kielto), oikeus omaisuuteen. Perusoikeudet ovat säädetyn lain yläpuolella.

Vuonna 1919 säädettiin yhdistyslaki, jonka mukaan vain rekisteröidyt yhdistykset ovat oikeuskelpoisia. Se perustui Saksan lakiin, jonka tarkoitus oli kieltää sosiaalidemokraattiset yhdistykset. Siihen tuota lakia meilläkin käytettiin. Ennen sotia lakkautettiin sosialistien yhdistyksiä 2.267 kertaa. Sodan jälkeen lakkautettiin isänmaallisia yhdistyksiä 2.548 kertaa. Valtio käyttää lainsäädäntövaltaa kaavoituksiin ja pakkolunastuksiin. Maan omistajat on asetettu huonompaan asemaan kuin muun omaisuuden halijat.

Kun vatio säätää mikä on kunnollista, se määrää sen velvollisuudeksi: pyöräilijän on käytettävä kypärää vaikka voi aiheuttaa vahinkoa vain itselleen ja autoilijan turvavyötä. Saako ihminen päättää käyttäytyykö hän järkevästi tai ajattelemattomasti, olla sivistynyt tai sivistymätön, huono tai hyvä, vai kuuluuko se valtiolle lainsäätäjänä? Onko valtio kansalaisten yhteistoiminnan organismi vai kansalaisten holhooja? 4.815 hyviä asioita edistäneen yhdistyksen lakkauttaminen osoittaa, kuinka äärimmäisyyksiin joudutaan, kun lainsäädäntövalta on parlamentilla eikä tuomioistuimilla. Kun poliitikot määräävät kunnollisen oikeaksi, sen vastakohta ei ole huono vaan vääryys.

Englannissa parlamentti ei puutu lakiin, sillä anglosaksisessa maailmassa noudatetaan roomalaisen juristin Domitius Ulpianuksen näkemystä, jonka mukaan laki nojaa kolmeen moraaliperiaatteeseen: ei saa aiheuttaa vahinkoa toisille, sitoumus on pidettävä ja jokainen saa hyödyntää muitten häiritsemättä omaa omaisuuttaan. Britteinsaarilla katsotaan, että laki on useiden sukupolvien aikana karttuneen kokemuksen järkevää soveltamista nykyoloihin. Yrityksen ja erehdyksen tietä se etenee, mutta tuomarit määrittävät lain erilaiseksi kuin poliitikot. Parlamentin tehtävä on päättää valtiontaloudesta, koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja infrastruktuurista.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Hallitus ja perustuslaki

Uudessa Kanava-lehdessä (2/2013) on jälleen kerran monta hyvää kirjoitusta, joiden kimppuun pääsin vasta nyt. Ajattelin kommentoida niistä vain kahta ja kehotan teitä, hyvät lukijani, tilaamaan kyseisen lehden ja tukemaan suomalaista tiedonvälitystä ja korkeatasoisen keskustelukulttuurin ylläpitoa. Ensiksi päätoimittaja Ville Pernaa käsittelee Euroopan Unionin euroalueen Kasvu- ja vakaussopimuksen säätämiseen liittyviä perustuslaillisia ongelmia. Koska Suomessa perustuslakia tulkitsevat poliitikot - siis eduskunnan perustuslakivaliokunta - on selvää että se toimii kumileimasimena kulloisenkin hallituksen politiikalle.

Olipa tämä perustuslain vastaista tai ei. Mutta annetaan Pernaan puhua:
Perustuslain mukaan Suomen eduskunta päättää yksiselitteisesti valtiontaloudesta ja eduskunnan budjettivalta on rajoittamaton, kuten ammatitermein sanotaan.

Paitsi ettei päätä enää. Eduskunnan budjettivaltaa on jaettu Euroopan unionin kanssa tehdyin sopimuksin vuodesta 1995. Ensin sitä luovutettiin Maastrichtin sopimuksella, sitten euroalueen kasvu- ja vakaussopimuksella. Viimeksi joulun alla tuli käsittelyyn eduskunnan budjettivaltaa merkittävällä tavalla rajoittava valtiosopimus, jonka aiheena oli Euroopan talousunionin vahvistaminen ja talouskurin kiristäminen.

Budjettivallan luovuttaminen ei ole voimassaolevan perustuslain mukaista. Perustuslakia ei ole näiltä osin muutettu, eikä budjettivaltaan puutuvia säädöksiä käsitelty siten kuin perustuslain muutoksia tulisi käsitellä.

Tämä Euroopan talousunionin rakentamisen puliveivauksesta selvän kuvan antava kuvaus ei ikävä kyllä perustu kiilusilmäisten eurokriitikoiden propagandaan. Suomessa lainsäädännön perustuslainmukaisuutta tulkitsee eduskunnan perustuslakivaliokunta. Edellä olevat arviot sopimusten vaikutuksista eduskunna n budjettivaltaan perustuvat perustuslakivaliokunnan joulukuiseen lausuntoon.

Mitä sitten tapahtui? Ei mitään. Tämän Euroopan talouskurisopimuksen vaikutusten arviointi oli kuin Kafkan tai Orwellin kynästä.

Perustuslakivaliokunta arvioi uuden sopimuksenrajoittavan eduskunnalle kuuluvaa budjettivaltaa ja pitää rajoituksia merkittävinä, mutta katsoo budjettivaltaa luovutetun pois aikaisemmilla sopimuksilla niin paljon, että tämä viimeisin liike ei ole sinänsä merkittävä. Myös valtiovarainvaliokunta totesi, että uusi sopimus tarkoittaisi merkittävää rajoitusta budjettivaltaan. Mitä sitten tehtiin?

Tehtiin lausuma, jonka mukaan muutosten yhteisvaikutus on otettava korostetun huolellisesti huomioon, kun seuraavan kerran EU-sääntelyä vahvistetaan kansallista itsemääräämisoikeutta rajoittavalla tavalla.

Kun seuraava palanen murennetaan pois budjettivallan näkkileivästä, todetaan, että kädessä oleva yksittäinen palanen ei ole ratkaiseva, koska vanikasta on murrettu paloja ennenkin.

Eurokriisin taltuttamiseksi tarvitaan talouskuria ja se sopii Suomelle, perustuslaista viis. Media, tuo vallan vahtikoirakaan, ei tästä aiheesta juuri ole kiinnostunut. Olihan aiheeseen liittyvässä hallituksen esityksessä lausuntoineen kaikkineen sata sivua kankeita sanoja ja talouspoliittista jargonia. Vähemmälläkin pääsee.
Käsittelen sen toisen Kanava-lehden artikkelin (Matti Norri: Lainsäätäminen ei sovi eduskunnalle) myöhemmin. Norrin kirjoitus liittyy samaan asiaan, sillä hänen mielestään tuomioistuimien vuosisatojen aikana tekemät ennakkopäätökset sopivat paremmin lainsäädännön pohjaksi kuin poliitikkojen hetkelliset arvot. Hänen mukaansa eduskunnalle sopivia tehtäviä ovat lähinnä valtion taloudesta, infrastruktuurista, sosiaaliturvasta ja koulutuksesta päättäminen. Perusteet ovat, kuten voitte arvata, hyvät.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Heidi Hautala seksikaupoilla

Heidi Hautala teetätti ns. kuutamokeikan (laittomalla) maahanmuuttajalla:
Syyksi ministeri kertoi, että siivooja on maahanmuuttaja ja hän halusi auttaa tätä.
Mahdollista on, että syy oli halu "auttaa" maahanmuuttajaa, mutta miksi sama halu ei koske syntyperäisiä suomalaisia? Oliko siivooja kenties laittomasti maassa? Syyllä ei ole merkitystä, sillä Hautalan teko oli rasistinen - hän kohteli yksilöä tämän etnisen alkuperän takia syrjivästi.

On myös syytä muistaa, että Hautala - rotusyrjinnän lisäksi - luultavasti ja todennäköisesti syyllistyi kansainvälisen ihmiskaupan tukemiseen. Kuten me suomalaiset olemme 2000-luvulla oppineet, erityisesti rakennusmiesten, siivoojien ja kokkien lisäksi muille matalapalkka-aloille on runsaasti tarjolla laitonta työvoimaa. Tämä ei ole mikään salaisuus, ja jokainen pimeä maksusuoritus tukee ja ylläpitää tätä kaupan brutaalia osa-aluetta.

Hautala sanoo halunneensa auttaa siivoojaa ja remonttimiestä. Prostituutiossa on varsin yleistä, että asiakkaat ihastuvat seksipalveluita myyvään naiseen tai mieheen, ja moni maksaa hiukan ekstraa tai tuo pieniä lahjoja. Hankalahan se on varsinkin miehen seksiä harrastaa jos ei ainakin vähäistä ihastumista ilmene, vaikka prostituution asiakkaat yleensä kuvataankin krapulaisiksi parransänkisiksi väkivaltaisiksi naisten hakkaajiksi, jotka pimeissä kellareissa raiskaavat nuoria lämmityspattereihin sidottuja naisia. Näitäkin tietenkin on ja varsinkin pornoteollisuudessa hyväksikäyttöä ilmenee säännönmukaisesti, mutta valtaosa seksikaupasta perustuu tavallisten työssäkäyvien miesten tarpeisiin. Hautala siis omalla tavallaan raiskasi asiakkaansa uskoteltuaan olevansa kykenevä suojelemaan "prostituoitujaan". Käytän tätä vertausta, koska Hautala itse on aktiivisesti vaatinut ihmiskaupan ja prostituution kitkemistä, mutta sitten hän itse ostaa itselleen hyvän mielen kuin joku toinen ostaisi seksiä.

Hautalan teko on erityisen vastenmielinen siksi, että Etelä-Euroopan julkisen talouden ongelmat perustuvat pitkälti juuri laajamittaiseen verojenkiertoon. Hautala edustaa itse linjaa, jossa veroja korotetaan mieluummin kuin palveluita karsitaan. Hautala itse edustaa ihmistä, joka luo byrokratiaa pienyrittäjille, muttei itse halua hoitaa moisia pikkuasioista.

Onneksi tämä asia paljastui, jotta näemme minkälaisia ihmisiä sosialistit ovat.



Tuossa pilakuvassa oikeastaan näkyy kaikkein parhaiten se, mikä Hautalan tempussa pistää vihaksi. Ylitä Iranin raja laittomasti ja saat kymmenen vuotta linnaa; ylitä Afganistanin raja laittomasti ja tulet ammutuksi; ylitä Pohjois-Korean raja laittomasti ja kuolet työleirillä - ylitä Suomen raja laittomasti ja saat sosiaaliturvatunnuksen, asunnon, ajokortin ja pimeää palkkaa. Kaikella tällä on syynsä - asioita ei vain tapahdu vaan asioita tapahtuu, koska joku laittaa niitä tapahtumaan. Se joku laittaa asioihin vauhtia, koska hän hyötyy siitä. Mitä Vihreät hyötyvät laittomasta maahanmuutosta? He saavat näistä äänestäjiä. Kukaan tervejärkinen - huom! tervejärkinen - ei länsimaissa enää äänestä sosialisteja. Siksi näitä tulevia äänestäjiä täytyy raijata rajojen takaa.

Varjobudjetti - leikataan kehitysapua

Euroopan Unionin antisemitistisessa toiminnassa kumppanikseen hyväksymä European Coalition for Israel on tehnyt hyvää työtä selvittäessään EU:n ns. palestiinalaisille antamien avustusten määrää (pdf). Selvityksessä todetaan, että
Tutkimustemme mukaan voidaan perustellusti väittää, että vuoden 1993 Oslon sopimuksen jälkeen vuoden 2012 loppuun ulottuvalla ajanjaksolla, Palestiinalaishallinto on saanut kaksikymmentäviisi kertaa enemmän avustuksia kuin Eurooppa sai Yhdysvalloista Toisen Maailmansodan jälkeen ns. Marshall-apuna.
Herää kysymys, että mihin kaikki tuo annettu apu on jumalauta sentään kadonnut? Jos länsimaiden antama kehitysapuna tunnettu humanitaarinen apu on yhtä huonosti valvottua ja tuottavaa, niin eikö nyt kaiken kohtuullisuuden nimissä se tulisi pikimmiten lopettaa?

Kysymys voidaan asettaa myös toisin päin: Ovatko palestiinalaiset jotenkin kelvottomampia kehitysavun saajia kuin esimerkiksi afrikkalaiset, jotka ovat se suurin avunsaaja? Jos eivät, niin onko tilanne Afrikassa vielä huonompi?

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Ryssät on homoja

En odota saavani monikulttuurisuuden kannattajilta vastausta kysymykseeni, miten he puolustavat venäläisten maahanmuuttoa ja homoliittoja - yhtä aikaa:
Venäjänkieliset ovat Suomen suurin ja nopeimmin kasvava maahanmuuttajaryhmä. Venäjänkielisiä on jo yli 55.000 ja heidän osuutensa kaikista vieraskielisistä on 24%. Tilastokeskuksen ennustuksen mukaan, jos kasvu jatkuu nykytahtia, venäjänkielisten määrä ylittää 100.000 rajan 2020-luvun alussa.
Monika
Venäjällä vain neljä prosenttia kansalaisista suhtautuu homoseksuaaleihin positiivisesti, kertoo tuore kysely. Lähes 70 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi suhtautuvansa homoseksuaaleihin kielteisesti. Kyselyyn vastanneet myös kannattivat Gay Pride -tapahtumien kieltämistä.
Iltalehti

Niinpä kysyn netin pimeyden pieniltä ruhtinailta, miten suvakki saa metrin pätkän ratakiskoa umpisolmuun?

Vastaus kuuluu, että viisaampi antaa periksi.

CO2-päästöt - huono asiako?

Ilmaston katastrofaaliseen lämpenemiseen uskovien joukossa on huomattavan paljon vasemmistolaisesti ajattelevia ja niitä, joiden mielestä menneessä maailmassa asiat olivat jotenkin paremmin - luonnonmukaisemmin. Heidän mielestään on "luonnotonta", että ihminen hallitsee sellaisia tekniikoita, joilla saadaan tuotettua maankuoresta ihmisille hyvinvointia. Eräs keskeisimpiä Vihreän aatteen kulmakiviä on englantilaisen Thomas Malthusin ajatusrakennelma, jonka mukaan alimpien tuloluokkien ihmisten tulisi pidättäytyä seksistä - siis lisääntymästä. Monessa suhteessa koko nykyaikainen ympäristöaate perustuu Malthusin ihmisvihamieliseen - sanotaan suoraan että rasistiseen - hölynpölyyn. Malthus nimittäin uskoi, että ihmisten määrä kasvaa ravinnon määrää nopeammin, mikä johtaa laajamittaiseen ihmispopulaation harvenemiseen vähän sikasyklinä tunnetun teorian tavoin. (Vihreä vallankumous 29.8.2010 ja Halpa energia ja elintasopakolaiset 29.5.2012))

Malthus ei ymmärtänyt, että teollinen vallankumous loi koneellisen maanviljelyksen, mikä puolestaan mahdollisti alati kasvavan väestömäärän ruokkimisen yhä pienemmällä viljelijämäärällä. Malthusin oppi ei kuitenkaan unohtunut, vaan sitä jatkojalosti eteenpäin ensin Karl Marx ja hänen kuolemansa jälkeen Rooman klubi jäsenineen. Nykyaikana on edelleen huomattava joukko poliitikkoja, jopa enemmistö, joiden mielestä ihmiskunta "kuluttaa kolme maapallollista raaka-aineita", ja olemme ajatumassa kohti ekokatastrofia. Kun Rooman klubin lanseeraama raaka-aineiden loppuminen ei koskaan alkanutkaan, niin nyt olemme saaneet todistaa väitteitä "ilmakehän loppumisesta" - ilmaston lämpenemisestä. Tällä hetkellä alkaa vahvasti näyttää siltä, että teoria ihmisen fossiilisilla polttoaineilla aiheuttamasta ilmaston hallitsemattomasta lämpenemisestä (CAGW) on surkastumassa yhdeksi lenkiksi malthusilais-marxistisessa jatkumossa. Pieniä mahdollisuuksia teorialla on vielä näyttää kyntensä, mutta sen jälkeen alamme keskustella vakavasti sopeutumisesta lämpenemiseen ja ehkä vieläkin tärkeämpänä opimme arvostamaan lämpenemisen suomia etuja kylmenemisen sijaan.



Yllä olevassa kuvassa on laskettu kunkin maan odotettavissa olevan eliniän ja kyseisen maan hiilidioksidipäästöjen välinen kuvaaja. Myönnän, että kyseessä ei ole syys/seuraus-suhde vaan kahdesta erillisestä muuttujasta, jotka - luonnollisesti - korreloivat samansuuntaisesti jonkun kolmannen asian kanssa. Kutsun tätä yhdistävää tekijää kaiken kattavasti vain yksinkertaisuuden tähden "Länsimaiseksi kulttuuriksi". Länsimaisessa kulttuurissa pidetään tavoittelemisen arvoisina asioita, joiden tuottamiseen tarvitaan öljyä ja sähköä. Niiden tuottaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Parhaiten tämä näkyy siinä, että hiilidioksidipäästöt kasvavat samassa suhteessa kuin kohtuulliseen elintasoon yltävien ihmisten määrä. Kun väestö kasvaa ja kasvavasta väestöstä kasvava osa ihmisiä tavoittelee hyvää materiaalista elintasoa, niin myös hiilidioksidipäästöjen määrä kasvaa. Tämä on periaatteessa sama asia, mihin Malthus viittasi.

Koska valkoinen mies on hankkinut elintasonsa riistämällä värillisiä miehiä ja naisia ja lapsia, ei valkoisella miehellä ole muuta oikeutta kuin antaa omasta elintasostaan pois värillisille. Siitä riippumatta, että juuri kukaan nykyisistä valkoisista hengissä olevista miehistä ei koskaan ole riistänyt värillisiä. Tämä muistuttaa - tämäkin - Malthusin puheita hänen vaatiessaan vähempiarvoisena pitämiensä ihmisten uhrausta yleisen edun nimissä. Jos Malthusille vähempiarvoisuus olikin luokiteltavissa materiaalisen elintason mukaan, niin nykyiset malthusilaiset eivät eroa siinäkään suhteessa oppi-isästään. Myös nykyisille vihreän ideologian kannattajille elintaso toimii moraalisena oikeutuksena tiettyjen väestöryhmien sulkemiseen yhteisön ulkopuolelle. Nyt se on korkea elintaso Malthusin puhuessa matalasta elintasosta.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Reva ändå

Oikeusministeriö ylläpitää kansalaisaloite.fi -sivustoa, jossa voi käydä allekirjoittamassa erilaisia aloitteita, joiden haluaa nousevan lakialoitteeksi. Yksi nopeimmin nimiä keräävistä vaikuttaa olevan pakkoruotsin poistamiseen tähtäävä aloite. Kävin sivustolla ensimmäistä kertaa lauantaina ja silloin allekirjoittajia oli noin 6.700 ja päivää myöhemmin jo 7.000. Ihmettelen jos aloite ei kerää vaadittavaa 50.000 nimeä. [Päivitys tiistaina 12.3.13 klo 15:00 oli 8.001 allekirjoitusta. Sunnuntaina 17.3.2013 klo 16 oli 9.228 ääntä. 29.3.2013 oli 15.771 ääntä]

Suhtautumiseni ruotsinkieleen on varmaan aika yleinen nyky-Suomessa. Pidän kieltä helppona oppia ja puhua - varmaan maailman helpoin kieli - mutta sellaisia tilanteita, jossa kieltä joutuu käyttämään, on todella harvoin. Koska olin koulussa melko tunnollinen, oma kouluruotsini oli kiitettävän hyvä. Olisin selvinnyt sillä - ja selvisinkin - kaikissa tilanteissa. Ensimmäisen vakituisen työpaikkani esimieheni oli ruotsinkielinen, mutta hänen vaatimuksestaan keskustelimme kuitenkin suomeksi. Samoin toisen työsuhteeni pomo oli ruotsinkielinen samoin kuin lähin kollegani, mutta jälleen molempien vaatimuksesta puhuttiin suomea. Tällä kertaa jopa esitin, että mikäli kokoonnumme kolmistaan, niin minun puolestani voimme puhua ruotsia - olisihan ruotsinkielisiä siinä tilanteessa ollut enemmistö. Mutta ei. Opinpahan kaikesta huolimatta ne harvat ruotsinkieliset kirosanat, joita ei koulussa oltu jostain syystä opetettu.

Koska työskentelin kansainvälisessä yhtiössä, konttorikielenä oli joko suomi tai englanti sen mukaan, ymmärsivätkö kaikki osallistujat suomea. Työkielenä oli tietenkin englanti myös ruotsalaisten kanssa asioidessamme, koska emme halunneet antaa heille etua oman äidinkielen käytöstä neuvotteluissa. Tämän jälkeen en enää koskaan ole joutunut tilanteeseen, jossa minulta olisi nimenomaisesti vaadittu puhumista ruotsiksi. Kunnes viime viikolla suomalainen virkamies (-nainen) halusi keskustella kanssani työhöni liittyvissä asioissani ruotsiksi, joka oli siis hänen äidinkielensä.

Jouduin vähän samanlaiseen tilanteeseen kuin pääministeri Kataisen tilaaman Pekka Himasen kirjan maksumiehiksi joutuneet tahot (Sitra, Tekes ja Suomen Akatemia). En voi väittää, että kieltäytymiseni olisi johtanut (tai johtaisi) minun kannaltani epäedulliseen tilanteeseen asiani tiimoilta. Mutta sellainen mielikuva väistämättä syntyi, koska jouduin kieltäytymään pyynnöstä kohteliaasti syistä, joita en halua tässä yhteydessä kertoa. Minulle tuli mielikuva, että nyt emme enää keskustele itse asiasta, vaikka minulla ei siis tietenkään voi olla mitään todistetta. Korostan, että tilanne ei kuitenkaan ollut mitenkään epämiellyttävä tai ilmapiiriltään kireä. Olimme aikuisia ihmisiä, joilla oli ollut erilainen odotus tilanteen osalta ja ainakin minä hiukan yllätyin tapahtumain saamasta käänteestä. En ollut tavannut kyseistä virkamiestä aikaisemmin, mutta oletan hänen toimivan vastaavissa tilanteissa samalla tavalla; niin tottuneesti pyyntö esitettiin.

Jos olisin itse hänen tilanteessaan, niin ehkä kenties mahdollisesti toimisin samalla tavalla. Ajaisin oman pienen vähemmistökulttuurini asiaa ja siinä samassa yhteydessä myös omaa henkilökohtaista etuani. Antaisin ymmärtää että kieltäytyminen pyynnöstäni ei tietenkään johtaisi mihinkään poistaakseni mahdolliset myöhemmät syytökset virka-aseman väärinkäytöstä. Toiminta ei tietenkään olisi mitenkään erityisen korkeamoraalista, mutta niin vähän ei ihmisille voi antaa valtaa, etteivätkö he sitä käytä väärin. Vanha tsaarin käyttämä mietelause. No ei, ihan oma keksintöni.



Oma suhtautumiseni ruotsinkieleen on neutraali. Edelleen pidän siitä enkä koe suomenruotsalaisia mitenkään ylimielisinä, parempina, rikkaampina tai millään tavalla muista suomalaisista poikkeavina. He puhuvat omaa kieltään ja heillä on muutamia suomenkieliseltä väestöltä puuttuvia tapoja, kuten nuuskaaminen ja juomalaulut. Tosin rapujuhliakin ovat monet alkaneet pitää nykyisin myös suomeksi, joten ajat ja tavat muuttuvat. Ja moni ruotsia puhuva nainen tilaa ruotsalaisia kuninkaallisten perhe-elämään keskittyneitä lehtiä (kyllä - ihan tosi!) päiväunelmiensa virikkeeksi. Koska ruotsinkieli on maailmalla aivan marginaalinen käyttökieli, on minusta kuitenkin väärin, että kaikki suomalaiset lapset pakotetaan opettelemaan ruotsia, koska se tarkoittaa valitettavan usein sitä, että joku muu maailmankieli jää oppimatta. Ja vaikka ei jäisikään, niin silti on vaikea perustella, miksi kaikki lapset pakotetaan opiskelemaan ruotsia, joka ei kuitenkaan ole sellainen yleissivistävä aine kuin vaikkapa matematiikka, biologia tai jopa uskonto.

Koska Ruotsi on ajanut oman armeijansa lähestulokoon rauhanturvaamiseenkin kelpaamattomalle tasolle, niin me emme tarvitse ruotsia edes Suomen etujen puolustamiseksi. Pohjoismainen yhteistyö taas on sen luokan sketsi, että Kataisen hallituksen jälkeen meidät varmaan heitettäisiin ulos Pohjoismaiden neuvostostakin (jonka virallinen kieli suomi ei muuten edes ole), jos ruotsalaiset eivät kaipaisi meitä typeryksiä maksumiehiksi omalle kadotetulle suurvaltaidentiteetilleen.

Tätä kirjoittaessani tuon kansalaisaloitteen allekirjoitti 28 henkilöä.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Selviytyjät aivoissamme

Suomen Selviytyjät tv-sarja on amerikkalaisen esikuvansa tavoin taitavasti tuotettu ohjelma. Ohjelman suosion selittää yhtäältä kauniit ja nuoret kilpailijat (kuvassa Amanda Kimmel)



sekä erinomaisesti käsikirjoitettu tuotanto. Lopullisen silauksen antaa taitava leikkaus, jonka takia ohjelma vilisee yllätyksiä ja vauhdikkiata juonenkäänteitä. Ohjelma on nykyaikaisen viihdeteollisuuden ns. golden standard - menestyksen mittari. Jokainen tiedostava tässä vaiheessa parkuu, kuinka halpahintaista viihdettä ja amerikkalaista roskaa se on, mutta ovat väärässä.

Ihmisen aivoissa on nimittäin alue, joka on erikoistunut lajitovereidemme kasvojen hahmontunnistukseen. Ihmisellä ainoana eläimenä (ehkä koiran lisäksi) on taipumusta hyväntahtoisuuteen, altruismiin. Koira on ainoa eläin ihmisen lisäksi joka ymmärtää kahta nurinpäin käännettyä ruokakuppia sormellaan osoitavan ihmisen tarkoituksen ja menee ensin osoitetun kupin luoksen. Luonnossa kun mikään muu eläinlaji ei osoita lajikumppaneilleen moista myötämielisyyttä, vaan ruoasta kamppaillaan hampaat irvessä ja usein myös veressä. Koira on myös siitä erikoinen eläin, että se seuraa ihmisen kasvoista keskiviivan oikeata puolta - aivan kuten ihmisetkin. Kasvojen oikea puoli on nimittäin sekä ilmeikkäämpi mutta erityisesti myös huonommin hallittavissa tahdonvoimalla. Kasvojen oikea puoli ei valehtele, kun ihminen osoittaa tunteitaan.

Ihmiselle on evoluution aikana tullut tärkeäksi keinoksi tunnistaa ja säilyttää muistissaan omalta kannaltaan hyvää tarkoittavat ja vastaavasti haitalliset yksilöt. Siksi Selviytyjien tapainen viihdeohjelma on niin tavattoman suosittu, että se vetoaa ihmisen fysiikan kaikkein primitiivisimpiin ominaisuuksiin. Vain ihminen voi nauttia jännityksestä pohtiessaan, onko hänen ratkaisunsa "hyviksistä" ja "pahiksista" osunut oikeaan suuren yleisön ja erityisesti muiden pelaajien kanssa. Eli onko minulta jäänyt jotain sellaista huomaamatta, joka saattaisi johtaa tuhooni - häätämiseen leiristä pois - omalta kohdaltani. Peli on nykyajan versio luolamiesajan etiikasta.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kataisen hallituksen muistopatsas

Sanna Ukkola kirjoittaa, että Jyrki Katainen varautuu sekasikiö-hallituksensa hajoamiseen. Kokoomuksen sisällä kasvaa paine - siis tyytymättömyys - hallituksen politiikkaan. Hallitus on pääasiassa kunnostautunut korottamaan veroja, lisäämään valtionvelkaa, laskemaan puolustubudjettia ja luomaan uusia säätelyitä vanhojen päälle. Hallitus on myös päättänyt pysyvästi sulkea Keskustapuolueen pois pienten maalaiskuntien johdosta lakkauttamalla pienet maalaiskunnat. Kaikki hallituksen keskeiset päämäärät ovat itse asiassa samoja päämääriä, joista sosiaalidemokraatit ovat vuosikymmeniä puhuneet. Kaiken lisäksi Kokoomus on karkottanut joka kymmenennen äänestäjänsä (Kunnallisvaalit 2012 - voitosta voittoon 29.10.2012), jotka eivät palaa Kokoomuksen äänestäjiksi ennen Kataisen vaihtamista. Katainen on monelle pitkän linjan kokoomuslaiselle Olof Palmen inkarnaatio.



Quo vadis, Europa?

Uutisen mukaan Kiinan Kansankongressissa (NPC) eli parlamentissa on 31 miljardööriä. Kansankongressi on 3.000 jäsenineen muodollisesti ylin lainsäätäjä, vaikka todellisuudessa se on kommunistisen puolueen kumileimasin. Samaan aikaan vuosittain aina maaliskuussa kokoontuu Kiinan kansan poliittisen neuvonantajan konferenssi (CPPCC), jonka 2.200 jäsenestä 53 on miljardööriä. Miljardöörien todellinen määrä lienee suurempi, koska virallisesti tasa-arvoon perustuvan ideologian johtomiehille ja -naisille taloudellisen vaurauden epätasa-arvoinen jakautuminen on kiusallista. Keskipalkka kaupungissa on alle 7.000 dollaria.

Uutisessa haastateltu hallituksen ajatushautomon johtaja Xingyuan Feng toteaa meille eurososialismissa eläville kovin tutun oloisesti, että "Hallituksen kirves roikkuu uhkaavasti jokaisen pään päällä, ja kenen kohdalla se viuhahtaa on virkamiesten mielivaltaa." Suojatakseen varallisuutensa miljardöörit joko ostavat poliitikot tai ryhtyvät itse poliitikoiksi. Kolmas vaihtoehto on hankkia kaksoiskansalaisuus. Aasian rikkaimman liikemiehen Li Ka-shingin kolme poikaa ovat CPPCC:n jäseniä varjellen suvun 32 miljardin dollarin omaisuutta. Hong Kongin kivuton siirtyminen osaksi kommunistista manner-Kiinaa 15 vuoden aikana on tapahtunut pitkälti juuri antamalla valtaa vanhan brittisiirtokunnan rikkaimmille perheille.

Yhdysvalloissa rikkain kansanedustaja on teksasilainen Michael McCaul 500 miljoonan dollarin omaisuudellaan. Suomen parlamentissa valtaa pitävät kansainvälisesti vertaillen rutiköyhät ressukat, joista ministeritasollakin valtaosalla on satojen tuhansien velat. Velka ei sinänsä ole paha asia - köyhällähän ei ole muuta keinoa vaurastua kuin velaksi - ja minusta on erinomaista, että nykyisin jokainen saa lainaa jos voi osoittaa uskottavasti kykenevänsä velanhoitoon. 30 vuotta sitten lainaa ei saanut, koska valtio sääteli rahoitusmarkkinoita. Tätä asiaa markkinaliberalismia kiihkeästi vastustavat alle 40-vuotiaat hyvinvointiyhteiskuntaa puolustavat sosialistit eivät ymmärrä eivätkä edes tiedä. He ovat kasvaneet koko ikänsä velkavetoisessa kulutukseen perustuvassa yhteiskunnassa ja arvostelevat sitä vaurautta, jonka vapaat pääomamarkkinat ovat luoneet. Silti heidän henkisesti tylsä asenteensa on, että vapaat pääomamarkkinat ovat pahoja ja pankkiirit rikollisia. Tätä 30-luvun kommunistien julistusta on hämmentävää ja hiukan pelottavaakin seurata 2000-luvulla.

Kiinalainen demokratia ei tarkoita kansanvaltaa vaan siellä vaurain osa kansasta osallistuu poliittiseen toimintaan varjellakseen omaisuuttaan sosialisoinnilta. Olipa sellaisen yhteiskunnallisen rakenteen oikeudenmukaisuudesta mitä mieltä tahansa, niin kaikki teollistuvat yhteiskunnat toimivat ja ovat toimineet niin. Ihmisten halu vaurastua on vahva, mutta vähintään yhtä tärkeää motivoida yrittäjiä on tarjota omaisuudensuoja. Ilman sitä sosialistit varastavat verotuksen nimissä lisäarvon itselleen ja ystävilleen. Tämä on tilanne taloudellisessa taantumassa ajelehtivassa Euroopassa - Gunnar Myrdalin sanoin "Meidän ei tarvitse sosialisoida yrityksiä, riittää että verotamme niiden voitot".

Koska Kiina on vasta teollistumassa, on sen yhteiskuntarakennetta turha verrata korkeasti koulutettuun Eurooppaan moraalisesti paheksuen. Vastaavasti on turha kuvitella, että Eurooppa (tai Amerikka) olisi jotenkin vapaa markkinatalousmaa. Yritysten toimintaa säädellään vahvasti ja mitä ei ole säädetty laissa rangaistavaksi vaaditaan "yritysten yhteiskuntavastuun" nimissä painostaen. Yritykset tukevat julkisin varoin ylläpidettyjä päiväkoteja lahjoittaen pihakalusteita, kouluja lahjoittamalla oppimateriaalia ja terveyskeskuksia kouluttamalla henkilökuntaa.

Suomen teollisuustuotanto sukelsi alkuvuonna neljä prosenttia vuoden takaisesta. Taloudellisesti Suomi on hyvin lähellä romahdusta. Valtio velkaantuu entisen oikeistopuolue Kokoomuksen johdolla uskomatonta vauhtia ja hallituksesta loikannut Elinkeinoelämän Keskusliiton johtaja Häkämies vaatii valtiota alentamaan kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä pääomaverotusta alle Ruotsin tason. Pääomavero on länsimaisen yrityksen kannalta aika marginaalinen asia, koska yrityksen omistajan ei tarvitse Venäjän tai Kiinan tapaan pelätä omaisuutensa takavarikointia. Tosin nyt tämäkin pelko saattaa rantautua Eurooppaan, kun valtio haluaa pakottaa yritykset naisistuttamaan ylimmän johtonsa sukupuolten tasa-arvoon perustuen. Jos yritys kieltäytyy, niin kaipa valtio sitten ensin antaa sakot ja toistuvasta kieltäytymisestä rankaisee takavarikolla.

Ehkä se, mitä nyt näemme Kiinassa on myös meidän tiemme tulevaisuudessa. Valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että virkamiehet tietävät ja osaavat päättää kansalaisiaan paremmin, mitä me haluamme. Pankkiirien tulospalkkioiden rajoittaminen on ensimmäinen askel matkalla kohti kiinalaista "demokratiaa", jossa taloudellinen yläluokka nouse parlamenttiin turvatakseen asemansa. Länsimaisen demokratian eli kansanvallan aika saattaa valua historian tiimalasissa yllättävän nopeasti. Perussuomalaisten nousu on luultavasti nähtävä laajempana yhteiskunnallisena muutosliikkeenä kuin pelkästään EU-vastaisena. Puolueen taakse ryhmittäytyy kansalaisia, joita yhdistää todellisuudessa aivan muut huolet kuin holtiton maahanmuuto tai budjettivallan siirtyminen virkamiehille. Laajemmin tarkastellen kyse on muutoksesta kohti kiinalaista yhteiskuntamallia pois klassisesta demokratiasta.