Katsotaanpa, miten Helsingin Sanomat muuttaa ilmaiseksi näyttämäänsä nettiuutista ja maksullista paperilehdessä näkyvää uutista. Aiheena on Saksan keskuspankin sosiaalidemokraattisen johtokunnan jäsenen Thilo Sarrazzinin kirjoittamasta kirjasta Deutschland schafft sich ab (Saksa lopettaa itse itsensä).
Ensin ilmaisversio:
Saksan keskuspankin johtokunnan jäsen on raivostuttanut maan johdon juutalaisia ja muslimeja koskevilla kommenteillaan. "Kaikilla juutalaisille on yhteistä tietty geeni. Kaikilla baskeilla on tietyt geenit, jotka erottavat heidät muista", Sarrazin sanoi Welt am Sonntagin haastattelussa. Saksan juutalaisyhteisön johtomiehiin kuuluva Stephan Kramerin mielestä juutalaisia geneettisin perustein arvioivaa ihmistä vaivaa "rasistinen mania".
Ja sitten sama paperiversiosta:
"Meidän pitää keskustella siitä, tarvitseeko Saksa siirtolaisuutta, ja jos tarvitsee, niin minkälaista", Sarrazin sanoi Berliinissä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.
Kirjan pääväitteitä on, että muslimisiirtolaiset kotoutuvat muita siirtolaisryhmiä kehnommin. Tuohtumuksen ytimessä ovat Thilo Sarrazinin väitteet ihmisryhmien perinnöllisistä ominaisuuksista muun muassa älykkyyden osalta. Sellaiset ovat poliittista ruutia ihmisten yhdenvertaisuuden arvoon pohjautuvissa demokratioissa.
Sarrazin sanoi Berliner Morgenpostin haastattelussa sunnuntaina: "Kaikilla juutalaisilla on tietty geeni, baskeilla on tietyt geenit, jotka erottavat heidät muista." Vuosi sitten hän totesi Deutsche Wellelle, että Saksan pitäisi suosia Itä-Euroopan juutalaisten siirtolaisuutta, koska heillä hänen mukaansa on saksalaisia korkeampi älykkyysosamäärä.
tiistai 31. elokuuta 2010
Ympäristönsuojelusta nyky-Vihreiksi
Anastas Mikojan oli Neuvosto-Venäjän kommunistijohtajista se viekas kettu. Hän seurasi sivusta Leninin kuoleman aikaista valtataistelua Stalinin ja Trotskin välillä. Stalinin apulaisina puhdistuksiksi myöhemmin muuttuvassa taistelussa häärivät vaikutusvaltainen puoluejohtaja Zinovjev, sosiaalidemokraatti ts. mensevikki Buharin, Kamenev ja Leningradin vaikutusvaltainen puoluejohtaja Kirov. Porukkahan ei ollut mitenkään yhtenäinen vaan rintamalinjat vaihtelivat viikosta toiseen kuin juopuneen mieli. Mikojan tekikin tärkeän havainnon luonnehtiessaan kamppailijoita:
Tämä muistuttaa valitettavan paljon punavihreää politiikkaa, jossa vaaditaan poliittisesti epäkorrekteille lausumille kovennettuja tuomioita viharikoksina ja leimataan ilmastotutkimusta arvostelevat holokaustin kieltäjiin yhdistetyllä nimityksellä denialisti. Mutta jos punavihreillä ei ole valtaa, he kiivaasti vaativat samaa kuin klassiset liberaalit - sananvapautta. Jarkko Tontin kuuluisa kolumni Halla-ahon kirjoituksista on tietysti kouluesimerkki tästä toiminnasta. Poliittisesti korrekti kieli kuuluu punavihreään oppiin kuin luonto tikanpoikaan.
Teoria ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisestä saa jatkuvasti uusia takaiskuja (National Post). Vuosi sitten maailman johtajat valmistautuivat tapaamaan Kööpenhaminan ilmastokokouksessa, joka lässähti enteellisesti poliittisesti yhtä merkittäväksi tapahtumaksi kuin RKP:n puoluekokous. Mitä ympäristöliikkeelle oikein tapahtui?
Vihreät itse näkevät, että heidän lapsenuskonsa jäi raa'an kansainvälisen kapitalismin alle. Kapitalismin, jota johtavat suuryritykset ja suurten yritysten erehtymättömät insinöörit ja lakimiehet. Kannattaa muistaa, mistä ympäristöliike sai alkunsa. Varsinkin 50-luvulla insinööritieteiden yleisesti uskottiin ratkaisevan kaikki maailman ongelmat. Ihminen oli päässyt avaruuteen, sota oli päättynyt ja vallitsi yleinen optimismi. Kasvavaa teollista tuontantoa varten tarvittiin energiaa ja vesien patoaminen tuntui järkevältä. Tällöin osa ihmisistä aivan perustellusti alkoi epäillä, onko insinööri sittenkään niin viisas ja ryhtyi vastustamaan luonnonsuojelun nimissä valtavia rakennusprojekteja, jotka muuttivat pysyvästi paikallisia ekosysteemejä. Samalla tavalla klassiset liberaalit edelleen näkevät, että valtion pitäisi pitää näppinsä erossa rahamarkkinoista, koska mikään hallinnollinen päätös ei voi menestyä itse itseään korjaavilla kaoottisilla markkinoilla. Libertaarit ja luonnonsuojelijat hahmottivat saman ydinkysymyksen: isoveli ei vaan osaa.
90-luvulle tultaessa Vihreät olivat alkaneet punastua ja ryhtyivät kääntämään takkiaan. Ympäristöpuolue muuttui yleispuolueeksi, jonka olemassaolon oikeutus perustui yhtäkkiä ilmaston lämpenemiseen. Ilmaston lämpeneminen nimettiin "ympäristöpolitiikaksi". Kaikki ne aiempien vuosikymmenten saavutukset siitä, että kyseenalaistetaan valtavirran insinööritiede, muuttuivatkin lapselliseksi hyväuskoisuudeksi insinöörien ohjelmointitaitoihin. Ympäristöaatetta ei tuhonnut julma maailma vaan ympäristöaate muuttui julmaksi maailmaksi (Bambi ja Godzilla).
Lopuksi pohdintaa seksistä. Kanadassa syytetään vartijoita siitä, etteivät he lopettaneet kahden samassa sellissä olleen naisen seksileikkejä vaan tyytyivät katselemaan valvontakamerasta touhua (NP). Asian tekee hankalaksi se, että vangit - kuten kaikki ihmiset - tarvitsevat seksiä vaikka heidän vapautensa on riistetty. Tässäkin suhteessa yhteiskunta tuntuisi rankaisevan tai ainakin valvovan miehiä kovemmin kuin naisia, sillä vain 17% miesvangeista mutta 31% naisista oli kyselyn mukaan harrastanut seksiä edellisen kuuden kuukauden aikana. Toinen ongelma on se, että asiasta ei ole säädetty viranomaisten toimintaa ohjaavia säädöksiä. Jos syytteet menevät läpi, ne nojaavat johonkin sellaiseen kuin "sopimaton käytös", jota viranomaiset eivät estäneet. Sopimaton käytös onkin hankalampi asia, ja ainakaan itse en lue sellaiseksi kahden täysikäisen halua harrastaa seksiä valvontakameroiden edessä. Milläs muulla BB-talo eläisi?
"Kun jollakulla on takanaan enemmistö, hän vaatii rautaista kuria. Mutta kun hänellä ei ole enemmistöä, hän vastustaa pienintäkään kuria."Stalin, kuten Hitlerkin, tiesi, että on kaksi tunnetta, jotka tekevät kansasta yhtenäisen: pelko ja juutalaisviha. Vanha venäläinen viisaus kuuluukin, että antisemitismi tekee votkastakin maukkaampaa ja leivästä leveämpää. Alistetuinkin venäläinen sai olla onnellinen siitä, ettei ollut syntynyt juutalaiseksi.
Tämä muistuttaa valitettavan paljon punavihreää politiikkaa, jossa vaaditaan poliittisesti epäkorrekteille lausumille kovennettuja tuomioita viharikoksina ja leimataan ilmastotutkimusta arvostelevat holokaustin kieltäjiin yhdistetyllä nimityksellä denialisti. Mutta jos punavihreillä ei ole valtaa, he kiivaasti vaativat samaa kuin klassiset liberaalit - sananvapautta. Jarkko Tontin kuuluisa kolumni Halla-ahon kirjoituksista on tietysti kouluesimerkki tästä toiminnasta. Poliittisesti korrekti kieli kuuluu punavihreään oppiin kuin luonto tikanpoikaan.
Teoria ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisestä saa jatkuvasti uusia takaiskuja (National Post). Vuosi sitten maailman johtajat valmistautuivat tapaamaan Kööpenhaminan ilmastokokouksessa, joka lässähti enteellisesti poliittisesti yhtä merkittäväksi tapahtumaksi kuin RKP:n puoluekokous. Mitä ympäristöliikkeelle oikein tapahtui?
Vihreät itse näkevät, että heidän lapsenuskonsa jäi raa'an kansainvälisen kapitalismin alle. Kapitalismin, jota johtavat suuryritykset ja suurten yritysten erehtymättömät insinöörit ja lakimiehet. Kannattaa muistaa, mistä ympäristöliike sai alkunsa. Varsinkin 50-luvulla insinööritieteiden yleisesti uskottiin ratkaisevan kaikki maailman ongelmat. Ihminen oli päässyt avaruuteen, sota oli päättynyt ja vallitsi yleinen optimismi. Kasvavaa teollista tuontantoa varten tarvittiin energiaa ja vesien patoaminen tuntui järkevältä. Tällöin osa ihmisistä aivan perustellusti alkoi epäillä, onko insinööri sittenkään niin viisas ja ryhtyi vastustamaan luonnonsuojelun nimissä valtavia rakennusprojekteja, jotka muuttivat pysyvästi paikallisia ekosysteemejä. Samalla tavalla klassiset liberaalit edelleen näkevät, että valtion pitäisi pitää näppinsä erossa rahamarkkinoista, koska mikään hallinnollinen päätös ei voi menestyä itse itseään korjaavilla kaoottisilla markkinoilla. Libertaarit ja luonnonsuojelijat hahmottivat saman ydinkysymyksen: isoveli ei vaan osaa.
90-luvulle tultaessa Vihreät olivat alkaneet punastua ja ryhtyivät kääntämään takkiaan. Ympäristöpuolue muuttui yleispuolueeksi, jonka olemassaolon oikeutus perustui yhtäkkiä ilmaston lämpenemiseen. Ilmaston lämpeneminen nimettiin "ympäristöpolitiikaksi". Kaikki ne aiempien vuosikymmenten saavutukset siitä, että kyseenalaistetaan valtavirran insinööritiede, muuttuivatkin lapselliseksi hyväuskoisuudeksi insinöörien ohjelmointitaitoihin. Ympäristöaatetta ei tuhonnut julma maailma vaan ympäristöaate muuttui julmaksi maailmaksi (Bambi ja Godzilla).
Lopuksi pohdintaa seksistä. Kanadassa syytetään vartijoita siitä, etteivät he lopettaneet kahden samassa sellissä olleen naisen seksileikkejä vaan tyytyivät katselemaan valvontakamerasta touhua (NP). Asian tekee hankalaksi se, että vangit - kuten kaikki ihmiset - tarvitsevat seksiä vaikka heidän vapautensa on riistetty. Tässäkin suhteessa yhteiskunta tuntuisi rankaisevan tai ainakin valvovan miehiä kovemmin kuin naisia, sillä vain 17% miesvangeista mutta 31% naisista oli kyselyn mukaan harrastanut seksiä edellisen kuuden kuukauden aikana. Toinen ongelma on se, että asiasta ei ole säädetty viranomaisten toimintaa ohjaavia säädöksiä. Jos syytteet menevät läpi, ne nojaavat johonkin sellaiseen kuin "sopimaton käytös", jota viranomaiset eivät estäneet. Sopimaton käytös onkin hankalampi asia, ja ainakaan itse en lue sellaiseksi kahden täysikäisen halua harrastaa seksiä valvontakameroiden edessä. Milläs muulla BB-talo eläisi?
maanantai 30. elokuuta 2010
(Eivät omaansa)
Yhdysvaltain keynesiläinen valtiontalouden pito on jatkanut velkaantumista. Jokaista työpaikkaa varten valtio on ottanut velkaa 195.000 dollaria. Sillä summalla olisi varmaan saanut jotain muutakin aikaiseksi (Conrad Black). Sikäli kyllä naureskelen Amerikan valtavalle velkavuorelle, että he tekivät sen, mihin ihan kaikki eivät pysty: vaihtoivat paperia leluihin ja laitteisiin. Kiinalaiset saivat valtavat määrät velkakirjoja ja me muut hirveän määrän tavaraa, jolla ei välttämättä tee mitään. Nyt kiinalaiset investoivat näillä velkakirjoilla Afrikkaan, kun musta mies ei tajua tai välitä, että ne velkakirjat jäävät sanan täydessä merkityksessä mustalle pekalle. Conrad Blackin sanoin: Amerikka tarvitsee tasapainon velanoton ja kulutuksen samoin kuin teollisuuden ja palveluiden kesken.
Talibanit ovat ilmoittaneet, että koska newyorkilaiset eivät anna heidän rakentaa voitonmerkkiään Manhattanille, he saavat lisää kannattajia ja taloudellista tukea länsimaissa asuvilta muslimeilta (New York Post). He näkevät, että moskeijan rakennuskielto myös tuo lisää länsimaissa jo asuvia muslimeita ääritoiminnan kannattajiksi. Voi olla, en osaa sanoa onko syyn ja seurauksen suhde noin selvä. Tulipa terroristeja enemmän tahi ei, yksi on varmaa: islam on arabisosialismin käsikassara samalla tavalla kuin Komintern oli maailmanlaajuiselle sosialistiselle vallankumoukselle.
David Frum tekee hyviä kysymyksiä Irakin sodasta (Iraq in hindsight). Moni vastusti silloin hyökkäystä peläten aiheuttavan valtavan humanitaarisen sekasorron. Kuten Frum totesi, sekasorto oli jo alkanut. Yhdysvallat vauhditti sen räjähtämistä ja ryhtyi auttamaan jälleenrakennustyötä. Jos YK ei ollut kyennyt valvomaan Hussein Ruokaa-öljykaupasta -ohjelmaa tai Jugoslaviassa, Sudanissa ja Ruandassa tapahtuneita etnisiä puhdistuksia, kuka uskoo YK:n olleen tai olevan kykenevä vastaamaan Iraqin kokoisen maan jälleenrakennuksesta? Irakissa kuoli 100.000 siviiliä shiiojen ja sunnien välienselvittelyissä. Eurooppalainen punavihreä eliitti syyttää siitä Yhdysvaltoja, koska islam muistuttaa sitä maailmanlaajuisesta sosialistisesta vallankumouksesta.
Öljyn hinta nousi 2003 vuoden 28 dollarista 2008 vuoden 91 dollariin Kiinan ja Intian nopean energiankäytön kasvun seurauksena. Näillä rahoilla Saddam Hussein olisi voinut tukea ulkomaisia terroristisoluja, taannut turvapaikan Afganista paenneille talibaneille ja aloittaa kolmannen ydinaseprojektinsa. Emme koskaan saa tietää, olisiko näin käynyt, mutta itse oletan Frumin tavoin, että tällä kertaa oli parempi potkaista pallo johonkin suuntaan kuin antaa sen räjähtää jossain vaiheessa itsekseen. Irakin sotaa on Vietnamin sijaan parempi verrata Saksaan, Japaniin, Pohjois-Koreaan ja Afganistaniin, joissa kussakin Amerikka soti äärisosialistista yhteiskuntajärjestelmää kannattanutta diktatuuria vastaan jääden paikalle kymmeniksi vuosiksi turvaamaan alueen rauhallisemman tulevaisuuden.
Mikään ei lopuksi pelota niin hyvin kuin poliitikon vilpitön rehellisyys. Tällä(kin) kertaa kauhun väreet tarjoaa punavihreän aatteen suomalainen pääideologi Osmo Soininvaara uudessa kirjoituksessaan (Helsinki käännyttää Pisa-turisteja 30.8.2010):
Talibanit ovat ilmoittaneet, että koska newyorkilaiset eivät anna heidän rakentaa voitonmerkkiään Manhattanille, he saavat lisää kannattajia ja taloudellista tukea länsimaissa asuvilta muslimeilta (New York Post). He näkevät, että moskeijan rakennuskielto myös tuo lisää länsimaissa jo asuvia muslimeita ääritoiminnan kannattajiksi. Voi olla, en osaa sanoa onko syyn ja seurauksen suhde noin selvä. Tulipa terroristeja enemmän tahi ei, yksi on varmaa: islam on arabisosialismin käsikassara samalla tavalla kuin Komintern oli maailmanlaajuiselle sosialistiselle vallankumoukselle.
David Frum tekee hyviä kysymyksiä Irakin sodasta (Iraq in hindsight). Moni vastusti silloin hyökkäystä peläten aiheuttavan valtavan humanitaarisen sekasorron. Kuten Frum totesi, sekasorto oli jo alkanut. Yhdysvallat vauhditti sen räjähtämistä ja ryhtyi auttamaan jälleenrakennustyötä. Jos YK ei ollut kyennyt valvomaan Hussein Ruokaa-öljykaupasta -ohjelmaa tai Jugoslaviassa, Sudanissa ja Ruandassa tapahtuneita etnisiä puhdistuksia, kuka uskoo YK:n olleen tai olevan kykenevä vastaamaan Iraqin kokoisen maan jälleenrakennuksesta? Irakissa kuoli 100.000 siviiliä shiiojen ja sunnien välienselvittelyissä. Eurooppalainen punavihreä eliitti syyttää siitä Yhdysvaltoja, koska islam muistuttaa sitä maailmanlaajuisesta sosialistisesta vallankumouksesta.
Öljyn hinta nousi 2003 vuoden 28 dollarista 2008 vuoden 91 dollariin Kiinan ja Intian nopean energiankäytön kasvun seurauksena. Näillä rahoilla Saddam Hussein olisi voinut tukea ulkomaisia terroristisoluja, taannut turvapaikan Afganista paenneille talibaneille ja aloittaa kolmannen ydinaseprojektinsa. Emme koskaan saa tietää, olisiko näin käynyt, mutta itse oletan Frumin tavoin, että tällä kertaa oli parempi potkaista pallo johonkin suuntaan kuin antaa sen räjähtää jossain vaiheessa itsekseen. Irakin sotaa on Vietnamin sijaan parempi verrata Saksaan, Japaniin, Pohjois-Koreaan ja Afganistaniin, joissa kussakin Amerikka soti äärisosialistista yhteiskuntajärjestelmää kannattanutta diktatuuria vastaan jääden paikalle kymmeniksi vuosiksi turvaamaan alueen rauhallisemman tulevaisuuden.
Mikään ei lopuksi pelota niin hyvin kuin poliitikon vilpitön rehellisyys. Tällä(kin) kertaa kauhun väreet tarjoaa punavihreän aatteen suomalainen pääideologi Osmo Soininvaara uudessa kirjoituksessaan (Helsinki käännyttää Pisa-turisteja 30.8.2010):
Poliittinen turisti on parhaita turisteja, koska he käyttävät paljon rahaa (eivät omaansa).Totuuden kuulee lapsen ja humalaisen suusta.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Vihreiden historiasta
Suomen poliittisessa kulttuurissa on tapahtunut merkittävä muutos viimeisten vaalien jälkeen. Eduskuntavaalit pidettiin vielä vanhan liiton hengessä, mutta kunnallisvaaleissa nähtiin ensioireet muutoksesta etenkin Halla-ahon ehdokkuuden ansiosta. Perussuomalaiset ovat protestipuolue, mutta sellaisia tietenkin tarvitaan ja äänekkäimmät protestit tulevat vallassa olvien tahojen arvostellessa veneen keikuttajaa. On vaikea uskoa, että mikään muu puolue olisi Halla-ahoa listoilleen nostanut ja toisaalta, kuinka uskottavasti hän olisi voinut edustaa mitään muuta puoluetta, jotka kaikki ovat ääni innosta väristen huutaneet allahu-akbaria.
Kuluneen vuoden aikana Perussuomalaiset ovat nousseet Vihreiden ohi suurimmaksi keski- eli protestisarjan puolueeksi. Kaikki protestisarjan puolueet (Pers, Vihr, Vas, RKP ja Krist) ajavat pienen ryhmän etua kolmen suuren ollessa ns. valtionhoitajapuolueita. Koska kolme suurta ovat valtionhoitajia, niihin hakeutuu myös osa jonkun pienryhmän edunajajia ja puolueet todella antavat kaikkien kukkien kukkia. Suurten puolueiden sisällä on valtava hajonta suhtautumisessa mihin tahansa asiaan, koska vain ne pääsevät käyttämään todellista valtaa. Protestipuolueet ovat vain pelinappuloita, kuten Vihreiden pysyminen hallituksessa vahvistaa.
Vihreät ovat ajautuneet paniikinomaiseen tilaan. Puolueen ydinkannattajajoukoksi on hakeutunut vasemmistolaisesti ajattelevia korkeasti koulutettuja kaupunkilaisia ja ilmeisesti naisia enemmän kuin miehiä. Toisin kuin kristillisten milffi Päivi Räsänen, Vihreiden pj. Anni Sinnemäki tuo mieleen telaketjufeministin tai perinteisen miesvihaajan prototyypin. Vihreissä käytiin kaksikymmentä vuotta sitten soininvaaralaisten ja paloheimolaisten kesken taistelu puolueen linjasta, joka päättyi ensinmainitun voittoon. Häviöstään katkeroitunut mutta luonnonsuojelulle ja puolueelle uskollisena miehenä Paloheimo piti mölyt mahassaan, kunnes viisi vuotta sitten kirjoitti, mikä Vihreiden politiikassa on mennyt pieleen Soininvaaran johtaessa puoluetta pois protestipuolueesta kohti valtionhoitajapuoluetta (Elonkehä 3/2005). Paloheimo kirjoittaa mm.
En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Soininvaaran linja on kansalaisten kuluttamisen verottaminen voimakkaan valtion luomiseen, koska puolueen keskuskomiteaan kuuluvat ovat sekä älyllisesti että moraalisesti sekä Vihreiden peruskannattajia ja erityisesti muiden puolueiden kannattajia edellä. Johan soininvaaralaisten mottona on "Emme ole oikealla tai vasemmalla vaan edessä". Olipa tulontasauksesta mitä mieltä tahansa, soininvaaralaisten linja on jo nyt suurissa vaikeuksissa kansalaisten alettua laajasti kyseenalaistaa väitteet ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.
Mielenkiintoista on seurata mikä on Vihreiden linja soininvaaralaisen kauden päätyttyä viimeistään vuoden 2015 vaalien jälkeen. Pidän todennäköisimpänä, että paluuta Koijärvien ja villasukkien aikaan ei ole, vaan Vihreät hakkaavat päätään seinään useissa seuraavissa vaaleissa pohtien niiden välissä kuumeisesti keinoja hupenevaan kannatukseensa. Nykyiset ilmatohumpan kannattajat tietysti pitävät kannatusluvut siedettävinä. Ja kaupungistumisen jatkuessa ihmisten suhde luontoon muuttuu etäisemmäksi ja monelle vastaus on luonnon korottaminen kulutuksenvastaiseksi asketismiin nojaavaksi uskonnoksi.
Kannattaa muuten lukea Eero Paloheimon hieman sekava blogimerkintä Monikultturisuus - sanonko mistä (7.9.2007, jolloin soininvaaralaiset kieltäytyivät keskustelemasta koko aiheesta). Siinä missä Soininvaara yrittää kömpelösti opettaa tyhmiä puolueen jäseniä, Paloheimo rehellisesti kävi keskustelua vaikeistakin asioista. On kaikille tahoille - ympäristölle ja kansakunnalle - harmillista, että Paloheimon kaltaiset periaatteen miehet ovat katoavaa kansanperinnettä. Soininvaara on karkottanut myös toisen pitkän linjan ympäristömiehen, Erkki Pulliaisen, joka kertoo millainen pikkusielu Soininvaara oikeasti on: piti mykkäkoulua Pulliaista kohtaan pisimmillään kaksi vuotta (Iltalehti)! Lopuksi kannattaa lukea vielä tämä Paloheimon blogimerkintä: Vihreys valuu vyörynä vasemmalle (6.9.2006).
[Lisäys - bloggerin uusi editori on hirveä. Wysiwyg ei todellakaan toimi.]
Kuluneen vuoden aikana Perussuomalaiset ovat nousseet Vihreiden ohi suurimmaksi keski- eli protestisarjan puolueeksi. Kaikki protestisarjan puolueet (Pers, Vihr, Vas, RKP ja Krist) ajavat pienen ryhmän etua kolmen suuren ollessa ns. valtionhoitajapuolueita. Koska kolme suurta ovat valtionhoitajia, niihin hakeutuu myös osa jonkun pienryhmän edunajajia ja puolueet todella antavat kaikkien kukkien kukkia. Suurten puolueiden sisällä on valtava hajonta suhtautumisessa mihin tahansa asiaan, koska vain ne pääsevät käyttämään todellista valtaa. Protestipuolueet ovat vain pelinappuloita, kuten Vihreiden pysyminen hallituksessa vahvistaa.
Vihreät ovat ajautuneet paniikinomaiseen tilaan. Puolueen ydinkannattajajoukoksi on hakeutunut vasemmistolaisesti ajattelevia korkeasti koulutettuja kaupunkilaisia ja ilmeisesti naisia enemmän kuin miehiä. Toisin kuin kristillisten milffi Päivi Räsänen, Vihreiden pj. Anni Sinnemäki tuo mieleen telaketjufeministin tai perinteisen miesvihaajan prototyypin. Vihreissä käytiin kaksikymmentä vuotta sitten soininvaaralaisten ja paloheimolaisten kesken taistelu puolueen linjasta, joka päättyi ensinmainitun voittoon. Häviöstään katkeroitunut mutta luonnonsuojelulle ja puolueelle uskollisena miehenä Paloheimo piti mölyt mahassaan, kunnes viisi vuotta sitten kirjoitti, mikä Vihreiden politiikassa on mennyt pieleen Soininvaaran johtaessa puoluetta pois protestipuolueesta kohti valtionhoitajapuoluetta (Elonkehä 3/2005). Paloheimo kirjoittaa mm.
Osmo Soininvaaralle henkilökohtaisen vallan kuvitelma on tärkeä ja puolueenkin valta sen apuvälineenä. Hän ilmoitti, että tavoite on vaalivoitto seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hän jätti sanomatta, että se on välitavoite ja varsinainen tavoite on kauempana: Soininvaarasta ministeri. Sitten ei tule mitään. Tavoitteena on asema, ei asia. Vihreät ovat hallitusneuvotteluissa helppo nakki, koska Soininvaara suostuu kaikkeen ministerikiima silmissä ja se tiedetään muissa puolueissa. Ei asioilla ole väliä, tuoli on itsetarkoitus.Tämä kommentti on jäänyt täysin pimentoon sekä Vihreissä että vihreitä myötäilevässä valtamediassa - Vihreästä langasta nyt puhumattakaan. Soininvaaralainen linja on ajanut kiville ja Vihreät hakevat apua itse Soininvaaralta, joka hahmottelee blogissaan (Mustavalkoisesta puuttuu vihreys 29.8.2010) Vihreille uusia suuntaviivoja. Soininvaaran uuden linjan keskiössä ei ole ympäristönsuojelu ja luonnon monimuotoisuus vaan energiaverotukseen perustuva sosialismi. Parhaita marxilaisia perinteitä noudattaen Soininvaara kuvittelee Vihreiden kannattajien olevan muita älykkäämpiä ja puoluejohdon (lue: itsensä) vielä senkin yläpuolelle. Soininvaara kirjoittaa, että vihreät kannattajat uskovat kyllä keskuskomitean päätökset, kunhan ne perustellaan uskottavasti.
En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Soininvaaran linja on kansalaisten kuluttamisen verottaminen voimakkaan valtion luomiseen, koska puolueen keskuskomiteaan kuuluvat ovat sekä älyllisesti että moraalisesti sekä Vihreiden peruskannattajia ja erityisesti muiden puolueiden kannattajia edellä. Johan soininvaaralaisten mottona on "Emme ole oikealla tai vasemmalla vaan edessä". Olipa tulontasauksesta mitä mieltä tahansa, soininvaaralaisten linja on jo nyt suurissa vaikeuksissa kansalaisten alettua laajasti kyseenalaistaa väitteet ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.
Mielenkiintoista on seurata mikä on Vihreiden linja soininvaaralaisen kauden päätyttyä viimeistään vuoden 2015 vaalien jälkeen. Pidän todennäköisimpänä, että paluuta Koijärvien ja villasukkien aikaan ei ole, vaan Vihreät hakkaavat päätään seinään useissa seuraavissa vaaleissa pohtien niiden välissä kuumeisesti keinoja hupenevaan kannatukseensa. Nykyiset ilmatohumpan kannattajat tietysti pitävät kannatusluvut siedettävinä. Ja kaupungistumisen jatkuessa ihmisten suhde luontoon muuttuu etäisemmäksi ja monelle vastaus on luonnon korottaminen kulutuksenvastaiseksi asketismiin nojaavaksi uskonnoksi.
Kannattaa muuten lukea Eero Paloheimon hieman sekava blogimerkintä Monikultturisuus - sanonko mistä (7.9.2007, jolloin soininvaaralaiset kieltäytyivät keskustelemasta koko aiheesta). Siinä missä Soininvaara yrittää kömpelösti opettaa tyhmiä puolueen jäseniä, Paloheimo rehellisesti kävi keskustelua vaikeistakin asioista. On kaikille tahoille - ympäristölle ja kansakunnalle - harmillista, että Paloheimon kaltaiset periaatteen miehet ovat katoavaa kansanperinnettä. Soininvaara on karkottanut myös toisen pitkän linjan ympäristömiehen, Erkki Pulliaisen, joka kertoo millainen pikkusielu Soininvaara oikeasti on: piti mykkäkoulua Pulliaista kohtaan pisimmillään kaksi vuotta (Iltalehti)! Lopuksi kannattaa lukea vielä tämä Paloheimon blogimerkintä: Vihreys valuu vyörynä vasemmalle (6.9.2006).
[Lisäys - bloggerin uusi editori on hirveä. Wysiwyg ei todellakaan toimi.]
Lorvijat
Kuuntelin kahden HKL:n tai mikä lie nykyisin onkaan kahden noin 40-vuotiaan bussikuskin jutustelua. Kuten varmaan ymmärrätte, he olivat suomalaisia, sillä en osaa muita Suomessa kuultavia kieliä. Toinen kuski sanoi, että aikoo ottaa sairaslomaa lokakuun, sillä "hänellä on vielä pitämättömiä sairaslomapäiviä". En jaksa etsiä HKL:n käyttämää työehtosopimusta, mutta oletettavasti siellä siis on sovittu, että kuljettajilla on äks-määrää päiviä vuodessa työnantajan maksamalla sairaslomalla ennen kuin tipahtaa Kelan listoille. Jos ymmärsin oikein, nämä peltikamelikaravaanarit viettävät vuodessa kolme kuukautta lomalla, joista oikeaa lomalomaa on vajaa kaksi ja sairaslomalomaa sitten reilu yksi.
Nyt kun on puhuttu, että Suomessa (lue: Helsingissä) on niin karmea tilanne, että Vihreät eivät pääsisi matkustamaan bussilla, jollei Ahmedit Algeriasta ja Vladimirit Virosta toimisi yhteiskunnan (lue: sinun ja minun) maksamina karavaanikuskeina. Kyllä ne varmaan jumalauta oikeasti pitää meitä hulluina, että otetaan ulkomailta bussikuskeja ja maksetaan täysi palkka kolmelta tekemättömältä kuukaudelta!
Eikä siinä vielä kaikki!
Silmiini osui suosikkisarjani BB-taloa koskeva uutinen. Silläkin uhalla, että syyllistyn rasistiseen kiihotukseen habib-nimistä kansanryhmää vastaan, on pakko matkia Wikileaksia ja julkaista lista (MTV3):
40.700 (Paul)
26.600 (Satu)
20.400 (Marika)
15.100 (Jani)
9.800 (Mari)
8.300 (Elisabeth)
7.300 (Petri)
6.800 (Hannu)
1.500 (Maria)
1.000 (Mia)
1.000 (Xenja)
1.000 (Ville)
0 (Habib).
Nyt kun on puhuttu, että Suomessa (lue: Helsingissä) on niin karmea tilanne, että Vihreät eivät pääsisi matkustamaan bussilla, jollei Ahmedit Algeriasta ja Vladimirit Virosta toimisi yhteiskunnan (lue: sinun ja minun) maksamina karavaanikuskeina. Kyllä ne varmaan jumalauta oikeasti pitää meitä hulluina, että otetaan ulkomailta bussikuskeja ja maksetaan täysi palkka kolmelta tekemättömältä kuukaudelta!
Eikä siinä vielä kaikki!
Silmiini osui suosikkisarjani BB-taloa koskeva uutinen. Silläkin uhalla, että syyllistyn rasistiseen kiihotukseen habib-nimistä kansanryhmää vastaan, on pakko matkia Wikileaksia ja julkaista lista (MTV3):
40.700 (Paul)
26.600 (Satu)
20.400 (Marika)
15.100 (Jani)
9.800 (Mari)
8.300 (Elisabeth)
7.300 (Petri)
6.800 (Hannu)
1.500 (Maria)
1.000 (Mia)
1.000 (Xenja)
1.000 (Ville)
0 (Habib).
Vihreä vallankumous
Vihreät ovat Helsingissä toiseksi suurin puolue ja noussut merkittävimmäksi poliittiseksi aatteeksi, jota Sekoomus Jan Vapaavuoren esimerkin mukaisesti koittaa matkia. Koska yksikään puolue ei pääse valtaan häviämällä Helsingissä, Helsingin politiikka on hivuttautunut koko maan politiikaksi. Vihreät ovat halunneet maahan ja maailmaan päästökaupan, ja Helsingin Energia tunnetusti polttaa hiiltä. Tämä ratkaisu on nyt tulemassa kalliiksi ja Vihreät Osmo Soininvaaran johdolla ovat hukassa kuin se kuuluisa puolukka hississä (Energiaverotuksen sudenkuopat). Rehellisesti sanottuna olen tyytyväinen, että Vihreä politiikka ajaa karille. Mutta kuten kaikessa poliittisessa elämässä, myös tässä vastuulliset löytyvät äänestyspaikoilta eikä valtuustoista.
Mistä koko nykyaikainen ympäristötietoisuus kumpuaa? Vastaus on pitkälti Rachel Carson ja hänen kirjansa Silent spring (1962). Ilman Rachelia joku muu olisi varmasti noussut ympäristöliikkeen laukaisijaksi, mutta se nyt sattui olemaan Rachel ja hänen epäilyksensä DDT:n yhteys syöpään kertyessään ravintoketjun huipulle. Carsonin kirja ilmestyi 60-luvulla iskien Vietnamin sodan lailla opiskelijaliikkeen tajunnanvirtaan. Carson kuoli rintasyöpään jo 1964, mikä laittaa miettimään Carsonin motiiveja kirjansa kirjoittamiseen. Uudet tutkimukset kuitenkin viittaavat, että imettämättä jättämisellä on suurempi yhteys rintasyöpään, mutta se siitä.
Mistä koko nykyaikainen ympäristötietoisuus kumpuaa? Vastaus on pitkälti Rachel Carson ja hänen kirjansa Silent spring (1962). Ilman Rachelia joku muu olisi varmasti noussut ympäristöliikkeen laukaisijaksi, mutta se nyt sattui olemaan Rachel ja hänen epäilyksensä DDT:n yhteys syöpään kertyessään ravintoketjun huipulle. Carsonin kirja ilmestyi 60-luvulla iskien Vietnamin sodan lailla opiskelijaliikkeen tajunnanvirtaan. Carson kuoli rintasyöpään jo 1964, mikä laittaa miettimään Carsonin motiiveja kirjansa kirjoittamiseen. Uudet tutkimukset kuitenkin viittaavat, että imettämättä jättämisellä on suurempi yhteys rintasyöpään, mutta se siitä.
Vain joitain vuosia myöhemmin Paul R. Ehrlich kirjoitti tulevan klassikkonsa Väestöräjähdys. Kuvaavaa on, että näistä ei ole mainintaa suomenkielisessä Wikipediassa, vaikka missään muussa maassa ei niin orjallisesti tämän kirjan opetuksista olla huolissaan. Kirjan henkinen esi-isä on englantilainen aatelismies Malthus, jonka kannattajaksi Vihreä Osmo Soininvaarakin on julistautunut (Lakko-oikeus ja tulonjako, josta olen itse kirjoittanut selvästi älykkäämmin ja muutenkin paremmin otsikolla Ay-liittojen asema).Tässä vaiheessa kellekään lukijalleni ei voi tulla yllätyksenä, että nykyisin maailmanloppua saarnaavan ja perustamansa Worldwatch-instituutin johtaja Lester Brown on malthusilainen.
Kun Vietnamin sotaa vastustaneet vasemmistoälyköt viihtyivät hyvin kapitalismin vastaisissa kokouksissaan ja vuonna 1970 syntyikin Maanpäivä. Yllättäen se sattuu olemaan V.I. Leninin 100-vuotissyntymäpäivä, joten yhteys alkaa vääjäämättä paljastua näiden asioiden seasta. Vielä 70-luvulla Newsweekin kaltaiset laajalevikkiset arvostetut lehdet kirjoittivat tulevasta jääkaudesta, kunnes tutkijat huomasivat, että Maapallo lämpeneekin. Parhaita Leninin oppeja noudattaen ympäristöliike tekikin täyskäännöksen. Vuonna 1988 NASAn tutkija James Hansen vakuutti Senaatin järjestämässä tilaisuudessa ilmastonlämpenemisen olevan ihmiskunnan surin uhka. Berliinin muurin sorruttua antiamerikkalaista ja kulutuksen vastaista oppia ajavat tahot omaksuivat Vihreän kielen kadehdittavan taitavasti. Ympäristöstä tuli proletariaatti parasta syväkieltä noudattaen (GreenSwindle).
lauantai 28. elokuuta 2010
Laajennettu perhe
Amerikkalainen Yazmin Batista nai bahrainilaisen Sadiq Jaffar al-Saffarin vuonna 2003 ja synnytti vuotta myöhemmin tytön. Miestä ei panopuuhien jälkeen näkynyt ja Yazmin otti eron 2009. Kansainvälisen talouslaman myötä Yazmin sai kenkää ja lähestyi lapsen isää elantonsa turvaamiseksi. Isä houkutteli heidät Bahrainiin ja nauttimaan "ydinperhettä laajemmasta perheidyllistä". Isä lupasi myöt asunnot, autot ja puhelimet, mutta puhe on halpaa. Paikallisen sharia-lain mukaisesti Yazmin ei saa viedä lasta pois maasta ja isänsä ulottumattomiin. Yksikään muslimijärjestö tai naisasiajärjestö sen enempää Yhdysvalloissa kuin muuallakaan ei vaadi sharia-lakiin perustuvan tuomion purkua, vaan meteliä pitää patamusta konservatiivi John McCain (R-Az). Missä muslimi, siellä sharia (Foxnews).
Kanadassa pidätettiin kolme muslimia terrori-iskun suunnittelusta.Yksi heistä on pakistanilainen Khurram Sher, joka etsi itseään Kanadan Idolsissa pari vuotta sitten (Nationalpost). Olettaen, että normaali ihminen ei hakeuden Idolsiin tai BB-taloon, on tämä Pakistanin lahja kanadalaisille ollut melkoisen ahtaalla sekä taloudellisesti että henkisesti. Niin tai näin, herättää hieman huolta, että jopa noin hienosti "kotoutuneet" nuoret (tm) saattavat turvautua uskontonsa lupaukseen ikuisesta paikasta paratiisissa vain parin vääräuskoisen hengen hinnalla.
Tyypillinen länsimainen nuori vetää kännit, elää sosiaalituilla ja ehkä tappaa itsensä masentuneena. Mikä saa nämä kolmannesta maailmasta siunaukseksemme saapuneet nuoret miehet radikalisoitumaan? Islam, kulttuuri vai joku kolmas toistaiseksi tuntematon tekijä?
Kanadassa pidätettiin kolme muslimia terrori-iskun suunnittelusta.Yksi heistä on pakistanilainen Khurram Sher, joka etsi itseään Kanadan Idolsissa pari vuotta sitten (Nationalpost). Olettaen, että normaali ihminen ei hakeuden Idolsiin tai BB-taloon, on tämä Pakistanin lahja kanadalaisille ollut melkoisen ahtaalla sekä taloudellisesti että henkisesti. Niin tai näin, herättää hieman huolta, että jopa noin hienosti "kotoutuneet" nuoret (tm) saattavat turvautua uskontonsa lupaukseen ikuisesta paikasta paratiisissa vain parin vääräuskoisen hengen hinnalla.
Tyypillinen länsimainen nuori vetää kännit, elää sosiaalituilla ja ehkä tappaa itsensä masentuneena. Mikä saa nämä kolmannesta maailmasta siunaukseksemme saapuneet nuoret miehet radikalisoitumaan? Islam, kulttuuri vai joku kolmas toistaiseksi tuntematon tekijä?
perjantai 27. elokuuta 2010
Vesilasiteoria
Aleksandra Kollontai oli suomalaisen porvarisuvun ja tsaarin kenraalin tytär. Hän oli maailman ensimmäinen naisdiplomaatti ja seksuaalisesti hyvin paljon aikaansa edellä, kuten todelliseen tai kuviteltuun eliittiin kuuluvat yleensö ovat. Heitähän eivät sido samat biologiset lainalaisuudet kuin muita ihmisiä. Olen aina pitänyt raamattua ihmisen varhaisen kirjoitetun kulttuurin merkittävimpänä saavutuksena. Raamatun filosofinen puoli on myös se suurin syy, miksi kristinuskoa ja islamia ei voi verrata. Yksi hienoimpia raamatun mietteitä on "ei mitään uutta Auringon alla". Tämä viisaus on nurinkurisesti myös sekulaarisen maailmankatsomuksen keskeinen näkemys. Sekulaarihan juontuu sanasta circular, kun taas seemiläisissä uskonnoissa maailman katsotaan kulkevan Jumalan johdatuksessa "lineaarisesti". Se kuitenkin ihmetyttää, että nykyisessä sähköisen tiedonvälityksen maailmassa on pieni joukko niin edistyksellisiä, etteivät ole oppineet mitään.
Akuliina Saarikoski ilmeisesti kuvittelee olevansa edistyksellinen ja viisas. Hän on kirjoittanut blogiinsa otsikolla Suhdeanarkiaa (US). Akuliina kirjoittaa: ... Radikaalia tai ei, väitän että tämä on sitä sydämen sivistystä, joka kristilliseltä oikeistolta nyt puuttuu. Tuo tuo mieleeni rouva Kollontain kuuluisan vesilasiteorian, jonka mukaan työmiehen pitää voida harrastaa seksiä yhtä helposti kuin juoda lasillinen vettä. Naisella pitää olla oikeus mennä kenen kanssa tahansa milloin tahansa minne tahansa. Se ei kuitenkaan ole prostituutiota, vaan keino ehkäistä prostituutio, tai tarkemmin sanottuna naisen hyväksikäyttö.
Lenin julisti Kominternin toisessa kokouksessa 1922: Ikäänkuin Lenin olisi kenenkään kärsimyksistä välittänyt, mutta se kuvastaa kuinka paljon perheinstituutio merkitsee järjestätyneelle yhteiskunalle. Julistaahan Akuliinakin avoimesti vallankumousta. Kaikissa tietämissäni vallankumouksissa on vuodatettu verta, joten kaipa se sitten lienee Akuliinankin tavoite.
Akuliina Saarikoski ilmeisesti kuvittelee olevansa edistyksellinen ja viisas. Hän on kirjoittanut blogiinsa otsikolla Suhdeanarkiaa (US). Akuliina kirjoittaa: ... Radikaalia tai ei, väitän että tämä on sitä sydämen sivistystä, joka kristilliseltä oikeistolta nyt puuttuu. Tuo tuo mieleeni rouva Kollontain kuuluisan vesilasiteorian, jonka mukaan työmiehen pitää voida harrastaa seksiä yhtä helposti kuin juoda lasillinen vettä. Naisella pitää olla oikeus mennä kenen kanssa tahansa milloin tahansa minne tahansa. Se ei kuitenkaan ole prostituutiota, vaan keino ehkäistä prostituutio, tai tarkemmin sanottuna naisen hyväksikäyttö.
Suhdeanarkia on suhdemuoto, jossa ihmissuhteiden merkitys ajatellaan uudestaan. Se on radikaali ajatus, joka ei tee eroa romanttisten suhteiden, ystävyyssuhteiden ja sukulaissuhteiden välillä. Suhdeanarkistin suhteet eivät myöskään sulje pois toisiaan, ja näin ollen romanttisia suhteita voi olla myös useampia kuin yksi. Tunteita ei siis säännöstellä, vaan niitä riittää tarpeeksi kaikille, aivan kuten monilapsisessa perheessä ei yhdeltä lapselta ole pois se, että vanhemmat rakastavat myös toisia sisaruksia. Mistä siis on kyse? Suhdeanarkia on vastalause kapitalistiselle kulttuurille, johon kuuluvat seuraavat perusasiat. Individualismi, omista tunteista vieraantuminen, kilpailu, menestyksen tavoitteleminen ja ihmissuhteiden näkeminen omistussuhteina. Juuri suhteissa tämä tarkoittaa monogaamisuuden lakia, jossa ihmiseen rakastutaan, hänelle ostetaan tavaroita, mennään naimisiin ja perustetaan varallisuusoikeudellinen yksikkö, joka tuottaa lapsia ja pääomaa. Mitä siis tapahtuisi, jos hylkäisimme suhteisiin pesiytyneen kapitalistisen individualismin? Vallankumous! Meidät on opetettu arvostamaan ydinperhettä valitun suurperheen sijasta.
Lenin julisti Kominternin toisessa kokouksessa 1922: Ikäänkuin Lenin olisi kenenkään kärsimyksistä välittänyt, mutta se kuvastaa kuinka paljon perheinstituutio merkitsee järjestätyneelle yhteiskunalle. Julistaahan Akuliinakin avoimesti vallankumousta. Kaikissa tietämissäni vallankumouksissa on vuodatettu verta, joten kaipa se sitten lienee Akuliinankin tavoite.
Useat puhuvat kommunistisessa yhteiskunnassa voidaan muka sukupuolitarpeet tyydyttää yhtä helposti ja yksinkertaisesti kuin juoda lasillinen vettä. Ja niinpä suoritetaan avioliittorekisteröinti: yhdytään, erotaan ja tehdään abortteja, uudestaan yhdytään jne. Mutta kuinka paljon kärsimyksiä ja kyyneleitä se tuottaakaan, ja usein loppukädessä kärsimään joutuvat syyttömät lapset.
torstai 26. elokuuta 2010
Nå just
Tuttava aikoo lohkoa tonttinsa eräässä suuressa etelä-Suomen kaupungissa. Lohkomisen jälkeen tontille rakennetaan omakotitalo. Talon toinen rajanaapuri vastustaa lohkomista, koska on itse rakentanut oman talonsa neljän metrin päähän rajasta aikoinaan, vaikka hänelläkin on iso tontti.
Naapuri teki valituksen - ruotsiksi! Kyllä. Siis ihan suomenkielinen suomalainen. Tuttava kyseli kaupungilta syytä, ja vastaus oli, että sellainen on ihan yleistä kiusantekoa tällaisissa tapauksissa, joissa asiaa halutaan vaikeuttaa ja pelata aikaa. Seuraavaksi kaupunki joutuu kääntämään valituksen suomeksi tuttavani vastinetta varten.
Naapuri teki valituksen - ruotsiksi! Kyllä. Siis ihan suomenkielinen suomalainen. Tuttava kyseli kaupungilta syytä, ja vastaus oli, että sellainen on ihan yleistä kiusantekoa tällaisissa tapauksissa, joissa asiaa halutaan vaikeuttaa ja pelata aikaa. Seuraavaksi kaupunki joutuu kääntämään valituksen suomeksi tuttavani vastinetta varten.
Mörönkarkoitus
Yleisradio uutisoi (Kesän helteillä ja Pakistanin tulvilla yhteinen selittäjä), että suihkuvirtauksien "tukkeutuminen" aiheutti kuluvan vuoden pitkän korkeapaineen alueen Venäjän yllä. Amerikkalaisissa säätiedotuksissa on vuosia näytetty suihkuvirtauksien reitit katselijoille. Suomessa Ilmatieteenlaitos edelleen keskittyy näyttämään korkea- ja matalapaineen keskusten kehittymisiä ja liikkumisia. Suomen alue on tunnetusti matalapaineen keskusten hautuumaa, ja senpä takia Suomessa säätilat ovat kovin vaihtelevia. Viikko epävakaata ja viikko hellettä/pakkasta on tavanomainen paikallinen säätila.
Tietysti Ylen uutisissa on pakollinen aivopesun osio, jossa kerrotaan, että "ilmastototieteilijät" nyt tutkivat, aiheuttaako "ilmaston lämpeneminen" tai hiilidioksidipitoisuuden kasvu suihkuvirtausten "tukkeutumisen". Tuskin tarvitsee olla edes suutari lestissään, jos ennustaa, että "tutkimusta" varten tarvitaan aivan saatanasti lisää "tutkimus"apurahaa.
Toinen asia, josta tulee vielä monet naurut on seurata ilmastohyperventiloitsijoiden selityksiä omalle toiminnalleen. Tähän asti he ovat kiivaasti pakottaneet kaikkia maksamaan omien pelkojensa laimentamisesta järjestämällä päästöoikeusjärjestelmän. On mielenkiintoista seurata, miksi nämä samat maailmanlopun ennustajat eivät itse ole eläneet kuten ovat muilta edellyttäneet. Kun omien toimien kaksinaismoralismi alkaa vähitellen paljastua, oletan, että he kieltävät toimineensa kaksinaismoralistisesti. Mikään yllätys ei tietenkään ole, että he kieltävät oman toimintansa kaksinaismoralistisen luonteen. Enpä ole koskaan tavannutkaan ihmistä, joka myöntäisi toimineensa kaksinaismoralistisesti. Sen tunnustaminen itselleen on yhtä vaikeaa kuin minkä tahansa oman virheen.
Jos mietitään kieltolakia, niin mikään salaisuus ei tietenkään ole, että eliitti kiersi kieltolakia aina halutessaan. Jos ei muuten, niin matkustamalla ulkomaille. Kun Paasikiven johtama valtuuskunta palasi Tarton rauhan neuvotteluista, Tulli halusi tutkia matkustajien tavarat. Paasikivi järjesti ns. korkeimman kautta, että he saivat tuoda juomansa ja muut ostoksensa maihin. Se, että poliittiset päättäjät ja raittiusaktiivit kieltävät muilta juomisen, mutta juovat itse niin halutessaan, on kaksinaismoralismia. Ihminen toimii epärationaalisesti kun omat pelot ja mielihalut kohtaavat.
Tietysti Ylen uutisissa on pakollinen aivopesun osio, jossa kerrotaan, että "ilmastototieteilijät" nyt tutkivat, aiheuttaako "ilmaston lämpeneminen" tai hiilidioksidipitoisuuden kasvu suihkuvirtausten "tukkeutumisen". Tuskin tarvitsee olla edes suutari lestissään, jos ennustaa, että "tutkimusta" varten tarvitaan aivan saatanasti lisää "tutkimus"apurahaa.
Toinen asia, josta tulee vielä monet naurut on seurata ilmastohyperventiloitsijoiden selityksiä omalle toiminnalleen. Tähän asti he ovat kiivaasti pakottaneet kaikkia maksamaan omien pelkojensa laimentamisesta järjestämällä päästöoikeusjärjestelmän. On mielenkiintoista seurata, miksi nämä samat maailmanlopun ennustajat eivät itse ole eläneet kuten ovat muilta edellyttäneet. Kun omien toimien kaksinaismoralismi alkaa vähitellen paljastua, oletan, että he kieltävät toimineensa kaksinaismoralistisesti. Mikään yllätys ei tietenkään ole, että he kieltävät oman toimintansa kaksinaismoralistisen luonteen. Enpä ole koskaan tavannutkaan ihmistä, joka myöntäisi toimineensa kaksinaismoralistisesti. Sen tunnustaminen itselleen on yhtä vaikeaa kuin minkä tahansa oman virheen.
Jos mietitään kieltolakia, niin mikään salaisuus ei tietenkään ole, että eliitti kiersi kieltolakia aina halutessaan. Jos ei muuten, niin matkustamalla ulkomaille. Kun Paasikiven johtama valtuuskunta palasi Tarton rauhan neuvotteluista, Tulli halusi tutkia matkustajien tavarat. Paasikivi järjesti ns. korkeimman kautta, että he saivat tuoda juomansa ja muut ostoksensa maihin. Se, että poliittiset päättäjät ja raittiusaktiivit kieltävät muilta juomisen, mutta juovat itse niin halutessaan, on kaksinaismoralismia. Ihminen toimii epärationaalisesti kun omat pelot ja mielihalut kohtaavat.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Kolmas palo
Kuka väittää, ettei bloggaaminen aiheuta päänvaivaa poliittisille päättäjille ja heidän epäpyhien allianssien liittolaisilleen? Kuka vaatii seuraavaksi anonyymin bloggaamisen kieltämistä? Amnestyn voi olla hiukan vaikeaa sitä tehdä...
UUSI SUOMI: Suomalainen blogi raivostuttaa ulkomailla: "Juutalaisvastaista"
Jerusalem Post sai vinkin blogista suomalaiselta Tundra Tabloids -sivustolta, joka seuraa Israel-vastaista kirjoittelua suomalaisessa mediassa. Jerusalem Post kääntää ilmaisun "nilkkimaa" suomalaisbloggaajan käännöksen mukaisesti ilmaisuksi "scum state", joka olisi sanatarkasti käännettynä lähinnä "roskavaltio". Johanssonia haastatelleen lehden mukaan Amnesty-pomo seisoo sanojensa takana.
Onko tämä suomalaisten ikioma amnestygate? Hatun arvoinen nosto, Vasara!
UUSI SUOMI: Suomalainen blogi raivostuttaa ulkomailla: "Juutalaisvastaista"
Jerusalem Post sai vinkin blogista suomalaiselta Tundra Tabloids -sivustolta, joka seuraa Israel-vastaista kirjoittelua suomalaisessa mediassa. Jerusalem Post kääntää ilmaisun "nilkkimaa" suomalaisbloggaajan käännöksen mukaisesti ilmaisuksi "scum state", joka olisi sanatarkasti käännettynä lähinnä "roskavaltio". Johanssonia haastatelleen lehden mukaan Amnesty-pomo seisoo sanojensa takana.
Onko tämä suomalaisten ikioma amnestygate? Hatun arvoinen nosto, Vasara!
Käytöstavoista
Suomalaisia kuulee usein väitettävän töykeiksi. Julkisilla kulkuvälineillä liikkuvat ovat puolestaan keskimäärin matalatuloisempia tai vihreämpiä. Enkä nyt tarkoita nelosen ratikkaa vaan laajasti ottaen.Kuten tiedetään, vasemmistoa äänestävät ihmiset ovat tulotasolla mitattuna ns. oikeistopuolueita (Sek., Kesk., RKP) köyhempiä tai ainakin pienituloisempia.Eli kärjistäen voi sanoa, että vasemmistolaiset matkustavat julkisilla (nuorten ja naisten lisäksi).
Missä näitä töykeitä oikein lymyilee? Ehdoton valtaosa ihmisistä on kuitenkin sitä mieltä, että kuuluu hyviin tapoihin tervehtiä ihmisiä yleensä ja erityisesti niitä, jotka tekevät sinulle palveluksen, kuten avaavat oven tai auttavat keräämään pudonneet tavarasi. Moottoripyöräilijöiden näkee tervehtivän toisiaan samoin kuin vanhojen autojen harrastajien ja veneilijöiden. Jopa taksiin noustessa pidetään tapana tervehtiä kuljettajaa. Mutta julkisissa kulkuvälineissä ei - paitsi maaseudulla. Miksi?
Missä näitä töykeitä oikein lymyilee? Ehdoton valtaosa ihmisistä on kuitenkin sitä mieltä, että kuuluu hyviin tapoihin tervehtiä ihmisiä yleensä ja erityisesti niitä, jotka tekevät sinulle palveluksen, kuten avaavat oven tai auttavat keräämään pudonneet tavarasi. Moottoripyöräilijöiden näkee tervehtivän toisiaan samoin kuin vanhojen autojen harrastajien ja veneilijöiden. Jopa taksiin noustessa pidetään tapana tervehtiä kuljettajaa. Mutta julkisissa kulkuvälineissä ei - paitsi maaseudulla. Miksi?
Fiilaten ja höyläten
Minua ansioituneempia kirjoittajia, jotka ovat käsitelleet libertarismia (klassinen liberaali), on runsaslukuisesti. Se, mikä olen ja miksi olen tullut, perustuu puhtaasti omiin kokemuksiini ja jakamiini mielipiteisiin muiden kanssa. Olen myös kohtuullisen varma, että antiikin klassisen filosofian hyveet ja paheet ovat mukana libertarismin ytimessä, kuten ne ovat mukana koko länsimaisen nykykulttuurin ajattelussa.
Aloitan aivan perusteista eli elämän tarkoituksesta. Minua miellyttävät sekä sellaiset ajatukset, joissa lisääntyminen mainitaan, että sellaiset, joissa osoitetaan nöyryyttä siunaamalla jokapäiväinen leipämme. Molempia näkökulmia voi perustella sekä teistisellä että luonnontieteellisellä näkökulmalla. Omaa elämää tulee osata arvostaa, koska muuten sillä - eikä kenenkään muunkaan - elämällä ole mitään arvoa.
Seuraavalla tasolla mietin yksilöiden järjestäytymistä yhteisöiksi ja yhteiskunniksi. Tässäkään uskonnollinen tai ateistinen maailmankatsomus eivät mitenkään johda eri lopputulemiin, koska kyseessä on tulkintaero suhteessa julkisen vallan ja yksilönvapauden suhteissa. Niin jyrkkä kommunisti kuin despootti Allahin palvelijakin voivat nähdä, että valtion (tai seurakunnan) on tarkasti vahdittava ja nuhdeltava hallintoalamaisiaan. Vastaavasti hurskas hengenmies ja korkeasti koulutettu ydinfyysikko voivat olla sitä mieltä, että Jumala (tai luonto) viime kädessä toimii tuomarina. Suhde yhteiskuntaan on sovittavissa ja tarvittaessa muutettavissa. Riittävä määrä käytännönläheisyyttä tarvitaan sen ymmärtämiseksi, että libertaarille omien oikeuksien siirtäminen yhteiskunnalle pieniltä osin voi jopa parantaa hänen vapauttaan, koska tällöin yhteiskunta vahvistaa ne rajat, joiden sisällä toimiessaan yksilöä ei voida rankaista mistään.
Tiedetään, että ihmiset huolehtivat omista rahoistaan tarkemmin kuin toisten rahoista. Libertaarille yhteinen omaisuus ei tarkoita sitä, että se ei ole kenenkään. Libertaari ymmärtää, että se on kaikkien, ja tuhoamalla kaikkien omaisuutta hän rikkoo niiden yksilönvapautta, jotka nauttivat tai hyötyvät yhteisen omaisuuden hyödyntämisestä. Niin ollen libertaari ei likaa tai saastuta yhteistä omaisuutta, koska hän tietää joutuvansa vastuuseen toisten vapauksien rikkomisesta. Libertaari ei ehkä osallistu yhteismaan ylläpitoon, mutta hän ei taatusti sitä hajota.
Esimerkki voi olla puisto, jonka läpi kulkeva libertaari ei roskaa sitä, koska tietää joutuvansa keräämään roskansa pois tai joutuvansa verolle siitä, että julkinen sektori ottaa siivouksen vastuulleen. Valtiouskoiset, etatistit, eivät moisesta välitä, koska heistä yhteismaan siivous kuuluukin valtiolle, joten sitä voi roskata mielin määrin. Puiston keskellä olevaan kaivoon taikauskoinen libertaari heittää kolikon ja toivoo kaikkea hyvää. Punavihreä etatisti kusee salaa kaivoon, koska kustannukset eivät lankea hänelle kuin pieniltä osin eivätkä edes nouse, koska kaikkihan kuuluu valtiolle kuitenkin. Puiston toisella reunalla kulkee tie, jolle vihreä ystävämme on asettanut nauloja, koska vihaa liikkumisen vapautta ja helppoutta. Libertaari pysäyttää autonsa, juoksee kiireen vilkkaa varoittamaan muita, koska tietää, että lyömällä laimin senvelvollisuutensa, hän saattaa joutua korvaamaan vahingon, jota hän ei yrittänytkään estää pahenemasta. Vihreälle etatistille asia on yhdentekevää, koska valtiohan maksaa kaiken - joka tapauksessa.
Aloitan aivan perusteista eli elämän tarkoituksesta. Minua miellyttävät sekä sellaiset ajatukset, joissa lisääntyminen mainitaan, että sellaiset, joissa osoitetaan nöyryyttä siunaamalla jokapäiväinen leipämme. Molempia näkökulmia voi perustella sekä teistisellä että luonnontieteellisellä näkökulmalla. Omaa elämää tulee osata arvostaa, koska muuten sillä - eikä kenenkään muunkaan - elämällä ole mitään arvoa.
Seuraavalla tasolla mietin yksilöiden järjestäytymistä yhteisöiksi ja yhteiskunniksi. Tässäkään uskonnollinen tai ateistinen maailmankatsomus eivät mitenkään johda eri lopputulemiin, koska kyseessä on tulkintaero suhteessa julkisen vallan ja yksilönvapauden suhteissa. Niin jyrkkä kommunisti kuin despootti Allahin palvelijakin voivat nähdä, että valtion (tai seurakunnan) on tarkasti vahdittava ja nuhdeltava hallintoalamaisiaan. Vastaavasti hurskas hengenmies ja korkeasti koulutettu ydinfyysikko voivat olla sitä mieltä, että Jumala (tai luonto) viime kädessä toimii tuomarina. Suhde yhteiskuntaan on sovittavissa ja tarvittaessa muutettavissa. Riittävä määrä käytännönläheisyyttä tarvitaan sen ymmärtämiseksi, että libertaarille omien oikeuksien siirtäminen yhteiskunnalle pieniltä osin voi jopa parantaa hänen vapauttaan, koska tällöin yhteiskunta vahvistaa ne rajat, joiden sisällä toimiessaan yksilöä ei voida rankaista mistään.
Tiedetään, että ihmiset huolehtivat omista rahoistaan tarkemmin kuin toisten rahoista. Libertaarille yhteinen omaisuus ei tarkoita sitä, että se ei ole kenenkään. Libertaari ymmärtää, että se on kaikkien, ja tuhoamalla kaikkien omaisuutta hän rikkoo niiden yksilönvapautta, jotka nauttivat tai hyötyvät yhteisen omaisuuden hyödyntämisestä. Niin ollen libertaari ei likaa tai saastuta yhteistä omaisuutta, koska hän tietää joutuvansa vastuuseen toisten vapauksien rikkomisesta. Libertaari ei ehkä osallistu yhteismaan ylläpitoon, mutta hän ei taatusti sitä hajota.
Esimerkki voi olla puisto, jonka läpi kulkeva libertaari ei roskaa sitä, koska tietää joutuvansa keräämään roskansa pois tai joutuvansa verolle siitä, että julkinen sektori ottaa siivouksen vastuulleen. Valtiouskoiset, etatistit, eivät moisesta välitä, koska heistä yhteismaan siivous kuuluukin valtiolle, joten sitä voi roskata mielin määrin. Puiston keskellä olevaan kaivoon taikauskoinen libertaari heittää kolikon ja toivoo kaikkea hyvää. Punavihreä etatisti kusee salaa kaivoon, koska kustannukset eivät lankea hänelle kuin pieniltä osin eivätkä edes nouse, koska kaikkihan kuuluu valtiolle kuitenkin. Puiston toisella reunalla kulkee tie, jolle vihreä ystävämme on asettanut nauloja, koska vihaa liikkumisen vapautta ja helppoutta. Libertaari pysäyttää autonsa, juoksee kiireen vilkkaa varoittamaan muita, koska tietää, että lyömällä laimin senvelvollisuutensa, hän saattaa joutua korvaamaan vahingon, jota hän ei yrittänytkään estää pahenemasta. Vihreälle etatistille asia on yhdentekevää, koska valtiohan maksaa kaiken - joka tapauksessa.
tiistai 24. elokuuta 2010
Ay-liittojen asema
Uusi Suomi tietää kertoa (Hiilitön lakkoilu pelottaa), että SAK:n strategiaa pohtivassa työryhmässä käsitellään eri vaihtoehtoja, joista yksi on sellainen, jossa tiukasti politisoituneet liittojohtajat voisivat lakkoilla liittonsa vallan eikä työväen etujen takia. Näinhän osa liitoista on iät ajat tehnyt, mutta myös osalle esimiehistä on mahdotonta ajaa yrityksen etua oman etunsa sijaan. Ahneus on ihmiselle johonkin rajaan asti tärkeä luonteenpiirre.
Suomen viimeisenä patruunana pidetään Yhtyneiden Paperitehtaiden ensimmäistä toimitusjohtajaa (isänsä Rudolf pysytteli koko uransa ajan hallituksen puheenjohtajana) Juuso Waldenia. Rudolf tunnettiin aikoinaan erittäin tiukkana johtajana, joka ylpeili yrityksensä maksavan pienimmät palkat ja teettävänsä pisimmät päivät. Jossain vaiheessa 1920-lukua hän alkoi rahoittaa laajamittaisesti Suojeluskuntia ja kolmasosa hänen tehtaittensa työväestä kuului Suojeluskuntiin. Hänen kerrotaan silloin olleen kirjeenvaihdossa Juuson kanssa ja ymmärtäneen, etteivät "hänen miehensä" taistele isänmaan puolesta, jos he eivät saa siltä muuta kuin vilua ja nälkää.
Juuso kirjoitti: Valkeakosken kunnan miljoonaan kohoavissa menoissa suurin kuluerä on köyhäinhoito. Avustukset maksetaan niille perheille, joiden isä on joka päivä töissä - eihän täällä työttömyyttä ole ollut pitkään aikaan. Pitää palkkaa sen verran maksaa, että mies voi perheensä sillä edes teoreettisesti elättää.Minä en voi puhtaalla omalla tunnolla nostaa 10-kertaista palkkaa perheeseen, joka ei ole (palvelijat mukaanluettuna) omaani suurempi, kun kyseessä on sentään nousevan polvemme elinvoimasta.
Isä puolestaan vastasi pojalleen: Luulisin, että suurin piirtein yhteiskunnalle on edullisempaa, että niin monta perheensä rasituksena elävää naimatonta naista kuin mahdollista saisi edes jonkin verran työansioita ja järkevää ajankäyttöä kuin että palkkoja oikein korottamalla häviämme tilauksia. Niin sodissa kuin laman aikanakin joutuvat toiset kärsimään enemän kuin toiset, useat menettävät jopa henkensä, mutta pääasia on, että kokonaisuus pelastetaan Pienimmät palkat maksetaan naimattomille naisille, sitten nuorille perheellisille ja eniten kokeneille perheellisille. Paremmille työmiehille enemmän ja huonommille vähemmän. Oikein huonoja ei meillä saa töissä ollakaan. Koulutamme työmiehemme, hoidamme sairaamme, hautaamme vainajamme ja opetamme miehemme puolustamaan kotiaan ja maataan. Mutta se täytyy aina muistaa, että jos maksamme enemmän kuin mihin meillä on varaa pääoman vaatimukset mukaan lukien, meiltä menee tehtaat ja niiden mukana työläisiltä työpaikat. Tehtaiden olemassaoloa ei saa vaarantaa.
Vielä 80-luvulla suomalaisissa jäänmurtajissa työskenteli radiosähköttäjiä ja konemiehiä. Ei sellaista talvea ollut, etteivät ne vuoronperään lakkoilleet. Paperimiehet ja ahtaajat olivat jatkuvasti riitelemässä. Kaikille niille on ollut yhteistä se, että työnantaja on keksinyt jonkun keinon tylsyttää lakkoaseen. Laivoja on liputettu ulkomaille, tekniikka vei radistit, lakkoilevan paperimiehen korvaa ruotsalainen kolleegansa ja ahtaajan ruotsalainen ahtaaja. Nyt kun ay-liittojen todella tarvittaisiin puolustamaan "kaikkien maiden proletaareja", he eivät siihen kykene. Suomalainen paperimies on kiinnostuneempi naapurinsa palkkatasosta kuin ruotsalaisen kolleegansa. Rakennustyömailla nosturikuskia ei lohduta tieto, että hän on paikan kovapalkkaisin, vaan hän vertailee tilipussiaan naapuritontilla häärivään nostokurjen käyttäjään.
Moni pitää sosialismin tai yleensä vasemmistolaisuuden saavutuksena työväen etuja ajavan vahvan ay-liiton syntyä. Todellisuudessa ay-liitto ja koko korporativistinen, etujärjetöihin perustunut sekatalousjärjestelmämme oli hyvin lähellä fascistista talousjärjestelmää, kuten nykypäivän Kiina. Suomi avasi talouttaan 80-luvun lopulta alkaen ensin kansainväliselle pääomalle ja sitä myötä pääomien tehokkaammalle käytölle. Osana tehokkuutta olivat myös työsuhteet, jotka olivat joskus muinoin koko työuran pituisia. Ensin tulivat irtisanomiset ja sitten vuokratyöntekijät. Ay-liitto ei aja koko työväen etua vaan työssäkäyvien etua. Jos se ajaisi työväen etua, se lopettaisi vaatimasta kalliita erorahoja ja irtisanomisten turhia riitauttamisia. Mitä vähemmän ay-liikkeet ja poliitikot ohjaavat työmarkkinoiden toimintaa, sen useampi nuori ei pääse koskaan töihin ja pitkään työttöminä olleet yleistyvät edelleen.
Mihin ay-liikkeen tulisi sitten keskittyä? Ajamaan vittumaiset pomot ja vaaralliset työtehtävät pois yrityksistä. Yhdenkään suomalaisen työmiehen tai -naisen ei koskaan tarvitsisi joutua pelkäämään työpaikallaan, kärsimään fyysisestä tai henkisestä väkivallasta tai vaarantamaan terveytensä. Liitto voisi auttaa työpaikan vaihdosta haaveilevia löytämään uuden työn. Esimiestyön huonon tason kertominen julkisuuteen ei ole yrityksellekään vaarallista, jos yritys on kiinnostunut toimintansa kehittämisestä. Tämä kuitenkin on arkipäivää ja jatkuu, kunnes ay-liitto ymmärtää keskeisimmän tehtävänsä. Ainoastaan ne esimiehet, jotka itse kiusaavat alaisiaan, eivät suostuisi yhteistyöhön näiden asioiden korjaamiseksi yhdessä ay-liittojen kanssa.
Vaikka maailma on muuttunut Waldenin kirjeenvaihdosta, edelleen se pitää paikkansa, että hyville miehille pitää maksaa enemmän kuin huonoille. Käytännössä tämä on mahdollista nykyistenkin säännösten puitteissa, mutta todellisuudessa se on lain kuollut kirjain. Yritykset eivät uskalla maksaa hyville enemmän siinä pelossa että rikkovat tasa-arvolakeja. Se puolestaan johtaa ammattitaidottomuuteen, koska rakentamalla sutta ja sekundaa saa saman palkan. Punavihreä työmarkkinapolitiikka, jonka aikaansaannoksia nyt pääsemme seuraamaan, on saanut suomalaiselle työmiehelle maailman kovimmin verotetun tilipussin ja vienyt mukanaan ammattiylpeyden.
Eli antaa lakkokenraalien lakkoilla ihan niin paljon kuin huvittaa - ne osoittavat tuotannon ja talouden mätäpaiseet ja tulevat kriisipesäkkeet.
Suomen viimeisenä patruunana pidetään Yhtyneiden Paperitehtaiden ensimmäistä toimitusjohtajaa (isänsä Rudolf pysytteli koko uransa ajan hallituksen puheenjohtajana) Juuso Waldenia. Rudolf tunnettiin aikoinaan erittäin tiukkana johtajana, joka ylpeili yrityksensä maksavan pienimmät palkat ja teettävänsä pisimmät päivät. Jossain vaiheessa 1920-lukua hän alkoi rahoittaa laajamittaisesti Suojeluskuntia ja kolmasosa hänen tehtaittensa työväestä kuului Suojeluskuntiin. Hänen kerrotaan silloin olleen kirjeenvaihdossa Juuson kanssa ja ymmärtäneen, etteivät "hänen miehensä" taistele isänmaan puolesta, jos he eivät saa siltä muuta kuin vilua ja nälkää.
Juuso kirjoitti: Valkeakosken kunnan miljoonaan kohoavissa menoissa suurin kuluerä on köyhäinhoito. Avustukset maksetaan niille perheille, joiden isä on joka päivä töissä - eihän täällä työttömyyttä ole ollut pitkään aikaan. Pitää palkkaa sen verran maksaa, että mies voi perheensä sillä edes teoreettisesti elättää.Minä en voi puhtaalla omalla tunnolla nostaa 10-kertaista palkkaa perheeseen, joka ei ole (palvelijat mukaanluettuna) omaani suurempi, kun kyseessä on sentään nousevan polvemme elinvoimasta.
Isä puolestaan vastasi pojalleen: Luulisin, että suurin piirtein yhteiskunnalle on edullisempaa, että niin monta perheensä rasituksena elävää naimatonta naista kuin mahdollista saisi edes jonkin verran työansioita ja järkevää ajankäyttöä kuin että palkkoja oikein korottamalla häviämme tilauksia. Niin sodissa kuin laman aikanakin joutuvat toiset kärsimään enemän kuin toiset, useat menettävät jopa henkensä, mutta pääasia on, että kokonaisuus pelastetaan Pienimmät palkat maksetaan naimattomille naisille, sitten nuorille perheellisille ja eniten kokeneille perheellisille. Paremmille työmiehille enemmän ja huonommille vähemmän. Oikein huonoja ei meillä saa töissä ollakaan. Koulutamme työmiehemme, hoidamme sairaamme, hautaamme vainajamme ja opetamme miehemme puolustamaan kotiaan ja maataan. Mutta se täytyy aina muistaa, että jos maksamme enemmän kuin mihin meillä on varaa pääoman vaatimukset mukaan lukien, meiltä menee tehtaat ja niiden mukana työläisiltä työpaikat. Tehtaiden olemassaoloa ei saa vaarantaa.
Vielä 80-luvulla suomalaisissa jäänmurtajissa työskenteli radiosähköttäjiä ja konemiehiä. Ei sellaista talvea ollut, etteivät ne vuoronperään lakkoilleet. Paperimiehet ja ahtaajat olivat jatkuvasti riitelemässä. Kaikille niille on ollut yhteistä se, että työnantaja on keksinyt jonkun keinon tylsyttää lakkoaseen. Laivoja on liputettu ulkomaille, tekniikka vei radistit, lakkoilevan paperimiehen korvaa ruotsalainen kolleegansa ja ahtaajan ruotsalainen ahtaaja. Nyt kun ay-liittojen todella tarvittaisiin puolustamaan "kaikkien maiden proletaareja", he eivät siihen kykene. Suomalainen paperimies on kiinnostuneempi naapurinsa palkkatasosta kuin ruotsalaisen kolleegansa. Rakennustyömailla nosturikuskia ei lohduta tieto, että hän on paikan kovapalkkaisin, vaan hän vertailee tilipussiaan naapuritontilla häärivään nostokurjen käyttäjään.
Moni pitää sosialismin tai yleensä vasemmistolaisuuden saavutuksena työväen etuja ajavan vahvan ay-liiton syntyä. Todellisuudessa ay-liitto ja koko korporativistinen, etujärjetöihin perustunut sekatalousjärjestelmämme oli hyvin lähellä fascistista talousjärjestelmää, kuten nykypäivän Kiina. Suomi avasi talouttaan 80-luvun lopulta alkaen ensin kansainväliselle pääomalle ja sitä myötä pääomien tehokkaammalle käytölle. Osana tehokkuutta olivat myös työsuhteet, jotka olivat joskus muinoin koko työuran pituisia. Ensin tulivat irtisanomiset ja sitten vuokratyöntekijät. Ay-liitto ei aja koko työväen etua vaan työssäkäyvien etua. Jos se ajaisi työväen etua, se lopettaisi vaatimasta kalliita erorahoja ja irtisanomisten turhia riitauttamisia. Mitä vähemmän ay-liikkeet ja poliitikot ohjaavat työmarkkinoiden toimintaa, sen useampi nuori ei pääse koskaan töihin ja pitkään työttöminä olleet yleistyvät edelleen.
Mihin ay-liikkeen tulisi sitten keskittyä? Ajamaan vittumaiset pomot ja vaaralliset työtehtävät pois yrityksistä. Yhdenkään suomalaisen työmiehen tai -naisen ei koskaan tarvitsisi joutua pelkäämään työpaikallaan, kärsimään fyysisestä tai henkisestä väkivallasta tai vaarantamaan terveytensä. Liitto voisi auttaa työpaikan vaihdosta haaveilevia löytämään uuden työn. Esimiestyön huonon tason kertominen julkisuuteen ei ole yrityksellekään vaarallista, jos yritys on kiinnostunut toimintansa kehittämisestä. Tämä kuitenkin on arkipäivää ja jatkuu, kunnes ay-liitto ymmärtää keskeisimmän tehtävänsä. Ainoastaan ne esimiehet, jotka itse kiusaavat alaisiaan, eivät suostuisi yhteistyöhön näiden asioiden korjaamiseksi yhdessä ay-liittojen kanssa.
Vaikka maailma on muuttunut Waldenin kirjeenvaihdosta, edelleen se pitää paikkansa, että hyville miehille pitää maksaa enemmän kuin huonoille. Käytännössä tämä on mahdollista nykyistenkin säännösten puitteissa, mutta todellisuudessa se on lain kuollut kirjain. Yritykset eivät uskalla maksaa hyville enemmän siinä pelossa että rikkovat tasa-arvolakeja. Se puolestaan johtaa ammattitaidottomuuteen, koska rakentamalla sutta ja sekundaa saa saman palkan. Punavihreä työmarkkinapolitiikka, jonka aikaansaannoksia nyt pääsemme seuraamaan, on saanut suomalaiselle työmiehelle maailman kovimmin verotetun tilipussin ja vienyt mukanaan ammattiylpeyden.
Eli antaa lakkokenraalien lakkoilla ihan niin paljon kuin huvittaa - ne osoittavat tuotannon ja talouden mätäpaiseet ja tulevat kriisipesäkkeet.
Mimosan hipiä
Taitaa olla taas sopiva hetki näpäyttää suvaitsevaistoa, tärähtäneistöä ja muita punavihreään yksilöitä pakottavaan aatteeseen uskovia kulttuurirelativisteja luettuani tämän Kullervon kirjoittaman jutun (Radio Jore vaan: rukous- ja kuntoilusaleista). Tämä kuva voi järkyttää joitain, joten miettikääpä hetki, ennen kuin siirrytte lukemaan kuvan alapuolella olevaa tekstiä, että mikä tuossa kuvaparissa järkyttää? Kummassa kuvassa värillinen mies käyttää valtaa ja kummassa valkoinen mies käyttää valtaa? Ketä kohtaan valtaa käytetään? Kummassa aatteessa - josko kummassakaan - noudatetaan tai halutaan suojella vanhoja uskonnollisia perinteitä? Miksi kasvot peitetään ja kummassa se luultavammin on tapahtunut vapaaehtoisesti?
Kasvotkin peittävän burkan puolustajat viittaavat uskonnonvapauteen ja siihen, että naisella on oikeus pukeutua haluamallaan tavalla. Jälkimmäinen puolustus, varsinkin, on ristiriidassa niiden säädösten kanssa, jotka kieltävät naamioitumisen julkisella paikalla. Lisäksi on selvää, että jos tiukasti miehensä komennossa oleva nainen kulkisi ilman burkaansa, hän saisi huolella selitellä tekoaan omaisilleen. Jos minä pukisin klaanilakanan päälleni, saisin selitellä tekoani viranomaisille. Suhtaumisen eron selittää pääasiassa se, että meidän maailmaasyleilevä tasa-arvoon perustuva oppimme ei ymmärrä, että kaikki eivät halua noudattaa tasa-arvoa eivätkä varsinkaan eurooppalaiseen rotuun kohdistuvaa tasa-arvoa. Mutta kuten edellisessä kirjoituksessani korostin, liberaalien ja konservatiivien on näinä päivinä pakko perehtyä asioihin valtavirtaa kannattavia paremmin, koska muulla tavalla he eivät voi väittelyissä menestyä.
Sen sijaan uskonnonvapauteen perustuva perustelu on hedelmällisempi väite. Jos nimittäin on niin, että oman uskontonsa - tai vakaumuksensa - takia pitää saada pukeutua kuten amissit, sikhit, hindut, munkit, nunnat tai islamilaiset, niin miksi ei saa pukeutua klaanilakanaan tai vaikkapa kääriytyä hakaristiin, jos kerran on "vitsikästä" ja "trendikästä" pitää retroilun vuoksi CCCP- tai Che Guevara T-paitaa? Eikö ole jännää.
Vaikka tuo vähemmistövaltuutettu Eva Biaudét'n idioottimainen tutkiskelu ei menisikään läpi (vielä), niin on siinä sinänsä yksi aika hauska ajatusleikkiin houkutteleva ulottuvuus. Nimittäin, saako tämän jälkeen kristitty mennä pitämään rukoushetkeään turkkilaisessa kebab-pitseriassa? Sinne vaan pienoisseimet pystyyn ja jouluvirttä veisaamaan.
Kasvotkin peittävän burkan puolustajat viittaavat uskonnonvapauteen ja siihen, että naisella on oikeus pukeutua haluamallaan tavalla. Jälkimmäinen puolustus, varsinkin, on ristiriidassa niiden säädösten kanssa, jotka kieltävät naamioitumisen julkisella paikalla. Lisäksi on selvää, että jos tiukasti miehensä komennossa oleva nainen kulkisi ilman burkaansa, hän saisi huolella selitellä tekoaan omaisilleen. Jos minä pukisin klaanilakanan päälleni, saisin selitellä tekoani viranomaisille. Suhtaumisen eron selittää pääasiassa se, että meidän maailmaasyleilevä tasa-arvoon perustuva oppimme ei ymmärrä, että kaikki eivät halua noudattaa tasa-arvoa eivätkä varsinkaan eurooppalaiseen rotuun kohdistuvaa tasa-arvoa. Mutta kuten edellisessä kirjoituksessani korostin, liberaalien ja konservatiivien on näinä päivinä pakko perehtyä asioihin valtavirtaa kannattavia paremmin, koska muulla tavalla he eivät voi väittelyissä menestyä.
Sen sijaan uskonnonvapauteen perustuva perustelu on hedelmällisempi väite. Jos nimittäin on niin, että oman uskontonsa - tai vakaumuksensa - takia pitää saada pukeutua kuten amissit, sikhit, hindut, munkit, nunnat tai islamilaiset, niin miksi ei saa pukeutua klaanilakanaan tai vaikkapa kääriytyä hakaristiin, jos kerran on "vitsikästä" ja "trendikästä" pitää retroilun vuoksi CCCP- tai Che Guevara T-paitaa? Eikö ole jännää.
Vaikka tuo vähemmistövaltuutettu Eva Biaudét'n idioottimainen tutkiskelu ei menisikään läpi (vielä), niin on siinä sinänsä yksi aika hauska ajatusleikkiin houkutteleva ulottuvuus. Nimittäin, saako tämän jälkeen kristitty mennä pitämään rukoushetkeään turkkilaisessa kebab-pitseriassa? Sinne vaan pienoisseimet pystyyn ja jouluvirttä veisaamaan.
Usko ja tieto
Olen nyt kirjoittanut pariin otteeseen syväkielestä, jolla tarkoitetaan, että sanoilla on useita päällekkäisiä merkityksiä. Osa poliitikoista ei voi puhua syväkieltä, koska heiltä ei odoteta sellaista; heidän odotetaan tarkoittavan sitä, mitä he sanovat. Osa poliitikoista puolestaan ottaa oikeudekseen puhua syväkieltä, mutta samanaikaisesti he kieltävät saman oikeuden muilta. Syväkieli on aina kuulunut väkivaltaisen vallankumouksellisen liikkeen työkaluihin, koska vallankumouksen suunnittelu on historiallisesti ollut kuolemantuomion arvoinen rikos. Poliittisesti hyväksyttävä kieli on yksi muoto syväkielestä, ja vallassa oleva eliitti määrittää sanoja, joita ei saa sanoa. Tällaisia sanoja ovat homo, neekeri, manne, jutku ja ryssä - muiden muassa.
Osmo Soininvaara kirjoitti (Olisitteko arvanneet 15.8.2010 jota kommentoin tuoreeltaan kirjoituksessani Tiede, mies ja tunteet), että
Mielenkiintoista on se, että valtakunnan valtavirran poliittisen aatteen pääideologi saa nimitellä vastustajiaan näin voimakkaasti kenenkään siihen puuttumatta. Jos Soini olisi kutsunut arvostelijoitaan jutkuiksi tai neekereiksi, voinette kuvitella, olisiko media säilyttänyt kivikasvoisuutensa. Vaikka Soininvaaraa joku tästä hiillostaisikin, hän vetäytyisi vastuustaan ja väittäisi ettei tiennyt sanan olevan halventava. Jos hän käyttää punaniskaa tietämättään halventavasti, eikö hän siten tule osoittaneeksi, että joidenkin sanojen kielto on voimassa olevan tilanteen pönkittämistä?
Otetaanpa toinen Vihreän tärähtäneistön maailmankuvaa hyvin selventävä asia esiin. Suurin osa suomalaisista pitää normaalina ja jopa järkevänä sitä, että aseenomistajan tulee rekisteröidä aseensa. Käytännössä kuitenkaan niistä, jotka aseensa rekisteröivät ei tarvitse olla huolissaan vaan niistä, jotka eivät asettaan rekisteröi. Toki poikkeuksiakin on, kuten Kauhajoen koulusurmissa, mutta jos rekisteröinti ei pysty estämään edes massamurhia, niin mitä ihmeen merkitystä sillä sitten todellisuudessa on? Meille on tullut luontaiseksi vaatia rajoituksia toisten ihmisten elämään, jos rajoituksesta ei aiheudu meille itsellemme kustannuksia. Tällöin yhteiskuntamme muuttuu pikkuhiljaa peukaloruuvin kaltaiseksi automaatiksi, joka askel askeleelta kiristää valvontaansa, kun huomataan, että säädetty laki ei tuonutkaan haluttua lopputulosta.
Libertaarin (klassisen liberaalin) kannattamat asiat ovat niitä, joilla jokaisen elämä, myös poliittisten vastustajien, muuttuu paremmaksi. Nykyisen käsityksen mukaan ihminen on onnellisempi ja kokee elämänsä merkityksellisenä silloin, kun hänellä on oma pieni tehtävänsä yhteiskunnan rattaana. Mitä enemmän valtio laitostuttaa kansalaisiaan tarhasta vanhainkotiin, sen vähemmän ihminen kokee voivansa vaikuttaa asioihinsa, mikä edellä sanotun mukaisesti alentaa ihmisten tyytyväisyyttä. Punavihreä eliitti uskottelee toisilleen puoluekokouksissa ja homokulkueissa olevansa parempia ihmisiä; heille riittää hokea oikeita sanoja, kuten rauha ja tasa-arvo. Libertaari tietää aina olevansa kaikissa poliittisissa kulttuureissa altavastaajana, joten hänen on kyettävä argumentoimaan vastustajansa nurin osaamisella ja tiedolla, asiaosaamisella.
Osmo Soininvaara kirjoitti (Olisitteko arvanneet 15.8.2010 jota kommentoin tuoreeltaan kirjoituksessani Tiede, mies ja tunteet), että
"olisitteko arvanneet, millä halventavalla attribuutilla valkoinen punaniskarepublikaani tätä Harlemin slummien toivoa solvaa"missä huomio täytyy kiinnittää sanaan "punaniska" eli amerikkalaisittain redneck. Kuten voitte itse tarkistaa, sana punaniska on englanniksi hyvin halventava ilmaisu - verrattavissa nigger-sanaan (Wiki). Lainkaan ei yllätä se, että Soininvaara pitää sen sijaan sanaa "elitisti" loukkaavana!
Mielenkiintoista on se, että valtakunnan valtavirran poliittisen aatteen pääideologi saa nimitellä vastustajiaan näin voimakkaasti kenenkään siihen puuttumatta. Jos Soini olisi kutsunut arvostelijoitaan jutkuiksi tai neekereiksi, voinette kuvitella, olisiko media säilyttänyt kivikasvoisuutensa. Vaikka Soininvaaraa joku tästä hiillostaisikin, hän vetäytyisi vastuustaan ja väittäisi ettei tiennyt sanan olevan halventava. Jos hän käyttää punaniskaa tietämättään halventavasti, eikö hän siten tule osoittaneeksi, että joidenkin sanojen kielto on voimassa olevan tilanteen pönkittämistä?
Otetaanpa toinen Vihreän tärähtäneistön maailmankuvaa hyvin selventävä asia esiin. Suurin osa suomalaisista pitää normaalina ja jopa järkevänä sitä, että aseenomistajan tulee rekisteröidä aseensa. Käytännössä kuitenkaan niistä, jotka aseensa rekisteröivät ei tarvitse olla huolissaan vaan niistä, jotka eivät asettaan rekisteröi. Toki poikkeuksiakin on, kuten Kauhajoen koulusurmissa, mutta jos rekisteröinti ei pysty estämään edes massamurhia, niin mitä ihmeen merkitystä sillä sitten todellisuudessa on? Meille on tullut luontaiseksi vaatia rajoituksia toisten ihmisten elämään, jos rajoituksesta ei aiheudu meille itsellemme kustannuksia. Tällöin yhteiskuntamme muuttuu pikkuhiljaa peukaloruuvin kaltaiseksi automaatiksi, joka askel askeleelta kiristää valvontaansa, kun huomataan, että säädetty laki ei tuonutkaan haluttua lopputulosta.
Libertaarin (klassisen liberaalin) kannattamat asiat ovat niitä, joilla jokaisen elämä, myös poliittisten vastustajien, muuttuu paremmaksi. Nykyisen käsityksen mukaan ihminen on onnellisempi ja kokee elämänsä merkityksellisenä silloin, kun hänellä on oma pieni tehtävänsä yhteiskunnan rattaana. Mitä enemmän valtio laitostuttaa kansalaisiaan tarhasta vanhainkotiin, sen vähemmän ihminen kokee voivansa vaikuttaa asioihinsa, mikä edellä sanotun mukaisesti alentaa ihmisten tyytyväisyyttä. Punavihreä eliitti uskottelee toisilleen puoluekokouksissa ja homokulkueissa olevansa parempia ihmisiä; heille riittää hokea oikeita sanoja, kuten rauha ja tasa-arvo. Libertaari tietää aina olevansa kaikissa poliittisissa kulttuureissa altavastaajana, joten hänen on kyettävä argumentoimaan vastustajansa nurin osaamisella ja tiedolla, asiaosaamisella.
maanantai 23. elokuuta 2010
Josif Soininvaara
Kanadan vihreät pohtivat, pitäisikö moniavioisuus sallia osana ihmisoikeuksia (Cnews). Jokainen ihmisoikeuksiin edes pintapuolisesti perehtynyt ymmärtää, ettei asialla ole ihmisoikeuksien kanssa mitään tekemistä. Yhteiskunta vahvistaa - enemmistön todellisesta tai kuvitellusta - toiveesta tiettyjä moraalisäädöksiä, joita se valvoo ja tarvittaessa rankaisee. Monen yht'aikaisen parisuhteen pitäminen ei ole kiellettyä, mutta monen aviopuolison on. Kyseessä ei siis ole ihmisoikeusrikkomus, koska avioliittoon pääsy ei voi olla ihmisoikeus. Tämä lainaus on silti erittäin ajankohtainen myös meille suomalaisille:
Osmo Soininvaara kirjoittaa tänään otsikolla Kannattaako libertaarin äänestää? Soininvaaran mielestä libertaari (käytän jatkossa termiä liberaali) laskee, että todennäköisyys, että oma äänesi vaikuttaa vaa'ankielen lailla on 1:100.000 ja jos äänestykseen menee aikaa puoli tuntia ja pidät oman ajan tuntihintana 10 euroa, niin liberaalin on järkevää käydä äänestämässä vain, jos hän kokee ehdokkaansa voiton arvon olevan 500.000 euroa. En ymärrä tuota laskelmaa enkä ymmärrä sitäkään, miksi liberaalit olisivat hyödyn tavoittelijoita. Miksi tuollainen (lapsellinen) ajattelutapa olisi kuvaavaa juuri liberaaleille mutta ei vihreille?
Soininvaarahan ei pitkään aikaan ole välittänyt antaa itsestään kuvaa liberaalina vaan erilaisia pakkoon perustuvien oppien kannattajana. Tunnetuin dogmi eli pakottava aate tai oppi on sosialismi erilaisine muunnoksineen. Kommunismin romahdettua Vihreä-liike on ainoa, joka avoimesti palvoo vanhoja sosialistisia tunnuksia. Soininvaaran sanoin:
Those who spoke in favour said the party should treat it as a human rightsKun Lauri Oinonen (Pers) eduskunnassa epäili, että seuraavaksi vaaditaan oikeutta mennä koiran kanssa, niin hän saattoi olla paljon kaukonäköisempi kuin saamansa ivan perusteella olisi osannut odottaa.
issue, just as they did with same-sex marriage rights.
Osmo Soininvaara kirjoittaa tänään otsikolla Kannattaako libertaarin äänestää? Soininvaaran mielestä libertaari (käytän jatkossa termiä liberaali) laskee, että todennäköisyys, että oma äänesi vaikuttaa vaa'ankielen lailla on 1:100.000 ja jos äänestykseen menee aikaa puoli tuntia ja pidät oman ajan tuntihintana 10 euroa, niin liberaalin on järkevää käydä äänestämässä vain, jos hän kokee ehdokkaansa voiton arvon olevan 500.000 euroa. En ymärrä tuota laskelmaa enkä ymmärrä sitäkään, miksi liberaalit olisivat hyödyn tavoittelijoita. Miksi tuollainen (lapsellinen) ajattelutapa olisi kuvaavaa juuri liberaaleille mutta ei vihreille?
Soininvaarahan ei pitkään aikaan ole välittänyt antaa itsestään kuvaa liberaalina vaan erilaisia pakkoon perustuvien oppien kannattajana. Tunnetuin dogmi eli pakottava aate tai oppi on sosialismi erilaisine muunnoksineen. Kommunismin romahdettua Vihreä-liike on ainoa, joka avoimesti palvoo vanhoja sosialistisia tunnuksia. Soininvaaran sanoin:
yhteiskuntaa ei saa toimimaan kuin pakkojen kautta, koska vapaaehtoiseen yleisen hyvän kunnioittamiseen ei voi luottaa.Yhteiskunta kyllä toimii vapaaehtoisesti yhteisen hyvän eduksi, koska ei kaikilla yhteiskunnan jäsenillä ole tarvetta kokeilla, joutuvatko he häädetyksi yhteiskunnasta, jos he eivät noudata kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Hyväntekeväisyydestä tiedetään ainakin sen verran, että uskonnolliset ovat avokätisempiä kuin muut, joten en oikein ymmärrä, miksi Soininvaara kuvittelee liberaalien olevan erityisen paljon mieltyneitä hyväntekeväisyyteen. Itse en ainakaan ole. Ei minua tietenkään haittaa jos joku on ja osaan jopa arvostaa sitä, mutta en koe mitään velvollisuutta auttaa muita juuri tässä ja nyt. Soininvaara jatkaa:
Libertaalin ei ole myöskään lainkaan loogista harjoittaa hyväntekeväisyyttä,
vaikka juuri he ajattelevat, että hyvinvointiyhteiskunnan pakollinen
tulojentasaus voidaan korvata vapaaehtoisella hyväntekeväisyydellä.
Libertaarien maailmassa ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää. Yhdenkään ihmisenTämä on niin suuri kultakimpale, ettei sen arvoa voi mitata! Ilmastonmuutos on toteutettava esivallan turvaamin pakkovoimin - LOISTAVAA! Vihdoin joku tunnusti, mistä on kyse! Kirjoitukseen loppuun livahtaa pieni freudilainen lipsahdus, kun hän toivoo, että liberaalit lopettaisivat äänestämästä. Tämhän on Marxin teoriaa puhtaimmillaan, että kapitalistinen yhteiskunta siirtyy demokraattisesti sosialismiin. Lenin toteutti sen juuri noin, miten Soininvaarakin unelmoi: liberaalien äänestystulokset mitätöitiin ja kansanedustajat koostuivat "toisenlaisen ihmiskuvan kannattajista". Historia tuntee sitä seuraavan jatkumon punaisena terrorina (Wiki).
toimet eivät vaikuta siihen havaittavaa määrää, joten kenenkään ei kannata tehdä mitään. Mutta ainahan voi toivoa, että libertaarit ovat johdonmukaisia ja
jättävät äänestämästä. Kaikki. Eduskuntaan tulee silloin toisenlaisen ihmiskuvan kannattajia.
Syväkieli osa II
Syväkieli on kieltä, jossa sanoilla on useita päälleekkäisiä merkityksiä. Kun vallankumousjohtaja sanoo joukoilleen, että näiden ei pidä provosoitua eikä vastata agressioon agressiolla, hän tietysti todellisuudessa tarkoittaa, että joukkojen pitää mennä paikalle ja aloittaa taistelu. Syväkieltä voivat puhua vain harvat ja itse itsensä siihen asemaan nostaneet henkilöt. Jos tsaari sanoi joukoilleen, että välttäkää väkivaltaa, joukot välttivät väkivaltaa. Kun Lenin sanoi, välttäkää väkivaltaa, käsky ymmärrettiin väärin eli oikein. Nyt länsimaissa on paljon sanoja, joita saavat käyttää vain eräät ryhmät ja muilta he ovat kieltäneet sanojen käytön jopa jakamalla vankeusrangaistuksia "rasistisista" tai muuten vaan vääristä sanoista. Mihin on hävinnyt vanha sanonta, ei haukku haavaa tee?
Amerikkalaisista joka kahdeksas on musta, hieman useampi on latino, mutta edelleen valtaväestö 75% on eurooppalaista syntyperää (Wiki). Poliittisesti korrekti kielenkäyttö on kopioitu sieltä Suomeen. Kun puolet äänestäjistä äänesti Obaman valintaa, lienee selvää, että häntä kannatti moni valkoinen, sillä latinoille myös republikaanit ovat poliittisesti läheisiä tiukemman aborttilinjansa takia. Latinot myös menestyvät taloudellisesti ja koulutuksessa paremmin kuin mustat, joten Obaman ajama terveysuudistus on suhteessa paljon kannatetumpi mustien kuin latinoiden keskuudessa. Valkoisista nyt puhumattakaan. Silti nyt, enemmän kuin koskaan aiemmin, nähdään rasismia kaikkialla. Rasismista on tullut tasa-arvon aikakaudelle yhtä tärkeä käsite kuin kylmän sodan aikainen "liennytys". Kuka haluaa vastustaa liennytystä? Kuka haluaa lisää ohjuksia ja pommeja liennytyksen sijaan?
Jennifer Aniston, tuo kreikkalaisen naisgeenistön täysosuma, on lausunut amerikkalaisessa tv-ohjelmassa R-sanan. Jennifer käytti itsestään ironisesti retard-sanaa kuvatessaan asennettaan pukeutumiseen. Retard sana on suuri synti, koska vammaisille ei saa nauraa, koska he ovat tasa-arvoisia meidän muiden kanssa, vaikka eiväthän he oikeasti tietenkään ole tasa-arvoisia, kun eivät tule omillaan toimeen. Loukkaantuiko joku lukijoistani tuosta väitteestä? Vielä suurempaan syntiin syyllistyi Dr. Laura radiolähetyksessään sanoen N-sanan peräti 11 kertaa kuudessa minuutissa (Youtube). Voitteko kuvitella - APUA! Sanoi neekeri!
Dr. Laura väsyy kuuntelemaan soittajan väitteisiin kasvavasta rasismista ja toteaa, että jos katsoo HBO:n ohjelmia tai mustia koomikkoja, he viljelevät nigger-sanaa. Dr. Laura toteaa, että itse sana nigger ei ole eikä voi olla loukkaava vaan sen käyttötarkoitus ja -tapa. Laura korostaa, että mustat käyttävät sanaa, joten on sillä ainakin joitain soveliaita käyttötilanteita. Puhuja, ilmeisesti musta nainen, väittää, että se on eri juttu, koska valkoiset eivät ole mustia eivätkä siten saa käyttää sitä sanaa.
Onko todella niin, että me emme saa käyttää mustasta miehestä sanaa neekeri, mutta musta mies voi? Onko joitain sanoja todella varattu vain jonkun etnisen ryhmän käyttöön? Laura toteaa lopuksi sen, mikä sopii Suomenkin tilanteeseen: kun meillä on naispresidentti, naispääministeri ja nainen johtaa oppositiota, niin kuinka on mahdollista, että miehiä ei ole koskaan syytetty naisten hyväksikäytöstä niin paljon kuin nyt (Laura tosin puhuu siis mustista ja valkoisista). Kyse on vallasta. Johtajuudessa kyse on kuitenkin oikeudenmukaisuudesta eikä vallasta.
Amerikkalaisista joka kahdeksas on musta, hieman useampi on latino, mutta edelleen valtaväestö 75% on eurooppalaista syntyperää (Wiki). Poliittisesti korrekti kielenkäyttö on kopioitu sieltä Suomeen. Kun puolet äänestäjistä äänesti Obaman valintaa, lienee selvää, että häntä kannatti moni valkoinen, sillä latinoille myös republikaanit ovat poliittisesti läheisiä tiukemman aborttilinjansa takia. Latinot myös menestyvät taloudellisesti ja koulutuksessa paremmin kuin mustat, joten Obaman ajama terveysuudistus on suhteessa paljon kannatetumpi mustien kuin latinoiden keskuudessa. Valkoisista nyt puhumattakaan. Silti nyt, enemmän kuin koskaan aiemmin, nähdään rasismia kaikkialla. Rasismista on tullut tasa-arvon aikakaudelle yhtä tärkeä käsite kuin kylmän sodan aikainen "liennytys". Kuka haluaa vastustaa liennytystä? Kuka haluaa lisää ohjuksia ja pommeja liennytyksen sijaan?
Jennifer Aniston, tuo kreikkalaisen naisgeenistön täysosuma, on lausunut amerikkalaisessa tv-ohjelmassa R-sanan. Jennifer käytti itsestään ironisesti retard-sanaa kuvatessaan asennettaan pukeutumiseen. Retard sana on suuri synti, koska vammaisille ei saa nauraa, koska he ovat tasa-arvoisia meidän muiden kanssa, vaikka eiväthän he oikeasti tietenkään ole tasa-arvoisia, kun eivät tule omillaan toimeen. Loukkaantuiko joku lukijoistani tuosta väitteestä? Vielä suurempaan syntiin syyllistyi Dr. Laura radiolähetyksessään sanoen N-sanan peräti 11 kertaa kuudessa minuutissa (Youtube). Voitteko kuvitella - APUA! Sanoi neekeri!
Dr. Laura väsyy kuuntelemaan soittajan väitteisiin kasvavasta rasismista ja toteaa, että jos katsoo HBO:n ohjelmia tai mustia koomikkoja, he viljelevät nigger-sanaa. Dr. Laura toteaa, että itse sana nigger ei ole eikä voi olla loukkaava vaan sen käyttötarkoitus ja -tapa. Laura korostaa, että mustat käyttävät sanaa, joten on sillä ainakin joitain soveliaita käyttötilanteita. Puhuja, ilmeisesti musta nainen, väittää, että se on eri juttu, koska valkoiset eivät ole mustia eivätkä siten saa käyttää sitä sanaa.
Onko todella niin, että me emme saa käyttää mustasta miehestä sanaa neekeri, mutta musta mies voi? Onko joitain sanoja todella varattu vain jonkun etnisen ryhmän käyttöön? Laura toteaa lopuksi sen, mikä sopii Suomenkin tilanteeseen: kun meillä on naispresidentti, naispääministeri ja nainen johtaa oppositiota, niin kuinka on mahdollista, että miehiä ei ole koskaan syytetty naisten hyväksikäytöstä niin paljon kuin nyt (Laura tosin puhuu siis mustista ja valkoisista). Kyse on vallasta. Johtajuudessa kyse on kuitenkin oikeudenmukaisuudesta eikä vallasta.
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Tuli seis!
Hollantilainen oikeus tuomitsi vastoin alioikeuden päätöstä Arab European Leaguen (AEL) sakkoihin pilapiirroksesta, jossa vähäteltiin holokaustia (Haaretz). Piirroksessa kaksi miestä katselee Auschwitzin ruumiskasoja toisen todetessa, ettei usko niiden olevan juutalaisia. Toinen toteaa, että jotenkin meidän on saatava kuusi miljoonaa kasaan.
Piirros on varmasti loukkaava kaikkia niitä eurooppalaisia kohtaan, jotka pitävät tuota 70 vuoden takaista kahden sosialistisen aatteen keskinäisen julmuuden kamppailua aikakautemme suurimpana murhenäytelmänä. Holokaustin kieltäminen on tullut samalla tavalla korostuneen tarkoitushakuiseksi loukkaamiseksi kuin vaikkapa hakaristi tai saatananpalvojien ylösalaisin pitämä risti. Monia muitankin on, mutta siis niille on kaikille yhteistä se, että niillä pilkataan ihmishengen, yksilön vapauden ja fyysisen koskemattomuuden arvoa. Ne ovat siis ikäänkuin väärin päin kääntyneet Muhammed-pilakuvat, jotka pilkkasivat islamin suvaitsemattomuutta.
En voi sanoa olevani itse loukkaantunut, koska koitan kaikilla elämän osa-alueilla välttyä provosoitumiselta. Huonon maun tai tavan vastaisesti toimivat henkilöt tulevat paljastaneeksi itsestään enemmän kuin loukkauksensa kohteelta. En aio olla makutuomari eikä hyvä maku voi olla pääsyvaatimus osallistumiselle yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hyvä maku tarkoittaa monesti sellaista, mikä ei loukkaa vallalla olevia tapoja ja vallassa olevia ihmisiä. Hyvät tavat ovat siis poliittisesti korrekteja. Hyvät tavat ovat makuasioita. Hyvien tapojen vastaisia provokaatioita tarvitaan, hyviä tapoja pitää tuulettaa ja hyviä tapoja tulee voida kyseenalaistaa.
Onko päätös sakottaa Arabiliigaa oikein? Pahoin pelkään, että tuota päätöstä tullaan vielä käyttämään niitä vastaan, jotka arvostelevat islamia. On melkeinpä mahdotonta kuvitella, että tämän jälkeen muslimien tunteita loukkaavat pilakuvat eivät saisi sakkoja. Toivotaan kuitenkin vielä, että tuomio perutaan joko korkeammassa oikeusasteessa tai viime kädessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. On käsittämätöntä, että eurooppalainen sivistysvaltio antaa vetää itseään nenästä, mutta näin pitkälle tasa-arvoon uskova eurooppalainen aate on valmis menemään, että se vapaaehtoisesti nostaa hameen korviin ja pyllistää raiskaajalleen.
Piirros on varmasti loukkaava kaikkia niitä eurooppalaisia kohtaan, jotka pitävät tuota 70 vuoden takaista kahden sosialistisen aatteen keskinäisen julmuuden kamppailua aikakautemme suurimpana murhenäytelmänä. Holokaustin kieltäminen on tullut samalla tavalla korostuneen tarkoitushakuiseksi loukkaamiseksi kuin vaikkapa hakaristi tai saatananpalvojien ylösalaisin pitämä risti. Monia muitankin on, mutta siis niille on kaikille yhteistä se, että niillä pilkataan ihmishengen, yksilön vapauden ja fyysisen koskemattomuuden arvoa. Ne ovat siis ikäänkuin väärin päin kääntyneet Muhammed-pilakuvat, jotka pilkkasivat islamin suvaitsemattomuutta.
En voi sanoa olevani itse loukkaantunut, koska koitan kaikilla elämän osa-alueilla välttyä provosoitumiselta. Huonon maun tai tavan vastaisesti toimivat henkilöt tulevat paljastaneeksi itsestään enemmän kuin loukkauksensa kohteelta. En aio olla makutuomari eikä hyvä maku voi olla pääsyvaatimus osallistumiselle yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hyvä maku tarkoittaa monesti sellaista, mikä ei loukkaa vallalla olevia tapoja ja vallassa olevia ihmisiä. Hyvät tavat ovat siis poliittisesti korrekteja. Hyvät tavat ovat makuasioita. Hyvien tapojen vastaisia provokaatioita tarvitaan, hyviä tapoja pitää tuulettaa ja hyviä tapoja tulee voida kyseenalaistaa.
Onko päätös sakottaa Arabiliigaa oikein? Pahoin pelkään, että tuota päätöstä tullaan vielä käyttämään niitä vastaan, jotka arvostelevat islamia. On melkeinpä mahdotonta kuvitella, että tämän jälkeen muslimien tunteita loukkaavat pilakuvat eivät saisi sakkoja. Toivotaan kuitenkin vielä, että tuomio perutaan joko korkeammassa oikeusasteessa tai viime kädessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. On käsittämätöntä, että eurooppalainen sivistysvaltio antaa vetää itseään nenästä, mutta näin pitkälle tasa-arvoon uskova eurooppalainen aate on valmis menemään, että se vapaaehtoisesti nostaa hameen korviin ja pyllistää raiskaajalleen.
We're WEIRD
Oletetaan, että sinä saat jonkun summan rahaa, esimerkiksi satasen, ja sinun tehtäväsi on tarjota minulle siitä joku summa. Jos hyväksyn tarjouksesi, saamme pitää rahat ehdotuksesi mukaisesti. Jos hylkään tarjouksesi, kumpikaan ei saa mitään. Kuinka paljon sinä tarjoasit minulle - ventovieraalle ihmiselle? Entäpä, jos summa olisi satasen sijaan vaikka miljoona?
Kun valtio rahoittaa verovaroilla jotain toimintaa, kuten vaikkapa terveydenhoitoa, sille syntyy oikeus terveyden nimissä puuttua ihmisten elämään. Terveyden nimissä voidaan säätää tupakkavero, alkoholivero, hiilidioksidivero ja makeisvero. Mauri Pekkarinen esittää, että Suomeen pitää säätää uraanivero, koska (vesi- ja) ydinvoimalla sähköä tuottavat yritykset saavat ns. windfall-voittoja päästökaupan takia (SK). Olen, jostain syystä, hiukan hämmästynyt, että Pekkarisellakaan ei ole muuta ratkaisua tähän itse aiheutettuun ongelmaan kuin verotus. Paljonko luulet, että Pekkarinen olisi valmis verottamaan, jos hän ei saisi säätää mitään veroa, jos me verovelvolliset hylkäisimme hänen ehdotuksensa? Mitä jos luopuisimme päästökaupasta, niin emme tarvitsisi uraaniveroa.
Kaikissa maissa julkista terveydenhoitoa käyttävät ainoastaan kaikkein köyhimmät. Kaikkein köyhimmissä maissa se tarkoittaa sitä, että terveydenhoito ei ylitä kirouksien ja voodoo-taikojen tehoa. Yhtään valehtelematta voi esimerkiksi väittää, että egyptiläiset, libanonilaiset, syyrialaiset ja jordanialaiset kuolevat todennäköisemmin omien terveysviranomaistensa uhreina kuin israelilaisten takia. Miksi köyhissä maissa tyydytään niin huonoon julkiseen terveydenhoitoon? Voitaisiinko siellä todella ajatella toisin kuin meillä, että vähäkin maksuton palvelu on parempi kuin ei ollenkaan?
Puhumme palestiinalaisista, vaikka mitään Palestiinan valtiota ei koskaan ole ollut olemassa. Euroopan veronmaksajat on suurin palestiinalaisten avustaja, vaikka ympärillä on vauraita öljyvaltioita. Miksi palestiinalaiset ovat edelleen pakolaisina alueen arabivaltioissa, jotka puolestaan häätivät kostoksi pari miljoonaa alueellaan asunutta juutalaista pakolaisiksi juuri itsenäistyneeseen Israeliin? Jos Suomessa asuva palestiinalainen saa lapsen, tämä saa Suomen kansalaisuuden. Miksi arabit eivät kohtele veljiään yhtä helläsydämisesti kuin me länsimaalaiset?
Alussa mainitsemani peliteoria on nimeltään ultimatum game. Tyypillinen pohjois-amerikkalainen antaisi 48 dollaria ja vastaavasti hylkäisi alle 40 dollarin jäävät tarjoukset epäkunnioittavana. Meitä vähemmän kehittyneissä kulttuureissa noin isoa jakoprosenttia pidetään outona ja meidän mielestämme loukkaavan alhaisen jakoprosentin hylkäämistä pidetään vielä oudompana. Ilmaisen rahan hylkääminen on aivan järjetöntä. Itse asiassa, suurin osa muista kuin länsimaisista ihmisistä pelaa pelin eri tavalla kuin me. Tri. Henrichin julkaisema tutkimus University of British Columbiassa (pdf) on poliittisesti hyvin epäkorrekti. Sen mukaan länsimainen ihminen on poikkeus ihmisrodussa. He antavat kulttuurimme edustajille nimen WEIRD - White, Educated, Industrialized, Rich, Democratic.
Tutkijoiden mukaan länsimaissa hyväntekijää ei rangaista toisin kuin meitä kehittymättömämmissä kulttuureissa, ja vastaavasti annamme paljon enemmän kuin mikä olisi riittävän vähän tarjouksen hyväksymiselle. Muitakin eroja on.
Tunnettu Müller-Lyer testi antaa ällistyttävän tuloksen. Me WEIRD-ihmiset näemme viivat eripituisina, vaikka tiedämme niiden olevan yhtä pitkiä. Monissa muissa kulttuureissa viivat nähdään yhtä pitkinä. Mahdollisesti syynä on teollinen vallankumous, jonka takia me törmäämme kaikkialla ja jatkuvasti suoriin kulmiin, kun taas köyhissä maissa muodot ovat pyöreitä.
Tutkijat sanovat, että jos joku ihmisryhmä pitäisi valita esimerkiksi Homo Sapiens- rodulle, WEIRD-olisi mahdollisimman huono, koska se edustaa ihmiskunnasta vain 12 prosenttia omine kummallisine käsityksineen reiluudesta ja yksilöllisyydestä. Tämä saa kaikki monikulttuurisuus-suunnitelmat entistä omituisempaan valoon.
Kun valtio rahoittaa verovaroilla jotain toimintaa, kuten vaikkapa terveydenhoitoa, sille syntyy oikeus terveyden nimissä puuttua ihmisten elämään. Terveyden nimissä voidaan säätää tupakkavero, alkoholivero, hiilidioksidivero ja makeisvero. Mauri Pekkarinen esittää, että Suomeen pitää säätää uraanivero, koska (vesi- ja) ydinvoimalla sähköä tuottavat yritykset saavat ns. windfall-voittoja päästökaupan takia (SK). Olen, jostain syystä, hiukan hämmästynyt, että Pekkarisellakaan ei ole muuta ratkaisua tähän itse aiheutettuun ongelmaan kuin verotus. Paljonko luulet, että Pekkarinen olisi valmis verottamaan, jos hän ei saisi säätää mitään veroa, jos me verovelvolliset hylkäisimme hänen ehdotuksensa? Mitä jos luopuisimme päästökaupasta, niin emme tarvitsisi uraaniveroa.
Kaikissa maissa julkista terveydenhoitoa käyttävät ainoastaan kaikkein köyhimmät. Kaikkein köyhimmissä maissa se tarkoittaa sitä, että terveydenhoito ei ylitä kirouksien ja voodoo-taikojen tehoa. Yhtään valehtelematta voi esimerkiksi väittää, että egyptiläiset, libanonilaiset, syyrialaiset ja jordanialaiset kuolevat todennäköisemmin omien terveysviranomaistensa uhreina kuin israelilaisten takia. Miksi köyhissä maissa tyydytään niin huonoon julkiseen terveydenhoitoon? Voitaisiinko siellä todella ajatella toisin kuin meillä, että vähäkin maksuton palvelu on parempi kuin ei ollenkaan?
Puhumme palestiinalaisista, vaikka mitään Palestiinan valtiota ei koskaan ole ollut olemassa. Euroopan veronmaksajat on suurin palestiinalaisten avustaja, vaikka ympärillä on vauraita öljyvaltioita. Miksi palestiinalaiset ovat edelleen pakolaisina alueen arabivaltioissa, jotka puolestaan häätivät kostoksi pari miljoonaa alueellaan asunutta juutalaista pakolaisiksi juuri itsenäistyneeseen Israeliin? Jos Suomessa asuva palestiinalainen saa lapsen, tämä saa Suomen kansalaisuuden. Miksi arabit eivät kohtele veljiään yhtä helläsydämisesti kuin me länsimaalaiset?
Alussa mainitsemani peliteoria on nimeltään ultimatum game. Tyypillinen pohjois-amerikkalainen antaisi 48 dollaria ja vastaavasti hylkäisi alle 40 dollarin jäävät tarjoukset epäkunnioittavana. Meitä vähemmän kehittyneissä kulttuureissa noin isoa jakoprosenttia pidetään outona ja meidän mielestämme loukkaavan alhaisen jakoprosentin hylkäämistä pidetään vielä oudompana. Ilmaisen rahan hylkääminen on aivan järjetöntä. Itse asiassa, suurin osa muista kuin länsimaisista ihmisistä pelaa pelin eri tavalla kuin me. Tri. Henrichin julkaisema tutkimus University of British Columbiassa (pdf) on poliittisesti hyvin epäkorrekti. Sen mukaan länsimainen ihminen on poikkeus ihmisrodussa. He antavat kulttuurimme edustajille nimen WEIRD - White, Educated, Industrialized, Rich, Democratic.
Tutkijoiden mukaan länsimaissa hyväntekijää ei rangaista toisin kuin meitä kehittymättömämmissä kulttuureissa, ja vastaavasti annamme paljon enemmän kuin mikä olisi riittävän vähän tarjouksen hyväksymiselle. Muitakin eroja on.
Tunnettu Müller-Lyer testi antaa ällistyttävän tuloksen. Me WEIRD-ihmiset näemme viivat eripituisina, vaikka tiedämme niiden olevan yhtä pitkiä. Monissa muissa kulttuureissa viivat nähdään yhtä pitkinä. Mahdollisesti syynä on teollinen vallankumous, jonka takia me törmäämme kaikkialla ja jatkuvasti suoriin kulmiin, kun taas köyhissä maissa muodot ovat pyöreitä.
Tutkijat sanovat, että jos joku ihmisryhmä pitäisi valita esimerkiksi Homo Sapiens- rodulle, WEIRD-olisi mahdollisimman huono, koska se edustaa ihmiskunnasta vain 12 prosenttia omine kummallisine käsityksineen reiluudesta ja yksilöllisyydestä. Tämä saa kaikki monikulttuurisuus-suunnitelmat entistä omituisempaan valoon.
lauantai 21. elokuuta 2010
Tavat ja tavattomat
Uutisen mukaan musliminainen ei saa pitää työssään hiukset peittävää huivia, hijabia, Disney Worldin ravintolassa (Foxnews). Toisen uutisen mukaan texasilainen episkopaalinen yksityiskoulu eväsi lesboparin tyttäreltä sisäänpääsyn (Foxnews). Nämä tapahtumat laittavat miettimään, että miksi joku haluaa ehdoin tahdoin tunkeutua seuraan, jonne ei ole tervetullut. Ainakin iso osa miehistä on joutunut hätistämään pöytään pyrkiviä kilpakosijoita ja naisseurueet liian humalaisia vonkaajia lauantai-iltaisin ravitsemusliikkeessä. Ystävällinen ja päättäväinen "ei" yleensä ymmärretään, vaikka aivot lilluisivat kahden promillen nesteessä. Kenenkään yksilönvapautta ei loukata sen enempää kuin niiden täysissä pukeissa kulkevien, jotka haluaisivat osallistua nudistileirille tai niiden miesten, jotka haluaisivat osallistua vaimon järjestämään alusvaate-esittelyyn.
On tärkeää kyseenalaistaa kaikki tottumukset ja uskomukset. Kirkon tehtävä on valvoa jäsentensä moraalia rituaalein, joista tärkein on avioliitto, halusimmepa sitä tai emme. Vastaavasti muslimeilla on oikeus valvoa toistensa tekemisiä ja edellyttää huivin käyttöä. Jotta perhe, seurakunta ja valtio kehittyvät, niiden tulee seurata ympäröivää maailmaa ja omaksua sieltä asioita, jotka parantavat kunkin viiteryhmän elämänlaatua. Samassa yhteydessä kukin ryhmä voi kertoa muille ryhmille omista hyviksi havaitsemistaan tavoista.
Alussa mainittu lesbopari sai siis tilaisuuden käydä kertomassa episkopaaliselle kirkolle, että he elävät näin eivätkä he aiheuta ympäristölleen mitään vaaraa. Kirkon johto kuunteli ja totesi, että ookoo, mutta ei ole meidän juttu. Disney Worldin nainen sai kertoa yhtiön edustajille, että hän haluaa pitää huivia. Disney totesi, että ookoo, mutta ei meidän palveluksessa. Muslimit ovat kertoneet monissa maissa, että he haluavat peittää naisensa ruumissäkkiin, ja meidän tehtävämme on kertoa, että ookoo, mutta ei täällä. Että me olemme jo kokeilleet sen, ja todenneet sen tavan erittäin vaaralliseksi.
Lopuksi totean, että itse olisin tuon episkopaalisen koulun johtajana päättänyt toisin. Olisin saanut mahdollisuuden osallistua tytön kasvattamiseen omien arvojeni mukaisesti. Ja siksi toisekseen, en pidä siitä, että lapsia rangaistaan vanhempien "pahoista" teoista. Ja kolmanneksi, en pidä itseäni niin viisaana, etteikö aina olisi otollinen tilaisuus tutustua toisten tapoihin ja ottaa niistä opiksi. Ei kai tämän yhteiselon tämän vaikeampaa tarvitse olla, vai mitä?
On tärkeää kyseenalaistaa kaikki tottumukset ja uskomukset. Kirkon tehtävä on valvoa jäsentensä moraalia rituaalein, joista tärkein on avioliitto, halusimmepa sitä tai emme. Vastaavasti muslimeilla on oikeus valvoa toistensa tekemisiä ja edellyttää huivin käyttöä. Jotta perhe, seurakunta ja valtio kehittyvät, niiden tulee seurata ympäröivää maailmaa ja omaksua sieltä asioita, jotka parantavat kunkin viiteryhmän elämänlaatua. Samassa yhteydessä kukin ryhmä voi kertoa muille ryhmille omista hyviksi havaitsemistaan tavoista.
Alussa mainittu lesbopari sai siis tilaisuuden käydä kertomassa episkopaaliselle kirkolle, että he elävät näin eivätkä he aiheuta ympäristölleen mitään vaaraa. Kirkon johto kuunteli ja totesi, että ookoo, mutta ei ole meidän juttu. Disney Worldin nainen sai kertoa yhtiön edustajille, että hän haluaa pitää huivia. Disney totesi, että ookoo, mutta ei meidän palveluksessa. Muslimit ovat kertoneet monissa maissa, että he haluavat peittää naisensa ruumissäkkiin, ja meidän tehtävämme on kertoa, että ookoo, mutta ei täällä. Että me olemme jo kokeilleet sen, ja todenneet sen tavan erittäin vaaralliseksi.
Lopuksi totean, että itse olisin tuon episkopaalisen koulun johtajana päättänyt toisin. Olisin saanut mahdollisuuden osallistua tytön kasvattamiseen omien arvojeni mukaisesti. Ja siksi toisekseen, en pidä siitä, että lapsia rangaistaan vanhempien "pahoista" teoista. Ja kolmanneksi, en pidä itseäni niin viisaana, etteikö aina olisi otollinen tilaisuus tutustua toisten tapoihin ja ottaa niistä opiksi. Ei kai tämän yhteiselon tämän vaikeampaa tarvitse olla, vai mitä?
perjantai 20. elokuuta 2010
Perheen koko
Amerikka mainitaan usein esimerkkinä kulttuurien sulatusuunista. Joitain paikkoja, kuten New Yorkia, voi sellaisena pitää olkoonkin, että kaupungin asukasrakenne noudattaa kaupunkimaantieteen teorioita orjallisesti. Manhattanilla asuvat vain kaikkein rikkaimmat ja köyhimmät. Seuraavalla kehällä asuu työväki ja ulompana republikaanivyöhykkeellä (lainasin sanan Soininvaaralta: Pakkohoitoa Turuntautiin). Myös suurissa Suomen kaupungeissa sama vaikutus näkyy selvästi, kun nykyään voi alueiden "sosioekonomista" asemaa tutkailla autosta käsin asujaimiston ihonvärin perusteella. Aiemmin piti katsella nuorten miesten ja naisten muotia huomatakseen kaupunginosan tulotason.
Edelleen monella suomalaisella on käsitys, että republikaanit ovat varakkaampia kuin demokraatit. Tätä nykyä kuusi varakkainta senaattoria edustaa kuitenkin demokraatteja (NYT). Tunnetun Rockefellerin suvun senaattori on hänkin demokraatti. Vanhoja tapoja vaalivat Amerikassa kaikki, jotka kynnelle kykenevät, mutta luonnollisesti tulotaso on osoitus sikäläiseen kulttuuriin sopeutumisesta. Toisaalta sopeutuminen myös nostaa tulotasoa, ja yksi mittari sopeutumiselle on suhtautuminen avioliittoon.
Yhdysvalloissa 28% valkoisista äideistä synnyttää lapsensa avioliiton ulkopuolella, mutta mustista 72% ja latinoista 51% (CNN). Kun otetaan huomioon, että keskiluokkaiseen perheeseen syntyneen piltin kasvatus lukioikään asti maksaa 286.050 dollaria, yksilapsisten perheiden osuus kasvaa varsinkin keskiluokkaisten joukossa (One and Done). Värillisten joukossa perheet ovat suurempia, edelleen, ja yksinhuoltajien osuus merkittävästi suurempi, kuin valkoisten tapauksessa. Väkisin panee ihmettelemään, että vaikka mustat ovat köyhempiä he tekevät enemmän lapsia, vaikka Amerikassa ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuin Euroopassa.
Kun suomalaiselta tärähtäneistön edustajalta kysyy mielipidettä Yhdysvalloista, se on melkein poikkeuksetta hyvin kielteinen. Tyhmempi tietysti kysyy, miksi sitä Amerikkaa sitten pidetään esimerkkinä onnistuneesta maahanmuutosta :-)
Australiassa kaikki puolueet ovat vihdoin päätyneet yhteisymmärrykseen siitä, että tavoite "Suur-Australian" luomiseksi hylätään (Sydney Morning Herald). Maa on perinteisesti ottanut kaikki töihin kykenevät saarelleen, mutta viimeaikaiset kokemukset eri kansanryhmien väkivaltaisista selkkauksista ovat muuttaneet kantaa. Erityisen paljon on raportoitu lähi-itämaalaisten suorittamia iskuja intialaisperäisiä maahanmuutajia kohtaan.
Kiina on ainoa maa, jossa syntyvyyttä on säännöstelty valtion toimesta. Yhdysvalloissa jo joka viides perhe tekee vain yhden lapsen - pääasiassa siis valkoiset perheet. Yleisin perustelu on vanhempien halu antaa lapselle kaikki tarvitsemansa, mutta asiaa voi tulkita myös niin, että toinen lapsi maksaa niin tolkuttomasti, ettei siihen yksinkertaisesti ole varaa. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, Amerikassa syntyvyys laskee taantuman aikana, ilmeisesti ainakin osin siksi, että Amerikka on ainoa länsimaa, jossa ei ole vanhempain vapaita. Amerikassa hedelmällisyys on 2,1 lasta naista kohden, mikä on aavistuksen alle väestön luonnollisen kasvun verran.
Puhutaan ainoan lapsen oireyhtymästä kun tarkoitetaan sitä, että joku (perheen ainoa lapsi) on itsekäs, sopeutumaton ja yksinäinen. Kyseisen kuvauksen loi jo 1890-luvulla mies nimeltään Granville Stanley Hall. Hänen teoksensa "Of peculiar and exceptional children" oli kaukana tieteellisestä tutkimuksesta, vaikka Hall perustikin Amerikan ensimmäisen psykologiaan keskittyneen tutkimusaseman. Hallin väite on tyrmätty moneen kertaan, ja nykyisin tiedetään, että sisaruksetta kasvaneet lapset menestyvät esikoisiakin paremmin elämässään. Myytti siitä, että iso sisarusparvi on eduksi on kansainvälinen. Ilmeisesti uskomus on lähtöisin niiltä ajoilta, kun maanviljelyksessä tarvittiin paljon käsiä ja jalkoja. Kun katselee ympärilleen, valitettavan usein näkee sisarusten suurta keskinäistä epäkunnioitusta toisiaan kohtaan.
Jos jollain on aikaa tänä lauantaina, niin suosittelen lukemaan John McLeanin arvostelun nimeltään Meitä on huijattu (pdf) IPCC:n toiminnasta. Erityisen herkullista tekstiä ovat McLeanin kuvaukset vertaisarvioinnin toimimattomuudesta, vaikka juuri sillä ilmastokiihkoilijat yhä edelleen puolustavat hysteriaansa.
Edelleen monella suomalaisella on käsitys, että republikaanit ovat varakkaampia kuin demokraatit. Tätä nykyä kuusi varakkainta senaattoria edustaa kuitenkin demokraatteja (NYT). Tunnetun Rockefellerin suvun senaattori on hänkin demokraatti. Vanhoja tapoja vaalivat Amerikassa kaikki, jotka kynnelle kykenevät, mutta luonnollisesti tulotaso on osoitus sikäläiseen kulttuuriin sopeutumisesta. Toisaalta sopeutuminen myös nostaa tulotasoa, ja yksi mittari sopeutumiselle on suhtautuminen avioliittoon.
Yhdysvalloissa 28% valkoisista äideistä synnyttää lapsensa avioliiton ulkopuolella, mutta mustista 72% ja latinoista 51% (CNN). Kun otetaan huomioon, että keskiluokkaiseen perheeseen syntyneen piltin kasvatus lukioikään asti maksaa 286.050 dollaria, yksilapsisten perheiden osuus kasvaa varsinkin keskiluokkaisten joukossa (One and Done). Värillisten joukossa perheet ovat suurempia, edelleen, ja yksinhuoltajien osuus merkittävästi suurempi, kuin valkoisten tapauksessa. Väkisin panee ihmettelemään, että vaikka mustat ovat köyhempiä he tekevät enemmän lapsia, vaikka Amerikassa ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuin Euroopassa.
Kun suomalaiselta tärähtäneistön edustajalta kysyy mielipidettä Yhdysvalloista, se on melkein poikkeuksetta hyvin kielteinen. Tyhmempi tietysti kysyy, miksi sitä Amerikkaa sitten pidetään esimerkkinä onnistuneesta maahanmuutosta :-)
Australiassa kaikki puolueet ovat vihdoin päätyneet yhteisymmärrykseen siitä, että tavoite "Suur-Australian" luomiseksi hylätään (Sydney Morning Herald). Maa on perinteisesti ottanut kaikki töihin kykenevät saarelleen, mutta viimeaikaiset kokemukset eri kansanryhmien väkivaltaisista selkkauksista ovat muuttaneet kantaa. Erityisen paljon on raportoitu lähi-itämaalaisten suorittamia iskuja intialaisperäisiä maahanmuutajia kohtaan.
Kiina on ainoa maa, jossa syntyvyyttä on säännöstelty valtion toimesta. Yhdysvalloissa jo joka viides perhe tekee vain yhden lapsen - pääasiassa siis valkoiset perheet. Yleisin perustelu on vanhempien halu antaa lapselle kaikki tarvitsemansa, mutta asiaa voi tulkita myös niin, että toinen lapsi maksaa niin tolkuttomasti, ettei siihen yksinkertaisesti ole varaa. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, Amerikassa syntyvyys laskee taantuman aikana, ilmeisesti ainakin osin siksi, että Amerikka on ainoa länsimaa, jossa ei ole vanhempain vapaita. Amerikassa hedelmällisyys on 2,1 lasta naista kohden, mikä on aavistuksen alle väestön luonnollisen kasvun verran.
Puhutaan ainoan lapsen oireyhtymästä kun tarkoitetaan sitä, että joku (perheen ainoa lapsi) on itsekäs, sopeutumaton ja yksinäinen. Kyseisen kuvauksen loi jo 1890-luvulla mies nimeltään Granville Stanley Hall. Hänen teoksensa "Of peculiar and exceptional children" oli kaukana tieteellisestä tutkimuksesta, vaikka Hall perustikin Amerikan ensimmäisen psykologiaan keskittyneen tutkimusaseman. Hallin väite on tyrmätty moneen kertaan, ja nykyisin tiedetään, että sisaruksetta kasvaneet lapset menestyvät esikoisiakin paremmin elämässään. Myytti siitä, että iso sisarusparvi on eduksi on kansainvälinen. Ilmeisesti uskomus on lähtöisin niiltä ajoilta, kun maanviljelyksessä tarvittiin paljon käsiä ja jalkoja. Kun katselee ympärilleen, valitettavan usein näkee sisarusten suurta keskinäistä epäkunnioitusta toisiaan kohtaan.
Jos jollain on aikaa tänä lauantaina, niin suosittelen lukemaan John McLeanin arvostelun nimeltään Meitä on huijattu (pdf) IPCC:n toiminnasta. Erityisen herkullista tekstiä ovat McLeanin kuvaukset vertaisarvioinnin toimimattomuudesta, vaikka juuri sillä ilmastokiihkoilijat yhä edelleen puolustavat hysteriaansa.
Kattia kanssa
Länsiväylä-lehdessä kerrotaan kummallisesta tapahtumasta HESYn eli Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä (Kissanpentujen tappo järkytti). Kirsti Ruuska -niminen nainen oli toimittanut HESYlle seitsemän kissaa porvoolaiselta omistajalta. Kaksi tuntia myöhemmin Ruuskalle soitettiin, että eläimet lopetetaan. Kaiketi Ruuska on luvan antanut, sillä ainakaan muuta ei asiasta voi oikein päätellä. Kymmenen minuutin kuluttua Ruuska vaihtoi mieltään ja soitti ilmoittaakseen, että hän hakee pennut pois, mutta katit olivat jo kuolleet. Tämän jälkeen Ruuska teki asiasta rikosilmoituksen.
Jouduin tänä vuonna seuraamaan tapahtumaa, jossa iäkäs vanhus kaatui kotonaan ja joutui sairaalaan lonkkamurtuman takia - rutiinijuttuja nykyisin. Vanhus maksoi 200 euroa kuukaudessa eräälle nuorelle parille siitä, että he ottivat koiran asumaan luokseen. Nainen maksoi vuokran lisäksi ruoat ja lääkärikulut ja lisäksi sovittiin, että kun mummon aika jättää, nuoripari saa pitää koiran. Rouva kuoli ja nuoripari ilmoitti haluavansa noin viisikymmentätuhatta euroa korvaukseksi koiran loppuelämän hoidosta laskelmien mukaan. Tässä vaiheessa yksi omaisista ilmoitti voivansa ottaa koiran itselleen, jos nuorella parilla ei ole halua koiraa pitää muusta kuin taloudellisesta syystä. Pesänhoitajan selvityksen mukaan nuoripari oli nostanut rahaa vajaassa vuodessa kaikkiaan viisi tuhatta euroa, siis viitisensataa kuussa, koiran vuokraan ja muihin kuluihin - ilman kuitteja tosin. Kun vainajaa oltiin viemässä multiin, nuoripari oli ilmestynyt paikalle eläinlääkärin kuitti mukanaan ja vaatinut omaisilta vajaata kahdeksaakymmentä euroa eläinlääkärikuluista. Arvatkaapa mitä lasku koski - oikein, koira oli lopetettu.
Tässä jälkimmäisessä tapauksessa alkoi sylettää koko juttu. Hyväksikäytetään sairasta vanhusta, jonka rakkain kumppani oli koiransa. Ja tapetaan viaton luontokappale. Mutta tuossa ensimmäisessä en oikein osaa nähdä mitään väärää. Katit tapettiin, todennäköisesti, painavin perustein. Kattien omistaja tai omistajan valtuuksin toiminut rva Ruuska myöntyi, joten jos jotain pitää syyttää niin Ruuskaa, jonka luvalla piikki pistettiin, eikä lääkäriä, joksa pistoksen antoi. Älytöntä. Jotenkin aika valmiilta paikalta tämä maailma tuntuu, kun tällaisesta asiasta nousee kohu. Eivätkö ihmiset ymmärrä enää vastuuta omista teoistaan? Luovutetaan kissat pois, annetaan lupa tappaa ja lopuksi tehdään tutkintapyyntö. Vihreä maailma on omituinen.
Jouduin tänä vuonna seuraamaan tapahtumaa, jossa iäkäs vanhus kaatui kotonaan ja joutui sairaalaan lonkkamurtuman takia - rutiinijuttuja nykyisin. Vanhus maksoi 200 euroa kuukaudessa eräälle nuorelle parille siitä, että he ottivat koiran asumaan luokseen. Nainen maksoi vuokran lisäksi ruoat ja lääkärikulut ja lisäksi sovittiin, että kun mummon aika jättää, nuoripari saa pitää koiran. Rouva kuoli ja nuoripari ilmoitti haluavansa noin viisikymmentätuhatta euroa korvaukseksi koiran loppuelämän hoidosta laskelmien mukaan. Tässä vaiheessa yksi omaisista ilmoitti voivansa ottaa koiran itselleen, jos nuorella parilla ei ole halua koiraa pitää muusta kuin taloudellisesta syystä. Pesänhoitajan selvityksen mukaan nuoripari oli nostanut rahaa vajaassa vuodessa kaikkiaan viisi tuhatta euroa, siis viitisensataa kuussa, koiran vuokraan ja muihin kuluihin - ilman kuitteja tosin. Kun vainajaa oltiin viemässä multiin, nuoripari oli ilmestynyt paikalle eläinlääkärin kuitti mukanaan ja vaatinut omaisilta vajaata kahdeksaakymmentä euroa eläinlääkärikuluista. Arvatkaapa mitä lasku koski - oikein, koira oli lopetettu.
Tässä jälkimmäisessä tapauksessa alkoi sylettää koko juttu. Hyväksikäytetään sairasta vanhusta, jonka rakkain kumppani oli koiransa. Ja tapetaan viaton luontokappale. Mutta tuossa ensimmäisessä en oikein osaa nähdä mitään väärää. Katit tapettiin, todennäköisesti, painavin perustein. Kattien omistaja tai omistajan valtuuksin toiminut rva Ruuska myöntyi, joten jos jotain pitää syyttää niin Ruuskaa, jonka luvalla piikki pistettiin, eikä lääkäriä, joksa pistoksen antoi. Älytöntä. Jotenkin aika valmiilta paikalta tämä maailma tuntuu, kun tällaisesta asiasta nousee kohu. Eivätkö ihmiset ymmärrä enää vastuuta omista teoistaan? Luovutetaan kissat pois, annetaan lupa tappaa ja lopuksi tehdään tutkintapyyntö. Vihreä maailma on omituinen.
torstai 19. elokuuta 2010
Vasaran pauketta
Venäjäläinen suurmies Vjatseslav Skrjabin matki esikuvaansa Josif Dzugasvilia, joka muutti nimensä Staliniksi, Teräksiseksi. Skrjabin vaihtoi nimensä Molotoviksi, Vasaraksi (Terveisiä vaan Vasarahammerille), joka nuijii vastustajansa hengiltä. Bolsevikkijohtajien harvalukuiseen älymystöön kuulunut Trotski halveksi tällaista lapsellista touhua. Ei olisi kannattanut, mies menetti henkensä siitä hyvästä.
Uusi Suomi tietää kertoa, että Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaKonstantin Kosatshev hermostui, kun Sekoomuksen poliitikot kertoivat näkemyksenään, että Venäjä ei ole suurvalta. Sekoomuksen mielestä Venäjän kansantalous kun on vain Hollannin kokoluokkaa, mikä tietysti sinänsä on totta, emmekä me ole tottuneet pitämään Hollantia enää vuosisatoihin minään suurvaltana. US tietää Kataisen todenneen suomalaisten reaktion kuvaavan suomettumisen aikakautta.
Suurvallan voi määritellä monella tavalla, eikä taloudellinen tapa tutkia asiaa ole huonoimmasta päästä. Toinen tapa tarkastella asiaa on resurssien puolesta. Venäjän tsaarin armeijan ratsuväen vääpeli Semjon Budennyi nousi vallankumouksessa antamiensa näyttöjen takia puna-armeijan marsalkaksi. Stalinin puhdistusten aikaan 30-luvulla Stalin tapatti kaikki parhaat kenraalinsa raivaten tietä Budennyin kaltaisille, menneisyydessä eläneille sotilaille.
Kun puna-armeija sitten koitti täyttää Stalinin käskyn vallata Suomi, Budennyin tasoisilla johtajilla varustettu armeija pysähtyi Karjalan petäjikköön kuin nyrkki hyytelöön. Saksaa vastaan itse Suuri Isäntä päätti opetella sotimisen taidon ja hyvinhän hän menestyi, jos tarkastellaan pelkkää lopputulosta. Stalinin koulusta maksoivat kovan hinnan ne miljoonat sotilaat, jotka Stalin tapatti omaperäisellä taktisella näkemyksellään. Hän oppi, että kun jokainen oma divisioona kulutetaan viimeiseen mieheen sitomaan Saksan joukot, ei Saksalla ole enää voimia ottaa vastaan uutta divisioonaa.
Miettiipä Venäjää miltä kannalta tahansa, niin Venäjän väittäminen muuksi kuin suurvallaksi on aikamoista vähättelyä. Kenraali Rudolf Walden oli Suomen valtuuskunnan jäsenenä Moskovassa syyskuussa 1944 neuvottelemassa rauhasta. Kun paperit oli allekirjoitettu, komensi Stalin suomalaiset viereiseen salonkiin teelle. Tällöin Budennyi totesi Waldenille: "Kyllä me venäläiset ymmärrämme, että te suomalaiset kaiken kokemanne jälkeen vihaatte meitä. Mutta on yksi asia, jota meidän on hyvin vaikea hyväksyä: te myös halveksitte meitä."
Uusi Suomi tietää kertoa, että Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaKonstantin Kosatshev hermostui, kun Sekoomuksen poliitikot kertoivat näkemyksenään, että Venäjä ei ole suurvalta. Sekoomuksen mielestä Venäjän kansantalous kun on vain Hollannin kokoluokkaa, mikä tietysti sinänsä on totta, emmekä me ole tottuneet pitämään Hollantia enää vuosisatoihin minään suurvaltana. US tietää Kataisen todenneen suomalaisten reaktion kuvaavan suomettumisen aikakautta.
Suurvallan voi määritellä monella tavalla, eikä taloudellinen tapa tutkia asiaa ole huonoimmasta päästä. Toinen tapa tarkastella asiaa on resurssien puolesta. Venäjän tsaarin armeijan ratsuväen vääpeli Semjon Budennyi nousi vallankumouksessa antamiensa näyttöjen takia puna-armeijan marsalkaksi. Stalinin puhdistusten aikaan 30-luvulla Stalin tapatti kaikki parhaat kenraalinsa raivaten tietä Budennyin kaltaisille, menneisyydessä eläneille sotilaille.
Kun puna-armeija sitten koitti täyttää Stalinin käskyn vallata Suomi, Budennyin tasoisilla johtajilla varustettu armeija pysähtyi Karjalan petäjikköön kuin nyrkki hyytelöön. Saksaa vastaan itse Suuri Isäntä päätti opetella sotimisen taidon ja hyvinhän hän menestyi, jos tarkastellaan pelkkää lopputulosta. Stalinin koulusta maksoivat kovan hinnan ne miljoonat sotilaat, jotka Stalin tapatti omaperäisellä taktisella näkemyksellään. Hän oppi, että kun jokainen oma divisioona kulutetaan viimeiseen mieheen sitomaan Saksan joukot, ei Saksalla ole enää voimia ottaa vastaan uutta divisioonaa.
Miettiipä Venäjää miltä kannalta tahansa, niin Venäjän väittäminen muuksi kuin suurvallaksi on aikamoista vähättelyä. Kenraali Rudolf Walden oli Suomen valtuuskunnan jäsenenä Moskovassa syyskuussa 1944 neuvottelemassa rauhasta. Kun paperit oli allekirjoitettu, komensi Stalin suomalaiset viereiseen salonkiin teelle. Tällöin Budennyi totesi Waldenille: "Kyllä me venäläiset ymmärrämme, että te suomalaiset kaiken kokemanne jälkeen vihaatte meitä. Mutta on yksi asia, jota meidän on hyvin vaikea hyväksyä: te myös halveksitte meitä."
History of middle finger
Isn't history more fun when you know something about it?
Before the Battle of Agincourt in 1415, the French, anticipating victory over the English, proposed to cut off the middle finger of all captured English soldiers. Without the middle finger it would be impossible to draw the renowned English longbow and therefore they would be incapable of fighting in the future.
This famous English longbow was made of the native English Yew tree, and the act of drawing the longbow was known as 'plucking the yew' (or 'pluck yew'). Much to the bewilderment of the French, the English won a major upset and began mocking the French by waving their middle fingers at the defeated French, saying, See, we can still pluck yew!
Since 'pluck yew' is rather difficult to say, the difficult consonant cluster at the beginning has gradually changed to a labiodentals fricative F', and thus the words often used in conjunction with the one-finger-salute! It is also because of the pheasant feathers on the arrows used with the longbow that the symbolic gesture is known as 'giving the bird.'
IT IS STILL AN APPROPRIATE SALUTE TO THE FRENCH TODAY!
And yew thought yew knew every plucking thing...
Before the Battle of Agincourt in 1415, the French, anticipating victory over the English, proposed to cut off the middle finger of all captured English soldiers. Without the middle finger it would be impossible to draw the renowned English longbow and therefore they would be incapable of fighting in the future.
This famous English longbow was made of the native English Yew tree, and the act of drawing the longbow was known as 'plucking the yew' (or 'pluck yew'). Much to the bewilderment of the French, the English won a major upset and began mocking the French by waving their middle fingers at the defeated French, saying, See, we can still pluck yew!
Since 'pluck yew' is rather difficult to say, the difficult consonant cluster at the beginning has gradually changed to a labiodentals fricative F', and thus the words often used in conjunction with the one-finger-salute! It is also because of the pheasant feathers on the arrows used with the longbow that the symbolic gesture is known as 'giving the bird.'
IT IS STILL AN APPROPRIATE SALUTE TO THE FRENCH TODAY!
And yew thought yew knew every plucking thing...
Lämpösäätely
Niin sanottuun kasvihuoneteoriaan epäileväisesti suhtautuva Energy & Environment -lehti (Vol 21, nro 4) julkaisi suoranaisen kokoelman vastavirtaan uivia ilmastotutkimuksia. Lehden kielteinen suhtautuminen ilmastonmuutokseen ei itsessään tee siinä julkaistuista kirjoituksista huonoja tai epäuskottavia, vaan niiden uskottavuus muodostuu niiden täsmällisyydestä. Erityisesti pitkään tiedossa olleet ja kuluneen vuoden aikana paljastuneet kähminnät tiedejulkaisujen puolueellisuudessa ovat nakertaneet vertaisarvioinnin merkitystä. Erikoisnumeron vieraileva päätoimittaja Arthur Rörsch kirjoittaa, että vaikka nämä tutkimukset eivät kiistä mahdollisuutta ilmaston lämpenevän ihmisen polttamien hiilen takia, ne kuitenkin kiistattomasti osoittavat, että puhe "tiedemiesten yksituumaisuudesta" ilmastonmuutoksesta ja sen syistä ovat pahasti ennenaikaisia:
Viimeisten vuosikymmenten aikana ilmaston tutkimusta ovat johtaneet tutkijat pitkälti YK:n johdolla ja rahoituksella IPCC:n nimissä. Nämä tutkijat, ja erityisesti heidän hallituksensa, julistivat tieteellistä yksimielisyyttä, jonka mukaan kasvava hiilidioksidimäärä ilmakehässä muuttaa voimakkaasti "maailmanlaajuisesti" ilmastoa. Tätä pidettiin toteen näytettynä. Viimeisimmässä Poliittisille päättäjille suunnatun yhteenvedon esittelytilaisuudessa (2007) julistettiin, että "tieteellinen näyttö on kerätty". Tunnetut tutkijat (mm. Lindzen, Spencer, Singer, Christy, McIntyre, Pielke, Khandakar) kiistivät väitteen, omiin tutkimuksiinsa vedoten, mutta eivät ole saaneet vastaavanlaista näkyvyyttä. Vähäisessä määrin heitä ovat kuitenkin kuunnelleet maat, jotka suunnittelevat vähentävänsä öljyn kulutusta - arvostettava tavoite useissa tapauksissa. Valtavirran esittämä oppi CO2:n vaikutuksesta sai epäilijöitä, koska suorat mittaustulokset eivät tue tietokonelaskelmien tuloksia. Jo tämän tekijän yksin tulisi aiheuttaa tiedemaailmassa halua löytää vaihtoehtoisia teorioita. Tässä julkaisussa esitettyä teoriaa voisi kutsua säätila/vesi -lämpösäätelyksi, jonka juuret ovat perinteisessä ilmakehän ja meteorologian tutkimuksessa.
On syytä painottaa, että nämä kaksi kilpailevaa teoriaa, CO2 ja lämpösäätely, johtavat aivan erilaisiin lopputuloksiin ilmaston muutoksesta. CO2-teoria ei ota huomioon säätilojen vaikutusta pintalämpötilaan ja ennustaa jopa hallitsematonta lämpötilan nousua; lämpötila kasvaa loputomiin hiilidioksidin kasvaessa. Lämpösäätely-teoria sitä vastoin ei lietso pelkoa vaan esittää tasapainotilaa, joka on lähellä nykyistä tilannetta. Tehdyt havainnot kasvavassa määrin tukevat lämpösäätely-teoriaa. Tämä viittaa siihen, että matemaattiset mallinnukset hiilidioksidin määrästä sisältävät perustavaa laatua olevia virheitä. On syytä selvittää vaihtoehtoisia teorioita CO2-teorian kilpailijoiksi ilmatieteen kehittämisen turvaamiseksi.
Toistaiseksi IPCC:n näkemystä tukevat johtavat tutkijat eivät ole suostuneet luopumaan Vaarallisesta Ihmisenaiheuttamasta Ilmastonlämpenemisestä (AGW). Vallitsevan ja uuden teorian tutkijoiden yhteistyö on ollut toistaiseksi vähäistä. IPCC:n näkemyksiä kritisoineita ei ole kutsuttu virallisiin, kansainvälisiin tilaisuuksiin, vaikka he ovat kutsuneet IPCC:n kannattajia omiin tilaisuuksiinsa, pääsääntöisesti turhaan. Kaikesta huolimatta epävirallisella tasolla, kuten sähköpostit, vastakkaiset näkemykset aiheuttavat kiivaita väittelyitä kasvihuoneilmiöstä. Tämä pitää paikkansa erityisesti AGW:n vastustajien väittelyissä.
Tämän julkaisun kirjoittajat ottivat osaa tällaisiin väittelyihin - yhdessä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa. Osallistuin itsekin näihin väittelyihin, vaikkakin pääasiassa välittäjän kuin asiantuntijan roolissa. Tämä aktiivisuus huomattiin Energy&Environment -lehdessä ja oli syynä siihen, että minut pyydettiin tämän erikoisnumeron vierailevaksi päätoimittajaksi. Esittelen valitsemani tieteellisen maailman huomiota kaipaavat tutkimukset.
Viimeisten vuosikymmenten aikana ilmaston tutkimusta ovat johtaneet tutkijat pitkälti YK:n johdolla ja rahoituksella IPCC:n nimissä. Nämä tutkijat, ja erityisesti heidän hallituksensa, julistivat tieteellistä yksimielisyyttä, jonka mukaan kasvava hiilidioksidimäärä ilmakehässä muuttaa voimakkaasti "maailmanlaajuisesti" ilmastoa. Tätä pidettiin toteen näytettynä. Viimeisimmässä Poliittisille päättäjille suunnatun yhteenvedon esittelytilaisuudessa (2007) julistettiin, että "tieteellinen näyttö on kerätty". Tunnetut tutkijat (mm. Lindzen, Spencer, Singer, Christy, McIntyre, Pielke, Khandakar) kiistivät väitteen, omiin tutkimuksiinsa vedoten, mutta eivät ole saaneet vastaavanlaista näkyvyyttä. Vähäisessä määrin heitä ovat kuitenkin kuunnelleet maat, jotka suunnittelevat vähentävänsä öljyn kulutusta - arvostettava tavoite useissa tapauksissa. Valtavirran esittämä oppi CO2:n vaikutuksesta sai epäilijöitä, koska suorat mittaustulokset eivät tue tietokonelaskelmien tuloksia. Jo tämän tekijän yksin tulisi aiheuttaa tiedemaailmassa halua löytää vaihtoehtoisia teorioita. Tässä julkaisussa esitettyä teoriaa voisi kutsua säätila/vesi -lämpösäätelyksi, jonka juuret ovat perinteisessä ilmakehän ja meteorologian tutkimuksessa.
On syytä painottaa, että nämä kaksi kilpailevaa teoriaa, CO2 ja lämpösäätely, johtavat aivan erilaisiin lopputuloksiin ilmaston muutoksesta. CO2-teoria ei ota huomioon säätilojen vaikutusta pintalämpötilaan ja ennustaa jopa hallitsematonta lämpötilan nousua; lämpötila kasvaa loputomiin hiilidioksidin kasvaessa. Lämpösäätely-teoria sitä vastoin ei lietso pelkoa vaan esittää tasapainotilaa, joka on lähellä nykyistä tilannetta. Tehdyt havainnot kasvavassa määrin tukevat lämpösäätely-teoriaa. Tämä viittaa siihen, että matemaattiset mallinnukset hiilidioksidin määrästä sisältävät perustavaa laatua olevia virheitä. On syytä selvittää vaihtoehtoisia teorioita CO2-teorian kilpailijoiksi ilmatieteen kehittämisen turvaamiseksi.
Toistaiseksi IPCC:n näkemystä tukevat johtavat tutkijat eivät ole suostuneet luopumaan Vaarallisesta Ihmisenaiheuttamasta Ilmastonlämpenemisestä (AGW). Vallitsevan ja uuden teorian tutkijoiden yhteistyö on ollut toistaiseksi vähäistä. IPCC:n näkemyksiä kritisoineita ei ole kutsuttu virallisiin, kansainvälisiin tilaisuuksiin, vaikka he ovat kutsuneet IPCC:n kannattajia omiin tilaisuuksiinsa, pääsääntöisesti turhaan. Kaikesta huolimatta epävirallisella tasolla, kuten sähköpostit, vastakkaiset näkemykset aiheuttavat kiivaita väittelyitä kasvihuoneilmiöstä. Tämä pitää paikkansa erityisesti AGW:n vastustajien väittelyissä.
Tämän julkaisun kirjoittajat ottivat osaa tällaisiin väittelyihin - yhdessä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa. Osallistuin itsekin näihin väittelyihin, vaikkakin pääasiassa välittäjän kuin asiantuntijan roolissa. Tämä aktiivisuus huomattiin Energy&Environment -lehdessä ja oli syynä siihen, että minut pyydettiin tämän erikoisnumeron vierailevaksi päätoimittajaksi. Esittelen valitsemani tieteellisen maailman huomiota kaipaavat tutkimukset.
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Kymmenen prosenttia
Neuvosto-Venäjän vielä sinnitellessä hengissä puhuttiin, että länsimaissa on markkinatalous, idässä suunnitelmatalous ja Pohjoismaissa sekatalous eli nykykielellä hyvinvointiyhteiskunta. Suunnitelma- ja sekatalouden suuri unelma on, että markkinoiden toimintaa ohjaamalla saavutetaan marxilainen unelma "jokaiselle tarpeen mukaan, jokaiselta kykyjen mukaan". 2000-luvulla jokainen täysjärkinen ymmärtää, että tuollainen haave on täysin epärealistinen. Se 5-10%:n vähemmistö, joka keskittyy elämään yhteiskunnan siivellä tulee niin kalliiksi, että lopuilta ei iljetä verottaa sitä määrää, mikä tarvittaisiin. Noin 40% ihmisistä äänestää vasemmistoa uskoen siihen, että vasemmisto kyllä taikoo sen tarvittavan rahan jostain. Yleensä se taiotaan esiin niiltä, jotka kannattavat porvaripuolueita.
Vaikuttaa siltä, että tuo 40% on suurinpiirtein se määrä ihmisiä, joka pelkää jossain vaiheessa itse tippuvansa tuohon 5-10%:n ryhmään. Tuntuu siltä, että koko maata pompotetaan erilaisten pienten vähemmistöjen mukaan. Kun 5% puhuu ruotsia, koko kansa opettelee. Kun bussissa kaksi matkustajaa haluaa radion kiinni, se menee kiinni. Kun 10% naisista vaatii seksin ostokieltoa, se kielletään. Kun 5% ihmisistä on homoja, kirkot pakotetaan homohäihin. Kun 5% ihmisistä tarvitsee yhteiskunnan tukea ja turvaa joka-asiassa, niin loput kuristetaan veroilla. Ja niin edelleen, lista on loputon. Kaikessa tässä on kyse siitä, että tasa-arvo nostetaan yksilönvapauden yläpuolelle. Aina, kun tasa-arvon nimissä toteutetaan jotain, jonkun toisen oikeuksia loukataan.
Huomasin kolme niin kummallista uutista, että päätin nostaa ne esiin. Ensimmäisessä, Englannin poliisi ei enää jatkossa ryhdy takaa-ajamaan moottoripyörävarkaita, koska näillä ei yleensä ole kypärää, mistä seuraa vaaratilanteita (Mail Online). Espoossa puolestaan 22-vuotias nulikka jäi vuoden sisään jo 15. kerran kortitta ajosta (Vartti). Kolmanneksi (Aamulehti): 5.000:llä eri tavalla vihertyvä työväenpuolue Sekoomus moittii Suomen perheenyhdistämispolitiikkaa. Sen lisäksi että Sekoomus on tehnyt huonoa politiikkaa, se pitää äänestäjiä idiootteina. Kaverit ovat istuneet kohta katkeamatta 25 vuotta hallituksessa, ja kehtaavat! Eikö niillä kierrä veri päässä?
Näitä kolmea tapausta yhdistää se, että ihan tavallinen autoilija-Aarne joutuu kyllä maksamaan kameratutkaan räpsähtäneen yleinopeussakon, ja jos kuvassa puhuu vielä kännykkään, niin siitäkin tulee ja ilman kypärää ajosta joutuu linnaan. Alennetut nopeusrajoitukset, kiristynyt sakotusraja, automaattivalvonta ja tuloihin sidotut sakot ovat yhdistelmä, jonka saa läpi vain vasemmistolaisesti suuntautunut hallinto. Mitä me teemme tuollaisella määrällä eri nimisiä vasemmistolaisia puolueita? Eikö missään ole puoluetta sille 90%:lle, joka osaa ja haluaa huolehtia asioistaan?
Vaikuttaa siltä, että tuo 40% on suurinpiirtein se määrä ihmisiä, joka pelkää jossain vaiheessa itse tippuvansa tuohon 5-10%:n ryhmään. Tuntuu siltä, että koko maata pompotetaan erilaisten pienten vähemmistöjen mukaan. Kun 5% puhuu ruotsia, koko kansa opettelee. Kun bussissa kaksi matkustajaa haluaa radion kiinni, se menee kiinni. Kun 10% naisista vaatii seksin ostokieltoa, se kielletään. Kun 5% ihmisistä on homoja, kirkot pakotetaan homohäihin. Kun 5% ihmisistä tarvitsee yhteiskunnan tukea ja turvaa joka-asiassa, niin loput kuristetaan veroilla. Ja niin edelleen, lista on loputon. Kaikessa tässä on kyse siitä, että tasa-arvo nostetaan yksilönvapauden yläpuolelle. Aina, kun tasa-arvon nimissä toteutetaan jotain, jonkun toisen oikeuksia loukataan.
Huomasin kolme niin kummallista uutista, että päätin nostaa ne esiin. Ensimmäisessä, Englannin poliisi ei enää jatkossa ryhdy takaa-ajamaan moottoripyörävarkaita, koska näillä ei yleensä ole kypärää, mistä seuraa vaaratilanteita (Mail Online). Espoossa puolestaan 22-vuotias nulikka jäi vuoden sisään jo 15. kerran kortitta ajosta (Vartti). Kolmanneksi (Aamulehti): 5.000:llä eri tavalla vihertyvä työväenpuolue Sekoomus moittii Suomen perheenyhdistämispolitiikkaa. Sen lisäksi että Sekoomus on tehnyt huonoa politiikkaa, se pitää äänestäjiä idiootteina. Kaverit ovat istuneet kohta katkeamatta 25 vuotta hallituksessa, ja kehtaavat! Eikö niillä kierrä veri päässä?
Näitä kolmea tapausta yhdistää se, että ihan tavallinen autoilija-Aarne joutuu kyllä maksamaan kameratutkaan räpsähtäneen yleinopeussakon, ja jos kuvassa puhuu vielä kännykkään, niin siitäkin tulee ja ilman kypärää ajosta joutuu linnaan. Alennetut nopeusrajoitukset, kiristynyt sakotusraja, automaattivalvonta ja tuloihin sidotut sakot ovat yhdistelmä, jonka saa läpi vain vasemmistolaisesti suuntautunut hallinto. Mitä me teemme tuollaisella määrällä eri nimisiä vasemmistolaisia puolueita? Eikö missään ole puoluetta sille 90%:lle, joka osaa ja haluaa huolehtia asioistaan?
tiistai 17. elokuuta 2010
Lippaan pohja näkyy
Eivät kai nämä kaksi asiaa liity toisiinsa?
Helsingillä on rahat loppu. (Soininvaara)
Helsinki vaatiikiin nyt lausuntokierroksella olevaan uuteen kotouttamislakiin muutosta – valtion tulisi korvata kunnalle kustannukset. (Oy Yleisradio Ab)
Onneksi en maksa verojani Helsinkiin ja jos Helsinki kotikulmiani kohti laajenee, muutan kiireen vilkkaa pois. En halua enkä aio tukea Jan Vapaavuoren ja Osmo Soininvaaran kannattamaa politiikkaa, enkä missään tapauksessa halua, että valtio maksaa näiden herrojen virheet.
Kannatan pientä kuntakokoa sen takia, että pienessä kunnassa asukkaat tuntevat luottamus- ja virkamiehet ja pystyvät vaikuttamaan päätöksiin. Sen takia Suomessa on hyviä kuntia ja huonoja kuntia, siis taloudenpidon kannalta. Lisäksi on viihtyisiä ja vähemmän viihtyisiä kuntia, siis ilmapiirin kannalta.
Koska kuntien erilaisuus on tasa-arvon vastaista, on Suomen eduskunta säätänyt suuren määrän lakeja, joilla se muokkaa kunnista toistensa kaltaisia. Kuntien mahdollisuudet hoitaa talouttaan huolellisesti ei kuitenkaan ole olemattomat eivätkä kunnan päättäjät sillä perusteella voi päästä vastuustaan.
Olen lopen kyllästynyt siihen selitykseen, että Helsinki tukee ja kustantaa muuta Suomea, koska se ei vaan pidä paikkaansa. Muu Suomi tulisi hyvin toimeen ilman Helsinkiä, mutta Helsinki ei ilman muuta Suomea. Taloudellinen vauraus on toki keskittynyt Helsinkiin, mutta valtaosa siitä vauraudesta kuitenkin tahkotaan muualla maassa ja verotetaan Helsinkiin. Kun vaihdat seuraavan kerran pankkia, kannattaa miettiä, mitä etua saat tallettamalla rahasi tanskalaiseen tai ruotsalaiseen konserniin, jonka kovapalkkaiset maajohtajat istuvat - no, Helsingissä tietenkin! Kun lentokone lentää härmässä kotitalosi yli, se maksaa siitä korvauksen - no, ei sinun kuntaasi ainakaan! Kotikuntasi metallipaja maksaa verot - no, Helsinkiin tietenkin! Toki sieltä sitten paljon rahaa palautetaan erilaisiin siltarumpuihin, mutta jotain jää aina matkalle.
Kaupunkimaantieteessä jo 50-luvulla huomattiin, että kaupungeilla on avokätisempi sosiaaliturva kuin maalaiskunnissa. Sen ennakoitiin, ihan oikein, johtavan vähitellen siihen, että maaseudulta hakeudutaan kaupunkeihin hyödyntämään niitä etuuksia. Helsinkiläiset saavat nyt sitä, mitä ovat vaaliuurnilla tilanneet. Valitettavasti maksumiehiksi pitkälti joutuvat muut kuin ne, jotka äänillään ovat valitun suunnan ratkaisseet.
Tiede, mies ja tunteet
Nimimerkki Syltty Osmo Soininvaaran blogissa (Olisitteko arvanneet?) kirjoittaa:
Ihmisten aivoissa on kolme kerrosta. Sisin on selkäydin ja sen jatke, ns. liskoaivo. Sen tehtävä on pitää elintoiminnot käynnissä ja ihminen hengissä. Jos joku miettii, miksi pienet vauvat nukkuvat kehdossa niin sikeästi, niin vastaus on liskoaivoissa. Seuraava kerros aivoissa on ns. limbinen systeemi, joka säätelee tunteita. Murrosikäisen lapsen mielialavaihtelut johtuvat limbisen systeemin aktivoitumisesta. Aivojen uloin kerros on aivokuori, joka vastaa järkevästä toiminnasta ja se käynnistyy vasta aikuisena, murrosiän jälkeen. "Järkevä" voi olla ristiriidassa tunteiden ja elintoimintojen kannalta tärkeiden asioiden kanssa, jolloin aivojen täytyy valita niistä paras toimintamalli. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sisempi kerros voittaa. Tunteet voittavat järjen - jokainen rakastunut tietää. Vastaavasti pelon kangistama ihminen voi tapella henkirievustaan loppuun asti liskon lailla.
Kun ihminen toimii tunteella, sanotaan, että hän on herkkä tai taiteellinen. Tärkeitä päätöksiä ei aina ole mahdollista miettiä pitkään, jolloin isoja elämänvalintoja joudutaan tekemään tunteella. Politiikassa päätöksiä tehdään tunteella, ei järjellä. Kun media kysyy poliitikolta mielipidettä, häneltä odotetaan välitöntä vastausta merkkinä siitä, että hänellä on asiat hallussa - osaamista ja munaa ratkaista kiperät ongelmat. Poliitikko ei voi varsinkaan nykyisen sähköisen tiedonvälityksen aikaan paeta miettimään vastaustaan muutamaksi päiväksi, kuten Stalin teki heti Saksan hyökättyä Venäjälle. Väyrysen "nukutaan ensin yön yli" -tapaisia vastauksia pidetään merkkinä osaamattomuudesta.
Jos joku muu lisäkseni on ihmetellyt, miksi automainokset ovat sellaisia kuin ovat (möreä-ääninen mies ja Grand canyon taustalla), niin vastaus kuuluu, että automainonnassa vedotaan tunteisiin. Automainosta ei tehdä auton ostajalle vaan auton ostajan naapurille. Automainos on tunteisiin vetoavaa mainontaa; alitajuntaan eikä järkeen.
Kun politiikassa joku vetoaa tunteisiin, sitä kutsutaan populismiksi. Kun Perussuomalaiset vastustavat tärähtäneistön unelmaa monen kulttuurin sekoittamisesta pienellä alueella, heitä kutsutaan populisteiksi. Jos populismi määritellään tunteisiin vetoamiseksi, niin kaikki puolueet ovat populistisia, kuten yllä esitin. Itse kannatan sitä, että populismiksi nimitetään tahoa, joka tekee toisin, kuin tietää olevan järkevää. Eli aivojen kautta tarkasteltuna: nukkuu yli yön käyttääkseen järkeä (aivokuori) keksiäkseen tunteisiin vetoavan (limbinen systeemi) mutta vastakkaisen perustelun.
Kun Venäjä on tulessa ja Pakistan hukkuu tulviin (varsin raamatulliset lopun ajan meiningit), päättää NY Times haastatella "ilmastotieteilijää", joka toteaa, ettei voi todistaa sitä, mihin hän uskoo. Se on populismia puhtaimmillaan, eikö olekin? NASAn Gavin Schmidt toteaa kirjoituksessa, että "vastaan yksityishenkilönä kysymykseen, että uskonko Venäjän palojen olevan seurausta ilmastonmuutoksesta, kyllä. Mutta tutkijana en voi sitä todistaa - vielä."
Itse ainakin pidän itseäni elitistinä ja valtaapitävissäkin se on vain hyväNimimerkki Tiedemies kommentoi:
piirre. On ihan turha kuunnella populistisesti kansan tyhmiä syviä rivejä.
Päättäjät ovat sitä varten valittu sinne, että he osaavat hommansa.
Olen Syltyn kanssa samaa mieltä. Soinien ja muiden populistien höpinät sylettävät.Luetaanpa sama uudestaan takaperin, kuten Alivaltiosihteerin kotikaupungissa on tapana:
On aivan selvää, että kansalaisten mielipide ja puolueiden linjat ovatEli populistien hommat sylettävät ja on kiva kuulua eliittiin, joka TIETÄÄ, mitä pitää tehdä!
erkaantuneet toisistaan maahanmuuttokysymyksessä. En minä halua demokratiaa, jossa ylläpidetään jotain linjaa äänestäjistä riippumatta.
Ihmisten aivoissa on kolme kerrosta. Sisin on selkäydin ja sen jatke, ns. liskoaivo. Sen tehtävä on pitää elintoiminnot käynnissä ja ihminen hengissä. Jos joku miettii, miksi pienet vauvat nukkuvat kehdossa niin sikeästi, niin vastaus on liskoaivoissa. Seuraava kerros aivoissa on ns. limbinen systeemi, joka säätelee tunteita. Murrosikäisen lapsen mielialavaihtelut johtuvat limbisen systeemin aktivoitumisesta. Aivojen uloin kerros on aivokuori, joka vastaa järkevästä toiminnasta ja se käynnistyy vasta aikuisena, murrosiän jälkeen. "Järkevä" voi olla ristiriidassa tunteiden ja elintoimintojen kannalta tärkeiden asioiden kanssa, jolloin aivojen täytyy valita niistä paras toimintamalli. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sisempi kerros voittaa. Tunteet voittavat järjen - jokainen rakastunut tietää. Vastaavasti pelon kangistama ihminen voi tapella henkirievustaan loppuun asti liskon lailla.
Kun ihminen toimii tunteella, sanotaan, että hän on herkkä tai taiteellinen. Tärkeitä päätöksiä ei aina ole mahdollista miettiä pitkään, jolloin isoja elämänvalintoja joudutaan tekemään tunteella. Politiikassa päätöksiä tehdään tunteella, ei järjellä. Kun media kysyy poliitikolta mielipidettä, häneltä odotetaan välitöntä vastausta merkkinä siitä, että hänellä on asiat hallussa - osaamista ja munaa ratkaista kiperät ongelmat. Poliitikko ei voi varsinkaan nykyisen sähköisen tiedonvälityksen aikaan paeta miettimään vastaustaan muutamaksi päiväksi, kuten Stalin teki heti Saksan hyökättyä Venäjälle. Väyrysen "nukutaan ensin yön yli" -tapaisia vastauksia pidetään merkkinä osaamattomuudesta.
Jos joku muu lisäkseni on ihmetellyt, miksi automainokset ovat sellaisia kuin ovat (möreä-ääninen mies ja Grand canyon taustalla), niin vastaus kuuluu, että automainonnassa vedotaan tunteisiin. Automainosta ei tehdä auton ostajalle vaan auton ostajan naapurille. Automainos on tunteisiin vetoavaa mainontaa; alitajuntaan eikä järkeen.
Kun politiikassa joku vetoaa tunteisiin, sitä kutsutaan populismiksi. Kun Perussuomalaiset vastustavat tärähtäneistön unelmaa monen kulttuurin sekoittamisesta pienellä alueella, heitä kutsutaan populisteiksi. Jos populismi määritellään tunteisiin vetoamiseksi, niin kaikki puolueet ovat populistisia, kuten yllä esitin. Itse kannatan sitä, että populismiksi nimitetään tahoa, joka tekee toisin, kuin tietää olevan järkevää. Eli aivojen kautta tarkasteltuna: nukkuu yli yön käyttääkseen järkeä (aivokuori) keksiäkseen tunteisiin vetoavan (limbinen systeemi) mutta vastakkaisen perustelun.
Kun Venäjä on tulessa ja Pakistan hukkuu tulviin (varsin raamatulliset lopun ajan meiningit), päättää NY Times haastatella "ilmastotieteilijää", joka toteaa, ettei voi todistaa sitä, mihin hän uskoo. Se on populismia puhtaimmillaan, eikö olekin? NASAn Gavin Schmidt toteaa kirjoituksessa, että "vastaan yksityishenkilönä kysymykseen, että uskonko Venäjän palojen olevan seurausta ilmastonmuutoksesta, kyllä. Mutta tutkijana en voi sitä todistaa - vielä."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
