Elämässä mielenkiintoisinta on oppia uusia asioita ja niistä seuraava henkinen kasvu. Käsitteenä kyse on
filosofiasta, joka tulee kreikan kielen sanoista filia ja sofia (viisauden rakastamista). Filosofia erityisesti antiikin kreikassa kehittynyt kulttuurin muoto, joka on katkeamatta vaikuttanut eurooppalaiseen elämäntapaan yli 2.000 vuotta. Sen keskeinen merkitys näkyy tieteen ja taiteen alueilla, jotka ovat kaikista maailman muista kulttuureista kehittyneet rikkaimmiksi nimenomaan Euroopassa. Se, että Euroopassa on ollut oikein ja sallittua kiinnostua uusista asioista, on kiihdyttänyt kulttuurievoluutiota muita maanosia nopeammin.
Filosofian vastakohta on
ideologia, jossa määritellään hyväksytty ajattelutapa todellisuudesta. Esimerkiksi sosialismi on ideologia, jossa on riistäjiä ja riistettyjä, joiden oikeuksia suhteessa riistäjiin pyritään lisäämään. Ideologiassa on
dogmeja, eli väitteitä, joita ei tarvitse todistaa oikeaksi. Riittää että niihin uskotaan. Luonteeltaan dogmit ovat muita pakottavia, eli lainsäädännöllä velvoitetaan myös ne, jotka eivät kyseisiin dogmeihin usko, elämään vaaditulla tavalla. Ideologiat kilpailevat elintilasta, ja demokratiassa on tullut tavaksi, että suurin ryhmä säätää lait omien dogmiensa mukaisesti.
Perustuslaillisessa järjestelmässä nojataan
luonnonoikeuteen, jonka mukaan yksilöllä on olemassa vapauksia, joita kukaan ei saa ottaa pois. Niinpä perustuslakia - kuten Yhdysvalloissa - ei voi muuttaa demokraattisesti valitun enemmistön tahdon mukaisesti, ja perustulaissa määritellään yksilön vapaudet. Tämän takia suomalaista vasemmistoa ärsyttävä vapaa aseenkanto-oikeus ei Yhdysvalloista tule poistumaan, koska se on perustulaissa määritelty yksilönvapauteen kuuluva piirre. Yksilön oikeus (ja velvollisuus) suojata itseään ja omaisuuttaan (stand your ground) on eurooppalaiselle sosialistille dogmin vastaista, koska dogmin mukaan valtio saa päättää, kenellä on oikeus suojaan ja turvaan.
RKP pitää Oulussa puoluekokoustaan, ja haluaa uuden paikan eduskunnan suuressa salissa. Omasta mielestään RKP sijaitsee väärässä paikassa - äärioikealla. Puolue ei enää edusta maamme eliittiä, vaan sen puheenjohtajana on lähes marxilainen feministi Anna-Maja Henriksson, joten perinteinen sijainti puoluekentän oikeassa laidassa ei ole perusteltua. Toki myös tulkit ovat istuneet sillä puolella salia, mutta olisivathan tulkit voitu yhtä hyvin sijoittaa salin vasempaan reunaan, jos RKP olisi aikoinaan halunnut siellä istua.
Ylen uutisen mukaan oikeistolainen ajattelu
on Suomessa erittäin harvinaista - alle 10% väestöstä omaa
oikeistolaisen maailmankuvan. Suomessa oikeistolaisuuden vastakohta on sosiaalidemokratia, jonka merkittävin tuotos on sadan vuoden ajan rakentunut ns. pohjoismainen
hyvinvointivaltio. Ideologialtaan se on lähes täydellinen kopio italialaisen Benito Mussolinin johdolla luodusta fascismista, jossa yksilö nähdään hentona varpuna yhteiskuntaa kuvaavassa vitsakimpussa. Yksilöllä ei ole oikeuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä työelämässä, vaan asioista päättävät
korporaatiot. Fascismissa yhteiskunta nähdään elävänä organismina, joka koostu soluista, joita edustavat yksittäiset ihmiset. On ihmisen vastuulla elää terveellisesti ja kantaa vastuunsa ahkerasti työskentelevänä soluna. Syöpä ja loiset kuuluvat fascistiseen mielikuvaan ei-toivotuista elintavoista ja ihmisryhmistä.
Laura Huhtasaari,
Vihreä liike ja
Petteri Orpo jakavat poliittisesti saman vasemmistolaisen näkemyksen, jonka mukaan heidän ideologiansa ei ole oikealla tai vasemmalla vaan "edellä". Sikäli se onkin ymmärrettävää, että kun kaikki ovat vasemmalla, ainoa keino erottäutua on jako kansallismielisiin ja ei-kansallismielisiin.
Pitkien aasinsiltojen jälkeen pääsen lopulta itse asiaan. Pidin vuosikausia täysin järjettömänä median ja heitä tottelevan poliittisen eliitin väitteitä Perussuomalaisten "äärioikeistolaisuuudesta", koska puolue on yhtä vasemmalla kuin kaikki muutkin. Vasta nyt olen ymmärtänyt, että näkemys "äärioikeistolaisuudesta" kumpuaa siitä, että Saksan kansallissosialistista työväen puoluetta kutsuttiin Stalinin käskystä äärioikeistolaiseksi, vaikka se oli nimensä mukaisesti kansallismielinen sosialistipuolue. Jos siis haluaa tukea Stalinin propagandaa, Perussuomalaisia voi kutsua äärioikeistoksi.
Kirjoitin alussa, että elämässä parasta on oppia ymmärtämään uusia asioita. Mainiossa PT-mediassa on yhä useammin täysin avoimia kansallissosialismia
kannattavia kommentteja, vaikka varsinkaan sivuston ylläpitäjä "Paavo Tajukangas" ei anna moisiin kommentteihin mitään aihetta. Kun 90% väestöstä on sosialisteja, niin kansallismienlinen sellainen on kärjistäen sanottuna sitten kansallissosialisti. Kärjistäen sikäli, että muun maalaisten tai vierasrotuisten ihmisten tappamista tai sortoa ei liikkeen suomalaisessa ilmentymässä juurikaan ole. Tai ainakaan sen enempää kuin vasemmistolaisilla on vastaavaa Israeliin kohdistuvaa antisemitismiä.
Tästähän ei kuitenkaan ole aikaa kuin yksi sukupolvi, jolloin koko SDP oli kansallismielisten hallinnassa rahamäkineen, koivistoineen, lipposineen ja ahtisaarineen, eikä heitä kukaan väittänyt rotutohtoreiksi tai äärioikeistolaisiksi. Poliittisen kielenkäytön raju jyrkkeneminen kumpusi 90-luvulla valmistuneista nuorista naistoimittajista (
Räty,
Pettersson jne), joiden maailmankuva on äärivasemmistolainen. Tälle antinationalistista sosialismia kannattavalle feministilaumalle on syntynyt vastavoimaksi nationalistinen sosialismi. Ainoa oikea lääke olisi kansalaisten oikeistolaistuminen, mutta sitä ei ole näköpiirissä.