Mitä blogin pitäminen on opettanut?

Viimeisen kahden vuoden aikana olen kokenut neljä erittäin mielenkiintoista lukuelämystä, jotka kaikki avarsivat oleellisesti maailmankuvaani. Ensimmäisenä mainitsen Murray N. Rothbardin elämäkerran Ludwig von Miseksestä - Talouden perusteet siksi että sen luin ajallisesti ensimmäisenä plus se muutti ymmärrystäni taloudesta keskeisellä tavalla.

Olen aina ollut kiinnostunut talousasioista, mutta von Mises oli minulle täysin tuntematon suuruus (kuva alla). Olin toki kuullut itävaltalaisesta koulukunnasta, mutta en koskaan perehtynyt, koska en ole pitänyt kansantaloutta varsinaisena kovana tieteenalana. Minulle kansantaloustiede näyttäytyy yhtä luotettavana kuin ilmastomallit. Tietokonehan ei ennusta mitään vaan laskee mitä sen on käsketty laskevan.

Noin sata vuotta sitten kaikkialla länsimaissa luovuttiin kultakannasta - Yhdysvalloissa jopa kiellettiin yksityishenkilöitä omistamasta kultaa. Von Mises kirjoitti jo tuolloin - siis sata vuotta sitten - että kun poliitikoille annetaan pankki, se johtaa pikku hiljaa siihen, että sitä käytetään sotien rahoittamiseen (kuten tapahtui antiikin Roomassa) ja vähitellen inflaatio (siis kasvanut rahan määrä) nostaa hintoja ja ajaudutaan hyperinflaatioon koska demokratiassa valitaan johtajat jakamaan rahaa - ei leikkaamaan julkisia kuluja.

Yhdysvallat luopui Vietnamin sodan aikaan Bretton-Woods -järjestelmästä. Siinä ulkomaiset keskuspankit saivat vaihtaa dollarinsa kultaan - kuluttajiltahan tuo mahdollisuus oli poistettu alun alkaenkin. Tämän jälkeen USA saattoi painaa lisää dollareita rahoittaakseen Vietnamin sodan. Sadan vuoden takaisesta markasta on jäljellä noin prosentti, ja siitä tuntemastamme jäljellä olevasta markasta lähtee kohta pois 99%.

Yhtä paljon ymmärrystäni ympäröivästä maailmasta muutti tutustuminen Neil Howen kirjoitukseen sukupolvien teoriasta. Olen vuodesta 2012 alkaen ennustanut talouden romahdusta, mutta ollut väärässä. Ennustukseni ei ole ollut väärässä, koska jokainen on voinut havaita romahdukseen johtavan velkaantumisen. Olen ollut väärässä ajoituksen suhteen, mutta Howen teoria paljasti syyn.

Howen teorian keskiössä on termi Saeculum, joka tarkoittaa pitkää ikää latinaksi. Saeculum jakautuu neljään noin 18-25 vuoden jaksoon. Kaikki pitkään elävät näkevät nuo neljä vaihetta. Sukupolvista tulee erilaisia sen perusteella, missä vaiheessa elämäänsä kukin ikäluokka vaiheet kokee.

Omat isovanhempani olivat Howen termeissä "Hiljainen ikäluokka", omat vanhempani "Suuret ikäluokat", itse kuulun "13. sukupolveen" ja meidän jälkeemme ovat tulleet "Millenniaalit" ja "Alfa ikäluokka". Isovanhempani kokivat nuorina sodan ja aikuistuttuaan aloittivat jälleenrakennuksen. He hakivat maailmasta turvaa ja yhteisöllisyyttä. Heidän lapsensa kasvoivat niin turvallisessa ympäristössä, että heistä tuli wokettajia (Howe todella käyttää termiä Awakening). Oma ikäluokkani (Generation X eli 13. Yhdysvalloissa syntynyt sukupolvi) kasvoi avainkaulalapsena. Puhuttiin rajattomasta kasvatuksesta ja seksi oli vapaata. Lottia ja veteraaneja paheksuvat vanhempamme tuntuivat ilkeiltä, koska rakastimme isovanhempiamme ja tunsimme sympatiaa heitä kohtaan.

Kun kasvoimme aikuisiksi, pääsimme todistamaan woketuksen rapauttavan vaikutuksen (Howe käyttää termiä Unravelling) talouteen. Olemme ensimmäinen ikäluokka, joka ei vaurastunut vanhempiaan varakkaammiksi. Rapautumista kesti aina vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen Howe kuvaa aikakautta sanoilla "Kriisi, sota ja kansainvaellukset". Itselleni kunniaksi, että tunnistin tuon käänteen, mutta en käsittänyt miten hitaita muutokset ovat. Nyt olemme eläneet kriisissä 14 vuotta, ja jäljellä on vielä 4-10 vuotta. Milleniaalien lapset vastaavat siis em. "Hiljaista ikäluokkaa eli omia isovanhempiani. Heistä tulee ahkeria, yhteisöllisiä ja tarjoavat suojaa ja turvaa lapsilleen.

Tämän ymmärtäminen antoi minulle henkilökohtaisesti vahvan luoton elämään ja ymmärryksen siitä, että elämässä tapahtuu asioita, joihin emme voi vaikuttaa millään tavalla. Ymmärrän ettei ole ikäluokkani yksittäisten ihmisten vastuulla kantaa huonoa omaatuntoa, että meidän jälkeiset ikäluokat ovat nähneet vain vaikeita taloudellisia aikoja, kriisejä ja sotaa. Sille minä yksityisenä ihmisenä en voi yhtään mitään. Mutta lohtua tuo, että 30-luvulla elämme taas hyviä aikoja.

Kolmas erittäin tärkeä kokemus oli perehtyä kansainväliseen politiikkaan (International Relations). Koko aikuisuuteni olen pitänyt aihepiiriä tylsänä. John Mearsheimerin inspiroimana kuitenkin ymmärsin, että oppi jakaantuu neljään tai viiteen suuntaukseen. Lännessä poliitikkojen suosima suuntaus on liberaali demokratia. Siinä kuvitellaan, että liberaalit demokratiat eivät sodi toisiaan vastaan, joten se on kaikille maille ihanteellinen tavoite.

Toinen suuntaus on realismi, jonka mukaan valtiot ovat jatkuvasti valmiita hyökkäämään toistensa kimppuun, ryöstämään ne ja tappamaan johtajat. USA omalla käytöksellään Ukrainassa osoitti tämän ajattelutavan olevan realistinen, jolla nimellä suuntausta kutsutaankin. Muut suuntaukset ovat Marxismi ja Feminismi. Virallisestihan Suomen ulkopolitiikka on feminististä, mutta koska olemme osa EU:n liittovaltiota, ministerimme eivät juurikaan pääse sitä toteuttamaan.

Kaikille täysjärkisille on selvää että Jutta Urpilaisen esimerkki paljastaa, että feministinen ulkopolitiikka ei ole se, joka maailmaan jää ydinsodan jälkeen kantavaksi suuntaukseksi.

Marksilainen ulkopolitiikka on pääosin kokenut haaksirikon, vaikka sitä edustavia johtajia aika ajoin pääseekin valtaan - erityisesti Etelä-Amerikassa. Sen on kuitenkin pääosin korvannut Vihreä ideologia, jota ajavat Klaus Schwab, WEF, YK ja EU. Yhdysvalloissa Clinton-Obaman päättyy Bidenin myötä pitkä liberalismin aikakausi, ja trumpilainen realismi kokee ainakin jonkinlaisen uudelleen paluun. Amerikka tuskin jatkossa haluaa sysätä päätösvaltaa YK:lle, jossa se on suututtanut Venäjän, Kiinan ja muut BRICS-maat.

Neljäs sykähdyttävä asia oli perehtyä John Mearsheimerin väitteeseen, miksi poliitikot valehtelevat. Hän toteaa, että valehtelu onnistuu vain, jos kuulija luottaa puhujaan. Koska valtioiden johtajat jäävät valheista kiinni, he eivät voi valehdella toisilleen. Mitä järkeä on valehdella kun toinen osapuoli ei kuitenkaan usko mitään kauniita vakuutteluja?

Sen sijaan, poliitikot voivat valehdella omalle kansalleen, jos nämä luottavat johtajiinsa. Tässä liberaali demokratia on lyömätön - koska kansa pääsee äänestämään, se uskoo ettei johtajat voi valehdella. Muutenhan heidät vaihdettaisiin pois seuraavissa vaaleissa! Salaliittoteoreetikot ja putinin trollit epäilevät länsimaiden johtajien vilpittömyyttä, avoimuutta ja rehellisyyttä. Kaikki haluavat kehitysmaista tulla länteen, koska he kaipaavat demokratiaa. Muiden motiivien epäily on rasismia.

Kynä ei ole miekkaa mahtavampi

Vuonna 1999 internetiin ilmestyi palvelu nimeltä Blogger, joka tarjoaa mahdollisuuden kirjoitella omia ajatuksiaan julkisuuteen. Sananvapauden kannalta palvelu oli käänteentekevä. Vihdoin periaatteessa kuka vaan saa sanottua ajatuksensa ilman median ylläpitämää poliittisen korrektiuden sordiinoa totuuden torvensa edessä. Suomen virkamiehille palvelu oli luonnollisesti aivan liian avarakatseinen, joten sensuurin kynnet iskivät kiinni bloggareihin ja ihmisiä ajettiin pahoihin vaikeuksiin.

Vielä 20 vuotta sitten tuntui hyvin etäiseltä, että menettää työpaikkansa, vapautensa ja tärkeimmät ihmissuhteensa vain omia ajatuksiaan kertomalla. Sittemmin hallitus on estänyt mielenosoitusten järjestämisen ja liikkumisen Uudeltamaalta pois täysin järjettömillä koronarajoituksillaan. Televisiossa saa imaami sanoa, että islam määrää homoseksistä kuolemantuomion mutta kansanedustaja joutuu Raamatun siteeraamisesta leivättömän pöydän ääreen.

Ennen internetin aikakautta medialla oli valta, mistä kansa pystyy keskustelemaan. Osa toimittajista kantoi valtansa mukana tulleen vastuun, suurempi osa ei. Toimittajat pyörivät poliittisten johtajien kanssa samoissa piireissä, minkä seurauksena kusi ja valta nousevat helposti samoihin päihin. Poliitikkoja liehittelevät julkkikset - kuten Sanna Marinin bileiltojen ryyppyjengi - ovat vain hyödyllisiä idiootteja, joilta kysytään mielipiteitä poliittisiin asioihin vaikkei heillä ole mitään käsitystä niistä.

Poliittinen johto käyttää mediateollisuutta hyväkseen edistääkseen omaa maailmankuvaansa. Mustat mannerheimit ja Disneyn Lumikit ovat osa vallankäyttöä samalla tavalla kuin jokavuotinen Tuntematon sotilaamme tai omina aikoinaan Top Gun ja Panssarilaiva Potemkin. Länsimaissa maailmankuva on liberaali hegemonia (Youtubessa luennoi John Mearsheimer). Taiteilijat, urheilijat ja jopa yritysjohtajat kiiruhtavat irtisanoutumaan Putinista ja Venäjästä naurettavin tavoin.

Vai mitä sanotte niistä vaatimuksista, että suomalaiset yritykset eivät saa toimia Venäjällä, kun samaan aikaan puoli Eurooppaa lämmittää talojaan venäläisillä raaka-aineilla?

Lapsuudessani suurin uhkakuva oli kommunismi eri muodoissaan. Vuoden 2021 kunnallisvaalit olivat sikäli merkittävä virstanpylväs, että ensimmäistä kertaan kunnanvaltuustoissa ei istu yhtään kommunistisen puolueen edustsjaa. Tietenkään kommunistit eivät ole minnekään hävinneet - he asettuivat eri puolueiden listoille, kuten Anna Kontulan esimerkki paljastaa. Jopa Kokoomus meni vallanhimossaan niin pitkälle, että he pitivät Suomea syyllisenä Talvisotaan.

Kansan Uutisissa kerrotaan vasemmiston meemeistä. 

Ojennettu nyrkki on ikivanha erilaisten sosialismin nimiin vannovien yhdistysten ja järjestöjen tunnus oikeutetusta voimankäytöstä. Tuntuu aivan järjettömältä että joku näkee sosialismissa mitään hyvää. Liikkeen perusidea kun on oikeuttaa varastaminen. Mitä sinulla ei ole, sen sinä saat kun varkaus nimetään verottamiseksi ja äänestät poliitikon säätämään sellaisen lain.

Katsoin viikonloppuna kaksi elokuvaa (A hidden life ja American traitor) ja aloitin lukemaan yhtä kirjaa (Niina Hakalahden Aavasaksa). Olen toisinaan aika tarkka omasta ajankäytöstäni, joten rakastan Bloggeria ja bloggaajia, jotka jakavat kokemuksiaan. Erityisesti elokuvien ja kirjojen osalta etsin aina käsiini arvostelun, koska en totisesti haaskaa aikaani huonoon elokuvaan tai kirjaan.

Blogit tavallaan myös tuhosivat perinteiden median ja huonojen toimittajien elannon. Blogeista löytyy kapean alan erikoisosaajia ihna mille tahansa elämän osa-alueelle. Yksikään toimittaja ei voi hallita sellaista nippelitietoutta, mitä blogeista löytyy. Siksi mediassa esitetään yleensä uutiset poliittisten päätöstekijöiden kannalta positiivisessa valossa. Meidät kasvatetaan jo tarhassa vastaanottamaan liberaalin hegemonian mukainen ideologia.

Kaltaiseni ihmiset, jotka uhraavat asioiden penkomiseen ja taustojen selvittämiseen valtavasti aikaansa, eivät pysty enää seuraamaan valtamedian uutisointia. Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää, että lännen poliittisella koneistolla ei ole sen arvokkaammat päämäärät kuin Kiinalla, Pohjois-Korealla, Iranilla tai Venäjällä. Meille valehdellaan tietoisesti, jos se edistää liberaalia hegemoniaa, ja valheen paljastamisesta seuraa leimaaminen denialistiksi ja trolliksi.

Pari vuotta sitten oli julkiset hirttäjäiset, jos arvosteli poliittisen eliitin koronatoimia. Nyt pari vuotta myöhemmin jokainen näkee että päätökset olivat virheellisiä ja osin myös laittomia. Kuitenkin sama toimittajien ja poliitikkojen eliitti on edelleen vallassa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aiheuttaen puheita jopa ydinaseuhasta. Osa edelleen suurta näkyvyyttä ja arvostusta saavista poliitikoista oli 50 vuotta sitten kumartelemassa Kremlin suuntaan. Nyt he sitovat suomalaiset ulkomaiden velkojen maksajiksi kuin maaorjat aikoinaan.

Olo on kuin olisi parissa vuodessa nähnyt kaiken. Ensin oli Syyriassa kuivuus ja sitä seurasi kansainvaellus, sitten tuli tappava tauti (korona), nyt on menossa sota ja seuraavaksi kai sitten tulee nälänhätä. Kaikki raamatulliset vitsaukset ajettiin kuin pikakelauksella silmiemme edessä.

20 vuotta sitten kuvittelin, että bloggaamisella on joku vaikutus. Siis muukin kuin omien ajatusten selkeyttäminen näppikselle. Mikä tuokin mieleeni, että kynä tarkoitti vanhassa suomen kielessä linnun sulkaa (kana kynittävänä), ja sitä kautta tuli siis sulkakynä (sulkasulka).

Kynä ei ole miekkaa mahtavampi eikä tieto voita voimaa.

Ajatollahin ajatuksia

Kuffirien saatua pakanamenonsa pidettyä, on aika taas palata normaaliin päiväjärjestykseen ja muistuttaa Brysselin hallintoalamaisia, millä tavalla kuri ja järjestys maassa säilyy. Sitä varten nostan kansalaisten tietoisuuteen Armas J. Pullan suomentaman mestariteoksen "Ajatollahin ajatuksia", jonka halal-kustantamo Arvi A. Karisto Oy vuonna 1980 painoi. Jolloin Suomessa oli, hullunkurista kyllä, nykyistä parempi sananvapaus.



Tutkimuksen mukaan 47% suomalaisista uskoo enkeleihin, ja johtavassa asemassa olevista jopa 60% (Hesarin uutinen vuodelta 2014). Islamissa enkeli on dzinni, josta siis englannin kielen Genius tulee - lampunhenki, jos muistatte Tuhannen ja yhden yön saduista. Turha siis väittää, että islam olisi taikauskoa ja höpöpuheita. Lakiuskonto tulee ottaa kirjaimellisesti, koska muutenhan se ei ole lakiuskonto. Siinäpä hiukan pureskeltavaa Vihreille (JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström: Islam muistuttaa hyvin paljon hyvinvointivaltiota).



Länsimainen islamin ihailu on niin perverssiä, että on mahdotonta kuvitella mitään järjettömämpää. Ihminen, joka rinnastaa islamin kristinuskoon tai juutalaisuuteen tarvitsee ammattiapua. Koraanista yli puolet sisältää ohjeet, kuinka vääräuskoisia tulee verottaa, nöyryyttää tai tappaa ja toinen puoli onkin opastusta sukupuolivietin tyydyttämiseen tyylii "kohtele vaimoasti hyvin, sillä hän on sinun sukupuolisten halujesi tyydyttäjä".



Suomeen muuttanut iranilainen sosialisti Alan Salehzadeh on joulupyhinä kirjoitellut kummallisia horinoita (Sharia-laki ei ole kokonaan paha), joiden mukaan islam kuuluu Suomeen eikä sharia-laki ole kaikilta osiltaan huonosti yhteensopiva länsimaisen oikeuskäytännön kanssa. Salehzadeh on esimerkki "maltillisesta muslimista", joka kieltäytyy vuoropuhelusta, ja ainakin blogistinne kommentteja hän ei julkaise lainkaan. Vaikka hän lieneekin lukenut Koraaninsa, muistutan häntä, kuka Koraanin mukaan kelpaa sharia-lakia tuomitsemaan (ote em. kirjasta):

Koraanin mukaan kuka tahansa tuomari, joka on mieskuntoinen, oikeauskoinen, koraanin lait tunteva, oikeamielinen, hyvämuistinen eikä ole äpärä tai nainen, pystyy tuomitsemaan minkä tapauksen tahansa.

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun joku puolustaa shariaa. Se on täysin mielivaltainen laki, josta ajatollah Khomeini toteaa varsin suorasukaisen osuvasti:

"Että maalliseen oikeuteen viety asia saataisiin Euroopassa lopulliseen päätökseen, siihen kuluu usein vuosia ja vuosia. Sen sijaan islamilaiselle tuomioistuimelle riittää pari, kolme päivää tuomion julistamiseen. Ja kuitenkin sanotaan, että koraanin lainpykälät ovat säälimättömiä, arabien kovuuden inspiroimia!"

Näillä eväillä kohti vuotta 2019.

Vihreät: "Olimme väärässä 80-luvulla"

1980-luvun alussa Vihreän liikkeen aktiivit päättivät lähteä politiikkaan. Vihreä lanka kuvaa puolueen muutoksen hienosti:

Alkuvihreät oli varsin erilainen kuin nykyinen Eurooppa-myönteinen kaupunkipuolue.

Vihreät vastusti hanakasti EU:ta vielä 1980-luvun lopulla. Pelkona oli, että ympäristönsuojelu heikkenee EU:n myötä. Lisäksi EU:n nähtiin edustavan globaalia kilpailukykyä painottavaa kasvupolitiikkaa, jota vihreät vastustivat.

Yksi vihreiden vaihtoehtoliikkeen juurista, Helsinki-liike ja sen myöhempi versio Vaihtoehtoinen Helsinki, torjuivat pääkaupungin kasvua. Liike vastusti muun muassa sataman kasvattamista, tiiviimpää rakentamista ja ihmisten pakkautumista Helsinkiin.

Helsinki-liikkeessä vaikutti moni vihreän liikkeen keskushahmoista, kuten Soininvaara ja Komsi.

Vihreät on tehnyt niin massiivisen takinkäännön, että jopa Soinin hillotolppa näyttää kuivalta kuin Exelin sauva. Kokoomuksen henkinen U-käännös oikeistopuolueesta virkanaisten sosiaalidemokraateiksi tapahtui myös 30 vuodessa, joka näyttää yleensäkin olevan poliittisen kulttuurin elinikä - yksi sukupolvi kerrallaan pitää valtaa.

Vihreiden tapauksessa toki tekee mieli kysyä, että miten uskottavia mitkään heidän nykyisistä vaatimuksistaan ovat, jos he olivat väärässä jo 80-luvulla?

Erityismaininta täytyy antaa Olli Tammilehdolle, joka kuului Vihreiden ydinporukkaan liikkeen alkuaikoina. Nykyisin hän pitää blogia, josta seuraava lainaus:

Luultavasti useimmat suomalaiset ajattelevat tietävänsä, mitä tapahtui New Yorkissa 11.9.2001: terroristien kaappaamat matkustajakoneet törmäsivät kahteen World Trade Centerin pilvenpiirtäjään, jotka sortuivat törmäyksen ja seuranneiden tulipalojen seurauksena. Käsitys on kuitenkin ainakin joissain suhteissa kiistatta puutteellinen ja saattaa olla, että se on kokonaan virheellinen.

Jos vastaavanlainen kuunatsi olisi ollut mukana jonkun poliittisen liikkeen alkuaikoina, liikettä edelleen kutsuttaisiin kuunatsilaiseksi tai laitakuunatsilaiseksi. Mutta ei Vihreitä.

Sanna Ukkola ja Markus Drake - feministit

Ylen toimittaja Sanna Ukkola on kirjoittanut kolumnin "Miksi vahvaa naista vihataan?". Ukkolan kirjoitus edustaa kolmannen aallon feminismiä, jonka mielestä feminismin arvostelu on naisvihaa. Naisiin kohdistuva arvostelu johtuu feministin mielestä sukupuolesta - ei tyhmästä ideologiasta. Tämän todistaakseen Ukkola syyllistyy typeriin argumenttivirheisiin väittäessään Ulla Appelsinin tai Susanna Kosken kritiikin johtuneen heidän mielipiteistään, joita naiset eivät saa esittää, koska naisen pitää suomalaisen miehen mielestä olla kiltti ja huomaamaton. Sukupuolen sijaan kritiikki, jonka Appelsin ja Koski kohtaavat, perustuu heidän Suomen oloissa oikeistolaiseen maailmankuvaan.

Ukkola kirjoittaa, että nainen ei saa luoda uraa herättämättä vihaa miehissä ja alemman sosiaaliluokan naisissa. Uranaisethan eivät tunnetusti ole perhekeskeisiä, ja heidän lapsimääränsä jää vähemmän koulutettuja matalammaksi - miehillä asia on toisinpäin. Ura käsitteenä ei kata äitiyttä, jossa menestyminen vaatii parempia älyllisiä ja sosiaalisia taitoja kuin palkkatyössä eteneminen. Jokainen työelämässä ollut tietää, että pomoa on helpompi miellyttää kuin lastaan.

Työuralla eteneminen ei vaadi minkäänlaista moraalista selkärankaa, ei keskimääräistä korkeampaa älykkyysosamäärää eikä varsinkaan perhettä. Perhe on uran kannalta taakka kun taas samanmielisten sinkkunaisten samppanjarinki suoranainen ponnahduslauta. Traaginen esimerkki on Facebook, jossa kauniisti meikatut (keitä varten he muuten meikkaavat?) uranaiset istuvat iltaa hellemekoissaan terassilla, mutta jossa poliittisia mielipiteitä ei sallita. Miehen todennäköisyys joutua poistetuksi Facebookista on suurempi kuin naisen, koska miehet ovat kiinnostuneempia poliittisista asioista kuin naiset. Facebookin poliittinen vaino kohdistuukin pääasiassa miehiin. Julkisesti feminismiin sitoutuneen Facebookin toimet kohdistuvat pääosin miehiin, jotka arvostelevat bimboja naisia näiden älyvapaista kommenteista. Vuoden 2018 mätäkuun typerin kommentti tulee Ukkolalta ja liittyy Vihreiden Iris Flinkkilään:

Ehkä naisten pitäisi suhtautua sovinistiseen vihapostiin kuten seksipositiivisuuden sanansaattaja Iris Flinkkilä omilla FB-sivuillaan julkisessa päivityksessään kuvaa: “Staying fabulous, ärsyttävän kauniina, viisaana, upeena ja päräyttävän kuumana, enkä ole muuten menossa yhtään minnekään. Meitä ei hiljennetä. Me huudetaan kovempaa. Ollaan entistä viisaampia, loogisempia ja oikeudentuntoisempia.” Word!

On tyystin makuasia, pitääkö Flinkkilää kauniina, viisaana tai kuumana vai yläasteen suttanaamaiselta kiertopalkinnolta, jonka suusta ei tule ulos viisauksia vaan v-sanoilla ryyditettyä kirkumista. Konservatiiville naiselle - jollaisia enemmistö tuntemistani naisista on - Flinkkilä edustaa itsetuhoisuutta; roolimallia jollaiseksi he eivät omia tyttäriään halua kasvattaa. Sutjakkaalle häntäheikille Flinkkilä on toki mukava avopari, mutta kuka toivoo tyttärelleen puolisokseen Touko Aaltoa?

Sanna Ukkola ei tunnu ymmärtävän, että feminismi on vasemmistolainen ideologia, ja naiset, jotka kannattavat feminismiä, ovat konservatiiveille poliittisia vastustajia. Konservatiiveissa on enemmän miehiä kuin naisia, koska konservatiivinen yhteiskunta on miehille myönteinen. Homoseksuaalien Pride-karnevaalit, Tiina Rosenbergin ja Akuliina Saarikosken kaltaiset miesvihamieliset lesbohahmot tai Saara Särmän ja Rosa Meriläisen lapselliset vitun virkkaukset ja vittu-haisee-hyvälle -rintanapit ovat edistyksellisenä itseään pitäville naisille keinoja karkottaa konservatiivit kauemmaksi. Miehet eivät ole tunteettomia: he ovat vaan tottuneempia peittämään tunteet julkisesti. Tai kuten Antti Rokka totesi:

Perkele, mie oon saant tarpeeksein! Pohja se on miunkii säkis.

Tämä ei ole miesten naisiin kohdistamaa vihaa vaan jatkuvalla rääkymisellä ärsytetyn miehen vastareaktio. Toki on naisia vihaavia miehiä, mutta niin on myös miehiä vihaavia naisia. Länsimaissa heitä pidetään henkisesti vähintään epävakaina, muissa kulttuureissa he nousevat merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan julistamaan perjantai-saarnojaan.

Olen itse saanut yhden Suomen vaikutusvaltaisimman feministin fantasioimaan kuolemastani. Markus Drake edustaa radikaalifeminismiä, joka on miesvihamielinen sosialistinen ideologia. Se ei edes yritä edustaa tasa-arvoa, joka on sosiaalidemokratian kulmakivi, vaan väkivaltaan perustuvaa tyranniaa. Jokainen toisen ja kolmannen polven feministi on määritelmällisesti miesvihaaja, mitä Sanna Ukkola ei tajua. Mitä ei tajua, siitä ei voi puhua.

Kolmas jihad

Sain vihdoin luettua loppuun Hege Storhaugin mainion kirjan Islam yhdestoista vitsaus. Samalla kun käynnistin tietokonettani, katselin näyttöni taustakuv. Ajalta kun olin aktiivinen Twitterissä, sain paljon blokkaajia. Omana lukunaan ovat toki Petteri Orpo, Ville Niinistö, Touko Aalto ja Paavo Arhinmäki mutta merkittäviä signaaleja nykyajasta edustavat myös Helsingin poliisilaitoksen korkea esimies Jussi Huhtela sekä Saara Jantunen ja lukuisa joukko valtamedian toimittajia.

Syy, miksi nostin heidät esiin ei suinkaan ole viha tai suuttumus saamistani suluista. Päin vastoin, kun heidän twiittinsä eiväät enää tulleet Kumitontun viestivirtaan, ketutus ja ärsytys laski. Jonkin asteinen turhautuminen kuitenkin eteni, koska he ovat sitä porukkaa, joka vaikuttaa keskeisellä tavalla Suomen ja Euroopan tulevaisuuteen. Jos he vaikenevat vaikka norsu täyttää lähes koko huoneen, se on merkki tyhmyydestä ja pelkuruudesta. Sellaisten ihmisten ajatuksista en ole kiinnostunut muuta kuin kuriositeettina näkemään, millaisia pelkurit ovat.

Storhaugin kirjaa käsittelin jo edellisessä bloggauksessani luettuani kirjasta noin puolet. Jälkimmäisen puolen parasta antia oli viittaus dokumenttiin nimeltä The Third Jihad.

En ole sitä vielä itse katsonut, mutta Storhaug mainitsee, että se on yksi parhaista islamia käsittelevistä elokuvista, jonka näkeminen järkytti häntä siinä määrin, että "olisi ollut parempi jättää se katsomatta".

Storhaugin kirja on saanut poikkeuksellisen vähän näkyvyyttä valtamedioissa, ja se on myös hänen suurin moitteensa länsimaisille ihmisille - katsomme pois päin, vaikka ongelma ei tietenkään sillä poistu. Hän luettelee kirjan jälkimmäisessä osassa erittäin murheellisia tutkimustuloksia: noin puolet Euroopassa asuvista muslimeista on fundamentalisteja - siis käytännössä jihadisteja, salafisteja tai Muslimiveljeskunnan kannattajia.

Euroopan 20 miljoonasta muslimista noin kaksi miljoonaa kannattaa väkivaltaa islamin levittämiseksi ja melkein puolet hyväksyy väkivallan käytön, jos islamia "loukataan". Nuo ovat paljon suurempia määriä, mitä kansalaisille uskotellaan. Radikaali islam ja radikalisoituneet muslimit eivät ole pieni joukko, vaan edustavat islamin valtavirtaa. Storhaugin tutkimusten mukaan käytännössä kaikki muslimit, jotka käyvät säännöllisesti moskeijoissa Euroopassa, ovat radikalisoituneet.

Storhaug kertoo, että hän odottaa islamisaation lyövän väkivaltaisesti itsensä kaikkien eurooppalaisten arkipäivään vuotee 2025 mennessä. Mahdollisesti varhaisemmin, jos 2015 kaltainen ulkorajojen vuotaminen toistuu. Euroopan islamisaation voi estää ainoastaan sulkemalla rajat ja valmistautumalla henkisesti palauttamaan puolet täällä jo nyt olevista muslimeista takaisin. Tähän poliitikkomme eivät kykene, kun jo pelkkä Twitter-keskustelu on mahdotonta.

Storhaug kertoo, kuinka eurooppalaisille lapsille opetetaan koulussa häpeä omasta menneisyydestään: ristiretket, inkvisitio, orjuus, holokausti jne. Helleeniseen filosofiaan kuuluu, että olemme ottaneet niistä opiksemme. Olemme luoneet suhteellisen rauhallisen kansallisvaltioista koostuvan mantereen. Muslimeille kansallisvaltio on vieras ajatus, koska ensin tulee oma heimo ja klaani. On turha työskennellä muiden hyväksi, joten tulemme väistämättä näkemään massiivista ghettoutumista ja vastakkain asettelua muslimien ja kristittyjen (ateistien) välillä jo lähivuosikymmeninä. Kun muslimi kohtaa ongelman, se on aina ei-muslimin syy. Koraani opettaa tuhansilla tavoilla, kuinka vääräuskoisia tulee ahdistella, kurittaa ja tappaa. Islam ei ole rauhan uskonto - se on sodanjulistus.

Islam - XI vitsaus

Suomeksi julkaistu Hege Storhaugin kirja "Islam yhdestoista vitsaus" on hyvä kirja. Se kannattaa lukea, jos haluaa tietää, miten islamin ideologia muodostuu (Mekka- ja Medina-Koraanit sekä sunna eli sira ja hadithit), mitä ideologia sisältää (pääasiassa oppeja vääräuskoisten kurittamiseen), miksi ideologiaa tulkitaan väärin länsimaissa (Mekka-Koraanin kirjoitukset korvataan Medina-Koraanin kirjoituksilla abrogaatiosäännöllä) ja mitkä islamin pääsuuntaukset (salafismi, jihadismi ja Muslimiveljeskunta) taistelevat vääräuskoisten (kafiirit) ryöstösaaliista.

Storhaug käsittelee islamin kirjallista perustaa tieteellisin perusteluin, jotka kristinuskon osalta ovat olleet arkipäivää kautta tiedehistorian. Koraani muodostaa ideologian kirjallisesta materiaalista vain 14%. Sunna eli sira (Muhammedin elämäkerrat) ja hadithit (Muhammedin opetukset) muodostavat loput 86%. Trilogia on siis pääosin Muhammedin elämää paljastaen Muhammedin valtavan painoarvon. Kun Koraani kuvaa Muhammedia huikeat 91 kertaa täydelliseksi muslimiksi, selittyy miksi juuri Muhammediin kohdistuva kritiikki ja satiiri on muslimeille vaikeampaa sietää kuin itse islamin ideologiaan kohdistuva.

Koraanin jaksot on järjestetty pituuden mukaan, ja niiden ajallinen jaksotus löytyy sunnasta. Koraani on sekavaa ajatuksenvirtaa juutalaisten, jotka johtivat Medinaa, pyhistä kirjoituksista. Varhaisempi Mekka-Koraani muodostaa 64% ja myöhempi Medina-Koraani 36% Koraanista. Yli 60% Koraanista käsittelee kaafirien kohtelua, sirasta 80% ja haditheista "vain" 37% - kaikkiaan siis 51% käsittelee vääräuskoisia. Islamin uskonnollisen opin (ihmisen johdatusta paratiisiin) osuus on siis pienempi kuin poliittisen opin (joka käsittelee kaafireja) todistaen, että islam on valtaosin poliittinen ideologia.

Medinan aikana Muhammed sai noin 150 seuraajaa, kun taas Medinan aikana, jolloin Muhammed johti miekkalähetystä, seuraajia tuli 100.000. Ilman poliittista oppia, johon sisältyy kuolemanrangaistus islamin hylkäämisestä (apostasia), islam olisi kuollut Muhammedin jälkeen. Islam ei ole "rauhan uskonto", koska Mekka-Koraani ei kuulu islamin ytimeen.

Mekka-Koraanista ei löydy mainintaa jihadista. Medina-Koraanista 24%, haditheista 21% ja sirasta 67% on omistettu jihadille - kaikkiaan siis 31%. Niin sanottu "suurempi jihad" eli hengellinen kilvoittelu (rukoukset, almut jne) muodostaa 2% haditheista, ja "pienempi jihad" (islamin levittäminen asein) 98%. Sirasta 23% käsittelee sanallista lähetystyötä ja loppuosa aseellista lähetystyötä. Sirassa ei mainita kertaakaan ns. "suurempaa jihadia".

Sorbonnen yliopiston islamin- ja kielentutkijan Tina Magaardin vuosia kestäneiden tutkimusten mukaan

Islamin tekstit poikkeavat selkeästi muiden uskontojen teksteistä, koska ne kiihottavat niin suuresti väkivaltaan ja aggressioon toisin uskovia kohtaan. Islamin teksteissä on myös selkeitä kehotuksia terroriin. Islamin tutkimuksessa tämä on pitkään ollut tabu, mutta se on tosiasia, joka pitää ottaa huomioon.

Maailmalla ja Suomessa feministit ovat tänä vuonna käyttäneet paljon aikaansa #MeToo -kampanjaan, jossa paljastetaan seksuaaliseen häirintään syyllistyneitä miehiä. Myös koulu- ja työpaikkakiusaaminen on avoimesti esillä. Siinä missä koulukiusaamiseen puututaan, muslimien harjoittamasta härinnästä ei voi edes puhua leimaantumatta itse "häiriköksi".

Itselleni uusi asia oli Storhaugin poliittisen islamin pääsuuntausten analyyttinen kuvaus. Jihadismi on vain salafismin ja Muslimiveljeskunnan kilpailija, vaikka juuri jihad on länsimaissa polttopisteessä, kun puhutaan poliittisesta islamista. jihadismi eroaa salafismista ja Muslimiveljeskunnasta ainoastaan menettelytavoillaan samoin kuin bolsevikit mensevikeistä - ensin mainittujen käyttäessä avointa väkivaltaa lopullisen päämäärän (vääräuskoisten eliminoiminen) saavuttamiseksi.

Hän kertoo lukuisia esimerkkejä, joissa moskeijat toimivat nimenomaan poliittisen islamin äänitorvina. Suureen jihadiin keskittyvät muslimit eivät Euroopassa käy moskeijoissa. Moskeijassa käyvät muslimit täysin avoimesti halveksuvat väitteitä, että he olisivat ääri-islamisteja tai radikaaleja. Kuitenkin samat kävijät tunnustavat sharialain kuolemantuomioineen ja naisten kaltoinkohteluineen. Salafistit osoittavat ideologiansa pukeutumisellaan ja se on nopeiten kasvava suuntaus Euroopassa. He eivät peittele sanomaansa, mutta sanoman avaaminen vaatii ymmärrystä islamista.

Muslimiveljeskunnan edustajat kannattavat islamille ominaista kaksinaismoralismia, jossa valehtelu vääräuskoisille on jopa suotavaa tavoitteen saavuttamiseksi. He puhuvat pluralismista, reformista, demokratiasta, oikeuksista, kritiikistä ja dialogista ulospäin. Omilleen he julistavat vihaa juutalaisille, kristityille, homoille ja ateisteille. Toiveena on, että läntiset yhteiskunnat romahtavat, ja niiden raunioille perustetaan kalifaatti (umma). Se on hyvin kärsivällinen ja saa sosialisteilta laajaa ymmärrystä. Muslimiveljeskunta liittolaisineen (Hamas) saa suomalaiseltakin vasemmistolta tukea, vaikka tarvittaessa ne aktivoituvat väkivaltaiseksi, kuten vuoden 2006 Muhammed pilapiirrosten aikana.

Looginen väite on, että mitä suurempi huomio jollekin aihealueelle annetaan, sen keskeisimpi osa sillä ideologiassa on. Koska 64% Koraanista käsittelee vääräuskoisten kohtelua, sen täytyy olla islamin keskeinen opinkappale. Naisten asema miehen seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjänä on myös korostunut. Kun Muhammed sai näyn, että hän saa naida adoptiopoikansa kauniin vaimon Zainabin, lempivaimo Aishan kuuluisa ja vitsikäs huomio

Sinun Allahisi on tosi nopea täyttämään toiveesi!

kuvastaa tahattomasti sitä, että Muhammedin omat tarpeet antavat Koraanille merkityksen. USA:n entinen presidentti onkin todennut, että Muhammed on säätänyt islamin mm. sukupuolisen tyydytyksen saamiseksi.

Suomessa on tähän asti tultu jälkijunassa islamilaisen kalifaatin portille. Tämän bloggauksen tarkoitus on tuoda niille ihmisille (enemmistölle) kalpea aavistus siitä, mitä Storhaugin kirjassa kerrotaan. On sietämätöntä, että islamia ei saa arvostella samoin perustein kuin muita ideologioita. Sillä jos islam on "rauhan uskonto" sillä perusteella, että valtaosa maailman muslimeista ei ole jihadisteja, salafisteja tai muslimiveljeskunnan kannattajia, samalla perusteella myös kommunismi ja natsi-ideologia ovat rauhan aatteita.

Vastuu ja velvollisuus - case asepalvelus

Suomea ei oikein voi pitää kansalaisyhteiskuntana, jos sellaisen määre on hallinnon uskottavuus tai ehkä paremmin sanottuna oikeutus, legitimiteetti. Suomen perustuslakia mentiin muuttamaan niin, että vanhan lain määritelmä, jossa kansa pitää ylintä valtaa, poistettiin ja muutettiin muotoon, että Suomi on EU:n jäsen. Tietenkään kansalta ei kysytty, vaan päätöksen teki Puolue.

René Nybergin kirjassa Viimeinen juna Moskovaan kerrotaan (s. 155), kuinka Andrei Amalrikin lännessä vuonna 1969 julkaisema pamfletti "Säilyykö Neuvostoliitto vuoteen 1984?" kiersi kädestä käteen toisinajattelijoiden samizdatina. Pamfletin nimi on toki kopioitu Orwellilta, mutta Amalrikin terävä huomio ansaitsee nostaa esiin:

Neuvostoliitto on järjestelmä, joka palveli yhtä sukupolvea ja Stalinin ansiosta puoltatoista. Valta on Puolueella, ja se hallitsi Totuutta, kunnes sen totuus osoittautui valheeksi.

Enpä äkkiseltään keksi Suomen ja koko EU:n osalta parempaa kuvausta. EU oli Paavo Lipposen, Tarja Halosen ja Sauli Niinistön ikäluokan suuri curley-ilmiöön nojaava kusetus. Kun omat kansalaiset lopettivat uskomasta siihen, ikäluokka antoi miljoonien muslimien vyöryä mantereelle tuoden mukanaan väkivallan uhan, joka kohdistuu toisinajattelijoihin yleisesti ja naisiin erityisesti. Rahalla ikäluokka osti myös juhoromakkaniemet ja jyrkikataiset valheensa jatkajiksi, ja nyt kiitos Visegrad-maiden, mätäpaise alkaa puhjeta.

Yhtenä keskeisenä piirteenä tässä EU-kusetuksessa on Suomen kannalta ollut NATO. Uuden hovioikeuden päätöksen mukaan kuka tahansa suomalainen mies voi kieltäytyä asepalveluksesta vetoamalla - tadaa!!! - tasa-arvoon. Mihinkä muuhunkaan kuin tuohon jakobiinien käyttämään terrorin sloganiin.

Maailma ei ole tasa-arvoinen eikä se sellaiseksi koskaan tule. Jos Suomen varusmiesjärjestelmä halutaan romauttaa, se tapahtuu luonnollisesti helposti EU:n avulla. Miettikääpä, jos Stalinin johdolla Kansainliitto olisi todennut, että Suomen asevelvollisuusjärjestelmä on tasa-arvon vastaisena kiellettävä...

Vapaassa yhteiskunnassa ihmiset voivat tehdä toisiaan velvoittavia sopimuksia. Velvoitteet ovat luonteeltaan ohjaavia toisin kuin vastuut, jotka ovat luonteeltaan oikeudellisia. Velvoitteen rikkomisesta ei voi joutua vankilaan toisin kuin vastuun rikkomisesta. Velvoite voi olla asepalvelus, mutta (tässä tapauksessa) vastuun rikkominen on seurausta kutsunnoista kieltäytymisestä.

Urapoliitikot Liisa Hyssälä ja Jouni Backman ovat tehneet Sitralle raportin, jossa todetaan puolueiden vallankäytön johtaneen vakaviin ongelmiin niiden - no sanotaan suoraan - heikon asiaosaamisen takia. Puoleissa luonnollisesti pääpaino on kannattajien taloudellisen edun maksimointi, mihin demokraattinen järjestelmä sopii paremmin kuin edes diktatuuri. Mikään ei ole helpompaa kuin hankkia 50,1%:n enemmistö lehmänkaupoilla päättämään verotuksesta, jolla rahaa siirretään muiden taskuista omiin. Mitään yksityistä omaisuuden suojaa Suomessa ei ole. Jos olet toista mieltä, hanki pala maata ja jätä verot maksamatta.

Itse pidän asevelvollisuutta nykymuodossaan hyvänä. Se ylläpitää maanpuolustustahtoa, joka Venäjän naapurina on tärkeää. Se lisää kansallista omanarvontuntoa, mikä on myös tärkeää. Se on itsenäisyyden viimeinen linnake palkka-armeijoita vastaan kansan mahdollisesti joutuessa laittamaan maanpetokselliset hallitsijansa sivuun. En keksi asevelvollisuudesta huonoja puolia kuin sen, että nykyisillä taloudellisilla resursseilla se on nuorille miehille raskasta, mutta yleensä "kotirintamalta" tulee sen verran tukea, että taakka ei muodostu ylivoimaiseksi kenellekään.

Jos joku ei halua vastata velvollisuuksistaan ja osallistua maanpuolustukseen, hän voi korvata panoksensa muulla tavalla. Olkoon sitten vaikka osallistuminen tienvarsien siivouksiin, kunhan se ei ole vapaaehtoistyötä miehitysjoukkojen elättämiseksi vastaanottokeskuksissa.

Kerran vielä ja sitten lasku

Nykyisin ei enää jaksa telkkaria katsella, mutta silmiini osui tiistain A-Studion aihe: "Onko Nordstream 2 -kaasuputki pelkkää bisnestä?". Tyhmä kysymys, mutta tulipa tehtyä. Historian kirjansa lukeneet muistavat koulussa opetetun, että kun kuningas kohtasi ongelmia sisäpolitiikassa, hän käänsi kansan huomion ulkoisiin uhkiin. Euroopassa sisäpoliittisia ongelmia on keitetty kasaan monen kokin voimalla ja rakkaudella keittiöhommiin, minkä seurauksena olemme päässeet nauttimaan toimittajien ja tutkijoiden luomista uhkakuvista. Ilmaston lämpeneminen oli seurausta länsimaiden konsumeristisesta ja individualistisesta hedonismista. Venäjän ja Putinin uhka on luonteeltaan nationalistinen, rasistinen ja konservatiivinen ortodoksius.

Juho Romakkaniemi - kansankomissaari Jyrki Kataisen luotettu aseenkantaja - twiittailee toistuvasti Putinia ja Trumpia ivaavia kuvia.

Sotamies Saara Jantunen kaivaa kivien ja kolojen kätköistä putinin trolleja, jotka pitävät Kremlin hallintoa suomalaisille parempana kuin Brysselin komentoa. NATO on suomalaisten turva ja islamisaation myötä tuleva monikulttuurinen väestörakenne paras tae suvaitsevaisuuden ja rauhan kasvulle. Kaikki arvostelu mitätöidään rasismina tai sivistymättömyytenä.

Helsingin poliisin johtokeskuksen komentaja Jussi Huhtela twiittasi pitävänsä poliittisena esikuvanaan amerikkalaista kommunistia Michael Moorea. Romakkaniemi puolestaan kaivoi 70-luvun radikaalisosialistin Kalevi Sorsan omaksi ja Kokoomuksen tueksi puolustaessaan eurooppalaista fascismia. Mielenosoitus Aleppon pommituksia vastaan Helsingissä kumpuaa sekä rakkaudesta islamiin että inhosta Venäjään, eikä ihme että se saikin kaikki valveutuneet mielenosoittajat muodostamaan anarkia-A:n suurkirkon portaille Helsingissä. Kirkko antaa moiselle siunauksensa, mutta hakaristi olisi ollutkin suorastaan naurettava näky. Ideologisesti ei kummassakaan suurta eroa.

Yksi kummallisimmista asioista, joille en keksi mitään järjellistä selitystä, on nykyisen vasemmiston avoin rasistisuus. Jos Ku Klux Klan tai natsit asettivatkin mustat rodullisesti valkoisten alle, molempien aatteiden juuret kumpuavat sosialismista. Nykyiset sosialistit väittävät, että koska mustat eivät selviä valkoisen miehen patriarkaatissa, heitä tulee "positiivisesti diskriminoida". Kyse on kuitenkin samasta asiasta: mustat ovat alikehittyneitä heidän mielestään.

Toinen kummallisuus on nykysosialistien järjenvastainen halu kieltää kuolemanrangaistus, mutta samaan aikaan he suorastaan tyrkyttävät abortteja. On vaikea keksiä kahta asiaa, jotka ovat enemmän ristiriidassa keskenään. Ehkä samalle tasolle pääsee huoli ilmaston lämpenemisestä ja halusta avata Euroopan rajat kehitysmaista tulevalle siirtolaisuudelle. Mikä ajaa nykyistä poliittista ilmapiiriämme moiseen? Mihin on hävinnyt länsimaisen ihmiskäsityksen perustana ollut antiikin filosofinen ajattelutapa? Mihin on kadonnut kriittisyys ja järjen käyttö?

Mielestäni parhaan selityksen tarjoaa tämä artikkeli PJMedia -verkkolehdessä. Sen mukaan 25% nuorista amerikkalaisista pitää Stalinia hyvänä hallitsijana. 21% äänestäisi kommunisteja ja vain 42% pitää kapitalismia hyvänä yhteiskuntamallina. Mistä johtuu, että sosialistinen ideologia jyrää perinteisen länsimaisen filosofisen maailmankatsomuksen?

Olen sitä mieltä, että islam ei ole uskonto. Suomalainen uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen esittää, että uskonnolla on neljä piirrettä: Se otetaan vakavasti, sen jakaa ryhmä ihmisiä, sitä käytetään oman elämän hallintaan ja se tarjoaa käsityksen pelastuksesta tai vastaavan eksistentiaalisen selityksen maailman synnystä. Kuten huomataan, islam ei täytä viimeksi mainittua: Koraanin mukaan naiset eivät pelastu paratiisiin vaan he toimivat siellä seksiorjina. Naiset eivät myöskään voi käyttää islamia oman elämänsä hallintaan, koska sitä hallitsee mies.

Ideologialla on tämän The Imaginative Conservative -julkaisun mukaan kolme ominaisuutta: ne ovat poliittisia uskontoja, jotka ovat luonteeltaan horisontaalisia eivätkä vertikaalisia (eli määräävät ihmisten keskinäisistä suhteista eivätkä ihmisten jumalsuhteesta), ovat radikaaleja eivätkä varovaisuuden ja harkitsevaisuuden periaatetta noudattavia, kostavat kilpaileville ideologioille ja erityisen raa'asti oman ideologian väärintulkitsijoille. Kuten Neuvostoliittoa joskus kuvattiin, ensin bolsevikit tappoivat vihollisensa, sen jälkeen kävivät omiensa kimppuun. Islamin suhteen sama kehitys on jo nähty - verisimmät riidat käydään muslimien kesken ja vääräuskoiset saavat osansa vasta kun ideologia leviää heidän keskuuteensa.

Suomi on niin pieni ja syrjäinen kolkka, jonka johdossa on romakkaniemien ja huhtaloiden kaltaisia sosialisteja, että täältä mikään korjausliike ei lähde liikkeelle. Vasta kun Keski-Eurooppa ryhtyy - mikäli ryhtyy - torjumaan islamisaatiota ja Yhdysvallat omia sosialistejaan, voimme odottaa jotain muutosta suomalaiseen politiikkaan. Siihen asti olemme ajopuuna virrassa, joka johtaa kohti eurooppalaisen filosofian tuhoa. Nähtäväksemme jää, onko oma sukupolvemme se, joka katkaisee vuosituhantisen varovaisuuden periaatteen nostaen ideologiset opit perinteiden ja järjen yläpuolelle. Vauhti on kova ja yrityksen puutteesta nuorta sukupolvea ei voi moittia. Götz Aly kirjoittaa kirjassaan Hitler's beneficiaries miten nuoret olivat natsi-ideologian sanansaattajia (kuva alla).

Kun maailma järkkyi - Kesä 2016

Globaalin politiikan pärskeet lyövät härmäläisen saunojan kasvoille kuin syksyinen sade järven rannalla. Pärskeistä voi erottaa kolme eri astetta. Ensimmäinen on YK-, toinen on EU- ja kolmas on NATO-vastaisuus.

YK-vastaisuus on laajin ja jonkinlainen sateenvarjo alemmille tasoille. Se ilmenee ennen kaikkea ilmastonmuutoksena, joka oikeuttaa oikeastaan kaiken kuvitteellisen ja nykyisin myös kuvittelemattoman politiikan tavoitteet. Siinä siirtomaaherruus löytää itsensä negaation. Kehitysmaiden ajotaidottomat opettavat helleenis-kristityn maailman miehille kilvanajoa naisen käsittelyssä. Naisen paikka on kaavussa ja vääräuskoisen kaasussa.

EU-vastaisuus rakentuu kolmen pylvään varaan. Ensimmäinen on fascismin kovaa ydintä eli korporatismi. Siinä työmarkkinoilta suljetaan pois ihmisiä kartellisoimalla työväki. Vain valitut ja politiikkaan sitoutuneet saavat tehdä töitä - muut ostetaan sosiaalituilla ulos työmarkkinoilta. Toinen on sääntelyn ja lupaviidakon määrä, jolla rajoitetaan työmarkkinoilta poissuljettujen mahdollisuus työllistää itsensä. Kun edes suuryritykset eivät menesty eri viranomaisten kanssa (Nordean "veroparatiisit") niin miten saman kilpailuedun voisivat saada pienet yritykset? Toinen hyvä esimerkki on Oiva-suositukset ravintoloissa - alkoholitarjoilusta laajemmin puhumattkaaan. Kolmantena tekijänä on huippuunsa hiottu veroaste, joka nostaa hinnat tappiin ja ylikin.

Asiantuntijan myydessä palveluitaan (olkoon mitä tahansa parturista liikkeenjohdon konsulttiin), hän maksaa ensin 24% alvia. Sen päälle täysin abstraktia eläkevakuutusmaksua noin 25%. Lopuista hän maksaa tuloveroa hurjimmillaan 50%. Käteen jäävästä osuudesta maksetaan asunto ja elätetään perhe, tankataan auto ja ostetaan perjantaipullo. Yrittäjälle itselleen jää noin 1/5 osa siitä lisäarvosta, jonka hn työllään tekee. Toki, matalapalkkainen ja harmaan verokilpailun markkinoilla kilpaileva parturi tai kebab-pitseriasti kykenee kiertämään veroja ja nostamaan vähän nettotulojaan, mutta reitit alkavat olla tehokkaasti tukitut. Tuo 50%:n veroaste koskee lähinnä korkeaa jalostusastetta tuottamaan kykeneville yrittäjille.

Nykyisin pimeänä maksaminen alkaa olla mahdotonta. Vain tuttavilta uskalletaan ottaa rahaa pimeästi - tuntemattomilta riski on liian kova. Maalaispaikkakunnilla käteinen on edelleen suosittu maksutapa, jos asiakas tunnetaan entuudestaan. Suomeen rantautuu kuitenkin basaarimeininki kovaa vauhtia, kuten legendaariset kuuden euron pitseriat paljastavat.

Kolmantena NATO-vastaisuus: Siinä missä YK:n vastustajat ovat "denialisteja" ja EU:n vastustajat "äärioikeistolaisia" niin NATO:n vastustajat ovat putinisteja. Kai tähän on pakko linkittiää Yes-pig Aron haastattelu. Perinteisessä länsimaisessa yhteiskunnassa Aron väitteille olisi naurettu - nyt niitä pidetään arvokkaina todisteina sille, että kansalaiset eivät saa päättää omista asioistaan.

Myönnän rehellisesti itsekin kuuluneeni 90-luvulla EU:n kannattajiin. Pidin väyrysiä ja vastaavia juntteina, joita ei tarvitse kuunnella. Ajattelin parhaaseen monet-laiseen tapaan, että pieni eliitti eduskunnassa omaa sellaista tietoa ja taitoa, jota pitää käyttää ja toteuttaa kansan tahdosta riippumatta. Myönnän avoimesti, että iän mukanaan tuoma tyhmyys tai kokemus on muuttanut mielipiteeni.

Edelleenkkään en usko demokratiaan, jos sillä tarkoitetaan enemmistön oikeutta päättää vähemmistön oikeuksista, kuten asia nykyisin on. Päin vastoin, luotan perustuslailliseen tasavaltaan, jossa perustuslaki määrää vähemmistön oikeudet, joita enemmistö ei voi rajoittaa poliittisesti korrektein vaatimuksin tai uskonnollisin vakaumuksin. Tasavalta taas määrää, että kansaa kuunnellaan joko järjestämällä kansanäänestyksiä tai perustuslaissa on säädetty, miten poliitikot saavat valtaansa käyttää. Se tarkoittaa, että poliitikot eivät saa päättää kasvisruokailusta, uusiutuvasta energiasta, maahanmuutosta jne. Jos kansa haluaa kasvisruokailua, tuulivoimaa tai pakolaisia, asioista pitää ensin järjestää kansanäänestys.

Karsina - vapaavaltio

Ayn Randin kirja Atlas shrugged perustuu lyhyesti sanottuna ajatukseen, jossa lisäarvoa tuottava väestö hylkää valtionsa. Myönnän heti kättelyssä, että kirja on minulla edelleen kesken ja saattaa muuttua omaksi iisakin kirkokseni. Siitä huolimatta pidän ajatuksesta, että suomalaiset yhtiöt ja yrittäjät lopettaisivat verojen tilittämisen valtiolle. Suomen, kuten muidenkin valtioiden, luottoluokitus perustuu pitkälti siihen, että miten hyvin ne onnistuvat keräämään veroja. Suomi on tässä suhteessa luultavasti maailman kärkimaa, mutta nyt nähty luottoluokituksen lasku ei johdu kyvyttömyydestä kerätä veroja vaan uhkakuvasta, että verokertymä saattaa tulevaisuudessa laskea. Osin toki taloudellisen ahdinkomme vuoksi mutta osin myös siksi, että olemme saavuttaneet saturaatiopisteen verotuksessa.

Terho Pursiainen käyttää nimitystä kuninkaan aarre yhteiskunnan kokonaisvarallisuudesta. Kun verotusta kiristetään tarpeeksi, kansalaiset "säästävät" jättämällä verot maksamatta eli käytännössä käyttävät aikansa sellaiseen toimintaan, jota ei veroteta ja jopa niin, että ulkoistavat myös elantonsa sosiaalitukien varaan. Yksilön tasolla toiminta on toki kovin rationaalista ja kun tarpeeksi moni yksilö moiseen valintaan päätyy, on kyse markkinatalouden toiminnasta. Vaikka poliittinen eliitti kuinka yrittää säädellä markkinoita, niitä ei voi kahlita vaan raha rynkyttää aina irti kahleistaan. Tarvittaessa vaikka tällä tavalla.

Näinä järjettömyyden aikoina on mielenkiintoista ajatella, että joku pieni kunta Suomessa - olkoon vaikka kuvitteellinen Karsina Orwellin hengessä - julistautuisi itsenäiseksi. Blogikollega Yrjöperskeles on tämän kaltaisia kehityskulkuja käsitellyt blogissaan, joten ajatus on selvästi ollut muidenkin mielessä. Kun en omaa Yrjön mielikuvitusta, en lähde hahmottamaan kuvitteellisia kehityskaaria vaan tyydyn pohtimaan asiaa kuivemmin ja ehkä vähän tylsemminkin.

Suomesta irtautumista ei tosiaan ole tehty helpoksi. Yhdysvalloissa on tietääkseni yksi osavaltio (Teksas) joka sai kirjattua sopimukseensa liittovaltioon liittyessään, että sillä on myös oikeus erota siitä niin halutessaan. Kuten Suomen oma itsenäistyminenkin osoittaa, muut maat eivät herkästi tunnusta uutta valtiota eivätkä varsinkaan, jos vanha emävaltio sitä vastustaa. Kylmän sodan aikana DDR:n valtiollisen suvereniteetin tunnustaminen oli tuskaista, vaikka valtio ilmiselvästi oli oikea ja todellinen huolimatta sen rumasta syntymätavasta. Niinpä Suomesta käytännössä voisi irtaantua vain pääkaupunkiseudun ulkopuolinen alue kokonaisuudessaan, mutta yksittäisen kunnan irrottautuminen on täyttä utopiaa.

Ajatellaan kuitenkin, että joku alue Suomessa - Karsina - päättäisi julistautua itsenäiseksi. Sen uusi perustuslaki olisi syytä kopioida esimerkiksi Sveitsistä tai mahdollisesti Yhdysvalloista, joissa hallinto ei ole voinut muuttaa satoja vuosia vanhaa perustuslakia itselleen mieluisammaksi toisin kuin Suomessa, jossa perustuslain yli kävellään kuin Israelin lipun Gazassa. Itsenäisen valtion tunnusmerkkinä on myös kyky puolustaa itseään ja rajojaan. Ensimmäiseksi Karsinan olisikin siis järjestettävä puolustusvoimansa ja rajavalvontansa kuntoon. Länsimaissa noin pari-kolme prosenttia työikäisestä väestöstä työskentelee näissä instituutioissa, mikä Karsinan tapauksessa voisi tarkoittaa paria tuhatta ihmistä, mikäli Karsina olisi Turun kokoinen valtio.

Käytännössä mikään kaupunki ei kuitenkaan Suomesta irrottaudu, vaan jäljelle jäävät pienehköt maalaiskunnat, joissa on asukkaita viitisen tuhatta. Sen kyky puolustaa itseään perustuisi siis täysin sveitsiläistyyliseen kansalliskaartiin, jossa jokainen kuntalainen puolustaa omaa maataan, omaa kotiaan. Suomen puolustusvoimat toki helposti murskaisi tuollaisen porukan, mutta esimerkiksi Ruotsin armeija olisi jo helisemässä kohdatessaan moista - mikäli päättäväistä - vastarintaa. Siksi on syytä lähteä siitä liikkeelle, että irrottautuminen Suomesta tapahtuisi siedettävässä yhteisymmärryksessä eduskunnan kanssa.

Pienen valtion valuutta ei käytännössä ole vaihtokelpoinen, joten vaihtoehtona olisi ottaa jonkun luotettavan naapurimaan valuutta (Ruotsin kruunu) tai kansainvälinen reservivaluutta kuten Yhdysvaltain dollari tai Sveitsin frangi. Karsina voisi hyvinkin päätyä Ruotsin kruunuun, joka sidottaisiin yhden suhteessa yhteen uuteen Karsinan markkaan. Muu lainsäädännön perusta olisi myös tarpeen kopioida, ja esikuvana voisi toimia joku yksinkertainen ja maalaisjärkeä vastaava koodisto, jossa yksilönvapauksia kunnioitetaan ja rangaistukset vastaavat oikeustajua. Mikään sharialaki ei siis tule Karsinan tapauksessa kyseeseen, vaan pikemminkin jonkinlainen moderni versio Suomen lainsäädännöstä maailmansotien väliseltä ajalta.

Karsinan kyky selviytyä itsenäisenä valtiona nojaa tietenkin sen kykyyn käydä ulkomaankauppaa ja tuottaa kansalaisilleen tuontitavaroita, joita sen pitäisi ostaa saamillaan vientituloilla. Tässä tapauksessa tärkein vientimaa olisi luonnollisesti Suomi, mutta koska Suomen taloudellinen suorituskyky on kovin surkea, myös muuta ulkomaankauppaa tarvitaan. Siksi Karsinan on tärkeä houkutella ulkomaisia sijoituksia ja mahdollisesti myös suuryritysten pääkonttoreita, joiden saaminen on tietenkin riippuvainen siitä, miten Suomi suhtautuisi uuteen rajanaapuriinsa. Sotilaallinen konflikti ei houkuttele kansainvälisiä pääkonttoreita, vaikka veroaste olisi nolla.

Oletetaan kuitenkin että Suomi suhtautuisi uuteen naapuriinsa suotuisasti ja pitäisi Pietari Suuren tapaan tätä jonkinlaisena mielenkiintoisena kokeiluna tai näyteikkunana omasta suvaitsevaisuudestaan. Karsinan läpi kulkisi satavarmasti valtateitä ja mahdollisesti myös rautateitä. Vanhoista asukkaista myös iso osa kävisi rajan yli ansiotyössä, joten uuden valtion rajat olisivat melko kuvitteellisia käytännön tasolla ja vastaisivat pitkälti nykyistä (tai pian entistä) Schengenin sopimusta. Karsinalla olisi kuitenkin nyky-Suomeen verrattuna yksi ylivertainen asema: se voisi aina palauttaa ei-toivotut siirtolaiset rajan yli takaisin Suomeen.

Millä Karsina sitten eläisi? Se tarvitsee yrittäjiä, joiden houkutteleminen perustuu yhteen yksinkertaiseen vetovoimatekijään: riskin ottamiseen. Tärkein keino houkutella yrityselämää on vapaan kilpailun varmistaminen ja siitä huolehtiminen, että yrittäjän kannattaa ottaa taloudellinen riski. Riski ja tuotto kulkevat käsikkäin, joten yrittäjä tarvitsee palkkion riskin otosta. Nyky-Suomessa yrittäjä ei eroa palkansaajasta vaan saa keskimäärin saman tulotason ja kantaa silti kaikki riskit. Kuinka moni palkansaaja olisi valmis vuokraamaan työnantajaltaan toimitilat, jos varmuutta työsuhteen jatkuvuudesta ei ole tai palkka sidottaisiin hänen henkilökohtaiseen tuottavuuteensa?

Karsinan keskeinen kilpailukyky muodostuu siis sen kyvystä houkutella uusia yrittäjiä kansalaisikseen. Tärkein tehtävä on varmistaa vapaan markkinatalouden toiminta. Se tarkoittaa, että ihmisille jää valtaosa heidän ansioistaan itselleen päätettäväksi, kuinka se kulutetaan. Mikäli vanhemmat haluavat kouluttaa lapsensa kotona, ei heidän pidä osallistua koululaitoksen ylläpitoon. Mikäli vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa kunnon muslimeiksi, ei yhteiskunnan tule siihen puuttua. Mikäli vanhemmat haluavat lahjoittaa rahaa kehitysapuun, he voivat sen omien tulojensa puitteissa vapaasti tehdä. Lyhyesti sanottuna - antaa ihmisten päättää, mitä markkinoilla tuotetaan ja mihin hintaan.

Suomen julkisella sektorilla työskentelevistä ihmisistä 80% on naisia. Suomi on ulkoistanut lasten hoidon samoin kuin lasten hankkimisenkin varmistaessaan naisten pääsyn työelämään. En osaa sanoa, miten kurjasti naisten asiat ennen olivat heidän kasvattaessaan kotona omia lapsiaan ja ollessaan miehensä tuloista riippuvaisia, mutta ilmeisen huonosti, koska paine nykysuuntaukseen on ollut valtava. Nykynaisilla - ja miehillä - ei kuitenkaan tunnu olevan sen parempi tilanne, koska naisista 20% ja miehistä jopa 25% jää lapsettomiksi. Kyetäkseen huolehtimaan omasta yhteiskunnastaan Karsinassa olisi päätettävä, millä tavalla tulevien sukupolvien lukumäärä turvattaisiin. Kyseessä on pitkälti arvomaailmaan liittyvät valinnat, jotka edellyttävät sekä yksilöiltä että yhteiskunnalta selkeitä moraaliin perustuvia linjauksia.

Kaikkinensa olen kohtuullisen optimistinen sen suhteen, että Suomeen voisi syntyä Karsinan tapainen vapaavaltio, jonka hallinto perustuisi ns. luonnonoikeuksiin ja klassiseen liberalismiin. Paradoksaalisesti sen suurimpana esteenä ovat itseään suvaitsevaisina ja monikulttuurisina itseään pitävät ihmiset. Samat tahot, jotka ovat luoneet sotia ja vallankumouksia vaatiessaan muita hyväksymään yksinkertaiset ratkaisut ainoina vaihtoehtoina monimutkaisiin ongelmiin.

Kati Jurkko suutelee sammakkoa

Kaikenmaailman kirjoituksia suomalainen media onkin pullollaan. Katselin perjantaisen Pressiklubin, jossa Stillerin vieraana tässäkin blogissa paljon parjattu nettipoliisi Marko "Föbbels" Forss, Lasipalatsin Pravdan oikeuspenaali Susanna Reinboth sekä MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä. Oiva trio todellakin keskustelemaan tiedonvälityksen nykytilasta. Ensin Föbbels totesi, että poliisin toiminta ei näytä hyvältä kansalaisten silmissä, kun se pimittää tietoja rikollisen etnisestä taustasta. Hän jatkoi, että mikäli kansalaisten luottamus viranomaisiin yhtään lisää horjuu "olemme nesteessä". Sen jälkeen rikostoimittelijat kuorossa todistelivat, että suomalainen tiedonvälitys on tosiaan ollut puolueellista ja sitä kautta kansalaisten luottamuksensa menettänyttä. Ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta ajatus oli tuo. Hyvä juttu, mutta epäilen ettei muutosta tapahdu.

Muistan kun nuorena tonttuna saavuin blogimaailmaan, Pravdan kesätoimituksessa oli harjoittelijana nuori nainen, joka piti blogia lehden nettisivulla. Yhdessä kirjoituksessaan hän ihastuneena kertoi, kuinka kotimaan toimituksen esimies oli viikkopalaverissa määrännyt toimittajia kirjoittamaan maahanmuutosta myönteisessä sävyssä, koska he eivät yleensä julkisuudessa siinä valossa esiinny. No eivät, se on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana tosiaan nähtyä. Yleisradion penaali Kati Jurkko on haastatellut palestiinasta lähtenyttä "prinssi" Rami Jaberia. Jaber esitetään niin yltiöpositiivisessa valossa, että jopa Jurkko itsekin hämmästelee

Jaberilla tuntuu olevan niin monta rautaa tulessa niin monessa maassa, että välillä tuntuu, voiko kaikki olla tottakaan.

Haastattelun mielenkiintoisin kohta liittyy toki Jaberin "siniverisiin" juuriin, kuten Jurkko kuvailee hänen perheensä historiaa. Jaberia itseään kuulemma epäilyt hänen kuninkaallisuudestaan naurattavat, sillä

Minun perheeni on pitänyt kuninkaallisen tittelinsä, joka on perua palestiinalaiselta Al-Husseinin suvultani. Isoisäni hallitsi Jerusalemia vuoteen 1967 asti.

Tässä vaiheessa - tietenkin - jokainen Lähi-idän historiaa tunteva höristää silmiään ja siristää korviaan. Kyse on siis todella kovan luokan fanaatikosta, sotarikollisesta ja kiivaasta Amin el-Husseinista (kuva alla).

Jerusalemin suurmuftia voidaan perustellusti pitää ehkä merkittävimpänä yksittäisenä henkilönä nykyisen islamilaisen terrorin taustalla. Hän hylkäsi esityksen ns. kahden valtion mallista nykyisen Israelin alueella. Hän valitsi sodan, koska hänen ideologiansa - islam - sillä tavalla määrää. Hänen päätöksensä seurauksena satoja tuhansia arabeja joutui vuosikymmeniksi pakolaisleireille, koska ympäröivät arabimaat mieluummin uhrasivat nuo evakot kuin olisivat auttaneet heitä ja tarjonneet omissa maissaan turvaa. Tuo oli lähtölaukaus nykyiselle terrorille, jota virheellisesti länsimaisessa mediassa oikeutetaan "arabien köyhällä ja näköalattomalla tulevaisuudella".

Al-Hussein vieraili siis natsi-Saksassa ja hänen uskotaan vierailleen useilla keskitysleireillä kuten Auschwitz, Majdanek, Treblinka ja Mauthausen. Hän sai koko sodan ajan palkkaa akselivalloilta korvauksena arabimaissa tekemästään juutalaisvastaisesta propagandasta. Nykyrahaksi muutettuna hänen palkkansa oli noin 12 miljoonaa dollaria - vuodessa. Vertailun vuoksi saksalaisen kenraalin vuosipalkka oli vain kuusi miljoonaa. Kyse ei siis todellakaan ollut mistään pienimuotoisesta yhteistyöstä vaan merkittävästä ideologisesta yhteistyökumppanista. Al-Hussein haki turhaan sodan jälkeen turvapaikkaa Sveitsistä, mutta englantilaiset, joilla oli ongelmia siionistien kanssa, näkivät muftissa miehen, joka voisi yhdistää muhamettilaiset yhdeksi rintamaksi juutalaisia vastaan. Loppu on historiaa.

Kati Jurkko siis teki haastattelun ilmeisen miellyttävästä ja menestyneestä miehestä, jonka isoisä oli Hitleriin, Staliniin tai Mussoliniin verrattavissa oleva sotarikollinen. En tietenkään väitä, että Jaber millään tavalla hyväksyy isoisänsä teot vaikka hän ylpeänä sukujuuristaan kertookin. Itse olisin kovin varovainen, jos oma isoisäni olisi Adolf Hitler. Tätä samaa nöyryyttä ei Jaberin haastattelussa mitenkään voi aistia.

Jaberin poliittisia mielipiteitä merkittävämpi on tietenkin se signaali, joka YLE ja Jurkko lukijoilleen antavat. Tällaista röyhkeyttä kansalaisille tuputettavasta mielikuvamarkkinoinnista islamin eteen en ole toistaiseksi Suomessa vielä nähnyt. Saman kaltainen tapaus on Hamasin poikana tunnetun kirjailija Mosab Hassan Yousefin elämästä kertova haastattelu (täällä kommentointia), joka kääntyi enemmän Hamasin politiikan seurausten sivuuttamiseen kuin niiden analyysiin.

Kati Jurkko ei ehkä tiennyt kuka tuo Jerusalemin suurmufti oli, mikä ei tietenkään ole hänen kannaltaan mikään puolustus. Kun Juber ei mitenkään peittele isoisäänsä ja sukunsa "maineikkaita" juuria ja kun Jurkko kutsuu haastateltavaansa "prinssiksi", olisi kuvitellut että hän tekee vähän taustatyötä. Jos haastateltavana istuisi valkoinen räppäri, joka väittäisi olevansa ruotsalainen prinssi, Jurkko olisi tehnyt kunnollisen taustatyön. Tällainen uutisointi vain alleviivaa, kuinka yksipuolisesti YLE uutisoi. Haastattelun ainoa positiivinen puoli on se, että YLE:n puolueellisuus paljastuu täysin avoimesti.

Kuoleman manifesti

Alkuun pahoitteluni mahdollisille uusille lukijoilleni siitä, jos etenen kirjoituksessani melko rivakkaa vauhtia. Vanhat lukijani tuntevat filosofiani keskeiset osa-alueet, joten heille tämän pitäisi olla jo tuttua. Itse asiassa, niinkin tuttua, että tämän kirjoittaminen tuntuu itsestänikin vanhan kertaamiselta. Vaan on tässä kuitenkin yksi uusi aihealue, joka oikeuttaa tai jopa velvoittaa kirjoittamaan.

Bloggasin lähes viisi vuotta sitten omasta mielestäni yhden merkittävimmistä kirjoituksistani (Vasen ei ole oikein 19.1.2011). Kirjoituksessani oli alla oleva nelikenttä:

Kuva on luonnollisesti hyvin karkea, sillä maailman miljardien ihmisten lokeroiminen näin kapeasti tekee väistämättä rankkoja yleistyksiä. Niinpä tätä ei ole tarkoitettu yksilöiden luokitteluun vaan ideologioiden jaotteluun. Ideologiat ovat luonteeltaan poliittisia maailmankatsomuksia kun taas niiden vaihtoehtoisena yhteiskunnallisena ohjenuorana voidaan pitää filosofiaa. Tätä käsittelin toisessa omasta mielestäni yhdessä merkittävimmistä kirjoituksistani (Filosofia ja ideologia 26.10.2015).

Tuo siis alustuksena, ja nyt itse asiaan. Lähi-idässä kiehuu ja sen pärskeet lentävät meidänkin kasvoillemme. Muslimit pakenevat Eurooppaan rajoista piittaamatta ja paikalle jääneet puukottavat juutalaisia päivittäin. Saksa, joka siis "puukotti" nelisen miljoonaa juutalaista 70 vuotta sitten, on avannut ovensa puukkomiehille. Saksan valtaideologia juutalaisten joukkotuhossa oli kansallis-sosialismi eli natsismi tai Stalinin määrittelemänä "fasismi". Yksi näkyvimpiä Göbbelsin propagandakoneiston hahmoista oli Johann von Leers.

Islamiin syvällisesti perehtynyt Andrew G. Bostom kirjoitti äskettäin, että islamilla oli suuri vaikutus natsismiin eikä toisin päin, kuten meille nyt uskotellaan. Von Leersin muistiinpanot 30- ja 40-luvuilta paljastavat, ettei suinkaan ollut sattumaa, että Jerusalemin suurmufti Amin el-Hussein liittoutui Saksan kanssa. Wikipedian artikkelissa suurmuftia luonnehditaan

arabinationalistiksi ja muslimijohtajaksi.

Islam on luonteeltaan sosiaalinen; siis yhteisöllinen. Ei ole yhtäkään "oikeistolaista" islamilaista valtiota eikä yksikään islamilainen valtio kannata Adam Smithin tai Milton Friedmanin näkemyksiä. "Arabinationalismi" tarkoittaa suomeksi kansallissosialismi. Amin el-Hussein on edelleen keskeinen ideologi nykypäivän muslimeille, ja Palestiinalaishallinnon alueilla miehen maailmankuva opetetaan koululaisille.

Amin el-Hussein on siis länsimaisessa kielenkäytössä sekä "äärioikeistolainen" eli kansallissosialisti että islamisti eli sharia-lain kannattaja. Sharia-laki on luonteeltaan totaalinen eli kaikki elämän osa-alueet kattava, mistä hyvä muistutus alla olevassa kuvassa. Se on Iranin ylimmän uskonnollisen johtajan ajatollah Khomeinin opetuksia sharia-lain tulkinnasta:

Keskiajalla Euroopassa kirkko kruunasi kuninkaan ja antoi tälle Jumalan oikeutuksen vallankäyttöön, mutta uskonnolliset lait eivät ylittäneet maallista vallankäyttöä: "Antakaa keisarille mikä keisarin on". Islamissa sen sijaan moraali on ulkoistettu, eikä mikään tapahdu ilman Allahin tahtoa. Juutalaista kohti heitetty kivi ei osu siksi, että se lentää fysiikan lakien ukaisesti vaan siksi, että Allah sitä ohjasi. Islam poistaa ihmisen vastuun omista teoistaan.

Twitterissä linkitin videoon, jossa nuori arabi puukottaa selkään kadulla kulkevaa eläkeläisnaista. Kysyin, että kumpi oikeuttaa puukotukseen: Islam vaiko kansallissosialismi.

Kysymys on mielestäni erittäin oleellinen. Muslimimaissa valtaa pitää joko papisto (imaami tai ajatollah) tai sosialistipuolue (Gaddafi, Hussein, Tarak, Sadat, Arafat jne.). Kun Eurooppa laskee sisäänsä miljoonia muslimeita, olisi tärkeä käydä yhteiskunnallinen keskustelu, tuovatko maahanmuuttajat mukanaan islamilaisen vaiko sosialistisen ideologian. EU:n valtaideologian (liberaali fascismi) kannattajat uskovat kotoutukseen, mutta kotoutus on mahdollista vain, jos maahanmuuttajat kannattavat sosialismia. Muslimeista ateisteja on pieni osa, paljon pienempi kuin demokraattisissa maissa, joten on kaikki syy olettaa, että kotouttamisen sijaan meidän kannattaisi käyttää aikamme lukemalla Koraania, kuoleman manifestia.

Kysymys siis kuuluu, että onko palestiinalaisten väkivallan taustalla islam vaiko kansallissosialismi?

Peruskoulu - punikkien aivopesula

Adam Smithin klassikkoteos Kansojen varallisuus on ilmestynyt suomeksi ja siitä Seikko Eskolan on arvio Kanava-lehdessä (6/2015). Kirja jakaantuu viiteen osaan, joista viimeinen käsittelee hallitsijan ja valtion menoja ja niiden käyttöä sekä tuloja ja niiden jakautumista. Samaa aihetta käsittelee Martin Armstrong, jonka elämänvaiheista on tehty ja esitetty hieno dokumentti The Forecaster Ylen kanavilla aivan äskettäin (linkki).

Dokumentin kohdassa 1.20:45 alkaen Armstrong avaa pitkäkestoisen tutkimustyönsä tulokset. Hän väittää, että tapahtumat toistuvat ihmiskunnan historiassa sykleinä ja siksi historian tunteminen on välttämätöntä. Tasan kolme vuotta sitten hän puhui:

Kehkeytymässä on todellinen hirmumyrsky. Yksi on sotasykli, joka täyttyy vuonna 2014. Eri puolilla maailmaa syntyy vakavia konflikteja, joiden taustalla on merkittäviltä osin taloudellinen alamäki. Mitä pahemmassa pulassa valtiot ovat velkojensa kanssa, syntyy separatistista liikehdintää. On aivan mahdollista että Eurooppa hajoaa.

Uusi tekijä ilmaantuu vuonna 2016. Kantaväestöt nousevat vastustamaan siirtolaisia. Samat kuviot toistuvat kerta toisensa jälkeen. Vuoden 2015 jälkeen valtioiden keskinäinen luottamus ajautuu pahaan kriisiin globaalilla tasolla. Kurssit nousevat huippuunsa lokakuussa 2015, jonka jälkeen velkakriisi syvenee vuoteen 2020 asti. Sen jälkeen kurssit alkavat nousta koska pankit lisäävät sijoituksiaan tarvitessaan rahaa.

Tarvitsemme lakeja, jotka estävät valtioita lainaamasta rahaa. Loppu on aina alkanut siitä:
"Mihin lainaat rahaa? Aiotko koskaan maksaa sitä takaisin?"
"Olipa tyhmä kysymys - en tietenkään."
Ääliöitä riittää joka puolelle, se on nähty.

Myös Adam Smith totesi, että poliitikot ovat arvottomia. Heillä ei ole periaatteita ja vaihtavat kantaansa oman etunsa mukaan. Smithin mielestä hallitsijalla on kolme tehtävää:
1) Suojata valtiota ulkoista uhkaa vastaan.
2) Suojella alamaisia rikollisuudelta ja oikeudenkäytön mielivallalta.
3) Huolehtia julkisista rakennuksista ja laitoksista.

Miltään osin Suomen hallitukset eivät ole 25 vuoteen onnistuneet näissä tehtävissään. Ei olekaan ihme että Suomessa valtaan nousi muutosta lupaava puolue, mutta muutos lässähti aivan kuten terävänäköisimmät olivat ennustaneet tai havainneet Yhdysvaltain presidentin Obaman toiminnasta. Nyt niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin valtaan näyttää nousevan perinteisen poliittisen järjestelmän ulkopuolinen ehdokas (Donald Trump ja Muutos2011, Suomen Sisu jne).

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti kirjoittaa samaisessa Kanava-lehdessä oman ennustuksensa, joka muistuttaa Armstrongin vastaavaa:

Rahaliitto kiinteiden valuuttakurssien järjestelmänä ei toimi. Keskuspankin tuki ei ole kestävä ratkaisu. Vahva liittovaltio voisi toimia, mutta voiko se edes saavuttaa veronmaksajien luottamuksen. Unioni ei voi perustua idealismiin vaan kaikella pitää olla realistiset perusteet. Kansalaisten hyväksyntä on kaikkein tärkein. Suomessakin on alettava miettimään, mitä me voimme odottaa EU:lta. Suomen kannattaa toimia ennakolta ja aktiivisesti sellaisen Unionin puolesta, joka lisää vakautta.

Pöysti on käytännössä Suomen ylin laillisuudenvalvoja moraalisella tasolla, sillä tuomiovaltaa hänellä ei ole. Oikeuslaitoksemme sisäisen korruption (josta esimerkkeinä bloggarit Jyrki Virolainen ja Jukka Kemppinen) aikakaudella Pöysti edustaa poikkeuksellista moraalista ryhtiä suomalaisessa virkakoneistossa.

Helsingin yliopiston matematiikan dosentti Osmo Pekonen kuvailee samassa numerossa suomalaisen virkakunnan kovin odotuksin lanseeraaman vientituotteen, uuden nokian nimeltään suomalainen peruskoulu. Pekonen kuvailee, kuinka suomalaiset virkamiehet olivat käyneet Ranskassa markkinoimassa DDR:stä kopioitua luomustaan ja miten ranskalaiset vientituotteeseemme suhtautuivat: Opetusministerinä toimii vuonna 1977 syntynyt arabi- ja muslimitaustainen, huomattavan kaunis (kuva yllä) Marokon kaksoiskansalainen Najat Vallaud-Belkacem. Hänen uransa on perustunut puhtaasti poliittisiin virkanimityksiin. Toisin kuin muut huippupoliitikot, hän ei ole käynyt hallintovirkamieskoulu ENA:ta, vaan päin vastoin reputti sen kahdesti.

Ranskassa tasa-arvo ei tarkoita samaa kuin Suomessa. Siellä koulutuksen tarkoitus on erotella jyvät akanoista. Vallaud-Belkacem ajaa oppiaineiden siirtymistä ns. "ilmiöpohjaiseen opetukseen". Oppilaiden on määrä perehtyä laajasti yksittäisiä kouluaineita suurempiin kokonaisuuksiin kuten ilmastonmuutokseen, kestävään kehitykseen, sukupuolten tasa-arvoon, solidaarisuuteen, monikulttuurisuuteen, suvaitsevaisuuteen jne jne. On keksitty opetukseen uusi ihmelääke, joka on peräisin Suomesta. Marokkolainen opetusministeri aikoo kertaheitolla katkaista ranskalaislasten napanuorat antiikkiin ja sitä kautta kristinuskoon. Kun kaiken lisäksi islamin opetus on merkitty kaikille pakolliseksi, ei ihme ettää ranskalaiset ovat valmiita barrikadeille. Vastaavaa ryöpytystä en ole ikinä kuullut.

Suomi maalataan nyt hölmöläisten kansakunnaksi, joka tuhoaa koulunsa, kielensä ja kulttuurinsa. Suomalaiskokeilu lupaa pikkukivaa punavihreää puuhastelua, jossa koulunkäynti on viihdettä ilman mitään vaikeaa tai haasteellista. Suomi saa lunta tupaan kunnolla ja PISA-vertailua huonommin tunnetussa matemaattisten aineiden osaamista mittaavassa TIMMS-selvityksessä Suomi ei menestynytkään erityisen hyvin.

Kehnoimmissa lähiöissä opettajia pahoinpidellään ja kouluja poltetaan viikoitttain. Paljon "kehuttu" suomalainen koulu" ei kykene ratkomaan niitä ongelmia. Suomen koululaitoksen hyvä menestys PISA-vertailussa on seurausta sen tehtävän suhteellisesta helppoudesta verrattuna esimerkiksi juuri Ranskaan: melkein kaikki puhuvat samaa kieltä, melkein kaikilla on sama uskonto, siirtolaisia ei juuri ole. Kun Suomeen tulee miljoona maahanmuuttajaa, ehkä koulumaailmassakin esiintyy siinä vaiheessa suvivirttä suurempia ongelmia. Ranskassa vierailleet suomalaisen koulun asiantuntijat ovat kuvin ja kalvoin alleviivanneet ranskalaisille maamme ylivertaisuutta aivan kaikessa. Meillä hallitaan kotouttaminen, ymmärretään monikulttuurisuus ja ollaan suvaitsevaisia.

Allahilla muistihäiriö

Twitterissä tästä jo kommentoinkin, että Englannista löytyi aiemmin tutkimatta jäänyt koraanin palanen. Radiohiiliajoituksella se on vuosien 568-645 väliltä. Muhammadin sanotaan perustaneen islamin joskus vuoden 610 jälkeen. Sen jälkeen Allahin sanat kiersivät suusta suuhun, ja ensimmäinen kirjallinen versio koraanista olisi vuodelta 653.

Tiede rusikoi islamilta perustan pois. Jo aiemmin on selvitetty, että Muhammadin historiallinen todellisuus on islamin antamien tietojen valossa epäuskottavaa. Tutkijat ovat jo vuosikymmeniä pitäneet Muhammadia keksittynä hahmona, jolla Persian kuningas antoi sotilailleen oikeutuksen ryöstää valloitetut maat asukkaineen. Nyt tuo vanha epäilys sai voimakasta tukea uudesta todistusaineistosta.

Auschwitz-vanki vertaa islamia natsismiin

Tanskan pakolaisavun johtaja Andreas Kamm on entinen suvaitsevainen ja monikulttuurisuuden kannattaja. Nyt mies on vaihtanut mieltään ja on huolissaan, voiko Eurooppaa enää pelastaa tuholta. Olen itse samaa mieltä, mutta lienee parasta toivoa että voi. Suomen pakolaisapu rehvakkaasti viipottaa vielä takki levällään kohti tulevia vaikeita aikoja, ja julistaa etusivullaan:

Suomi on yhdessä muun EU:n kanssa sulkenut rajansa ja silmänsä pakolaisilta. Vaadi turvallisia saapumisreittejä!

Olin aiemmin uskonut, että Suomi ehtisi ottaa oppia muun Euroopan ja erityisesti Ruotsin ongelmista, mutta Suomen pakolaisavun kommentti paljastaa, ettei koskaan pidä rikkoa Murphyn lakia, jonka mukaan

Älä koskaan epäile pahantahtoisuutta syyksi, jos sen voi selittää myös tyhmyys.

Nyt Andreas on siis siirtynyt Voiman pimeälle puolelle onkimaan sameista vesistä. Kamm väittää, että poliittiset rakenteet eivät kestä tällaista tulijoiden määrää. Sekä EU-maiden keskinäiset että niiden solmimat kansainväliset sopimukset joutuvat väkisinkin uuteen tarkasteluun. Senpä takia hän uskoo, ettemme ole vielä nähneet pahinta.

Kamm ennustaa, että laittomasti maahan tulleiden ja syntyperäisten eurooppalaisten välit purkautuvat väkivaltaisesti, ja näen silmissäni Harmageddonin lopun ajan taistelut. Kamm ei usko, että pakolaisvirtaa voidaan millään Euroopan omalla toiminnalla tyrehdyttää. Hänen mukaansa nyt on keksittävä täysin uudet keinot ratkaista ongelma. Ratkaisu nimittäin ei ole, että Eurooppa toimii muun maailman ylivuotosäiliönä. Hän päättää haastattelun profeetallisesti:

Meidän ei ole pakko tuhota omaa yhteiskuntaamme. Sen on loputtava ennen kuin on myöhäistä.

Lähde Nicolai Sennels ja 10News.dk

Auschwitzistä selvinnyt ja vuonna 2002 Nobelilla palkittu unkarilaiskirjailija Imre Kertesz kertoo haastattelussaan, että Hitler teippasi eurooppalaisen kyvyn keskustella roduista ja uskonnoista kriittisesti, kun taas islam ei muita lähestymistapoja tunne kuin oma rodullinen ja uskonnollinen ylemmyys kaikkiin muihin ihmisryhmiin verrattuna.

Vävypoika ja appiukko - mitä islam opettaa?

Ajatollah Khomeini oli Iranin ylin uskonnollinen johtaja elämänsä ehtoopäivät. Hänen kirjoituksiaan suomensi Armas J. Pulla. Alla oleva kuva on tuosta kirjasta. Khomeini ei latele näitä tulkintojaan omasta päästään, vaan ne ovat islamin pyhinä pitämistä kirjoituksista. Ajatollahilla ei ole valtuuksia muokata tai tulkita Allahin ohjeita ja määräyksiä. Normaalille länsimaiselle ihmiselle ei tule mieleenkään pohtia sitä, mitä Ajatollah alla kansaansa opastaa. Mutta islam lakiuskontona ottaa kantaa jopa tällaisiin asioihin.

Islam ja seksi

Blogikollega Grandpa Igor on kertonut omistavansa Armas J. Pullan suomentaman ajatollah Khomeinin kirjan nimeltä "Ajatollahin ajatuksia". Kummallisen yhteensattuman kautta sain tällä viikolla kyseisen teoksen itsekin. Se on 139 sivua täyttä paskaa, mutta koska rakkaat muhamettilaiset veljemme ja siskomme siihen lujasti uskovat, niin kannattaahan sitä luonnollisesti blogini lukijoille hieman avata. Khomeini edustaa shiialaista tulkintaa islamista, mutta shiioja on kuitenkin noin 1/3 muslimeista, joten mikään merkityksetön vähemmistö se ei ole. Väestöliiton opasvihkosessa todetaankin, että sunnalaisuuden ja shiialaisuuden välillä ei ole merkittäviä näkemyseroja (kannattaa lukaista). Mitäpä Khomeini kirjoittaa:

On erittäin paha rike ajaa partansa partakoneella tai sähkölaitteella.

Eräs miehen onnellisimmista asioista on se, ettei tytär koe ensimmäisiä kuukautisiaan isänsä kodissa, vaan miehensä.

Vaimo, joka ei ole täyttänyt yhdeksää vuotta, voi mennä uudelleen naimisiin heti avioeron jälkeen tarvitsematta odottaa asiaan kuuluvaa sataa päivää.

Yhdeksän vuotta täyttänyt nainen, joutuu odottamaan kolmien kuukautisten ajan voidakseen mennä uudelleen avioliittoon avioeronsa jälkeen.

Mies ei saa, ei minkään syyn varjolla, katsella naisen ruumista, jollein nainen ole hänen.

Alaikäisen tytön kasvojen ja hiusten katselemista voidaan sietää. On kuitenkin suositeltavaa välttää katsomasta hänen vatsaansa ja reisiänsä, joitten on oltava verhottuja.

Juutalaisnaisen tai kristityn naisen kasvojen ja käsien katseleminen on sallittua.

Muhamettilainen mies ei voi solmia jatkuvaa avioliittoa ei-muhamettilaisen naisen kanssa, mutta hän voi avioitua tilapäisesti.

Nainen voi kuulua miehelle kahdella tavalla; jatkuvassa tai tilapäisessä avioliitossa. Jälkimmäisessä se sovitaan esimerkiksi tunniksi, päiväksi tai kuukaudeksi.

Mies ei voi naida vaimonsa sisarentyttäriä ilman tämän suostumusta; jos hän kaikesta huolimatta tekee toisin, siinä ei ole pulmaa.

Mies joka tekee aviorikoksen tätinsä kanssa, ei saa naida hänen tyttäriään, siis serkkujansa. Jos mies nai serkkunsa ja tekee aviorikoksen tämän äidin kanssa, avioliittoa ei pureta.

Jos mies yhdynnässä huomaa, että vaimolla on kuukautiset, hänen on keskeytettävä toimitus. Jollei hän sitä tee, hänen on maksettava köyhille. Jos miehellä ei ole mahdollisuutta suorittaa tätä maksua köyhille, on hänen annettava lahja kerjäläiselle. Jos sekään ei ole mahdollista, hänen on pyydettävä anteeksi Jumalalta.

Naisen kuukautisten aikana miehen on parasta välttää yhdyntää, vaikkei tekisikään sitä täydellisesti - siis tyytyen työntämään siittimen vain ympärileikkausrenkaaseen saakka.

Sukupuoliyhdyntä mitätöi paaston, vaikka siitin ei olisi tunkeutunut emättimeen kuin ympärileikkausrenkaaseen saakka. Jos siitin työntyy emättimeen vähemmän, paasto jää päteväksi. Jollei mies voi varmuudella päätellä, kuinka pitkälti hänen siittimensä on emättimeen tunkeutunut, paasto jää päteväksi. Jos mies on sukupuoliyhteydessä unohtaen, että on paaston aika, paasto jää päteväksi. Jos mies muistaa paaston sukupuoliyhteydessä ollessaan ja jollei hänen ole sitä pakko jatkaa, hänen pitää keskeyttää se heti paikalla.

Mies, jolla on ollut siemensyöksy yhdynnässtä jonkun muun naisen kuin vaimonsa kanssa ja joka antautuu uudelleen yhdyntään vaimonsa kanssa, ei saa suorittaa rukouksiaan jos hän on hikinen. Mutta jos hän on ollut yhdynnässä ensin vaimonsa kanssa ja sitten jonkun muun naisen kanssa, hän voi suorittaa rukouksensa hikisenäkin.

Eikö olekin hauskaa tarinointia? Asioita kielletään, mutta jos unohtaa kiellon tai on "pakko jatkaa" niin kieltoa ei tarvitse noudattaa. Nämä Khomeinin kirjoitukset eivät ole mitään harmitonta satuilua, vaan puhdasoppista islamia. Niin aitoa islamin tulkintaa kuin vaan voi olla. Tätä on islam aitona ja todellisena.

Ja lopuksi erittäin raaka video, jota en suosittele katsottavaksi. Laitan silti tähän linkin, koska tämän kirjoituksen tarkoitus on varoittaa blogini lukijoita islamista. Videolla mies teloittaa "uskottoman" vaimonsa keskellä katua poliisien seuratessa toimitusta vieressä. Islam on sairas ideologia, joka oikeuttaa väkivallan jumalan tahtona. Helsingin Sanomat tietää kertoa:

Tennesseessä viisi merijalkaväen sotilasta tappanut Mohammod Jussuf Abdulazeez lähetti ennen tekoaan ystävälleen sotaa julistavan koraaninsäkeen.

Länsimaissa ei ymmärretä, että islam ei neuvottele vihollistensa kanssa. Kommunismi oli lähes yhtä sairas oppi kuin islam, mutta sitä sentään ymmärrettiin vastustaa.

Juhannusheila hukassa

Maailma 75 vuoden päästä

Venäjä pullistelee Mustalla merellä Yhdysvaltain laivaston aluksille, kertoo Ilta=Sanomat. Yleensä asevoimat eivät lähesty toistensa laivoja sillä tavalla, että se voitaisiin vahingossakaan tulkita hyökkäykseksi, kuten iranilaisen matkustajalentokoneen alasampumiseen johtaneesta tapahtumasarjasta vuodelta 1988 voidaan ymmärtää. Tästä kyseisestä tapauksesta emme tiedä sen enempää ja koneetkin olivat ilmeisesti aseistamattomia.

Toisessa Ilta=Sanomien uutisessa haastatellaan Auschwitzin johtajan Rudolf Hössin yhä elossa olevaa tytärtä. Hössin pojanpoika pohdiskelee, että "isä teki mitä teki, koska hänen oli pakko". Ymmärrettävän inhimillistä, mutta valitettavasti sekä moraalisesti väärä tulkinta että käytännössäkin. Hitlerin ideologia saksalaisista yli-ihmisinä ei sellaisenaan saanut mitään valtavaa kansansuosiota, vaikka perustuikin ikivanhoihin saksalaisiin pakanallisiin uskomuksiin. Hitlerin suosio perustui maallisempaan toimintaan ja erityisesti avokätiseen sosiaalitukeen. Hitler loi ensimmäisen hyvinvointivaltion, jonka jakamat rahat lainattiin ulkomailta ja ryöstettiin juutalaisilta. Tälle politiikalle moni antoi vapaaehtoisesti tukensa - myös Rudolf Höss.

Puolueen Ilta=Sanomat kertoo Tomi Auremaan suulla, että neljän vuoden päästä eniten tapellaan demarien ja kommarien äänistä. Ei aavistustakaan miksi tapeltaisiin, kun se porukka vähenee ja passivoituu nukkumaan. Mitä järkeä sellaisia on havitella itselleen ja muuttaa linjaansa sen mukaiseksi? Auremaan logiikkaa ei kannata tämän enempää mietiskellä, koska sitä ei ilmeisesti ole. Väite on pelkkää vasemmistopuolueiden paluun haikailua ja kuvitelmaa, että sosialismi olisi ratkaisu Suomen ongelmiin.

Roger Moorhouse on kirjoittanut kirjan nimeltä "The devil's alliance. Hitler's pact with Stalin 1939-41." Kirjan on arvostellut Kanava-lehdessä Matti Häkkänen. Vertaillaanpa näitä kahta aatetta Häkkäsen sanoin:

Ribbentropin mukaan Hitler, "joka oli taistellut koko elämänsä kommunismia vastaan", muutti mielensä keväällä 1939 nähtyään uutisfilmin, jossa Stalin otti vastaan sotilasparaatin. Hitlerin mielestä Stalin näytti mieheltä, jonka kanssa voisi sopia asioista. Ribbentrop sai luvan aloittaa neuvottelut kun jo aikaisemmin keväällä Göring oli todennut, että "kun Saksan henki ja elämä ovat kyseessä, jopa väliaikaista liittoa Moskovan kanssa voitaisiin pohtia". Auswärtiges Amtin taloudellisen puolen suurlähettiläs Karl Schnurre totesi heinäkuussä 1939: "Saksan, Italian ja Neuvostoliiton ideologioissa on yhteinen elementti, joka on kapitalististen demokratioiden vastustaminen."

Päivää ennen paktin allekirjoitusta Hitler lausui alppiasunnossaan Obersalzbergissa, että "maailmassa on vain kolme suurta valtiomiestä; Stalin, minä ja Mussolini, joka on meistä heikoin." Hitlerin mielestä Stalin oli sairas, ja pakti oli tilapäinen ratkaisu, jonka tarkoitus oli Puolan eristäminen ja brittien kauppasaarron kiertäminen turvautumalla Neuvostoliiton raaka-aineisiin ja ruokatoimituksiin. "Stalinin kuoleman jälkeen murskaamme Neuvostoliiton ja Saksan maailmanmahti koittaa."

Moorhousen kuvaukset teloituksista ja kyydistyksistä itä-Puolassa ja Baltian maissa kannattaa lukea huolella. Niistä oppii, miltä Suomi säästyi. NKVD:n 1940 laatima lista ns. vaarallisista aineksista on selkeä.

Kun Ribbentrop ehdotti Berliinissä Neuvostoliiton liittymistä kolmen vallan sopimukseen (Saksa, Italia, Japani), Molotov vastasi 1940 marraskuun lopussa Moskovassa suurlähettiläs von Schulenburgille, että sen ehtoina ovat Saksan vetäytyminen Suomesta, yhteistyösopimus Bulgarian kanssa ja neuvostotukikohdat Bosporille ja Dardanneille sekä Kaukasian ja Persianlahden suunnan kuuluminen Moskovan etupiiriin ja vielä Japanin luopuminen pohjoisesta Sahalinista.

Neuvostoehtojen kovuus ja Romanian Galtissa pidetyssä Tonavan jokikomissiokonferenssissa esitetyt Neuvostoliiton vaatimukset ja konferenssin päättyminen italialaisten ja neuvostoliittolaisten valtuuskuntien nyrkkitappeluun 17.12.1940 johtivat siihen, että Hitler allekirjoitti seuraavana päivänä Johtajan ohjeen nro 21, jolla asevoimat määrättiin valmistelemaan "Neuvostoliiton tuhoamista nopealla hyökkäyksellä".

Kuten edellä näkyy, Saksan kansallis-sosialismi ja Venäjän bolsevismi eivät olleet toistensa ääripäitä vaan kilpailijoita. Voittaja kirjoittaa säännöt ja Stalin päätti kutsua kommunismin vastustajia "fascisteiksi". Tämä termi liitettiin kansallismielisyyteen Italian ja Saksan noudattaman politiikan mukaisesti, ja tapattihan Stalin omiaan enemmän kuin muut yhteensä. Koska voittaja kirjoittaa historian, eurooppalaiset eivät koskaan päässeet käsittelemään neuvostokommunismia, vaan ainoa demonisoitu ideologia oli kansallismielinen sosialismi. Jopa italialaiset saivat armahduksen Hitlerin uhreina, ja nyt Euroopan yleisin valtiomuoto nojaa Mussolinin korporatiiviseen fascismiin, jota "hyvinvointivaltioksi" Pohjolassa kutsutaan.

Historia usein kulkee rinnakkaisia latuja nykyisyyden kanssa, ja tällä hetkellä samanlaisia maailmanvalloituksia suunnittelee sosialismin nimissä islam. Jos 30-luvun maailmaa voitaisiin nyt elää uudestaan, ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mitä Hitler ja Stalin sanoivat. Kun heidän puheensa vaihdetaan imaamien vihasaarnoihin, itse pyrkimys ja uhreiksi valitut eivät muutu. Toivottavasti tämä ymmärrettäisiin nyt eikä vasta 75 vuoden päästä.