Tiede, mies ja tunteet

Nimimerkki Syltty Osmo Soininvaaran blogissa (Olisitteko arvanneet?) kirjoittaa:

Itse ainakin pidän itseäni elitistinä ja valtaapitävissäkin se on vain hyvä
piirre. On ihan turha kuunnella populistisesti kansan tyhmiä syviä rivejä.
Päättäjät ovat sitä varten valittu sinne, että he osaavat hommansa.

Nimimerkki Tiedemies kommentoi:

Olen Syltyn kanssa samaa mieltä. Soinien ja muiden populistien höpinät sylettävät.

Luetaanpa sama uudestaan takaperin, kuten Alivaltiosihteerin kotikaupungissa on tapana:

On aivan selvää, että kansalaisten mielipide ja puolueiden linjat ovat
erkaantuneet toisistaan maahanmuuttokysymyksessä. En minä halua demokratiaa, jossa ylläpidetään jotain linjaa äänestäjistä riippumatta.

Eli populistien hommat sylettävät ja on kiva kuulua eliittiin, joka TIETÄÄ, mitä pitää tehdä!

Ihmisten aivoissa on kolme kerrosta. Sisin on selkäydin ja sen jatke, ns. liskoaivo. Sen tehtävä on pitää elintoiminnot käynnissä ja ihminen hengissä. Jos joku miettii, miksi pienet vauvat nukkuvat kehdossa niin sikeästi, niin vastaus on liskoaivoissa. Seuraava kerros aivoissa on ns. limbinen systeemi, joka säätelee tunteita. Murrosikäisen lapsen mielialavaihtelut johtuvat limbisen systeemin aktivoitumisesta. Aivojen uloin kerros on aivokuori, joka vastaa järkevästä toiminnasta ja se käynnistyy vasta aikuisena, murrosiän jälkeen. "Järkevä" voi olla ristiriidassa tunteiden ja elintoimintojen kannalta tärkeiden asioiden kanssa, jolloin aivojen täytyy valita niistä paras toimintamalli. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sisempi kerros voittaa. Tunteet voittavat järjen - jokainen rakastunut tietää. Vastaavasti pelon kangistama ihminen voi tapella henkirievustaan loppuun asti liskon lailla.

Kun ihminen toimii tunteella, sanotaan, että hän on herkkä tai taiteellinen. Tärkeitä päätöksiä ei aina ole mahdollista miettiä pitkään, jolloin isoja elämänvalintoja joudutaan tekemään tunteella. Politiikassa päätöksiä tehdään tunteella, ei järjellä. Kun media kysyy poliitikolta mielipidettä, häneltä odotetaan välitöntä vastausta merkkinä siitä, että hänellä on asiat hallussa - osaamista ja munaa ratkaista kiperät ongelmat. Poliitikko ei voi varsinkaan nykyisen sähköisen tiedonvälityksen aikaan paeta miettimään vastaustaan muutamaksi päiväksi, kuten Stalin teki heti Saksan hyökättyä Venäjälle. Väyrysen "nukutaan ensin yön yli" -tapaisia vastauksia pidetään merkkinä osaamattomuudesta.

Jos joku muu lisäkseni on ihmetellyt, miksi automainokset ovat sellaisia kuin ovat (möreä-ääninen mies ja Grand canyon taustalla), niin vastaus kuuluu, että automainonnassa vedotaan tunteisiin. Automainosta ei tehdä auton ostajalle vaan auton ostajan naapurille. Automainos on tunteisiin vetoavaa mainontaa; alitajuntaan eikä järkeen.

Kun politiikassa joku vetoaa tunteisiin, sitä kutsutaan populismiksi. Kun Perussuomalaiset vastustavat tärähtäneistön unelmaa monen kulttuurin sekoittamisesta pienellä alueella, heitä kutsutaan populisteiksi. Jos populismi määritellään tunteisiin vetoamiseksi, niin kaikki puolueet ovat populistisia, kuten yllä esitin. Itse kannatan sitä, että populismiksi nimitetään tahoa, joka tekee toisin, kuin tietää olevan järkevää. Eli aivojen kautta tarkasteltuna: nukkuu yli yön käyttääkseen järkeä (aivokuori) keksiäkseen tunteisiin vetoavan (limbinen systeemi) mutta vastakkaisen perustelun.

Kun Venäjä on tulessa ja Pakistan hukkuu tulviin (varsin raamatulliset lopun ajan meiningit), päättää NY Times haastatella "ilmastotieteilijää", joka toteaa, ettei voi todistaa sitä, mihin hän uskoo. Se on populismia puhtaimmillaan, eikö olekin? NASAn Gavin Schmidt toteaa kirjoituksessa, että "vastaan yksityishenkilönä kysymykseen, että uskonko Venäjän palojen olevan seurausta ilmastonmuutoksesta, kyllä. Mutta tutkijana en voi sitä todistaa - vielä."