Kannibalismia

Kävin tänään katsomassa eduskunnan edessä olevaa mielenosoitusta. Portailla oli ydinjätettä kuvaavia keltaisia tynnyreitä ja Postitalossa roikkui Greenpeacen lakana, jossa vastustettiin hiilidioksidia ja ydinvoimaa. Vaikka en ole, kuten jokainen lukijani varmaan tietää, Kepun ystävä, on pakko myöntää, että Mauri Pekkarinen pitää eduskunnassa erinomaisen puheen (MTV3). Jos et kuuntele itse puhetta ja sanoja, niin kuunnelkaa puheen rytmitystä, äänenpainoja ja eleitä. En olisi koskaan uskonut!

Kävin samalla herkuttelemassa pääkaupungin etnisten ravintoloiden tarjoamasta kirjosta yhdessä. Pöydässä luin Voima-lehteä, jossa oli Fifin idänsuhteiden hoitajan Veli Itäläisen kolumni. Hän valittaa, että Novaja Gazeta -lehdessä (Silmät kiinni 18.6.2010) kirjoittaa toimittaja Julia Latynina, joka on uusliberaali. Itäläisen käyttämä kieli on aika irvokasta:

"Olen vakuuttunut, että Latyninan näkemykset edustavat venäläisen
liberalismin valtalinjaa. Venäläinen liberalismi on suoraselkäisen
1800-lukulaista, sitä alkuperäistä suurpääoman etuja ajavaa ihmissyöjien
oikeistoliberalismia, johon ei kuulu paskanjauhanta "työväenpuolueesta". Tätä
liberalismia ei ole laimennettu demarismilla edes Kokoomuksen vertaa, sen mukaan
lakkoilijat ja neekerit ansaitsevat korkeintaan kuoleman merijalkaväen
luodeista."

Mutta kannattaa siis ehdottomasti lukea tämä Fifissä suomeksi julkaistu Julia Latyninan kirjoitus (Jihadin uusi ideologia), joka käsittelee wahhabilaisuuden leviämistä Kaukasiassa ja sitä, miten Yhdysvallat todella taistelee terrorismia vastaan Venäjän käyttäessä sitä savuverhona Kremlin aseman pönkittämiseksi.

Hippulat vinkuen

Jokunen viikko sitten itsensä raiskatuksi ilmoittanut 16-vuotias salolaistyttö, muistatteko - se joka oli sidottu jokeen? - on perunut ilmoituksensa. Tyttö tulee Iltalehden mukaan "normitaustaisesta maahanmuuttajaperheestä", mikä ilmeisesti tarkoittaa työssäkäyvää pariskuntaa. Kuten tiedetään, maahanmuuttajilla on selvästi kantakirjasuomalaisia enemmän psyykkisiä oireita ja sairauksia, ja tässäkin tapauksessa lienee kyse inhimillisestä perhetragediasta, jonka tietysti toivon ratkeavan rauhallisesti.

Raiskauksiin perehtynyt poliisi Marja Vuento Hesan poliisista kertoo, että raiskausilmoitusten määrä on kasvanut samaa tahtia naisten alkoholinkulutuksen kanssa. Yllättävää ei olekaan se, että jo yli 20% ilmoituksista on ilmeisen perättömiä. Vuennon sanoin "oikeusmurhia tapahtuu molempiin suuntiin". (Turun Sanomat)

Osmo Tammisalon kirjassa Rakkauden evoluutio käsitellään luvun verran raiskauksia. Tammisalon mukaan raiskaus yleensä kohdistuu nuoreen naiseen, vaikka toki tiedämme muitakin tapauksia. Poikkeukset voivat olla fetissin tai jonkin muun syyn aiheuttamia, mutta valtaosa siis nuoria lisääntymisikäisiä naisia. Vallitseva näkemys (varsinkin akateemisissa feministiperheissä) yhä edelleen on, että raiskaus on vallan käyttöä ja naisen alistamista ja nöyryyttämistä ilman seksuaalista motivaatiota. Tammisalon tavoin olen itse taipuvainen ajattelemaan, että valta, alistaminen ja nöyryytys ovat seurauksia ja uhrin tunnetiloja. Jotta uhria ei syyllistettäisi tai tekoa mitätöitäisi, yhteiskunta ottaa osaa suruun hyväksyen uhrin näkökulman.

Raiskauksista annetaan melkeinpä pääsääntöisesti vain ehdonalaisia tuomioita Suomessa, kun taas muslimimaissa raiskattu ruoskitaan tai kivitetään. Joskus raiskaajakin. Raiskaus saa valtavat tunnevyöryt liikkeelle, ja raiskaajille vaaditaan kostoa abrahamilaisin laintulkinnoin. Raiskaus koskettaa myös raiskatun suvun ja yhteisön kunniaa. Siinä missä muslimi syyllistyy oman kulttuurinsa mukaisesti primitiiviseen kostoon, länsimaissa harvoin toteutuu tarkoin suunniteltu kosto rangaistukseksi.

Jos rangaistuksen kovuus ehkäisee rikoksia, niin ehdolliset vankeustuomiot toki lisäävät raiskauksia. Entä jos, kuten Tammisalo väittää, että raiskaaminen on tai voi olla biologinen sopeuma? Silloinhan raiskaustuomion kovuus ei vaikuta raiskausten määrään vaan siirtää raiskaajat pois yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällöin kova rangaistus on perusteltu.

Mutta entä jos yli 20% raiskausilmoituksista on täysin tekaistuja, niin kuinka paljon on ilmoituksia, joissa nainen kostaa oman morkkiksensa miehelle? Ja jos rangaistukset ovat kovia, kuten yleisö vaatii, niin miten syyttömien oikeusturva tulisi varmistaa, on melkeinpä mahdoton tehtävä. Olemme ajautuneet tilaan, jossa raiskaajien oikeusturvan takia rangaistukset ovat laimeita.

Entä jos Tammisalon väite on totta, että raiskaus on sopeuma eli adaptaatio (raiskaus edistää raiskaajan lisääntymismahdollisuutta)? Tammisalo esittää:

1. Raiskaus on koiraan sopeutuma, johon kaikkien sosiaaliluokkien
koiraat turvautuvat, kun uhri on hyvin haavoittuvainen.
2. Raiskaus on koiraan sopeutuma, jota harjoittavat vain koiraat,
joilla on matala yhteiskunnallinen status ja joilta muunlaiset seksuaaliset
mahdollisuudet ovat poissuljettuja.
3. Raiskaus on koiraan sopeutuma, jonka tehtävä on saavuttaa
valta-asema naaraiden yläpuolella.
4. Raiskaus on koiraan sopeutuma, joka on tulosta naaraiden
mieltymyksestä fyysisesti vahvoihin koiraisiin.
5. Raiskaus ei ole sopeutuma vaan sivutuote naaraiden ja koiraiden
erilaisesta seksuaalisesta käyttäytymisestä.
6. Raiskaus ei ole sopeutuma vaan tulosta nykyisen ympäristön
vaikutuksista koiraan evolutiivisesti kehittyneeseen
seksuaalipsykologiaan.
7. Raiskaus ei ole sopeutuma vaan epänormaalien yksilöiden patologinen
toiminto

ja toteaa, että raiskaus on joko sopeutuma tai koiraan ja naaraan erilaisen seksuaalikäyttäytymisen sivutuote. Nykyinen evoluutiobiologien kiista koskee raiskauksen ultimaattista eli lopullista evolutiivista selitystä. Kiista raiskaajan henkilökohtaisesta motiivista on proksimaattinen eli välitöntä selitystä koskeva. Välitön selitys liittyy koiraan seksinhimoon, mutta evolutiivinen selitys olisi se, että raiskaus on menneisyydessä liittynyt joidenkin koiraiden lisääntymismenestykseen. "Tämä on luonnollinen selitys kaikille adaptaatioille, myös nukkumiselle ja tiettyjen ruokien syömiselle. Siitä huolimatta emme sano, että mieltymys makeaan on seksuaalisen himon motivoimaa" toteaa Tammisalo. Samalla tavalla raiskauksen näkeminen sopeutumana ei kerro mitään raiskaajan henkilökohtaisesta motiivista. Liittyypä raiskaajan päässä mitä hyvä motiiveja, raiskaus on aina myös miehen lisääntymistaktiikka.

Yhdysvalloissa yli 30.000 naista hedelmöittyy vuosittain raiskaamalla. Raiskaamalla hedelmöittymisen todennäköisyys on viisi prosenttia kun taas vapaaehtoisen yhdynnän kautta tapahtuvan hedelmöittymisen todennäköisyys on kolme prosenttia. Suomessa 90-luvun lopulla poliisin tietoon tulleista raiskauksista 13% tapahtui perhepiirissä, 23% tuttavapiirissä, 25% yhdenillanjutuissa ja 27% tuntemattomien tekemiä.

Toivotaan, että lähipiirimme selviäisi ilman näitä tapahtumia, mutta jos toisin käy, niin voin vain ottaa osaa suruun ja muistuttaa, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Jos niin haluaa.

Eulerin kaava

Tarina kertoo, että matemaatikko Venäjän hovimatemaatikko, saksalaissyntyinen Euler pisti ns. luun kurkkuun ranskalaiselle filosofille Diderot'lle väittäen voivansa todistaa algebralla Jumalan olemassaolon. Koska Diderot ei osannut algebraa, ei hän kyennyt puolustautumaan vaan lähti paluumatkalle Ranskaan pölyn jäädessä leijailemaan linnan pihaan. Väite, jonka Eulerin kerrotaan sanoneen kuuluu näin: "Jos lukuun a lisätään tulo, joka saadaan kertomalla luku b itsellään määräkerrat, ja näin saatu summa jaetaan kerrottavien b-lukujen lukumäärällä, niin tuloksena on luku x". Jos Diderot'n luonne olisi antanut periksi myöntää asiantuntemattomuutensa ja pyytää Euleria havainnollistamaan väitteensä (jos a on 1 ja b on kaksi ja n on kolme niin x on 3), niin hoviväki olisi varmaan pyytänyt kertomaan, miten väitteen loppuosa johtuu alkuosasta (koska hoviväki tuskin tunsi itsekään algebraa), niin Eulerin huijaus olisi luultavasti paljastunut.

Matematiikka on eri kieli kuin kansan käyttämä kieli. Jos kansaa ei ole opetettu ymmärtämään ns. viisaiden puhumaa kieltä, kansa ei osaa kyseenalaistaa sille esitettyjä johtopäätöksiä saaduista tuloksista. Yhteiskunta ei saa luottaa pelkkään älyyn, koska älymystöllä on paha taipumus levittää savuverho asemansa turvaamiseksi. Katolisen kirkon poliittinen ylivalta murrettiin opettamalla kansalle Raamattu sen omalla kielellä. Kauppamatematiikalla murrettiin kirkon taloudellinen ylivalta. Kun kansa oppii puhumaan samaa kieltä kuin yläluokka, yläluokka ei voi piiloutua erilaisten taikauskomusten taakse.

Yksi tällainen eliitin laskema savuverho on Hesarin pääkirjoitussivulla Antti-Ville Suni värähtämättömin vedoin kirjoittama: "Markkinavoimatkin voivat erehtyä". Antin tarkoitus on perustella, miksi vapaa markkinatalous tai uusliberalismi on pahasta ja valtiolta ei saa siirtää valtaa pois. Tarkoitukseni oli kommentoida sitä laajemmin, mutta rehellisesti sanottuna kirjoitus on niin luokattoman huono propagandapläjäys, etten yksinkertaisesti millään jaksa. Kommentoin kuitenkin paria kohtaa siinä lyhyesti:

"Markkinat ovat itsessään poliittisia konstruktioita, jotka eivät aina toimi
tehokkaasti eivätkä yhteiskunnan hyväksi."

Me olemme markkinat. Markkinoiden tehokkuuden vaatimus liittyy tutkimusten alkuoletuksiin eikä siihen, onko alkuoletusksissa vaadittu tiedon leviämisen tehokkuus edes tarpeellista pääomien tehokkaan kohdentumisen kannalta. Tiedon leviämisen tehokkuudella tarkoitetaan sitä, että päätökset ovat rationaalisia ja perustuvat kaikkeen - ja kaikkien - saatavilla olevaan tietoon. Jokainen rahamarkkinoita ymmärtämätönkin voi todeta, että vaatimus on mieletön. Kaikessa inhimillisessä toiminnassa vaikuttaa tunteet ja mielikuvitus.

"Ensimmäinen ja keskeinen virhepäätelmä on sekoittaa keskenään rahoitusala
ja reaalitalous."

Ei ole olemassa reaalitaloutta ilman rahoitusta. Lause on sisällöllisesti vailla merkitystä.

"Mutta kuten Columbian yliopiston professori ja nobelisti Joseph Stiglitz on
sanonut, näkymätön käsi on näkymätön todennäköisesti siksi, ettei sitä ole
olemassa."

Voi olla sanonut, mutta oletan hänen tarkoittaneen juuri päinvastaista. Eli sitä, että me olemme markkinat - mikään kaikentietävä jumala ei ohjaa markkinoita. Tästä seuraa, kuten kirjoitin edellisessä artikkelissani eilen, että meidän täytyy ensisijaisesti pohtia, että osaako valtio (muutama kymmenen poliitikkoa ja sata virkamiestä) säädellä rahoitusmarkkinoita paremmin kuin kymmenet tuhannet omilla rahoillaan toimivat sijoittajat. Mielestäni vastaus on ilmiselvä.

"Lehman Brothersin pääjohtajan Richard Fuldin päivätulot vuonna 2007, vuosi
ennen pankin konkurssia, olivat 60 000 dollaria. Samaan aikaan miljardi ihmistä
eli yhden dollarin päivätulolla."

Mitä sitten? Jokaiselle lienee selvää, että Fuld oli ahne. Toiset ahneet myönsivät hänelle tuollaisen tulon. Pitääkö ahneus kieltää? Jos Fuld ei olisi ottanut lainkaan palkkaa, olisivatko maailman miljoonat siitä jotenkin rikastuneet? Lehman olisi tehnyt parempaa tulosta, yhtiö olisi jakanut enemmän osinkoja, mutta tuskin yhtään uutta investointia tai leipää olisi niillä rahoilla Afrikkaan tehty.

"Kiinnostavaksi tutkimustulos tulee, kun sitä verrataan aiempaan tutkimukseen, jonka kohteena olivat yhdysvaltalaiset ammattiekonomistit. Vertailu osoittaa, että alan lisäopiskelu tohtoritasolla siirtääkin poliittisia kantoja osin vasemmalle. Tämä näkyy erityisesti suhtautumisessa tuloeroihin ja julkisen sektorin kokoon.

Muutos johtunee siitä, että kansantalouden jatko-opinnoissa tulevat esiin yhtäältä talouden epätäydellisyydet, kuten epäsymmetrinen tieto, ja toisaalta se tosiasia, että talous muodostuu ihmisistä, joiden hyvinvointi ei aina ole yhtä kuin markkinoiden tehokkuus."

Todennäköisempää on se, että mitä korkeammalle ihminen yleensä lukee, myös rahoitusalalla, sen vähemmän hän joutuu ihan oikeisiin töihin omalle alalleen. Toki poikkeuksia on, mutta moni korkeasti koulutettu jää töihin julkiselle sektorille. Eikä siinä mitään pahaa ole, ihmisillä on erilaiset luonteet, mielihalut ja riskinsietokyvyt.

Samaa rönsyilyä olisi tarjolla lisää, mutta se siitä. Toivottavasti tuli kaikille selväksi, mistä tässä Sunin kirjoituksessa oli kyse? Kyse on siitä, että Suni Eulerin tavoin heittää esiin salaperäisen kaavan, jonka avaaminen ei onnistu tavalliselle lukijalle, siis rahoitusta ymmärtämättömälle. Niinpä Hesarin keskivertolukijalle jää vain mieleen se, että kirjoittaja oli viisas mies ja hänen johtopäätöksensä olivat kiistattomat.

Annan kirkas otsa

Uusi pääministeri Mari Kiviniemi on saanut Ruotsin pääministeriltä kehuja, kuinka taitavasti hän puhuu ruotsia (HS). Onko tuo kenenkään muun mielestä huvittavaa? Miltä kuulostaisi, että Obama kehui Stubbin englannin osaamista? Mihin tarvitaan pakkoruotsia, kun Ruotsin pääministerikin ihmettelee, että suomalainen osaa ruotsia.

Lontoossa supistaan, että maahanmuuttaneet tekevät valtaosan rikoksista (Mail online). Vasta pakon edessä luovutettujen poliisin keräämien tilastojen mukaan yli 2/3 ampumatapauksista (Englannissa on vain laittomia käsiaseita) on mustien tekemiä, ja ampumiset ovat usein mustien keskinäisiä välienselvittelyitä. Mukana oli vain ratkaistut rikokset. Lontoon 7,5 miljoonasta asukkaasta 12% on mustia. Suvaitsevaiston edustaja Richard Garside syyttää tuosta Englannin pitkää siirtomaakautta, mutta musta poliitikko toteaa asian suorasukaisemmin:

"Yhteisömme täytyy harrastaa itsekritiikkiä ja todeta olevamme taipuvaisia väkivaltarikoksiin. Olemme taipuvaisia väkivaltaan toisiamme vastaan - ja syyllistymme siihen säännöllisesti."

Vihreä maailmanlopun ennustus on puolustaa ilmastonmuutosta sillä, että tutkimukset on vertaisarvioituja. Moni kaltaiseni ilmastonmuutosta arvostellut on pitkään väittänyt, että vertaistutkimus ei tarkoita, että tutkimus on "totta". Vertaisarviointi ei poista - välttämättä - sitä, että käytetty aineisto on väärä tai käytetty menetelmä on väärä. Tässä hyvä kommentti (I want a new left) tieteellisen tutkimuksen tasosta; se on hälyttävän huono.

Pennuille luomujaffaa

Vasemmisto väittää, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Tasa-arvoa kannattavalle kysymys roduista on ahdistava. Rasismi onkin pahin mahdollinen leima, jonka vasemmistolainen voi saada muuttuen heti "äärioikeistolaiseksi". Muistanette toukokuussa 2002 murhatun hollantilaispoliitikon Pim Fortuynin? Tämä entinen kommunisti ja sosialistipuolueen jäsen kannatti homoliittoja, sukupuolten tasa-arvoa, huumeiden laillistamista ja uskontoja niiden homovastaisuuden takia. Mutta vain ja ainoastaan siitä syystä, että hän myös kannatti siirtolaisuuden (erityisesti muslimien maahantulon) rajoittamista, hänestä tuli "äärioikeistolainen".

Myös muut Euroopan "äärioikeistolaiset" poliitikot ovat yleispoliittisilta linjoiltaan lähellä perinteisiä työväenpuolueita - paitsi maahanmuutossa. Koska on yleisesti tiedossa, että kaikilla ihmisryhmillä on jokin niitä koossapitävä voima, vasemmisto voi nimetä rasistiksi kenet tahansa, joka rehellisesti mainitsee tästä ominaisuudesta - vaikka ilmaisisi sen kuinka vaarattomasti ja ilman taka-ajatuksia. Ja vasemmisto myös käyttää rasismikorttia naurettavissa ja älyllisesti epärehellisissä tilanteissa. Vasemmistolainen saa luonnollisesti itse olla ennakkoluuloinen ja vihamielinen, kunhan kohteena on kapitalisti; erityisesti juutalainen ja mieluiten amerikanjuutalainen. Vaikka amerikkalaiset eivät ole etninen rotunsa, viha ja ennakkoluulo yhtä kansakuntaa kohtaan voi johtaa juuri niin järkyttäviin tekoihin, kuin terrori-iskut World Trade Centeriin 11.9.2001.

Mitä vasemmisto etsii?

Vasemmiston mielestä kaikki ovat tasa-arvoisia, ja jos jossain näkyy epätasa-arvoa, tulee asia korjata valtion toimin (valtiousko eli stateism tai statism tai suomeksi etatismi, ks. kommentit). Valtio ja tasa-arvo - siinä on vasemmiston työkalupakki kokonaisuudessaan! Kuitenkin koko yhteiskuntamme perustuu epätasa-arvoon: emme kohtele rikollisia ja rehellisiä samalla tasa-arvoisesti, emme miehiä ja naisia, terveitä ja sairaita, ystävällisiä ja vihamielisiä, kauniita ja rumia, viisaita ja tyhmiä, kauniita ja rumia, tutkijoita ja tiskaajia jne. Iso mies ja kurvikas nainen ovat parinvalinnassa etulyöntiasemassa. Miksi siis tasa-arvokysymys on vasemmistolle niin merkittävä? Siksi, että jos vasemmisto on oikeassa, koko yhteiskuntamme on epäjärjestyksessä, ja se täytyy muuttaa. Vasemmisto ikään kuin huutaa: Olette väärässä ja me olemme parempia ja viisaampia kuin te. Mikä on kieltämättä ristiriidassa kauniin tasa-arvoajatuksen kanssa...

Kun Neuvosto-Venäjä hävisi läntisille demokratioilla ja romahti pois jättäen jälkeensä vain kasan ongelmavaltioita ja muutaman vasemmistodiktatuurin, ns. uusvasemmisto on joutunut painamaan puheet talousjärjestelmistä taka-alalle. Vasemmiston uusi lempilapsi on yhteiskunnallisesti oikeaoppinen, ts. poliittisesti korrekti, puhe. Se toimii kahdella tavalla, ja molempia myös käytetään. Ensiksi, se pyrkii muuttamaan käyttämiämme nimityksiä eri etnisistä ryhmistä - kokeileppas käyttää sanaa neekeri. Toinen tapa on suoranainen tiedonsaannin ja keskustelun estäminen - kokeileppa puhua perimästä ja äo-tuloksista mustan ja valkoisen väestön kesken.

Kuka on vasemmistolainen?

Osa on selvästi pyrkyreitä, kuten Paavo Arhinmäki, joka käyttää liikettä kiivetäkseen taloudellisesti turvalliseen eliittiin. Näitähän voi olla vaikka kuinka paljon, mutta kaikki eivät huipulle tietenkään pääse.

Osa käyttää vasemmistolaisia liikkeitä peittääkseen suoran vihan muita kohtaan. Vasemmistoliikkeet ajautuvat nykyisin melkeinpä poikkeuksetta mellakoimaan, jos jossain siihen aukeaa mahdollisuus. Juuri nyt Kanadassa on G20-maiden kokous, jota tuhotut ikkunat ja autot synkentävät. Vasemmisto usein liittää SMASH-termin (Smash Asem) kyltteihinsä hankkiakseen ideologisen oikeutuksen halulleen käyttää väkivaltaa. Olen melko varma, että tämä porukka muodosti Hitlerin ruskeapaidat.

Osa, varsinkin nuoret, on idealisteja. Heille maailma näyttäytyy epäoikeudenmukaisena paikkana, koska heillä ei ole kokemuksen mukanaan tuomaa kykyä hyväksyä, että maailma ei ole oikeudenmukainen paikka. Vasemmiston tarjoamat lääkkeet (tasa-arvo ja lainsäädäntö) on yksinkertaisuudessaan houkutteleva - hiukan niin kuin islamin neitsyet paratiisissa. Liian hyvää ollakseen totta.

Osa vasemmistolaisista ilmiselvästi kokee olevansa älykkäitä kyetessään kritiikkiin. Varsinkin Vihreissä on näitä muka-älykkäitä riidanhaastajia. Jokaiselle asialle pitää olla yksi täsmällinen selitys, ja muita vaaditaan hyväksymään se ainoana oikeana.

Puolueen äänestämisen tiedetään kulkevan suvuissa. Samoin ammatit ja tulotasot, terveydentilat ja ruokailutottumukset, teiniraskaudet ja masennukset. Moni asia on niin sanotusti periytyvää - miksei käsitys ymäröivästä maailmasta ja sen rakenteesta (ja erityisesti siitä, hyväksynkö oman asemani siinä) voisi olla myös rakennettu aivoihimme? Voiko joillain suvuilla olla niin huono luottamus omaan kykyyn huolehtia itsestään ja jälkeläisistään, että se ripustautuu kuolevan lailla muiden helmoihin saadakseen elantonsa? Voiko ihmisellä olla biologinen tarve vastustaa muutoksia?

Liberaalit

1700-luvun ns. klassisen liberaalin oppien mukaan kansalaisilla, siis ei vain yläluokalla, oli tunteet, omat aivot ja siis kansalaisoikeudet. Nämä Amerikan itsenäisyysjulistukseen vaikuttaneet opit vähitellen muuttuivat niin, että yksilönvapauksien tilalle juurtui valtiousko, stateism tai statism. 1900-luvun loppupuolella ns. reaganismi tai thatcherismi loivat perustan klassisen liberalismin paluulle. Nykyisin uuskonservatiivit ja libertaarit myötäilevät klassista liberaalia ajattelutapaa yksilön ja yhteiskunnan suhteesta. Sen sijaan nyt Pohjois-Amerikassa "liberaaleiksi" (lue: vasemmistolaiset) kutsutut ihmiset pitävät uusliberalismia lähes syntisenä.

Uusliberaalit kannattavat vapaata markkinataloutta, koska se on ainoa dynaaminen so. muutosta ja kehitystä ylläpitävä voima. Samoin uusliberaalit haluavat vähentää valtion valtaa (valtiousko) kaikilla osa-alueilla. Uusliberalismi tukee globalisaatiota - kansainvälistä tavarakauppaa ja vapaata pääomien liikkumista. Sillä on saavutettu valtava elintason nousu kaikkialla maailmassa (pl. ne työt, jotka lännestä siirtyi kehitysmaihin). Miksi siis vasemmisto vastustaa sitä? Vasemmiston huoli köyhistä ja köyhyydestä on huijausta, tekopyhää puhetta. Vasemmistolaisethaluavat valtaa ja paistatella (moraalisina) hyviksinä. Uusliberaali ajattelutapa ei kaipaa nopeita, väkivaltaisia muutoksia yhteiskunnan toimintaan, vaan siinä ymmärretään hyvinvoinnin kumpuavan vakaasta mutta jatkuvasta taloudellisesta toimeliaisuudesta.

Klassisessa liberalismissa ei ole samanlaisia iskulauseita kuin valtiouskossa "kaikki ovat tasa-arvoisia" tai "vaatii lainsäädäntöä". Uusliberalismi on vaikeasti hahmotettava moniulotteinen ajatusrakennelma, jonka ymmärtäminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Uusliberaaleille valtio on pahis. Vasemmistolle valtio on hyvis, joka "korjaa kaiken epätasa-arvon". Uusliberalismi on hyvin käytännönläheinen (veroja alas, vähemmän sääntelyä, yksityisomistusta jne) ja perinteinen oikeisto (lue: konservatiivit) on aina ollut kiinnostunut hyvin käytännönläheisistä ratkaisuista. Kuten vaikka Preussin rautakansleri Bismarck, jota oikeistolaisempaa ihmistä saa hakea. Silti Bismarck sääti lait eläkkeistä ja palkoista.

Tai Theodore Roosevelt - kansallismielinen sotapäällikkö, joka sääti ensimmäiset kuluttajan asemaa suojaavat lait suuryritysten vastustuksista huolimatta. Konservatiivit uskalsivat kokeilla uusliberaaleja ajatuksia käytännössä 1980-luvulla (Reagan ja Thatcher) ja sen seurauksena kaikki valtiot seurasivat taloudellisen vapautumisen tiellä. Nyt vasemmisto vaatii menestystarinaa lopetettavaksi, koska sen mielestä valtion kuuluu hoitaa tuollaiset asiat. Valtio ja uudet lait turvaavat onnellisen elämän. Kun luette Jyrki Kataisen (Sek.) mielipiteitä, huomaatte, mikä hän oikein on. Tai kun luette Suomen johtavaa Vihreää ideologiaa noudattavan kaupungin poliittisia päätöksiä, ymmärrätte, mistä on pohjimmiltaan kyse.

Enemmin tai vähemmin vapaasti kääntäen John Jay Rayn artikkelista.

Strategisen valinnan vaikeus

Suomen armeijalla on nyt käytössään seitsemän NH90-helikopteria (viides ja kuudes). Yhteiseurooppalainen projekti on ollut juuri niin karmea tarina projektin epäonnistumisesta kuin vain kuvitella saattaa. Koska tuossa linkittämässäni Wikipedian artikkelissa todetaan, että puolustusministeriö on sopinut valmistajan kanssa vuonna 2007, että kahden vuoden sisään, eli vuoden 2009 loppuun mennessä, Suomella on yhdeksän kopteria käytössä, voinee siitä päätellä, että edelleen koptereissa on vakavia vikoja.

Mitä vikoja tuollaisessa laitteessa on, jotka paljastuvat vasta luovutuksen yhteydessä? Tuskinpa moottoriin tai muihin välittömästi lentämiseen liittyviin laitteisiin vaan luulisin, että elektroniikkaan. Siis tiedättehän, kun autossa joskus syttyy merkkivalo turhaan tietokoneen jumituttua tai jäätyä käynnistymättä. Miksi Suomi päätyi tuohon ongelmien pesään? Juorukellot niputtavat Suomen kopterivalinnan ja Gustaf Hägglundin nimityksen Euroopan Unionin sotilaskomitean ensimmäiseksi puheenjohtajuuden yhteen. Ehkä suurempi ongelma kuin koptereiden määrä on lentäjien puute. Jos Suomella olisi nyt kaikki 20 tilattua kopteria, jokaiselle ei olisi lentäjää. Tätä on keskusjohtoinen hallinto. Edes armeijassa, joka toimii kurinalaisesti, ei pystytty huolehtimaan resurssien kohdentamisesta oikein, eli kouluttamaan riittävästi kippareita.

Kyllähän sitä sössitään muuallakin (Avro Manchester). Kun armeija sössii, yleensä laskun maksavat nuoret miehet. Englanti valmistautui sotaan kansallissosialistista Saksaa vastaan. Sotilaille oli tullut päähänpinttymäksi rakentaa pommikoneita, vaikka niiden paras kohde on joku ei-sotilaallinen, kuten tehdas, junarata tai kaupunki. Englannin ilmavoimat RAF ryvettyi komentajansa Arthur Harrisin valitsemalla strategialla niin pahoin Toisessa maailmansodassa, että vasta nyt 65 vuotta sodan jälkeen se saa ensimmäisen muistomerkkinsä Lontooseen (This is London). Tässä Wikipedian artikkelissa on surullisen kuuluisaksi tulleeen joukko-osaston historiaa syvällisemmin, jos kiinnostaa. Yhteensä sodan aikana palvelleista 125.000 (keskimäärin 22-vuotiaasta) miehestä puolet kuoli tai haavoittui vakavasti. Vain saksalaiset sukellusvenemiehet kuolivat yleisemmin.

Venäjän vahva mies Putin on omahyväisesti kehunut Venäjän uusinta asetta, häivehävittäjä Suhoi T50:tä. Putin on myös tunkenut Ladojen valmistukseen satoja miljoonia euroja; Ranskan ja Venäjän ikiaikainen liittolaisuus ei ole kadonnut mihinkään. Kun Putin kaiken lisäksi kehuu Fortumia, voi suomalainen sähkönostaja ottaa keuhkot täyteen ilmaa ja kaivaa kuvettaan. Jos Putin on tyytyväinen Fortumiin, sen on täytynyt tehdä päätös, josta ei ole sille itselle mitään hyötyä. Ilmaston lämpenemisen takia Fortum oletti Venäjän sähköhintojen nousevan, mutta kun ilmasto lopetti tottelemasta YK:ta, Fortumille näyttää jääneen se kuuluisa pää, joka jää vetävän käteen.

Hymykuoppa

Yhä uudelleen ja uudelleen jaksan yllättyä siitä, kuinka laumasieluisia ihmiset oikein ovat. Kun yksi apina keksii, että kivellä iskemällä saa pähkinän kuoren rikki, koko lauma seuraa perässä. Se on sitä evoluution voimaa.

Ainakin 30 vuotta on toistettu, että bruttokansantuote (BKT) on huono mittari, koska se lisääntyy vaikka yhteiskunta tuhlaisi resurssejaan surutta. Uusina vaihtoehtoina on kehitetty "onnellisuusmittareita", joita vasemmistolaiset älyköt kansalle tarjoavat. Kasvu on pysäytettävä vaikka väkisin, korostavat vihreät hyvinvoivat mukaviisaat miehet ja naiset.

Aalto-yliopiston tutkimuspäällikkö, kauppatieteiden tohtori Timo Järvensivu ja SAK:n pääekonomisti Olli Koski (Talouselämä) ovat ilmeisesti päättäneet yrittää nostaa "onnellisuuden" jonkinlaiseksi taikavarvuksi, jolla perustellaan ja oikeutetaan nykyvaltioiden pakottavat opit aivopesua muistuttavine menetelmineen. Puhun tietysti vihreästä vallankumouksesta, päästökaupasta, kierrätyksestä, ekobensasta, energiansäästölampuista ja mitä vielä niitä onkaan. Järvensivu korostaa, että degrowth lisää onnellisuutta alistumatta talouden ylivallalle.

Neuvostoliittoa kannattaneet ihmiset muistivat aina kertoa, että Neuvostoliitossa elämä on paremmin. Siellä on yhteisöllisyyden tuomaa onnellisuutta ja mistään piittaamattomat kapitalistit eivät pääse saastuttamaan voiton maksimoinnin nimissä luontoa (hah!). Timo Järvensivun mielestä:

Degrowth-yhteiskunta ei alistu talouden ylivallalle vaan lisää onnellisuutta
ja hyvinvointia. Välineinä ovat työn jakaminen, kuluttamisesta tinkiminen ja
ajan käyttäminen mielekkäisiin, yhteisöllisiin asioihin, kuten harrastuksiin ja
perheeseen.

Mitä minä sanoin? Valaistuksen saanut Järvensivu kiertää jakamassa viisauttaan (Kepa, Ylihuominen, Sivistys) samoin ajattelevien kinkereillä haukkumassa kapitalisteja barbaareiksi. Ei pitäisi purra ruokkivaa kättä, sano.

Miksi vaivautua kirjoittamaan tästä aiheesta? Siitä yksinkertaisesta syystä, että nuo nuoret yhteiskuntamme valiot yrittävät saada minut väkipakolla "onnelliseksi". Heidän mielestään minusta tulee onnellinen, kun noudatan heidän oppejaan. Ja koska "onnellisuus" on niin hieno asia, valtiolla on oikeus pakottaa minut elämään heidän oppiensa mukaan. 1900-luvulla tätä kutsuttiin proletaarin diktatuuriksi.

Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli, toivottavasti jaksoit lukea tänne asti! Tutkimuksen mukaan (Science Daily) onnellisuus riippuu - saamari soikoon - geeneistä eli perimästä. Tutkijoiden mukaan noin puolet mitatusta onnellisuudesta voidaan selittää perimällä.

"Vaikka onnellisuus riippuu monista itsestämme riippumattomista tekijöistä, onnellisuuteen vaikuttaa myös luonteenlaatu, joka on rajattavissa yksilön perimään."

"Although happiness is subject to a wide range of external influences we have found that there is a heritable component of happiness which can be entirely explained by genetic architecture of personality."

Jos näin on, niin kaikki sosialistiset utopiat siitä, kuinka ihmiset saadaan onnellisiksi juuri tällä poliittisella tavoiteohjelmalla, voidaan napata roskiin. Samalla tavalla kuin hymykuoppa ilmentää kantajansa geneettistä perimää, myös onnellisuus on riippuvainen perimästä.

Epävarma

Juhannusaatto ja vettä sataa. Mikäpä olisi siis parempaa kuin sytyttää takkaan tuli ja lukea hyviä kirjoja.

Kirjoitin aiemmin presidenteistä Paasikivi ja Svinhufvud (Yleinen mielipide 22.6.2010). Kerrotaan, että Svinhufvud yllytti ystäväänsä Heikki Renvallia ristimään sortovuosina syntyneen poikansa Mieheksi, joista siihen aikaan oli kuulemma tässä maassa kova pula. No, eipä pula ole juuri helpottanut niistä ajoista.

Mies Reenkolan kaksiosaisissa muistelmissa (Mammanpojasta naistenmieheksi ja Naisten miehestä mieheksi) kerrotaan, että, että Paasikiven aikalainen, kansanedustaja Juho Kivikoski nimesi poikansa Kai Kivikoskeksi. Tästä innoittuneena Juho Kusti puolestaan nimesi oman poikansa Varma Paasikiveksi. Varma sai luonnollisesti liikanimen epävarma, joka tiettävästi kuvasi paremmin hänen luonnettaan.

Juhannustaikoja vol. 2

Harmi, että tulin jo käyttäneeksi mainion otsikon Juhannustaikoja, koska tämä kirjoitus olisi ansainnut sen paremmin. Iltalehden mukaan suomalaiset ovat EU:n vähiten taikauskoisia. Nurinkurisesti kuitenkin 70% meistä uskoo, että tiede ja teknologia saattavat alentaa moraalitajua.

Blogisti Sakina kirjoittaa olevansa ex-karismaatikko, nyttemmin islamiin palannut (lue: kääntynyt) suomalainen (siis ei-mamu) nainen. Karismaattinen liike on katolisen kirkon jälkeen suurin kristillinen suuntaus, joten mistään pikkutekijästä ei ole kyse. Liikkeen mukaan Jumala ottaa suoran yhteyden ihmiseen, joka sitten saarnaa tästä jumalanilmestyksestä eteenpäin. Sakina kertoo, että marokkolainen miehensä suku uskoo jinneihin - tiedättehän, siihen Tuhannen ja yhden yön tarinoiden lampunhenkeen.

Islam on ns. fatalistinen eli ennalta määrättyyn kohtaloon pohjautuva oppi. Islam on juutalaisuudesta irronnut sekavien paimentolaisuskontojen ja ikivanhojen kuuta palvovien rituaalien yhdistelmä. Juutalaisuuden ja kristillisyyden tavoin islam on ns. lineaarinen oppi, jonka mukaan Jumala johdattaa ihmisten elämää. Sen jonkinlainen vastakohta on sekulaarinen maailmankuva, jossa samat asiat toistuvat eikä "mitään uutta Auringon alla" tapahdu - elonkehä toistaa samoja asioita (circular - secular).

Suomeen on tsunamin lailla rantautunut islam. Vielä 80-luvun alussa otetuissa valokuvissa Kairon katunäkymässä vilisivät lyhythameiset naiset ja pukumiehet. Afganistanissa naisen vartalon peittävät burkhat yleistyivät vasta 50-luvun jälkeen, kun köyhälistö alkoi matkia yläluokan haaremielämään kuulunutta naisen seksuaalisuuden miehiltä peittävää kokovartalosäkkiä. Ironista kyllä, samaan aikaan yläluokka irtaantui moisesta rievusta, koska se alisti naista - ei pelkästään yksilönä vaan sukupuolena.

Suomessa on ollut vastaavanlaisia seksin kieltäviä ja Jumalan antenneina toimivien ihmisten perustamia lahkoja. Kannattaa nimittäin lukea kirja nimeltään "Lapsuus lahkon vankina. Leevi K. Laitisen tarina", jonka on kirjoittanut Leena Appelsin. Takaan ja alleviivaan, että se tatuoituu aivojenne poimuihin. Kauppaneuvos Leevi K. Laitinen on nyttemmin Varovan omistaja-johtaja. Mutta hänen lapsuutensa ja taustansa on aivan tavattoman koskettava. (HS, Voimala, Elävä arkisto, Harri Nordell)

Leevin vanhemmat antoivat poikansa Alma Kartanon (kartanolaisuus) ja hänen oikean kätensä, Tilda Reunanen, kasvatettavaksi 4-vuotiaana. Kartano antoi ohjeita Leevin vanhemmille, kuinka vanhempien haitallinen yhteys Leeviin tulee katkaista: isä hakkasi poikansa henkihieveriin ja äiti leikkasi saksilla kivespussista. He uskoivat. He uskoivat tarjoavansa pojalleen taivaspaikan ja siksi maan päällä tulee kärsiä. Almasta ei koskaan diagnoosia tehty, mutta nykyisin kaikkien keittiöpsykologien lempiteemana oleva psykopatia ei varmaan Alman tapauksessa ole huono arvaus. Alma oli täydellisen kykenemätön minkäänlaiseen myötäelämiseen, häpeään tai syyllisyyteen. Sulava käytös ulkopuolisille ja hirvittävä sadismi, ennakoimaton raivo ja mielivalta lähipiirin ihmisille sopivat nimittäin myös psykopatiaan.

Jos luulet joutuneesi huonoon seuraan tai epäilet omia kasvattajan kykyjäsi, lue tuo kirja. Jos et, lue se silti. Lue sen jälkeen Åsne Seierstrandin kirja Kabulin kirjakauppias, niin huomaat, hämmästyttäviä yhdenmukaisuuksia kartanolaisuuden ja arkipäiväisen islamin kanssa. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että Alma Kartanoa ei koskaan tuomittu teoistaan, mutta sitä en ehkä koskaan pysty ymmärtämään, että näitä kartanolaisia otetaan maahamme kymmeniä tuhansia.

Jyrki Katainen, Mari Kiviniemi, Stefan Wallin, Jutta Urpilainen, Anni Sinnemäki ja Paavo Arhinmäki - oletteko te sittenkin liian nuoria johtamaan tätä maata? Puuttuuko teiltä joku sellainen pieni asia kuin elämänkokemus?

Puhe mistä puute

Iltalehti uutisoi Sunnuntaisuomalaisen helvetin hauskasta tilastosta, jonka mukaan 40% naisista on painostettu seksiin. Tuo on niin pieni osuus, että tuon perusteella voisin lyödä vetoa, että 60% naisista on impiä. Kaikki tietävät, että seksin määrä kuvaa parisuhteen tilaa, joten varmasti kaikissa suhteissa on riitoja, ja kuten me miehet tiedämme, naiset laittavat sakset kiinni kun kiukuttaa. Suomalainen nainen on onneksi pitkäpinnainen, eikä kiukuttele pienistä, mutta suomalainen mies on varmaan sen verran kovapäinen, ettei aina huomaa lukea naisen viestittämiä pieniä merkkejä, ja sittenhän se on siinä.

Meille, tai ainakin minulle, on syntynyt käsitys, että Vihreät ovat seksuaalisesti liberaaleja, ja niinhän tuo tilasto myöntääkin. Vihreät harrastavat (18%) puolet enemmän anaaliseksiä kuin kaikki keskimäärin (12%). Tuo nyt oli tuollaista pientä vittuilua, mutta oikeasti mielenkiintoinen on tieto siitä, onko ihminen käyttänyt seksiä hyödyksi saadakseen materiaalista hyötyä (alkoholia, tupakkaa, remonttiapua, koruja jne.). Tässä vasemmistopuolueet (SDP, Vas, Vihr, Pers) erottuvat aivan selvästi omaan luokkaansa hyödyntäen seksiä selvästi useammin kuin oikeistolaiset.

Yllättävää on myös se, että Kristillisdemokraatit arvioivat harrastavansa selvästi useammin seksiä kuin ihmiset keskimäärin arvioivat. Kyse voi olla realismista tai siitä, että kristilliseen siveyteen kuuluu arvioida normaali seksimäärä (kaksi kertaa viikossa) riettailuksi.

Paskamutsien kautta löytyy hyvä linkki Ruotsi luetuimmalle blogille, Kissies.se (kuva yllä). Mutta niinhän se on, että jos ei hellaa helluntaina, kahvitta koko kesän. Nuori oululaispoliitikko Henri Heikkinen (Sek.) on tehnyt niin hauskan treffi-ilmoituksen, että se on noteerattu laajemminkin.

Juhannustaikoja

Olen lukenut ihan nettiurani alusta alkaen Kimi Lindblomin blogia Väärinajattelija. Jos et ole, suosittelen lukemaan. Kopioin tähän hänen uusimpansa, Monikulttuurinen jalkapallo:

Tiedotusvälineet kertoivat Ranskaa edustavasta jalkapallojoukkueesta seuraavaa:
”- Kun etsitään yhteenkuuluvuutta, ihonväri on ensimmäinen asia joka tulee mieleen, Lyonin hyökkääjä sanoi.”

”Ihonvärin lisäksi erilaiset sosiaaliset taustat jakavat joukkuetta. ”

”Ranskalaislehti kertoo, että "lähiönuoret" kuten Franck Ribéry ja Anelka pitävät bretagnelaisesta opettajaperheestä kotoisin olevaa Yoann Gourcuffia "liian hyvin kasvatettuna unelmavävynä".

”Tämän lisäksi entiset ja nykyiset Arsenal-pelaajat pitävät joukkueessa yhtä, kuten myös Thierry Henry ja muut Ranskan Antilleilta kotoisin olevat pelaajat.”
”Ranskan osalta MM-lopputurnaus päättynee tiistaina otteluun isäntämaa Etelä-Afrikkaa vastaan. Vain suurinumeroinen voitto voi pelastaa Ranskan, mutta silloinkaan sen jatkopaikka ei ole omissa käsissä.”

Ja lopuksi asiaa suomalaisesta sosialismista. Vaihdoin peräkärryn vakuutusyhtiötä. En ole moneen vuoteen joutunut tekemään liikennevakuutuksen osalta vakuutusyhtiön vaihtoa, joten yllätyksekseni minut ohjattiin vakuutuskonttorin sijaan katsastuskonttorille. Matkalla konttorille aavistin, että tämä maksaa jotain. 12 euroa, mikä on aika paljon ottaen huomioon peräkärryn vuosivakuutuksen 21 euroa. Syy tähän on se, että vanhaan hyvään aikaan luovutuskirjalla eli luovarilla lompsittiin vakuutusyhtiöön ja hoidettiin asia siellä kuntoon. Sitten oli tietysti nämä Mulqvistit, jotka jättivät vakuutuksen hankkimatta. Mulqvistit myivät solkenaan autoaan suvun sisällä niin, että jos poliisit sattuivat pysäyttämään ja kysymään puutteellisia vakuutusmaksuja, niin auto oli juuri ostettu. Vel'pojalta tai vastaavalta.

Mutta siis ongelma on nyt ihan aikuisten oikeasti tämä. Jos näitä Mulqvisteja on vaikka 10.000 (tai vaikka 100.00, koska silläkään määrällä ei ole mitään merkitystä), niin heidän takiaan koko vitun 2,9 miljoonaa muuta ajoneuvonsa vakuuttanutta pakotetaan katsastuskonttorille maksamaan vakuutusyhtiön vaihdosta valtiolle 12 euroa vakuutusta kohden. On älytöntä, että asiansa hyvin hoitaneita ihmisiä pompotetaan. Kyykyttäköön Kissalan pojat niitä, jotka eivät ole asioitaan hoitaneet. Ahistaa...

Juhannus Huuli !

Tämän juhannuksen (ainakin minulle uusi) tekstarivitsi:

Nyt tulee Juhannus Huuli ! Sokea meni kalakaupan ohi ja sano ! Päivää Tytöt ! !

Vihannes

Jos Vihreät olisivat joku avaruudessa oleva esine, niin minä ehdotan komeettaa. Sitä on pakko ihastella, kunnes tajuaa, ettei se koskaan osu maaliinsa. Toinenkin yhdistävä tekijä löytyy; komeetta kulkee suurimman osan taivaltaan ilman kaunista pyrstöään, joka leviää ihailtavaksemme vain kun se on tarpeeksi lähellä jotain ympäristöään valaisevaa säteilylähdettä.

Vihreiden Jyrki JJ Kasvi on kirjoittanut näkemyksiään sananvapaudesta Kansalaisoikeudet kuuluvat kaikille. Ihan kuin näin ei jo olisi, mutta poliitikolle sallitaan moisia pikkulipsahduksia perustuslaillisista periaatteista. Kasvi lataa kaiken osaamisensa kahteen lauseeseen:

...kun on kyse poliitikon elämästä, sananvapaus on usein yksityisyyttä
vahvempi perusoikeus. Korkeimman oikeuden laintulkinnan mukaan kaikki muu
johtavan poliitikon elämässä on julkista, paitsi sukupuolielämä.

Sukupuolielämälläkin on toki merkitystä. Ajatellaanpa nyt vaikka niitä homovastaisia republikaaneja, jotka paljastuvat homoiksi. Pitäisikö heidänkin seksielämänsä kertominen kieltää Kasvin mielestä? Vai koskeeko seksikiellosta kertominen ainoastaan heterosuhteita, ja jos, niin missä tasa-arvo (ei sillä, että välittäisin tasa-arvosta koska minä kannatan vapautta yli tasa-arvon, joten kysymys on vain vittuilua)? Entä kun mies ja nainen tapaavat ravintolassa tarkoituksenaan sekstailla, pitäisikö heidän keskittyä vain omien taitojensa kehuskeluun (omia avuja kun ei julkisissa tiloissa saa esitellä).

Kasvi arvostelee amerikkalaista laajaa sananvapautta ja kehuu eurooppalaista yksilönvapauksia rajoittavaa oikeuskäytäntöä. Ei tietenkään ole vaikea ymmärtää, mistä tämä johtuu. Mikä sen sijaan on vaikea ymmärtää, miksi - oi miksi? - Vihreät väittävät edelleen olevansa liberaaleja?

Oikein tekemisen taito

Suomi ei ole terveydenhuollon mallimaa, toteaa Harri Vainio:

Kun ongelmat liittyvät yhteistyön ja tavoitteiden hahmottamiseen, toinen toisemme kuulemiseen, ei diagnoosinimikkeitä löydykään. Mitäs sitten? Lakaistaan ongelmat maton alle tai syytetään hankalia alaisia?

Ihmisillä on pyrkimys toimia oikein ja he suhtautuvat opastukseen parhaiten, jos se annetaan kannustavassa ja myönteisessä muodossa kieltojen sijaan. Kielto on puuttumista yksilönvapauteen, ja kielto haastetaan yhä uudestaan sen selvittämiseksi, onko kiellon syy oman turvallisuutemme tähden vai silkka vallanpitäjän halu määräillä minua. Lapsi venyttää nukkumaanmenoaikaa vain varmistaakseen, että häntä ei määräillä huvin vuoksi. Mutta sen kerran, kun et herätä lasta kouluun tai tarhaan rangaistukseksi liiasta valvomisesta, lapsi muistaa ikuisesti herätessään sen pelon, jonka hylätyksi tulemisen tunne hiljaisessa kodissa aiheutti.

Nyky-Suomessa tämä kasvatusmenetelmä ei ole enää sallittu, vaan siitä tulee vanhemmille syyte heitteillejätöstä. Se tilanne, mihin Suomi ja suomalainen yhteiskunta on ajautunut noudattaa samaa sääntöä. On melkein mahdotonta löytää osa-aluetta, johon valtio ei ole työntänyt pitkää kättään. Jätäppä lapsi yksin nukkumaan töihin lähtiessäsi, ja pääset tutustumaan sosiaalitoimiston arkeen. Kun kansalaisia ohjataan kasvavin määrin erilaisilla säädöksillä, on lopputulema erilaisia henkisiä sairauksia, joista riippuvuus alkoholiin, pornoon, uhkapeleihin tai väkivaltaan on yksi. Ihminen, joka on riippuvainen, on hallittavissa kunhan rangaistus on riittävän kova peloite. Kun riippuvuuden aiheuttama tuska on suurempi kuin rangaistuksen aiheuttama pelko, mikään rangaistus ei enää tehoa.

Kaikki ne kiellot, joilla poliittiset päättäjät elämäämme rajoittavat ovat varmasti hyvää tarkoittavia, mutta tie helvettiin on kivetty hyvillä tarkoituksilla. Yhtään uutta rajoitusta ei tarvita, vaan on aika palata siihen, että ihminen kantaa itse vastuun tekemisistään. Osa tulee kärsimään, mutta nyt on siirrytty aikaan, jolloin enemmistö kärsii vähemmistön takia.

Lainatakseni Harri Vainiota: "Lakaistaan ongelmat maton alle tai syytetään hankalia (kans)alaisia".

Yleinen mielipide

Yleinen mielipide on demokratian kaikkivaltias, ja vallassa oleva puolue yrittää pitää yksinoikeutenaan tulkita yleistä mielipidettä. Edes suhteellisen vapaassa kansalaisyhteiskunnassa harvoin muodostuu "yleistä mielipidettä", koska vain pienellä vähemmistöllä on asiallisen mielipiteen muodostamiseen tarvittavat tiedot enemmistön seuratessa sokeasti johtajiaan. Nyky-Suomessa mielipidetutkimuksilla voidaan arvioida "yleistä mielipidettä", mutta luultavasti enemmistön mielipide muuttuisi, jos se saisi täsmällisempää tietoa. Tämän takia suomalaisen median harjoittama itsesensuuri on demokratian vastaista. Kun media ei suostu keskustelemaan jostain aiheesta asiallisesti, kansalaiskeskustelu jää käymättä ja ns. yleistä mielipidettä ei saada selville. Se luonnollisesti sopii poliittiselle johdolle, koska jää sen valtaan tulkita yleinen mielipide. Internet ja blogien tulo kuitenkin mullisti kansalaiskeskustelun portit, ja vaikka portinvartijat koittavat kahlita tulvaa vaatimalla oman nimen käyttöä mielipidekirjoituksissa, rasisminvastaisia julistuksia, lähdesuojan rikkomisen helpottamista ja leimakirveiden heiluttamista.

Tällaisia asioita nousi mieleeni, kun lueskelin (HS) valtakunnan suurimman lehden pääkirjoitusta. Leimakirveistä pisimpää käytössä on ollut "fasismi", "äärioikeistolaisuus", "neuvostovastaisuus" ja uusimpana "rasismi". Hahmottelin aiemmin (Äärioikeisto III 16.6.2010) fasismin ja äärioikeistolaisuuden syntyä termeinä. Väitin, että Neuvosto-Venäjä käytti Stalinin aikana, ulkoisten olosuhteiden muututtua, Marxin opista poiketen termeja fasistinen ja antifasistinen sen mukaan, miten kukin maa suhtautui Neuvosto-Venäjään (eikä kommunismiin kuten Marx teorioi). Suomi oli Stalinin tulkinnan mukaan "fasististen ainesten vaikutuksen alainen" Ruotsin ollessa edistyksellinen (eli antifasistinen eli pelkäsi Stalinia).

Viimeiset kolme vuotta valtiojohto ja media sen kilttinä sylikoirana ovat toistelleet jatkuvalla syötöllä sitä, että Euroopassa on kasvava äärioikeistolainen liikehdintä, jonka suomalaisena vastinparina näyttäytyy Perussuomalaiset, jonka populistinen muukalaisvastainen linja on vaarallinen muistutus suvaitsemattomuudesta (tuokin termi olisi pitänyt lisätä yllä olevaan listaan). Suvaitsemattomuudella tarkoitetaan tietysti poliittisen linjan kyseenalaistamista eikä todellista suvaitsemattomuutta, jota esimerkiksi RKP:n mielipide pakkoruotsista edustaa.

Olipa pakkoruotsin vastainen mielipide lähtöisin mistä vaan, se on kuitenkin osoitus talonpoikaisvaltaisen kansallisen nuorsuomalaisen (ns. laillisuusmiehet) liikehdinnän ja Pohjoismaiseen yhteistyöhön nojaavan myöntyväisyyslinjan yhteentörmäyksen säilymisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Myöntyväisyysmiehet kutsuivat nuorsuomalaisia (edellinen presidentti Svinhufvud ja Sanomien omistaja ulkoministeri Eljas Erkko) jääräpäiksi. Kun Suomi jäi ilman Ruotsin apua taistellessaan demokratiansa puolesta Venäjää vastaan, myöntyväisyyslinjan vahvat miehet (pääministeri Ryti, ulkoministeri Tanner ja tuleva presidentti Paasikivi) hakivat epätoivon vimmalla tukea Pohjoismaisesta yhteistyöstä. Istuva presidentti ei ollut järkkymätön niin kuin nimensä Kallio olisi antanut olettaa. Vielä muutamaa päivää ennen pääesikunnan ennustusta rintaman romahtamisesta ja välirauhan allekirjoitusta Tanner pyysi Ruotsilta 15. kerran turhaan 30.000 miestä apuun...

Pohjoismaisesta yhteistyöstä ei tietenkään tullut mitään, koska Ruotsi halusi pysyä sodan ulkopuolella ja tulkitsi - aivan oikein - että se ei kuulu Stalinin etupiiriin (toisin kuin Suomi, Baltian maat, Puola, Romania ja Balkanin maat). Ranskalais-englantilaisten joukkojen kauttakulku Narvikista Kiirunan kautta Suomeen olisi vetänyt Ruotsin mukaan suursodan pyörteisiin.

Kun Suomi tarvitsi kahden sodan ja yhden YYA-sopimuksen jälkeen vetoapua joutumasta Neuvosto-Venäjän viemärin pyörteeseen, kaivettiin kerran pettänyt Pohjoismaisen yhteistyön käsite päivänpolitiikkaan. Kekkosen kauden puolivälissä Suomi julkisesti sitoutui osaksi Skandinaavista Pohjolaa ja maksumiehiksi pantiin koko kouluakäyvä ikäluokka. Valitettavasti maksajat kokivat laajaa turhautumista kyseisen oppiaineen hyödyllisyyteen, mutta poliittinen eliitti on jättänyt "yleisen kansalaismielipiteen" ottamatta huomioon "yleispoliittisista syistä".

Näin mutkan kautta palaamme siis Perussuomalaisiin, jonka piireissä (Halla-aho) on pyrkimystä lopettaa pakkoruotsi. Ensimmäistä kertaa perustuslaillisten häviön jälkeen poliittisella kentällä on haastaja, joka on onnistunut kanavoimaan yleisen kansalaismielipiteen poliittiseksi voimaksi - siitä haukkumanimi populisti. Kun kerran Suomi alkoi keskustella maahanmuuton järkevyydestä aktiivien ryhmittäydyttyä Perussuomalaisten tueksi, on mahdollista, että sama toteutuu pakkoruotsin kanssa. Niinpä medialle tuli kiire niputtaa aiemmin äärioikeistolaiseksi populistiseksi liikkeeksi leimattu Perussuomalaiset yhteen Vihreiden ja Vasemmiston kanssa.

Totuus siis kirjoittaa:

Ruotsissa punavihreä koalitio on noussut aivan vakavasti otettavaksi vaihtoehdoksi porvarihallitukselle. Suomessa siihen on vielä matkaa. Vasemmistoliitto tuntuu kilpailevan äänestäjistä vihreiden ohella myös perussuomalaisten kanssa. Arhinmäestä löytyy populistia siinä missä perussuomalaisten puheenjohtajasta Timo Soinistakin. Arhinmäki itse kelpaisi arvoillaan vaikka vihreiden edustajaksi, mutta kiivas ydinvoiman vastustaminen saattaa karkottaa vasemmistolaisia perusduunareita perussuomalaisten äänestäjiksi. Erona näillä kolmella on se, että vihreät alkavat olla Rkp:n tapaan hallitusten vakiokalustoa, kun taas perussuomalaisia ja vasemmistoliittoa ei hallitukseen kaipaa kukaan.

Mitä tuo suomeksi tarkoittaa? Yhtäältä sitä, että Suomi on Totuuden mielestä taas eristäytymässä Skandinaviasta kansan jääräpäisyydestä johtuen - Ruotsissa ne penteleet tietävät ketä äänestää, mutta täällä kansa syö pettua ja jupisee! Surkuhupaisaa on, että Sanomien nykyinen omistaja "myöntyväisyysmies" Aatos Erkko näin tulee myyneeksi isänsä "laillisuusmiehen" Eero Erkon arvomaailman. Toki hänellä on siihen oikeus, mutta Totuuden käyttäminen isäntappamisessa on moraalisen heikkouden merkki.

Toisaalta, Totuus joutuu vastentahtoisesti pyörtämään luomastaan mielikuvasta, että Perussuomalaiset olisivat äärioikeistolaisia eli "fasisteja"; populismista ei sentään vielä luovuttu, vaan nyt myös Arhinmäen vetämä Vasemmistoliitto niputettiin samaan läjään. Samoin Totuus antoi julkisella synninpäästöllä ilmaista vetoapua Vihreille, joiden ydinvoimamyönteisyyden lehti uskoo muutoin valuvan Vasemmistoliittoon. Kolmanneksi, tuo lausahdus "perussuomalaisia ja vasemmistoa ei hallitukseen kaipaa kukaan" näyttää melkoiselta itkupotkuraivarilta. Ei ole sanottua, että Soini vaalivoittoa edes saa - tai ansaitsee - mutta tuollainen luonnehdinta pääkirjoituksessa on silkkaa näköalattomuutta.

Islannin nokia

Islanti suunnittelee vahvistavansa sananvapautta ja toimittajien lähdesuojaa:

ICELAND'S parliament has approved proposals to create some of the world's
strongest protections for free speech and investigative journalism.

the lawmakers behind the measures, says the new legislation could make Iceland a global home for freedom of speech and boost the country's international standing.

Olisiko siinä parempi "uuden nokian" -kaltainen vientiartikkeli, kuin suomalaisten poliitikkojen ehdottama tuulimyllyteknologia tai risupolttolaitos? Luulen, että rahapiireissä tuo olisi tuottoisampi.

Islannin kaltaisessa pienessä maassa on aina vaara, että oman nimen paljastuminen voi estää yhteiskunnallisesti merkittävän tietovuodon julkisuuteen. Koska tiedonvälitys on liukumassa selvästi enemmän internetiin, kuten sanoma- ja aikakauslehtipaperin kysynnän hiipuminen omalta osaltaan todistaa, pitää sananvapauden olla ihan yhtä luja kuin toimittajan lähdesuojan.

Suomessa Vihreiden oikeusministeri Tuija Brax suunnitteli jo tammikuussa lähdesuojan heikentämistä. Toki Tuija todistelee, että hän suhtautuu periaatteessa kriittisesti kaikkiin suunnitelmiin lähdesuojan tiukennukseksi, mutta nyt pitää lukea rivien välistä. Jos viranomainen vuotaa toimittajalle tiedon, jota ei voida todistaa tai paljastuu perättömäksi, uhri voi jo nyt saada vahingonkorvauksia esimerkiksi kunnianloukkauksen perusteella. Ei sananvapauteen tarvitse silloin puuttua. Toimittaja kantaa vastuun kirjoituksistaan, eikä kenellekään kuulu se, mistä toimittaja on tietonsa saanut. Helppoa kuin öljynporaus, eikö?

Lähdesuojan osalta viimeisin ongelma oli Alpo Rusi, jota Suojelupoliisi tutki ilmeisen aiheetta vakoilusta. Myös hiihtoliiton doping-skandaali vuodelta 2001 oli ongelmallinen, koska lähde ei olisi voinut perustella tietojaan, jotka myöhemmin paljastuivat tosiksi. Myös Vanhasen ns. tuppeensahattu lautakasa oli tässä viitteellisesti mukana. Erityisen hyvä on tämä kohta Braxin puheessa:

Koska näiden vapauksien [sanan ja lähdesuojan] käyttöön liittyy vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten rangaistusten alaiseksi, jotka ovat välttämättömiä moraalin suojaamiseksi.

Tuossa on nyt sitä samaa punavihreää myrkynmakua, joka on hengenvaarallista. Rikoslain tulisi suojata yksilöitä ja yhteisöä henkeen ja omaisuuteen käyviltä rikollisislta. Rikoslain ei tule toimia moraalipoliisina. Rajanveto on vaikeaa monissa tapauksissa ellei jopa aina, mutta eikö kansalaisille voi antaa vapauksia keskustella ja vaihtaa mielipiteitä rajanvedosta? Kun Seppo Lehto sai tuomionsa, oikeus totesi, että amerikkalaiselta palvelimelta hänen kirjoituksiaan ei ehkä saada poistetuksi, koska amerikkalaisilla on meistä poikkeava käsitys sananvapaudesta. Ei ihan sanatarkasti , mutta ajatus oli tuo. Ilmeisesti meillekin tarvitaan joku suurempi kriisi ennen kuin ihmisiin aletaan taas luottaa?

Hyvää makua voidaan vaatia, mutta se ei saa olla edellytys yhteiskunnallisten asioiden keskusteluun osallistumiselle.

Talousmatematiikkaa

Tekemieni huomioiden perusteella väitän, että muiden eurooppalaisten maiden jalkapallojoukkueet etnisiltä taustoiltaan eivät ole yhtä mustanpuhuvia kuin Ranskan. Tämän uutisen perusteella Ranskan joukkueen kriisi on syvä, kun pelaajat kieltäytyvät harjoittelemasta. Tuntemattomassa sotilaassa joku upseeri sanoi väsyneille korpisotureille, kun näiden käskettiin järjestäytyä siirtymätaipaletta varten, että "tämä ei ole mikään puna-armeija, jossa asiat päätetään huutoäänestyksellä". Tässä on nyt vähän samaa otetta, että poliittinen ja operatiivinen osasto ottavat mittaa toisistaan. Ei mitenkään ennen kuulumatonta urheilussa, mutta aika harvinaista kansallisissa turnauksissa.

Ympäristötaloustieteen professori Anni Huhtala kirjoittaa (HS), että "ydinvoiman lisärakentaminen on riski hyvinvoinnille". Tämän kaltaiset otsikot saavat aina mielenkiintoni heräämään, koska syntyy epäilys kirjoittajan kyvystä ymmärtää pääomamarkkinoiden toimintaa. Kirjoitus on pitkä, joten poimin vain muutaman räikeän virheoletuksen:

Koska kukaan ei halua leimautua taloudellisen hyvinvoinnin vastustajaksi, ydinvoimasta on kiistelty julkisuudessa lähinnä energia- ja ympäristökysymyksenä.

Miten niin kukaan ei halua leimautua hyvinvoinnin vastustajaksi? Jo Mauno Koivisto esitti ajatuksen 1990-luvun lamassa, että pitäisikö suomalaisten opetella hyväksymään se tosiasia, että talous ei jatkossa enää kasva. Siitä johtuen, että punavihreän opin lopputulema on kutistuva talous, aihe on yritetty piilottaa ympäristökysymykseksi, so. ilmastopolitiikaksi.

Keskustelun harhaanjohtavuudesta kertoo se, että ydinvoimasta on puhuttu päästöttömänä energiamuotona.

Päästöttömällä viitataan hiilidioksidiin. Toistan itseäni; koska punavihreä politiikka on antikonsumeristista eli kulutusyhteiskunnan itsekkäitä arvoja vastustavaa, sen ainoana vaihtoehtona on talouden supistuminen. Koska sitä on vaikea markkinoida työväelle, joka havittelee autoa, mökkiä ja lomamatkaa, kulutusvastaisuus on pitänyt pukea kierrätyksen, ekologisuuden ja vähäpäästöisyyden kaapuun. Ottaen huomioon, että kaikki tuntemamme elämä perustuu hiileen, sadan vuoden päästä mahdetaan ihmetellä tätä aikaa.

Ydinvoiman lisärakentamisen salliminen on tärkeä talouspoliittinen päätös, jolla linjataan Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että ydinvoima lisäisi kaikkien kansalaisten hyvinvointia.

Ei mikään takaa, että kansalaisten hyvinvointi kasvaa, jos kansa ei tee töitä sen eteen. Mutta tilanteessa, jossa joku kilpailutekijä tuo suhteellista etua muihin maihin nähden, halpa energia lisää kansallista hyvinvointia. Lisäksi on syytä ymmärtää, että koko nykyinen hyvinvointimme perustuu halpaan ja helposti kuljetettavaan energiaan. Jokainen voi hahmottaa asian niin, että miettii kasvaako Afrikassa hyvinvointi, jos kyliin tuodaan sähköä vai onko parempi jatkaa risujen ja lannan käyttöä ruoan valmistukseen.

Nykyinen vasemmistolainen talouspolitiikka, jossa äänestäjiä (lue: edunsaajia) on enemmän kuin töitä tekeviä (lue: veronmaksajia) on saapunut pääteasemalle. Otan Annilta loppuun vielä yhden väärän oletuksen, jossa kalskahtaa marxilainen talousteoria:

Kun pääomia on rajallisesti, ydinvoimahanke syrjäyttää muita yksityisiä ja joustavampia investointeja.

Näin on siinä tilanteessa, jos pääomat olisivat 1) kansallisia ja 2) riski-tuotto -suhteiltaan vakioita. Elämme maailmassa, jossa yritykset voivat lainata ulkomailta sellaisilta sijoittajilta, jotka ovat erikoistuneet ja haluavat investoida esimerkiksi (ydin)energiantuotantoon. Näille sijoittajille meillä ei Suomessa ole osoittaa muuta kohdetta, jolloin niiden ohjautuminen vaihtoehtoiseen kohteeseen tulisi pystyä perustelemaan. Kohta 2) ylhäällä liittyy siihen, että sijoittajalle 50-vuoden aikajänteellä perusenergiaa tuottava voimalaitos on tuottovaatimukseltaan maltillinen. Tämä tarkoittaa, että vaikka kyseisen laitoksen investointiin tarvittavat varat olisivat kotimaisia, niiden kohdentuminen riskiprofiililtaan erilaiseen kohteeseen on epätodennäköistä. On paljon sijoittajia, jotka eivät etsi korkeaa tuottoa, koska siitä seuraa korkea riski.

Tämä Annin kommentti kuvastaa hyvin punavihreää talousteoriaa. Uskon lukijoideni enemmistön ymmärtävän mistä on kyse, mutta ehkä jonkun silmät aukesivat.

Kaksi marjaa

Avalon project on amerikkalaisen on Yalen yliopiston (Ivy League) oikeustieteellisen tiedekunnan arkisto, jonne on koottu kansainvälisen politiikan ja diplomatian muistioita eri maista. Saksalainen diplomaatti Karl Schnurre on yksi vähemmän tunnettuja harmaita eminenssejä, jonka kädenjälki näkyy monissa yllättävissä yhteyksissä. Saksan kansantalouden asiantuntijana (Edward E Ericssonin kirja: Feeding the German eagle: Soviet economic aid to Nazi Germany, 1933-1941) pidetty Schnurre nousi merkittävään asemaan juuri ennen suursodan alkua. Schnurrella oli ehkä kaikkein ratkaisevin panos siihen, että Englannin ja Ranskan liittouma Venäjän kanssa kaatui loppukesästä 1939.

Yleensä Suomen historian merkittävänä käännekohtana mainitaan Molotov-Ribbentrop -sopimus, jossa Saksa antoi Neuvosto-Venäjälle vapaat kädet Suomen valtaamiseksi. Harva kuitenkaan tietää, että Englanti ja Ranska olivat jo taipuneet samaan omissa neuvotteluissaan Stalinin kanssa. Vaikka neuvottelut siis päättyivät Venäjän ja Saksan keskinäiseen sopimukseen, Suomi oli myyty jo joka tapauksessa Venäjälle. Englannin lähettiläs raportoikin osuvasti ministeriöönsä, että jos Englanti ei turvaa Suomea ja Baltian maita, ne ajautuvat väkisin Saksan syliin hakien turvaa Venäjästä.

Tässä muistiossaan 27.7.1939 Schnurre kertoo varsin avoimesti, mikä yhteistä kansallisella ja kansainvälisellä sosialismilla oikein oli:

"Saksaa, Italiaa ja Neuvostoliittoa yhdistävä tekijä on kapitalististen
demokratioiden vastustaminen. Ei meillä eikä Italialla ole mitään yhteistä
lännen kapitalistien kanssa. Siksi näyttäisi hyvin ristiriitaiselta, jos
sosialistinen Neuvostoliitto liittoutuisi läntisten demokratioiden
kanssa."

"there was one thing in common in the ideology of Germany, Italy, and
the Soviet Union: opposition to the capitalist democracies. Neither we nor Italy
had anything in common with the capitalism of the West. Therefore it would
appear to us quite paradoxical if the Soviet Union, as a Socialist state, were
to side with the Western democracies."

Sama kaiku on askelten

Paavo Arhinmäki on huomannut, että Perussuomalaiset syövät perinteisten vasemmistopuolueiden äänilaarista. Aikoinaan Perussuomalaisten ääniharavana ollut Tony Halme sai kannatuksensa erityisesti niistä itä-Helsingin lähiöistä, joiden kaljupäisiä miehiä puolueet laidasta laitaan ovat kauhistelleet. Ennen Halmetta, vielä Vennamoiden aikaan, SMP:llä oli pienviljelijäin ja työväen tuki. Perussuomalaiset eivät koskaan ole olleet oikeistopuolue, mutta politiikassa askelkuviot otetaan tapauskohtaisesti. Winston Churchilliltä kysyttiin vuonna 1941, että kuinka hän saattoi julistaa bolsevistisen Venäjän liittolaisekseen. Winston vastasi, että "Jokainen Saksan vihollinen on meidän ystävämme." Ja tämä pätee edelleen 2010 Suomessa. Tosin meillä käyttöön on vakiintunut rähmälläänolo liittolaisuuden sijaan.

Kerrataanpa hiukan lähihistoriaa. Jäätteenmäen-Vanhasen hallituksen (2003-2007) sisäministerinä toimi demarien Kari Rajamäki. Rajamäki jatkoi Suomen perinteisesti epäilevää asennetta turvapaikanhakijoihin ja heidän todellisiin motiiveihinsa. Lipposen hävittyä eduskuntavaalit 2007 ja vietyä demarit oppositioon, jostain syystä turvapaikkapolitiikan suuntaa muutettiin kertarysäyksellä. Muutoksen toteuttajaksi valittiin omassakin puolueessaan (RKP) lievästi yksinkertaisen maineessa oleva Astrid Thors.

Kuin vastauksena tähän paikalle saapui Jussi Halla-aho vallaten lavan. Perussuomalaisten innostuksen Halla-ahosta ymmärtää helposti, sillä puolue on perinteisesti haalinut joukkoonsa velttovirtasia, tonyhalmeita, urpoleppäsiä ja vastaavia idealisteja. Tällä kertaa tilanne oli poikkeuksellinen siltä osin, että poliittinen linjaus oli suoralla törmäyskurssilla vallitsevan opin kanssa eikä mikään liito-oravan papanoihin verrattavissa oleva idealistinen vihreä aivopesu. Kun siis hallitsemattomasta maahanmuuttopolitiikasta haukutaan punavihreitä feministejä, pitää muistaa, että Vanhanen ja Katainen ovat sallineet touhun jatkua. Aivan samalla tavalla Kepu ja Sekoomus antavat myös ilmastosekoilulle kasvot yrittäessään painaa vihreitä alas, eivätkä siksi, että pyrkisivät miellyttämään keskivertoa porvariäänestäjää.

Kerrankin olin myönteisesti yllättynyt Paavo Arhinmäen sanoista. On hienoa, että vasemmisto vihdoin ymmärtää Perussuomalaisten olevan vasemmistolainen eikä "äärioikeistolainen" puolue. Perussuomalaiset ovat eräänlainen moderni muoto asevelisosialisteista, jotka epäilivät suomalaisten kommunistien yrittävän siirtää vallan pois suomalaisten omista käsistä. Vaikka asevelisosialistit eivät saaneet Neuvosto-Venäjän luottamusta länsimielisellä politiikallaan, he olivat tarpeellinen vastavoima ns. Paasikiven-Kekkosen vanhasuomalaiselle myöntyväisyyslinjalle vaikka eivät porvareita olleetkaan talouspoliittisesti tarkastellen.

Seuraavan hallituksen kokoonpanolla ei ole kovin suurta merkitystä normivirtasen arkielämään, ja Perussuomalaiset muiden puolueiden tavoin ei voi mitään vanhoille rakenteille. Suomalaisen politiikan suurin ongelma on se, että yritetään mielistellä ja kalastella ääniä vastustajan leiristä. Tärkeämpää kuin pitää ylpeänä kiinni omista arvoistaan, on tavaksi tullut joustaa kumitontun lailla mihin tanhansa suuntaan, josta uskotaan löytyvän äänestäjiä. Sitä voi kutsua populismiksi.

Asiaa munista

Heh... Uuden tutkimuksen mukaan vapaan kanan munissa on kuusi kertaa enemmän eräitä dioksiineja kuin häkkikanalan tuottamissa munissa. Tutkimuksessa olleista munista joka kuudes sisälsi kemikaaleja EU:n suosituksia enemmän. Tutkijoiden mukaan syy on se, että vapaat kanat nokkivat ravintonsa maasta, johon ilmansaasteet pääsevät vapaasti toisin kuin häkkikanojen ravintoon. Tutkimus on tehty Taiwanissa, joten sen vertailukelpoisuutta harvemmin asuttuun Eurooppaan on vaikea todeta suoralta kädeltä. Mutta tällaista tämä touhu nyt vaan on, munatonta.

Arjasta Adolfiin

Iltalehden uutisen mukaan Intialaiset nuoret ihailevat sankoin joukoin natsi-Saksan diktaattoria, Adolf Hitleriä. Lehti kirjoittaa, että he kaipaavat "patrioottista sankaria" maalleen, mutta ilmeisesti kyse on taas kerran jostain vähän muusta. Pakistanilainen Hasnain Kazim on kirjoittanut Der Spiegeliin mainion kirjoituksen intialaisten ja pakistanilaisten rakkaudesta natsismiin. Jotensakin hämmästyttävää, kun kuitenkin muistetaan, että Adolf oli juuri se mies, joka poisti ihonväriin liittyvät ongelmat tuhkana tuuleen. Jos suomalaiset olivat vielä 1900-luvun alussa mongoleja ruotsalaisten silmissä, mutta kuitenkin Talvisodan veteraanit saivat natsijohtajien kunnioituksen, en ymmärrä kuinka kukaan kertaakaan peiliin katsonut pakistanilainen kuvittelee, että hänellä ja itävallan kalapuikkoviiksellä on mitään yhteistä...

Mutta onpa vaan kuitenkin. Molemmat kun ovat arjalaisia (terveisiä vaan Arja Sinikka Koriseva-Karmalalle). Tässä blogissa on yksi esitys natsien harjoittamasta okkultismista. Natsismia voi kohtuullisen perustellusti väittää uskonnolliseksi liikkeeksi, mutta yleensä poliittisia suuntauksia ei luokitella uskonnoiksi, vaikka syytä voisi olla. Bolivian, Venezuelan, Pohjois-Korean ja Kuuban julmat henkilönpalvontaa korostavat poliittiset liikkeet ovat uskonnollisia kulttuureja samalla tavalla kuin islam - oppi kattaa koko hallintojärjestelmän toisin kuin moderni länsimainen kristinusko. Natseilla tämä puuttui - Mein Kampf ei ole edes huono esitys kansallissosialistisen yhteiskunnan rakenteeksi; se on silkkaa ajatuksenvirtaa. Blogin näkökulma on silti ihan mielenkiintoinen, vaikka tosiasioita sen taakse ei taida paljoa kertyä. Saksan ja Neuvostoliiton poliitikot olivat ilmeisen vainoharhaisia ja mieleltään epävakaita, mutta epäilen voimakkaasti kaiken pahuuden syyksi pikemmin sosialismia kuin pakanallisuutta.

Kun intialaiset ja pakistanilaiset siis ihailevat natsi-Saksaa ja nimeävät poikiaan Adolfeiksi, on meillä Euroopassa syytä huolestua. Islam voi hyvinkin hakeutua kansallissosialismin tanssipariksi, kuten on käynyt aiemminkin. Vaikka politiikan historiassa ei koskaan ole yhtä hetkeä, johon palaamalla ja valitsemalla toisin koko tulevaisuus olisi muutettavissa, yhden polttavimmista kriiseistä, ns. palestiinalaiskysymys, aiheutti pitkälti Jerusalemin mufti Al-Hussein. Vaarallinen viides kolonna on Eurooppalainen vasemmisto, joka ei (aatteellisista syistä johtuen) omalla toiminnallaan helpota sosialististen yhteiskuntakokeilujen tulosten paljastamista intialaisille ja pakistanilaisille, jotka kuvittelevat olevansa arjalaisia yli-ihmisiä.

Turkki päällä

Turkki pyrkii kovaa vauhtia Lähi-idän voimatekijäksi ja uskonnolliseksi johtajaksi. Voi perustellusti väittää, että Turkki pyrkii uudelleen kalifaatiksi, jolla viitataan yleensä 1300-luvulta aina ensimmäiseen maailmasotaan asti kestäneeseen Turkin osmanien valtakuntaan, joka hallitsi aluetta Unkarista Irakiin ja Tunisiaan. Turkin pääministeri Erdogan on oma-aloitteisesti pyrkinyt antamaan uskonnolliselle mutta huonosti koulutetuille ja köyhille itäisten alueiden kannattajilleen periksi uskonnon merkityksen kasvattamiseksi. Viimeksi Erdogan nousi otsikoihin, kun hänen ilmeisellä suostumuksellaan Gazaan matkalla ollut terroristien johtama alus (kirjoitukseni Flotilla 1.6.2010) pysäytettiin ennen saapumistaan perille (video laivan kuorman purusta). Israel ei paljoa ystäviä pysäytyksellä hankkinut, mutta Israel onkin tilanteessa, johon Murphyn laki viittaa: Friends come and go but enemies just accumulate.

Suomalainen vasemmistolainen älymystö (Soininvaara: Israel kaivaa itseään yhä syvemmälle kuoppaan) pyrki vain vaivoin piilottamaan avoimen Israel-vihansa pukien sen itsetekemiinsä valheellisiin ja vääristeleviin arvioihin tapahtumien kulusta. Vaikka Suomessa koettiin aina vuoden 1967 käytyyn ns. Kuuden päivän sotaan asti voimakasta myötätuntoa nuoreen Israeliin, usein Talvisodan kokemusten takia, viimeiset 40 vuotta Israel-vastaisuus on jatkuvasti kasvanut. Tämä Akuliina Saarikosken ja ystäviensä mielipiteenvaihto on kovin paljastava:

Saksassa afa-tyypeille ja erilaisilla vasemmistohenkisille hahmoille ei ole
ollenkaan samalla tavalla yleistä palestiinahuivin pitäminen ja lähes
kritiikitön Palestiina-symppaus kuin monissa muissa maissa. Tai ehkä lähinnä
Pohjoismaissa, jos tarkemmin ajattelee.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso kirjoittaa blogissaan Israelin murhanneen "vähintään yhdeksän avustuslaivan työntekijää". Nouseva turkulainen sosialisti Mirka Muukkonen on maltillisempi, mutta jotenkin koko vasemmisto on leimautunut Israel-vastaiseksi ja islam-myönteiseksi. Jälkimmäisen ristiriitaisuudestahan esimerkiksi Vihreät naiset ovat vaienneet täysin. Sofi Oksasta myöten suomalainen mies leimataan väkivaltaiseksi juopoksi, ja Vihreät naiset vakavalla naamalla väittävät, että puolet suomalaisnaisista on raiskattu. Mutta islamilaisen kulttuurin väkivaltaisuudesta ei Suomessa voi puhua tai kirjoittaa. Jopa mustalaiset itse myöntävät oman kulttuurinsa väkivaltaiseen kierteeseen johtavat kunniakäsitteet, mutta islamin osalta...

En myöskään ole nähnyt yhtään julkilausumaa tai Turkin pääministeri Erdoganin toimintaa paheksuvaa kirjoitusta, kommenttia tai mielenilmausta, kun Turkki eilen, taas kerran, hyökkäsi (HS) naapurimaahansa Irakiin ja tappoi 12 "miehitetyllä alueella elävää kurdiaktivistia". Olisiko kuviteltavissa tilannetta, jossa Israel hyökkäisi Libanoniin, ja Soininvaara, Koivulaako ja Muukkonen olisivat hiljaa? Eppäilen, sano Vikki.

Silmät kiinni

Tarja Halonen (US):

Suomen viimeaikaiselle höykyttämiselle venäläismediassa tuskin tulee loppua ainakaan korkeinta poliittista tietä. Suomea on riepoteltu huoltajuuskiistoista niin kovaa, että hätiin on huudeltu jo presidenttiäkin.

Presidentti Tarja Halonen sanoo keskustelleensa aiheesta sekä presidentti Dmitri Medvedevin että pääministeri Vladimir Putinin kanssa.

-Ja jos minä sanon yhdellä lauseella, mitä he sanoivat, he sanoivat, että "vapaa lehdistö on vapaa lehdistö", Halonen sanoo STT:n haastattelussa Kultarannassa.

Presidentti uskoo, että Venäjän johtajat ovat myös tosissaan asiassa.

-Aina voidaan nähdä, että sitä (mediaa) ohjataan sieltä tai täältä, mutta se mitä minä olen Venäjän mediaa seurannut, minä epäilen, ettei se ole kenenkään herran käsissä.

Tarja Halonenhan on julkisuudessa erittäin voimakkaasti ottanut kantaa sen puolesta, että venäläistä isoäitiä Irina Antonovaa ei poisteta maasta. Ilman mitään foliohattuja on tässä suhteessa ymmärrettävää, että Halonen ei voi eikä uskalla arvostella Putinia, Medvedeviä ja venäläistä mediaa. Suomettuneisuuden ajan en olisi ajatellut palaavan näin voimakkaana. Sekään ei ole ihme, että yksikään sananvapausjärjestö PENin edustajista tai suomalaisen median toimittajista ei älähdä vastaan. Vieläkö joku ihmettelee, miksi ihmiset eivät luota poliitikkoihin tai mediaan? Se ainoa joltisenkin järkevä suomalainen toimittaja joi itsensä hengiltä (This is local London). Tomi Ervamaan kohtaloa ei edelleenkään ole yhdessäkään suomalaisessa mediassa käsitelty. Niistä asioista, joista ei voi puhua, pitää vaieta.

En tiedä mitä mediaa Halonen seuraa, mutta ei ainakaan Novaja Gazetaa (Wikipedia). NG on ainoa merkittävä puolueeton julkaisu, jonka toimittajat ovat maksaneet sen kovimman hinnan, kuten nyt vaikkapa Anna Politkovskaja. Toki Halonen on oikeassa, että Putin tai Medvedev eivät ole itse omin käsin kirjoittaneet mitään ohjeita venäläisille toimittajille. Mutta eivät heidän kätensä verettömiä ole, koska he sallivat painostukset, uhkailut ja tapot. Kaikki valvonta Venäjällä tapahtuu yleensä verotarkastuksella. Poliisi tulee paikalle, vie koneet mukanaan ja lähettää laskun perässä. Ei kai kukaan ole voinut olla huomaamatta, että Venäjän poliittinen johto on vuosien ajan järjestelmällisesti ottanut median valvontaansa?

Suomessa ymmärrettävästi seurataan tarkasti venäläisen median Suomea arvostelevia uutisia. Siitä johtuen ei välttämättä tule ymmärtäneeksi, että venäläinen media ärhentelee ja pullistelee ihan joka suuntaan, missä venäläisiä kohdellaan huonosti. Novaja Gazeta on kuitenkin lukijoitaan sivistänyt, että suomalaiset ovat toimineet sekä oikein että laillisesti. Suvi Salmenniemi on kirjoittanut Hesariin laajan ja tarkkanäköisen analyysin Venäjän tilanteesta.

Rähmälläänolijat ovat niin tottuneita siihen, että heitä ei arvostella eivätkä he joudu tiukoille saati vastuuseen puheistaan, että he laskevat suustaan tuollaista sontaa automaattisesti. Miksi hallinto ohjaa mediaa Venäjällä - tai missä tahansa maassa? Siksi, että sillä käännetään kansan huomio pois epämiellyttävistä sisäpoliittisista asioista. Venäjällä talous on kuralla, korruptio rehottaa, kansan terveydentila on hälyyttävä, venäläisiä ei arvosteta eikä venäläisiä tuotteita kukaan osta. Venäjä on sisällissodassa. Arojen kansat pääsevät niskan päälle, jos heitä ei kuriteta rankasti, kuten koko Venäjän eteläisten naapurien kohtelusta voi päätellä.

Tarja Halonen on yhä edelleen sitä mieltä, että DDR oli demokraattinen valtio (Aamulehti), vaikka suurin osa ihmisistä ymmärtää, että se ei ollut demokraattinen eikä tasavalta, vaikka nimessä mainittiin molemmat.

Päivitys 19.6.2010: HS:n pääkirjoittaja Kaija Virta vastaa lehtensä rivien välistä Haloselle.

Punainen kolmio

Uuden Suomen uutisen mukaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, tuo entinen jalkapallohuliganismin maahantuoja ja kova jalkapallofani edelleen, haluaa tiivistää Vasemmistoliiton, Sosiaalidemokraattien ja Vihreiden yhteistyötä. Tavoitteet ovat jo samat. Eikö jo olisi aika tunnustaa tosiasiat? Vihreät on pakottaviin oppeihin (ilmastonmuutos) tukeutuva totalitaarinen puolue. Jos Vihreissä on joku hyvä asia tai ominaisuus, niin se on kasvojen antaminen ekoterrorismille (HS).

Monikulttuurisuus on vasemmiston lempilapsi, ja tässä onkin todellista monikulttuurista höttöä: Savustettua apinaa ja rottaa kannetaan Eurooppaan tonneittain

Täytyy muistaa, että Paavo Arhinmäki ei ole kommunisti tai sosialisti sanan tarkassa merkityksessä. Arhinmäki on ensisijaisesti anarkisti ja agitaattori. Vasemmisto yleisesti ja Vasemmistoliitto erityisesti on sekasorron tilassa. Suomessakin oli aikoinaan puolue, joka yritti asettua kommunistien ja demarien väliin, Työväen ja Pienviljelijöiden Sosialistinen Liitto (TPSL). Se väli on sen verran kapea, ettei siinä kukaan elä. Vihreät pyrkivätkin kiivaasti eroon vasemmistolaisesta leimasta, koska tietävät, että tuo kapea sarka koituu heidän kohtalokseen. Vasemmistoliittoa äänestävät myös nuoret naiset, mutta korostuneen paljon anarkistisemmat sisaret. Demarit on yleispuolue, joka on enemmän virkamiespuolue kuin varsinainen vasemmistopuolue opillisessa merkityksessä.

Facebook

Avaan nyt hieman omaa elämääni, mikä voi olla aivan virheratkaisu, mutta mitäs sitä ihminen ei selvinpäin kokeilisi. Ensin on kuva rannasta. Tuo helvetillinen vihreä pihagrilliratkaisu on vapaasti noudettavissa (alv 0%). Maksoi maltaita, ei toimi ja on ruma. Toisin kuin tyypillinen suomalainen nainen.


Seuraava kuva on yöllisestä vieraastamme. Vielä muutama vuosikymmen sitten, näitä röyhkeitä elikoita ei ollut. Muistan kuulleeni, että nämä ryökäleet pesivät aina samoissa paikoissa, joten citykarhu-ilmiö lienee vaikuttanut niiden määrän runsaaseen kasvuun alueella. Ilmeisesti poikaset varttuvat samassa poukamassa missä ovat kuoriutuneet. En tiedä. Mutta todella rasittavan päällekäyviä lintuja.

Tämä toimii lannoitteena. Kuvitelmamme oli - tai siis on - että hyvällä huolenpidolla saamme jatkossakin nauttia humalasta.

Asian ydin

Pieni mutta merkittävä uutinen: Ruotsi rakentaa lisää ydinvoimaa. Totta helvetissä media uutisoi asian "ilmastonmuutos"humpalla, mutta kyse on länsimaisen politiikan rappiosta. Kyse on siitä, että kansalaiset eivät enää voi luottaa siihen, että poliittiset päätökset perustuvat arvoihin. Arvoina pidetään arkikielessä asioita, joita tavoitellaan; arvokkaita asioita kuten raha, perhe tai terveys. Arvo on todellisuudessa asia, johon nojataan, kun arvokkaat asiat menetetään. Kun uskovainen menettää terveytensä, hän nojaa Jumalaan eli usko on hänen arvonsa. Kun ateisti menettää terveytensä, hän nojaa Jumalan sijaan johonkin muuhun asiaan kuten esimerkiksi Stephen Hawkinsin esimerkkiin. Arvo voi muuttua kerran tai kaksi elämässä, se on oman elämämme perusta, ei mikään tuuliviiri. Lapsuudenkodin arvot kyseenalaistetaan ensimmäisen kerran vasta 30-ikävuoden hujakoilla. Mielelläni lukisin lukijoideni lapsuudenkodin arvoista kommenteissa. Monen suomalaisen arvot liittyvät talonpoikaismaailmaan, jossa omillaan selviäminen on kunniaakin suurempi kysymys.

Länsimaisten demokratioiden (mitä Ruotsi ei mielestäni ole, mutta se on toinen asia) poliittiset päättäjät ovat lähteneet populismin tielle. Tänään päätetään yhtä ja huomenna toista. Kun politiikka on omien etujen ajamista eikä yhteiskunnan hyvinvoinnin ja yksilönvapauksien ajamista, poliittisiin päätöksiin (lakeihin) ei voi enää luottaa.

Keskustelin taannoin vanhan sukulaismiehen kanssa, ja kysyin ovatko poliitikot aina olleet yhtä vastenmielisiä kuin nyt. Vanhus oli pitkään hiljaa kunnes totesi, että poliitikot elävät sinun ja minun rahoilla, joten kaipa näitä loisia on aina vihattu. Nyt ajatellaan, että politiikka oli 60-luvulla inhimillisempää, mutta 60-luvulla puhuttiin, että 30-luvun poliitikot olivat parempia. 30-luvulla 1800-luvun valtiomiehiä pidettiin viisaina. Ehkä asia on niin, että politiittiset päätökset ovat paremmin hyväksyttäviä, jos poliitikot ovat laittaneet ns. penninkään kiinni. Nythän johtavat poliitikot, varakasta perillistä Erkki Tuomiojaa lukuun ottamatta, ovat pers'aukisia. Antaisitko sinä köyhän päättää verovarojen käytostä? Minä en. Minusta varallisuus, myös peritty, on tae siitä, että ihminen ymmärtää rahan arvon. En tarkoita, että rikkaat tietävät, millaista on pienituloisen arkielämä, mutta hänellä on tallella moraali. Kyky ymmärtää oikea ja väärä; toisten rahoja rosvoamalla ei loppujen lopuksi kukaan voi hyvin. Varkaus on varkautta vaikka laki sen sallisi.

Ja siitä on Ruotsin uudessa ydinvoimapäätöksessä kyse. Kansan ääniä, vaikkakkin vasemmiston, varastettiin omaksi hyödyksi. Se piti sanomani.

Riistolaiset

Ylen radiouutisten mukaan Suomessa asuvat siirtolaiset (siis ei-kantasuomalaiset) haluavat lisää valtaa ja aikovat perustaa "siirtolaisparlamentin" (Uusi Suomi). Taustavoimissa pyörii tuleva kansanedustaja Umaya Abu-Hanna. Uutinen tietää kertoa, että

Tarkoituksena on saada siirtolaisten ääni kuuluviin. Parlamentti voisi neuvoa viranomaisia ja lainsäätäjiä sekä tehdä aloitteita

mikä on suoraan sanottuna aika ihmeellistä. Tehdä lakialoitteita? Ihmeellistä on myös se, että projektinimenä on "parlamentti". Meillä oli viimeksi kaksi hallitusta (Suomen kansanvaltuuskunta) valtakunnan rajojen sisällä alkuvuonna 1918, ja silloin tilanne äityi vakavaksi. Ainoa asia, joka kaavailussa ei yllätä, on se, että hankeen maksumieheksi kaavaillaan juuri sinua. Ajattele - mainitsin sinut blogissani!

Toki tällainen parlamentti on osoitus toimivasta demokratiasta, koska piskuisen Kyyjärven kunnanjohtaja, Matti Muukkonen, 28, on todennut (polysentrinen oikeus) seuraavaa (via Tundratabloids):

Polysentrinen oikeusjärjestelmä tarkoittaisi esimerkiksi sharialainsäädännön osittaista omaksumista. Tätä ei kuitenkaan tulisi pelätä sillä sen soveltaminen kohdistuisi niihin, jotka sitä jo tosiasiassa nytkin soveltavat. Tunnustamalla yhteiskunnassamme vallitsevat oikeusnormit ja tekemällä niiden soveltamisesta
avointa, voitaisiin monia kulttuurien kohtaamiseen liittyviä ongelmia hallita.

Tämä Kansallista Sekoomusta edustava broileri on kerta kaikkiaan hämmentävä vaatimuksineen sharia-lain käytöstä. Ihan heti ei tule mieleen, että Kyyjärven 28-vuotiaalla kunnanjohtajalla on yhtään mitään annettavaa maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. En kerta kaikkiaan jaksa uskoa. Jokaisen poliitikon tulisi muistaa sellainen yritysmaailmassakin hyväksi havaittu toimintatapa, että jos ei tiedä jostain asiasta mitään, ei ole soveliasta osallistua päätöksentekoon. Kun myyntimies ei osaa kirjanpitoa, yritys ei tee myyntimiehestä kirjanpitäjää, vaan siihen toimeen palkataan nuori näpsäkkä merkonomi-tyttö. Ei sillä, ei firmat aina näin toimi. Ehkä olette kuulleet, kuinka erään paperikonsernin hallitus pohti toimitusjohtajan auton varustelistaa pidempään kuin Amerikkaan perustettavan tehtaan laskelmia. Syy? Koska auto on jokaiselle tuttu, jokaisella on siitä oma mielipide, auto on statussymboli. Sellutehdas Amerikassa? Edes monimutkaisen riskianalyysin yhteenvedon ymmärtäminen vaatii kosolti perehtyneisyyttä ja kokemusta. Kun sitä ei siis ole edes rahalla ostettavissa isoon taloon, ei sitä ole voinut eksyä Kyyjärven kunnanvirastoonkaan.

Varmaan siis tarvetta on siirtolaisparlamentille, jos täällä kerran aletaan soveltamaan useita erilaisia lakeja. Sharian myötä tänne on jo tullut uusia tuomioistuimia ja islamin mukana siitepölyn lailla leviävät islamin tiukat tulkinnat alkavat suitsia suita Suomessakin (Lars Vilks jäi Iin taidejuhlien avajaisista pois turvallisuussyistä, Yle).

Toinen kiinnostava maahanmuuttoon liittyvä aihe on jo fiaskoksi muuttunut "venäläisen isoäidin" Irina Antonovan häätäminen Suomesta (HS). Joku mummon puolestapuhujista on valittanut karkotuspäätöksestä EIT:een, ja Ulkoministeriön mukaan

EIT voi estää käännytyksen pitkäksi aikaa – jopa vuosiksi. Antonova piti kuljettaa Venäjälle keskiviikkona. Hän joutui tiistaina sairaalaan, ja käännytys lykkääntyi. Antonovan tytär sanoi venäläiselle uutistoimisto Ria Novostille, että hänen äidillään on todennäköisesti aivohalvaus. Poliisin suunnitelmissa on ollut siirtää isoäiti rajalle ambulanssilla.

Mitäpä tähän typeryyteen oikein voi enää sanoa, todeta tai kirjoittaa? Venäjällehän tilanne on hyvä, koska sinä maksat mummon hoidot. Venäjällä ei piitata sinulle syntyneestä Venäjän mainetta mustaavasta mielikuvasta, että ryssät (ryssarna) eivät huolehdi omistaan. Kiinassa on käsite 1-2-4, joka tarkoittaa sitä, että yhtä työikäistä kiinalaista kohti elää kaksi vanhempaa ja neljä isovanhempaa. Miten näissä tilanteissa sitten menetellään, kun Suomessa asuvat kiinalaiset päättävät hilata tänne isovanhempansa? Tai kun unelmissaan epäonnistuneet nörtit lähtevät vaimon hakuun idän jättiläisen helmoista, kun kotimaisen tavaran asettamat laatuvaatimukset eivät ylity .

Jussi Halla-aho on päivittänyt pitkästä aikaa scriptaansa muutamalla hyvällä kirjoituksella, jotka kannattaa lukea paremman tekemisen puutteessa. MTV3:n uutisankkuri oli tehnyt karun kirjoituksen, jota Yrjöperskeles jo ehti möyhentää. Tutkija Jiri Nieminen omassa blogissaan kuvailee Halla-ahoa:

Kaiken lisäksi naisemansipaatio on johtanut siitä, että naiset osaavat nykyään asettaa edes joitain laatuvaatimuksia miehille, jotka unelmoivat traditionaalisesta porvarillisesta parisuhteesta. Konservatiivisen kasvatuksen saaneille, mutta unelmissaan epäonnistuneille, miehille Halla-ahon kaltaisen nörtin kirjoitukset punavihreiden feministien salaliitosta näyttävät menevän täydestä.

On erittäin härskiä väittää jotain ihmisryhmää epäonnistuneeksi. Puliukoista sanon itsekin, että se ei ole ihmisen elämää. Jos verrataan punavihreitä ja konservatiiveja yleisellä tasolla, huomataan, että porvarit luottavat hiukan enemmän itseensä kuin cityvihreät, mikä näkyy myös heidän tulotasoissaan ja suhtautumisessaan tulontasaukseen. Vihreiden riveissä on paljon leipäpappeja; hyvätuloisia kravaattimiehiä ja jakkupukunaisia, joilla ei ole hajuakaan lapiohommista. Heihin on vaikea samaistua, koska heidän murheensa eivät muistuta minun murheitani eivätkä heidän unelmansa kohtaa omiani. Voin olla väärässä, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Halla-aho on itse aidosti, ja luultavasti myös vilpittömästi, omien sanojensa takana. Tällöin hänen äänestäjänsä voi samaistua Halla-ahon huoliin ja unelmiin. Näin ollen, tutkija Jiri Nieminen tulee todenneeksi, että Jussi Halla-aho on unelmissaan epäonnistunut nörtti. Tuollaista on tapana kutsua ad hominemiksi eli henkilöönkäyväksi hyökkäykseksi. Mikä taas usein on punavihreiden lähestymistapa vaikeisiin kysymyksiin.

Äärioikeisto vol III

Miten hyvin lukijani tuntevat Max Jakobsonin? Minulle hän on ollut Jori C Ehrnroothin kaltainen kekkosen hovin vastarannan kiiski. Jakobsonin kirjoista paras on hänen vuonna 1955 kirjoittamansa Diplomaattien talvisota. Kirjassaan Jakobson hahmottelee Talvisotaan johtaneita tapahtumia poikkeuksellisen tarkkasilmäisesti vaikka sodasta on kulunut vasta 15 vuotta. Edes saksalaisen kenraalin Kurt von Tippelskirchin klassikkoteos Toisen maailmansodan historia (1951) ei kuvaa Suomen kohtaloa yhtä napakasti. Mielenkiintoisinta antia on Jakobsonin pohdiskelu internationalistisen sosialismin (bolsevismi) ja nationalistisen sosialismin (natsismi) yhteneväisyyksistä.

Marxismin teoria tiivistyy siihen, että kapitalistinen järjestelmä sortuu muuttuen sosialistisiksi valtioiksi. Leninin näkemyksen mukaan kapitalistiset ja sosialistiset valtiot eivät voi elää sovussa.

Stalin ymmärsi ehkä kaikista tuon ajan poliitikoista parhaiten Hitlerin aikeet, mutta vastaavasti tulkitsi lännen tavoitteet melkein niin väärin kuin mahdollista on. Marxilaisen historiankäsityksen mukaan siis kaikki kapitalistiset valtiot muuttuvat sosialistisiksi. Kapitalismi pyrkii marxilaisessa opissa sosialismin isänmaan (lue: Venäjän) kukistamiseen ja kansallissosialismi on kapitalismin äärimäinen kehitysmuoto, joka turvautuu kuolevan, rappeutuvan järjestelmän viimeiseen puolustuskeinoon - ehkäisysotaan sosialismia vastaan. Marxin opin puolesta puhui se, että länsimaat avustivat 20-luvulla Venäjän valkoisia. Hitler noudatti johdonmukaisesti sitä roolia, jonka marxilainen historiankäsitys oli selittänyt. Bolsevistit odottivat muilta mailta pahinta, ja sen Hitler täytti runsain mitoin. Venäjän ulkoministeri, Maksim Litvinov, antoi jo 1937 haastattelun amerikkalaisille väittäen, että ennen kuin Saksa hyökkää Venäjälle, se hyökkää länteen. Litvinovin arvion mukaan Saksa miehittää Itävallan ja Tsekkoslovakian 1938, Puolan 1939, Jugoslavian, Romanian ja Bulgarian 1940, Ranskan, Belgian, Hollannin, Tanskan ja Sveitsin 1941 ja vihdoin hyökkää Venäjälle syksyllä 1941. Litvinovin ennustus on jälkikäteen arvioituna hämmästyttävän tarkka, jopa tarkempi kuin Hitlerin omat kaavailut marraskuussa 1937, jolloin Hitler kertoi kenraaleilleen sodan Venäjää vastaan alkavan joskus 1943-45.

Sen sijaan länsivallat eivät menetelleet marxismin ulkopoliittisen opin mukaisesti, eikä niiden sanat aina vastanneet tekoja. Lännen reaktiot Itävallan ja Tsekin tapauksessa vahvistivat Stalinin arviota lännen halusta tuhota bolsevismi. Hakiessaan turvaa Hitleriä vastaan, ensisijaisesti Englannilta, Stalinin oli siis pakko luopua Leninin tärkeimmästä opista - vallankumouksen tukemisesta kapitalistisissa maissa - ja esitellä vuoden 1935 puoluekokouksessa uusi näkemys. Nyt, ensi kertaa Neuvostoliiton historiassa, länsimaat jaettiin "hyökkääjiin" (Saksa ja Italia) ja "edistyksellisiin". Vuonna 1935 Komintern järjestyi viimeisen kerran komentaen jäsenjärjestönsä omissa maissaan propagoimaan natsi-Saksaa vastaan Neuvosto-Venäjän hyväksi. Siihen asti Kominternin tehtävä oli tukea porvariston kukistumista länsimaissa. Porvaristo jaettiin siis edistysmielisiin (Neuvosto-Venäjän liittolaiseksi kelpaavat) ja fasisteihin, joihin kuuluivat kaikki muut.

Hyvät lukijani, jos jatkossa viittaatte fasisteihin, anti-fasisteihin, edistyksellisiin tai taantumuksellisiin, käytätte maailmanhistorian verisimmän diktaattorin esittelemiä määreitä. Jos puhutte äärioikeistosta, käytätte marxilaisen ulkopoliittisen teorian määritelmää maista, jotka suhtautuvat vihamielisesti Neuvostoliittoon. Kun näette uutisartikkelin "Euroopan äärioikeistolaisten liikkeiden noususta" 2010-luvulla, ymmärtäkää, että kyseinen toimittaja on omaksunut marxilaisen teorian mukaisen historiantulkinnan.

Hummani hei

Jouduin muutamaksi päiväksi yllättäen netin ulkopuolelle, mutta nyt laajakaistani kukkii taas entistä uljaammin.

Odotellessani virtuaaliminäni paluuta, kävin itseni kanssa katsastuskonttorilla. Koska, mitä en tiennyt ennen eilistä, katsastusmiehet ovat lakossa, maan 290 asemasta 80 yksityistä ovat ylityöllistettyjä. Vielä 90-luvun alussa Suomessa oli noin 80 katsastusasemaa, joiden työntekijät olivat virkamiehiä. Katsastus oli pelottavuudessaan hammaslääkärikäyntiä ahdistavampi kokemus ja virkamiehellehän ei voi antaa niin vähän valtaa, ettei se käytä sitä väärin. Simo Hämäläisen kirjassa Kätkäläinen on kirjallisen historian hauskin kertomus Wartburgin katsastamisesta.

Konttorilla oli kymmenen metrin jono saapuessani. Ennen kuin pääsin edes konttorin sisäpuolelle. aikaa oli kulunut tunti. Edessäni oli pari jugoslaavia ja takanani pari mannea. Jugoslaavien edellä oli isoäiti ja lapsenlapsi. Kun heidän vuoronsa tuli, jonon hännälle saapui keski-ikäinen mies havaiji-sortseissaan puhuen tarpeettoman kovaa hands-freehen. En olisi välittänyt kuunnella miehen itsehyväistä kertomusta edellisen viikonlopun reissusta. Toimistoneiti pyysi isoäidiltä kuolinpesän papereita ja muita asiakirjoja saaden valehtelematta tuuman nipun A4-saastetta. Tässä vaiheessa isoäidin puhelin katkaisi jonon ylläpitämän hiljaisuuden.
- Haloo?
- Ei kiitos, en halua.
- En vaikka saisin ilmaiseksi.
- Kiitos kuulemiin. Kiitos mutta ei. Ei kiitos ei.
- Olen nyt hiukan hankalassa paikassa. Kiitos ja kuulemiin. Ei kiitos. Ei, en halua. Ei kiitos. Kuulemiin.

Mummo kääntyi yleisöään kohti ja totesi: Lehtimyyjä.

Jugoslaavit olivat tekemässä keskenään autokauppaa, mutta toinen oli sössinyt vakuutuksensa niin, että se alkoi vasta huomenna, joten rekisteröinti meni ns. pipariksi. Pojat levittivät käsiään, hymyilivät, huusivat, rukoilivat, pyysivät mutta mikään ei auttanut. Valtio pitää päänsä.

Koko tämän ajan takanani ollut jumalaisen kaunis mannetar mustalaishameessa jututti minua, lauleskeli itsekseen niitä mustalaislauluja ja kertoili omasta elämästään. Hämmästyttävää oli, että he puhuivat juuri kuten Aake Kalliala vanhoissa sketseissä sitä mustalaismurretta. Miehensä oli myös kuin tangomarkkinoilta. Hänellä oli vanhat jatsarit ja nappanahkatakki, jonka vasemman hihansuun kangasresorin päällä kimalteli kultakello. Takin oikeassa taskussa oli kännykkä, joka pärähti soimaan.
- Terrrrrve Henkkaaaaaaaaaa.
- Oleen katsastuskonttorrrrillllllaaaaaaaa.
- Ei onnistuuuuuuuuuu.
- Ei silloinkaaaaaaaaaaannnnn.
- No niin, terrrrrrveeeeeeeeee.

Mannetar kysyi, että millä se Henkka nyt kiristi. Mies vastasi:
- Ei millääääään. Se halus kyydin Vermooooooooooonnnnnn.

Tarina on tosi.