Mitä blogin pitäminen on opettanut?

Viimeisen kahden vuoden aikana olen kokenut neljä erittäin mielenkiintoista lukuelämystä, jotka kaikki avarsivat oleellisesti maailmankuvaani. Ensimmäisenä mainitsen Murray N. Rothbardin elämäkerran Ludwig von Miseksestä - Talouden perusteet siksi että sen luin ajallisesti ensimmäisenä plus se muutti ymmärrystäni taloudesta keskeisellä tavalla.

Olen aina ollut kiinnostunut talousasioista, mutta von Mises oli minulle täysin tuntematon suuruus (kuva alla). Olin toki kuullut itävaltalaisesta koulukunnasta, mutta en koskaan perehtynyt, koska en ole pitänyt kansantaloutta varsinaisena kovana tieteenalana. Minulle kansantaloustiede näyttäytyy yhtä luotettavana kuin ilmastomallit. Tietokonehan ei ennusta mitään vaan laskee mitä sen on käsketty laskevan.

Noin sata vuotta sitten kaikkialla länsimaissa luovuttiin kultakannasta - Yhdysvalloissa jopa kiellettiin yksityishenkilöitä omistamasta kultaa. Von Mises kirjoitti jo tuolloin - siis sata vuotta sitten - että kun poliitikoille annetaan pankki, se johtaa pikku hiljaa siihen, että sitä käytetään sotien rahoittamiseen (kuten tapahtui antiikin Roomassa) ja vähitellen inflaatio (siis kasvanut rahan määrä) nostaa hintoja ja ajaudutaan hyperinflaatioon koska demokratiassa valitaan johtajat jakamaan rahaa - ei leikkaamaan julkisia kuluja.

Yhdysvallat luopui Vietnamin sodan aikaan Bretton-Woods -järjestelmästä. Siinä ulkomaiset keskuspankit saivat vaihtaa dollarinsa kultaan - kuluttajiltahan tuo mahdollisuus oli poistettu alun alkaenkin. Tämän jälkeen USA saattoi painaa lisää dollareita rahoittaakseen Vietnamin sodan. Sadan vuoden takaisesta markasta on jäljellä noin prosentti, ja siitä tuntemastamme jäljellä olevasta markasta lähtee kohta pois 99%.

Yhtä paljon ymmärrystäni ympäröivästä maailmasta muutti tutustuminen Neil Howen kirjoitukseen sukupolvien teoriasta. Olen vuodesta 2012 alkaen ennustanut talouden romahdusta, mutta ollut väärässä. Ennustukseni ei ole ollut väärässä, koska jokainen on voinut havaita romahdukseen johtavan velkaantumisen. Olen ollut väärässä ajoituksen suhteen, mutta Howen teoria paljasti syyn.

Howen teorian keskiössä on termi Saeculum, joka tarkoittaa pitkää ikää latinaksi. Saeculum jakautuu neljään noin 18-25 vuoden jaksoon. Kaikki pitkään elävät näkevät nuo neljä vaihetta. Sukupolvista tulee erilaisia sen perusteella, missä vaiheessa elämäänsä kukin ikäluokka vaiheet kokee.

Omat isovanhempani olivat Howen termeissä "Hiljainen ikäluokka", omat vanhempani "Suuret ikäluokat", itse kuulun "13. sukupolveen" ja meidän jälkeemme ovat tulleet "Millenniaalit" ja "Alfa ikäluokka". Isovanhempani kokivat nuorina sodan ja aikuistuttuaan aloittivat jälleenrakennuksen. He hakivat maailmasta turvaa ja yhteisöllisyyttä. Heidän lapsensa kasvoivat niin turvallisessa ympäristössä, että heistä tuli wokettajia (Howe todella käyttää termiä Awakening). Oma ikäluokkani (Generation X eli 13. Yhdysvalloissa syntynyt sukupolvi) kasvoi avainkaulalapsena. Puhuttiin rajattomasta kasvatuksesta ja seksi oli vapaata. Lottia ja veteraaneja paheksuvat vanhempamme tuntuivat ilkeiltä, koska rakastimme isovanhempiamme ja tunsimme sympatiaa heitä kohtaan.

Kun kasvoimme aikuisiksi, pääsimme todistamaan woketuksen rapauttavan vaikutuksen (Howe käyttää termiä Unravelling) talouteen. Olemme ensimmäinen ikäluokka, joka ei vaurastunut vanhempiaan varakkaammiksi. Rapautumista kesti aina vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen Howe kuvaa aikakautta sanoilla "Kriisi, sota ja kansainvaellukset". Itselleni kunniaksi, että tunnistin tuon käänteen, mutta en käsittänyt miten hitaita muutokset ovat. Nyt olemme eläneet kriisissä 14 vuotta, ja jäljellä on vielä 4-10 vuotta. Milleniaalien lapset vastaavat siis em. "Hiljaista ikäluokkaa eli omia isovanhempiani. Heistä tulee ahkeria, yhteisöllisiä ja tarjoavat suojaa ja turvaa lapsilleen.

Tämän ymmärtäminen antoi minulle henkilökohtaisesti vahvan luoton elämään ja ymmärryksen siitä, että elämässä tapahtuu asioita, joihin emme voi vaikuttaa millään tavalla. Ymmärrän ettei ole ikäluokkani yksittäisten ihmisten vastuulla kantaa huonoa omaatuntoa, että meidän jälkeiset ikäluokat ovat nähneet vain vaikeita taloudellisia aikoja, kriisejä ja sotaa. Sille minä yksityisenä ihmisenä en voi yhtään mitään. Mutta lohtua tuo, että 30-luvulla elämme taas hyviä aikoja.

Kolmas erittäin tärkeä kokemus oli perehtyä kansainväliseen politiikkaan (International Relations). Koko aikuisuuteni olen pitänyt aihepiiriä tylsänä. John Mearsheimerin inspiroimana kuitenkin ymmärsin, että oppi jakaantuu neljään tai viiteen suuntaukseen. Lännessä poliitikkojen suosima suuntaus on liberaali demokratia. Siinä kuvitellaan, että liberaalit demokratiat eivät sodi toisiaan vastaan, joten se on kaikille maille ihanteellinen tavoite.

Toinen suuntaus on realismi, jonka mukaan valtiot ovat jatkuvasti valmiita hyökkäämään toistensa kimppuun, ryöstämään ne ja tappamaan johtajat. USA omalla käytöksellään Ukrainassa osoitti tämän ajattelutavan olevan realistinen, jolla nimellä suuntausta kutsutaankin. Muut suuntaukset ovat Marxismi ja Feminismi. Virallisestihan Suomen ulkopolitiikka on feminististä, mutta koska olemme osa EU:n liittovaltiota, ministerimme eivät juurikaan pääse sitä toteuttamaan.

Kaikille täysjärkisille on selvää että Jutta Urpilaisen esimerkki paljastaa, että feministinen ulkopolitiikka ei ole se, joka maailmaan jää ydinsodan jälkeen kantavaksi suuntaukseksi.

Marksilainen ulkopolitiikka on pääosin kokenut haaksirikon, vaikka sitä edustavia johtajia aika ajoin pääseekin valtaan - erityisesti Etelä-Amerikassa. Sen on kuitenkin pääosin korvannut Vihreä ideologia, jota ajavat Klaus Schwab, WEF, YK ja EU. Yhdysvalloissa Clinton-Obaman päättyy Bidenin myötä pitkä liberalismin aikakausi, ja trumpilainen realismi kokee ainakin jonkinlaisen uudelleen paluun. Amerikka tuskin jatkossa haluaa sysätä päätösvaltaa YK:lle, jossa se on suututtanut Venäjän, Kiinan ja muut BRICS-maat.

Neljäs sykähdyttävä asia oli perehtyä John Mearsheimerin väitteeseen, miksi poliitikot valehtelevat. Hän toteaa, että valehtelu onnistuu vain, jos kuulija luottaa puhujaan. Koska valtioiden johtajat jäävät valheista kiinni, he eivät voi valehdella toisilleen. Mitä järkeä on valehdella kun toinen osapuoli ei kuitenkaan usko mitään kauniita vakuutteluja?

Sen sijaan, poliitikot voivat valehdella omalle kansalleen, jos nämä luottavat johtajiinsa. Tässä liberaali demokratia on lyömätön - koska kansa pääsee äänestämään, se uskoo ettei johtajat voi valehdella. Muutenhan heidät vaihdettaisiin pois seuraavissa vaaleissa! Salaliittoteoreetikot ja putinin trollit epäilevät länsimaiden johtajien vilpittömyyttä, avoimuutta ja rehellisyyttä. Kaikki haluavat kehitysmaista tulla länteen, koska he kaipaavat demokratiaa. Muiden motiivien epäily on rasismia.

Kynä ei ole miekkaa mahtavampi

Vuonna 1999 internetiin ilmestyi palvelu nimeltä Blogger, joka tarjoaa mahdollisuuden kirjoitella omia ajatuksiaan julkisuuteen. Sananvapauden kannalta palvelu oli käänteentekevä. Vihdoin periaatteessa kuka vaan saa sanottua ajatuksensa ilman median ylläpitämää poliittisen korrektiuden sordiinoa totuuden torvensa edessä. Suomen virkamiehille palvelu oli luonnollisesti aivan liian avarakatseinen, joten sensuurin kynnet iskivät kiinni bloggareihin ja ihmisiä ajettiin pahoihin vaikeuksiin.

Vielä 20 vuotta sitten tuntui hyvin etäiseltä, että menettää työpaikkansa, vapautensa ja tärkeimmät ihmissuhteensa vain omia ajatuksiaan kertomalla. Sittemmin hallitus on estänyt mielenosoitusten järjestämisen ja liikkumisen Uudeltamaalta pois täysin järjettömillä koronarajoituksillaan. Televisiossa saa imaami sanoa, että islam määrää homoseksistä kuolemantuomion mutta kansanedustaja joutuu Raamatun siteeraamisesta leivättömän pöydän ääreen.

Ennen internetin aikakautta medialla oli valta, mistä kansa pystyy keskustelemaan. Osa toimittajista kantoi valtansa mukana tulleen vastuun, suurempi osa ei. Toimittajat pyörivät poliittisten johtajien kanssa samoissa piireissä, minkä seurauksena kusi ja valta nousevat helposti samoihin päihin. Poliitikkoja liehittelevät julkkikset - kuten Sanna Marinin bileiltojen ryyppyjengi - ovat vain hyödyllisiä idiootteja, joilta kysytään mielipiteitä poliittisiin asioihin vaikkei heillä ole mitään käsitystä niistä.

Poliittinen johto käyttää mediateollisuutta hyväkseen edistääkseen omaa maailmankuvaansa. Mustat mannerheimit ja Disneyn Lumikit ovat osa vallankäyttöä samalla tavalla kuin jokavuotinen Tuntematon sotilaamme tai omina aikoinaan Top Gun ja Panssarilaiva Potemkin. Länsimaissa maailmankuva on liberaali hegemonia (Youtubessa luennoi John Mearsheimer). Taiteilijat, urheilijat ja jopa yritysjohtajat kiiruhtavat irtisanoutumaan Putinista ja Venäjästä naurettavin tavoin.

Vai mitä sanotte niistä vaatimuksista, että suomalaiset yritykset eivät saa toimia Venäjällä, kun samaan aikaan puoli Eurooppaa lämmittää talojaan venäläisillä raaka-aineilla?

Lapsuudessani suurin uhkakuva oli kommunismi eri muodoissaan. Vuoden 2021 kunnallisvaalit olivat sikäli merkittävä virstanpylväs, että ensimmäistä kertaan kunnanvaltuustoissa ei istu yhtään kommunistisen puolueen edustsjaa. Tietenkään kommunistit eivät ole minnekään hävinneet - he asettuivat eri puolueiden listoille, kuten Anna Kontulan esimerkki paljastaa. Jopa Kokoomus meni vallanhimossaan niin pitkälle, että he pitivät Suomea syyllisenä Talvisotaan.

Kansan Uutisissa kerrotaan vasemmiston meemeistä. 

Ojennettu nyrkki on ikivanha erilaisten sosialismin nimiin vannovien yhdistysten ja järjestöjen tunnus oikeutetusta voimankäytöstä. Tuntuu aivan järjettömältä että joku näkee sosialismissa mitään hyvää. Liikkeen perusidea kun on oikeuttaa varastaminen. Mitä sinulla ei ole, sen sinä saat kun varkaus nimetään verottamiseksi ja äänestät poliitikon säätämään sellaisen lain.

Katsoin viikonloppuna kaksi elokuvaa (A hidden life ja American traitor) ja aloitin lukemaan yhtä kirjaa (Niina Hakalahden Aavasaksa). Olen toisinaan aika tarkka omasta ajankäytöstäni, joten rakastan Bloggeria ja bloggaajia, jotka jakavat kokemuksiaan. Erityisesti elokuvien ja kirjojen osalta etsin aina käsiini arvostelun, koska en totisesti haaskaa aikaani huonoon elokuvaan tai kirjaan.

Blogit tavallaan myös tuhosivat perinteiden median ja huonojen toimittajien elannon. Blogeista löytyy kapean alan erikoisosaajia ihna mille tahansa elämän osa-alueelle. Yksikään toimittaja ei voi hallita sellaista nippelitietoutta, mitä blogeista löytyy. Siksi mediassa esitetään yleensä uutiset poliittisten päätöstekijöiden kannalta positiivisessa valossa. Meidät kasvatetaan jo tarhassa vastaanottamaan liberaalin hegemonian mukainen ideologia.

Kaltaiseni ihmiset, jotka uhraavat asioiden penkomiseen ja taustojen selvittämiseen valtavasti aikaansa, eivät pysty enää seuraamaan valtamedian uutisointia. Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää, että lännen poliittisella koneistolla ei ole sen arvokkaammat päämäärät kuin Kiinalla, Pohjois-Korealla, Iranilla tai Venäjällä. Meille valehdellaan tietoisesti, jos se edistää liberaalia hegemoniaa, ja valheen paljastamisesta seuraa leimaaminen denialistiksi ja trolliksi.

Pari vuotta sitten oli julkiset hirttäjäiset, jos arvosteli poliittisen eliitin koronatoimia. Nyt pari vuotta myöhemmin jokainen näkee että päätökset olivat virheellisiä ja osin myös laittomia. Kuitenkin sama toimittajien ja poliitikkojen eliitti on edelleen vallassa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aiheuttaen puheita jopa ydinaseuhasta. Osa edelleen suurta näkyvyyttä ja arvostusta saavista poliitikoista oli 50 vuotta sitten kumartelemassa Kremlin suuntaan. Nyt he sitovat suomalaiset ulkomaiden velkojen maksajiksi kuin maaorjat aikoinaan.

Olo on kuin olisi parissa vuodessa nähnyt kaiken. Ensin oli Syyriassa kuivuus ja sitä seurasi kansainvaellus, sitten tuli tappava tauti (korona), nyt on menossa sota ja seuraavaksi kai sitten tulee nälänhätä. Kaikki raamatulliset vitsaukset ajettiin kuin pikakelauksella silmiemme edessä.

20 vuotta sitten kuvittelin, että bloggaamisella on joku vaikutus. Siis muukin kuin omien ajatusten selkeyttäminen näppikselle. Mikä tuokin mieleeni, että kynä tarkoitti vanhassa suomen kielessä linnun sulkaa (kana kynittävänä), ja sitä kautta tuli siis sulkakynä (sulkasulka).

Kynä ei ole miekkaa mahtavampi eikä tieto voita voimaa.

Liberaali hegemonia

Pari vuotta sitten ennustin talouden romahtavan, mutta covid-19 antoi hallinnolle tekosyyn elvyttää kahta kauheammin. Käytännössä kaikki hyvän julkisen taloudenpidon perinteet on heitetty romukoppaan: valtion velkapapereita rahoittaa keskuspankki, velkapaperien korko on negatiivinen ja velkaa on liikaa.

 Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa afrikkalainen banaanitasavalta on hoitanut talouttaan paremmin kuin Yhdysvallat, Kiina, Japani ja tietenkin EKP. Suomalaisille on valehdeltu ummet ja lammet, syötetty pajunköyttä ja juotettu kuravettä päälle, viilattu linssiin ja uunotettu, narutettu ja höynäytetty. Kaikki alkoi jo varmaan Kekkosen kaudella, mutta 90-luvulla luovuttiin itsenäisyydestä: lähti rajavalvonta, keskuspankki, tuomio- ja lainsäädäntövalta. Säätämättä jäi, että ay-liitolla ei ole mitään asiaa myymälän takahuoneeseen sopimään palkka-asioista ellei yrittäjä itse sitä sinne kutsu. 

2015 maahan otettiin 35.000 irakilaista sotilaskarkuria, joilla ei ollut muusta puutetta kuin suvakin perseestä. Ja huomattavan monen nuoremmankin tytön. Julkisen sektorin toimenpiteet paljastuivat sitä mukaa valeiksi kun niitä esiteltiin. Markasta sietikin luopua ja EU:n kuviteltin tuovan turvaa, mutta monikulttuurisuuskoordinaattoreita ja alipalkattuja kokkeja ei olisi tarvittu. 

2020 maahan julistettiin hätätila influenssaviruksen takia. Tässä vaiheessa alkoi olla ns. kovat keinot käytössä. Kun pari vuotta myöhemmin alkaa näyttää selvältä, että poliitikot joutuvat vastuuseen ihmisoikeusloukkauksistaan, käynnistettiin Ukrainan kriisi. 

Sodan taustasyitä voi seurata tästä erinomaisesta Oliver Stonen tekemästä Youtube-linkistä. Stone todistaa, että Yhdysvaltain hallinto on valehdellut kansalle sotaan johtaneista tekijöistä. 

Erinomaisesti aihetta käsittelee myös John Mearsheimer tässä Youtubessa julkaistulla luennella. Hän kutsuu lännen johtavaa poliittista oppia tai sotilasdoktriinia nimellä "liberaali hegemonia" (täällä linkki). Liberaali hegemonia tarkoittaa käytännössä USA:n demokraatteina toimivia sotahaukkoja tai neokonservatiiveja (vaikkei heidän ideologiansa mitenkään ole konservatiivinen). 

Myös Vladimir Pozner on julkaissut erinomaisen luennon, jossa hän kuvaa Ukrainan sotaan johtaneita tekijöitä. Näissä kolmessa videossa paljastuu miten masivinen huijaus tehtiin ja toteutettiin. Kaikkialla halutaan Suomen liittyvän NATO:n jäseneksi, koska sillä tavalla Suomi saisi USA:n ydinasepelotteen turvakseen. 

Valitettavasti tuo pelote on jo kadonnut. 80-luvun alussa Robert McNamara totesi, että Neuvostoliitto ymmärsi Kuuban kriisin yhteydessä että USA ei käytä Euroopan suojaamiseen ydinaseita ja alista itsensä Neuvostoliiton kostoiskulle. Liberaalin hegemonian valheita on tuputettu 33 vuotta (ainakin). 

Mearsheimer sanoo, että lähtökohtaisesti valtiot eivät luota toisiinsa, joten ne valvovat toistensa tekemisiä ja sitoutumista sopimuksiin. Siksi valehteleu on turhaa - siitä jää nopeasti kiinni. Sen sijaan kansa odottaa että poliitikot ja politiikka ajaa kansan etua. Siksi poliitikon on helppo valehdella kansalle. Tämä koskee samalla tavalla Kiinan kulttuurivallankumousta, Venäjän lokakuun vallankumousta kuin Ukrainan värivallankumousta. 

Pettymys siihen, miten pahasti meille tavallisille ihmisille valehdellaan aiheutti pari vuotta sitten sen, että lopetin bloggaamisen. Tajusin että millään ei voi mihinkään vaikuttaa. Olen ollut sinisilmäinen hölmö ja uskonut poliitikkojen puheet. Nyt valuutta-, siirtolais-, korona- ja ukrainakriisien jälkeen tajuan entistä paremmin että mihinkään et voi vaikuttaa. On nautittava siitä hetkestä missä nyt elämme. 

Jos johonkin kuvaan tiivistäisin tuon, niin se on ehdottomasti tämä Michelangelon Aatamin luominen-freskon yksityiskohta, jossa Jumala kulkee aivoissa läpi iäisyyden.

Olen kovasti koittanut pohtia - tuloksetta - selitystä miksi kaikki johtavat poliitikot ja toimittajat ovat niin hampaattomia liberaalin hegemonian edessä? 

Yksi selitys on työmäärä - itse olen seurannut tarkasti politiikkaa 15 vuotta. Toinen selitys on aihepiirin vaikeus - olen monesti joutunut toteamaan olleeni väärässä. Kolmas on laumasieluisuus - mieluummin yhdessä väärässä kuin yksin oikeassa. Neljäs on taloudellinen - sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Rajat auki, turvat kiinni

Suomen rajat vaihtoivat sijaintiaan neljästi viime vuosisadalla (Wikipedia). 1800-luvulla samoin neljästi, 1700-luvulla kahdesti, 1600-luvulla kerran siitä, kun raja aikoinaan 1323 Pähkinäsaaren rauhassa määriteltiin. On siis ollut vipinää ja vilskettä.

Venäjä valtasi Krimin niemimaan viisi vuotta sitten, helmikuussa 2014. Edellisen kerran Venäjän etupiiri muuttui 1990-luvulla Neuvostoliiton romahduksen jälkeisinä vuosina, joten rajojen muutokset Venäjän naapurissa asuvalle ovat odotettavissa olevia epämieluisia yllätyksiä. Presidentti Niinistö puhui jotain kasakoista ja löytötavaroista, mutta vanha kansa sanoi suoraan, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi.

Suomi luopui itsenäisyydestään muuttaessaan perustuslakinsa kuuluumaan niin, että "Suomi on Euroopan Unionin jäsen" (vanha perustuslaki). Suomen rajat muuttuivat siis kertaheitolla siten että länsi- ja etelärajat valahtivat tuhansia kilometrejä kauemmas. Euroopan Unionin rajat ovat laajentuneet jo vuosikymmeniä, ja EU vaikuttaa varsin valloitushaluiselta tai imperialistiselta liittovaltiolta. Erityisesti tätä alleviivaa se huomio, jonka kohteeksi Britannia on joutunut pyrkiessään irtautumaan EU:sta.

EU:lla on vaikeuksia hyväksyä, että joku haluaa erota ja itsenäistyä. Vaikka EU mainostaa olevansa rauhan liitto, se tekee kaikkensa haitatakseen brittien eroa ilmeisesti toivoen, että ero voitaisiin viime hetkellä pysäyttää. Näinhän EU on toiminut aina: ei kansaa ole tarvinnut kuunnella. Jos joku äänestys on järjestettykin, se on pian järjestetty uudelleen, mikäli lopputulos ei miellyttänyt Brysselin komissaareja.

Muistan jo 70-luvulla ihmetelleeni, kun kommunistit vaativat maailmaa ilman rajoja perustellen väitettään "linnutkin lentävät rajojen yli". Vihreiden pääideologi Osmo Soininvaara ajaa samaa agendaa blogissaan, jossa hän toteaa (sinänsä aivan oikein) ilmaston lämpenemisen estämiseen tähtäävistä toimenpiteistä, että

...ei yhdenkään maan ilmastopolitiikka vaikuta sen maan omaan tilanteeseen niin paljon, että toimet olisivat kannattavia.

Hän vertaa tilannetta asepalvelukseen. Ongelma on siinä, että asepalvelus on sekä yksilöille että valtiolle kannattavaa. Sillä paradoksaalisesti juuri ne yksilöt, jotka eniten asevelvollisuutta karttavat tai vastustavat, ovat yleisen elämänkokemuksen mukaan sen kaltaisia epäsosiaalisia yksilöitä, että heille nimenomaan asepalveluksen suorittamisesta olisi hyötyä, jos hyödyllä tarkoitetaan inhimillistä kasvamista ja myötäelämisen kykyä.

Kun EU on sotilaallisesti heikko, se pyrkii laajenemaan rauhanomaisesti. Se tyrkyttää omaa panteistista sosialismiaan lähialueilleen kuvitellen muslimimiehen luopuvan vallastaan vääräuskoisen naisen hyväksi (Hesari: 2/3 afgaanimiehistä sitä mieltä, että naisilla liikaa vapauksia). Luottamuksen osoituksena oman ideologiansa ylivertaisuuteen EU on avannut rajansa apposen auki. Itä-Saksan johtajat olivat tarpeeksi viisaita tietäessään oman ideologiansa surkeuden, ja he sulkivat rajat ulospäin. Merkelin Saksa sen sijaan avasi rajansa suuressa uskossa, että se houkuttelee sinne ihmisiä, ja niinhän se houkuttelikin.

Kun 70-luvulla siis perusteltiin maailmaa ilman rajoja sillä, että saavathan villieläimetkin liikkua vapaasti, niin Tanskan päätti rakentaa aidan pitääkseen villisiat poissa maasta. Ihmisten pitämiseksi pois maasta ei saa rakentaa aitaa, koska...?

Minusta tuli feministi

Lasitalon Totuus julkaisee kirjoituksen (Minusta tuli feministi, kun äitini yritettiin raiskata), joka on vapaana toimittajana esiintyvän Kimmo Laakson lyhyt omaelämäkerta. Kirjoitus on lapsellinen ja sortuu kaikkein yleisimpään argumentointivirheeseen (hätäinen yleistys), eli omat kokemukset muuttuvat objektiivisiksi totuuksiksi. Tässä tapauksessa pienen pojan mielen myllännyt tapahtuma vuosikymmeniä myöhemmin purkautui vallitsevan ideologian (feminismi) myötäkarvaan silittämiseksi ja oman aseman ja agendan pönkittämiseksi. Laakso kirjoittaa:

VUONNA 1980, kun äitini yritettiin raiskata, olin kuusivuotias. Se tapahtui omakotialueelle johtavalla hiljaisella kävelytiellä.

Kun kuljin tapauksen jälkeen äidin kanssa lähikauppaan, kuulin toisinaan miesten viheltelevän äitini perään. Silloin keräsin rohkeutta, menin ja haukuin viheltelijät. Olin varma, että joku heistä on hän.

Lapsen mieleni kehitti jonkinlaisen pakkomielteen äitini ahdistelijan löytämisestä. En pystynyt ymmärtämään, miksi hän sai kulkea vapaana.

Samana vuonna kun Laakson äiti joutui seksuaalisen häirinnän kohteeksi, myös minun äitini joutui. Olin vanhempieni kanssa Egyptissä ja kiipesimme Kheopsin pyramidiin. Äitini takana kulkenut arabi alkoi kouria, ja siten minusta islamvastainen. En sen jälkeen ole nähnyt islamissa yhtä ainutta hyvää puolta. En edelleenkään keksi mitään syytä, miksi kukaan tyttöjen ja naisten kunnioittavaa kohtelua kannattava ihminen kannattaa islamia tai muslimien maahanmuuttoa Suomeen. 40 vuodessa Egypti ei kehittynyt parempaan suuntaan.

Taksimiehiltä kuultua

Ruotsissa hallituksen muodostamisen ongelmat jatkuvat, kun demarien Löfven ja Maltillisten Kristersson mahtuvat vain sellaiseen yhteishallitukseen, jossa molemmat toimivat pääkanistereina. Koska molemmat blokit ilmoittivat äänestäjilleen olevansa maltillisia ja kieltäytyvänsä yhteistyöstä Ruotsidemokraattien Åkessonin kanssa, vaihtoehdoksi jäänee vähemmistöhallituksen muodostaminen tai uudet vaalit. Uudet vaalit tuskin muuttaisivat voimakkaasti äänijakaumaa, joten uusien vaalien ainoa merkittävä hyöty olisi, että Keskusta ja Liberaalit siirtyisivät vasemmisto-blokkiin, jolle tulisi noin 200 paikkaa 350-paikkaisesta parlamentista. Demarien vuosikymmenten hallitusvalta jatkuisi seuraavat vuosikymmenet.

Suomessa ja Ruotsissa siis ei-vasemmistolaisesti ajattelevalta on käytännössä viety mahdollisuus vaikuttaa itseään edullisesti koskevaan lainsäädäntöön. Kun 44% ihmisistä käyt töissä ja heistäkin valtaosa äänestää sosialisteja, tilanne on suoraan sanottuna lohduton. Äänestämällä ei voi vaikuttaa. Protestiäänen jättäminen on toimenpiteen ainoa merkitys, mutta siitäkään ei ole mitään hyötyä. Suomi ei ole itsenäinen valtio, ja poliitikoilla ei ole halua asiantilaa muuttaa. Tila-autossaan päätöksiä tekevä poliittinen eliitti odottaa Jyrki Kataisen tavoin itselleen hillotolppaa Brysslistä, ja heidän alapuolellaan oleva nomenklatuura odottaa nousuaan eliittiin, eikä pullikoi Rakkaan Johtajansa päätöksiä vastaan.
Kuten lukuisista vaaleista eri maissa on huomattu, valtaosa ei-valkoisista äänestää vasemmistoa. Esimerkiksi mustista 90% äänesti Obamaa (ja Clintonia) ja meksikaaneista 70%. Nuo ryhmät puolestaan vastustavat valkoisten poliittisia tavoitteita, joten sosialistien on turha odottaa muuttavansa näkökantojaan maahanmuuton suhteen: lisää ja mahdollisimman paljon kehitysmaista. Avoimen rasistinen toiminta sallitaan, jos se tuottaa itselle taloudellista etua, kuten natsi-Saksassa aikoinaan. Hyvinvointivaltio on lähtäisin Italian fascismista, ja Curley-ilmiö jyllää kuin puskutraktori.


Suomessa sosialistit Orpo ja Rinne julistivat kieltäytyvänsä yhteistyöstä Halla-ahon kanssa. Keskustalaisista vain 4% tekisi yhteistyötä Perussuomalaisten kanssa. Näyttää siltä, että Perussuomalaisten kohtalo tulee olemaan Ruotsidemokraattien kaltainen, ja Maahanmuuttovirasto saa jatkaa lisätyöntekijöiden palkkaamista. Ottaen huomioon etä Suomessa jätetään 56.000 turvapaikkahakemusta ja Migrillä on tuhat työntekijää, niin yhtä työntekijää kohti jätetään yksi hakemus viikossa. Sanoisin, että aika leppoisa toimenkuva.

Aloitin eilen pikkujoulukauden, ja keskustelin taksikuskien kanssa ongelmaksi (?) nousseesta ilmiöstä, jossa taksien hinnat ruuhkahuipuissa ovat nousseet huomattavasti ja muutaman kilometrin kyyti Helsingin keskustassa maksaa jopa 80 euroa. Markkinatalouden ystävänä pidän kehitystä suotuisana, koska aamuyöstä paukkupakkasissa maksaisin vaikka mitä kyydistä omaan sänkyyni. Myös kuskit hyötyvät, koska saavat parempaa tienestiä. Myös muut asiakkaat hyötyvät, koska hiljaisempina aikoina kyytejä olisi riittävästi tarjolla halvoilla hinnoilla.

Kuskit kertoivat, että jos kyydin hinta jää alle sadan euron ja asiakas hyppää sisään, kuljettajan ei tarvitse kertoa veloitusperustetta. Toinen vaihtoehto on tilata taksi taksikeskuksesta tai kännysovelluksesta, jolloin hinta on se normi vakiohinta kuin muulloinkin. Kun Helsingissä taksivuoron aikana laskutettavaa tulee noin 300 euroa, ja siitä rengin osuus on vajaat 40%, palkka ei ole häävi, mutta riittävästi elämiseen. Parhaimmissa vuoroissa tienestit voivat olla jopa 700 euroa, millä elää jo mukavasti, mutta ne vuorot harvemmin rengeille menevät.

Kamelikuskin kyydissä betoniviidakossa

Viikonloppuna olin pikkujoululiikenteessä, ja tulin nauttineeksi kansalaisluottamusta Tsadin ytimessä. Koska kauas on pitkä matka, päädyin Kampista Ullanlinnaan ihka-aidolla kotimaisella yön ainoalla valopilkulla.

Suvaitsevana ihmisenä olin jopa innostunut, kun ratin takana istui pienikokoinen musta mies kuin suoraan jostain Tintin seikkailuista. Polleana jopa myhäilin, että hienosti kotoutunut vuori-insinöörimme ei tarvinnut edes navigaattorin apua näin lyhyelle matkallemme. Matkaahan ei tosiaan määränpäähän ollut kuin vaivaiset kolme kilometriä. Ajattelin antaa kunnon tipin, joten sovimme matkan hinnaksi tasan 20 euroa - mittari kiinni tai auki.

Koska kiirettä ei illan viimeisellä pikataipaleella enää ollut, ja koska repustani löytyi pari rupista jupinaa matkaevääksi, en viitsinyt puuttua kuljettajan paikalla vaikuttaneen aivokirurgimme reittivalintoihin. Noin kymmenen minuutin ajon jälkeen mestari kuitenkin alkoi vaikuttaa olevan yhtä hukassa kuin henkilöpaperinsa syksyllä 2015 Torniossa. Opastettuani mustan lampaani takaisin ruotuun, olin luottavainen Mercedeksen suuntavaistoon.

Kuten elämässä yleensä, hyvää kannattaa odottaa. Noin 45 minuutin ajomatkan ja lukuisten interventioideni avustamana johtotähti pysähtyi oikean talon eteen. Tai no, ainakin samalle kadulle ja riittävän lähelle jalkautuakseni keskelle arbuusien miinoittamaa tannerta yksin tst-reppuni kanssa.

Seuraavana aamuna tilasin uudelleen vuokravaunun siirtyäkseni etulinjan korsustani lepäämään omaan yksikkööni. Tällä kertaa kuljettajana toimi pottunokkainen naisoletettu, jolle avauduin yön kokemuksestani. Hän kertoi, että Tsadin taksarit tietävät, että mestareiden osalta tutkintovaatimuksia on hieman löysennetty kotouttamisen ja käänteisen rasismin nimissä. Näyttöä tuosta tuskin saadaan, jollei empiria sellaiseksi riitä. Mutta ilmiselvästi kuvailemani draaman kaari ei tullut kuljettajattaralle uutisena.

Kuulinpa vielä sellaisenkin vihaväittämän, että samalla luvalla sitten saattaa ajaa koko kaveripiiri ja puoli sukua, mikä ei taas itselleni tullut yllätyksenä. Se vähän harmittaa, etten tullut ottaneeksi auton numeroa ylös voidakseni välittää kehuni taksitarkastajan kautta oikeaan kohteeseen.

Itseäni öinen seikkailuni enemmän huvitti kuin ärsytti - siksihän katsoin tapahtumat loppuun asti. Mutta voin hyvin kuvitella, että joku vähemmän suvaitsevainen tai yksin matkustava naisoletettu ei olisi ollut yhtä avarakatseinen ja suvaitsevainen kuin minä. Jossain vaiheessa olisin voinut huolestuakin, jos en olisi kuullut huhupuheita tämän kaltaisista tapahtumista ennakkoon.

Kreationismin hintalappu

Suomalaisena lapsena ensikontaktini institutionalisoituun uskontoon tuli seurakunnan pyhäkoulusta. Seuraavaksi tutustuin luterilaiseen shariaan kun kuulin, että eräs koulukaverini ei saa tulla katsomaan telkkaria. Samalla opin uuden termin: lestadiolainen, joka myöhemmin sai myös etunimen Leevi.

Seuraava suurempi shokki tapahtui, kun pääsin turistimatkalle rautaesiripun taakse. Tiesin toki, että suomalaiset veivät Raamattuja Neuvostoliittoon, mutta en tajunnut, miksi kukaan ottaisi Jumalan takia riskin virua loppuelämänsä gulagilla. Vaikka kyse oli lähetystyöstä, siinä oli mukana myös aimo annos maallisia ulottuvuuksia hyväntekeväisyydestä jännityksen hakemiseen.

Kun myöhemmin näin televisiosta, miten Puola murskasi pappeja poliittisessa koneistossaan jäljettömiin, ymmärsin, miksi puolalaiset vihasivat sosialismiaan. Heillä ei ollut uskonnonvapautta. Merkillisin yksityiskohta olikin se, että musta sosialismi (natsismi) ei ollutkaan sen pahempi kuin punainen. Päinvastoin, Itä-Euroopassa nomenklatuura pakotti alamaisensa juhlimaan veristä vallankumousta.

Olin käynyt keskitysleirimuseossa, joka tatuoi aivoihini kuvia yksilönvapauksien menettämisen hinnasta. Olin kuitenkin vielä liian nuori ymmärtääkseni tuon hinnan koituvan vain tavallisen kansan maksettavaksi. En tajunnut, että sosialismissa oli myös voittajia: nomenklatuuran jäsenet ja suuri joukko hyödyllisiä idiootteja.

Aleksandr Solzenitsyn kuvaili osuvasti, että gulagilla valtaosa vangeista ei valittanut olosuhteista, joilla vastavallankumouksellisia kohdeltiin vaan sitä, että heitä kohdeltiin vastavallankumouksellisina. Hehän koittivat auttaa isänmaataan – miksi heidät oli tuomittu!

Näihin aikoihin tutustuin ensi kertaa juutalaisuuteen, ja samalla tietenkin myös islamiin. Jälkimmäisestä opin kerralla, että se muistuttaa suunnattomasti eurooppalaisia ideologisia sisaraatteitaan. Juutalaiset joutuivat maksamaan kovaa hintaa asumisestaan Israelissa, jota arabinaapurit parhaansa mukaan yrittivät tuhota samoin opein, joita Euroopassa oli kokeiltu. Vääräuskoisilla ei ole oikeutta harjoittaa uskontoaan.

On toki huomattava määrä ihmisiä, joille uskonnot edustavat kaikkea huonoa patriarkaalisuudesta suoranaiseen älylliseen tyhmyyteen. Omana elinaikanani nämä ihmiset jaksavat toistaa toistamasta päästyään, miten henkiolentoihin uskominen on todiste uskovaisen älyllisestä tasosta.

Laura Huhtasaari on ilmoittanut uskovansa Jumalan luoneen maailman, kuten Raamatussa kuvaillaan. Tämä hänen oma henkilökohtainen uskomuksensa on joutunut hyödyllisten idioottien vihan kohteeksi. Vaikka Suomessa siis periaatteessa on uskonnonvapaus olemassa, käytännössä uskovaiset saa leimata vajaaälyisiksi. Vain sekulaarin sosialismin uskontunnustus nauttii käytännössä täyttä uskonnonvapautta.

Nykyinen vihreä sosialismi on uskonnollinen ideologia, joka julistaa panteistista gaia-kulttia. Siinä on samanlaiset rituaalit kuin muissakin uskonnoissa, se on luonteeltaan muita alistava ja siinä on pakottavia dogmeja, joilla niskuroivia alamaisia ajetaan kuriin.

On vain kaukainen haave, että liberaalissa fascismissa ihmiset saisivat nauttia uskonnonvapaudesta. Maahan tulleiden muslimien myötä heidän edellytetään luopuvan islamiin elimellisesti nivoutuvasta sharia-laista. Käytännössä yhteiskunnan on siedettävä erilaisia näkemyksiä ja erilaisia arvomaailmoja, jos emme halua toistaa 1900-luvun eurooppalaisia totaalisia hallintomuotoja.

Ainoa keino sietää, on pitää siedettävien lukumäärä riittävän vähäisenä. Suomessa asuneet tataarit ja juutalaiset eivät aiheuttaneet omilla uskonnoillaan ristiriitoja, koska heidän toimintansa oli pienimuotoista. Toiminta oli pienimuotoista myös siksi, että elättääkseen itsensä, heidän tuli omaksua suomalaiset arvot ja tavat. Vuoden 2015 jälkeen nuo arvot on haastettu Euroopassa ja siinä sivussa myös Suomessa.

Kun katsoo, minkälaisen yhteiskunnan vihreä fascismi on 2000-luvulla Suomeen luonut, en lainkaan ihmettele, että muslimit avoimesti kapinoivat sitä vastaan kuten katoliset papit aikoinaan Puolassa. Tulevaisuus näyttää, uhraammeko omat yksilönvapautemme, mukaan lukien uskonnonvapauden, vai tulppaammeko islamilaisen muuttoliikkeen.

Miksi näin kävi? Pääsyy on se, että Suomen perustuslaki ei keskity kansalaisten vapauksiin vaan heidän velvollisuuksiinsa palvella valtiota. Eliitti mielellään harhauttaa väittämällä, että vapaus tulee ansaita (Arbeit macht Frei), ja tuo ansainta tapahtuu olemalla vastuullinen (hiljaa). Vastuu on kuitenkin sillä, kuka käyttää valtaa.

Tavallisella ihmisellä on vapaus kasvattaa lapsensa, ja hän saa tuota vapautta käyttää sitoutuessaan täyttämään yhteisön hänelle asettamat velvollisuudet. Velvollisuudet ovat luonteeltaan ohjaavia ja ne nojaavat paikallisiin arvoihin (Suomessa perinteiset talonpoikaisarvot ovat rehellisyys, ahkeruus ja vaatimattomuus). Jos kasvattaja poikkeaa velvollisuuksistaan, hän saattaa menettää pahimmillaan vapautensa kasvattaa lapsiaan, jotka yhteisön muun jäsenet ottavat turviinsa.

Poliitikolla puolestaan on valtaa, joka ilmenee parhaiten käsitteessä väkivalta. Ei ole väkivapautta tai -velvollisuuksia – on vain väkivaltaa, jota käytetään poliisin ja vankeinhoidon kautta vapaudenriistoon. Valta tuo mukanaan vastuun, johon Olaus Petri viittaa Tuomarinohjeissaan: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.”

Suomalainen poliittinen rälssi on luopunut tuosta säännöstä, ja sen sijaan se yrittää sälyttää vastuun niille, joilla ei ole valtaa ja ottaa pois vapauden niiltä, jotka täyttävät velvollisuutensa. Huhtasaari uskoo, että yksilöillä on olemassa ns. luonnonoikeudet (God given rights), joita kukaan ei voi riistää pois. Huhtasaari näyttää niin korkeaa moraalista esikuvaa, että kreationismille on mahdotonta asettaa mitään hintalappua kenenkään maksettavaksi, koska se kuuluu uskonnonvapauden piiriin.

Syyskuun kilpailu - puskuritarra

Tilasin muutaman tällaisen puskuritarran, kun se on niin helppoa.

Bumper Stickers From MAKESTICKERS.COM

Julistetaan tässä nyt sitten kilpailu, jossa voitte kommenttiosiossa linkittää parhaat ehdotuksenne. Voidaan sitten yhdessä miettiä, mitä tilataan ja kuinka paljon. Nuo itse suunnittelemani tarrat tilasin viiden nipussa ja hintaa tuli 15 taalaa postimaksuineen. Täällä yksi sivusto, jossa voitte kokeilla taiteellisia kykyjänne. Aihe on luonnollisesti vapaa kattaen kaiken Suomen poliittisen nykytilanteen järjettömyydet.

Mikäli joku haluaa tuollaisen minun suunnittelemani tarran, niin ilmoitusta kommenttiosioon, minkälaiseen käyttötarkoitukseen se tulee. Jos ehdotuksia tulee yli kolme kappaletta, valitsen niistä mielestäni tarran henkeä parhaiten vastaavat.

Myös anonyymisti voi osallistua, jos lähetät minulle sähköpostilla ehdotuksesi liitetiedostona. Julkaisen ne omina bloggauksina ja järjestän viikon sisään kyselyn voittajasta.

iPakolainen Kaisaniemessä

Noin kolme ja puoli vuotta sitten blogikollega Vasarahammer meilasi minulle kuvan, jossa näkyi Suomen vaihtotaseen painuminen miinukselle. 90-luvun laman eläneenä ja jollain tavalla pääomamarkkinoita pitkään seuranneena tajusin samoin tein tilanteen vakavuuden (Suomen euroaika valuu tiimalasissa 1.4.2012). Kirjoitin tuolloin:

on lähivuosien ennakointi itseasiassa aika suoraviivaista. Vaihtotaseen alijäämä syvenee, yksityinen kulutus kääntyy laskuun ja sitä seuraa julkisen sektorin rahoituspohjan romahdus. Siinä tilanteessa Suomi ei tule saamaan euromailta tukea - annettuaan nyt ensin poskettomat lainatakuut muille euromaille.

Suomen virallinen työttömyysluku on nyt kymmenisen prosenttia (380.000 henkilöä) ja maahan lappaa seuraavan vuoden aikana ehkä noin 50.000 uutta pakolaista vanhojen sadantuhannen lisäksi. Samaan aikaan yritykset irtisanovat työväkeä ja vuoden, enintään kahden, kuluttua virallinen työttömyysaaste on 15%. Sen jälkeen kehitys etenee rivakasti.

80-luvulla vähän ennen kasinovuosien huippua lapsuuden ystäväni osti asunnon 400.000 markalla. Keväällä 1991 hänelle tarjottiin asunnosta 395.000 markkaa, mutta hän kieltäytyi. Puoli vuotta myöhemmin hän sai asunnon kaupaksi 275.000 markalla liikemiehelle, joka osti samasta talosta pari muutakin asuntoa (Helsingin keskustassa). Juuri nyt tällä hetkellä olemme samassa tilanteessa. Helsingissä asunnot menettävät ehkä 20-25% arvostaan, mutta Kehä kolmosen ulkopuolella romahdus on luokkaa 35-50%. Olemme jo ylittäneet sen pisteen, että asunnot menevät enää kaupaksi.

Edellä mainittu ystäväni soitteli tänään ollessaan aikeissa taas myydä asuntonsa. Se sijaitsee arvostetulla paikalla, mutta yhtäkään tarjousta ei ole tullut puoleen vuoteen. Asuntoa on käyty vilkkaasti katselemassa, ja ostajaehdokkaat tuovat mukanaan erilaisia konsultteja. Yleensä sisustusarkkitehtejä ja kylpyhuoneremontoijia, mutta viime viikonloppuna paikalla oli joku käynyt mittaamassa asunnon feng shuit. En tiedä miten se kirjoitetaan, mutta tiedän mistä on kyse.

Perjantai kului tänään poikkeuksellisesti mallasjuoman sijaan vanhaa sukuhistoriaa selaillessa, kun olin lupautunut tekemään yhden palveluksen. Ystävä asuu tätä nykyä pienkoneen kantaman matkan päässä Helsingistä, mutta hänen tyttärensä oli tuossa myytävässä asunnossa viettämässä viikonloppua ystävättäriensä kanssa. Sopimus oli, että olen hälytystilassa, jos jotain sattuisi käymään. Ja kävihän tietenkin.

Vähän puolen yön jälkeen tulee pelonsekainen soitto, jossa minua pyydetään pikaisesti paikalle. Maalaispimut olivat eksyneet oikaisemaan Kaisaniemenpuiston läpi kotimatkallaan. Kolme pikselöityä ei-mulla-muutaa olivat ryhtyneet suorasukaisiin perheenlisäykseen tähtääviin valmisteluihin. Luojan kiitos Tapanilan tyyliin eli vaatteiden päältä kähmintää, eli kuten blogisti Jukka Kemppinen toteaisi, "ei sen kummempaa".

Sukuhistoriassa kerrottiin, että 1700-luvulla esi-isieni mailla eläneet torpparit maksoivat veroa normaalisti 25% mutta sotavuosina jopa 40%. Nyt suomalaista pidetään hyvätuloisena, jos hän tienaa neljä tonnia. Elämme ilmeisesti sotatilassa, kun veroaste on reilusti yli 50%. ´Kuten kolme vuotta sitten ennustin, romahdus on nyt käsillä. Nyt irtisanottavat 500 VR:n työntekijää eivät työllisty enää koskaan. Heidän tulevaisuutensa on modernin torpparin, tai ehkä pikemminkin maaorjan, koska tämä verohelvetti jatkuu vielä vuosikymmeniä. Eurosta ei enää päästä eroon, ja nyt alkaa olla kyseenalaista että kannattaako edes. Suomi vajoaa Kreikan tavoin muiden euromaiden tukiaisten varaan. Nyt ei enää kannata leikata ja säästää vaan hullun lailla imeä kaikki saatavilla oleva raha sisään. Sitten todetaan ettei tästä mitään tullut, sori vaan.

Jos Kreikkaa ei olisi lähdetty tukemaan ja jos Suomi olisi eronnut eurosta heti 2008, nyt eläisimme nousukauden huipulla. Niin ei tehty, ja nyt maamme on käytännössä jo konkurssissa. Ainoa lohdutuksen sana, jonka voin lukijoilleni todeta on se, että olemme nähneet 90-luvun laman, Venäjän romahduksen 1991, Aasian romahduksen 1998 ja tietenkin Islannin 2008. Missään niissä ihmiset eivät istahtaneet lannistuneina sohvilleen television ääreen odottamaan kuolemaansa. Pakon edessä nytkin Tampereella avattiin topless-parturi, mikä tuo mieleen 90-luvun laman topless-tarjoilijat. Ihmiset tekevät mitä vain saadakseen hankittua elannon itselleen (paitsi tietenkin pikselöidyt iPakolaiset).

Suomalaisista tulee torppareita tai maaorjia, jotka elävät amerikkalaisittain sanottuna portfolio-yrittäjyyttä. Keväällä kylvetään, kesällä laidunnetaan, syksyllä poimitaan marjat ja talvella ollaan metsätöissä. Osa ihmisistä selviää, osa ei selviä. Hassua, että sosialismin lopputulemana saadaan libertaari valtio.

Kun mä kebabin hotkaisin, olin illan lihavin

Blogin vasemmassa yläreunassa on meneillään kysely suomenruotsalaisista. Tällä hetkellä äänestäneitä on pari sataa, joista suomenruotsalaisia on 10%. Puolet äänestäneistä eivät välitä koko aiheesta ja kolmasosa pitää suomenruotsalaisia naisia seksikkäinä. Ottaen huomioon sen, että rannikon ruotsia puhuva vähemmistömme on oikeasti geneettiseltä perimältään eri porukkaa kuin hämäläiset ja karjalaiset, niin en ihmettele. Ainahan se ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella.

Sen verran paljastan omaa taustaani, että toisen vanhempani sukujuuret ovat keskiajan aatelisia ja toisen keskiajan porvareita. Molemmat kuitenkin Ruotsista tänne muuttaneita. Kummallista on, että kun 1500-luvulla Suomessa asui vain noin 30.000 viljelijää, niin vanhempieni suvut "yhtyivät" keskenään vasta 1900-luvulla. Yhteisiä elossa olevia sukulaisia varhaisimmista esi-isistäni on molemmissa sukuhaaroissa noin 7.000 henkilöä. Suomen historian kannalta merkittäviä henkilöitä on molemmissa suvuissa, mikä on luonnollista ottaen huomioon asukasluvun vähyyden ennen teollista aikakautta.

Olen siis maahanmuuttajien jälkeläinen toisin kuin toisen vanhempani puoleiset "pikkuserkkuni" (joiden sukuhistoria on myös tiedossa), jotka ovat asuttaneet Suomea ainakin parin tuhannen vuoden ajan. Rehellisesti ja yhtään liioittelematta voin siis sanoa olevani varsin hyvin "kotoutunut" mamu. Sukuni on kamppaillut Suomen luontoa vastaan onnistuneesti, kun hengissä vielä ollaan. Köyhyys, ryssät ja sairaudet ovat riivanneet kuten kaikkia muitakin. Mutta yritetty on.

Olikin mielenkiintoista lukea Helsingin Uutisista kuvaus nykyajan maahanmuuttajista. Otsikko oli "ulkomaalaiset valtaavat Helsingin kivijalkaravintolat", mutta valitettavasti en löydä sitä netistä. Sakari Nupponen kirjoittaa:

Suomalaiset eivät viitsi ottaa riskiä ja tehdä yhden-kahden miehen paikoissa pitkää päivää. Kiinteistösijoittajien vuokrapäätöksiä ohjaa raha. Korkeimman vuokran tarjoavat maahanmuuttajat ja siksi he myös saavat tiloja.

Uutinen paljastaa rivien välissä karmean tosiasian. Suomalainen ei menesty kilpailussa maahanmuuttajia vastaan. Selitys on veronkierto ja orjatyövoiman käyttö. En lainkaan epäile, etteikö suomalaisen kyky laatia liiketoiminnan kannattavuutta olisi kohdallaan. Suomalainen on valmis tinkimään omasta työajastaan ja -panoksestaan elättääkseen itsensä, mutta ei lähde laittomalle tielle veroja kiertämään. Ei ehkä siksi, että omaisi korkeamman moraalin vaan siksi, että verottajan valvonta on tosiasiallisesti suomalaisia kohtaan kovempaa.

Tunnen suomalaista ravintola-alaa 80-luvulta omakohtaisesti, joten yhtään liioittelematta voin sanoa, että suomalainen on kiertänyt veroja ravintolayrittäjänä ja -työntekijänä aivan tolkuttomasti. Mielenkiintoista nykyisessä tilanteessa on mielestäni lähinnä se, että miksi suomalaiset ovat lopettaneet ravintolayrittämisen ja miksi maahanmuuttajat voivat edelleen kiertää veroja. Omien kokemusteni perusteella ainakin se selittää muutosta, että maahanmuuttajien verotusta katsotaan läpi sormien. Sakari Nupposen mukaan 13% Suomessa asuvista turkkilaisista on "ravintola-alan yrittäjiä". He työllistävät Nupposen mukaan keskimäärin (siis virallisesti) 1,1 ihmistä itsensä lisäksi. Suomalaiset verrokkinsa 4,3. Pääkaupunkiseudulla oli 5.331 ulkomaalaistaustaista yritystä, joista ravintoloita oli 1.443 ja niistä turkkilaisia noin 550. Tämä siis vuonna 2009.

Turkkilainen mafia myy pääsylippuja Suomeen noin kymmenen tuhannen euron hintaan. Sillä saa työluvan ravintolaan. Muuttaja maksaa hinnan vuoden aikana työskennellessään palkatta kebab-pitseriassa vuoden verran. Sen jälkeen hän saa - turkkilaiselta mafialta - starttirahan omaan ravintolaan, jota ei saa perustaa liian lähelle vanhaa paikkaa, ja johon hän saa uuden palkattoman työntekijän huhkimaan uunin ääreen. Kaikki tämä on luonnollisesti epävirallista, eli en pysty mitenkään osoittamaan väitteitäni todeksi vaikka olen kuullut ne alan asiantuntijoilta. Pelin henki on se, että suomalainen pienyrittäjä on kiusattu henkihieveriin Puolueen rattaissa, jotta maahan saadaan uusi proletariaatti pitämään arbuusit vallan kahvassa.

Rakkaudella Viiville

Kumitontunmäen rouva lähdössä karkuteille.

Omistettu Viiville.

Kiitos, Anna!

MC Tsuhnan jäsenistö kerännyt kolehdin ja ensimmäinen kesästipendin saaja on Anna.

Kesä on ohi - sukset esiin

Päivä vielä viikon verran pitenee, mutta sen jälkeen lähdetäänkin jo taas kohti uutta hiihtokautta. Sen kunniaksi tässä pari elokuvaa. Ensiksi ruotsalaisen Ruben Östlundin Turisti:


Östlundhan sai julkisuutta elokuvallaan Play, jossa Göteborgissa asuvat maahanmuuttajat kiusaavat pottunokkalapsia. Turisti-elokuva oli Ruotsin ehdokkaana Oscareihin, mutta ei se nyt ihan sen arvoinen ole. Hyvä leffa kuitenkin, jos pitää Alppimaisemista. Toinen elokuva on Streif:


Streif on erittäin vaikea Kiztbühelin maailmancupin rinne, mistä elokuvan nimi siis tulee. Elokuva itsessään kuvaa muutaman voittajakandidaatin harjoituskautta tulevaan kilpailuun.

Streif on siis noin 50%:n rinne, mitä alla oleva kuva havainnollistaa hyvin.

Valkoinen nainen ratissa

Paha paikka Vihreille:

Feeling good

Nuivia ja blogosfäärin sameiden vesien tulkitsijoita syytetään impiwaaralaisuudesta ja halusta sulkea Suomi ulkomaalaisilta vaikutteilta. Yrjöperskeles jo kommentoikin kirjoituksessaan omasta musiikkimaustaan. Tähän näin perjantain kunniaksi on syytä linkittää pari kappaletta Kumitontunmäen autotallimusaa. Jos Ykältä menee olut väärään kurkkuun, niin pyydän nöyrimmin lupaa tarjota tuopin Mc Tsuhnan kokoontumisajossa tilalle.

Eminem - The Monster (ft. Rihanna)



Flo Rida - Good feeling



Oh, oh, oh, oh, oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah
Oh oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah

Yes I can, doubt that I leave, I'm running with this plan
Pull me, grab me, crabs in the bucket can't have me
I'll be the president one day
January first, oh, you like that gossip
Like you the one drinking what God sip dot com
Now I gotta work with your tongue
How many rolling stones you want
Yeah I got a brand new spirit,
Speak it and it's done
Woke up on the side of the bed like I won
Talk like a winner, my chest to that sun
G5 dealer, US to Taiwan
I hope you say that, I wanna play back
Mama knew I was a needle in a hay stack
A Bugatti boy, plus Maybach
I got a feeling it's a wrap, ASAP

Oh, oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah
Oh oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah

The mountain top, walk on water
I got power, feel so royal
One second, I'ma strike oil
Diamond, platinum, no more for you
Gotta drill a land, never giving in
Giving ups not an option, gotta get it in
Witness I got the heart of twenty men
No fear, go to sleep in the lion's den
That flow, that spark, that crown
You looking at the king of the jungle now
Stronger than ever can't hold me down
A hundred miles feelin' from the picture smile
Straight game face, it's game day
See me running through the crowd full of melee
No trick plays, I'm Bill Gates,
Take a genius to understand me

Oh, oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah
Oh oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah

Good feelin', good feelin'
I know you got the good feelin'
Let's get it, let's get it
Gotta love the life that we livin'
Let's get it, let's get it
I know you got the good feelin'
Let's get it, let's get it
Gotta love the life that we livin'

Oh, oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah
Oh oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah

Sometimes I get a good feeling

Tässä on linkki (Youtube) tuohon Tron light bikeen, jolla Flo Rida ajelee tuossa videossaan.

Ja jotta saadaan Ykän verenpaine alas, lopuksi jotain muuta...

Touhu jatkuu ennallaan

Tässä siis parasta faktaa:

Ja tässä seuraavaksi parasta:
Volvo-kuski

Alkoholimainos

Jääkiekko on miesten laji. Toki naisiakin näkyy katsomossa, mutta he ovatkin tosinaisia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Blogistinne poistui Kumitontunmäeltä ja ajoi kauniiseen Etelä-Karjalaan viikonlopuksi. Lännestä päin Lappeenrantaa lähestyttäessä matkaa taitetaan kuutostietä pitkin Salpausselkää Lahdesta saakka. Lahden vanhaa oluttahan mainostettiin Salpausselän soraharjujen suodattamasta pohjavedestä pantuna. Kymenlaakson loppuessa Etelä-Karjala alkaa Luumäeltä, josta Kekkonen nousi Novosibirskiin vieneeseen junaan noottikriisiä ratkottaessa. Kuutostien varressa on pieni kylä nimeltä Taavetti, joka sai nimensä vanhasta venäläisestä linnoituksesta ja siellä sijaitsee myös ensimmäisenä Suomessa kuolleen jääkärin Lauri Pelkosen muistopatsas. Nyt kun jääkäriliike on satavuotismerkkipäivänsä vuoksi ns. tapetilla. Punakapinana tunnettu sisällissota myös päättyi Luumäellä, mistä kuutostien varressa on muistomerkki muistutuksena siitäkin.

Salpalinjana tunnettu linnoitus ulottuu Haminasta Taavettiin asti siten, että koko matkalla on bunkkereita niin tiuhaan, että jokaisesta bunkkerista voitiin suojata sitä edeltävän bunkkerin edustaa konekiväärillä. Rauhansopimuksessa Suomi velvoitettiin tuhoamaan Salpalinja, joten bunkkereista purettiin puiset sänkyinä toimineet laverit, minkä katsottiin täyttävän sopimuksen ehdot, eivätkä venäläiset vastustelleet moista tulkintaa, koska Suomessa ei ollut riittävästi dynamiittia räjäyttämään bunkkerit. Suhteessa kansan kokoon, Salpalinjaa on verrattu Kiinanmuurin rakentamiseen vaadittaviin ponnistuksiin. Kuin tulppana kaikelle, Kivijärveeen rakennettiin - nyt jo edesmennyt - pieni kanava Luumäen motellin kohdalle, josta Saimaan vesistöön kuuluva Kivijärvi oli tarkoitus tyhjentää läpimurrossa mahdollisesti onnistuneen puna-armeijan niskaan. Tarinan mukaan tyhjentyvä järvi olisi luonut uomansa läpi soraharjun peruskallioon asti ja vettä olisi tullut niin paljon, että Taavetin juna-aseman lipputangosta olisi vain nuppi jäänyt näkyville.

Taavetissa blogistinne siirtyi kuljettajan paikalta hanttimieheksi ja nautti oluet ravintola Kanuunassa. Ravintolan mykistävän kauniin tarjoilijattaren lisäksi oluttarjonta mykisti myös. Myös ravintolan vessassa - miesten - oli jotain mykistävää: kusirännin yläpuolella pään korkeudella oli pehmuste. Henkilökunnan välittömyyden myötä uskon, että tuskin se on siinä suojatakseen takaapäin tulevia yllättäviä iskuja, vaan rännillä asioivan ei tarvitse pelätä mahdollisessa etukumarassa vahingoittavan toiseksi tärkeitä elintään eli otsalohkoa. Lukuisia kuppiloita elämänsä aikana nähnyt blogistinne suosittelee ravintola Kanuunaa vilpittömästi - eikä mainontaan vaikuta se, että sain lahjaksi ravintolan nimeä kantavan lippalakin. Kanuuna on hyvä osoitus siitä, mitä ketjuravintolan brändistä parhaimmillaan saa irti ammattitaitoisella miehityksellä. Vaikka puitteet ovat ehkä vaatimattomat moneen muuhun paikkaan verrattuna, niin hyvä brändi tekee mahdolliseksi unohtumattoman elämyksen. Kiitos henkilökunnalle, jos joku sattuu tämän lukemaan.

Lappeenrannan kaupungin keskustassa sijaitseva mukava pub Kipparikrouvi tarjosi seuraavana aamuna ns. loiventavaa. Ravintola järjesti vieressä sijaitsevan kilpailijansa, Pikkupete, kanssa tossupallo-ottelun, jonka lopputuloksesta ei allekirjoittaneella ole tietoa. Aloituspallon tiputti Esa "Tiki" Tikkanen. Pelin jälkeen tamperelaislukijoille katkeraa kalkkia juotti Saimaan Pullo.

Täällä Aarne Tanninen, Washington.

Se oli hyvä, hyvä, superhyvä poika

Jätkää rakkaudella muistaen.

Metsän kuningas Tapio

On ollut raskas viikko, kuten Vasarahammer jo ehti kirjoittaa omassa blogissaan Tapio Tuurin kuolemasta. Minua harmittaa, että kommentoin Tapion ilmoitusta sairaudestaan toteamalla jotain sellaista että "mikäs nyt pahan tappaisi". Toivottavasti omaiset ymmärtävät tämän voiman pimeän puolen kuivaa huumoria.

Olen pitänyt taukoa bloggaamisesta yllä olevasta kuvasta johtuen, mutta Tapion kuolema laittaa omiakin asioita perspektiiviin. Sen lisäksi toinenkin vakava sairastuminen sattui lähipiirissä. Täytyy vähän mietiskellä tulevaisuutta bloggarina. Kommenttiosio on avattu uudelleen, mutta toivon, että kommentit pysyvät asiallisina.

Lopuksi pieni kevennys, koska maailmahan on absurdi paikka:

#1: Two engineering students were biking across a university campus when one said, "Where did you get such a great bike?" The second engineer replied, "Well, I was walking along yesterday, minding my own business, when a beautiful woman rode up on this bike, threw it to the ground, took off all her clothes and said, "Take what you want." The first engineer nodded approvingly and said, "Good choice: The clothes probably wouldn't have fit you anyway."

#2: To the optimist, the glass is half-full. To the pessimist, the glass is half-empty. To the engineer, the glass is twice as big as it needs to be.

#3: A priest, a doctor, and an engineer were waiting one morning for a particularly slow group of golfers. The engineer fumed, "What's with those guys? We must have been waiting for fifteen minutes!" The doctor chimed in, "I don't know, but I've never seen such inept golf!" The priest said, "Here comes the greens-keeper. Let's have a word with him." He said, "Hello George, What's wrong with that group ahead of us? They're rather slow, aren't they?" The greens-keeper replied, "Oh, yes. That's a group of blind firemen. They lost their sight saving our clubhouse from a fire last year, so we always let them play for free anytime!." The group fell silent for a moment. The priest said, "That's so sad. I think I will say a special prayer for them tonight." The doctor said, "Good idea. I'm going to contact my ophthalmologist colleague and see if there's anything she can do for them." The engineer said, "Why can't they play at night?"

#4: What is the difference between mechanical engineers and civil engineers? Mechanical engineers build weapons. Civil engineers build targets.

#5: The graduate with a science degree asks, "Why does it work?" The graduate with an engineering degree asks, "How does it work?" The graduate with an accounting degree asks, "How much will it cost?" The graduate with an arts degree asks, "Do you want fries with that?"

#6: Three engineering students were gathered together discussing who must have designed the human body. One said, "It was a mechanical engineer. Just look at all the joints." Another said, "No, it was an electrical engineer. The nervous system has many thousands of electrical connections." The last one said, "No, actually it had to have been a civil engineer. Who else would run a toxic waste pipeline through a recreational area?"

#7: Normal people believe that if it ain't broke, don't fix it. Engineers believe that if it ain't broke, it doesn't have enough features yet.

#8: An engineer was crossing a road one day, when a frog called out to him and said, "If you kiss me, I'll turn into a beautiful princess." He bent over, picked up the frog, and put it in his pocket. The frog spoke up again and said, "If you kiss me, I'll turn back into a beautiful princess and stay with you for one week." The engineer took the frog out of his pocket, smiled at it and returned it to the pocket. The frog then cried out, "If you kiss me and turn me back into a princess, I'll stay with you for one week and do anything you want." Again, the engineer took the frog out, smiled at it and put it back into his pocket. Finally, the frog asked, "What is the matter? I've told you I'm a beautiful princess and that I'll stay with you for one week and do anything you want. Why won't you kiss me?" The engineer said, "Look, I'm an engineer. I don't have time for a girlfriend, but a talking frog - now that's cool."

#9: Two engineers were standing at the base of a flagpole, looking at its top. A woman walked by and asked what they were doing. "We're supposed to find the height of this flagpole," said STEVEN, "but we don't have a ladder."

The woman took a wrench from her purse, loosened a couple of bolts, and laid the pole down on the ground. Then she took a tape measure from her pocketbook, took a measurement, announced, "Twenty one feet, six inches," and walked away.

One engineer shook his head and laughed, "A lot of good that does us. We ask for the height and she gives us the length!"

Both engineers have since quit their jobs and are currently serving in the United States Congress.