tiistai 22. kesäkuuta 2010

Yleinen mielipide

Yleinen mielipide on demokratian kaikkivaltias, ja vallassa oleva puolue yrittää pitää yksinoikeutenaan tulkita yleistä mielipidettä. Edes suhteellisen vapaassa kansalaisyhteiskunnassa harvoin muodostuu "yleistä mielipidettä", koska vain pienellä vähemmistöllä on asiallisen mielipiteen muodostamiseen tarvittavat tiedot enemmistön seuratessa sokeasti johtajiaan. Nyky-Suomessa mielipidetutkimuksilla voidaan arvioida "yleistä mielipidettä", mutta luultavasti enemmistön mielipide muuttuisi, jos se saisi täsmällisempää tietoa. Tämän takia suomalaisen median harjoittama itsesensuuri on demokratian vastaista. Kun media ei suostu keskustelemaan jostain aiheesta asiallisesti, kansalaiskeskustelu jää käymättä ja ns. yleistä mielipidettä ei saada selville. Se luonnollisesti sopii poliittiselle johdolle, koska jää sen valtaan tulkita yleinen mielipide. Internet ja blogien tulo kuitenkin mullisti kansalaiskeskustelun portit, ja vaikka portinvartijat koittavat kahlita tulvaa vaatimalla oman nimen käyttöä mielipidekirjoituksissa, rasisminvastaisia julistuksia, lähdesuojan rikkomisen helpottamista ja leimakirveiden heiluttamista.

Tällaisia asioita nousi mieleeni, kun lueskelin (HS) valtakunnan suurimman lehden pääkirjoitusta. Leimakirveistä pisimpää käytössä on ollut "fasismi", "äärioikeistolaisuus", "neuvostovastaisuus" ja uusimpana "rasismi". Hahmottelin aiemmin (Äärioikeisto III 16.6.2010) fasismin ja äärioikeistolaisuuden syntyä termeinä. Väitin, että Neuvosto-Venäjä käytti Stalinin aikana, ulkoisten olosuhteiden muututtua, Marxin opista poiketen termeja fasistinen ja antifasistinen sen mukaan, miten kukin maa suhtautui Neuvosto-Venäjään (eikä kommunismiin kuten Marx teorioi). Suomi oli Stalinin tulkinnan mukaan "fasististen ainesten vaikutuksen alainen" Ruotsin ollessa edistyksellinen (eli antifasistinen eli pelkäsi Stalinia).

Viimeiset kolme vuotta valtiojohto ja media sen kilttinä sylikoirana ovat toistelleet jatkuvalla syötöllä sitä, että Euroopassa on kasvava äärioikeistolainen liikehdintä, jonka suomalaisena vastinparina näyttäytyy Perussuomalaiset, jonka populistinen muukalaisvastainen linja on vaarallinen muistutus suvaitsemattomuudesta (tuokin termi olisi pitänyt lisätä yllä olevaan listaan). Suvaitsemattomuudella tarkoitetaan tietysti poliittisen linjan kyseenalaistamista eikä todellista suvaitsemattomuutta, jota esimerkiksi RKP:n mielipide pakkoruotsista edustaa.

Olipa pakkoruotsin vastainen mielipide lähtöisin mistä vaan, se on kuitenkin osoitus talonpoikaisvaltaisen kansallisen nuorsuomalaisen (ns. laillisuusmiehet) liikehdinnän ja Pohjoismaiseen yhteistyöhön nojaavan myöntyväisyyslinjan yhteentörmäyksen säilymisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Myöntyväisyysmiehet kutsuivat nuorsuomalaisia (edellinen presidentti Svinhufvud ja Sanomien omistaja ulkoministeri Eljas Erkko) jääräpäiksi. Kun Suomi jäi ilman Ruotsin apua taistellessaan demokratiansa puolesta Venäjää vastaan, myöntyväisyyslinjan vahvat miehet (pääministeri Ryti, ulkoministeri Tanner ja tuleva presidentti Paasikivi) hakivat epätoivon vimmalla tukea Pohjoismaisesta yhteistyöstä. Istuva presidentti ei ollut järkkymätön niin kuin nimensä Kallio olisi antanut olettaa. Vielä muutamaa päivää ennen pääesikunnan ennustusta rintaman romahtamisesta ja välirauhan allekirjoitusta Tanner pyysi Ruotsilta 15. kerran turhaan 30.000 miestä apuun...

Pohjoismaisesta yhteistyöstä ei tietenkään tullut mitään, koska Ruotsi halusi pysyä sodan ulkopuolella ja tulkitsi - aivan oikein - että se ei kuulu Stalinin etupiiriin (toisin kuin Suomi, Baltian maat, Puola, Romania ja Balkanin maat). Ranskalais-englantilaisten joukkojen kauttakulku Narvikista Kiirunan kautta Suomeen olisi vetänyt Ruotsin mukaan suursodan pyörteisiin.

Kun Suomi tarvitsi kahden sodan ja yhden YYA-sopimuksen jälkeen vetoapua joutumasta Neuvosto-Venäjän viemärin pyörteeseen, kaivettiin kerran pettänyt Pohjoismaisen yhteistyön käsite päivänpolitiikkaan. Kekkosen kauden puolivälissä Suomi julkisesti sitoutui osaksi Skandinaavista Pohjolaa ja maksumiehiksi pantiin koko kouluakäyvä ikäluokka. Valitettavasti maksajat kokivat laajaa turhautumista kyseisen oppiaineen hyödyllisyyteen, mutta poliittinen eliitti on jättänyt "yleisen kansalaismielipiteen" ottamatta huomioon "yleispoliittisista syistä".

Näin mutkan kautta palaamme siis Perussuomalaisiin, jonka piireissä (Halla-aho) on pyrkimystä lopettaa pakkoruotsi. Ensimmäistä kertaa perustuslaillisten häviön jälkeen poliittisella kentällä on haastaja, joka on onnistunut kanavoimaan yleisen kansalaismielipiteen poliittiseksi voimaksi - siitä haukkumanimi populisti. Kun kerran Suomi alkoi keskustella maahanmuuton järkevyydestä aktiivien ryhmittäydyttyä Perussuomalaisten tueksi, on mahdollista, että sama toteutuu pakkoruotsin kanssa. Niinpä medialle tuli kiire niputtaa aiemmin äärioikeistolaiseksi populistiseksi liikkeeksi leimattu Perussuomalaiset yhteen Vihreiden ja Vasemmiston kanssa.

Totuus siis kirjoittaa:
Ruotsissa punavihreä koalitio on noussut aivan vakavasti otettavaksi vaihtoehdoksi porvarihallitukselle. Suomessa siihen on vielä matkaa. Vasemmistoliitto tuntuu kilpailevan äänestäjistä vihreiden ohella myös perussuomalaisten kanssa. Arhinmäestä löytyy populistia siinä missä perussuomalaisten puheenjohtajasta Timo Soinistakin. Arhinmäki itse kelpaisi arvoillaan vaikka vihreiden edustajaksi, mutta kiivas ydinvoiman vastustaminen saattaa karkottaa vasemmistolaisia perusduunareita perussuomalaisten äänestäjiksi. Erona näillä kolmella on se, että vihreät alkavat olla Rkp:n tapaan hallitusten vakiokalustoa, kun taas perussuomalaisia ja vasemmistoliittoa ei hallitukseen kaipaa kukaan.
Mitä tuo suomeksi tarkoittaa? Yhtäältä sitä, että Suomi on Totuuden mielestä taas eristäytymässä Skandinaviasta kansan jääräpäisyydestä johtuen - Ruotsissa ne penteleet tietävät ketä äänestää, mutta täällä kansa syö pettua ja jupisee! Surkuhupaisaa on, että Sanomien nykyinen omistaja "myöntyväisyysmies" Aatos Erkko näin tulee myyneeksi isänsä "laillisuusmiehen" Eero Erkon arvomaailman. Toki hänellä on siihen oikeus, mutta Totuuden käyttäminen isäntappamisessa on moraalisen heikkouden merkki.

Toisaalta, Totuus joutuu vastentahtoisesti pyörtämään luomastaan mielikuvasta, että Perussuomalaiset olisivat äärioikeistolaisia eli "fasisteja"; populismista ei sentään vielä luovuttu, vaan nyt myös Arhinmäen vetämä Vasemmistoliitto niputettiin samaan läjään. Samoin Totuus antoi julkisella synninpäästöllä ilmaista vetoapua Vihreille, joiden ydinvoimamyönteisyyden lehti uskoo muutoin valuvan Vasemmistoliittoon. Kolmanneksi, tuo lausahdus "perussuomalaisia ja vasemmistoa ei hallitukseen kaipaa kukaan" näyttää melkoiselta itkupotkuraivarilta. Ei ole sanottua, että Soini vaalivoittoa edes saa - tai ansaitsee - mutta tuollainen luonnehdinta pääkirjoituksessa on silkkaa näköalattomuutta.

Ei kommentteja: