Kokoomus - populistipuolue

Kuva lainattu Ei oo totta -blogista

Politiikassa puoluejohtajat kuvittelevat, että mitä suurempi on kannatus, sen parempi puolue on. Muinoin näin varmaan oli - se puolue joka ajoi parhaiten maajussien asemaa oli suurin. Kepua vastaan eivät menestyneet lukuisat pienviljelijöiden puolueet, vaikka niillä oli suosittujakin johtajia. Pienviljelijöiden ammattikunta oli auringonlaskun ala, katoavaa kansanperinnettä. Ruotsalaisten asiaa on ajanut RKP vaikka se on koko 1900-luvun lopun joutunut taistelemaan paikastaan Kokoomuksen kanssa, sillä RKP on menettänyt valtaansa vaikka onkin pysynyt hallituksessa kuin satiainen.

Wikipedia määrittelee populismin:

Populismi tavoittelee laajaa kannatusta vaatimalla asioita, joita enemmistö haluaisi, kehumalla ”todellista kansaa” ja pilkkaamalla räikeästi poliittisia vastustajiaan.

Kookomuksen johto ylpeilee olevansa suurin puolue - pääministeripuolue. Se on halunnut tulla "työväen puolueeksi" eli Sosiaalidemokraattien kaltaiseksi yleispuolueeksi ja valtionhoitajaksi. Ja kukapa ei muistaisi pääkanisteri Alexander Stubbin vastustajiaan pilkkaavan vittumitäpaskaa-lausahduksen Pohjoismaiden neuvostosta poistuessaan. Kaikkinensa Kokoomus kilpailee suurimman puolueen asemasta - ei poliitikan sisällöstä. Piikkipaikka on merkittävämpi kuin sisältö. Suurimman puolueen johtajasta tulee pääministeri, mikä on tärkeämpää kuin järkevän politiikan tekeminen.

Mitä suuremman kannatuksen puolue haluaa, sen tiukemmin sen on sitouduttava tulonsiirtoihin, koska äänestäjien enemmistö elää tulonsiirroilla. Kirjoitin aiemmin (Curley-ilmiö 20.7.2014) kuinka populistinen politiikka johtaa vähitellen siihen, että äänestäjät tarkoituksellisesti tehdään riippuvaiseksi tulonsiirroista - eli valtiosta. Koko läntisessä maailmassa ilmiö on jo nähty - kaikki maat Sveitsiä lukuun ottamatta ovat siirtyneet sosialismiin.

Populismin yliote politiikassa näkyy erittäin hyvin Stubbin koulukiusaajamaisessa ylimielisessä tavassa, jolla hän haukkui Lasse Männistön oman edun tavoittelua arvostelleet vastustajansa:

Stubbin mukaan: "Asiat ovat juuri sitä, miltä ne näyttävät. Ja sen, miltä asiat näyttävät, määrittelevät kansalaiset, politiikan seuraajat, toimittajat, äänestäjät".

Vastuullinen politiikka on yhteisen edun ajamista, luottamustoimi. Se ei todellakaan ole mielikuvien luomista ja niiden varassa liitämistä. Kaikkien sosialistien tavoin poliittisia vastustajia pilkataan - Suomessa Perussuomalaisia populisteiksi. Vaikka pääministeriä myöten poliittinen eliitti on yltiöpopulistista, sosialistisen uuskielen pitkien perinteiden mukaisesti sanat ja merkitykset käännetään päälaelleen: vastuuttomasta toiminnasta tehdään vastuunkantamista ja populistisen politiikan arvostelijoista pölhöpopulisteja. Vain kolme vuotta sitten Stubbin poliittista osaamista ja ymmärrystä kuvasi parhaiten hänen suhtautumisensa ns. arabikevääseen eli Pohjois-Afrikan muslimivaltioiden vallankumouksiin. Aivan yhtä naivisti kuin 50-luvulla vasemmisto ajoi siirtomaa-ajan loppua vain saadakseen valtaan gepardihattuiset diktaattorit, niin samalla vähä-älyisellä tavalla Stubb luotti muslimimaiden kykenevän demokratisoitumaan:

- Jotain suurta on tapahtumassa. Olisiko tämä arabimaailmassa vastaavaa kuin vuodet 1989 tai 1968 Euroopassa. On noustu barrikadeille vaatimaan muutosta.

Stubbin nousu maan tärkeimmän poliittisen luottamustoimen haltijaksi moisilla taidoilla, näytöillä ja asiaosaamisen surkeudella on osoitus siitä, että Suomea johdetaan jo nyt Curley-ilmiön opeilla. Kun kaikki maat harmonisoidaan toistensa kaltaisiksi, kansalla ei ole mahdollisuutta edes paeta toisin kuin Curleyn johtamasta Massachusettsista. Neuvostoliitosta ei päässyt pakoon kuin oman henkensä uhalla - Euroopassa ei ole tarvetta paeta jos Stubbin kaltaisen populistit saavat tavoitteensa läpi.