- Suomessa pitäisi aidosti tunnustaa se, että yhteisvaluuttaan liittyvien etujen rinnalla järjestelmämme jäi 1990-luvulla kehittämättä yhteisvaluutan oloihin. Luovuimme devalvaatiokeinosta ja omasta korkopolitiikasta, mutta emme hankkineet näiden tilalle mitään kriisinhoitovälineitä.Paavo Lipposen suuri visio oli poistaa Suomi pysyvästi erilleen Venäjän etupiiristä. EU-jäsenyys, euro-valuutta ja Nato olivat tavoitteina, joista viimeisin jäi kuuden tuhannen äänen päähän Anneli Jäätteenmäen voittaessa eduskuntavaalit 2003. Tämä hiukan yllättävä vaalitappio johti samalla siihen, että sen jälkeiset hallitukset jättivät toteuttamatta Lipposen johdonmukaisesti toteuttaman rakennemuutoksen. Jäätteenmäen nolo tai häpeällinen ero pääministerin paikalta heitti sattuman kautta pääministeriksi Matti Vanhasen, hänen vielä nolompi tai häpeällisempi ero heitti vielä heikomman Mari Kiviniemen. Jyrki Katainen ja Alexander Stubb ovat jatkaneet heikkojen pääministerien ketjua sekä lapsellisella idealismillaan että henkilökohtaisella röyhkeydellään.
- Joko kykenemme tekemään järjestäytyneesti sisäisen devalvaation, tai ainakin annamme yritystasolle aikaisempaa suuremmat mahdollisuudet päättää, voitetaanko tarjouskilpailut Suomeen vai nostammeko kädet pystyyn. Kyse on työmarkkinoiden toimintakyvystä.
- Wahlroos arvioi Suomella olevan peräti 30 prosentin devalvaatiopaine, mikäli Suomella olisi oma valuutta. En osaa arvioida, onko tuo prosenttiluku kohdallaan, mutta suunnan se varmasti näyttää.
Suomi on tienhaarassa, kuten Matti Vanhanen toteaa. Edessä on joko sisäinen devalvaatio kuten Kreikassa tai ulkoinen kuten Islannissa tehtiin. Poliittista pääomaa on sidottu eurojäsenyyteen niin paljon, että jo vuosia ennustamani euroero on pitkittynyt aiheuttaen ennen näkemättömän julkisen sektorin ahdingon. Kokoomuksen johdolla toteutettu sosiaalidemokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan loppusilaus on tehnyt Kokoomuksesta suurimman puolueen SDP:n kustannuksella, mutta samalla paisuttanut valtion velan, kuntien työntekijämäärän ja romauttanut yksityisen sektorin kilpailukyvyn. Raha rynkyttää aina kahleensa auki, ja niin käy tälläkin kertaa.
Seuraavan hallituksen nokkamiehinä ovat Keskustan Juha Sipilä ja Perussuomalaisten Timo Soini. Sipilä talousmiehenä ja Soini euroskeptikkona voivat erottaa Suomen eurosta osana julkisen sektorin tervehdyttämistä. Kimmokkeeksi voi riittää julkisen sektorin velkaantumisen kiihtyminen, luottoluokituksen lasku tai vain yksinkertaisesti elinkeinoelämän kuunteleminen. Toinen vaihtoehto - sisäinen devalvaatio - vaatii työmarkkinoiden täydellisen uudistamisen, mihin en yksinkertaisesti jaksa uskoa maassa, jossa ylivoimainen enemmistö kannattaa korporatiivista talousmallia.
Olen ollut aiemmin monesti väärässä eikä tämä kerta ole välttämättä poikkeus. Keskusjärjestöihin perustuva italialaista fascismia muistuttava kiltoihin perustuva järjestelmä toimii vain, jos maalla on oma valuutta. Seuraaviin vaaleihin Suomi menee Ruotsin tavoin keskustelematta todellisista ongelmista. Ruotsissa vältettiin keskustelua maahanmuuton kustannuksista, Suomessa ei keskustella euroerosta.
En kannata sen enempää eurojäsenyyttä kuin korporatiivista yhteiskuntaakaan. Mutta kuten totesin, koska jommasta kummasta on luovuttava, uskon sen olevan eurojäsenyys. Olen jo kolme vuotta puhunut euroerosta, joten maailmanlopun ennustajien tavoin siirrän kylmän viileästi ennustamani romahduksen ajankohtaa eteenpäin ja veikkaan, että vuoden 2019 eduskuntavaalit käydään ennenaikaisesti jossain vaiheessa kesken seuraavaa hallituskautta teemalla "euroero".
36 kommenttia:
"En kannata sen enempää eurojäsenyyttä kuin korporatiivista yhteiskuntaakaan. Mutta kuten totesin, koska jommasta kummasta on luovuttava, uskon sen olevan eurojäsenyys."
Juuri näin.
Korporatismin kulta-ajat tosin ovat jo takana, koska ay-liike on heikentynyt merkittävästi. Pahinta vahinkoa aiheuttavat nykyisin julkisen sektorin ammattiliitot, jotka ovat onnistuneet hilaamaan julkisen puolen palkat ohi yksityisen.
Jos palkat eivät jousta, työpaikat kyllä joustavat. Ylisuurta julkista sektoria kustantavat verot eivät myöskään jousta. Lisäksi vanhojen verojen päälle on keksitty uusia ympäristö- ja piiloveroja.
Eurojäsenyydestä luopuminen auttaa yksityisen sektorin kansainvälisen kilpailukyvyn korjaamisessa.
Mutta ei se eikä korpoporatiivisesta yhteiskunnasta luopuminen kumpikaan ratkaisisi minun mielestäni varsinaista perusongelmaa, ylisuurta julkista sektoria. Eikä sitä korjaisi laajasti esillä ollut sisäinen devalvaatiokaan.
Mm Nokian kasvuhuumassa rahaa tuli kaikista nurkista ja sen jakajia löytyi "itsekontrahoivalla" julkisella sektorilla. Eduskunta ja kunnanvaltuustot ovat täynnä jukkisen sektorin jäsenkirjatyöäntekijöitä.
Yhtälön ratkaiseminen on todella haastavaa varsinkin demokratiassa. En halua ennustella mihin suuntaan olemme matkalla. Mutta nykyisellä menolla olemme menossa katastrofiin.
KT, tuo siteeraamasi Uuden Seelannin malli kuulosti mielenkiintoiselta erityisesti tuon julkisen sektorin saneerauksella. Kysynkin oliko siellä parlamentti täynnä "kuntapuolueen" edustajia kuten meillä?
Eurojäsenyydestä on luovuttava ennemmin tai myöhemmin. Saas vaan nähdä, kuinka syvälle tässä konkurssissa pitää mennä ennekuin se toteutuu.
Suurin ongelma on löytää se vahva johtaja, joka vie Suomen ulos eurosta ja hoitaa asian mahdollisimman edullisesti ja vähillä ongelmilla.
Seuraavan hallitksen nukkemiehinä ovat Toveri Sipilä ja Toveri Soini. Suomen todellinen nokkamies on Vladimir Putin.
Jotekin englanninkielinen ilmaisu tuntuu vangitsevan paremmin tämän asenteen Putiniin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Genuflection
Igor, euroero auttaa elinkeinoelämää korjaamaan poliittisen järjestelmän luomat virheet - eli mainitsemasi pöhöttyneen julkisen sektorin. En tiedä mikä tilanne oli Uudessa Seelannissa "kuntapuolueen" osalta. Sen kyllä muistan että maa oli todella sosialistisessa maineessa, ja ilmeisesti Thatcherin vanavedessä sitten päätti kerralla uudistaa rakenteitaan. Nyt tilanne lienee palautunut sielläkin entiselleen.
Becker, meillä on hyviä poliitikkoja, mutta he eivät ole vallassa. Lipponen ja Vanhanen - vaikka kumpikin ajoivat jälkikäteen arvioituna huonoa politiikkaa - nousivat rivijäsenyydestä puheenjohtajiksi. Toivotaan että seuraavalla kerralla valitsevat paremmin.
Tiedemies, toverit Sipilä ja Soini ovat parhaat tarjolla olevat. Toivon sydämestäni että näin ei olisi, mutta minkäs teet.
Genuflection tosiaan kuvastaa Kremliä, todellakin.
Tähän paikkaan sopii tämä vanha video, joka on kuvattu, kun eurosta keskusteltiin eduskunnassa.
Linkki
KT ymmärrän euroeron mahdollistavan viennin kasvun ja sillä maksavan pöhöttyneen ylisuuren sektorin kustannukset. Mutta sitä en vieläkään ymmärrä että saisi rakenteelliseen pöhötyksen pois julkiselta sektorilta. Siksi tuo Uuden Seelannin virtaviivaistus kiinnosti kahdellakin tavalla: miten se oli a) demokraattisesti mahdollista ja b) mitä tapahtui julkiselta sektorilta vähennetylle henkilästölle - saatiinko se työllistettyä yksityiselllä sektorilla mitenkä hyvin..
Oma keskuspankki mahdollistaa julkisen sektorin kasvun ihan eri lailla kuin Euro. Eurossa ollessa julkisen sektorin ja velkataakan kasvua rajoittaa markkinakorko. EKP joutuu nyt manipuloimaan korkoa alas koska a) inflaatio on keskisessä Euroopassa hyvin matala ja b) koska muuten etelän maat eivät saisi korkojaan hoidettua.
Tämän seurauksena maissa kuten Suomi, velka on kovin halpaa ja julkinen sektori voi turvota.
Vuoden 1990 tienoilla, ennen devalvaatiota, ihmisille uskoteltiin että markka on ja pysyy vahvana. Ihmiset toimivat tähän luottaen ja ottivat halpaa lainaa ulkomailta. Eurosta eroaminen tuottaisi suunnilleen samanlaisen shokkiaallon suomalaiseen teollisuuteen kuin aikanaan devalvaatiot 1991.
Tuolloin devalvaatiot olivat oire, eivät syy romahdukseen. Vastaavasti voitaisiin väittää ettei eurosta eroaminen olisi syy romahdukseen, vaan syy oli se, että pidettiin vahvaa markkaa. Muttä tämä jälkimmäinen selitys ontuisi siksi, että Suomen Pankki ei olisi mitenkään *pystynyt* pitämään markkaa korkeassa arvossa supistamatta rajusti rahamäärää, mikä taas olisi ollut mahdotonta koska siltä alkoivat valuuttavarannot loppua. Eurosta eroaminen ei ole mikään pakkopäätös.
Jos päätös tehtäisiin nyt, niin Eurosta ja EU:sta eroamisen jälkeen menisi arvioni mukaan noin kolme viikkoa, ja Helsingissä olisi venäläiset panssarivaunut. Itse ajattelin muuttaa vaikkapa kaukoitään jos tällainen projekti vakavasti otetaan Suomessa valmisteluun. Ei kiinnosta Moskovan lakeijan rooli, eikä sellaisen yhteiskunnan osana toimiminen, joka tuhoaa itsensä antautumalla imperialistiselle naapurille.
Sivumennen sanoen: EKP haluaisi painaa rahaa, mutta ihmiset eivät halua sitä:
http://summa.talentum.fi/article/te/uutiset/91625
Euroalueella ollaan siis tilanteessa jossa kukaan ei halua investoida edes käytännössä ilmaisella rahalla.
En käsitä miten oma raha tähän auttaisi, koska suomalainen vientiteollisuus saa hyvät katteet yleensä nimenomaan investointihyödykkeistä. Jos kukaan ei investoi edes ilmaisella rahalla, niin ongelma ei ole rahapoliittinen.
Tiedemiehellä on mielenkiintoisia näkemyksiä.
Minun käsitykseni Suomen julkisvallan pöhötyksen syistä eroaa. Tiedemies arvelee julkisen sektorin paisuneen kun velkaraha on ollut halpaa. Minun mielestä julkisvallan pöhöttyminen alkoi siitä noususta jonka mm Nokian rahavirrat mahdollistivat ja sosialistisesta holhousvaltiosta, jota myös hyvinvointivaltioksi on kutsuttu. So far so good. Vasta sitten kun Nokian ym teollisuushaarojen kiihtyvä alamäkikierre vähensi tulovirtoja siirryttiin voimakkaaseen velkarahoitukseen että koko pöhötys pystyttiin säilyttämään. Tässä helpotti alhainen korkotaso. Ja tietenkin jatkettin vain kun uskottiin tulevan uuden kasvun ratkaisevan rahoitusongelmat.
Mielenkiintoinen on myös näkemys, että kun investoinnit euroalueella ovat lamassa niin ei kukaan osta suomalaisia hyväkatteisia investointihyödykkeita. Näkemys on mielenkiintoinen, koska sen mukaan ei kova kustannustason, lähinnä palkkojen sivukuluineen, alentaminenkaan auttaisi vaikka sitä mm EK kovasti haluaisi. Tätä voi täydentää toteamuksella, että on niitä kauppoja saatavissa euroalueen ulkopuoleltakim (vaikkapa Venäjältä ;-) Mutta tämä on mielenkiintoinen ajatus joka tapauksessa, jota pitää ihan mietiskellä. Minä kun olen elännyt pitkään markan mahdollistamien devalvaatioiden aikana havaitsin ainakin silloin, että vienti elpyi heti kun devalvoitiin (ei puhuta nyt tässä sen myös tuomista haitoista).
Hiukan yliammuttu on minusta skenaario, että paha imperialisti ryssä naapurimme tulisi meille tankkeineen kolmen viikon sisällä siitä kun eroaisimme eurosta ja EU:sta (pitääkö meidän erota EU:stakin?) ja panisi meidät poskehen kuin Grimmin saduissa. Minusta kenraali Hägglund arvioi hyvin, että miksi venäläinen tällaisen sankarikansan kimppuun hyökkäisi kun on saanut aikaisemminkin turpiin. Helpompiakin valloitettavia kun on varmasti saatavilla.
Yliammuttu skenaario tosissaan. Putinin mukaan Venäjän armeija on hänen niin halutessaan Bukarestissa ja Varsovassa kahdessa päivässä. Siinä on sentään matkaa satoja kilometrejä enemmän kuin Helsinkiin.
Toki liioittelin tuolla, mutta tosiasia on, että Brysselistä poispäin on vain yksi tie, ja se vie Moskovaan. Ei ole mitään "kolmatta tietä" tällä hetkellä.
Ja siis, se mikä auttaa kysyntään olisi julkisen sektorin pöhötaudin parantaminen. Omassa markassa se ei onnistu, koska markkoja voi painaa loputtomiin. Toki voi olla että paperikoneet menisivät pilkkahintaan kaupaksi, mutta jos (karkeastiottaen) nykyisellä mediaanipalkalla (3400 euroa) keskihintaisen tuontiauton (18000 euroa) saa viiden kuukauden bruttopalkalla, niin 20% devalvaation jälkeen se maksaisi kuuden kuukauden palkan.
Samaan aikaan euromääräisen asuntolainan, jonka maksuaika nyt on 12 vuotta, maksuaika pitenisi pääoman kasvun vuoksi heti 2 ja puoli vuotta, ja korkojen nousun vuoksi pian ainakin toisen mokoman.
Pienehkö yritys jolla on matalahko omavaraisuusaste ja euromääräistä velkaa, menisi konkurssiin saman tien.
Jne.
Työttömyysaalto, poliittista epäjärjestystä, yleislakko, jne ja Moskovan sormet olisivat pelissä tuota pikaa. Toveri Soini voisi sitten olla vaikka otsa maata myöden Putinin edessä ja toivoa että Suomi pysyy itsenäisenä. Tämä voi olla todellisuutta vuonna 2016, jos tälle linjalle lähdetään.
Riski tietenkin on pienehkö. En kuitenkaan lähtisi pelaamaan venäläistä (sic) rulettia maan itsenäisyydellä tässä tilanteessa. Tässä blogissa on kumman paljon kommentoimassa ihmisiä joiden mielestä on ihan OK että valtio ottaa massiivisia eksistentiaalisia riskejä, kunhan heidän oma ideologiansa, tai vielä parempaa, henkilökohtaiset antipatiansa jotain tahoja kohtaan pääsee toteutumaan. En ihan tajua.
Ihan kaikkea mediassa Putinin hulluudesta esitettyyn kolmansien tai neljänsine osapuolien muka kertomaan kannattaisi aina suhtautua pienellä varauksella. Uskon kenraali Hägglundin ajatuksiin kuitenkin enemmän kuin Tiedemiehen.
Tuo pienen omavaraisuuden eurovelkaine pienyritys on todella vaikeuksissa. Muuten nuo Tiedemiehen esimerkit olivat yksityistaloudesta. Jos auto kallistuu niin se kallistuisi myös siinä taoauksessa että sisäisessä devalvaatiossa kiristetään 20% pois. Samoin pienemmillä tuloilla asuntolainankin maksaminen pitkittyisi. Eli työtä tekevän veroja maksavan selkänahasta nuo rahat molemmissa tapauksissa revittäisiin.
TM "Ja siis, se mikä auttaa kysyntään olisi julkisen sektorin pöhötaudin parantaminen." Tuota samaa mieltä minäkin olen. Mutta Tioedemies ei mielestäni esittänyt siihen mitään ratkaisumallia. KT:n esimerkki Uudesta Seelannisa oli mielenkiintoinen mutta ei hänkään osannut vasta kysymyksiini
- miten tuo onnistuu demokratiassa
- mihin on laitettu pöhötyksen korjausliikkeiden ihmiset.
Igor: (pitääkö meidän erota EU:stakin?)
Jos maahanmuuttopolitiikan kiristys johon sisältyy rajatarkastusten palautus ja sosiaaliturvan säätäminen kansalaisuusperusteiseksi, on aidosti mahdollista vain eroamalla EU:sta niin sitten erotaan.
Olen aina ollut sitä mieltä että EU:ssa ei pidä olla hinnalla millä hyvänsä. Olen ollut tuota mieltä myös silloin kun olen kannattanut EU-jäsenyyttä. Jos EU:ssa ollaan hampaat irvessä, itku kurkussa, paskat housussa, kusi sukassa, kädet nyrkissä taskussa niin ollanko ihan oikeassa paikassa?
tiedemiehen kommmentti on niin absurdi, etten nyt jaksa siihen edes vastata. Jos Venäjän armeija marssii Helsinkiin euroeron jälkeen, niin syynä ovat juuri sellaiset ihmiset, jotka mieluummin pakenevat Singaporeen. Kaikin mokomin. Jos Suomi ei ole puolustamisen arvoinen, ei sitä pidä puolustettaman.
Tiedemies, analyysisi keskuspankin korkopolitiikasta on niin metsässä kuin olla osaa. Nyt en ehdi sitä analysoida tarkemmin, mutta kehotan luottamaan minuun. Olet väärässä sekä alkuoletuksissasi että sitä seuraavissa johtopäätöksissäsi. Voimme käydä sitä tarkemmin läpi, jos ehdit omaan blogiisi kirjoittaa aiheesta.
Igor, jos olisit lukenut sen Mc Tiguenin kirjoituksen, olisit huomannut, että kaikki julkisen sektorin työntekijät saivat töitä jostain muualta.
Vasara, hyvä video. Kannattaa katsoa.
Du Pont - totta.
KT pitää lukea se alkuperäinen kirjoitus kokonaan.
Aika erikoinen tulkinta. Ekp siis manipuloi korkoja ylöspäin ja investointikysyntä on korkea? Suomen Pankki aikanaan devalvoi piruuttaan, vaikka valuuttavaranto olisi kestänyt? Rahan arvon puolustaminen ei nosta korkoja? Devalvaatio ei kasvata valuuttamääräisen lainan pääomaa? Devalvaatio ei aiheuta inflaatiota?
Mikä noista on epätosi , kerro toki.
Tiedemies, vapailla pääomamarkkinoilla keskuspankki on vain yksi markkinaosapuoli. Kuten tiedät, valtaosa transaktioista tapahtuu muiden kuin keskuspankin kanssa. Toki keskuspankin korolla ON merkitystä, mutta se on työkaluna hyvin epävarma ja epätarkka.
Vapailla pääomamarkkinoilla tuotto-odotus on kaikkialla sama. Se, että korko vaihtelee maittain ja ajassa johtuu erilaisista riskitekijöistä. Suomen markan korko oli jatkuvasti historiallisesti korkeampi kuin esimerkiksi Saksan, koska Suomella oli maariskinä toistuva devalvaatiohistoria. Toki myös maariski Neuvostoliiton naapurissa, mutta maariskin vaikutus on mitätön Suomen kaltaisessa maassa. Kuten tiedät, kaikilla asioilla on kaksi puolta. Maariskin kääntöpuolena ovat mahdollisuudet, joita suurvallan naapurina avautuu.
Mutta tämä on se kaikkein keskeisin asia, jota et millään tunnu hahmottavan:
Eurosta eroaminen tuottaisi suunnilleen samanlaisen shokkiaallon suomalaiseen teollisuuteen kuin aikanaan devalvaatiot 1991.
Olen moneen kertaan kertonut, että 90-luvun laman tuhon aiheutti Suomen Pankki korkeilla koroillaan. Pankkien ottolainaus oli vapaan kilpailun alainen, mutta antolainauksen (asuntolainat) korkotason määrittelivät poliitikot (keskuspankki). Tämä ajoi erityisesti Säästöpankit ajojahtiin korkokatteen turvaamiseksi.
Jos pääomamarkkinat ovat vapaat, kelluva valuutta torjuu ne riskit, jotka poliittinen järjestelmä luo. Eurosta eroaminen tapahtuu sen jälkeen, kun uusi sukupolvi poliitikkoja nousee valtaan, koska he eivät ole sitoneet poliittista pääomaa europrojektiin. Kun maalla menee huonosti, jotain on tehtävä, ja nyt on osapuilleen kaikki muut keinot käytetty.
90-luvun vahvan markan politiikan taustalla hääri Koivisto. Niin isänmaallinen mies kuin Koivisto olikin, hän pitäytyi vahvassa markassa idealistisista syistä. Kullbergin lausunto oli topeliaaninen: "On tämä niin tyhmä kansa että se ei usko ellei sitä lyödä halolla otsaan." Niin Koivisto kuin Kullbergikin HALUSIVAT Suomen parasta, aivan takuuvarmasti, mutta heidän dogmaattinen asenne rahapolitiikkaan ajoi maan kiville. Hyvä kysymys kuuluu, miksi poliitikko ei osaa tunnustaa ajavansa väärää politiikkaa? Suvi-Anne Siimes osasi ja mikä on tulos?
No voi pyhä sylvi, en minä väittänyt että devalvaatio - jos sillä tarkoitetaan sitä nimenomaista kohtaa jossa markan arvo laski - olisi ollut ongelmien syy. Talous meni kuralle siksi, että valuutan arvo oli pitkään väärä ja sitä pidettiin väkisin väärällä tasolla. Jopa Suomen Pankin korkeat korot olivat vain oire tästä, eivät nekään olleet syy siihen romahdukseen, vaan nimenomaan se vääristymä pääomamarkkinoilla, jonka Suomen Pankki oli tehtaillut.
Kun markan arvossa oli laskupainetta, niin osa lainanottajista suojautui vaihtamalla velkansa markkamääräisiksi. Osa lainasi markkoja ja osti niillä ulkomaanvaluuttaa, ja tämä painoi markan arvoa entisestään. Tätä laskupainetta Suomen Pankki yritti padota nostamalla korkoa. Se oli siis oire laskupaineesta.
Velkaa oli kahdenlaista, oli markkamääräistä ja ulkomaan valuutassa mitattua.
Kun laskupaine oli kova, niin jompi kumpi joutui kärsimään: Joko ne, joilla oli valuuttalainaa (devalvaatio), tai ne joilla oli markkamääräistä (korkeat korot).
Devalvaatio käytännössä tuhosi kaikki sellaiset pienyritykset, joilla oli valuuttalainaa. Tästä seurasi hyökyaalto, koska riskit alkoivat kaatua pankkien syliin. Korko ei ole mikään ongelma, jos sen pystyy maksamaan, mutta devalvaation vuoksi monelle firmalle tuli yhden yön aikana parikymmentä prosenttia lisää velkaa. Samaan aikaan pankit pudottivat vakuusarvoja, ja niillä oli kiire haalia jokainen roponen jota saavat kasaan.
Korkeat korot olisivat tietenkin ennen pitkää kuristaneet myös yritystoiminnan Suomessa, mutta korkeat korot eivät saaneet aikaan samanlaista hyökyaaltoa kuin devalvaatio. Ja edelleen, devalvaatio oli siis se oire vahvasta markasta, joka oli liian vahva jo lähtökohtaisesti.
Nyt olemme tilanteessa, jossa ei ole mitään markkaa. On vain Euro. Jos me siirrymme markkaan nyt ja se devalvoituu, samalla kun lainoista merkittävä osa on Euromääräisinä, syntyy samanlainen hyökyaalto konkursseja kuin syntyi 1990-luvulla. Nyt ei olla pakkoraossa, koska ei ole mitään markkaa, jossa mitattua lainaa pitäisi kurittaa isolla korolla.
No, kirjoitit sitten uudelleen saman kommentin toisin sanoin ymmärtämättä lainkaan minun vastaustani. En viitsi alkaa intäämään kanssasi, joten kirjoitan vielä yhden kerran ja koitan tehdä sen riittävän selkeästi.
90-luvun kriisi oli erityisesti Säästöpankkikriisi. Säästöpankit luotottivat peruskorkoon sidottuja pitkäaikaisia asuntolainoja, jotka pankkiryhmä rahoitti pääosin ottamillaan lyhyillä valuuttalainoilla (Aina vaarallinen virhe sitoa luotot eri maturiteetteihin).
Verotuksellisista (ja 30-luvulta alkaneesta sääntelystä johtuvista) syistä johtuen suomalaisen teollisuuden velkaantumisaste oli korkea ja pääoman tuotto matala. Tyypillisesti omaa pääomaa saattoi olla vain 20% taseen loppusummasta. Kun tähän paukautetaan korko, joka huitelee 10%:n korkeammalla puolella, yritys kestää ehkä vuoden pystyssä. Tyypillisesti yrityksen liikevaihdosta voitto oli tuohon aikaan 1-3%. Korkokulut olivat enemmän, joten korkojen tuplaantuminen romautti tuloksen ja söi omat pääomat vuodessa tai kahdessa.
Ainoa pankki, joka kesti pystyssä ilman valtion tukea oli SYP, ja KOP olisi ehkä saattanut, mutta sitä korttia ei katsottu loppuun asti. Ei siis puhuta pankkikriisistä vaan Säästöpankkikriisistä. Ei puhuta devalvaatiosta vaan koroista. Ei puhuta valuuttalainoista vaan ulkomaankaupasta.
Siis: Suomen talous perustuu vientiin, ja viennin käynnistämiseksi markka devalvoitiin (aivan liian myöhään mutta kuitenkin). Viennistä rahaa alkoi virtaamaan myös muualle kansantalouteen ja loppu onkin historiaa.
Toki devalvaatio aiheutti velkapääoman kasvun yrityksissä, mutta se ei ole ongelma. Suurempi ongelma Säästöpankeissa oli vakuutena käytettyjen kiinteistöjen arvon romahdus - SYP:iä tämäkään ei juuri koskettanut. Kuten totesin SYP:n asiakkaat kestivät tuon rytäkän, mikä osoittaa että liiketoiminta ei kaatunut devalvaatioon vaan korkeisiin korkoihin (joka oli seurausta liian korkeasta markan arvosta) ja kiinteistökuplaan (joka oli seurausta ulkomaanlainoista, joka oli seurausta Säästöpankkileirin ahdingosta, joka oli seurausta Suomen Pankin peruskoron pitämisestä liian matalalla, joka oli seurausta poliitikoista, jotka johtivat pankkivaltuustoa).
Tässä Kianderin tutkielmassa on eriomainen analyysi. Lue sivu 74, toinen kappale ylhäältä.
Alkaa siis sanoin "Tilanne muodostui hyvin nopeasti..."
Kesti hetken aikaa sulatella tuota kommentointiamme, ja nyt vasta tajusin että me puhumme eri asioista.
Minä lähestyn asiaa pankkikriisin kautta ja syistä jotka johtivat siihen - se oli korkea korkotaso ja tilanne laukesi vasta devalvaatioon.
Tiedemies puhuu Säästöpankki-kriisin syistä. Minä keskityin siellä syiden sijaan enemmän taustoihin (korkea korkotaso).
Eli tavallaan olen anteeksipyynnön velkaa, kun en lukenut kommenttejasi tarpeellisella huolellisuudella. Vähän ihmettelinkin, miten kaltaisesi fiksu mies on niin hukassa, mutta ethän sinä siis ollutkaan hukassa.
OK,
Siis, olet oikeassa monella tapaa. SYP teki aivan tyystin erilaisia luottosopimuksia yritysten kanssa kuin säästöpankit. On totta, että nimenomaan säästöpankkien asiakkaita kaatui. Mutta siis, säästöpankkien asiakkailla oli paljon valuuttaluottoja. Kun devalvaatio tuli ja samaan aikaan vakuusarvot olivat sulaneet, (säästö)pankit painoivat monen firman kohdalla paniikkinappulaa.
Tiedän useammankin tapauksen, jossa yrityksen toiminta olisi kyllä ollut kannattavaa. Sattuneesta syystä tunnen erittäin läheisesti erään autokorjaamoyrityksen keissin; Firman liiketoiminta piristyi reippaasti laman alkaessa, koska heidän asiakaskuntansa oli sellaista, joka oli aiemmin vaihtanut tiuhaan autoa mutta laman myötä päätyikin huoltamaan kalustoaan entistä huolellisemmin. Liikevaihto itseasiassa kasvoi lamavuosina ja katteet paranivat. Yrityksellä oli kuitenkin valuuttaluotto, jolla oli rakennettu isot toimitilat. Kun devalvaatio tuli, ja pankki laski vakuusarvoja, firma meni konkurssiin yhdessä yössä; uusillakin koroilla yritys olisi ollut reippaasti voitollinen, jos devalvaation aiheuttama pääomanlisäys olisi vain lisätty lainapääomaan ja sitä olisi hoidettu aiemman sopimuksen mukaan. Pankki kuitenkin päätti että sopimusta voidaan tulkita siten, että laina pitää maksaa takaisin saman tien.
Tiedän, että tämä skenaario toistui todella monella säästöpankkien asiakkaana olleella yrityksellä. Oma arvioini on, että joillakin säästöpankkien dominoimilla paikkakunnilla työttömyysprosentin noususta yli puolet johtui tällaisista tapauksista.
Noniin, ja sitten palataan tähän päivään. Nyt ei ole mitään korkeita korkoja. On jonkinasteinen kiinteistökupla, joka ei tule puhkeamaan kunnolla ennenkuin korot nousevat. Joillakin yrityksillä vaikeuksia kysynnän kanssa, mutta niillä joiden toiminta on terveellä pohjalla, ei mene ihan älyttömän huonosti. Pääomakustannukset eivät tällä hetkellä ole mikään kriittinen tekijä, ongelmana on pikemminkin heikko kysyntä. Koska Suomessa vientiteollisuus on erityisesti vaikeuksissa kysynnän kanssa, niin -- tavallaan aivan oikein -- te päättelette, että markka tms oma valuutta, jonka ulkoinen arvo laskisi, nostaisi tätä kysyntää. En epäile etteikö näin kävisi.
Suomessa on kuitenkin myös tällä hetkellä paljon tiukemmin Eurooppaan integroitunut talous kuin vuonna 1990. Kaikki lainat joita suomalaisilla on, ovat Euromääräisiä; suomalaisilla ei tietenkään ole yhtään markkamääräistä lainaa, koska markkaa ei ole. En tiedä onko kenelläkään kruunuissa tai ruplissa mitattua lainaa, jos on, niin epäilen niiden olevan vain jonkinlaisia valuuttasuojausinstrumentteja Venäjän ja Ruotsin kauppaa varten.
Jos me nyt ottaisimme käyttöön markan, niin että huomenna palkat ja kotimaiset laskut yms maksettaisiin markoissa, niin lainat pitäisi neuvotella uudelleen tai sitten niiden mittaaminen euroissa jatkuisi. Oletetaan, että "vaihtokurssi" olisi samana päivänä sellainen, että palkat ovat nimellisesti samat. Jos argumentti siitä, että Euro on liian kovassa kurssissa suomalaiseen talouteen nähden, on oikea, niin tämä markka alkaisi menettää arvoa saman tien. Kaikki tietävät tämän ja vientiteollisuushan oikeastaan toivookin tätä.
Olisimme siis samankaltaisessa tilanteessa kuin 1990-luvulla: "Markka" olisi nyt liian arvokas, ja se pitäisi päästää kellumaan. Joku menettäisi tässä diilissä. Jos lainanottajan laina olisi edelleen euromääräistä, niin tulot suhteessa lainapääomaan putoaisivat kun markka devalvoituisi. Jos taas lainapääoma muutettaisiin samalla markkamääräiseksi, niin lainaaja menettäisi. Tämän vuoksi markkamääräisten lainojen korot asettuisivat selkeästi nykyisiä korkoja korkeammiksi.
Lisään vielä tämän:
Minä kyllä olen sitä mieltä, että liian alhaiset korot ovat pidemmän päälle erittäin huonoksi taloudelle. Tämä siksi, että käytännössä ne tuottavat erilaisia kiinteistö- ja muita arvopaperikuplia. Inflaatiota kuluttajapuolella ei juuri pääse muodostumaan, koska raha ei liiku, kun ei ole todellista kysyntää (ja tarjontaa joka reagoisi).
Tämän vuoksi olen ollut jo vuosikausia sitä mieltä, että jos (iso jos, en sinänsä ole sen kannalla) EKP haluaisi todella tehdä ekspansiivista rahapolitiikkaa, niin sen ei pitäisi tapahtua korkoa manipuloimalla, vaan yksinkertaisesti jakamalla kansalaisille rahaa. Tämä kyllä aiheuttaa inflaatiota enemmän, mutta se myös nostaisi markkinakorkoa hieman; on epätervettä että pääoma ajautuu erilaisiin turvasatamiin ja riskit vääristyvät, niinkuin näyttäisi käyvän kun rahapoliitiikka manipuloi korot nollaan.
Toisaalta, ne jotka ovat esimerkiksi asuntoluottoja ottaneet naurettavan alhaisilla koroilla, eivät ole syypäitä tilanteeseen, joten heidän kurittamisensa yhtäkkisellä pääoman lisäyksellä tai korkojen rajulla nousulla ei ole reilua, eikä se myöskään ole hyödyllistä yhteiskunnallisesti ajatellen. Vahvan markan politiikasta olisi pitänyt luopua vuonna 1987, pikku hiljaa, eli todeta että Markassa on ja tulee olemaan laskupainetta, ja että Suomen Pankki tulee siirtymään kelluvaan valuuttaan siirtymäajan puitteissa. Tms. Tämä olisi nostanut korkoa heti (preemio) mutta toisaalta mahdollistanut pääomien järjestelemisen ainakin niille, joilla oli paljon valuuttaluottoa.
Hyviä näkemyksiä. Erityisesti
EKP haluaisi todella tehdä ekspansiivista rahapolitiikkaa, niin sen ei pitäisi tapahtua korkoa manipuloimalla, vaan yksinkertaisesti jakamalla kansalaisille rahaa.
Tätä asiaa ei enempää voisi painottaa. Pankkien tukeminen on aivan järjetöntä. Sellaisten pankkien, joiden annetaan kasvaa niin suuriksi että niitä on tuettava, on virheellistä politiikkaa. Asia, joka on tuhannen vuoden ajan ymmärretty, mutta poliitikot lähtevät mukaan, koska on mukavaa tuntea "suuria pankkiireita".
Kuten näytät oivaltaneen, lamassa aina se rikastuu, joka on lähellä rahan juuria. Eli tässä meneillään olevassa lamassa ne ovat pankkiirit. Rahan jakaminen ilmaiseksi pankeille hyödyttää pankkiireita, kun taas rahan jakaminen kansalaisille hyödyttäisi kansalaisia. En muista lukeneeni tätä esittämääsi ajatusta juurikaan muualta, joten onnittelut jos olet siihen ihan itse päätynyt.
Mutta vielä tuosta markasta. On totta että velka kasvaisi ja korot nousisivat. Jo nyt markkinoilla ymmärretään, että Suomen valtion "todellinen" velka ei ole 100 miljardia vaan 130 miljardia, eli sen verran mitä se nousisi jos markka devalvoituisi 30%. Kolmanneksen nousu velkataakassa on raskas, myönnän, ja se voisi aiheuttaa vakuusarvojen kautta ongelmia, joihin toki lainsäädäntö voisi puuttua.
Mutta siis - yritysten taseet ovat kunnossa, ne kestävät vaikka markka devalvoituisi 30%. Kotitaloudet kestävät myös. Markan devalvoituminen parantaisi välittömästi Suomen hintakilpailukykyä Ruotsin ja Puolan tasolle ja kansantalous kääntyisi reaaliseen kasvuun. Tämä omaehtoinen lama on hullua, suorastaan sairasta. Me olemme jo kokeilleet tätä 1860-luvulla, 1930-luvulla ja 1990-luvulla. Emmekö millään opi?
Tuosta 1990-luvun lamasta vielä. Olin siihen aikaan yksityisyrittäjä, yksinyrittäjänä IT-alan konsulttina.
Asiakkaillani alkoi melkoinen kato. Eivätkä he olleet säästöpankkien pelkästään vaan ansiokkaasti asialla oli myös osuuspoankit. Yhteistä oli, että kaikki olivat viime vuosina nostaneet yrityslainansa vakluuttalainoin.
Mekanismi ei ollut ollut etteikö devalvaatiotappiota olisi lisätty lainapääomaan tai itse asiassa sen markkamääräiseen arvoon. Eikä ongelmana olleet koerotkaan. Korkomenothan nousivat tosin velkapääoman kasvettua devalvaation verran. Ongelmaksi muodostui, että lähes kaikilla PKT-yrityksillä oli kaikki mahdollinen kiinnitetty yksityisomaisuutta myöten eikä lisövakuuksia löytynyt. Varsinaisen vainon käynnisti Suomen valtio kun se lupasi tavallaan ottaa vastatakseen yritysrahoituksesta pankkien välityksellä. Näin valtio pääsi helpommalla kun ei tarvinnut olla kovin moneen tahoon, ainoastaan pankkeihin yhteydessä. Tässä yhteydessä pankit villiintyivät ja tulkitsivat, että valtion piikki on auki ja heidän luottotappionsa saadaan korvattua valtion varoista.
Eli jos yriotys ei kyennyt asettamaan korottettuja vakuuksia lisääntyneelle velkapääoman markka-arvolle ryhdyttiin yrityksia panemaan lihoiksi. Lainat irtisanottiin ja nyt tuollaisista kertamaksuista maksukyvyttömät yritykset haettiin konkurssiin. Ja ryhdyttiin realisoimaan yirtysteb omaisuutta, mutta sen lisäksi myös kaikki vakuuutena ollut. Pakkohuutokaupoissa sai komeita yritysjohtajien velkojen vakuutena olleita omakotitaloja pilkkahintaa, kesämökkejä yms. Ostajina huutokaupoissa esiintyi usein samojen pankkien johtajien tuttuja jopa bulvaaneina. Puuttumaan jäävät rahat jäivät sitten yrittäjien velkataakaksi kun omaisuutta realisoitiin pilkkahintaan. Eli tapahtui melkoinen omaisuuden uusjako, jossa pankkien tappiot korvattiin valtion (=veronmaksajien!) varoista.
Laitan tähän loppuun linkin tilannetta hyvin kuvaavaan lauluun savolainen balladi.
Osuuspankit olivat myös vaarassa kaatua, mutta niiden vakuusarvojen kirjauskäytäntö oli huomattavan paljon hellävaraisempi. Osuuspankit lähtivät siitä, että lama ei ole ikuinen ja nykyiset huonot vakuudet tulevat ajan mittaan paranemaan. Ja niin tietysti kävikin.
Postipankin pelasti lähinnä se, että se lähti valuuttalainoihin mukaan paljon muita myöhemmin. Se ikään kuin omaa tyhmyyttään tuli pelastaneeksi itsensä pahemmalta painajaiselta.
Pankkibisneksen ongelma on siinä, että se on ravintoketjun huipulla. Siinä missä yritys voi pistää omat pääomansa pankkiin säästöön, pankilla ei ole muita kohteita kuin kiinteistöt. Ja jos pankin pitää realisoida tappioiden kattamiseksi omaisuuttaan, niin päällä on paha lama, joka taas tarkoittaa että kiinteistöjen arvot ovat romahtaneet.
90-luvun laman aikana tehtiin paljon virheitä, ja yksi oli se, että lainsäädännöllä ei puututtu velallisen asemaan konkurssin jälkeen. Olisi ollut oikeudenmukaista, että omaisuutensa menettäneet eivät olisi jääneet elinikäiseen velkavankeuteen, koska velanhoitokyvyn loppuminen ei johtunut velallisen epärehellisyydestä.
Igor, no, juurikin noin. Sanoin hieman epätäsmällisesti että ei lisätty lainapääomaan; pointtina siis se, että vakuusarvojen lasku johti konkursseihin ja todellakin, noita pankinjohtajien kavereita halpojen kiinteistöjen perässä oli paljon liikkeellä.
Minusta on jotenkin oikeudenmukaisuuskysymyksenä tarkasteltuna ilmeistä, että jos yrittäjällä vaikkapa toimitilat pistettiin lihoiksi vakuusarvojen laskettua vuonna 1991-1992, ja saman toimitilan markkina-arvo oli kymmenen vuotta myöhemmin yli kymmenkertainen verrattuna alkuperäiseen velkaan, niin on täysin pöyristyttävää, että yrittäjä saattoi edelleen olla raskaassa velkajärjestelyssä koko omaisuutensa menettäneenä.
Ongelma Euroalueella on systeeminen, ja minusta se, että Suomi eroaisi Eurosta on merkittävästi huonompi vaihtoehto kuin se, että EKP:n politiikka korjattaisiin. Tällä hetkellä EKP "korjaa" korkomarkkinoiden ongelmia tarjoamalla halpaa lainaa pankeille. Tämä raha ei niille edes kelpaa. Lisäksi se, että EKP tukiostaa valtioiden velkakirjoja ei ratkaise mitään. Se ei ensinnäkään auta valtioita selviämään veloistaan suoraan, koska EKP ei osta velkakirjoja valtioilta (eikä pitäisikään), vaan se ikäänkuin antaa niille takuuhinnan, kunhan yksityiset sijoittajat ovat ne ensin ostaneet. Tämä on näille sijoittajille eräänlainen vedonlyönti painotetuilla nopilla, joilla voittaa melkein aina, ainoana riskinä on, että EKP ei ostakaan kaikkia papereita. Tämän riskin preemion sijoittajat sitten tienaavat ostamalla valtioiden velkakirjoja ja myymällä ne EKP:lle.
Itse en kannata setelirahoitusta, mutta vielä vähemmän kannatan sitä, että rahavarantoa kasvatetaan tällaisella käytännössä läpinäkymättömällä temppuilulla. Huomattavan paljon tehokkaampaa olisi esimerkiksi että EKP lähettäisi 100 euroa kaikille Euroalueen kansalaisille joululahjoja varten. Tämä myös painaisi Euron arvoa alaspäin muihin valuuttoihin nähden.
Saksalaiset ymmärrettävistä syistä vastustavat tätä systeemiä. EKP ruokkiikin tällä hetkellä nimenomaan Saksan pankkeja ja teollisuutta.
Noi on ihan hyviä pointteja enkä ole niistä eri mieltä. Ainoastaan siitä olen, että Suomen tulisi erota eurosta, koska se parantaisi Suomen kansainvälisen hintakilpailukyvyn välittömästi. Hyvä ja luonnollinen vertailukohta on Ruotsi ja jossain määrin myös Israel. Molempien nimellinen kansantuote on jo reilusti korkeampi kuin ennen 2008 lamaa. Suomi junnaa vielä vuosia paikallaan.
Suomen eroaminen Eurosta ei ratkaisisi mitään, koska vaikka me olisimme olleet niinkuin Ruotsi ilman Euroa, me emme ole olleet ilma Euroa enää kohta 20 vuoteen.
En näe että syy Suomen suhteelliseen stagnaatioon on Eurossa. On toki totta, että Euro ei sitä auta, koska matala korko mahdollistaa sen että julkinen sektori turpoaa. Todellinen syy on kuristava julkinen sektori.
Jos olisimme omassa valuutassa, on mahdollista että vienti vetäisi paremmin, mutta tämä on sivuseikka, koska vienti ei ole mikään päämäärä, vaan keino. Suomen talous on niin pieni, ettei täällä voida tuottaa kaikkea itse, joten vientiä tarvitaan sitä varten että voidaan tuoda maahan ne asiat joita täällä ei kannata itse tehdä.
Ylijäämäinen vienti ja arvoaan menettävä oma valuutta tarkoittavat sitä, että maan vientiteollisuus pitää koko ajan yllä alennusmyyntiä ulospäin. Oman maan valuutassa mitatut kustannukset juoksevat perässä, joten voidaan kilpailla ulospäin hinnalla. Tästä on hyötyä vientyrityksille, mutta ei siitä juuri muille mitään hyötyä sitten olekaan.
Karkeasti voidaan todeta, että jos BKT olisi 10 prosenttia korkeampi niin, että vienti olisi 50 prosenttia BKT:sta sensijaan että se on nykyiset 30 prosenttia BKT:sta, ja muu kansantuote vastaavasti 10 prosenttia alhaisempi, niin Suomessa tavallisen kansalaisen elintaso olisi 10 prosenttia alhaisempi.
En näe että syy Suomen suhteelliseen stagnaatioon on Eurossa. On toki totta, että Euro ei sitä auta, koska matala korko mahdollistaa sen että julkinen sektori turpoaa. Todellinen syy on kuristava julkinen sektori.
Euro ei ole syy, olen samaa mieltä. Euroero on lääke syyhyn, josta olemme samaa mieltä (paisunut kontrolloiva virkakoneisto).
Tästä on hyötyä vientyrityksille, mutta ei siitä juuri muille mitään hyötyä sitten olekaan.
Meillä ei vienti taida enää olla kuin 30% kansantuotteesta, joten merkitys on toki matalampi kuin 90-luvulla, mutta kaukana "merkityksettömästä". Vienti on kuitenkin ainoa erä, jolla me saamme hankittua niitä tavaroita, joita emme itse valmista. Ja niitä on paljon.
Lyhyesti siis: julkinen sektori ei tästä kutistu ilman erittäin vakavaa taloudellista kriisiä. Sellainen on tulossa luultavasti jo ensi vaalikaudella. Kriisistä ulospääsy on kansalaisille tuskattominta toteuttaa veronalennuksilla, jotka lisäävät ostovoimaa. Itse en tähän usko johtuen maamme korporatiivisesta perusluonteesta, vaan ainoaksi keinoksi jää euroero.
Eurosta eroaminen ei estä julkisen sektorin turpoamista. Suomessa oma raha tuottaisi sen, että vientiä hoidettaisiin devalvaatiolla ja sitä verotettaisiin sen verran että saadaan julkisen sektorin pöhö pidettyä yllä. Kun verorasitus uhkaisi kilpailukykyä, niin devalvoitaisiin taas.
Ainoa lääke joka tähän auttaisi minusta olisi korkeampi korko Euroalueella. Siihen taas auttaisi inflaatio, ja se taas on triviaalia järjestää: EKP alkaa maksaa Euromaiden asukkaille kansalaispalkkaa, jonka suuruus riippuu inflaatiosta. Jos kuukauden inflaatio on yli 2%, niin rahantuloa kiristetään prosentilla joka kuukausi, kunnes se jää alle prosentin. Muuten systeemi voidaan pitää samana, mutta ohjauskorkoa ei pudoteta alle prosentin ja avomarkkinaoperaatiot hoidetaan niin, että ostetaan tasaisesti sellaista velkakirjakoria, jossa on kaikkien Euromaiden bondeja näiden BKT:n suhteessa. Mieluummin ei ollenkaan, koska tuolla setelirahoituksella ja peruskorolla saadaan inflaatiotargetti kohdalleen.
Inflaatiotargetin voi antaa elää nollan ja neljän prosentin välillä niin, että jos nominaalinen BKT nousee, niin inflaatiotargettia voidaan vetää pikkuisen alaspäin, ja kun nominaali ylittää kolme-neljä prosenttia, niin inflaation voi pitää nollan tuntumassa. Tämä siksi, että neljän prosentin inflaatio syö velkaa noin 35 prosenttia kymmenessä vuodessa.
Kyllä markka paremmin estää julkisen sektorin turpoamista kuin euro. Markan korkoon vaikuttaa vain ja ainoastaan Suomen oma kilpailukyky ja juuri tällä hetkellä markalla olisi korkeampi korko vastineeksi heikentyvästä kurssi-odotuksesta.
En ymmärrä sinua siltä osin, että kun yleensä aina kannatat ja arvostat vapaita markkinoita, niin miten ihmeessä valuutan osalta oletkin internationalisti. Voidaanhan me ottaa vaikka dollari käyttöön, mutta ei siinä ole sen enempää järkeä kuin Saksan markan (lue: euro) valinnassakaan.
Loppuosa kommentistasi on silkkaa rautaa. Erittäin hyvä.
En ole mikään "internationalisti", vaan minusta rahan tulisi olla neutraalia, so. sen ei pitäisi olla politiikan väline. Euro on nykyisellään, kuten toteat, Saksan politiikan väline. Markka olisi Suomen valtion politiikan väline.
Tämän voi ilmaista niinkin, että luotan saksalaiseen julkiseen sektoriin tällä hetkellä enemmän kuin suomalaiseen, vaikka se ei nyt ihan täysin oikea karakterisointi olekaan.
Rahapolitiikka kontrolloi inflaatiota, tai laajemmin, nominaalista BKT:ta. Tämä on oikeastaan ainoa asia johon rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa. Inflaatio voi "hoitaa" kuralle joutunutta taloutta silloin, kun velkoja on vaikea muuten uudelleenjärjestellä isossa mittakaavassa. Tämä ei kuitenkaan toimi, jos valtio voi käyttää systeemiä itsensä turvottamiseen. Suomessa esimerkiksi valtiolla oli valtava ote taloudesta 1980-luvulle asti. Vaikka nimellisesti valtion budjetin kautta kiersi pienempi osuus BKT:sta kuin nyt, niin tosiasiassa kauppa- ja teollisuusministeriö, Suomen Pankki yms puuttuivat talouden toimintaan paljon radikaalimmin kuin nykyisin. Devalvaatio ja pääomakontrollit olivat vain yksi osa systeemiä. Esimerkiksi päivittäistavarakauppaa säädeltiin paljon tarkemmin.
Näen eurosta eroamisessa valtavan riskin myös siinä suhteessa, että valtio palaa tähän systeemiin.
Ollaksesi matemaatikko nostan hattua. Olet erittäin hyvin perillä pääomamarkkinoiden toiminnasta.
minusta rahan tulisi olla neutraalia, so. sen ei pitäisi olla politiikan väline
Pitäisi mutta ei ole eikä enää tule olemaan. Vapailla markkinoilla poliitikot ovat menettäneet paljon valtaa, ja he yrittävät pitää siitä kiinni kynsin hampain. Ehkä tämän takia olet hiukan idealistisempi kuin minä, mikä näkyy tässä kommentissasi:
luotan saksalaiseen julkiseen sektoriin tällä hetkellä enemmän kuin suomalaiseen
Olin samaa mieltä 90-luvulla ja se oli tärkein syy miksi äänestin EU:n puolesta. Nyt se kaduttaa, mutta silloin olin 20 vuotta nuorempi.
jos valtio voi käyttää systeemiä itsensä turvottamiseen
Juuri näin. Mutta kuten Suomen esimerkki osoittaa, siihen ei tarvita omaa markkaa vaan sen voi hoitaa myös vieraalla valuutalla eli eurolla. Siksi kannatan euroeroa.
Suomessa esimerkiksi valtiolla oli valtava ote taloudesta 1980-luvulle asti
Koska meillä oli suljetut pääomamarkkinat.
Mutta kuten alussa totesin, olet erittäin fiksu ja sinulla on ihan oikea käsitys missä mennään. Kunpa kaltaisiasi olisi enemmän.
Lähetä kommentti