Ylivelkaantumisen taustaa

Kansalaisten turvallisuus muodostuu rikos- ja siviilioikeuden antamasta suojasta.

Siviilipuolella keskeinen käsite on sopimus, jonka rikkomisesta rangaistaan yhteisön voimin, jotta oman käden oikeuden nimissä ei aiheuteta koston kierrettä. Rangaistus ei saa olla alkuperäistä vahinkoa suurempi, mikä aiheuttaa ristiriitoja, koska vahingon mittaaminen on usein mahdotonta. Hyödykkeen kauppaaminen jonain muuna, kuin mitä se on, aiheuttaa vahinkoa, jota ei voi rahassa tai ajassa mitata. Sopimus on ryöstö, jos toisella osapuolella ei ole kykyä punnita antamansa sitoumksen seurauksia. Oikeustoimikelpoisuus on yksi keino arvioida sopimusosapuolten ymmärrystä - lapsilta ei saa varastaa. Aina ajankohtainen esimerkki on pyramidihuijaus, jossa ihmisille myydään riski/tuotto -suhdetta perusteettomin väittämin.

Rikosoikeus puolestaan määrittelee, mitkä teot heikentävät yhteisön sisäistä ja ulkoista turvallisuutta. Niissä on aina hippunen moralismia mukana - kuten vaikkapa seksiä käsittelevissä laeissa - mutta periaatteena on, että rikoslaki ei ole moraalikoodisto kuten sharia-laki. Tappaminen on pohjimmiltaan varkaus - siinä viedään joltain lapsi, kumppani tai vanhempi. Rikosoikeus huolehtii siis siitä, että yhteiskunta ei ajaudu anarkiaan, jossa ainoa turva on liittoutuminen samanhenkisten kanssa - moottoripyöräjengit tai ammattiyhdistykset.

Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa maanomistaja kykeni alistamaan vuokralaisensa yhteiskunnan turvin. Jokaisessa kylässä maanomistaja maksoi verot, ja vastineeksi sai kuninkaalta erittäin laajan suojan katkeria vuokralaisia vastaan. Palkkatyöhön perustuvassa modernissa yhteiskunnassa työnantaja kilpailee samoista tuotannontekijöistä muiden yritysten kanssa, joten kuningas onkin päättänyt liittoutua rahvaan kanssa. Kartelleja rajoittamalla pyritään turvaamaan yhteiskunnallinen rauha, vaikka kartellit aina hajoavat sisältä päin yhden osapuolen ahneuteen vetää välistä. Työntekijät puolestaan voivat luoda valtion turvin kartellin, koska (liberaalissa fascismissa) työntekijä on "sorrettu" ja työnantaja "sortaja". Ilman yhtään poikkeusta.

Työntekijäjärjestöjen johto myykin hyödykettään huijaamalla. Ay-liitot väittävät, että ne turvaavat työntekijöiden neuvotteluaseman. Ne jättävät kertomatta, että niiden antama turva koskee vain työssä olevia. Ilman valtion antamaa tukea, ne joutuisivat veloittamaan työttömyysturvan solidaarisesti omalta jäsenkunnaltaan. Tämä on ehkä merkittävin yksittäinen tekijä, joka luo työttömyyttä tällä hetkellä. Ilman työttömyyttä ei valtioiden velkataakka olisi näin vakava ongelma.

Suurin uhka kansalaisille tulee poliittiselta johdolta. Länsimaisissa demokratioissa poliittinen eliitti turvaa asemansa kasvattamalla kokonsa niin suureksi, että sen laaja virkakunta toimii puskurina verotukseen ärsyyntyneitä kansalaisia vastaan. Verotushan on vain laillista varkautta. Kun virkakunta verottaa, se tosiasiassa käyttää ikiaikaisia maanomistajan keinoja oman elintasonsa ylläpitämiseksi.

Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa virkamiehet ovat luoneet ammattiliittojen kanssa käytännöllisen järjestelyn, joka sementoi molempien pysymisen vallassa. Laskun maksavat työntekijät, joille on myyty hyödyke, joka ei vastaa sitä, mihin sen väitetään kykenevän. (Olli Kivinen)

Luomuruoka ja uhrimenot

Uskonnolliselle ihmiselle oman uskonnon ristiriitaiset ominaisuudet eivät aukene tai he eivät välitä niistä. Nykyuskonnoista omituisin liittyy ruokaan, joka on ollut ikiaikainen väline jumalille tehtäviin uhrauksiin. Tonttuja on lepytelty jättämällä ruokaa, ja luonnossa moni elävä olento on toisen ravinnonlähde. Ruokaan liittyy mässäilyn kaltaista elostelua kuolemansynteineen, paastoamista ja askeettista masokismia, tabuja sorkkaeläimistä, rituaaliteurastuksia ja tietysti galaxin suuruista huolta ja tuskaa häkkikanaloiden olosuhteista tai kettutarhojen sairaista asukeista. Teollinen ruoanvalmistus on kulutusvastaisen, antiamerikkalaisen vasemmistoon taipuvan kaupunkilaisen kirosana.

Suomessa luomuruoka on noussut kierrätykseen verrattavissa olevaksi rituaaliksi. Rituaalilla todistetaan, että uskotaan samaan asiaan kuin muut. Vitalismi nostaa aika ajoin päätään, ja erilaiset yrttihoidot ja homeopatiat koukuttavat niitä, joiden mielestä luontoäiti on vireyden ja viriiliyden tae (animaalinen magnetismi). Jos vielä 80-luvulla Suomi oli kypäräpappien arvomaailman mukainen, nykyinen valtavirtapolitiikka ekologisine tavoitteineen on kuin My Little Ponyn taikamaailmasta.

Jussi Tammisola on eläkkeelle jäänyt Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen dosentti. Tammisolan mukaan nykyinen luonnon mukainen (luomu) maanviljelys on monella tapaa vaarallista ja lisäksi moraalisesti arveluttavaa. Ilman nykyisen laajuista tehomaataloutta, ihmiskunta ei olisi kasvanut näin suureksi. Erityisesti hiilihydraattien (kuten viljatuotteista leipä) halpuus ja helppo saatavuus on taannut jo yli sadan vuoden ajan, että nälänhädät eivät johdu ravinnon puutteesta vaan ovat seurauksia sodista ja poliittisista päätöksistä.

Korealainen Daewoo teki Madagaskarin kanssa sopimuksen, jolla se vuokraisi puolet saaresta omaksi ruoka-aitakseen. Korvaukseksi se palkkaisi maissiplantaaseilleen madagaskarilaisia viljelijöitä. Land grabbingin, maakaappuksen, nimissä suomalaiset ovat tulleet Uruguayssa suurimmaksi maanomistajaksi! Suomalaiset vuorostaan vierastavat venäläisten maanostoa, koska historian aikana siitä ei ole suomalaisille mitään etua ole ollut.

Luomuruoka on kalliimpaa ja sen hehtaarisato on alempi kuin tehotuotannon. Luomuruoka ei ole niin turvallista kuin teollisesti valmistettu ruoka. Jussi Tammisolan haastattelu Radio Cityssä on järkevää kuunneltavaa. Tammisolan kotisivuilla on paljon luettavaa, jos kiinnostusta löytyy. Tammisola on entinen stalinisti ja punavihreä, mikä on selvä todiste kulttuurievoluutiosta.

Halonen ja Haavisto - seksi on oma asia

Viimeisen muutaman viikon aikana blogini hakusanojen johtoon on noussut Tarja Halonen Helena Petäistö. Tänään se noussut sijalle yksi, mikä antanee aiheen presidentinvaalien takia pieneen ajankohtaiskatsaukseen. Kuten tiedetään, Tarja Halosen seksuaalinen suuntaus on valtakunnan "julkinen salaisuus". Tarja Halosen nousussa presidentiksi ei ollut kyse muusta kuin siitä, että Sekoomuksen porvarirouvat halusivat kostaa Elisabeth Rehnin häviön Martti Ahtisaarelle.

Mielenkiintoista kuitenkin on, että Halonen on paljastunut todelliseksi "pragmaatikoksi" presidenttinä. Ilmeisesti presidentti-instituutio on sen verran merkittävä, että presidentti itse, tai vallan sylikoirina toimiva media, ei halua nostaa niitä merkittäviä asioita puheeksi, mitkä heidät nostavat valtaan. Eli vaalikamppailu käydään arvoilla, joita ei kuitenkaan kovin räväkästi uskalleta avata omalla valtakaudella.

Halosen ja MTV3:n uutisankkuri Helena Petäistön suhteesta on puhuttu vuosia. Toisin kuin Jari Sillanpään ulosmarssi, Halosen homous/lesbous ei voine millään olla yhtä hyvin varjeltu salaisuus. Suomessa on satoja tuhansia ihmisiä, jotka ovat kuulleet asiasta. Halosen mahdolliset puutteet presidenttinä eivät mitenkään ole liittyneet hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa. Tai no, "mitenkään" on liikaa sanottu, koska seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvat - kuten eduskunnan pääsihteeri - ajavat toki kulissien takaa omaa asiaansa. Ja se heille sallittakoon siinä missä kaikille muillekin poliitikoille.

Ainoa asia, mikä tässä touhussa ihmetyttää, on se, että toimiko Halonen Pekka Haaviston kuninkaantekijänä. Miksi vasta nyt kaikki ihastelevat, kuinka hieno, suvaitseva ja tasa-arvoinen maa Suomi on, kun presidentinvaalien toiselle kierrokselle nousee avoimesti homoseksuaali. Mitä Halonen itse ajattelee asiasta? Ainoa kommentti toistaiseksi on ollut, että hän "ihmettelee" vaalitulosta. Kun katson blogini kyelyn tuloksia, niin edes tässä "äärioikeistolaisessa ja impivaaralaisessa" blogissa - jonka lukijat äänestivät Väyrysen suosikikseen ensimmäisellä kierroksella - Haavistossa ärsyttää eniten se, että ääni Haavistolle tulkitaan ääneksi Vihreille.

Joten lyhyesti ja ytimekkäästi: miten ihmeessä homoseksuaalisuus voi nousta vuoden 2012 presidentinvaaleissa mihinkään merkittävään asemaan, kun meillä on ollut jo 12 vuotta homoseksuaalinen presidentti? Eivätkö suomalaiset ole jo osoittaneet, että emme me ole seksuaalisesti mitenkään ahdasmielisiä?

Siemens syöksyy taas

Kepu pettää aina. Sanonta on sikäli epäreilu, että Kepu pettää vain muut poliitikot, jotka puolestaan pettävät äänestäjänsä. Yhtä kaikki, lopputulos on mitä on.

Suomalaisen vallankäytön erikoinen - sanoisin huvittava jos en olisi niin tosikko - piirre on omakehu. Meillä on, kiitos hyvinvointivaltion, pienet tuloerot, loistava koululaitos, kustannustehokas terveydenhuolto, lainkuuliainen kansa ja siistit lähiöt. Parasta Suomessa, jos poliitikolta kysytään, on tietenkin maailman vähiten korruptoitunut hallinto. Virkamiehet eivät ota itselleen etuisuuksia, eivät maasota toisiaan eivätkä missään tapauksessa - herranen aika - toimi omaa etuaan vaalien.

Sata miljoonaa sinne tänne, laillisen neuvottelukäytännön jyrääminen (huvittavaa kyllä kiireisiin vedoten, sanoi Guggenheim) ja kaikki ihan pyyteettömästi veronmaksajien piikkiin. Mistä johtuu, että veikkaan Vihreiden Pekka Saurin reissanneen Siemensin piikkiin jossain vaiheessa neuvotteluita (Unto Valtanen)? Eikö Helsinki kerralla oppinut, että Siemensin kanssa ei metroa voi lahjuksitta rakentaa?

Jorma Heikkisen mukaan Antti Kaikkonen asutti yli-ikäisiä kavereitaan Nuorisosäätiön taloihin. (JARNO JUUTI)

Vuodesta 1998 Nuorisosäätiön asiamiehenä toiminut Jorma Heikkinen kertoo avoimesti ex-pääministeri Matti Vanhasen (kesk) ja kansanedustaja Antti Kaikkosen (kesk) toimista säätiön hallituksen johdossa tuoreessa Seura-lehdessä.

Vanhanen seurasi Heikkisen mukaan säätiön asioita pikkutarkasti niin rakennusasiat kuin vaalituetkin mukaan lukien.

- Vanhasen aikaan ostin vaalitavaraa, kirjoja, tauluja ja seminaarilippuja, hänen määräystensä mukaisesti, Heikkinen sanoo.

Silloinen asiamies kertoo junailleensa alennuksen YIT:ltä, kun Vanhanen vaimoneen osti talon Nurmijärven Klaukkalasta vuonna 2005.

- Tämäkin oli eräänlainen lautakasa.

Varsinaisesta lautakasasta Heikkinen kertoo myös olleensa tietoinen.

- Ei savua ilman tulta.

Kuin mafia

Vanhasen seuraaja Antti Kaikkonen hoiti säätiön asioita Heikkisen mukaan "toisella kädellä".

- Pääasia, että kokouspalkkioita ja vaalirahaa tuli.

Kun poliisi alkoi syynätä Nuorisosäätiön vaalirahoitusta, säätiön hallitus kääntyi Heikkistä vastaan. Ex-asiamiehen väitettiin omin päin maksaneen vaalirahoitusta keskustapoliitikoille. Heikkinen kiistää tämän jyrkästi.

- Olisinko voinut tehdä toisin kuin käskettiin?, hän kysyy.

Keskustalaisesta systeemistä, jonka osa Nuorisosäätiö oli, Heikkiselle on tylyä sanottavaa. Nuorisosäätiötä johti keskustalainen, kuten säätiötä rahoittanutta RAY:täkin. RAY:n rahoituksia käsittelevää ministerivaliokuntaa puolestaan johti Nuorisosäätiön rahoittama Liisa Hyssälä (kesk). Rahoituksesta päätti Matti Vanhasen johtama hallitus. RAY:n valvonnasta vastaava virkamies oli taas Nuorisosäätiön tilintarkastaja.

- Mafiasta tämän erotti vain väkivaltakoneiston puuttuminen. Psyykkinen painostuskoneisto oli, ja meille säätiön työntekijöille oli itsestään selvää, että oli toimittava systeemien päämääriä edistämällä.

Lisää helsinkiläistä korruptiota - Hitas-päätöksiin osallistuvat saavat valita asunnot itselleen ennen kohteiden markkinointia.

Liberaali fasismi Euroopassa

Totuuden pääkirjoituksissa on toisinaan koomisia sävyjä, kun lehden pakinoitsijat (millä nimellä toimittajia tulisi kutsua?) yrittävät tukea vallitsevaa poliittista linjaa - liberaalia fascismia. Helpompaa tämä linjan arvostelu on, jos minulta kysytään. Blogikirjoituksille on enemmän virikkeitä, mitä ehtii päivän mittaan raapustamaan.

Lasipalatsin toimituksessa ollaan luonnollisesti huolissaan Amerikan presidentinvaaleista. Ne penteleet kun meinaavat äänestää valtaan jonkun ketkun, joka ei aio tulla rahoittamaan Euroopan velkakriisissä paistuvia poliitikkoja:

Yhdysvalloissa pidettävissä vaalipuheissa Eurooppa on kirosana. Se on yhteiskunta- ja talousmalli, jonka kopioimisesta presidentti Barack Obamaa syytetään. Eurooppa on Yhdysvaltojen konservatiivien tulkinnoissa muuttunut sosialistiseksi.

Westerwelle muistutti, että [...] "Me voitimme sosialismin 20 vuotta sitten."

Äärivasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa VI

Saksan parlamentin teettämän tutkimuksen mukaan juutalaisvastaisuus on Saksassa erittäin yleistä, ja pikkulasten pahin haukkumanimi on "senkin juutalainen". Kuten odottaa saattaa, ongelmaksi nimettiin kuitenkin 26.000 uusnatsia, vaikka joka viides saksalainen on avoimesti juutalaisvastainen. Toki kannattaa muistaa, että joka kolmas nyt koulunsa aloittava saksalainen ei ole ns. arjalainen vaan maahanmuuttaja. Poliittisen korrektiuden nimissä ei kerrota, mitä etnistä ryhmää juutalaisvastaiset edustavat.

Poliittista terroria harjoittavat Saksassakin pääasiassa sosialistit eri alaryhmineen. Tunnettu berliiniläispoliitikko on jo kahdesti pidätetty epäiltynä luksusautojen tuhopoltoista. Saksan salainen poliisi seuraa 27 vasemmistolaista kansanedustajaa. Sosialismiin luottavat kansallismieliset ryhmät, eli natsit, ovat siis näitä "äärioikeistolaisia". Jos siis heidät sijoitettaisiin oikeaan viiteryhmäänsä poliittisella kartalla, voitaisiin avoimesti todeta, että kaikki näkyvä eurooppalainen, poliittisesti motivoitunut terrori on vasemmistolaista.

Kannattaako äänestää...?

Suomalaisen veronmaksajan lähiajan tulevaisuus alkaa vähitellen hahmottua. Ensimmäinen on poliittisen vallan karkaaminen kuntatasolta valtakunnan tasolle. Tässä käytetään kahta keinoa, joista ensimmäinen on kuntaliitosten ajaminen ja toinen on kunnille sälytetyt tehtävät kuntien ulkopuolelta, siis parlamentista. Kunnallispoliitikot ovat kuin kumileimasimia, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kuntien palvelujen laajuuteen ja siten kustannuksiin.

Toinen ja vaarallisempi on vallan siirtäminen eduskunnalta EU:n virkakoneistolle. Kun Angela Merkel totesi

- EU:n instituutioille pitää antaa enemmän valtuuksia tarkkailla ja puuttua jäsenmaiden toimintaan

hän tuli sanoneeksi, että "hyvä kun keskiluokka ei turhia kysele, niin poliitikot voivat säilyttää asemansa pienin ponnistuksin".

Vuodenvaihteessa lehdistölle säädettiin arvonlisävero, ja Yleisradiolle pakkovero. Yleisradio on poliitikkojen itsensä valvoma propagandakoneisto, joten tiedonvälitys keskittyy voimakkaasti poliitikkojen käsiin. Erityisesti Sekoomuspoliitikot Kimmo Sasi ja Sampsa Kataja kunnostautuivat sosialistien kauan tavoitteleman unelman toteuttajina. Kun Sekoomuksesta kasvoi maan suurin puolue, on ymmärrettävää vaikkei hyväksyttävää, että se linjasi itsensä sosialismin lavealle valtatielle. Suhteessa kansan kokoon, on Yle kaksi kertaa Englannin BBC:n kokoinen. BBC on erittäin voimakkaasti kallellaan vasemmistoon, joten sama on odotettavissa härmässäkin. Yleisradion päätoimittaja Atte Jääskeläinen nimesi TV-uutisten 50-vuotisjuhlassa päivälehdistön "vastustajakseen".

Viime syksynä kaikista Saksassa koulunsa aloittaneista 30% on maahanmuuttajataustaisia. Oikeutettu kysymys on, aikovatko he jatkaa "saksalaisen laatutuotteen" takana olevaa kurinalaista työmoraalia, vai muuttuuko saksalainen yhteiskunta Euroopan talousveturista resiinaksi. Saksan voimakkaasti ylijäämäinen kauppatase kaikkien euromaiden kanssa on pohjimmiltaan syy euroalueen kriisiin. Jopa Suomen kauppatase on Saksan kanssa alijäämäinen, ja Saksan kansantalous romahtaa samalla kun euro romahtaa. Muilla mailla ei enää ole mahdollisuuksia ostaa devalvoituneilla valuutoillaan saksalaisia tuotteita, so. maksaa saksalaisista tuotteista ylihintaa vain siitä ilosta, että tuotteet on tehty Saksassa.

Euron kriisin ratkaisuksi on tarjottu rahaliiton purkamista ja yhä tiiviimpää liittovaltiota, kuten juurikin saksalainen Merkel, joten nyt pitäisi valita suunta. Miten pitkään Saksa pystyy ja haluaa elättää muita EU-maita velaksi, jotta nämä ostaisivat saksalaisia tuotteita? Miksi juuri Saksa - ja Merkel - haluaa taata muiden eurovaltioiden lainoja? Voisiko kyse olla tuosta merkantilistisesta talousopista, jonka mukaan Saksa voittaa vain, jos muut häviävät?

Liberaali fascismi on kulkenut tiensä päähän. Nyt pitäisi lopettaa valtioiden velkaantuminen, karsia valtion tehtäviä, saada taloudellinen momentum käyntiin ja heittää johtavat poliitikot taloudelliseen vastuuseen tekemistään päätöksistä. Keskiluokalla ei ole varaa nykyiseen politiikkaan ja sitä ajaviin poliitikkoihin. Yhteiskunnan tulee jakaa valtaa kuntatasolle ja kuntalaisille tulee antaa oikeus julkisen sektorin velkaantumisen lopettamiselle. Kunta voi tuottaa vain ne palvelut, joihin sen rahkeet riittävät. Kunta ei voi tuottaa palveluita, joita eduskunta - ja kohta EU - haluaa. Raha ei kasva puissa.

Siitä huolimatta EKP on laskenut liikkeelle rahaa enemmän kuin kansantalouden reaalinen kasvu on ollut. EKP:n tase on kasvanut vuodesta 2007 lähes 100%. Jollain aikavälillä tuo raha muuttuu seteleiksi, ja mitä nopeammin se tapahtuu, sen todennäköisempää on rahan arvon romahtaminen. Koska EKP:n varallisuus (kultavarat, valuuttavaranto jne.) ei kasva, ei setelien määrä saa kasvaa. Jos ja nyt näyttää myös että kun EKP:n velat (setelit, velat ja oma pääoma) on hetkessä tuplaantunut lähinnä keskuspankeille myönnettyjen velkojen takia, on luultavaa, että valtaosa satojen miljardien tukioperaatioista on tehty seteleitä painattamalla.

EKP on yrittänyt paikata sen vuodon, minkä populistiset poliitikot ovat aiheuttaneet. Inflaatio on jo kiihtynyt yli 3%:n tason, ja edessä lienee setelien leikkaaminen. Käteisen rahan arvo tippuu puoleen, mutta valtion ja pankkien hallussa olevat setelit pitävät täyden nimellisarvonsa. Suomalaisten kannalta tämä on sikäli mielekästä, että valtaosa euroseteleistä liikkuu konkurssin partaalla hoippuvissa maissa. Suomalaisella keskiluokalla käteistä on keskimäärin kuukauden ruokaostosten verran. Väkisin hiipii mieleen, että kannattaako oikeasti äänestää, ja osallistua tähän touhuun. Eikö olisi parempi asettaa itsensä nykytouhun yläpuolelle?

Kirjoituksessa yhdistelin uuden Kanava-lehden artikkeleita, jotka olivat kirjoittaneet Markku Salomaa, Teuvo Aro ja Ari Valjakka.

Aamukahvit

Aikuisten lelukaupassa:

- Paljonko maksaa tuo pieni hieromasauva tuossa vitriinissä?
Myyjä kävelee paikalle ja vastaa:
- Se maksaa kymmenen euroa. Onhan se aika pieni, mutta antaa tosi hyvät tärinät.
- Mitäpä maksaa tuo isompi, tuo punainen, kuminen ja taipuisa?
- Se maksaa 15 euroa. Onhan se runsaampi, joten nautinto on taattu.
- No, onhan se parempi varmaan, mutta mitä maksaa tuo hopean värinen tuolla tiskin takana?
Myyjä kääntyy ja huikkaa takahuoneeseen:
- Pertti, paljonko sun termospullo maksaa?

Pääomavero Urpilaisen tavoitteena

Valtionvarainministeri, papukaija Jutta, osoittaa ymmärryksensä talouden periaatteista (Ilkka):

Rahoitusmarkkinavero ehkäisee pörssikuplien muodostumista.

Tuo on silkkaa populismia. Nyt voidaan reilusti väittää, että Suomen taloudenpito ja sosiaalidemokraattinen puolue perustuu populismiin.

Perinteisesti populismilla tarkoitetaan "yksinkertaisen ratkaisun antamista monimutkaiseen ongelmaan", mutta siinä on omat puutteensa. Populistit nimittäin mielellään väittävät ongelman olevan monimutkainen, jotta yksinkertaisia lääkkeitä ei tarvitsisi käyttää. Usko ilmaston lämpenemiseen on yksi tällainen populismin huipentuma: vain asiaan vihitty tutkija voi ottaa kantaa puolesta (tai harvemmin vastaan), koska ilmastomallit ovat niin monimutkaisia.

Populismin voisi määritellä - ja itse pidän enemmän tästä - myös siten, että poliitikko antaa vastauksen, joka on valheellinen. Pahimmillaan vastaus sisältää myös uuden rajoituksen, koska poliitikko voi hyvin ja pysyy vallassa vain, jos hän keksii virkamiehille uusia töitä. Virkakunnan paisuminen on johtanut tilanteeseen, jossa poliitikko ei pääse valtaan, jos hän ei lupaa ajaa virka-aatelin etua. Demokratiassa valta siirtyy vähitellen ja ennen pitkää päätökset toimeenpanevalle organisaatiolle, koska se luo ongelmia, joita se alkaa itse ratkomaan.

Urpilaisen näkemys hyödykkeiden hinnoittelusta puhuu karua kieltään 2010-luvun ministerien tasosta. Kun akateemisen loppututkinnon suorittanut ihminen ei ymmärrä, että hinnat ovat sitä tarkempia, mitä enemmän on kysyntää ja tarjontaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että johdannaiskauppaa käydään pääsääntöisesti ns. omilla rahoilla. Päiväkaupassa erilaiset tietokoneohjelmat huolehtivat siitä, että hinnoittelussa eri pörssien välillä ei synny virheitä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos markkinoilla epäillään valtionvarainministerin lausahdusta valtion tulevasta velkatarpeesta, valtion velkakirjan korko muuttuu. Muuttunut korko aiheuttaa valuutan arvon muutoksen, joka puolestaan aiheuttaa pörssissä niiden kaupankohteiden hintojen muutoksen, joilla käydään kauppaa muiden valuutta-alueiden pörsseissä. Sijoittajan oli mahdollista ostaa osake Helsingin pörssissä ja myydä se voitolla New Yorkin pörssissä. Nyt tätä mahdollisuutta ei käytännössä enää ole, ja tämän Urpilainen haluaa siis kieltää EU:n alueella.

Liberaali fasismi Suomessa

Kalle Isokallion kirje Jutta Urpolaiselle on erinomainen, kannattaa lukaista:

Velanmaksukyvystämme saat parhaan kuvan vertaamalla velkaa vientimme volyymiin. Ulkomailta otettu velka maksetaan ulkomaanvaluutalla. Teollisuudestamme on kadonnut kymmenen vuoden aikana 100 000 vientiin tähtäävää työpaikkaa. Ne pitää saada takaisin. Se on Sinun tehtäväsi, ei olemassa olevan omaisuuden jakaminen rikkailta köyhille tai yksityisellä sektorilla työskentelevien tulojen siirtäminen vähemmän ansaitseville.

Sitten on toinen blogisti, Jussi Siitarinen, joka kirjoittaa niin levottomia, että vaihtamalla juutalaisuuden tilalle islamilaisuuden, mies istuisi Illmanin tentittävänä:

Se että maailmassa monet vaikutusvaltaiset henkilöt ovat juutalaisia ja noudattavat edellämainitun kaltaisia ohjeita ei-juutalaisten orjuuttamiseksi voi hyvinkin selittää maailman nykyistä perverssiä tilannetta.

Mutta päivän paras on uutinen Antti Kaikkosesta. Muistaako muuten kukaan, että nyt Paavo Väyrysen vaalivankkureita vetänyt Kaikkonen oli sama Keskustapuolueen nuorten pj. ja Paavo Väyrysen eduskunta-avustaja, joka aikoinaan esti Paavon paluun puheenjohtajaksi. Itse kiinnitin silloin ensimmäistä kertaa huomioni Kaikkoseen, mutta niistä päivistä mies on tullut alas. Tai kiivennyt ylös poliittiseen eliittiin, kuinka vaan.

Kaikkonen itkee MTV3:n uutisissa, kuinka häntä on kohdeltu väärin, kun hänen saamansa syytteen takia vireillä ollut adoptioprosessi Etelä-Afrikasta teki Costa Concordiat. Toki, olen vilpittömästi pahoillani Kaikkosen puolesta, mutta otetaanpa Kaikkosen mielipiteen ydin esiin:

– En oikein tiedä, mitä tässä olisi tehtävissä tilanteen muuttamiseksi. Sosiaaliviranomaisilla on tässä maassa paljon valtaa, hän toteaa.

Rakas Antti - sitä kutsutaan liberaaliksi fascismiksi! Sinulla on valtaa tehdä sille jotain, koska olet parlamentissamme. Kun valtio ottaa kansalaisten terveydenhoidon vastuulleen, sille aukeavat kaikki ovet ihmisten elämän pienimpiä sopukoita myöten. Vasta kolme päivää sitten kirjoitin saman tyyppisestä tapahtumasta Norjassa (Liberaali fasismi Norjassa).

Siinä missä Halla-aho toivoi, että maahamme vetovoiman lailla putoavat väkivaltarikolliset kohdistaisivat julmuutensa vetovoimaa ylläpitäviin ihmisiin - tai kuinka Soininvaara toivoi sairaanhoitajalakkoa kannattajien kuolevan lakon takia saamatta jäävään hoitoon - Antti Kaikkonen saa nyt maistaa sitä, mihin ei ole puuttunut noustessaan poliittisella urallaan. Tämä on suomalaisen politiikan ongelman ydin: kukaan ei puutu mihinkään typerään, jotta ei leimaantuisi hyvinvointivaltion vastustajaksi, varmistaakseen oman nousunsa. Vaikka kaikki näkevät, että perhe on instituutiona murtumispisteessä, kukaan poliitikko ei uskalla nousta sitä puolustamaan. Pois lukien joku Päivi Räsänen, joka leimataan saman tien hulluksi.

Kyselytulokset ja niiden pohdintaa

Ensimmäisen kierroksen äänestys lukijoideni keskuudessa poikkeaa valtavasti tutkimuslaitosten julkaisemista tuloksista, joissa Sauli Niinistö on selvä ykkössuosikki. Kyselyn julkaistessani asetin ehdokkaat sen mukaan, miten arvioin heidän saavan ääniä. Kyselyn tulokset poikkesivat siitäkin aivan täysin:

13 (6%) Niinistö
40 (20%) Väyrynen
98 (50%) Soini
15 (7%) Haavisto
6 (3%) Lipponen
3 (1%) Arhinmäki
1 (0%) Biaudet
5 (2%) Essayah
14 (7%) Tyhjää/nukun
Yhteensä 195 ääntä

Blogini lukijat ovat selvästi jatkamassa vuoden takaisen eduskuntavaalin protestia. Ilmassa on Soinin ja Väyrysen kaksintaistelu, joka lukijoideni keskuudessa kääntyy 2:1 Soinin hyväksi. Lukijani ovat aktiivisia, työikäisiä ja kiinnostuneita selvittämään asioiden todellisen laidan ohi virallisen totuuden, jota poliitikot ja sen sylikoirana media toistavat.

Näistä lähtökohdista voi hiukan arvioida ensimmäisen kierroksen tuloksia. Tutkimuslaitosten haastattelemista 30% ei kerro ehdokastaan. Yleensä tämä porukka on muistaakseni jossain 10% tienoilla, joten periaatteessa kaikki Perussuomalaisten viime kevään äänivyöryn aiheuttaneet äänestäjät eivät tiedä, ketä protestin vuoksi pitäisi nyt äänestää. Ainoa varma asia on Niinistön meno jatkoon. Median hypetyksestä huolimatta en pidä Haaviston pääsyä kakkoselle tänä iltana muuna kuin Nexarin antamana lohdutuspalkintona. Pääkaupungin hyväosaisten ilmastouskovaisten lapsettomien kotitalouksien varaukseton Haaviston ihailu antaa väärän kuvan koko maan tilanteesta.

Jatkokierrokselle menee Väyrynen tai Soini. Lukijoideni arvion mukaan se olisi siis Soini, joka saa epävarmoista leijonanosan, mikä riittää nostamaan Soinin jatkoon. Kuitenkin, en epäile gallupien tuloksia, joiden mukaan jatkoon menisi Väyrynen tai jopa Haavisto. Haaviston kannattamisen kertominen haastattelussa on helppoa, koska haastateltava pääsee julistamaan uskoaan luurin toiseen päähän. On hienoa olla edistyksellinen. Niinpä veikkaan, että Haavisto ei ihan saa sitä äänimäärää, jonka galupit antavat. Kepun puoluekoneisto on alkanut paukuttaa Väyrystä, mikä ennakoi Kiviniemen ajan päättymistä, mutta se on ennen kaikkea kepulaisten keskinäinen protestiliike.

Jos siis tuosta 30% epävarmoista noin puolet seuraa blogini lukijoiden ajattelutapaa - mihin itse uskon viime kevään perusteella - niin Soinin kannatus pomppaa äänestyspäivänä eniten ehdokkaista. Mistään jytkystä on kuitenkaan turha puhua, koska viime vaalien protestoijat eivät ole kovin tyytyväisiä Soinin suoritukseen kuluneen vuoden aikana.

Paavo Väyrynen

Keskustelin juuri sukulaistytön kanssa. Hän äänestää ensimmäistä kertaa, ja kysyi mielipidettäni Paavo Väyrysestä. Sanoin, että suomettumisen mustinta aikaa ei koskaan ole valkopesty, joten Väyrynen ei edusta niitä arvoja, joita pidän tärkeänä. Parhaiten mielipiteeni Väyrysestä pukee sanoiksi Juice Leskinen laulussaan Midas:

Kuningas Midas aikoinaan
sai kaiken kullaksi muuttumaan
vain kosketuksella sormenpään
vaan entäpä nyt miten lieneekään

Koskaan ei Midas luovu virkatontistaan
aina hän meitä vahtii taikavoimin
koskaan ei luovu suppeesta horisontistaan
maata hän muokkaa ilkein ihmetoimin

Hän katseli kansaa ja aatteli massaan mukavaan
sen sullo en tahdo häirikköyksilöitä
ei maata nyt sentään hallita voi kuka vaan
ei ainakaan niin että tekee töitä

Jätä koulu ja työ käy istumaan
niin pääset sä osallistumaan
miks turhaan sä raivaat
ja päätäsi vaivaat
käy kyytiin mä tarjoan valtiotaivaat

Ja Midas
on hidas
se miettii yli yön
sitten toisilla teettää likaisen työn
ja pääni mä siitä pantiksi lyön
juuri hän tekee elämästä raskaan

Vaikka Midas
on hidas
hän tietää sen
kotieläin ja teuras on ihminen
mihin kosketkin jäljiltä Midaksen
aina isket kätesi paskaan

Hän kirjoitti uuden säkeistön virkamieskoraaliin
ja hän aatteli mitähän vielä tekisin tässä
taidan iskeä taikasormeni kansanmoraaliin
vaik´ on ruvella perse niin paidat on siliämässä

Näin se käy mikä mietintö kekoaa
Midas papereihinsa sekoaa
no eihän se juuri suuria merkkaa
jos on pahvia työ ja kansa guttaperkaa

Midas
on hidas
miettii yli yön
sitten salakavalasti iskee alla vyön
pääni mä siitä pantiksi lyön
juuri hän tekee elämästä raskaan

Vaikka Midas
on hidas
hän tietää sen
kotieläin ja teuras on ihminen
mihin kosketkin jäljiltä Midaksen
aina isket kätesi paskaan

Ihmistä rupee se sapettaan
vaalikarja kun lusikoi apettaan
eikä oo ihme jos ihmistä stressaa
kun Midaksesta leivotaan tulevaa pressaa

Midas
on hidas
se miettii yli yön
se kyttää ja vahtii mitä mä syön
pääni mä siitä pantiksi lyön
juuri hän tekee elämästä raskaan

Vaikka Midas
on hidas
hän tietää sen
kotieläin ja teuras on ihminen
ja mihin kosketkin jäljiltä Midaksen
aina isket kätesi paskaan

Sosiaalinen markkinatalous

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n erikoistutkija Elina Palola kirjoittaa Totuudessa erittäin kuvaavasti, mitä eurooppalainen politiikka on:

Lähtökohtana ja tavoitteena on tiiviisti liittoutunut, rajaton Eurooppa, joka edistyy niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Tämä kaikki kiteytyy käsitteeseen "erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous".

Keskeiset yhteiskunnalliset ääripäät ovat liberaali demokratia ja kommunismi. Näiden välimaastoon sijoittuu näkemys, että on yhteiskunnan tehtävä turvata kansalaistensa taloudellinen hyvinvointi - hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointiyhteiskunta on fascistinen hallintomalli, joka sallii liberaaliin demokratiaan kuuluvia osasia (vapaat vaalit ja tiedonvälitys, yksityisomistus jne.), mutta yksilöiden ja yritysten on "kannettava yhteiskuntavastuunsa". Liberaalin demokratian ihanteet ovat Euroopassa olemassa, mutta todellisuus (valtion tukemine medioineen, lehdistötukineen ja hyvän maun vaatimuksineen) on toinen.

"Sosiaalinen markkinatalous" on kiertoilmaisu, jolla tarkoitetaan juuri klassisia fascistiseen yhteiskuntaan kuuluvia ominaisuuksia - yhteiskunnassa sallitaan vapaus niin kauan, kun se tukee yhteistä etua. Oman edun tavoitteleminen toisten kustannuksella on kiellettyä. Poliitikkoja saa pilkata, jos he ajavat yhteisen edun vastaisia näkemyksiä, mutta yhteistä etua ajavia poliitikkoja pitää arvostella vain oman edun tavoittelusta (Juholt eroaa: Juholtia rassaavat muun muassa kulukorvausskandaali). Koululaitoksen menestyminen kansainvälisissä vertailuissa on kunnia-asia jota hehkutetaan kuin mannemersua, koska se puolustaa lasten aivopesua varsinkin, kun kotiopetus tehdään taloudellisesti mahdottomaksi.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta varmaan ymmärsitte päämäärän. Eurooppalainen ja suomalainen valtapolitiikka täyttää jo nyt fascismin määreet ja hyvinvointiyhteiskunnan nimissä ajettavat tavoitteet osoittavat tulevaisuutemme näkymät. Benito Mussolinin ajama sosiaalidemokratia sai kuin saikin sen niskalenkin markkinavoimista, mihin saksalainen ja venäläinen sosialismi eivät pystyneet. Vapaa, liberaali yhteiskuntamalli on mennyttä ja tilalle on saatu moderni, liberaali fasismi:

"kolmas asema sosialismin ja kapitalismin välillä"

Näitä on hyvä miettiä matkalla äänestyspaikalle.

Liberaali fasismi Norjassa

Pikkutonttuna joskus muinaisessa menneisyydessä elin monikulttuurisessa yhteisössä, jossa mustalaiset edustivat pientä omituista vähemmistöä, joka aina joulun aikaan kävi - ei tuomassa vaan - ruinaamassa lahjoja lapsilleen. Sen ajan köyhäinpolitiikan mukaan lahjoja myös annettiin, vaikka minunkin saamani lahjat eivät olleet villasukkia kummoisempia. Ajatus kuitenkin oli, että huonokin perhe on parempi kuin ei perhettä ollenkaan.

Nykyinen liberaali fasismi (toistanko tuota liikaa, voitte kommentoida, pliis) alkaa saavuttaa huipentumansa tässä uutisessa. Pyydän lukijoitani kommentoimaan, että onko mielestänne oikein, että vanhemmilta otetaan lapset pois sen takia, että he eivät noudata valtion hyväksi määräämää kasvatusta?

norjalaiset sosiaalityöntekijät katsoivat, että vanhemmat käyttäytyivät sopimattomasti. Vanhemmat olivat syöttäneet lapsiaan paljain käsin ja nukkuneet heidän kanssaan samassa sängyssä

Jos tämä hyväksytään, niin mitä järkeä enää missään enää on?

Kannanotto joukkoliikenteen puolesta

Olen vihdoin viimein kääntymässä joukkoliikenteen kannattajaksi.

Voisko jotenkin sopia, että ihmiset ajaisivat julkisilla, jos ei ole muuta tekemistä kuin häiritä muiden työmatkoja?

Tasa-arvo ja asevelvollisuus

Presidentivaaleissa kuulemma tivattiin, onko nykymuotoinen asevelvollisuus, joka koskee vain miehiä, tasa-arvoinen. Ironmistress lähestyi aihetta omasta näkökulmastaan, hyvinvointiyhteiskunnan kaitsemasta tasa-arvokäsitteestä, ansiokkaasti, mikä on Suomessa yleisin näkökulma. Yleisesti hyväksytty ei kuitenkaan ole sama asia kuin vallitseva lainsäädäntö, kuten pakkoruotsi osoittaa, joten voinee perustellusti sanoa, että asevelvollisuus nähdään laajoissa piireissä ilmaistyövoimana tai vastaavana. Jos se olisi jotain muuta kuin valtiontaloudellinen, en lainkaan epäile, etteikö siitä tasa-arvoa ajavien tahojen osalta luovuttaisi.

Tasa-arvo on vain yksi tapa hahmottaa yhteiskunnan järjestäytymisen lähtökohdat. Ranskan suuren vallankumouksen jälkimainingeissa Eurooppa omaksui tasa-arvon johtavaksi ohjenuorakseen - josta siis valtiontaloudellisista syistä voidaan joustaa - mikä itsessään kuvaa osuvasti tasa-arvon ongelmaa: se on loppujen lopuksi taloudellista tasa-arvoa. Yhdysvaltain perustuslain laatijoilla tasa-arvoa tärkeämpänä yhteiskunnallisena arvona oli yksilönvapaus. He ajattelivat, että ihmiset ovat tasa-arvoisia, kun he ovat tasa-arvoisia suhteessa toisiinsa. Kun mikään ryhmä ei voi valtaan noustuaan edellyttää muilta omien pyrkimystensä rahoittamista, yhteiskunta ei voi alistaa kansalaisiaan, kuten uuden ajan Euroopassa maanomistajat kykenivät tekemään.

Asevelvollisuus antaa suomalaisille mahdollisuuden puolustaa itseään ja kotiaan. Se antaa mahdollisuuden uhata valtiovaltaa ja sen pyrkimyksiä tarvittaessa aseellisesti. Yhdysvaltojen eräissä osavaltioissa onkin todettu, että tarvittaessa kansalaiset voivat aseellisesti kukistaa hallinnon. Ilman asevelvollisuutta kansakunta ei kykene puolustamaan itseään. Nykyinen eurooppalainen politiikka tähtääkin juuri kansalaisten lamaannuttamiseen puolustuskyvyttömiksi. Ilman sotaakin sen laaja verotus tulonsiirtoineen aiheuttaa passivoitumista.

Palkka-armeija ei ole kansan komennossa - se on valtaeliitin komennossa. Asevelvollisuus armeijaa ei voi ostaa rahalla - se sotii ideologiansa voimalla. Suojeluskunta tai punakaarti osoitti, että valta kuuluu kansalle. Supervaltojen, kuten USA, Venäjä tai Kiina, osalta tilanne on hiukan erilainen kuin pienen, harvaan asutun yhtenaiskulttuurisen maan, joten sieltä emme voi vetää perusteluita palkka-armeijan puolesta suuntaan tai toiseen. Supervalta kykenee käyttämään asevoimiaan oman sisäpoliittisen linjansa lyömäaseena, mihin pienen maan armeijasta ei ole. Lähin esimerkki Suomelle löytyy Israelista, joka on ainoa toimiva monikulttuurinen maa koko maailmassa, jossa asevelvollisuusarmeija on kyennyt puolustamaan omia arvojaan vuosikymmenten ajan.

Jos asevelvollisuutta tarkastellaan tasa-arvon kautta, se on kieltämättä epätasa-arvoinen nykyisen kaltaisena. Jos asevelvollisuutta tarkastellaan yksilönvapauden kautta, se saa uuden ulottuvuuden. Vaikka se rajaa miesten vapautta sukupolvi kerrallaan yhden vuoden ajan, se pohjimmiltaan tukee kansalaisten yksilönvapautta suhteessa niihin, jotka haluavat ottaa kansalta vapaudet pois. Vapauden paradoksi onkin, että saadakseen jotain, on luovuttava jostakin. Kyse on pohjimmiltaan siitä, arvostavatko suomalaiset itselleen annettua mahdollisuutta puolustaa itseään ja tapojaan, vai halutaanko sekin vähä vapaus ulkoistaa poliitíkoille ja sitä kautta ammattiarmeijalle.

Fjordman: Maailman sairain mies

Junge Freiheit

Nykysin minkä tahansa positiivisen asian sanominen eurooppalaisesta kulttuurista väitetään olevan äärioikeistolaista.

Bat Ye'or on henkinen valmentajani. Hän on kuvaillut pelottavan tarkasti sitä toimintaa ja näkökulmaa, jotka ohjaavat läntisen maailman islamisoitumista.

En ole koskaan tavannut Anders Behring Breivikiä. Olen saanut tietää olevani yksi monista, joihin Breivik viittaa. Inhoan tätä yhteyttä, kuten jokainen järkevä ihminen tekisi, mutta en oikeastaan voi mitään sille, että internet valitettavasti pitää sisällään kaiken siellä julkaistun. En ymmärrä, miksi ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan pidetään vastuussa sairaiden ihmisten teoista.

Vakavissani suunnittelin lopettavani bloggaamisen Breivikin tekojen jälkeen osakseni saamani kansainvälisen arvostelun takia, koska oikeasti luulin olevani vastuussa. Syytökset Breivikin teon innoituksesta ovat pahin asia, mitä elämässäni olen kohdannut. Mietittyäni asiaa ja saatuani henkiset voimavarani takaisin päätin jatkaa bloggaamista. Omistaudun jatkossakin vain totuudelle. Mitä olikaan ennen Breivikiä, on säilynyt Breivikin jälkeenkin. Jos joskus lopetan kirjoittamasta, päätöksen tulee olla omani eikä jonkun ulkopuolisen pakottamana.

Olen opiskellut arabiaa Kairon Amerikkalaisessa Yliopistossa, ja asuin Egyptissä, kun terroristit lensivät päin kaksoistorneja New Yorkissa. En voi pitää sitä käännekohtana omalta osaltani, koska olin jo alkanut epäillä islamilaista kulttuuria ja ajattelutapaa, mutta terrori-isku vauhditti asiaa.

Eniten minua ei järkyttänyt se, kuinka monet arabit ja muslimit juhlivat tuhansien viattomien siviilien kuolemaa. Eniten minua järkytti se, kuinka länsimainen media vaikeni ja piilotteli tapahtunutta. Syyskuun terrori-isku oli selvästikin osa muslimien pyhää sotaa, jihadia, länttä vastaan, minkä länsimaailma kieltäytyi täysin hyväksymästä.

Työskentelin Israelin ja Palestiinalaishallinnon alueilla tarkkailijana 2002-2003 Hebronissa, missä pääsin todistamaan, kuinka vääristynyttä, Israel-vastaista ja islamia tukevaa alueen mediajulkisuus on todellisuudessa. Itse säästyin vaivoin nuoren muslimin - englannin kansalaisen - itsemurhaiskulta iskulta Tel Avivissa 30.4.2003. Kuulin selkäni takana räjähdyksen rannalta, jossa olin ollut muutamaa minuuttia aikaisemmin. Kaksi kollegaani murhattiin maaliskuussa 2002 palestiinalaisten toteuttamassa terrori-iskussa, vaikka meidän tehtävämme oli auttaa heitä. Päinvastoin, useimmat Israelin juutalaiset olivat ystävällisiä, ja pienen poikkeuksen muodostivat eräät väkivaltaiset siirtokuntien asukkaat.

En ole puhunut paljoa sodasta, mutta totean vain lyhyesti, että islam julisti sodan Euroopalle ja muulle maailmalle 1400-vuotta sitten. Tämä ei ole ”kiihkoilua”. Islamilaisten johtajien valtavirran tulkinta on, että jihadia tulee jatkaa, kunnes maapallon jokainen kolkka on tukevasti islamilainen. Eurooppalaisten esittäminen hyökkäävinä, heidän jouduttuaan kärsimään vuosisatojen ajan islamilaisten valloitusyrityksiltä, on yksinkertaisesti järjetöntä.

Vastustan voimakkaasti länsimaiden poliittisten johtajien ja muun eliitin politiikkaa. Tuen vahvasti amerikkalaisen kirjailijan Lawrence Austerin erossa pysymiseksi kutsumaansa strategiaa: Meidän tulisi pysytellä niin kaukana islamista ja islamilaisesta maailmasta kuin se on käytännössä mahdollista nykyisen tiedonvälityksen aikakaudella, ja reagoida vain silloin, kun ne uhkaavat meitä sotilaallisesti.

Maallisten hallitsijoiden, kuten Egyptin Mubarakin, tukeminen ja radikaalien islamilaisten järjestöjen tukeminen, kuten tehtiin arabikevään – joka on muuttumassa sharian talveksi – tehtiin, on tyhmää, vaarallista ja voi vielä kostautua.

Kun muslimit ja muut ulkopuoliset ovat nyt asettautumassa läntisiin yhteiskuntiin, on epätodennäköistä, että se olisi onnistunut hyödyntämättä länsimaiden sisäistä alennustilaa. Joskus pelkään, että olemme ideologisessa sisällissodassa länsimielisten ja menneiden aikojen länsimielisten kesken; niiden, jotka haluavat kunnioittaa perinteisiä eurooppalaisia tapoja ja kansakuntia ja niiden, jotka haluavat hajottaa nuo kansakunnat avaamalla rajat ja tukemalla laajamittaista maahanmuuttoa.

Islam on tarkasti ottaen pieni peluri, mutta hyvin arvaamaton siitä huolimatta. Länsimaiden sisäisestä tuhosta voidaan kiittää kulttuurimarxilaisia tai marxilaisuuden monia ulottuvuuksia laajemminkin, mutta muitakin syyllisiä on.

Eurooppa on tätä nykyä maailman sairas mies, mutta islam ei toimi lääkkeenä. Islam ei ratkaise ongelmiamme, vaan pahentaa niitä ja tuo uusia mukanaan. Arabit arvostavat juuriaan ja ovat niistä tietoisia samalla tavalla kuin kiinalaiset, japanilaiset ja monet muut kansat.

Eurooppalaisten on opittava heiltä sama taito vielä kerran. Uskoakseni ratkaisut nykyisiin vaikeuksiimme löytyvät rikkaasta kulttuuriperimästämme, mutta jos meidän on otettava oppia muista kulttuureista, se kannattaa ottaa menestyvistä, kuten Kaukoidästä, eikä epäonnistuneista muslimimaista.

Yksi harvoista asioista, joita voimme oppia arabeilta, on se, että emme myönnä kansalaisuutta kuin herkkupalaa kaikille niille, jotka sattuvat asettamaan jalkansa maaperällemme. Rikkaat arabimaat, kuten Qatar, Kuwait ja Yhdistyneet Arabiemiraatit vain harvoin myöntävät kansalaisuuden maahanmuuttajille, vaikka nämä olisivat asuneet ja työskennelleet maassa vuosikausia.

Ne eivät todellakaan pakota syntyperäisiä kansalaisiaan maksamaan valtavia summia siitä, että maahanmuuttajat vielä toisivat omat perheensä lähtömaistaan luokseen myöntäen myös heille kansalaisuuden. Vierastyöläiset Dubaissa tekevät työnsä ja sitten palaavat kotimaihinsa toisin kuin Saksaa miehittävät turkkilaiset. Jos arabit onnistuvat varmistamaan kansallisvaltioidensa säilymisen karkottaen isot joukot maahanmuuttajia tulematta leimatuiksi ”rasisteiksi”, minkä takia Eurooppa ei voisi tehdä samoin?

Yhtenäinen Venäjä - Yhtenäinen Suomi

Tilastojen valossahan eri äänestyspaikoilla eri maissa äänestysvilkkaus jakautuu normaalisti. Erittäin hyvää analyysia Venäjän tilasta ihan ilmaiseksi ja omalla nimellään tarjoava Anton Nikolenko bloggaa aiheesta lisää. Lisäsin Antonin blogilistaani, joten tarkkailkaapa.

Suomen armeijassa Venäjää seuraa ja tutkii lippueamiraali Georgij Alafuzoff, sotilastiedustelun päällikkö (Talouselämä 5.1.2012). Ihan yhden miehen harteilla ei homma luojan kiitos ole, vaan hänellä on alaisinaan muutama sata sotilasta ja siviiliä, joiden tehtävä on katsoa viiden vuoden päähän. Siinä ajassa aseiden hankinta voidaan suorittaa ilman selvää provokaatiota naapurille.

Sotilastiedustelun mukaan nykyinen maanpuolustus riittää torjumaan Venäjän armeijan uhan. Suomi on ainoa Venäjän rajanaapuri, jonka kanssa se voi neuvotella ja keskustella kuten normaalit maat. Kaupungeissa Putinin suosio onkin alle 1/3, miksi vaalituloksia protestoivat mielenosoitukset keräsivätkin satoja tuhansia ihmisiä.

Venäläinen hallinto on historiankirjansa lukenut: kun ongelmia sisäpolitiikassa, käännä huomio ulkopolitiikkaan (Venäjä syyttää 90-sivuisessa ulkopiliittsessa raportissaan Suomea kuuden sivun verran; kiitos Johan Bäckman ja Juha Molari - nykyajan EJ Tennilät)). Vain 1/3 venäläisistä pääsee netin kautta tutustumaan maailmanmenoon, joten Putinin ja Medvedevin Yhtenäinen Venäjä pysyy vallassa - vaalituloksia väärentämällä. Suomessakin meneillään olevien presidentinvaalien perusteella voisi sanoa, että meillä on ihan turhaan monipuoluejärjestelmä - kaikki ehdokkaat ovat keskittyneet säilyttämään olemassa olevan asetelman. Ihan jokainen.

Alafuzoff sanoo, että "edes Neuvostoliiton aikana korruptio ei ollut näin paha. Venäjälle on muodostunut miljoonapäinen Yhtenäisen Venäjän virkamiesjoukko, joka toimiakseen vaatii kansalaiselta etumaksun jokaisesta arkipäiväisestä asiastakin. Eliitti on lain kouran ulottumattomissa.” Muistuttaa kovin Suomenkin tilannetta.

Päästäkseen osalliseksi laillisesti varastettuihin tuloihin, on Suomessakin ensin liityttävä puolueen paikallisosastoon, noustava sieltä eduskunta-avustajaksi ja käytävä EU:ssa harjoittelussa, jonka jälkeen onkin pätevöitynyt mihin tahansa tehtävään. Jos muualla maailmassa poliittiset virkanimitykset jo nähdäänkin korruptiona, ei Suomessa.

Olen mukana eräässä projektissa, jossa aika ajoin sivutaan julkisen sektorin kilpailutuksia. Mukana on myös tv:stä tuttuja poliitikkoja, jotka kertovat, millä säännöillä kilpailutuksia voidaan viedä valtuustoihin käsiteltäväksi. Keskusteluilmapiiri on ollut hyvin avoin ja luottamuksellinen, mistä kiitos kuuluu varmaankin minulle, joka lupasi että "asiat ei näiden seinien ulkopuolelle mene" hehehe...

Eivät he mitenkään peitelleet, että kilpailutuksen esteeksi nousee pääasiassa se seikka, että päättäjät saavat itse elantonsa julkiselta sektorilta, ja sitä ei saa uhata. Jos he eivät itse suoranaisesti saaneet palkkaansa kunnalta (tai valtiolta), heidän äänestäjänsä olivat niitä, jotka saivat. Valtuuston edustajista valtaosa on oikeasti puolustamassa kunnan virkamiesten etua.

Suomi ja banaanivaltiot

Ilmatieteenlaitoksen tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna ja yksikönpäällikkö Ari Laaksonen kirjoittavat (SK 5.1.2012):

Me ilmastontutkijat ennustamme, sillä varauksella ettei suuria ilmastoa viilentäviä tulivuorenpurkauksia satu, että 2010-luku on 2000-lukua lämpimämpi. Myös yksittäisen lämpimimmän vuoden ennätys rikotaan jossain vaiheessa vuosikymmentä.

Jäädään kuulolle.

Suomen Kuvalehden pääkirjoituksessa otetaan myös kantaa ilmastonmuutokseen. Lehden mukaan

Tunteilu ja syyllisten [länsimaat] osoittaminen ei auta pahenevassa tilanteessa, jossa maailman keskilämpötila nousee nopeammin kuin pessimistisimmätkin arviot ennakoivat.

Lehti jakaa mainostilaa ympäristökanisteri Ville Niinistölle, joka toteaa, että

"Meillä pohjoismaisilla ympäristöministereillä oli keskeinen rooli siinä, että saimmeluotua kokonaan uuden allianssin Afrikan valtioiden, saarivaltioiden ja EU:n välille. Se jatkuu varmasti lähivuosina."

Jumalauta - tässäkö se on se Suomen ja EU:n viiteryhmä ihan oikeasti? Afrikan maat ja saarivaltiot... Pari muuta Ville Niinistön toteamusta voi ottaa talteen ihan jälkipolvien arvioitavaksi:

"Itse olen sitä mieltä, että kun olemme eturivissä ja pyrimme toteuttamaan päästävähennyksiä eturivimaiden joukossa, se parantaa meidän kilpailukykyämme. Päätös tuo dynamiikkaa vihreään talouteen ja uusia kasvuyrityksiä puhtaan teknologian alueelle. Suomen taloudelle sopimuksella on huomattavan positiivinen vaikutus. Me saamme kaikki maailman maat mukaan päästövähennystalkoisiin - se on hyvä asia kasvuyritysten ja meidän kilpailuasetelmamme kannalta. On selvää, että myös Yhdysvallat tuli Durbanissa mukaan tähän kansainvälisoikeudellisezsti sitovaan sopimukseen."

Ryssä-sanasta sananen

Suomen Kuvalehden 2011 viimeisessä numerossa muisteltiin vuoden 1971 Izvestija-turnausta, jossa Suomi löi Neuvosto-Venäjän jääkiekossa 4-2. Leonid Brezhnevin 65-vuotissynttäreitä juhlivan neuvostoeliitin oli tarkoitus todistaa kommunistisen 200-miljoonaisen kansan ylivoima läntisen naapurinsa avulla koko maailmalle. Jääkiekko oli - ja on yhä - kovien miesten laji. Mikäpä sen paremmin sopi kommunistien propaganda-aseeksi kuin se. Maajoukkueen pelaajat kuuluivat pienilukuiseen Neuvostoeliittiin, jolta ei puuttunut mitään.

Tuon ajan kiihkein viidennen kolonnan kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä muisteleekin kirjoituksessa, että "Yleinen kuva oli, että Neuvostoliitossa kaikki oli huonompaa. Jääkiekkomenestys todisti, että osattiin siellä sentään jotain. Mekin käytimme sitä esimerkkinä, kun yritimme pitää väittelyissä Neuvostoliiton puolta." Toinen, minkä itse muistan tuon ajan puheista oli ympäristö. Aina muistettiin kehua, kuinka Neuvostoliitossa huolehditaan paremmin ympäristöstä kuin Länsi-Euroopassa, jonka suurkaupunkeja vaivasivat smogit.

Suomi oli kuitenkin hakenut oppia Pohjois-Amerikasta, jossa tilastoitiin kaikki pelitapahtumat, ja peliä kehitettiin systemaattisesti kerätyn palautteen pohjalta. Ensimmäinen suomalainen, Veli-Pekka Ketola, oli päässyt Detroitin harjoitusleirillekin, joten laji alkoi Suomessakin kehittyä pois ulkokenttien hyhmästä kohti modernia liiketoimintaa. Neuvostoliitossa kiekko ei ollut bisnestä, ja turnauksen voitosta pelaajat pokkasivat oman puisen maatuskan, kun taas jumboksi jäänyt sai kotiin vietäväksi kahdeksankiloisen piparkakun. . Joukkueeseen otettiin vanhoja konkareita ja nälkäisiä leijonia sopivassa suhteessa tukemaan joukkueen menestystä. Omasta mielestäni paras suomalainen jääkiekkoilija ikinä, 21-vuotias Juhani Tamminen, oli mukana joukkueessa iskien kaksi maalia.

Monelle suomalaiselle ottelun lopputulos tarjosi ensimmäisen revanssin 25 vuoteen. Urheiluselostaja Anssi Kukkonen kuvailikin, kuinka "Karjalan pojan mieltä hiveli, että annettiin ryssälle turpaan pääkonttorin korkeimman johdon edessä." Suomen Moskovan suurlähettilään poika Klaus Alholm muistelee, kuinka lähestystön henkilökunta tuki katsomosta käsin omiaan vanhalla maajoukkueen kannustushuudolla: "Hakkaa päälle Suomen poika, ettei meitä ryssät voita!"

2012 Suomessa poliittisen korrektiuden nimissä rajoitetaan kielenkäyttöä, ja sen - siis vallitsevan politiikan - arvostelu merkitsee "ilmapiirin kiristymistä". Sillä varjolla ihmisiä tuomitaan ja haukutaan nimimerkin turvin kirjoittelevia kiihkoilijoiksi.

Bussimatka helvettiin

Olipa kerran mies nimeltä Onni, joka omaa ahkeruuttaan rakensi itselleen auton, jossa oli penkkejä enemmän kuin hän itse tarvitsi, joten auton nimeksi tuli onnikka. Hän päätti lähteä ajelemaan naapurikaupunkiin, ja heti matkaan päästyään, hän huomasi naapureittensa kävelevän samaan suuntaan. Naapurit kysyivät kyytiä, ja jos he maksaisivat polttoaineet, niin kaikki olisivat tyytyväisiä.

Tovin ajettuaan naapurit pistivät sököringin pystyyn ja juttu kävi kuin tuvassa. Radiosta valui blues, jota yksi matkustajista inhosi. Onni kieltäytyi vaihtamasta kanavaa, koska valittaja edusti vain 10% matkustajista. Onni totesi, että bussissa mennään enemmistön ehdoilla. Tässä vaiheessa hän tunsi kuin hänen olkapäähänsä olisi pistetty hiilihangolla.

Tovin ajeltuaan he saavuttivat tutun porukan, joka kertoi, että heillä ei olisi varaa maksaa mitään matkasta, mutta perille päästyään he voisivat pestä onnikan paluumatkaa varten. Koska paikkoja oli vapaana, matkustajat päättivät suostua ehdotukseen.

Vähän ajan kuluttua he kohtasivat tutun perheen, joka oli viemässä lääkäriin metsätöissä loukkaantunutta isäänsä. Perhe valitteli varattomuuttaan ja lupasi maksaa kyytinsä, jos isäukko saisi selkänsä kuntoon ja palaisi takaisin leivän syrjään. Perhe tunnettiin sanansa mittaisena, joten pientä pikavippiä ei pidetty moraalittomana, päin vastoin.

Vähän ajan kuluttua onnikka kohtasi koko tien leveydellä hoipertelevan retkueen, joka lupasi laskea onnikkan ohitseen, vain jos he saisivat itse samalla kyydin kaupunkiin. Koska kukaan ei tuntenut palavaa hinkua rähinään, seurue sai luvan matkustaa, jos istuvat hiljaa peräosassa.

Kun kaupungin valot jo häämöttivät pimenevässä illassa, peräpenkin porukka alkoi udella, miksi kuljettaja oli rakentanut niin ison auton, ettei itse voinut millään tarvita kaikkia niitä penkkejä. Onni vastasi, että hän ajatteli pistää säästönsä poikimaan ja tarjota kyytiä maksua vastaan sitä tarvitseville, mutta mikään pakkohan hänen ei olisi ketään kyydittää, jos ei huvittaisi.

Viimeiseksi kyytiin tullut porukka haastoi muut älylliseen kaksintaisteluun ja kysyi, että jos puolikas bussi on jo kerran maksanut koko matkan, niin miksi loppuja ei oteta mukaan maksutta? Onni totesi lakonisesti, että niinhän tässä on käynytkin, mutta onneksi sököringin porukalla on vielä rahaa ostoksiin - kiitos kimppakyydin. Porukka alkoi vaatia, että jäljellä olevat rahat on jaettava tasan kaikkien kesken, koska ovathan he jo ikään kuin samaa seuruetta, eikä sellainen peli vetele, että joku pitää rahansa ominaan. Väitteen mukaan jo tämäkin kimppakyyti osoitti, että niille, joilla on enemmän kuin kylliksi, ei tuota mitään haittaa laskea lompakolleen nekin, joilla ei mitään ole.

Etuosan vastustellessa hämmentyneenä moista röyhkeyttä, takapenkin matkustajat uhkasivat ottaa viedä rahojen lisäksi terveyden, jos heidän vaatimuksiinsa ei suostuttaisi. Loppujen lopuksi Onnilla naapureineen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa paikkoja, kiinnittää turvavyöt, kumartaa pää polviin ja toivoa parasta bussin kiihdyttäessä itsensä takaisin tien päälle.

Iso Jööti

(The Tap blog)
Amerikkalaisten lentotukialus USS John C. Stennis on aika hulppea laitos: Rautalaivan vesirajan pituus on 317 metriä, leveys 41 metriä ja syväys 12 metriä. Lyhyesti sanottuna siis kymmenen suomalaista lähiökerrostaloa peräkkäin ja vierekkäin aseteltuina työntävät vettä sivuun tieltään. Siitä huolimatta laivan matkanopeus on 60 km/h. Huippunopeutta ei kerrota, mutta voisi olettaa sen olevan kahdeksankympin tienoilla.

Ennen oli laivat puuta ja miehet rautaa, on selvästikin täysin vanhentunut näkökanta. Nykyinen länsimainen teknologia tuottaa ällistyttäviä taidonnäytteitä. Ei ihme, että moni paimentolaiskulttuurista voimavaransa ammentava maa inhoaa sitä.

(natgeo.fi/panoraama)

Äärioikeisto - taas kerran

Tietyissä piireissä oikeistolaisuus on kirosana, uhkakuvien vihollinen numero yksi. Oikeistolaiset ovat itsekkäitä ja säälimättömiä. He mittaavat kaiken rahassa ja osoittavat kulutuksella varallisuutensa. Kulutus kuluttaa luonnonvaroja ihan samalla tavalla kuin kehitys kehittyy. Jostain syystä näille pienituloisillekin kulutus näyttää maistuvan, koska on kehitetty järjestelmä nimeltä tulontasaus, jolla kulutukseen kykenemättömille annetaan sosiaalitoimistosta rahaa vuokrien, lasten harrastusten, puhelimien ja taulutelevisioiden ostoon. Siis kuluttamiseen.

Mikä siis voi olla pahempaa kuin olla materialistinen kapitalisti oikeistolainen? Tietysti sellainen, joka vaatii yksilönvapauksia ja turvaa itselleen ja omaisuudelleen. Ettäkö muka yhteiskunnalla ei ole oikeutta ottaa tarvitsemaansa yhteisen edun nimissä? Jos yhteisön jösenille annetaan yksilönvapauksia, ne perkeleet saattavat vedota oikeuksiinsa ja kieltäytyä luovuttamasta omaisuuttaan. Sehän on demokratian halveksuntaa!

Pahin kaikista on siis äärioikeistolainen, vähäosaisten kyykyttäjä. Vaikka monissa maissa on vähäosaisia kyykytetty huolella, yksi on ylitse muiden. Kansallismielisyyteen perustuneessa saksalaisessa sosialismissa kyykyn kautta uuniin laitettiin miljoonia vammaisia ja mustalaisia. Myös juutalaisia, mutta hehän olivat ansainneet sen. Kommunistinen Venäjä kyykytti myös omia kansallisia vähemmistöjään, mutta koska voittaja kirjoittaa historian, saksalainen sosialismi nimettiin pääviholliseksi - äärioikeistolaisuudeksi. Samassa yhteydessä pieni suomalaisugrilainen kansa joutui luopumaan tavastaan kutsua maataan kierteleviä kaupustelijoita laukkuryssiksi, ja sanasta ryssä tuli paheksuttu.

Amerikassa neekereitä kutsuttiin negroiksi, mustiksi. Vaikka mustia joutui islamilaiseen maailmaan orjiksi paljon enemmän kuin eurooppalaisten hallitsemaan maailmaan, vain eurooppalaisia on kielletty käyttämästä sanaa neekeri, negro. Mustille ei annettu vapaalle miehelle kuuluvia oikeuksia eikä mustan tappamisesta saanut koiraa kummempia tuomioita. Täten tuli siis todistettua, että oikeistolaiset pohjimmiltaan ovat valmiita orjuuttamaan vähempiosaisia, joten oikeistolaisuus on vaarallinen aate.

Kuten yllä esitin, yhteiskunnassamme on erittäin leimaavia sanoja kuten neekeri, ryssä ja homo, joiden käyttäminen tuo sakot. Mutta äärioikeistolaiseksi saa kutsua ketä vaan, kuten Paavo Lipponen:

- Perussuomalaiset ei ole mikään äärioikestolainen puolue, mutta siellä on selkeästi äärioikeistolaisia, kuten Halla-aho ja Niinistö, jotka julkisesti halveksivat demokratiaa.

[Lisäys 13.1.2012 klo 21:22
Timo Soini sanoo omassa blogissaan, että Jussi Niinistö ei ole äärioikeistolainen, vaan "hänen ystävänsä ja luottomiehensä". Sanallakaan ei viitata Halla-ahoon. Soinin viesti varmaan tyydyttää Perussuomalaisten äänestäjien enemmistöä - kukapa nyt haluaisi olla samaa mieltä väärin ajattelevien kanssa. Väärin ajatteleminen on - no, väärin! Eikä sellaisia tule puolustaa. Soini tuli juuri paljastaneeksi monen bloggarin ajatukset: kyllä valta maistuu hyvältä.]

Fascistit tulee ja tappaa

Suomalainen hyvinvointivaltio kurkottaa toisella jalallaan jyrkänteen reunan yli, mutta harva jaksaa asiasta huolestua. Tilintarkastaja Pauli Vahtera vääntää rautalangasta, mikä liberaalissa fasismissa mättää:

Kukaan ei tuhlaisi omia rahojaan kaikkeen sellaiseen, mitä verorahoilla maksetaan.

Hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen idea on se, että ketään ei jätetä yksin. Vastineeksi antamastaan kuvitteellisesta turvasta yhteiskunta saa oikeuden päättää jokaisesta liikkeestäsi. Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen määrittelee, että varastaminen on sallittua kansalaisten valvontaan tarvittavien varojen turvaamiseksi.

Karmiva mutta kuvaava lopputulos hyvinvointiyhteiskunnan politiikasta on äskettäin tapahtunut Hakunilan perhesurma. Viranomaiset puuttuivat ihmisten elämään tavalla, joka teki vanhemmat epätoivoisiksi. Yhteiskunta, joka haluaa huolehtia kansalaisistaan, kuristaa heidät hengiltä. Kuten vanha sanonta rakkaudesta toteaa: jos yrität estää lintua lentämästä käsistäsi, puristat sen hengiltä.

Hakunilan tapaus uutisoidaan siinä valossa, että hyvinvointiyhteiskunta on epäonnistunut tehtävässään - kansalaistensa suojelemisessa. Mutta asia on juuri toisinpäin: kun hyvinvointiyhteiskunta ottaa vastatakseen kaikesta, se todella vie kaiken.

[Lisäys 15.1.2012
Totuuden pääkirjoitus (Rankassa arjessa perheet tarvitsevat tukea) alleviivaa em. väitteitäni. Laajasalon tuore perhesurma nähdään hyvinvointiyhteiskunnan epäonnistumisena:

Nyt sisäministeriössä on asetettu työryhmä etsimään näistä tragedioista yhteisiä piirteitä ja pohtimaan keinoja, joilla viranomaiset pystyisivät ajoissa puuttumaan perheen kriisiytyvään tilanteeseen.

Sen lisäksi kannetaan huolta "yhteisöllisyyden puutteesta". Yhteisöllisyys muuten btw on se asia, jonka suvaitsevaisto yleensä mainitsee, kun kysytään, mitä meillä suomalaisilla olisi opittavaa tänne kehitysmaista saapuvilta ihmisiltä.]

Hiram Bingham

Amerikkalaiset kunnioittivat 24 vuotta sitten kuollutta Hiram (Harry) Binghamia (1903-88) postimerkillä vuonna 2006. Franklin Rooseveltin New Deal oli Yhdysvaltain ensimmäinen laaja kiistatta vasemmistolainen (big government) ohjelma, joka noudatti klassisen fascismin (ketään ei jätetä yksin) oppeja. Se oli oman aikakautensa hyvinvointivaltion ensimmäinen porras, liberaalia fasismia siis, kuten lukijani termin jo tunnistanevat.

Rooseveltin hallinto ei halunnut asettua poikkiteloin Vichyn nukkehallituksen kanssa Saksan miehitettyä Ranskan, ja Roosevelt kielsi virkamiehiään myöntämästä juutalaispakolaisille viisumeja. Bingham piti käskyä moraalittomana, ja oman uransa vaarantaen ryhtyi auttamaan Vichyn hallituksen vihollisia.

Binghamin isä oli muuten Indiana Jones -elokuvan innoittajana toiminut tutkimusmatkailija, joka löysi inkojen kadonneen Machu Picchun vuonna 1911 Perussa. Heidän sukunsa oli erittäin varakas, ja koulutti lapsensa parhaissa yliopistoissa. Myös Harry valmistui aikoinaan Yalesta. Siitä huolimatta - tai luultavammin juuri siksi - hän osasi asettua myös vähäosaisten asemaan.

Tultuaan nimitetyksi varakonsuliksi Mareilles'hin, vastoin nimenomaista käskyä Bingham myönsi yli 2.500 viisumia juutalaispakolaisille, kuten Marc Chagall, Hannah Arendt, Max Ernst ja kirjailija Thomas Mannin perheelle. Hän myös piilotteli juutalaisia kotonaan, ja hankki omilla rahoillaan Ranskan maanalaisen armeijan avulla vääriä henkilöllisyystodistuksia auttaakseen juutalaisia pakomatkoilleen Espanjaan ja Välimeren halki Israeliin. Lopulta 1941 Washington sai tarpeekseen, ja hänen asemapaikakseen määrättiin Argentina, jossa hän sodan jälkeen auttoi natsirikollisten jäljitystä.

Hän erosi Yhdysvaltain ulkoministeriön palveluksesta ja kuoli miltei varattomana 12.1.1988. Kuolinpesästä hänen poikansa löysi kirjeitä, jotka taustoittivat Binghamin toimia.

Jihad bells - jihad bells

Uudessa Putous-ohjelmassa olleet hahmot ovat saaneet kansalaiset närkästymään. Kuka ei halua vanhuksia pilkattavan, kuka homolta vaikuttavaa Usko Evert Luttista ja kuka mitäkin. Ei hätää - kyllä maailmaan naurua mahtuu!

Vai mahtuuko? Neljän Ruusun "kyttä on natsisika" on kuluvan talven ehdoton iskelmä, kuten alla oleva kuva osoittaa.

Vaikka joulusta on jo tovi aikaa, ei se tänne Kumitontunmäelle saavu koskaan liian aikaisin. Niinpä julistan kuluvan vuoden joululaulukilvan alkaneeksi, ja aloitan sen omalla ehdokkaallani. Näin vaalivuonna Illman tuskin uskaltaa aloittaa näytösoikeudenkäyntejä kumitonttuja vastaan, joten annetaan palaa - Jihad bells!



Itse laulu alkaa kohdasta 1:23 jos ei huvita katsoa alkuhöpinöitä.

Äärivasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa V

Jokainen puolue edustaa jotain uskontoa, Sekoomus kansankirkkoa, Kepu lahkoja, Vasemmistoliitto marxismia ja Virheät aninismia. Itse asiassa, on mahdotonta kuvitella Vihreää puoluetta ilman näitä eläinten sielunpaimenia. Vihreys on yhtä kuin eläintensuojelu - ei ole Koijärveä ilman eläinuhreja.

Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto on maininnut radiohaastattelussaan pitävänsä vihreiden eläinaktivistien öisiä videokuvausreissuja kettutarhoilla pelottavana kehityksenä. Suojelupoliisin mielestä ainoa yleisvaarallinen poliittinen ideologia Suomessa tällä hetkellä on luontoaktivismi. Sen nimissä saa tehdä - ja tehdään - ihan mitä vaan. Kammottavaa kyllä, tämä ideologia jatkuvasti etsii - ja ennen pitkää myös löytää - liittolaista itselleen taistelussaan yksilönvapauksien kaventamiseksi entisestään.

Haavisto toteaa, että "jos uusnatsit öisin liikkuisivat - jossain tarkemmin määrittelemättömässä tarkoituksessa - naamioituneina yksityishenkilöiden kotien läheisyydessä, se tuomittaisiin jyrkästi", minkä suhteen ei voi olla eri mieltä. Ja niin pitääkin olla - kotirauha on yhteiskunnan tarjoamista oikeuksista kaikkein keskeisin. Sananvapaudellakaan ei tee mitään, jos ihmisellä ei ole turvaa. Haaviston mukaan tarkoitus ei voi pyhittää keinoja.

Vaan mitäpä tekivät nämä Vihreät kansakunnan toivot? Vaativat Haavistolta anteeksipyyntöä! Kaikkien aikojen kömpelöin on vaatimuksen perustelu:

aktivistin teko on aina luonteeltaan olennaisesti erilainen, kuin uusnatsien toiminta.

Tämän suoremmin ei Suomessa enää voi sanoa, että poliittinen väkivalta on oikeutettua. Tämä oli muuten prikulleen se sama motiivi, joka aikoinaan laukaisi Suojeluskunta-aatteen liikkeelle. Aivan kuten silloin, myös nyt uuspakanalliset edistykselliset hakevat tukea toiminnalleen maassa asuvilta ei-suomalaisilta.

Ilmastouskonnolla kovat ajat edessä

Nokisutari kävi kertomassa, että kiukaan tulipesän katossa on reikä, joten se on sitten vähän niin kuin käyttökiellossa. Kiuas on isoisäni tekemä ja suurinpiirtein palttiarallaa öbaut 60 vuotta vanha, joten ensimmäiseksi en lähtenyt kantamaan sitä metalliromuksi. Huolellisen vika-analyysin jälkeen totesin tarvitsevani metallimiehen apua.

Saunan jälkeen huomasin tarvitsevani uuden pukimen, joten jouduin ajamaan Helsinkiin, jonne sopivasti oli muutakin asiaa erääseen korkeakulttuuriseen taide-esitykseen.

Paluumatkalla parkkihalliin kävin ostamassa pikkupurtavaa, että verensokerini ei romahda kesken taide-esitystä, jota olin saanut kutsun tulla seuraamaan. Kassalla huomasin, että Totuus-konserni myy nykyisin kerran kuukaudessa ilmestyvää MIR-liitettään myös irtonumeron ostajille. Tämähän oli konsernin lippulaiva, jolla piti houkutteleman tilaajia, mutta ilmeisesti tilaajakato on pakottanut konsernijohdon miettimään asioita uudelleen. Itse näen aina ongelmallisena, jos yhtiö inflatoi ykköstuotteensa arvon. Syömähampaat ovat erikseen, mutta premium-tuote on premium-tuote. Sinänsä olen tyytyväinen Totuuden ahdingosta, koska se siis pakottaa toimituksen muuttamaan linjaansa.

Kaikkien blogistien ystävä, Anu Silfverberg kirjoittaakin, että

”Kapitalismi talloi journalismin”

Olkoonkin, että Anun hengentuotoksia ei voi ottaa vakavasti parhaalla tahdollakaan, tässä yhdessä lauseessa hän osui naulan kantaan, jos tällainen vanha käsityöammattiin viittaava termi sallitaan. Todellakin: maksajalla on väliä.

Suurempi annos kapitalismia lävähti pyytämättä ja yllättäen IPCC:n pääkonttorin kahvihuoneen pöydälle. Nicola Scafetta julkaisi tutkimuksen Journal of Atmospheric and Solar-Terrestrial Physics -lehdessä tutkimuksensa IPCC:n ns. ilmastomalleista, joilla IPCC ennustaa (se ei edelleenkään ole tiedettä) ilmaston lämpenevän fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena. Lämpeneminen tapahtuu siis lähi vuosikymmeninä ja on suuruudeltaan 4-6 celsiusastetta, mikäli kulutusta ei heti lasketa. Sauli Niinistöhän sanoi City-lehden tuoreessa haastattelussa suhtautuvansa aina varauksellisesti poliittisiin vaatimuksiin, jotka äkillisesti heitetään romukoppaan. Tällä hän viittasi siihen, että vuosien ajan kulutusta vaadittiin verotettavaksi ympäristösyillä, kunnes vuonna 2008 samat poliitikot rohkaisivatg kansalaisia kuluttamaan estääkseen taantumaa syvenemästä. Myös Lipponen kertoi epäilevänsä IPCC:n julkaisevan systemaattisesti väärenneltyjä tutkimustuloksia, mutta nopeasti räpiköi takaisin puhdasoppisten pöytään närkästytettyään vallan sylikoirat.

Nicola havaitsi, että kovalla rahalla pystytetyt ilmastoa mallintavat tietokoneohjelmat ovat kaikki epäonnistuneet keskeisessä tehtävässään, eli mallintamaan säännöllisin väliajoin toistuvia, maanpinnalla havaittuja sääilmiöitä. Scafettan malli perustuu Auringonpilkkujaksosta johdettuihin 10,5-, 21- ja 62-vuoden jaksoihin. Kuten tiedetään, Auringon kiertolaisten vetovoima saa sen vaappumaan radallaan. Tämän vaappumisen - tai tarkemmin ottaen kiihtyvyyden muutosten - seurauksena Maapallolla on havaittu sademäärien säännöllisiä vaihteluita. Varhaisin havainto tästä on Raamatun toteamus seitsemästä kuivasta vuodesta, jotka seuraavat seitsemää vaurasta vuotta. Egyptin pappien uskottavuuden kannalta oli oleellista, että he osasivat ennustaa tulevia satoja. Koomista kyllä, nykymeteorologeja paremmin!

Lopuksi Nicola toteaakin, että vuonna 2013 (tai 2014) julkaistavassa uusimmassa IPCC:n raportissa on otettava kantaa siihen, että sen käyttämät tietokoneohjelmat eivät mallinna Maapallon ilmaston toimintaa yhtä hyvin kuin vaihtoehtoiset mallit, joissa hiilidioksidilla ei ole merkittävää asemaa. Nicola toteaa aika tyhjentävästi, että mikäli näin ei tehdä, IPCC ja sen rahoittamat tutkijat syyllistyvät tieteellisiin väärinkäytöksiin. Erityisesti kannattaa lukaista luvun neljä sivun 10 oikea palsta:

"voidaan olettaa, että vuosien 1950-70 aikana mitausta noin 0,5 asteen lämpenemisestä melkein puolet voidaan selittää virheillä, jonka on aiheuttanut kaupunkisaarekeilmiö (UHI) ja maankäytön muutokset (LUC)."

Hitler valtaa Lontoon

Vietin vaimoni kanssa joulun Roomassa ja Lontoossa, jonne saavuimme aattona. Se on todella hämmästyttävä kaupunki – se huokuu historiaa joka solullaan Tower of Londonista Churchill Museumiin. Mutta kaikkialla huokuu myös uhkaa: islam.
Aluksi, pääministeri David Cameron on jo myöntänyt, että muslimien sopeutuminen brittiläiseen yhteiskuntaan on epäonnistunut surkeasti. Helmikuussa 2011 Cameron totesi

”Monikulttuurisuuden perusoppien mukaisesti olemme rohkaisseet ihmisiä eri kulttuureista elämään omien tapojensa mukaisesti, erillään toisistaan ja valtavirrasta poiketen. Olemme epäonnistuneet esittämään sellaista tulevaisuuden yhteiskuntaa, johon he haluaisivat kuulua. Olemme jopa sietäneet näiltä eristäytyviltä yhteisöiltä omien arvojemme vastaisia tapoja.”

Sopeutumisen epäonnistuminen on selvää perustavaa laatua olevista asioista alkaen. Viranomaisilla on arabiaksi käännettyjä ohjeita niille, jotka eivät halua opetella englantia. Islamilaisten maiden puheen porina on yhtä yleistä kuin kaupungin alkuperäiskielenkin. Hiukset peittäviä hijabeja näkyy kaikkialla.

Ehkä tämä menisi jotenkin monikulttuurisuuden suloisena sivutuotteena, jos niin iso osa Englannin muslimiryhmistä ei nojaisi niin tiukasri perinteiseen islamin tulkintaan. Ääriliikkeiden etenemistä ei ole helppoa olla huomaamatta.

Joulun takia kaikki julkiset nähtävyydet olivat kiinni, joten suuntasimme Madame Tussaud’n tunnettuun vahamuseoon. Kulkiessamme ohi pääasiassa 1900-luvun merkkihenkilöitä esittävien hahmojen, tulimme Albert Einsteinin kohdalle. Siellä kohtasimme viisi nuorta muslimia – kaksi miestä ja kolme naista. Siinä missä muut vieraat katselivat hahmoa hymyillen tai kietoivat kätensä sen harteille, nämä islamin herkkupalat laittoivat kätensä nuken kaulalle elehtien kuristavansa sen. Mitä sellaista Einstein on tehnyt, joka heitä olisi loukannut? Hän oli juutalainen. Hän oli itse asiassa vahamuseon ainoa merkittävä juutalaishahmo. Ja kukapa nyt ei haluaisi kuristaa merkittävän juutalaishahmon?

Epäluuloni voimistuivat muutaman minuutin kuluttua, kun saavuimme Adolf Hitleriä esittävän nuken luokse. Britit ja amerikkalaiset tahtoivat kuristaa hahmon, näyttivät sille halventavia sormimerkkejä tai jopa huusivat sille. Muslimit seisoivat sen vierellä ottaen onnesta hymyillen valokuvia kuin olisivat tavanneet pitkään kadoksissa olleen setänsä. Mitä he tavallaan olivatkin.

Eikä kukaan tietenkään ottanut asiakseen huomauttaa näiden ihastuttavan poikkeavasti käyttäytyvien nuorten toimista. Ei pidä syyllistymän vanhaan siirtomaahenkeen, tiedättehän.

Vanha siirtomaahenki elää kuitenkin piilossa pinnan alla. Tower of Londonissa osallistuimme opaskierrokselle. Oppaamme oli vanha sotilas ja käyttäytyi sen mukaisesti. Iso-Britannia, hän julisti, on maailman paras maa. Se on tuonut sivistyksen puoleen maailmasta. Hänen mielestään ei ole sattumaa, että Iso-Britannia on ainoa maa, joka kutsuu itseään Isoksi. Australialainen vierailija huomautti Suuresta Valliriutasta, johon oppaamme totesi, ettemme tietäsi mitään moisesta, jos englantilaiset eivät olisi tutkimusmatkallaan siihen törmänneet. Kommentti sai ryhmän englantilaiset naurahtamaan hieman vaivaantuneesti – mutta oli hienoa huomata, että jossain syvällä sielunsa syövereissä britit ovat yhä brittejä.

Brittiläisyys on kuitenkin haudattu jo aika syvälle. Tapaninpäivää kutsutaan Englannissa Boxing Dayksi, eräänlaiseksi vastineeksi amerikkalaisten Black Fridaylle. Kadulla kulkeminen on tuskaa ja kaupat pursuavat ihmisiä.

Juuri sinä samana päivänä metron työntekijät aloittivat vuorokauden mittaisen lakon. Kaikkien piti siirtyä käyttämään takseja, jotka veloittivat kyydistä pyhäpäivän kunniaksi tuplahinnan, tai linja-autoja, ja liikenne takkuili kuin jöröjukan hiukset. Miksi työntekijät lakkoilivat? He halusivat jo kolminkertainen palkan ja ylimääräisen vapaapäivän korvaukseksi työskentelystä juhlapyhänä. Nykyinen oli kaksinkertainen palkka.

Missä tahansa järjellä johdetussa yhteiskunnassa työnantaja erottaisi työhaluttomat ja palkkaisi tilalle rikkureita. Mutta Britannian Toisen maailmansodan jälkeinen liitto paholaisen kanssa on samanlainen kuin muillakin länsimailla: hävitä imperialistinen väkivaltaisuutesi ryhtymällä marxilaiseksi. Kapitalismi, marxilaisesta näkökulmasta, johtaa siirtomaaherruuteen – hävitä kapitalismi ja samalla hävität siirtomaaherruuden. Ja niinpä Iso-Britannia on kuohinut itsensä niin taloudellisesti kuin yhteiskunnallisesti.

Syvällä brittien sieluissa säilyy muisto sankareista: Churchill, Henry V, Elizabeth I ja Oliver Cromwell. Ajan kuluessa muistot voimistuvat. Kysymys kuuluu, ehtivätkö muistot palauttaa Britannian päättäväisyyden ennen kuin se katoaa pysyvästi itse aiheutettuun unholaan.

Frontpagemag


Ben Shapiro on asianajaja ja kirjailija, jonka uusi teos on nimeltään “Parhaan katseluajan propagandaa: Tosi tarina, kuinka vasemmisto otti televisiosi valtaansa".

Hyvä määritelmä kommunisteista

Kommunistit ovat aatteensa ihanteita ja köyhien etua ajavien ihmisten sekaan kätkeytyneitä kostonhaluisia ja vallanhimoisia henkilöitä, syntyjään ja ympäristönsä pönkittämiä itsekeskeisiä petoja, jotka ensin raatelevat heitä hyvään ja oikeaan kasvattavat kasvattajansa, sitten toinen toisensa epäiltyinä "vastavallankumouksellisina", jotka ovat uskaltaneet ajatella itsensä ja ihmiskunnan parasta.

- Urho Paja
(Eeva-Kaisa Ahtiainen: Mies ja pirut)

Uuniin vaan

Ei hevon kuusi sentään... Miten pitkälle ihmiset sietävät tätä? Eikö ihan oikeasti missään ole enää mitään järkeä - pois silmistä pois mielestä.

Kuka helvetin hullu on keksinyt, että tupakkaa ei saa enää myydä tuotemerkin omalla kuvalla tai logolla? Mistä tällaisia idiootteja oikein kumpuaa? Virkakoneistolla ei ilmeisesti ole mitään muuta tekemistä, kuin osoittaa oma valtansa suhteessa veronmaksajiin. Ihan aikuisten oikeasti - voiko holhous enää pidemmälle mennä? No, pakollinen kasvisruokapäivä koululaisille tai halal-teurastetut kanapalat, joista ei asiakkaille kerrota, Mäkkärissä...

Touhu on mennyt niin hulluksi, että en kerta kaikkiaan enää osaa edes kuvitella, mikä on seuraava holhoava rajoitus. Tätä menoa kielletään varmaan naisten korkokengät ja saumasukat. Ihokarvojen ajelu pitäisi kieltää. Tai oikeastaan parrakkaille pitäisi säätää erillisvero. Parta osoittaisi vaurauden ja räkälöiden ovimiehet voisivat samantien evätä sisäänpääsyn karvanaamoilta, joten uuniin vaan kansakunnan vihulaiset. Silmälasit kuvaavat joko (näkö)vammaisuutta tai korkeaa koulutusta, joten uuniin vaan. Moni eläkeläinen käyttää laseja, mutta he tarvitsevat liberaalia fasismia - leipäjonoon vaan.

Omistusautoilijat ovat kiertäneet veroja, koska onhan se tehty niin kalliiksi, ettei siihen ay-liittojen sopimilla palkoilla voi kyetä. Uuniin vaan. Vuokra-asuja maksaa saman osuuden nettotuloistaan kuin asuntovelallinen, joten omistusasumisesta täytyy rangaista - uuniin vaan.

Puolueiden jäsenkirjoilla osoitetaan myötäsukaisuus jakopolitiikan saajia kohtaan, joten puoluekirjoja omaamattomat - uuniin vaan. Yle-veron lisäksi voitaisiin säätää myös oopperavero. Täytyyhän jokaisen ymmärtää, että parasta viihdettä, mitä ihmiskunta on saanut aikaiseksi, on - uuniin vaan.

Lyhyesti sanottuna: kun yhteiskunta on ottanut yksilöiden terveydenhoidon vastatakseen, sille on syntynyt oikeus päättää, miten yksilöt saavat  elää. Statismi voi hyvin - kannattaako äänestää?

Nöyrät matelijat

Soini kiistää kutsuneensa Halla-ahoa kottaraisenpönttöön tuijottelijaksi (Iltalehti). Ottamatta kantaa nykyisten näyttöpäätteiden kokoon, Soinin näkemys kuvastaa, kuinka hän jakaa saman liberaalin fasismin kuin muutkin poliittiset broilerit. Poliitikkojen mielestä heidän arvostelijoidensa tulisi esiintyä julkisuudessa omilla nimillään, kuten he tekevät. Erona on se, mitä Soini ei ymmärrä, että suurin osa ihmisistä ei kaipaa julkisuutta eikä arvosta julkisuuden tavoittelijoita. Vain ihmiset, jotka elävät julkisuudesta - siis sponsori- ja verorahoja tarvitsevat - kuvittelevat olevansa kadehdittuja. Julkisuuden hahmot hallitsevat keskivertoihmistä paremmin julkisuuspelin säännöt, joten heidän haastamisensa heidän kotikentällään on tuomittu häviöön.

- Henkilöitä, jotka kirjoittavat nettiin nimimerkillä, olen sanonut kottaraisenpönttöön tuijottajiksi. Halla-aho kirjoittaa aina omalla nimimerkillään ja se on selkärankaista toimintaa.

Tulipahan ainakin selväksi, että Soini ei halua matelijoiden ääniä. Eipä minun sitä ole syytä antaa muillekaan, joten parlamentaarinen vaikutuskanava on omalta osaltani tukkeutunut. Ulkoparlamentaarista toimintaa väheksyn vielä enemmän, joten omalta osaltani on tyydyttävä hiljaisen vaalikarjan osaan, nöyräksi matelijaksi.

Poliisi ja laittomat maahanmuuttajat

An Australian man is seeking to join his state police service.

The Sergeant doing the interview says:
"Your qualifications all look good, but there is an attitude suitability test that you must take before you can be accepted."

Then, sliding a pistol across the desk, he says:
"Take this pistol and go out and shoot six illegal immigrants, six drug dealers, six Muslim extremists, and a rabbit."

"Why the rabbit?"

"Great attitude," says the Sergeant. "When can you start?"

Arhinmäen vihapuheet - osa MMMM

Juuri kun pääsimme ihmettelemästä Yleisradion aivopesua lapsille (Muslimipojat lastenohjelmassa), kanava päästää palestiinalaisten ikuisen ymmärtäjän, Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan Paavo Arhinmäen, vääntämään sanoja. Ylen mukaan Arhinmäki hyväksyy kansalaistottelemattomuuden (millä yleensä viitataan gandhimaiseen rauhanomaiseen passiiviseen vastarintaan).

Arhinmäkeä kutsutaan kevyesti "punavihreäksi jalkapalloaktivistiksi". Aktivismi saa aivan uuden määritelmän. Sitä ei siis suinkaan ole demokraattiseen kansanvaltaan liittyvä puoluepoliittinen toiminta - kuten Vasemmistoliitto - vaan vaalien ulkopuolinen ideologisiin vastustajiin ja heidän omaisuuteensa kohdistuva väkivalta. Tällaisia esimerkkejä ovat autojen hajottaminen, julkisten paikkojen valtaaminen tai laillisten elinkeinojen sabotoiminen sillä varjolla, että ajetaan taloudellista tasa-arvoa. Se ei tietenkään tarkoita, että ahkeruus tai itsensä jatkuva kouluttaminen olisi tasa-arvoa, vaan sitä, että ne ovat keinoja laiskempien ja tyhmempien kuppaamiselle.

Arhinmäki tuli viranomaisille tutuksi johtaessaan jalkapalloseura Jokerien 116% Boysien toimintaa:

"Olit perustamassa FC Jokerien kannatusyhdistystä 116% Boysia.

"Perustaminen on väärä sana, mutta Jokerit myivät fanikausikortteja ja ne olivat huomattavasti halvempia kuin muut. Sen takia aikaisemmin toisilleen täysin tuntemattomat pienet ryhmät pamahtivat samaan katsomoon, jonka numero oli 116.

Kerrot kannattavasi Chelseaa. Chelsean kannattajayhdistys Headhunters on tunnettu väkivaltaisesta käytöksestään, rasismistaan sekä kontakteistaan valkoista ylivaltaa ajaviin äärikoikeistolaisiin ryhmittymiin. Miltähän Chelsean yhdeksästä mustasta pelaajasta tällainen mahtaa tuntua? Onko 116% Boysissa haettu vähän samaa fiilistä?

"Joskus kun on jälkikäteen miettinyt, että minkä tyyppistä jengiä siellä oli, niin kyllä siinä oli selvästi sellaista brittiläistä lad-kulttuuria. Olihan siinä muutama ylilyönti porukalla, yleensä kännissä vierasreissulla."

Kansanedustaja Hakkaraisen kännit kotikylän baarissa ovat kevyttä kauraa, kun miettii, mihin kaikkeen 116% Boysit ryhtyivät vierasreissuilla kännipäissään. Täällä lisää, ja enemmänkin voisi kirjoittaa. Arhinmäen tausta on väkivaltaisissa, ulkoparlamentaarisissa ryhmissä, mitä Yle siis päättää kutsua aktivismiksi. Sanat tuovat mieleen Arhinmäen sympatiseeraaman palestiinalais"aktivismin", jonka varjolla ammutaan päivittäin raketteja kohti siviilejä.

Vasemmiston harjoittama väkivalta on "aktivismia", mutta vasemmistolaisiin kohdistuva väkivalta on "suvaitsemattomuutta". On se jännä juttu. Katso myös Arhinmäen vihapuheet - Osa MMMMM

Jos sais kerran reissullansa...

Seksin määrä - 75 vastausta:

22 kpl/29% Harvemmin kuin kerran kuussa
23 kpl/ 30% Enintään kerran viikossa
21 kpl/28% Enintään kerran päivässä
8 kpl/10% Päivittäin

Päivittäin seksiä harrastavien määrässä lienee mukana provoilua ja mahdollisesti saman käyttäjän useampia vastauksia. Osan voi selittää sekin, että itsetyydytyksen voinee jossain määrin lukea seksiaktiksi. Osmo Kontulan mukaan yhdyntöjen määrä on viimeisen 40 vuoden aikana vähentynyt, mutta itsetyydytys lisääntynyt. Miehistä 80% ja naisista 50% pitää Kontulan mukaan pornon katselemista kiihottavana. Kysely järjestettiin blogissa, ja netissä porno on helposti ja maksutta saatavilla, joten tulokseen vaikuttanee myös käytetty tiedonkeruutapa. Vastaavasti blogien lukeminen ja tietokoneen aktiivinen käyttö viittaavat vastaajien olevan iältään suomalaisten keskiarvon alapuolella. Muilta osin vastaukset - näinkin pienellä aineistolla - ovat linjassa Kontulan tutkimustulosten kanssa.

Muslimipojat lastenohjelmassa

Virolaiset ovat kansakuntana pelastuneet vasta hetki sitten sosialismin kynsistä, joten heillä on vielä sitä alkuvoimaista huumoria, jonka poliittinen korrektius on suomalaisista jo kitkenyt. Tällä kertaa virolaiset näkivät televisioistaan Tarja Halosta muistuttavan jättiläisen pistävän poskeensa tallinnalaisia, joiden sketsin alussa kerrottiin joutuvan maksamaan siitä, että he (ylläpitävät pientä julkista sektoria ja) käyttävät avokätisesti sosiaalitukia maksavan Suomen minimipalkkasäädöksiä hyväkseen. Näinhän se onkin - olen itsekin väitteen kanssa samaa mieltä - mutta syyhän siitä, että näin tapahtuu, ei ole virolaisten vaan systeeminsä luoneiden suomalaisten.

Ja sitten tulee tietysti tämä joulumyrskyn uutisointi pistää merkille. Totuuden mukaan:

Suomessa ilmastonmuutoksen on ennustettu voimistavan rankkasateita, lumipyryjä ja lämpöaaltoja. Tuorein esimerkki arvaamattomista sääilmiöistä on viime viikolla pitkin Suomea riehunut myrsky.

Rehellisesti sanoen olin aika yllättynyt, että Ilmatieteenlaitoksen henkilökunta rohkeni vetäistä ilmastonmuutoskortin tässä yhteydessä esiin. Melko puhdasta haudoilla tanssimista, jos käyttää hädänalaisten ahdinkoa hyväkseen tällä tavalla "kestävän kehityksen pysyvän sosialismin" tavoittelemiseksi.

Poliittisesti korrektin ohjelman näkivät myös suomalaiset omista televisioistaan: Ylen lastenohjelmassa yllytettiin ympärileikkauksiin. Huomioni kiinnittyy tasan yhteen asiaan: uutisen mukaan

"Valkoihoinen, mahdollisesti juutalainen poika keskustelee äitinsä kanssa ennen ympärileikkausta."

mikä on aika hassu väite, koska poika näyttää yli viikon vanhalta. Amerikassa valkoisille pojille suoritetaan ympärileikkauksia, mutta nekin tehdään heti vastasyntyneille. Ainoa kulttuuri, jossa ympärileikkauksia suoritetaan rituaalisyistä pojiksi kasvaneille, on islam (BBC: "In Malaysia, for example, the operation is a puberty rite that separates the boy from childhood and introduces him to adulthood."). Mistähän syystä Iltalehti ei kirjoittanut, että muslimipoika juttelee äitinsä kanssa? Miksi tällainen monikulttuurisuuteen opettava lastenohjelma ei kelpaakaan päättäjille? Nyt kun oikeasti nähtäisiin - ja voitaisiin käydä vuoropuhelua - monikulttuurisuuden todellisuuteen liittyvistä asioista, siitä vaietaankin...

Tsekkiläinen maailmankuva

Päättyneen vuoden merkittävin suomalaisuutinen oli tietenkin Suomen nuorten maajoukkueen ottama 4-0 voitto Tsekistä. Tsekki tunnetaan yleisesti pilsneristä ja Skodasta, mikä merkkinä olisi varmasti kuollut kymmenien muiden vanhojen autotehtaiden tapaan pois, ellei Volkswagen olisi sitä ostanut. Perustajansa Emil Skodan sukunimihän on suomeksi jotakuinkin sama kuin mitä autonsa lempinimi "skeida" tarkoittaa.

Suomen ja Tsekin historiaan on jättänyt jälkensä Johan Amos Comenius, joka on tsekkiläisen kansallisuusaatteen keskeinen hahmo 1600-luvulta. Hänen mielestään elämä on jatkuvaa itsensä kasvattamista ja kouluttamista, ja hän esitti ajatuksenaan kaikkien lasten - myös tyttöjen - kouluttamisen olevan lääke ihmiskunnan nostamiseksi pois aikakauden henkisestä kuopasta.

Edistykselliset ruotsalaiset kutsuivat hänet kertomaan ajatuksistaan, mistä Axel Oxenstiernan kuuluisa lausahdus "Tietäisitpä, kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan" jäi muistoksi. Tsekin kansallissankarin vaikutus Suomeen tuli Tarton yliopiston kautta, jossa itämaisten kielten professorina työskenteli sittemmin Turun hiippakunnan piispaksi nimetty Johannes Gezellius vanhempi.

Tsekkiläistä kansallisuusaateetta yritettiin tuhota satojen vuosien ajan, mutta sitkeä kansa pysyi hengissä ja kesti jopa Böömin ja Määrin protektoraattia hirmuvaltiaan tavoin johtaneen - jopa Pohjois-Korean Kimin dynastialla jää toiseksi - Reinhard Heydrichin. Jos Tsekki olisi saanut elää rauhassa ilman ylitseen pyyhkineitä sosialismin kilpailevia sukuhaaroja, se olisi Euroopan varakkain teollisuusalue. Kaunis Karlovy Varyn kaupunki on kuin symboli Euroopan jälleenrakennuksesta, vaikka ristiriitoja aiheuttaa venäläisten uusrikkaitten suuri määrä.

Suomalainen lastenkirjailija Anni Swan kasvoi suomalaisuusaatteen omineessa kodissa, ja synnytti pojan nimeltä Mauno Manninen. Manninen oli aikansa tunnettu teatteria rakastanut intohimoinen taiteilijasielu, jonka kohtaloksi tuli avioitua Lina Heydrichin kanssa. Itse en tiedä, millä tavalla ja mitä kautta he tapasivat, mutta merkillinen kytkös Suomen ja Tsekin pitkässä juovassa tämäkin lyhyt suhde oli.

Prahan kevättä kunnioittaen numerolla 68 pelaava Jaromir Jagr on herrasmiespeluri, joka kertoo aina pitäneensä Suomea omana suosikkijoukkueenaan. Juuri edesmennyt Tsekin presidentti Vaclas Havel oli esimerkki kansakunnan henkisestä johtajasta, jonkalaisia suomalaiset eivät ole nähneet sitten 50-luvun. Nykyinen kommunismia lipitellyt Tarja Halonen omaa kaikki ne huonot puolet, jotka kansallismielisestä Havelista puuttuivat. Siinä missä Halonen polvistuu ilmastonmuutos-alttarin eteen, Havel avoimesti pilkkasi ylikansalliseen ja epädemokraattiseen päätöksentekoon tähtäävää liikettä.