Kynä ei ole miekkaa mahtavampi

Vuonna 1999 internetiin ilmestyi palvelu nimeltä Blogger, joka tarjoaa mahdollisuuden kirjoitella omia ajatuksiaan julkisuuteen. Sananvapauden kannalta palvelu oli käänteentekevä. Vihdoin periaatteessa kuka vaan saa sanottua ajatuksensa ilman median ylläpitämää poliittisen korrektiuden sordiinoa totuuden torvensa edessä. Suomen virkamiehille palvelu oli luonnollisesti aivan liian avarakatseinen, joten sensuurin kynnet iskivät kiinni bloggareihin ja ihmisiä ajettiin pahoihin vaikeuksiin.

Vielä 20 vuotta sitten tuntui hyvin etäiseltä, että menettää työpaikkansa, vapautensa ja tärkeimmät ihmissuhteensa vain omia ajatuksiaan kertomalla. Sittemmin hallitus on estänyt mielenosoitusten järjestämisen ja liikkumisen Uudeltamaalta pois täysin järjettömillä koronarajoituksillaan. Televisiossa saa imaami sanoa, että islam määrää homoseksistä kuolemantuomion mutta kansanedustaja joutuu Raamatun siteeraamisesta leivättömän pöydän ääreen.

Ennen internetin aikakautta medialla oli valta, mistä kansa pystyy keskustelemaan. Osa toimittajista kantoi valtansa mukana tulleen vastuun, suurempi osa ei. Toimittajat pyörivät poliittisten johtajien kanssa samoissa piireissä, minkä seurauksena kusi ja valta nousevat helposti samoihin päihin. Poliitikkoja liehittelevät julkkikset - kuten Sanna Marinin bileiltojen ryyppyjengi - ovat vain hyödyllisiä idiootteja, joilta kysytään mielipiteitä poliittisiin asioihin vaikkei heillä ole mitään käsitystä niistä.

Poliittinen johto käyttää mediateollisuutta hyväkseen edistääkseen omaa maailmankuvaansa. Mustat mannerheimit ja Disneyn Lumikit ovat osa vallankäyttöä samalla tavalla kuin jokavuotinen Tuntematon sotilaamme tai omina aikoinaan Top Gun ja Panssarilaiva Potemkin. Länsimaissa maailmankuva on liberaali hegemonia (Youtubessa luennoi John Mearsheimer). Taiteilijat, urheilijat ja jopa yritysjohtajat kiiruhtavat irtisanoutumaan Putinista ja Venäjästä naurettavin tavoin.

Vai mitä sanotte niistä vaatimuksista, että suomalaiset yritykset eivät saa toimia Venäjällä, kun samaan aikaan puoli Eurooppaa lämmittää talojaan venäläisillä raaka-aineilla?

Lapsuudessani suurin uhkakuva oli kommunismi eri muodoissaan. Vuoden 2021 kunnallisvaalit olivat sikäli merkittävä virstanpylväs, että ensimmäistä kertaan kunnanvaltuustoissa ei istu yhtään kommunistisen puolueen edustsjaa. Tietenkään kommunistit eivät ole minnekään hävinneet - he asettuivat eri puolueiden listoille, kuten Anna Kontulan esimerkki paljastaa. Jopa Kokoomus meni vallanhimossaan niin pitkälle, että he pitivät Suomea syyllisenä Talvisotaan.

Kansan Uutisissa kerrotaan vasemmiston meemeistä. 

Ojennettu nyrkki on ikivanha erilaisten sosialismin nimiin vannovien yhdistysten ja järjestöjen tunnus oikeutetusta voimankäytöstä. Tuntuu aivan järjettömältä että joku näkee sosialismissa mitään hyvää. Liikkeen perusidea kun on oikeuttaa varastaminen. Mitä sinulla ei ole, sen sinä saat kun varkaus nimetään verottamiseksi ja äänestät poliitikon säätämään sellaisen lain.

Katsoin viikonloppuna kaksi elokuvaa (A hidden life ja American traitor) ja aloitin lukemaan yhtä kirjaa (Niina Hakalahden Aavasaksa). Olen toisinaan aika tarkka omasta ajankäytöstäni, joten rakastan Bloggeria ja bloggaajia, jotka jakavat kokemuksiaan. Erityisesti elokuvien ja kirjojen osalta etsin aina käsiini arvostelun, koska en totisesti haaskaa aikaani huonoon elokuvaan tai kirjaan.

Blogit tavallaan myös tuhosivat perinteiden median ja huonojen toimittajien elannon. Blogeista löytyy kapean alan erikoisosaajia ihna mille tahansa elämän osa-alueelle. Yksikään toimittaja ei voi hallita sellaista nippelitietoutta, mitä blogeista löytyy. Siksi mediassa esitetään yleensä uutiset poliittisten päätöstekijöiden kannalta positiivisessa valossa. Meidät kasvatetaan jo tarhassa vastaanottamaan liberaalin hegemonian mukainen ideologia.

Kaltaiseni ihmiset, jotka uhraavat asioiden penkomiseen ja taustojen selvittämiseen valtavasti aikaansa, eivät pysty enää seuraamaan valtamedian uutisointia. Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää, että lännen poliittisella koneistolla ei ole sen arvokkaammat päämäärät kuin Kiinalla, Pohjois-Korealla, Iranilla tai Venäjällä. Meille valehdellaan tietoisesti, jos se edistää liberaalia hegemoniaa, ja valheen paljastamisesta seuraa leimaaminen denialistiksi ja trolliksi.

Pari vuotta sitten oli julkiset hirttäjäiset, jos arvosteli poliittisen eliitin koronatoimia. Nyt pari vuotta myöhemmin jokainen näkee että päätökset olivat virheellisiä ja osin myös laittomia. Kuitenkin sama toimittajien ja poliitikkojen eliitti on edelleen vallassa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aiheuttaen puheita jopa ydinaseuhasta. Osa edelleen suurta näkyvyyttä ja arvostusta saavista poliitikoista oli 50 vuotta sitten kumartelemassa Kremlin suuntaan. Nyt he sitovat suomalaiset ulkomaiden velkojen maksajiksi kuin maaorjat aikoinaan.

Olo on kuin olisi parissa vuodessa nähnyt kaiken. Ensin oli Syyriassa kuivuus ja sitä seurasi kansainvaellus, sitten tuli tappava tauti (korona), nyt on menossa sota ja seuraavaksi kai sitten tulee nälänhätä. Kaikki raamatulliset vitsaukset ajettiin kuin pikakelauksella silmiemme edessä.

20 vuotta sitten kuvittelin, että bloggaamisella on joku vaikutus. Siis muukin kuin omien ajatusten selkeyttäminen näppikselle. Mikä tuokin mieleeni, että kynä tarkoitti vanhassa suomen kielessä linnun sulkaa (kana kynittävänä), ja sitä kautta tuli siis sulkakynä (sulkasulka).

Kynä ei ole miekkaa mahtavampi eikä tieto voita voimaa.

Liberaali hegemonia

Pari vuotta sitten ennustin talouden romahtavan, mutta covid-19 antoi hallinnolle tekosyyn elvyttää kahta kauheammin. Käytännössä kaikki hyvän julkisen taloudenpidon perinteet on heitetty romukoppaan: valtion velkapapereita rahoittaa keskuspankki, velkapaperien korko on negatiivinen ja velkaa on liikaa.

 Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa afrikkalainen banaanitasavalta on hoitanut talouttaan paremmin kuin Yhdysvallat, Kiina, Japani ja tietenkin EKP. Suomalaisille on valehdeltu ummet ja lammet, syötetty pajunköyttä ja juotettu kuravettä päälle, viilattu linssiin ja uunotettu, narutettu ja höynäytetty. Kaikki alkoi jo varmaan Kekkosen kaudella, mutta 90-luvulla luovuttiin itsenäisyydestä: lähti rajavalvonta, keskuspankki, tuomio- ja lainsäädäntövalta. Säätämättä jäi, että ay-liitolla ei ole mitään asiaa myymälän takahuoneeseen sopimään palkka-asioista ellei yrittäjä itse sitä sinne kutsu. 

2015 maahan otettiin 35.000 irakilaista sotilaskarkuria, joilla ei ollut muusta puutetta kuin suvakin perseestä. Ja huomattavan monen nuoremmankin tytön. Julkisen sektorin toimenpiteet paljastuivat sitä mukaa valeiksi kun niitä esiteltiin. Markasta sietikin luopua ja EU:n kuviteltin tuovan turvaa, mutta monikulttuurisuuskoordinaattoreita ja alipalkattuja kokkeja ei olisi tarvittu. 

2020 maahan julistettiin hätätila influenssaviruksen takia. Tässä vaiheessa alkoi olla ns. kovat keinot käytössä. Kun pari vuotta myöhemmin alkaa näyttää selvältä, että poliitikot joutuvat vastuuseen ihmisoikeusloukkauksistaan, käynnistettiin Ukrainan kriisi. 

Sodan taustasyitä voi seurata tästä erinomaisesta Oliver Stonen tekemästä Youtube-linkistä. Stone todistaa, että Yhdysvaltain hallinto on valehdellut kansalle sotaan johtaneista tekijöistä. 

Erinomaisesti aihetta käsittelee myös John Mearsheimer tässä Youtubessa julkaistulla luennella. Hän kutsuu lännen johtavaa poliittista oppia tai sotilasdoktriinia nimellä "liberaali hegemonia" (täällä linkki). Liberaali hegemonia tarkoittaa käytännössä USA:n demokraatteina toimivia sotahaukkoja tai neokonservatiiveja (vaikkei heidän ideologiansa mitenkään ole konservatiivinen). 

Myös Vladimir Pozner on julkaissut erinomaisen luennon, jossa hän kuvaa Ukrainan sotaan johtaneita tekijöitä. Näissä kolmessa videossa paljastuu miten masivinen huijaus tehtiin ja toteutettiin. Kaikkialla halutaan Suomen liittyvän NATO:n jäseneksi, koska sillä tavalla Suomi saisi USA:n ydinasepelotteen turvakseen. 

Valitettavasti tuo pelote on jo kadonnut. 80-luvun alussa Robert McNamara totesi, että Neuvostoliitto ymmärsi Kuuban kriisin yhteydessä että USA ei käytä Euroopan suojaamiseen ydinaseita ja alista itsensä Neuvostoliiton kostoiskulle. Liberaalin hegemonian valheita on tuputettu 33 vuotta (ainakin). 

Mearsheimer sanoo, että lähtökohtaisesti valtiot eivät luota toisiinsa, joten ne valvovat toistensa tekemisiä ja sitoutumista sopimuksiin. Siksi valehteleu on turhaa - siitä jää nopeasti kiinni. Sen sijaan kansa odottaa että poliitikot ja politiikka ajaa kansan etua. Siksi poliitikon on helppo valehdella kansalle. Tämä koskee samalla tavalla Kiinan kulttuurivallankumousta, Venäjän lokakuun vallankumousta kuin Ukrainan värivallankumousta. 

Pettymys siihen, miten pahasti meille tavallisille ihmisille valehdellaan aiheutti pari vuotta sitten sen, että lopetin bloggaamisen. Tajusin että millään ei voi mihinkään vaikuttaa. Olen ollut sinisilmäinen hölmö ja uskonut poliitikkojen puheet. Nyt valuutta-, siirtolais-, korona- ja ukrainakriisien jälkeen tajuan entistä paremmin että mihinkään et voi vaikuttaa. On nautittava siitä hetkestä missä nyt elämme. 

Jos johonkin kuvaan tiivistäisin tuon, niin se on ehdottomasti tämä Michelangelon Aatamin luominen-freskon yksityiskohta, jossa Jumala kulkee aivoissa läpi iäisyyden.

Olen kovasti koittanut pohtia - tuloksetta - selitystä miksi kaikki johtavat poliitikot ja toimittajat ovat niin hampaattomia liberaalin hegemonian edessä? 

Yksi selitys on työmäärä - itse olen seurannut tarkasti politiikkaa 15 vuotta. Toinen selitys on aihepiirin vaikeus - olen monesti joutunut toteamaan olleeni väärässä. Kolmas on laumasieluisuus - mieluummin yhdessä väärässä kuin yksin oikeassa. Neljäs on taloudellinen - sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Taas rasisti-machete vilahti

Kauan on tätä päivää odotettu. Vuosi sitten Petteri Orpo ja Juha Sipilä totesivat, että heillä on eri arvopohja kuin Perussuomalaisten Jussi Halla-aholla. Tottahan se on, kuten Halla-aho totesi:

Perussuomalaiset ovat yksilöitä: he vastustavat kyttäämistä, kieltämistä ja määräilyä. He eivät pidä siitä, että joku muu tulee kertomaan heille, miten heidän pitää ajatella, mitä heidän kuuluu sanoa, mitä heidän tulee syödä, millaisilla kulkuvälineillä he saavat liikkua.

Saksan kanslerina toiminut Otto von Bismarck totesi, että politiikka ei ole tiedettä vaan taidetta. 60- ja 70-luvuilla Urho Kekkonen piirsi sellaiset piruetit kotimaisen poliittisen areenan jäähän, että niitä sulateltiinkin 30 vuotta kolmen sosialistipresidentin voimin. Touhu lähti niin sanotusti lapasesta Tarja Halosen toisella kaudella, jolloin maailmantuska paisui ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Afrikan kuivuudella, islamilaisella terrorilla ja hiilidioksidipäästöillä luotiin uusi uljas maailma entisen kristillisen ydinperheen tilalle. Feministit, vegaanit ja toimittajat ryhtyivät maalituksen uhalla määräilemään, mitkä arvot ovat moraalisesti muita parempia.

Kaikki ne vanhat vihamieliset ja katkerat kommentit, joilla liberaalit ovat vuosikymmenien ajan hyökänneet konservatiivien päälle alkavat mädäntyä. Jyrki Katainen rasisteeraa niin sameilla vesillä, että näköä haittaa:

– Meidän arvovalintamme [liberaali demokratia] on parempi. Se on kestävämpi, sillä se haluaa antaa jokaikiselle ihmiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet. Perusarvot tarkoittaa demokratiaa ja vaaleja, oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksien jakamattomuutta.

Miten Katainen voi väittää, että sosiaalidemokraattinen arvomaailma on parempi ja kestävämpi kuin islamilainen? Rasistisempaa väitettä on mahdotonta keksiä.

Vasemmisto ostaa seksillä nuorten äänet

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto on saanut tällä viikolla täysosumaa. Ensiksi hän pääsi puolustamaan alaistaan, Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeriä, Aino Pennasta tämän pyrkimyksessä estää tuomitun pedofiilin karkoitusta Suomesta. Siinä missä perinteinen, konservatiivinen yhteisö on pyrkinyt rajoittamaan nuorten seksuaalisuutta kovillakin keinoilla, on sosialistinen ideologia puolestaan kalastellut nuorten ääniä lupailemalla vapaata seksiä, maksuttomia kondomeita, vapaita abortteja ja hehkuttamalla seksuaalisia perversioita. Näistä hurjimpia ovat tietenkin nekrofilia ja pedofilia, joiden laillistamiseen tähtääviä toimenpiteitä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka pohdiskelee kirjoituksessaan verkkolehti Oikeassa Mediassa.

Olen aiemminkin tuonut esiin vesilasiteorian (Vesilasiteoria 27.8.2010), joka käsittelee sosialistien tarvetta kaikkien seksuaalisten normien hävittämiseen. Touko Aallon puoliso Iiris Flinkkilä on parhaaseen kollontailaiseen henkeen itsekin todennut, että vapaa seksi on keino saalistaa (sic) nuoria äänestäjiä vasemmistolle. Juuri nuorethan ovat seksuaalisesti kaikkein aktiivisin ihmisryhmä. Ja hyvin strategia on myös toiminut, koska nuorten eniten äänestämät puolueet ovat Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Touko Aalto tietenkin nauttii saadessaan elää seksuaalisesti stimuloivassa yhteisössä arvostettuna keski-ikäisenä miehenä. Aallon uusin läpisyöttö tapahtui tukholmalaisessa seksiklubissa, jossa riehaantuneen oloinen Aalto lätkii paidatta jotain poikaa avokämmenellä pepulle. Vaikka kuvassa kaikki näyttävät iloisilta, on varmaa, että Aalto ei ole pojalta lupaa kysynyt läpsäisylleen. Syyllistyykö Aalto siis seksuaaliseen häirintään? Saako homopoikia läpsytellä takapuolelle vapaasti, vaikka heteromiehen pitää varmistaa ennakkoon lupa kosketella tyttöä?



Aalto istuu kuvassa kahden drag queenin kanssa Jägermeister-altaassa, mutta hän muistuttaa että

–Yhden oluen taisin siinä itse klubilla juoda, mutta en ollut päihtynyt missään vaiheessa. Muistan tarkkaan kaiken, mitä on tapahtunut. Ainoa päihde siinä vaiheessa oli hyvä tunnelma. Pride-juhlien henkeen ei kuulu päihtyminen.

Tiedetään, että huumeita käytetään seksuaalisen libidon ja mieskunnon stimulointiin. Ylen uutisen mukaan homopiireissä huumeita käytetään estojen poistamiseen. Jari Sillanpään huumekäry ei tätä taustaa vasten pitäisi ihmetyttää. Ylen uutisessa muuten nojataan taas tuohon Kollontain vesilasiteoriaan:

Toiset käyvät juhlissa salaa. Toiset vievät anonymiteetin siihen pisteeseen, että harrastavat seksiä vain huppu päässä. Kristiania kiinnostaa anonyymi seksi, koska se on hänelle tapa tyydyttää tarpeitaan.

– Sama asia kuin se, että juon vettä janooni.

Homoseksiklubien lisäksi seksiä harrastetaan anonyymisti yksityisissä juhlissa, joita organisoidaan erilaisten sovellusten esimerkiksi homomiesten suosiman Grindrin avulla. Joskus juhliin liittyy keskeisesti amfetamiini ja metamfetamiini. Silloin puhutaan chemsexistä. Seksistä, jota buustataan huumeilla.

Touko Aallon tarve puolustella muslimimiehiä - varsinkin pedofiileja - on outoa, koska he (Mellunmäen imaami Abbas Bahmanpour) kaikkein vähiten suvaitsevat Aallon tapaisia julkisesti homoseksuaalisuutta edistäviä poliitikkoja (Pim Fortuyn).

Rasistinen vitsi ympärileikkauksesta

Suomalaiset "koomikot" Niina Lahtisen ja Janne Zareffin johdolla pohtivat Ylen uutisessa, mistä asioista Suomessa ei saa vitsailla:

ylöspäin saa lyödä, mutta ei alaspäin
Minulla oli tosi pitkään aborttivitsi ohjelmistossa
Kantasuomalaisten tekemä huumori maahanmuuttajista on tabu
Huumorin rajat tulevat Suomessa vastaan etnisten- ja sukupuolivähemmistöjen käsittelyssä
Myös saamelaisten asiat tuntuvat tabuilta
Vähemmistöistä ei vitsailla

Ja pohjana kaikelle on Janne Zareffin linjaus:

Tilannesidonnaisuus puolestaan mahdollistaa sovinistiselle tai rasistiselle vitsille nauramisen kaveripiirissä niin kauan, kuin kaikilla on käsitys, että nauretaan vitsin älyttömyydelle ja sille, että on oikeasti olemassa ihmisiä jotka pitäisivät sitä hauskana.

Tähän ylimieliseen näkemykseen kiteytyy vallan väärinkäyttö. On mahdotonta jakaa näkemystä, jonka mukaan vitsille, jossa pilkataan jonkin ideologian dogmeja, ei saa nauraa jos ei naura niille, joita dogmi ei naurata. Otetaan esimerkki:

Mitä valkoinen mies sanoi 50-luvulla kohdatessaan joukon palavan tynnyrin ympärillä värjotteleviä neekereitä öisellä kujalla Bronxissa?

"Good evening, Sirs!"

Vitsin perinteinen stereotyyppinen näkemys, että valkoiset sortavat mustia (tarkoituksella siis valittu sana "neekeri") luo jännitteen. Vitsissä ei naurata vaan suorastaan pelottaa, että kaikki kuulijat ymmärtävät syyttömän miehen joutuneen hengenvaaraan. Siksi valkoisen miehen tervehdys (jonka antirasistit tulkitsevat pelkuruudeksi) naurattaa, vaikka todellisuudessa kyse ei ole pelkuruudesta vaan terveestä järjestä ja tarkasta tilannekuvasta. Zareffin mielestä tälle saa nauraa vain, jos pitää miehen osoittamaa harkintakykyä lapsellisena, ylimitoitettuna ja epäuskottavana. Mitä se ei tietenkään ole.

Toinen esimerkki:

Kaksi pientä muslimipoikaa makaa sairalassa vuoteillaan.
- Miksi olet täällä?
- Minulta leikataan nielurisat.
- Älä pelkää. Minulta leikattiin ne neljä vuotiaana, ja sen jälkeen sain syödä jäätelöä niin paljon kuin halusin.
- Miksi sinä olet täällä?
- Minut ympärileikataan.
- Voi ei! Minut leikattiin vauvana, ja sen jälkeen en kävellyt vuoteen.

Vitsissä tietenkin naurattaa, että vauvat eivät kävele vuoteen, edes tyttövauvat. Nauramme siis lapsen tietämättömyydelle - emme uskonnolliselle dogmille. Siinä ei meidän kulttuuriimme omaksuneelle ole mitään naurettavaksi koettavaa vaan päin vastoin. Zareffin mukaan minulla on oikeus nauraa, jos stereotyyppisesti uskon muslimien todella suorittavan ympärileikkauksia.

Omasta mielestäni Suomen huonoimpia vitsejä ovat olleet elokuva Musta marski ja Jari Tervon lattialle viskaama Raamattu. Vitsien rahoitus verovaroista on huono vitsi sekin, mutta erityisen huonoa niissä on niiden ennalta-arvattavuus ja mielikuvituksettomuus. Hyvin harva vitsit nähnyt suhtautuu dogmaattisesti Mannerheimiin tai Raamattuun. Sama kohdistettuna esimerkiksi Muhammediin ja Koraaniin, olisi ollut dogmien pilkkaamista, jolloin olisi voinut nauraa vitsin tehneiden yllättävälle ja omaperäiselle reaktiolle. Mutta kun ei.

Urheilussa voittaa lopulta kaunein

Kuten tiedetään, taiteen ja käyttötavaran raja on häilyvä. On Arabian taiteellisena pidettyjä käyttötavaroita ja esimerkiksi Tupperwaren tarvikkeita, joita ei pidetä taiteena (vielä). Joku vanha lyijytäytekynä voisi kohta olla taidetta samalla tavalla kuin sata vuotta vanha sulkakynä tällä hetkellä.

Taiteen ja käyttötavaran erottaa toisistaan hinta - hyvän rannekellon saa parilla sadalla, mutta Patek Philipin kelloja myydään silti. Eli esineen käyttötarkoituksen hyvyys (kellon tapauksessa ajan mittaamisen tarkkuus) ei ratkaise esineen taiteellista syvyyttä. Tupperware on helvetin hyvä keittiötarvike, ja joskus kun muovisia taideteoksia hyväksytään, se noussee sellaiseksi.

Vanhoista pelikonsoleista on jo tullut taidetta tai ainakin keräilyharvinaisuuksia samoin kuin vanhoista kännyköistä ja tietokoneista. Autoista on lähestulkoon jo puhuttavissa taideteoksina ainakin jos otetaan joitain erikoisuuksia tarkasteluun kuten vaikka Chryslerin turbiiniautot.

Mutta mutta... Miten on urheilun kanssa? Taitoluistelua pidetään korkeakulttuurina ja varmasti monien mielestä taiteena. Mutta mitenkä muu urheilu? Miekkailu ehkä ja jossain määrin jotkut fyysisetkin lajit kuten varsinkin nyrkkeily, jossa on vähitellen pois kuihtuvan lajin esteettisyyttä, jos moista sanaa voi käyttää ja miksei voisi.

Mitä muita lajeja tulee jäämään samanlaiseen asemaan kuin antiikin Kreikan adonisten patsaiden lihaksikkaat atleetit? Mitkä lajit kattoavat väistämättä historian kirjoihin? Kysymys on asetettu eritoten Jaskalle, jonka blogin kommentista asiaa aloin pohtimaan.

Vaikka doping on kiellettyä, tietynlaista douppaamistahan nähdään mäkihypyssä ja miksei hiihdossakin, joissa apuvälineillä (hyppypuku tai voiteluaineet) saadaan tosiasiallisesti keinotekoista hyötyä, koska urheilijahan ei itse niitä välineitä tee. Miksei myös tenniksessä ja seiväshypyssäkin, jossa välineitä eivät tee urheilijat vaan teollisuus.

Koska hyväksytään mekaaniset apuvälineet juoksussa tai pituushypyssä? Milloin perinteiselle maratonille ilman apuvälineitä aletaan haikeasti hymyillen jättää hyvästit? Jenkkifutiksessa ja lätkässä on jo ylitetty raja, jossa suojavälineet antavat urheilijoille suojaa vääristä taktisista valinnoista. Autourheilussa raja ylitettiin jo 90-luvulla.

Mikä on seuraava suuri urheilussa nähtävä paradigman muutos? Koska peliteollisuudesta tulee olympialaji? Voiko tietokonepelaamista pitää yhtä mielekkäänä urheilumuotona kuin vaikkapa miljonäärien potkupalloilua? Ei niistä penkkiurheilijalle ole hyötyä, jos sellaisena pidetään terveyttä, mutta toisin kuin telkkarista urheilusuorituksen seuraaminen, pelaamisella on terveyshyötyjä.

Kysymystäni ei pidä ottaa provokatiivisesti, koska oikeasti pohdiskelin tässä tekoälyn näkymistä arkielämässä jo lähivuosina tai ainakin vuosikymmeninä. Miten tekoäly tulee muuttamaan käsitystämme urheilusta ja sitä kautta kirjoitukseni alussa mainitsemastani käsityksestä taiteesta.

Monissa lajeissa reaktionopeus on merkittävä. Mitä jos ja kun annamme koneiden osallistua urheiluun? Ammunta, painonnosto ja shakki... Mikä on loppujen lopuksi urheilun funktio, jos urheilussa ei ole esteettistä puolta? Vaikka kuinka nyt tuomarointiin perustuvat lajit herättävätkin närkästystä, niin jossain vaiheessa koneet voittavat ihmiset niissä. Mikä on silloin taiteellinen - tuomarointia kyllä - syvyys urheilussa? Haluammeko katsoa beachvolleytä, jossa pelaavat ihmiset vai koneet? Ja miksi - urheilullisin vai esteettisin perustein?

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Googlen vastarintaliike

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta loi sattumalta kaksi täysin vastakkaista näkökulmaa sananvapauteen. Toisessa pahasti korruptoitunut oikeuslaitoksemme lopetti Pohjoismaisen vastarintaliikkeen, jonka kansallissosialistinen ideologia tuo lähinnä mieleen "Illinois nazis"-kohtauksen Blues Brothers elokuvasta.


Pohjoismainen vastarintaliike on jonkinlainen epätodellinen, lapsellinen Pekka Siitoimen kannattajakerho, jonka saattaminen oikeuteen kuvaa poliisin, syyttäjänlaitoksen ja tuomioistuimen epätodellista lapsellisuutta enemmän kuin haluaisin uskoa.

Jos jotain halutaan kieltää yhteiskunnallisen rauhattomuuden edistäjänä, niin miten olisi vaikkapa islamilaiset yhdyskunnat, Vihreiden ja Vasemmistoliiton tukemat yhdistykset tai moottoripyöräjengit? Vastarintaliike on puujalkavitsi, jonka kieltämisessä naurattaa lähinnä virkavallan puusilmäisyys.

Päivän toisesta hyvinvointiyhteiskunnan fascismista tuli todistus Teoston toimesta. Kansankynttilöiden pölhöjen taistelu Googlen tuulimyllyä vastaan on osoitus siitä, että Teosto ei ymmärrä liiketaloudesta ja taiteilijoiden elämästä mitään kaunista sanottavaa.

On kornia, että Google työnsi Teoston vaatimukset kirjaimellisesti bittiavaruuteen, kun taas suomalainen oikeuslaitos yrittää työntää Vastarintaliikkeen bittiavaruuteen siinä kuitenkaan onnistumatta. Toinen onnistui ja toinen ei. Monikulttuurinen ja suvaitsevainen vihreä fascismi on yhtä paljon markkinatalouden puolesta kuin kansallissosialistinen vastinparinsa. Jopa feministinen Google (James Damoren haastattelu NJET-liitteessä) sai tarpeekseen Teoston feministisestä höpötyksestä. Vaikka Google on ideologisesti sekaisin kuin kaakao maitolasissa, sillä oli keinot ja halu pysäyttää hulluuden ylistys toisin kuin suomalaisella oikeuslaitoksella.

Keskinen-Foxell-Arhinmäki

Iso-Britannia äänestää tällä viikolla siitä, eroaako se EU:sta. Tarkalleen ottaen kyseessä on neuvoa antava kansanäänestys ja mahdollisen - toivottavan - eron käytännön seurauksia on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa. Tätä kirjoittaessani vaikuttaa siltä että saarivaltio äänestää EU:lle ei. Jäsenyyden kannattajat ovat pääosin valtion tuista riippuvaisia: opiskelijoita, pienituloisia ja tietenkin kehitysmaista lähtöisin olevia vähätuloisia. Kaikkia yhdistaa Curley-ilmiön mukaisesti se, että heidän tuloistaan merkittävä osa on tulonsiirtoja valtiolta (ja EU:lta).

Kuvaavaa tilanteelle on, että moni vasemmistolainen kannattaa esimerkiksi Skotlannin eroa Isosta-Britanniasta tai Katalonian eroa Espanjasta. Sama porukka Paavo Arhinmäen johdolla seuraa haaraisine kielineen potkupallon EM-kisoja, jotka ovat jäänne Euroopan kansallisvaltioiden ajoilta. Näkyvin jalkapalloa seuraava poliitikkomme Paavo Arhinmäki on lajia tunteville tullut tutuksi lajin väkivaltaisesta viihteellistämisestä. Venäjän joukkueen väkivaltainen toiminta 2016 Ranskan EM-kisoista on raivostuttanut perinteiset potkupallon kannattajat, jotka silmiään ummistamatta ovat aiemmin hyväksyneet ja - Arhinmäen tapaan myös osallistuneet - väkivallan ihannointiin. Arhinmäen tapauksessa viittaan tragikoomiseen huuteluun, jossa peliä turvanneita poliiseja provosoitiin virantoimituksessa kuolleiden poliisien ja heidät tappaneen tanskalaisen vankikarkurin yhteenotossa "Missä on Holsti, missä on Palo - Steen Steen Christensen".

Laittamalla Holstin ja Palon tilalle Keskinen ja Foxell, saa käsityksen siitä järjen vähyydestä, jota entinen ministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki on toiminnallaan osoittanut. En henkilökohtaisesti osoita järin suurta kunnioitusta Suomen poliisia kohtaan sen takia, että heidän paha taipumuksensa selitellä ylilyöntejään jälkikäteen - "en tiennyt" ja "tottelin vain määräyksiä" - tuo mieleen totalitarismin myötäjuoksijat. En pidä poliiseja mitenkään varsinaisesti pahantahtoisina vaan ainoastaan - valtaosaa heistä - hiukan jälkeenjääneinä. Tällä en halua karkoittaa blogini lukuisia poliisilukijoita vaan korostaa, että (Fobbaa lukuun ottamatta) te ette kuulu tuohon arvostelemaani porukkaan.

Kehotan lukijoitani miettimään, millä todennäköisyydellä on silkkaa sattumaa, että johtavat vasemmistopoliitikot (Arhinmäki, Andersson, Honkasalo, Koivulaakso ja Soininvaara) hyväksyvät väkivallan käytön toisinajattelijoita kohtaan ja että heille Palefacen uusi laulu on vain uusi Marseljeesi. Ranskan Suuri vallankumous nimittäin totesi, että vapauden, veljeyden ja tasa-arvon lisäksi neljäntenä vallankumoukseen kuului kuolema - toisinajattelijoille.

Pravdan Ville Similän uskontunnustus

Ville Similä kirjoitti Pravdaan, että Juice Leskinen on palvonnan kohde Suomessa. Itse kohtuullisen kauan Juicea kuunnelleena tiedän, että Juice ei palvontaa arvostanut. Veikkaan että Villen kaltainen supersuvaitsevainen inhoaa Juicea koska tämä kyseenalaisti Vihreän panteismin laulussaan Kun Allah saapuu kaupunkiin jo 90-luvun puolivälissä somali-invaasion alettua Neuvostoliiton romahdettua.

Olen käsitellyt samaa aihepiiriä aiemminkin (Kun Allah saapuu kaupunkiin 2.4.2012). Ilmeisesti Ville ei sitä ole lukenut kun on blokannut minut Twitter-tililtään. Huvittavaa että suvaitsevaiset blokkaavat toisinajattelijoita, vaikka näiden twiittejä pääsee lukemaan toisella selaimella tai kirjautumatta Twitteriin.

Oletan että Pravda alkaa Juicen vastaisen kampanjan samalla tavalla kuin se aloitti Mamban Tero Vaaraa vastaan. Hämmästyttävintä tässä Juicen biisissä on sen kaukonäköisyys. Toisin kuin Ville Similän kaltaiset infantiilit, Juice kykeni näkemään ja erottamaan vaaralliset ideologiat. Hänhän teki myös Hitleristä ja Mussolinista pilkkaa aikana, jolloin - minä mukaan lukien - juuri kukaan ei ymmärtänyt islamin, sosialismin ja fascismin yhteisiä juuria.

Kun Allah saapuu kaupunkiin
hän törmää länsimaiseen kulttuuriin.
Pääsemme haaremiin,
ja perehdymme koraaniin.
Ja kumarramme pään:
jos vaikka sattuisimme hyötymään.

Kun Allah saapuu maisemiin,
me saadaan siitä juttu Suosikkiin.
Ja aamutelkkariin, ja Hesariin,
ja Kainuun Sanomiin.
Niin jumala tuo jumalten
on kiistämätön listaykkönen!

Allah Allah, nähdään moskeijalla.
Allah Allah, nähdään moskeijalla.

Kun Allah saapuu kaupunkiin,
hän ensin soluttautuu Vihreisiin.
Ja pariin demariin,
ne tunkee päänsä turbaaniin:
näin yhtä päätä rukoillaan
ja perseet osoittavat Uumajaan!

Allah Allah, nähdään moskeijalla.
Allah Allah, nähdään moskeijalla.

Kati Jurkko suutelee sammakkoa

Kaikenmaailman kirjoituksia suomalainen media onkin pullollaan. Katselin perjantaisen Pressiklubin, jossa Stillerin vieraana tässäkin blogissa paljon parjattu nettipoliisi Marko "Föbbels" Forss, Lasipalatsin Pravdan oikeuspenaali Susanna Reinboth sekä MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä. Oiva trio todellakin keskustelemaan tiedonvälityksen nykytilasta. Ensin Föbbels totesi, että poliisin toiminta ei näytä hyvältä kansalaisten silmissä, kun se pimittää tietoja rikollisen etnisestä taustasta. Hän jatkoi, että mikäli kansalaisten luottamus viranomaisiin yhtään lisää horjuu "olemme nesteessä". Sen jälkeen rikostoimittelijat kuorossa todistelivat, että suomalainen tiedonvälitys on tosiaan ollut puolueellista ja sitä kautta kansalaisten luottamuksensa menettänyttä. Ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta ajatus oli tuo. Hyvä juttu, mutta epäilen ettei muutosta tapahdu.

Muistan kun nuorena tonttuna saavuin blogimaailmaan, Pravdan kesätoimituksessa oli harjoittelijana nuori nainen, joka piti blogia lehden nettisivulla. Yhdessä kirjoituksessaan hän ihastuneena kertoi, kuinka kotimaan toimituksen esimies oli viikkopalaverissa määrännyt toimittajia kirjoittamaan maahanmuutosta myönteisessä sävyssä, koska he eivät yleensä julkisuudessa siinä valossa esiinny. No eivät, se on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana tosiaan nähtyä. Yleisradion penaali Kati Jurkko on haastatellut palestiinasta lähtenyttä "prinssi" Rami Jaberia. Jaber esitetään niin yltiöpositiivisessa valossa, että jopa Jurkko itsekin hämmästelee

Jaberilla tuntuu olevan niin monta rautaa tulessa niin monessa maassa, että välillä tuntuu, voiko kaikki olla tottakaan.

Haastattelun mielenkiintoisin kohta liittyy toki Jaberin "siniverisiin" juuriin, kuten Jurkko kuvailee hänen perheensä historiaa. Jaberia itseään kuulemma epäilyt hänen kuninkaallisuudestaan naurattavat, sillä

Minun perheeni on pitänyt kuninkaallisen tittelinsä, joka on perua palestiinalaiselta Al-Husseinin suvultani. Isoisäni hallitsi Jerusalemia vuoteen 1967 asti.

Tässä vaiheessa - tietenkin - jokainen Lähi-idän historiaa tunteva höristää silmiään ja siristää korviaan. Kyse on siis todella kovan luokan fanaatikosta, sotarikollisesta ja kiivaasta Amin el-Husseinista (kuva alla).

Jerusalemin suurmuftia voidaan perustellusti pitää ehkä merkittävimpänä yksittäisenä henkilönä nykyisen islamilaisen terrorin taustalla. Hän hylkäsi esityksen ns. kahden valtion mallista nykyisen Israelin alueella. Hän valitsi sodan, koska hänen ideologiansa - islam - sillä tavalla määrää. Hänen päätöksensä seurauksena satoja tuhansia arabeja joutui vuosikymmeniksi pakolaisleireille, koska ympäröivät arabimaat mieluummin uhrasivat nuo evakot kuin olisivat auttaneet heitä ja tarjonneet omissa maissaan turvaa. Tuo oli lähtölaukaus nykyiselle terrorille, jota virheellisesti länsimaisessa mediassa oikeutetaan "arabien köyhällä ja näköalattomalla tulevaisuudella".

Al-Hussein vieraili siis natsi-Saksassa ja hänen uskotaan vierailleen useilla keskitysleireillä kuten Auschwitz, Majdanek, Treblinka ja Mauthausen. Hän sai koko sodan ajan palkkaa akselivalloilta korvauksena arabimaissa tekemästään juutalaisvastaisesta propagandasta. Nykyrahaksi muutettuna hänen palkkansa oli noin 12 miljoonaa dollaria - vuodessa. Vertailun vuoksi saksalaisen kenraalin vuosipalkka oli vain kuusi miljoonaa. Kyse ei siis todellakaan ollut mistään pienimuotoisesta yhteistyöstä vaan merkittävästä ideologisesta yhteistyökumppanista. Al-Hussein haki turhaan sodan jälkeen turvapaikkaa Sveitsistä, mutta englantilaiset, joilla oli ongelmia siionistien kanssa, näkivät muftissa miehen, joka voisi yhdistää muhamettilaiset yhdeksi rintamaksi juutalaisia vastaan. Loppu on historiaa.

Kati Jurkko siis teki haastattelun ilmeisen miellyttävästä ja menestyneestä miehestä, jonka isoisä oli Hitleriin, Staliniin tai Mussoliniin verrattavissa oleva sotarikollinen. En tietenkään väitä, että Jaber millään tavalla hyväksyy isoisänsä teot vaikka hän ylpeänä sukujuuristaan kertookin. Itse olisin kovin varovainen, jos oma isoisäni olisi Adolf Hitler. Tätä samaa nöyryyttä ei Jaberin haastattelussa mitenkään voi aistia.

Jaberin poliittisia mielipiteitä merkittävämpi on tietenkin se signaali, joka YLE ja Jurkko lukijoilleen antavat. Tällaista röyhkeyttä kansalaisille tuputettavasta mielikuvamarkkinoinnista islamin eteen en ole toistaiseksi Suomessa vielä nähnyt. Saman kaltainen tapaus on Hamasin poikana tunnetun kirjailija Mosab Hassan Yousefin elämästä kertova haastattelu (täällä kommentointia), joka kääntyi enemmän Hamasin politiikan seurausten sivuuttamiseen kuin niiden analyysiin.

Kati Jurkko ei ehkä tiennyt kuka tuo Jerusalemin suurmufti oli, mikä ei tietenkään ole hänen kannaltaan mikään puolustus. Kun Juber ei mitenkään peittele isoisäänsä ja sukunsa "maineikkaita" juuria ja kun Jurkko kutsuu haastateltavaansa "prinssiksi", olisi kuvitellut että hän tekee vähän taustatyötä. Jos haastateltavana istuisi valkoinen räppäri, joka väittäisi olevansa ruotsalainen prinssi, Jurkko olisi tehnyt kunnollisen taustatyön. Tällainen uutisointi vain alleviivaa, kuinka yksipuolisesti YLE uutisoi. Haastattelun ainoa positiivinen puoli on se, että YLE:n puolueellisuus paljastuu täysin avoimesti.

Edistyksellinen kivilaulu

Prove it all night

I've been working real hard, trying to get my hands clean,
Tonight we'll drive that dusty road from Monroe to Angeline,
To buy you a gold ring and pretty dress of blue,
Baby just one kiss will get these things for you,
A kiss to seal our fate tonight,
A kiss to prove it all night.

[Chorus]
Prove it all night,
Girl there's nothing else that we can do,
So prove it all night, prove it all night,
And girl I'll prove it all night for you.

Everybody's got a hunger, a hunger they can't resist,
There's so much that you want, you deserve much more than this,
But if dreams came true, oh, wouldn't that be nice,
But this ain't no dream we're living through tonight,
Girl, you want it, you take it, you pay the price.

[Chorus]
Prove it all night, prove it all night girl and call the bluff,
prove it all night, prove it all night and girl,
I prove it all night for your love.

Baby, tie your hair back in a long white bow,
Meet me in the fields out behind the dynamo,
You hear the voices telling you not to go,
They made their choices and they'll never know,
What it means to steal, to cheat, to lie,
What it's like to live and die.

[Chorus]

To prove it all night..

Syyskuun kilpailu - puskuritarra

Tilasin muutaman tällaisen puskuritarran, kun se on niin helppoa.

Bumper Stickers From MAKESTICKERS.COM

Julistetaan tässä nyt sitten kilpailu, jossa voitte kommenttiosiossa linkittää parhaat ehdotuksenne. Voidaan sitten yhdessä miettiä, mitä tilataan ja kuinka paljon. Nuo itse suunnittelemani tarrat tilasin viiden nipussa ja hintaa tuli 15 taalaa postimaksuineen. Täällä yksi sivusto, jossa voitte kokeilla taiteellisia kykyjänne. Aihe on luonnollisesti vapaa kattaen kaiken Suomen poliittisen nykytilanteen järjettömyydet.

Mikäli joku haluaa tuollaisen minun suunnittelemani tarran, niin ilmoitusta kommenttiosioon, minkälaiseen käyttötarkoitukseen se tulee. Jos ehdotuksia tulee yli kolme kappaletta, valitsen niistä mielestäni tarran henkeä parhaiten vastaavat.

Myös anonyymisti voi osallistua, jos lähetät minulle sähköpostilla ehdotuksesi liitetiedostona. Julkaisen ne omina bloggauksina ja järjestän viikon sisään kyselyn voittajasta.

Mikko Kuustonen ja viides kolonna

Käpylän punavihreälle kuplalle antoi kasvot Krista Kosonen tunnustaessaan, että hänen ammatissaan ja asuinpaikassaan kukaan ei uskalla julkisesti tunnustaa olevansa toisinajattelija. Toivotaan, että valtio vuokraa Park hotellin (siis sen kauppaneuvos Paukun) vastaanottokeskukseksi, niin saadaan värinää hyvistenkin kulmille. Kosonen on näytellyt samoissa viihdeohjelmissa kuin muusaksi kelpaava Inka Kuustonen, jonka isä on taas 80-luvulla Q-Stonessa gospelia soittanut, mutta sittemmin pehmorockiin keskittynyt, Mikko Kuustonen. Mikko Kuustonen on nyt menestyvien viihdeohjelmien ässähai, joka sanoitti ja esitti Pop'n'rollissa Pysy aina pikkuveljenä biisistä Perussuomalaisia pilkkaavan version.

Toisessa jakossa Pop'n'rollissa piti arvuutella kilpakumppanin hyräilemiä biisejä, ja tällä kertaa oli arvattava Mamban Vielä on kesää jäljellä. Kun Maria Leikola ihmetteli, kuinka Kuustonen ei biisiä tuntenut, Mikko vastasi että hän kuuluu uskonlahkoon, joka boikotoi Mambaa. Leikola tuskin ymmärsi mistä on kyse sen enempää kuin valtaosa katsojista. Mikko viittasi siihen, että Mamban keulahahmo Tero Vaara on jo vuosia sitten irtisanoutunut monikulttuurisesta höyrehtimisestä ja mm. hänen kotisivujaan koristaa linkit logikollegojen Yrjöperskeleen ja edesmenneen Tapio Tuurin blogiin.

Meillä on unelma -mielenosoituksessa esiintyivät J. Karjalainen, Anna Puu, Maija Vilkkumaa ja Jukka-Poika. Suomalaisen taiteellisen eliitin kytkös politiikkaan juontaa pohjimmiltaan juurensa taiteilijoiden selkärangattomuudesta, opportunismista. Aki Hirviniemen sisko on Vasemmistoliiton kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen, ja heidän vanhempansa Riihimäen seudula tunnettuja vasemmistolaisia kunnallispoliitikkoja. On inhimillistä, että taiteilija, jonka leipä on pieninä muruina maailmalla ja jonka elanto on markkinoiden käsissä, kannattaa vahvaa valtiota, joka pakottaa markkinat jakamaan heille elantoa.

Vain harva taiteilija on reilusti oikeistolainen, kuten Kesäkuski-ohjelmassa Kuustosen vieraana piipahtanut Ismo Leikola. Hän avoimesti tunnusti, että eksyi sivuraiteelle juomaan punkkua ja leikkimäänn hippiä, mutta oikeasti häntä kiinnosti ajaa autolla ja "olla mies". Muita oikeistolaisia pitääkin hakea vanhasta kaartista Paula Koivuniemi, Danny, Frederik ja Fredi esimerkkejä mainitakseni. Nuoremmissa Cheek edustaa tuikiharvinaista oikeistolaista maailmankuvaa menestyneiden taiteilijoiden joukossa.

Satasen laina

Asiantuntija kertoo Ilta=Sanomissa, mitä käy jos kansa kieltäytyy ruokkimasta isäntiään:

Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen voi viedä tavalliselta suomalaiselta jopa 100 euroa kuukaudessa

Hämmentävää. Onko suomalaisilla muka vielä taskun pohjalla valden valuuttaa?

Jotain kuvaa suomalaisen yhteiskunnan henkisestä tilasta kun yrittäjä ja monimiljonääri Jari Sarasvuo todistelee, ettei hän ole oikeistolainen:

Sarasvuon mukaan länsimainen kulttuuri on islamilaista kulttuuria parempi. "Ei se tee minusta rasistia, natsia tai oikeistolaista, jos olen sitä mieltä, että olemme saavuttaneet paljon valistuksen ja länsimaisen humaanin ajattelun polulla, ja niitä saavutuksia pitää suojella."

Ihan hienoa että Sarasvuo on tajunnut islamin ongelmat, mutta kuvaavaa, että hän joutuu puolustautumaan natsi-syytöksiltä, vaikka islam on se ideologia, joka on jumal-hahmoaan lukuunottamatta aivan suoraan kansallis-sosialistisesta oppikirjasta.

Jääkylmä IKEA-maa

Suosikkibändini Kent soittaa laulun nimeltä Pärlor. Laulussa on värssy:

Ge dom ett finger och värm min hand
(i ett iskallt IKEA-land)

Vlad Tepes kirjoittaa blogissaan, että IKEA:ssa tapetun ruotsalaisnaisen kurkku viillettiin perinteiseen jihadistityyliin auki. Tätä on luonnollisesti mahdotonta tässä vaiheessa tarkistaa, mutta kannattaa pitää mielessä Shkupollin murhaama entinen puolisonsa, jolta myös viillettiin kurkku auki.

Mikäli tekotapa, samoin kuin NRK:n video murhaajan kiinnioton yhteydessä huutamista Allahu akbareista, pitää paikkansa, on ymmärrettävää, että Ruotsin poliisi huolestui tämän tapauksen osalta turvapaikanhakijoiden turvallisuudesta.

SPR vie leivän yrittäjältä

Mänttä-Vilppulassa kirpputoria ja kahvilaa pitävä Maiju Salmivirta on kyllästynyt naapurissa olevaan vastaanottokeskukseen, kertoo Uusi Suomi. Maijun mukaan

– Kahvilan tuotto on kokonaan romahtanut, kun ihmiset eivät jaksa tulla tänne enää kahville istumaan tämän elämöinnin vuoksi.

Vastaanottokeskusta pyörittävän SPR:n johtajan Pentti Savolaisen mielestä Maijun tulisi palkata vartija (sic!) kirppikselle. Jalat irti maasta nostanut Savolainen muistuttaa, että

– Tilanne on sellainen, että Suomeen on tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita ja niitä tulee paljon eri puolille Suomea – myös Mänttä-Vilppulaan. Monet tulevat sellaisista oloista, että täällä totutut toimintamallit saattavat olla vieraita.

Lopuksi Mauju kertoo SPR:n toiveista:

Kaiken huippuhan oli tämä viimeinen, kun sieltä pyydettiin, että laajentaisin illan aukioloaikoja, jotta nämä maahanmuuttajamiehet, jotka tulevat viisi minuutti ennen sulkemista, voisivat oman kulttuurinsa mukaisesti tulla illalla tänne kirppikselle, Salmivirta hämmästelee.

Tässä on aivan erinomainen esimerkki siitä, mihin suuntaan Suomi on menossa. Maa ottaa syömävelkaa kymmenen miljardia vuodessa ja hamuaa suomalaista kulttuuria halveksivia, laittomasti maahan tulleita nuoria muslimimiehiä. Toiminnan mielekkyyttä on mahdotonta nähdä. Nyt kun Ruotsi pullistelee liitoksissaan ja siirtolaiset ovat löytäneet tiensä Suomeen, tilanne muuttuu huonoksi erittäin nopeasti. Oma arvioni on, että Suomi ei tee mitään muutoksia lainsäädäntöönsä ja jo tämän vaalikauden aikana olemme ajautuneet Ruotsin peesissä katastrofin partaalle.

Kannattaa muuten lukaista tämä blogisti Historixin kirjoitus.

Monikulttuurinen videovertailu

Kummassa kulttuurissa haluaisit mieluummin elää?





Hameen pituus on kääntäen verrannollinen hyvinvointiin.

Kesä on ohi - sukset esiin

Päivä vielä viikon verran pitenee, mutta sen jälkeen lähdetäänkin jo taas kohti uutta hiihtokautta. Sen kunniaksi tässä pari elokuvaa. Ensiksi ruotsalaisen Ruben Östlundin Turisti:


Östlundhan sai julkisuutta elokuvallaan Play, jossa Göteborgissa asuvat maahanmuuttajat kiusaavat pottunokkalapsia. Turisti-elokuva oli Ruotsin ehdokkaana Oscareihin, mutta ei se nyt ihan sen arvoinen ole. Hyvä leffa kuitenkin, jos pitää Alppimaisemista. Toinen elokuva on Streif:


Streif on erittäin vaikea Kiztbühelin maailmancupin rinne, mistä elokuvan nimi siis tulee. Elokuva itsessään kuvaa muutaman voittajakandidaatin harjoituskautta tulevaan kilpailuun.

Streif on siis noin 50%:n rinne, mitä alla oleva kuva havainnollistaa hyvin.

Valkoinen nainen ratissa

Paha paikka Vihreille:

Vaikka teoria olisi väärä, me teemme oikein

Dosentti Esko Kalevi Juntunen on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan Itä nousee, länsi laskee. Ilmeisesti entinen Jalasjärven kunnanjohtaja ja osuuspankkimies Juntunen tuntee aihealueen - rahoitusmarkkinat - läpikotaisin ja uskaltaa ottaa kantaa. Toinen saman tyylinen kirja oli Charles Fergusonin Rosvojen valtio. Molemmat kirjailijat korostavat erästä rahoitusmarkkinoiden heikkoutta.

Pankit tai vastaavat rahoituslaitokset saavat oikeuden luoda rahaa saamiaan talletuksia vastaan. Tästä seuraa, että "rahan ytimessä" olevilla on mahdollisuus ottaa myös henkilökohtaiseen omistukseensa valtavia omaisuuseriä. Fergusonin kirjassa kuvaillaan tätä tapahtumasarjaa yksityiskohtaisesti, joten en käy sitä tässä sen kummemmin läpi. Juntunen käsittelee samaa asiaa optioiden kautta. Kun yritysjohtoa palkitaan kvartaalituloksista, yrityksen pitkäjänteinen tuloksentekokyky, innovointi ja henkiset resurssit on helppo lyödä laimin. Suomen talous toistaa juuri nyt tuota kuviota. Keskuspankki työntää rahaa pankkeihin ennen näkemätöntä vauhtia, mutta raha ei lähde pankeista liikkeelle, koska samaan aikaan pankkien vakavaraisuusvaatimuksia on kiristetty. Inflaatio ei käynnisty, mutta pankit muuttuvat ylilikvideiksi ja ainoa ihmisryhmä, joka lamassa vaurastuu, ovat rahan ytimen sisäpiiri.

Juntunen vanhana tarkan markan taloudenpitäjänä ja kunnanjohtajana näkee myös hyvävelikapitalismin ja korporativismin läpi. Hän arvioi, että kiinteistöjen nopeaa arvonnousua - jota Suomessa on todistettu nyt 20 vuotta - seuraa luotonannon kiihdytys ja uudet rahoitusinstrumentit. Julkinen sektori velkaantuu maksaakseen pelurien tappiot, kuten Suomessakin on Kreikan osalta jo tapahtunut kymmeniin miljardeihin noussut takauspommi. Kulutus hiipuu ja yksityinen sektori syyttää julkista tehottomaksi. Julkinen sektori kääntyy ylösalaisin, eli julkiset palvelut ostetaan verorahoilla yksityisiltä yrityksiltä. Alkuun toimijoita on useita, mutta nopeasti isot kansainväliset jätit ostavat markkinat itselleen. Tämä on erittäin huonoa politiikkaa, koska tulonsiirto hoidetaan väkipakolla eli verottamalla. Suomen kohtalon kysymys on nyt käsillä, mutta sitä tuskin kukaan eduskunnassa ymmärtää.

Juntusen kirjasta kannattaa erikseen nostaa seuraava esiin:

Länsimainen suvaitsevaisuus lähenee usein välinpitämättömyyttä. Ikävät asiat väistetään sanomalla, etteivät ne kuulu minulle. Kansa maallistuu ja uskonnolliset opit joustavat. Kirkkokansa äänestää oppinsa demokratian nimissä tätä päivää mukailevaksi.

Kehittyvien maiden aggressiivisia uskontoja, niiden vaikutuksia ja mahdollisia uhkakuvia ei osata kunnollisesti arvioida. Nykyisessä keskusteluilmapiirissä ihmiset saavat helposti leiman, jolla kriittiset mielipiteet voidaan lakaista maton alle. Näitä leimoja annetaan esimerkiksi uskontoa, rasismia, ulkomaalaisvastaisuutta, naisasiaa tai omistussuhteita ja varallisuutta koskevista keskusteluista. Sen sijaan, että julkisissa keskusteluissa pyrittäisiin yhteisymmärrykseen, ryhdytään opettamaan, mikä on oikea tapa ajatella. Se ei pura jännitteitä.

Tavanomaista viisautta seuraamalla otetaan suuri riski. Tulevaisuuden tutkijat tarkkailevat useita erilaisia signaaleja. He pyrkivät löytämään asioita, jotka osoittavat samaan suuntaan. Näiden pohjalta voidaan rakentaa tulevaisuuden kuvia, jotka avaavat tavanomaisesta viisaudesta poikkeavia polkuja. On löydettävä viitteitä, jotka johtavat samaan päämäärään. Yhteinen nimittäjä löydetään, kun yhdistellään eri toimijoiden todellisuuksia.

Toimintaympäristön seuraamista heikentää se, että poliittinen, taloudellinen ja tieteellinen eliitti seurustelevat pienessä piirissä ja kuuntelevat toisiaan asiantuntijoina. Tämä rinki on toinen toisistaan riiippuvaisia ja rinkiläiset pönkittävät virallista optimismia sen sijaan, että he etsisivät totuutta. Samanlainen henki tuntuu jatkuvan Suomessa.

Juntunen kertoo, miten uudet innovaatiot ja uudet näkemykset muuttuvat osaksi yhteiskuntaa ja poliittista valtavirtaa. Ensin ajatuksesta alkaa kirjoitella vaihtoehtolehdistö, ammattikirjallisuus ja sosiaalinen media. Tässä vaiheessa sosiaaliseen mediaan osallistujia arvostellaan ennakkoluulottomuudesta johtuen voimakkaasti ja sen jäseniä haastetaan oikeuteen. Seuraavaksi näkemys leviää tieteellisen ja taloudellisen eliitin tietoisuuteen ajatushautomoiden, tiedejulkaisujen ja liikkeenjohdon lehtien toimesta. Kolmannessa vaiheessa valtavirtamedia herää todellisuuteen ja aiheesta tehdään mielipidekyselyitä. Neljännessä vaiheessa asiat nousevat lopulta myös poliittisen eliitin tietoisuuteen lakiesitysten kautta. Viidennessä vaiheessa entinen uusi näkemys muuttuu laiksi ja se institutionalisoidaan, ohjeistetaan ja arkistoidaan. Näin muutos on kulkenut elinkaarensa ja kuollut pois.

Itse tulin sameiden vesien verkoille vuonna 2007 eli varsin myöhään moneen blogikollegaani nähden. Tällöin Halla-aho, Ellilä ja Seppo Lehto olivat jo puhjenneet kukkaan, vaikka varsinainen "taiteellinen performanssi" oli vielä näkemättä. Suomessa eliitti tuli tietoiseksi poliittisen ja taloudellisen muutoksen tarpeellisuudesta vuonna 2011 Jytkyn myötä, mutta se ryhtyi vielä kerran viimeiseen, toivottomaan viivytystaisteluun kansaansa vastaan. En silti vielä lähtisi sanomaan, että uusi idea olisi kuolemassa pois, koska osana EU:ta olemme vielä kaukana ongelman ratkaisusta. Vielä on tulijoita Välimeren yli, uskonnollinen fanatismi on vasta nostamassa päätään ja sosialistit valmistautuvat vallankumoukseen.

Englantilainen sosialistien äänitorvena tunnetuksi tullut People's Daily Morning Star luo vallankumouksen henkeä lukijoihinsa. Se kirjoittaa, että välttyäkseen katastrofaaliselta ilmaston kahden asteen lämpenemiseltä, nyt on aika ja paikka vallankumoukselle. Myös Nixonin, Cintonin, Al Goren ja Obaman sisäpiiriin kuulunut ja sittemmin UK-säätiön johtajaksi noussut yhdysvaltalaispoliitikko Tim Wirth antaa oikeutuksen tälle vallankumoukselle, joka kumpuaa ihmisvihamielisyydestä:

We've got to ride this global warming issue. Even if the theory of global warming is wrong, we will be doing the right thing.

Meidän täytyy jatkaa puhetta ilmastonmuutoksesta. Vaikka teoria maailmanlaajuisesta lämpenemisestä olisi väärä, me teemme oikein.