Carl Haglund mikkihiirenä merihädässä

Suomen tilanne on vakava, ja kriisin syyt juontavat juurensa suomalaisen poliittisen järjestelmän heikkouksiin. Niitä ovat pääministerivetoinen hallitus, jonka vastapainona ei ole riittävää valtaa pitävää vastustajaa, kuten presidenttiä tai virkamiehiä, jotka voivat katsoa maan etua neljää vuotta pidemmällä aikajänteellä. Nykyinen järjestelmä pakottaa pääministerin eroamaan kesken vaalikautta, koska hän - mikäli puolue voittaa - joutuu jatkamaan seuraavat neljä vuotta pääministgerinä. Jos hoitaa hommansa hyvin, koskaan ei pääse pois pääministerin paikalta, joten asioiden hyvin hoitamiseen ei ole kannustetta. Vähän kärjistetysti, mutta ymmärtänitte pointin.

Päättyvän vaalikauden suurin muutos oli toki taloudellinen, eli Suomen romahdus euromaiden heikoimmaksi. Syitä on lukemattomia, joista vähäisin ei ole elinkeinoelämän johdon heikko taso. Jos johtoon palkataan Häkämiehen ja Vanhasen kaltaisia lobbaajia, peli on hävitty. Maailmalla on paljon parempia lobbaajia, joille omat kettumme ovat helppoa riistaa. Toki korporatismi saadaan Suomessa pyörimään lobbauksella, mutta se ei edesauta suomalaisen viennin kehitystä parempaan. Valtava byrokratia, tappava verotus ja moraalinen laiskuus valtaavat alaa. Vierailin viikonloppuna Tallinnassa, ja pikaisesti laskeskeltuna Venäjältä ja Virosta tuodaan yhtä paljon alkoholia, kuin mitä Alko ja vähittäiskauppa myyvät. Verotuloja menetetään yli miljardi euroa maahantuonnin takia.

Työnsä onneksi päättävän hallituksen ministereistä Carl Haglund jo vaatikin nuuskan palauttamista myyntiin (siinä valtion arvioidut menetetyt verotulot lienevät sadan miljoonan euron paikkeilla) ja Laura Räty puolestaan esittää viinejä ruokakauppoihin. Molemmat ovat istuvia ministereitä, joten kysymys kuuluu, miksi he eivät ole vieneet asiaa eteenpäin - miksi heidät pitäisi valita uudelleen?

Haglundille valtion johtaminen on kuin pikkupoikien sotaleikkejä ala-asteen välitunnilla koulun takana olevassa metsikössä. Hän oli mennyt mukaan pohjoismaiden ministerikollegojensa julkilausumaan, jossa Venäjää luomaa sotilaallista uhkaa arvioitiin melko lapsellisesti. Venäjä on toki sotilaallisesti erittäin suorituskykyinen maa, ja asiantuntijapiireissä sen armeijaa pidetään maailman toiseksi voimakkaimpana. Sitä ei kannata vähätellä, vaikka Krimin, Georgian ja Tsetsenian kriisit eivät ole olleet mitään suoranaista voitonmarssia.

Kun Vihreät - siis stalinistien henkiset ja ruumiillisetkin perilliset - aikoinaan vastustivat amerikkalaisia ydinaseita, vastaavaa kritiikkiä ei esitetty Neuvostoliiton suuntaan. Nyt kun Yhdysvaltoja johtaa ihka oikea monikulttuurisuutta kannattava sosialisti ja Venäjää johtaa nationalistinen konservatiivi, Vihreät ovat kääntäneet rintamasuuntaansa 180 astetta. Edistyksellisten mielenliikkeitä voi ennakoida pohtimalla, mitkä asiat ovat antiamerikkalaisia, antikristillisiä ja antikapitalistisia. Viron presidentti ilmoitti, että se edellyttää muiden huolehtivan oman maansa puolustuksesta, ja Viron valtion budjetista kuudesosa on EU-tukea. Suomen tapauksessa se tarkoittaisi noin yhdeksää miljardia euroa, joka on melko tarkalleen sama summa, jonka julkinen sektorimme tällä hetkellä velkaantuu.

Haglundin osallistuminen merkittävään ulkopoliittiseen lausuntoon ilman ulkoasiainvaliokunnan, ulkoministerin tai presidentin ohitse on kaikille osapuolille kiusallinen. Kyse ei sinänsä ole sillä tavalla vakavasta asiasta, että se vaikuttaisi ns. kulissien takana mihinkään. Venäjä saa bensaa liekkeihinsä ja NATO-jäsenyyden kannattajina Stubb ja Haglund voivat onnitella itseään. Vakavaa asiassa on se, että se paljastaa erittäin raadollisesti sekä Haglundin lapsellisen osaamattomuuden että myös koko hallituksen asenteen kantaa huolta maan edusta. Venäjä ei Suomea valtaa Haglundin puheiden perusteella tai niiden puuttumisen takia, mutta Haglundin oma uskottavuus vakavasti otettavana poliitikkona kärsi sellainen kolhun, jota ei ole mahdollista enää korjata.

Poliitikot ovat kautta aikain aiheuttaneet irtiotoillaan huolta ulkopolitiikan johdossa. Mannerheimin luottomiehiin kuulunut Aladar Paasonen kävi puhumassa eduskunnassa keväällä 1943 Saksan menestymisen mahdollisuuksista sodassa:

”Käsitelkää aihetta yhtä realistisesti”, marsalkka evästi tiedustelupäällikköään. ”Antakaa edustajien kuulla kunniansa. Älkää säästäkö ruutia, sillä useimmat heistä ovat syylliset siihen, että me olemme siinä missä olemme. Jos he eivät olisi estäneet maanpuolustuksemme rakentamista, emme olisi tässä tilanteessa.”

Kun vertaatte Haglundin ja Paasosen toimintaa, ymmärrätte, että en suinkaan ole rajoittamassa sananvapautta ulkopoliittisen päätöksentekijäin osalta tai että pelkäisin Venäjää ja siksi välttäisin ns. herättämästä nukkuvaa karhua. Ei - siitä ei ole kyse. Haglund saa puolestani puhua mitä haluaa ja missä haluaa, mutta hänen puheensa ei osoittanut ammattitaitoa, ja se tässä huolettaa.

Huvittavaa puolestaan on se, että Putinin "lähipiiriläinen" onnistuu varsin makoisasti kuvailemaan Stubbia:

– Nämä haaveilevat vain menestymisestä urallaan. Heille ei ole tärkeintä oman maan kukoistus vaan mukava kabinetti jättikorporaation toimistossa.

En tunne kiihkeimpiä kokoomuslaisia lukuunottamatta ketään, joka ei itsekin kuvailisi Stubbia juuri tuolla tavalla. Uuden Suomen Markku Huusko kirjoittaa myös varsin mainiosti Suomen ulkopolitiikasta:

Ulkoministeri Tuomioja oli poiminut useita Venäjä-aiheisia otsikoita, joissa puitiin muun muassa venäläisten lentokoneiden tekemiä ilmatilaloukkauksia Suomen puolelle ja venäläisten kohua herättäneitä kiinteistökauppoja Suomessa.

Siis arvaamattomaan Venäjään liittyviä pelkoja ja uhkia viimeisen runsaan vuoden ajalta, jolloin naapurimaamme on käyttäytynyt todistetun härskisti Ukrainassa ja vähän muuallakin.

Mielenkiintoista tässä on se, että islamisaatio, joka on jo menossa ja jonka edustajat käyttäytyvät "todistetun härskisti", on suomalaiselle medialle - samoin kuin poliitikoillekin - täysi tabu. Sen edustajien tekemiä loukkauksia suomalaisille ja kohua herättäneitä väkivallan purkauksia ei käsitellä, mutta poliittisen eliitin luomia uhkakuvia Venäjän sotilaallisesta toiminnasta käsitellään lähes hysteerisesti.