Kari Huhta ja median korruptio

Kirjoitin eilen illalla suomalaisen median korriptiosta (Markku Huusko ja median korruptio 28.4.2015), eikä valitettavasti kauaa tarvinut odotella, että kirjoitus saa jatkoa. Eilen totesin, että Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huuskon mielipide Kokoomuksesta "oikeistopuolueena" ei vastaa todellisuutta. Kokoomus on ollut se hallituspuolue, joka on istunut vallassa yhtäjaksoisesti 28 vuotta, minä aikana Suomesta on rakennettu sääntely-yhteiskunta. Väitteet siitä, että Kokoomus olisi "small government" on täysin idealistinen vailla todellisuuspohjaa. Voidaan toki jossitella, olisiko Suomi ajautunut Keskustapuolueen ja Sosiaalidemokraattien vetämänä samanlaiseksi paskastanian eteiseksi kuin Ruotsi, mutta Kataisen esikunta romutti tämänkin epäilyksen.

Lasitalon Palatsin ylpeydenaihe Pravda antaa palstatilaa tämän hetken arvostetuimmalle toimittajalleen Kari Huhdalle. Huhta kirjoittaa:

Viime aikoina julkisuus on kuitenkin kohdellut ankarasti vain kulttuurieliittiä. Perussuomalaiset ovat päässeet vähällä. Siksi keskityn tässä heihin.

Syitä perussuomalaisten saamaan uuteen silkkihansikaskohteluun ei tarvitse hakea kaukaa. Jos puolue on menossa kovaa vauhtia uuteen hallitukseen, sitä ei voi samaan aikaan kovin kärkevästi haukkua muukalaisvihamieliseksi ja impivaaralaiseksi.

Suomen tähän asti kiistellyin puolue on muuttunut maan ainoaksi poliittiseksi ryhmäksi, jota ei sovi arvostella. Jos arvostelee, leimataan osaksi kulttuurieliittiä, mikä on kyllä kohtuutonta.

Suojelusta hyötyy myös perussuomalaisten maahanmuuttovastainen siipi. Se ei ole kadonnut minnekään.

Perussuomalaisten maahanmuuttovastaisen siiven sanastossa "suvaitsevainen" on haukkumasana, samoin kuin sana "huvittava" Jussi Halla-Ahon (sic! - tunne edes poliittisen vastustajasi nimen oikeinkirjoitus) Scripta-blogissa kuvauksena vastustajien argumenteista.

Saman blogin oikeassa laidassa olevasta linkistä "Islamin aikapommi" löytyy myös näyte maahanmuuttokritiikistä.

"Vähimmälläänkin islam antaa moraalisen ylemmyydentunnon, jonka turvin muslimi voi tarvittaessa valehdella ja teeskennellä ystävällisyyttä alempiarvoisille ihmisille, olla välittämättä näille tehdyistä lupauksista ja käyttää hyväksi näiden hyväuskoisuutta", kirjoitetaan huolella päivitetyssä oppaassa.

Se ei ole lainkaan huvittavaa.

Huhta viittaa islamin käsitteeseen taqiyya, joka antaa muslimille luvan valehdella vääräuskoisille. Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta on pilvin pimein, joista esimerkiksi Englannissa on varoitettu moskeijoiden antikristillisistä saarnoista, terroristien värväyksistä ja länsimaisten tyttöjen paritusringeistä. Kysyttäessä moskeijat kieltävät moiset tapahtumat, mutta todellisuudessa kannustaa moiseen.

Mietiskelin kuitenkin eurooppalaisen ihmisen kannalta kaikkein tunnetuinta ja näkyvintä taqiyyan todistavaa tapahtumaa. Mielestäni sellainen on islamilaisen terrorin symbolina 9/11-isku New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneihin. Iskun suorittajat elivät kuukausia ja vuosia länsimaiseen elämäntapaan integroituneen siirtolaisen elämää. Iskua edeltävänä päivänä terroristit jopa kävivät ottamassa ns. rohkaisuryypyt diskossa. Herää kysymys, olivatko miehet uskovaisia ja jos olivat, niin miten he kykenivät rikkomaan oman uskontonsa kaikkein keskeisimpiä opetuksia? Vastaus on luonnollisesti taqiyya - se antaa oikeutuksen kieltää oma uskonnollinen vakaumus julkisesti vääräuskoisten edessä.

Kristillisen etiikan omaksuneille tuollainen toiminta on käsittämätöntä. Länsimaisessa etiikassa oikein on oikein ja väärin on väärin - siitä riippumatta kuka kysyy. Antikristillisissä keskusteluissa viitataan usein Yhdysvaltojen historian synkkään jaksoon neekeriorjuudesta. Täytyy kuitenkin muistaa, että neekeriorjia oli vain osassa Yhdysvaltoja ja läheskään kaikki eivät sitä hyväksyneet. Neekeriorjuuden päättymistä perusteltiin voimakkaasti Raamatun opetuksilla. Islamilainen maailma sen sijaan perustelee muiden orjuuttamista koraanin ja Muhammedin opetuksilla. Toisin kuin islam, kristinusko ei salli vääräuskoisten orjuuttamista.

Kaikissa asioissa on aina positiivinenkin puoli. Huhdan kirjoituksesta sellaista on todella hankala löytää. Ainakaan syyllistymättä taqiyyaan. Halla-aho on niin tunnettu hahmo, että Huhdan kirjoituksen perusteella tuskin yksikään lukija menee tutustumaan Scriptaan ja Islamin aikapommiin. Huhdan kirjoitus on aikuisen suurta poliittista valtaa käyttävän miehen primitiivireaktio, joka lienee seurausta siitä tunteesta, jonka Huhta kokee vuosien työn valuessa hukkaan Perussuomalaisten marssiessa seuraavaan hallitukseen.

Huhdan kirjoituksen positiivinen puoli on mielestäni se, että hän paljastaa oman tietämättömyytensä islamista. Tämä bloggaaminen ei ehkä kuitenkaan ole turhaa. Jonain päivänä - kun kaikki Huhdan lukijat ymmärtävät taqiyyan merkityksen - Huhta joutuu itsekin kohtaamaan todellisuuden (IL: Sanoman tappio syveni reilusti).