Mitkä kolme näistä neljästä sopivat yhteen?

Kuuntelin valtaosan EK:n järjestämästä vaalitilaisuudesta, jossa olivat neljän suurimman puolueen puheenjohtajat Antti Rinne, Juha Sipilä, Timo Soini ja Alexander Stubb. Oikeistolaisena pidetyn Kokoomuksen puheenjohtaja Stubb totesi puolueen tavoitteena olevan julkisen sektorin koon laskevan nykyisestä noin 56%:n tasosta suhteessa kansantuotteeseen noin 50%:iin ja keskimääräisn veroasteen laskevan nykyisestä noin 44%:sta noin 40%:iin. Keskustan Sipilän vaatimukseen parin miljardin vuosittaisista menoleikkauksista Stubb totesi, että ne ovat riittämättömiä, mistä pisteet. Stubb myös arvosteli konsensusta, joka johtaa siihen, että puolueet muistuttavat liikaa toisiaan eikä vaalilupauksia käytännössä voida pitää. muut kiivaasti torjuivat konsensuksen arvostelun, sillä korporatismi nyt vaan on niin suosittua. Soini ehdotti 300 miljoonan euron menoleikkauksia tuulimyllyjen saamien tukiaisten poistamisella. Kukaan muu ei kannattanut Soinia. Puolustusbudjetti on noin 2,7 miljardia leikkausten jälkeen, kun taas kehitysyhteistyöbudjetti on 1,1 miljardia.

Turkki ja Ukraina

Sosialistisessa uuskielessä sanalla "rauha" on valtava keskeinen ideologinen merkitys. Sosialistit tarjoavat tietenkin rauhaa (kuten rauhanjunat, rauhanmarssit jne.), mutta joutuvat sotimaan kaikkea pahaa vastaan: huumeita, köyhyyttä, AIDS:ia, korrputiota vain muutamia mainitakseni.

Euroopan Unionia on kutsuttu "suureksi eurooppalaiseksi rauhanprojektiksi", joka on väitteen mukaan turvannut rauhan Euroopassa jo vuosikymmeniä. Väitteen esittäjien mukaan kansallisuusaate oli maailmansotien polttoaineena, joten sen tukahduttamiseksi ryhdyttiin järjestelmälliseen kansallisuusaatteen tuhoamiseen. Ensin avattiin Euroopan sisäiset rajat ja nyt ulkoiset. EU:n rauhanprojektia korostavat - eli siis EU:n nykyhallinto - ovat ajautuneet vakavaan kriisiin kahden EU:n suurimman naapurin kanssa: Turkin ja Venäjän. Mikä meni pieleen?

Venäjän autoritäärisyys saa puistattavia piirteitä kuten Putinin kieltäessä venäläisten vastuun keväällä 1940 Puolan Katynissa tapetuista 21.000 sotavangista. Putin 2014 marraskuussa opasti isällisesti nuoria venäläisiä historiantutkijoita, että Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa ei ollut mitään pahaa, mikä muistuttaa pöyristyttävästi sosialistista propagandaa. Paitsi sillä erolla, että kukaan ei uskonut kommunistipuolueen propagandaan, mutta Putiniin uskotaan. Ilmeisesti Putinin hallinto on osaamattomuuttaan ja kokemattomuuttaan ryhtynyt kuvittelemaan, että kun sen propaganda niellään Venäjällä, se uskotaan myös ulkomailla. EU ja Venäjä ovat kuin kaksi kuuroa.

Venäjän ongelmana on sen maantieteellinen sijainti. On kuin jättiläinen olisi survottu pieneen kaappiin, josta pääsee ulos vain kesäisin. Venäjä pelkää EU:n (ja Yhdysvaltain) saartavan sen, mikä nyt kauppasaarrolla tosiasiallisesti tapahtuukin. Venäjän omat toimet ajavat sen vanhoja pelkoja toteen. Kun Venäjä ei koskaan ole ollut oikeusvaltio, ei sen johto ymmärrä, että EU ei hyväksy valtioiden rajojen siirtelyä väkivalloin. Euroopan sotilaallinen heikkous on ristiriidassa EU:n näkemyksen kanssa Kremlistä katsottuna, ja niin se on kyllä minunkin mielestäni. Ilman uskottavia sotavoimia vaatimukset lähialueiden johtajille ovat pelkkää hymistelyä.

Ukrainan kehittyminen taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kohti Puolan tapaista yhteiskuntaa mieluummin kuin Putinin johtamaa valtioliittoa, on ukrainalaisille houkuttelevampi vaihtoehto. Moskovan silmissä Ukraina on haastamassa sitä slaavilais-ortodoksisten valtioiden johtajana, ja EU tukee tätä pyrkimystä, kuten René Nyberg kirjoittaa uudessa Kanava-lehdessä (1/2015 s. 22). Venäjä ei tuollaista slaavilaista haastetta ole kokenut sitten Iivana Julman, jolloin haastajana oli katolinen Puole-Liettua.

Jos Ukrainan osalta pieleen on mennyt kyvyttömyys pitää Moskovan korvakanavat puhtaina ja auki EU:n näkemysten suhteen rajojen siirtelyistä riittävällä määrällä sotilaallista voimaa, Turkin osalta tilanne on samankaltainen. Vain kymmenisen vuotta sitten Turkki aloitti jäsenyysneuvottelut ja Venäjälle tarjottiin viisumivapautta ja vapaakauppa-aluetta - ensialkuun.

Kun Turkin jäsenyysneuvottelut alkoivat, nykyistä valtapuoluetta AKP:tä pidettiin "uskonnollisviritteisenä" samalla tavalla kuin eurooppalaisia kristillisdemokraattisia puolueita. Toivottiin, että islam ja demokratia voisivat elää rinta rinnan. Nyt AKP on yleisessä kielenkäytössä "islamistinen", mikä tarkoittaa sitä, että valtiota tulee hallita sharia-lain mukaisesti. Turkissa on Putinin oligarkkien tavoin nykyisin vahva islamistinen poliittis-taloudellista valtaa pitävä eliitti, joka tukee AKP:tä.

Huivin käytöstä on tullut Turkissa - ja myös EU:ssa - islamistien symboli, kirjoittaa Kanava-lehdessä Suomen Ankaran entinen suurlähettiläs Maria serenius. Pääministeri Erdogan on lisäksi todennut, että demokratia on kuin juna, johon astutaan ja poistutaan tarpeen mukaan. AKP:n kannattajien mielestä 50%:n ääniosuus tarkoittaa sitä, että vähemmistön mielipiteitä ei tarvitse kuunnella. Shadi Hamidin kirjassa Temptations of Power todetaan, että kun islamistit saavat vallan, he unohtavat aikaisemmin esittämänsä kohtuulliset, asteittaiset ja ehkä jopa liberaalit tapansa ja ottavat demokraattisen prosessin itselleen antamilla valtuuksilla sharia-lain käyttöön.

Kreikan Syriza-puolueen johtajien lausunnot poikkeavat EU:n poliittisen eliitin näkemyksistä, minkä takia Syriza luonnollisesti vaalit voittikin ihmisten kyllästyttyä nykymenoon. Suomessa samaa yritettiin jo 2011, mutta Perussuomalaisten nousu jäi vain joidenkin tuhansien äänien päähän toiseksi suurimman puolueen paikasta, ja sitä myötä toiveet valuivat hiekkaan. Syrizan johto on haukkunut vuosien takaiset tukipaketit kaikilla mahdollisilla nimillä ja ilmoittanut, että Brysselillä ei ole oikeutta päättää kreikkalaisten puolesta, miten he tuomitsevat tai ovat tuomitsematta Venäjän toimet Krimillä.

Aivan kuten Neuvostoliitto aikoinaan, myös EU omalla toiminnallaan ei lisää rauhaa, vaan luo jännitteitä omilla lähialueillaan. Suuren rauhanprojektin lopputulemana onkin sota ja verenvuodatus.

Autokaupoilla

Woman: Do you drink beer?

Man: Yes.

Woman: How many beers a day?

Man: Usually about 3.

Woman: How much do you pay per beer?

Man: $5.00 which includes a tip (This is where it gets scary!)

Woman: And how long have you been drinking?

Man: About 20 years, I suppose.

Woman: So a beer costs $5 and you have 3 beers a day which puts your spending each month at $450. In one year, it would be approximately $5400 correct?

Man: Correct.

Woman: If in 1 year you spend $5400, not accounting for inflation, the past 20 years puts your spending at $108,000, correct?

Man: Correct.

Woman: Do you know that if you didn't drink so much beer, that money could have been put in a step-up interest savings account and after accounting for compound interest for the past 20 years, you could have now bought a Ferrari?

Man: Do you drink beer?

Woman: No!

Man: Where's your Ferrari?

Valehtelijoiden klubi

Antti Rinne:

- Euroryhmä haluaa pitää Kreikan mukana

Aki Kangasharju:

– Tarvitaan sellaisia kosmeettisia myönnytyksiä että saadaan rauha aikaiseksi ja voidaan jatkaa

Jyrki Katainen:

- Jos joku muuta väittää, hän valehtelee tietoisesti.

Timo Soinin suurin haaste liittyy siihen, kykeneekö hän pitämään vaalilupauksensa. Viime vaalien jälkeen pystyi, joten miksei nytkin. Muiden puolueiden osalta on aivan sama mitä ne lupaavat, koska ne eivät aio lupauksiaan pitää, kuten Rinteen lausuma paljastaa. Kangasharjun tulkinta politiikan moraalista on raadollisuudessaan täysin oikea.

Anonyymi nettikirjoittaja

Vuosien mittaan Suomen Mr. Nobody aka Jussi Lähde on ritarillisesti kuin Vesa Keskinen konsaan esiintynyt sananvapauden puolestapuhujana. Toimittajakunnan surkea taso on hienosti alleviivattu Halla-ahon kirjoituksessa "Turkkarissa". Lähdehän ehdotti alkutalvesta 2011, että Suomesta poistettaisiin tykkänään mahdollisuus kommentoida nimimerkeillä:

Ehdotamme harkittavaksi nimimerkkikommentoinnin poistamista näiden blogien kommenttiosioista. Ja miksi ei muistakin.

Nykyisen tulkinnan mukaan minun blogini on luultavasti rikoslain tarkoittama "media" sen päivitystahdin ja lukijamäärän vuoksi. Toisin sanoen, on minun vastuullani valvoa kommenttien täyttävän rikoslain vaatimukset. Jos haluaisin kirjoittaa jonkinlaisen paljastuksen suomalaisen yhteiskunnan epäkohdasta, kuten vaikkapa Vanhasen lautakasasta, minun tietolähdettäni pidettäisiin toimittajan lähdesuojan alaisena. Näin ollen anonyymi kommentointi on toimittajan tietosuojan keskeinen tekijä. Vaatiessaan anonymiteetin kieltämistä, Lähde samalla tulee vaatineeksi toimittajan tietosuojan purkua, koska "media" ei enää ole pelkkää radiota, telkkaria ja sanomalehteä vaan yhä enenevässä määrin amatöörien toimittamaa verkkojulkaisua.

Kuvaavaa onkin, että nimettömyys sallitaan - ja siihen oikein kannustetaan - kun rikos tapahtuu valtiota vastaan:

Verohallinto on avannut verkkolomakkeen, jolla kuka tahansa voi antaa nimettömänä vihjeitä epäillystä vilpistä.

Uutisen mukaan 15% vuosittain jätetyistä noin 3.000 ilmiannosta johtaa verotarkastukseen. Tekisi mieli sanoa, että loput ovat silkkaa kiusaa, joka sananvapauteen verrattaessa varmaan täyttäisi kunnianloukkauksen merkit, mutta valtiohan ei siitä välitä, koska uhri on kansalainen eikä valtio. Mika "naista" Illmanin kuuluisa kommenttihan oli Halla-ahon sananvapaustuomiossa, että

Korkein oikeus on vetänyt rajan sille, kuinka pitkälle se, joka arvostelee valtaapitäviä, saa provosoida ja liioitella

Tämä ei onnistu, jos nimetön arvostelu on mahdollista.

Kun lapsi saa vallan

Kirjoittelin jo aikaisemmin (Käsitteen hässimistä - valta ja vastuu 12.1.2015) siitä, että sananvapauden rajoittajat käyttävät uuskielistä ilmaisua "vastuullinen sananvapaus". Todellisuudessa valta ja vastuu kulkevat yhdessä - eivät vapaus ja vastuu. Vapaus on kytköksissä velvollisuuden kanssa. Kukaan ei esimerkiksi väitä, että lapsen kasvatuksesta vastuussa olevilla vanhemmilla olisi sen suhteen vapauksia vaan valtaa. Vanhempi ei käytä vapautta kasvattaessaan lastaan vaan valtaansa.

Paitsi sosialistien mikämikä-maassa. Yleisradion jihadisti-penaali Jyrki Hara kirjoittaa kolumnissaan:

Tyttäreni kysyy usein lähikaupan edessä, miksi en anna rahaa kerjäläiselle. Tai vielä todennäköisemmin hän sanoo painokkaasti: "Anna rahaa tuolle kerjäläiselle." Hän on viisivuotias.

Kantavatko ruotsalaiset tästä eteenpäinkin maailmanpelastajan rooliaan ylpeinä? Vai kääntävätkö laitaliikkeiden uho ja käytännön integraatio-ongelmat mielialat muualta tulleita vastaan?

Itse en vieläkään osaa päättää, miten apua pyytävä vierasmaalainen pitäisi kadulla kohdata. Vaikka lapsikin sen tietää.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten isä kieltäytyy käyttämästä valtaansa ja sysää vastuun yhteiskunnalle. Viisivuotias lapsi ei ole henkisesti tarpeeksi kypsä kantamaan vastuuta perheen taloudellisista päätöksistä. Isä voi kertoa, että esimerkiksi länsimaisen ihmisen velvollisuuksiin kuuluu auttaa heikommassa asemassa olevia, mutta nämä ovat ihmiskaupan uhreja, eivät oikeita kerjäläisiä.

Jokainen koirankasvattaja tietää, että koirasta saa häirikön, jos sille ei laita rajoja. Koira on laumaeläin, ja luonnostaan pyrkii ottamaan johtajan paikan, jos ihminen ei sitä tee. Vihreillä näyttää olevan lastenkasvatuksessa samanlaisia ongelmia kuin nykyihmisillä koirien kanssa. Ei ihme että nuoret jäävät sairaseläkkeelle mielenterveysongelmien takia, kun he eivät ole tottuneet kantamaan vastuuta elämässään, kun heidän vanhempansa eivät ole näyttäneet esimerkkiä.

Miten ja miksi nuivistuin?

”miten ja miksi nuivistuin?”

Otan Ykän aloituksesta kopin kuin Brandon Bostick konsanaan.

Oma nuivan maailmankuvan ensimmäinen havainto oli, kun pikkutonttuna kuulin tv-uutisista, että massaturismi tuhoaa Espanjan luontoa ja kulttuuria. Ihmettelin, että johan nyt on, että sen annetaan tuhoutua. Eivätkö espanjalaiset osaa rajoittaa turismia vaan ahneuksissaan avaavat rajansa ja jyräävät rantansa hotelleiksi.

Paras kaverini muutti Afrikkaan ennen kuin aloin kulkemaan kouluun, ja hän lähetteli lapsen viattomuudella kirjeitä minulle. Yhdessä luki, että "me muutettiin uuteen taloon savannille. Meille tuli talon mukana kolme palvelijaa, joista yövartija Joseph on jo niin vanha, että se nukkuu portilla öisin." Minusta se oli hauskaa ja se tatuoi aivooni pysyvän jäljen neekeristä. Kun koulun joulujuhlassa maailmanhalaamiseen omistautunut kukkahattutäti (oli niitä siis jo 70-luvulla!) halusi meidän luokan keräävän juhlayleisöltä kolehdin afrikkalaisille, minä boikotoin sitä yksinumeroisen iän tuomalla itsevarmuudella kutsumalla sitä huijaukseksi koska en tuntenut sanaa tekopyhyys. Luokkakavereitteni tuella asia hautaantui ja sinä vuonna ei kehitysapuun meidän koulusta rahaa lähtenyt. Paitsi tietenkin taksvärkistä, mutta ne rahat menivät aina jollekin kommunistiselle Väli-Amerikan diktatuurille.

Lapsena monikulttuurisuutta edusti Neuvostoliitto. Vihamielinen valtio, joka halusi orjuuttaa muita kansoja. Varmaan sen takia meille tuli Valitut Palat ja Aku Ankka, jotka olivat sen ajan nuivien vanhempien blogeja. Keino osoittaa järjestelmälle kiusallisen korkeilla tilaajamäärillä, että vaikka henki pihisee vaikka kuinka yritätte. Asterix tietenkin opetti antiikin Rooman monikulttuurisuuskokeilun maistuneen happamalta Gallian kukoille.

Itse en vielä tuossa vaiheessa Afrikkaan päässyt, mutta pikkutonttu lenteli ympäri-ämpäri Eurooppaa ja ihastui Englantiin ikihyviksi. Myös Italiaan oli helppo rakastua samoin kuin henkiseen kotimaahani Tiroliin. Puola oli pelottava paikka, enkä edelleenkään pidä sen enempää puolalaisista kuin Puolastakaan. Viroon ihastuin, koska osasivat Suomea. Tanska oli kovin rikas, mikä herätti ihailua tontun pääkopassa. Silti Ruotsi oli Euroopan ainoa maa, jota inhosin. En vihannut, mutta inhosin sitä ylimielisyyttä, jota ruotsalaiset henkivät joka käänteessä missä heihin törmäsinkään. Noin yleisellä tasolla voisi todeta, että en ollut nuiva vaan avoimen kiinnostunut erilaisista kulttuureista, mutta oikeastaan vain Itävallassa asuvaa kaveriani kadehdin, koska kaikki oli niin seesteistä. Kaverini pienessä alppikylässä oli asekauppa, jonka ikkunoissa ei ollut edes kaltereita! Kahvilassa asiakas huomautti, jos tarjoilija laskutti liian vähän. Sellaiseen rehellisyyteen en ollut Suomessa tottunut. Mutta muutoin minusta suomalainen kulttuuri sopi minulle kesämökkeineen, saunailtoineen ja isoäidin räiskäleineen paremmin kuin mikään muu.

Kaukoidässä törmäsin ensimmäisen kerran avoimeen rasismiin. Ystäväni oli siinä vaiheessa muuttanut pois Afrikasta, ja pääsin kyläilemään keskelle sademetsää. Sillä klubilla, jonka altaan reunalla lusikoimme banana-splittiämme, ei ollut "ulkomaista" henkilökuntaa jäsenistä nyt puhumattakaan. Kuulin, että oikeasti ne kuulemma halveksuvat meitä eurooppalaisia, mitä pidin ihmeellisenä, sillä eihän heillä ollut siihen ensinnäkään varaa ja toiseksi mitään syytä. Emmehän me käyttäytyneet huonosti vaan pysyttelimme pääasiassa omissa oloissamme ja yritimme olla sekaantumatta ja varsinkaan muuttamatta heidän tapojaan. Elimme, kuten sanotaan, maassa maan tavalla.

Uskontotunnilla opettaja hyppäsi sen luvun yli, joka alkoi sanoilla "Islam on maailman toiseksi suurin uskonto". Minua se ei harmittanut, koska a) en ollut kiinnostunut uskonnoista ja b) varsinkaan islamista. En uskonut koskaan tarvitsevani sitä tietoa, että islamissa on viisi pilaria. Ajattelin, että eläkööt he siellä miten haluavat ja minä elän täällä niin kuin haluan. Ja kuinka väärässä olinkaan. Siltä istumalta muutimme ulkomaille ja suoraan keskelle arabiaa. Ensimmäisenä aamuna opin ymmärtämään, miten muslimi ajattelee: isä-Tontun autosta vietiin hotellin vartioidulta parkkipaikalta pölykapselit. Ei se sillä tavalla harmittanut, koska sain isä-Tontun ymmärtämään, että tarvitsemme alumiinivanteet ja lukkopultit. Niitä ei niinä vuosina ihan joka päivä tullut vastaan härmän raitilla!

Lapsena väkivallan keskelle joutuminen on hiukan hankalaa, koska asioille ja tapahtumille ei ollut sanoja. Tapahtumia ei kyennyt analysoimaan eikä siksi käsittelemään niitä. Mutta voi pojat, sitä väkivaltaa oli ja sitä tulvi sisään korvista ja silmistä enemmän kuin aikuinenkaan ehti sulattaa. Eläinten hakkaamista, naisten alistamista, kädettömiä varkaita, elävältä poltettuja, kivitettyjä ja tietenkin myös hirtettyjä. Myöhemmin Suomeen palattuamme kaverit eivät uskoneet kertomuksiani, mutta uskonnosta sain päästötodistukseen puhtaan kympin, kun pidin esitelmän islamista ryyditettyinä muutamilla lähikuvauksilla arabialaisesta kunniakäsityksestä.

Aikuisiällä jatkoin matkustelua ja ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassani minulla oli enemmän ei-suomalaisia työkavereita kuin suomalaisia. Pidin erityisesti armenialaisista, jotka muistuttivat kovasti suomalaisia. Yksittäisinä ihmisinä venäläiset olivat tavallisia perheellisiä samoine rahahuolineen kuin me kaikki muutkin. Joimme kaljaa yhdessä ja opin arvostamaan venäläistä huumoria, jolle suomalainen huumori on melko läheistä sukua omassa anarkistisessa lajityypissään.

Olen neljä kertaa ollut mediassa haastateltuna, ja niistä kolme vastentahtoisesti, koska inhoan julkisuutta. Ihmettelin, miten amatöörimäisiltä toimittajat tuntuivat. Yhdestä haastattelusta kieltäydyin, mutta toimittaja uhkasi julkaista edustamastani yrityksestä kielteisen jutun, mikäli en suostuisi, joten esimieheni käskystä suostuin. Kyseinen uutinen oli muuten varsin tasapuolinen, mutta sen keskeisimmässä väitteessä oli selvä asiavirhe, joka antoi minusta asiaa tuntemattoman mielikuvan. Sain artikkelin tarkastettavakseni, mutta en siihen lisättyä ns. tietolaatikkoa, jossa esitettiin aiheen ydinasiat parilla sanalla ranskalaisin viivoin. Kyseinen virhe oli sellainen, että ainoastaan kilpailijani sen huomasivat, mutta se ei minua haitannut. Jättipähän vaan mielikuvan, että rivitoimittajan ammattitaito ei ole kovin korkea. Ja sen tulin vielä todistamaan karvaasti myöhemminkin, kuten alla kerron. Se kerta jolloin en ollut haastateltavana vastentahtoisesti oli lapsena Italiassa, jossa uutislähetykseen haastateltiin turisteja rannalla.

En kiinnittänyt huomiota somaleihin tai muihinkaan maahanmuuttajiin ennen joulukuuta 2006. Asuin alueella, jossa ulkomaalaiset olivat meidän näköisiämme ja kävivät töissä. Kaikki tuntemani ulkomaalaiset arvostivat suomalaista kulttuuria ja ennalta-arvattavuutta. Kesällä 2006 löysin Pikkupojan blogin Alastoman totuuden. Työkaverini kertoi, että ihmiset pitävät verkkopäiväkirjoja, joka tuntui minusta idioottimaiselta. Kuka haluaa kertoa elämästään julkisuudessa? Laitoin hakusanaksi "ilmastonmuutos" huvin vuoksi ja mielenkiinnosta, kuten sanonta kuuluu. Ja sieltä pomppasi Pikkupojan blogi, jossa irvailtiin Lasitalolle ja viralliselle propagandalle. Tajuntani repesi kuin se kuuluisa temppelin esirippu. Olenko kaikki nämä vuodet lukenut tarkoitushakuista uutisointia? Mistähän muusta minulle on valehdeltu?

Joulukuussa 2006 ymmärsin tulleeni asian ytimeen lukiessani Mikko Ellilän kirjoitusta Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Kommentoimaan en rohjennut, mutta lähetin linkin koko sähköpostin osoitekirjalleni. Suurin osa vastasi järkyttyneenä, että mitä paskaa minä oikein luen. Pieni osa ei vastannut mitään ja yksi kehui kirjoitusta oivaltavaksi. Ymmärsin, että tästä tulee vielä tuomio, mikä oli minusta äärettömän väärin. Olinhan nähnyt lapsena, miten toisinajattelijoita suljetaan vankilaan, jos eivät kuole kuulusteluissa. Minusta oli tärkeää antaa tukea Ellilälle, ja ajattelin sen tapahtuvan parhaiten kommentoimalla, pohtimalla asioita ja tuomalla niitä esiin.

Itse tulin siis netsiksi varsin myöhään, mutta ymmärsin kyllä asiakirjoituksen ja mielipidekirjoituksen erot heti, kun sain luettavakseni asiakirjoitusta. Edelleen pidän blogeja huomattavasti luotettavampina kuin toimittajien uutisia ja artikkeleita, mikä on päivänselvää, sillä blogeissa kirjoittavilla ihmisillä on omasta kapeasta erikoisalastaan syvällinen näkemys, kun taas toimittajilla on kapea näkemys kaikista asiasta.

Vuodesta 2007 olen ollut nuiva ja tällaisena siirryn helvetin porteille. On huomattava, kuten Yrjö omassa kirjoituksessaan kuvaili, en ollut nuiva sitä ennen, koska ei ollut tarvetta. Kuten amerikkalaiset sanovat:

For your every action, we have a reaction.

Neekerit Suomen valtionhallinnossa

Blogikollega Oinomaos kirjoittaa, että Jorma Kalske ei syytä professori Erkki Aurejärveä tämän paljastuskirjassaan tekemistä syytöksistä. Ei raukka uskalla käydä itseään kovempien jätkien kimppuun, mutta pienempiään kyllä repii palasiksi innosta täristen.

Blogikollega Mikko kirjoittaa puolestaan poliittisen korruption suomalaisesta jäävuoren huipusta. Ilmaston lämpenemisen torjunnan nimissä valtio syytää 200 miljoonaa euroa tuulivoimaloihin, jotka tuottavat yhden prosentin sähköstä. Suuruusluokasta ja veronmaksajien kustannuksen kokonaiskuvasta saa käsityksen, jos laskee että vastaavalla tukisummalla Suomen koko sähköntuotantoon pitäisi syytää 20 miljardia euroa. Periaatteessa kaikki palkansaajien ansiotuloista maksetut tuloverot menisivät siis sähköntuotannon tukemiseen.

Holtittoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena Suojelupoliisi arvioi, että Suomessa on 300 potentiaalista jihadistia. En tiedä itkeäkö vai nauraako, kun poliisi toteaa Suomen olevan ensisijaisesti terroristien lepopaikka ja että suurin osa heistä ei todennäköisesti suunnittele väkivaltaisia iskuja suomalaisiin.

Pohjoismaisen fascismin ydinajatus on, että neekerit ovat saamattomia vätyksiä, joita pitää tukea taloudellisesti, koska he eivät itse kykene elättämään itseään. Tämä ajattelutapa on silkkaa rasismia, mutta koska vasemmisto ei syyllisty rasismiin, sitä ei kutsuta rasismiksi vaan uuskielen mukaisesti "avuksi". Niinpä poltamme vuodessa miljardin verran kehitysyhteistyöhön rahaa. Entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen kertoo, kuinka järjetön koko kehitysapu on:

– Heidi Hautalan kabinetti oli silloin hyvin aktiivinen tässä asiassa ja sieltä orkestroitiin tätä kampanjaa, hän jatkaa.

– Todellisuudessa ei meillä ole mitään keinoja käytännössä valvoa sitä, mihin ne rahat menee. Mosambikissa on yksi maailman heikoimpia hallintoja ja on ihan selvä, että kun ihmiset eivät osaa lukea ja kirjoittaa, ja heille annetaan varoja käyttöön, niin siellä tapahtuu yhtä ja toista.

Kääriäinen ryöpyttää kirjassaan ulkoministeriötä ja sen virkamiehiä, jotka hänen mukaansa piilottavat kehitysapuun liittyvän kritiikin tiukasti ministeriön sisälle, jos päästävät sitä esiin sielläkään. Sama teema nousee esiin, kun Kääriäiselle mainitsee Vihdin Uutisissa vuonna 2012 julkaistun haastattelun. Haastattelussa Kääriäinen puhkuu intoa työhönsä Mosambikissa: ”Minulla on vuodessa 30 miljoonaa euroa käytettävissäni auttamiseen. Mikä voisi olla sen parempaa työtä!”.

– Se oli pr-artikkeli, joita ministeriö toivoi virkamiehiltä paikallislehdille, Kääriäinen sanoo nyt.

Jäätyään ennenaikaiselle eläkkeelle Kääräinen kertoo olevansa riippumaton ja voivansa puhua avoimesti. Tästä saa tietenkin irvokkaan kytköksen ilmaston lämpenemiseen, jota korkeat virkamiehet julkisesti propagoivat.

Suomalainen yhteiskunta paljastuu noissa yllä olevissa strobovalon kaltaisissa välähdyksissä kaikessa lohduttomuudessaan. Vaikka olen perusoptimisti, en usko että tätä ongelmaa saadaan ratkaistuksi äänestämällä yhä uudelleen ja uudelleen niitä puolueita, jotka ovat luoneet nämä tolkuttomat menoautomaatit. Suomalainen poliittinen korruptio toimii siten, että puolueet palkkaavat aktiivejaan erilaisiin julkisen hallinnon tehtäviin, joissa jo 23% kaikista palkansaajista on. Kreikka ajautui nykyisiin ongelmiinsa, kun siellä julkisen sektorin palkkioviroissa työskenteli 14% työvoimasta.

Kun Kääräinen kertoo, että "kun ihmiset eivät osaa lukea ja kirjoittaa, ja heille annetaan varoja käyttöön, niin siellä tapahtuu yhtä ja toista." ja tuon lauseen luettuani en tiedä tarkoittaako hän entisen asemamaansa Mosambikin vaiko Suomen viranomaisia.

Kansankoti on fascismia

Jonkinlainen momentum suomalaisessa keskusteluilmapiirissä on nyt meneillään. Aiemmin kirjoitin (Islamin uhrit Euroopassa 19.1.2015), miten läheistä sukua holtittoman maahanmuuttopolitiikan arvostelu on Kylmän sodan aikaiselle Neuvostoliittovastaisuudesta leimaamiselle. Kylmän sodan aikana media vaikeni poliittisen eliitin virheistä - Kekkosen kuuluisa kaatuminen Islannissa kalastusmatkalla yhtenä esimerkkinä. Media edelleen käyttää Kylmän sodan aikaisia käsitteitä: äärioikeisto, neuvosto/maahanmuutto-vastainen, veneen keikuttaja/vastuullinen sananvapaus. Mutta koska toimittajat eivät tunne poliittista historiaa, heille sattuu myös paljastavia virheitä.

Ilta=Sanomissa penaali Jouko Juonala yrittää pohtia, miksi Ruotsidemokraatit ovat muiden poliittisten puolueiden asettamassa paitsioansassa. Sinänsä ilahduttavaa, että tällaista arviota tehdään, ja sekin on ilahduttavaa, että syyn etsintä päättyy syyn lähteille. Lähteille pääsyn jälkeen Juonalan analyysi menee poskelleen, mutta pisteet hyvästä yrityksestä.

Ruotsi on tähdännyt sosialismiin jo noin 80 vuoden ajan. Ruotsin sosiaalidemokraattien arvostettu puheenjohtaja Gunnar Myrdal totesi jo 30-luvulla, että jos sosialismi jossain toimii niin Ruotsissa, joka on vauras, demokraattinen, lukutaitoinen ja etnisesti yhtenäinen. Toisen maailmansodan jälkeen Ruotsin valtiososialismi ei joutunut itsearvioinnin kohteeksi samoin kuin Neuvostososialismi ja toisin kuin kansallissosialismi, jolle pohjoismainen yhteiskuntamalli kuitenkin oli toiminut esikuvana. Yhdysvalloissa Ku Klux Klan nautti kulta-aikanaan 30-luvulla suurta kannatusta keskiluokkaisissa esikaupungeissa, joissa pelättiin kulttuurin rappiota ja esiaviollisia suhteita. Juonala ja haastateltavana toimiva tutkija Tapio Tamminen kertovat ruotsalaisen sosiaalidemokratian pioneerista, professorista nimeltään Rudolf Kjellén:

Kjellén käytti käsitettä kansallissosialismi ensimmäisen kerran jo vuonna 1910, ennen kuin se vakiintui käyttöön Saksassa. Kaksi vuotta myöhemmin hän keksi sanan kansankoti. Kjellénin kynästä on myös nykyisin hyvin ajankohtainen käsite geopolitiikka.

Wikipediassa

Kjellénin mukaan valtio on itsenäisesti toimiva maantieteellinen organismi, joka ei ole riippuvainen yksityisten jäsentensä tahdosta.

Tämä on keskeinen ajattelutapa fascismissa - ja sosialismina pidetyssä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Konservatiivisen taustansa takia Kjellén aiheuttaa Juonalalle (ja muulle nykyjournalistille), ja välillä Kjellén mainitaan "nuoróikeistolaisena" ja välillä "äärioikeistolaisena", mikä kuvaa penaali Juonalan oikeistofobiaa, niin sanoakseni. Tragikoomista on, että se puolue (SD), joka vastustaa Kjellénin ja sosiaalidemokraattien politiikkaa, leimataan kjelléniläisiksi rasisteiksi. Kun Kjellén vielä ajatteli, että ei-valkoisen rodun edustajat olivat heikompaa ihmisainesta ja tarvitsivat apua menestyäkseen, samoin nykyiset ruotsalaiset valtavirtapoliitikot ajattelevat, että maahan pitää kuljettaa satoja tuhansia ei-valkoisia saamaan apua menestyäkseen.

Islamin uhrit Euroopassa

Terrorismin tutkija Leena Malkki kertoilee Yleisradion jutussa, että terroristiteot ovat hyvin harvinaisia. Hän muistuttaa, että terroria on Euroopassa ollut aina ja että vuosittain Suomessa kuolee ihmisiä väkivaltaisesti enemmän kuin Euroopassa terroritekoihin. Lopuksi hän muistuttaa, että pelolla hallitaan ja jos ihmiset saadaan pelkäämään terroria, erilaisiin kansalaisoikeuksiin voidaan puuttua terrorin torjunnan nimissä, ja silloin terroristit ovat itse asiassa päässeet tavoitteisiinsa.

Näin tuo osapuilleen on, ei minulla tuohon ole juuri protestoitavaa. Veli Oinomaos tarkasteli asiaa hieman eri näkökulmasta omassa blogissaan. En tiedä mitä kaikkea Malkki on puhunut ja mitä toimittaja lisäillyt omiaan tai jättänyt pois, mutta kaikkinensa Malkilla on vissi pointti - terrorilla voidaan pelotella tavoittena ajaa omia poliittisia päämääriä. Se vain on totta, kuten jokainen tietää vaikkapa ilmaston lämpenemisestä koskevasta politiikasta. Islamin leviäminen Eurooppaan tai islamisaatio eli muslimien massamaahanmuutto ei kuitenkaan enää ole uhka vaan mitattavissa oleva tosiasia toisin kuin AGW-teoria. Lähihistoriassa Eurooppaan yritti tunkea kommunismi, mutta sen työkaluna ei ollut pakolaistulva vaan median ja sivistyneistön kautta suoritettu äänestäjien manipulaatio. Vaikka kommunismi ei uhannut juuri kenenkään henkeä, sitä vihattiin kiivaasti. Kiivaammin kuin islamisaatiota nykypäivänä.

Kun Kylmän sodan aikaan vastusti neuvostokommunismia, sai leiman "neuvostovastainen", ja koska natsi-Saksa vastusti äärivasemmistolaista Neuvostoliittoa, "neuvostovastainen" oli äärioikeistolainen tai, kuten Kekkonen kutsui, "veneen keikuttaja". Nyt islamisaatiota vastustava on - historian havinaa - "islamofobisti" ja "äärioikeistolainen" jolta vaaditaan "vastuullista sananvapautta" eikä veneen keikuttamista. Ihmiset voivat vastustaa aatteita ja ideologioita siitä riippumatta, että ne eivät (vielä) tapa tai orjuuta laajamittaisesti. Ne alkavat tapöamisen vasta kun pääsevät valtaan, minkä voi nähdä jos seuraa uutisia vaikkapa Pakistanista.

Islamissa yhteisön etu menee aina yksilön edun ohi. Vaikka islam suhtautuu myönteisesti yksityisomistukseen, se velvoittaa jakamiseen. Sanalla sosialismi ei ole islamissa kielteistä merkitystä, sillä islam määrää sosiaaliperusteiset verot. Marxilaisuus ja kommunismi eivät ole islamin liittolaisia niiden jyrkän ateismin vuoksi. Niitä se kuitenkin läheisesti muistuttaa sen takia, että se on hallinnolliselta luonteeltaan totalitaarinen, eli määräykset kattavat kaikki elämän osa-alueet. Näin ollen islamisaation vaikutuksia yhteiskuntarakenteeseen on oikeutettua verrata kommunismin tarjontaan 1900-luvun Kylmässä sodassa, kuten tämä entinen jihadisti kertoo.

Malkki ja Hanhivaara uskottelevat, että koska islam ei tapa kovinkaan paljoa ihmisiä Euroopassa - siis vähemmän kuin Suomessa tapamme toisiamme - niin sen uhka ei ole todellinen. Asia olisi näin yksinkertainen, jos kuolonuhreilla voitaisiin mitata aatteen hyvyyttä. Paremman vertailukohdan Malkille ja Hanhivaaralle tarjoaa Israel. Maassa on viimeisen 20 vuoden aikana kuollut noin 300 ihmistä vuosittain muslimien terrori-iskuissa. Se on suunnilleen saman verran kuin kuolee tieliikenteessä. Ero Israelin ja Euroopan välillä on siinä, että tuhannen kilometrin säteellä Jerusalemista noin 90% ihmisistä on muslimeita. Jos he pääsisivät Israeliin samalla tavalla kuin he tulevat Eurooppaan, olisi mielenkiintoisen analyysin paikka Malkille ja Hanhivaaralle.

Kärpänen kahvikupissa

Kun kahvikupissa on kärpänen

Italialainen - heittää kupin seinään ja lähtee vihaisena pois paikalta.

Saksalainen - pesee kupin huolellisesti, desinfioi sen ja keittää uuden kupin kahvia.

Ranskalainen - ottaa kärpäsen kupista ja juo kahvin.

Kiinalainen - syö kärpäsen ja heittää kahvin pois.

Suomalainen - juo kahvin kärpäsineen kun se tuli ikäänkuin bonuksena eikä maksanut mitään.

Israelilainen - myy kahvin ranskalaiselle, kärpäsen kiinalaiselle ja kupin italialaiselle. Keittää itselleen kupin teetä ja ryhtyy suunnittelemaan laitetta, joka estää kärpästä lentämästä kahvikuppiin.

Palestiinalainen - syyttää israelilaista tapahtuneesta ja vaatii YK:ta puuttumaan moiseen provokaatioon. Lainaa EU:lta rahaa ostaakseen uuden kahvin mutta käyttääkin ne ostaakseen räjähteitä tuhotakseen sen kahvilan, jossa italialainen, ranskalainen, kiinalainen, saksalainen ja suomalainen yrittävät kaikki selittää israelilaiselle, että tämän tulisi antaa teekuppinsa palestiinalaiselle.

Kummalla puolella olet?

Kummalla puolella olet?

Vastamyrkkyä islamille

Tässä parivaljakko, joka pysäyttää kalifaatin leviämisen.

Sosialismi ja rasismi

A young black kid asks his mother, "Mama, what is Socialism and what is Racism?"

His mama said, “Well, Child, Socialism is when white folks work every day so we can get all our stuff, you know... like free cell phones for each family member, rent subsidy, food stamps, EBT, WIC, free school lunch, free healthcare, utility subsidy, and on and on. That's Socialism.”

"But, mama, don't the white people get pissed off about that?”

"Sure they do, Honey. That's called Racism."

Yksittäistapauksia Britanniassa

Daily Mailin uutisen (huom! vuodelta 2008) mukaan Isossa Britanniassa yliopistoissa opiskelevista 90.000 muslimista noin 40% kannattaa sharia-lakia maassa asuville muslimeille.

Tässä ilmeisesti sama uutinen uudestaan vuodelta 2010. Wikileaksin vuotamassa Yhdysvaltain ulkoministeriön asiakirjassa raportoidaan huolestuneina Englannin kasvavasta terroriuhasta. Amerikkalaisten mukaan englantilaiset eivät tee juuri mitään estääkseen islamilaisen uskonpuhdistuksen etenemistä maassaan.

40% on sitä mieltä, että miehillä ja naisilla pitäisi olla omat erilliset tilat. 33% kannattaa maailmanlaajuista kalifaattia. 32% korkeakoulussa opiskelevista muslimeista on sitä mieltä, että uskonnon nimissä on oikeus tappaa ja 60% niistä, jotka ovat aktiivisia islam-seurakunnissa. Siis se porukka, joka johtaa tulevaisuudessa kyseisiä seurakuntia. 54% kannattaa ajatusta islamilaisesta puolueesta parlamentissa muokkaamassa lainsäädäntöä muslimeille mieluisiksi. 66% opiskelijoista ei luota Britannian hallitukseen.

Joka kerta, kun tärähtäneistön suvaitsevaisesta kukkahatusta pursuaa ulos väite, että islamilainen terrori-isku on yksittäistapaus tai muslimien suuri enemmistö on rauhanomaista ja vain pieni vähemmistö kannattaa islamilaista uskonpuhdistusta, kyseessä on silkka valhe. Kun yli puolet uskonnollisesti aktiivisista tulevista islam-seurakuntien johtajista antaa ymmärryksensä islamin pyhien asioiden suojelemiseksi tehtäviä murhatöitä, ei kyseessä ole pieni ongelma, ei marginaalinen ongelma eikä edes yksittäistapaus.

Pikkupojan blogissa löytyi kopio (Hauskin Totuus ikinä 11.10.2006) Helsingin Totuuden keskusteluketjusta vuodelta 2006. Silloin piti vielä lukea rivien välit, ja kuten kirjoituksen uskomattoman taitava sarkastinen sävy paljastaa, Helsingin Totuuden toimittajat eivät edes ymmärtäneet joutuneensa pilkan kohteeksi. Yhä edelleen "nuori" tarkoittaa valtavirtamediassa maahanmuuttajaa, kun uutisoidaan heidän tekemistään rikoksista, kuten silloinkin:

Mitä ihmettä?
Teija Silenius | 10.10.2006 16:09

Voisiko ylläpito ystävällisesti poistaa koko tuon Göteborgin mellakoita käsittelevän uutisen ja tämän keskustelun, joka on vajonnut ikävällä ja lähes rasismia hipovalla tavalla monikulttuurisia nuoria halventavaksi kiihkoiluksi? Tällainen väärä uutisointi ruokkii syrjintää ja ennakkoluuloja.

Nyt en ymmärrä alkuunkaan. Siis tässähän on nimenomaan kyse siitä, että ruotsalaisnuoret ovat rikkoneet paikkoja ja siitä keskustellaan huolestuneeseen sävyyn. Muutama yksittäinen rasisti ei saa valheillaan dominoida tätä keskustelua! Aikaisemmassa viestissä joku jo epäilikin, että koko jupakan takana oli ryhmä äärioikeistolaisia ruotsalaisnuorukaisia, jotka tarkoitushakuisesti mellakoivat ulkomaalaisten asuttamalla alueella ja kirjoittivat arabiaksi seiniin saadakseen koko homman vaikuttamaan maahanmuuttajien tekosilta. Itse olen myös taipuvainen uskomaan tähän, koska uutislähteet selvästi vahvistavat sen, että kyseessä olivat nimen omaan ruotsalaiset nuoret. Tämä tieto on tullut esiin myös monesta muusta lähteestä kuin HS:stä ja sitä voidaan kyllä pitää luotettavana.

Totuuden penaali Minna Nalbantoglu hurskastelee torstain lehdessä, että maahanmuutosta tulisi puhua "hyssyttelyn" sijaan. Jotenkin säälittävää, että kun on itse ensin "hyssytellyt" kymmenen vuotta, niin ei edes kehtaa tunnustaa olleensa itse todellinen päähyssyttelijä.

Geert Wildersin puhe 14.1.2015

Geert Wildersin puhe Hollannin parlamentissa 14.1.2015

Rouva puhemies, olen erittäin vihainen. Olen raivoissani. Suoraan sanottuna, puolueeni on raivoissaan. Raivoissaan siitä, että jälleen kerran islam on aiheuttanut syyttömiä uhreja. Juutalaisia, islamia arvostelevia, syyttömiä sivullisia. Ja todella vihaisia, koska jälleen kerran kuulemme samat poliittisesti korrektit selitykset. Kiellon, että islam olisi syynä.

Alankomaiden turvallisuuden parantamisessa on epäonnistuttu. Rouva puhemies, kuinka monta väittelyä vielä tarvitaan, kuinka monta iskua vielä tarvitaan, kuinka monen syyttömän on vielä kuoltava ennen kuin oppi menee perille? Arvoisat edustajat, herätkää! Tämän pitää riittää. En ymmärrä alkuunkaan ja olen oikeutetusti äärimmäisen vihainen. En vain siksi, että kuulun itse al-Qaidan tappolistalle vaan myös siksi, että tämä koskee kaikkia kansalaisiamme. Isänmaan turvallisuutta.

Rouva puhemies, mitä tarvitaan ja mikä meiltä puuttuu on syvällinen analyysi terrorista ja siitä tehtävät johtopäätökset. Syy, rouva puhemies, on tietenkin islam. Se julisti meille sodan jo kauan sitten. Vapaan lännen islamisaatio. Alankomaiden. Euroopan. On myös rauhanomaisia muslimeita. Mutta ei ole sellaista käsitettä kuin rauhanomainen islam. Kaikki muslimit eivät tietenkään ole terroristeja. Joka edelleen kehtaa kiistää, että islamin ja terrorismin välillä ei ole yhteyttä, on hullu.

Rouva puhemies, islamisaatio on hengenvaarallinen uhka. Vuosikymmenten aikana on nähty satojentuhansien ihmisten maahanmuutto vieraista kulttuureista Eurooppaan. Kotimaahamme. Miksi tuomme maahan kurjuutta? Rouva puhemies, islam levittää kaikkialle mukanaan vihaa ja väkivaltaa. Kaikkialla missä islam on vahvoilla, vapaudet ovat vähäiset. Sananvapaus. Toimittajien ja erilaisten vähemmistöjen. Puhumattakaan sellaisista terroristijärjestöistä kuten ISIS, al-Qaida ja al-Nusran rintama, vain muutaman mainitakseni.

Islam, arvoisa puhemies, ei kuulu Alankomaihin. Se on vaaraksi meille. Meidän täytyy hankkiutua siitä eroon. Sen lisäksi, erityisen järkyttävää on terrorin järjettömät mittasuhteet. En voi ymmärtää, että kaikkien näiden vuosien jälkeen parlamentti haluaa säätää lakeja, jotka vähentämisen sijaan lisäävät ongelmiamme. Miten on mahdollista – tätä en osaa selittää kenellekään tässä maassa – että muslimit, jotka haluavat matkustaa Syyriaan osallistuakseen kaikkiin niihin hirvittävyyksiin, pysäytetaan rajalle? Käsittämätöntä. Antaa niiden mennä. Joka ikisen. Meidän pitäisi olla iloisia nähdessämme heidän selkänsä. Emme ole, koska hallitus ei halua. He eivät halua näitä ihmisiä edes vankilaan jättäen tikittävät aikapommit, muslimiterroristit, vaeltamaan vapaina keskuuteemme. Sen ei pitäisi olla mahdollista!

Rouva puhemies, annetaan heidän mennä, mutta älkäämme päästäkö heitä koskaan takaisin. Otetaan pois heidän passinsa, irrottaudutaan Schengen-sopimuksesta ja palautetaan rajavalvonta. Nyt vasta valmistellaan lakiehdotuksia, jotka olisi pitänyt säätää kymmenen vuotta sitten. Kymmenen vuotta sitten! Sen kotimaamme ansaitsee ja se on analyysin johtopäätös. En millään kykene ymmärtämään, miksi jihadistien sallitaan palata. Kuinka tyhmä voi ihminen olla? Kaikista palanneista kolme on vangittu ja loput kulkevat keskuudessamme. Se tekee minut hulluksi.

Arvoisa puhemies, kaikista Schengen-maista, joita on 25 Alankomaiden lisäksi, kaikki matkustajat voivat saapua vapaasti tänne. Tuhansia terroristeja, Europolin arvion mukaan 5.000, voi vapaasti tulla Alankomaihin. Mikä teitä vaivaa? En kai puhu hepreaa, vai puhunko? Emme kai me halua heitä tänne keskuuteemme?

Rouva puhemies, en myöskään ymmärrä että lähetämme armeijamme Maliin tai Afganistaniin, kun heidän pitäisi tietenkin olla täällä suojaamassa oman maansa elintärkeitä kohteita, kuten juna-asemia, lentokenttiä, ostoskeskuksia ja kävelykatuja. Eilen sanomalehden etusivulla luki, että Alankomaat on terroristien kohteena. Mitä ihmettä armeijamme tekee Malissa? Heidän pitäisi puolustaa tätä maata.

Arvoisa puhemies, olen aivan tosissani. Hallitus ei tietenkään ole vastuussa kaikista iskuista. Mutta niistä on, jos jonkun maahanpääsy olisi voitu estää tai jos jotain hallituksen päätöksellä estettiin lähtemästä Syyriaan laittamatta häntä vankilaan. Tai jos joku saapuu Schengen-sopimuksen perusteella maahamme tekemään iskun, silloin nykyisen hallituksen jäsenillä on verta käsissään. On järkyttävää, että joudun sanomaan sen täällä. Älkääkä tämän jälkeen väittäkö, ettei teitä varoitettu. Olen kuluneen kymmenen vuoden aikana puhunut tästä satoja kertoja teille ja edeltäjillenne. Ette koskaan voi sanoa ”Wir haben es nie gewusst”. Olette tienneet. Olette tienneet jo vuosia. Tehkää analyysista omat johtopäätöksenne ja tehkää kotimaastamme turvallisempi paikka. Älkää ajako minua ja kansalaisiamme epätoivoon. Lopettakaa olemasta epäpäteviä johtajia.

Arvoisa puhemies, kyse ei ole enää puoluepolitiikasta. Kyse on maan turvallisuudesta. Kansalaistemme turvallisuudesta. Ja hallitus antaa sen tapahtua. Onneksi, arvoisa puhemies, tuuli Euroopassa ja Alankomaissa on kääntymässä. Eurooppalaiset ovat kyllästymässä niihin, jotka välttelevät ikävää todellisuutta. Saksassa 40.000 ihmistä osoitti mieltään islamisaatiota vastaan. Vapauspuolueen kaltaiset puolueet lisäävät kannatustaan kaikkialla Euroopassa. Ihmiset ovat saaneet tarpeekseen. Tarpeekseen islamista. Tarpeekseen poliittisesta eliitistä, joka välttelee ikävää todellisuutta. Olen sanonut sen pääministerille, vaikkakaan hän ei kuuntele minua. Pullonhenkeä ei voi enää vangita. He muodostavat kansan eikä poliittinen eliitti. He kääntävät tuulen, ja niin pitääkin tapahtua. Koska liika on liikaa. Kiitos.

Vapauden puolustajat

Helsingin Totuus satuilee niin ällistyttävällä tavalla, että tämä kannattaa tallentaa jälkipolvia varten suomalaisen tiedonmielipiteenvälityksen pohjanoteerauksena:

Euroopan politiikkaa repii kasvanut huoli väkivaltaisista islamistisista ääriryhmistä. Juutalaisten asema Euroopassa on jälleen keskustelunaiheena. Vielä ei ole näyttöä siitä, vahvistivatko terrori-iskut enemmän maahanmuuttovastaisia ryhmiä vai vapauksien puolustajia Euroopassa.

Vapauden puolustajia? Keitä nämä "vapauden puolustajat" oikein ovat? Lehden retorinen kysymys asettaa siis Pegida-marssin osallistujat ja heidän vastustajansa toistensa ääripäiksi kutsuen näitä "maahanmuuttovastaisiksi" ja toisaalta "vapauden puolustajiksi". Voiko absurdimpaa uuskieltä enää edes keksiä?

Monissa maissa kuten Sveitsissä, Australiassa ja Kanadassa maahanmuuttoa rajoitetaan lainsäädännöllä voimakkaasti. Näiden maiden politiikka on siis "maahanmuuttovastaista" jo ihan määritelmällisesti. Niiden järjestelmä ei ole puhtaasti markkinatalousmaa, vaan ne ovat nykyisen valtavirran mukaisesti hyvinvointivaltioita (erotuksena Suomen ja muiden Pohjoismaiden täydestä sosialismista). Kun Suomessa (ja muissa pohjoismaissa) puhutaan maahanmuuttopolitiikan vastustajista (siis "maahanmuuttovastaisista"), näiden vastakohtana esitellään valtavirtapolitiikkaa kannattavat eli "vapauden puolustajat". Valtavirtapolitiikan edustaessa puhdasveristä sosialismia, saadaan sosialistit ja sosialismi aatteena nimitettyä "vapauden puolustajiksi".

Sikäli sosialistien kutsuminen "vapauden puolustajiksi" on ihan oikeutettua, että heidän aatteensa juuret löytyvät Ranskan suuresta vallankumouksesta ja siellä erityisesti väkivaltaisista jakobiineista. Heidän seuraajansa hahmottelivat ideologiaa paperille ja Karl Marx heistä tunnetuimpana. 1900-luvulla Marxin oppeja päästiin käytännössä kokeilemaan reilusti yli puoleen maailman ihmisistä, ja tulokset poikkesivat melkoisesti odotuksista.

Sen sijaan, että sosialististen maiden kansalaiset olisivat olleet vapaita tai tasa-arvoisia, niin hirvittävää teollista massamurhaa ei ole ennen toteutettu eikä tulevaisuudessa toteuteta, mikäli islam ei valloita maailmaa. Vaikka käytännössä sosialismi lepää (vapauden, veljeyden ja) tasa-arvon varassa, tosiasiassa tasa-arvolla tarkoitetaan tulontasaukseen perustuvaa totaalista keskushallintoa.

Markus Jansson on suomalainen blogikollega, joka on tuomittu kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Hän on saanut tappouhkauksia, jotka julkaisee blogikirjoituksessaan. Koska Jansson on selvästi Totuuden nimeämä "maahanmuuttovastainen", seuraa siitä loogisesti, että tappouhkauksia esittäneet muslimit ovat "vapauden puolustajia". Ironista, eikö vain?

Kuoliaaksi ammutut rauhanaktivistit

Osmo Sioninvaara kirjoitti 24.1.2009 (Voittiko Hamas?) todellisen salaliittoteorian:

Saattoi olla Israelin tarkoituskin tukea Hamasia kamppailussa PLO:ta vastaan – ilmeisesti estääkseen hovikelpoisen palestiinalaishallinnon syntymistä.

Gazan Mavi Marmara -flotillan jälkeen hän kirjoitti 1.6.2010 (YK:n on perustettava satama Gazaan):

Näin kuoliaaksi ammatutu rauhanaktivistit (9 kpl) saavat oikeutuksen työlleen ja Israel sopivan näpäytyksen. Jos räikeitäkään rikoksia ei rangaista, seuraava on entisvä vakavampi.

Logiikan puutteesta ei voi Soininvaaraa syyttää - räikeitäkään muslimien tekemiä rikoksia ei rangaista, joten seuraava on entistä vakavampi.

Sen sijaan, kun koko muu läntinen Eurooppa sentään jonkin verran raivostui muslimien terroriteolle Pariisissa 7.1.2015, Soininvaaran blogilla aihetta ei käsitellä millään tavalla. Muslimit tappoivat neljä juutalaista kosher-kauppaan, mutta ei edes kulmia herra kansanedustaja nostanut.

Ranskan pääministeri: Epäonnistuimme

Erilaisista syistä johtuen olin osittaisessa uutispimennossa kun Charlie Hebdon iskut tapahtuivat. Minulta kesti pari kolme päivää ymmärtää, että ruokakauppaan tehty toinen terrori-isku oli tarkoituksella kohdistettu juutalaisiin. Valistuneet netin käyttäjät tietävät, että Ruotsista juutalaiset ovat jo jonkin aikaa muuttaneet ulkomaille ja jopa presidentti Obama on jyrähtänyt viralliselle Ruotsille siitä, että se ei tee ongelmalle mitään. Jos ei tunnista ongelmaa, vaikeahan sitä on korjatakaan. Ennen kuin muslimit alkoivat poltella Ruotsissa omia moskeijoitaan, he harjoittelivat synagogilla.

Ranskan sosialistinen pääministeri, espanjalaislähtöinen Manuel Valls toteaa:

Ranskan Suuren vallankumouksen seurauksena juutalaiset saivat kansalaisoikeudet 1789. Koko tasavallan perusajatus kiteytyy juuri kysymykseen juutalaisten vapautumista. Se oli kaikkein keskeisin periaate tasavallan synnyssä. Jos 100.000 espanjalaislähtöistä muuttaisi pois, ei kukaan voisi väittää ettei Ranska edelleen olisi Ranska. Mutta, jos 100.000 juutalaista joutuu pakenemaan, Ranska lakkaa olemasta. Ranskan tasavalta on epäonnistunut.

Tällaisia puheita vasten on älllistyttävää huomata millaista typeryyttä suomalainen vasemmisto edustaa: juutalainen on haukkumasana.

Tässä Tundratabloidsin kirjoituksessa puolestaan Hollannin varapääministeri toteaa suorasukaisesti, ettei maan juutalaisvähemmistöä voida suojella. Ranska puolestaan laittaa maan 700 juutalaiskoulun turvaksi 5.000 poliisia. Charlie Hebdon piirtäjä haukkuu sananvapaudesta huolestuneet poliitikot maan rakoon ja sanoo "oksentavansa heidän päälleen".

Niklas Herlin kirjoittaa

Ranskalainen ja amerikkalainen sananvapauden käsitys on minullekin liikaa

On siinä meillä varsinainen mediatalon omistaja. Pääministeri Stubb hehkutti Pariisin sympatiamarssin olleen liikuttava kokemus, ja että hän on nyt tehnyt kaikkensa suojellakseen kansalaisiaan. Marssille osallistui palestiinalaisjohtaja Mahmud Abbas, jonka oma kansa syytää raketteja Israeliin liukuhihnalta. Virallinen Ranska kuitenkin esti maahanmuuttopolitiikkaa arvostelleen Marine Le Penin osallistumisen, mikä kertoo kaiken olennaisen. Saksan Laipzigissa Pegida-mielenosoituksen osallistujia kiellettiin kantamasta Muhammed-pilapiirroksia. Eli saatte osoittaa mieltänne mutta ette kertoa mitä vastaan. Parhaiten eurooppalaisten poliitikkojen asennoitumista islamiin kuvastaa tämä valokuva virnuilevasta Abbasista.

Käsitteen hässimistä - VALTA ja VASTUU

Ansioitunut verkkosivusto Pohmisrässy on kääntänyt norjalaisista muslimeista tehdyn artikkelin. Otsikko on jo paljastavasti "Sananvapaudella on rajansa". Siinä muslimit yrittävät selittää, että vapaus ja vastuu kuuluvat yhteen. Kommentoinkin sivulla, että asiahan ei suinkaan ole näin. VALTA ja VASTUU kuuluvat yhteen. VAPAUS on vastuusta irrallaan ja siihen liittyy VELVOLLISUUS (tehdä tai olla tekemättä jotain).

Aina ansiokkaassa Roopen Mediaseurannassa puhuu Helsingin muslimien yhdyskunnan puheenjohtaja Hamza Peltola:

Peltola ei usko, että kaikki muslimien teoiksi väitetyt terrori-iskut olisivat todella heidän tekemiään. Hän ei esimerkiksi usko, että WTC:n terrori-iskujen taustalla olisivat muslimit.

Peltolan väite on läheistä sukua holokaustin kieltämiselle. Jos muslimit vihastuvat pilakuvista ei varmaan ole kaikkein hedelmällisin ulostulo vuorovaikutuksen kannalta väittää WTC-iskun motiivin olleen muslimien mustamaalaaminen! Mutta ihan oikeasti - mitä muuta voi muslimijohtajalta odottaa?

Kuten siis totesin, valta ja vastuu kulkevat yhdessä ja vapaus on aina rajoittamaton. Kun muslimijohtaja käyttää sananvapauttaan - joka on siis aina absoluuttinen - yllyttäessään kannattajiaan toimintaan, hän käskyttää eli käyttää valtaansa. Kun minä kirjoitan jotain, käytän sananvapauttani vaikka se loukkaa miten ja kuinka muslimeita ja muita vasemmanlaidan kulkijoita. Mutta minä en käytä valtaa mihinkään suuntaan puolustaessani vapautta, joten en myöskään ole vastuussa kirjoitusteni herättämistä tunteista.

Illan - oikeastaan koko viikon - tärkein uutinen tiivistyy tähän yhteen kuvaan alla.

Punk in Finland ja Antirasismi-X

Suomalainen vasemmisto käy keskustelua Punk in Finland -sivustolla. Wikipedian mukaan sivustolla suunniteltiin väkivaltaiseksi äitynyttä Kiakkovieras-mellakointia Tampereella 2013 itsenäisyyspäiväjuhlien yhteydessä. Oma blogini on herättänyt Punk in Finlandissa huomiota keskusteluketjussa (Suomalaisen sananvapauden tila 9.1.2015), jossa nimimerkki Kari arvosteli Jussi Halla-ahoa siitä, että tämä ei ymmärrä islamin luomaa uhkaa vaan käyttää sitä oman poliittisen uransa edistamiseksi. Halla-aho on itse todennut - tai siis totesi ennen kuin lähti aktiivipoliitikoksi - että hänen ei ole pakko mennä politiikkaan mukaan, jos vain löytyisi joku muu ajamaan samoja asioita. Uskoin ja yhä edelleen uskon, että hän oli väitteessään vilpitön. Kari linjasi Halla-ahon poliittisen sosialistiseksi, vaikka Halla-aho pitääkin itse itseään ei-sosialistina. Jos edustaa suomalaista valtavirtanäkemystä yhteiskuntamme keskeisistä toimintaperiaatteista, on jo määritelmällisesti selvää, että edustaa sosialismia. Suomalainen ns. hyvinvointiyhteiskunta on puhtaasti sosialistinen ja sen kieltäminen on yhtä mielekästä kuin väittää Amerikan olevan oikeistolainen.

Euroopassa suoritetuissa kansanmurhissa viime vuosisadalla keskeinen yhdistävä tekijä oli vasemmistolaisuus laajasti ottaen ja sosialismi tarkemmin. Saksassa juutalaiset valikoituivat uhreiksi keskimääräistä suuremman vaurautensa takia. Neuvostoliitossa juutalaiset edustivat älyllistä eliittiä, joka Isä Aurinkoisen tuli luonnollisesti uhrata sosialismin vuoksi. Islam on eurooppalaisen vasemmiston liittolainen, ja islamilaisista maista suuntautuva maahanmuutto sen merkittävin työkalu. Sen aiheuttamat yhteiskunnalliset muutospaineet antavat vasemmistolle oikeuden puuttua poliittisten toisinajattelijoiden hiljentämiseen.

Punk in Finland -sivustolla tätä blogia kuvailtiin sanoilla "juutalainen" ja lukijat määriteltiin "randilaisiksi". Punkkarit ovat Siionin pöytäkirjansa lukeneet, sillä olihan Rand juutalainen. Onkin kuvaavaa että päästessäni suomalaisen vasemmiston hampaisiin minut leimataan juutalaiseksi. Charlie Hebdon joukkosurman varjoon jäi - kuinka ollakaan - neljän juutalaisen surmaaminen ruokakaupassa. Jopa Ranskan presidentti Hollande kutsuu tapausta "hirvittäväksi antisemitistiseksi teoksi". Mutta koska uhrit eivät olleet julkivasemmistolaisia, antifasistinen ryhmä EI keräänny Kaivopuistoon osoittamaan tukeaan Ranskan suurlähetystön eteen.

Punk in Finlandin luonnehdinta tästä blogista suorastaan huutaa sosialistien ja islamin yhteisen vihollisen nimeä. Se enää puuttuu, että olisin homo, mutta sellaiseksi haukkuminen ei ole trendikästä vasemmistossa.

Islam ajaa sielujen hyvinvointia

Kirkko ja Kaupunki-lehden haastattelussa somalialaislähtöinen feministi toteaa vain kaksi päivää ennen Charlie Hebdon joukkomurhaa:

Abdulkarim kokeili politiikkaa Helsingin Vihreiden Naisten puheenjohtajana asti, kunnes kyllästyi politiikan kompromisseihin.

– Puoluepolitiikan ulkopuolinen ympäristö tuntuu parhaalta.

Miten muslimi voi olla feministi? Tätä on tentattu kyllästymiseen asti Abdulkarimilta, joka toimii aktiivisesti Naisasialiitto Unionissa ja antirasistisessa feministisessä ARX-verkostossa.

– Islam ajaa sielujen hyvinvointia ja näkee kehot vain astioina, joissa olemme hetken maan päällä.

Abdulkarim painottaa, ettei häntä rajoita islam vaan islamia kauhisteleva ympäristö.

Tämä ilmeisesti niin mielenkiintoinen somali, että sopii kristillisen kirkon lehteen, osoittaa omalla esimerkillään islamin radikalisoivan myös täysin kotoutuneita.

Suomensomali Maryan Abdulkarim on kyllästynyt terroristiksi syyttelyyn.

Saastainen kafir

Iltalehti on julkaissut suomalaisten pilapiirtäjien islamia arvostelevia kuvia. Vain tuo yksi on mielestäni julkaisun arvoinen, muissa hymistellään lähinnä pasifistista lässytystä asettamalla kynät ja aseet vastakkain. Kaikki kunnia Mahatma Gandhille, mutta islamia ei voiteta passiivisella vastarinnalla.

Rotutohtori Jussi Halla-aho on saanut uhkauskirjeen, kertoo Yle. Uutisen mukaan porilainen Pakistanista lähtöisin oleva opiskelija. Iltalehden mukaan nuorukainen (TM) on käynyt armeijan Suomessa ja isä kuvailee Suomessa syntynyttä poikaansa:

- Poika ei ole tyhmä, mutta helposti johdateltavissa hän on

Muslimi uhkaa Seppo Lehtoa ja Jussi Halla-ahoa hengenlähdöllä. Luulin että Halla-aho ei enää kirjoittele Facebookiin, mutta siellä uhkauskirje on julkaistu:

olen doulatul islamin taistelija irakissa ja ,minulla on viesti suomen halllitukselle, seppo lehdolle, timo soinille, jussi halla-aholle ja kumppaneille

mikali eduskunta ja hallitus paattavat osallistua koalitioon kalifaattia vastaan, niin tietakaa etta jokaikinen kuollut likainen suomalainen kafir on teidan kontollanne.

tapamme teidat sankyihinne, tyopaikoillenne, kaduillenne ja kouluihinne.

tapamma teidan miehenne, naisenne, lapsenne ja vanhuksenne armotta

teidan elamalla ei ole meille yhtaan valia, silla olette saastaisia kafireita.

seppo lehdolle, halla-aholle ja kumppaneille.

olette ensimmaisia tapettavien listalla kun saavumme suomeen. tapamme teidat perheidenne ja lapsienne edessa. leikkaamme teidan likaiset kurkkunne auki kuten teimme james foleylle ja hanen tovereilleen.

Abu Hurairah Finlandi

Suomalainen yhteiskunta laittaa Abu Hurairahin oikeuden palata takaisin Suomeen - vaikka hänellä on siis myös Pakistanin kansalaisuus ja passi - yhdenvertaisena oikeutena Halla-ahon oikeuden (säilyttää henkensä ja terveytensä) kanssa. Tätä tarkoittaa eurooppalainen lainkäyttö, ja se on myös keskeinen syy, miksi Eurooppa ei kykene puolustautumaan islamilta.

Vaikka Abu Hurairah ei ehkä koskaan palaa Suomeen tai vaikka hän ei palattuaan toteuttaisi uhkaustaan, on moisen uhkauksen alla raskasta elää. Uhkaus pelottaa uhkailun kohdetta myös huolena läheisten osalta, vaikka nämä eivät koskaan ole osallistuneet isiensä "pahoihin tekoihin". Kun Halla-aho kirjoitti (ja sittemmin poisti) toivovansa monikulttuurisen maahanmuuton haittojen osuvan maahanmuuttoa kannattavien poliitikkojen terveyteen, hän ei olisi voinut olla enemmän väärässä.

Suomalaisen sananvapauden tila

Vasta siinä vaiheessa, kun Vihreä Lanka, Demari, Kansan Uutiset, Kirkko ja Kaupunki tai Helsingin Sanomat julkaisevat yhdessä tai erikseen Muhammedia tai islamia pilkkaavia kuvia, voidaan edes kuvitella, että sananvapaus on suomalaisen mediaväen mielestä puolustamisen arvoista.

Tämä Halla-ahon ja monien muiden lainaama tutkimus kannattaa linkittää vielä kerran. Joka neljäs Euroopassa asuva muslimi haluaa tehdä Euroopasta kalifaatin:

Miten uskottavaa on puhua yksittäistapauksista tai väärästä islamin tulkinnasta?

Charlie Hebdo - mikään ei muutu

Yleisradio pyysi nettisivuillaan kommentteja, miten virastojen ja mediatalojen turvallisuutta voitaisiin parantaa. Viis kansasta, kunhan virkakunta ja toimittajat pysyvät turvassa. Oma näkemykseni on, että ainoa keino on tukahduttaa islam niin valtavan ja laajamittaisen pilkan, ivan ja halvennuksen alle, että heille ei kohdennu erillisiä koston kohteita. Kun jokainen yksilö, yritys, media ja virasto pilkkaisi kotisivuillaan islamia ja sen kannattajia, iskut menettäisivät tehonsa. Todellisuudessa tässä käy päin vastoin, eli välittömästi aletaan vaatia "vastuullista sananvapautta" kuten Ylen sivujen ensimmäinen kommentoija:

Ehkä lehdissä ei pitäisi pilkata ketään, ei syyllisiä eikä syyttömiä, ei edes pilakuvissa. Valitettavasti on aina sellaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä pilakuvien sanomaa, vaan ärsyyntyvät. Varovaisuutta siihen, mitä julkaistaan.

Kuten suvaitsevainen tärähtäneistömme on lukuisat kerrat opastaneet meitä "todellisen islamin" tunnistamisessa, tälläkin kertaa kuullaan että kyseessä oli yksittäistapaus, tekijät kärsivät mielenterveysongelmista ja heidän tekonsa ei edusta todellista islamia.

Ville Niinistö puolestaan omalla Twitter-sivullaan paheksuu Ranskan terroritekoa ja vaatii

Sananvapautta puolustettava

Kommentoin Villen twiittiin kyseenalaistaen Villen vilpittömyyden. Ovathan hänen oman puolueensa edustajat - Vihreät Naiset - tehneet poliisille tutkintapyynnön Jussi Halla-ahon kirjoituksista. Niinistön tuohtumus lauhtunee nopeasti ja pikapuoliin huomaamme - ehkä jo tänään? - että ei niin mikään muutu Vihreiden (tai minkään muunkaan puolueen) vaatimuksissa ja käytännön toimenpiteissä islamilaisen terrorismin torjumiseksi. Ikävä sanoa, mutta nuo 12 murhattua toimittajaa kuolivat todellakin täysin turhaan. Mikään ei muutu.

Miksi sosialismi ei kuole?

Götz Alyn kirjassa Hitlerin edunsaajat kerrotaan yksityiskohtaisesti natsi-Saksan valtiontaloudesta sosialistien valtakaudella. Jätin tarkoituksellisesti usein käytetyn etuliitteen "kansallis" pois, sillä Hitlerin valtio todella oli sosialistinen. Monessa kohtaa kirjaa lukiessa tulee ihmetelleeksi, miten lähelle nykyistä pohjoismaista hyvinvointivaltiota päästiinkään. Myös yhtymäkohdat nykyiseen yhteisvaluutta euroon ovat häkellyttävät.

Saksan valtiontalous oli vuonna 1939 romahduspisteessä. Vuosia jatkunut sotatarviketuotanto oli käytännössä sosialisoinut suurteollisuuden valtion edun ajamiseen. Kuluttajien ostovoimaa nostettiin avokätisillä tukiaisilla, mutta ostettavaa ei kauheasti ollut, joten Berliinissä pelättiin ihan aiheestakin inflaation kiihtyvän. Saksan Keskuspankki pelkäsi ulkomaisten luotottajiensa kaikkoavan, mikäli heille selviäisi valtiontalouden surkea tilanne.

Itselleni ehdottomasti yllättävintä kirjassa on se, että Hitlerin viha muita kansoja kohtaan ei ollut oikeastaan lainkaan rodunjalostuksellinen vaan hän näki kaikki vihollisensa ryöstön kohteina. Hitler itse totesi, että niin kauan kuin työläisellä on ruokaa pöydässä, hän äänestää meitä. Göring puolestaan totesi, että jos jonkun on nähtävä nälkää, olkoon se joku muu kuin saksalainen. Saksa loi kaikille miehittämilleen alueille rahaunionin, jota Bundesbank johti Reichsmarkin ehdoilla. Uudet valuutat sidottiin heikolla kurssilla saksalaisten ostovoiman pönkittämiseksi. Sotilaat saivat palkkansa miehitysvaluutassa ja kirjeissään koteihinsa iloitsivat ostovoimastaan. Monet perheet lähettivät pojilleen rahaa, jotta nämä lähettäisivät valloitetuilta mailta heille elintarvikkeita ja kodinkoneita. Jopa 40% Ranskan junaliikenteestä oli tavarankuljetusta rajan yli Saksaan.

On poliittisesti epäkorrektia sanoa tämä, mutta kansallissosialismi ei ollut rotuoppi. Se oli sosialistinen valtaviin tulonsiirtoihin perustunut ideologia, jossa ryöstö oikeutettiin kyseisen ajan muotiaatteella eugeniikalla. Terveellisiä elämäntapoja ja ruokailutottumuksia arvostettiin, koska kansa nähtiin sotakoneena, jota viritettiin kestämään tulevat vaikeudet. Kaikki naamioitiin hienosti rodunjalostuksen ulkokuoren päälle, mutta todellisuudessa kyse oli siis puhtaasta ryöstöretkestä.

Saksalaisten elintaso laski sotavuosina vain 20% sotaa edeltävältä tasolta, kun taas Amerikassa laskua tuli 40% ja Englannissa huikeat 80%. Englannissa todella vuodatettiin verta, hikeä ja kyyneleitä. Hitler taas todella uskoi väitteeseensä kansan tuesta ja tuki avokätisesti kansaansa. Veroprogressio oli jyrkkä ja yritysten veroaste oli 80-90% sotavuosina (Windfall-voitto). Korkeaa yritysverotusta perusteltiin pörssikeinottelulla (sic) ja sillä, että valtio oli suurin asiakas sotatarviketilauksillaan. Sotavuosina kotiäidit kykenivät jopa lyhentämään asuntovelkojaan - vertaansa vailla oleva suoritus. Miesten sotiessa vaimot ostivat turkiksia, taidetta ja jalokiviä, joita tuotiin valloitetuilta alueilta. Sodan jälkeen saksalaiset syyttivätkin liittoutuneita elintarvikepulasta (sic!). Amerikkalaisten avustuskuormissaan jakelemaa maissia he kutsuivat "kanan ruoaksi". Poissa oli ryöstöretken iloinen nousuhumala ja laskun aika oli koittanut.

Kansallisosialisteja olisi kutsuttava Saksan sosialisteiksi, sillä isänmaallisuus tai kansallisuus olivat alisteisia tasa-arvolle, millä nimellä edelleen tulontasausta kutsutaan. Ymmärrän toki, että vielä 40-luvulla oli vaikeuksia ymmärtää, mikä järjettömyys saksalaisiin oli mennyt. Viimeistään nykyaikana ja Götz Alyn pitkäaikaisen tutkimustyön perusteella on kuitenkin selvää, että Hitler lupasi saksalaisille mannaa taivaalta, ja kansahan iloitsi. Aivan samaa lupasivat Venäjän sosialistit kansan hurrauksen muuttuessa nopeasti vankileirien vaikerrukseksi. Silti alamaiset uskoivat itsellä käyneen huonon tuurin ja järjestelmän tehneen virheen. Jonkun toisen joutuminen vankileirille olisi ollut ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä, mutta jos orjuus ja pakkotyö toisten rikastuttamiseksi osui omalle kohdalle, kyseessä oli yksinkertaisesti vain "virhe".

Koska Saksa haluttiin demonisoida kaikkialla, heitettiin lapsi pesuveden mukana. Tuolla lapsella tarkoitan hukattua mahdollisuutta ottaa menneestä oppia. Eurooppalaisilla oli ainutkertainen tilaisuus analysoida ja pohtia, minkälaisilla arvoilla elämää maanosassa jatketaan. Harkinnan jäätyä tekemättä, ei kestänyt kuin 20 vuotta, ja suuret ikäluokat alkoivat uudelleen vaatia sosialismia valtion viralliseksi ohjenuoraksi. Nyt sotien jälkeiset ikäluokat ovat luopumassa vallasta, ja samoin kuin toukokuussa 1945, historiaan jäivät yhteisvaluutta ja ihmetys velaksi elämisestä.

Jos siis joku teiltä kysyy, että miksi Toinen maailmansota syttyi, niin voitte kertoa, että saksalaiset sosialistit lupasivat niin massiiviset tulonsiirrot äänestäjilleen, että he joutuivat lähtemään ryöstöretkelle lunastaakseen lupauksensa velkaannuttuaan ensin kaulaansa myöten ja kynittyään sitä ennen juutalaisensa.

Eero Heinäluoman tax free

Valtiomies:

– He eivät pakene henkensä pitimiksi vaan he lähtevät maihin, jotka tarjoavat maahanmuuttajille etuoikeuksia.

Populismia?

Pakolaispolitiikkaa vuodelta 1990

Muistissa on, miten Mauno Koivisto päätti inkeriläisten saavan Suomen kansalaisuuden Neuvostoliiton romahdettua. Äyrämöisten ja savakoiden jälkeläiset olivat "ulkosuomalaisia paluumuuttajia". Kommunismiin pakotetuilla inkeriläisillä oli suuria ongelmia sopeutua Suomeen, mutta silti siis vielä 90-luvulla virallinen Suomi yritti tarjota auttavaa kättään omilleen. Kädenojennus päättyi 2011 eduskunnan päätöksellä - samaan aikaan kun virallisen Suomen pakolaispolitiikka oli Astrid Thorsin johdolla kohdistaa eriuskoisiin, erivärisiin ja eri kulttuuria edustaviin aasialaisiin ja afrikkalaisiin. Tuo Thorsin aikakauden päätös on jonkinlainen historiallinen taitekohta, josta olisi voinut toisenlaisen vaalituloksen myötä tulla ruotsalaisen maahanmuuttopolitiikan alkupamaus.

Iltalehden mukaan syksyllä 1990 Suomi varautui kutsumaan 30.000 reserviläistä aseisiin Neuvostoliiton vastaiselle rajalle. Suomen poliittinen johto oli siis valmis aseelliseen konfliktiin venäläisten kanssa, sillä tuskinpa Kremlissä olisi katseltu hyvällä satojen, tuhansien tai jopa miljoonien supervallan asukkaiden joukkomurhaa. Lopultahan kävi niin, että ainoastaan somalit saivat luvan harjoittaa kotoutumista Suomeen.

Itse muistan kyllä 90-luvun lamavuosilta keskusteluun todella nousseen sen vaihtoehdon, että Neuvostoliiton romahtaminen voisi tuoda miljoonia pakolaisia suurvallan vauraimpiin naapurimaihin. Muistan hyvin myös romahdusta seuranneen moraalikadon, josta yhtenä esimerkkinä oli jopa joka kolmannen viipurilaisnaisen päättyminen prostituoiduksi. 90-luvulla venäläistyttöjen toiveammatti oli hetken aikaa prostituoitu ja poikien gangsteri. Sen verran patriarkaalinen maa Venäjä pohjimmiltaan on, että Putinin johdolla molempien ryhmien toiveet ovat miesten suureksi iloksi sittemmin toteutuneetkin.

Omaksi ja ikäluokkani suureksi onneksi meitä ei koskaan komennettu itärajalle estämään hallitsematonta maahanmuuton torjuntaa rynnäkkökiväärien avulla. Vaikka kuinka pinnistän, en kykene samaistumaan tuon ajan itseeni voidakseni kertoa, mitä olisin ajatellut saati tehnyt käskyn käydessä. Nyt tiedän, että varmasti seisoisin poterossa kovat piipussa, mutta enäähän minua ei sinne kutsuttaisi. Näyttää historia vaan toistavan itseään ja itäisen heimoveljemme hinku ryöstää Suomen rikkaudet uusiutuu aina 50 vuoden välein. Seuraava kerta on vasta 2040, jolloin minä pukkaan ns. horsmaa, mutta toivotaan että joku seisoo silloin vartiossa.

Sitä minä kyllä ihmettelen, että jos venäläisten maahanmuutto olisi torjuttu kovat piipuissa, niin miten ihmeessä tänne laskettiin somaleita? Ja miten ihmeessä vajaassa 20 vuodessa koko pakolaispolitiikka koki täyskäännöksen. Tarja Halonen oikeusministerinä palautti venäläisiä pakolaisia vankileireille, mutta presidenttinä ollessaan hän vastasi maan rajojen avaamisesta mustille muslimeille. Muutoksen syitä on vaikea arvioida kun syyllinen ei syitä kerro, mutta Halosen puolenvaihto on jopa sosialistin tekemäksi irvokas. Halosen ja Thorsin aikakaudella Suomi ei säätänyt EU-direktiivin mukaista lakia laittomasti maassa olevan henkilön palkkaamisen rangaistuksesta.

Lapsi heräsi kuolleista henkiin

Kehitysapumaalaisten hienostunut taito huijata rahaa on ilmiömäinen. Valtioiden tasolla kuppausta puolustellaan ilmaston lämpenemisellä. Vaikka yksikään kehitysapumaan johtaja tuskin itsekään uskoo länsimaisen eliitin luomaan Gaia-jumalaan, kultin raha kelpaa savannien sankareille. Yksilötasolla Gaiaa palvotaan kierrätyksellä, kasvisruokailulla ja muilla rituaaleilla. Rituaalien tehtävä on kaksijakoinen; toisaalta niiden pitää maksaa aikaa, vaivaa ja rahaa kuten minkä tahansa uskonnon uhrilahjankin, ja toiseksi niillä osoitetaan yksilön sitoutuneen ryhmään.

Ulko-oven taakse tiensä löytävät mormonit ja jehovat sentään tyytyvät hellämuotoiseen käännytykseen toisin kuin islamin jihadistit, jotka vievät vastustajansa atomitasolle pommivöineen tai Gaia-aatetta julistavat katulapset.

Ihmisoikeusteollinen toimiala vaatii vähintään yhtä kovia tuloksia kuin kvartaalitaloudessa elävät sijoittajatkin, vaikka paheksuvatkin näitä kapitalisteiksi:

STT:n selvityksen mukaan tänä vuonna ainakin lastenjärjestö Unicef ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty ovat purkaneet feissareidensa työsuhteita koeajan aikana.

Amnestyn mukaan työsuhde voidaan päättää jo muutamien päivien työskentelyn jälkeen, jos feissari ei saa haalittua riittävästi tukijoita.

Uutena rahanvaihtajana Vihreiden synagogan sisäpihalle on ilmestynyt kummilapsitoiminta. Hämmästyttävää on, että äiti-Gaia kykenee herättämään kuolleet opetuslapsensa henkiin, mikä oudosti muistuttaa kristinuskon teologiaa.

26-vuotias kajaanilaisnainen koki yllätyksen uudenvuoden aatonaattona, kun postista kolahti jo lokakuussa kuolleeksi ilmoitetun intialaisen World Vision -kummitytön iloinen tervehdys.

Siinä komeili lapsen itsensä piirtämä kuva tämän omasta kädestä valmiiksi painetun uuden vuoden tervehdyksen kera.

Käydessäni Intiassa paikalliset varoittivat antamasta rahaa kerjäläisille, koska se ylläpitää kerjäämiseen perustuvaa elämäntapaa. Pahin kohtaamani kerjäläislauma oli joukko kouluikäisiä tyttöjä, joiden kieli oli leikattu irti myötätunnon lisäämiseksi. Silloin tunsin sydämeni kovettuvan kyseistä elinkeinoa kohtaan. Tuon kajaanilaisnaisen hyväksikäyttö osoittaa ihmisoikeusteollisen toimialan kykenevän mitä julmimpiin toimenpiteisiin oman elintasonsa turvaamiseksi. Täytyy olla todella kylmäsydäminen ihminen, joka kykenee moiseen kusetukseen. Huijattujen määrää ei voi kuin arvailla, mutta hölmö täytyy olla jos kuvittelee tuon olleen ainutlaatuista.

Sanna Marin (SDP) - kansalaisuuden menetys rikokseen syyllistyneelle pakolaiselle

Kuten tiedetään, yhteiskunta toimii niin, että poliitikot luovat uhkakuvia ja vakuuttavat, että vain heitä äänestämällä kyseinen uhkakuva voidaan torjua. Vaalit voittaa se, jonka uhkakuva on uskottava mutta ei lamaannuttavan pelottava. Venäjä, ilmaston lämpeneminen ja islamisaatio ovat nyt keskeisimmät. Niiden lisäksi on yksi keskeinen pelottelukeino - eristäminen. Pahin uhka sosiaaliselle laumaeläimelle kuten ihmiselle on joutua yksin. Kuka lapsistani huolehtii, jos kuolen? Kuka minusta huolehtii kun sairastun? Kuka huolehtii äidistäni hänen vanhuutensa ajan? Luonnollinen vastaus olisi, että SINÄ ITSE, mutta ei sosialistisessa Pohjolassa.

Pohjolassa kaiken kieltäminen on jo hyvällä mallilla. Kampaaja joutuu maksamaan voidakseen avata yrityksensä pyhäpäivänä, kuorma-autoilijan on revittävä alkoholia mainostava teippaus pois ja ruuhkamaksuna tunnettu työssäkäyntivero etenee syövän lailla (sic!). Kun yhteiskunta ottaa huolehtiakseen kansalaisten terveydenhoidon, sille syntyy oikeus päättää, mikä on terveellistä ja kieltää epäterveellinen. Australian Tasmaniassa suunnitellaan tupakkatuotteiden myyminen 2000-luvulla syntyneille:

Sosiaali- ja terveysministeriön tupakkapoliittisia toimenpiteitä valmisteleva neuvotteleva virkamies Meri Paavola kuitenkin kertoo Uudelle Suomelle, että Tasmanian malli ei ole ainakaan virallisesti harkinnassa Suomessa.

– Se on kiinnostava ajatus. Siinä on hyviä elementtejä. Voisi sitä harkita!

No totta vitussa - jos olet töissä virkamiehenä tittelillä "tupakkapoliittisia toimenpiteitä valmistelevana neuvottelevana virkamiehenä", niin on päivän selvää, että lähtökohtaisesti haet rajoituksia, kontrollia, valvontaa, kieltoa ja kyttäystä. Veron korotuksia unohtamatta.

Näille meripaavoloille tulee kuin Zeuksen kirouksena tutkimustietoa, että syövän saaminen on loppujen lopuksi melkolailla arpapeliä. Joku kessuttelee koko ikänsä ja kuolee sohvapaloon ja toinen henkostakaan vetämättä päättää päivänsä keuhkosyövän saaneena. Tasan eivät mene onnen lahjat. Syöpä on sosialistisessa yhteiskunnassa loisen ohella paha haukkumasana, koska se viittaa eristämisen uhkaan. Jos et huolehdi omasta osuudestasi elävässä yhteiskunnallisessa organismissa, sinut leikataan pois kuin syöpä tai myrkytetään kuten loiset. Niinpä syövän vastainen taistelu oikeuttaa kaikki mahdolliset toimenpiteet loukata kansalaisen vapauksia.

Kummallisinta koko jutussa on se, että jos ihmiset itse saisivat ja joutuisivat päättämään omaan kasvatukseensa, terveyteensä ja vanhuuteensa liittyvistä asioista, valtiolla ei olisi oikeutta tehdä interventioita yksityisten ihmisten koteihin ja valintoihin. Minkä sosialistit yleensä jättävät kertomatta on se, minkälainen yhteiskunta heillä on tavoitteena. Mikä määrä sääntelyä ja ohjausta riittää? Milloin maailma on heidän mielestään valmis, ilman että uutta valvontaa tarvitaan? He eivät voi tähän vastata, koska heillä ei ole tarjota mitään päämäärää. Kuten Bernstein totesi, liike on päämäärää tärkeämpää.

Libertaareilla vastaus on olemassa - se määrä rajoituksia tarvitaan, että yhteiskunta voi turvata jäsentensä kohtelun tasa-arvoisina lakien edessä. Lakeja tarvitaan se määrä, että jokaisella on oikeus tulla ja poistua markkinoilta muiden sitä estämättä ja että yhteiskunta suojaa kunkin yksilön oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, turvaa omistusoikeuden ja uskonnonvapauden. Siinä on valmiin maailman konsepti, mutta arvatkaapa käykö se Meri Paavolalle? Miksi?

Miksiköhän niitä pakolaisia ei rangaista ottamalla pois kansalaisuus, jotka tulevat tänne kuluttamaan veroja, Sanna Marin?

Kasvi ja Jungner valehtelevat

Blogikollega Tapio Tuuri kirjoitti Jyrki Kasvin pyrkivän eduskuntaan kiusaamaan alamaisia. Kirjoituksesta innostuneena selailin Jyrkin kotisivuja. Twiitissään Jyrki hehkuttaa

Kun joku seuraavan kerran syyttää @vihreat kivihiilen käytön kasvusta, kannattaa katsoa kulutustilastoja: http://tilastokeskus.fi/til/kivih/2014/09/kivih_2014_09_2014-10-28_tie_001_fi.html

Kasvi siis esittää, että Vihreiden takia kivihiilen käyttö on Suomessa vähentynyt. Mitä Tilastokeskuksen paperissa todellisuudessa sanotaan? Vertailukelpoisella ajanjaksolla...

...kivihiilen kulutus oli noin 4 prosenttia suurempi kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.

Miettikääpä nyt - Jyrki Kasvi on Vihreiden älyllistä kärkikaartia ellei suorastaan Puolueen puolineroksi julistettu ihmelapsi. Miten tyhmiä ovat Vihreiden kannattajat, jos heihin uppoaa moinen kusetusyritys? Mitä kuvaa Puolueesta, että sen älyllinen osasto yrittää ja luultavasti onnistuukin omien kannattajiensa huijaamisessa?

Kuvan lähde Tapionajatukset.com

Täällä toinen hullu - Mikael Jungner, joka ilmoittaa olevansa sosiaalidemokraatti ilman sosialismia. Uskoo ken tahtoo. Kommentoin hänen kirjoitustaan näin:

Sosiaalidemokratia (puolue kirjotetaan yhdellä aalla) on ideologia, joka perustuu sosialismiin. Eli rakennetaan sosialistinen yhteiskunta demokraattisin keinoin erotuksena vaikkapa bolsevikeistä, jotka uskoivat väkivaltaiseen vallankumouksen oikeutukseen.

Sosialismin tunnusomaisia piirteitä ovat mm. korkea verotus, julkinen terveydenhoito, laitoselämä (synnytys, koulutus, virkaura ja eläke), antikapitalismi, antikonsumerismi ja antikristillisyys. Kuvitelma siitä, että valtiolla on oikeus päättää, miten lapset kasvatetaan, julkisten kulkuvälineiden suosiminen, kerrostaloasuminen ja konsensushakuisuus. Yksi ideologia mahtuu kuhunkin oppiin kerrallaan – ilmaston lämpeneminen, maahanmuutto tai rahapolitiikka.

Pyrkimys ylikansallisten ja epädemokraattisten instituutioiden (Bryssel, YK) vallan kasvattamiseen toimivan lähidemokratian kustannuksella (kansanäänestyksistä nyt puhumattakaan) on sosialismin tunnuspiirre. Todellinen happotesti yksilön sosialistiselle tasolle on suhtautuminen vapaaseen aseenkantoon.

Vapaata aseenkantoa ovat vastustaneet sellaiset suuret sosialistiset vapaustaistelijat kuin Gaddafi, Amin, Hussein, Stalin, Mao ja Castro. Ristiriitaisesti he kuitenkin ympäröivät itsensä hampaisiin asti aseistetuilla henkivartijoilla, vai mitä?

Sosialismissa yksilö on ainoastaan pieni osa suurta elollista organismia, jollaisena yhteiskunta nähdään. On yksilön vastuulla huolehtia omasta puhtaudestaan, terveydestään ja työkyvystään. Senpä takia sosialismissa paheksutaan individualistista hedonismia ja arvostetaan askeettista elämäntapaa energiansäästöineen ja kulutusvastaisine rituaaleineen (muovikassit, hehkulamput, kierrätysvaatteet jne). Sosialismissa individualistista yksilöä voidaan haukkua loiseksi, parasiitiksi tai syöväksi, kuten eräs merkittävä Vihreä aatetoverisi teki kutsuessaan nurmijärveläisiä.

Toivon äänestäjiesi kuluttajasuojan takia että kerrot, mitä noista edellä mainitsemistani sosialistisista ominaisuuksista sinä et jatkossa tue ja kannata? Vai oliko tämä vain vaalityön kampanja-avaus?

Saapa nähdä julkaiseeko tai vastaako kysymykseeni.