sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Pakolaispolitiikkaa vuodelta 1990

Muistissa on, miten Mauno Koivisto päätti inkeriläisten saavan Suomen kansalaisuuden Neuvostoliiton romahdettua. Äyrämöisten ja savakoiden jälkeläiset olivat "ulkosuomalaisia paluumuuttajia". Kommunismiin pakotetuilla inkeriläisillä oli suuria ongelmia sopeutua Suomeen, mutta silti siis vielä 90-luvulla virallinen Suomi yritti tarjota auttavaa kättään omilleen. Kädenojennus päättyi 2011 eduskunnan päätöksellä - samaan aikaan kun virallisen Suomen pakolaispolitiikka oli Astrid Thorsin johdolla kohdistaa eriuskoisiin, erivärisiin ja eri kulttuuria edustaviin aasialaisiin ja afrikkalaisiin. Tuo Thorsin aikakauden päätös on jonkinlainen historiallinen taitekohta, josta olisi voinut toisenlaisen vaalituloksen myötä tulla ruotsalaisen maahanmuuttopolitiikan alkupamaus.

Iltalehden mukaan syksyllä 1990 Suomi varautui kutsumaan 30.000 reserviläistä aseisiin Neuvostoliiton vastaiselle rajalle. Suomen poliittinen johto oli siis valmis aseelliseen konfliktiin venäläisten kanssa, sillä tuskinpa Kremlissä olisi katseltu hyvällä satojen, tuhansien tai jopa miljoonien supervallan asukkaiden joukkomurhaa. Lopultahan kävi niin, että ainoastaan somalit saivat luvan harjoittaa kotoutumista Suomeen.

Itse muistan kyllä 90-luvun lamavuosilta keskusteluun todella nousseen sen vaihtoehdon, että Neuvostoliiton romahtaminen voisi tuoda miljoonia pakolaisia suurvallan vauraimpiin naapurimaihin. Muistan hyvin myös romahdusta seuranneen moraalikadon, josta yhtenä esimerkkinä oli jopa joka kolmannen viipurilaisnaisen päättyminen prostituoiduksi. 90-luvulla venäläistyttöjen toiveammatti oli hetken aikaa prostituoitu ja poikien gangsteri. Sen verran patriarkaalinen maa Venäjä pohjimmiltaan on, että Putinin johdolla molempien ryhmien toiveet ovat miesten suureksi iloksi sittemmin toteutuneetkin.

Omaksi ja ikäluokkani suureksi onneksi meitä ei koskaan komennettu itärajalle estämään hallitsematonta maahanmuuton torjuntaa rynnäkkökiväärien avulla. Vaikka kuinka pinnistän, en kykene samaistumaan tuon ajan itseeni voidakseni kertoa, mitä olisin ajatellut saati tehnyt käskyn käydessä. Nyt tiedän, että varmasti seisoisin poterossa kovat piipussa, mutta enäähän minua ei sinne kutsuttaisi. Näyttää historia vaan toistavan itseään ja itäisen heimoveljemme hinku ryöstää Suomen rikkaudet uusiutuu aina 50 vuoden välein. Seuraava kerta on vasta 2040, jolloin minä pukkaan ns. horsmaa, mutta toivotaan että joku seisoo silloin vartiossa.

Sitä minä kyllä ihmettelen, että jos venäläisten maahanmuutto olisi torjuttu kovat piipuissa, niin miten ihmeessä tänne laskettiin somaleita? Ja miten ihmeessä vajaassa 20 vuodessa koko pakolaispolitiikka koki täyskäännöksen. Tarja Halonen oikeusministerinä palautti venäläisiä pakolaisia vankileireille, mutta presidenttinä ollessaan hän vastasi maan rajojen avaamisesta mustille muslimeille. Muutoksen syitä on vaikea arvioida kun syyllinen ei syitä kerro, mutta Halosen puolenvaihto on jopa sosialistin tekemäksi irvokas. Halosen ja Thorsin aikakaudella Suomi ei säätänyt EU-direktiivin mukaista lakia laittomasti maassa olevan henkilön palkkaamisen rangaistuksesta.

4 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kieltämättä melkoinen yllätys tuo liikekannallepanosuunnitelma ja varsinkin sen suuruus. Vaan olisiko niin, että siihen aikaan vielä tajuttiin, että maahan tulevat ihmiset eivät ole pelkkiä ihania ideoita kansainvälisyydestä, vaan niitten kanssa olisi jotenkin elettäväkin ja ymmärrettiin, että piikki ei ole loputon.

Ulkoministerinä näytti silloin olevan demareitten Pertti Paasio. Vaan joku pudotti Suomen 1990-luvulla realismista utopiaan ja sillä tiellä mennään edelleenkin.

Igor kirjoitti...

KT, nyt esitit hyvän kysymyksen. Lyhyesti sieltä 1990-luvun alusta kun somalialaisten turvapaikanhakijoiksi kutsuttujen invaasio Suomeen alkoi.

Somalia oli ollut yhden puolueen (tai klaanin) johtama sosialistinen valtio, jota johti
diktaattori Siad Barre, itse entinen koulutettu poliisi.

Tärkeä tekijä diktaattorin vallan takana oli salainen poliisi. Somalian salaista poliisia nimitettiin usein gestapoksi sen köyttämien menetelmien vuoksi. Ihmisiä hävisi, kidutettiin yms diktaattorimaille tavanomaista.

Mielenkintoisia juttuja dikatuurin ajasta selviää täältä.

Tänne tulleessa joukossa oli käsitykseni mukaan mm näitä salaisen poliisin palveluksessa olleita, jotka lähtivät maanpakoon pelätessään joutuvansa vastuuseen diktaattuurin aikaisesta toiminnastaan. Vallassa olijoina he olivat vauraita ja sikäläisittäin ajatellen koulutettua.
väkeä.

Moskovassa oli paljon somalialaisia opiskelemassa ja he kuuluivat tähän samaan hyvin voivaan porukkaan. He tiesivät ettei Neuvostoliittoon kannattanut tulla etsimään turvapaikkaa, joska ei siellä mitään taloudellista tukea olisi saanut. Jossain välähti jollakin. Jos käy Neuvostoliitossa kääntymässä ja matkustaa sieltä käsin hakemaan turvapaikkaa hyvin voivaan naapurimaahan Suomeen sen on kansainvälisten sopimustensa velvoittamana käynnistettävä vaadittaessa turvapaikkamenettely. Kun Neuvostoliitto ei ole mukana näissä pakolaissopimuksissa ei sinne voisi sen kieltäytyessä palauttaa turvapaikanhakijoita vaikka sitä turvallisena maana pidettäisiinkin.

Suomessa ilmeisesti sosialistien puolella ajateltiin, että saataisiin samankaltaisia vasemmistolaisia pakolaisia kuin aikoinaan tuli Chilestä, kun Salvador Allenden hallinto kaadettiin. Eli kohtuullisen koulutettua ja sivistynyttä ja hyvin sopeutuvaa ahkeran työteliästä porukkaa, joista jopa arveltiin, että olojen vakiinnuttua palaavat takaisin kotimaahansa.

Jätän näiden kahden tulijaryhmöän muun vertailun muille.

Eli tuossa vähän taustaa. Suomihan oli mm Tarja Halosen johdolla muokkaamassa yhteiskuntaamme monikulttuuriseksi. Ilmeisesti siinäkin ajateltiin ruusuisesti, että saadaan lisää ahkeria työntekijöitä. Toisaalta mukana oli ehkä myös eugeniikkaa, sillä olihan meillä pitkään mietitty miten suomalaisten geeniperimää parannettaisiin. Ruotsista malia ottaville sosialisteille tuokin oli sopivaa yhteiskunnan "kehittämistä".

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Agh man, jo kekkosen aikaan -73 meidän kylän kaikki ukot meni hevosten kanssa mettään armeijaa avustamaan. Me pikkupojat jouduttiin siskojen kanssa hoitaan heinät pellolta latoon.

Sain -90 kertausharjoutuskutsun, se oli jo kuudes. Mutta se sitten peruttiin "rahan puutteen" vuoksi. Vielä -93 tuli kutsu Kauhavalle, sen jälkeen lähdinkin sitten ulukomaille ja ei ole senkoommin huki iskenyt.

martin latimeri kirjoitti...

Suomen rikkauksia rtöstämään??