Muistatteko vanhan leikin - ajalta ennen bittejä - jolla kehitettiin lapsen sanavarastoa? Siinä piti keksiä jollain tietyllä kirjaimella alkavia sanoja kuvaamaan ministerin kissaa. Otsikossa siis v niin kuin vaikeneva.
Viime vuonna Time-lehdessä oli
asiallinen kirjoitus Yhdysvaltain valtionvelasta.
Amerikalla on velkaa 14 triljoonaa eli 14.000 miljardia dollaria. Velka kasvaa 1.000 miljardia vuodessa. Kuten Kreikan ja Irlannin tapahtumista huomasimme, markkinoiden menettäessä luottamuksensa, korjaavat toimenpiteet tapahtuvat päivissä. Kvartaalikapitalismi on eilispäivää. Mielenkiintoinen tilanne on, koska markkinat menettävät uskonsa Yhdysvaltain poliitikkoihin ja heidän haluunsa lopettaa velkaantuminen. Jos se hetki koittaa, kriisi iskee ja lujaa. Elämä ei siihen lopu - lapsia tehdään, pyykkiä pestään ja ruokaa syödään. Eivät islantilaisetkaan asettuneet selinmakuulle odottamaan kuolemaa.
Amerikan valtion menoista (3.500 mrd usd) melkein puolet muodostuu
- asuntojen korkovähennyksistä (130 mrd usd)
- sosiaalikuluista (700 mrd usd)
- asevoimista (700 mrd usd).
Budjetin tulopuolella on siis vain 2,5 triljoonaa, josta yksityishenkilöiden tulovero ja sairasvakuutusmaksu kattavat puolet. Yhdysvaltain budjetti on noin melkein 25% kansantuotteesta (Suomessa budjetti 50 mrd ja kansantuote 180 mrd). Kuten luvuista helposti näkee, Amerikka ei ole erityisen "oikeistolainen" enää nykyaikana. Niistä näkee myös huiman elintasoeron koulutetun valkoisen amerikkalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion asukkaan kesken, mutta se on eri aiheensa se.
Asevoimien budjetti on kasvanut kymmenessä vuodessa 80% (ilman Irakia ja Afganistania) vaikka asevoimien keskeinen sotilaallinen uhka perinteisistä (Venäjä ja Kiina) maista on tippunut pienemmäksi kuin koskaan. Demokraatit vastustavat asevoimien kasvattamista, mutta hekään eivät ole onnistuneet kuvailemaan, mitä uhkaa varten asevoimia tarvitaan. Koska he eivät ole siihen kyenneet, he ovat joutuneet nielemään asevoimien kasvun. Mielenkiintoista kyllä, sama 80% kasvu on tapahtunut Suomen tv-luvissa samana ajanjaksona (140 eur - > 240 eur). Näin helppoa on kasvattaa julkista sektoria.
Vajaa puolet amerikkalaisten eläkeläisten tuloista kertyy valtion maksamista eläkkeistä. Joka kuudennen eläkeläisen ainoa tulonlähde on "Social Security" ja 4/6 eläkeläisistä saa yli puolet tuloistaan sitä kautta. Koska 53-miljoonainen eläkeläisten kansanosa on ahkerin änestäjäryhmä, täällä republikaanit (Grand Old Party) joutuvat puhumaan sordiino päällä. Social Security onkin kaikille poliitikoille ns. kolmas raide - koske siihen ja kuolet sähköiskuun.
Kolmanneksi suurin ryhmä ei suinkaan ole asuntojen korkovähennys, mutta se synnyttää poliittisia intohimoja. Se toimii "American Dreamin" symbolina - mahdollisimman monen oikeus omistaa kotinsa. Meiltä katsottuna tuen maksimimäärä on hurja, noin miljoona euroa, ja se kattaa myös kesämökit ja ns. kakkosasunnot. republikaaneille tämä on niin pyhä asia, että tähän tuskin tulee muutoksia. Periaatteessa on oikea perustelu, että yhden pääomalajin tukeminen vääristää markkinoita, mutta se ei ole uskottava, kun me emme muutenkaan elä vapaassa markkinataloudessa. Vähennyksen puolesta puhuu erityisesti se, että valtio ei maksa mitään tässä järjestelyssä. Se vaan verottaa vähemmän niitä, jotka tekevät töitä. Jos joku haluaa asua vuokralla, se on hänen oikeutensa, mutta unelma omasta kodista on yleismaailmallinen. Jos amerikkalaiset haluavat tukea omistusasumista, se on heidän päätöksensä. Kuten sanoin, siitä hauska "tukimuoto", että raha ei edes liiku!
Obaman valinta perustui merkittävissä määrin hänen lupaukseensa tehostaa julkista terveydenhoitoa. Obama uskotteli voivansa alentaa sosiaalikuluja (jotka suomalainen media kääntää usein väärin "terveydenhoitokuluiksi"), mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä, että ainoa kohde, josta säästöjä voidaan saada aikaiseksi on juuri sosiaalisektori. Amerikassakin keskustellaan työiän pidentämisestä eläkekulujen turvaamiseksi. Alimpien tulotasojen elinikä on matalampi kuin korkeilla, joten hyvä kysymys kuuluu, miksi talkkarin pitää jatkossa rehkiä 70-vuotiaaksi kun valkokauluksiset onnistuvat pidentävät elinikäänsä? Tässäkin vastaus lähtee siitä, että valkokauluksiset osallistuvat talonmiehen eläkkeenmaksuun eikä toisinpäin.
Perinteisesti oikeistossa on painotettu julkisen sektorin supistamista ja vasemmistossa verojen korotusta. Yhdysvalloissa tämä keskustelu on vilkasta toisin kuin Suomessa, jossa kukaan ei halua leimautua poliittisesti epäkorrektiksi. Jopa Suomen Yleisradio uutisoi, että "Amerikassa poliittiset ääripäät ovat voimistuneet" ja kantaa siitä suurta huolta. Ennen vanhaan sitä sanottiin keskusteluksi ja vaikeissa paikoissa - kuten valtiota uhkaavassa velkakriisissä - keskustelua tuleekin käydä. Meillä Perussuomalaisia, jotka oikeastaan avasivat koko keskustelun, kutsuttiin Tea-Partyn tavoin "äärioikeistoksi".
Vasemmisto pelkää keskustelua, minkä takia kaikki vasemmistolaiset suuntaukset ennemmin tai myöhemmin päätyvät diktatuureiksi. Suomi on ottanut jo monia askeleita siihen suuntaan.
Jyrki Virolaisen havainnon mukaan:
Suomalaisessa oikeuskulttuurissa ja esimerkiksi oikeudenkäyntien laadussa ei taida paljon kehumista ollakaan. Tähän päätelmään tulee, jos katsoo esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle viime vuosina antamia lukuisia langettavia tuomioita oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomioissa Suomea on arvosteltu paitsi oikeudenkäyntien kohtuuttomasta kestosta, myös esimerkiksi vastavuoroisuus - eli kuulemisperiaatteen sekä prosessuaalisen tasapuolisuusperiaatteen rikkomisesta.
Kirjoituksen tarkoitus: koitetaan käynnistää uudelleen Suomessa poliittisen keskustelun kulttuuri. Sen ensimmäinen edellytys on lopettaa poliittinen korrektius, jolla kaikki keskustelunavaukset voidaan tukkia.