sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Jakelukanava ja jakorasia

Aikoina ammoisina teolliset tuotteet lähes vietiin valmistajien käsistä. Viimeinen tällainen vuosia kestänyt poikkeusjakso osui 90-luvulle kännyköiden kulta-aikaan, kun kaiken maailman viestituotteet toimivat kännyköiden jakelupisteinä joutumatta ponnistelemaan myynnin kanssa. Suomalainen insinöörityö oli aikanaan maailman laadukkainta, kuten paperikoneet, jäänmurtajat, sähkömoottorit, metsäkoneet, levypuristimet ja monet muut suomalaisen insinöörin suunnittelemat kapistukset paljastavat. Kun kännyköitä yllättäen tarvitsikin alkaa myymään ja markkinoimaan, Nokian kultakausi nousi pystyyn. Ollila menestyi hyvin insinöörien johtamisessa.

Myyjän nimikkeellä on edelleen huono arvostus. Myyjähän joko tyrkyttää tarpeetonta tavaraa lahkeessa roikkuen tai huijaa sujuvilla puheillaan pahaa-arvaamattoman kuluttajan ostamaan liian kalliin hyödykkeen. Myyjän päätehtävä on toimia tuntosarvena yrityksen johdon ja kulutajien välissä. Myynti suunnitellaan ja myyntiä ohjataan. Ilman myyjiä uusien tuotteiden leviäminen olisi hitaampaa, ja yhtään valehtelematta voi väittää, että ilman voimakasta panostusta myyntiin kännykkämme uusin ominaisuus olisi tekstiviesti ja tälle vuodelle odottaisimme polymorfisia soittoääniä. Muistaako kukaan enää niitä?

Jakelutien hallinta on siis rahan tekemisen kulmakivi. Logistiikka on suomeksi elinkaari. Elinkaari sitoo niin valtavat määrät pääomia (raaka-aineesta kaupan kautta kierrätykseen), että yhdelläkään yrityksellä ei ole varaa tuottaa varastoon tavaraa. Tätä on lyhyesti sanottuna kvartaalikapitalismni; tehokasta pääomien käyttöä.

Jakelutien hallitsijalla on aina kiusaus sulkea kilpailijoiden pääsy sinne. Julkisia ja yksityisiä ostajia lahjotaan, viedään tapahtumiin ja maksetaan tuotekoulutusta maailman äärissä. Virkamiehiä painostetaan, että nämä säätävät tuotteisiin pakollisiksi juuri ne ominaisuudet, joissa oma yritys on vahva ja estävät hankkeet, joissa kilpailijan tuote on muita edellä. Mieleen nousevat luomutuotteet ja kasvisruoat, joissa lobbaus toimi Helsingissä niin hyvin, että moni yritys olisi raastuvassa selittämässä toimiaan. Mitään näyttöä edelleenkään ei luomuruoan tai kasvisruoan paremmasta sopivuudesta laitosruokailuun ole, mutta päätös syntyi median myötätuella.

Poliittinen jakelutien hallinta liittyy vaalirahoitukseen. Vihreät poliitikot saivat läpi vaatimuksensa tuen avoimuudesta ja suuruudesta. Moni Vihreä poliitikko hallitsee netin ylivoimaisesti paremmin kuin muut. Netti on edullinen jakelutie ja juuri tätä kilpailuetua Vihreät ovat taitavasti vaatineet kaikille pakollisiksi. Ja onnistuneetkin, kun vaalituki on nyt siis julkista ja painopiste on kohti entistä pienempiä kertalahjoituksia. Isojen tukien julkaisemiseen pakotaminen saa suuret tuet näyttämään epäilyttäviltä, koska netti jakelutienä on niin edullinen.

Rahoituksen lisäksi politiikan jakelutie sisältää toimittajien myönteisen suhtautumisen. Elinkeinoelämässä median tuen saa ostamalla mainoksia, mutta poliittinen toimitus ostetaan puolelle avoimella yhteistyöllä. Toimittajat valitsevat myönteiseen uutisointiin vain ne ajatukset, jotka noudattavat heidän omaa maailmankuvaansa. Omaa etuaan ajavan poliitikon on siis syytä tukea toimittajien kannattamaa politiikkaa taatakseen myönteisen näkyvyyden itselleen. Toimittajat hallitsivat politiikan ainoaa jakelukanavaa aina 2000-luvulle asti (FPÖ: Itävallan Vapauspuolue, joutui EU:n sosiaalidemokraattisten puolueiden boikottiin vuonna 1999).

Media yrittää loppuun asti pitää kiinni toimittajiensa ikivanhasta oikeudesta ohjata poliittista keskustelua eli valvoa jakelukanavan liikennettä, mutta yhä useaammin keskustelu alkaa netissä. Murros muistuttaa paljon 90-luvun kännykkäkauppaa. Kun tuote ei enää myy itse itseään vaan sitä on alettava myydä, kilpailu kiristyy jakelukanavan hallinnasta. Toimittajat eivät tätä ymmärrä, koska toimittajat eivät ole tottuneet avoimeen kilpailuun ja haastetuksi tulemiseen. Vapaata kansalaiskeskustelua halutaan rajoittaa rasismin, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden kasvun hillitsemisen nimissä.

Lopuksi: Ilkka Kanerva oli hyvä esimerkki naistoimittajien vihat päälleen saaneesta poliitikosta. Kun Kanerva salaa yritti kiertää tiensä ohi jalkansa kiinni saksaavien nuorten naistoimittajien kohti avointa jakorasiaa, oli leppymätön viha valmis.

Ei kommentteja: