Monikulttuurisia havaintoja pääkaupungista

Eilen Helsingin ydinkeskustassa odotin Runeberginkadun ja Eteläisen rautatienkadun risteyksessä jääkiekkokassin kokoista laukkua olkapäälläni kantaen suojatien edustalla valojen vaihtumista vihreäksi. Kuten paikan tuntevat tietävät, siinä suojatien ja jalkakäytävän välissä kulkee punaisella ajorataan maalattu pyörätie. Vasemmalta - siis Töölön suunnasta - tuli keski-ikäinen cityvihreä pukinpartainen pyöräilijä, joka näytti kansainvälistä käsimerkkiä ja ajoi päin laukkuani vauhdilla - osoittaen tyytymättömyytensä siihen, että seisoin "hänen" kulkuväylällään. Vähän matkaa jatkettuani rautatieaseman suuntaan odotin taas bussiaseman rampin edessä valoissa. Päin punaisia lähti tietä ylittämään eläkeläismummo aiheuttaen tietenkin sen, että bussit joutuivat odottamaan mummon ylitystä ja vain kaksi pääsi vihreiden aikana kadulle.

Myöhemmin illalla istuimme asiakkaitteni kanssa Graniittitalon vieressä siinä Aussi-baarissa, ja terassilta katseella seuraten todistin kolme kertaa saman, merkillisen näytelmän. Semmoinen pienen invamopon kokoinen ghettoahterinen suomiblondi kulki vierellään pikimusta nuorukainen pitäen kättään tytön olalla turvaa tarjoten. Loppuillasta pääsin myös todistamaan todellista monikulttuurista Suomea kun viisi-kuusi nuorta (TM) somalia käveli tyhjää oluttölkkiä edellään potkien. Joka jannulla oli kädessään sinivalkoinen lonkerotölkki ja toisessa handussa rööki. Hienosti ovat tosiaan kotoutuneet! Vasemmiston ajama maailma ilman rajoja alkaa tuottaa hedelmää.

Toki nämä ovat yksittäistapauksia, vaikka kaikki tapahtuikin yhden iltapäivän aikana kaupungissa, joka oman nuoruuteni aikana vielä jossain määrin ylpeili asukkaidensa rehellisyydellä, kuinka turistin Espalla puistonpenkille unohtama lompakko löytyi samasta paikasta lojumassa tyhjentämättömänä. Vaikka tuo impiwaaralainen olympialaisten mielikuvamarkkinointi ei enää tuolloin pitänytkään täysin - noh, lähellekään - paikkaansa, siinä kiteytyi kuitenkin tuon aikakauden yksi arvo eli rehellisyys. Ei Helsinki mikään Detroit ole, mutta jonkinlaista yhdenmukaisuutta alkaa kuitenkin näkyä. Detroitiahan johti 40 vuoden ajan suomalaisenkin mittapuun mukaan sosialisteiksi laskettava joukko (loppuvaiheessa mustia) demokraatteja. Helsingissä valtaa ovat pitäneet koko minun aikuisikäni ajan joukko (loppuvaiheessa vihreitä) demokraatteja. Tulokset alkavat valitettavasti vähitellen näkyä.

Tässä hiukan monikulttuurisuutta Helsinkiinkin.



Lisäys - tässä yksi hauskimmista Springsteen-videoista (All shook up) jossa Elvis nousee Pomon kanssa yhdessä lavalle.

Nainen naisellinen

Joten kun Gabriel ilmestyi hänen luokseen, kuten hänellä oli tapana, apostoli sanoi Khadidzalle: "Tämä on Gabriel, joka on juuri ilmestynyt luokseni." "Nouse ylös, oi setäni poika" Khadidza sanoi Muhammadille "ja istu vasemmalle reidelleni." Apostoli teki niin ja Khadidza sanoi "Käänny ympäri ja istu oikealle reidelleni." Muhammad teki niin ja Khadidza sanoi "Näetkö vielä hänet?" Kun Muhammad sanoi näkevänsä Khadidza pyysi häntä istumaan syliinsä. Kun Muhammad oli tehnyt niin Khadidza kysyi taas näkikö Muhammad Gabrielin, ja kun tämä sanoi kyllä, Khadidza riisuutui ja kysyi "Näetkö hänet?" Kun Muhammad vastasi "En" Khadidza sanoi: "Oi setäni poika, riemuitse ja ole luottavaisin mielin, kautta jumalan, hän on enkeli eikä saatana."

Tähän päivään asti muslimit perustelevat naisen verhoamista sillä perusteella, että alastoman naisen näkeminen on niin ahdistavaa, niin syvästi syntistä, että se saa jopa enkelit pakenemaan paikalta.

Robert Spencer, Totuus Muhammadista, s. 58.

Arhinmäki poliittisen korruption syövereissä

Kulttuuri(!)ministeri Paavo Arhinmäki tunnetaan ehkä parhaiten tässä blogosfäärin nurkassa siitä tempauksestaan, jossa hän provosoi jalkapallo-ottelussa olleita poliiseja huutamalla "Missä on Holsti, missä on Palo? Steen Steen Christensen."

Kyseisen poliisiampujan nimellä esiintyvä rap-artisti tuottaa melko rankkaa "kantaa ottavaa suomi-räppiä", joka on ministerin mielestä hyvää taidetta. Tälle ja tämän kaltaisille artisteille ministeri on jakanut verorahoja kiitokseksi siitä, että ovat esiintyneet hänen vaalitilaisuuksissaan.

Tässä pieni tyylinäyte ministerin inhoamalta Cheekiltä. Korostettu kohta lienee vasemmistoministerille liian kova pala purtavaksi, koska on niiqu siistimpää antaa apurahoja kavereilleen.

mä teen merkittävää gillaa, en tyydy vähempään yhteiskunnan elättien turha taas tulla itkemään jokainen täällä on vastuussa itsestään ja ihan sama mitä tehään joka päivä kun on elossa, niin pitää elää kysyt miten mä ovin ottaa sen noin? Jos chillaa liikaa, nää voi ottaa sen pois sen piikkipaikan jonne kesti kauan kivuta mä vedän sisulla en ikuna piiruakaan tiputa

Ja tässä ministerin rakastaman artistin tyylinäyte:

Tuu avautuu, vittu, löydät nenäs vittu poskelta, akuutti piripsykoosi lomilla ku vittu kellokoskelta. Pikkupiru, väkivaltaa harrastava pikku paskiainen, vitun nutipää huora, saatanan satiainen. Vittuun sä ja sun saatanan mikkihiiriklikki, painukaa takas kaareen imee toistenne dikkii, xxx, tuut meille vittuilee, me vedetään sua vapaal linnatyylil perseeseen. Ja helposti voidaan saatana sun huora mutsis raiskata ja sun tukarifaijaas vittu vesuril päähän paiskata. Ja jos sen jälkeen tuut vielä vittu itään päin leijuun, niin etitään sun lapses, se saa tutustuu idän omaan pikku hammaskeijuun, ja sun muijas, sitä vanhaa orankii, sitä mä raiskaan ku jotain saatanan sakkovankii. Mikkihiirihuorat ei tuu talskille enää bailujansa pitää, niiden veri lentää, mut mul se vetää takaspäin itään.

Kommareita ja Vihreitähän ei erota mikään, kuten tämä kommentti osoittaa:

Vasemmistonuoret näyttäisivät tällä hetkellä paremmalta vaihtoehdolta. Arvomaailmakin istuu omaani kuin nakutettu. Valitettavasti täytynee ensi vaaleissa vaihtaa puoluetta, kun vihreistä on tullut tällainen pinnallinen mukavan fiiliksen puolue, joka on unohtanut asiakysymykset ja hallitusaikaansaannoksetkin vaikuttavat kovin köyhiltä.

Markus Jansson

Libertaariblogisti Markus Jansson on saanut haasteen tulla vastaamaan blogikirjoituksestaan käräjille. Valtionsyyttäjä Mika Illman on omaan väitöskirjaansa perustuen ottanut elämäntehtäväkseen Vidkun Quislingin tavoin ajaa omaa etuaan syntyperäisten suomalaisten edun sijaan. Quisling lyöttäytyi yhteen aikakauden vahvimmaksi kuvittelemansa ideologian - kansallissosialismin - kanssa, kun taas Illman lyöttäytyi yhteen islamin kanssa. Eurooppalainen poliittinen eliitti on voimakkaasti vasemmalle kallellaan, ja globaalissa mittakaavassa sen luonnollinen kumppani nykyaikana on islam. 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla poliittinen eliitti uskoi neuvostokommunismin eli bolsevismin voittavan kapitalismin, ja tuon aikakauden jäljiltä osoitamme yhä kunnioitusta Neuvostoliiton rikoslakia kohtaan.

Neuvostoliiton rikoslaista kopioitiin Suomen rikoslakiin Ritva Santavuoren muistelmien mukaan ideologian lisäksi sanatarkkoja lainauksia. Kopiointia johtivat Demlan (demokraattiset lakimiehet) jäsenet ja vaikutuspiirissä olleet poliitikot. Länsimaiseen oikeuskäsitykseen kuuluu yksilönvapaus, kun taas sosialistinen oikeuskäsitys rakentuu tasa-arvon varaan. Yksilönvapaus oli Yhdysvaltain perustuslain laatijien johtoajatus, kun taas Ranskan suuri vallankumous luotti tasa-arvoon. Siitä asti Yhdysvalloissa niin sananvapaus kuin muutkin yksilönvapaudet ovat olleet perustuslain turvaamia, kun taas Euroopassa erilaiset sosialistisen aatteet ovat pyyhkineet halki poikki mantereen - ja perseensä - yksilönvapauksilla.

Ihmisillä on taipumus perustella omia virheitään ja suoranainen halu valehdella itselleen asioiden olevan mallillaan ja ainakin menossa parempaan suuntaan, vaikka todellisuus olisi toinen. Hyvinvointivaltiossa koulunsa käyneet suomalaiset kirkkain silmin uskovat heille peruskoulussa ja uutisissa iskostetut väitteet "vastuullisesta sananvapaudesta". Käsite syntyi presidentti Kekkosen aikaan 60-luvun lopussa, kun poliittinen eliitti ja media yhdessä päättivät lopettaa Neuvostoliiton toimien arvostelun. Vastuullinen sananvapaus on oksimoroni, sillä vastuullinen sananvapaus on sitä, että sallitaan arvostelu, pilkka ja iva. Vanha kansa tiesi, että haukku ei haavaa tee. Nykyinen keski-ikäinen sosiaalidemokraatteihin uskova hyvinvointiyhteiskuntaan tottunut mukaälykäs ja mukaviisas kansanosamme kuvittelee, että ketään ei saa loukata. On ikään kuin "tasa-arvoista", että kukaan ei pahoita mieltään. Ajatus on niin sairas ja vastenmielinen, että jokaiselta joka allekirjoittaa käsityksen "vastuullisesta sananvapaudesta" tulisi ottaa sananvapaus pois.

Olen ärsyyntynyt, kyllä. Markus Jansson voisin olla minä. Jansson on poliittisesti libertaari, kuten kai minäkin. Siksipä hänen saamansa syyte osuu minuun yhtä lailla. Muinoin rikoslain perusteella annetut tuomiot johtivat usein kansalaisluottamuksen menettämiseen, eli ihminen menetti sotilasarvonsa ja äänioikeutensa. Olen itse sen verran laillisuusmies, että minä koen edelleen, että valtion nostama syyte on samalla epäluottamuslause yksilölle tämän laiminlyömistä kansalaisvelvollisuuksista. Jos valtio haastaa Janssonin, se haastaa minut. Kun se haastaa minut, koen että olen valtion silmissä menettänyt kansalaisluottamukseni. Jos en ole valtion luottamuksen arvoinen, se on isänmaalliselle miehelle melko raskas syytös. Jos avioliitossa syntyy luottamuspula, pari yleensä eroaa.

Valtiostahan ei nykyään oikein pääse eroamaan, mutta sen sijaan Suomen kansalaisuuskin myönnetään niin heppoisin perustein kaikille halukkaille, että ehkä Suomen valtio ei todellakaan ole minun luottamukseni arvoinen. Tunne on siis molemminpuolinen. Suomi jakaa kansalaisuuksia kuin huora revaansa, ja tässä makaaberissa näytelmässä Mika Illman toimii poliittisen eliitin kätilönä tai ehkä pikemminkin puoskarina aivan kuten Quisling voimansa tunnossa parhaina hetkinään.

Neuvostoliitossa suurimman rangaistuksen saivat ne, jotka rikkoivat valtiota vastaan. Toisten kansalaisten yksilönvapauksien rikkominen (varkaus, pahoinpitely jne.) olivat sosialismissa seurauksia epätasa-arvosta: rikollinen oli uhri. Sen sijaan valtion ja sen ideologian arvostelu oli rikoksista pahin. Yksilön tehtävä oli alisteinen valtiolle, joka nähtiin elollisena organismina. Valtion virallista ideologiaa ei saanut arvostella, koska se oli poliittisen eliitin keino vaimentaa toisinajattelijat. Tämän saman demlalaisen oikeuskoneiston kohteeksi on nyt joutunut Markus Jansson.

Me blogosfäärin pimeässä nurkassa vaeltavat muistamme hyvin Seppo Lehdon ja Jussi Halla-ahon saamat tuomiot. Muitakin täällä on ollut, mutta nuo kaksi ylittivät valtakunnallisen julkisuuden ja olivat pitkän linjan bloggareina paljon läheisempiä kuin eräät muut samat tuomiot saaneet tahot. Molempien aikoihin pidin todennäköisenä, että puolustus on turhaa, koska syyte johtaa näissä tapauksissa tuomioihin. Itse olisin noihin aikoihin varmaan koittanut luoda hyvän puolustuksen, mutta enää en varmaan näkisi siihen mitään syytä. Helpoimmalla pääsee kun nostaa itsensä moisen idioottimaisen näytelmän yläpuolelle ja tyytyy saamaansa tuomioon tekojaan mitenkään selittämättä. Kyllä jälkipolvi ymmärtää, kuten olemme sotasyyllisyysoikeudenkäynteihin liittyvistä kunnianpalautusvaatimuksista huomanneet.

Aion tarjota Janssonille taloudellista tukea oikeudenkäynnin kuluihin, mikäli hän kuitenkin haluaa puolustaa itseään. Mikäli tuomiosta seuraa virkasuhteen päättäminen, yritän auttaa työllistymisessä mahdollisuuksieni mukaan. Harkitsin myös osallistumista oikeudenkäyntiin Raumalla 15.10.13 klo 11, mutta ilmeisesti en pääse. Kehotan jokaista miettimään omalta osaltaan parasta keinoa Janssonin tukemiseksi. Valtio on Illmanin toimissa osoittanut, että se tarvitsee keskiluokkaa vain oman maahanmuuttopolitiikkansa maksumieheksi. Olemme kuin valtava gulag, jossa valtaapitävän ideologian arvostelu johtaa kohtuuttomiin kostotoimenpiteisiin. Lopuksi haluan muistuttaa, miten hauras peruste on "vastuullinen sananvapaus" ja "tasa-arvon" nimissä toteutettu toisten loukkaamattomuus:

Arabialainen viemäriverkosto

Dubai on tullut tunnetuksi näistä pilvenpiirtäjistään, jotka jostain kumman syystä eivät ole innoittaneet matkustajakoneita kaappaavia terroristeja tuhoamaan niitä. Kautta aikain valtaapitävät ovat halunneet mahtailla mitä suuremmilla rakennuksilla. Egyptiläiset tekivät pyramidinsa ja papit tuomiokirkkonsa. On se kieltämättä ollut yksikerroksisesta torpasta tulleelle jumalallinen näky, kun rakennuksen huippu hipoo taivasta. Eivätkä arabihallitsijat ole länsimaisia esikuviaan voimakastahtoisempia. Liha on heikkoa ja fallo-symboli jää ikuisiksi ajoiksi tuleville sukupolville muistuttamaan menneiden ajoiden voimasta ja vauraudesta.

Länsimaiselle ihmiselle vesi- ja viemäriverkosto on niin itsestäänselvä asia, että alla oleva video ei pelkästään naurata vaan jopa järkyttää.



Pariminuuttisessa videossa ohitetaan satakunta loka-autoa, jotka jonottavat päivittäin tyhjentämään Dubain pilvenpiirtäjien jätekaivot, koska tollot ovat jättäneet niihin rakentamatta viemäriverkoston. Tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että rakennuksen ulkoinen koreus on tärkeämpää kuin sen toimivuus. Jotenkin tulee Neuvostoliitto ja muut sosialistiset voimainponnistukset mieleen.

Jeesus tulee - vai tuleeko?

Kuvassa ympyröitynä Osama bin Laden Ruotsissa vuonna 1971.

Nimimerkki Kari antoi kommentissaan linkin tähän analyysiin islamilaisen maailman sekasorron synnystä. Emmet Scott kirjoittaa, miten länsimaisen vasemmiston (amerikkalaisittain sanottuna liberaalien) ajama politiikka johti muutamassa vuosikymmenessä islamilaisen maailman vastareaktioon kaikkia länsimaisia arvoja vastaan. Valitettavasti vasemmisto ei itse edes ymmärrä tätä, vaan sysää tapahtuneesta vastuun Lähi-idän kriisiin ja sitä kautta Israelille, Bushille ja kaikille kristityille.

Vaatiessaan meiltä ymmärtämystä muslimien motiiveille he vielä heittävät bensaa liekkeihin sekulaareilla vaatimuksillaan tasa-arvoisesta avioliittolaista ja adoptio-oikeuksista. Muslimit ovat omaksuneet toimintansa muodolliseksi perusteluksi länsimaisen vasemmistoeliitin tekosyyt kuten Palestiinan ja Irakin miehitykset, mutta kumpikaan näistä ei ollut toiminnan motiivi aiempina vuosikymmeninä. 70-luvulta alkaneella islamilaisen ja läntisen maailman loitontumisella on tietenkin syynsä. Länsimainen kulttuuri muuttui tieteellis-teknisen kehityksen myötä - tuolloin melkein kaikkialla vallassa olleiden sosialismiin paljon tai vielä enemmän kallellaan olleiden hallitusten johdolla - kohti naisten korkeampaa tasa-arvoa. Lähinnä vain ja ainoastaan reaktiona tähän - vielä 60-luvulla myönteisesti länsimaiseen kulttuuriin suhtautuneet - muslimimaat käpertyivät pelokkaasti sisäänpäin noituen kaikkia länsimaisia vapaamielisiä tapoja moraalittomiksi.

Scott päättää kirjoituksensa ennustukseen, jonka mukaan elämme juuri nyt viimeisiä hetkiä jolloin voimme itse vielä vaikuttaa siihen, tulee Euroopasta islamilainen kalifaatti vai valitsemmeko paluun kristilliseen arvomaailmaan. Valtaosan ihmisiä ollessa uskonnollisia, olen pitkälti samaa mieltä, että valinta tapahtuu noiden kahden vaihtoehdon välillä. Toiveunen kaltainen mahdollisuus siitä, että islamilaisesta maailmasta Eurooppaan muuttavat ihmiset laajamittaisesti omaksuisivat kristilliseen arvomaailmaan perustuvat käsitykset ihmisoikeuksista, uskonnon- ja yksilönvapauksista ovat mielestäni perusteettomia. Kun koko islamilainen maailma lähti aktiivisesti tekemään pesäeroa 70-luvulla länsimaissa kiihtyvällä vauhdilla leviävään "moraalittomuuteen", on ainakin minulle täysin epäselvää, miksi tilanne yhtäkkiä muuttuisi ja muslimit ymmärtäisivät olleensa vuosikymmeniä väärällä tiellä.

Tuomioja tukee Muslimiveljeskuntaa

Euroopassa satakunta vuotta sitten levisi ideologia, joka vaikuttaa edelleen. Se perustuu väkivaltaan ja sen "nerokas" puoli on siinä, että se perustelee ja oikeuttaa toisten ihmisten omaisuuden varastamisen näennäisen objektiivisesti ja uskottavasti. Se väittää, että mikäli hyvätuloiset ja omasta elämästään huolehtimaan kykenevät eivät vapaaehtoisesti anna varojaan vähävaraisten käyttöön, vähävaraiset ottavat ne väkisin. Kun Suomessa nostettiin yli satatuhatta ansaitsevien veroa "solidaarisuuden nimissä" yhdellä prosenttiyksiköllä, kuulin itsekin näiden toteavan, että "yhteiskuntarauhan nimissä" tämä on varmaan ihan hyväksyttävää. Siis suomalaiset hyvätuloiset ihmiset hyväksyvät näkemyksen, jonka mukaan on moraalisesti oikein verottaa hyvätuloisia, jotta vältetään väkivalta. Eikö tunnukin uskomattomalta?

Islam on ideologisesti hyvin lähellä sosialismia. Tai ehkä pitäisi sanoa toisin päin, koska islam on keksitty ennen sosialismia. Profeetta Muhammed on nykytutkimuksen mukaan luultavasti täysin keksitty hahmo. Nykyisen Iranin alueella asuvien beduiiniheimojen ryöstöretkien oikeuttamiseksi tarvittiin ideologia, ja ilmeisesti islam syntyi siihen tarpeeseen. Koraanin tutkijoiden mukaan iso osa koraanista on niin sekavaa, että parhaan selityksen syyksi tarjoaa selitys, jonka mukaan kirjan vanhimmat osat ovat käännöstä syyrian kielestä. Mahdollisesti islamin pyhän kirjan pohjana ovat esikristilliset uskonnot, eikä koraani siis olekaan alun perin arabialainen saati jumalan sanaa. Islamin saatanalliset jakeet todistavat, että islamista tuli monoteistinen uskonto puhtaasti poliittisista syistä. Islamin juuret olivat polyteistisissä luonnonuskonnoissa.

Satoja vuosia myöhemmin syntyi sosialismi, joka aatteena muistuttaa suurelta osin islamia. Siinä missä islamissa palvotaan jumalaa, sosialismi ei ole teistinen uskonto. Suomessa sisällissota tai punakapina syttyi kun heikosti koulutettu väestönosa uskoi kansan mielipidettä muokanneiden agitaattorien puheisiin "uudesta oikeudenmukaisuudesta". Suomessa, vähän myöhemmin Saksassa ja paljon myöhemmin Neuvostoliitossa, sosialismi kaatui yritettyään päästä valtaan vakivalloin. Siitä asti sosialistit ovat jyrkästi paheksuneet sosialistien vallankumouspyrkimysten väkivaltaisia tukahduttamisia. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on huolissaan siitä, että Egyptin armeija käyttää väkivaltaa islamilaista vallankumousta ajavien muslimien pysäyttämiseksi. Tuomioja olisi varmasti vuonna 1918 vaatinut talonpoikaisarmeijaa "pidätäytymään väkivallasta" ja "vaatinut kansainvälistä yhteisöä mahdollisimman voimakkaasti reagoimaan työväestön oikeuksien sortajia vastaan".

On suoraan sanottuna häkellyttävää, että Tuomioja paljastaa avoimen sympatiansa islamistien vallankumouspyrkimyksille. Kun sosialistisia vallankumouksia ei Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta enää missään tehdä, ovat HC-sosialistimme innoissaan islamilaisista vallankumouksista. Edes joku vielä jaksaa nousta vastustamaan länsimaista hapatusta!

Egyptissä on tolkullista väkeä ja he ovat nousseet vastustamaan islamilaista vallankumousta ajavaa Muslimiveljeskuntaa. Uutisen mukaan siviilit ovat pystyttäneet Kairon esikaupunkeihin tiesulkuja estääkseen islamistien kapinan Kairossa. Maassa vallitsee sisällissota kun islamia vastustava enemmistö haluaa turvata maassa vuosikymmeniä vallinneen arabimaissa harvinaisen uskonnonvapauden. Egypti yhtenä harvoista muslimimaista ehti kasvattaa useamman sukupolven tottumaan länsimaiseen pukeutumiseen ja suhteelliseen avoimuuteen. Maata nyt hallitsemaan pyrkivä Muslimiveljeskunta tarjoaa länsimaisen rappion tilalle islamilaista shariaa, ja tätä ovat siis nousseet vastustamaan ihan tavalliset kadunmiehet. Egyptissä eivät enää sodi maallista hallitusmuotoa kannattava armeija ja islamislaista yhteiskuntaa ajava Muslimiveljeskunta vaan tilanne alkaa muistuttamaan perinteistä sisällissotaa, jossa osapuolina ovat vapautensa puolesta taisteleva enemmistö ja arabisosialismia kannattava vähemmistö. On toki mahdollista että ulkoministeri ei tiedä sisällissodan todellista luonnetta vaatiessaan "armeijaa pidättäytymään kapinan tukahduttamisesta", mutta minusta hänen puheenvuoronsa viittaa enemmän siihen, että ministeri kannattaa kapinallisten pyrkimyksiä.

Vapaan tahdon harha

Katselin toisen osa Richard Dawkinsin tv-ohjelmasta, eikä tämäkään jakso ollut kovin häävi. Vastenmielistä oli katsella, kun hindujen hautajaisissa puoliksi palaneet ruumiit kelluivat haaskalintujen nokittavina kohti alajuoksua. Ohjelmassa näytettiin koe, jossa lapsille näytettiin kone, joka muka kloonasi hiiren. Ennen kloonaustalapset kuiskasivat hiirelle oman nimensä. Kun "kloonattu" hiiri sitten tuli koneesta ulos, lapset olivat sitä mieltä, että se ei tiedä lapsen nimeä toisin kuin se alkuperäinen hiiri. Tätä käytettiin todisteena siitä, että ihmisellä on sisäsyntyinen taipumus erottaa fyysinen ja henkinen minä - siis sielu.

Nykykäsityksen mukaan eläin ei ymmärrä olevansa persoonallinen eläin kuten eivät vaikeasti kehitysvammaiset tai pitkälle edenneistä aivosairauksista kärsivät ihmisetkään. Käsitys persoonasta on siis selvästi riippuvainen puhutun kielen ymmärtämisestä. Marcus du Sautoyn tekemässä dokumentissa näytettiin, miten aivoissa tietty alue aktivoitui aina kun ihminen painoi kädessään ollutta kytkintä. Molemmissa käsissä oli siis erilliset kytkimet, joita koehenkilö (du Sautoy itse) sai vapaasti painella. Kun hän painoi vasemmassa kädessään ollutta kytkintä, magneettikuvassa näkyi tuon kyseisen alueen aktivoituminen yhdellä tavalla ja kun hän painoi oikeata, sama alue aktivoitui eri tavalla. Ällistyttävää oli, että tuo alue aktivoitui 2-4 sekuntia ENNEN kuin koehenkilö painoi kytkintä. Ikään kuin elimistöllä ei olisi vapaata tahtoa, vaan se oli jo päättänyt kumpaa kytkintä tajuissaan oleva ihminen sitten muka päätti valita painaa.

Olipa du Sautoyn painallukset alitajuntaisia tai tietoisia, niin sillä ei ole merkitystä. Hänhän pystyi tai kykeni vapaasti valitsemaan kumman tahansa kytkimen. Jos hän siis valitsi painavansa vasenta, niin "valinta" oli jo tehty - aivot vain toistivat tehdyn "valinnan". Du Sautoy päätteli tästä, että aivojen tehtävä on suojella kehoa tuhoamasta itseään. Kuten tiedämme, monet addiktiot ovat seurausta aivojen "valinnasta" eli riippuvuudesta johonkin lyhytkestoiseen nautintoon. Riippuvuudet aiheuttavat usein ennen aikaisen kuoleman, joten on hiukan perusteetonta väittää, että aivojen tehtävä olisi siis estää itsetuhoisuus. Toisaalta aivoihin tallentuneet kokemukset suojaavat ihmistä toimimasta siten, että siitä seuraa suora kuolema. Yksittäinen toukka voi kulkea paikkaan, jossa se joutuu syödyksi, mutta evoluution tuloksena koko laji ei kuitenkaan normaalisti tuhoudu elinympäristön säilyessä vakaana. Toukalla ei kuitenkaan ole aivoja suojaamassa sitä toistamasta vaaraan johtavaa valintaa toisin kuin siis nisäkkäillä.

Oma tahto on niin keskeinen osa kaikkia uskontoja, että edes mahdollisuus sen kiistämiseksi aiheuttaa perustellun kysymyksen sielun olemassaolosta. Jos ihmisellä ei ole omaa tahtoa, on epäselvää miksi hänellä olisi sielu tai oikeammin: mihin sielua tarvitaan. Monet nykyisessä maallistuvassa kristillisesä kulttuurissa elävät uskovat, että eläimillä on samalla tavalla sielu. Jokainen meistä on jossain vaiheessa kuullut, kuinka vanhemmat lohduttavat lapsiaan, että lopetettu lemmikkieläin on nyt pilven reunalla Jumalan valtakunnassa. Vaikka on ilmiselvää, että lemmikit eivät pääse nauttimaan ikuisesta elämästä, käsitys kuolemattomuudesta ulotetaan vastoin uskonnon opetuksia myös sieluttomiin eläimiin. Kristinuskon mukaan ihminen ei kuoleman jälkeen muutenkaan mene taivaaseen vaan jää jonkinlaiseen "välitilaan" odottamaan viimeistä tuomiota. Silti hautajaisissa ihmiset lohduttavat toisiaan siitä, miten vainajalla on nyt parempi olla taivaan isän luona. Monet panteistit väittävät vakavalla naamalla, että eläimet ovat yhtä arvokkaita kuin ihmiset perustellen sillä pyrkimyksiään estää niiden käyttö ihmisten ravintona. Luonnossa kuitenkin eläimet tappavat kuin viimeistä päivää eikä edes hulluimmalle viherpipertäjälle tule mieleen syyttää tappajaa murhasta ja sulkea ympäristölleen vaarallisena vankilaan. Tämän kohtalon olemme varanneet vain ihmisille, koska kuvittelemme ihmisellä olevan vapaan tahdon - siis sielun.

Nykyisten aivotutkimusten mukaan uskonnottomilla ihmisillä on erilainen käsitys loogisesti ristiriitaisista väitteistä. Uskonnollinen ihminen ei välitä uskonnossaan olevista epäloogisuuksista kun taas ne kyseenalaistava henkilö ei kykene pitämään uskontoa todenmukaisena kuvauksena maailmasta. Kulttuurin tutkijoiden ja käyttäytymistieteiden mukaan pääosa ihmisistä uskoo samaan jumalaan kuin ympäristönsä, koska evoluutio ei ole suosinut laumaeläimillä voimakasta taipumusta yksinelämiseen (mikä on perinteisesti ollut karkotetun kohtalona). Siinä missä suomalaiset ovat aina eläneet melko pienissä yhdyskunnissa ja joutuneet tulemaan omillaan toimeen, ovat monet eteläisempien leveyspiirien kulttuurit perustuneet tiiviisiin ja suurikokoisiin yhteisöihin. Näiden kulttuuristen erojen seurauksena voi hyvin olla, että Pohjolassa suhtautuminen seemiläisiin uskontoihin on välinpitämättömämpää kuin muualla maailmassa. Samalla tavalla kuin Rooman valtakunnan loppuvaiheissa ihmiset kaipasivat rationaalisempaa uskontoa, joka vastaisi heidän arkikokemuksiaan paremmin kuin etruskeilta kopioitu, moniin keskenään ristiriitaisiin jumaliin perustuva uskomusjärjestelmä on Pohjolassa kriisissä.

Länsimaiselle ihmiselle ajatus siitä, että kuningas tai valtionpäämies päättää uskonnon ja määrää kaikki uskomaan siihen voi tuntua etäiseltä. Kuitenkin meilläkin on sosialismiin perustuva ideologia, jonka kyseenalaistavat ihmiset ovat "hihhuleita", "kreationisteja" tai muuten vaan sellaisia, keitä ei tarvitse ottaa vakavasti ja siten heidät voidaan sulkea yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. Uskonnonvapaus on tärkeää siksi, että yhteiskunnat ovat kehittyneet sitä inhimillisemmiksi mitä vapaammin niissä on saanut uskoa - tai olla uskomatta - erilaisiin käsityksiin maailman synnystä ja kanssaihmisten oikeudenmukaisesta kohtelusta. Ja jos meillä ei sitten olekaan vapaata tahtoa, niin sitä suuremmalla syyllä ihmisiä ei tulisi pakottaa uskomaan johonkin tiettyyn ideologiaan.

Meistä tuli juristeja, lääkäreitä

When I was young and my intent was to go to Medical School, the entrance exam included several questions that would determine eligibility.

One of the questions was "Rearrange the letters P-N-E-S-I to spell out an important part of the human body that is more useful when erect."

Those who spelled 'spine' became Doctors. The rest ended up in Congress.

Halla-aho kuvattu Kairon mellakoissa

Jussi Halla-aho Senaatintorilla

Lukijani muistanevat, miten Osmo Soininvaara nelja ja puoli vuotta sitten vaati EU:n boikottia Israelille, jonka armeija puolusti itseään terroristijärjestöksi luokitellun Gazaa hallitsevan Hamasin jatkuvalta rakettitulelta. Soininvaaran mielestä myös Israelissa rakennettu turvamuuri, joka käytännössä kokonaan lopetti itsemurhaiskujen tekemisen, on luonteeltaan provokatiivinen ja ylläpitää rotusortoa. Nyt kun Hamasin kanssa läheisessä liittolaissuhteessa oleva egyptiläinen Muslimiveljeskunta sotii Egyptin armeijaa vastaan, Soininvaara teke juuri sen, mitä toivon hänen tekevän: pitää turpansa tukossa. Toivottavasti pitäisi mahdollisimman pitkään ja mieluiten pysyvästi.

Suvaitsevainen ruotsalainen Anna Lindh tuli puukotetuksi maahanmuuttajan toimesta 10 vuotta sitten, mutta Lindhin muistoa ajaa Anna Lindh -säätiö, jonka tehtävä on

...tuoda ihmisiä ja järjestöjä eri puolilla Välimerta lähemmäs toisiaan vuoropuhelun ja kansalaisyhteiskuntien kehittämisen kautta, lisätä yhteistyötä ja keskinäistä suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. Erityiskohderyhmänä on nuoret.

Suomessa tuon idioottimaisen hankkeen puuhamiehenä toimii kommunistiksi kaiketi luokiteltava Tuomo Melasuo. Melasuo on päässyt avaamaan suunsa koskien Egyptin armeijan ja hamaslaisen Muslimiveljeskunnan keskinäistä sotaa, joka siis muistuttaa identtisesti Israelin armeijan ja Hamasin vastaavaa:

Professori Tuomo Melasuo ei näe Egyptin tilannetta toivottomana. Hän vertaa Muslimiveljeskunnan kannatuksen olevan Egyptissä samaa luokkaa kuin perussuomalaisten Suomessa.

Melasuon lausahdus on uskomaton ottaen huomioon, että miehen poliittinen tausta on äärivasemmistolainen (olisi se uskomaton muutenkin, jos ajattelisi että Yle haastattelisi jotain Suomen Sisun jäsentä, joka sanoisi, että Hamas muistuttaa pyrkimyksiltään Vihreää Liittoa). Melasuo vertaa terroristijärjestö Muslimiveljeskuntaa Perussuomalaisiin. En keksi mistä hän tuon mielleyhtymän oikein on luonut, mutta jonkinlainen pohjanoteeraus tuo mielestäni suomalaisessa mediakentässä on. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että Perussuomalaiset jatkuvasti ovat varoittaneet Muslimiveljeskunnan ja eurooppalaisen äärivasemmiston toistuvasta väkivallasta, joten puolueen vertaaminen antamansa varoituksen kohteeseen kuvastaa sitä vasemmistolaista tyylikeinoa, jossa asiat käännetään päälaelleen.

Kannetaanko vastuuta vai vettä kaivoon?

Tulihan se sieltä.

Pääkanisteri, matematiikkanero Jyrki Katainen totesi uutisissa, että

- Pitää siirtyä sellaiseen Suomeen, jossa yhteistä hyvää ei voi saavuttaa, jos puolueet pitävät kaikista vaalilupauksistaan kiinni.

Asiassa on pari ongelmaa. Ensiksi, vaalit käydään, jotta (liikkuvat) äänestäjät voivat siirtää politiikan painopistettä haluamaansa suuntaan (puolueiden vakiäänestäjistä ei siihen ole). Jotta vaalien pitämisessä on mitään järkeä, niin jokainen puolue esittää oman näkemyksensä siitä, mihin maan asioita pitäisi viedä. Usein ne ovat siis julkisen rahan siirtelyyn liittyviä, kuten "emme maksa Kreikalle mitään" tai "sari-sairaanhoitajalle maksetaan lisää". Mutta ne voivat olla myös ideologisia: "emme suostu lisäydinvoimaan" tai "emme luovu yleisestä asevelvollisuudesta". Puolueet asettavat siis kynnyskysymyksiä, joista ne eivät suostu tinkimään. Kun Soini ilmoitti ettei Perussuomalaiset suostu hallitukseen, joka antaa rahallista tukea muille euromaille, niin tämä oli sellainen kynnyskysymys, miksi puolue ei päässyt hallitukseen. Katainen tulkitsi tämän kyvyttömyydeksi "kantaa vastuuta". Nyt Katainen itse "kantaa vastuuta" ja ilmoittaa, etteivät vaalilupaukset ole tehty pidettäväksi.

Toiseksi, jotta politiikassa on mitään mieltä, niin puolueiden on pidettävä lupauksistaan kiinni, eli "kannettava vastuuta", mikä Kataiselle tarkoittaa vaalilupausten rikkomista. Sitten jos ja kun tulee se hetki, että puolue EI VOI pitää kiinni vaalilupauksistaan, on pidettävä uudet vaalit tai vähintään hajoitettava hallitus. Minusta alkaa olla aika selvää, että nykyinen hallitus on Suomen historian huonoin sen jälkeen, kun kommunistit suunnittelivat 40-luvulla lähettävänsä liitoshakemuksen Moskovaan. Katainen on tyhmä, mutta myös moraaliton. Vaarallinen yhdistelmä.

Länsimainen demokratia rakentuu sen ajatuksen varaan, että valtio on viimeinen taho, joka rikkoo sanansa. Kun ministeri Arja Alho (SDP, Ydin-lehden päätoimittaja) antoi Ulf Sundqvistille (SDP) tämän miljoonavelat anteeksi, niin poliittiset vastustajat ryhtyivät kilvan vaatimaan päätöksen perumista. Vaikka minuakin syletti moinen päätös - kun ns. rivimiehiäkin kiusattiin pankkitakauksistaan laman jälkeen, niin puoluejohtajan armahdus oli selvää poliittista korruptiota - niin minulle oli selvää ettei valtio voi luistaa sopimuksistaan. Sama juttu Trafin siirtäessä toimintojaan Espanjaan: tarjouskilpailun voittaja on annetuilla ehdoilla paras, joten päätöstä ei voi purkaa. Tai kun Mikael Lilius sai miljoonansa veronmaksajien kustannuksella, niin päätös on päätös. Valtion konkurssi on seurausta siitä, että valtio ei ole kyennyt pitämään lupaustaan. Konkurssin voi tehdä myös moraalisesti, kuten Suomi Neuvostoliiton aikaan suomettuessaan eli vaietessaan naapurinsa ihmisoikeuksista ja riekkuessaan Amerikan toimista. Nyt Katainen valmistelee henkistä konkurssia, uus-suomettumista.

Virkakunnan korruptio

Finavia päätti siirtää aluelennonjohdon Viroon. Uutisen mukaan Finavian on EU-direktiivin mukaan tehostettava toimintaansa - alennettava hintojaan - 1,7% vuosittain. Kyseistä palvelua ostavat asiakkaat ovat lentoyhtiöitä, jotka ovat huonossa kunnossa taloudellisesti ja kaiken kukkuraksi Suomi on taantumassa ja lentoliikenteen määrä laskee. En tiedä kyseisen yt-neuvottelun yksityiskohtia, mutta ihmettelen jos ay-liitto ei ole esittänyt omissa ehdotuksissaan kyseistä 1,7%:n palkan alennusta. Haastateltu Finavian kyseisen toiminnan johtaja sanoi radiossä, että palkkojen osalta toimintojen siirto Viroon on suuruusluokaltaan hyvin pieni. Kommunistinen valtion yritystoiminnasta vastaava Merja Kyllönen oli kerrankin onneksi turpa tukossa. Sitä soisi ministeriemme harrastavan enemmänkin. Typerä populismi ei enää jaksa edes naurattaa.

Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että Finavia on siis veronmaksajien omistama yhtiö. Koomista on se, että Vasemmisto aina ja poikkeuksetta toteaa, että sääntely ja valvonta ovat toimivia ratkaisuja pankkikriisiin, asuntokriisiin, velkakriisiin, energiakriisiin ja kaikkiin muihinkin kriiseihin. Mutta tässä tilanteessa Vasemmisto ei sitten luotakaan valvontaan ja sääntelyyn, vaikka nyt sillä olisi oikeasti mahdollisuus puuttua tähän. Hehheh... En voi kuin nauraa. Sääntelyä, ei sääntelyä, puheita, ei vastuuta. Kommarit on kuin sellaiset kunnan asuntotuella elävät vuokralaiset, jotka hajottavat kaiken lähtiessään. Ja kun kukaan ei heitä halua, he pakottavat vuokranantajat ottamaan heidät vuokralle uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Ensi vuonna siis kilometrikorvauksesta maksettava veroton yläraja laskee. Hallituksen esityksen mukaan noin joka kolmas palkollinen saa kilometrikorvauksia. Vain 38.000 palkansaajaalle korvattiin 3.300 kilometriä vuodessa. Noin 38.000 palkansaajaa tarvitsee autoa työssään päivittäin eli ajavat yli 15.000 km vuodessa. Puhutaan siis melko marginaalisesta ryhmästä, mutta palkansaajina he kuuluvat palkansaajien parhaiten tienaavaan 5-10%:iin, mikäli SMKJ:n kotisivuihin on uskominen. Tämä porukka edustaa pääsääntöisesti yksityistä elinkeinoelämää ja siellä ns. asiakasrajapinnassa ty;skenteleviä asiantuntijoita. Heidän vastuullaan on huolehtia kaupan ja teollisuuden kilpailukyvystä - myynnistä ja konsultoinnista.

Tänään kuitenkin tajusin, että verottomiin päivärahoihin ei puututa. Miksi - kyse on tietenkin rahasta. Virkamiehistä aniharva saa kilometrikorvausta, koska pääsääntöisesti virkamies työskentelee konttorissa tai sitten ajaa ns. virman autolla, jos on kenttähommissa. Kuitenkin, kotimaan kokopäiväraha (38 euroa jos matka kestää yli 10 tuntia ovelta ovelle) on niin korkea, etten ymmärrä mitä kaikkea sillä oikein on tarkoitettu hankittavaksi. Itse saan noin 400 euroa kuussa päivärahoja, ja niillä ostan yleensä samat palvelut kuin ostaisin muutenkin työpäivän mittaan eli parit välipalat ja lounaan. Ne maksavat puolipäivärahan (17 euroa jos yli 6 tuntia matkoilla) verran, mutta eihän työnantaja maksa niitä muutenkaan, jos olen konttorilla. Eli puolet on verohallinon mielestä "ylikompensaartiota" ja omasta mielerstäni kaikki, koska eihän se ole työnantajan "velvollisuus" maksaa yhtään mitään reissun päällä kun ei se maksa konttorillakaan. Miksi päivärahat korvataan johtuu siitä, että virkaeliitti ei saa kilometrikorvauksia vaan päivärahoja. Kiva on matkustaa Afrikkaan vetämään kehitysyhteistyöprojektia, kun rutiköyhässä maassa nettoaa päivärahoilla. Vihreä virkamies ei halua maksaa kilometrikorvauksia, mutta nostaa kyllä päivärahoja. Puhelinetu, työsuhdematkaedut, liikuntasetelit ja kulttuurisetelit saavat jäädä, koska virkakunta tarvitsee niitä.

Kyllä virkakunta pitää yksityisen puolen palkansaajia täysin pilkkanaan. Miten siitä pääsisi eroon?

40 vuotta hyvinvointiyhteiskuntaa

Länsimaisen hyvinvointivaltion kyvyttömyys tuottaa korkeatasoisia poliitikkoja on sisäänrakennettu ominaisuus. Se houkuttelee ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen puuttua muiden elämään ja arvoihin. Nykyinen kriisimme on sen seurausta samoin kuin 90-luvunkin, että poliitikoilta puuttuu visio paremmasta yhteiskuntajärjestyksestä ja kaikki energia käytetään ikään kuin järjestelmän puhjenneiden renkaiden pumppaamiseen.

Uudessa Kanava-lehdessä on kuvaava Max Jakobsonin kommentti vuodelta 1979:

Poliittiset puolueet näyttävät käyttäneen loppuun ideologisen polttoaineensa hyvinvointivaltion rakentamisessa. Nyt huomio kohdistuu hyvinvointivaltion pahoinvointiseurauksiin: korkeaan verotukseen, byrokratisoitumiseen, politisoitumiseen, vieraantumiseen.

Siirtyessämme uudelle kymmenluvulle johtavat poliittiset puolueet lupaavat vain aikaisempien virheiden korjaamista - anti-ohjelmia.

Vallitsevian aatetyhjiön täyttää tieteen ja teknologian kehitys. Yhä suurempi osa ihmisistä toimii tiedon tuottamisen, käsittelyn ja välityksen parissa. Olemme siirtymässä tietoyhteiskuntaan.

Kansalaiset kapinoivat tänä päivänä valtiovallan holhoavaa otetta vastaan, mutta vastustus kohdistuu laajemmin kaikkien suurten yksiköpiden tyranniaan. Toivottavasti politisoituminen ja puoluevaltaisuus kohtaavat voimistuvan vastustuksen.

Lehdessä on monta muutakin erinomaista artikkelia, joten - jälleen kerran - tilatkaapa tuo 60-luvun loppuun asti Suomalainen Suomi nimellä painettu ainoa hyvätasoinen suomalainen lehti itsellenne. Carl-Gustaf Lilius on kirjoittanut vuonna 1975:

Itsesensuuri suomalaisessa muodossa on tarpeeton, vaarallinen ja vahingollinen. Aikaa myöten itsesensuuri kaivaa maata itsekunnioituksen alta. Kun kansa alkaa kaivaa maata itsekunnioituksensa alta, on suuri riski että se kaivaa maata olemassaolon oikeutuksensa alta.

Timo Vihavainen lataa taas kerran rautaa putkeen:

Historioitsija Jerry Z Muller on Foreign Affairs lehden maaliskuun numerossa analysoinut tasa-arvon ongelmaa. Kuten tunnettua, miesten ruumiinvoimiin perustunut aiempi suhteellinen etu naisiin verrattuna on tietoyhteiskunnassa menettänyt merkityksensä.

Tärkeimmäksi on noussut sosiaalinen pääoma, johon liittyy kognitiivisia, sosiaalisia ja moraalisia taitoja. Tämä on nostanut naisten asemaa yhteiskunnassa. Mullerin mielestä on näköharhaa kuvitella feminismin saaneen aikaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Sama kuin kukolla, joka kuvittelee auringon nousun johtuvan omasta kiekumisestaan

Nyky-yhteiskunnassa pahnanpohjimmaisiksi ovat pudonnet tietyt miesryhmät. Heidän ohessaan kelkasta jää suuri osa tietyn etnisen ryhmän henkilöitä. Mistä tämä johtuu? Perimmäistä syytä voisi etsiä vaikka geeneistä ellei se olisi kiellettyä.

Valvonta on vaikeaa

Sean Linnanen blogilla on hyvä yhteenveto aseenkannosta ja vapaan sellaisen vaikutuksesta rikollisuuteen. Erityisen mielenkiintoisia ovat seuraavat tilastot ja vertailut:

Viranomaisten eli poliisin ratkaisemissa joukkosurmissa kuolee keskimäärin 14 ihmistä kun taas siviilien päättämissä vain 2,3. Ero on ymmärrettävä ihan jo esimerkiksi Anders Breivikin tekojen perusteella. Yksikin saarella ollut aseistautunut vartija olisi ainakin todennäköisemmin voinut estää tapahtumien kehityskulun paremmin kuin saarella silloin ollut aseeton poliisi. Tiedän että on joidenkin mielestä haudoilla tanssimista, mutta sanon sen silti: demarinuoret joutuivat vanhempiensa ideologien uhriksi. Aseita käytetään 80 kertaa useammin elämän turvaamiseksi kuin sen päättämiseksi. Irvokasta kyllä, Breivikin uhreja oli 77.

Rekisteröidyistä maista Suomessa on neljänneksi eniten ampuma-aseita asukasta kohti laskettuna (45%). Ylivoimainen ykkönen on Yhdysvallat (90%). Suomessa ampuma-aseilla tapetaan 118 ihmistä vuodessa (2,2 / 100.000 asukasta), Yhdysvalloissa 14.748 (4,8 / 100.000 asukasta). Sveitsissä, jossa on saman verran aseita kuin Suomessa hengiltä pääsi vain 52 ihmistä (0,7 / 100.000). Jopa Israelissa, jossa jokainen saa kantaa aseita ja maa on jatkuvassa sotatilassa tapettiin vähemmän ihmisiä aseilla kuin Suomessa (Wikipedia).

Englannissa aseet ovat olleet kiellettyinä jo pitkään:

Seuraus on, että englantilaiset haluavat kieltää pitkäteräiset keittiöveitset, koska niillä tapetaan enemmän kuin ampuma-aseilla! Tuo on älyttömyydessään niin hullu ehdotus, että se naurattaa, vaikka mitään syytä ei olisi. Lehden mukaan huippukokit eivät kuulemma tarvitse sellaisia keittiössä, joten niiden käyttö alkuperäiseen tarkoitukseensa on nykyaikana melkein olematonta ja siten ne voitaisiin siis kieltää. Oletteko hullumpaa kuullut? Sen jälkeen kun Englannissa kiellettiin ampuma-aseet, väkivaltaiset rikokset ovat lisääntyneet 77% noin 1,2 miljoonaan tapaukseen. Enemmän kuin kaksi tapausta joka ikinen minuutti yötä päivää läpi viikon jokaisen päivän! Englannin 130.000 poliisille tuo tarkoittaa siis kymmentä väkivaltarikosta vuodessa jokaiselle.

Yhdysvaltain väkivaltarikoksista noin puolet tekee musta väestönosa, joita on 13% väestöstä, joten sinänsä tilastoja ei voi ihan suoraan verrata Suomeen, jossa täälläkin värilliset ovat huomattavan yliedustettuina esimerkiksi raiskauksissa. On oletettavaa, että ihmiset noin keskimäärin ovat oman kulttuurinsa kasvatteja asuivatpa he missä päin maailmaa tahansa. Mustilla on oma, valkoisista poikkeava kulttuurinsa - siksi puhutaan monikulttuurisuudesta eikä monokulttuurisuudesta. FBI:n tietojen mukaan niissä osavaltioissa, joissa sallitaan aseenkanto, rikosten määrä laski (esimerkiksi raiskaukset 5%). Yhtä tapausta lukuunottamatta kaikki massamurhat Yhdysvalloissa on vuodesta 1950 jälkeen tapahtunut osavaltioissa, joissa aseenkantoa on rajoitettu. Maailman kuudesta vakavimmasta kouluammuskelusta kolme on tapahtunut Euroopassa (USAToday) - Suomen tapaukset eivät kuulu joukkoon.

Georgian osavaltiossa Kennesaw'ssa määrättiin jokaiseen kotitalouteen pakolliseksi ampuma-ase, ja sen seurauksena taajamasta tuli osavaltion rauhallisin. Murrot vähenivät 89% ja yhä edelleen Kennesaw'n rikostilastot ovat melkein 85% alle osavaltion keskitason. On ilmiselvää, että rikolliset valitsevat kahdesta kohteesta aina helpomman. Jos on tiedossa, että kennesawlaisilla on ampuma-ase kotona, on järkevämpää rötöstellä muualla. Sitä minä vaan ihmettelen, että vaikka näissä asioissa ei ole mitään ihmeellistä, uutta eikä todellakaan mitään mullistavaa, niin miksi tämän asian myöntäminen on niin vaikeaa? Mistä juontaa juurensa se lapsellinen typeryys, että iso osa ihmisistä yhtäkkiä ryhtyisi väkivaltaisiksi mielipuoliksi ampumaan toinen toisiaan kuin jossain huonossa kauhuelokuvassa, jossa uusi virus muuttaa ihmiset zombeiksi? Miksi ihmiset eivät ennemmin käyttäisi saamaansa tulivoimaa itsensä puolustamiseen ennemmin kuin oman elämänsä vapaaehtoiseen tuhoamiseen? Jos Breivikin uhrit opettivat meille katkeralla tavalla jotain, niin miksi heidän elämänsä tärkeintä opetusta ei kuunnella?

Koska Suomi on jo nyt yksi maailman asevaltaisimmista maista, niin kaiken järjen ja logiikan mukaan täällä pitäisi näkyä jo nyt paljon raakoja ampuma-aseilla tehtyjä rikoksia. Mutta niitä ei näy. Aselaeissa ei ole kyse aseiden valvonnasta. Kyse on valvonnasta.

Miksi kutsut muslimia, joka

omistaa kuusi vuohta?

Katselin Richard Dawkinsin ohjelmaa, joka näemmä alkoi juuri näihin aikoihin uusintana. Ohjelma oli aika vaisu, vaikkakin siinä oli muutama naurut hersyttävä kohtaus. Ensimmäinen oli sellainen, jossa nettipornon katselua seuraava tutkija totesi, että iäkkäät uskovaiset miehet katsovat uskonnottomia enemmän nettipornoa. Hän kertoi, että kun jossain luennolla tulee joskus kysyneeksi, kuinka moni masturboi, noin 75% nostaa kätensä (todellisuudessa 95% miehistä ja 75% naisista). Kun hän esittää saman kysymyksen leimallisesti uskonnollisessa ryhmässä, kukaan ei nosta kättään. Toisin sanoen, uskonto pakottaa ihmiset valehtelemaan, kuten tutkija asian ilmaisi. Itse toteaisin pikemminkin niin, että uskovaiset eivät siedä lainkaan leikkiä ideologiallaan. Aivan kuten punavihreä eliitti pillastuu piikittelystä ja vitseistä. Veikkaan, että monissa piireissä tämäkin blogaus lasketaan rienaukseksi.

Uskonnot ovat keskittyneet ihmisen historiassa kahteen asiaan: huolehtimaan naisten siveellisyydestä ja sitä kautta heimon tai kansan puhtaudesta. Juutalaisuus periytyy äidin - ei isän - kautta. Muslimit voivat naida vääräuskoisen naisen, mutta nainen ei vääräuskoista miestä. Kristityt ovat olleet miltei pakkomielteisiä Maarian neitsyyteen, vaikka Jumala nyt varmasti on saanut poikansa kohtuun käyttämättä penistään, jos Hänellä sellainen oikeasti on. Homous ja eläimiinsekaantuminen ovat olleet tabuja, koska ilman tieteellistä ymmärrystä ihmiskunta ei tiennyt, mitä niistä seuraa. Nyt tiedetään, että eläimiinsekaantuminen on raiskaukseen verrattavissa oleva teko, josta ei kuitenkaan voi syntyä jälkeläistä, mitä keskiajalla pelättiin, ja siksi raiskattu eläin piti tappaa! Homoudesta tuli 70-luvun jälkeen sallittua, kun yhä useammat alkoivat ajatella individualistisesti, että kenelläkään ei ole oikeutta määrätä itse ällöttävänä pitämäänsä asiaa kielletyksi - paitsi siis papeilla.

Kuten Dawkins ohjelmassaan aika lakonisesti totesi, yhteiskunnastamme on tullut väkivallattomampi ja avarakatseisempi koko sen ajan kun uskonnon merkitys moraalille on vähentynyt. Itse en pidä syy-yhteyttä luultavana vaan teollinen vallankumous ja sen luoma yleinen elintason kasvu on vaikuttanut sekä moraaliimme positiivisesti että luoden vähemmän väkivaltaisen ympäristön, jossa valtaosa menettää enemmän kuin voisi mahdollisesti hyötyä turvautumalla väkivaltaan. Ainoan poikkeuksen tuntuu tekevän islamilainen maailma, jossa edes elintason nousulla ei ole vaikutusta yhteiskunnan moraaliin sallivampaan suuntaan. Dawkinsin ohjelmassa mainittiin, että Pariisissa Algerian musliminaiset suorittavat vuosittain satoja immenkalvon korjausleikkauksia ennen avioitumistaan (how sick is that?), mikä ehkä parhaiten kuvastaa sitä länsimaiseen elämäntapaan sulautumisen mahdottomuutta, joka koko islamilaisella maailmalla aina Suomessa asuvaan maallistuneeseen muslimiin asti on tosiasia.

There was an American basketball player that had a tournament in Belfast. After one of his games he stepped outside for a breath of fresh air when he felt a gun in his back. "What's your religion?" he heard the man growl.

Bobby (the player) had no real religion but he knew if he said he was Catholic and this guy was a Protestant he would kill him and if he said he was Protestant and the guy was Catholic he would kill him.

Thinking quickly he said "I'm Jewish!" and the man replied, "Oh Allah, I must be the luckiest Arab in all of Ireland."

Ja laitetaanpa loppuun vielä vielä yksi ennen saunaa:

A Catholic nun was sitting on a train opposite a Muslim man wearing a turban, who was eating fresh shrimp.

Every time he ate one, he spat the tail in her direction, requiring her to deflect it.

He finished the box and threw it out the window.

Seeing this, she had enough, and pulled the Emergency Cord.

The Muslim looked at her and said, “You’ll get fined $250 for doing that, you stupid, Infidel, worthless Catholic bitch.”

She laughed and said, “When I cry out rape and they smell your fingers, you’ll get 10 years, you towel headed camel-fucker!

Kauas pilvet karkaavat

Yhdysvallat: kansantuote per lärvi USD 49.800
Yhdysvallat: kansantuotteet kasvu 2,2% eli noin USD 1.100

Kiina: kansantuote per lärvi USD 9.300
Kiina: kansantuotteen kasvu 7,8% eli noin USD 725.

World CIA World factbook ja World bank.

Punakapina 2018

Suomen kansantalouden tila alkaa huolettaa yhä laajemmin poliittisia päättäjiämme. Jälleen kerran poliitikkojen kriisitietoisuus puhkesi kukkaan vasta vuosia sen jälkeen kun kansalaisten valveutuneet etujoukot (lukekaa blogeja) mikrotalouden tasolla olivat kiinnittäneet asiaan huomiota. Poliitikkojen toiminta ei anna hyvää kuvaa johtajuudesta, joka kuitenkin on yksinkertaisen vision luomista ja siihen tähtäävien toimintatapojen käyttöön ottamista. Esimerkkejä poliittisista visioista ovat Kekkosen usko Neuvostoliiton paremmuuteen markkinataloudesta, Koiviston visio vahvasta markasta ja molemmat presidentit myös toimivat visioidensa mukaisesti. Nykypoliitikoilla ei ole visioita - edes noita vääriä - saati halua käyttää julkista valtaa visioiden toteuttamiseksi.

Uutisen mukaan ihmisten tulisi kantaa suurempi vastuu elämästään, mikä tarkoittaa tietenkin suomeksi, että heidän tulee maksaa aiheuttamistaan kuluista suurempi osa, jos ei kattaa niitä kokonaan. Esimerkkeinä mainitaan terveydenhuolto ja koulutus:

- Päiväkirurginen kaihileikkaus maksaa 90,30 euroa asiakkaalle, mutta kotikunta maksaa sairaanhoitopiirille 860 euroa.

- Lonkan tekonivelleikkauksen viidestä hoitopäivästä potilas maksaa 163 euroa, kunnan kulut sairaanhoitopiirille leikkauksesta ovat 8 550 euroa.

- Synnyttäjä maksaa ongelmattomasta alatiesynnytyksestä ja kolmesta hoitopäivästä 97,80 euroa, kunnan kulut 1950 euroa.

Tällainen ajattelutapa on sikäli aika huvittava, että vain jokunen vuosi sitten yleisesti tätä haukuttiin "amerikkalaiseksi malliksi", jossa "köyhällä ei ole varaa terveydenhoitoon" ja miten "vain varakkaat voivat hoidattaa itsensä". Nyt se koputtelee ovelle ja viiden vuoden kuluttua - viimeistään - lienee arkipäivää.

Suomalainen yhteiskunta muistuttaa Neuvostoliittoa sen loppuvaiheissa, kun lääkäri ja taksikuski saivat saman liksan. Tai sanotaanko niin päin, että heidän palkkojensa ostovoima oli sama (koska ei ollut mitään ostettavaa). Suomessa asiansa hyvin hoitaneille keskiluokan ihmisille on turhauttavaa nähdä, miten asiansa laiminlyöneet saavat kaiken maksatettua työssäkäyvillä. Opiskelemaan muuttava lapsi ei saa mitään tukia, jos vanhemmat käyvät palkkatyössä, mutta kuningas alkoholin kanssa kimppaan lyöttäytynyt työikäinen pari maksattaa koko elämisensä samoilla vanhemmilla - tosin Kelan kautta, mutta kuitenkin. Palkasta maksettujen lainojen ja laskujen jälkeen käteen jää sama tonni kuin peruspäivärahalla, asumis- ja toimeentulotuella eläville, jos nämä viitsivät vähän painostaa virkailijaa. Virkailija pääsee helpommalla, koska eihän hän anna omistaan, niin sanotusti.

Kohta tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomeen sosialistista vallankumousta yrittäneet punaiset ryhtyivät kapinayritykseensä. Yritys oli ennen kaikkea - näin jälkikäten tarkasteltuna - vallankumouksellinen, sillä vaikka olot olivat monilla ihmisryhmillä huonot, eivät ne olleet sen huonommat kuin muuallakaan. Tuoreena poliittisena ideologiana sosialismi luonnollisesti kiihotti monien mieliä, kun sen tuloksia ei vielä missään oltu nähty. Mutta monet myös kieltäytyivät aatteesta, koska ymmärsivät kovan työn olevan tie elättää itsensä ja perheensä. Nyt sata vuotta myöhemmin ja yhden hyvinvointivaltion rakentaneena ja tuhonneena olemme taas samassa tilanteessa. Meillä on joukossamme erittäin huonossa tilanteessa olevia (yleensä päihteiden väärinkäytöstä johtuvia) perheitä, jotka eivät varmasti kykene nousemaan minkäänlaiseen kapinaan. Hyvä jos kykenevät nousemaan edes seisomaan.

Meillä on myös suuri joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita rähisemään ja mekkaloimaan. Tämän porukan motiivi on se, ettei sillä ole mitään omaisuutta. Kun ei ole mitään omaisuutta, ei ole mitään menetettävää. Kun työt ja muut ikävät velvoitteet eivät kutsu, aikaa riittää tapettavaksi saakka. Iso osa tästä sakista on niin varakasta, että 1900-luvun alun porvarikin katselisi kateellisena sivusta. Siitä huolimatta he ovat valmiita varastamaan ja käyttämään väkivaltaa. Anarkistien oman toimintansa oikeutus juontaa juurensa jostain muualta kuin taloudellisesta kurjuudesta tai ahdingosta. Senpä takia uskallan kohtuullisen huolettomasti arvuutella, että kun "yksilön vastuuta omasta elämästään lisätään" (eli tulonsiirtoja karsitaan) niin kohtaamme ainakin jonkinlaisen väkivalta-aallon ympäri Eurooppaa ja todennäköisesti myös Suomessa.

Samalla tavalla kuin taloudessa toistuvat lamat ja luovan tuhon toisinnot, myös ideologioissa näemme samaa toistoa. Ei mitään uutta auringon alla. Vaikka on helposti havaittavissa, että vapaa markkinatalous on oikeudenmukaisin ja palkitsee yritteliäimmät eli on moraalisesti kestävällä pohjalla, niin helppohintainen populismi joka lupaa äänestäjilleen leipää ja sirkushuveja yrittää toistuvasti nousta valtaan. Toivottavasti tällä kertaa ihmiskunta muistaisi edellisen yrityksen, kun meillä on tämä digitaalinen virtuaalimuisti, jollaista ei ennen ollut.

Hyvinvointivaltion alasajo ei lopeta hyvinvointia

Olen aina ollut mustan ja rujon huumorin ystävä. Minulle nauru merkitsee vapautta - nauravaa ihmistä ei voi hallita. Tänä aamuna vilkaisin lyhyesti uutisvuota ja Metallityöväen liiton pj. Riku Aalto totesi seuraavaa:

Myös irtisanottujen uudelleen kouluttaminen voi tulla kyseeseen. Mille alalle irtisanottujen pitäisi sitten kouluttautua? Hoitoalalleko?

- Voi olla, että tällä menolla meillä ei ole enää palkansaajia, jotka pystyvät maksamaan verorahoin sosiaali- ja terveysalan palkkakustannukset. Teollisuuden yritykset ja työpaikat kuihtuvat toinen toisensa jälkeen pois. Meillä ei ole enää kauan edellytyksiä pitää yllä nykyisenlaista hyvinvointiyhteiskuntaa, Aalto toteaa.

Harvinaista kuulla ns. vasemman laidan poliitikolta, että eväät on syöty. Pauli Vahtera kirjoittaa saman asian huomattavasti perusteellisemmin, mutta Aaltohan ei olekaan tilintarkastaja.

Nyt ei enää ole elossa montaa, jotka todistivat 20-luvun laman alun, mutta meitä 90-luvun laman kokeneita on pilvin pimein. Kuvaavaa kyllä, ei Jyrki Katainen eikä Jutta Urpilainen kuulu tähän sakkiin. He kuluttivat vielä lukion muovijakkaroita siinä vaiheessa. Taloudelliset kriisit toistuvat säännöllisin väliajoin, koska taloudelliseen toimeliaisuuteen kuuluu pääomien kohdentuminen. Käytännössä Nokia tai juuri nyt Metson tapauksessa kyse on samasta asiasta: ulkomaalaiset eivät ole valmiita maksamaan suomalaisesta kännykästä tai paperikoneesta. Syitä on monia, mutta itse pidän keskeisimpänä huonoa yritysjohtoa. Ei ole kuunneltu asiakasta eikä varsinkaan korjattu omaa toimintaa sen mukaiseksi. Ehkä liian suuri palkka näin pienen kansan joukossa tylsistyttää ajattelua, en tiedä. Kansainvälisessä yritysjohdossa kilpailu on paljon kovempaa vaikka palkat eivät olekaan. Jos eivät suomalaiset menesty kansainvälisessä kilpailussa pitkän matkan juoksulajeissa, miksi he menestyisivät yritysjohtajina, joka on luonteeltaan samanlaista jatkuvaa kipurajan yli kurottamista.

Mutta mitä tästä "hyvinvointivaltion alasajosta" seuraa? Ensinnäkin IMF tai EKP ottaa päätösvallan pois poliitikoiltamme, myös eduskunnalta. Sen jälkeen suu laitetaan säkkiä myöten eli kuluja karsitaan. Myös ns. rakenteellisia uudistuksia toteutetaan, eli byrokratiaa karsitaan, julkista sektoria kavennetaan ja ihmisten vastuuta omasta itsestään kasvatetaan. Tulonsiirtoja leikataan ja verotusta kevennetään, jotta ihmisillä on mahdollisuus elättää itsensä. Minusta nämä ovat kaikki perin tervetulleita asioita.

Aivan kuten 90-luvulla niin myös tällä kertaa voittaa voi istumalla jommalla kummalla kahdesta hevosesta: joko velattomassa kotitaloudessa tai työpaikastaan kiinni pitäen. Velkainen kotitalous ja työttömyys ovat seuraavien vuosien aikana vaarallinen yhdistelmä. Tosin, ei ihminen kuole konkurssissa - ylpeys vain kärsii. Mutta mikäs on elämässä tärkeämpää kuin kasvaa henkisesti kypsäksi, joten kärsimys kuuluu kuvioon. Tuskin kukaan on meille tänne syntyessämme luvannut, että elämä on yhtä tanssia. Nyt vaan kypärä päähän ja menoksi, kyllä tästä selvitään - selvisivät esi-isämme keväällä 40 paljon pahemmastakin.

Se mikä tietenkin herättää kysymyksiä kun tulonsiirrot loppuvat, ovat valtion virkakunnan, vasemmiston ja maahanmuuttajien (siis suurimmat tulonsiirroilla itsensä elättävät) reaktiot. Ryhtyvätkö he lakkoihin, mellakoihin vai terrori-iskuihin (samassa järjestyksessä)? Hyvinvontivaltion "alasajo" ei lopeta hyvinvointia vaan toisten siivellä elämisen, ja siinä tietyt ryhmät ovat sen verran hyvin ansioituneet, että jonkinlainen kapina voi ovellemme kolkutella.

Bussit ei ruuhkia poista

Osmo Cosmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan (2.8.2013 kello 10:28), että 60-luvulla Itäväylällä oli niin kovat ruuhkat, että Puotilasta ajoi keskustaan 40 minuuttia. Soininvaaran mielestä ruuhkat ratkottiin niin, että Itäväylälle maalattiin bussikaistat kumpaankin suuntaan ja ihmiset siirtyivät käyttämään joukkoliikennettä ja ruuhkat hävisivät. Ihan näinhän asia ei tietenkään mennyt.

Itäväylällä käyttöön otettu bussikaista itseasiassa vain pahensi ruuhkia, kun yksityisautoilijat survottiin puolta pienemmälle kapasiteetille. Jonot aamuruuhkissa olivat kilometrien mittaisia samalla tavalla kuin Tuusulanväylällä lentokentän kohdalla, josta moottoritie jatkui yksikaistaisena. Klassikkoja olivat myös Porvoossa Kuninkaantien Esson ja Heinolassa ns. Lusin suoran ruuhkat. Se minkä Soininvaara luultavasti tarkoituksella unohtaa on Vuosaaren sillan rakentaminen. Siltahan oli raggareiden legendaarinen yöllinen kiihdytysrata. Asukkaat rakensivat sen omalla rahoituksella kun Helsingin kaupunki (ja maalaiskunta) eivät ennen kuntaliitosta halunneet siihen ryhtyä. Vuosaarelaiset joutuivat ennen siltaa ajamaan keskustaan päin Vartiokylän läpi. Siihen aikaan matka Vuosaaresta kantakaupunkiin kesti aamuruuhkassa hyvinkin tunnin verran. Varsinkin kun työt alkoivat tuohon aikaan ilman mitään joustavia työaikoja eli koko lähiö lähti samaan aikaan liikkeelle.

Ville Komsihan asui tuolloin (ehkä vieläkin) Vuosaaressa aikaa ennen Vihreitä. Siitä huolimatta kaupungin liikennesuunnittelu pisti kapuloita rattaisiin ja tosiaan otti käyttöön bussikaistat aiheuttaen autoilijoille ruuhkat Kulosaaren sillalta kaupunkiin päin. Nämä ruuhkat poistuivat vasta 80-luvulla kun metro valmistui ja Itäväylä jäi autoilijoiden käyttöön. Liikennesuunnittelijoille ei siis - silloinkaan - ollut tärkeää vähentää ruuhkia vaan nopeuttaa bussien liikkumista eli saada joukkoliikenne houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Syy tähän on tietenkin puhtaasti ideologinen, sillä maailmassa on valtava määrä kaupunkeja, joissa liikennepolitiikkaa noudatetaan yksityisautoilijoiden ehdoilla. Joukkoliikenne on ideologinen työkalu, ei käytännönläheinen.

En edes muista että 70-luvulla ihmiset olisivat niin kovin valittaneet ruuhkista kuin nykyään, vaikka ruuhkia ei enää edes ole. Tuolloin ihmiset olivat tyytyväisiä siihen, että pääsivät autollaan töihin, kun suuri maaltamuutto toi nuoria kaupunkien lähiöihin. Heidän vanhempiensa sukupolvi oli vielä pitkälti maaseudun väestöä, ja lähiöt tyhjenivätkin kesäviikonloppuisin kotikonnuilleen matkaavista autokolonnista. Auto ja autoilu olivat vaurastumisen symboleita ja ruotsinserkut tulivat leveilemään Volvoilla ja Saabeillaan aiheuttaen lukuisat nyrkkitappelut maitolaitureilla ja tanssipaikkojen parkkipaikoilla riiatessaan. Hyvä uusi auto maksoi tuohon aikaan omakotitalon verran, ja käytetyistä autoistakin oli sen verran pulaa, että auton vaihtaminen parin vuoden jälkeen samaan hintaan oli hyvinkin mahdollista.

Paljon on siis liikenteen eteen tehty ja nykyisin se onkin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta läpi vuoden hyvin sujuvaa pääkaupunkiseudulla. Itse muistan erään tapahtuman Kehä ykkösellä 70-luvulla, kun eräs lauantai-aamu olin tätini kyydissä matkalla Leppävaaran Maxi-markettiin. Kävimme Kannelmäessä asioilla ja jatkoimme sieltä Kehää länteen. Vahingossa tätini lähti ajamaan Kehää vastaantulevien kaistoilla, ja ajoimme Vihdintielle asti ilman että yhtäkään autoa tuli vastaan. Sellaiset olivat 70-luvun liikennemäärät. Vielä 80-luvulla muistan sellaisenkin tilanteen kun itse meinasin ajaa bussin kylkeen Kehä ykkösellä. Siihen aikaan nimittäin aamuruuhkassa bussit nousivat moottoritieltä pelkän kärkikolmion takaa Kehän yli bussipysäkille, jotka olivat paluurampilla moottoritielle. Nykyisillä liikennemäärillä bussit eivät ikinä pääsisi Kehän läpi.

Soininvaaran mielestä siis Itäväylän bussikaistat ohjasivat ihmiset käyttämään julkisia liikennevälineitä, mutta väite on silkkaa potaskaa. Bussikaistat ruuhkauttivat teitä entisestään ja siirsivät autoilevien ihmisten työpaikat laitakaupunkeihin (ja 90-luvulta alkaen kehäteiden varsiin). Nykyisin Helsingin kantakaupungin liikennemäärät ovat samat kuin tuolloin 70-luvulla, mutta ruuhkat ovat paljon vaatimattomampia johtuen siis liukuvista työajoista ja muualle siirtyneistä työpaikoista. Joukkoliikenne on toki osaltaan vaikuttanut ruuhkien helpottamiseen, mutta pääosaa sillä ei siis ole ollut, vaikka Vihreiden puutarhatonttu sellaista väittääkin. Toistan: joukkoliikenne ei ole ensisijainen ratkaisu ruuhkiin vaan se on pääasiassa ideologinen valinta.

Tällä hetkellä Google Mapsin reittiohjeilla ajaa osoitteesta Puotilantie 2 osoitteeseen Rautatientori noin 16 minuuttia (11,4 km). Vastaavasti HSL:n sivujen mukaan sama matka taittuu 30 minuutissa julkisilla. Eli eivät ihmiset käytä joukkoliikennettä sen kuvitellun "nopeuden" takia - vaan rahan. Se on pirun paljon halvempaa kuin autoilu.

www.raitio.org

Hyvää seuraa vailla?

Taloussanomien mukaan Jyrki Kataisen hallitus on vienyt Suomen kohtuullisen turvalliseen seuraan:

Wipon ulkomaisten sijoitusten listauksessa Suomi on sijalla 141. eli toiseksi viimeisenä Jemenin ja Angolan välissä.

Maltillinen muslimi huokuu tappohalua

Ilta=Totuus luonnehti Iranin uuden presidentin Mahmud Ruhanin olevan maltillinen:

Kun äänistä on laskettu vajaa viidennes, maltillisen uskonoppineen Hasan Rohanin osuus äänistä on 52 prosenttia.

New York Post

Turun Totuus uutisoi, että

Ruhanin mukaan Israelin sionistihallinto on vuosia ollut islamilaisen maailman haava, joka täytyy puhdistaa.

Miksi ihmeessä länsimaisen eliitin pitää aina puolustella muslimifanaatikkojen puheita parhain päin? Keneltä se olisi pois, jos aivan oikein ja rehellisesti todettaisiin, että islamilaisten maiden johtajat ovat kaikki meikäläisen mittapuun mukaan fanaatikkoja? Monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että hyväksymme tänne joukkoomme ihmisiä, joilla on erilaiset tavat, arvomaailmat ja uskonnot. Jos näitä ei hyväksytä, emme voi puhua monikulttuurisuudesta vaan monokulttuurista. Tyypilliseen vasemmistolaiseen tapaan tämäkin käsite on käännetty ylösalaisin kuin se jo aiemminkin mainitsemani Saksan demokraattinen tasavalta, joka ei ollut saksalainen, demokraattinen eikä tasavalta.

Hän-suomalainen mamusotilas

Kuten valistuneet blogosfääriläiset jo tietävätkin ja ovat Jaskan raportin lukeneet, Suomesta on jo lähtenyt kymmeniä "nuoria" (TM) Syyriaan oppisopimuskoulutukseen vääräuskoisten tappamiseksi. Meillä Suomessahan ei pitänyt olla mahdollista radikalisoitua, niin hyvin monituhatpäinen monikulttuurisuusvirkamiehistömme lupasi kotoutuksen hoitaa. Otettaisiin kuulemma oppia muiden maiden tekemistä virheistä. Ja islamhan on rauhan uskonto, joten todellisia ristiriitoja ei ole edes teoriassa mahdollista syntyä kuin sellaisten islamia väärin tulkitsevien radikaalien kanssa, jotka ovat kuitenkin tuiki harvinaisia yksittäistapauksia. Mutta tässä sitä nyt ollaan odottelemassa ensimmäisiä Suomeen saapuvia terroristeja, ja missään ei näy ketään, joka kertoisi kantavansa vastuun virheellisestä politiikasta. Vielä vähemmän missään näkyy ketään, joka kertoisi miten tilanteeseen saadaan muutos ja moiselle toiminnalle lappu luukulle.

Mustan Mannerheimin myötä monen kulmakarvat nousivat ihmetyksestä, kun elokuvan tekemisestä kertovassa dokumentissa ohjaaja Erkko Lyytinen veteli perskännejä öisin hotellihuoneessaan ja päivisin raivosi miten luokattoman surkea tekele oli valmistumassa käsikirjoittajien kustua koko porukkaa linssiin (Musta Mannerheim - kerran vielä 9.10.2012). Ainoa positiivinen asia elokuvassa oli se, että nyt afrikkalaiset (ainakin Suomessa asuvat) oppisivat näkemään suomalaisten kansallissankarin oman kulttuurinsa lävitse katsellen. Että afrikkalaisella tarinankerronnalla toteutettu elämäkerta ehkä lähentäisi suomalaisia ja afrikkalaisia. Mutta tässä sitä nyt ollaan odottelemassa yhteisiä tunne-elämyksiä.

Keskustapuolueen jäsen Abdilrahim Hussein Mohammed kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan niin levottomia, että ei edes naurata:

Pääsi hän Mannerheimkin pressaksi suomeen huonolla suomen kielellä.

Sattui niin hauska kirjoitusvirhe, kun nuivissa piireissä on ollut tapana puhua han-suomalaisista, mutta ehkä ruotsinkielinen eliitti on sitten hän-suomalaisia...

Suomi ei ole koskaan ollut monokulttuurinen.

Tiesitkö muuten että Marsalka Mannerheim syntyi Sveitsissa (tämä tarkoittaa muuten että oli maahanmuuttajaa) ja että kaveri oppia suomen kielen kunnolla vasta yli 50 vuotiaana!!

;-)

Tässä vaiheessa alkoi jo hiki nousta pintaan. Vai Mannerheim onkin sveitsiläinen! Enpä ole tiennyt. Mutta tämä kaveri on siis ehdolla päättämään suomalaisten asioista eikä tunne merkittävimmäksi suomalaiseksi äänestetyn henkilön perustietoja. (Mitä Tarja Halonen muuten tekee tuolla listalla seitsemäntenä - dsiisuskraist).

Sinänsä Muhammedin kirjoituksessa on kyllä yksi ihan hyväkin huomio. Hän toteaa, että Amerikassa hänen maanmiehensä (somalit) ovat kotoutuneet paremmin kuin Euroopassa, koska siellä he tekevät töitä, kun diskorahaa ei jaeta.

Päältäpäin kaikki näyttää [Pohjois-Amerikassa] hyvältä ja sitä luulee, että voisihan tämä monikulttuurisuus toimia meilläkin. Ottaisivat vain mallia Yhdysvalloista ja Kanadasta!

Nykyinen malli kun ei ole hyödyllistä kenellekään.

Jotta tukia ja muut karsittaisi, meidän pitää luoda edellytykset työllistyä jotta ihmisillä olisi elantoa ja jotta hyvinvointi pysyisi pystyssä.

Muhammed osuu itse asiassa varsin oikeaan tuossa. Eurooppalainen yhteiskunta ei voi onnistua kotouttamisessa, koska se on rasistinen - se pitää mustia niin paljon alempiarvoisina että nämä eivät voi menestyä ilman merkittävää sosiaalista tukea. Ja kuten on huomattu niin aina kun valtio lähtee siirtämään rahaa sosiaalisin perustein, se luo uusia elättejä taakakseen. Monikulttuurinen yhteiskunta vaatii toimiakseen sen, että jokainen on vastuussa itsensä elättämisestä. Jos valtio elättää, se ei suvaitse kuin yhden ideologian, ja se ei - tietenkään - voi toimia monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa eri kulttuurien asukkaat eivät edes halua ryhtyä laajamittaisiin tulonsiirtoihin. Siinä mielessä minun varmaan pitäisi kannattaa laajamittaista maahanmuuttoa...

Kylmääki Turust

Turun Sanomat on julkaissut erittäin mielenkiintoisen artikkelin mielipide-palstallaan. Kirjoitus on ainakin minulta päässyt valitettavasti täysin ohi, mutta nyt on paikallaan julkaista se ihan sellaisenaan:

Turun Sanomat julkaisi tiedesivullaan kirjoituksen ”Pois paha CO2” (18.11.2012), jossa esitettiin hiilidioksidin talteenottotekniikoita ja niihin liittyvää tutkimusta.

Hiilidioksidin pahuudesta tulisi olla jotakin kokeellista näyttöä, ennen kuin varoja kohdistetaan tällaisiin tutkimuksiin, saati menetelmien käyttöönottoon. Kokeellisesti varmistettua tieteellistä näyttöä ei ole olemassa.

Käsitys hiilidioksidin tai ns. kasvihuonekaasujen ilmakehää lämmittävästä vaikutuksesta perustuu teoreettisiin virtausmalleihin, joita on julkaistu noin 60 kappaletta. Ne ovat keskenään ristiriitaisia varsinkin pilvien vaikutuksen osalta. Joissakin malleissa pilvet lämmittävät, kun taas toisissa ne jäähdyttävät ilmastoa.

Olemme Turun yliopistossa tutkineet ilmaston herkkyyttä ja niin sanottuja luonnollisia syitä ilmaston muutoksiin. Osoittautui, että ilmaston herkkyys kasvihuonekaasuille on vain alle 10 prosenttia IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) esittämästä arvosta, joka perustuu vain teoreettisiin virtausmalleihin.

Tämä tarkoittaa, että tuloksemme mukaan hiilidioksidin pitoisuuden kaksinkertaistuessa ilmakehässä lämpötila nousee 0,24 °C, kun taas IPCC:n mukaan nousu olisi noin 3,1 °C.

Tutkimuksemme osoittaa, että pilvisyyden muutokset aiheuttavat noin 90 prosenttia kaikista lämpötilan muutoksista. Kasvihuonekaasujen osuudeksi jää noin 10 prosenttia (hiilidioksidin alle 10 prosenttia). Prosentin kasvu keskimääräisessä pilvisyydessä laskee maapallon keskilämpötilaa noin 0,11 °C.

Vuosina 1983–2008 mitattu pilvisyyden muutos ja hiilidioksidin pitoisuuden kasvu yhdessä selittävät lähes täydellisesti mitatut lämpötilan muutokset. Hiilidioksidin osuus muutoksessa oli vain 0,038 °C ja pilvien osuus oli 0,4 °C.

Lämpötilan muutos on kahden termin summa: Ensimmäinen termi on ilmakehän absorptiosta johtuva lämpötilan muutos eli kasvihuoneilmiö. Toinen termi johtuu ilmaston herkkyyden muutoksista. Pilvien ja vesihöyryn vaihtelut ilmakehässä muuttavat herkkyyttä negatiivisen takaisinkytkennän avulla. Yli 0,1 asteen lämpötilan muutokset johtuvat jälkimmäisestä termistä.

IPCC:n käyttämissä virtausmalleissa oletetaan, että ilman suhteellinen kosteus on vakio. Pilvisyyden ja vesihöyryn muutoksia ilmakehässä ei huomioida oikealla tavalla eli niin, että jälkimmäinen termi on nolla. Suhteellinen kosteus muuttuu kuitenkin jatkuvasti. Suhteellisen kosteuden laskevasta käyrästä voidaan laskea lämpötilan muutokset hyvin vuodesta 1960 lähtien tähän päivään asti.

Jos esimerkiksi vuosien 1983 ja 2008 välillä otettaisiin huomioon vain hiilidioksidin pitoisuuden kasvu, ilmaston herkkyyden arvo hiilidioksidille olisi kerrottava luvulla, joka on suurempi kuin 10. Toisin sanoen lämpötilan muutos 0,038 °C olisi kerrottava luvulla (0,038+0,4)/0,038, jotta saataisiin havaittu lämpötilan kokonaismuutos 0,438 °C. IPCC:n virheellinen oletus suhteellisen kosteuden vakioisuudesta antaa epätodellisen suuren ilmaston herkkyyden.

Kasvihuoneilmiö ei voi nostaa maapallon keskilämpötilaa enempää kuin noin 2 °C, vaikka kasvihuonekaasujen pitoisuudet kasvaisivat kymmenkertaisiksi. Syynä on ilmakehän ns. infrapunaikkuna, joka päästää lävitseen maanpinnan lämpösäteilyn tietyllä aallonpituusalueella. Se toimii ikään kuin varoventtiilinä lämpösäteilylle.

Vuoden 1997 jälkeen maapallon keskilämpötila on hivenen laskenut, vaikka hiilidioksidin määrä ilmakehässä on kasvanut lähes 10 prosenttia. IPCC ei voi tätä selittää, kun taas mallimme mukaan se selittyy hyvin pilvisyyden tai suhteellisen kosteuden muutoksella.

Hiilidioksidi ilmakehässä on tarpeellinen kaasu, joka on yhteyttämisen raaka-aine. Yhteyttämisessä syntyy myös happea. Jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa, yhteyttäminen nopeutuu ja kasvit kasvavat nopeammin. Lämpötila nousee hivenen alle 0,1 °C välittömästi, mutta pidemmällä ajalla lämpötila alenee vihreän massan lisääntymisen myötä.

Ei ole järkevää tuhlata rahaa hiilidioksidin talteenottoon, koska hiilidioksidi ei ole vaarallinen eikä aiheuta juuri lainkaan ilmastonmuutosta. Olisi jopa suotavaa lisätä hiilidioksidia ilmakehään mutta ei kuitenkaan polttamalla fossiilisia polttoaineita.

Jyrki Kauppinen,
fysiikan professori (emeritus)