tiistai 6. elokuuta 2013

Hyvinvointivaltion alasajo ei lopeta hyvinvointia

Olen aina ollut mustan ja rujon huumorin ystävä. Minulle nauru merkitsee vapautta - nauravaa ihmistä ei voi hallita. Tänä aamuna vilkaisin lyhyesti uutisvuota ja Metallityöväen liiton pj. Riku Aalto totesi seuraavaa:
Myös irtisanottujen uudelleen kouluttaminen voi tulla kyseeseen. Mille alalle irtisanottujen pitäisi sitten kouluttautua? Hoitoalalleko?

- Voi olla, että tällä menolla meillä ei ole enää palkansaajia, jotka pystyvät maksamaan verorahoin sosiaali- ja terveysalan palkkakustannukset. Teollisuuden yritykset ja työpaikat kuihtuvat toinen toisensa jälkeen pois. Meillä ei ole enää kauan edellytyksiä pitää yllä nykyisenlaista hyvinvointiyhteiskuntaa, Aalto toteaa.
Harvinaista kuulla ns. vasemman laidan poliitikolta, että eväät on syöty. Pauli Vahtera kirjoittaa saman asian huomattavasti perusteellisemmin, mutta Aaltohan ei olekaan tilintarkastaja.

Nyt ei enää ole elossa montaa, jotka todistivat 20-luvun laman alun, mutta meitä 90-luvun laman kokeneita on pilvin pimein. Kuvaavaa kyllä, ei Jyrki Katainen eikä Jutta Urpilainen kuulu tähän sakkiin. He kuluttivat vielä lukion muovijakkaroita siinä vaiheessa. Taloudelliset kriisit toistuvat säännöllisin väliajoin, koska taloudelliseen toimeliaisuuteen kuuluu pääomien kohdentuminen. Käytännössä Nokia tai juuri nyt Metson tapauksessa kyse on samasta asiasta: ulkomaalaiset eivät ole valmiita maksamaan suomalaisesta kännykästä tai paperikoneesta. Syitä on monia, mutta itse pidän keskeisimpänä huonoa yritysjohtoa. Ei ole kuunneltu asiakasta eikä varsinkaan korjattu omaa toimintaa sen mukaiseksi. Ehkä liian suuri palkka näin pienen kansan joukossa tylsistyttää ajattelua, en tiedä. Kansainvälisessä yritysjohdossa kilpailu on paljon kovempaa vaikka palkat eivät olekaan. Jos eivät suomalaiset menesty kansainvälisessä kilpailussa pitkän matkan juoksulajeissa, miksi he menestyisivät yritysjohtajina, joka on luonteeltaan samanlaista jatkuvaa kipurajan yli kurottamista.

Mutta mitä tästä "hyvinvointivaltion alasajosta" seuraa? Ensinnäkin IMF tai EKP ottaa päätösvallan pois poliitikoiltamme, myös eduskunnalta. Sen jälkeen suu laitetaan säkkiä myöten eli kuluja karsitaan. Myös ns. rakenteellisia uudistuksia toteutetaan, eli byrokratiaa karsitaan, julkista sektoria kavennetaan ja ihmisten vastuuta omasta itsestään kasvatetaan. Tulonsiirtoja leikataan ja verotusta kevennetään, jotta ihmisillä on mahdollisuus elättää itsensä. Minusta nämä ovat kaikki perin tervetulleita asioita.

Aivan kuten 90-luvulla niin myös tällä kertaa voittaa voi istumalla jommalla kummalla kahdesta hevosesta: joko velattomassa kotitaloudessa tai työpaikastaan kiinni pitäen. Velkainen kotitalous ja työttömyys ovat seuraavien vuosien aikana vaarallinen yhdistelmä. Tosin, ei ihminen kuole konkurssissa - ylpeys vain kärsii. Mutta mikäs on elämässä tärkeämpää kuin kasvaa henkisesti kypsäksi, joten kärsimys kuuluu kuvioon. Tuskin kukaan on meille tänne syntyessämme luvannut, että elämä on yhtä tanssia. Nyt vaan kypärä päähän ja menoksi, kyllä tästä selvitään - selvisivät esi-isämme keväällä 40 paljon pahemmastakin.

Se mikä tietenkin herättää kysymyksiä kun tulonsiirrot loppuvat, ovat valtion virkakunnan, vasemmiston ja maahanmuuttajien (siis suurimmat tulonsiirroilla itsensä elättävät) reaktiot. Ryhtyvätkö he lakkoihin, mellakoihin vai terrori-iskuihin (samassa järjestyksessä)? Hyvinvontivaltion "alasajo" ei lopeta hyvinvointia vaan toisten siivellä elämisen, ja siinä tietyt ryhmät ovat sen verran hyvin ansioituneet, että jonkinlainen kapina voi ovellemme kolkutella.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Käytännössä Nokia tai juuri nyt Metson tapauksessa kyse on samasta asiasta: ulkomaalaiset eivät ole valmiita maksamaan suomalaisesta kännykästä tai paperikoneesta. Syitä on monia, mutta itse pidän keskeisimpänä huonoa yritysjohtoa. Ei ole kuunneltu asiakasta eikä varsinkaan korjattu omaa toimintaa sen mukaiseksi. Ehkä liian suuri palkka näin pienen kansan joukossa tylsistyttää ajattelua, en tiedä."

Itse seurasin Nokian tuhoa sisältä.

Tuhon syyt olivat selvät. Nokia oli niin ylivoimainen, että se kuvitteli olevansa voittamaton. Se lakkasi kehittämästä laitteitaan ja ohjelmistojaan.

Firman palkkalistoilla oli hirveä määrä koodareita, mutta nämä tekivät pääasiassa kaikenlaisia pikkuprojekteja, joita ei käytetty mihinkään, saati jalostettu.

Bonusjärjestelmä kannusti managereja pelaamaan varman päälle: teettämään uudestaan ja uudestaan varmasti onnistuvia pikkuprojekteja, jotka monet oli jo toteutettu aiemmin. Projektin valmistumisen jälkeen toteutettu voitiinkin unohtaa. Niinpä ohjelmistot eivät kehittyneet mihinkään eikä todellisia innovaatioita nähty.

Fantastisia futuristisia protoja toteutettiin, mutta uudet käyttöliittymäideat ja käyttökokemukset ammuttiin alas yksimielisesti tyylillä "Options -valikko puuttuu. Ei tällaista osaa käyttää."

Nokia valmistikin kymmeniä lähes täysin identtisiä älypuhelimia, ajat sitten vanhentuneella raudalla. Tämä toimi niin kauan kuin kilpailijat olivat vielä huonompia.

Lisäksi kehitysympäristö oli juuttunut 90-luvun puolivälin tasolle. Tämä ei tuntunut enemmistöä haittaavan lainkaan – päinvastoin kaikenlaiseen työn helpottamiseen suhtauduttiin vihamielisesti, aivan kuin ihmisten ammattiylpeys olisi rakentunut sen varaan ettei tavallisten normaali-ihmisten pää kestä Symbian-koodausta.

Kuulin lukemattomia kertoja seuraavan lauseen hieman eri muodoissaan: "Ellei osaa näillä työkaluilla tehdä hommia, ei ole tarpeeksi hyvä ohjelmoija ollakseen täällä töissä".

Muistan vielä ensimmäisen päivän kun sain iPhonen käsiini. Näin heti että Nokian taru on lopussa. Vaikka siitä puuttui monia kriittisiä ominaisuuksia, kuten MMS, puuttuvien ominaisuuksien toteuttaminen veisi korkeintaan kuukausia. Käyttöjärjestelmän toiminta ja käyttökokemus oli vähintään viisi vuotta Nokiaa edellä. Nokialla ei ollut mitään keinoa kuroa eroa umpeen.

Nokian sisällä iPhonea pidettiin kuitenkin leluna. Sille naurettiin yleisesti. Kukaan ei tuntunut tajuavan että lopun alku oli alkanut. Hetken päästä Google toi markkinoille iPhonesta mallia ottaneen Androidin ja se olikin sitten siinä.

Siinä välissä Nokia kokeili kaikkea, mutta priorisointi oli hakoteillä. Internetistä piti tulla laitteiden ydinaluetta. Silti laitteiden mukana tullut selain oli uskomattoman epävakaa ja kömpelö. Kärsivällinen sai sillä asiansa hoidettua, mutta huvikseen sillä ei halunnut tehdä mitään. Selaimen ylläpito oli annettu intialaisosaston vastuulle, eikä heitä kiinnostanut yhteistyö, bugien korjaus, laatu tai yleensä ilmeisesti mikään.

Kun ylläpitovastuu oli suomalaisilla, vastaukset kysymyksiimme ja ongelmiimme tulivat nopeasti ja olivat tuttavallisia ja ytimekkäitä. Intialaisilta vastausta sai odottaa päiviä ja yleensä vastaus oli asian vierestä ja vihamielinen – aivan kuin olisimme häirinneet heidän työtään. Miten ihmeessä firman kriittinen osa-alue oli annettu täysin yhteistyökyvyttömän ryhmän vastuulle?

Suurin ongelma Nokialla olikin kyvytön keskijohto, jota ei kiinnostanut firman etu tai toimintojen sujuvuus, sekä ylin johto, joka kieltäytyi ymmärtämästä ja korjaamasta tuota Nokian suurinta ongelmaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Hyvä kommentti, kiitoksia vain kovasti. Kuvailemasi toiminta kuulostaa hyvin yleiseltä suomalaiselta johtamiselta. Ei välttämättä niin, etteikö osattaisi hahmottaa mikä on yhtiön keskeinen tavoite. Jokaisella yhtiöllä on tavoite, joka on kiteytettävissä toiminnallisesti yhteen tunnuslukuun. Rahoituksellisesti voi olla muitakin, mutta siis operatiivinen toiminta pitää kyetä kiteyttämään yhteen tunnuslukuun. Ydinvoimalalla se voi olla euroa/MWh, kuorma-autolla euroa/lavametri, maajussilla euroa/hehtaari.

Tuo tunnusluku on tietenkin liian simppeli, jotta sillä voisi johtaa yhtiötä, joten se jaetaan ainakin nimittäjän ja osoittajan keskeisiin muuttujiin (siis panos/tuotos). Ja sitten alkaa se varsinainen johtaminen. Olen sitä mieltä, että tässä johtamisessakin suomalaiset menestyvät ihan hyvin, kunhan joku ensin oivaltaa mitä pitää johtaa eli mihin pitää mennä. Ja tässä on suomalaisen liiketoiminnan heikkous: asiakasta (sisäistä tai ulkoista) ei kuunnella, toimintaa ohjaavat palkkiojärjestelmät (jotka eivät parhaimmillaankaan ole innovoivia) ja ennen kaikkea - ikäviä asioita ei haluta kuunnella ja käsitellä avoimesti. On selityksiä ja lässytyksiä, jotka halveksuvat asiakkaan antamaa palautetta. Jos joku maksava asiakas on niin höveli että ilmaiseksi antaa palautetta, niin yleensä tämä koetaan häiriköksi tai muuten vaan ongelma on "tiedottamisessa". (Samaahan poliitikot selittävät, että "viestimme ei ole mennyt perille", vaikka tosiasiassa se on mennyt perille ja siksi kannatus matelee).

Jokaisen yhtiön arvo on sama kuin sen myntiosaston arvo. Jos firma ei myy mutta tuottaa kultakimpaleita, niin kukapa ne sieltä tänä päivänä enää löytäisi firman varastosta käyttöönsä. Kilpailu on niin kovaa, että jopa ruokaa pitää myydä (katso vaikka lehtiä tai telkkaria tai nettiä)! Ja jos myyjä ei ymmärrä asiakkaan antamaa viestiä, ei se kulje eteenpäin yhtiön sisällä. Tai jos kulkee niin se pysähtyy heti kun vastaan kävelee ensimmäinen keskijohdon edustaja, joka ei ymmärrä mitään myynnistä. Tai jos sellaisia ei yhtiöstä löydy, niin yleensä yhtiön johdossa istuu pönäkkä kaveri, joka vähät välittää siitä, ettei maailma kulje hänen nuottiensa mukaan.

Suomalainen yritysjohto on heikompaa kuin kansainvälinen verrokkinsa. Muuta lopputulosta ei oikein nykytilanteesta pysty keksimään.

Kari kirjoitti...

Nokia ei suinkaan ollut ensimmäinen IT-firma, joka joutui ongelmiin teknologian murroksessa. IBM oli pahassa kriisissä 1980-luvulla PC-kloonien kanssa, samoin Apple. Steve Jobs sai jopa lähteä pois, kunnes palasi 1990-luvulla takaisin.
Nokia pärjäsi niin kauan kuin pelattiin vanhoilla säännöillä, sehän voitti niin Ericksonin kuin Motorolankin ja oli selvä markkinajohtaja.
Internetin tuomisesta kännyköihin puhuttiin jo 1990-luvulla, mutta vasta Applen iPhone siinä onnistui. Nokialla oli tabletti N800, oli kosketusnäyttöpuhelin. Silti kunnollista älypuhelinta ei vain saatu markkinoille. Ihmettelin sitä aikoinani, mutta anonyymin viesti kyllä selventää syitä.
Toisaalta kierosti ajatellen Nokian romahdus voi olla Suomelle siunaus, sillä se vei poliitikoilta paljon pelimerkkejä ja nopeuttaa väistämätöntä romahdusta. Nykymenolla ei voida jatkaa, eilenkin uutisissa vain valiteltiin, miten verotulot ovat vähentyneet miljardeilla ja on ollut pakko ottaa velkaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Nokia ei suinkaan ollut ensimmäinen IT-firma, joka joutui ongelmiin teknologian murroksessa."

Ehkä lähinnä Nokian tilannetta pääsee Commodore (Commodore 64, Amiga). Ylivertainen teknologia, surkeat kilpailijat, tunki markkinoille samaa tuotetta uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin se möi. Väheksyi tuotekehittelyä.

Huomasi jääneensä kilpailijoista jälkeen aivan liian myöhään ja silloin oli jo myöhäistä saada kilpailijoita enää kiinni.