torstai 8. heinäkuuta 2010

Ei anonyymeille

Uusi Suomi on näköjään jo kesäkuun alusta alkaen julkaissut ainoastaan kirjautuneiden lukijoidensa kommentteja. Päätöksen taustalla lienee puhtaasti raha, koska lehtihän syö omistajansa Niklas Herlinin ruokapöydässä. Tai sitten päätoimittaja Markku Huusko on kypsynyt lukemaan äärioikeistolaisia kommentteja, mikä ei tietysti ihmetytä, koska lehti itse harjoittaa äärivasemmistolaista kielenkäyttöä (HS: Pride-iskujen tekijät äärioikeistoa, US: HS: Pride-iskujen tekijät äärioikeistoa, AL: HS: Pride-iskujen tekijät äärioikeistoa, TS: HS: Pride-iskujen tekijät äärioikeistoa, MTV3 ja Yle eivät ole tuota Hesarin toimittajien kohupaljastusta kopioineet. MTV3 sen sijaan eilisessä klo 22 uutislähetyksessä uutisoi näyttävästi Sverige demokraternien puhetilaisuudesta, ja Kari Lumikero monesti muisti todistaa, että se on pieni äärioikeistolainen vähemmistöryhmä ilman mitään laajaa tukea).

Oletan Uuuden Suomen päätöksen kommentointirajoituksesta liittyvän ensisijaisesti rahaan. Suomen lakien mukaan julkaisija (myös verkossa) on vastuussa myös kommenteista. Esimerkiksi jossain vaiheessa tämäkin blogi saattaa muuttua vakiintuneeksi verkkojulkaisuksi, jossa minä olen vastuussa tänne kirjoitetuista lainvastaisista (lue: rasistisista) kommenteista vaikka poistaisin ne heti tiedon saatuani. Lakiahan tosiasiallisesti käytetään puhtaasti poliittisiin ajojahteihin, kuten Halla-ahon esimerkki osoittaa. Osmo Soininvaara ei ole saanut syytteitä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, vaikka aineistoa olisi. Tosin kukaan ei varmasti ole myöskään pyytänyt poliisia tutkimaan Soininvaaran kirjoituksia.

Tosiasiallisesti julkaisijan vastuu kommenttien lainmukaisuudesta rajoittaa sananvapautta, jos sillä verukkeella julkaisijat yhdessä tuumin päätyvät poistamaan vapaan kommenttimahdollisuuden. Markkinat toimivat niin, että reaaliaikaisen valvonnan luopumisesta aiheutuva kustannussäästö on kaikkien toimialalla olevien yritysten kopioitava itselleen, jos oma avoin ja sallivampi linja ei tuo jotain muuta etua eli suomeksi sanottuna lisää lukijoita, joka taa tuos lisää mainoksia (jos osaa myydä).

Kaikki valtakunnan suurimmat julkaisijat ovat valitelleet, että toiminta verkossa ei oikein kannata ja Hesarin esimerkin mukaisesti lehdet pyrkivät laskuttamaan myös verkkoversion lukijoita. Hesari tarjoaa verkkoversiossaan mahdollisuutta selata arkistoja aina parinkymmenen vuoden taakse hakusanoilla. Sinänsä ihan hyvä ajatus, mutta kuka nyt jaksaisi lukea Hesarin näkemyksiä vaikkapa aselaeista viimeisen 20 vuoden ajalta?

Kuten joku varmaan huomasi, Itä-Anglian yliopiston (UEA) Ilmastonmuutosyksikön (CRU) johtajan (Phil Jones) toimia tutkittiin osana ns. sähköpostivuotoa viime marraskuulta. Tutukimusryhmän tehtävänä oli tutkia yksikön tieteellisiä menetelmiä - ei arvioida yksikön kertomia johtopäätöksiä. Tutkimusryhmä arvioi (FoxNews):
"Loppuraportti tunnusti, että blogit ovat muuttaneet tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja avoimuutta. Tämän tosiasian tunnustamatta jättäminen johtaa välittömästi syytöksiin peittely-yrityksistä. Olipa siitä mitä mieltä tahansa, se muuttaa tieteellisiä menetelmiä tällä vuosisadalla."
Jos siis tiedemaailman on totuteltava avoimuuteen, voisi olettaa, että myös median pitäisi ymmärtää blogien tuoma paine. Jokainen pieni paikallislehtikin tarjoaa kanavan poliittisille päättäjille (Iisakki Kiemunki: Lammille aukeaa helvetin musta portti?) tai sellaisiksi tahtoville (Jiri Keronen), mutta mitään älykästä kommentointia niistä tuntuu olevan turha etsiä. Kirjoitukset ja kommentit ovat puolin ja toisin hyvin yksinkertaista poliittista kinastelua. Mihin suuntaan blogien vaikutus tiedonvälityksessä johtaa, ja siis erityisesti suhteessa mediaan, jää nähtäväksi.

Harvalla blogistilla on sellaiset resurssit (aikaa, rahaa ja suhteita), että mitään tutkivaa journalismia ei voi tehdä. Blogien keskimääräinen elinikä on lisäksi naurettavan lyhyt ja suurin osa blogien lukijoista pyörii samanmielisten sivuilla. Oma kokemukseni blogeista on, että saan niistä hyviä mielipiteitä ja hyviä linkkejä minua kiinnostaviin asioihin - ja yhtä usein sekä vastakkaisiin kuin samanmielisiin kuin omani. Kuten tämänkin kirjoituksen neljästä eri linkistä huomaatte, kaksi edustaa samankaltaisia näkemyksiä kuin omani ja kaksi eri: pride-kulkue ja Iisakki Kiemunki vastaan ja Jiri Keronen ja FoxNews puolesta.

[Lisäys
Tämä Turre Legalin oikeustapaus Jyrki Kasvin lähdesuojasta tukee mielestäni samaa asiaa. Oikeuden mielestä bloggaajalla on sama lähdesuoja kuin muulla medialla.]

Ei kommentteja: