perjantai 23. heinäkuuta 2010

On lunta tulvillaan

Kappas, niin ne helteet loppuivat ja vesi alkoi putoilla hiutaleina Levillä (YLE).




Vasarahammerin blogissa keskustel(i/e?)n Tiedemiehen kanssa homoseksuaalien parisuhteiden rekisteröinnistä.

Olen päätynyt vastustamaan homoseksuaalien oikeutta rekisteröidä parisuhteensa. En vastusta homojen oikeutta elää haluamallaan tavalla vaan sitä, että valtio ulottaa jälleen kerran pitkän kouransa tavallisten ihmisten elämään. Vastustan tasa-arvoa, koska ihmiset ovat erilaisia ja valtio käyttää "tasa-arvoa" pelkkänä keppihevosena puuttua kaikkeen. Avioliitto on miehen ja naisen välinen sopimus, jonka valtio vahvistaa. Naida ja nainen liittyvät käsitteenä yhteen. Koska homosuhteissa ei tietenkään ole mies-nais -paria, parisuhteen rekisteröinti (avioliitto) on tasa-arvon ajamista puhtaimmillaan.

Jos homosuhteen rekisteröimisen keskeinen ajatus on saattaa homoparit tasa-arvoiseen asemaan perinnön kannalta, niin muutetaan ennemmin niitä verolakeja, jotka säätävät perintöveroa. Avioliitto on valtion edessä tehty sopimus, jossa mies ja nainen ilmoittavat aikovansa perustaa perheen - lapsilla tai ilman. Homosuhde ei ole naimakauppa eikä siten perhe, vaan se on kahden aikuisen keskinäinen suhde, joka muistuttaa monilta osin heteroperhettä, mutta korostan, että se vain muistuttaa sitä. Tasa-arvon nimissä kaikkea, mikä muistuttaa jotain, halutaan myös käsitellä kuin ne olisivat sama asia.

En vastusta homoseksuaaleja enkä pidä sitä sen vastenmielisempänä kuin seksin monia muitakaan muotoja, kuten roolileikkejä, viuhahtamista tai sidontaa puhumattakaan lukuisista fetisseistä. Vastustan sitä, että "tasa-arvon" nimissä halutaan mitätöidä heterosuhteen erilaisuus verrattuna homosuhteeseen. Jos miehen ja naisen naimakauppaa pidetään yhtäläisenä homosuhteen kanssa, ollaan tilanteessa, jossa ainoastaan seksin merkitys on oleellista. Avioliitossa on kuitenkin kyse jostain muusta.

Siinä vaiheessa, kun naimisiin meno tarkoittaa pelkkää suvun ja kaveripiirin keskinäistä yhdessä juhlimista, pitää valtio nostaa siitä sivuun, koska ei saa olla valtion tehtävä valvoa, mitä kansalaiset omissa piireissään juhlivat. Se on silkkaa valtiouskoisuutta. Parisuhteen rekisteröiminen eli avioliitto voidaan instituutiona lopettaa, jos sen ainoa sisältö muuttuu karnevaaliksi.

Ei kommentteja: