Helsingin Totuus uutisoi, että Helsinki aikoo muuttaa moottoritiet kävelykaduiksi ja tienata miljoonia! Anteeksi,
satoja miljoonia:
Laskelmat perustuvat oletukseen siitä, että bulevardisointi mahdollistaisi 80 000–100 000 ihmisen asuttamisen teiden lähialueille.
Hölmöläisten matematiikan tunnilla esitetyn tehtävän vastaukselta vaikuttava konsulttitoimiston laskelma on suorastaan naurettava. Ensin pitää tietenkin kysyä, mistä nuo 100.000 ihmistä tulevat? Savolaisia eläkeläisiä, syyrialaisia kamelikuskeja vai saksalaisia insinöörejä? Toisekseen, moottoritietä on rakennettu siksi, että ihmiset pääsevät liikkumaan kodin, työpaikan ja kauppojen triangelia. Tulevaisuudessako liikkumisen tarvetta ei ole? Eli löytääkö jokainen kodin kävelymatkan päästä työpaikalta vai jäävätkö ihmiset pois kuluttamasta? Konsulttien ikivanhaa oppia mukaillen: Eihän se ole hullu joka konsultiksi ryhtyy vaan se joka konsultille maksaa.
Yritysten johtajilla on nyt kova tarve ja - kiitos korporatismin - kyky vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Yrityksethän eivät tee päätöksiä, johtajat tekevät. Kun yritys ilmoittaa olevansa jotain mieltä, se haluaa vaikuttaa ihmisten mielikuvaan yrityksestä. Imago vaikuttaa siihen, miten ihmiset ottavat vastaan yrityksen lähettämän viestin. Hyvän imagon omaavan yrityksen väitteitä uskotaan helpommin kuin huonon. Viestintää yhtiö tarvitsee voidakseen erottautua kilpailijoistaan - luomalla brändin. Brändi on sikäli tärkeä, että brändistä kuluttajat ovat valmiita maksamaan enemmän kuin muusta.
Kun johto haluaa vaikuttaa yrityksen mielikuvaan, se tekee sen tavoitellakseen parempaa voittoa. Yritysjohto ei ota kantaa yhteiskunnallisiin asioihin eettisin perustein - onko joku asia moraalisesti oikein tai väärin. Yritysjohto haluaa luoda itsestään positiivisen mielikuvan, jotta kuluttajat uskoisivat helpommin niiden vakuutteluita oman tuotteensa paremmuudesta kilpaileviin verrattuna.
Tahdon 2013 -sivustolla on lukuisa joukko yhteisöjä, jotka kannattavat homojen oikeutta adoptoida lapsia eli "tasa-arvoista avioliittolakia". Päivi Räsänen
laittoi Radio Helsingissä homoseksuaalina tunnetulle
Ville Blåfieldille pahan palan purtavaksi todetessaan, että Ihmisoikeusjulistuksessa avioliitosta puhutaan miehen ja naisen suhteena. Tässä pimeyden blogosfäärissä asiaa on käsitelty aiemminkin (
Mitä kirjoja vasemmisto lukee? 13.4.2014). Vanha
kommunisti, demlalainen Martin Scheinin sanoo ei-mitenkään-yllättäen, että
Räsänen on väärässä ja muut oikeassa.
Tahdon 2013 -sivustolla Suomen Microsoftin yritysjohto ilmoittaa kannattavansa homojen adoptio-oikeutta, koska amerikkalainen emoyhtiö niin käskee. Amerikkalainen korporaatio tulee opettamaan härmäläisille, miten edistyksellinen, kansainvälinen ja sivistynyt ihminen ajattelee. Monikulttuurisuuden parasta aatelia.
Kun selaa listan muita nimiä, esiin nousevat Vihreiden ja Vasemmiston omia yrityksiä (Ravintolat Mattolaituri, Pihka, Juuri, Tavastia ja Chez Marius, terveyspalveluita tuottava Attendo, tuotantoyhtiö Gimmeyawallet sekä kaikki ay-liitot). Microsoftin läsnäolon ymmärrän oikein hyvin - se on liberaalin vasemmiston silmissä "paha yhtiö", joten mielikuvan osalta siivottavaa tosiaan riittää. Attendo tekee puhdasta bisnestä - sen vastapuolella kunnissa ja valtionhallinnossa istuu liberaaleja keski-ikäisiä kukkahattubyrokraatteja, joten hyvän hallinnon heivaaminen sivuun politiikan teon tieltä sujuu leikiten, koska nythän poltetaan verovaroja!
Ay-liittojen kytky liittyy vasemmistolaiseen käsitykseen edistyksellisyydestä. Jotta ay-liittojen lobbaaminen jäsenmaksujen verovähennyksestä kantaa hedelmää, se ei voi
Perussuomalaisten nuorten tavoin riskeerata rahoitustaan. Ravintoloitsijat jos ketkä istuvat trendien päällä, joten heidän valintansa perustuu puhtaasti brändäämiseen. Homous on ravintola-alalla aina ollut trendikästä, ravintola-alalle hakeutuu poikkeavia ihmisiä paljon. Sellaisia, jotka ovat töissä kun muut ovat vapaalla.
Listalla komeilee myös viestintätoimisto Miltton, jonka "ammattilobbaajaksi" tituleerattu Jussi Kekkonen (Jyrki Kataisen entinen avustaja)
opastaa Ylen lukijoita, että "entisellä ja nykyisellä pääministerillä on hyvät suhteet EU.johtoon". Voi olla tai olematta, kiinnostavampaa on nähdä korporatismi apposen auki: lobbaamista, pyöröovipolitiikkaa, nepotismia. Miksi muuten luulette, että Miltton olisi listalla, jos se ei hakisi itselleen lisäkauppaa ja nostaa päättäjien silmissä omaa brändiään?
Yritysjohdolla tulee tietenkin olla täysi oikeus tehdä politiikkaa ja omistajien luvalla vetää johtamansa yritys mukaan. Kuluttajien on syytä ymmärtää, miksi yritys niin toimii. Senpä takia tuon sivuston mielenkiintoisempi anti liittyy siihen, ketkä ja mitkä yritykset siellä eivät ole? Miksi ne eivät ole siellä? Mitä riskejä listalle kuuluminen niiden mielestä niiden omalle brändille voi sisältää?