Miksi mikään ei muutu?

Olen kirjoittanut useasti bostonilaisesta James Curleystä (Curley-ilmiö 20.7.2014). Curley oli vaikutusvaltainen irlaintilaislähtöinen poliitikko Massachusettsissa Toisen Maailmansodan jälkeen. Hän jakoi surutta ja häikäilemättä etuisuuksia omille kannattajilleen turvatakseen asemansa - ja elantonsa. Yksi mielenkiintoisimmista poliittisen korruption muodoista oli Curleyn himo rekisterikilpiin. Kun kerran kilven oli saanut, sen sai pitää tai jättää perinnöksi. Osavaltion ensimmäiset kilvet alkoivat luonnollisesti numerosta yksi, jonka markkina-arvo nousi omakotitalon suuruusluokkaan. Curley ei saanut sitä, mutta onnistui kiristämään poliittisilta vastustajiltaan numeron viisi ja 576 (hänen nimiensä kirjainmäärien mukaan).

Suomessa presidentti ajeli pitkään kilvettömällä ajoneuvolla, joka osoitti arvovaltaa. Nykyisin auton kilvillä ei juuri haluta erottautua, vaan poliitikot pysyttelevät mieluusti erossa rahvaasta ja hankkivat diplomaattipasseja. Uutisessa kerrotaan:

Poliitikot ujuttivat valiokunnan lakimietintöön huomaamattomasti perustelutekstin, joka väljensi alkuperäistä sisäministeriön laatimaa lakiehdotusta ja ulotti passiedun entisille ministereille ja eduskunnan puhemiehille.

Perustelutekstin kirjoitti keskustaa lähellä oleva valiokuntaneuvos Ossi Lantto. Iltalehdelle kerrotun mukaan "poliittinen tahto" ohjasi Lanton kynää. Pian tämän jälkeen ulkoministeriö vahvisti sisäisen hallintonormin, jonka nojalla ministeriön henkilöstöjohtaja nykyisin myöntää passit.

Toinen samanlainen Curley-ilmiö sisältyy maahanmuuttoon. Rähmispossun käsittämättömässä uutisessa (Tuet juoksevat notkunnan laittomuudesta huolimatta) kuvaillaan Ruotsin tolkutonta rahanjakoa pohjoismaisen fascismin tukijoukoille.

Koulussa opetettiin ja opetetaan, kuinka esimerkiksi Kreikassa tai Chilessä "oikeistodiktatuuri" kumosi sosialistit pois vallankahvasta. Nyt alan ymmärtää yhä paremmin, mistä kumoukset johtuivat. Kun sosialisteilla ei ole omia varoja jaettavanaan, he oikeuttavat vaaleissa rosvouksen varakkaammilta. Kun toiminta menettää kaiken suhteellisuudentajun, ainoa kansanryhmä joka vallan kykenee anastamaan on asevoimat. Kyllästyttyään porsastelun kohtuuttomuuteen, joltain lopuksi pettää vieteri.