Massakeskipiste

On epäkohteliasta väittää toista ihmistä tyhmäksi. Kuitenkin on tilanteita, joissa ihmisen joku väite ja sen perustelu, yleinen arkikokemus ei puolla väitettä ja sen perustelua. Nykyisen länsimaisen valtavirtaa edustavan sekulaarin sosialismin perusta nojaa kristillisten uskomusten kyseenalaistamiseen perustuen arkikokemuksiin. Sosialismi ei kuitenkaan tarjoa tilalle uskonnottomuutta, vaan ns. tiedeuskontoa, joka kulminoituu uskomukseen ihmisen aiheuttamasta katastrofaalisesta ilmaston lämpenemisestä. Arkikokemus viittaa katastrofaaliseen lämpenemiseen, koska sukupolven mittainen aikajänne on liian lyhyt arvioimaan teorian todenperäisyyttä.

Teististen maailmankatsomusten perusta nojaa jumalan olemassaoloon. Arkikokemukset voivat todistaa väitteen perustaa: uskovaiset ovat monien tutkimusten mukaan onnellisempia ja kokevat elämänsä turvallisemmiksi kuin erilaisiin katastrofaalisiin ennusteisiin uskovat. Arkikokemus voi kuitenkin heittää häränpyllyä, kuten CAGW-teoria osoittaa. Yleisen arkikokemuksen mukaan ihmiset eivät yleensä ole suurissa populaatioissa väärässä: vieras on epäluotettavampi kuin läheinen, uusi on pelottavampi kuin totuttu, reaktio on turvallisempi kuin aktio. "Suuri populaatio" on tieteellisen tutkimuksen perusta, koska tavalliselle ihmiselle "suuri populaatio" muodostuu suurimmillaankin vain omasta perheestä, suvusta tai kulttuurista. On turvallista väittää, että "suuri populaatio" on oikeasti pieni, kun puhutaan arkikokemuksesta. Siksi tarvitaan tiedettä - sen teoriaa, mitattavissa olevaa todellisuutta ja siitä tehtyjä päätelmiä.

Tiedemies kirjoitti hyvin blogissaan, miten nykyinen valtavirta nojaa mukatieteelliseen eettiseen tulkintaan oikeasta ja väärästä. On "oikein" olla samaa mieltä omien arkikokemustensa kanssa ja "väärin", jos kyseenalaistaa kulttuurisen kasvatuksensa. Sama pätee niin teistisiin kulttuuripiirien kasvatustuloksiin kuin deistisiin (gaia-uskonto) tai ateistisiinkin. Ateismin perustavaa laatua oleva katsantokanta nojaa kuitenkin mitattavissa olevaan todellisuuteen - yliluonnollisuus ei ole mitattavissa olevaa muilta osin kuin se, miten isot populaatiot käyttäytyvät.

Niin Sam Harris, Richard Dawkins, Ilkka Pyysiäinen kuin vaikkapa aivotutkijat perustelevat näkemyksiään juuri mitattavissa olevalla todellisuudella. He eivät - yleensä - väitä, että olisivat oikeassa. He väittävät, että mitattavissa oleva todellisuus ei useinkaan tue "arkikokemusta" eli yhteisön omaksumia uskomuksia. Kautta historian sivun, yleiset uskomukset ovat usein paljastuneet vääriksi. Eroa on ideologioiden suhtautumisessa siihen, miten vääräuskoisia tulee kohdella.

Niin orjuus kuin jesuiittojen toimintakin on jälkikäteen todettu vääräksi; siis toiminnaksi, jota kristinusko ei tue. Kristittyjen enemmistön mielestä Jumala ei opeta tappamaan tai kohtelemaan kaltoin vääräuskoisia. Sen sijaan islam ja sosialismi oikeuttavat väkivallan vääräuskoisia kohtaan. Väkivalta voi olla tappamista tai puhtaasti henkistä laatua olevaa eristämistä, kiusaamista ja ahdistelua. Molemmat ideologiat ovat luonteeltaan edistyksellisiä, progressiivisia. On kiire muuttaa maailma ja perinteistä kiinni pitävät konservatiivit tulee raivata pois tieltä ihmiskunnan edistyksen nimissä.

Nykyisen aivotutkimuksen mukaan uskonnollisilla ja ei-uskonnollisilla ihmisillä on erilainen kognitiivinen aivotoiminta. Uskonnollisella ihmisellä erilaisten keskenään ristiriitaisten tapahtumien kokeminen ei aiheuta omien uskomusten kyseenalaistamista. Ei-uskonnollisilla ihmisillä ristiriitaiset tapahtumat aiheuttavat halun selvittää ristiriidan syvällisen olemuksen. Ristiriidalle tulee saada joku selitys - järkeenkäypä kuvaus, miksi ja miten kaksi keskenään ristiriitaista selitystä ovat muodostuneet.

Uskonnollinen ihminen voi yksinkertaisesti todeta, että ristiriidat johtuvat jumalan tahdosta tai ihmisen puutteellisesta ymmärryksestä. Ei-uskonnollinen ihminen ei kognitiivisesti voi hyväksyä molempia ristiriitaisia väitteitä todeksi. Tiede voi antaa tähän selityksen, mutta usein tieteeseen nojaavat vievät johtopäätökset liian pitkälle ulottaen ne kattamaan myös asiat, joita tieteen menetelmät eivät voi tutkia. Siksi pidättäytyminen tieteen menetelmissä ja niiden rajallisuuden hyväksyminen on perusta, johon voi nojata. Sen sijaan tieteen venyttäminen sellaisille osa-alueille, joita tieteellisillä menetelmillä ei voida tutkia, on puhdasta tiedeuskontoa. Sana joka on okysmoroni, mutta silti yhtä totta kuin varmuus jonkun uskomuksen todellisuudesta. Usko ja tieto ovat eri asioita.

Tiedemies omassa kirjoituksessaan perustelee hyvin, miksi länsimaisen kulttuurin on näemmä helppo hyökätä oman kulttuuripiirinsä ulkopuolella kokemiinsa "vääryyksiin". Kuitenkin nuo "vääryydet" ovat vain meidän tulkintojamme todellisuudesta, johon uskomukset - siis kristillinen arvomaailma - ovat lyöneet leimansa. Muslimille tai sosialistille kristilliseen arvomaailmaan perustuva käsityksemme "väärästä" on virheellinen. Eettinen näkemys oikeasta ja väärästä kehittyy kulttuurien mukana, ja oma käsityksemme oikeasta väärästä ei oikeuta väkivaltaan toisinajattelijoita kohtaan. Itsepuolustus on sallittua, ja länsimaiden sota islamia vastaan on itsepuolustusta. Tämän myöntäminen on välttämätön askel siihen, että tunnustetaan joidenkin ideologioiden olevan parempia ja toisten huonompia, jos paremmuus on mitattavissa esimerkiksi inhimillisen elinympäristön saavuttamisella.

Länsimaissa tuntuu olevan vaikeuksia myöntää, että inhimillistä elinympäristöä voisi jotenkin mitata. Ymmärtääkseni kyse on siitä, että länsimainen deistinen valtavirta joutuisi tällöin myöntämään, että sen oma arvomaailma - sosialismi - ei juuri eroa islamin arvomaailmasta.