Kataisen haluttomuus arvioida johtamansa hallituksen epäonnistumista - siitähän on kyse jos hallitusohjelman keskeisessä linjauksessa epäonnistutaan - on asettumista arvostelun yläpuolelle. EU:ssa poliitikko voi epäonnistua yksittäisen jäsenmaan taloudenpidossa, mutta saa palkkioviran ylikansallisesta hallinnosta saavuttaen samalla poliittisen koskemattomuuden.
Mieli muuttuu kuukauden välein:
"Velkaa voidaan ottaa jokunen miljardi euroa, mutta ei juurikaan enempää."Kuka pystyy nokittamaan paremmin - neljässä kuukaudessa enintään muutamasta miljardista vähintään 60 miljardiin? Onneksi olkoon Jyrki, täytät tänään 43 vuotta.
Turun Sanomat 15.11.2008.[2]
"Viimeisimmän skenaarion mukaan tämmöinen maltillinen, hitaan kasvun skenaario, jossa on maltillinen suhdannelasku, voisi hyvinkin tarkoittaa vuosina 2008-2012 noin 20 miljardin euron velkaantumista."
Eduskunnassa 15.12.2008.[3]
"Kansainvälisen taantuman seuraukset johtavat näkymään, jossa tulemme ottamaan kolmen tulevan vuoden aikana velkaa jopa noin 30 miljardia euroa."
Tiedotustilaisuudessa 23.1.2009.[4]
"Arvio 40-60 miljardista perustuu talouskasvuun, joka on tänä vuonna -4,5 prosenttia. Mikäli talouskasvu laskee tätä enemmän, myös velkamäärä kasvaa."
Yleisradion A-plus-ohjelmassa 11.3.2009.[5]
Totuuden penaali Pekka Hakala kirjoittaa printin pääkirjoituksissa:
Suomessa on järjestetty kaksi neuvoa-antavaa kansanäänestystä, ensimmäinen kieltolain lakkauttamisesta ja toinen Euroopan unionin jäsenyydestä. Kieltolakiäänestys on malliesimerkki loistavasta kansanäänestyksen aiheesta: lähes kaikilla ihmisillä on varmoja ja perusteltuja näkemyksiä viinasta. EU-äänestys oli huomattavasti hankalampi juttu. Kukaan ei vuonna 1994 voinut tietää, mitä kaikkea jäsenyydestä seuraa.Penaali Hakala luulee, että eduskunnassa poliitikot perehtyvät asioihin paremmin kuin kansalaiset. Eivät perehdy. He edustavat kansaa ja äänestävät kuten uskovat tai tietävät äänestäjiensä toivovan hänen äänestävän. Tavoitteenahan on uusia kansanedustajuus.
Ukrainan kriisin vuoksi näyttää hyvinkin mahdolliselta, että Suomen kolmas neuvoa-antava kansanäänestys järjestetään ennen pitkää Nato-jäsenyydestä. Toiveeni on, että oma päätökseni voisi perustua tarkkoihin ja puolueettomiin selvityksiin liittoutumisen vaatimista uhrauksista ja siitä, mitä niillä saavutetaan. Näillä selvityksillä on kiire: jos ensi kevään eduskuntavaaleihin mennään Nato-teemoin, ehditään kannat vaalitaistelun tuoksinassa lyödä lukkoon ehkä väärin perustein.
Minua paremmin tilastomatematiikkaan perehtyneet osaavat kommenttiosiossa tarvittaessa oikaista arviotani, mutta uskon että 200 edustaa varsin hyvin (luokkaa 80%) tuovat esiin kansan mielipiteet mistä tahansa asiasta. Ainoat merkittävät erot tulevat niissä asioissa, joissa kansanedustajalla on oma henkilökohtainen tuloihinsa liittyvä intressiristiriita kansalaisten edun kanssa. Eli kunkin edustajan äänestäjien tulotaso on merkittävämpi vaikuttaja edustajan äänestyspäätöksiin kuin koko yhteisön taloudellinen etu (20.7.2014 Curley-ilmiö). Naton, EU:n ja muiden osalta kansanedustajat kykenevät riittävään osumatarkkuuteen. Kun 2015 huhtivaalien jälkeen huomataan, että 85% kansasta äänestää samat sikspäkit valtaan ja voidaan todeta että (kansan)äänestyksillä ei ole mitään merkitystä.
2 kommenttia:
Epäilemättä heppu on pedannut tuota pestiä ja sitä myötä koskemattomuuttaan jo pitkään. Mutta noista neljästä, hyvin kuvaavasta siterauksesta pitää heittää kysymys. Niissä kun näkyy tuo romahduksen vauhti. Mitä noina kuukausina oikein tapahtui? Meinaan, yksi ainoa mies ei pysty hässimään asioita noin vituralleen noin nopeasti. Vaikka siihen kuinka hyvät luontaiset lahjat omaakin. Siihen tarvitaan muutakin. Minulla ei riitä taloustietämys, joten kysyn omaa näkemystäsi. Mitä tapahtui? Mikä meni pieleen? Mikä romahti? Vai puhkesiko tuolloin joku kupla, joka oli ollut olemassa jo pitkään?
Jyrkin kommentit paljastavat ennen kaikkea poliittisen eliitin tietämättömyyden ja typeryyden tason. Siis saman jutun, jonka tulokset näemme 19.4.2015 vaaleissa. Sama porukka jatkaa vallassa.
Jyrkin haukkuminen blogissani perustuu siihen, että hän oman rahan- ja vallanhimonsa viemänä suostuu antamaan kasvot tuolle absurdille toiminnalle. En pidä Jyrkiä sillä tavalla vastuullisena, että hän olisi voinut tehdä mitään Suomen luottoluokituksen säilyttämiseksi. Ongelmat on luotu 70-luvulta alkaen. Sen lasken Jyrkin syyksi, että hän vanhan oikeistopuolueen puheenjohtajana antoi kasvot tuolle hullutukselle saadakseen nauttia pääministeriydestä.
Mutta mitä tapahtui, mikä meni pieleen, mikä romahti... Pieleen meni se, että korporatismi on saavuttanut myös poliittiset piirit. Sama porukka käy pyöröovista sisään eduskuntaan ja elinkeinoelämään. Eduskunnassa säädetään suuryrityksiä suosivia lakeja, joita lähdetään sitten korkean palkan kultaisena kädenpuristuksena nauttimaan suuryhtiöihin ja niiden edunvalvontajärjestöihin. Systeemi toimii siten, että virkamiehen ja poliitikon on järkevää ajaa suuryritysten etua ja odottaa kiitokseksi saavansa hyvän ja vakaan tulotason. Toinen vaihtoehto olisi pitäytyä impiwaarassa, pienessä lähidemokratiaa suosivassa ympäristössä, jossa ihmiset omalla rahallaan kannattavat tai vastustavat rajoituksia ja kannusteita.
Pitkään puhjennut kupla on siis nimeltään fascismi, jossa mikään ei ole valtion ulkopuolella, kaikki on valtion valvonnassa ja kukaan ei ole valtiota vastaan. Jyrki antoi tälle hyvinvointivaltiolle kasvot.
Mitä voidaan tehdä? Ensisijaisesti vanha amerikkalainen trustilaki ottaa käyttöön. Mikään yritys ei saa kasvaa niin suureksi, että sen konkurssi tuhoaa rahoitusmarkkinat tai sitä aletaan suojella kilpailulta. Lyhyesti, rajoittaa sosialismin etenemistä. Se onnistuu parhaiten siten, että ihmiset maksavat veroja vain sen verran kuin he kokevat saavansa yhteisöltä vastineeksi.
Käytännön tasolta - virkamies voi äänestää, mutta ei asetua ehdolle vaaleissa. Näin meillä toimittiin mm. upseerien osalta vielä 50-luvulla (ehkä 60-luvulla, nyt en jaksa tarkistaa). Ei silloin kukaan epäillyt suomalaisen demokratian toimintakykyä.
Lähetä kommentti