maanantai 21. maaliskuuta 2022

Onko länsimainen media vapaa?

 Kaksi vuotta sitten kirjoitin, että korona on vain työkalu, jolla talouden romahdusta tullaan peittelemään (17.4.2020 Korona ja talousromahdus). Ounastelin että loppuvuonna 2020 Italia ja muut Etelä-Euroopan euromaat irtoavat yhteisvaluutasta. Käsitykseni oli, että pankkisektori kaatuu koska sitä ei pystytä poliittisista syistä johtuen pääomittamaan.

Mutta kuten kaikki muistavat, alkoikin hillitön rahan painaminen jolla yhtäältä turvattiin valtioiden maksuvalmius ja toisaalta estettiin keskuspankkien ajautuminen konkurssiin. Suomen eduskunta hyväksyi yhteistakaukset, koska ilman verotusoikeutta julkisella sektorilla ei tietenkään voi olla budjettiakaan. Vihdoin ollaan tilanteessa, että rahan painaminen on siirtynyt energian ja ruoan hinnan nousuun.

Ihan vilpittömästi kysyn, miten kukaan voi pitää politiikkaa onnistuneena, kun 2020-luvulla ministerit kehottavat kansaa hyväksymään ostovoiman laskun ja hakemaan apua sosiaaliluukulta? Ja jos ei pidä, miksi samat idiootit äänestetään vaaleista toiseen kunnan ja maakunnan valtuustoon ja eduskuntaan?

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Hesari haastattelee emeitusprofessori Heikki Peltolaa, jonka haastattelusta ymmärtää, että poliitikkoja saa arvostella Suomessa yhtä paljon kuin Venäjällä. Länsimainen media on suomettunut. Se käyttää voimaansa känselöidäkseen ja mustamaalatakseen kaikkia niitä, joiden näkökanta poikkeaa toimittajien näkökannasta. Ja se on liberaarin hegemonian (Liberal World Order) mukainen äärivasemmistolainen muita pakottava ja dogmaattinen ideologia.


Professorin mukaan
1) Koronaan kuoli vähemmän ihmisiä kuin koronan rajoituksesta johtuviin tekijöihin.
2) Poliitikot kuvittelivat että he näyttävät vahvoilta johtajilta kun säätävät rajoituksia.
3) Tästä ei saada ketään vastuuseen ja tuskin siis otetaan mitään opiksikaan.

Suomessahan media on niin heikkotasoinen, etteivät he vedä poliitikoja vastuuseen koronarajoituksista. Toimittajat itse löivät poliitikoille painetta, koska kaipasivat tuloja klikkihuoraamalla. Kun paine rajoitusten purkuun alkoi kasvaa, saatiin valitettavasti uusi paniikin ja moraalisäteilyyn soveltuva kriisi: Ukrainan sota.

Itse en ollut perehtynyt ennen sotaa Ukrainaan ja sen historiaan lainkaan. Se oli yhtä kiinnostava kuin Romania ja Gruusia. Vuodenvaihteessa olin varma ettei Venäjä hyökkää Ukrainaan. Ja kuinka väärässä olinkaan! Nyttemmin olen perehtynyt kriisin taustoihin kuutelemalla Youtubesta luentoja, joita pitivät John Mearsheimer, Kishore Mahbubani, Vladimir Pozner ja Martin Jacque.

Tärkein oppimani asia on se, että niin pahalta kun se tuntuukin, suurten maiden ei tarvitse pitää kiinni sopimuksistaan - pienten täytyy. Suomella oli Tarton rauhansopimus ja Hyökkäämättömyyssopimus. Sittemmin allekirjoitettii YYA-sopimus joka korvattiin 1992 HNS-sopimuksella (Hyvä naapurisuhde). Kuten tiedetään, sopimukset eivät purkaudu, jos jompi kumpi osapuoli ei pidä siitä kiinni. Tuossakin sopimuksessa nimenomaisesti kuvataan toimenpiteet sellainen tilanteen varalle.

Sosiaalidemokraattiseen liikkeen kultakaudella 1982-2012 (Koivisto, Ahtisaari, Halonen) Suomi alistettiin ylikansallisille järjestöille (EU, NATO, YK, EIT), maahan laskettiin vieraan vallan sotilaita harjoittelemaan ja rajat avattiin monikulttuurisuuden saavuttamiseksi. Nämä ovat länsimaisen suurten ikäluokkien kehittämän sosialismin ydinarvoja: luopua kansallisvaltiosta (natsit). Kun harvalukuinen ja kyvykäs eliitti (tietenkin sellainen joka tukee liberaalia demokratiaa) johtaa kaikkia valtioita, sodat loppuvat, koska heidän nähdäkseen kaksi sosiaalidemokraattista valtiota ei koskaan ryhdy sotaan toisiaan vastaan.

Euroopassa on ajateltu, että valtaan pyskivät pahikset, joita media ja äänestäjät pitävät kurissa ja nuhteessa. Kiinassa puolestaan ajatellaan, että kansalla ja johtajilla on konfutselainen vastavuoroisuuden periaate (kansa kunnioittaa hallitsijaa ja hallitsija kansaansa). Presidentti Biden on varoittanut BRICS-maita vastatoimista jos nämä asettuvat pimeyden (ihan oikeasti mitä retoriikkaa) eli Venäjän puolelle Washingtonia vastaan. Kiinan ulkoministeri vastasi, että sanktiot ovat kohtuuttomia (Reuters). Intia osti venäläistä öljyä ja Brasilia tukee Venäjää.



Pyöritteleepä tätä kuumaa perunaa miten tahansa, se on varmaa että lännen politiikka epäonnistui surkeasti. Muu maailma ei tullutkaan mukaan pakoterintamaan samalla tavalla kuin ISIS:tä tai Talibunneja vastaan. BRICS-maat näkivät, että USA ei aseta omaa mannertaan ydinsodan tuhon uhkaan Euroopan maaperällä - Kuubassa asiat olivat toisin.

Maailma siirtyi unipolaarisesta Yhdysvaltain sadan vuoden pax Americanasta takaisin multipolaariseen maailmaan, jossa Yhdysvallat ja Eurooppa eivät voi enää rymistellä sotimaan ottamatta huomioon Kiinan ja Venäjän turvallisuupoliittisia mielipiteitä. Kiinalaisia matkustaa joka vuosi ulkomaille 120 miljoonaa. Joka vuosi Kiinaan palaa ulkomailta 120 miljoonaa matkustajaa. Jos elämä on epädemokraattisessa ja epäliberaalissa diktatuurissa yhtä huonoa kuin mitä meille kerrotaan, tuo suhdeluku kuulostaa omituiselta.

Ei kommentteja: