»Koska hyvin valvottu kansalliskaarti on tarpeellinen vapaan valtion turvallisuudelle, kansalaisten oikeutta omistaa ja kantaa aseita älköön loukattako.»Suomen NATO-jäsenyyden ja palkka-armeijan kannattajien maailmankuva nojaa ajattelutapaan, että ihmiset eivät osaa (tai saa) itse huolehtia omista asioistaan, vaan aina pitää olla valtio tai vielä mieluummin joku ylikansallinen epädemokraattinen instituutio, joka päättää lähes täydellisellä erehtymättömyydellä alamaisten asioista. Valtiot eivät heidän käsityksensä mukaan voi turvautua sotaan ja varustautua itsensä suojelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että materiaali- ja muuta apua on hädän hetkellä saatavilla. Toisin oli vuonna 1939, jolloin pohjanperukoille ei materiaaliapua ollut saatavilla, koska sellaista lentosiltaa ei ollut vielä toiminnassa, jolla naapuriensa eristämä Suomi olisi voitu ystävällismielisten maiden avulla saada riittävästi materiaalitukea. Berliinin ilmasilta tuli vasta 10 vuotta myöhemmin, ja nyt materiaaliavun saaminen ei ole enää tekninen rajoite.
Ammattiarmeijan ja puolustusliiton kannattajien suurempi ongelma liittyy poliittisen järjestelmän rappioon. Kun poliitikoilta ei odoteta oman maan edun turvaamista ja poliittista johtajuutta, saadaan tarjahalosia, erkkituomiojia ja alexanderstubbeja (ja urhokekkosia kuten Yrjö-Perskeles alleviivasi). Kun politiikkan suuntaviivat alistetaan ulkovalloille, saadaan sekundatason poliitikkoja. Liittoutumattomuus pakottaa poliitikot kuuntelemaan kansaa, kun taas liittouma antaa poliittiselle järjestelmälle selkänojan, joka ei perustu kansan tukeen.
Asevoimat palauttaa keskustelun yhteiskunnallisen järjestämisestä sen syvään ytimeen: kuka saa käyttää väkivaltaa ja ketä vastaan. Väkivallan käyttö, josta ei rankaista, on vallan tae. Valta tuo mukanaan vaurautta. Kyse on siis yhteiskunnan perustavaa laatua olevasta toimivuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Väkivallan käytön salliminen ulkomaisille (Yhdysvaltain) palkkasotilaille sisältää suuren moraalisen ongelman, joka ei ratkea pelottelemalla toisen ulkomaan (Venäjän) asevoimilla. Lähtökohtaisesti kuitenkin kysymys on Suomen sisäisistä asioista eikä eri maiden asevoimien vertailemisesta miehitysjoukkoina.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi on kokenut kaupungistumisen ja avannut rajat toistaiseksi vielä kohtuullisen rajoitetulle maahanmuutolle. The Fund for Peace on arvioinut Suomen ainoana maailman maan täysin vakaaksi yhteiskunnaksi. Suurista länsimaista vain Saksa on pitänyt pintansa, kun muissa maissa terroriteot ja yhteiskunnalliset jännitteet ovat monikulttuurisuuden myötä vakaassa nousussa. Yhdysvallat ja Ranska ovat yhdessä Syyrian, Libyan ja Sudanin kanssa listalla, jolla arvioidaan olevan vuodessa eniten vakauttaan menettäneet maat.
Lähi-idässä Israelin nousu alueelliseksi supervallaksi on vähentänyt muslimimaiden perinteisten asevoimien merkitystä siviilihallinnon tukena ja turvana ja avannut samalla oven islamilaiden jihadin rajat ylittävälle toiminnalle. Arabimaiden vallankumouskierros 2011 paljasti, että muslimimaiden asevoimat eivät kyenneet toimimaan kaupunkimaisessa ympäristössä syviä kansankerroksia vastaan toisin kuin Israelin asevoimat Gazassa. Kaikkialla maailmassa niin muslimimaissa, Venäjällä, Kiinassa kuin NATO-maissakin asevoimat ovat jakautuneet kahteen toisistaan erkanevaan haaraan. Toinen on tiukasti valtion poliittisen eliitin hallussa ja tekee sen kanssa yhteistyötä toisen ollessa jalkaväkeen perustuva perinteinen käsitys armeijasta. Eliittijoukkojen aseistuksessa ei säästellä ja se on valmis tarvittaessa puolustamaan valtaapitäviä jopa sen omia alamaisia vastaan.
Eri maiden SWAT-joukot (Special Weapons And Tactics) koostuvat palkkasotilaista, jotka ovat uskollisia ruokkivalle kädelleen samalla tavalla kuin sosialistisissa Pohjoismaissa suuri virkakoneisto. Vaikka sitä ei ole aseistettu, ei se suinkaan ole aseeton. Palkka-armeijan - samoin kuin virkakunnankin - luotettavuus perustuu siihen, että sen jäsenet kuuluvat samaan ideologiaan kuin vallanpitäjätkin. Pohjolassa kyse on sosialismista, arabimaissa jakolinja kulkee sunnien ja shiiojen, arabien ja ei-arabien, muslimien ja vääräuskoisten ulkoisesti usein vaikeastikin havaittavissa ominaisuuksissa.
Perinteisen armeijan taistelukyky, aseistus ja houkuttelevuus laskevat ja poliittinen eliitti eristyy oman palkka-armeijansa taakse kuin jossain science fiction -painajaisessa. Tällainen kehitys ruokkii pienten etnisten ryhmien omien aseellisten joukkojen syntymistä. Mitä monikulttuurisempi maa on, sen varmemmin eri uskonlahkot aseensa hankkivat ja niitä myös käyttävät. Länsi-Euroopan maiden sisäisen turvallisuuden heikentyminen Fund for Peacen tutkimuksessa on osoitus kehityskulun huolestuttavasta rantautumisesta maanosaamme. Lähi-idässä tällaisia poliittisen hallinnon ulottumattomissa olevia asejoukkoja on runsaasti (PLO, Hizbollah, al-Qaida), mutta erityisen vaarallista on, kun länsimainen media ja poliittinen eliitti antaa sille tukensa, kuten vaikkapa Hamasin tapauksessa Gazassa.
Vastauksena poliittinen eliitti kehittää turvakseen teknisesti erittäin kehittyneen palkka-armeijan, joka valtuutetaan toimintaansa tarkoituksella väljiksi jätetyillä terrorismin vastaisilla lakikokoelmalla. Libyassa Gaddafille uskollinen armeija menetti lopulta otteensa kun korkeisiin virkoihin nousi länsimaista rappiota vastustavia muslimeita. Muissa arabimaissa kehityskulku on ollut täysin vastaava, ja niiden poliittinen johto on jo hävinnyt islamin tarjoamalle yhteiskunnalliselle vaihtoehdolle. Vaihtoehto ei ole sen parempi niin kuin ei ollut kommunismi tsaarin vastustajillekaan, mutta tavalliselle heikosti koulutetulle ja uskonnollista aivopesua kuunnelleelle kansalaiselle islamin tarjoama tasa-arvo on houkuttelevampi kuin mahdollisesti eri heimoon kuuluvan pienen eliitin, kuten vaikkapa Jemenin, Syyrian tai Irakin esimerkit paljastavat.
Marokosta Afganistaniin ulottuva islamilainen maailma tulee ilmeisesti elämään jonkinlaisen toisinnon 50-luvulta, jolloin armeijat ottivat vallan käytännössä kaikkialla uskonnollisilta vallanpitäjiltä. Demokratian ja yhteiskunnallisen kehittymisen tulevaisuus näyttää erittäin huonolta, mutta eipä sitä tulevaisuutta tarjoa kilpailevakaan yhteiskunnallinen vaihtoehto eli islam. Kun eri ideologiat taistelevat vallasta keskenään, se voittaa joka saa asevoimat puolelleen. Sen takia erilaiset palkka-armeijat ovat perinteisesti olleet uhkina vakaalle yhteiskunnalliselle kehitykselle. Teknisesti korkeatasoinen palkka-armeija turvaa sotilasjuntan vallan heikosti aseistettua perinteisiä oman maan asevoimia tai uskonnollisia rosvojoukkoja vastaan. Arabimaiden ei-uskonnolliset johtavat ottavat kiivaasti mallia Israelin armeijan toiminnasta omia palkka-armeijoitaan rakennellessaan.
19 kommenttia:
Mainitset palkka-armeijan olevan valmis väkivaltaan myös omia kansalaisia vastaan. Onko sinulla taustalla ajatus, että se voisi tapahtua myös jossain länsimaassa. Ja jos, niin missä?
Tuota samaa tuossa mietiskelin. Kai Saksaa voi länsimaana pitää, ja vain 25 vuotta sitten Itä-Saksan eliitin piti vallassa puolueelle myötäsukainen rajavartiolaitos, joka tappoi omiaan tarvittaessa. Eli emme me loppujen lopuksi tarvitse muuta kuin aidosti monikulttuurisen yhteiskunnan, jossa valtaa pitävä eliitti muodostaa hyvätasoisen sotajoukon omaksi turvakseen. Neuvostoliiton aikana asejoukon tuki ostettiin sotilaille annettuina etuuksina kouluihin, kauppoihin ja lomakeskuksiin.
Muissa länsimaissa poliisi ottaa jo nyt tiukasti yhteen maahanmuuttajajengien kanssa, mutta toiminnalle on alkuperäisväestön tuki, ja sen takia poliisin toimintaa ei pidetä ongelmallisena.
Oma veikkaukseni siis on, että arabimaissa poliittinen eliitti tulee jatkossa koostumaan sotilaista, jotka aseistavat itselleen myötämieliset joukot (koostuvat samasta heimosta tai lahkosta) korkealla teknologialla ja perinteinen jalkaväki kulkee mallia cajander. Tämä sama kehityskulku voi olla tulossa meille sitä mukaa kun maanosamme "monikulttuuristuu". Ja jos vallassa on monikulttuurisuutta tukeva sosialistinen eliitti, se voi ottaa Itä-Saksan epädemokraattiset toimintatavat käyttöön, sillä niille perustuksillehan EU on pohjimmiltaan valettu.
En ole alarmisti tässäkään asiassa, vaan lähinnä haluan muistuttaa, että palkka-armeija luo uusia uhkakuvia, joita ei juurikaan pohdita. Jos eliitin hi-tech palkka-armeija on vastaus Egyptissä, se voi olla vastaus myös Euroopassa kunhan lopullinen muuttoaalto ensin pyyhkäisee läpi mantereemme.
Sotket nyt palkka-armeijan ja ammattiarmeijan keskenään. Libertaristina sinun pitäisi ymmärtää, että asevelvollisuus on yksi orjuuden vastenmielisimpiä muotoja.
Sosialistimaissa muuten oli kaikissa poikkeuksetta asevelvollisuusarmeija, ja myös Itä-Saksan rajavartiosto oli koottu asevelvollisista. He joutuivat kaupan päälle sotaoikeuteen, jos jättivät ampumatta tai ampuivat ohi.
Mikä ero on palkka-armeijalla ja ammattiarmeijalla?
Asevelvollisuus ei ole orjuutta vaikka sinä kuinka sitä hoet. Vain täydessä anarkiassa yksilöt voivat kieltäytyä osallistumasta yhteisön sisäistä ja ulkoista turvallisuutta ylläpitävään toimintaan, ja sellainen ajattelu ei edusta klassisen liberalismin valtavirtaa. Sinulla on varsin naisellinen (huonossa mielessä) tapa lähestyä aihetta ja nähdä itsesi jotenkin ulkopuolisena objektina, joka on jätetty miesten maailman päätöksenteon ulkopuolelle, ja nyt itkupotkuraivarilla yrität Putinin tapaan vain häiriköidä.
Erinomainen rustinki.
Kyllä ne kurinpitäjät pääsääntöisesti olivat valtion virkamiehiä Neuvostoliitossa ja muissa itäblokin maissa. Siellä siis oli palkka-armeija asevelvollisten lisäksi, kuren meilläkin.
Chilessä ammattiarmeija vai oliko sitten palkka-armeija kaappasi vallan 1973 ja tappoi tuhansia sosialisteja, mistä Suomen ja Ruotsin sosialistit olivat kovin katkeria. Espanjassa Francon ammattiarmeija nousi kapinaan ja kaappasi vallan sisällissodassa 1936-39. Jos mennään kauemmas historiaan, niin Rooman ammattiarmeija sekaantui säännöllisesti politiikkaan ja valitsi keisareita.
Ruotsissa on nyt ammattiarmeija niin heikossa hapessa, että varmaan vielä harkitsevat asevelvollisuuden palauttamista. Itse asiassa Ruotsin tilanne alkaa olla vaarallinen, joku öljysheikki voisi suhteellisen helposti aloittaa maassa islamistien kapinan. Miten Ruotsin hallitus vastaisi?
Kumitonttu on varmaan huomannut mitä olen aiemmin todennut. Meneekö toiston jauhannaksi mutta...Pidän sopivimpana sellaista joka olisi myös realismia, nimittäin asevelvollisus hyvillä varusmiespäivärahoilla. Rauhan ajan puolustusbudjetti henkeä kohti olisi 2-kertainen siihen nähden mitä se on ollut rauhanaikoina. Sillä saisi varusmiehille Sveitsin tasoiset päivärahat, suuremman reservin, useammin kertausharjoituksia, kapiaisille paremmat palkat, useampia työpaikkoja ja uramahdollisuuksia, parempaa kalustoa ja tiheämpi päivitys kalustolle...
1939 koneet olivat yleensä aika pieniä ettei niillä saatu kunnollista ilmastiltaa. Myöhemmin on tehty isoja rahtikoneita joihin saa menemään panssarivaunuja ja rekkoja. Ilmasilta taitaa nykyäänkin olla siihen jos pitää jotain suht pienikokoista tai pieniä määriä kalustoa, tai pieniä määriä joukkoja viedä äkkiä johonkin. Laajemmassa mittakaavassa tarvikkeita ja sotilaita viedään siksi laivoilla. Tai niin että ensin kalusto laivoilla maihin ja sitten maissa rekkoihin ja juniin.
"Marokosta Afganistaniin ulottuva islamilainen maailma...." Tuo on tarkallaan ottaen yhtäjaksoinen alue. Islamilainen maailma ulottuu valtiollisesti Marokosta Malesiaan ja Indonesiaan, joskin siinä välissä ovat Intia, Burma, Thaimaa, Kambodia, Laos ja Vietnam.
Tuplis, kiitos.
Mikko, muslimimaissa vaikuttaa siltä, että johtoon on nousemassa uusi polvi sotilasjohtajia. Meidän kannaltamme se on varmaankin hyvä asia. Pointti oli siinä, että he ottavat oppia Israelin armeijasta, joka pääsi Gazassa tavoitteisiin toisin kuin arabimaiden omat armeijat. Tästä voi tietty vetää jonkinlaisen johtopäätöksen Suomen NATO-keskusteluun sen perusteella, miten epädemokraattiseen suuntaan EU on menossa. Johtopäätös voi olla virheellinen, mutta jotain kiusallisen yhteistä näissä tapahtumakuluissa vaan on.
Vieras, olen ihan samaa mieltä kanssasi, että varusmiespalveluksesta pitäisi maksaa kunnon korvaus. Nykyinen touhu on ihan naurettavaa, mutta onhan tässä jo nähty, mihin tämä valtiojohto mieluummin laittaa rahaa.
Mikä ero on palkka-armeijalla ja ammattiarmeijalla?
Ammattiarmeija kootaan omasta kansasta vapaaehtoisina ilmoittautuneista sotilaista, jotka saavat ammattikoulutuksen ja jotka saavat työstään käyvän korvauksen kuten kapiaisemme jo nyt.
Palkka-armeija on kaikenkarvaisista kansainvälisistä seikkailijoista tai rikollisista kasattu epämääräinen muukalaislegioona tai mukavuuslippuarmeija, jonka sen enempää ammattitaidosta tahi osaamisesta saati moraalista ja motivaatiosta ei ole mitään takeita.
Kärjistäen: Royal Navy on ammattiarmeija, ISIS on palkka-armeija.
Asevelvollisuus ei ole orjuutta vaikka sinä kuinka sitä hoet.
Orjuuden määritelmä on palkaton pakkotyö ilman oikeusturvaa ja rangaistuksen uhalla. Asevelvollisuus täyttää tämän täysin.
Vain täydessä anarkiassa yksilöt voivat kieltäytyä osallistumasta yhteisön sisäistä ja ulkoista turvallisuutta ylläpitävään toimintaan,
Ayn Rand puolestaan totesi, että kaikista valtion yksilöön kohdistamista sortotoimenpiteistä asevelvollisuus on kaikkein julmin - se on kaikkien ihmisoikeusten abrogaatio.
Yhteiskunta, jonka sen asukkaat kokevat puolustamisen arvoisiksi, hakeutuvat kyllä vapaaehtoisiksi suurin mitoin ilman että heitä pitää ehdoin tahdoin pakottaa siihen teloitusryhmän uhalla. [Jos pitää, tällöin yhteiskunta ei ole puolustamisen arvoinen].
Ruukinmatruunalle riittää maanpuolustuksesta se, että hän maksaa verot, jolla voidaan palkata osaavia ammattilaisia maanpuolustustyöhön. Ettei sinne tarvitse lähettää puolivillaisia amatöörejä kuolemaan ja silpoutumaan mitä hirvittävimmillä tavoilla.
Me voimme lässyttää velvollisuuksista vaikka kuinka pitkään ja loputtomiin, mutta missä ovat oikeudet? Suomi on muutoinkin jo äärimmäisen etatistinen yhteiskunta verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin ja ainoa, jossa asevelvollisuutta ei ole jo ajettu alas ja siirrytty ammattiarmeijaan.
Chilessä oli 1973 asevelvollisarmeija. Jokaisessa asevelvollisarmeijassa on kuitenkin aina se ylin upseeristo ammattisotilaita ja vain miehistö - siis ne pahnanpohjimmaiset, jotka sodassa suorittavat sen pang-pang-sodan ja jotka kuolevat ja haavoittuvat - ovat tehtävään pakotettuja asevelvollisia. Asevelvollisuus ei ole yhdessäkään Etelä-Amerikan maassa estänyt yhtään sotilasvallankaappausta. Niitä tekevät aina ylimmät upseerit, jotka ovat ammattisotilaita. Asevelvollisilta ei kysytä yhtään mitään kun kapiaiset tekevät vallankumouksen. Heidän tehtävänsä ei ole kieltäytyä vaan totella.
Vastaavasti se, että Royal Navyn tai Royal Air Forcen jokainen matruusi ja lentosotamies on ammattisotilas, ei ole tarkoittanut Britannian muuttumista sotilasdiktatuuriin.
Ruotsissa on nyt ammattiarmeija niin heikossa hapessa, että varmaan vielä harkitsevat asevelvollisuuden palauttamista.
Ruotsi on yhteiskunta, jota sen kansalaiset eivät koe puolustamisen arvoiseksi.
Simple as that.
Eikä Ruotsin yhteiskunta sivumennen sanoen muutu puolustamisen arvoiseksi vaikka sen armeijaan pakotettaisiin nuoria miehiä rangaistuksen uhalla ilman palkkaa.
Kyllä ne kurinpitäjät pääsääntöisesti olivat valtion virkamiehiä Neuvostoliitossa ja muissa itäblokin maissa.
Neuvostoliitossa miliisi koottiin asevelvollisista.
Siellä siis oli palkka-armeija asevelvollisten lisäksi, kuren meilläkin.
Neuvostoliiton ja muiden itäblokin maiden armeijat olivat tyypillisiä asevelvollisuusarmeijoita. Siellä ei ollut palkka-armeijaa eikä myöskään ammattiarmeijaa.
Chilessä ammattiarmeija vai oliko sitten palkka-armeija kaappasi vallan
1973 ja tappoi tuhansia sosialisteja,
Chilessä oli 1973 asevelvollisuusarmeija. Se kaappasi maassa vallan. Tai itse asiassa kaappaajat olivat niitä hierarkian yläpäässä olevia kenraaleja ja muita kapiaisia. Niiltä hierarkian pohjalla olleilta varusveijareilta ei kysytty yhtään mitään että kenen puolella haluatte olla.
Asevelvollisuusarmeija ei ole milloinkaan kyennyt estämään yhtäkään vallankaappausta. Pääasiassa siksi, että asevelvolliset sijoittuvat sinne sotilashierarkian pohjalle ja heidän tehtävänsä on totella, ei kyseenalaistaa ylempiensä käskyjä. Usein kuolemanrangaistuksen uhalla.
Espanjassa Francon ammattiarmeija
Francolla oli asevelvollisuusarmeija, samalla tavoin kuin tasavaltalaisillakin.
Jos mennään kauemmas historiaan, niin Rooman ammattiarmeija sekaantui säännöllisesti politiikkaan ja valitsi keisareita.
Sama tapahtui jo ennen Mariusta asevelvollisuusarmeijan aikana (patriisien ja plebeijien sodat). Mutta montako kertaa Royal Navy tai Royal Air Force on valinnut Lontooseen uuden kuninkaan? Entäpä kuinka usein US Marine Corps on marssinut Valkoiseen taloon ja vaatinut presidenttiä vaihtoon?
Orjuuden määritelmä on palkaton pakkotyö ilman oikeusturvaa ja rangaistuksen uhalla. Asevelvollisuus täyttää tämän täysin.
Ensiksi, armeijaan ei Suomessa ole pakko mennä. Toiseksi, siitä maksetaan korvaus. Kolmanneksi, varusmiehellä on oikeusturva siinä missä muillakin. Neljänneksi, varusmiehet eivät subjektiivisesti koe olevansa orjia. Viidenneksi, orja tekee työtä jonkun muun hyväksi - varusmies itsensä, perheensä ja sukunsa.
Kun verotus on tätä tasoa mitä se nykyisin on, kaikki keskituloiset ovat orjia. Jos armeija kustannetaan verovaroin, sekin on orjuutta. Sinun määritelmäsi on niin paksu ettei sellaisella ole mitään arvoa.
Asevelvollisuusarmeija ei ole milloinkaan kyennyt estämään yhtäkään vallankaappausta.
Ja taas rouva puhuu paskaa.
"Ammattiarmeija kootaan omasta kansasta vapaaehtoisina ilmoittautuneista sotilaista, jotka saavat ammattikoulutuksen ja jotka saavat työstään käyvän korvauksen kuten kapiaisemme jo nyt."
"Palkka-armeija on kaikenkarvaisista kansainvälisistä seikkailijoista tai rikollisista kasattu epämääräinen muukalaislegioona tai mukavuuslippuarmeija, jonka sen enempää ammattitaidosta tahi osaamisesta saati moraalista ja motivaatiosta ei ole mitään takeita."
Ranskan muukalaislegioona on siis palkka-armeija, Ranskan alppijääkärit ovat kuitenkin osa ammattiarmeijaa?
USAn merijalkaväkeen voi hakea myös ulkomaalainen. Onko se siis palkka-armeija vaiko ammattiarmeija. Missä raja menee?
Jos taas mennään kauemmas historiaan, niin Kolmikymmenvuotisessa sodassa Ruotsin armeija koostui suurelta osin ammattilaisista, mm. saksalaisista ja skoteista. Oliko se ammattiarmeija vaiko palkka-armeija?
Mikä muuten oli oma kansa brittiläisessä imperiumissa? Olivatko gurkhat omaa kansaa tai sepoyt? Olivatko gurkhat palkka-armeija vai ammattiarmeija?
Suomen tapauksessa täällä on joko oma asevelvollisuuteen perustuva armeija tai venäläiset miehitysjoukot. Suomella ei ole muita sotilaallisia uhkakuvia kuin itänaapurimme ja kasvavassa määrin monikulttuurisuuden myötä nouseva jihadismi. Israelin esimerkki osoittaa, että jälkimmäisen hallintaan soveltuu asevelvollisuusarmeija, joka kykenee taistelemaan kaupungissa panssarivoimia myöten. Sitä oppia arabijohtajat nyt hakevat pystyttäessään omia palkka-armeijoitaan.
Ensiksi, armeijaan ei Suomessa ole pakko mennä.
On pakko mennä rangaistuksen (vankila) uhalla. Kieltäytyjä voi valita rangaistuksenomaisen siviilipalveluksen. Mutta yhtä kaikki, Suomessa ei voi nuori mies valita, että enpä halua mennä armeijaan, vaan penisveroa on pakko maksaa sukupuolen vuoksi joko 6-12 kk asepalveluksessa, 13 kk sivarina tai 6 kk vankilassa. Jos nuorukainen aikoo välttyä muuttamalla ulkomaille, häneltä otetaan passi pois. Orjuuden tunnusmerkki pakottamisen muodossa täyttyy.
Toiseksi, siitä maksetaan korvaus.
Joka on lähinnä pilkantekoa. Päivärahat ovat murto-osa työttömyyspäivärahasta, puhumattakaan muusta suojelutyöstä (poliisi, vartija jne). Voidaan siis sanoa, että asevelvollisuus on palkatonta pakkotyötä.
Kolmanneksi, varusmiehellä on oikeusturva siinä missä muillakin.
Kak bumaga vot bumaga, kak praktika vot praktika, sanoo venäläinen. Riippumatta mitä laissa lukee, suomalaisella varusmiehellä ei käytännössä ole mitään oikeusturvaa.
Neljänneksi, varusmiehet eivät subjektiivisesti koe olevansa orjia.
Sillä ei ole merkitystä. Useampi kuin yksi miespuolinen ruukinmatruunan ystävä ja sukulainen on kokenut olevansa orja ollessaan armeijassa.
Viidenneksi, orja tekee työtä jonkun muun hyväksi - varusmies itsensä, perheensä ja sukunsa.
Varusmieskin tekee työtä ensisijaisesti muiden hyväksi - aivan kuten orjat yleensäkin.
Kun verotus on tätä tasoa mitä se nykyisin on, kaikki keskituloiset ovat orjia.
Eivät ole. He voivat aina vaihtaa parempaan työpaikkaan, muuttaa muualle, ryhtyä yksityisyrittäjiksi tai mennä lakkoon. Sillä, että verotus tässä maassa on sikamaista, ei ole orjuuden kanssa tekemistä.
Jos armeija kustannetaan verovaroin, sekin on orjuutta
Ei ole.
"Asevelvollisuusarmeija ei ole milloinkaan kyennyt estämään yhtäkään vallankaappausta."
Ja taas rouva puhuu paskaa.
Kuinka niin? Teknisestihän siinä Jeltsin toteutti vallankaappauksen. Janajevin juntta oli Neuvostoliiton legitiimi hallinto - niin pöhköltä kuin se kuulostaakin.
Mutta kun mietitään sotilasvallankaappauksia yleensä, ne tapahtuvat maissa, joissa on asevelvollisuus. Vallankaappaajina yleensä armeijan ylin johto.
Ranskan muukalaislegioona on siis palkka-armeija, Ranskan alppijääkärit ovat kuitenkin osa ammattiarmeijaa?
Ranskan muukalaislegioona on rajatapaus. Ellei se olisi kiinteä osa Ranskan asevoimia ja ellei se olisi organisoitunut jo rauhan ajalla ammattiarmeijan tavoin (univormut, yhtenäiset tunnukset, Ranskan kansalaisista koostuva päällystö) sitä voitaisiin pitää kansainvälisen lain mukaisesti palkkasoturijoukkiona ja kohdella tavanomaisina rikollisina.
USAn merijalkaväkeen voi hakea myös ulkomaalainen. Onko se siis palkka-armeija vaiko ammattiarmeija. Missä raja menee?
Ammattiarmeija. Se, että sinne voi hakeutua myös ei-kansalainen, ei tee siitä palkkasoturijoukkiota. Olennaista tässä on toimiminen USA:n asevoimien puitteissa organisaationa, päällystön koostuminen USA:n kansalaisista sekä USA:n asevoimien tunnukset.
Jos taas mennään kauemmas historiaan, niin Kolmikymmenvuotisessa sodassa Ruotsin armeija koostui suurelta osin ammattilaisista, mm. saksalaisista ja skoteista. Oliko se ammattiarmeija vaiko palkka-armeija?
Palkka-armeija. Ruotsi oli sikäli outo maa, että se käytti myös asevelvollisia. Lopputulema oli, että Ruotsin väkiluku laski rajusti, kun 15-50 -vuotiaat miehet pakotettiin armeijaan. Mutta tulipahan samalla Kainuu asutettua, kun suomalaiset nuoret pakenivat väenottoja erämaahan.
Mikä muuten oli oma kansa brittiläisessä imperiumissa?
Kuningattaren/kuninkaan oikeussubjektit.
Olivatko gurkhat omaa kansaa tai sepoyt? Olivatko gurkhat palkka-armeija vai ammattiarmeija?
Ammattiarmeija.
Sensijaan Britannian Itä-Intian Kauppakomppania ylläpiti palkkasoturiarmeijoita.
Suomen tapauksessa täällä on joko oma asevelvollisuuteen perustuva armeija tai venäläiset miehitysjoukot.
Dilemman virheasettelu, ja sitäpaitsi kaikkein klassisissa muodossaan.
Meillä voi aivan hyvin olla myös vapaaehtoisista Suomen kansalaisista (sukupuoleen katsomatta) koottu ammattiarmeija. [Tai sitten voimme ulkoistaa maanpuolustuksen erilaisille kondottieerijoukoille ja yksityisarmeijoille, kuten Italian kaupunkivaltiot tekivät renessanssin aikana.]
Suomella ei ole muita sotilaallisia uhkakuvia kuin itänaapurimme ja kasvavassa määrin monikulttuurisuuden myötä nouseva jihadismi. Israelin esimerkki osoittaa, että jälkimmäisen hallintaan soveltuu asevelvollisuusarmeija,
Israelin esimerkki osoittaa, että asevelvolliset suoriutuvat huonosti dzihadismin hallinnasta. Ensinnäkin puolet kieltäytyy tehtävästä (refuseniks) ja toinen puoli syyllistyy rajuihin tunnepohjaisiin väärinkäytöksiin. Lopputulos on ollut konfliktin eskaloituminen ja riistäytyminen käsistä.
Samalla tavoin Ukrainan esimerkki osoitti asevelvollisuusarmeijan hyödyttömyyden taisteltaessa Venäjä-mielisiä separatisteja vastaan. He luopuivat aseista vastarintaa tekemättä ja murtuivat ensikontaktista. Ainoat, jotka taistelivat venäläismielisiä separaterroristeja vastaan, olivat ulkomaiset palkkasoturit.
Vielä jatkokysymys. Meillä on palkkapoliisi. Poliisi on valtion väkivaltakoneisto siinä missä armeijakin. Miksi palkkapoliisia ei pidetä uhkana yleiselle turvallisuudelle?
Poliisi voitaisiin hyvin koota tehtävään pakotetuista asevelvollisista palkkapoliisien sijaan. Silloin sitä tosin kutsuttaisiin miliisiksi.
suomalaisella varusmiehellä ei käytännössä ole mitään oikeusturvaa
tai
Lopputulos on ollut konfliktin eskaloituminen ja riistäytyminen käsistä.
Sinun retorinen tapasi käyttää tolkutonta liioittelua ei toimi tehokeinona tämän kaltaisessa keskustelussa. Olen kyllä oppinut että jos sinä olet jotain mieltä, niin et sinä muita näkemyksiä kuuntele etkä kykene keskustelemaan niistä ymmärtäen harmaan eri sävyjä ja haastamaan itseäsi älyllisesti. Tyypillinen vastauksesi on "Ei ole" tai "Eivät ole" tai "Sillä ei ole merkitystä".
Miksi palkkapoliisia ei pidetä uhkana yleiselle turvallisuudelle?
Kyllähän sitä voi pitääkin uhkana.
Sinä et nyt halunnut ymmärtää koko kirjoituksen pointtia, joka on se, että poliittinen eliitti arabimaissa huomasi jalkaväkeen nojaavan armeijan kyvyttömyyden estää kansannousut. Senpä takia ne ottavat nyt oppia Israelin armeijasta. Nämä uudet SWAT-joukot koostuvat eliitille myötämielisistä eli ovat samaa heimoa.
Tästä vedin analogian, että jos ovat samaa heimoa niin sosialistisessa yhteiskunnassa heimon sijaan tulee ideologia (kommunismi) ja tarjotut edut (kuten sotilailla olikin). Tämä kehitys on mahdollista myös Suomessa ja muissa EU-maissa, oli kirjoitukseni päätelmä.
Ja mitä sinä sitten teet? Tulet selittämään, että sinun ystävistäsi iso osa pitää varusmiespalvelusta orjuutena. Ymmärrän, miksi he ovat a) sitä mieltä ja b) sinun ystäviäsi.
Lähetä kommentti