Pilliin puhaltaja

Katselin jotain tv-dokumenttia sveitsiläisestä UBS-pankista ja sen amerikkalaisille asiakkailleen tarjoamista mahdollisuuksista kiertää veroa. Pankin Amerikan toimintojen myynnistä vastasi alkujaan bostonilainen Bradley Birkenfeld. Lakien mukaan UBS ei saanut markkinoida kyseisiä toimintoja Yhdysvalloissa, mutta Bradley ja kumppanit kiersivät määräystä sumeilematta. Amerikkalaisille asiakkaille toiminta näytti täysin riskittömältä, sillä Sveitsin pankkisalaisuus on lähes rikkumaton. Joka Sveitsissä antaa minkään maan viranomaisille tietoja pankin asiakkaasta, tuomitaan vankeuteen.

Bradleyn toiminnan seurauksena amerikkalaiset laittoivat UBS:n selän seinää vasten. Sveitsissä työskentelee 120.000 ihmistä rahoitusalalla, joten maan suurimman pankin ajaminen mahdollisesti vararikkoon olisi kova hinta. Asian moraalinen näkökulma voi toki olla toinenkin - miksei maailmassa voi olla edes yhtä maata, joka tarjoaa muiden maiden kansalaisille turvasataman piilottaa oma omaisuutensa yliahneelta verottajalta.

Amerikkalaiset saivat tahtonsa läpi uhkaamalla eristää UBS:n muusta läntisestä rahamaailmasta. Sveitsin hallitus piti hätäkokouksen ja seuraavana päivänä pakotti UBS:n antamaan amerikkalaisten haluamat tiedot. Lyhyesti voi siis sanoa, että korporaatio selätti kansanvallan. Saatuaan nimilistan, verottaja ilmoitti armahtavansa kaikki oma-aloitteisesti tietonsa paljastavat. Ja näin saatiin alkuperäisen 4.000 nimen sijaan melkein 20.000 veronkiertäjää selville. Kaikkiaan veroa saatiin kerättyä 400 miljoonaa plus päälle UBS:n vapaaehtoisesti maksama 800 miljoonan korvaus epäeettisestä toiminnasta.

Tasan ei käy onnenlahjat. Bradleyn toimintaa pidettiin uraauurtavana kansainvälisen veronkierron toimintatapojen avaamisessa verottajalle. Bradley tuomittiin rikoksistaan kolmeksi vuodeksi vankeuteen, mutta vapauduttuaan Yhdysvaltain verotoimisto IRS palkitsi Bradleyn antamalla tälle neljänneksen kerätyistä veroista eli 104 miljoonaa dollaria.