Sampsa Kataja - SDP

Mistä vuosi 2013 tullaan muistamaan? Ainakin siitä, että Suomi on todistettavasti vajonnut sosialismiin. Eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtajana vuoden vaihteessa aloittava Risto Murto toteaa, että Sampsa Katajan ehdotus eläkeyhtiöiden varallisuuden siirtämisestä yhteen, valtion virkamiesten hallinnoimaan yhtiöön edustaa marxilaista sosialismia:

Kokoomuksen kansanedustajan Sampsa Katajan ajatus saa Risto Murrolta tyrmäyksen. Yksityisten eläkeyhtiöiden sadan miljardin euron rahastoihin ei parane koskea.

- Ei ole realistista, että vuosikymmenien aikana kerätty raha sosialisoitaisiin, sanoo Murto tiukasti.

Tämä eduskunnan täysistunnossa päissään tokkuroinut satakuntalainen idiootti edustaa entistä konservatiivipuolue Kokoomusta. Kataja on crony capitalismin ruumiillistuma - heppu on johtanut Kevan hallitusta aikana, jolloin yhtiön johto on rypenyt moraalisessa kriisissään Merja Ailuksen johdolla, keplotellut Rovaniemen kelkkatehtaan ja Arto Merisalon jakaman vaalituen ristitulessa ja selvinnyt syytteiltä ja tuomiolta ilmeisesti lähinnä oikeuskanslerin takaaman hyväveli-rituaalipesun turvin.

Italiassa sosialisoinnin kohteena on maailman vanhin pankki, Monte dei Paschi di Siena. Jotain ajallemme kovin kuvaavaa on siinä, että yli 500 vuotta toiminut pankki sosialisoidaan, ja jotain yhtä kuvaavaa on siinä, että samaa vaatii Suomessa entisen oikeistopuolueen napamies. Toimittaja Olli Herrala osuvasti kiteyttää, ja näihin enteellisiin sanoihin on hyvä päättää vuosi 2013:

Outotecin Korhonen mainitsee provokatiivisesti, että ”osa virkamiehistä saa palkkaa Suomen kansantalouden sabotoimisesta”.

Demarit ovat onnistuneet siinä, mitä monet ovat aikojen saatossa yrittäneet: ne ovat saaneet ihmiset rakastamaan orjuuttaan hyvinvointivaltioissaan.

Ahtaaja ja lehmipoika

Joulunpyhinä on huvittavaa kyllä kiireempää kuin tavallisena lomaviikkona. Yrittää ahnehtia ja kaikki ne tehtävät hoidetuiksi, jotka ovat syksyn mittaan jääneet tekemättä. Sitten vuodenvaihde lisää oman työtaakkansa tällaiselle kaleeriorjalle ja kaiken kruunaavat joululahjaksi saatu lukemisto. Tänään katsottiin parin viikon takainen Packers-Cowboys -peli, joka oli Urheilua isolla Uulla ja suurella sydämellä. Peli osoitti jälleen kerran niin konkreettisesti sen, miksi football on saanut lempinimen "ruohokenttien shakki".

Packersin pelinrakentaja Aaron Rodgers sairasteli, ja Packersin peliä "johti" nuorempi kokelas Matt Flynn. Packersin kausi on ollut järkyttävää taapertamista ja siltä näytti tämäkin ottelu, kunnes Cowboyt päättivät pelata upporikasta ja rutiköyhää. Oletteko muuten koskaan tulleet miettineeksi, miksi peleissä, joissa onnella on iso vaikutus, pelaajat tekevät erilaisia taikauskoisia rituaaleja ennen suoritustaan (Flynn nuolaisee oikean kätensä sormia), mutta oikeassa shakkipelissä pelaajat eivät koskaan tee ristinmerkkejä tai muitakaan hyvää onnea tuovia eleitä?

Vaan kohta loppuvat nämä ristinmerkkien tekemiset täälläkin. Frontpagemagissa oli (jo yli seitsemän vuotta sitten) artikkeli, jossa kuvailtiin Ruotsissa asuvien muhisten pukeutuvan T-paitoihin, joissa kerrottiin selkeät päämäärät viikinkijälkeläisten siirtämiseksi Valhallaan. Musliminuoret (TM) totesivat rehvakkaasti, että

2030 — then we take over!

Frontpagen mukaan Hollannin oikeusministeri Piet Hein Donner totesi, että muslimeilla on oikeus demokraattisen järjestelmän puitteissa vaihtaa Hollannin lait sharia-lakeihin, jos he saavat enemmistön parlamenttiin. Jätän nyt vetämättä tässä sen iänikuisen natsi-kortin vasemmiston muistuttaessa toistuvasti, että "natsit nousivat demokraattista tietä valtaan". Tietenkin saman asian voi muotoilla vielä hullummin, kuten Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen ministeri Jens Orback:

Meidän täytyy suvaita islamia ja suhtautua siihen avoimin mielin, sillä joutuessamme itse vähemmistöön, he toimivat vastavuoroisesti samoin.

We must be open and tolerant towards Islam and Muslims because when we become a minority, they will be so towards us.

Täytyy vain toivoa, että samoin kuin Dallas Cowboys kompastui omaan ylimielisyyteensä, me jaksamme ns. pelata loppuun asti omaa peliämme.

Vihreä ideologia

Rosa Meriläinen kiteyttää kolumnissaan "Kyyninen luovuttaa vallan urpoille" upeasti Vihreän ideologian ytimen. Meriläisen mukaan vihreys rakentuu neljän pilarin varaan, ja pilarit ovat valtio, talous, kansalaisyhteiskunta ja sukupuoli. Viidennen hän jättää jostain syystä mainitsematta, ja se on kirkko.

Valtio: Liity liittoon, lähde puoluepolitiikkaan! Ryhdy demokratia-aktivistiksi!

Talous: Marx oli oikeassa! Ay-liikkeen on oltava vahva.

Kansalaisyhteiskunta: Sosiaalisella paineella vaikutetaan ihmisten käsityksiin hyvästä elämästä.

Sukupuoli: Jos haluaa muuttaa kulttuuria, on muutettava tapaa olla mies ja nainen. Ole feministi!

Lisäksi Rosa kuvailee Vihreiden äänestäjien maailmankuvan olevan sekoitus malthusilaista antikonsumerismia ja taikauskoa:

Työskennellessäni kansanedustajana moni kansalainen tivasi, miksi käytin aikaani johonkin heidän mielestään vähäpätöiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan, kun väestönkasvu räjähtää ja maapallo hukkuu jätteisiimme.

Minusta on hienoa, jos joku omistautuu väestönkasvun pysäyttämiselle tai ylikulutuksen torjunnalle. Kyllä tässä maailmassa riittää tehtävää meille kaikille!

Nämä ovat asioita, joita minun puolestani ihmiset saavat omilla rahoillaan ja omalla ajallaan olla edistämässä. Niihin ei voi vaatia toisten rahaa ja aikaa. Länsimainen demokratia muodostui keskiajalla konservatiivisen uskonnollisen ideologian turvaamana. Kristinuskossa maallinen laki sai vaikutteita Jumalan laista, mutta yhteiskunta ja kirkko olivat kuitenkin eri tahojen hallussa. Seneca nuoremman sanoin, poliittinen eliitti tarvitsee uskontoa hallitakseen massoja.

Konservatiivien aikakausi päättyi Valistuksen aikaan ja teolliseen vallankumoukseen. Valistus toi mukanaan käsityksen yksilönvapauksista ja maaorjuuden lopettamisesta. Euroopassa suurin maaorjien omistaja oli konservatiivinen kirkko, joka luonnollisesti vastusti "vapaa-ajattelua", eli luopumista kirkon oikeudesta määrätä virallinen, jumalallinen totuus.

Valistuksen aika loi liberalismin, jossa yksilöllä on luonnolliset oikeudet, god-given rights, joiden suojaaminen on valtion tärkein tehtävä. Käsitykset luonnollisista oikeuksista muodostuivat hyvin erilaisiksi, joten liberalismi jakaantui eri suuntauksiin. Tähän päivään mennessä vahvimmaksi on noussut sosiaaliliberalismiksi kutsuttu ideologia, joka on puoluepoliittisesti ilmaistuna sosiaalidemokraattinen ja se toteuttaa ajatusta "hyvinvointiyhteiskunnasta".

Sosiaaliliberalismin radikaalein siipi edustaa marxilaista ajattelutapaa, jossa jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus vaurauteen. Sosialismi vähitellen omaksui väkivaltaisen taipumuksen editää pyrkimyksiään, joten paradoksaalisesti se kääntyi liberalismin ydinajatusta vastaan ja alkoi muistuttaa luonteeltaan Valistuksen aikaa edeltänyttä konservatiivista maailmankuvaa yhdellä ainoalla oikealla totuudellaan. Jos kirkko ylläpiti maaorjuutta, sosialismissa vastaavalla tavalla kiellettiin lakkoilu ja yksityisomaisuuden kerryttäminen.

Nykyisin puhutaankin konservatiivisesta vasemmistosta ja oikeistosta sen mukaan, mikä on niiden suhtautuminen yksityisomistukseen. Kirkko edustaa tätä nykyä konservatiivista oikeistoa, koska kristikuntaa ohjaa Jeesuksen opetus, jonka mukaan jokainen "antaa omistaan" eikä niin, että valtio verottaa ja vastaa hyväntekeväisyydestä. Osa papeista ajaa kohtuullisuuden ja askeettisuuden tiukkaa tulkintaa, mikä muistuttaa sosialistien antikonsumeristista ja puritaanista näkemystä. Merkittävin ero on kuitenkin sosialismiin liittyvä ateismi, minkä takia katolinen kirkko korostaa klassiseen liberalismiin kuuluvaa uskonvapautta. Sosialismi puolestaan vähät piittaa uskonvapaudesta ja yrittää rajoittaa uskonnollisten instituutioiden vaikutusvaltaa yhteiskunnassa, mikä on ristiriidassa liberalismin syntyhistorian kanssa.

Rosa Meriläinen haluaa purkaa konservatiivien tärkeinä pitämät yhteiskunnalliset instituutiot, ja siinä mielessä hän edustaa liberalismia. Toisaalta hän oikean sosialistin tavoin vastustaa luonnollisia oikeuksia, uskonvapautta ja omaisuuden suojaa, jotka puolestaan muodostavat klasisen liberalismin perustan. Rosan kirjoitus edustaa sosialismia - konservatiivista vasemmistoa - puhtaimmillaan, ja vain hänen ateistinen maailmankuvansa erottaa hänet konservatiivisesta oikeistosta.

Keskiajalta on siis kuljettu oikeisto-konservatiivisen hallinnon kautta vasemmistoliberalismiin, ja ainoa merkittävä klassisesta liberalismista vaikutuksensa ottanut yhteiskuntakokeilu oli vasta itsenäistynyt Amerikan Yhdysvallat jonnekin 1900-luvun alkuun tai puoliväliin asti.

Kaniaivoinen laumaeläin

Vietnamista Suomeen saapunut ensimmäinen venepakolainen Tran Minh Nhu Nguyen on nostettu (Suomen Kuvalehti 49/2013) julkisuuteen. Vuonna 1969 syntyneen miehen elämäntarina sisältää muutaman huomion arvoisen kohdan. Tranin perhe joutui pakenemaan Vietnamista Pohjoisen kommunistien voitettua sodan. Suomessakin moni toivoi kommunistien voittoa. Ennen pakenemistaan perheen isä oli ideologisessa "uudelleenkoulutuksessa" eli orjatyössä. Kun pakolaisleireillä kävi eri maiden valtuuskuntia, kukaan ei halunnut Suomeen - Neuvostoliiton naapuriin.

Valmistuttuaan lääkäriksi Turussa Tran on lähtenyt Vietnamiin, joka on edelleen erittäin korruptoitunut sosialistinen yksipuoluejärjestelmä (mikä ei tietenkään estä Suomea tekemästä kehitysapua sen kanssa, mutta Israelin kanssa kyllä, kun se työllistää palestiinalaisia Länsirannalla). Tran toteaa viileästi, että on "kaksijakoista" olla auttamassa synnyinmaataan, joka ajoi hänet pakoon. Tran toteaa omaavansa huonoja piirteitä ihmisenä, kuten

olen itsekäs, ajattelen itseäni ja läheisiäni ensin. En ole ensimmäinen joka huolehtii muista ihmisistä.

Varmasti Tranin kokemukset ovat jättäneet jälkensä, mutta kyllä ihmisen luontokin asiaan vaikuttaa. Samassa lehdessä on nimittäin esimerkillisen huono Susanna Niinivaaran kolumni "Venäjän mustat", jonka hän aloittaa kahdella subjektiivisella kuvauksella henkilökohtaisista kokemuksistaan asemamaassaan. Veikkaan että kumpaakaan Susannan tarinoista ei ole tapahtunut, vaan ne kuuluvat näihin "ratikassa mölyävien rasistien" ja Espoon keskuksessa pikkutyttöjä apinoiksi haukkuvien "pottunokkien" ja Pasilassa pummin bussimatkan maksavan neekerin kaltaisten urbaanilegendojen joukkoon. Ensimmäisessä tarinassa Susanna kohtaa ystävällisen ja huomaavaisen bussikuskin (kuinka ollakaan) ja toisessa rasistisen vuokraisännän, joka kieltäytyy vuokraamasta asuntoa mustille, vaikka nämä ovat jättäneet korkeimman tarjouksen. Lopuksi Susanna vielä hurskastelee, että "me EU-kansalaiset sallimme afrikkalaisten hukkua Välimeren aaltoihin heidän yrittäessään merikelvottomilla aluksilla paremman elintason maihin". Kun vertaa Susannan mainitsemien venepakolaisten ja Tranin elämäkertaa, ei voi olla kiinnittämättä huomiota eroihin.

Ali ja Husu -radio-ohjelmassa käytiin läpi vuoden kohokohtia. Husu kertoi ensimmäistä kertaa tajunneensa, että somalit ovat myös muiden Suomessa asuvien etnisten vähemmistöjen inhon kohteena. Suomalaiset toimittajat ja poliitikot elävät, kuin Helsinki olisi kaiken sivistyksen kehto. Vihreiden kansanedustaja ja perustajajäsen Osmo Soininvaara antaa ehkä korneimman tyylinäytteen omassa kolumnissaan (SK 50/2013) "Kantakaupunki kiehtoo":

Asuinalueen suosiota on yksinkertaisinta mitata asuntojen hinnoilla.

Väite on niin pahasti metsässä (sic), että en lähde kumoamaan sitä teoriasta maanhintakorolla tai vertaamalla Helsingin ja New Yorkin hintoja, saati Helsingin hintoja 1990-luvun lamassa (Luomumunaa ja kanaa 10.8.2010). Huolestuttavaa on, että Soininvaara on ollut aivan keskeisellä tavalla luomassa vihreää ideologiaa, joka on kaikissa puolueissa omaksuttu "ekologisuuden nimissä" puolueiden harjoittamaan politiikkaan. Koko politiikkamme on parikymmentä vuotta perustunut virheellisille tulkinnoille ihmisluonnosta, minkä osoituksena olemme ihmiskunnan historian suurimman muuttoliikkeen silminnäkijöitä. Sosialismi on katkeamaton historia epäonnistuneita yrityksiä muuttaa ihmisluontoa, eikä nykyinen tule tekemään poikkeusta.

RISC Monitor-tutkimuksessa on vuodesta 1975 lähtien seurattu pyhtääläisten arvojen muutoksia. Pienen maalaiskunnan asukkaat olivat muutoshaluisia läpi "brezneviläisittäin pysähtyneen" 80-luvun aina 90-luvulle asti. Laman jälkeen turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavat arvot ovat säilyneet korkealla tasolla. Tutkijat kertovat (SK 50/2013) artikkelissa "Ihana menneisyys", että he odottivat EU-jäsenyyden "kansainvälistävän" pyhtääläisiä, mutta niin ei olekaan käynyt. Samaistuminen omaan kuntaan ja maakuntaan sitä vastoin lisääntyi selvästi. Ihmiset alkoivat arvostaa lähidemokratiaa ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Aika loogista, eikö?

Tiede-lehden (8/2013) artikkelissa "Erilainen kasvaa vahvaksi" Tuija Matikka kirjoittaa

Suhtautumista erilaisiin vaikeuttaa se, että ihminen on pohjimmiltaan kaniaivoinen laumaeläin. Kaniaivot haluavat nopeasti tunnistaa laumaan kuulumattomat, sillä nämä voivat olla vaaraksi. Ilmeisesti tästä syystä hermostomme on oppinut säpsähtämään aina, kun se poikkeaa keskiverrosta poikkeavan ihmisen. Erilaisuuden käsittely on eräänlaista kuntoharjoittelua, jossa kannattaa edetä hitaasti.

Matikan mukaan tilannetta ei helpota se, että "erilaisuutta" oikein alleviivataan hallinnollisesti tasoittamalla tietä esteettömään ympäristöön, jolloin "erilaiset" leimataan narsistisiksi erityiskohtelun tavoittelijoiksi. Viisaasti kirjoitettu! Eräässä kekseliäässä kokeessa ihmiset johdatettiin eteiseen, josta näki kahteen huoneeseen. Molemmissa televisiota katseli yksi henkilö - toisessa terve ja toisessa vammainen. Koehenkilö valitsi katselukumppanikseen vammaisen tervettä useammin todistaakseen "oman ennakkoluulottomuutensa". Jos televiosta tuleva ohjelma oli eri, niin koehenkilöt valitsivat terveen katselukumppanin.

Viittasin jo aiemmin Soininvaaraan ja erilaisiin epäonnistuneihin sosialistisiin yhteiskuntakokeiluihin. Yksi syy, miksi ne leviävät epidemian tavoin, liittyy ihmisluonnon "kaniaivoihin". Kun yksilö havaitsee vaaran, pelästyminen aiheuttaa lihasreaktion. Yksilö saattaa irvistää tai hypähtää, ja tämä reaktio tarttuu lähellä oleviin aiheuttaen niissä saman pelkotilan leviten nopeasti koko laumaan salamannopeasti. Se on tehokas tapa saada koko lauma pakenemaan samanaikaisesti. Suggestioherkkyydeksi kutsuttu ominaisuus kehittyi ihmiselle aikana ennen kielen syntyä ja kulttuurievoluutiota. Nykyisin jo pelkkä sanallinen vihje vaarasta voi laukaista fysiologisen reaktion. Jos kokoushuoneessa joku toteaa olevan kirppuja, pian läsnäolijat rapsuttelevat itseään

Joukkohysteriaa on raportoitu kautta aikojen ja sillä voi selittää useita yhteiskunnallisia ilmiöitä uskonnollisia ilmiöitä myöten. Yksi tunnetuimmista on Hollinwellin tapaus vuodelta 1980. Yli kolmesataa lasta oli kokoontunut paikalle, kun kesken kaiken yksi pyörtyi (ilmeisesti jännityksestä, kuten myöhemmin arvioitiin). Pian tämän jälkeen lapsia kaatuili kaikkialla ja sadat vietiin sairaalaan. Iltaan mennessä kaikki olivat kunnossa. Singaporessa vuonna 1985 yli 60 lasta vietiin sairaalaan kesken koulupäivän heidän hengitettyään "kaasua" naapurissa olleelta rakennustyömaalta. Hongkongissa 355 lasta vietiin sairaalaan samanlaisen tapauksen jälkeen.

Vuonna 1491 Hollannissa erään luostarin nunnat juoksivat nelinkontin kuin koirat ja purivat toisiaan. Ranskassa 1630-luvulla Loudunin nunnaluostarissa ursuliinisisaret saivat epileptisiä kohtauksia ja tunnustivat paritelleensa pappien, pirun ja eläinten kanssa. Inkvisition edustajat totesivat paikallisen papin syylliseksi, ja tämä poltetiin elävältä. 1850-luvulla Afrikassa xhosa-kansa kuoli melkein sukupuuttoon tapettuaan karjansa ja poltettuaan viljansa, kun Nongqawuse-niminen teinityttö sai näyn, että näin toimien heimoa suojelevat henget ajavat siirtomaaisäntinä toimineet britit mereen. 1980-luvulla Kaliforniassa Judy Johnson - mielenterveyspotilas - syytti lapsenlapsensa esikoulun opettajaa saatananpalvonnasta. Lapset todistivat poliisille kaiken mitä nämä kysyivät ja useita opettajia pidätettiin ja kaksi ehti istua vuosikausia ennen kuin totuus paljastui. Kukaan vanhemmista ei osannut kertoa syytä, miksi olivat menneet mukaan moiseen pahuuteen.

Tapauksia luetellaan lehdessä runsaasti muitakin, joten kannattaa hankkia lehti käsiin jos aihepiiri kiinnostaa. Tämä samainen joukkohysteria kattaa tietyissä rajoissa myös erilaisten vaarallisten yhteiskunnallisten ideologioiden leviämisen ja suosion. Tällä hetkellä sekä media että poliittinen eliitti on sairastunut ilmaston lämepenimisen ja monikulttuurisuuden osalta samanlaiseen joukkohysteriaan. Laumaeläimelle johtavan auktoriteetin toiminta laukaisee käyttäytymismallin, joka xhosa-heimon tapaan voi tartuttaa kokonaisen kansakunnan - jostain nyky-Ruotsista tai natsi-Saksasta nyt puhumattakaan. Kaikkia näitä yhdistää se, että biologista viettiämme ei voi ohittaa.

Myötätuntoinen konservatismi

Helsingin Totuus on vihdoin viimein joutunut myöntämään kansainvälisiä lehtiä seuranneelle jo pidemmän aikaa tiedossa olleen asian: Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on kaikkien aikojen inhotuin ja vähiten arvostettu presidentti. Lehti kirjoittaa:

Tuoreessa Gallupin kyselyssä 49 prosenttia amerikkalaisista sanoi suhtautuvansa Bushiin myönteisesti ja 46 prosenttia kielteisesti. Luvut ovat plussalla ensi kertaa kahdeksaan vuoteen ja paremmat kuin presidentti Barack Obamalla. Bushin suosion kasvua selittää ajan kuluminen ja hänen oman puolueensa republikaanien valuminen äärioikealle. Bush näyttää päivä päivältä maltillisemmalta.

Republikaanisessa puolueessa on vahvistunut libertaristinen ajattelu, jonka mukaan Yhdysvaltojen pitäisi huolehtia vain omista asioistaan eikä valtion pitäisi puuttua ihmisten elämään. Bushin lanseeraama "myötätuntoinen konservatismi" on alakynnessä.

Joitain Bushin suosion elpyminen ärsyttää. Kansalaisjärjestö MoveOn.orgin johtaja Anna Galland sanoi The New York Timesissa, että Yhdysvallat maksaa edelleen hintaa Bushin kauden holtittomasta talouspolitiikasta ja sotaisasta ulkopolitiikasta.

Turha on tietenkään kertoa lehden lukijoille, että Obaman hallinnon aikana Yhdysvallat on ottanut enemmän velkaa kuin sitä ennen yhteensä. Kirjoituksessa Bushin politiikkaa pidetään "myötätuntoisena konservatismina", vaikka todellisuudessa se oli samanlaista crony capitalismia kuin Obamankin. Obaman toteuttaman "Yhdysvaltain eristäytymisen" vastapainona Bushin kaudella oli Reaganin kiihdyttämä patoamisen politiikka, joskin Reagan patosi kommunismia ja Bush islamia.

Rasittavinta on silti todeta, että Totuus väittää - edelleen - Tea Party -liikkeen olevan "äärioikeistolainen" ja libertarismin olevan ei-maltillista, mitä ikinä se tarkoittaakaan näinä päivinä. Kirjoituksessa paistaa läpi älyllinen epärehellisyys, tyhjänpäiväisyys ja kaikki se henkinen laiskuus, jonka takia kyseisen mielipideaviisin julkaisuista en ainakaan minä viitsi maksaa pennin latia.

Lehden toisessa uutisessa viikon takaa kirjoitettiin, että

Äärioikeistolaiset hyökkäsivät rasisminvastaiseen mielenosoitukseen Kärrtorpissa eteläisessä Tukholmasssa.

Kaikki nykyistä uuskieltä hallitsevat ymmärtävät heti, että kyseessä on ollut monikulttuurisen antifasistisen ideologian kannattajien kulkue, jonka kylkeen on liimaantunut väkivaltaa kaihtamattomia lähinnä kommunisteiksi luettavia huligaaneja. Verenhaju on kulkeutunut vastapuolen - lähinnä rotutietoisen vasemmiston eli kansallis-sosialistien - nenään ja taitavasti naamioitu näytelmä on ties monettako kertaa taas pyörähtänyt käyntiin. Media ja poliisit istuvat sponsorin ominaisuudessa suuren yleisön joko kauhistellessa tai puistellessa epäuskoisina päätään, riippuen tajuavatko he ns. humpan juonta vaiko eivät.

Näissä kahdessa uutisessa paljastuu eurooppalaisen vasemmiston henkinen ahdinko. Yhdysvaltain libertaareja kutsutaan samalla termillä - äärioikeisto - kuin ruotsalaista rotuhygieniaan hurahtaneita sosialisteja. Barack Obaman kannatuksen alamäen analyysiä on lehdestä tietenkin turha lukea, koska Obaman ajama yhteiskunta muistuttaa kovasti pohjoismaista hyvinvointivaltiota eli liberaalia fascismia. Sen arvostelu on Suomessa samanlainen tabu kuin stalinisteille oli sotaan joutuminen kilpailevan sosialistisen liikkeen kanssa, mistä syystä kilpailevaa liiketta alettiin kutsua "äärioikeistolaiseksi".

Maailman vaikein tietokilpailu

Aiheena tällä kertaa Palestiina. Pink Floydin nokkamies Roger Waters totesi:

- Yhtäläisyydet siihen, mitä tapahtui 30-luvun Saksassa ovat murskaavan ilmeiset, Waters sanoi.

Hänen mielestään esiintyminen valtiossa, joka "miehittää toisten ihmisten maata ja sortaa heitä kuten Israel, on väärin".

- En olisi soittanut Vichyn hallitukselle miehitetyssä Ranskassa enkä Berliinissä toisen maailmansodan aikaan.

Kilpailuun voi osallistua kommenttiketjussa. Vastaukset tulee linkittää johonkin yleistä arvostusta nauttivaan lähteeseen tarkistamista varten. Ei siis tarvitse tietää kaikkia vastauksia voittaakseen - riittää että tietää eniten. Palkinnoksi lähtee vapaavalintainen Pink Floydin levy - kopioitu versio.

1. Milloin Palestiinan valtio perustettiin?

2. Mitkä sen rajat olivat?

3. Mikä oli sen pääkaupunki?

4. Mitkä olivat sen suurimmat kaupungit?

5. Minkä varaan sen talous rakentui?

6. Minkälainen hallintomalli sillä oli?

7. Nimeä vähintään yksi Palestiinan johtaja ennen Jasser Arafatia?

8. Mitkä valtiot tunnustivat Palestiinan itsenäisyyden?

9. Mikä oli Palestiinan virallinen kieli?

10. Mikä oli Palestiinan virallinen uskonto?

11. Mikä oli Palestiinan virallinen rahayksikkö?

12. Mikä aiheutti Palestiinan valtion tuhoutumisen ja koska se tapahtui?

Bonuksena vielä yksi kysymys: Jos palestiinalaiset ovat naapurimaidensa kansoista erillinen, oma kansakuntansa, miksi se ei missään vaiheessa pyrkinyt itsenäistymään omaksi kansakunnakseen ennen kuin sen naapurivaltiot hävisivät Israelille vuoden 1967 ns. Kuuden päivän sodassa?

Jokainen alueen lähihistoriaan ja islamiin perehtynyt tietää, että arabihallitsijat eivät koskaan lakanneet luopumasta tavoitteestaan pyyhkäistä juutalaiset pois Lähi-idästä. Hävittyään toistuvasti aseelliset pyrkimyksensä, he muuttivat taktiikkaansa ja loivat monimiljoonaisen terroristijärjestön nimeltään "Palestiina".

Reima Launonen - kommunisti

Vasarahammer vinkkasi radio-ohjelmaan "Miksi meidän tulisi rakastaa verojamme?", jossa haastateltavana oli tutkija Reima Launonen. Puhetyyli paljastaa Reiman ehkä noin 30-vuotiaaksi cityhipiksi, jonka suhiseva ässä ja lauseen loppua kohti nouseva ääni tuovat mieleen kantakaupungin trendikkäissä kahviloissa istuvat palestiinahuiveihin ja kierrätysvaatteisiin pukeutuneet uniseksuaaliset kommarit. Ja kommunistista manifestia Launonen tosiaan ohjelmassa julistaa. Noin kohdassa 12:30 Reima toteaa:

Kyllä mä uskon että jokaisella ihmisellä on vahvasti halu siihen, että maailma olis sellainen että jokainen sais sen oman osansa, mikä hänelle oikeutetusti kuuluu. Et ajatuksena se on aika yleisinhimillinen.

Tässä jostain kumman syystä Reima kuvittelee, että minä yhtään millään tapaa mielelläni muka maksaisin Reimalle tulonsiirto. En, Reima, en maksa mielelläni vaan pakon edestä. Se on reissu tyrmään jos kieltäydyn velvollisuudekseni asetetusta veronmaksusta, jotta sinä saat nostaa tutkijan palkkaa yliopistolla. Minua vituttaa se, ja mieluummin näkisin sinut kärräämässä sementtiä raksalla Viron-poikien kanssa, jos tuottavuutesi on kerran samaa tasoa. Se olisi oikeudenmukaista se.

Haastattelija kysyy: Jos katsoo nykyistä tulonjakokehitystä, niin kyllä siinä oikeudenmukaisuus on aika kaukana?

Oon ollu itekkiin huolissaan että tapahtuu sen mukaista kehitystä että ihmisten veroprosentit on pajon riippuvaisia siitä että kuinka paljon pystyy muuttamaan tuloja just esimerkiksi pääomatuloiksi. Et saattaa olla niin, et ihminen joka tienaa huomattavasti vähemmän maksaa keskimäärin enemmän veroja kuin henkilö jolla on hyvinkin isot tulot. Että tämähän ei millään tavalla mene tähän oikeudenmukaisuuden ideaan. Pitäis olla erittäin vahvat perusteet, miksi tämä yksi henkilö siellä tai nämä henkilöt, joiden keskimääräinen verorasitus on huomattavasti pienempi vaik he ovat rikkaampia. Millä tavalla heille voidaan oikeuttaa tällainen erityisasema, et pitäis olla joku teoria joka puoltais sitä. Mun on vaikee nähdä tämmöistä teoriaa.

Tämä ajattelutapa suorastaan vaatii esittämään kysymyksen, johon toivon blogini vasemmistolaista viiteryhmää edustavan lukijan kommenttia. Kysymys kuuluu, miksi ihminen, joka tienaa huomattavasti vähemmän maksaa keskimäärin enemmän veroja kuin henkilö, jolla on hyvinkin isot tulot? Miksi polttoainetta tarvitseva köyhä maalainen, jolla ei ole mahdollisuutta kulkea verovaroin tuetuilla julkisilla liikennevälineillä, joutuu maksamaan liikkumisestaan keskimäärin huomattavasti enemmän kuin häntä keskimäärin varakkaampi kaupunkilainen? Miksi on erilaisia valmisteveroja, jos tavoitteena on saavuttaa sellainen maailma jossa jokainen sais sen oman osansa, mikä hänelle oikeutetusti kuuluu?

Vastaukseksi ei tietenkään kelpaa ympäristövero tai vastaava, koska valtio on verottanut iät ajat kahvia ja muita luksustuotteita. Bensaa alettiin verottaa kauan ennen kuin kukaan oli keksinyt ilmaston lämpenemisen. Alkoholia verotetaan, vaikka kaikki tietävät että ainoastaan tarjonnan supistaminen vaikuttaa alkoholin kulutukseen. Kommunisteille ei ole moraalitonta hyötyä ihmisten addiktioista ja tehdä niillä mahdollisimman paljon rahaa. Vapaassa markkinataloudessa jokainen saisi ostaa alkoholinsa ja muut päihteensä sieltä mistä huvittaa. Vain kommunismissa kaikkia asioita mitataan rahassa. Kapitalistilla on muitakin mittareita kuin taloudellinen arvo. Tämä on suuri paradoksi ja kommunismin toimimattomuuden perimmäinen syy.

[Lisäys 16.12.2013 klo 16:35 Täältä lisää tietoa Reiman ajatuksen kulkemattomuudesta ja täältä lisää paskaa. Vinkki tuli Tikkablogilta. Alla Reiman kuva - vihainen nuorimies.]

Luomu, kosher ja halal

Blogisti Tikka vinkkasi tällaiseen uutiseen Maaseudun tulevaisuudessa. Uutisessa todetaan, että luomu omana elintarviketeollisuuden haaranaan on altis petoksille, koska luomutuotteen myyntihinta on korkeampi kuin sen ei-luomuna myytävän vastineensa (Luomuruoka ja uhrimenot 30.12.2012). Kirjoitin aiemmin (Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XIV 15.9.2012) Kirsten Brandtin tutkimuksesta, jonka mukaan luomuruoalla ei ole mitään sellaisia terveysvaikutuksia, joita ei saavutettaisi taikauskoon verrattavilla menetelmillä. Luomuruoka on yksi uskonnollinen riitti, jolla oikeamielinen osoittaa läheisilleen jakavansa saman maailmankuva kuin hekin. Laumaeläimenä evoluutio suosii laumakäyttäytymistä eli yksilön kannattaa monin tavoin osoittaa olevansa lojaali.

Hauska tuossa uutisessa oli seuraava kohta:

Jos aina lisätään keinoja, jotka heikentävät rehellisen viljelijän oikeusturvaa, elämme pian totalitarismissa”, Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila sanoo.

Tässä näkyy hienosti tiivistettynä korporatistisen - tai fascistisen - yhteiskunnan toimintamalli. Poliitikot antavat erilaisia kilpailunrajoituksia elinkeinonharjoittajille. Rajoituksilla vähennetään kilpailua ja turvataan kyseisen elinkeinon kannattavuus . Kiitokseksi tästä poliitikot odottavat maltillista hinnoittelua ja "yritysvastuun" kantamista. Gunnar Myrdal muotoili asian niin, että on parempi antaa kapitalistien omistaa yrityksensä ja sosialisoida pelkät voitot. Hitler totesi julkeammin, että valtio takavarikoi ne yritykset, jotka eivät tottele virkamiesten määräyksiä. Suomi on nyt siinä puolivälissä tuon uutisen mukaan.

Suurimmalle osalle ihmisiä ei ole mitään väliä, minkälaisen valvonnan kohteeksi luomuviljelijät joutuvat. Sen takia suuri yleisö ei myöskään valita tai vastusta moista valvontaa. Tämä sama asia toistuu länsimaisessa demokratiassa kaikkialla ja on mahdollisesti lopulta tuhoava koko nykymuotoisen demokratian. Nimittäin, yhdelle kiihkeän fanaattiselle ryhmälle luomutilojen valvonta on niin merkittävä periaatteellinen asia, että he antavat kaikkensa varmistaakseen oman ruokansa puhtaussäännökset (luomu, kosher ja halal). Suurelle enemmistölle tuon kaltaiset muutokset ovat toki haitallisia ja monet kokevat ne moraalisesti ongelmallisina, mutta merkitys on sitten kuitenkin loppupeleissä niin vähäinen, että he eivät protestoi muutamaa blogikirjoitusta lukuun ottamatta lainkaan.

Korporatismissa suurin virhe, jonka liike-elämän johto voi tehdä, on nostaa kovempaa palkkaa kuin pääministeri (Onks tämä oikein? 26.11.2013). Kävin itse viime viikolla eräässä maaseutukaupungissa sijainneessa kerrostalossa. Ensimmäisessä kerroksessa oli autokoulu ja valmismatkaliike, toisessa paikallinen taksiyrittäjien yhdistys ja fysioterapeutti, kolmannessa lakitoimisto ja tilitoimisto, neljännessä laboratorio ja hammaslääkäri, viidennessä lounasravintola. Mitä yhteistä noilla on? Kaikki ovat luvanvaraisia elinkeinoja.

Kyllä pään sekaisin saa

Protonin ja elektronin välisen sähköisen vetovoiman voimakkuuden suhde gravitaatiovetovoimaan on suuruusluokkaa 10^40. Maailmankaikkeuden säteen suhde protonin Comptonin aallonpituuteen on myös suuruusluokkaa 10^40. Maailmankaikkeuden iän ja ytimen luonteenomaisten aikojen suhteeksi saadaan suuruusluokkaa 10^40 oleva luku. Maailmankaikkeuden hiukkasten arvioitu lukumäärä on 10^78 joka on lähellä tuon suhdeluvun neliötä. Onko tämä sattumaa vai elintärkeä tosiasia? Sitä ei tiedetä, mutta monet fyysikot kuten Arthur Eddington epäilevät, että niillä on merkitystä.

Brian K. Ridley - Aika, avaruus ja asiat. (Wiki)

Jottei mene turhan raskaaksi, niin tässä ote huomisaamusta:

Mulla olo nyt on, josta kukkaan ei naati. Mulla päässäni on niin helevetin kova jäläkitaati. Minä illalla olin, sitä kavu nyt en tässä, Pielaveella iltaa viettämässä.

Oli pöyvvässä marjamehua ja votkoo, Oli suolaa, lahnoo ja sian potkoo. Myö naatittiin monenlaista sekotusta, Vähän muutakkii ku kansalaisluottamusta.

Mulla kiinni mäni siellä räppänä, Rahapussi on nyt kämpillä kärpäsenläppänä. Myö tanssittiin valssit ja polkat niin rippeet, Sitä varten on piälliset, myössii sivut kippeet.

Tänä aamuna mehua hedelmistä tein, voe saakeli, Niin kiireellä että lingosta palo laakeri. Kun heräsin, mua janotti niin kovasti, että Kylän kaivolta Pirkko ajo vesjkelkalla vettä.

Koko uamupäivän köllöttelin kylymä kiäre otalla, Vähän väliä piti pistäätyä potalla. No Pirkkokkii jo kyseli, jotta "Missä se on oikeen käynnä, Ku päivä ei oo ies puolessa ja potta on täännä?"

Tänä uamuna en oo vielä ottana yhtään tuikkua, Pirkko kävi Partaselta hallista ostamaan suolamuikkua. Partaselta hallista helekutin hyviä muikkuja saa. Niitä ku syöpi, niin iltapäivällä alakaa janottaa. Tuas uuvestaan. Aeku ihanaa. Nähhään pupilla.

Islamin opetus peruskoulussa

Uudessa Kanava-lehdessä (8/2013) on kasvatustieteen professori Timo Saloviidan artikkeli islamin opetuksesta Suomessa. Mahdollisesti rikon tässä tekijänoikeuteen liittyviä säädöksiä, joten pyydän että oikeudenhaltijat ilmoittavat, mikäli haluavat kopioni poistettavaksi. Samoin pyydän ymmärrystä mahdolliselle rikkomukselleni, koska en usko että kirjoitus tulee millään tavalla kaupallisessa mediassa noteeratuksi. Pyydän myös, että kirjoitusta ei kopioida edelleen, vaan ainoastaan linkitätte sen. Tämä siksi, että mikäli oikeudenhaltija pyytää poistamaan kirjoituksen, siitä ei jää muita kopioita nettiin. Minusta tämä ansaitsee tulla levitetyksi mahdollisimman laajalle yleisölle, ja siksi toistan kehotukseni kaikille lukijoilleni, että tilatkaa Kanava-lehti, koska se on AINOA korkeatasoinen suomalainen aikakauslehti. Eikä maksa enempää kuin tankillinen bensaa. Täältä voi tilata.

Opetushallitus on viime vuosina julkaissut useita islamin oppikirjoja peruskoulun uskonnonopetusta varten. Ensimmäisenä ilmestyi Islam yhteinen uskomme (2007) tekijöinä Isra Lehtinen, Egal Jama Abdellahi ja Mika Telaranta. Uudempi kirjasarja on Salam – islamin polku. Tähän mennessä julkaistut Salam-kirjat kattavat neljä ensimmäistä peruskoululuokkaa.

Uteliaisuus herää: millaista on islamilainen uskonnonopetus, jos sitä vertaa luterilaiseen? Kun vertaa ehkä yleisimpään luterilaiseen oppikirjasarjaan, Otavan julkaisemiin Tähti-kirjoihin, ensimmäinen vaikutelma on samankaltaisuus.

Ensinnäkin oppikirjojen kuvitus on hyvin samanlaista. Suuret värilliset piirroskuvat esittävät Lähi-idän aiheita kameleineen, savimajoineen ja paimenineen. Uskontojen yhteinen alkukoti käy selväksi. Teokset koostuvat lapsille sopivista tarinoista, joiden pohjalta päästään pohtimaan uskonasioita. Lapsille opetetaan lisäksi hyviä tapoja, kuten ystävällisyyttä tai roskien viemistä. Myös suvaitsevaisuus on vahvasti esillä. Hyvät tavat ovat enimmäkseen samoja molemmissa sarjoissa. Salam-kirjoissa niitä täydentävät islamiin kuuluvat ruokailu- ja puhtaussäädökset.

Salam-kirjan hieno oivallus on yhdistää tarinat samaan perhepiiriin. Hauskasti kirja kuvaa, kuinka ”Abdullah-vaari oli asunut Suomessa vuosia, koska hän työskenteli arabian kielen professorina yliopistolla”. Hän lienee siis Jaakko Hämeen-Anttila, koska muita arabian kielen professoreita meillä ei ole.

Monet tarinatkin, kuten Joosefin ja hänen perheensä seikkailut ovat samanlaisia. Vanha Testamentti ja Koraani ammentavat yhteisestä tarinaperinteestä, vaikka Koraanin versiot ovatkin lyhentyneitä. Opetushallituksen hyväksymä islamin opetussuunnitelma ei ehdottomasti vaadi näitä tarinoita, kuten luterilaisella puolella tehdään. Syntyykin vaikutelma, että Salam-sarja joko seurailee hyväksi nähtyjä luterilaisia malleja tai sitten kirjoittajat ovat halunneet tuoda esille uskontojen yhteistä pohjaa.

Molempien uskontojen teoksissa näkyy pyhien tekstien eli Raamatun ja Koraanin tärkeys. Islamin oppikirjoissa keskitytään lyhyiden koraanin suurien ulkolukuun, joka jatkuu arabian kielellä. Islamin kirjat ovatkin samalla arabian kielen oppaita, sillä vierasperäistä sanastoa riittää. Tämä johtuu tietysti islamin ankkuroitumisesta kieleen.

Alkujaan kytkentä johtui arabivalloitusten pohjalta 600- ja 700-luvuilla syntyneen monikansallisen imperiumin valtarakenteista. Valtiouskonnoksi luotu islam oli vain arabivalloittajien uskonto. Uskontojen kirjavuus varhaisissa kalifaateissa ei johtunut suvaitsevaisuudesta, kuten luullaan, vaan siitä, että islamiin kääntyminen oli yhtä vaikeaa kuin kommunistiseen puolueeseen pääsy Neuvostoliitossa.

Nykytutkimus on kuitenkin alkanut kovertaa uskomusta Koraanin arabialaisuudesta. Kuten muun muassa Christopher Luxenberg on osoittanut, alkuperäiskieli on ollutkin syyroaramea ja arabialainen Koraani on siten myöhäisempi käännös.

Suhtautuminen tieteeseen on uskonnoille aina vaikea paikka. Sekä Salam- että Tähti-kirjat antavat piupaut evoluutioteorialle. Kriittisen historiantutkimuksen vaikutus näkyy kuitenkin Tähti-kirjoissa, jotka antavat täysin nykytutkimuksen mukaisen kuvan evankeliumien synnystä.

Islamin oppikirjat ovat tästä valovuoden päässä. Nykytutkimus sijoittaa Koraanin kokoamisajan sata vuotta myöhemmäksi kuin islamin oma perinne. Samalla koko islamin varhaishistoria neljää oikeaan johdettua kalifia myöten on tulkittu epähistoriallisiksi tarinoiksi.

Jeesuksenkin historiallisuudesta on kiistelty mutta Muhammadin osalta näyttöjä ei tunnu löytyvän ollenkaan. Koraanissa Muhammadia tuskin edes mainitaan. Tiedot alkavat parantua vasta myöhempinä vuosisatoina, ja 800-luvulla koottu elämäkerta on paikoitellen jo hyvin yksityiskohtainen. Kriittinen islamtutkimus onkin joutunut vaihtamaan aikajärjestyksen profeetta-uskonto-imperiumi täysin päinvastaiseksi.

Moraalikäsitysten tärkein ero löytyy suhtautumisessa väkivaltaan. Tähti-kirjoissa viides käsky, ”älä tapa”, esitetään muiden käskyjen joukossa. Islamilla on kiellon suhteen vaikeuksia.

Salam -sarja ei vielä puutu koko asiaan. Ylemmille luokka-asteille tarkoitettu Islam yhteinen uskomme -oppikirja on etsinyt Koraanista tappamisen kieltoa, mutta tulos jää laihaksi. Löydetään vain itsemurhakielto, kielto tappaa omia lapsia köyhyyden takia sekä ainoastaan israelilaisille annettu yleinen tappamiskielto, josta poikkeuksena ovat verikosto ja erikseen annettu kuolemanrangaistus. Tätä jaettahan seuraa heti seuraavassa jakeessa muslimeille annettu neuvo tappaa ja silpoa islamin vastustajat.

Kahden maailmanuskonnon erilainen suhde väkivaltaan johtuu eroista niiden syntyhistoriassa. Kristinusko kehittyi juutalaisuuden muunnelmana vähäosaisen kansan parissa. Vasta myöhemmin siitä tehtiin valtioideologia.

Islamin kohdalla tilanne oli toinen. Islam syntyi eräiden nykykäsitysten mukaan vasta 700-luvulla. Bysantin ja Sassanidihallinnon ikeestä vapautunut nopeasti laajentunut monikansallinen arabivaltio tarvitsi ideologiaa.

Valtiouskonnon ainekset haalittiin valtakunnan ydinalueiden kristillis-juutalaisesta perinteestä, joka tulkittiin uudelleen ja peitettiin paksulla arabinostalgialla. Islamilaisen valtion myyttinen alkukoti sijoitettiin tällöin Arabian niemimaalle. Populäärit länsimaiset historiateokset myötäilevät edelleen tätä historian uudelleenkirjoitusta, jossa mahtivaltion lähtöpiste on sijoitettu lähes asumattomalle hiekka-aavikolle.

Uuden imperiumin valtiouskonto oli väkivaltainen, koska sen tehtävänä oli perustella sekä valloitussodat että arabialaisen yläluokan asema herrakansana. Opetushallituksen hyväksymässä Islamin opetussuunnitelmassa vuodelta 2006 jihadia ei mainita, mutta siihen sitoutuminen näkyy kirjoissa. Niissä esitellään Badrin taistelu ja Islam yhteinen usko -kirjassa jopa vallihautasota. Sen ikävää jälkinäytöstä ei onneksi kerrota, sillä asiahan päättyi Muhammadin johdolla suoritettuun aseettomien juutalaisten siviilien joukkomurhaan.

Taistelukertomusten opetus lapsille on se, että Allah antoi Profeetalle luvan taistella uskottomia vastaan. Badrin taistelu alkoi karavaanin ryöstöyrityksestä ja päättyi veriseen panttivankien ottoon. Nämä teot ovat siis ihan oikein jos ollaan islamin asialla.

Vaikka islamin oppikirjoissa yritetäänkin olla suvaitsevaisia, raja siis tulee vastaan. Järjestyneissä yhteiskunnissa väkivalta on kuitenkin sallittu ainoastaan valtion monopolina. Suostuessaan julkaisemaan kirjat, joissa uskonnollinen väkivalta hyväksytään, Opetushallitus rikkoo Yhdistyneiden Kansakuntien julistusta uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan. Julistus kehottaa valtioita vastustamaan vihaa, suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa myös silloin, kun niiden lähteenä on uskonnollinen ääriajattelu.

Kun peruskoulussa opetetaan islamin uskoa, olisi välttämätöntä lähteä siitä, ettei kenelläkään ole lupa väkivallan käyttöön ja tappamiseen uskonnon nimissä. Opetushallituksen julkaisemat kirjat kaipaavat siksi uudelleenkirjoitusta.

Timo Saloviita (kasvatustieteen professori)

Energiatodistus - uusi paskalaki

Toimittaja Martti Backman analysoi suomalaista energiapolitiikkaa Talouselämä-lehden numerossa 39/2013. Hän toteaa, että taloilta vaadittava energiatodistus paljastaa, mihin energiapolitiikkamme - koko EU:n laajuisesti toki - oikein perustuu.

Esimerkkinä käytetään kahta taloa, joista toinen on vanha 70-luvun määräyksillä tehty ja toinen uusi, keskimääräistä paremmin eristetty. Enimmäistä lämmitetään kaukolämmöllä ja jälkimmäistä suoralla sähköllä. Molempien energiatodistukseen saama luokka on varsin huono eli D.

Rakennusalan ammattilaiset ovat jo pitkään hokeneet, että vanhojen talojen energiataloutta ei ole mahdollista tehdä niin halvalla, että asukas siitä taloudellisesti voisi hyötyä. Asukkaalle energiatodistuksesta ei siis ole mitään hyötyä.

Lähes kaikki Suomessa myytävä sähkö on päästötöntä ja siitäkin melkein puolet uusiutuvaa. Selitys on siinä, että öljyn kerroin on yksi, mutta sähkön 1,7. Sähköautoja pitäisi tämän logiikan mukaan rankaista 1,7-kertaisella maksulla, mutta sähköautoilua jostain syystä tuetaan eikä kuriteta. Koska sähköautolla voi ajaa kaupungissa, missä asuvat vihreät.

Energiatodistuksella tähdätään fossiilisten polttoaineiden säästämiseen. Ymäristöministeriön mukaan sähkön käyttöä pyritään ohjaamaan teollisuuden ja kaupan koneiden ja laitteiden käyttöön, koska niitä ei voida käyttää muilla energiamuodoilla. Sen sijaan lämmitykseen kelpaavat myös muut energiamuodot. Sähkö on siis ikään kuin liian pitkälle jalostettua tuotetta käytettäväksi rahvaan töllien ja torppien lämmittämiseen. Kaikki tämä selvisi nyt, kun energiakriisistä asti on kehotettu rakentamaan sähkölämmitteisiä taloja!

Ympäristöministeriötä huolettaa vain yhden tietyn luonnonvaran, uraanin, kulutus. Vihreät katsovat, että ydinvoima tuhlaa luonnonvaroja, koska ydinreaktorin tuottamasta lämmöstä ajetaan 2/3 lauhdevetenä silakoille. Ministeriö olisi yhtä hyvin voinut määrittää hävikiksi 98%, sillä sen verran uraanin säteilyenergiasta menee hukkaan. Hävikillä ei edes ole mitään vaikutusta uraanin riittävyyteen, koska kehittyvillä tekniikoilla uraania riittää tuhansiksi vuosiksi. Ydinsähkön rangaistusvero on puhtaasti poliittinen, ideologinen arvovalinta.

Ympäristöministeriön vihreiden aatteiden maksumiehiksi on kevein perustein laitettu omakotiasuja. Lopullinen tavoite on sama kuin liikenneministeriön GPS-paikantimilla: säätää kiintiestöverotuksen pohjaksi energiatodistukseen perustuva tehokkuusluokka. Käytännössä siis vanhat ja kaukolämmön ulottumattomissa olevat asukkaat maksavat tulonsiirtoa kaupungeissa ja kaukolämmöllä lämmitettävien talojen verot.

2015 eduskuntavaalit

Marraskuun alun Suomen Kuvalehdessä (nro 44/2013) oli kaksi erinomaista artikkelia, joista koostan jonkinlaisen yhteenvedon alle. Valitettavasti kirjoitukseni tulee pahasti jälkijunassa, mutta aihe on sen verran ajaton ettei viive haittaa. Tai oikeastaan, tämä pitäisi julkaistakin vasta vuonna 2015, sillä aihe käsittelee seuraavia eduskuntavaaleja.

Suhtautumiseni Jörn Donneriin on kolmivaiheinen. Nuorena tonttuna pidin hänen kirjallisesta tuotannostaan, vanhetessani pidin häntä tekotaiteellisena lässyttäjänä kunnes kuuntelin hänen tv-haastattelunsa Svenska Klubbenilta keväällä 2007 hänen jättäytyessään pois eduskunnasta, vapaaehtoisesti. Tuolloin Donner sanoi, että kansanedustajat eivät saa olla moraalisesti ylivertaisia valitsijoihinsa nähden, vaan kansanedustajien tulee olla läpileikkaus kansasta kaikkine synteineen ja vajavaisuuksineen. Näkemys oli ehkä kenties mahdollisesti suunnattu hiukan Vihreitä ja Vasemmistoliittoa vastaan, jotka jo tuolloin olivat profiloituneet jotenkin korkeamman moraalin puolueina. Donnerhan ei ole RKP:läinen eikä sosiaalidemokraattikaan vaan ikäihmisenä kyennyt kasvamaan oikeasti isänmaalliseksi ihmiseksi. Donnerhan teki pari vuotta sitten hyvän dokumentin Mannerheimista, josta Donnerin isä puolestaan teki vuonna 1934 elämäkerran. Donner on yksi harvoista suomalaisista poliitikoista, jotka ovat onnistuneet nousemaan todelliseen suurmiessarjaan. Tällä hetkellä elävistä en itse arvosta ketään toista yhtä korkealle.

Donner kirjoittaa, että eduskunnan toimintatavat ovat kaukana rationaalisesta. Hän toteaa, että edustajien älyllinen taso tai keskustelun sävy ei ole kohteliaasti sanottuna kovin korkea:

Kokouksissa näkee edustajat harrastamassa iPadia ja Lumiaa. En tiedä nostaako se heidän älykkyysosamääräänsä, mutta ainakin heidän sormillaan on töitä.

Eduskunnan työmoraalia kuvaa hyvin Donnerin toteamus, että vaikka vaaleihin enää 18 kuukautta, ajasta vähintään neljä kuukautta lomaillaan:

Hermostuneisuus ja pelko nostavat päätään kun monet pelkäävät epämiellyttävää tulevaisuuttaan ilman suojatyöpaikan antamaa varmuutta. Mielipidetiedustelut kun antavat olettaa, että nykyinen koalitio kaatuu ja nykyiset vallattomat pääsevät valtaan.

Donner muistuttaa, että isänmaa ei todellakaan yhtä miestä tai naista kaipaa. Edustajan merkitys muodostuu vain ryhmän yhteisen mielipiteen kautta eikä yksittäisen edustajan tasolla ole loppujen lopuksi yhtään mitään merkitystä. Minusta väite on helppo uskoa, jos miettii vaikkapa koulujen välisiä lapsuuden jalkapallo-turnauksia, joissa joukkueet muodostettiin koko luokan pojista. Mukana olleet parhaat tai huonoimmat yksilöt eivät ratkaisseet lopputulosta vaan luokan yhteishenki ja kokonaisuus.

Donner tyytyy vain hiukan läpsimään RKP:tä naamalle toteamalla, RKP:lla ei ole mitään yhteistä arvomaailmaa, ei mitään näkemystä Suomen kansan hyvinvoinnin turvaamisesta eikä varsinkaan siitä, miten se toteutetaan. Niinpä hän arvioikin, että tulevaisuudessa hallitukseen ei yhden asian pikkupuolueita enää oteta, vaan valta keskittyy neljän suurimman puolueen käsiin. Donner ehdottaa, että RKP pitäisi nimetä uudestaan, tehdä siitä kaksikielinen ja houkutella riveihin niitä, jotka ovat huolissaan EU:n vallan kasvattamisesta ja yksilönvapauksien polkemisesta. Aika on ajanut kielipuolueen ohitse.

Lehden pääkirjoitus käsittelee samoja asioita paljon varovaisemmin. Ensimmäistä kertaa, tosin, lehti tunnustaa, että Perussuomalaisten nousu on tehnyt pelkästään hyvää suomalaiselle poliittiselle kulttuurille! Olen itsekin sitä mieltä, että paljon jyrkempi vastakkainasettelu tekisi hyvää poliittiselle päätöksenteolle, jota vaivaa suomettumisen ajan pragmaattinen konsensus. Sen takia kannatan kärjistämistä poliittisessa kielenkäytössä, jotta eri puolueiden arvomaailmat korostuisivat nykyistä näkyvämmin.

Omalta kannaltani yhtä hyvä artikkeli oli Keskustapuolueen puheenjohtajan Juha Sipilän haastattelu. Sanon tämän suoraan siksi, että pidän Sipilää tällä hetkellä Donnerin jälkeen seuraavaksi parhaana poliitikkona. Mutta kuten seuraavassa ilmenee, ääni Kepulle ei ole ääni Sipilälle vaan siltarummuissa piileksiville maakuntien lehmänkauppiaille, jotka vain odottavat vuoroaan nousta vallan saleihin Sipilän vetämänä. Ääni Kepulle on - valitettavasti - Sipilästä huolimatta vain vanhan establishmentin tukemista.

Aluksi Sipilä toteaa, hän uudisti Keskustan puoluetoimiston johtamisen vastaamaan omia hyviksi havaitsemiaan tapoja liike-elämässä. Puolueella on nykyisin arvot, missio ja visio. Puolueelle tullee velkakatto, joka on nolla euroa. Kuten Sipilä toteaa, ei ole ihme että maan asiat ovat näin sekaisin kun poliitikot eivät kykene huolehtimaan edes oman puolueensa taloudesta. Minusta tuo on aivan verraton oivallus. Poliitikot näkevät puolueen kannatuksen itseisarvona, koska kannatus näkyy edustajien määrissä ja sitä kautta puoluetuessa, jota on mukava päästä mälläämään. Oleellisempaa on pitää vaikka pienempi kannatus ja kulubudjetti, jos se varmistaa omista arvoista kiinnipitämisen. Kannattajia ei pidä uhrata puoluetuelle.

Hallituksen sisäinen työskentelytapa, jonka Matti Vanhanen poliittisena broilerina aloitti, on sellainen, että jokaisella ministerillä on täysi vapaus omalla hallinnon alallaan. Yritysmaailmassa johto päättää yhteisen tavoitteen, jota kohti jokainen johtaja omalla vastuualueellaan pyrkii. Hallitus ei siis toimi näin, vaan sisäisesti jopa täysin ristiriitaisesti. Tämä syö vakavasti uskoa poliittiseen järjestelmään. Sipilä kertookin, että yhä useampi asiantuntija ei enää suostu osallistumaan mihinkään työryhmään, koska sillä ei ole juuri koskaan mitään vaikutusta ja ministerit harvoin edes lukevat raportteja. "Perusvaatimuksena pitäisi olla, että ministeri sitoutuu viemään tuloksia käytäntöön."

Tähän asti kaikki hyvin. Mutta sitten alkaa haastattelun se osio, jossa mietitään, minkälainen Kepu on hallituksessa. Ensin Sipilä varovasti toteaa, että "vaaleissa ei tulisi antaa ehdottomia kynnyskysymyksiä". Tässä hän on täysin väärässä. Perussuomalaisten paras anti suomalaiselle politiikalle keväällä 2011 oli, että vaalilupauksia ei rikota. Tarvittaessa pidetään uudet vaalit ja annetaan uudet lupaukset. Valitettavasti Soini vie Perussuomalaiset hallitukseen 2015, joten itse en enää ota todesta puolueen vaalilupauksia. Vuoden 2011 vaalit olivat tähänastisen elämäni ilahduttavimmat. Tai siis hallitusneuvottelut. Kun Soini piti päänsä, Suomi sai halvaantuneen hallituksen, jolla ei ole arvoja, missiota eikä visiota.

Seuraavaksi Sipilä tunnustautuu hyvinvointivaltion kannattajaksi, mikä on omalta kannaltani valitettavaa. Olisimme oikeasti tarvinneet poliitikon, joka olisi haastanut nykyisen poliittisen ja yhteiskunnallisen toimintamallimme samalla tavalla kuin miten Soini haastoi 2011. Toivoa sopii, että Sipilä ja Soini löytävät toisensa ennen 2015 vaaleja viemään kansakuntamme läpi kiirastulen vaikeuksien.

Pahimpana kaikesta on Keskustapuolueen sisäpiiriin kuuluvan kansanedustajan kommentti, jossa hän kuvaa sitten todellista vallankäyttöä:

Porvarihallitus tekisi [isänmaan edun mukaisia] päätöksiä, mutta puolueen vaalimenestys voisi vaarantua.

Kun siis Sipilä juuri edellisellä sivulla totesi, että puolueen tulee pitää kiinni arvoistaan eikä tavoitella mahdollisimman suurta puoluetukea, niin tässä siltarumpumies jo nostaa päätään ojan pohjalta. Sama idiootti - olisiko Kaikkonen? - toteaa lopuksi, että "Huolestuttavaa on, että puolueen kannatus on yhden ihmisen varassa." Eli Sipilä on pelkkä kannatuksen kasvuun käytettävä teholannoite, joka pyyhitään heti pois kun kristallikruunuun syttyy Smolnassa valot.

Geert Wilders pitää paaville puhuttelun

Seuraavan avoimen kirjeen paavi Franciscukselle on kirjoittanyt Geert Wilders, Hollannin vapauspuolueen PVV:n puheenjohtaja.

Avoin kirje paavi Franciscukselle.

Teidän pyhyytenne,

äskettäin antamassanne apostolisessa kehotuskirjeessänne Evangelii Gaudiumissa (kappaleet 247-248) korostitte, että kristityt eivät ole velkaa juutalaisille tai heidän heidän uskonnolleen. Tuomitsette samalla historiassa kristittyjen juutalaisiin kohdistamat ankarat vainot.

Sananne innoittavat monia.

Valitettavasti ne ovat jyrkässä ristiriidassa viime lokakuussa johtavan sunni-muslimin, Kairon Al-Azhar instituutin pääimaamin Ahmad Al-Tayebin haastattelun kanssa. Lokakuun 25. päivänä Egyptin televisiossa esitetyssä haastattelussa pääimaami Al-Tayeb vahvisti koraanin säkeen 5:82 olevan edelleen ajankohtainen. Jakeessa todetaan, että kristityt ovat muslimeille läheisimpiä kun taas juutalaiset ovat kiivaimman vihanpidon kohteena. Tämä jae on vuosisatojen ajan innoittanut muslimeita heidän suhtautumisessaan juutalaisiin.

Al-Tayebin viittaus koraanin juutalaisvastaisuuteen on 1.400 vuotta jatkunutta islamilaista opetusta. Hänen edeltäjänsä instituutin pääimaamina, Muhammad Sayyid Tantawi, kirjoitti kirjan “The Children of Israel in the Koran and the Sunna”, jossa hän puolusteli juutalaisvastaisuuttaan koraanin opetuksilla.

Kristittyjen kärsimykset juuri nyt Syyriassa, Irakissa, Egyptissä, Sudanissa, Nigeriassa, Pakistanissa, Indonesiassa ja monissa muissa maissa selvästi osoittaa, minkä osan koraanin seuraajat ovat heille valinneet. Ateistien ja juutalaisten, joiden asema on kristittyjäkin huonompi, voi olettaa kärsivän vieläkin enemmän.

Kehotuskirjeessänne (kappaleet 252-253) toteatte, että “oikea islam ja sen tulkinta ei kannusta minkäänlaiseen väkivaltaan”.

Todellisuus ei vastaa lausuntoanne.

Koraani on riidanhaluinen ja lietsoo vihaa ei-muslimeita kohtaan. Jos teidän pyhyytenne lukee koraania, voitte todeta asian itse, joten viittaan seuraavaksi vain muutamiin jakeisiin:

2:191-193		“Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin [...] Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen.”
4:89		“Jos he palaavat entiseen vihamielisyyteensä, niin ottakaa heidät kiinni ja surmatkaa, missä heidät kohtaattekin, älkääkä ottako itsellenne suojelijaa tai auttajaa heidän joukostaan.”
5:33		“Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan [...] heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta.”
8:60		“Ja varustakaa (muslimit) heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne.”
9:5		“Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla.”
9:29		“Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan.”
9:30		“Juutalaiset sanovat: »Esra on Jumalan poika», ja kristityt sanovat: »Messias on Jumalan poika». Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon!”
9:123		“Te, jotka uskotte, taistelkaa niitä uskottomia vastaan, jotka ovat lähellänne, jotta he kokisivat teidän voimanne, ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat.”
47:4		“Kun siis kohtaatte taistelussa uskottomat, niin nujertakaa heiltä niskat, niin että voitatte heidät!”

Toivon että pyhä isä on mukana puolustamassa länsimaiden juutalais-kristillistä humaania kulttuuria, jossa jopa ateisteilla ja agnostikoilla on oikeus yksilönvapauksiin ja demokratiaan.

Kieltämällä tosiasiat ei voi voittaa mitään.

Meidän on puhuttava islamista rehellisesti – se on suurin uhka ihmiskunnalle nykyaikana.

Kunnioittavasti
Geert Wilders

Hollannin parlamentin jäsen
Vapauspuolueen (PVV) puheenjohtaja

[P.S. Minusta Benetton toimi turhan hätäisesti poistaessaan mainoskampanjassaan olleen valokuvan, jossa paavi imuttelee Ahmedin kanssa:

Benetton withdraws ad campaign image]

Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XXVII

Iltalehti selvitti presidentti Niinistön kansansuosiota, ja keskiarvoksi tuli kouluarvosanalla tyydyttävä kahdeksikko.

Niinistö on erityisesti hyvätuloisten, johtavassa asemassa olevien, koulutettujen ja eläkeläisten mieleen. Sen sijaan kaikkein vähiten Niinistöön ovat tyytyväisiä työttömät, pienituloiset sekä koululaiset ja opiskelijat.

- Suosio kertoo Niinistön poliittisesta taustasta ja hänen poliittisesta henkilöstään. Vaikka Suomessa presidentti antaa perinteisesti puoluekirjansa pois, hänet mielletään kuitenkin kokoomuksen ja kokoomuslaisten arvojen edustajaksi.

Kansa on vuosi vuodelta oikeistolaistunut, kun vanhemmat ikäluokat harventuvat. 80-luvulla sosialismi ja neuvostomyönteinen kommunismi oli elämänsä vedossa, kunnes Aarne Saarinen, Taisto Sinisalo ja Arvo Aalto jäivät eläkkeelle. 60-lukulaisten nuorten viimeinen kädenheilautus nuoremmille sukupolville oli Tarja Halosen kannattajien ryhmittyminen Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjan tukijoukoksi. Haavisto hävisi rumin luvuin (63% - 37%) eikä tappio suinkaan johtunut Haaviston persoonan epämiellyttävyydestä tai seksuaalisesta suuntautumisesta vaan siitä, että hänen ympärillään pyöri ja hääräsi sekalainen joukko kaiken maailman epämääräisiä hämäräideologioiden kannattajia. Enemmistö ihmisistä ei halua presidentiksi miestä, jonka lähipiiri muodostuu vähemmistöistä, jotka hakevat poliittista vaikutusvaltaa hankkeilleen. Esimerkkinä kannattaa mainita Vasemmistonuoret, jotka määrittelevät toimintansa näin:

Vasemmistonuoret on feministinen poliittinen järjestö.

Vasemmistonuoret on erilaisten väkivaltaisten ryhmittymien epävirallinen kattojärjestö, jonka jäseniä on ollut mukana Tampereen kiakkovieraiden mellakoissa aiheuttaen yhdistykselle paineen "irtisanoutua mellakoista". Poliisin rosvojoukoksi nimeämä protestiliikehdintä saa vastakaikua niin Vasemmistonuorilta kuin Vihreiden rivipoliitikkona toimivalta professori Pekka Hiilamolta. Hiilamo on omistajana mukana Voima-lehdessä, jonka "artikkelit käsittelevät muun muassa kapitalismia, ihmisoikeuksia, ympäristöpolitiikkaa sekä yhteiskunnallista tilannetta esimerkiksi Tšetšeniassa, Israelissa ja Suomessa." Valtio tukee kustantamon lehtiä (NHL) ja toimintaa vajaan sadan tuhannen euron määrällä vuosittain, mutta epäsuorasti kaikki kustantamon omistajat ja taustajoukot ovat verovaroin rahoitettuja. Pieniä summiahan nämä ovat kokonaisuuden valtameressä, mutta pienistä vuodoista se patokin lopuksi murtuu.

Vasemmistonuorten tavoitteena on luopua presidentti-instituutiosta, kirjoittaa Niko Peltokangas (täällä ja täällä). Kuvaavaa että kirjoitus tuli heti mellakoiden jälkeisenä päivänä eikä esimerkiksi Tarja Halosen valtakaudella. Tämä paljastaa erinomaisesti vasemmistolaista ajattelutapaa: yhteiskunnalliset instituutiot on purettava, jos vasemmisto ei pidä niissä valtaa. Edistyksellisten ja pragmaatikkoina itseään pitävien sosialistien pyrkimyksenä ei ole muuttaa yhteiskuntaa instituutioita purkamalla vaan kaapata valta romuttamalla instituutiot. Tämä on sosialismin ongelma ja vasemmiston yleisemminkin. Heidän kannattamansa ideologia on rakenteellisesti vallankumouksellinen ja väkivaltainen. Tarja Halosen - saati Pekka Haaviston - valtakaudella näitä vaatimuksia ei esitetty. Niko Peltokangas onnistui hienosti paljastamaan meille näkymän sosialismin kovaan ytimeen. Se on verenpunainen ja se toteutetaan instituutioiden purkamisella.

Jutta Urpilainen ja Helena Eronen

Ilahduttava pikku-uutinen - Suomen yrittäjät vertaavat Jutta Urpilaisen toimintaa kansallis-sosialisteihin:

Elkeet alkavat muistuttaa entistä natsi-Saksaa, jossa osa kansasta leimattiin merkityiksi hylkiöiksi.

Noin 30 000 yrittäjää ja yritystä saavat Aku Ankasta tunnetuksi tulleet karhukoplan numerolaput rintaansa.

Tämä on kyllä paras kommentti mitä olen tällä vuosikymmenellä kuullut. Ensimmäinen kerta, kun todellista valtakunnan johtavaa sosialistia verrataan natseihin. Perussuomalaisiahan on haukuttu aiemmin "äärioikeistolaisiksi", mutta siinä on ollut kyse "fasismi"-sanan käyttämisestä haukkumatarkoituksessa. Natsiksi kutsuminen on ollut perinteinen keino leimata vastustaja kelvottomaksi osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nyt ensi kertaa natsiksi rinnastaminen tapahtuu puhtaasti ideologisessa merkityksessä. Kukaan ei voi kiistää, etteikö Suomi jo olisi fascistinen yhteiskunta, ja nyt sen totalitarismiin pyrkivä ministeri - ihan syystä - rinnastetaan historiasta tuttuun toiseen totalitaristiseen yhteiskuntaan.

Jotenkin tästä tulee Helena Eronen ja hihamerkki-kausti mieleen sillä erolla, että Eronen ei ollut tosissaan. Eronen sai niin valtavan kohun aikaiseksi, että joutui eroamaan. Hirvisaari oli sen jälkeen merkitty mies, ja lopulta kaatui naurettavaan kauhisteluun hämäläisen kansantaiteilijan performanssista. Nyt Urpilainen - vakavissaan - vaatii monesti pakon edessä pienyrittäjäksi joutuneen ihmisen nimen julkaisemista, jos tällä on verovelkaa. Minä ymmärrän täysin Urpilaisen ajattelutavan, sillä hänen mielestään kaikki raha on valtion rahaa ja vain lainassa yksityisillä. Jos yksityinen ei heti tilitä rahoja valtiolle, tämä on suuren luokan rikollinen.

Sillä ei niin väliä, että murhamiehet kävelevät vankilasta ulos muutamassa vuodessa, mutta anna olla laitimmainen kerta jos jätät jotain maksamatta valtiolle...

En osaa elää

Professorin blogissa blogisti Jklak (Sumeiden ajatusten tie) totesi ärtyneenä, että kaltaiseni valtion liiallista ohjausta paheksuvat yksilöt voivat poistua maasta, jos meno ei huvita. Kaikkihan muistamme miten natsi-Saksa suunnitteli siirtävänsä juutalaiset Madagaskarille, Neuvostoliitto siirsi Siperiaan tai suoraan hautaan kulkematta Gulagin kautta. Itä-Euroopan valtiot myivät länsivaluuttaa vastaan omia kansalaisiaan näiden lännessä asuville sukulaisille. Blogisti Vera Izrailit kertoi vuosia sitten, miten hänen perheensä pääsi poistumaan Neuvostoliitosta. Ennen lähtöään he realisoivat kaiken omaisuutensa pilkkahinnalla käteiseksi, joka sitten lentokentällä kerättiin "maastapoistumisverona" tullimiesten kahvikassaan.

Avoin fascismi, jota Jklakin kommentti osoittaa, on röyhkeydessään aina yhtä yllättävää. Sitä kuvittelee, että tässä blogosfäärin nurkassa olisi hiukan vapaamielisempi tai avarakatseisempi lukijakunta, mutta ilmeisesti niin on vähissä suomenniemellä sellaiset yksilöt, joita valtion ylenpalttinen holhous oksettaa, että ihmiset tiputtelevat tuolla lailla puolihuolimattomasti "ainahan susta eroon pääsee, jos alat hankalaksi"-kommentteja.

Sitä ihmettelen eniten, että miten aikuisille ihmisille on niin vaikeaa hyväksyä sellaista ajatusta, että jokainen huolehtii itsestään ja perheestään. Kenelläkään ei ole oikeutta mennä tunkemaan pyytämättä nokkaansa toisten asioihin. Mistä kumpuaa sellainen ylimielinen röyhkeys, että ihminen kuvittelee voivansa ryhtyä neuvomaan muita, miten näiden tulee elää, mihin uskoa, miten lapsensa kasvattaa? Mistä joku voi saada päähänsä, että hän on minua parempi päättämään miten minun elämää tulee elää? Miten voi kuvitella, että hänellä on oikeus rajoittaa minun vapauksiani?

Ekologian teologia

Korkeimman oikeuden klassikoksi muodostuneen ratkaisun mukaan:

Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.

Eli uskontoja ei saa arvostella eikä uskontojen pyhinä pitämiä asioita saa kyseenalaistaa... Tuntuuko tutulta?

Islamilaisessa maailmassa tapana on suorittaa pojille ympärileikkaus, vaikka koraani ei siihen velvoita sen enempää kuin naisia käyttämään burkaa. Muhammadin elämästä kertovat muistiinpanot (hadith) muodostavat sunnan, eli profeetan elintavat, joita pidetään virheettöminä ja esikuvana kaikille muslimimiehille. Koska Muhis oli itse ympärileikattu ja kehotti seuraajiaan tekemään samoin, myös nykypäivän muslimit tuntevat tarvetta poikiensa ympärileikkaukseen.

Ympärileikkaus on maailmalla yleinen joskin hitaasti vähenevä tapa. On mielenkiintoista ajatella, että Suomessa olisi sellainen viisaus, jota muualla maailmassa ei ole. Ja vielä mielenkiintoisempaa on ajatella niitä seurauksia, mitä tapahtuu kun Suomen oikeuslaitos alkaisi tuomita muslimeita laajamittaisesti sakkoihin tai vankeuteen poikiensa ympärileikkaamisesta. Blogikollega Professori asiasta jo kirjoittikin. Hänen mielestään poikien ympärileikkaus on tukkapöllyä vakavampaa puuttumista lasten ruumiilliseen koskemattomuuteen, ja jos kerran tukkapöllystä saa sakkoa niin lapsensa ympärileikkaamisestakin pitää saada. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset antavat yksilöille oikeuden elää ja noudattaa oman uskontonsa tapoja, joista ympärileikkaus on erityisesti eurooppalaisille vaikea asia hyväksyä.

Toisin kuin naisten ympärileikkaus tai silpominen - kuten nykyisin sanotaan halusta osoittaa pahennusta kyseistä tekoa kohtaan - on joidenkin Afrikan kansojen ikiaikainen perinne, joka on jäänyt voimaan islamisaation jälkeenkin, poikien ympärileikkaus on siis uskonnollinen riitti, jonka kieltämisessä vedotaan lapsen oikeuteen säilyttää ruumiillinen koskemattomuus. Eikö neekerikulttuurien näkeminen niin alkukantaisina ja vastenmielisinä, että heidän tapansa pitää kriminalisoida, muistuta kovin läheisesti kolonialismin oppeja? Sama koskemattomuus lapsen oikeuksiin ei ympärileikkauksen kieltäjien mielestä kuulu syntymättömälle lapselle, vaan äidillä on oikeus yli lapsen oikeuksien aborttiin. Samat suvaitsevaisina itseään pitävät tahot vastustavat myös kiivaasti ympäristölleen vaarallisten rikollisten kuolemantuomioita, vaikka siis sallivat abortin. En ole oikein koskaan ymmärtänyt näiden ihmisten ajattelutapaa, mutta tuo alussa mainittu Korkeimman oikeuden päätös soveltunee tähänkin uskontoon, jota myös liberalismiksi Amerikassa kutsutaan ja sosialismiksi meillä Euroopassa.

Arvioiden mukaan 30% pojista ympärileikataan (Wiki). Suomi on kuulunut kristillisiin länsimaihin jostain 600-luvulta alkaen, kun muut Pohjoismaat vielä elivät viikinkien valtakautta ja palvoivat Odinia ja Thoria. Suomessa kristinusko omaksuttiin niin puhdasoppisesti, että meillä ei ole käytössä juuri mitään pakanallisia jäänteitä ehkä lappalaisten noitarumpuja lukuun ottamatta. Vasta nyt 2000-luvulla on nopeasti saanut kannatusta panteistinen Gaia-aate, jonka uskonnolliset riitit liittyvät asketismiin, kuten kierrätys, energiansäästö, luonnonmukaisuus ja puritanismi. Myös kristinusko rakentui essealaismunkkien askeettisuuden luomalle puhdasoppisuuden perustalle, ja Luther vaati kirkkoa luopumaan "harhaopeistaan". Varsinkin moralismin takia punavihreää vasemmistoa pidetään itse itsensä muiden yläpuolelle nostaneina ns. "parempina ihmisinä". "Eko-aatetta" ei ole totuttu pitämään uskontona, miksi punavihreät panteistit ovat itsekin yllättyneitä siitä, että kaikki eivät kunnioita heidän valintojaan. He ovat tottuneet pitämään omaa aatettaan rationaalisena, mutta uskonnot eivät ole rationaalisia, kuten Korkein oikeus (sinänsä ihan oikein) linjasi.

Tosielämän agenttitarina

Suomessakin riittää kommentoitavaa yhdelle blogistille enemmän kuin riittävästi, joten valitettavasti olen laiminlyönyt ulkomaiden seurantaa. Viikko sitten kommentoin lyhyesti (Iran, ydinaseet ja Obama 26.11.2013) Genevessä allekirjoitettua sopimusta, jolla Yhdysvaltain presidentti Barack Obama käytännössä hajotti maansa Lähi-idän politiikan pitkään jatkuneen liittolaissuhteen sekä Israelin että Saudi-Arabian kanssa. Sopimuksella Yhdysvallat hyväksyi Iranin ydinasevaltioksi ja lopetti kauppasaarron, jota kansainvälisen politiikan asiantuntijat pitivät erittäin onnistuneena, jos sellaisena pidetään maan hallinnon joutumista kotimaassaan kovan arvostelun kohteeksi. Suomalainen IAEA:n entinen johtaja Olli Heinonen on kovin sanoin arvostellut Yhdysvaltoja siitä, että se romutti pitkään harjoitellut luottamukseen perustuvat kauppasaarrot, joita on tämän jälkeen vaikea ketään vaatia kunnioittamaan.

Obaman hinku saada Iranista uusi liittolainen Lähi-itään on sikäli hyvin erikoinen, että Iranilla ei ole diplomaattisuhteita Yhdysvaltoihin ja maata johtaa avoimesti Israelin tuhoamista julistava uskonnollinen klikki. Maa on ainoa shiia-enemmistöinen valtio koko maailmassa ja siten jatkuvasti poikkiteloin naapurimaidensa kanssa. Iran on pysyvässä uskonsodassa naapuriensa kanssa samalla tavalla, joka muistuttaa Pohjois-Irlannin sisällissotaa 1900-luvulla. Iranin liittolainen on Libanonissa toimiva Hizbollah, jonka kakkosmies Hassan Hollo al-Laqqis sai surmansa äskettäin. Hassania, joka oli järjestönsä aseellisen siiven johtaja, ammuttiin kotinsa yksityisessä parkkihallissa viidesti päähän. Hassan murhattiin vain vähän sen jälkeen kun hän oli esiintynyt televisiohaastattelussa poikkeuksellisen uhmakkaana Saudien ja Israelin suuntaan. Hän totesi Geneven sopimuksen "päättäneen Yhdysvaltojen valtakauden Lähi-idässä" ja ilmiselvästi puhui Iranin puolesta. Murha oli käytännönläheinen osoitus Israelin ja Saudi-Arabian yhteistyöstä yhteisen vihollisensa Iranin valta-aseman heikentämiseksi.

Iran kosti murhan vuotamalla yksityiskohtaisia tietoja Saudien tiedustelujärjestön GIP:n johtajan prinssi Bandar Bin Sultanin ja Israelin Mossadin Tamir Pardon tapaamisesta Wienissä marraskuun 24. päivänä, eli samaan aikaan kun Geneven sopimus allekirjoitettiin. Tiedusteluyhteistyön tavoitteena on iranilaisten mukaan saastuttaa Iranin ydinaseohjelma Stuxnetia tehokkaammalla ohjelmistolla ja ottaa aloite omiin käsiin tässä kyber-sodassa. Iranin paljastuksen taustalla oli halu toisaalta kertoa hallinnon tukijoille, että vääräuskoiset käyvät sotaa shiioja vastaan ja toisaalta paljastaa oppositiolle, että sillä on Yhdysvaltojen tuki puolellaan. Luonnollisesti Iran ei myöskään ole pahoillaan siitä, että Saudi-Arabian epävakaassa sisäpoliittisessa tilanteessa vallanvaihtoa havittelevien prinssien silmissä Pardonin toiminta voi näyttää liialliselta veljeilyltä Israelin - vääräuskoisista vaarallisimman - kanssa.

Pisan kalteva torni

Tästä nyt on varmaan jo kirjoiteltu riittämiin eri medioissa, mutta tungenpa lusikkani ikään kuin jälkiruoaksi sekametelisoppaan. Suomen koululaisten menestys PISA-kokeessa on pudonnut komeasti. Kati Sinenmaa on kaivanut blogiinsa tiedot aiempien kokeiden pistemääristä, kiitos siitä, joten minä säästä omaa aikaani ja lasken ne vaan keskiarvoiksi:

540 pistettä vuonna 2000
546 pistettä vuonna 2003
553 pistettä vuonna 2006
544 pistettä vuonna 2009
529 pistettä vuonna 2012

Karkeasti pudotus on ollut noin 15 pistettä.

Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajaoppilaiden keskimääräinen pistemäärä matematiikassa oli 98 pistettä heikompi kuin syntyperäisten suomalaisoppilaiden. Ero vastaa yli kahta kuoluvuotta. Ero lukutaidossa oli 116 pistettä ja luonnontieteissä 126 pistettä.

Maahanmuuttajataustaisia oli 15 prosenttia suomalaiskoulujen oppilaista. Maahanmuuttajista oli siis tarkoituskella yliedustus.

Ja sitten kun tuo tarkoitus poksahtaa sormille, niin opetusministeri Krista Kiuru kiirehti välittömästi toteamaan, että pudotuksen syynä ei ole maahanmuutto:

Myös professorit Pekka Kupari ja Jouni Välijärvi korostivat, että ero maahanmuuttajataustaisten ja suomalaissyntyisten oppilaiden tuloksissa ei vaikuta kokonaistulokseen kuin yhdellä tai parilla pisteellä.

Voi olla etten itse menestyisi enää PISA-kokeessa, mutta jos 15% saa 100 pistettä huonomman tuloksen, niin sen vaikutus on mielestäni 15 pistettä lopputulokseen. Ei suinkaan "piste tai kaksi". Vaan itseasiassa koko tuo laskun määrä 15 pistettä näyttäisi tulevan maahanmuuttajalasten huonommasta suorituksesta. Mitä viitteitä meillä on uskoa, että he kirivät tuon eron jossain myöhemmässä vaiheessa kiinni?

Onko toimittajakunta täysin kykenemätöntä haastamaan kaiken maailman sontaa silmät ja suut itsestään ulostyöntäviä vajakkeja? Mihin tarvitaan mediaa, jos sen ammattitaito on näin pahasti hukassa?

Älä tule paha valtio

Kun suuren yleisön keskuudessa nousi kohu lainmukaista verosuunnittelua tekevien terveydenhuoltoalan kansainvälisten yritysten toiminnasta, ne nopeasti muuttivat omaa linjaansa. Niiden johto huomasi, että verojen minimointi - lakia noudattaen - haittaa niiden yrityskuvaa ja heikentää tulevia voitontekomahdollisuuksia. Yrityksellä ei ole muuta moraalia kuin tehdä omistajilleen voittoa.

Kun Merja Ailus kärähti erilaisista laskuepäselvyyksistä, johtava poliittinen eliitti alkoi uhota, että poliittisia virkanimityksiä ei jatkossa enää tehdä. Ei siksi, että heidän moraalinen selkärankansa olisi jostain löytynyt vaan siksi, että he yrittävät hallita poliittisen eliitin julkikuvaansa myönteisemmäksi. Nimittäin suurin poliittinen korruptio oli Sekoomuksen ja SDP:n yritys romuttaa sote-uudistuksen varjolla koko kuntavaalikenttä ja sitä kautta Keskustapuolueen valta-asema maaseudulla. Aika lähelle hallitus tässä pääsi, mutta ei ihan maaliin asti.

Oulun kaupungissa on tutkittu, mitkä ryhmät käyttävät eniten sosiaali- ja terveyspalveluita. Vastaus on, että 10% kansasta käyttää 80% palveluista ja kustannuksista. Suurimmat ryhmät ovat eläkeläiset, huostaanotetut lapset ja päihde- ja mielenterveyspalvelujen käyttäjät. Siinä missä normikansalainen kulutti vuoden mittaan yhtä palvelua (esimerkiksi terveyskeskuksen lääkäriä) noin 417 eurolla, nämä suurkuluttajat kuormittivat keskimäärin neljää eri palveluntuottajaa 15.940 eurolla vuodessa (Lääkärilehti 48/s. 3164). Yleensä ottaen juuri sosiaalipalveluiden käyttö söi kunnan resursseja, ja noin 2/3 kaikista kustannuksista syntyi juuri sosiaalipalveluiden puolelta kun taas terveyspalvelut veivät noin kolmanneksen.

Kun tavoitteena on tehostaa julkisen talouden toimintaa, on mietittävä uudelleen ne kanavat, joita pitkin palveluiden suurkäyttäjät saadaan edullisemmin hoidettua. Tietojen vaihto eri palveluntuottajien kesken on tietenkin yksi merkittävä tehostuksen paikka. Nyt julkisuudessa saa sijaa "raha seuraa potilasta"-palvelu, jossa hyvät terveysasemat saavat huonoja enemmän rahaa. Tämä johtaa erilaisiin ongelmiin kuin nykysysteemi, mutta yhtä kaikki ne ongelmat aiheuttavat muutaman vuoden päästä tarvetta taas uusille ssädöille. Alkaa vaikuttaa siltä, että kukaan ei enää kykene hallitsemaan erilaisin kikkailuin tätä järjestelmää. Mielestäni olisi perusteltua purkaa se jo ihan julkisen sektorin pienentämiseksi, ja palata kuntien osalta peruspalvelujen tuottamiseen (koulutus ja kunnossapito). Näiden yli menevät palvelut ostettaisiin keltä parhaaksi mikäkin kunta näkisi ja palvelun kuluttajan omaa vastuuta nostettaisiin. Jos vanhus tai "pikku-eerika" ei kykene itse vastuuseen, vastuu tulee ympäristölle. Pikku-Eerikankin traagisessa tapauksessa ympäristö naapureita, kouluja ja äitiä myöten välitti tietoa sosiaalipalveluun, mutta kukaan ei reagoinut. Se oli mitä kammottavin osoitus siitä, että ihnmiset selviävät paremmin, kun valtio pysyy kaukana.