torstai 26. joulukuuta 2013

Vihreä ideologia

Rosa Meriläinen kiteyttää kolumnissaan "Kyyninen luovuttaa vallan urpoille" upeasti Vihreän ideologian ytimen. Meriläisen mukaan vihreys rakentuu neljän pilarin varaan, ja pilarit ovat valtio, talous, kansalaisyhteiskunta ja sukupuoli. Viidennen hän jättää jostain syystä mainitsematta, ja se on kirkko.

Valtio: Liity liittoon, lähde puoluepolitiikkaan! Ryhdy demokratia-aktivistiksi!

Talous: Marx oli oikeassa! Ay-liikkeen on oltava vahva.

Kansalaisyhteiskunta: Sosiaalisella paineella vaikutetaan ihmisten käsityksiin hyvästä elämästä.

Sukupuoli: Jos haluaa muuttaa kulttuuria, on muutettava tapaa olla mies ja nainen. Ole feministi!

Lisäksi Rosa kuvailee Vihreiden äänestäjien maailmankuvan olevan sekoitus malthusilaista antikonsumerismia ja taikauskoa:
Työskennellessäni kansanedustajana moni kansalainen tivasi, miksi käytin aikaani johonkin heidän mielestään vähäpätöiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan, kun väestönkasvu räjähtää ja maapallo hukkuu jätteisiimme.

Minusta on hienoa, jos joku omistautuu väestönkasvun pysäyttämiselle tai ylikulutuksen torjunnalle. Kyllä tässä maailmassa riittää tehtävää meille kaikille!
Nämä ovat asioita, joita minun puolestani ihmiset saavat omilla rahoillaan ja omalla ajallaan olla edistämässä. Niihin ei voi vaatia toisten rahaa ja aikaa. Länsimainen demokratia muodostui keskiajalla konservatiivisen uskonnollisen ideologian turvaamana. Kristinuskossa maallinen laki sai vaikutteita Jumalan laista, mutta yhteiskunta ja kirkko olivat kuitenkin eri tahojen hallussa. Seneca nuoremman sanoin, poliittinen eliitti tarvitsee uskontoa hallitakseen massoja.

Konservatiivien aikakausi päättyi Valistuksen aikaan ja teolliseen vallankumoukseen. Valistus toi mukanaan käsityksen yksilönvapauksista ja maaorjuuden lopettamisesta. Euroopassa suurin maaorjien omistaja oli konservatiivinen kirkko, joka luonnollisesti vastusti "vapaa-ajattelua", eli luopumista kirkon oikeudesta määrätä virallinen, jumalallinen totuus.

Valistuksen aika loi liberalismin, jossa yksilöllä on luonnolliset oikeudet, god-given rights, joiden suojaaminen on valtion tärkein tehtävä. Käsitykset luonnollisista oikeuksista muodostuivat hyvin erilaisiksi, joten liberalismi jakaantui eri suuntauksiin. Tähän päivään mennessä vahvimmaksi on noussut sosiaaliliberalismiksi kutsuttu ideologia, joka on puoluepoliittisesti ilmaistuna sosiaalidemokraattinen ja se toteuttaa ajatusta "hyvinvointiyhteiskunnasta".

Sosiaaliliberalismin radikaalein siipi edustaa marxilaista ajattelutapaa, jossa jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus vaurauteen. Sosialismi vähitellen omaksui väkivaltaisen taipumuksen editää pyrkimyksiään, joten paradoksaalisesti se kääntyi liberalismin ydinajatusta vastaan ja alkoi muistuttaa luonteeltaan Valistuksen aikaa edeltänyttä konservatiivista maailmankuvaa yhdellä ainoalla oikealla totuudellaan. Jos kirkko ylläpiti maaorjuutta, sosialismissa vastaavalla tavalla kiellettiin lakkoilu ja yksityisomaisuuden kerryttäminen.

Nykyisin puhutaankin konservatiivisesta vasemmistosta ja oikeistosta sen mukaan, mikä on niiden suhtautuminen yksityisomistukseen. Kirkko edustaa tätä nykyä konservatiivista oikeistoa, koska kristikuntaa ohjaa Jeesuksen opetus, jonka mukaan jokainen "antaa omistaan" eikä niin, että valtio verottaa ja vastaa hyväntekeväisyydestä. Osa papeista ajaa kohtuullisuuden ja askeettisuuden tiukkaa tulkintaa, mikä muistuttaa sosialistien antikonsumeristista ja puritaanista näkemystä. Merkittävin ero on kuitenkin sosialismiin liittyvä ateismi, minkä takia katolinen kirkko korostaa klassiseen liberalismiin kuuluvaa uskonvapautta. Sosialismi puolestaan vähät piittaa uskonvapaudesta ja yrittää rajoittaa uskonnollisten instituutioiden vaikutusvaltaa yhteiskunnassa, mikä on ristiriidassa liberalismin syntyhistorian kanssa.

Rosa Meriläinen haluaa purkaa konservatiivien tärkeinä pitämät yhteiskunnalliset instituutiot, ja siinä mielessä hän edustaa liberalismia. Toisaalta hän oikean sosialistin tavoin vastustaa luonnollisia oikeuksia, uskonvapautta ja omaisuuden suojaa, jotka puolestaan muodostavat klasisen liberalismin perustan. Rosan kirjoitus edustaa sosialismia - konservatiivista vasemmistoa - puhtaimmillaan, ja vain hänen ateistinen maailmankuvansa erottaa hänet konservatiivisesta oikeistosta.

Keskiajalta on siis kuljettu oikeisto-konservatiivisen hallinnon kautta vasemmistoliberalismiin, ja ainoa merkittävä klassisesta liberalismista vaikutuksensa ottanut yhteiskuntakokeilu oli vasta itsenäistynyt Amerikan Yhdysvallat jonnekin 1900-luvun alkuun tai puoliväliin asti.

6 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

@ KT

Vaikka itsekin joskus syyllistyn samaan, oli tämä teksti vähän liian pitkä, eikä väliotsikoita. Eikä summa summarumia.

Yleensä luen tekstejä nopeasti, monesta blogista.

IDA kirjoitti...

"Euroopassa suurin maaorjien omistaja oli konservatiivinen kirkko"

Mistä revit näitä älyttömyyksiä? Välillä näitä lukiessa tuntuu, että liberalismisi on vain ateistisen kommunismin kevyttä peittelyä.

Kumitonttu kirjoitti...

Ida, tarkoitin Ranskan suurin yksittäinen orjien omistaja, koska Euroopan suurin oli tietenkin Venäjän aatelit. Kirkon valta Ranskan suuren vallankumouksen alla oli horjumaton, ja kirkko pikemminkin seurasi kuin loi yleistä lainsäädännössä heijastuvaa ilmapiiriä suhteessa orjuuteen. Katolisella kirkolla oli toki muitakin syitä vastustaa Ranskan suuren vallankumouksen tavoitteita, koska Ranskassa kumous oli korostuneesti kristinuskon vastainen toisin kuin muissa Euroopan maissa valistusajan lopputulos oli.

Jos ajattelet asiaa ihan niin ruohonjuuritasolta, että moni asia, jota katolinen kirkko vastusti (kuten vaikka avioero), oikeasti loppui kristikunnan alueelta. Sen sijaan orjuus päätyi vasta valistusajan aatteiden jälkeen.

En minä ole tässä syyttämässä nykyisiä katolisia tai kristittyjä orjuuden kannattamisesta, mutta on turhaa yrittää väittää, että katolinen kirkko olisi ollut jotenkin korostuneen orjuusvastainen keskiajalla. (Rooman aikana kirkko vastusti orjuutta). Vasta uuden ajan alussa valistuksen aatteiden (liberalismi) saatua jalansijaa kirkkokin tarkisti asenteensa moderniksi.

Toivottavasti tämä selvensi kyseistä lausahdustani.

Kari kirjoitti...

Eikös ainakin Thomas Jeffersonilla ollut myös orjia maatilallaan? Sinänsä mielenkiintoista on sekin, että Englanti taisteli sekä entistä siirtomaataan vastaan että orjuuden poistamiseksi. Yhdysvalloissa orjuus säilyi, mutta brittiläisestä imperiumista vähitellen hävisi.
Kirkolla on ollut pitkän historiansa aikana monenlaisia kantoja, mutta kyllä noin pääsääntöisesti kirkko on vastustanut orjuutta aina.
Toki oma kysymyksensä on se, että orjiakin oli monenlaisia, eikä ole mitenkään itsestään selvää, että kirkon maalla maaorjan osa oli heikompi kuin vapaan talonpojan.

Kumitonttu kirjoitti...

Kari, Amerikkaan muuttaneiden englantilaisten suhtautuminen orjuuteen on tosiaan merkillistä. He pakenevat orjuutta ja alkavat itse orjan omistajiksi.

Paras kuulemani selitys on se, että orjat eivät todellisuudessa halua vapautta vaan nousta orjuuttajiensa yläpuolelle. Kun vertaa nykyistä länsimaista sosiaalidemokratiaa, niin juuri tuosta on kyse. Sosiaalidemokratia ei aja yksilönvapautta, uskonnonvapautta eikä mitään muutakaan vapautta. Se ajaa suurta valtiota ja kasvavaa säännöstelyä. Sosiaalidemokraatin märkä unelma on verottaa lisäarvoa tuottavilta yksilöiltä kaikki valtiolle, jossa sosiaalidemokraatti päättää vaurauden uudelleen jakamisesta.

Mitä muuta se on kuin orjuutta?

Kun vasemmistolaiseen keskustelukulttuuriin kuuluu sanojen kääntäminen päälaelleen, on selvää että vapaus kuuluu samaan sarjaan. Kun vasemmistolainen puhuu "sosiaalidarwinismista", hän tarkoittaa 1800-luvun rosvoparoneita, jotka eivät olleet edes kuulleet mistään darwinista sen enempää kuin evoluutiostakaan.

Sosiaalidarwinismisn alkuperäinen merkitys liittyi siihen että vasemmisto kannatti rodunjalostusta ja oikeisto (laajasti määritellen) vastusti sitä. Niinpä vasemmisto syytti oikeistoa siitä, että se "tuomitsee alaluokan elämään ikuisesti kurjuudessa". Sosiaalidarwinismi niin kuin se alun alkaen ymmärrettiin tarkoitti rodunjalostamista, mutta kun 40-luvun tapahtumien jälkeen tavoite alkoi näyttää melko sairaalta, vasemmisto muutti taktiikkaa.

Niinpä nykyisin vasemmisto ei enää halua jalostaa rotua, mutta edelleen sen mielestä mustat ja muut ei-valkoiset ovat valkoisia heikompia kaikella tavalla, minkä takia heitä tulee suojella, kotouttaa, varjella, kouluttaa, opettaa, paapoa ja mitä muuta, jotta he selviäisivät valkoisen miehen yhteiskunnassa. Vaikka miten yritän, minusta juuri tuo on rasistinen ajattelutapa, ja se, että jokainen on vastuussa itsestään on juuri päinvastoin kaikkea muuta kuin rasistinen.

Igor kirjoitti...

KT "Sosiaalidemokraatin märkä unelma on verottaa lisäarvoa tuottavilta yksilöiltä kaikki valtiolle, jossa sosiaalidemokraatti päättää vaurauden uudelleen jakamisesta.

Tuo lihavoimani kohta on pölhöpopulistista kansankiihotusta. En oikein suostu uskomaan demarien edes märissä unelmissaan ihan kaikkea verottavan omaan uusjakoonsa. Muuten kyllä uskon demarien himoverottavan isotuloisia mutta ihan niin tyhminä en heitä silti pidä, että he lypsävän lehmän kokonaan tappaisivat. Tuo on vaarallista poliittisen vihulaisen aliarviointia.

Roosa Meriläisestä olen pitkälti samaa mieltä. Mitä muuta voisi edellyttää naiselta joka käveli eduskunnassakin rinnassaan nappi "vittu haisee hyvälle!".