lauantai 30. huhtikuuta 2022

Talousnäkymät 2022

 Fiat-valuutta (latinan sanasta johdos ja tarkoittaa "tulkoon") on 1900-luvun tuote, jossa valtio valtio inflatoi valuuttansa, eli painaa lisää rahaa. Sitä ennen oli kultakantaan sidottu valuutta, jossa jokainen sai käydä vaihtamassa setelinsä kultaan keskuspankissa. Fiatin ajatus on, että virkamiehillä pitää olla oikeus valvoa pankkeja, koska pankkiirit ajavat yhtiönsä konkurssiin lainaamalla rahaa, jota heillä ei ole.

Paradoksaalisesti kävi niin, että kun ennen meni konkurssiin yksittäisiä pankkeja, nyt koko pankkisektori on konkurssin partaalla. Yleensä on uskottavaa, kun lainan antaja kaivaa lompakostaan lainan, hänellä on rahaa, jonka lainaa. Nyt lainaajalla (pankilla) ei tarvitse olla kuin jotain nollan ja yhden prosentin välillä. Jos pankki saa 10 euroa tilille asiakkaaltaan, pankki voi sitä vasten lainata jotain sadan ja äärettömän välillä.

Omassa lapsuudessani tuo ns. kassavarantovelvoite oli vielä 10%, mikä tarkoittaa että kymmentä euroa vastaan sai antaa lainaa enintään 100 euroa. Vielä 90-luvulla keskuspankit ohjasivat rahan määrää, mutta nykyisin ne ohjaavat tavoiteltua kuluttajahintojen nousua, jonka tavoite on kaksi prosenttia. Inflaatio on verotusta, koska se tekee kansasta köyhempää eli laskee ostovoimaa.

Kaikkialla maailmassa kotitaloudet ovat ajatuneet tilanteeseen, jossa ne eivät saa enää lisää lainaa. Tilanne on sama kuin laitat mehulasiin sokeria, se imeytyy veteen kunnes saavuttaa saturaatiopisteensä. Sen jälkeen kaikki lasiin laitettu sokeri vain valuu lasin pohjalle. Fiat-raha on aiheuttanut sen, että velanhoitokyky on joko ylitetty tai suunnilleen saavutettu.

Seuraavaksi kotitaloudet alkavat kuluttaa vähemmän (kun eivät saa lisää velkaa), mikä johtaa irtisanomisiin, mikä edelleen heikentää pankkien kykyä selvitä, mikä johtaa korkojen nousuun, mikä edelleen vähentää kulutusta. Kuluttajille lainattu raha on luonut omaisuuskuplia, jotka puhkeavat. Jos velallinen ei maksa pankille lainaansa, omaisuusarvojen on pudottava tasolle, jonka kotitaloudet pystyvät hoitamaan.

Vapailla markkinoilla korko on korvaus siitä, että säästäjä lykkää omaa kulutustaan, ja lainaa rahaa sille joka haluaa kuluttaa heti. Tätä mekanismia poliitikot eivät voi hintasäännöstellä toteamalla, että kukaan miljonääri ei voi kuluttaa niin paljon rahaa, joten korvauksen lykätystä kulutuksen siirrosta tulee olla nolla tai mieluummin alle nollan. Tämä ei taas vastaa sitä tahtoa, joka rahan omistajalla on.

Korko ja rahan ostovoima ovat toistensa vastakohdat. Jos valtio yrittää sosialisoida talletukset, rahan omistajat siirtävät omaisuutensa turvaan kultaan ja muihin raaka-aineisiin, johon valtio eli keskuspankki eivät voi hinnoitella. Sen seurauksena valtiolla on kaksi vaihtoehtoa: joko nostaa korkoja ja houkutella kapitalistien varallisuutta takaisin rahamarkkinoille tai tuoda itse rahaa painamalla lisää rahaa (inflaatio) valtion kulujen kattamiseksi.

Kuka uskoo, että poliitikot pystyvät leikkaamaan julkista budjettia (90 miljardia euroa) vastaamaan kansainvälistä kilpailukykyä (max. 70 mrd)? Curley-effect ja oma keskuspankki tarkoittavat, että rahaa painetaan jatkossa vielä holtittomammin kuin nyt, ja rahan arvo laskee (inflaatio), mikä taas nostaa kuluttajahintoja.

Tämä kuvaaja paljastaa, miten inflaatio vaikuttaa. Öljyn hinta on pysynyt suhteessa kultaan melko vakiona, kun taas öljyn hinta dollareissa (kiitos keskuspankin) on noussut noin kolmesta dollarista sataan dollariin tynnyriltä. Tämä ehkä auttaa ymmärtämään, miten inflaatio on verotuksen vastine. Ihmiset hyväksyvät (maltillisen) hintojen nousun paremmin kuin verojen korotuksen. Mutta jos nousu ylittää ymmärryksen maltillisesta, se aiheuttaa mellakoita samoin kuin ylikireä verotus (no ei Suomessa tietenkään).

Koska öljyn hinta heijastuu kaikkeen taloudelliseen toimintaan, se siirtyy kaikkien tuotteiden (ja myös monen palvelun) hintaan viiveellä. Espanjassa tuottajahinnat ovat nousseet 40% vuodessa, Saksassa 30%. Pääosan kustannuksista yritykset siirtävät hintoihin, mutta osan yritykset kantavat itse. Sen seurauksena osakkeiden tuotto-odotukset laskevat, mikä aiheuttaa jälleen pörssikurssien laskua. Yritykset kompensoivat sen tehostamalla toimintaansa parantaakseen tuloksiaan, mikä aiheuttaa irtisanomisia.

Kun mies, jolla on kokemusta, tapaa miehen, jolla on rahaa, tapaamisesta poistuu mies, jolla oli rahaa, kokemusta saaneena, ja mies jolla oli kokemusta, poistuu rahojen kanssa. Tämä on niin perustavaa laatua oleva kuvaus markkinoiden toiminnasta, että se ei ikinä koskaan tule muuttumaan. Siksi nuorten, kokemattomien poliitikkojen valinta johtaa aina siihen, että kansa köyhtyy (Curley-vaikutus).

Ei kommentteja: