perjantai 11. heinäkuuta 2014

Suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta

Tarkoitus oli kirjoittaa suomalaisesta julkisesta terveydenhoidosta, kun naapuri soitti ja pyyti kyytiä isolle kirkolle terveyskeskukseen. Potilaan nähtyäni ja vaivat kuunneltuani olin melko varma että parempi olisi mennä vielä isommalle kirkolle ja heti suoraan sairaalaan, mutta näin oli hätäkeskuksessa käsketty toimimaan. Ei muuta kuin jonottamaan ja odottamaan päivystykseen. Lääkäri määräsi sairaalaan, ja ajattelin että minä voin viedä kun lanssin odotteluun menisi kuulemma sama aika, millä olisimme jo perillä.

Pääsimme takaisin auton luo ja kuskin puoli oli kauniisti naarmutettu. Viereisessä ruudussa ollut auto oli kääntänyt "pikkuisen" liian aikaisin ja kyntänyt ovet rullalle. Onneksi paikalle sipsutti terveyskeskuksen puutarhuri, joka oli kuullut vääntyvän pellin valituksen ja sai rekisterinumeron muistiin.

Uusi soitto hätäkeskukseen ja selvityspyyntö toimintaohjeista. Posliinit ehtisivät kuulemma tunnin päästä paikalle, mutta minulla olisi silloin autossa vainaja. Päädyimme yhteisymmärryksessä siihen, että teen netissä rikosilmoituksen, ja hätäkeskus kirjaa samat tiedot omaan järjestelmäänsä.

Kerroin tapahtuneesta tuohtuneena tuttavalle, joka käski olemaan yhteydessä myös vakuutusyhtiöön. Sieltä todettiin, ettei pakenija ollut tehnyt vahinkoilmoitusta - mikä yllätys - joten lupasivat soittaa henkilölle ja selvittää asian. Tunnin kuluttua soittivat takaisin, että syyllinen oli tunnustanut ja tehnyt vahinkoilmoituksen puhelimessa, joten auton voi viedä heti pajalle. Sijaisautojen saamista on kiristetty, ja pienen neuvottelun jälkeen kuulin etten sellaista saa, kun nimissäni on pari muutakin autoa.

Tein rikosilmoituksen ja pitkään mietin, että vaadinko tunarille rangaistusta. Pikaisen nettiselvittelyn jälkeen tunari paljastui paikkakuntalaiseksi kaunottareksi, jollaisesta ei ikinä olisi uskonut, että pakenee paikalta. Aina voi soittaa hätäkeskukseen ja kertoa tapahtuneesta, jos ei ehdi jäämään odottamaan vahingonkärsinyttä. Tai suoraan vakuutusyhtiöönkin.

Pohdiskelin, että mitä minua hyödyttää jos valtio saa sakkotuloja. Nettikaivelu tosin paljasti ettei tuollaisesta edes saa sakkoa vaan selviää pelkällä huomautuksella. Lopulta päätin, että vaadin rangaistusta, koska ihmiset yleensä ottavat opikseen asioista. Tällä kertaa hän meinasi selvitä säikähdyksellä, mutta nyt toivon totisesti, että hän ymmärtää, että toisten rahaa ja omaisuutta ei voi kohdella omien oikkujensa mukaisesti. Vaikka olisi Vihreä.

Mikä suomalaisia vaivaa? Onko Vihreä moraali syöpynyt niin syvälle aivoihimme, että auton vahingoittaminen on itse asiassa ilmastoteko, joten kolaroijanhan tässä pitäisi saada stipendi ja kunniamaininta? Kollektivismin moraalissa muiden rahat ovat kolaroijan rahoja, joten hänhän vain siirsi rahaa taskusta toiseen kun maksatti ruttunsa minulla. Aika loogista, tavallaan. Kuva alla ei liity tapaukseen.

2 kommenttia:

RH kirjoitti...

Hopsista, ihan kiitettävää jälkeä tehnyt... meinaan, siinä vaiheessa kun auton kulma kääntäessä osuu johonkin, normaalisti pysäytetään ja otetaan takaisin - ei vedetä vaan sitkeesti käännöstä loppuun kuten tuossa näkyy tapahtuneen. Paitsi ehkä kaunottaret. Ja minä, kun kohteena on lumipenkka. Jäljet näkyy kyllä auton helmassa...

Luulis, että on entistäkin nolompaa häipyä jättämättä tietoja ja jäädä kiinni paikalta pakenemisesta; SIITÄ pitäisi saada AINA rangaistus!

Valkea kirjoitti...

Nykyään alkeellinen hyveellisyys on liberaalin maailmankatsomuksen mukaan kiinni ympäristötekijöistä, jotka lisäävät tai laskevat taipumusta alkeelliseen hyveellisyyteen ja henkilöiden kulloisestakin emotionaalisesta mielenmaisemasta, ei sisäistetyistä ja tavoiksi muodostuneista piintyneistä hyveistä ja moraalisista velvoitteista. Minua paikalta pakeneminen ei nykytilanteessa yllätä yhtään. Emotionaalinen liberaali mielenmaisema johdattaa ajattelemaan vain itseä ja tilanteen tukaluutta omalta kannalta, jolloin on tietenkin normaalia paeta paikalta ja maksattaa kulut uhrilla.