Finnairin tj. Vehviläisen asuntokauppa, promillerajan lasku, yökerhojen aukiolon lyhentäminen, Guggenheim-museo...
Armeijan alasajo, Kreikan tukipaketit, alv:n ja tuloveron korotukset, tulonsiirtojen leikkaukset, kuntien yhdistäminen...
Viime aikojen uutisia. Ensimmäinen lista kertoo aivan toissijaisista asioista ja jälkimmäiset jopa kohtalokkaista, jos Suomea ajatellaan kansakuntana vielä parin sukupolven päästä.
Arto Luukkanen kirjoittaa erinomaisen analyysin Suomen hallituksen tilanteesta. Maata ei johda kukaan, koska saadakseen hallituksen kasaan Katainen luopui hallituksen johtamisesta ja määritti yhdessä Eero Heinäluoman kanssa asiat, joita kukin puolue sai ministeriössään vapaasti johtaa. Se on hyvä huomio, jota en ollut itse ymmärtänyt. Se selittää, miksi hallitus pysyy kasassa, vaikka siihen ei mitään järjellistä syytä ole.
Luukkanen myös varoittaa, että kansalaiset ovat aikeissa ryhtyä "lailliseen vastarintaan". Huvittavaa kyllä, media ja poliitikot kaatuilevat kuin horkkatautiset hoilatessaan äärioikeiston (lue: kansallismielisyyden) noususta ympäri Eurooppaa ja samalla vietämme Mäntsälän kapinan 80-vuotismerkkipäivää. En nyt tässä käsittele sen laajemmin Wikipedian väitettä "Lapuan liikkeen kannattajat yrittivät väkivallalla uhaten kaataa hallituksen ja korvata sen oikeistolaisella diktatuurilla", vaikka Lapuan liike jollain etäisellä tavalla tässä asiayhteydessä muistuttaakin Perussuomalaisia.
Totean kuitenkin sen, että ennen vuotta 1932 sosialistit yrittivät jatkuvasti vallankumousta nostattamalla kapinahenkeä perinteisiä oikeistolaisia arvoja kohtaan (armeijan alasajo, suomenkielisyys ja suomalaisuuden vaaliminen, avioliitto ja perheinstituutio, ahkeruus ja omillaan selviäminen jne.), heidän aseellisesta kapinayrityksestään oli kulunut vasta reilu vuosikymmen, sosialistit käyttivät Neuvostoliittoa (Eurostoliittoa?) tukikohtana johtajilleen. Tässähän ei ole mitään uutta.
Jos tätä blogia lukee joku merkittävässä asemassa oleva kokoomuslainen, niin esitän yhden pyynnön: kaatakaa hallitus, heivatkaa Jyrki OW Katalainen helvettiin, järjestäkää uudet vaalit. Ajatelkaa kotimaanne etua - älkää yhden vaalikauden mittaista puheenjohtajanne kunniaa.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Haircut
Papukaija Urpolainen on esittänyt, että satatuhatta euroa vuodessa tienaavien tulee maksaa "solidaarisuusvero". Vero on väliaikainen, mikä sentään hiukan helpottaa oloamme. Tämä lasten opettajaksi pätevöitynyt sangen kokematon kaunotar lanseerasi Suomeen erään termin. Kun hänen johdollaan suomalaisten veronmaksajien rahaa valutetaan Välimeren rantahiekkaan muutama miljardi, Jutta alkoi puhua tukanleikkuusta. Sosialismin keino ratkaista ongelmat on olla puhumatta ikävistä asioista ja muuttaa ne positiivisiksi. Ei siis puhuta rahasta vaan resursseista, ei maahanmuuttajien tekemistä rikoksista vaan suomalaisten rasismista, ei siirtolaisista vaan maahanmuuttajista, ei suomalaisista vaan kantasuomalaisista ja niin edelleen.
Muuten en olisi asiasta jaksanut välttämättä kiinnostua, mutta kun alkaa vaikuttaa siltä, että Urpolaisen - ja esimiehensä Jyrki Katalaisen - osaaminen talousasioissa on samalla tasolla kuin minun osaamiseni tietokoneasioissa, eli juuri nollan yläpuolella. Kun minä puhun tietokoneesta, tarkoitan sillä läppäriä enkä esimerkiksi toimistotalon hissien kulkua ohjaavaa järjestelmää. Minulle tietokone ja sähköposti kuuluvat yhteen pakettiin. Urpolainen ei kehdannut puhua Kreikan valtion myymien velkakirjojen nimellisarvon leikkaamisesta eli velkojen anteeksiannosta eli akordista. Se on varsin tavanomainen järjestely yristysmaailmassa, jossa vaikeuksiin ajautuneiden yritysten toimintakykyä pidetään rahoittajapankin toimesta yllä. Tarkoitus pankin kannalta on, että yrityksen kaatuminen ajaisi toimialan muut yritykset vaikeuksiin, minkä takia on parempi tukea yhtä kaikkien kustannuksella.
Akordin sijaan Urpolainen alkoikin puhua hiustenleikkuusta eli haircutista. Tosiasiassa kuitenkin haircut tarkoittaa velkakirjan vakuusarvon laskemista. Eli jos sijoittajalla on vaikkapa Suomen valtion velkapapereita, jotka hän panttaa, velkapaperi käy lähes koko nimellisarvostaan vakuudeksi. Kuten me kaikki tavikset tiedämme, asunto on sen verran riskinen kohde, että pankki hyväksyy sen arvosta myöntämänsä lainan vakuudeksi vain 70%. Jos tilanne muuttuisi äkillisesti huonommaksi, pankki voisi ilmoittaa asuntovelallisille, että asunnon arvosta enää 35% käy vakuudeksi, jolloin pankki olisi tehnyt haircutin eli hiustenleikkuun kiinteistömassan suhteen.
Ei sillä, pieni asiahan tämä kokonaisuuden kannalta on, mutta valitettavan kuvaava. Media ei viitsi haastaa poliitikkoja enää ollenkaan. Tai osaa, siitä kai se on kiinni kun seuraa yleisesti uutisointia.
Muuten en olisi asiasta jaksanut välttämättä kiinnostua, mutta kun alkaa vaikuttaa siltä, että Urpolaisen - ja esimiehensä Jyrki Katalaisen - osaaminen talousasioissa on samalla tasolla kuin minun osaamiseni tietokoneasioissa, eli juuri nollan yläpuolella. Kun minä puhun tietokoneesta, tarkoitan sillä läppäriä enkä esimerkiksi toimistotalon hissien kulkua ohjaavaa järjestelmää. Minulle tietokone ja sähköposti kuuluvat yhteen pakettiin. Urpolainen ei kehdannut puhua Kreikan valtion myymien velkakirjojen nimellisarvon leikkaamisesta eli velkojen anteeksiannosta eli akordista. Se on varsin tavanomainen järjestely yristysmaailmassa, jossa vaikeuksiin ajautuneiden yritysten toimintakykyä pidetään rahoittajapankin toimesta yllä. Tarkoitus pankin kannalta on, että yrityksen kaatuminen ajaisi toimialan muut yritykset vaikeuksiin, minkä takia on parempi tukea yhtä kaikkien kustannuksella.
Akordin sijaan Urpolainen alkoikin puhua hiustenleikkuusta eli haircutista. Tosiasiassa kuitenkin haircut tarkoittaa velkakirjan vakuusarvon laskemista. Eli jos sijoittajalla on vaikkapa Suomen valtion velkapapereita, jotka hän panttaa, velkapaperi käy lähes koko nimellisarvostaan vakuudeksi. Kuten me kaikki tavikset tiedämme, asunto on sen verran riskinen kohde, että pankki hyväksyy sen arvosta myöntämänsä lainan vakuudeksi vain 70%. Jos tilanne muuttuisi äkillisesti huonommaksi, pankki voisi ilmoittaa asuntovelallisille, että asunnon arvosta enää 35% käy vakuudeksi, jolloin pankki olisi tehnyt haircutin eli hiustenleikkuun kiinteistömassan suhteen.
Ei sillä, pieni asiahan tämä kokonaisuuden kannalta on, mutta valitettavan kuvaava. Media ei viitsi haastaa poliitikkoja enää ollenkaan. Tai osaa, siitä kai se on kiinni kun seuraa yleisesti uutisointia.
lauantai 25. helmikuuta 2012
Talouskriisin taustalla on virkakunta - eivät markkinat
Vapailla markkinoilla ihmisen tulotasoon vaikuttaa se, kuinka paljon hänen työpanokselleen on kysyntää. On turha rakentaa NMT-puhelimia - vaikka kuinka hyviä - jos niille ei löydy ostajia. Taksin kuljettaja ei saa palkkaa, jos hänellä ei ole asiakkaita. Parturin tulot ovat nollassa, jos kukaan ei halua leikkuuttaa hänellä kuontaloaan.
Tilanne muuttuu tyystin, kun siirrytään julkiselle sektorille. Auramiehen palkka juoksee, vaikka työn jälki olisi luokatonta. Opettaja saa lyhennettyä opintolainaansa, vaikka opetuksen taso olisi alle kaiken kysynnän. Kansliapäällikön perhe matkustaa hiihtolomalla Kanarialle, vaikka ministeriön virkamiehet olisivat räkineet kattoon koko vuoden.
Mistä johtuu, että ne, jotka palvelevat kansalaisia, ovat kaikkein vähiten riippuvaisia omien toimiensa tuloksista? Miten valtio voi velkaantua miljardeilla vuodessa, kansantalous jopa supistua ja kansalaisten käytettävissä olevat tulot vähentyä ilman, että kukaan kantaa siitä henkilökohtaisesti ja omalla varallisuudellaan vastuuta? Ovatko julkisen sektorin toimet todella sellaisia, että heidän töidensä tuloksia ei voi mitenkään mitata? Vai onko niin, että sitä ei haluta mitata, koska se voisi paljastaa liian ikäviä asioita?
Liberaalissa fascismissa eli pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on yleisesti hyväksytty ajatus, että ihmiset muuttavat toimintaansa taloudellisen kannusteen tukemana. Energian hinnannousu saa ihmiset kuluttamaan vähemmän energiaa. Sosiaalitukien ehtojen höllentäminen saa ihmiset hakemaan sosiaalitukia. Maahanmuuton ehtojen kiristäminen vähentää maahanmuuttoa. On vaikea ymmärtää, miksi yhteiskunnallisen päätöksenteon taloudellisten seurausten tulokset eivät vaikuttaisi poliittista valtaa käyttäviin virkamiehiin ja ennen kaikkea - heidän henkilökohtaiseen palkkaukseensa. Jos kansantalous supistuu tai yhteiskunta velkaantuu, on yhteiskunnallinen päätöksenteko suosinut niitä tekijöitä, jotka ovat kyseisten tapahtumien taustalla. Ne tekijät ovat moninaisia, mutta tulokset yhtä kaikki helposti mitattavia.
Tunnettu elämänohje "sitä saa mitä tilaa" ei jostain syystä päde niihin, jotka päättävät verotuksesta ja keräämiensä varojen käytöstä. On kuitenkin yhtä tunnettu viisaus, että maksajat lopettavat vähitellen maksamasta, jos he eivät koe saavansa etua maksustaan. Tämä on pohjimmiltaan läntisten demokratioiden ongelma. Sitä ongelmaa ei näemmä voida ratkoa parin vuoden välein käytävillä vaaleilla, koska enemmistö äänestäjistä on edunsaajia. Muuta keinoa tehokkaalle hallinnolle ei ehkä ole kuin saattaa virkakunnan palkat seuraamaan yleistä talouskehitystä. Mittari on epätarkka, mutta parempi kuin nykyinen täysin joustamaton toimintatapa.
Markkinat oikaisevat itse itsensä - virkakunta käpertyy vain tiukempaan kerään.
Randy Hillier
Virkakunnan kytköksiä ei tutki kukaan
Tilanne muuttuu tyystin, kun siirrytään julkiselle sektorille. Auramiehen palkka juoksee, vaikka työn jälki olisi luokatonta. Opettaja saa lyhennettyä opintolainaansa, vaikka opetuksen taso olisi alle kaiken kysynnän. Kansliapäällikön perhe matkustaa hiihtolomalla Kanarialle, vaikka ministeriön virkamiehet olisivat räkineet kattoon koko vuoden.
Mistä johtuu, että ne, jotka palvelevat kansalaisia, ovat kaikkein vähiten riippuvaisia omien toimiensa tuloksista? Miten valtio voi velkaantua miljardeilla vuodessa, kansantalous jopa supistua ja kansalaisten käytettävissä olevat tulot vähentyä ilman, että kukaan kantaa siitä henkilökohtaisesti ja omalla varallisuudellaan vastuuta? Ovatko julkisen sektorin toimet todella sellaisia, että heidän töidensä tuloksia ei voi mitenkään mitata? Vai onko niin, että sitä ei haluta mitata, koska se voisi paljastaa liian ikäviä asioita?
Liberaalissa fascismissa eli pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on yleisesti hyväksytty ajatus, että ihmiset muuttavat toimintaansa taloudellisen kannusteen tukemana. Energian hinnannousu saa ihmiset kuluttamaan vähemmän energiaa. Sosiaalitukien ehtojen höllentäminen saa ihmiset hakemaan sosiaalitukia. Maahanmuuton ehtojen kiristäminen vähentää maahanmuuttoa. On vaikea ymmärtää, miksi yhteiskunnallisen päätöksenteon taloudellisten seurausten tulokset eivät vaikuttaisi poliittista valtaa käyttäviin virkamiehiin ja ennen kaikkea - heidän henkilökohtaiseen palkkaukseensa. Jos kansantalous supistuu tai yhteiskunta velkaantuu, on yhteiskunnallinen päätöksenteko suosinut niitä tekijöitä, jotka ovat kyseisten tapahtumien taustalla. Ne tekijät ovat moninaisia, mutta tulokset yhtä kaikki helposti mitattavia.
Tunnettu elämänohje "sitä saa mitä tilaa" ei jostain syystä päde niihin, jotka päättävät verotuksesta ja keräämiensä varojen käytöstä. On kuitenkin yhtä tunnettu viisaus, että maksajat lopettavat vähitellen maksamasta, jos he eivät koe saavansa etua maksustaan. Tämä on pohjimmiltaan läntisten demokratioiden ongelma. Sitä ongelmaa ei näemmä voida ratkoa parin vuoden välein käytävillä vaaleilla, koska enemmistö äänestäjistä on edunsaajia. Muuta keinoa tehokkaalle hallinnolle ei ehkä ole kuin saattaa virkakunnan palkat seuraamaan yleistä talouskehitystä. Mittari on epätarkka, mutta parempi kuin nykyinen täysin joustamaton toimintatapa.
Markkinat oikaisevat itse itsensä - virkakunta käpertyy vain tiukempaan kerään.
Randy Hillier
Virkakunnan kytköksiä ei tutki kukaan
perjantai 24. helmikuuta 2012
Äärioikeiston synty Euroopassa
Kun puhutaan Saksan natsien noususta valtaan, yleisestä historiantuntemuksesta unohtuu yksi asia: natsit kampanjoivat nimenomaan sosialisteina. He olivat myös kansallismielisiä, joka 30-luvulla asemoitiin "oikeistolaisuudeksi", mutta sinä aikana Moskovasta johdettu "internationalismi" kutsui kaikkea kansallismielisyyttä "oikeistolaisuudeksi". Olemme kaiketi oppineet 1900-luvulta, että kansallismielisyys ei tarkoita oikeistolaisuutta - ellemme ole valmiita kutsumaan Stalinia, Castroa, Arafatia, Chávezia, Guevaraa, Pol Potia (ja samalla myös Woodrow Wilsonia, Franklin Rooseveltia ja John F. Kennedya) oikeistolaisiksi. Stalin itse tunnustautui kansallismieliseksi herättäen henkiin "äiti-Venäjän" ja kutsuen Toista Maailmansotaa "Suureksi Isänmaalliseksi sodaksi". Vuonna 1943 Stalin muutti kommunistisen hymnin "Internationaali" puhtaasti venäläiseksi. Historiallisesti kansallismielisyys on ollut liberaalin vasemmiston aate. Ranskan Suuri vallankumous oli kansallismielinen sisältäen Italiasta johdetun Katolisen kirkon vallan hajottamisen kansanvallaksi. Gottfried Herberin johtama saksalainen kansallisromantismi nähtiin sekä kansallismielisenä että vasemmistolaisena. Saksan kansallis-sosialistinen liike oli osa tätä vallankumouksellista liikettä.
Vaikka Saksan natsien kansallismielisyys määriteltiinkin jollain hullulla mutta perustavaa laatua olevalla tavalla "oikeistolaisuudeksi", se kaikesta huolimatta rajoittaa natsismin vain oikeistolaiseksi sosialismiksi. Oikeistolaiset sosialistit ovat kaikesta huolimatta sosialisteja. Suurin osa niistä vallankumoukseen osallistuneista kommunisteista, jotka Stalin teloitti, eivät tulleet syytetyiksi tsaarilaisuudesta vaan "oikeistolaisuudesta" - tarkoittaen sosiaalidemokraatteja. Kaikki poikkeamat Stalinin linjasta saivat leiman "oikeistolaisuus" (tai "äärioikeistolaisuus"). Siitä asti Amerikassa ja Euroopassa on apinoiden lailla toistettu samaa Neuvostoliiton luomaa määritystä "oikeistolaisuudesta" kyseenalaistamatta sen tarkoitushakuista syntyperää.
(Jonah Goldberg: Liberal Fascism, page 71)
Vaikka Saksan natsien kansallismielisyys määriteltiinkin jollain hullulla mutta perustavaa laatua olevalla tavalla "oikeistolaisuudeksi", se kaikesta huolimatta rajoittaa natsismin vain oikeistolaiseksi sosialismiksi. Oikeistolaiset sosialistit ovat kaikesta huolimatta sosialisteja. Suurin osa niistä vallankumoukseen osallistuneista kommunisteista, jotka Stalin teloitti, eivät tulleet syytetyiksi tsaarilaisuudesta vaan "oikeistolaisuudesta" - tarkoittaen sosiaalidemokraatteja. Kaikki poikkeamat Stalinin linjasta saivat leiman "oikeistolaisuus" (tai "äärioikeistolaisuus"). Siitä asti Amerikassa ja Euroopassa on apinoiden lailla toistettu samaa Neuvostoliiton luomaa määritystä "oikeistolaisuudesta" kyseenalaistamatta sen tarkoitushakuista syntyperää.
(Jonah Goldberg: Liberal Fascism, page 71)
torstai 23. helmikuuta 2012
Bobrikov ja rotutohtori
Timo Soini on todennut telkkarissa, että Olli Rehn on muuttunut "Mikkelin miehestä Brysselin bobrikoviksi". Miestä Rehnissä epäilemättä on, koska asettui puolustamaan Alpo Rusia, jota Suojelupoliisi kyykytti oikein huolella. Bobrikovia Rehnissä on, koska hän ajaa ns. venäläistämispolitiikkaa suomalaisiin nähden. Tällä kertaa "venäläistämispolitiikka" on vaan "brysseliläistämistä". Kreikan tukipaketin takauksien piilottaminen muutaman konkurssikypsän kreikkalaispankin taseisiin on melkoisen luokaton esitys, joka varsin hyvin kuvaa sitä tapaa, jolla Bobrikov halusi poistaa suomalaisten autonomisen aseman. Minusta tämä on sangen selvä yhtymäkohta.
Mutta sitten onkin toinen näkökulma, joka liittyy vanhaan Yleisradion tv-uutisten lähetykseen, jossa Jussi Halla-ahoa kutsuttiin rotutohtoriksi. Se tuo eittämättä mieleen sodanjälkeisen Euroopan pahimmat sadistit; keskitysleirien ihmiskokeita suorittavat lääkärit, jotka teloitettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kuten muistamme, johtava kihlakunan syyttäjä Heikki Poukka pesi jutusta kätensä todeten, että
Jos jotenkin koitan ymmärtää tätä kokonaisuutta, niin ainoa selittävä asia on se, että poliittisen vastustajan rinnastaminen hulluksi natsiksi on oikeutettua, mutta slaavilaiseksi piruksi ei. Kannattaa muuten muistaa, että anglosaksinen nimitys orjista "slave" juontaa juurensa "slaavilaisiin" kansoihin, joita Mustanmeren takaa Eurooppaan tuotiin (ennen orjuuden yleistä päättymistä 1300-luvulla). Eiväthän venäläisetkään lopettaneet orjuutta ennen vuotta 1914. Periaatteessa Bobrikovia voisi kutsua myös orjuuden kannattajaksi - sekö tekisi Rehnille paremmin kunniaa?
Mutta sitten onkin toinen näkökulma, joka liittyy vanhaan Yleisradion tv-uutisten lähetykseen, jossa Jussi Halla-ahoa kutsuttiin rotutohtoriksi. Se tuo eittämättä mieleen sodanjälkeisen Euroopan pahimmat sadistit; keskitysleirien ihmiskokeita suorittavat lääkärit, jotka teloitettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kuten muistamme, johtava kihlakunan syyttäjä Heikki Poukka pesi jutusta kätensä todeten, että
ilmausta "ja ettärotutohtoriBrysselin bobrikov" voidaan pitää kielikuvallisena ilmauksena
kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun muassa politiikassa, ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänäKun otetaan huomioon, että
niin en voi oikein ymmärtää miten lujina poliittisen eliitin hännystelijät (Jyrki Virolainen) pitävät väitteitään, joita he pönkittävät "väitelleen tohtorin" arvovallalla.Halla-ahoRehn on itse muodostanut poliittista imagoaan esittämällä voimakkaita mielipiteitämaahanmuutto- ja rotuasioissajäsenvaltioiden yhtenäistämispolitiikan ajamisesta, ja hänet tunnetaan yleisesti myösväitelleenä tohtorinaEU:nkenraalikuvernöörinäkomissaarina
Jos jotenkin koitan ymmärtää tätä kokonaisuutta, niin ainoa selittävä asia on se, että poliittisen vastustajan rinnastaminen hulluksi natsiksi on oikeutettua, mutta slaavilaiseksi piruksi ei. Kannattaa muuten muistaa, että anglosaksinen nimitys orjista "slave" juontaa juurensa "slaavilaisiin" kansoihin, joita Mustanmeren takaa Eurooppaan tuotiin (ennen orjuuden yleistä päättymistä 1300-luvulla). Eiväthän venäläisetkään lopettaneet orjuutta ennen vuotta 1914. Periaatteessa Bobrikovia voisi kutsua myös orjuuden kannattajaksi - sekö tekisi Rehnille paremmin kunniaa?
Venäläinen maan tapa Suomessa
Suomessa asuville venäjänkielisille suunnattu ilmaislehti Spektr on Eilina Gusatinskyn luomus. Gusatinskyhan oli se, joka esitti maahanmuuttajille perustettavaksi oma parlamentti. Taustoja tietämättä ehdotushan kuulosti vallankaappaukselta, mutta Gusatinsky paljastuu haastattelussa melkoiseksi idealistiksi, joten ehkä taustalla oli vaan lapsellinen hyväuskoisuus. Spektr-lehti kertoo lukijoilleen suomalaisesta byrokratiasta, erilaisista tuista jne., joten Gusatinskylla lienee vaan niin kova kaiho entiseen Neuvostoliittoon, jossa hän lapsuutensa viettikin.
Gusatinsky kertoo Suomen Kuvalehden (10.2.2012) haastattelussa, että venäläisnaisia on 7.000 naimisissa suomalaisen kanssa ja yhteensä heitä on jo 50.000. Ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen, vaan sisältää inkeriläisiä, virolaisia ja muita Venäjältä paenneita. Hetki sitten näin tilaston, jossa arvioitiin joka kolmannen venäläisen haluavan muuttaa ulkomaille. Parhaimmillaan Gusatinsky on miettiessään, miksi Suomessa asuvat venäläiset eristäytyvät:
Gusatinsky kertoo Suomen Kuvalehden (10.2.2012) haastattelussa, että venäläisnaisia on 7.000 naimisissa suomalaisen kanssa ja yhteensä heitä on jo 50.000. Ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen, vaan sisältää inkeriläisiä, virolaisia ja muita Venäjältä paenneita. Hetki sitten näin tilaston, jossa arvioitiin joka kolmannen venäläisen haluavan muuttaa ulkomaille. Parhaimmillaan Gusatinsky on miettiessään, miksi Suomessa asuvat venäläiset eristäytyvät:
Poliittinen vaikuttaminen Suomessa on monelle venäjänkieliselle vieras ajatus. Lisäksi on vaikea keksiä, minkä asian taakse voisi ryhmittäytyä.Toivotaan, että tilanne säilyy samanlaisena.
"Useimmat hyväksyvät, että maassa eletään maan tavalla. Eikä kovin moni vielä koe olevansa osa 'maata' sillä tavalla, että voisi osallistua sen tavan määrittelmiseen."
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Lokakuun vallankumous Suomessa
Suomen Kuvalehti on sikäli erikoinen poliittinen mielipidelehti, että siinä julkaistaan terävänäköisiä pohdintoja, joita ei kerta kaikkiaan vaan haluta ymmärtää oikein. Osmo Soininvaaran aloitettua lehden artikkelikirjoittajana lopetin oman tilaukseni, ja jos Helsingin Pravda minulle vielä tulisi, lopettaisin sen viimeistään tässä vaiheessa, kun Katja Kettu aloitti lehden kolumnistina.
SK:n Susanna Niinivaara kirjoittaa viileän pohdiskelevasti:
No joo, eihän Susanna kirjoittanut Jytkystä vaan Venäjän keskiluokan kyllästymisestä poliittiseen korruptioon, mutta pari sanaa vaihtamalla se sopii Suomen tilanteeseen kuin rengas nenään. No joo, eikä täällä mitään vallankumousta tapahdu, mutta ensimmäistä kertaa suomalaisilla on mahdollisuus kaataa hallitus vaaleissa. Se on niin harvinaista herkkua, että ihme pitää tapahtua, jos äänestäjät eivät siihen tartu.
SK:n Susanna Niinivaara kirjoittaa viileän pohdiskelevasti:
Suomessa takerrutaan toistuvasti tuijottamaan ja arvostelemaan sitä, ettei Perussuomalaisten äänestäjillä ole selkeitä, yhteisiä mielipiteitä. Ihmettely kertoo siitä, ettei Suomessa ole oikein totuttu tulkitsemaan katujen mieliä.
Katujen mieliltä on mieletöntä vaatia yksituumaisuutta, sillä juuri siihen yhden, ainoan oikean mielen politiikkaan he haluavat muutosta. Kansanliikkeille on ominaista se, että mukaan lähdetään monesta eri syystä. Joskus muutoksen siemeneksi riittää sen tajuaminen, mitä ei halua.
Nykyisiä vallanpitäjiä vastustavat joukot ovat ilmoittaneet lähtevänsä taas kaduille lokakuun kunnallisvaaleissa.
No joo, eihän Susanna kirjoittanut Jytkystä vaan Venäjän keskiluokan kyllästymisestä poliittiseen korruptioon, mutta pari sanaa vaihtamalla se sopii Suomen tilanteeseen kuin rengas nenään. No joo, eikä täällä mitään vallankumousta tapahdu, mutta ensimmäistä kertaa suomalaisilla on mahdollisuus kaataa hallitus vaaleissa. Se on niin harvinaista herkkua, että ihme pitää tapahtua, jos äänestäjät eivät siihen tartu.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Kulttuurisivut ja isänmaallisuus
Helsingin Totuuden päätoimittaja Mikael Pentikäinen on moneen ehtivästä suvusta. Veljensä Antti Pentikäinen on Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja. Poikien sisko Mari Pentikäinen on puolestaan naimisissa arkkipiispan teologisen sihteerin Risto Leppäsen kanssa. Maria ollaan vihkimässä papiksi, mikä ei miellytä lestadiolaisia, joihin koko konkkaronkka kuuluu.
Sisarusten isä Juha Pentikäinen on entinen Helsingin yliopiston uskontotieteen professori sekä Keskustapuolueen varapuheenjohtaja vuodelta 1986. Hänen setänsä Vilho Pentikäinen on tunnetuin suomalainen maanpetturi, jonka Riikka-vaimon isä oli Otto Wille Kuusinen. Vilho pakeni Stalinin syliin vuodettuaan sitä ennen vuosien ajan kaikki puolustusvoimiemme pääesikunnan salaisimmat asiakirjat venäläisille. Motiivia en tiedä, mutta useinhan se on vastaavissa kuvioissa silkka rahanahneus ja idealismi.
Ei tietenkään ole Mikaelin vastuulla, että hänen isosetänsä on pahimman luokan maanpetturi. Ei myöskään ole Erkki Tuomiojan vika, että hänen isoäitinsä Hella Wuolijoki oli Neuvostoliiton vakooja, joka kannatti kommunismia kaiketi feminismin innoittamana. Wuolijoen touhuissa oli myös rahasta kyse, kuten Armand Hammerinkin, joka suorastaan lypsi rahaa Stalinilta. Jollain tapaa kuitenkin odottaisi, että merkittävissä asemissa olevat ihmiset avautuisivat ajatuksistaan maanpettureiksi luettavien sukulaistensa suhteen; jonkinlainen yhden miehen Tiitisen-listan paljastus. Mistä tuli mieleeni, että valtionhallinnossa kuulemani mukaan homojen ylin suojelija on eräs Tiitinen, jolla on tapana kovistella virkamiehiä, jotka ovat jollain tavalla onnistuneet suututtamaan jonkun homon. Hyväveli-verkosto toimii ja onhan aatteella jopa presidentillinen suojeluspyhimys.
Pertti Jarla - Iina Kuustosen tavoin Pekka Haaviston tukija - kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että Vihreät eivät ole taistolaisia, koska siellä ei ole muita entisiä taistolaisia kuin Satu Hassi. Kirjoituksen kommenteissa Martti Tulenheimo kyselee
Olisi kiinnostavaa kuulla, onko näitä väitteitä viljelevillä tosiaan tietoa yhdestäkään toisesta vihreissä toimivasta entisestä taistolaisesta kuin Satu Hassista?ylimieliseen sävyyn, josta Antti Tulenheimo tuskin riemastuisi. No, jos minä nyt "yhdenkään toisen vihreissä toimineen entisen taistolaisen" paljastan, niin sen jälkeen vaaditaan kolmatta ja niin edelleen. Hän on tunnettu porilainen Olli Santavuori, joka luojan kiitos on tullut sittemmin järkiinsä. Tuomiojat, pentikäiset ja hassit pysyvät vallan kahvassa, koska koko poliittinen kenttä on läpeensä korruptoitunut. Poliittinen eliitti syyttää silmät kirkkaina yritysjohtajia ahneudesta sortuen itse vielä pahempaan ahneuteen.
Taiteilijoiden vasemmalle kallellaan oleminen on ehkä muodikasta, koska sillä tavalla saa medialta julkisuutta. Mikael Pentikäisen johtama Totuus julkaisi kulttuuriosiossaan koko sivun kirjoituksen Bruce Springsteenin uudesta levystä. Levy itsessään on entisen kapinallisen soolouran tuotannon veroista roskaa, mutta kun Pomo ilmoittaa tukevansa Occupy Wall Street -liikettä, jopa napsahti mainos, jollaisesta levy-yhtiöt ei olisi saanut rahallakaan. Toisin kuin suomalaiset vastineensa, niin Armand Hammer kuin Bruce Springsteenkin tiedetään kuitenkin vahvasti isänmaallisiksi.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
lauantai 18. helmikuuta 2012
Läskit on rumia
- Ennen painoin noin 50 kiloa, mutta nykyään painoa löytyy runsaat 58 kiloa. Olen erittäin tyytymätön vartalooni enkä kehtaa näyttäytyä julkisilla paikoilla.
Henna Kalinainen
Henna Kalinainen
Maksullista seksiä Maikkarilla
Selviytyjät on suosituimpia ns. tosi-tv -ohjelmia. MTV3 on ostanut oikeudet, mikä lienee sangen tuottava sijoitus. Ainakin se kilpailee SubTV:n Big Brotherin kanssa ns. tosikäyttäjistä tai englantilaisittain heavy-user -ketsojista. En jaksa kiinnostua siitä, miten vahvasti sarja on käsikirjoitettu eli kuka ohjelman voittaa, koska niin kuin hyvät viinit, myös tv-ohjelmat ovat hyviä, jos yleisö niitä ostaa.
Kohdistan mielenkiintoni vain yhteen kohtaan, joka sivuilla on. Kysymys "Seksuaalinen suuntautuneisuus" on kaikessa yksinkertaisuudessaan sangen karu ja paljastava. Kaikessa harrastelijamaisuudessaan tuo asia olisi varmasti selvinnyt karsinnoissa, mutta ohjelmalle haetaan - ei mikään yllätys Tanssii tähtien kanssa -ohjelman jälkeen - "suvaitsevaa" yleisöä. Suvaitsevaisuus on - perivasemmistolaiseen tyyliin - ymmärretty omien ajatusten suvaitsemisena; ei toisinajattelijoiden ajatusten suvaitsemisena.
Minusta on hienoa, että Suomessa 2012 uskalletaan avoimesti paljastaa, että ohjelman tekemisessä suositaan jotain maailmankuvaa. Ihan oikeasti; arvostan Maikkarin avoimuutta. Nähtäväksi jää, ostavatko suomalaiset presidentin jälkeen uuden homoidolin, vai jatkuuko jytky. Eikä sillä että jytky olisi homovastainen, vaan sillä, että pääseekö seksuaalisella suuntautumisella paratiisisaaren poreammeeseen. Vitsi vitsi - haittaakse?
Sitähän sää kysyit.
Kohdistan mielenkiintoni vain yhteen kohtaan, joka sivuilla on. Kysymys "Seksuaalinen suuntautuneisuus" on kaikessa yksinkertaisuudessaan sangen karu ja paljastava. Kaikessa harrastelijamaisuudessaan tuo asia olisi varmasti selvinnyt karsinnoissa, mutta ohjelmalle haetaan - ei mikään yllätys Tanssii tähtien kanssa -ohjelman jälkeen - "suvaitsevaa" yleisöä. Suvaitsevaisuus on - perivasemmistolaiseen tyyliin - ymmärretty omien ajatusten suvaitsemisena; ei toisinajattelijoiden ajatusten suvaitsemisena.
Minusta on hienoa, että Suomessa 2012 uskalletaan avoimesti paljastaa, että ohjelman tekemisessä suositaan jotain maailmankuvaa. Ihan oikeasti; arvostan Maikkarin avoimuutta. Nähtäväksi jää, ostavatko suomalaiset presidentin jälkeen uuden homoidolin, vai jatkuuko jytky. Eikä sillä että jytky olisi homovastainen, vaan sillä, että pääseekö seksuaalisella suuntautumisella paratiisisaaren poreammeeseen. Vitsi vitsi - haittaakse?
Sitähän sää kysyit.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Kun viimeksi nauroin
Viime vuosien aikana poliittinen keskustelu on pyörinyt erilaisten julkisen sektorin tehtävien määrittelyssä. Olen erityisesti tällä viikolla yrittänyt hahmottaa, mitä netissä kirjoitellaan, ja karmea havaintoni on ollut, että erilaiset kouluampumiset, päihteiden väärinkäyttö, sivullisiin kohdistuva väkivalta ja moni vastaava asia on herättänyt ihmisissä lähinnä huolta siinä mielessä, että julkisen hallinnon täytyy tehdä asialle jotain. Minua ihmetyttää, mistä ihmisten lapsenomainen usko sen suhteen johtuu, että yksittäisellä kansalaisella ei ole tai saisi olla vastuuta omasta elinympäristöstään.
Sattuneesta syystä laskeskelin energian hintoja omakohtaisesti. Noin viiden vuoden aikana omalta osaltani energian hinnannousu on ollut noin 400 euroa kuukaudessa, joka jakaantuu polttoaineiden ja sähkön hinnan nousuun. Elintarvikkeiden hinnan nousussa energian hinnan merkitys on myös keskeinen - arviolta puolet. Toinen puoli on seurausta velkakriisin ratkaisuun käytetystä ylilikvidistä markkinasta, joka on kanavoitunut raaka-aineiden hintoihin yleisesti. 400 euroa on mieletön määrä rahaa, joka on pois valinnoista, joita minun pitäisi voida tehdä itse. En yhtään ihmettele, että moni ei viitsi mennä töihin, kun itsensä elättäminen työtä tekemällä on vielä keskipalkallakin melkoista kitkutusta.
Kävin omia menojani läpi, ja totesin maksavani veroja noin 2/3 tuloistani sisältäen sekä välilliset että välittömät verot. Tilanne alkaa olla sietämätön, mutta valitettavasti en keksi siihen mitään ulospääsyä. Kaikki ne asiat, joiden puolesta hyväksyn verotuksen, ovat leikkausten kohteena. En väitä, että ne asiat olisivat objektiivisia. Sen sijaan väitän, että jokaisen pitäisi itse saada päättää, mihin rahansa käyttää. Yhteisen edun takia poliisi, oikeuslaitos ja maanpuolustus tulisi hoitaa verotuksella. Muita asioita en äkkiä keksi.
Sosiaalimenojen osuus kansantuotteesta on noin 1/3. Kun kyseinen summa (50 jaardia) jaetaan avoimen sektorin työssäkäyvää (1,7 milliä) kohti, lasku on 566 euroa viikossa. Käytännössä jokainen tienattu euro menee yhteiseen hyvään. Aikoinaan 90-luvun lamassa naureskeltiin, että yksinkertaistetaan verotusta siten, että nostetaan veroaste 100%:iin, ja jokainen lähettää kuitit Kelalle. No, ei naurata enää.
Suhteellisuuden taju hämärtyy myös tässä hienossa videossa. Hubble kuvaa kaukaisia galakseja, joiden sadat miljardit tähdet ovat - lukijan sanoin - mahdottomia tavallisen ihmisen ymmärtää vertailukohteen puuttumisen vuoksi. Lukijan olisi ehkä syytä tutustua Euroopan Suvereenien Sosialististen Tasavaltojen Unioniin - EUSSR.
Sattuneesta syystä laskeskelin energian hintoja omakohtaisesti. Noin viiden vuoden aikana omalta osaltani energian hinnannousu on ollut noin 400 euroa kuukaudessa, joka jakaantuu polttoaineiden ja sähkön hinnan nousuun. Elintarvikkeiden hinnan nousussa energian hinnan merkitys on myös keskeinen - arviolta puolet. Toinen puoli on seurausta velkakriisin ratkaisuun käytetystä ylilikvidistä markkinasta, joka on kanavoitunut raaka-aineiden hintoihin yleisesti. 400 euroa on mieletön määrä rahaa, joka on pois valinnoista, joita minun pitäisi voida tehdä itse. En yhtään ihmettele, että moni ei viitsi mennä töihin, kun itsensä elättäminen työtä tekemällä on vielä keskipalkallakin melkoista kitkutusta.
Kävin omia menojani läpi, ja totesin maksavani veroja noin 2/3 tuloistani sisältäen sekä välilliset että välittömät verot. Tilanne alkaa olla sietämätön, mutta valitettavasti en keksi siihen mitään ulospääsyä. Kaikki ne asiat, joiden puolesta hyväksyn verotuksen, ovat leikkausten kohteena. En väitä, että ne asiat olisivat objektiivisia. Sen sijaan väitän, että jokaisen pitäisi itse saada päättää, mihin rahansa käyttää. Yhteisen edun takia poliisi, oikeuslaitos ja maanpuolustus tulisi hoitaa verotuksella. Muita asioita en äkkiä keksi.
Sosiaalimenojen osuus kansantuotteesta on noin 1/3. Kun kyseinen summa (50 jaardia) jaetaan avoimen sektorin työssäkäyvää (1,7 milliä) kohti, lasku on 566 euroa viikossa. Käytännössä jokainen tienattu euro menee yhteiseen hyvään. Aikoinaan 90-luvun lamassa naureskeltiin, että yksinkertaistetaan verotusta siten, että nostetaan veroaste 100%:iin, ja jokainen lähettää kuitit Kelalle. No, ei naurata enää.
Suhteellisuuden taju hämärtyy myös tässä hienossa videossa. Hubble kuvaa kaukaisia galakseja, joiden sadat miljardit tähdet ovat - lukijan sanoin - mahdottomia tavallisen ihmisen ymmärtää vertailukohteen puuttumisen vuoksi. Lukijan olisi ehkä syytä tutustua Euroopan Suvereenien Sosialististen Tasavaltojen Unioniin - EUSSR.
torstai 16. helmikuuta 2012
EU:ta pitää lähestyä kuin Neuvostoliittoa
Kreikan presidentti on kuuleman mukaan näykkäissyt ruokkivaa kättä:
EU on joutunut Totuuden talousnobelistin Paavo Raution kynsiin. Raution mielestä EU on liukuhihnalla siirtänyt rahaa Kreikkaan, jonka vanhastaan mätä hallinto on loikannut ulkoradalle laukkaan tästä kiihottuneena. Olen samaa mieltä, ja jatkan ajatusleikkiä Afrikkaan: jos taloudellinen tuki on vain syventänyt Kreikan ahdinkoa, kuinka kehitysyhteistyövarat mahtavat noin niin kuin yleisemmällä tasolla auttaa vastaanottajavaltioidensa tilannetta? Amerikkalaiset sanoisivat, että she's no good hussy for you, puhuessaan kauniista mutta vaarallisesta houkutuksesta.
Rahaahan meillä on, takaan sen, lauloi Fredi. Hänen puoluetoverinsa (sitä nimitystä voi nykyisin huoletta käyttää Sekoomuksen kukkahattutädeistä) sosiaaliministeri Paula Risikko vilauttaa älynsä kapasiteettia ja osoittaa suurta ymmärrystä maatamme vaivaavaan moraalikatoon, joka Kreikan tapaan johtuu vastikkeetta tarjotuista palveluista. Tämä ymmärretään vielä niin kauan, kun puhutaan maahanmuuttajista, jotka tulevat nostamaan tänne etuisuuksia, mutta unohdetaan heti, kun puhutaan tulonsiirroista oman maan kansalaisille. Risikon mielestä - tämä on oikeasti järkyttävää - hänen ministeriönsä kustannusleikkauksissa
Tässkin blogissa mainetta niittänyt Helena Petäistö kirjoitti kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä 20.1.2012 ylpeästi puoluetoveristaan Paavo Lipposesta. Petäistö kertoi, että Suomen johtajista aiemmin vain Kekkonen on saanut mainetta ranskalaisjohtajien silmissä. Mutta nyt (siis presidentinvaalien alla sopivasti) Hellulle tuli mieleen, että niin on muuten Lipponenkin: Presidentti Jacques Chirac oli kehunut illallispöydässä Lipposta aivan estoitta pöytäseurueelleen. Helena täsmentää, että EU-johtajien kanssa on verkostoiduttava, tutustuttava henkilökohtaisesti, kaivettava lastenlasten kuvat näytille lompakosta, kohotettava maljoja kristallisaleissa. Kuvaavinta koko kirjoituksessa on sen otsikko:
Kreikan presidentin Karolos Papouliaksen mukaan Suomen, Saksan ja Hollannin tiukka suhtautuminen maan velkakriisiin loukkaa kreikkalaisia. "En voi hyväksyä, että herra Schäuble loukkaa maatani. Kreikkalaisena en voi hyväksyä sitä, Papoulias sanoi keskiviikkona vieraillessaan maansa puolustusministeriössä.Herra presidentti on pitkän linjan poliittinen broileri, joka tuo mieleen Mauno Koiviston, joka sodittuaan venäläisiä vastaan tosin vaikeni lopun ikää kaikesta arvostelusta entisen maalitaulunsa osalta. Kuvaavaa on, että Papoulias korostaa kreikkalaisuuttaan ja Totuus murjaisee kansallismielisyyden kakkosvaihteen päälle kaivaen kuopasta ylös natsi-Saksan ruumiin.
"Kuka herra Schäuble on loukkaamaan Kreikkaa? Keitä hollantilaiset ovat? Keitä suomalaiset ovat", kiivastunut Papoulias kysyi. 82-vuotiaalla presidentillä on ennenkin ollut napit vastakkain saksalaisten kanssa, sillä toisen maailmansodan aikana hän osallistui Kreikan natsimiehittäjien vastaiseen taisteluun.
EU on joutunut Totuuden talousnobelistin Paavo Raution kynsiin. Raution mielestä EU on liukuhihnalla siirtänyt rahaa Kreikkaan, jonka vanhastaan mätä hallinto on loikannut ulkoradalle laukkaan tästä kiihottuneena. Olen samaa mieltä, ja jatkan ajatusleikkiä Afrikkaan: jos taloudellinen tuki on vain syventänyt Kreikan ahdinkoa, kuinka kehitysyhteistyövarat mahtavat noin niin kuin yleisemmällä tasolla auttaa vastaanottajavaltioidensa tilannetta? Amerikkalaiset sanoisivat, että she's no good hussy for you, puhuessaan kauniista mutta vaarallisesta houkutuksesta.
Rahaahan meillä on, takaan sen, lauloi Fredi. Hänen puoluetoverinsa (sitä nimitystä voi nykyisin huoletta käyttää Sekoomuksen kukkahattutädeistä) sosiaaliministeri Paula Risikko vilauttaa älynsä kapasiteettia ja osoittaa suurta ymmärrystä maatamme vaivaavaan moraalikatoon, joka Kreikan tapaan johtuu vastikkeetta tarjotuista palveluista. Tämä ymmärretään vielä niin kauan, kun puhutaan maahanmuuttajista, jotka tulevat nostamaan tänne etuisuuksia, mutta unohdetaan heti, kun puhutaan tulonsiirroista oman maan kansalaisille. Risikon mielestä - tämä on oikeasti järkyttävää - hänen ministeriönsä kustannusleikkauksissa
ei ole mitään hyvää, sehän on ihan selvää pässinlihaa. Meidän on turha edes yrittää täällä sitä piipittää. Ei tässä ole yhtään mitään hyvää.Miten niin siinä ei ole mitään hyvää, että kustannuksia leikataan? Eikö leikkaukset voisi ymmärtää myös oikeudenmukaisuutta parantavina, kun joudutaan miettimään, ketkä tarvitsevat taloudellista tukea ja ketkä eivät niin paljoa? Miten on mahdollista, että Sekoomuksesta nousee tällaisia sirpapietikäisiä ja benin tallin hourupäitä (Piha, Vapaavuori, Sarkomaa...)? Vastauksen taisi antaa Paavo Rautio: ilmainen raha korruptoi poliitikot - maassa kuin maassa.
Tässkin blogissa mainetta niittänyt Helena Petäistö kirjoitti kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä 20.1.2012 ylpeästi puoluetoveristaan Paavo Lipposesta. Petäistö kertoi, että Suomen johtajista aiemmin vain Kekkonen on saanut mainetta ranskalaisjohtajien silmissä. Mutta nyt (siis presidentinvaalien alla sopivasti) Hellulle tuli mieleen, että niin on muuten Lipponenkin: Presidentti Jacques Chirac oli kehunut illallispöydässä Lipposta aivan estoitta pöytäseurueelleen. Helena täsmentää, että EU-johtajien kanssa on verkostoiduttava, tutustuttava henkilökohtaisesti, kaivettava lastenlasten kuvat näytille lompakosta, kohotettava maljoja kristallisaleissa. Kuvaavinta koko kirjoituksessa on sen otsikko:
EU:ta pitää lähestyä kuin Neuvostoliittoa.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Vihreä tasavalta
Iranin naisten asemasta väitelleen Aliakbar Almaspourin väitöskirja on varsin mielenkiintoista luettavaa. Enemmän kuin Iranin naisten asema shaahin tai imaamien aikana, kiinnostavinta on ymmärtää, miten islamilainen vallankumous tapahtui, miten sitä organisoitiin, ketkä organisoivat ja kuka lopulta maksoi hinnan.
Mitään merkittävää eroa en oikeastaan huomannut sen kanssa, miten vallankumouksia kaikkialla pyritään toteuttamaan. Selkäpiitä karmii vaan EU:n nykymeno ja erityisesti Vihreiden slogan, joka vain vaivoin eroaa ajatollah Khomeinin vallankumouksellisten vastaavasta:
ja Voima-lehden mukaan:
Mitään merkittävää eroa en oikeastaan huomannut sen kanssa, miten vallankumouksia kaikkialla pyritään toteuttamaan. Selkäpiitä karmii vaan EU:n nykymeno ja erityisesti Vihreiden slogan, joka vain vaivoin eroaa ajatollah Khomeinin vallankumouksellisten vastaavasta:
"Ei itään eikä länteen, vaan islamilainen tasavalta"
ja Voima-lehden mukaan:
vihreä on islamin pyhä väri
tiistai 14. helmikuuta 2012
Asioiden ja ihmisten johtamisesta
Seuraavat uutisotsikot ovat aika kuvaavia:
2010.11.27 Kylmä sää voi liittyä ilmastonmuutokseen
2011.11.07 Ilmastonmuutos ei selitä syksyn lämpöä
2011.12.30 Ilmastonmuutos vie Suomen talvea kohti Tanskan oloja
2012.02.13 Mikä selittää superpakkaset? "Edessämme on yllätyksiä"
Luodaan uhkakuva ja uskotellaan, että antamalla meille rahaa ja valtaa, me osaamme ratkoa nämä ongelmat. Näissä ilmaston lämpenemistä ennustavissa kauhukuvissa on yhteinen piirre myös EU:n velkakriisin kanssa. Kun euro luotiin, poliitikot lupasivat vaurautta, matalia korkoja ja tasaista talouskasvua. Kun Kreikka pyrkii seireenien kuulumattomiin, sitä uhataan kaaoksella, vuosikausien taloudellisella ahdingolla ja varallisuusarvojen romahtamisella. Samalla tavalla suomalaisia ja islantilaisia uhattiin, kun maat ajautuivat pakkodevalvaatioon aikoinaan. Nyt jokainen voi suhteellisen hyvin ja ainakin paremmin kuin ennen devalvaatiota.
Venäjällä silovikit uskovat, että kansaa tulee johtaa harvalukuisen ja tehtäväänsä koulutetun ryhmän johdolla. Suomessa tätä teknokraattisuudeksi kutsuttua lähestymistapaa edustaa puhtaimmillaan Osmo Soininvaara. Vihreiden maailmakuva on aivan puhtaasti sosialistinen, holhoukseen perustuva keskusjohtoinen hallintomalli, josta Kullervo Kalervonpojan kirjoitus kiteytti Markus Wasaran suulla kaiken oleellisen:
Jokainen meistä on johtaja - jokainen yrittää vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä. Työpaikalla esimiehen sana painaa siksi, että hän voi tarvittaessa tehostaa vaikuttamispyrkimyksiään irtisanomisuhalla. Niinpä suora käskyttäminen saa ihmiset näennäisesti tekemään sitä, mitä käsketään, mutta todelliset tulokset saadaan perustelemalla ihmiselle, mitä etua hän saa toimimalla kerrotulla tavalla. Työpaikan todelliset vaikuttajat voivat olla eri ihmisiä kuin asemansa puolesta johtajina pidetyt.
Johtaminen voidaan jakaa kahteen ryhmään, kärjistäen. Toinen ryhmä koostuu asiantuntijoista, jotka suunnittelevat koneita. Heidän maailmassaan johdetaan asioita - kuinka saan koneen toimimaan haluamallani tavalla. Toinen ryhmä koostuu muista kuin asiantuntijoista. Periaatteessa he ovat palvelutehtävissä, käsityöläisiä tai muita ammatti-ihmisiä, jotka omin käsin tekevät jotain varsin konkreettista - toki koneita ja laitteita apuna käyttäen. Käytännössä heidän tehtävänsä ei ole miettiä, miten etupyörät kääntyvät - heidän tehtävänsä on kääntää etupyöriä. Siinä ero asiantuntija- ja perinteisen suorittavan organisaation kesken.
Ikivanha oppi siihen, kuinka toisiin ihmisiin vaikutetaan on nerokas: johda ihmisiä äläkä asioita, koska ihmiset tekevät asioita. Iltalehden mukaan sosialistiministeri Maria Guzeninan johtama Hyvän edistämisen ja pahan vastustamisen ministeriö on kieltämässä alkoholimainonnan. Suomessa hallintokoneisto on lähestulkoon tyystin ajatunutut silovikkien käsiin, eikä meilläkään enää johdeta ihmisiä vaan asioita. Sosialismin ongelma on sama kuin islamissa (joka siis on itsessään sosialistinen uskomusjärjestelmä), joka pakottaa kaikki yksilöt pitämään oppejaan ainoina oikeina ja kaikkiin elämäntilanteisiin soveltuvina.
2010.11.27 Kylmä sää voi liittyä ilmastonmuutokseen
2011.11.07 Ilmastonmuutos ei selitä syksyn lämpöä
2011.12.30 Ilmastonmuutos vie Suomen talvea kohti Tanskan oloja
2012.02.13 Mikä selittää superpakkaset? "Edessämme on yllätyksiä"
Luodaan uhkakuva ja uskotellaan, että antamalla meille rahaa ja valtaa, me osaamme ratkoa nämä ongelmat. Näissä ilmaston lämpenemistä ennustavissa kauhukuvissa on yhteinen piirre myös EU:n velkakriisin kanssa. Kun euro luotiin, poliitikot lupasivat vaurautta, matalia korkoja ja tasaista talouskasvua. Kun Kreikka pyrkii seireenien kuulumattomiin, sitä uhataan kaaoksella, vuosikausien taloudellisella ahdingolla ja varallisuusarvojen romahtamisella. Samalla tavalla suomalaisia ja islantilaisia uhattiin, kun maat ajautuivat pakkodevalvaatioon aikoinaan. Nyt jokainen voi suhteellisen hyvin ja ainakin paremmin kuin ennen devalvaatiota.
Venäjällä silovikit uskovat, että kansaa tulee johtaa harvalukuisen ja tehtäväänsä koulutetun ryhmän johdolla. Suomessa tätä teknokraattisuudeksi kutsuttua lähestymistapaa edustaa puhtaimmillaan Osmo Soininvaara. Vihreiden maailmakuva on aivan puhtaasti sosialistinen, holhoukseen perustuva keskusjohtoinen hallintomalli, josta Kullervo Kalervonpojan kirjoitus kiteytti Markus Wasaran suulla kaiken oleellisen:
Toimivaa markkinataloutta on se, että yhteiskunta järjestää kestävimmän tavan – ja sen päälle omia vapauksiaan haluavat maksavat niistä.
Jokainen meistä on johtaja - jokainen yrittää vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä. Työpaikalla esimiehen sana painaa siksi, että hän voi tarvittaessa tehostaa vaikuttamispyrkimyksiään irtisanomisuhalla. Niinpä suora käskyttäminen saa ihmiset näennäisesti tekemään sitä, mitä käsketään, mutta todelliset tulokset saadaan perustelemalla ihmiselle, mitä etua hän saa toimimalla kerrotulla tavalla. Työpaikan todelliset vaikuttajat voivat olla eri ihmisiä kuin asemansa puolesta johtajina pidetyt.
Johtaminen voidaan jakaa kahteen ryhmään, kärjistäen. Toinen ryhmä koostuu asiantuntijoista, jotka suunnittelevat koneita. Heidän maailmassaan johdetaan asioita - kuinka saan koneen toimimaan haluamallani tavalla. Toinen ryhmä koostuu muista kuin asiantuntijoista. Periaatteessa he ovat palvelutehtävissä, käsityöläisiä tai muita ammatti-ihmisiä, jotka omin käsin tekevät jotain varsin konkreettista - toki koneita ja laitteita apuna käyttäen. Käytännössä heidän tehtävänsä ei ole miettiä, miten etupyörät kääntyvät - heidän tehtävänsä on kääntää etupyöriä. Siinä ero asiantuntija- ja perinteisen suorittavan organisaation kesken.
Ikivanha oppi siihen, kuinka toisiin ihmisiin vaikutetaan on nerokas: johda ihmisiä äläkä asioita, koska ihmiset tekevät asioita. Iltalehden mukaan sosialistiministeri Maria Guzeninan johtama Hyvän edistämisen ja pahan vastustamisen ministeriö on kieltämässä alkoholimainonnan. Suomessa hallintokoneisto on lähestulkoon tyystin ajatunutut silovikkien käsiin, eikä meilläkään enää johdeta ihmisiä vaan asioita. Sosialismin ongelma on sama kuin islamissa (joka siis on itsessään sosialistinen uskomusjärjestelmä), joka pakottaa kaikki yksilöt pitämään oppejaan ainoina oikeina ja kaikkiin elämäntilanteisiin soveltuvina.
lauantai 11. helmikuuta 2012
Not your fault
Paraprosdokians
1. Do not argue with an idiot. He will drag you down to his level and beat you with experience.
2. The last thing I want to do is hurt you. But it's still on my list.
3. Light travels faster than sound. This is why some people appear bright until you hear them speak.
4. If I agreed with you, we'd both be wrong.
5. We never really grow up, we only learn how to act in public.
6. War does not determine who is right - only who is left.
7. Knowledge is knowing a tomato is a fruit. Wisdom is not putting it in a fruit salad.
8. Evening news is where they begin with 'Good Evening,' and then proceed to tell you why it isn't.
9. To steal ideas from one person is plagiarism. To steal from many is research.
10. A bus station is where a bus stops. A train station is where a train stops. On my desk, I have a work station.
11. I thought I wanted a career.. Turns out I just wanted paychecks.
12. Whenever I fill out an application, in the part that says, 'In case of emergency, notify:' I put 'DOCTOR.'
13. I didn't say it was your fault, I said I was blaming you.
14. Women will never be equal to men until they can walk down the street with a bald head and a beer gut, and still think they are sexy.
15. Behind every successful man is his woman. Behind the fall of a successful man is usually another woman.
16. A clear conscience is the sign of a fuzzy memory.
17. I asked God for a bike, but I know God doesn't work that way. So I stole a bike and asked for forgiveness.
18. You do not need a parachute to skydive. You only need a parachute to skydive twice.
19. Money can't buy happiness, but it sure makes misery easier to live with.
20. There's a fine line between cuddling and holding someone down so they can't get away.
21. I used to be indecisive.. Now I'm not so sure.
22. You're never too old to learn something stupid.
23. To be sure of hitting the target, shoot first and call whatever you hit the target.
24. Nostalgia isn't what it used to be.
25. Change is inevitable, except from a vending machine.
26. Going to church doesn't make you a Christian any more than standing in a garage makes you a car.
27. A diplomat is someone who tells you to go to hell in such a way that you look forward to the trip.
28. Hospitality is making your guests feel at home even when you wish they were.
29. When tempted to fight fire with fire, remember that the Fire Department usually uses water.
1. Do not argue with an idiot. He will drag you down to his level and beat you with experience.
2. The last thing I want to do is hurt you. But it's still on my list.
3. Light travels faster than sound. This is why some people appear bright until you hear them speak.
4. If I agreed with you, we'd both be wrong.
5. We never really grow up, we only learn how to act in public.
6. War does not determine who is right - only who is left.
7. Knowledge is knowing a tomato is a fruit. Wisdom is not putting it in a fruit salad.
8. Evening news is where they begin with 'Good Evening,' and then proceed to tell you why it isn't.
9. To steal ideas from one person is plagiarism. To steal from many is research.
10. A bus station is where a bus stops. A train station is where a train stops. On my desk, I have a work station.
11. I thought I wanted a career.. Turns out I just wanted paychecks.
12. Whenever I fill out an application, in the part that says, 'In case of emergency, notify:' I put 'DOCTOR.'
13. I didn't say it was your fault, I said I was blaming you.
14. Women will never be equal to men until they can walk down the street with a bald head and a beer gut, and still think they are sexy.
15. Behind every successful man is his woman. Behind the fall of a successful man is usually another woman.
16. A clear conscience is the sign of a fuzzy memory.
17. I asked God for a bike, but I know God doesn't work that way. So I stole a bike and asked for forgiveness.
18. You do not need a parachute to skydive. You only need a parachute to skydive twice.
19. Money can't buy happiness, but it sure makes misery easier to live with.
20. There's a fine line between cuddling and holding someone down so they can't get away.
21. I used to be indecisive.. Now I'm not so sure.
22. You're never too old to learn something stupid.
23. To be sure of hitting the target, shoot first and call whatever you hit the target.
24. Nostalgia isn't what it used to be.
25. Change is inevitable, except from a vending machine.
26. Going to church doesn't make you a Christian any more than standing in a garage makes you a car.
27. A diplomat is someone who tells you to go to hell in such a way that you look forward to the trip.
28. Hospitality is making your guests feel at home even when you wish they were.
29. When tempted to fight fire with fire, remember that the Fire Department usually uses water.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Lääkäripula
Blogger Anton kirjoitti lääkäripulasta. Ajanpuutteen vuoksi en tässä sen laajemmin ehdi asiaa käsitellä, vaan julkaisen kommenttini sellaisenaan:
Kommenttini viimeisessä kappaleessa mainitsemani osuudet ovat suuntaa-antavia. Olen sattuneesta syystä (ystävät) perehtynyt aihealueeseen, mutta en ole itse sen enempää lääkäri kuin lentäjäkään. Pohdin joskus aikoinaan molempia ammatteja itseäni varten, mutta päädyin toiselle uralle. Niin lentäjänä kuin lääkärinä - joihin en välttämättä kumpaankaan olisi edes päässyt - olisin nyt eläkkeellä niin halutessani. Pidin kuitenkin silloin tärkeämpänä opiskella niitä asioita, joista olin kiinnostunut. Nyt ehkä valitsisin toisin, mutta en kunnioituksesta kumpaakaan ammattiryhmää kohtaan vaan silkasta mukavuudenhalusta.
Bloggeri Antonin kirjoituksessa on se häiritsevä piirre, sanoisinko liberaali fascismi, että valtion tulee tarvittaessa joustaa ammattitaidon vaatimuksista vain sillä verukkeella, että sitä nyt on vaan päätetty jakaa kuin lunta taivaalta. Elikkä suomeksi sanottuna; holtittomasti kaikille halukkaille ja haluttomille. Onko loppujen lopuksi tärkeää hoitaa sairaita vaiko sairauksia?
Lääkäreitä täytyy nimenomaan kouluttaa niin paljon, että heitä riittää myös kortistoon.
Huvittava ajatus. Onko lääkärin tehtävä hoitaa sairautta vaiko potilaita? Pienellä pohdinnalla ymmärrät, että ne ovat kaksi eri asiaa. Jos potilas saa valita, että hoitaako häntä valelääkäri (poppamies tms.) vaiko ihan oikeasti lääketieteeseen perehtynyt ammattilainen, niin tiedämme tuloksen kysymättäkin. Enkä nyt mitenkään vähättele plasebo-vaikutusta.
Lääkäripula johtuu siitä, että lääkärille pääsy on tehty käytännössä ilmaiseksi. Mies Reenkola on kirjassaan "Naistenmiehestä mieheksi" käsitellyt asiaa erinomaisesti. Jos ihmiset joutuisivat itse maksamaan lääkärin hoidosta, meillä ei olisi lääkäripulaa. Kuten arkkiatri juuri äskettäin totesi, terveydenhuoltoon ei voi ohjata loputtomasti resursseja, koska terveydenhuollossa kysyntä on loputon. Mikään määrä lisäresursseja ei poista lääkäripulaa, koska kysynnän hintajousto on melkein sata.
Samaa asiaa voisi pohtia myös toisesta näkökulmasta. Taisteluhelikopterin lentäjiä voidaan kouluttaa noin joka kymmenennestä tasiteluhävittäjän lentäjästä. Heitä saadaan koulutettua noin joka kymmenennestä pienlentokoneen lentäjästä. Heitä saadaan koulutettua noin joka kymmenennestä ajokortin omaavasta. Jos siis Suomessa tarvittaisiin - syystä tai toisesta - muutama tuhat taisteluhelikopterin lentäjää, niin onko oikea vastaus madaltaa vaatimuksia?
Kommenttini viimeisessä kappaleessa mainitsemani osuudet ovat suuntaa-antavia. Olen sattuneesta syystä (ystävät) perehtynyt aihealueeseen, mutta en ole itse sen enempää lääkäri kuin lentäjäkään. Pohdin joskus aikoinaan molempia ammatteja itseäni varten, mutta päädyin toiselle uralle. Niin lentäjänä kuin lääkärinä - joihin en välttämättä kumpaankaan olisi edes päässyt - olisin nyt eläkkeellä niin halutessani. Pidin kuitenkin silloin tärkeämpänä opiskella niitä asioita, joista olin kiinnostunut. Nyt ehkä valitsisin toisin, mutta en kunnioituksesta kumpaakaan ammattiryhmää kohtaan vaan silkasta mukavuudenhalusta.
Bloggeri Antonin kirjoituksessa on se häiritsevä piirre, sanoisinko liberaali fascismi, että valtion tulee tarvittaessa joustaa ammattitaidon vaatimuksista vain sillä verukkeella, että sitä nyt on vaan päätetty jakaa kuin lunta taivaalta. Elikkä suomeksi sanottuna; holtittomasti kaikille halukkaille ja haluttomille. Onko loppujen lopuksi tärkeää hoitaa sairaita vaiko sairauksia?
torstai 9. helmikuuta 2012
Breivik onkin sosialisti
Suomalaiset toimittajat korostivat, että oikeudenistuntoon saapunut Breivik teki äärioikeistolaisen tervehdyksen. Natsitervehdys tehdään avoimella kämmenellä, kuten kaikki tietävät. Ketkä tervehtivät kiinni puristetulla nyrkillä?
Kohotettu nyrkki on kommunismin symboli. Sosialistien pahimmat vastustajat ovat historiassa aina olleet toiset sosialistit. Sosialistien vihan kohteena ovat olleet uskonnot, viime vuosisadalla juutalaiset. Ajatusrikos on vallitsevan opin kieltämistä Norjassakin. Breivikin teossa oli paljon symboliikkaa, mille yhden selityksen voi antaa tämä kuva.
[Lisäys Iltasanomien uutisesta, kun luin äsken niin kiireessä etten heti huomannut: "Oikeussaliin saapuessaan Breivik kohotti kätensä ensin rinnalleen ja lopulta tervehdykseen". Se on kommunistien perinteinen tervehdys. MOT]
Kohotettu nyrkki on kommunismin symboli. Sosialistien pahimmat vastustajat ovat historiassa aina olleet toiset sosialistit. Sosialistien vihan kohteena ovat olleet uskonnot, viime vuosisadalla juutalaiset. Ajatusrikos on vallitsevan opin kieltämistä Norjassakin. Breivikin teossa oli paljon symboliikkaa, mille yhden selityksen voi antaa tämä kuva.
[Lisäys Iltasanomien uutisesta, kun luin äsken niin kiireessä etten heti huomannut: "Oikeussaliin saapuessaan Breivik kohotti kätensä ensin rinnalleen ja lopulta tervehdykseen". Se on kommunistien perinteinen tervehdys. MOT]
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
El costo de la producciones
I purchased a burger at Burger King for $1.58. The counter girl took my $2 and I was digging for my change when I pulled 8 cents from my pocket and gave it to her. She stood there, holding the nickel and 3 pennies, while looking at the screen on her register. I sensed her discomfort and tried to tell her to just give me two quarters, but she hailed the manager for help.
While he tried to explain the transaction to her, she stood there and cried... Why do I tell you this? Because of the evolution in teaching math since the 1950s:
1. Teaching Math In 1940s and 50s (when I was in school)
A logger sells a truckload of lumber for $100. His cost of production is 4/5 of the price. What is his profit?
2. Teaching Math In 1960s
A logger sells a truckload of lumber for $100. His cost of production is 4/5 of the price, or $80. What is his profit?
3. Teaching Math In 1970s
A logger sells a truckload of lumber for $100. His cost of production is $80. Did he make a profit?
4. Teaching Math In 1980s
A logger sells a truckload of lumber for $100. His cost of production is $80 and his profit is $20. Your assignment: Underline the number 20.
5. Teaching Math In 1990s
A logger cuts down a beautiful forest because he is selfish and inconsiderate and cares nothing for the habitat of animals or the preservation of our woodlands. He
does this so he can make a profit of $20. What do you think of this way of making a living? Topic for class participation after answering the question:
How did the birds and squirrels feel as the logger cut down their homes?
(There are no wrong answers, and if you feel like crying, it's ok).
6. Teaching Math In 2010
Un hachero vende una carretada de maderapara $100. El costo de la producciones es $80. Cuanto dinero ha hecho?
ANSWER: His profit was $375,000 because his logging business is just a front for his marijuana farm. At least he knows what sells!
While he tried to explain the transaction to her, she stood there and cried... Why do I tell you this? Because of the evolution in teaching math since the 1950s:
1. Teaching Math In 1940s and 50s (when I was in school)
A logger sells a truckload of lumber for $100. His cost of production is 4/5 of the price. What is his profit?
2. Teaching Math In 1960s
A logger sells a truckload of lumber for $100. His cost of production is 4/5 of the price, or $80. What is his profit?
3. Teaching Math In 1970s
A logger sells a truckload of lumber for $100. His cost of production is $80. Did he make a profit?
4. Teaching Math In 1980s
A logger sells a truckload of lumber for $100. His cost of production is $80 and his profit is $20. Your assignment: Underline the number 20.
5. Teaching Math In 1990s
A logger cuts down a beautiful forest because he is selfish and inconsiderate and cares nothing for the habitat of animals or the preservation of our woodlands. He
does this so he can make a profit of $20. What do you think of this way of making a living? Topic for class participation after answering the question:
How did the birds and squirrels feel as the logger cut down their homes?
(There are no wrong answers, and if you feel like crying, it's ok).
6. Teaching Math In 2010
Un hachero vende una carretada de maderapara $100. El costo de la producciones es $80. Cuanto dinero ha hecho?
ANSWER: His profit was $375,000 because his logging business is just a front for his marijuana farm. At least he knows what sells!
tiistai 7. helmikuuta 2012
Imaami Mahdin pyhää sotaa odotellessa
Helsingin Totuus tietää kertoa, että Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ei tiedä, aikooko Israel hyökätä Iraniin, jonka uskotaan kehittävän salaa ydinasetta. Iranin ydinase on hankala Saudi-Arabialle - alueen mahtivaltiolle - jonka muslimit ovat sunneja toisin kuin Iranin shiiat. Shiiat ovat se sorretumpi lahko kaikkialla Iranin ulkopuolella, joten heidän pelkonsa alueen siia-enemmistön luomasta uhasta on todellinen. Sunnien pelko shiioja kohtaan taas juontaa juurensa Iranin uskonnollisen papiston sotilaalliseen uhkaan, koska heidän otteensa sisäpolitiikassa heikkenee. Aloita ulkopoliittinen kriisi kun sisäpolitiikassa mättää, tiedättehän...
Shiiat uskovat, että kun 12. imaami Mahdi ilmestyy, maailmanloppu koittaa. Sitä odotellessa shiiat uskovat, että muslimeilla on oikeus tuhota vääräuskoiset. Shiiojen ensimmäinen imaami, Ali, antoi fatwan, jonka mukaan Mahdia odotellessa muslimeilla on nimenomainen velvollisuus hyökätä kaikkia niitä vastaan, jotka voivat nyt tai tulevaisuudessa mahdollisesti ehkä kenties uhata islamia. Tätä Alin fatwaa Iranin nykyinen uskonnollinen johtaja ajatollah Ali-Khamenei siis käyttää hyväkseen.
Israelin osalta tilanne on siis sikäli toivoton, että se voi joutua iskun kohteeksi siitä rippumatta, mitä se tekee. Iskun syy on luultavasti puhtaasti Iranin sisäpoliittisessa valtataistelussa. Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Ali-Khamenei on varoittanut Israelia edes suunnittelemasta iskua Iraniin. Ajatollahin mukaan jo pelkkä Israelin suunnitelma oikeuttaa Iranin tekemään ensi-iskun. Olen kuulevinani imaami Mahdin partakarvojen kahinaa.
Riippumattoman WND-sivuston mukaan Israel tarvitsee Yhdysvaltain tukea suorittaakseen iskun. Obaman hallinnon kyvyttömyys tehdä päätöstä Israelin tukemisesta on luonut tilanteen, jossa Iranilla on juuri nyt ehkä ainutkertainen mahdollisuus iskeä Israeliin ennen kuin on liian myöhäistä. Obaman hallinnon toimet voivat siis - nurinkurisesti - edesauttaa tilanteen kärjistymistä, koska se ei rohkene ottaa kantaa suojattinsa puolesta. Vähän sama kuin kuuluisa Neville Chamberlainin "rauha meidän elinajaksemme"...
Totuuden uutinen on harhaanjohtava, mutta ei mitenkään epätavallinen länsimaisessa mediassa. Täällähän Israel, ja Yhdysvallat, nähdään alueen epävakautta lisäävänä tekijänä. Tragikoomisesti Israelin iskua tukisivat alueen kaikki valtiot, koska vihollisesi vihollinen ja niin edelleen.
Shiiat uskovat, että kun 12. imaami Mahdi ilmestyy, maailmanloppu koittaa. Sitä odotellessa shiiat uskovat, että muslimeilla on oikeus tuhota vääräuskoiset. Shiiojen ensimmäinen imaami, Ali, antoi fatwan, jonka mukaan Mahdia odotellessa muslimeilla on nimenomainen velvollisuus hyökätä kaikkia niitä vastaan, jotka voivat nyt tai tulevaisuudessa mahdollisesti ehkä kenties uhata islamia. Tätä Alin fatwaa Iranin nykyinen uskonnollinen johtaja ajatollah Ali-Khamenei siis käyttää hyväkseen.
Israelin osalta tilanne on siis sikäli toivoton, että se voi joutua iskun kohteeksi siitä rippumatta, mitä se tekee. Iskun syy on luultavasti puhtaasti Iranin sisäpoliittisessa valtataistelussa. Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Ali-Khamenei on varoittanut Israelia edes suunnittelemasta iskua Iraniin. Ajatollahin mukaan jo pelkkä Israelin suunnitelma oikeuttaa Iranin tekemään ensi-iskun. Olen kuulevinani imaami Mahdin partakarvojen kahinaa.
Riippumattoman WND-sivuston mukaan Israel tarvitsee Yhdysvaltain tukea suorittaakseen iskun. Obaman hallinnon kyvyttömyys tehdä päätöstä Israelin tukemisesta on luonut tilanteen, jossa Iranilla on juuri nyt ehkä ainutkertainen mahdollisuus iskeä Israeliin ennen kuin on liian myöhäistä. Obaman hallinnon toimet voivat siis - nurinkurisesti - edesauttaa tilanteen kärjistymistä, koska se ei rohkene ottaa kantaa suojattinsa puolesta. Vähän sama kuin kuuluisa Neville Chamberlainin "rauha meidän elinajaksemme"...
Totuuden uutinen on harhaanjohtava, mutta ei mitenkään epätavallinen länsimaisessa mediassa. Täällähän Israel, ja Yhdysvallat, nähdään alueen epävakautta lisäävänä tekijänä. Tragikoomisesti Israelin iskua tukisivat alueen kaikki valtiot, koska vihollisesi vihollinen ja niin edelleen.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Muumitalon vintillä tuulee
Ihan täytyy nyt tulevia aikoja varten kirjata osa niistä tomppeleista, jotka julkisesti tukivat Pekka Haavistoa presidentinvaaleissa. Lista on vaikuttava - paljon pappeja ja parikymmentä BB-talon asukasta. Liekö kyseessä nykyisin jopa sama organisaatio?
Kulttuuri ja älyköt
Politiikka
Matti Tukiainen, työ- ja elinkeinojohtaja SAK
Annika Saarikko, varapuheenjohtaja Keskusta
Tatja Karvonen, ent. kansanedustaja (kesk.)
Seppo Kinnunen, järjestösihteeri PAU
Säde Tahvanainen, ohjelmapäällikkö SDP
Tarja Filatov, kansanedustaja (sd.)
Kaarin Taipale, kaupunkitutkija (sd.)
Minna Vierikko, järjestösihteeri (sd.)
Eila Tiainen, kansanedustaja (vas.)
Kulttuuri
Pauli Hanhiniemi, muusikko
Silja Rantanen, kuvataiteilija
Sonja Lumme, muusikko
Henri Otto Donner, säveltäjä
Elina Kiikku, teatteriohjaaja-kirjailija
Ari “Paska” Peltonen, toimittaja-muusikko
Kirsti Simonsuuri, kirjailija-tutkija
Pirkko Hämäläinen, näyttelijä
Timo Tolkki, muusikko
Camilla Moberg, teollinen muotoilija
Aija Rouhiainen, designer
Heli Hiltunen, kuvataiteilija
Jorma Puronen, valokuvaaja
Anu Tuominen, kuvataiteilija
Henry Wuorila-Stenberg, kuvataiteilija
Jaakko Niemelä, kuvataiteilija
Katariina Souri, kuvataiteilija
Hanna-Leena Heiska, kuvataiteilija
Vappu Rossi, kuvataiteilija
Katja Tukiainen, kuvataiteilija
Matti Hagelberg, sarjakuvataiteilija
Marika Mäkelä, kuvataiteilija
Janne Laine, kuvataiteilija
Kiba Lumberg, kuvataiteilija
Carolus Enckell, kuvataiteilija
Anne Koskinen, kuvataiteilija
Muut
Vilppo Huomo, seurakuntapastori
Antti Kupiainen, seurakuntapastori
Laura Mäntylä, yliopistoseurakuntapastori
Outi Lantto, seurakuntapastori
Juhani Luodeslampi, pastori
Mari Järvinen, pastori
Eeva Jansson, pastori
Kirsi Hiilamo, sairaalapastori
Terhi Latvala, kirkkoherra
Maria Siekkinen, seurakuntapastori
Kari Kanala, kasvatuksen teologi
Ulla-Maija Rajakangas, johtaja Finanssialan keskusliitto
Stefan Johansson, toimitusjohtaja
Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori
Markku Hedman, professori
Bo Lönnqvist, professori emeritus
Juhani Karhumäki, professori
Satu Tuomisto, malli-juontaja
Minna Parikka, muotisuunnittelija
Minna Hepburn, muotisuunnittelija
Tiia Vanhatapio, muotisuunnittelija
Maija Louekari, designer
Ossi Heinänen, johtaja YourMove
Pieti Poikola, koripallovalmentaja
Tiia Hautala, valmennuspäällikkö
Papit ja BB-asukit
Kirkko
Laura Mäntylä, yliopistopappi, Helsinki
Kari Kanala, kasvatuksen teologi, pastori, Turku
Meri Ala-Kokko, ympäristötyön pastori, Helsinki
Marjo-Riitta Antikainen, TT, dosentti, Helsinki
Markku Arokanto, ohjaaja, Helsinki
Sanna Bäckvall, pastori, Tukholma
Janne Hatakka, pastori, Lahti
Minna Havukainen, valokuvataiteilija, Turku
Jaakko Heinimäki, pastori, Helsinki
Leena Heinonen, perheneuvoja, pastori, Helsinki
Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori, Helsinki
Kirsi Hiilamo, sairaalapastori, Helsinki
Vesa Hirvonen, dosentti, pastori, Lahti
Vilppu Huomo, pastori, Helsinki
Kimmo Hurri, pastori, Janakkala
Sanna Husso, pastori, Kuopio
Markus Hytönen, pastori, Kajaani
Nani Härkönen, TM, valokuvaaja, Helsinki
Mika Ijäs, työalavastaava nuorisotyönohjaaja, yhteisöpedagogi, Vantaa
Kaisa Iso-Herttua, oppilaitospastori, Helsinki
Tarja Jalli, pastori, Helsinki
Kati Jansa, hiippakuntasihteeri, Pieksämäki
Eero Jokela, toiminnanjohtaja, pastori, Espoo
Elina Juntunen, pastori, Klaukkala
Eeva Järvinen, verkkoviestintäsuunnittelija, pastori, Helsinki
Mari Järvinen, pastori, Helsinki
Pirkko Järvinen, oppilaitospastori, Helsinki
Tuomo Kahenvirta, pastori, Vantaa
Heidi Kajander-Maavuori, pastori, Hyvinkää
Matleena Kallinen, seurakunnan luottamushenkilö, Kajaani
Arto Kallioniemi, professori, Helsinki
Tiina Keinänen, pastori, Laihia
Markku Koistinen, pastori, Joensuun Eno
Ulla Kosonen, kappalainen, Helsinki
Laura Koskelainen, freelance toimittaja, TL, Helsinki
Tatu Kotilainen, tutkija, pastori, Helsinki
Antti Kupiainen, pastori, Vantaa
Maija-Leena Kupiainen, uskonnon lehtori, pastori, Vantaa
Teemu Laajasalo, kasvatustieteen tohtori, pastori Helsinki
Petri Laaksonen, muusikko, säveltäjä, Helsinki
Kaisu Laamanen, teol. yo, YKY:n puheenjohtaja, Helsinki
Outi Lantto, pastori, Helsinki
Terhi Latvala, kirkkoherra, Koski TL
Outi Lehtipuu, TT, Pirkkala
Jarkko Lievonen, teol.kand, Kajaani
Jaakko Löytty, muusikko, Ylöjärvi
Hannu Majamäki, hankepäällikkö, pastori, Lohja
Mikko Malkavaara, TT, dosentti, pastori
Karoliina Malmelin, VTT, kouluttaja, Helsinki
Tuulia Matilainen, viestintäsihteeri, Akaa
Hanna Mithiku, teol.kand., Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen,
Helsinki
Juha Petterson, pastori, Helsinki
Heli Pruuki, TT, perheneuvoja, pastori, Janakkala
Kaisa Raittila, toimittaja, Helsinki
Jaana Rantala, koulutussuunnittelija, kulttuurituottaja, Turku
Tapani Rantala, rehtori, rovasti, Turku
Jukka Relander, Puheenjohtaja - Tane ja Suomen kirjastoseura, Helsinki
Maija Räihä, oppilaitospastori, Kajaani
Satu Saarinen, pastori, Oulu
Veli-Matti Sallinen, rovasti, Kuhmo
Henna Salo, pastori, Nurmo
Jarkko Siekkinen, aluekappalainen, Kurikka
Maria Siekkinen, pastori, Kurikka
Ulla Tervahauta, TM, MA, Helsinki
Seppo Tirkkonen, rovasti, Helsinki
Sanna-Maaria Tornivaara, projektipäällikkö, Tuusula
Sofia Tuomenvirta, pastori, Vantaa
Minna Tuominen, pastori, Porvoo
Katri Tuori, nuorisodiakoni, Koski TL
Tiia Tuovinen, pastori, Helsinki
Kerttu Vihantola, diakonissa, Turku
Antero Virtanen, pastori, Pori
Olavi Virtanen, kirkkoherra, Konnevesi
Hanne von Weissenberg, tutkijatohtori, pastori, Tampere
Big Brother
Tero Savikuja BB-asukas 2008
Andreas Grönblom, BB-asukas 2008
Jari-Matti Kurri, BB-asukas 2008
Minna Sara, BB-asukas 2008
SatuTuisku, BB-asukas 2010
Ari Soidinmäki, BB-asukas 2005
Kaisa-Reeta Kivistö, BB-asukas 2008
Niko Saarinen, BB-asukas 2008
Harri Huhta-Aho,BB-asukas 2008
Ville Kinnunen, BB-asukas 2010
Jarmo Uusitalo,BB-asukas 2008
Mia Leviö, BB-asukas 2008
Hanna Kumlander, BB-asukas 2005
Jani Tenhunen, BB-asukas 2010
Elli-Noora Lehtovaara, BB-asukas 2010
Mia Reijonen, BB-asukas 2006
Jenny Justiina Parkkari, BB-asukas 2009
Jani Yliviuhkola, BB-asukas 2010
Kulttuuri ja älyköt
Politiikka
Matti Tukiainen, työ- ja elinkeinojohtaja SAK
Annika Saarikko, varapuheenjohtaja Keskusta
Tatja Karvonen, ent. kansanedustaja (kesk.)
Seppo Kinnunen, järjestösihteeri PAU
Säde Tahvanainen, ohjelmapäällikkö SDP
Tarja Filatov, kansanedustaja (sd.)
Kaarin Taipale, kaupunkitutkija (sd.)
Minna Vierikko, järjestösihteeri (sd.)
Eila Tiainen, kansanedustaja (vas.)
Kulttuuri
Pauli Hanhiniemi, muusikko
Silja Rantanen, kuvataiteilija
Sonja Lumme, muusikko
Henri Otto Donner, säveltäjä
Elina Kiikku, teatteriohjaaja-kirjailija
Ari “Paska” Peltonen, toimittaja-muusikko
Kirsti Simonsuuri, kirjailija-tutkija
Pirkko Hämäläinen, näyttelijä
Timo Tolkki, muusikko
Camilla Moberg, teollinen muotoilija
Aija Rouhiainen, designer
Heli Hiltunen, kuvataiteilija
Jorma Puronen, valokuvaaja
Anu Tuominen, kuvataiteilija
Henry Wuorila-Stenberg, kuvataiteilija
Jaakko Niemelä, kuvataiteilija
Katariina Souri, kuvataiteilija
Hanna-Leena Heiska, kuvataiteilija
Vappu Rossi, kuvataiteilija
Katja Tukiainen, kuvataiteilija
Matti Hagelberg, sarjakuvataiteilija
Marika Mäkelä, kuvataiteilija
Janne Laine, kuvataiteilija
Kiba Lumberg, kuvataiteilija
Carolus Enckell, kuvataiteilija
Anne Koskinen, kuvataiteilija
Muut
Vilppo Huomo, seurakuntapastori
Antti Kupiainen, seurakuntapastori
Laura Mäntylä, yliopistoseurakuntapastori
Outi Lantto, seurakuntapastori
Juhani Luodeslampi, pastori
Mari Järvinen, pastori
Eeva Jansson, pastori
Kirsi Hiilamo, sairaalapastori
Terhi Latvala, kirkkoherra
Maria Siekkinen, seurakuntapastori
Kari Kanala, kasvatuksen teologi
Ulla-Maija Rajakangas, johtaja Finanssialan keskusliitto
Stefan Johansson, toimitusjohtaja
Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori
Markku Hedman, professori
Bo Lönnqvist, professori emeritus
Juhani Karhumäki, professori
Satu Tuomisto, malli-juontaja
Minna Parikka, muotisuunnittelija
Minna Hepburn, muotisuunnittelija
Tiia Vanhatapio, muotisuunnittelija
Maija Louekari, designer
Ossi Heinänen, johtaja YourMove
Pieti Poikola, koripallovalmentaja
Tiia Hautala, valmennuspäällikkö
Papit ja BB-asukit
Kirkko
Laura Mäntylä, yliopistopappi, Helsinki
Kari Kanala, kasvatuksen teologi, pastori, Turku
Meri Ala-Kokko, ympäristötyön pastori, Helsinki
Marjo-Riitta Antikainen, TT, dosentti, Helsinki
Markku Arokanto, ohjaaja, Helsinki
Sanna Bäckvall, pastori, Tukholma
Janne Hatakka, pastori, Lahti
Minna Havukainen, valokuvataiteilija, Turku
Jaakko Heinimäki, pastori, Helsinki
Leena Heinonen, perheneuvoja, pastori, Helsinki
Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori, Helsinki
Kirsi Hiilamo, sairaalapastori, Helsinki
Vesa Hirvonen, dosentti, pastori, Lahti
Vilppu Huomo, pastori, Helsinki
Kimmo Hurri, pastori, Janakkala
Sanna Husso, pastori, Kuopio
Markus Hytönen, pastori, Kajaani
Nani Härkönen, TM, valokuvaaja, Helsinki
Mika Ijäs, työalavastaava nuorisotyönohjaaja, yhteisöpedagogi, Vantaa
Kaisa Iso-Herttua, oppilaitospastori, Helsinki
Tarja Jalli, pastori, Helsinki
Kati Jansa, hiippakuntasihteeri, Pieksämäki
Eero Jokela, toiminnanjohtaja, pastori, Espoo
Elina Juntunen, pastori, Klaukkala
Eeva Järvinen, verkkoviestintäsuunnittelija, pastori, Helsinki
Mari Järvinen, pastori, Helsinki
Pirkko Järvinen, oppilaitospastori, Helsinki
Tuomo Kahenvirta, pastori, Vantaa
Heidi Kajander-Maavuori, pastori, Hyvinkää
Matleena Kallinen, seurakunnan luottamushenkilö, Kajaani
Arto Kallioniemi, professori, Helsinki
Tiina Keinänen, pastori, Laihia
Markku Koistinen, pastori, Joensuun Eno
Ulla Kosonen, kappalainen, Helsinki
Laura Koskelainen, freelance toimittaja, TL, Helsinki
Tatu Kotilainen, tutkija, pastori, Helsinki
Antti Kupiainen, pastori, Vantaa
Maija-Leena Kupiainen, uskonnon lehtori, pastori, Vantaa
Teemu Laajasalo, kasvatustieteen tohtori, pastori Helsinki
Petri Laaksonen, muusikko, säveltäjä, Helsinki
Kaisu Laamanen, teol. yo, YKY:n puheenjohtaja, Helsinki
Outi Lantto, pastori, Helsinki
Terhi Latvala, kirkkoherra, Koski TL
Outi Lehtipuu, TT, Pirkkala
Jarkko Lievonen, teol.kand, Kajaani
Jaakko Löytty, muusikko, Ylöjärvi
Hannu Majamäki, hankepäällikkö, pastori, Lohja
Mikko Malkavaara, TT, dosentti, pastori
Karoliina Malmelin, VTT, kouluttaja, Helsinki
Tuulia Matilainen, viestintäsihteeri, Akaa
Hanna Mithiku, teol.kand., Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen,
Helsinki
Juha Petterson, pastori, Helsinki
Heli Pruuki, TT, perheneuvoja, pastori, Janakkala
Kaisa Raittila, toimittaja, Helsinki
Jaana Rantala, koulutussuunnittelija, kulttuurituottaja, Turku
Tapani Rantala, rehtori, rovasti, Turku
Jukka Relander, Puheenjohtaja - Tane ja Suomen kirjastoseura, Helsinki
Maija Räihä, oppilaitospastori, Kajaani
Satu Saarinen, pastori, Oulu
Veli-Matti Sallinen, rovasti, Kuhmo
Henna Salo, pastori, Nurmo
Jarkko Siekkinen, aluekappalainen, Kurikka
Maria Siekkinen, pastori, Kurikka
Ulla Tervahauta, TM, MA, Helsinki
Seppo Tirkkonen, rovasti, Helsinki
Sanna-Maaria Tornivaara, projektipäällikkö, Tuusula
Sofia Tuomenvirta, pastori, Vantaa
Minna Tuominen, pastori, Porvoo
Katri Tuori, nuorisodiakoni, Koski TL
Tiia Tuovinen, pastori, Helsinki
Kerttu Vihantola, diakonissa, Turku
Antero Virtanen, pastori, Pori
Olavi Virtanen, kirkkoherra, Konnevesi
Hanne von Weissenberg, tutkijatohtori, pastori, Tampere
Big Brother
Tero Savikuja BB-asukas 2008
Andreas Grönblom, BB-asukas 2008
Jari-Matti Kurri, BB-asukas 2008
Minna Sara, BB-asukas 2008
SatuTuisku, BB-asukas 2010
Ari Soidinmäki, BB-asukas 2005
Kaisa-Reeta Kivistö, BB-asukas 2008
Niko Saarinen, BB-asukas 2008
Harri Huhta-Aho,BB-asukas 2008
Ville Kinnunen, BB-asukas 2010
Jarmo Uusitalo,BB-asukas 2008
Mia Leviö, BB-asukas 2008
Hanna Kumlander, BB-asukas 2005
Jani Tenhunen, BB-asukas 2010
Elli-Noora Lehtovaara, BB-asukas 2010
Mia Reijonen, BB-asukas 2006
Jenny Justiina Parkkari, BB-asukas 2009
Jani Yliviuhkola, BB-asukas 2010
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Eniten Haavistossa ärsyttää
28 ääntä / 17% Homous
17 / 10% Sivarius
29 / 18% Toy-boy
14 / 8% Ylioppilas
116 / 73% Ääni Vihreille arvoille
38 / 24% Ei koskaan ollut töissä
39 / 24% EU-myönteisyys
Yhteensä 158 ääntä
Yhteenvetona voisi todeta, että toisella kierroksella Haaviston on turha odottaa saavansa 27% enempää jaettaviksi jääneistä äänistä. Niinistön 37% ja Haaviston 19% jättävät 44% jakoon. Siitä potista siis 1/4 eli 11% menee Haavistolla, jonka kokonaisäänimäärä nousisi 30%:iin.
Koska lukijakuntani ei edusta koko äänestäjäkuntaa tasasisesti, niin veikkaan lopputulosta tasaväkisemmäksi: 64% Niinistölle ja 36% Haavistolle. Näin ollen Haaviston kannatus näyttäisi koostuvan lähes täysin vain suomalaisesta vasemmistosta. Näin suurta eroa kahden ehdokkaan vaaleissa en muista koskaan nähneeni. Yleensä ero on noin kuusi prosenttiyksikköä. Se kertoo lähinnä siitä, että Jytky muhii edelleen pinnan alla odottamassa seuraavaa purkautumisväylää.
Kunnallisvaalien jälkeen veikkaan, että OW Katainen sammuttaa Tamminiemessä valot. On toki mahdollista, että Suomi ajautuu pitkäänkin hallituksettomaan kauteen vaikkakin näyttää ilmeiseltä, että uuden hallituksen muodostavat nykyiset oppositiopuolueet. Kepu saa järkyttävän vetoavun nykyhallituksen kuntaliitos-suunnitelmasta.
17 / 10% Sivarius
29 / 18% Toy-boy
14 / 8% Ylioppilas
116 / 73% Ääni Vihreille arvoille
38 / 24% Ei koskaan ollut töissä
39 / 24% EU-myönteisyys
Yhteensä 158 ääntä
Yhteenvetona voisi todeta, että toisella kierroksella Haaviston on turha odottaa saavansa 27% enempää jaettaviksi jääneistä äänistä. Niinistön 37% ja Haaviston 19% jättävät 44% jakoon. Siitä potista siis 1/4 eli 11% menee Haavistolla, jonka kokonaisäänimäärä nousisi 30%:iin.
Koska lukijakuntani ei edusta koko äänestäjäkuntaa tasasisesti, niin veikkaan lopputulosta tasaväkisemmäksi: 64% Niinistölle ja 36% Haavistolle. Näin ollen Haaviston kannatus näyttäisi koostuvan lähes täysin vain suomalaisesta vasemmistosta. Näin suurta eroa kahden ehdokkaan vaaleissa en muista koskaan nähneeni. Yleensä ero on noin kuusi prosenttiyksikköä. Se kertoo lähinnä siitä, että Jytky muhii edelleen pinnan alla odottamassa seuraavaa purkautumisväylää.
Kunnallisvaalien jälkeen veikkaan, että OW Katainen sammuttaa Tamminiemessä valot. On toki mahdollista, että Suomi ajautuu pitkäänkin hallituksettomaan kauteen vaikkakin näyttää ilmeiseltä, että uuden hallituksen muodostavat nykyiset oppositiopuolueet. Kepu saa järkyttävän vetoavun nykyhallituksen kuntaliitos-suunnitelmasta.
Sharia4Suomi
Viikonlopun tahatonta komiikkaa edustaa YK:n kyvyttömyys päättää, mitä Syyrian diktaattorin saisi lopettamaan kansannousun väkivallattomasti. Venäjä ja Kiina haraavat vastaan - koska kumpikin pelkää omien separatististen reuna-alueidensa reaktiota. Kiinalla erityisesti Tiibet ja Venäjällä Tsetseniat sun muut saisivat ehkä ns. bensaa liekkeihinsä, jos huomaisivat, että kovalla rähinällä tavoite olisi saavutettavissa. Ja niinhän se olisikin, mutta Moskovassa ja Pekingissä suljetaan mieluummin silmät kuin otetaan lusikka kauniiseen käteen.
Soininvaara pohdiskeli blogissaan, tapaisiko hän Dalai Laman presidenttinä (4.2.2012 Tapaisitko Dalai Laman?) päätyen ratkaisuun, ettei tapaisi, koska Suomen kauppasuhteet Kiinaan jne. Idiootti. Kiinan kauppasuhteisiin asia ei vaikuta millään tavalla. Kiinassa puhuu raha ja erilaiset ideologiset kysymykset ovat aina toissijaisia. Jos Suomella on jotain, mitä kiinalaiset haluavat ostaa, he ostavat vaikka Haavisto muuttaisi asumaan Laman luokse. Jos Kiina uhittelisi Suomelle kauppapoliittiisesti, ei se kuitenkaan kieltäytyisi myymästä tänne mitään. Globalisaatio tekee siis mahdolliseksi avoimesti puhua vaikeista asioista, myös Kiinan kanssa, mutta tätä Soininvaaran kaltaiset silovikit eivät ehkä koskaan ymmärrä. Se toisaalta selittää, miksi he vaalivat poliittisesti korrektia kieltä kuin kukkaa kämmenellä. Belgiassa asiat ovat toisin.
Vlaams Belangin Filip Dewinter kosii naisäänestäjiä tyttärensä valokuvalla. Dewinterin mielestä on naisten asia päättää, kuinka islamiin tulee suhtautua, koska naiset kärsivät islamista enemmän. Tytär kertoo saaneensa tappouhkauksia, mutta ei enää jaksa reagoida niihin niiden vaatimalla vakavuudella. Belgialainen Sharia4Belgium julisti, että Dewinterin pitäisi maksaa mainoksesta hengellään. Yhdistys sai viime kuussa sakot kiihotuksesta ei-muslimeita vastaan.
Itse seuraan lähinnä ihmeissäni, miten on mahdollista, että IRA:t, Punaiset Prikaatit ja muut väkivaltaiset vasemmistoryhmittymät ovat näin nopeasti korvautuneet islamilaisella terrorilla. On tuo Dewinterin vaalimainos muuten pikkuisen katu-uskottavampi kuin Haaviston kannattajien esitys rautatieasemalla...
Soininvaara pohdiskeli blogissaan, tapaisiko hän Dalai Laman presidenttinä (4.2.2012 Tapaisitko Dalai Laman?) päätyen ratkaisuun, ettei tapaisi, koska Suomen kauppasuhteet Kiinaan jne. Idiootti. Kiinan kauppasuhteisiin asia ei vaikuta millään tavalla. Kiinassa puhuu raha ja erilaiset ideologiset kysymykset ovat aina toissijaisia. Jos Suomella on jotain, mitä kiinalaiset haluavat ostaa, he ostavat vaikka Haavisto muuttaisi asumaan Laman luokse. Jos Kiina uhittelisi Suomelle kauppapoliittiisesti, ei se kuitenkaan kieltäytyisi myymästä tänne mitään. Globalisaatio tekee siis mahdolliseksi avoimesti puhua vaikeista asioista, myös Kiinan kanssa, mutta tätä Soininvaaran kaltaiset silovikit eivät ehkä koskaan ymmärrä. Se toisaalta selittää, miksi he vaalivat poliittisesti korrektia kieltä kuin kukkaa kämmenellä. Belgiassa asiat ovat toisin.
Vlaams Belangin Filip Dewinter kosii naisäänestäjiä tyttärensä valokuvalla. Dewinterin mielestä on naisten asia päättää, kuinka islamiin tulee suhtautua, koska naiset kärsivät islamista enemmän. Tytär kertoo saaneensa tappouhkauksia, mutta ei enää jaksa reagoida niihin niiden vaatimalla vakavuudella. Belgialainen Sharia4Belgium julisti, että Dewinterin pitäisi maksaa mainoksesta hengellään. Yhdistys sai viime kuussa sakot kiihotuksesta ei-muslimeita vastaan.
Itse seuraan lähinnä ihmeissäni, miten on mahdollista, että IRA:t, Punaiset Prikaatit ja muut väkivaltaiset vasemmistoryhmittymät ovat näin nopeasti korvautuneet islamilaisella terrorilla. On tuo Dewinterin vaalimainos muuten pikkuisen katu-uskottavampi kuin Haaviston kannattajien esitys rautatieasemalla...
lauantai 4. helmikuuta 2012
Tuokaa Malmö Helsinkiin
No niin. Helsingin Totuus on sitten vihdoin viimein avannut sen surullisen kuuluisan Pandoran lippaan. Ensimmäiseksi aviisi todistaa (Mikko Paakkanen), että suvaitsevainen, sosiaalidemokraattinen Ruotsi on melkeinpä väkivallaton. Tämä on normaalitilanteessa osoitus suomalaisten junttiudesta ja suvaitsemattomuuden puutteesta. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä, että Suomi on sotinut pari sukupolvea sitten.
Seuraavaksi aviisin on pakko kertoa suomalaisille lukijoilleen, että juutalaisvastaisuus on noussut Malmössä. Poliisin voimavarat ovat luonnollisesti kovin heppoisia, koska ohiajavasta autosta huudetut solvaukset eivät vie ketään vastuuseen. Ymmärränhän minä sen, joten siksi on pakko laittaa netti sensuuriin. Ohiajaminenkin kielletään vielä sekin - älkää olko huolissanne.
Mutta nyyh... Koko hienosti rakennettu kuva sitten romahtaa, kun on pakko kertoa - etteivät netsit (Sikolätin erinomainen uutinen Tanskasta) vinoilisi puolueellisuudesta - Malmössä riehuvasta maahanmuuttojengistä (Anna-Liisa Kauhanen). Siis juuri siitä sellaisesta jengistä, jossa muuan norjalainen joukkosurmaaja kertoi liikkuneensa nuorna miehnä.
Ruotsin mikkopaatero eli Bengt Svensson on retorisesti asian kiteyttänyt: "Kuinka helvetin vaikeaa on saada yksi katu rauhoitettua?"
Vastaus: tuokaa heidät Helsinkiin - kokeilkaa edes! Helsingin poliisihan sai katuprostituutionkin loppumaan.
Seuraavaksi aviisin on pakko kertoa suomalaisille lukijoilleen, että juutalaisvastaisuus on noussut Malmössä. Poliisin voimavarat ovat luonnollisesti kovin heppoisia, koska ohiajavasta autosta huudetut solvaukset eivät vie ketään vastuuseen. Ymmärränhän minä sen, joten siksi on pakko laittaa netti sensuuriin. Ohiajaminenkin kielletään vielä sekin - älkää olko huolissanne.
Mutta nyyh... Koko hienosti rakennettu kuva sitten romahtaa, kun on pakko kertoa - etteivät netsit (Sikolätin erinomainen uutinen Tanskasta) vinoilisi puolueellisuudesta - Malmössä riehuvasta maahanmuuttojengistä (Anna-Liisa Kauhanen). Siis juuri siitä sellaisesta jengistä, jossa muuan norjalainen joukkosurmaaja kertoi liikkuneensa nuorna miehnä.
Ruotsin mikkopaatero eli Bengt Svensson on retorisesti asian kiteyttänyt: "Kuinka helvetin vaikeaa on saada yksi katu rauhoitettua?"
Vastaus: tuokaa heidät Helsinkiin - kokeilkaa edes! Helsingin poliisihan sai katuprostituutionkin loppumaan.
Soininvaaran tekohampaat
Meidän pitää säästää vimmatusti ettei velkaannuta ja tukea taloudellista kasvua, jotta rahaa riittäisi kaikkeen hyvään. Kuulostaa hyvältä, mutta nämä tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään.
Suurin osa Suomen taloudellisesta vaurastumisesta tehtiin 1900-luvulla, minä aikana Suomi velkaantui vain 1990-luvulla. Mitään ristiriitaa säästämisasteen ja taloudellisen toimeliaisuuden kesken ei ole. Soininvaara yksinkertaisesti valehtelee eli on populisti pahimmasta päästä.
Niinistöllä on ollut kiireitä, joten häneltä on varmaankin jäänyt lukematta Sixten Korkmanin (ETLA) eläkkeellesiirtymishaastattelu, jossa tämä varoittaa liian rajuista säästöistä ja manaa 1990-luvun laman aikana tehtyjä virheitä.
Sixten Korkman harmitteli kyseisessä haastattelussa tasan yhtä virhettä: liian pitkään jatkettua ns. vahvan markan politiikkaa. Kyseessä oli sosialisti Mauno Koiviston ammattiyhdistysliikkeeltä opittu ajatus, jonka mukaan suomalainen työntekijä köyhtyy suhteessa ruotsalaiseen työntekijään, jos markka devalvoidaan. Soininvaara valehtelee eli on populisti.
Työtön ei maksa veroja, vaan nostaa työttömyyskorvauksia.
Ei nosta työttömyyskorvausta, vaan elää toisilta varastetuilla rahoilla. Mikä velvollisuus kenenkään on vuosikausia elättää ketään, joka on liian hienohipiäinen siivoamaan, tiskaamaan tai kassalle. Kaikki ovat tärkeitä töitä, joihin entisiä virastorottia ei muka saisi pakottaa. Perkele, kaikki työt ovat itsessään hyviä töitä. Vain virkamies pystyy moiseen ylimielisyyteen, että kenenkään ei ole pakko ottaa vastaan "koulutusta vastaamatonta työtä". Soininvaara valehtelee eli on populisti.
Niinistö meni oikein kehumaan Iiro Viinasen säästöjä 1990-luvun laman aikana. Asiasta ei ole tehty riidatonta ekonometrista analyysia, mutta yleinen käsitys ekonomistien piirissä taitaa olla, että nuo säästöt eivät hidastaneet valtion velkaantumista lainkaan, koska ne nostivat työttömyyden liki 20 prosenttiin.
Viinasen oli pakko säästää, koska valtiolla ei ollut rahaa. Vaihtoehtona oli toki setelien painaminen. Koivistohan totesi 70-luvulla pääministeriaikanaan, että "ei valtiolta voi rahat loppua niin kauan kuin sillä on oma pankki". Suomen työttömyys johtui konkurssiaallosta (nykyaikana voisi puhua tsunamista), jonka aiheutti vuosikausia jatkunut järkyttävä korkotaso. Soininvaara valehtelee eli on populisti.
Varsinaisesti säästöt toteutettiin kuitenkin Lipposen hallituksen (1995-99) hallitusohjelmassa. Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että säästetään 20 miljardia markkaa. Näitä säästöjä vihreät tukivat. Tämä oli järkevää säästämistä, koska säästöt pitää ajoittaa nousukauteen eikä panikoida laskukauden aikana. Viinasen säästöt eivät tuoneet nousukautta vaan lykkäsivät sitä. Nousun toi toisaalta pakkodevalvointi ja toisaalta Nokia-ihme, joka oli taloudellemme tavaton onnenpotku.
Nousun toi korkotason lasku, joka oli mahdollista devalvoinnin jälkeen, kun Suomen Pankki lopetti markan arvon tukemisen. Siihen asti valtio otti velkaa, koska verotulot katosivat, eikä valtio päässyt irti yhtä nopeasti antamistaan sitoumuksista - virkamiesten lomautukset eivät ole edelleenkään mahdollisia yhtä nopeasti, mitä yritykset voivat tehdä.
Suorastaan koominen on tuo Soininvaaran näkemys, että "vihreät tukivat sellaista säästämistä, joka toi nousun". Voi virsu mikä idiootti. Soininvaara ei välttämättä valehtele, vaan on jopa luultavaa, että hän on yksinkertaisesti tyhmä. Kansantaloustieteen suurin ongelma on siinä, että se ei ymmärrä mikrotaloutta toimijana vaan ainoastaan talouden kuvaajana.
Jotenkin Niinistö on hirttäytynyt myös taloudellisen kasvun autuuteen. Ollaan pahassa ansassa, jos talouden pitää kasvaa kolme prosenttia vuodessa, tai tulee rutto ja kolera. Jo kahdessasadassa vuodessa tämä merkitsisi talouden 370-kertaistumista. Hah! Kasvua tarvitaan hyvinvoinnin lisäämiseen, mutta nollakasvu ei merkitse tuhoa. Muutenhan tuho olisi edessä enemmin tai myöhemmin.
Veikkaan, että talous on todellakin kasvanut 200 vuodessa 370-kertaiseksi. Loppua ei ole näkyvissä, joten Soininvaara yksinkertaisesti taas vain valehtelee omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi.
Enemmän aikaa, vähemmän roinaa! Olisimme paljon onnellisempia, jos valitsisimme leppoisamman elämäntavan ja tyytyisimme vähempään roinaan.
Voisivatko Vihreät - ja muut ekoterroristit - itse näyttää esimerkkiä tässä suhteessa? Eläisivät suut säkkiä myöten ja lopettaisivat toisten ryöstämisen? Eivät, joten jälleen kerran: SOininvaara valehtelee ja on populisti.
Seuraavaksi Niinistö varmaankin sanoo, että downsiftaaja maksaa liian vähän veroja. Jotenkin ne yhtälöt an saatu umpeen Saksassa ja Ruotsissakin, vaikka tosiasiallinen työaika on paljon lyhyempi.
Downshiftaaja ei maksa veroja - hän elää toisten verorahoilla. Saksassa työaika on lyhyempi, koska saksalainen vientiteollisuus tuottaa maailman halutuimpia tuotteita. Jos Saksa myisi Trabanteja tai venäläisiä perseenpäristimiä, saksalainen työntekijä saisi pitää työpaikkansa vain, jos ulkomaiset tuontitavarat verotettaisiin tullimaksuilla nin kalliiksi, että Trabant olisi kilpailukykyinen.
On yksi hyvä syy äänestää Haavistoa vastaan: se on estää Soininvaaran - ja muiden vihreiden - pääsy valtaan. Nämä kaverit ovat oikeasti vaarallisia suomalaisille. He ovat kuin taistolaiset, jotka olivat valmiit tappamaan lyspylehmänkin. Neuvostoliitossa oli muuten ihan oikeasti eläinlääketieteen hammaslääkärit, jotka asensivat loppuun lypsetyille lehmille tekohampaat. Tämä on ihan tosi juttu. Ja valitettavan kuvaava koko sosialistisen suunnitelmatalouden todellisuuspakoisuudesta.
Voihan sitä nyt verottaa jotain muutakin kuin palkkaa, esimerkiksi energiaa ja saastuttamista.
Jaa-a. Millähän se energialasku maksetaan? Palkansaajalle on aivan se ja sama, ryöstääkö virkakunta palkanmaksun yhteydessä vaiko laskuja maksaessa. Ihan se ja sama.
torstai 2. helmikuuta 2012
Hyvä ja paha populismi
Vuosi sitten tutkimuslaitokset ja poliittiset kommentaattorit kokivat kauhun hetkiä. Parikymmentäprosenttia äänestäjistä asettautui Timo Soinin johtaman pienpuolueen taakse. Afrikan arabimaissa oli tapahtunut merkittäviä vallankumouksia, joiden innoituksena oli netin kautta vapautunut tiedonkulku. Suomessa nettikeskusteluja yritettiin samaan aikaan suitsia vedoten rasismiin. Poliittinen eliitti myös Suomessa oli irtautunut verosubjekteistaan.
Nopeasti Soini leimattiin muukalaisvihamieliseksi populistiksi, jonka esikuvat löytyvät Jörg Haiderista ja muista "äärioikeistolaisista" liikkeistä. Vielä pari viikkoa sitten vanhempi valtiomies Paavo Lipponen yritti vanhanaikaista ja väitti, että vaikka "Soini ei ole äärioikeistolainen, Jussit Halla-aho ja Niinistö ovat". Soini puolusti Niinistöä, mutta ilmeisesti itsekin kokee vaaralliseksi asettua Halla-ahon tueksi. Tai sitten hän pitää Halla-ahoa äärioikeistolaisena, mitä pidän valitettavasti todennäköisempänä tulkintana.
Etelä-Suomen kaupunkien edistyksellisesti ajatteleva siipi ryhdistäytyi nyt meneillään olevissa presidentinvaaleissa, ja laskeskeli aivan oikein, että EU-kriittiset Timo Soini ja Paavo Väyrynen syövät ääniä toisiltaan, joten toiselle kierrokselle on mahdollista saada yksi vasemmistolainen, jos äänet keskitetään Haavistolle. Niin kävikin - demarien ikoni Paavo Lipponen sai tuekseen vain demarien vanhan siiven äänet.
Välittömästi alkoi selvittely, mistä Haavisto äänivyörynsä sai, ja ehdokas itse vihjasi, että sama porukka, joka äänesti Jytkyn Soinille, oli nyt hänen tukenaan. Median kannalta tässä on yksi pirun iso ongelma: Pekka Haavisto on populisti! Jos Soinin menestys oli populismia, samojen äänestäjien siirtyminen Haaviston taakse on suorastaan noloa (Paavo Rautio).
Kun muu Suomi tuntuu näyttävän kaupunkien suvaitsevaistolle, että Haavistosta ei presidenttiä tule, alkoi lännenlokarien tyyliin likainen peli:
Nopeasti Soini leimattiin muukalaisvihamieliseksi populistiksi, jonka esikuvat löytyvät Jörg Haiderista ja muista "äärioikeistolaisista" liikkeistä. Vielä pari viikkoa sitten vanhempi valtiomies Paavo Lipponen yritti vanhanaikaista ja väitti, että vaikka "Soini ei ole äärioikeistolainen, Jussit Halla-aho ja Niinistö ovat". Soini puolusti Niinistöä, mutta ilmeisesti itsekin kokee vaaralliseksi asettua Halla-ahon tueksi. Tai sitten hän pitää Halla-ahoa äärioikeistolaisena, mitä pidän valitettavasti todennäköisempänä tulkintana.
Etelä-Suomen kaupunkien edistyksellisesti ajatteleva siipi ryhdistäytyi nyt meneillään olevissa presidentinvaaleissa, ja laskeskeli aivan oikein, että EU-kriittiset Timo Soini ja Paavo Väyrynen syövät ääniä toisiltaan, joten toiselle kierrokselle on mahdollista saada yksi vasemmistolainen, jos äänet keskitetään Haavistolle. Niin kävikin - demarien ikoni Paavo Lipponen sai tuekseen vain demarien vanhan siiven äänet.
Välittömästi alkoi selvittely, mistä Haavisto äänivyörynsä sai, ja ehdokas itse vihjasi, että sama porukka, joka äänesti Jytkyn Soinille, oli nyt hänen tukenaan. Median kannalta tässä on yksi pirun iso ongelma: Pekka Haavisto on populisti! Jos Soinin menestys oli populismia, samojen äänestäjien siirtyminen Haaviston taakse on suorastaan noloa (Paavo Rautio).
Kun muu Suomi tuntuu näyttävän kaupunkien suvaitsevaistolle, että Haavistosta ei presidenttiä tule, alkoi lännenlokarien tyyliin likainen peli:
huomio on sosiaalisessa mediassa käännetty vaalien ensimmäisen kierroksen kalkkiviivoilla pois asiakysymyksistä täysin epäolennaiseen asiaanYleensä vaalien likainen peli mielletään oikeistopuolueiden harjoittamaksi, ja parhaiten loanheitto osataankin Yhdysvaltain republikaanien leirissä - ainakin jos suomalaisilta toimittajilta kysytään. Itse nimeäisin vaikkapa Yhtenäinen Venäjä -puolueen, mutta se on sivuasia. Vasemmiston nykyinen pohjantähti, teknokraattien ylijumala Osmo Soininvaara syyllistyy itse omassa blogissaan todelliseen loanheittoo, jos sellaisena pidetään keskittymistä epäolennaisuuksiin (1.2.2012 Kielipoliisi pamputtaa). Paras puolustus Soininvaaralta on, että "Ranskassa mainoksen huonosta kieliasusta saisi sakot". Ranskan kulttuurisen yhtenäisyyden vaaliminen onkin hieno asia, mihin piti käyttää Niinistön vaalikampanjaa esimerkkinä...? Uskoo ken tahtoo.
Rakkauden kukka se kaunein kukka
Suomi sai uuden missin - Sara Chafak, s. 25.10.1990. Kaunotar
on seurustellut seitsemän vuoden ajan Tuomaksen kanssamikä tarkoittaa lyhyellä matematiikalla rakkauden puhkeamista kukkaan 14-vuoden hehkeässä iässä. Missin marokkolaisen isän mielipide on tietysti tärkeä:
Isäni on hyväksynyt TuomaksenTai toisaalta:
Chafakin vanhemmat erosivat Saran ollessa pieni lapsi.Mistä luonnollisesti seuraa, että
Ainoa asia mitä isäni ei hyväksyisi, olisi jos seurustelisin "viikon" ja vaihtaisin sitten johonkin toiseen.Koomista on monikulttuurisuuden mielikuvamaailma.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Sosiaalinen markkinatalous II
Sähkön "tukkuhinta" alimmillaan viiteen vuoteen (Taloustotuus) on erinomainen esimerkki suomalaisesta (talous)journalismista:
Aika mykistävää.
PS Katselin tänään 20.12.1957 otettua valokuvaa Helsingistä, ja maa oli aivan lumeton. Ihmeellinen tuo ilmaston lämpeneminen, kun se nostaa sähkön kuluttajahintaa säässä kuin säässä.
Sähkön tukkuhinta oli tammikuussa 3,9 senttiä kilowattitunnilta, kun se viime vuonna samaan aikaan oli 6,9 senttiä kilowattitunnilta. Tämä on matalin hinta sitten vuoden 2007.
Viime talvena erittäin kylmä sää kohotti sähkön hintaa, mutta tänä talvena vesivarastojen kasvu ja toistaiseksi leuto sää ovat Nord Poolin mukaan pitäneet sähkön hintaa kurissa.
Kuluttajahintoja seuraavan Energiamarkkinaviraston mukaan kotitaloussähkö maksoi tammikuussa siirtoineen ja veroineen lähes kolme prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Aika mykistävää.
PS Katselin tänään 20.12.1957 otettua valokuvaa Helsingistä, ja maa oli aivan lumeton. Ihmeellinen tuo ilmaston lämpeneminen, kun se nostaa sähkön kuluttajahintaa säässä kuin säässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
