maanantai 12. syyskuuta 2011

Hyvinvointiyhteiskunnan hinta

Totuus on auttamattoman rähmällään poliittisen eliitin edessä. Syynä ei ehkä ole niinkään se, että se haluaisi ehdoin tahdoin miellyttää eliittiä, vaan sen oma poliittinen linjaus - liberaali fasismi - on myös eliitin ajama linja. Ei pelkästään Suomessa vaan joitain poikkeuksia (Tsekki, Australia, Tea Party) lukuun ottamatta kaikissa länsimaissa. Voikin ehkä väittää niin päin, että poliittinen eliitti on populistisesti omaksunut ajatuksen hyvinvointivaltiosta, koska se takaa myötasukaisemman käsittelyn julkisuudessa.

Totuuden suuria saavutuksia viime vuosina ovat olleet kalapuikkoviiksien seksuaalinen ahdistelku eduskunnassa, Kanervan tekstiviestittely, Vanhasen lautakasat, homojen adoptio-oikeudet ja koulujen kasvisruokailu. Uusimpana Totuus keksi kysyä, pitääkö päiväkodeissa tarjota luomuruokaa, koska oletettavasto Totuuden naispenaaleissa on paljon nuorten lasten äitejä (sekä vaginalla että peniksellä varustettuina). Tätä kirjoittaessani 54% vastaajista haluaa luomuruokaa lapsille. Kysymystä ei enää 2011 voi edes asettaa muotoon "Oletteko valmiita maksamaan päivähoitopaikasta 10-20% enemmän, jotta lapsille tarjotaan luomuruokaa?", koska julkinen sektori elää jo nyt reilusti yli varojensa.

Keskustelussa päiväkotihoidosta nousee aina esiin väite, jonka mukaan päivähoito lisää lasten sosiaalisuutta. Kysymyshän on pohjimmiltaan vanhempien omista arvoista. Niille asioille, joita vanhemmat pitävät tärkeinä, löytyy aina aikaa. Kyse on priorisoinnista. Kun nykyaikana lapsista luultavasti 3/4 käy päiväkodeissa, luulisi nuorten aikuisten olevan sosiaalisempia kuin koskaan ennen. Kuitenkin joka paikassa törmää vaatimuksiin "yhteisöllisyyden lisäämisestä". Ennen lapset kasvatettiin kotona, ja yhteiskunta oli yhteisöllisempi. Ihmiset keskustelivat seuraintaloilla ja tanssilavoilla, vaikka eivät olleet päässeet nauttimaan kunnallisesta päivähoidosta.

Kunnallinen päivähoito maksaa lasta kohti arviolta noin 750 euroa kuussa (voi googlettaa), ja kallein hoitoluokka on noin 200 euroa. Keskipalkalla (3.000) toisen vanhemman tulovero kokonaisuudessaan menee siis yhden lapsen päivähoitoon. Pienituloiset, joita Helsingissä valtaosa kotitalouksista, eivät maksa mitään. Sen sijaan, että kysymys kuuluu "Kuuluuko lapselle subjektiivinen päivähoito-oikeus?" oikeampi kysymys kuuluisi asettaa heidän vanhemmilleen:
Jos voisitte säilyttää nykyisen nettotulotasonne käymättä säännöllisessä päivätyössä, veisittekö viedä lapsenne päiväkotiin ja maksaa siitä käyvän hinnan?
Silloin ehkä päästäisiin lähemmäs niitä arvoja, joita vanhemmilla on suhteessa lapsiinsa. Viikonvaihteen Iltalehdessä olikin haastateltu eronneita pareja, ja äideistä vain 42% (isistä 52%) oli sitä mieltä, että avioerolla on negatiivinen vaikutus lapsiin. Kun avioliitot muuttuvat kertakäyttöisiksi, ei liene outoa, että vanhempien suhde lapsiinsa muuttuu kasvattajasta kaveriksi.

11 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Kallein hoitoluokka on melkein 250 euroa. 3000 euron kuukausipalkasta jää Suomessa käteen noin 2000 euroa, ja sillä joutuu jo ylimpään maksuluokkaan (jos molemmat on töissä), eli päivähoitomaksuun menee 500 euroa veroa ja 250 euroa maksua. Maksettavaksi jää vielä 500 euroa veroja.

Ennen lapsia ei kasvatettu kotona, vaan ajettiin ulos muuten kuin nukkumaan ja syömään. Yhteiskunnan yhteisöllisyys oli sitä, että talonmies tai naapuri sai tukistaa tai näpäiyttää luunapilla lapsia, jos nämä tavattiin pahanteosta. Päivähoidon tarjosi työväenluokkaisissa perheissä joku isovanhempi tms.

Joku hieno yhteisöllinen menneisyys on ollut olemassa silloisella ylemmällä keskiluokalla. Mutta 1900-luvun alussa lääkärillä tai professorilla saattoi olla palvelusväkeä kotona, jne. Se menneen ajan hieno kulta-aika koski silloin jotain muutamaa hassua prosenttia koko populaatiosta, loput olivat pelkkiä piikoja ja renkejä tai köyhää rupusakkia, jonka oletettiin ottavan lakin pois päästään tai niitä sai lyödä.

Oikeistolaisessa retoriikassa kaikistä älyttömintä on juuri se kuvitelma, että itse olisi ollut se hyväosainen, mutta kun ei silloin ollut mitään nokian insinöörejä, piirimyyjämerkonomeja, tai taksikuskeja, jotka nykyisen porvariston muodostavat.

Kumitonttu kirjoitti...

Ei ei ei... Nyt ymmärrät väärin. Ei OIKEISTO kaipaa mitään mennyttä yhteisöllisyyttä vaan vasemmisto - siis retoriikassaan. Harvoin olen kuullut oikeistolaisten perustavan hippikampuksia tai vastaavia, kun taas vasemmistolle korkea koulutus ja professuuri on humalluttava haavekuva maailmasta, jossa perussuomalainen putkimies nälkäpalkalla oli lääkärin talonmies ja muijansa pyykkäri.

Jos keskiverrolla pienen lapsen äidillä on liksa 3.000 kuussa, hän on melko varmasti valtiolla hommissa, joten hän ei maksa nettoveroa senttiäkään.

Tiedemies kirjoitti...

Sairaanhoitajat eivät ole aina valtiolla hommissa, ja vaikka olisivatkin, niin jonkun ne sairaat täytyy hoitaa. Jos se paperitehtaan penan tyrä jää leikkaamatta ja hoitamatta, niin rulla ei pyöri eikä niitä "oikeita" euroja tule senkään veraa.

Se, että se raha pyörähtää valtion kautta, on yhdentekevää, olennaista on nettotuottavuuden ja käteenjäävän tulon ero. Valtion hommissa tietysti se nettotuottavuus on vaikeampi laskea, mutta kyllä se olemassa on. Ei lääkärien ja sairaanhoitajien lakoista nyt ihan turhaan mennyt koko systeemi paniikkiin.

Kumitonttu kirjoitti...

Ei ole yhdentekevää, että raha pyörähtää valtion kautta, koska valtio ei (kuten ei mikään muukaan yksittäinen taho) kerta kaikkiaan vaan pysty arvioimaan (edes riittävän) tarkasti kysynnän ja tarjonnan tasapainoa. Toki jokaisessa duunissa on joku tuottavuus, jollei nyt joku ihan konkreettisesti istu polttamassa rahaa tai tuhoamassa elinympäristöämme. Mutta muussa tapauksessa - siis oikeassa elämässä - vertailuna ei pidäkään käyttää "nettotuottavuutta" vaan vaihtoehtoiskustannusta. Jos jossain on paremmin tuottava kohde, ovat muut kohteet tappiollisia. (Laajalla kaarella piirrettynä).

Tiedemies kirjoitti...

Vaihtoehtoiskustannukselle on paikkansa, mutta se johtaa järjettömyyksiin joskus, niinkuin Yoran Baumanin mainiossa sketsissä: Tarjoamalla kaverille suklaapatukan, tämä saa mukavan yllätyksen, mutta jos annat valita kahden identtisen patukan välillä, kaveri ei hyödykään yhtään mitään, koska jos ottaa yhden, ei saa toista, ja vaihtoehtoiskustannus syö kaiken hyödyn.

Tiedemies kirjoitti...

Ehkä mikroesimerkki tästä on hyödyllinen.

Yksityinen on varmasti yleisessä tapauksessa tehokkaampi, tästä en väitä vastaan. Esimerkissä olkoon päivähoitaja, Valde ja perhe. Päivähoitajan työ tehdään niin, että Valde ottaa rahaa perheeltä sekä veroina että maksuina ja maksaa sillä päivähoidon. Vaihtoehtona on, että päivähoitaja tekee homman itse.

Oletetaan että kustannus on sama, mutta Valde hoitaa asian hutiloiden. Perhe maksaa veroina+maksuna 750egee, mutta päivähoitaja saa tästä vain vaikka 400 egee. Vapailla markkinoilla päivähoitaja tekisi sen ehkä 600 egellä, josta saisi itse 450.

Esimerkissämme siis mielestäsi päivähoitaja ei maksa veroa, jos Valde hoitaa. Mutta jos olemme tarkkoja ja tarkastelemme vaihtoehtoiskustannusta, niin päivähoitajahan maksaa veroa ainakin 50 euroa, koska se on hänen vaihtoehtoikustannuksensa.

Kumitonttu kirjoitti...

Esimerkissä perhe maksaa 750 veroina ja maksuina, josta valtio maksaa 400 hoitajalle. Toinen vaihtoehto on, että perhe maksaa 750 veroina ja maksuina, sekä sen lisäksi maksaa 600 euroa päivähoitajalle, joka saa itselleen 450 euroa. Jälkimmäisessä tapauksessa perheen kustannukset (verot, maksut ja päivähoito) ovat 1.350 euroa. Vaihtoehtoina on siis maksaa veroja ja maksuja 750 (siitä riippumatta saako itse mitään julkista palvelua vastineeksi) tai 900 (=750 + (600-450)).

Tiedemies kirjoitti...

Tässä oli tarkoitus nyt siis sanoa, että jos valtio ei hoida päivähoitoa, se ei hoida sitä, eikä siis kuluta sitä rahaa, joten se ei kerää sitä myöskään verona.

Tosielämässä valtio harvoin (marginaalilla) jättää rahat käyttämättä, jos jostain säästetään, mutta tässä vertailtiin kahta eri yhteiskuntaa.

Pointtinani on, että vaikka valtio tuhlaakin resursseja jotain tehdessään, se ei tuhlaa niitä kaikkia, joten ei ole mielekästä laskea koko valtion käyttämää summaa tappioksi. Me kansalaiset toki maksamme ihan liikaa veroja - tästä emme liene eri mieltä - mutta väite, että jokainen sentti veroja menee haaskuuseen, ei ole totta, vaan kyllä minunkin käteni leikattiin, lapseni oppivat juttuja koulussa ja minäkin ihan oikeasti teen välillä töitä. (Yliopisto ei enää ole virallisesti osa valtiota, mutta valtio antaa sille köntän rahaa joka vuosi, joten tavallaan olen edelleen "veronmaksajan" palkkalistoilla.)

Vaihtoehtoiskustannuksen voi laskea, mutta silloin pitää ottaa huomioon myös se, mitä saadaan. En ota kantaa tässä siihen, mitä pitää tehdä hyödylle, jonka korjaa joku muu kuin maksaja, lasketaanko se haaskaukseksi vai hyödyksi, mutta kaiken sosialistisen tuotannon ideana on, että se lasketaan hyödyksi, eli siis se, että pultsaritkin paikataan ensiavussa, ei ole resurssien tuhlausta, vaikka valtio sen maksaakin, eikä pultsari itse maksa siitä mitään. Makuasia.

Kumitonttu kirjoitti...

tässä vertailtiin kahta eri yhteiskuntaa.

Siinä tapauksessa ensimmäisessä esimerkissä vaihtoehtoiskustannus on 750-400 eli 350 vastaan 600-450 eli 150. Eli valden suorittamana veroja maksetaan 150 ja loppu on tehokkuushäviötä tai byrokratiaa tai millä nimellä haluaa kutsua. Olen samaa mieltä, tosiasiallisesti hoitaja maksaa veroja sen 150 molemmissa tapauksissa. Mutta kun haluan hiukan kärjistää asiaa, niin totean, että privatapauksessa koko 150 vero tulee katetuksi jo byrokratiaan hukkuviin kuluihin, joten valde-esimerkissä 150 tulovero on turha, tarpeeton ja se voitaisiin jättää pois ilman, että asialla on mitään vaikutusta mihinkään suuntaan. Sama raha kiertää vaan kehää.

LS kirjoitti...

@Tiedemies,

Pointtinani on, että vaikka valtio tuhlaakin resursseja jotain tehdessään, se ei tuhlaa niitä kaikkia, joten ei ole mielekästä laskea koko valtion käyttämää summaa tappioksi.

Totta.

Yliopisto ei enää ole virallisesti osa valtiota, mutta valtio antaa sille köntän rahaa joka vuosi, joten tavallaan olen edelleen "veronmaksajan" palkkalistoilla.

There are some otherwise excellent libertarians who hold their noses at the political process. They think it is somehow incompatible with the non aggression principle, the foundation of our philosophy. Voting just gives "them" sanction, these people think. Well, if so, then libertarians should not use fiat currency to transact grocery purchases, travel on government roads, attend concerts at public theatres, patronize public libraries, parks, museums, teach in, or attend, any public university, or even private one that is subsidized. They should also not eat food, since the government is heavily involved in subsidizing some of it. They should not live in houses, since the statists have heavily involved themselves with building materials. They should eschew … the list goes on and on, and includes every jot and tittle of the economy, so heavily ensconced in it is the state apparatus.

The point is, the modern government is so heavily engaged in ALL facets of our lives. If we really didn’t want to give "sanction" to them, and wanted, also, to be logically consistent, we could not operate in modern society at all. We would have to either go off to live in a self sufficient farm, or commit suicide.

- Walter Block (libertaari)

Olen huomannut, että sinulla joitakin libertaareja tendenssejä. Block on taloustieteen professorina julkisessa yliopistossa. Mutta kuten Block huomautaa siitä ei kannata kantaa huonoa mieltä. Jo pelkkä kadulla käveleminen on julkisen sektorin hyödyntämistä.

Kumitonttu kirjoitti...

LS on ihan oikeassa käytännönläheisellä lähestymistavallaan. Iltalehti joku päivä sitten pääkirjoituksessaan tahtomattaan älysi, että Soinilla "ei ole ohjelmaa". Ei olekaan, koska hänen toimintaansa ohjaa pragmaattisuus. Tai ehkä jonkinlainen konservativismi (ei amer. mielessä), jossa pienet muutokset ovat turvallisempia kuin suuret.