Uskonnon merkitys pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa

Jared Diamond kirjoittaa kirjassaan "Maailma eiliseen saakka - mitä voimme oppia menneistä yhteiskunnista?" uskonnon kehittymisestä. Aivojen kyky päätellä syy/seuraus-suhteita ja ennakoida vaaroja auttaa yksilöä säilymään hengissä. Muutkin eläimet osaavat tehdä päätelmiä, kuten vaikkapa pimeässä pelkän äänen varassa metsästävä pöllö. Ihminen yrittää jatkuvasti saada selville tapahtumien syyt. Jos viljelijä on saanut huonon sadon, sille täytyy olla jokin syy: takatalvi oli rangaistus jostain hänen tekemästään tai tekemättä jättämästään. Historiassa ihmisellä ei ollut mahdollisuutta tehdä eroa tieteen ja taikauskon välillä.

Koska tiede antaa moniin ratkaisemattomiin kysymyksiin vain vastauksen "sille ei ole selitystä - lopeta selityksen etsintä", niin ihmismielen on melkein mahdotonta hyväksyä moinen "nihilistinen" ajattelutapa. Teodikea (kysymys miksi pahaa tapahtuu jos jumala on hyvä) liittyy kaikkiin uskontoihin, ja keskeinen kysymys kuuluukin, miksi kaikkien jumalan sääntöjen mukaisesti elänyt ihminen kaikesta huolimatta sai surmansa. Tiede tarjoaa selityksen, mutta ei merkitystä. Kuitenkin enemmistö ihmisistä haluaa saada elämälleen "merkityksen".

Kun sattuman merkitys kasvaa, ihminen alkaa luoda tapahtumien kululle syitä. Kaivonpaikan katsominen taikavarvulla oli vielä joitain sukupolvia sitten yleinen ja arvostettu toimi. Niillä alueilla, joissa pohjavesi oli kuitenkin oli helposti löydettävissä, ei taikavarvun käyttäjille ollut kysyntää. Taikavarpua käytettiin vain sellaisilla alueilla, joissa vettä oli vaikea löytää. Uskon takana on inhimillinen taipumus unohtaa epäonistuneet kerrat ja muistaa onnistumiset. Yksittäiskertoihin perustuva ajattelu eroaa toistettavissa olevasta, säädeltyihin kokeisiin perustuvasta tieteestä. Uskonto ei ole pelkästään päättelykyvyn satunnainen sivutuote, koska ihmiset tekevät suuria uhrauksia todistaakseen oman uskonsa.

Oman uskon todistaminen ympäristölle on tärkeää sen takia, että ryhmän jäsenet voivat luottaa siihen, ettei kukaan petä heitä. Jos katsomossa ihminen vaihtaa suosikkijoukkuettaan sen mukaan kumpi on johdossa, toiminta näyttää epäilyttävältä. Mutta jos taistelussa yksilö vaihtaa yllättäen puoltaan, muut ryhmän jäsenet joutuvat hengenvaaraan. Yksi vahvimmista tavoista osoittaa luotettavuus on omaksua joku uskomus, joka on ristiriidassa omien aistien kanssa, eikä kukaan oman uskonnon ulkopuolelta siihen uskoisikaan. Jos väittää, että oman uskontosi perusti äitinsä ja isänsä yhdynnästä alkunsa saanut mies, kuka tahansa muukin uskoisi sen. Mutta jos väittääkin, että mies syntyi neitsyestä eikä mikään horjuta tätä uskoa vuosikymmenten mittaan, muut ryhmän jäsenet voivat luottaa siihen, että yksilön usko on luonteeltaan kestävää laatua.

Kaikki uskonnot ovat luonteeltaan samantyyppisiä: yliluonnolliset jumalat muistuttavat ihmisiä tai eläimiä. Jumalilla on tunteet ja ne kostavat pahat teot ja palkitsevat hyvät. Vaikka uskonnot ovat irrationaalisia, ne ovat samaan aikaan emotionaalisesti uskottavia. Uskonnot ovat siis tunne-elämän puolesta uskottavia vaikka ne eivät ole rationaalisesti uskottavia.

Modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa tiede on korvannut selittäjänä uskonnon maailman syntyä ajatellen. Tiedetään, että maapalloa ja ihmisiä ei luonut Jumala vaan ne saivat alkunsa alkuräjähdyksessä ja kehittyivät fysiikan lakien mukaisessa järjestyksessä. Eri kielten olemassaoloa ei selitetä Baabelin tornilla vaan sille on järjellinen perustelu, joka perustuu kielentutkimukseen. Ainoa asia mitä tiede ei kykene selittämään on syy miksi maailmankaikkeus on olemassa. Miksi on jotain, vaikka olisi voinut olla olematta mitään? Uskonto tarjoaa syyksi jumalaa, joka on tieteelliseltä kannalta katsottuna vain nimen antamista sille, ettei uskontokaan tarjoa vastausta.

Uskonto tarjoaa keinon helpottaa ahdistusta. Kun ihminen tekee jotain asemansa parantamiseksi - vaikkapa vain rukoilee - hän kokee ettei ole antanut periksi ja on vähemmän ahdistunut. Varhaisissa kulttuureissa tämä oli erityisen merkittävä ominaisuus ennen kuin valtion ote lujittui ja se otti tehtäväkseen turvata yksilöitä väkivallalta ja monilta muilta vaaroilta. Vaikka tiede on antanut selityksiä monille ilmiöille, vielä on paljon asioita, joita ei voida selittää tai ennustaa. Harva ihminen rukoilee enää sadetta, koska niitä voidaan ennustaa hyvin luotettavasti. Mutta moni rukoilee apua vaivoihinsa, jos lääkäri ei pysty tarjoamaan hoitoa.

Toinen uskonnon tehtävä on tarjota lohtua. Ihminen ymmärtää melko nuorena oman kuolevaisuutensa. On pelottavaa nähdä eloton ihminen ja tajuta, että se tapahtuu myös itselle. Uskonto kieltää kuoleman olemassaolon tarjoamalla sielun olemassaolon. Kuoleman jälkeen tässä maailmassa kärsinyt ja koeteltu yksilö saa palkkionsa ja hänen väärintekijänsä rangaistuksen. Voiko olla lohdullisempaa tietoa? Jumala on kuin sinä itse, paitsi paljon vahvempi ja kykenee tekemään sinun omista fantasioistasi totta. Diamondin mukaan uskontojen lohtua tarjoava merkitys on kasvanut nykyaikana verrattuna menneisiin aikoihin, mikä selittää sen, miksi uskonnot eivät ole kuolleet tai kuihtuneet pois tieteellisen maailmankatsomuksen alta. Sitkeä "merkityksen" etsintä ei ole päättynyt: "vaikka luonnontiede olisi totta, en aio uskoa sitä koska se ei kerro merkitystä".

Kolmas uskonnon merkitys liittyy valtioon ja kuuliaisuuteen. Poliittisen tottelevaisuuden saarnaaminen, vieraisiin kohdistuvan käyttäytymisen sääntely moraalisin keinoin ja sotien oikeuttaminen tapahtuu veroilla ja lahjoituksilla elävän papiston johdolla. Pienillä uskonnoilla ei ole "leipäpappeja" vaan shamaanit ja vastaavat joutuvat elättämään itse itsensä metsästämällä ja vilejelemällä kuten kaikkien muidenkin. Vain riittävän suuret ihmisyhteisöt kykenevät elättämään papiston kaltaisen luokan ja muut johtajat ja käsityöläiset, jotka eivät kasvata tai metsästä ravintoa. Täytyy olla jokin keino, miten talonpojat saadaan sietämään tilanne, jossa päällikkö esikuntineen elää muiden siivellä. Toki he tarjoavat vastapalvelukseksi järjestäytyneen yhteiskunnan etuja, kuten turvallisuuden, koulutuksen, lainsäädännön ja niin edelleen. Mutta silti kysymys kuuluu "Mitä eliitti on tehnyt ansaitakseen suuren palkkansa?". Tästä syystä Karl Marx piti uskontoa oopiumina kansalle.

Neljänneksi uskonto määrittelee sopivaisuuden rajat vieraisiin ihmisiin kohdistuvalle käyttäytymiselle. Pienten luontonuskontojen joukossa näitä moraalikoodeja ei ole, koska heimot koostuvat sukulaisista. Rauhallisen käyttäytymisen ongelmaa ei ole, koska ainoat vieraat ihmiset kuuluvat vieraaseen heimoon, jonka jäsenet on yritettävä tappaa. Länsimainen tapa tervehtiä ja aloittaa ystävällinen small talk merkitsisi sademetsässä itsemurhaa. Suurissa yhteiskunnissa uskonto ohjaa käyttäytymistä suhteessa itselle vieraisiin ihmisiin. Ja koska lait ovat jumalan säätämiä, niiden rikkominen on paitsi rikos esivaltaa vastaan myös rikos jumalia vastaan. Syy, miksi ateistit eivät tapa toisiaan on Diamondin mielestä siinä, että moraalista käyttäytymistä koskevat säännöt ovat pikkuhiljaa vuosituhansien saatossa levinneet laajemmalle yhteiskunnan arvoihin. Uskonnon tehtävä on silti yhä edelleen mahdollistaa toisilleen vieraiden ihmisten rauhanomainen yhdessä eläminen ja opettaa kansa tottelemaan poliittisia johtajiaan, ovat uskonnon yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitämisen kaksi tehtävää.

Viidenneksi uskonto oikeuttaa sotimisen. Vaikka valtio velvoittaa kansalaiset olemaan tappamatta toisiaan, se voi edellyttää ja jopa vaatia heitä tappamaan toisen kansan jäseniä. Kun poikia on koulussa opetettu 19 vuotta olemaan tappelematta, armeijassa heidät opetetaan tappamaan. Tässä uskonto astuu sopivasti kehään, sillä kaikki uskonnot väittävät olevansa totta ja väittävät muiden uskontojen olevan epätotta. Uskonnoilla on totuuden monopoli. Heimoina asuvilla luonnonkansojen uskonnoilla tätä ominaisuutta ei ole, koska sitä ei tarvita. Sen sijaan valtioiden nousuun liittyvät (seemiläiset) uskonnot velvoittavat kansalaiset tottelemaan hallitsijaa. Vaikka uskonnollinen fanatismi ei (enää) ole Euroopassa merkittävässä asemassa, islamilaisessa maailmassa se on.

Näistä uskontojen tehtävistä ajan mittaan kaikki ovat muuttuneet. Tieteen kehittyessä maailmankaikkeuden syntymän selitys on vähentynyt voimakkaimmin - luomiskertomus sellaisenaan on jäänyt lähes merkityksettömään sivuosaan valtavalle enemmistölle länsimaisia ihmisiä. Poliittisen tottelevaisuuden merkitys on säilynyt suunnilleen ennallaan, samoin moraalikoodin opetus vieraita kohtaan. Sotia oikeutetaan uskonnolla edelleen etenkin islamissa, mutta myös länsimainen sotilas kaipaa Jumalan siunauksen tappamiselle. Kaikkein voimakkaimmin uskonto on kuitenkin mukana kun ihminen kaipaa lohtua ja turvaa. Sitä tiede ei varsin kylmäkiskoisena ideologiana kykene tarjoamaan kuin harvoille. Nämä harvat osaavat nauttia siitä tiedosta, että heidän elämänsä ei ole turha ja merkityksetön, vaikka se ei jatkukaan kuoleman jälkeen.

Informaatioyhteiskunta

Jared Diamond kirjassaan "Maailma eiliseen saakka - mitä voimme oppia perinteisistä yhteiskunnista?" toteaa, että Elman Service luokitteli ihmisyhteisöt neljään luokkaan. Ensimmäinen oli perheryhmä, joka koostuu muutamasta kymmenestä ihmisestä. Seuraava on heimo, joka muodostuu satojen ihmisten ryhmästä eli kymmenistä perheistä. Heimot ovat maanviljelijöitä ja karjankasvattajia. Suomessa perinteisesti koulu on ollut sen kokoinen, että lapset ja opettajat ovat tunteneet toisensa. Heimoa voi johtaa - mutta ei välttämättä - joku yksittäinen henkilö, mutta hänen asemansa perustuu muodollisen valinnan sijaan hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa oikeudenmukaisena ja sovittelutaitoisena ihmisenä.

Kolmas on päällikkökunta, jossa on tuhansia ihmisiä edellyttäen tehokasta ruoan tuotantoa päälliköiden ja virkakunnan elättämiseksi. Päällikkökunnat kehittävät yhteisiä ideologioita - poliittisia ja uskonnollisia - joissa päällikkö usein asetetaan jumalalliseen asemaan. Päälliköllä on yksinoikeus väkivaltaan, ja häntä auttaa nimitetty ylimystö, joka kerää verot ja ratkoo kiistat. Viimeinen kehitystaso on valtio, jossa ylimystön korvaa virkakunta, jossa jokainen virkamies on erikoistunut omalle osa-alueelleen toisin kuin yleisvirkailijoina toiminut ylimystö.

Päällikkökuntien synty ajoitetaan noin vuoteen 5.500 eKr, josta alkaen on löydetty merkittävän kokoisia hautakammioita, joihin ei selvästi ole haudattu tavallista kansaa vaan sen johtajia. Ensimmäiset valtiot on puolestaan ajoitettu vuoteen 3.400 eKr lähtien, jolloin muodostui suuria kaupunkeja, vakinaisia armeijoita ja etnisesti monimuotoista väestöä.

Suomessa työskentelee noin 18.000 lääkäriä, joista noin 4.000 terveyskeskuksissa avoterveydenhoidossa ja 9.000 sairaaloissa erikoissairaanhoidossa. Työterveydessä on lisäksi pari tuhatta lääkäriä pääasiassa ammatinharjoittajina, joten perusterveydenhuollossa toimii kaikkiaan noin 6.000 lääkäriä. Yhtä lääkäriä kohti on siis keskimäärin noin 900 perusterveydenhuollon lääkäriä. Koska kaikki lääkärit eivät kuitenkaan tee - edes perusterveydenhuollossa - kliinistä potilastyötä, keskimäärin yhdellä lääkärillä on Suomessa vastuullaan noin 2.000 kuntalaista (joista osa siis käyttää tosiasiassa työterveydenhuollon palveluja).

Hallituksen sekoilu Sote-uudistuksessa - siis sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhdistämisessä - johtuu pääosin poliitikkojen kyvyttömyydestä ymmärtää yhteiskunnan rakennetta, mitä Diamond ja Service (on siinä nimet!) yllä kuvailevat. Yhteiskunta tulisi järjestää Asterixista tutun kaavan mukaan - on kymmenenpäänmies, sadanpäänmies ja niin edelleen. Suomessa tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että maa jaettaisiin viiteen miljoonan asukkaan vaalipiiriin, josta kustakin siis valittaisiin eduskuntaan noin 40 henkilöä päättämään puolustuksesta ja ulkopoliittisista sopimuksista (jos sitä enää osana EU:ta enää edes tarvitaan). Vaalipiiri jakaantuu kymmeneen 100.000 asukkaan sairaanhoitopiiriin, joka vastaa erikoissairaanhoidosta omalla alueellaan itsenäisesti - ilman valtion ohjausta millään tavalla. Nämä sairaanhoitopiirit jakaantuvat kymmeneen noin 10.000 asukkaan kuntaan tai autonomiseen kunnan osaan, jotka vastaavat alueellaan koulutuksesta, terveydenhuollosta, sairaanhoidosta ja sosiaalitoimesta (vanhukset, neuvolat ja mielenterveys). Tämäkin taso vastaa alueensa palveluiden toteuttamisesta itsenäisesti eli siis eduskunta ei voi ohjata sille tehtäviä edes määrärahaa osoittamalla. Tämä siksi, että lautakunnissa istuvat kuntalaiset ymmärtäisivät, että jokaisesta palvelusta lasku tulee viimekädessä heille ja heidän naapureilleen, ystävilleen ja sukulaisilleen.

Kunta ja autonominen kunnan osa vastaa sairaanhoidon ja terveydenhuollon järjestämisestä siis keskimäärin noin viiden lääkärin yksiköissä. Viisi lääkäriä tuntevat toisensa ja osaavat päättää, minkälaista yhteistyötä he ja heidän kuntansa tekee naapurikuntien kanssa osana paikallista sairaanhoitopiiriä (aluesairaalaa), joita koko maassa on siis noin 50. Osassa voidaan järjestää synnytykset ja kaikkien alojen päivystys, osassa ei tarvitse. Tämän päätöksen tekemiseen ei tarvita valtiota eikä eduskuntaa. Päätös tehdään paikallisella tasolla seutukunnan ihmisten voimin.

Koko valtion kattavat päätökset infrastruktuurista päätetään eduskunnassa, johon siis valitaan kustakin vaalipiiristä 40 edustajaa. Valtion menot maksetaan vaalipiireittäin suhteessa vaalipiirin osuuteen kansantuotteesta, jolloin yli-innokkaat vahvan valtion kannattajat (pääosin nykyinen pääkaupunkiseutu) saavat tarjota valtiolle mitä tahansa ylimääräisiä tehtäviä, mutta heidän asukkaansa maksavat nämä kustannukset veroina. Toisin sanoen, savolaiset voivat vaikuttaa omaan veroasteeseensa mutta eivät helsinkiläisten ja sama toisin päin. Uskon, että mikäli verokilpailua eri alueiden välille voisi syntyä, sitä myös käytettäisiin hyväksi. Tämä ehdottomasti lisäisi taloudellista "dynaamisuutta".

Jotta oppisimme jotain nykyisen edustuksellisen demokratian kriisistä, meidän on uudessa järjestelmässä kyettävä estämään veronmaksun ja äänioikeuden eriytyminen. Suomessahan on nyt 1,7 miljoonaa työntekijää, joiden palkkataso määräytyy kansainvälisessä kilpailussa - jos ei parturi Helsingissä kiinnosta, voi piipahtaa Tallinnassa (kärjistäen sanottuna). Sen lisäksi meillä on 640.000 virkakyöstiä (blogisti Tikan termiä lainatakseni), joiden palkkataso EI määräydy kansainvälisen kilpailun mukaan. Osa heistä tekee toki hyödyllistä ja tuottavaa työtä, mutta työn tehokkuus on matalampi kuin yksityisellä puolella. Veronmaksajia on siis kaikkiaan vain noin 2,3 miljoonaa, mutta etuuksia itselleen on äänestämässä 4,5 miljoonaa ihmistä. Tämä ristiriita ratkaistaan siten, että äänioikeus sidotaan veronmaksukykyyn. Virkamiehinä toimivat eivät voi asettua vaaleissa ehdolle ja äänioikeusikärajaa nostetaan 25 ikävuoteen. Eläkeläiset saavat äänestää, mutta eivät asettua ehdolle virkamiesten tavoin. Jos ikäihminen haluaa vaikuttaa yhteiskunnallisesti, hän voi tehdä sen pidentämällä työuraansa. Nykyinen pohjoismainen kategorinen eläkeikä 65-vuotiaana pitää heittää romukoppaan ja ihmisiä pitää kannustaa pidentämään työuraansa. Ymmärrän että se ei kaikissa fyysisesti raskaissa ammateissa ole mitenkään mahdollista, mutta hei - se on ammatinvalintakysymys!

Anarkistille esittämäni tai hahmottelemani yhteiskuntamalli on mahdollisuuksien rajoissa hyväksyä, koska siinä demokratia tuodaan mahdollisimman alas - noin kymmenen tuhannen asukkaan kuntiin ja autonomisiin kunnan osiin. Siellä vaalit voidaan järjestää esimerkiksi lääkäreiden väestövastuurajojen mukaisesti, jolloin pienin äänestäjäryhmä olisi noin 2.000 asukkaan kokoinen väestöpohja. Paikallistason edustaja - olkoon vaikkapa sheriffi tai oltermanni nimeltään - vastaa siis 2.000 asukkaan johtamisesta. Viisi oltermannia tai sheriffiä vastaa kunnan palveluiden johtamisesta. Heidän yläpuolellaan on siis 100.000 asukkaan sairaanhoitopiiri, jota johtaa yksi kymmenen kunnan edustajien (50 kpl) keskuudestaan valitsema henkilö. Nämä sairaanhoitopiirin edustajat (50 kpl) ovat siis käytännössä vain kolmen askeleen päästä kenen tahansa suomalaisen tavoitettavissa.

Yksityisyrityksissä organisaatiot ovat nykyisin matalia. Suomalainen rivityöntekijä on kahden tai kolmen portaan päässä toimitusjohtajasta, joka on puolestaan yleensä Euroopan toiminnoista vastaavan johtajan alainen, joka on suoraan vastuussa toimitusjohtajalle. Suomalaisissa suuryrityksissä ollaan aika lähellä roomalaista kymmenenpäänmiehen organisaatiota, ja tieto kulkee yleensä hyvin molempiin suuntiin. Toisin kuin yrityksissä, yhteiskunnassa keskijohto voidaan vaihtaa, jos tieto ei kulje.

Äärioikeisto, äärivasemmisto ja muslimit

Ilta=Sanomat kertoo tukholmalaiseen moskeijaan maalatun hakaristin. Väkisin nousee mieleen kesän 2010 Setan pääkonttorin oveen ilmestynyt hakaristi, josta Yleisradio tuolloin uutisoi. Muslimit kykenevät - toisin kuin eurooppalaiset infantiilit liittolaisensa - todelliseen väkivallan uhkaan, kuten kesän 2013 esimerkki Helsingin Pasilasta todisti. Uskonnoissa harvoin hankitaan liittolaisia, koska kaikissa uskonnoissa on sisä- ja ulkoryhmä. Sisäryhmäläisiä ei saa vahingoittaa, kun taas ulkoryhmään kuuluvia saa jopa tappaa.

Maailman suurissa uskonnoissa moraali opetettiin muinoin lapsille pelottelemalla ankarista (kuolemanjälkeisistä) rangaistuksista, koska rikos (hallitsijaa vastaan) oli myös rikos jumalia vastaan. Maallistuneissa yhteiskunnissa lapsia ei pelotella jumalilla, vaan modernien yhteiskuntien uskovaiset ja ateistit eivät tapa toisiaan silmittömästi sen tähden, että uskonto on satojen sukupolvien ajan juurruttanut kulttuuriimme kyvyn elää yhdessä vieraiden ihmisten ja kulttuurien kanssa. Uskonnon tehtävä on pakottaa suuret kansanryhmät rauhanomaiseen rinnaneloon, jotta papisto ja poliittinen eliitti turvaa oman elantonsa. Näkökulmasta riippuen uskonto on siis hyödyllinen (ylläpitää yhteiskunnallista turvallisuutta) tai haitallista (ylläpitää kansaa riistävää eliittiä).

Islamilta puuttuu tuhansien vuosien mittainen kulttuuri rauhanomaiseen yhteiseloon. Islam on hakenut liittolaisia tarpeen mukaan, ja tällä hetkellä uusnatsit, äärivasemmisto ja muslimit lyövät kaikki hynttyyt yhteen vastustaessaan juutalais-kristillistä länsimaista materialismia. Tämä on niin suuri ja yllättävä paradoksi, että sen selittäminen on vaikeaa ilman käsitystä uskonnon merkityksestä modernissa yhteiskunnassa. Yksilön on uhrattava aikaa ja rahaa voidakseen todistaa yhteisölleen jakavansa saman uskon - ja siis olevan luotettava sen suhteen, ettei käyttäydy väkivaltaisesti näitä kohtaan. Uskottava todiste ei ole pelkkä lupaus hyvästä käyttäytymisestä, vaan todisteen on oltava konkreettinen: ruumiin silpominen, rituaalien harjpoittaminen, julkinen sitoutuminen ulkopuolisten mielestä epärationaalisiin uskomuksiin, askeettinen elämäntapa luostarissa, kommuunissa tai vaikkapa Vihreässä puolueessa.

Äärivasemmistoa (nationalistinen, internationalistinen ja antinationalistinen) ja muslimeita yhdistävät siis viha sananvapauteen, uskonvapauteen, judeo-kristilliseen kulttuuriperimään, materialismiin ja voimakas tarve erottaa erilaisilla rituaaleilla ympäröivän yhteisön jäsenet sisä- ja ulkoryhmiin. Alla on legendaarinen kuva Jerusalemin suurmufti Ali al-Husseinista tarkastamassa muslimeista koottua SS-joukkoa.

Kuten tiedetään, islamilaisessa maailmassa Hitlerin Taisteluni on myydyimpiä ideologisia teoksia (myös täällä) ja ruokkii edelleen islamilaista ajattelua. Tiedetään myös, että iranilaiset pitävät itseään arjalaisina ja matkivat Hitlerin hiuspehkoa ja viiksiä. Vaikka aihepiiri on vakava, ei voi kuin nauraa näille idiooteille, jotka pönäkästi alleviivaavat oman typeryytensä. Vakavasti näistä täytyy tietenkin ottaa sekä inter- ja antinationalistinen vasemmisto että muslimit. Hitlerin palvonta muistuttaa kaikessa typeryydessään ja naurettavien rituaalien toistossaan lähinnä Vihreiden kannattajien suosimalta itsensä silpomiselta lävistyksin tai muslimien itsensä silpomiselta genitaalialueella. Kaikki ovat samaa paskasakkia, jotka kuvittelevat kaiken huipuksi eroavansa toisistaan.

Maltillinen muslimi näyttää hullulta koiralta

Sanotaan, että koira on isäntänsä näköinen. Monet - varsinkin naiset - luonnehtivat itseään joko koira- tai kissaihmiseksi. Puolisot muistuttavat usein toisiaan, ja urheilujoukkueiden kannattajat pukeutumisellaan ilmaisevat ympäristölleen viiteryhmänsä. Erilaisten ideologioiden kannattajat pyrkivät hekin monin keinoin sekä osoittamaan ympäristölleen omat arvonsa ja käyttävät paljon rahaa ja vaivaa osoittaakseen horjumattoman uskonsa. Tällainen ihminen on ympäristölleen turvallinen, koska häneltä ei kannata turhaan odottaa puukon iskua selkään.

Pari vuotta sitten kirjoitin (Vasen ei ole oikein 19.1.2011), että ihmiset voidaan luokitella neljään ryhmään yhteiskunnallisia ulottuvuuksia kuvaavalla nelikentällä. Yhtäältä siinä kuvataan ihmisen suhdetta vapauteen ja toisaalta teistisiin uskontoihin. Vihreä gaia-aate on kuitenkin enemmän panteistinen kuin deistinen, josta sen juuret alun alkaen kumpuavat. Sikäli siis nelikenttä vaatii hiukan suppeampaa tulkintaa uskonnoista kuin mitä alunperin tarkoitin.

Merkillisimpiä poliittisia liittolaisia löytyy juuri panteistisesti ajattelevien sosialistien keskuudesta. En nyt lähde sen kummemmin ruotimaan kansallis-sosialismin pakanallisia juuria tai ympäristöliikkeen luonnonuskonnollisia piirteitä, vaan viittaan vasemmistolaisen ideologian rotutietoiseen - suoraan sanottuna rasistiseen - luonteen piirteeseen. Kuten tiedämme, muslimit ovat hakeneet liittolaisia jo sadan vuoden ajan oman antisemitistisen ideologiansa tueksi. Vaikka kansallis-sosialismi on luonteeltaan - sekin - rasistinen, nämä kaksi ideologiaa löysivät liittolaisen toisistaan. Merkillisin liittouma onkin nyky-Suomessa muslimien maahanmuuttoa vastustavien uusnatsien ja muslimien epäpyhä allianssi, jonka päätavoite on hävittää juutalaisuus ja sitä kautta murtaa - tietenkin - Jeesuksen ja kristillisen kirkon perusta.

Pertti Salolainen nousi julkisuuteen typerän lausuntonsa takia väittäessään juutalaisten todellisuudessa HALUAVAN sotaa muslimimaiden kanssa, sillä todellinen valta on Amerikan juutalaisilla, jotka hallitsevat pankkeja ja mediaa (Juutalaismedia ja Pertti Salolainen 1.12.2012). Salolainen ei itse lainkaan tajunnut, miten uskomattoman typerän salaliittoteorian kannattajaksi hän tunnustautui. Hän vaan jatkoi inttämistään, että hän ei todellisuudessa ole antisemiitti, sillä onhan hänen hyvä ystävänsä Ben Zyskowicz juutalainen! Suomessa mediakohu jäi maltilliseksi, vaikka Salolainen koki tärkeäksi purkautua Kanava-lehdessä haukkuen arvostelijansa vielä kertaalleen.

Viime kesänä Helsingin Totuus kuvaili Iranin tulevaa presidenttiä Rouhania "maltilliseksi" (Maltillinen muslimi 22.6.2013 ja Maltillinen muslimi huokuu tappohalua 3.8.2013), vaikka miehen koko poliittinen ura on ollut nousujohtoinen fanaattisten imaamien johtamassa valtiossa! Suomalaisessa mediassa ainoa "äärioikeistolainen" löytyy kuitenkin yllättävästä suunnasta: Israelista.

Iranin hengellinen johtaja ajatollah Ali Khamenei on kuvannut Israelia ja sen johtajia seuraavin sanakääntein:

Israel on Lähi-idän "hullu koira", ja maan johtajat "näyttävät eläimiltä, joita ei voi kutsua ihmisiksi".

Khamenei astui poliittisen liittolaisensa P. Salolaisen polulle väittäen, että "Yhdysvallat on siionistien hallussa". Suomessa suuren poliittisen kohun aiheutti natsiterveuhdys eduskunnan lehtereillä (Muhammedin pilakuvista suomalaisiin tabuihin 3.10.2013), vaikka näitä "todellisia" uusnatseja vilisee maailman johtajissakin - muista idiooteista nyt puhumattakaan, kuten ranskalainen potkupalloilija Anelka. Suomessa keskusteluilmapiiriä johtaa sosialistinen kielenkäyttö, jossa "vihapuhe" ja "suvaitsemattomuus" yhdistyy Pertti Salolaisen viittaamalla tavalla vain yhteen kulttuuriperimän suuntaan, ja sen oikeasti vaarallisen kulttuurin edustajien johtohenkilöiden osoittamalle suvaitsemattomuudelle ei edes korvaa lotkauteta.

Sampsa Kataja - SDP

Mistä vuosi 2013 tullaan muistamaan? Ainakin siitä, että Suomi on todistettavasti vajonnut sosialismiin. Eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtajana vuoden vaihteessa aloittava Risto Murto toteaa, että Sampsa Katajan ehdotus eläkeyhtiöiden varallisuuden siirtämisestä yhteen, valtion virkamiesten hallinnoimaan yhtiöön edustaa marxilaista sosialismia:

Kokoomuksen kansanedustajan Sampsa Katajan ajatus saa Risto Murrolta tyrmäyksen. Yksityisten eläkeyhtiöiden sadan miljardin euron rahastoihin ei parane koskea.

- Ei ole realistista, että vuosikymmenien aikana kerätty raha sosialisoitaisiin, sanoo Murto tiukasti.

Tämä eduskunnan täysistunnossa päissään tokkuroinut satakuntalainen idiootti edustaa entistä konservatiivipuolue Kokoomusta. Kataja on crony capitalismin ruumiillistuma - heppu on johtanut Kevan hallitusta aikana, jolloin yhtiön johto on rypenyt moraalisessa kriisissään Merja Ailuksen johdolla, keplotellut Rovaniemen kelkkatehtaan ja Arto Merisalon jakaman vaalituen ristitulessa ja selvinnyt syytteiltä ja tuomiolta ilmeisesti lähinnä oikeuskanslerin takaaman hyväveli-rituaalipesun turvin.

Italiassa sosialisoinnin kohteena on maailman vanhin pankki, Monte dei Paschi di Siena. Jotain ajallemme kovin kuvaavaa on siinä, että yli 500 vuotta toiminut pankki sosialisoidaan, ja jotain yhtä kuvaavaa on siinä, että samaa vaatii Suomessa entisen oikeistopuolueen napamies. Toimittaja Olli Herrala osuvasti kiteyttää, ja näihin enteellisiin sanoihin on hyvä päättää vuosi 2013:

Outotecin Korhonen mainitsee provokatiivisesti, että ”osa virkamiehistä saa palkkaa Suomen kansantalouden sabotoimisesta”.

Demarit ovat onnistuneet siinä, mitä monet ovat aikojen saatossa yrittäneet: ne ovat saaneet ihmiset rakastamaan orjuuttaan hyvinvointivaltioissaan.

Ahtaaja ja lehmipoika

Joulunpyhinä on huvittavaa kyllä kiireempää kuin tavallisena lomaviikkona. Yrittää ahnehtia ja kaikki ne tehtävät hoidetuiksi, jotka ovat syksyn mittaan jääneet tekemättä. Sitten vuodenvaihde lisää oman työtaakkansa tällaiselle kaleeriorjalle ja kaiken kruunaavat joululahjaksi saatu lukemisto. Tänään katsottiin parin viikon takainen Packers-Cowboys -peli, joka oli Urheilua isolla Uulla ja suurella sydämellä. Peli osoitti jälleen kerran niin konkreettisesti sen, miksi football on saanut lempinimen "ruohokenttien shakki".

Packersin pelinrakentaja Aaron Rodgers sairasteli, ja Packersin peliä "johti" nuorempi kokelas Matt Flynn. Packersin kausi on ollut järkyttävää taapertamista ja siltä näytti tämäkin ottelu, kunnes Cowboyt päättivät pelata upporikasta ja rutiköyhää. Oletteko muuten koskaan tulleet miettineeksi, miksi peleissä, joissa onnella on iso vaikutus, pelaajat tekevät erilaisia taikauskoisia rituaaleja ennen suoritustaan (Flynn nuolaisee oikean kätensä sormia), mutta oikeassa shakkipelissä pelaajat eivät koskaan tee ristinmerkkejä tai muitakaan hyvää onnea tuovia eleitä?

Vaan kohta loppuvat nämä ristinmerkkien tekemiset täälläkin. Frontpagemagissa oli (jo yli seitsemän vuotta sitten) artikkeli, jossa kuvailtiin Ruotsissa asuvien muhisten pukeutuvan T-paitoihin, joissa kerrottiin selkeät päämäärät viikinkijälkeläisten siirtämiseksi Valhallaan. Musliminuoret (TM) totesivat rehvakkaasti, että

2030 — then we take over!

Frontpagen mukaan Hollannin oikeusministeri Piet Hein Donner totesi, että muslimeilla on oikeus demokraattisen järjestelmän puitteissa vaihtaa Hollannin lait sharia-lakeihin, jos he saavat enemmistön parlamenttiin. Jätän nyt vetämättä tässä sen iänikuisen natsi-kortin vasemmiston muistuttaessa toistuvasti, että "natsit nousivat demokraattista tietä valtaan". Tietenkin saman asian voi muotoilla vielä hullummin, kuten Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen ministeri Jens Orback:

Meidän täytyy suvaita islamia ja suhtautua siihen avoimin mielin, sillä joutuessamme itse vähemmistöön, he toimivat vastavuoroisesti samoin.

We must be open and tolerant towards Islam and Muslims because when we become a minority, they will be so towards us.

Täytyy vain toivoa, että samoin kuin Dallas Cowboys kompastui omaan ylimielisyyteensä, me jaksamme ns. pelata loppuun asti omaa peliämme.

Vihreä ideologia

Rosa Meriläinen kiteyttää kolumnissaan "Kyyninen luovuttaa vallan urpoille" upeasti Vihreän ideologian ytimen. Meriläisen mukaan vihreys rakentuu neljän pilarin varaan, ja pilarit ovat valtio, talous, kansalaisyhteiskunta ja sukupuoli. Viidennen hän jättää jostain syystä mainitsematta, ja se on kirkko.

Valtio: Liity liittoon, lähde puoluepolitiikkaan! Ryhdy demokratia-aktivistiksi!

Talous: Marx oli oikeassa! Ay-liikkeen on oltava vahva.

Kansalaisyhteiskunta: Sosiaalisella paineella vaikutetaan ihmisten käsityksiin hyvästä elämästä.

Sukupuoli: Jos haluaa muuttaa kulttuuria, on muutettava tapaa olla mies ja nainen. Ole feministi!

Lisäksi Rosa kuvailee Vihreiden äänestäjien maailmankuvan olevan sekoitus malthusilaista antikonsumerismia ja taikauskoa:

Työskennellessäni kansanedustajana moni kansalainen tivasi, miksi käytin aikaani johonkin heidän mielestään vähäpätöiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan, kun väestönkasvu räjähtää ja maapallo hukkuu jätteisiimme.

Minusta on hienoa, jos joku omistautuu väestönkasvun pysäyttämiselle tai ylikulutuksen torjunnalle. Kyllä tässä maailmassa riittää tehtävää meille kaikille!

Nämä ovat asioita, joita minun puolestani ihmiset saavat omilla rahoillaan ja omalla ajallaan olla edistämässä. Niihin ei voi vaatia toisten rahaa ja aikaa. Länsimainen demokratia muodostui keskiajalla konservatiivisen uskonnollisen ideologian turvaamana. Kristinuskossa maallinen laki sai vaikutteita Jumalan laista, mutta yhteiskunta ja kirkko olivat kuitenkin eri tahojen hallussa. Seneca nuoremman sanoin, poliittinen eliitti tarvitsee uskontoa hallitakseen massoja.

Konservatiivien aikakausi päättyi Valistuksen aikaan ja teolliseen vallankumoukseen. Valistus toi mukanaan käsityksen yksilönvapauksista ja maaorjuuden lopettamisesta. Euroopassa suurin maaorjien omistaja oli konservatiivinen kirkko, joka luonnollisesti vastusti "vapaa-ajattelua", eli luopumista kirkon oikeudesta määrätä virallinen, jumalallinen totuus.

Valistuksen aika loi liberalismin, jossa yksilöllä on luonnolliset oikeudet, god-given rights, joiden suojaaminen on valtion tärkein tehtävä. Käsitykset luonnollisista oikeuksista muodostuivat hyvin erilaisiksi, joten liberalismi jakaantui eri suuntauksiin. Tähän päivään mennessä vahvimmaksi on noussut sosiaaliliberalismiksi kutsuttu ideologia, joka on puoluepoliittisesti ilmaistuna sosiaalidemokraattinen ja se toteuttaa ajatusta "hyvinvointiyhteiskunnasta".

Sosiaaliliberalismin radikaalein siipi edustaa marxilaista ajattelutapaa, jossa jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus vaurauteen. Sosialismi vähitellen omaksui väkivaltaisen taipumuksen editää pyrkimyksiään, joten paradoksaalisesti se kääntyi liberalismin ydinajatusta vastaan ja alkoi muistuttaa luonteeltaan Valistuksen aikaa edeltänyttä konservatiivista maailmankuvaa yhdellä ainoalla oikealla totuudellaan. Jos kirkko ylläpiti maaorjuutta, sosialismissa vastaavalla tavalla kiellettiin lakkoilu ja yksityisomaisuuden kerryttäminen.

Nykyisin puhutaankin konservatiivisesta vasemmistosta ja oikeistosta sen mukaan, mikä on niiden suhtautuminen yksityisomistukseen. Kirkko edustaa tätä nykyä konservatiivista oikeistoa, koska kristikuntaa ohjaa Jeesuksen opetus, jonka mukaan jokainen "antaa omistaan" eikä niin, että valtio verottaa ja vastaa hyväntekeväisyydestä. Osa papeista ajaa kohtuullisuuden ja askeettisuuden tiukkaa tulkintaa, mikä muistuttaa sosialistien antikonsumeristista ja puritaanista näkemystä. Merkittävin ero on kuitenkin sosialismiin liittyvä ateismi, minkä takia katolinen kirkko korostaa klassiseen liberalismiin kuuluvaa uskonvapautta. Sosialismi puolestaan vähät piittaa uskonvapaudesta ja yrittää rajoittaa uskonnollisten instituutioiden vaikutusvaltaa yhteiskunnassa, mikä on ristiriidassa liberalismin syntyhistorian kanssa.

Rosa Meriläinen haluaa purkaa konservatiivien tärkeinä pitämät yhteiskunnalliset instituutiot, ja siinä mielessä hän edustaa liberalismia. Toisaalta hän oikean sosialistin tavoin vastustaa luonnollisia oikeuksia, uskonvapautta ja omaisuuden suojaa, jotka puolestaan muodostavat klasisen liberalismin perustan. Rosan kirjoitus edustaa sosialismia - konservatiivista vasemmistoa - puhtaimmillaan, ja vain hänen ateistinen maailmankuvansa erottaa hänet konservatiivisesta oikeistosta.

Keskiajalta on siis kuljettu oikeisto-konservatiivisen hallinnon kautta vasemmistoliberalismiin, ja ainoa merkittävä klassisesta liberalismista vaikutuksensa ottanut yhteiskuntakokeilu oli vasta itsenäistynyt Amerikan Yhdysvallat jonnekin 1900-luvun alkuun tai puoliväliin asti.

Kaniaivoinen laumaeläin

Vietnamista Suomeen saapunut ensimmäinen venepakolainen Tran Minh Nhu Nguyen on nostettu (Suomen Kuvalehti 49/2013) julkisuuteen. Vuonna 1969 syntyneen miehen elämäntarina sisältää muutaman huomion arvoisen kohdan. Tranin perhe joutui pakenemaan Vietnamista Pohjoisen kommunistien voitettua sodan. Suomessakin moni toivoi kommunistien voittoa. Ennen pakenemistaan perheen isä oli ideologisessa "uudelleenkoulutuksessa" eli orjatyössä. Kun pakolaisleireillä kävi eri maiden valtuuskuntia, kukaan ei halunnut Suomeen - Neuvostoliiton naapuriin.

Valmistuttuaan lääkäriksi Turussa Tran on lähtenyt Vietnamiin, joka on edelleen erittäin korruptoitunut sosialistinen yksipuoluejärjestelmä (mikä ei tietenkään estä Suomea tekemästä kehitysapua sen kanssa, mutta Israelin kanssa kyllä, kun se työllistää palestiinalaisia Länsirannalla). Tran toteaa viileästi, että on "kaksijakoista" olla auttamassa synnyinmaataan, joka ajoi hänet pakoon. Tran toteaa omaavansa huonoja piirteitä ihmisenä, kuten

olen itsekäs, ajattelen itseäni ja läheisiäni ensin. En ole ensimmäinen joka huolehtii muista ihmisistä.

Varmasti Tranin kokemukset ovat jättäneet jälkensä, mutta kyllä ihmisen luontokin asiaan vaikuttaa. Samassa lehdessä on nimittäin esimerkillisen huono Susanna Niinivaaran kolumni "Venäjän mustat", jonka hän aloittaa kahdella subjektiivisella kuvauksella henkilökohtaisista kokemuksistaan asemamaassaan. Veikkaan että kumpaakaan Susannan tarinoista ei ole tapahtunut, vaan ne kuuluvat näihin "ratikassa mölyävien rasistien" ja Espoon keskuksessa pikkutyttöjä apinoiksi haukkuvien "pottunokkien" ja Pasilassa pummin bussimatkan maksavan neekerin kaltaisten urbaanilegendojen joukkoon. Ensimmäisessä tarinassa Susanna kohtaa ystävällisen ja huomaavaisen bussikuskin (kuinka ollakaan) ja toisessa rasistisen vuokraisännän, joka kieltäytyy vuokraamasta asuntoa mustille, vaikka nämä ovat jättäneet korkeimman tarjouksen. Lopuksi Susanna vielä hurskastelee, että "me EU-kansalaiset sallimme afrikkalaisten hukkua Välimeren aaltoihin heidän yrittäessään merikelvottomilla aluksilla paremman elintason maihin". Kun vertaa Susannan mainitsemien venepakolaisten ja Tranin elämäkertaa, ei voi olla kiinnittämättä huomiota eroihin.

Ali ja Husu -radio-ohjelmassa käytiin läpi vuoden kohokohtia. Husu kertoi ensimmäistä kertaa tajunneensa, että somalit ovat myös muiden Suomessa asuvien etnisten vähemmistöjen inhon kohteena. Suomalaiset toimittajat ja poliitikot elävät, kuin Helsinki olisi kaiken sivistyksen kehto. Vihreiden kansanedustaja ja perustajajäsen Osmo Soininvaara antaa ehkä korneimman tyylinäytteen omassa kolumnissaan (SK 50/2013) "Kantakaupunki kiehtoo":

Asuinalueen suosiota on yksinkertaisinta mitata asuntojen hinnoilla.

Väite on niin pahasti metsässä (sic), että en lähde kumoamaan sitä teoriasta maanhintakorolla tai vertaamalla Helsingin ja New Yorkin hintoja, saati Helsingin hintoja 1990-luvun lamassa (Luomumunaa ja kanaa 10.8.2010). Huolestuttavaa on, että Soininvaara on ollut aivan keskeisellä tavalla luomassa vihreää ideologiaa, joka on kaikissa puolueissa omaksuttu "ekologisuuden nimissä" puolueiden harjoittamaan politiikkaan. Koko politiikkamme on parikymmentä vuotta perustunut virheellisille tulkinnoille ihmisluonnosta, minkä osoituksena olemme ihmiskunnan historian suurimman muuttoliikkeen silminnäkijöitä. Sosialismi on katkeamaton historia epäonnistuneita yrityksiä muuttaa ihmisluontoa, eikä nykyinen tule tekemään poikkeusta.

RISC Monitor-tutkimuksessa on vuodesta 1975 lähtien seurattu pyhtääläisten arvojen muutoksia. Pienen maalaiskunnan asukkaat olivat muutoshaluisia läpi "brezneviläisittäin pysähtyneen" 80-luvun aina 90-luvulle asti. Laman jälkeen turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavat arvot ovat säilyneet korkealla tasolla. Tutkijat kertovat (SK 50/2013) artikkelissa "Ihana menneisyys", että he odottivat EU-jäsenyyden "kansainvälistävän" pyhtääläisiä, mutta niin ei olekaan käynyt. Samaistuminen omaan kuntaan ja maakuntaan sitä vastoin lisääntyi selvästi. Ihmiset alkoivat arvostaa lähidemokratiaa ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Aika loogista, eikö?

Tiede-lehden (8/2013) artikkelissa "Erilainen kasvaa vahvaksi" Tuija Matikka kirjoittaa

Suhtautumista erilaisiin vaikeuttaa se, että ihminen on pohjimmiltaan kaniaivoinen laumaeläin. Kaniaivot haluavat nopeasti tunnistaa laumaan kuulumattomat, sillä nämä voivat olla vaaraksi. Ilmeisesti tästä syystä hermostomme on oppinut säpsähtämään aina, kun se poikkeaa keskiverrosta poikkeavan ihmisen. Erilaisuuden käsittely on eräänlaista kuntoharjoittelua, jossa kannattaa edetä hitaasti.

Matikan mukaan tilannetta ei helpota se, että "erilaisuutta" oikein alleviivataan hallinnollisesti tasoittamalla tietä esteettömään ympäristöön, jolloin "erilaiset" leimataan narsistisiksi erityiskohtelun tavoittelijoiksi. Viisaasti kirjoitettu! Eräässä kekseliäässä kokeessa ihmiset johdatettiin eteiseen, josta näki kahteen huoneeseen. Molemmissa televisiota katseli yksi henkilö - toisessa terve ja toisessa vammainen. Koehenkilö valitsi katselukumppanikseen vammaisen tervettä useammin todistaakseen "oman ennakkoluulottomuutensa". Jos televiosta tuleva ohjelma oli eri, niin koehenkilöt valitsivat terveen katselukumppanin.

Viittasin jo aiemmin Soininvaaraan ja erilaisiin epäonnistuneihin sosialistisiin yhteiskuntakokeiluihin. Yksi syy, miksi ne leviävät epidemian tavoin, liittyy ihmisluonnon "kaniaivoihin". Kun yksilö havaitsee vaaran, pelästyminen aiheuttaa lihasreaktion. Yksilö saattaa irvistää tai hypähtää, ja tämä reaktio tarttuu lähellä oleviin aiheuttaen niissä saman pelkotilan leviten nopeasti koko laumaan salamannopeasti. Se on tehokas tapa saada koko lauma pakenemaan samanaikaisesti. Suggestioherkkyydeksi kutsuttu ominaisuus kehittyi ihmiselle aikana ennen kielen syntyä ja kulttuurievoluutiota. Nykyisin jo pelkkä sanallinen vihje vaarasta voi laukaista fysiologisen reaktion. Jos kokoushuoneessa joku toteaa olevan kirppuja, pian läsnäolijat rapsuttelevat itseään

Joukkohysteriaa on raportoitu kautta aikojen ja sillä voi selittää useita yhteiskunnallisia ilmiöitä uskonnollisia ilmiöitä myöten. Yksi tunnetuimmista on Hollinwellin tapaus vuodelta 1980. Yli kolmesataa lasta oli kokoontunut paikalle, kun kesken kaiken yksi pyörtyi (ilmeisesti jännityksestä, kuten myöhemmin arvioitiin). Pian tämän jälkeen lapsia kaatuili kaikkialla ja sadat vietiin sairaalaan. Iltaan mennessä kaikki olivat kunnossa. Singaporessa vuonna 1985 yli 60 lasta vietiin sairaalaan kesken koulupäivän heidän hengitettyään "kaasua" naapurissa olleelta rakennustyömaalta. Hongkongissa 355 lasta vietiin sairaalaan samanlaisen tapauksen jälkeen.

Vuonna 1491 Hollannissa erään luostarin nunnat juoksivat nelinkontin kuin koirat ja purivat toisiaan. Ranskassa 1630-luvulla Loudunin nunnaluostarissa ursuliinisisaret saivat epileptisiä kohtauksia ja tunnustivat paritelleensa pappien, pirun ja eläinten kanssa. Inkvisition edustajat totesivat paikallisen papin syylliseksi, ja tämä poltetiin elävältä. 1850-luvulla Afrikassa xhosa-kansa kuoli melkein sukupuuttoon tapettuaan karjansa ja poltettuaan viljansa, kun Nongqawuse-niminen teinityttö sai näyn, että näin toimien heimoa suojelevat henget ajavat siirtomaaisäntinä toimineet britit mereen. 1980-luvulla Kaliforniassa Judy Johnson - mielenterveyspotilas - syytti lapsenlapsensa esikoulun opettajaa saatananpalvonnasta. Lapset todistivat poliisille kaiken mitä nämä kysyivät ja useita opettajia pidätettiin ja kaksi ehti istua vuosikausia ennen kuin totuus paljastui. Kukaan vanhemmista ei osannut kertoa syytä, miksi olivat menneet mukaan moiseen pahuuteen.

Tapauksia luetellaan lehdessä runsaasti muitakin, joten kannattaa hankkia lehti käsiin jos aihepiiri kiinnostaa. Tämä samainen joukkohysteria kattaa tietyissä rajoissa myös erilaisten vaarallisten yhteiskunnallisten ideologioiden leviämisen ja suosion. Tällä hetkellä sekä media että poliittinen eliitti on sairastunut ilmaston lämepenimisen ja monikulttuurisuuden osalta samanlaiseen joukkohysteriaan. Laumaeläimelle johtavan auktoriteetin toiminta laukaisee käyttäytymismallin, joka xhosa-heimon tapaan voi tartuttaa kokonaisen kansakunnan - jostain nyky-Ruotsista tai natsi-Saksasta nyt puhumattakaan. Kaikkia näitä yhdistää se, että biologista viettiämme ei voi ohittaa.

Myötätuntoinen konservatismi

Helsingin Totuus on vihdoin viimein joutunut myöntämään kansainvälisiä lehtiä seuranneelle jo pidemmän aikaa tiedossa olleen asian: Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on kaikkien aikojen inhotuin ja vähiten arvostettu presidentti. Lehti kirjoittaa:

Tuoreessa Gallupin kyselyssä 49 prosenttia amerikkalaisista sanoi suhtautuvansa Bushiin myönteisesti ja 46 prosenttia kielteisesti. Luvut ovat plussalla ensi kertaa kahdeksaan vuoteen ja paremmat kuin presidentti Barack Obamalla. Bushin suosion kasvua selittää ajan kuluminen ja hänen oman puolueensa republikaanien valuminen äärioikealle. Bush näyttää päivä päivältä maltillisemmalta.

Republikaanisessa puolueessa on vahvistunut libertaristinen ajattelu, jonka mukaan Yhdysvaltojen pitäisi huolehtia vain omista asioistaan eikä valtion pitäisi puuttua ihmisten elämään. Bushin lanseeraama "myötätuntoinen konservatismi" on alakynnessä.

Joitain Bushin suosion elpyminen ärsyttää. Kansalaisjärjestö MoveOn.orgin johtaja Anna Galland sanoi The New York Timesissa, että Yhdysvallat maksaa edelleen hintaa Bushin kauden holtittomasta talouspolitiikasta ja sotaisasta ulkopolitiikasta.

Turha on tietenkään kertoa lehden lukijoille, että Obaman hallinnon aikana Yhdysvallat on ottanut enemmän velkaa kuin sitä ennen yhteensä. Kirjoituksessa Bushin politiikkaa pidetään "myötätuntoisena konservatismina", vaikka todellisuudessa se oli samanlaista crony capitalismia kuin Obamankin. Obaman toteuttaman "Yhdysvaltain eristäytymisen" vastapainona Bushin kaudella oli Reaganin kiihdyttämä patoamisen politiikka, joskin Reagan patosi kommunismia ja Bush islamia.

Rasittavinta on silti todeta, että Totuus väittää - edelleen - Tea Party -liikkeen olevan "äärioikeistolainen" ja libertarismin olevan ei-maltillista, mitä ikinä se tarkoittaakaan näinä päivinä. Kirjoituksessa paistaa läpi älyllinen epärehellisyys, tyhjänpäiväisyys ja kaikki se henkinen laiskuus, jonka takia kyseisen mielipideaviisin julkaisuista en ainakaan minä viitsi maksaa pennin latia.

Lehden toisessa uutisessa viikon takaa kirjoitettiin, että

Äärioikeistolaiset hyökkäsivät rasisminvastaiseen mielenosoitukseen Kärrtorpissa eteläisessä Tukholmasssa.

Kaikki nykyistä uuskieltä hallitsevat ymmärtävät heti, että kyseessä on ollut monikulttuurisen antifasistisen ideologian kannattajien kulkue, jonka kylkeen on liimaantunut väkivaltaa kaihtamattomia lähinnä kommunisteiksi luettavia huligaaneja. Verenhaju on kulkeutunut vastapuolen - lähinnä rotutietoisen vasemmiston eli kansallis-sosialistien - nenään ja taitavasti naamioitu näytelmä on ties monettako kertaa taas pyörähtänyt käyntiin. Media ja poliisit istuvat sponsorin ominaisuudessa suuren yleisön joko kauhistellessa tai puistellessa epäuskoisina päätään, riippuen tajuavatko he ns. humpan juonta vaiko eivät.

Näissä kahdessa uutisessa paljastuu eurooppalaisen vasemmiston henkinen ahdinko. Yhdysvaltain libertaareja kutsutaan samalla termillä - äärioikeisto - kuin ruotsalaista rotuhygieniaan hurahtaneita sosialisteja. Barack Obaman kannatuksen alamäen analyysiä on lehdestä tietenkin turha lukea, koska Obaman ajama yhteiskunta muistuttaa kovasti pohjoismaista hyvinvointivaltiota eli liberaalia fascismia. Sen arvostelu on Suomessa samanlainen tabu kuin stalinisteille oli sotaan joutuminen kilpailevan sosialistisen liikkeen kanssa, mistä syystä kilpailevaa liiketta alettiin kutsua "äärioikeistolaiseksi".

Maailman vaikein tietokilpailu

Aiheena tällä kertaa Palestiina. Pink Floydin nokkamies Roger Waters totesi:

- Yhtäläisyydet siihen, mitä tapahtui 30-luvun Saksassa ovat murskaavan ilmeiset, Waters sanoi.

Hänen mielestään esiintyminen valtiossa, joka "miehittää toisten ihmisten maata ja sortaa heitä kuten Israel, on väärin".

- En olisi soittanut Vichyn hallitukselle miehitetyssä Ranskassa enkä Berliinissä toisen maailmansodan aikaan.

Kilpailuun voi osallistua kommenttiketjussa. Vastaukset tulee linkittää johonkin yleistä arvostusta nauttivaan lähteeseen tarkistamista varten. Ei siis tarvitse tietää kaikkia vastauksia voittaakseen - riittää että tietää eniten. Palkinnoksi lähtee vapaavalintainen Pink Floydin levy - kopioitu versio.

1. Milloin Palestiinan valtio perustettiin?

2. Mitkä sen rajat olivat?

3. Mikä oli sen pääkaupunki?

4. Mitkä olivat sen suurimmat kaupungit?

5. Minkä varaan sen talous rakentui?

6. Minkälainen hallintomalli sillä oli?

7. Nimeä vähintään yksi Palestiinan johtaja ennen Jasser Arafatia?

8. Mitkä valtiot tunnustivat Palestiinan itsenäisyyden?

9. Mikä oli Palestiinan virallinen kieli?

10. Mikä oli Palestiinan virallinen uskonto?

11. Mikä oli Palestiinan virallinen rahayksikkö?

12. Mikä aiheutti Palestiinan valtion tuhoutumisen ja koska se tapahtui?

Bonuksena vielä yksi kysymys: Jos palestiinalaiset ovat naapurimaidensa kansoista erillinen, oma kansakuntansa, miksi se ei missään vaiheessa pyrkinyt itsenäistymään omaksi kansakunnakseen ennen kuin sen naapurivaltiot hävisivät Israelille vuoden 1967 ns. Kuuden päivän sodassa?

Jokainen alueen lähihistoriaan ja islamiin perehtynyt tietää, että arabihallitsijat eivät koskaan lakanneet luopumasta tavoitteestaan pyyhkäistä juutalaiset pois Lähi-idästä. Hävittyään toistuvasti aseelliset pyrkimyksensä, he muuttivat taktiikkaansa ja loivat monimiljoonaisen terroristijärjestön nimeltään "Palestiina".

Reima Launonen - kommunisti

Vasarahammer vinkkasi radio-ohjelmaan "Miksi meidän tulisi rakastaa verojamme?", jossa haastateltavana oli tutkija Reima Launonen. Puhetyyli paljastaa Reiman ehkä noin 30-vuotiaaksi cityhipiksi, jonka suhiseva ässä ja lauseen loppua kohti nouseva ääni tuovat mieleen kantakaupungin trendikkäissä kahviloissa istuvat palestiinahuiveihin ja kierrätysvaatteisiin pukeutuneet uniseksuaaliset kommarit. Ja kommunistista manifestia Launonen tosiaan ohjelmassa julistaa. Noin kohdassa 12:30 Reima toteaa:

Kyllä mä uskon että jokaisella ihmisellä on vahvasti halu siihen, että maailma olis sellainen että jokainen sais sen oman osansa, mikä hänelle oikeutetusti kuuluu. Et ajatuksena se on aika yleisinhimillinen.

Tässä jostain kumman syystä Reima kuvittelee, että minä yhtään millään tapaa mielelläni muka maksaisin Reimalle tulonsiirto. En, Reima, en maksa mielelläni vaan pakon edestä. Se on reissu tyrmään jos kieltäydyn velvollisuudekseni asetetusta veronmaksusta, jotta sinä saat nostaa tutkijan palkkaa yliopistolla. Minua vituttaa se, ja mieluummin näkisin sinut kärräämässä sementtiä raksalla Viron-poikien kanssa, jos tuottavuutesi on kerran samaa tasoa. Se olisi oikeudenmukaista se.

Haastattelija kysyy: Jos katsoo nykyistä tulonjakokehitystä, niin kyllä siinä oikeudenmukaisuus on aika kaukana?

Oon ollu itekkiin huolissaan että tapahtuu sen mukaista kehitystä että ihmisten veroprosentit on pajon riippuvaisia siitä että kuinka paljon pystyy muuttamaan tuloja just esimerkiksi pääomatuloiksi. Et saattaa olla niin, et ihminen joka tienaa huomattavasti vähemmän maksaa keskimäärin enemmän veroja kuin henkilö jolla on hyvinkin isot tulot. Että tämähän ei millään tavalla mene tähän oikeudenmukaisuuden ideaan. Pitäis olla erittäin vahvat perusteet, miksi tämä yksi henkilö siellä tai nämä henkilöt, joiden keskimääräinen verorasitus on huomattavasti pienempi vaik he ovat rikkaampia. Millä tavalla heille voidaan oikeuttaa tällainen erityisasema, et pitäis olla joku teoria joka puoltais sitä. Mun on vaikee nähdä tämmöistä teoriaa.

Tämä ajattelutapa suorastaan vaatii esittämään kysymyksen, johon toivon blogini vasemmistolaista viiteryhmää edustavan lukijan kommenttia. Kysymys kuuluu, miksi ihminen, joka tienaa huomattavasti vähemmän maksaa keskimäärin enemmän veroja kuin henkilö, jolla on hyvinkin isot tulot? Miksi polttoainetta tarvitseva köyhä maalainen, jolla ei ole mahdollisuutta kulkea verovaroin tuetuilla julkisilla liikennevälineillä, joutuu maksamaan liikkumisestaan keskimäärin huomattavasti enemmän kuin häntä keskimäärin varakkaampi kaupunkilainen? Miksi on erilaisia valmisteveroja, jos tavoitteena on saavuttaa sellainen maailma jossa jokainen sais sen oman osansa, mikä hänelle oikeutetusti kuuluu?

Vastaukseksi ei tietenkään kelpaa ympäristövero tai vastaava, koska valtio on verottanut iät ajat kahvia ja muita luksustuotteita. Bensaa alettiin verottaa kauan ennen kuin kukaan oli keksinyt ilmaston lämpenemisen. Alkoholia verotetaan, vaikka kaikki tietävät että ainoastaan tarjonnan supistaminen vaikuttaa alkoholin kulutukseen. Kommunisteille ei ole moraalitonta hyötyä ihmisten addiktioista ja tehdä niillä mahdollisimman paljon rahaa. Vapaassa markkinataloudessa jokainen saisi ostaa alkoholinsa ja muut päihteensä sieltä mistä huvittaa. Vain kommunismissa kaikkia asioita mitataan rahassa. Kapitalistilla on muitakin mittareita kuin taloudellinen arvo. Tämä on suuri paradoksi ja kommunismin toimimattomuuden perimmäinen syy.

[Lisäys 16.12.2013 klo 16:35 Täältä lisää tietoa Reiman ajatuksen kulkemattomuudesta ja täältä lisää paskaa. Vinkki tuli Tikkablogilta. Alla Reiman kuva - vihainen nuorimies.]

Luomu, kosher ja halal

Blogisti Tikka vinkkasi tällaiseen uutiseen Maaseudun tulevaisuudessa. Uutisessa todetaan, että luomu omana elintarviketeollisuuden haaranaan on altis petoksille, koska luomutuotteen myyntihinta on korkeampi kuin sen ei-luomuna myytävän vastineensa (Luomuruoka ja uhrimenot 30.12.2012). Kirjoitin aiemmin (Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XIV 15.9.2012) Kirsten Brandtin tutkimuksesta, jonka mukaan luomuruoalla ei ole mitään sellaisia terveysvaikutuksia, joita ei saavutettaisi taikauskoon verrattavilla menetelmillä. Luomuruoka on yksi uskonnollinen riitti, jolla oikeamielinen osoittaa läheisilleen jakavansa saman maailmankuva kuin hekin. Laumaeläimenä evoluutio suosii laumakäyttäytymistä eli yksilön kannattaa monin tavoin osoittaa olevansa lojaali.

Hauska tuossa uutisessa oli seuraava kohta:

Jos aina lisätään keinoja, jotka heikentävät rehellisen viljelijän oikeusturvaa, elämme pian totalitarismissa”, Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila sanoo.

Tässä näkyy hienosti tiivistettynä korporatistisen - tai fascistisen - yhteiskunnan toimintamalli. Poliitikot antavat erilaisia kilpailunrajoituksia elinkeinonharjoittajille. Rajoituksilla vähennetään kilpailua ja turvataan kyseisen elinkeinon kannattavuus . Kiitokseksi tästä poliitikot odottavat maltillista hinnoittelua ja "yritysvastuun" kantamista. Gunnar Myrdal muotoili asian niin, että on parempi antaa kapitalistien omistaa yrityksensä ja sosialisoida pelkät voitot. Hitler totesi julkeammin, että valtio takavarikoi ne yritykset, jotka eivät tottele virkamiesten määräyksiä. Suomi on nyt siinä puolivälissä tuon uutisen mukaan.

Suurimmalle osalle ihmisiä ei ole mitään väliä, minkälaisen valvonnan kohteeksi luomuviljelijät joutuvat. Sen takia suuri yleisö ei myöskään valita tai vastusta moista valvontaa. Tämä sama asia toistuu länsimaisessa demokratiassa kaikkialla ja on mahdollisesti lopulta tuhoava koko nykymuotoisen demokratian. Nimittäin, yhdelle kiihkeän fanaattiselle ryhmälle luomutilojen valvonta on niin merkittävä periaatteellinen asia, että he antavat kaikkensa varmistaakseen oman ruokansa puhtaussäännökset (luomu, kosher ja halal). Suurelle enemmistölle tuon kaltaiset muutokset ovat toki haitallisia ja monet kokevat ne moraalisesti ongelmallisina, mutta merkitys on sitten kuitenkin loppupeleissä niin vähäinen, että he eivät protestoi muutamaa blogikirjoitusta lukuun ottamatta lainkaan.

Korporatismissa suurin virhe, jonka liike-elämän johto voi tehdä, on nostaa kovempaa palkkaa kuin pääministeri (Onks tämä oikein? 26.11.2013). Kävin itse viime viikolla eräässä maaseutukaupungissa sijainneessa kerrostalossa. Ensimmäisessä kerroksessa oli autokoulu ja valmismatkaliike, toisessa paikallinen taksiyrittäjien yhdistys ja fysioterapeutti, kolmannessa lakitoimisto ja tilitoimisto, neljännessä laboratorio ja hammaslääkäri, viidennessä lounasravintola. Mitä yhteistä noilla on? Kaikki ovat luvanvaraisia elinkeinoja.

Kyllä pään sekaisin saa

Protonin ja elektronin välisen sähköisen vetovoiman voimakkuuden suhde gravitaatiovetovoimaan on suuruusluokkaa 10^40. Maailmankaikkeuden säteen suhde protonin Comptonin aallonpituuteen on myös suuruusluokkaa 10^40. Maailmankaikkeuden iän ja ytimen luonteenomaisten aikojen suhteeksi saadaan suuruusluokkaa 10^40 oleva luku. Maailmankaikkeuden hiukkasten arvioitu lukumäärä on 10^78 joka on lähellä tuon suhdeluvun neliötä. Onko tämä sattumaa vai elintärkeä tosiasia? Sitä ei tiedetä, mutta monet fyysikot kuten Arthur Eddington epäilevät, että niillä on merkitystä.

Brian K. Ridley - Aika, avaruus ja asiat. (Wiki)

Jottei mene turhan raskaaksi, niin tässä ote huomisaamusta:

Mulla olo nyt on, josta kukkaan ei naati. Mulla päässäni on niin helevetin kova jäläkitaati. Minä illalla olin, sitä kavu nyt en tässä, Pielaveella iltaa viettämässä.

Oli pöyvvässä marjamehua ja votkoo, Oli suolaa, lahnoo ja sian potkoo. Myö naatittiin monenlaista sekotusta, Vähän muutakkii ku kansalaisluottamusta.

Mulla kiinni mäni siellä räppänä, Rahapussi on nyt kämpillä kärpäsenläppänä. Myö tanssittiin valssit ja polkat niin rippeet, Sitä varten on piälliset, myössii sivut kippeet.

Tänä aamuna mehua hedelmistä tein, voe saakeli, Niin kiireellä että lingosta palo laakeri. Kun heräsin, mua janotti niin kovasti, että Kylän kaivolta Pirkko ajo vesjkelkalla vettä.

Koko uamupäivän köllöttelin kylymä kiäre otalla, Vähän väliä piti pistäätyä potalla. No Pirkkokkii jo kyseli, jotta "Missä se on oikeen käynnä, Ku päivä ei oo ies puolessa ja potta on täännä?"

Tänä uamuna en oo vielä ottana yhtään tuikkua, Pirkko kävi Partaselta hallista ostamaan suolamuikkua. Partaselta hallista helekutin hyviä muikkuja saa. Niitä ku syöpi, niin iltapäivällä alakaa janottaa. Tuas uuvestaan. Aeku ihanaa. Nähhään pupilla.

Islamin opetus peruskoulussa

Uudessa Kanava-lehdessä (8/2013) on kasvatustieteen professori Timo Saloviidan artikkeli islamin opetuksesta Suomessa. Mahdollisesti rikon tässä tekijänoikeuteen liittyviä säädöksiä, joten pyydän että oikeudenhaltijat ilmoittavat, mikäli haluavat kopioni poistettavaksi. Samoin pyydän ymmärrystä mahdolliselle rikkomukselleni, koska en usko että kirjoitus tulee millään tavalla kaupallisessa mediassa noteeratuksi. Pyydän myös, että kirjoitusta ei kopioida edelleen, vaan ainoastaan linkitätte sen. Tämä siksi, että mikäli oikeudenhaltija pyytää poistamaan kirjoituksen, siitä ei jää muita kopioita nettiin. Minusta tämä ansaitsee tulla levitetyksi mahdollisimman laajalle yleisölle, ja siksi toistan kehotukseni kaikille lukijoilleni, että tilatkaa Kanava-lehti, koska se on AINOA korkeatasoinen suomalainen aikakauslehti. Eikä maksa enempää kuin tankillinen bensaa. Täältä voi tilata.

Opetushallitus on viime vuosina julkaissut useita islamin oppikirjoja peruskoulun uskonnonopetusta varten. Ensimmäisenä ilmestyi Islam yhteinen uskomme (2007) tekijöinä Isra Lehtinen, Egal Jama Abdellahi ja Mika Telaranta. Uudempi kirjasarja on Salam – islamin polku. Tähän mennessä julkaistut Salam-kirjat kattavat neljä ensimmäistä peruskoululuokkaa.

Uteliaisuus herää: millaista on islamilainen uskonnonopetus, jos sitä vertaa luterilaiseen? Kun vertaa ehkä yleisimpään luterilaiseen oppikirjasarjaan, Otavan julkaisemiin Tähti-kirjoihin, ensimmäinen vaikutelma on samankaltaisuus.

Ensinnäkin oppikirjojen kuvitus on hyvin samanlaista. Suuret värilliset piirroskuvat esittävät Lähi-idän aiheita kameleineen, savimajoineen ja paimenineen. Uskontojen yhteinen alkukoti käy selväksi. Teokset koostuvat lapsille sopivista tarinoista, joiden pohjalta päästään pohtimaan uskonasioita. Lapsille opetetaan lisäksi hyviä tapoja, kuten ystävällisyyttä tai roskien viemistä. Myös suvaitsevaisuus on vahvasti esillä. Hyvät tavat ovat enimmäkseen samoja molemmissa sarjoissa. Salam-kirjoissa niitä täydentävät islamiin kuuluvat ruokailu- ja puhtaussäädökset.

Salam-kirjan hieno oivallus on yhdistää tarinat samaan perhepiiriin. Hauskasti kirja kuvaa, kuinka ”Abdullah-vaari oli asunut Suomessa vuosia, koska hän työskenteli arabian kielen professorina yliopistolla”. Hän lienee siis Jaakko Hämeen-Anttila, koska muita arabian kielen professoreita meillä ei ole.

Monet tarinatkin, kuten Joosefin ja hänen perheensä seikkailut ovat samanlaisia. Vanha Testamentti ja Koraani ammentavat yhteisestä tarinaperinteestä, vaikka Koraanin versiot ovatkin lyhentyneitä. Opetushallituksen hyväksymä islamin opetussuunnitelma ei ehdottomasti vaadi näitä tarinoita, kuten luterilaisella puolella tehdään. Syntyykin vaikutelma, että Salam-sarja joko seurailee hyväksi nähtyjä luterilaisia malleja tai sitten kirjoittajat ovat halunneet tuoda esille uskontojen yhteistä pohjaa.

Molempien uskontojen teoksissa näkyy pyhien tekstien eli Raamatun ja Koraanin tärkeys. Islamin oppikirjoissa keskitytään lyhyiden koraanin suurien ulkolukuun, joka jatkuu arabian kielellä. Islamin kirjat ovatkin samalla arabian kielen oppaita, sillä vierasperäistä sanastoa riittää. Tämä johtuu tietysti islamin ankkuroitumisesta kieleen.

Alkujaan kytkentä johtui arabivalloitusten pohjalta 600- ja 700-luvuilla syntyneen monikansallisen imperiumin valtarakenteista. Valtiouskonnoksi luotu islam oli vain arabivalloittajien uskonto. Uskontojen kirjavuus varhaisissa kalifaateissa ei johtunut suvaitsevaisuudesta, kuten luullaan, vaan siitä, että islamiin kääntyminen oli yhtä vaikeaa kuin kommunistiseen puolueeseen pääsy Neuvostoliitossa.

Nykytutkimus on kuitenkin alkanut kovertaa uskomusta Koraanin arabialaisuudesta. Kuten muun muassa Christopher Luxenberg on osoittanut, alkuperäiskieli on ollutkin syyroaramea ja arabialainen Koraani on siten myöhäisempi käännös.

Suhtautuminen tieteeseen on uskonnoille aina vaikea paikka. Sekä Salam- että Tähti-kirjat antavat piupaut evoluutioteorialle. Kriittisen historiantutkimuksen vaikutus näkyy kuitenkin Tähti-kirjoissa, jotka antavat täysin nykytutkimuksen mukaisen kuvan evankeliumien synnystä.

Islamin oppikirjat ovat tästä valovuoden päässä. Nykytutkimus sijoittaa Koraanin kokoamisajan sata vuotta myöhemmäksi kuin islamin oma perinne. Samalla koko islamin varhaishistoria neljää oikeaan johdettua kalifia myöten on tulkittu epähistoriallisiksi tarinoiksi.

Jeesuksenkin historiallisuudesta on kiistelty mutta Muhammadin osalta näyttöjä ei tunnu löytyvän ollenkaan. Koraanissa Muhammadia tuskin edes mainitaan. Tiedot alkavat parantua vasta myöhempinä vuosisatoina, ja 800-luvulla koottu elämäkerta on paikoitellen jo hyvin yksityiskohtainen. Kriittinen islamtutkimus onkin joutunut vaihtamaan aikajärjestyksen profeetta-uskonto-imperiumi täysin päinvastaiseksi.

Moraalikäsitysten tärkein ero löytyy suhtautumisessa väkivaltaan. Tähti-kirjoissa viides käsky, ”älä tapa”, esitetään muiden käskyjen joukossa. Islamilla on kiellon suhteen vaikeuksia.

Salam -sarja ei vielä puutu koko asiaan. Ylemmille luokka-asteille tarkoitettu Islam yhteinen uskomme -oppikirja on etsinyt Koraanista tappamisen kieltoa, mutta tulos jää laihaksi. Löydetään vain itsemurhakielto, kielto tappaa omia lapsia köyhyyden takia sekä ainoastaan israelilaisille annettu yleinen tappamiskielto, josta poikkeuksena ovat verikosto ja erikseen annettu kuolemanrangaistus. Tätä jaettahan seuraa heti seuraavassa jakeessa muslimeille annettu neuvo tappaa ja silpoa islamin vastustajat.

Kahden maailmanuskonnon erilainen suhde väkivaltaan johtuu eroista niiden syntyhistoriassa. Kristinusko kehittyi juutalaisuuden muunnelmana vähäosaisen kansan parissa. Vasta myöhemmin siitä tehtiin valtioideologia.

Islamin kohdalla tilanne oli toinen. Islam syntyi eräiden nykykäsitysten mukaan vasta 700-luvulla. Bysantin ja Sassanidihallinnon ikeestä vapautunut nopeasti laajentunut monikansallinen arabivaltio tarvitsi ideologiaa.

Valtiouskonnon ainekset haalittiin valtakunnan ydinalueiden kristillis-juutalaisesta perinteestä, joka tulkittiin uudelleen ja peitettiin paksulla arabinostalgialla. Islamilaisen valtion myyttinen alkukoti sijoitettiin tällöin Arabian niemimaalle. Populäärit länsimaiset historiateokset myötäilevät edelleen tätä historian uudelleenkirjoitusta, jossa mahtivaltion lähtöpiste on sijoitettu lähes asumattomalle hiekka-aavikolle.

Uuden imperiumin valtiouskonto oli väkivaltainen, koska sen tehtävänä oli perustella sekä valloitussodat että arabialaisen yläluokan asema herrakansana. Opetushallituksen hyväksymässä Islamin opetussuunnitelmassa vuodelta 2006 jihadia ei mainita, mutta siihen sitoutuminen näkyy kirjoissa. Niissä esitellään Badrin taistelu ja Islam yhteinen usko -kirjassa jopa vallihautasota. Sen ikävää jälkinäytöstä ei onneksi kerrota, sillä asiahan päättyi Muhammadin johdolla suoritettuun aseettomien juutalaisten siviilien joukkomurhaan.

Taistelukertomusten opetus lapsille on se, että Allah antoi Profeetalle luvan taistella uskottomia vastaan. Badrin taistelu alkoi karavaanin ryöstöyrityksestä ja päättyi veriseen panttivankien ottoon. Nämä teot ovat siis ihan oikein jos ollaan islamin asialla.

Vaikka islamin oppikirjoissa yritetäänkin olla suvaitsevaisia, raja siis tulee vastaan. Järjestyneissä yhteiskunnissa väkivalta on kuitenkin sallittu ainoastaan valtion monopolina. Suostuessaan julkaisemaan kirjat, joissa uskonnollinen väkivalta hyväksytään, Opetushallitus rikkoo Yhdistyneiden Kansakuntien julistusta uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan. Julistus kehottaa valtioita vastustamaan vihaa, suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa myös silloin, kun niiden lähteenä on uskonnollinen ääriajattelu.

Kun peruskoulussa opetetaan islamin uskoa, olisi välttämätöntä lähteä siitä, ettei kenelläkään ole lupa väkivallan käyttöön ja tappamiseen uskonnon nimissä. Opetushallituksen julkaisemat kirjat kaipaavat siksi uudelleenkirjoitusta.

Timo Saloviita (kasvatustieteen professori)

Energiatodistus - uusi paskalaki

Toimittaja Martti Backman analysoi suomalaista energiapolitiikkaa Talouselämä-lehden numerossa 39/2013. Hän toteaa, että taloilta vaadittava energiatodistus paljastaa, mihin energiapolitiikkamme - koko EU:n laajuisesti toki - oikein perustuu.

Esimerkkinä käytetään kahta taloa, joista toinen on vanha 70-luvun määräyksillä tehty ja toinen uusi, keskimääräistä paremmin eristetty. Enimmäistä lämmitetään kaukolämmöllä ja jälkimmäistä suoralla sähköllä. Molempien energiatodistukseen saama luokka on varsin huono eli D.

Rakennusalan ammattilaiset ovat jo pitkään hokeneet, että vanhojen talojen energiataloutta ei ole mahdollista tehdä niin halvalla, että asukas siitä taloudellisesti voisi hyötyä. Asukkaalle energiatodistuksesta ei siis ole mitään hyötyä.

Lähes kaikki Suomessa myytävä sähkö on päästötöntä ja siitäkin melkein puolet uusiutuvaa. Selitys on siinä, että öljyn kerroin on yksi, mutta sähkön 1,7. Sähköautoja pitäisi tämän logiikan mukaan rankaista 1,7-kertaisella maksulla, mutta sähköautoilua jostain syystä tuetaan eikä kuriteta. Koska sähköautolla voi ajaa kaupungissa, missä asuvat vihreät.

Energiatodistuksella tähdätään fossiilisten polttoaineiden säästämiseen. Ymäristöministeriön mukaan sähkön käyttöä pyritään ohjaamaan teollisuuden ja kaupan koneiden ja laitteiden käyttöön, koska niitä ei voida käyttää muilla energiamuodoilla. Sen sijaan lämmitykseen kelpaavat myös muut energiamuodot. Sähkö on siis ikään kuin liian pitkälle jalostettua tuotetta käytettäväksi rahvaan töllien ja torppien lämmittämiseen. Kaikki tämä selvisi nyt, kun energiakriisistä asti on kehotettu rakentamaan sähkölämmitteisiä taloja!

Ympäristöministeriötä huolettaa vain yhden tietyn luonnonvaran, uraanin, kulutus. Vihreät katsovat, että ydinvoima tuhlaa luonnonvaroja, koska ydinreaktorin tuottamasta lämmöstä ajetaan 2/3 lauhdevetenä silakoille. Ministeriö olisi yhtä hyvin voinut määrittää hävikiksi 98%, sillä sen verran uraanin säteilyenergiasta menee hukkaan. Hävikillä ei edes ole mitään vaikutusta uraanin riittävyyteen, koska kehittyvillä tekniikoilla uraania riittää tuhansiksi vuosiksi. Ydinsähkön rangaistusvero on puhtaasti poliittinen, ideologinen arvovalinta.

Ympäristöministeriön vihreiden aatteiden maksumiehiksi on kevein perustein laitettu omakotiasuja. Lopullinen tavoite on sama kuin liikenneministeriön GPS-paikantimilla: säätää kiintiestöverotuksen pohjaksi energiatodistukseen perustuva tehokkuusluokka. Käytännössä siis vanhat ja kaukolämmön ulottumattomissa olevat asukkaat maksavat tulonsiirtoa kaupungeissa ja kaukolämmöllä lämmitettävien talojen verot.

2015 eduskuntavaalit

Marraskuun alun Suomen Kuvalehdessä (nro 44/2013) oli kaksi erinomaista artikkelia, joista koostan jonkinlaisen yhteenvedon alle. Valitettavasti kirjoitukseni tulee pahasti jälkijunassa, mutta aihe on sen verran ajaton ettei viive haittaa. Tai oikeastaan, tämä pitäisi julkaistakin vasta vuonna 2015, sillä aihe käsittelee seuraavia eduskuntavaaleja.

Suhtautumiseni Jörn Donneriin on kolmivaiheinen. Nuorena tonttuna pidin hänen kirjallisesta tuotannostaan, vanhetessani pidin häntä tekotaiteellisena lässyttäjänä kunnes kuuntelin hänen tv-haastattelunsa Svenska Klubbenilta keväällä 2007 hänen jättäytyessään pois eduskunnasta, vapaaehtoisesti. Tuolloin Donner sanoi, että kansanedustajat eivät saa olla moraalisesti ylivertaisia valitsijoihinsa nähden, vaan kansanedustajien tulee olla läpileikkaus kansasta kaikkine synteineen ja vajavaisuuksineen. Näkemys oli ehkä kenties mahdollisesti suunnattu hiukan Vihreitä ja Vasemmistoliittoa vastaan, jotka jo tuolloin olivat profiloituneet jotenkin korkeamman moraalin puolueina. Donnerhan ei ole RKP:läinen eikä sosiaalidemokraattikaan vaan ikäihmisenä kyennyt kasvamaan oikeasti isänmaalliseksi ihmiseksi. Donnerhan teki pari vuotta sitten hyvän dokumentin Mannerheimista, josta Donnerin isä puolestaan teki vuonna 1934 elämäkerran. Donner on yksi harvoista suomalaisista poliitikoista, jotka ovat onnistuneet nousemaan todelliseen suurmiessarjaan. Tällä hetkellä elävistä en itse arvosta ketään toista yhtä korkealle.

Donner kirjoittaa, että eduskunnan toimintatavat ovat kaukana rationaalisesta. Hän toteaa, että edustajien älyllinen taso tai keskustelun sävy ei ole kohteliaasti sanottuna kovin korkea:

Kokouksissa näkee edustajat harrastamassa iPadia ja Lumiaa. En tiedä nostaako se heidän älykkyysosamääräänsä, mutta ainakin heidän sormillaan on töitä.

Eduskunnan työmoraalia kuvaa hyvin Donnerin toteamus, että vaikka vaaleihin enää 18 kuukautta, ajasta vähintään neljä kuukautta lomaillaan:

Hermostuneisuus ja pelko nostavat päätään kun monet pelkäävät epämiellyttävää tulevaisuuttaan ilman suojatyöpaikan antamaa varmuutta. Mielipidetiedustelut kun antavat olettaa, että nykyinen koalitio kaatuu ja nykyiset vallattomat pääsevät valtaan.

Donner muistuttaa, että isänmaa ei todellakaan yhtä miestä tai naista kaipaa. Edustajan merkitys muodostuu vain ryhmän yhteisen mielipiteen kautta eikä yksittäisen edustajan tasolla ole loppujen lopuksi yhtään mitään merkitystä. Minusta väite on helppo uskoa, jos miettii vaikkapa koulujen välisiä lapsuuden jalkapallo-turnauksia, joissa joukkueet muodostettiin koko luokan pojista. Mukana olleet parhaat tai huonoimmat yksilöt eivät ratkaisseet lopputulosta vaan luokan yhteishenki ja kokonaisuus.

Donner tyytyy vain hiukan läpsimään RKP:tä naamalle toteamalla, RKP:lla ei ole mitään yhteistä arvomaailmaa, ei mitään näkemystä Suomen kansan hyvinvoinnin turvaamisesta eikä varsinkaan siitä, miten se toteutetaan. Niinpä hän arvioikin, että tulevaisuudessa hallitukseen ei yhden asian pikkupuolueita enää oteta, vaan valta keskittyy neljän suurimman puolueen käsiin. Donner ehdottaa, että RKP pitäisi nimetä uudestaan, tehdä siitä kaksikielinen ja houkutella riveihin niitä, jotka ovat huolissaan EU:n vallan kasvattamisesta ja yksilönvapauksien polkemisesta. Aika on ajanut kielipuolueen ohitse.

Lehden pääkirjoitus käsittelee samoja asioita paljon varovaisemmin. Ensimmäistä kertaa, tosin, lehti tunnustaa, että Perussuomalaisten nousu on tehnyt pelkästään hyvää suomalaiselle poliittiselle kulttuurille! Olen itsekin sitä mieltä, että paljon jyrkempi vastakkainasettelu tekisi hyvää poliittiselle päätöksenteolle, jota vaivaa suomettumisen ajan pragmaattinen konsensus. Sen takia kannatan kärjistämistä poliittisessa kielenkäytössä, jotta eri puolueiden arvomaailmat korostuisivat nykyistä näkyvämmin.

Omalta kannaltani yhtä hyvä artikkeli oli Keskustapuolueen puheenjohtajan Juha Sipilän haastattelu. Sanon tämän suoraan siksi, että pidän Sipilää tällä hetkellä Donnerin jälkeen seuraavaksi parhaana poliitikkona. Mutta kuten seuraavassa ilmenee, ääni Kepulle ei ole ääni Sipilälle vaan siltarummuissa piileksiville maakuntien lehmänkauppiaille, jotka vain odottavat vuoroaan nousta vallan saleihin Sipilän vetämänä. Ääni Kepulle on - valitettavasti - Sipilästä huolimatta vain vanhan establishmentin tukemista.

Aluksi Sipilä toteaa, hän uudisti Keskustan puoluetoimiston johtamisen vastaamaan omia hyviksi havaitsemiaan tapoja liike-elämässä. Puolueella on nykyisin arvot, missio ja visio. Puolueelle tullee velkakatto, joka on nolla euroa. Kuten Sipilä toteaa, ei ole ihme että maan asiat ovat näin sekaisin kun poliitikot eivät kykene huolehtimaan edes oman puolueensa taloudesta. Minusta tuo on aivan verraton oivallus. Poliitikot näkevät puolueen kannatuksen itseisarvona, koska kannatus näkyy edustajien määrissä ja sitä kautta puoluetuessa, jota on mukava päästä mälläämään. Oleellisempaa on pitää vaikka pienempi kannatus ja kulubudjetti, jos se varmistaa omista arvoista kiinnipitämisen. Kannattajia ei pidä uhrata puoluetuelle.

Hallituksen sisäinen työskentelytapa, jonka Matti Vanhanen poliittisena broilerina aloitti, on sellainen, että jokaisella ministerillä on täysi vapaus omalla hallinnon alallaan. Yritysmaailmassa johto päättää yhteisen tavoitteen, jota kohti jokainen johtaja omalla vastuualueellaan pyrkii. Hallitus ei siis toimi näin, vaan sisäisesti jopa täysin ristiriitaisesti. Tämä syö vakavasti uskoa poliittiseen järjestelmään. Sipilä kertookin, että yhä useampi asiantuntija ei enää suostu osallistumaan mihinkään työryhmään, koska sillä ei ole juuri koskaan mitään vaikutusta ja ministerit harvoin edes lukevat raportteja. "Perusvaatimuksena pitäisi olla, että ministeri sitoutuu viemään tuloksia käytäntöön."

Tähän asti kaikki hyvin. Mutta sitten alkaa haastattelun se osio, jossa mietitään, minkälainen Kepu on hallituksessa. Ensin Sipilä varovasti toteaa, että "vaaleissa ei tulisi antaa ehdottomia kynnyskysymyksiä". Tässä hän on täysin väärässä. Perussuomalaisten paras anti suomalaiselle politiikalle keväällä 2011 oli, että vaalilupauksia ei rikota. Tarvittaessa pidetään uudet vaalit ja annetaan uudet lupaukset. Valitettavasti Soini vie Perussuomalaiset hallitukseen 2015, joten itse en enää ota todesta puolueen vaalilupauksia. Vuoden 2011 vaalit olivat tähänastisen elämäni ilahduttavimmat. Tai siis hallitusneuvottelut. Kun Soini piti päänsä, Suomi sai halvaantuneen hallituksen, jolla ei ole arvoja, missiota eikä visiota.

Seuraavaksi Sipilä tunnustautuu hyvinvointivaltion kannattajaksi, mikä on omalta kannaltani valitettavaa. Olisimme oikeasti tarvinneet poliitikon, joka olisi haastanut nykyisen poliittisen ja yhteiskunnallisen toimintamallimme samalla tavalla kuin miten Soini haastoi 2011. Toivoa sopii, että Sipilä ja Soini löytävät toisensa ennen 2015 vaaleja viemään kansakuntamme läpi kiirastulen vaikeuksien.

Pahimpana kaikesta on Keskustapuolueen sisäpiiriin kuuluvan kansanedustajan kommentti, jossa hän kuvaa sitten todellista vallankäyttöä:

Porvarihallitus tekisi [isänmaan edun mukaisia] päätöksiä, mutta puolueen vaalimenestys voisi vaarantua.

Kun siis Sipilä juuri edellisellä sivulla totesi, että puolueen tulee pitää kiinni arvoistaan eikä tavoitella mahdollisimman suurta puoluetukea, niin tässä siltarumpumies jo nostaa päätään ojan pohjalta. Sama idiootti - olisiko Kaikkonen? - toteaa lopuksi, että "Huolestuttavaa on, että puolueen kannatus on yhden ihmisen varassa." Eli Sipilä on pelkkä kannatuksen kasvuun käytettävä teholannoite, joka pyyhitään heti pois kun kristallikruunuun syttyy Smolnassa valot.

Geert Wilders pitää paaville puhuttelun

Seuraavan avoimen kirjeen paavi Franciscukselle on kirjoittanyt Geert Wilders, Hollannin vapauspuolueen PVV:n puheenjohtaja.

Avoin kirje paavi Franciscukselle.

Teidän pyhyytenne,

äskettäin antamassanne apostolisessa kehotuskirjeessänne Evangelii Gaudiumissa (kappaleet 247-248) korostitte, että kristityt eivät ole velkaa juutalaisille tai heidän heidän uskonnolleen. Tuomitsette samalla historiassa kristittyjen juutalaisiin kohdistamat ankarat vainot.

Sananne innoittavat monia.

Valitettavasti ne ovat jyrkässä ristiriidassa viime lokakuussa johtavan sunni-muslimin, Kairon Al-Azhar instituutin pääimaamin Ahmad Al-Tayebin haastattelun kanssa. Lokakuun 25. päivänä Egyptin televisiossa esitetyssä haastattelussa pääimaami Al-Tayeb vahvisti koraanin säkeen 5:82 olevan edelleen ajankohtainen. Jakeessa todetaan, että kristityt ovat muslimeille läheisimpiä kun taas juutalaiset ovat kiivaimman vihanpidon kohteena. Tämä jae on vuosisatojen ajan innoittanut muslimeita heidän suhtautumisessaan juutalaisiin.

Al-Tayebin viittaus koraanin juutalaisvastaisuuteen on 1.400 vuotta jatkunutta islamilaista opetusta. Hänen edeltäjänsä instituutin pääimaamina, Muhammad Sayyid Tantawi, kirjoitti kirjan “The Children of Israel in the Koran and the Sunna”, jossa hän puolusteli juutalaisvastaisuuttaan koraanin opetuksilla.

Kristittyjen kärsimykset juuri nyt Syyriassa, Irakissa, Egyptissä, Sudanissa, Nigeriassa, Pakistanissa, Indonesiassa ja monissa muissa maissa selvästi osoittaa, minkä osan koraanin seuraajat ovat heille valinneet. Ateistien ja juutalaisten, joiden asema on kristittyjäkin huonompi, voi olettaa kärsivän vieläkin enemmän.

Kehotuskirjeessänne (kappaleet 252-253) toteatte, että “oikea islam ja sen tulkinta ei kannusta minkäänlaiseen väkivaltaan”.

Todellisuus ei vastaa lausuntoanne.

Koraani on riidanhaluinen ja lietsoo vihaa ei-muslimeita kohtaan. Jos teidän pyhyytenne lukee koraania, voitte todeta asian itse, joten viittaan seuraavaksi vain muutamiin jakeisiin:

2:191-193		“Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin [...] Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen.”
4:89		“Jos he palaavat entiseen vihamielisyyteensä, niin ottakaa heidät kiinni ja surmatkaa, missä heidät kohtaattekin, älkääkä ottako itsellenne suojelijaa tai auttajaa heidän joukostaan.”
5:33		“Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan [...] heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta.”
8:60		“Ja varustakaa (muslimit) heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne.”
9:5		“Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla.”
9:29		“Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan.”
9:30		“Juutalaiset sanovat: »Esra on Jumalan poika», ja kristityt sanovat: »Messias on Jumalan poika». Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon!”
9:123		“Te, jotka uskotte, taistelkaa niitä uskottomia vastaan, jotka ovat lähellänne, jotta he kokisivat teidän voimanne, ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat.”
47:4		“Kun siis kohtaatte taistelussa uskottomat, niin nujertakaa heiltä niskat, niin että voitatte heidät!”

Toivon että pyhä isä on mukana puolustamassa länsimaiden juutalais-kristillistä humaania kulttuuria, jossa jopa ateisteilla ja agnostikoilla on oikeus yksilönvapauksiin ja demokratiaan.

Kieltämällä tosiasiat ei voi voittaa mitään.

Meidän on puhuttava islamista rehellisesti – se on suurin uhka ihmiskunnalle nykyaikana.

Kunnioittavasti
Geert Wilders

Hollannin parlamentin jäsen
Vapauspuolueen (PVV) puheenjohtaja

[P.S. Minusta Benetton toimi turhan hätäisesti poistaessaan mainoskampanjassaan olleen valokuvan, jossa paavi imuttelee Ahmedin kanssa:

Benetton withdraws ad campaign image]