Jussi Jalonen - tutkija vailla tietoa

Jussi Jalonen on pitkän linjan bloggari, joka hämmästyttävää kyllä jaksaa viljellä puheissaan "äärioikeisto"-termiä. Tutkijana ja sotahistorioitsijana miehellä olisi tai tulisi olla parempi tieto "äärioikeistolaisuuden" synnystä ja sen tilasta nykyaikana. Toisin kuitenkin on, joten lienee sitten oikeudenmukaista kutsua häntä samanlaisella epätarkkuudella "stalinistiksi". Jalonen on julkikuvastaan tarkka, ja jossain liberaalien cityvihreiden sivustolla hän tätäkin blogia oli kommentoinut. Olen kirjoittanut Jussi Jalosesta kaiken tarpeellisen (Jussi Jalonen - stalinisti 25.8.2012, Jussi Jalonen - Vihreä liitto 2.2.2013, Juhana Vartiainen ja viides kolonna 17.12.2012), mutta tämä sekava lausahdus miehen kynästä voidaan nostaa esiin:

Lähtökohtiensa vuoksi kovan linjan kansallismieliset puolueet ovat suhtautuneet kielteisesti myös vasemmistoon. Viimeksi tästä nähtiin Suomessa esimerkki toissapäivänä, kun perussuomalaisten Timo Soini pilkkasi vasemmiston Paavo Arhinmäkeä "kommunistiksi". Soinin katkeruus on ymmärrettävää, sillä potkiessaan eurooppalaisen vasemmiston kuolleeksi luultua ruumista ovat oikeistopopulistit onnistuneet vain havahduttamaan sen apatiastaan. Tosiasiassa oikeistopopulistiset puolueet ovat luoneet pohjan vastareaktiota edustavan vasemmiston uudelle nousulle. Näin on käynyt Euroopassa, ja näin on käymässä näissä eurovaaleissa myös Suomessa. Sattumaa ei ole, että vasemmistoliiton ehdokaslistan eräs todennäköinen läpimenijä on Äärioikeisto Suomessa -teoksesta tuttu Li Andersson.

Jalonen on siis tutkija, tiedemies. Hänen tulisi ymmärtää mikä ero on mielipiteillä ja mikä tutkitulla tiedolla. Historiasta miehen myös olettaisi jotain tietävän, mutta ilmeisesti oppi on jo kadonnut, jos sitä koskaan on ollutkaan.

Vasemmiston aktivoituminen ei millään muotoa riipu Soinista tai Perussuomalaisista. Ei myöskään ulkomailla tapahtunut vasemmiston saama julkisuus ole seurausta "äärioikeiston" noususta tai liikehdinnästä. Vasemmisto ei oikeastaan edes ole noussut tai nousussa, vaan vasemmistopuolueissa on tapahtunut sukupolvenvaihdos, ja nuori polvi on lähtenyt kaduille riehumaan ja hakkaamaan sivullisia. Kukaan vasemmistolaiseen ideologiaan perehtynyt ei voi väittää, etteikö nimenomaan siihen kuulu väkivalta (Paavo Arhinmäki - kommunisti 23.5.2014). Kuten hyvin tiedetään, väkivaltainen yksilö, joka ammentaa voimansa väkivaltaisesta ideologiasta, ei kaipaa mitään sytykkeitä riehuakseen. Tekosyitä voidaan käyttää hyödyksi, jotta oma agressio näyttäisi muka jotenkin perustellulta suuren keskiluokan silmissä, mutta mitkään eurooppalaisten lähiöiden etniset mellakat ovat seurausta islamin leviämisestä ennen kovin rauhallisille asuinalueille.

Jossain Ranskassa ja Italiassa on toki noustu kaduille ja barrikadeille vuosikymmeniä, mutta sielläkin osallistujilla oli mukanaan punaiset liput. Edellinen suuri sosialistinen kapinaliike 30-luvulla sytytti suursodan. Sodat yleensä eivät lopu sopuun, eikä tuokaan kerta tehnyt poikkeusta. Sodan jälkeen voittanut osapuoli, diktaattori Josif Stalin, määräsi koko propagandakoneistonsa haukkumaan kansallis-SOSIALISTISTA ideologiaa äärioikeistolaisuudeksi, koska oikeisto oli toiseksi pahin termi. Suomen ja Euroopan vaurastuttua sotien jälkeisessä jäällenrakennuksessa entinen kommunisti ja myöhempi SDP:n kansanedustaja Arvo "Poika" Tuominen ennusti jo 1968, että "kun työmiehellä on kesämökki ja auto, hän ei enää äänestä vasemmistoa".

Ja näin on tapahtunutkin. Kokoomus on noussut virkakoneiston (24% työvoimasta) äänillä pääpuolueeksi. Kuten kaikki valtionhoitajapuolueet, myös Kokoomus haluaa lisätä kannatustaan, koska se kuvittelee että suuri suosio kuvastaa onnistunutta politiikkaa ja parantaa neuvotteluasemaa suhteessa muihin. Tässä kohtaa kokoomuslaisten olisi hyvä muistaa, että Pohjois-Koreassa yhdellä puolueella on sataprosenttinen kannatus, mutta ei se miltään onnelalta näytä. Toisin kuin Jussi Jalonen väittää, vasemmisto ideologiana olisi hiipunut ellei se olisi ehtinyt pelastaa henkiriepuaan avaamalla järjettömän maahanmuuton ja ottanut siirtolaiset rasismin, fasismin, äärioikeiston ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden keppihevosiksi. Nyt vasemmistolla on taas uusi köyhälistö - eikä pelkästään taloudellisesti ajateltuna - jonka tueksi se voi levittää verenpunaiset kätensä ja banderollinsa.

Ryssi jäällä tai ilmassa

Normaalilla älyllä varustettu ihminen ymmärtää, että jos tavoittelee jotain, niin oma toiminta pitää olla sellaista, että se tukee tavoitteeseen pääsemistä. Eilen Venäjän jääkiekkojoukuueen päävalmentaja Oleg Znarok teki kädellään kurkunleikkaamista matkineen eleen Ruotsin apuvalmentajalle Rikard Grönborgille. Kansainvälisessä jääkiekkoliitossa Venäjän asema on vahva, joten Znarok sai valmentaa joukuueensa viimeiset harjoitukset ennen finaalia. Pienemmän maan valmentaja olisi saanut toimitsijakiellon heti, mutta eipä pienen maan valmentajan mieleen olisi edes noussut leikkiä wanna-be-gangstaa.

Znarokin ele on kuin pienoismalli Venäjän valtion toiminnasta. Ilmatilan loukkaukset ovat osoitus joko ylimmän valtiojohdon mielialasta tai kurittomasta armeijasta. Venäjällä toki on kuriton armeija, minkä symboliksi ehkä nousee sukellusvene Kurskin turma vuosien takaa. Silti nykyiset ilmatilan loukkaukset helposti muutetaan Moskovan vihamieliseksi eleeksi Suomessa velloville puheille liittymisestä NATOon. Samoin kuin Znorek, tuossa linkissä haastateltu "Kremlin propagandapäällikkö Dmitri Kiseljov" tulee virittäneeksi miinan, joka voi possahtaa Kremlin silmille. Kiseljovin lausunto ei monen päätä Suomessa muuta sen suhteen kannattaako vai vastustaako NATOa. Tuokaan ei oikeastaan edes ole uutisen arvoinen haastattelu (tämä voi olla) eikä siitä olisi edes tehty uutista Halosen kaudella. Jokainen ymmärtää, että Suomen liittyminen NATOon suututtaa Venäjää, mutta se ei johda mihinkään eikä edes vaikuta Suomen päätökseen.

Suomessa on nyt nousemassa valtaan 70-luvun ikäluokka, jolle NATO-jäsenyys ja EU-jäsenyys ovat erilaiset kuin heitä vanhempien ikäluokalle. Vanhemmat ymmärtävät, että Suomen on itse pidettävä huolta itsestään ja omista eduistaan. Varsinkin Urpilaiseen ja Kataiseen henkilöityi tragikoomiseksi muuttunut iskulause "vastuunkantamisesta". He lapsellisuuttaan ilmeisen vilpittömästi kuvittelivat että syventämällä liittovaltiokehitystä jostain nousisi joku mystinen brysseliläinen virkamies ja lukuisa joukko saksalaisia, ranskalaisia, italialaisia ja espanjalaisia poliitikkoja alkaisi nähdä Suomen ja suomalaisten edun itsensä, EU:n ja omien kotimaidensa etuna. Ajatus on niin mielenvikainen, että se ei edes naurata. "Vastuunkanto" Kataisella ja Urpilaiselle tarkoittaa todellisuudessa sitä, että omia asioitaan ei tarvitse hoitaa kunnolla tai edes sinne päin, koska jostain tulee ulkopuolinen "vastuunkantaja", joka kuittaa velat.

Niin kauan kuin on ollut pankkeja, on pohdittu velallisen asemaa niissä olosuhteissa, joissa velallinen on menettänyt mahdollisuutensa koskaan selviytyä veloistaan. Osa meistä vielä muistaa Arja Alhon (SDP) ja Ulf Sundqvistin (SDP) sopimuksen, jolla Sundqvist vapautettiin miljoonaveloistaan. Lainan antajalla on toki vastuunsa välttää liian suuria riskejä eikä pankilla ole oikeutta jakaa omistajiensa rahaa ongelmiin ajautuneille velallisille. On myös hassu ajatus, että asiansa "kaikkein huonoimmin hoitaneelle" annettaisiin "palkinto" armahduksena, kun pienemmät velalliset joutuisivat kuitenkin kiristämään vyötään ja elämään niukemmin selvitäkseen veloistaan. Kuitenkin Kataiselle ja Urpilaiselle juuri tämän kaltainen toiminta on "vastuunkantoa".

Venäläinen kulttuuri on ilmeisen ylimielinen, kun sen johtajat öykkäröivät kuin mitkäkin bandiitit ja gangsterit. Suomen turvallisuuspoliittinen asema ei muutu Znorekin tai Kiseljovin teoista ja puheista, mutta ne osoittavat hyvin sen tosiasian, että niin NATO kuin EU jättävät molemmat Suomen yksin tiukan paikan tullen. Katsotaan miten tänä iltana Erkka Westerlundin leijonalauma laittaa kampoihin karhunpennuille, mutta jotain kovin symbolista siinä on tälle ajankuvalle. Pieni Suomi ajautui jatkopeleihin menetettyään itse otteensa, mutta ryhdistäytyi juuri kun oli katkeamassa. Tänään on mahdollisuus myös vaihtaa suunta ja lopettaa usko "vastuunkannosta" Suomen etuna. Peli on kovaa mutta se pitää pelata loppuun asti kun on aloitettu. Urpilainen ja Katainen - huonoin hallituspari ikinä - on nousemassa komissaariksi tai saamassa jonkun muun palkkioviran. Onko tosiaan oikein, että asiansa kaikkein huonoimmin hoitanutta on palkittava?

Paavo Arhinmäki - kommunisti

Yleisradion eurovaalitentissä Timo Soini kutsui Paavo Arhinmäkeä kommunistiksi (Yle Areena noin kohdassa 47 minuuttia). Kommunismi on Wikipedian määritelmän mukaan

Alkuperäisen marxilaisen määritelmän mukaan kommunistinen yhteiskunta on paitsi luokaton yhteiskunta, myös valtioton yhteiskunta.

Käytännössä Vasemmistoliitto ajaa molempia tavoitteita. Se kannattaa ylikansallista lainsäädäntöä ja näkee EU:n hyvänä välineenä tavoitteidensa ajamiseksi samoin kuin sisarpuolueensa Vihreät. Se kannattaa yleismaailmallista sosiaaliturvaa. Se kannattaa rajatonta maailmaa ja vapaata liikkumista.

Arhinmäki käyttää mielellään termiä äärioikeisto. Poliittisella kentällä äärioikeistoa ei ole, jos sillä tarkoitetaan kansallissosialismia. Rotutietoisuus ja väkivalta kuuluvat vasemmistolaiseen arkipäivään. Erityisesti suhtautuminen juutalaisiin on vasemmiston kipupiste. "Äärioikeisto" näkee juutalaiset ei-kansallismielisenä vähemmistönä, joka on lojaalimpi toisille juutalaisille naapurimaissa kuin omille maanmiehilleen. Ylikansallinen vasemmisto taas näkee juutalaiset rahan ja median haltijoina, jotka edustavat kapitalistista sortajaa.

Arhinmäen kimpaantuminen kommunistiksi nimittelystä on paljastavaa sikäli, että vasemmistolla on edelleen selvittämättä suhtautumisensa 1900-luvun suurimpaan tragediaan, Neuvostoliittoon. Karmein esimerkki on tietenkin Tarja Halonen, joka niinkin myöhään kuin 1991 palautti lentokonekaapparin Neuvostoliittoon, vaikka Halonen myöhemmin esiintyikin suurena ihmisoikeuksien puolustajana. Tämä sama kaksinaismoralismi leimaa edelleen vasemmistoliittoa, jonka johtajat ovat Otto Wille Kuusisen tavoin valmiita uhraamaan puolisonsa ja lapsensa pysyäkseen itse vallan saleissa. Tähän myös Soini ymmärtääkseni viittasi nimitellessään Arhinmäkeä kommunistiksi.

Kuten Lev Trotski kirjoitti:

"Että köyhälistön tulee taistelussaan vallasta ja sen säilyttämisestä ei ainoastaan kuolla, vaan myös tappaa – tästä ei kukaan vakava kumousmies ole kahden vaiheilla.” (S. 34.)

“Mikään järjestö, armeijaa lukuunottamatta, ei ole tähän asti käsitellyt ihmistä niin kovakouraisesti, kuin sen tekee työväenluokan valtiollinen järjestö tänä raskaana ylimenokautena. Ja siksipä puhummekin työn militarisoimisesta.” (S. 223.)

Lyhyt opetus markkinatalouteen

kaikenlaisen sääntelyn ja luvanvaraisen elinkeinotoiminnan luvatussa Suomessa ei asiakasta saa kyyditä mihinkään ilman lupaa. Kyse on siis luvanvaraisesta elinkeinotoiminnasta. Amerikkalainen Uber pyrkii Suomen taksimarkkinoille, raportoi Yleisradio. Uberin älypuhelinsovellus toimii siten, että asiakkaat voivat arvioida taksin palvelun,joten huonot kuskit tippuvat pois markkinoilta. Aivan hemmetin hyvä oivallus, etten sanoisi. Kuski saa rahansa asiakkaan Uber-tililtä, joten luottotappioriski ja erilaiset turvallisuusuhat poistuvat, kun jokainen asiakas on ennakkoon tunnettu. Asiakas maksaa puhelimen GPS:n mukaan matkasta, joten siltäkin osin kuluttajansuoja on kunnossa. Molemmat siis hyötyvät.

Ylen uutisessa on erinomainen kohta:

Myös Uberin hinnoittelupolitiikka on kummastuttanut. Kun hirmumyrsky Sandy riehui Yhdysvaltain itärannikolla, Uber tuplasi taksansa. Yhtiön mukaan tämä kolminkertaisti vapaiden autojen määrän.

Luonnonmullistusten lisäksi väkeä liikkeelle saavat juhlapäivät nostavat hintoja. Joissakin tapauksissa uutenavuotena matkustaja on saanut pulittaa seitsemänkertaisen maksun matkasta.

Tässä todella kulminoituu neuvostoliittolainen ajattelutapa: kun jostain asiasta on puute, sen hintaa ei saa nostaa, koska silloin tarjoaja syyllistyy kiskontaan, voiton tekemiseen hädänalaisen kustannuksella. Hinnan noustessa tarjonnan (eli taksien) määrä kasvaa, joten yhä useampi saa haluamansa (eli kyydin). En pysty, en kykene ymmärtämään sitä ajatuksenjuoksua, jonka mukaan Uber toimii moraalittomasti. Olisiko näiden sosialistien mielestä taksien nostettava hintaansa silloin, kun kysyntä on vähäistä jos sitä ei saa nostaa silloin kun kysyntä on korkealla?

Moraaliset valinnat

Kävelin eilen Simon Elon eurovaaliteltan ohitse Espoossa. Oli niin järkyttävän kuuma, että vedin Elon sivuun ja keskustelimme hetken niistä näistä. Elo kertoi tavanneensa UPM:n toimitusjohtajan, joka oli skoolannut ja sanonut "Perussuomalaisille". Ei sillä että Perussuomalaiset mitenkään eroaisivat korporatismin osalta muista puolueista, mutta Persu-poliitikot ovat tuoneet mukanaan vaihtoehdon. Tai sitten ei.

Timo Soinin perintöprinssi Jussi Niinistö seurustelee Suomen Kuvalehden toimittajan Leena Sharman (Sitä pelkää mitä ei tiedä 18.4.2014) kanssa. Kuulemma Sharma liehitteli Niinistöä ennen pääkanisteri Matti Vanhasta. Rakastuminen on niin hurja tunne, että Niinistö jättää kolmen lapsen äidin yhden groupien takia. Toivottavasti Leena on sen arvoinen.

Kirjoitin pari päivää sitten (On aika tappaa 18.5.2014) alaikäisten seksisuhteista. Ylen toimittajat - Leena Sharman kaltaiset kaksinaismoralistit - olivat luoneet alaikäisen tytön nettiprofiilin houkutellakseen miehiä seksin hankintaan. Miksei muuten alaikäisen pojan - Orkku on aina mies paikallaan. Blogiin tuli pari sataa lukijaa Punk in Finland -sivustolta, jossa blogiani pidettiin Olli Immosen blogina. Kommentointi oli sen mukaista: Olli Immonen on pedofiili. Ei mikään älykköjen sivusto.

Espanjassa kohistaan, kun potkupallojoukkueen oman museon työntekijä on elehtinyt rasistisesti. Rasismia ei Euroopassa esiinny lainkaan mustien suunnalta valkoisia kohtaan, joten on luonnollisesti selvää, että valkoisten rasismiin tulee puuttua lujasti. Se hiukan ihmetyttää, että miksi mustat eivät ole omaksuneet eurooppalaisilta rasismia?

Yhdysvalloissa on noussut kohu jonkun 13-vuotiaan neekeritytön ja parikymppisen valkoisen miehen seurustelusta. Lastensuojelu on ottanut yhteyttä lasten perheisiin selvittääkseen asiaa. Tai siis varmaankin sitä, onko seksiä harrastettu.

On selvää että 13-vuotias on lapsi ja siinä mielessä helposti höynäytettävissä. Jopa seksiin. Mutta toistan edelleen aiemman kirjoitukseni ydinsanomaa: Mihin on kadonnut äidin ja isän vastuu lapsensa kasvattamisesta? Miten on mahdollista, että aikuiset ihmiset ulkoistavat lapsensa kasvattamisen valtion virkamiehille? Onko todellakin niin, että on vain yksi ainoa oikea tapa olla ja elää, ja moraaliset valinnat ovat muuttuneet arvottomiksi heikkouden osoituksiksi?

Stabu

tutustuin blogeihin vuoden 2006 lopussa, ja kuten olen aiemminkin todennut, ensimmäinen niistä oli Alaston totuus. Muistan vielä lukiessani Pikkupojan kirjoittamia juttuja, että miten niitä ei kerta kaikkiaan käsitelty samalla analyyttisellä otteella missään ns. valtamediassa. Seuraavaksi löysin Stabun, jossa oli lukuisia hyviä kirjoituksia suomennettuna. Ajattelin, että muistin virkistämiseksi voisi olla paikallaan julkaista yksi kirjoitus tänne.

Kannattaa muistaa, että tuon jälkeen tapahtui ns. finanssikriisi, jonka jälkeen Eurooppa on vain köyhtynyt. Saksan "ihme" perustuu samaan kuin Suomen ihme Pohjolan Japanina 80-luvun lopussa - aliarvostettuun valuuttakurssiin. Saksalle euro on liian halpa, kaikille muille liian kallis. Kun tuo kytkös purkaantuu, Saksa on kusessa.

Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan, mitä eurojäsenyys on Suomelle maksanut:

Vuonna 2008 alkanut taantuma on maksanut Suomelle menetettynä kansantulona yli sata miljardia euroa, mutta Suomessa ollaan kiinnostuneempia siitä, siirtyykö meiltä ehkä joitakin satoja miljoonia ”tuhlaajamaille”.

Ihan tarkalleen se ei ole "maksanut" Suomelle tuota vaan sen verran Suomen kansantalous on pienempi kuin se oli sillä kasvutrendillä vuoteen 2008 asti. Todellisuudessa eurojäsenyys on maksanut noin puolet velkaantumisena ja tuontihintojen nousuna. Mutta hieno juttu, että Soininvaara edes suuruusluokassa arvioi, mitä Suomen taloushistorian pahin virhe on maksanut. Ero eurosta ei maksa edes puolia tuosta summasta, joka uhkaa vaan kasvaa eron hetkeen asti.

Olemme rikkaita! Ettekä ole, tarinan loppu.

Oslo, Huhtikuun 17, 2005 (nytimes.com) - Bruce Bawer

Oslo – Virallinen totuus pohjoismaiden talouselämästä on helposti ynnättävissä: ihmiset täällä ovat suunnattoman varakkaita ja heidän kaikki tarpeensa täyttyvät tehokkaan hyvinvointivaltion toimesta. He uskovat niin itsekin. Todellisuus – kuten tämä Oslossa asuva amerikkalainen voi todistaa, ja kuten myös viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat – ei kuitenkaan ole ihan sitä miltä se näyttää.

Jopa skandinavialainen eliitti kaupittelee tätä epäuskottavaa viestiä. Se tarjoaa kuvaa Yhdysvalloista hajaantuneena kansakuntana, epäoikeudenmukaisesti jakautuneena ryöväri paronien ja alipalkattujen työnorjia välillä, puhumattakaan armeijoista kodittomien ja työttömiä. Eliitin on meneteltävä näin ylläpitääkseen ihmisten uskoa hyvinvointivaltioon, jota rahoitetaan korkeilla tuloveroilla, jonka pitäisi tarjota paljon enemmän taloudellista suojaa ja hyvinvointia ihmisille, kuin mitä Yhdysvaltalainen järjestelmä tekee. Taloudellista suojaa, kyllä – mutta jotkut norjalaiset saattavat kyseenalaistaa ylläesitetyn väitteen hyvinvointiosion.

Oslossa kirjastojen kokoelmat ovat pahasti vanhentuneita ja julkiset uima-altaat ovat epätoivoisesti huollon tarpeessa. Uutisreportaasit kertovat vakavasta poliisipulasta sekä koulutarvikepulasta. Kun anoppini kävi julkisella vastaanotolla hiljattain, oli sairaalasta yskänlääke lopussa. Narkomaanit täyttävät Oslon keskustan kadut, kuten Los Angeles Times hiljattain raportoi, mutta metadonihoitoon hakeutuvat pistetään kuukausia pitkiin jonoihin.

Norjassa, normaali vastaus on että kyseessä täytyy olla jokin virhe, tällaisia asioita ei yksinkertaisesti voi tapahtua ”maailman rikkaimmassa valtiossa”. Mutta miksi norjalaisilla on sitten niin varakas kuva itsestään? Osittain siksi, että verrattuna heidän isovanhempiinsa (jotka elivät ennen Pohjanmeren öljylöytöjä), he ovat rikkaita. Jotkut harvat kuitenkin kyseenalaistavat, että onkohan Norja sittenkään maailman rikkain valtio.

Sen jälkeen kun muutin tänne kuusi vuotta sitten, huomasin nopeasti että norjalaiset elävät säästäväisemmin kuin amerikkalaiset. He pitävät kiinni vanhoista laitteista ja huonekaluista, joista me Yhdysvaltalaiset hankkiutuisimme eroon. Norjalaiset ajavat myös romuautoilla. Vuonna 2003, kun toin elämänkumppanini kanssa hänen teini-ikäisen veljensä New Yorkiin – hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa Euroopan ulkopuolelle – hän tuijotti hämmentyneenä suurin silmin autoja Newarkin lentokentän pysäköintialueella, yhtä hypnotisoituneena kuin Robin Williams aikoinaan newyorkilaisessa ruokakaupassa elokuvassa Neukku New Yorkissa.

Yksi erityinen tapahtuma muistui mieleeni. Ollessani norjan kielen oppitunnilla opettajani havainnollisti merkityksen sanalle matpakke – ”pakattu päivällinen” - kaivamalla selkärepustaan täytetyn patongin pakattuna voipaperiin. Se oli hänen päivällisensä. Hän nosti sen ilmaan, jotta kaikki näkisivät.

Kyllä, opettajat ovat alipalkattuja kaikkialla, mutta norjassa matpakke on kaikkialla läsnä, luokkahuoneista neuvottelusaleihin. New Yorkissa toimistotyöntekijä saattaa käväistä päivällisaikaan pikaruokalassa, Pariisissa hän saattaa nauttia lasillisen viiniä paikallisessa ravintolassa, mutta Norjassa hän istuu pöytänsä ääressä, syömässä kotoaan tuomaa voileipää.

Kyseessä ei ole pelkästään traditio tai mieltymys tavanomaiseen, ei-materialistiseen elämäntapaan. Ulkona syöminen on vain liian kallista maassa jossa esimerkiksi opettajat tienaavat 35 000e vuodessa - ennen veroja. Jopa kaikkein vaatimattomimmatkin ateriat – esimerkiksi iso pizza kuljetettuna Oslon suosituimmasta pizzeriasta, maksavat 25 – 35e, mukaan lukien kuljetuskustannukset ja 25 prosentin arvonlisävero.

Eivät päivittäistavaratkaan ole halpoja. Jokaisena viikonloppuna, armeijoittain norjalaisia matkustaa Ruotsiin, ostaakseen jääkaappinsa täyteen supermarketeissa, joiden hinnat ovat edullisia vain norjalaisella mittapuulla. Tosin ei tämäkään ole mikään kovin hyvä ratkaisu, koska bensiini (tässä öljynvientivaltiossa) maksaa enemmän kuin euron litra.

Kaikki tämä tuli ilmi viime vuoden (2004) tutkimuksesta, ruotsalaiselta tutkimusjärjestöltä Timbrolta, joka vertasi bruttokansantuotetta 15 Euroopan Unionin jäsenmaan (ennen vuoden 2004 laajentumista) ja 50 Yhdysvaltojen osavaltion ja Washington DC:n välillä. (Norja, joka ei ole Euroopan Unionin jäsen, ei ollut mukana tutkimuksessa).

Kun verrattiin dollarin ja euron ostovoimaa, ainut eurooppalainen valtio, jonka bkt per capita oli Yhdysvaltojen keskiarvon yläpuolella, oli kääpiövaltio ja veroparatiisi Luxemburg. Se rankattiin kolmanneksi, juuri Delawaren jälkeen ja hieman ennen Connecticutia.

Seuraava Eurooppalainen valtio listalla oli Irlanti, sijalla 41, 66sta tutkitusta kohteesta; Ruotsi oli 14. huonoin (heti Alabaman jälkeen), jota seurasi Oklahoma, ja sitten Iso-Britannia, Ranska, Suomi, Saksa ja Italia. Viimeiset kolme sijaa menivät Espanjalle, Portugalille ja Kreikalle.

Vaihtoehtoisesti, tutkimuksessa selvisi, että jos EU:ta käsiteltäisiin kuin yhtenä Yhdysvaltojen osavaltiona, se sijoittuisi viidenneksi viimeiseksi, päihittäen vain Arkansasin, Montanan, Länsi-Virginian ja Mississippin. Lyhyesti; vaikka skandinaaveille jatkuvasti kerrotaan miten paljon paremmin heidän asiansa ovat verrattuna amerikkalaisiin, Timbron tilastot osoittavat päinvastaista. Samaan tulokseen päätyi myös ruotsalainen taloustoimittaja Johan Norberg.

Verraten ”amerikkalaista unelmaa” ja ”eurooppalaista päiväunta”, Norberg kuvasi eroa: ”talouskasvu viimeisen 25-vuoden aikana on Yhdysvalloissa ollut 3 % vuodessa, vastaavan luvun ollessa 2,2 % EU:ssa. Tämä tarkoittaa että Yhdysvaltojen talous on lähes kaksinkertaistunut, kun taas EU:n talous on kasvanut vähän yli puolella. Ostovoima Yhdysvalloissa on nyt 26 000e per capita, ja EU:ssa 18 000e – ja kuilu ainoastaan syvenee.

Yksi yksityiskohta Timbron tutkimuksessa, mikä ei sopinut yhteen käsitysteni kanssa, oli pohjoismaiden sijoittuminen huipulle ja Espanjan sijoittuminen lähes pohjalle. Minun oma käsitykseni asioista on että espanjalaiset elävät paljon paremmin kuin skandinaavit. Norjalaisissa pubeissa, esimerkiksi, kuka tahansa rikas tai tarpeeksi hullu voi, sanotaanko, ostaa gintonicin ja maksaa siitä noin 10e, saadakseen muutaman teelusikallisen giniä toniclasillisen pohjalle; Espanjassa taas drinkit ovat sikahalpoja ja baarimikko kaataa giniä lasin piripintaan asti, ellet sano ”stop”.

Maaliskuun lopulla (2004), toinen tutkimus KPMG:ltä, eli kansainväliseltä kirjanpito- ja konsulttifirmalta, valaisee tämän paradoksin. Tutkimus paljasti, että kun käytettävissä olevia tuloja verrattiin elinkustannuksiin, skandinaavit olivat köyhimpiä ihmisiä koko Länsi-Euroopassa. Tanskalaisten tulot olivat matalimmat, norjalaisten toisiksi matalimmat ja ruotsalaisten kolmanneksi matalimmat. Espanja ja Portugal, joiden talous on vähiten säädeltyjen joukossa koko Euroopassa, johtivat listaa.

Hiljattain Tanskan valtiovarainministeriö julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin yksityiseen kulutukseen käytettävissä olevia tuloja kolmessakymmenessä maassa. Norja pärjäsi hieman paremmin tässä kuin KPMG:n tutkimuksessa, mutta jäi kuitenkin jälkeen suurintaosaa Länsi-Eurooppaa, mutta päihittäen ainakin Irlannin ja Portugalin.

Nämä tutkimukset kuitenkin varmistivat Timbron ja Norbergin kuvaa elintasosta Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Yksityinen kulutus per henki on Yhdysvalloissa 23 000e, niin vastaavat luvut vaihtelevat Länsi-Euroopassa (poikkeuksena Luxemburg 21 000e) 9 000e ja 16 000e väliltä, Norjan ollessa 13 000 e.

Tätä kirjoittaessa, luulo Norjasta ”maailman rikkaimpana valtiona” pysyy vankkana. Huhtikuun 2. artikkeli oslolaisessa Dagsavisen-lehdessä kysyi: miten on mahdollista että ”maailman rikkain valtio repii sosiaalisia palveluita alas, jotka rakennettiin kun norja oli paljon köyhempi?”.

Ilmiselvästi Norjan rikkaus on sellainen valtava myytti, jota ei haudata muutaman tutkimustuloksen takia.

Kiitos, James Hirvisaari!

James Hirvisaaren avustaja Fija Saarni on Vihreässä langassa haastateltavana:

Suomessa on jo tarpeeksi maahanmuuttajia. Rakastan Suomea, ja toivon, että täällä käydään rehellistä ja monipuolista maahanmuuttokeskustelua. Olen Bosniasta kotoisin ja kahden muslimin kasvattama. Mitä tapahtuisi ihmisarvoille, jos Euroopan muslimiväestö kasvaisi suhteettomiin määriin? Maahanmuuttajien keskuudessa esiintyy paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomessa on jopa vakavasti puhuttu sharia-lain käyttöön ottamisesta. Tämä ei ole yhteensopivaa länsimaisten ihmisarvojen kanssa.

Aivan ällistyttävää. Muutos 2011-ryhmän edustaja uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kiitos James Hirvisaari, että pidit oman linjasi vaikka se johti sinun uhraamiseesi. Mutta ilman uhraustasi et olisi saanut avustajaksesi Fijaa ja sitä kautta Suomi olisi jäänyt paljosta paitsi.

On aika tappaa

Illalla esitetään MOT:n ohjelma, jossa lapsiksi tekeytyneet toimittajat saivat aikuisilta ehdotuksia seksiin. Kuukaudessa 120 täysi-ikäistä lähestyi toimittajia ja 48 vonkasi seksiä. Jokainen on liikaa, mutta ei tuo nyt minusta mikään huutava ongelma oikeasti ole. 48 miestä parista miljoonasta. Olettaa sopii, että kaikki eivät olleet suomalaisia, mutta sillä nyt ei ole väliä kokonaisuuden kannalta.

Minkälainen mies haluaa seksiä lapselta? Sairas olisi liian helppo valinta. Seksi on (ihmis)elämän perusta, joten seksin haluaminen on normaalia. Seksin haluaminen samaa sukupuolta olevan kanssa ei ehkä ole normaalia eikä seksin haluaminen lapselta tai eläimeltäkään. Silti niitäkin sattuu ja tapahtuu.

Varakas 39-vuotias Pekka Haavisto iski köyhän 19-vuotiaan baarimikon työmatkallaan, mutta koska mentiin lain kirjaimen mukaan, asia on median mielestä sillä selvä. 39-vuotiaan miehen "ostama" rakkaus thaimaasta aiheuttaa moraalipaniikin. Mutta mummoikäinen nainen saa hakea mustaa miestä Gambiasta, ja taas on asia ookoo. Vaikka ei pitäisi, koska ei musta nuori mies halua seksiä valkoisen mummon kanssa - rahasta mies siihen ryhtyy.

Mikä miehen ja alaikäisen tytön seksissä on vaarallista? Luonnollisesti se, että nuori tyttö ei ole henkisesti valmis seksisuhteisiin, koska me eurooppalaiset pidämme tunnetta ja turvallisuutta seksuaalisuhteessa niin keskeisellä paikalla. Sodissa ja historiassa seksiä on otettu ja annettu elämän syrjässä pysymiseksi. Neuvostoliiton romahdettua jopa neljänneksen viipurilaisnaisista arvioitiin myyneen seksiä. 60-luvulla Jörn Donner kuvautti itsensä alaikäisen neekeritytön kanssa rannalla. Muslimimaissa lasten kauppaaminen on arkipäivää. MOT:n uutista vähättelemättä haluan silti korostaa, että kuukaudessa syöttiin tarttui ainoastaan 48 henkilöä.

Keskeistä tässä jutussa on, että miksi yhteiskuntamme luo uhkakuvia vaikka se on nyt turvallisempi kuin koskaan. Media ja poliitikot ovat löytäneet toisensa niin ilmastonmuutoksessa, rasismissa kuin seksiasioissakin. Vanhemmat kuljettavat lapsensa nykyisin kouluun - amerikkalaisista elokuvista tutuksi tulleelle tavalle naureskeltiin vielä 20 vuotta sitten Suomessa. Suomessa saunottiin ja nakuiltiin vielä 70-luvulla - nyt kaikkea leimaa seksuaalisuuden vastaisuus, mutta vain heteroseksuaalisuuden. Kaikki muut seksuaalisuuden muodot ovat hyväksyttyjä.

Kuvaavaa on, että taas alkaa kova kirkuminen, että VALTION pitää tehdä jotain laittaakseen heteroseksuaalimiehet kuriin, järjestykseen ja nuhteeseen. Miksi ihmeessä? Meillä on jo rikoslaissa rangaistus säädetty lapsiin sekaantumisesta, poliisi lähtee varmasti selvittämään epäilyä ja oikeusistuimet toimivat ilman korruptiota. Rikollinen saa rangaistuksensa varmasti. Mitä valtio vielä voi tehdä ja ennen kaikkea: MITÄ VALTION PITÄISI TEHDÄ? Miksi pienten tyttöjen seksuaalisen häirinnän estäminen ei kuulu äidille ja isälle? Minkälainen äiti tai isä on niin välinpitämätön tai taitamaton ettei kykene suojaamaan lapsiaan? Minkälaisen kannusteen valtio antaa vastuuntuntoisille vanhemmille, jos kasvatukseen ei liity vastuuta vaan valta otetaan valtiolle? Mikä meidän yhteiskunnassamme on mennyt pieleen, kun ihmiset eivät halua kasvattaa lapsiaan? Kun kansalta on viety keinot ottaa oikeus omiin käsiinsä, se on niin nöyrä että sietää pikkutyttöjen seksuaalisen hyväksikäytönkin.

Vaalikone 2014

Ylen vaalikoneen tulokset vastasivat odotuksiani. Eniten samoja vastauksia oli Peter Fryckmanin kanssa, seuraavaksi erinomainen bloggari Junes Lokka ja kolmantena Oula Lintula. Kaikki Muutos 2011-puolueesta.

Vähiten samoja valintoja kanssani olivat tehneet Maria Ohisalo, Johanna Sumuvuori ja Otso Kivekäs. Kaikki Vihreitä. Sen jälkeen listalla komeili inhokkini Heidi Hautala, Tarja Cronberg ja Outi Alanko-Kahiluoto. Kaikki Vihreitä. Väliin livahti yksi demari (Kaarin Taipale), jonka jälkeen lista jatkui Vihreillä: Ozan Yanar, Jyrki Kasvi ja Anni Sinnemäki. Sitten taas demari, kaksi Vihreää ja ensimmäinen kommari (Eila Aarnos). Ensimmäinen Sekoomuslainen oli sijalla 203 - Sirpa Pietikäinen. Jälleen yksi hyvä syy olla äänestämättä Sekoomusta, kun puolue ottaa listoilleen ehdokkaan, joka viihtyy kommareiden ja ekofascistien joukossa.

Neljänneksi - siis samaa mieltä olevana - oli töölöläinen, omalta listaltaan ehdokkaana oleva Kristiina Ilmarinen. Häntä varmaan äänestäisin, jos hänellä olisi mahdollisuus mennä läpi. Sen jälkeen tuli Persuja (sijalla 16 Sampo Terho), Muutos 2011 ja Itsenäisyyspuoleen ehdokkaita vuorotellen sijalle 19 asti, jolloin listalle nousi kepulainen (Antti Pakkanen - nevahööd). Sitten taas samaa rataa sijalle 25, jossa Carolina Nystén Sekoomuksesta ihastutti tyrmäävällä kauneudellaan. Sijalla 29 Jussi Halla-aho ja pian hänen perässään Tomi Lievemaa (SKP) sijalla 37!

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että Muutos 2011 on suomalaisten kannalta paras valinta, mutta toisaalta olen kiitollinen Halla-aholle siitä, että hän antoi kasvot sille muutokselle (sic), joka käynnisti Jytkyn. Valitettavasti kuitenkin noin 80% äänestäjistä ei tajua omaa tai maansa etua vaan äänestää samat mulkut valtaan, jotka ovat maan ja maanosamme tuhosta vastuussa.

Pikaisen perehtymisen perusteella Suomesta valitaan 13 edustajaa. Sekoomuksesta läpi päässevät Stubb, Eija-Riitta Korhola ja Sirpa Pietikäinen. Kepusta Anneli Jäätteenmäki, Olli Rehn ja Hannu Takkula. Persuista valittaneen Halla-aho, Terho ja Maria Lohela. Demareista läpi pääsevät Liisa Jaakonsaari ja Ilkka Kantola. Vihreistä valitaan Heidi Hautala ja Vasemmistoliitto saa Annika Lapintien. Siinä se 13 taisi tullakin.

Suomi on vajonnut EU:n pohjalle. Talous on kuralla ja suomalaiset köyhtyvät. Yrityksiä voi syyttää huonosta menestyksestä melko pitkälle, mutta valtiovalta määrää osin yritysten toimintaedellytykset. Niitä on heikennetty järjestelmällisesti ylläpitämällä korporatismia, joka suosii suuryrityksiä ja vähentää kilpailua (ay-liikkeet ovat tosiasiassa kartelleja). Lisäksi Suomea vaivaa henkinen apatia, joka on seurausta siitä, että asiansa hyvin hoitavan keskiluokan verotus menee hallintoon eikä suorittavalle tasolle, työkykyisille mutta työhaluttomille ja Suomen suurin mafiajärjestö eli virkamieseliitti sementoi kaiken.

Heidi Hautala Consulting myy taikauskoa

SDP:n uusi pj. Antti Rinne on Ilta=Sanomien mukaan kääntänyt takkinsa. Lehti kirjoittaa, että ennen valintaansa sosialistien nokkamieheksi Rinne vaati mm.

käyttävänsä valtion omaisuuden myynnistä saatavat 1,9 miljardia euroa velanmaksun sijaan mieluummin julkisen sektorin ja sitä kautta työllisyyden tukemiseen ja uhosi hallituksen kehyspäätösten avaamisella erityisesti lapsilisien leikkaamisen osalta. Rinne myös vaati hallitusta pyörtämään päätöksen yhteisöveron laskusta.

Viikonloppuna ääni kuitenkin muuttui.

- Sosialidemokraatit ovat sitoutuneet nykyisen hallituksen työskentelyyn. Hallituksella on yhä pöydällä monia hankkeita, joiden vieminen maalin on ensiarvoisen tärkeää, Rinne muotoili.

SDP:n - kuten koko hallituksen - ongelma on arvojen puute. Ei ole mitään asiaa, jota puolueen njohtajat eivät ole valmiita tekemään turvatakseen oman toimeentulonsa. Vaikken ole Jyrki Lehtolan kolumneja enää aikoihin pitänyt minään suurina oivalluksina, tällä kertaa herra osuu ytimeen:

Eurovaalit ovat ehdokkaan minäkuvan kannalta ne kiusallisimmat vaalit. Kuntavaaleissa voi sentään leikkiä olevansa jonkun naapuri Eduskuntavaaleissakin voi ehdokas vielä jotenkin yrittää säilyttää itsekunnioituksensa. Tässä sitä isänmaan asioita ajetaan ja yhteisillä arvoilla leikitään: homoista puhutaan, homoista, homoista, homoista ja maanteiden kunnosta.

Mutta sitten on nämä eurovaalit. EU on koomiseksi itsensä kasvattanut byrokratia; euro on osoittautunut vitsiksi, jota kukaan ei uskalla kertoa, ja Eurooppa on hajoamassa monesta kohtaa palasiksi, joissa kellään ei ole oikein mitään valtaa, ja jos olisikin, sori, rahat on loppu.

Siksi eurovaaliehdokas Heidi Hautalan ulostulossa on jotain virkistävää. Hautala on perustanut konsultointiyrityksen, Heidi Hautala Consultingin.

Hautala kertoo perustaneensa yrityksen [koska] se on “ikään kuin toinen leipäpuu, jos en tulekaan valituksi”.

Ehdolla kasa luotaantyötäviä paperinukkeja, jotka valehtelevat olevansa jotain muuta, koska omaneduntavoittelu on ihan hyvä motiivi valehdella, että on jotain muuta kuin on.

Hautala vanhana stalinistina on Osmo Soininvaaran kaltainen poliittinen broileri, jonka osaamisella ja käytöllä ei ole vapailla markkinoilla minkäänlaista tarvetta. Ei kukaan ihminen laittaisi omia rahojaan kiinni kumpaakaan noista "konsulteista", joiden ainoa osaaminen on omien etujen lobbaaminen. Aivan loistavaa, että Hautala avoimesti paljastaa, että europarlamentin jäsenyys on hänelle ensisijaisesti tulonlähde.

Politiikkaan hakeutuu ihmisiä, jotka viihtyvät julkisuudessa. Vaikka kansanedustajille maksettaisiin miljoona vuodessa, sinne ei hakeudu se porukka, joka ei viihdy julkisuudessa. Mitä korkeampi on luottamustoimesta saatava korvaus, sen varmemmin poliitikot tulevat riippuvaisiksi asemastaan ja tekevät kaikkensa turvatakseen uudelleenvalintansa. Hautala nostaa "sopeutumiseläkettä 4.190 euroa kuussa, koska "Tähän mennessä Heidi Hautala Consulting Oy on tehnyt vasta yhden kolmen kuukauden mittaisen sopimuksen Kirkon Ulkomaanavun kanssa."

Kirkon ulkomaanapu on emoyhtiönsä lailla luopunut uskonnollisesta vakaumuksestaan turvatakseen verotusoikeutensa ja papiston leveän leivän. Hautalan - homeopatiaa kannattavan ateistin - palkkaaminen Kirkon ulkomaanavun tarpeisiin alleviivaa sekä kirkon että poliittisen järjestelmämme syvää alennustilaa. Heidi Hautalan uskonto on homeopatia. Helsingin yliopiston tutkija Jussi Tammisola kertoo olleensa aiemmin luomuruoan kannattaja, mutta käänsi kelkkansa kun hänelle selvisi, että EU:ssa luomueläimiä hoidetaan homeopatian keinoin:

Homeopatiaa Tammisola ja monet biologit pitävät taikauskona.

- Emme voi lähteä tukemaan taikauskon levitystä, ja kun taikausko laitetaan ensisijaiseksi sairaan eläimen hoitokeinoksi, on kyse eläinrääkkäyksestä, Tammisola tylyttää.

Tammisola sanoo, että eläimien hoitaminen taikauskolla on tullut Hautalan ajettua moista säädöstä Eurooppaan. En tiedä olenko tulossa vanhaksi vai mikä on, mutta ihan kuin koko poliittinen järjestelmämme olisi muuttumassa läpimädäksi. Taikauskoa avoimesti lobbaava entinen kommunisti nousee kanveesista kuin vieteriakka.

Mahdollisimman suuri kannatus

Vasemmisto ei kainostele väkivaltaa ajaessaan omaa asiaansa. Moraalisesti asia oikeutetaan sillä, että suuremman hyvän takia on uhrattava vähemmistö, samalla tavalla kuin sisilisko pudottaa häntänsä.

Jos joku on ihmetellyt, miksi edullista energiaa tai geenimuunneltua ruokaa vastustetaan, niin molemmissa on sama karmiva päämäärä: alentaa väestönmäärää. Samaan tähdätään kun vaaditaan henkilökohtaisia päästökiintiöitä. Tällöin köyhät myisivät päästökiintiönsä ja eläisivät kuin Auschwitzin vangit.

Ennen kuin sään ääri-ilmiöt nousivat huolen aiheeksi, ihmiskuntaa peloteltiin ilmastonmuutoksella ja sitä ennen ilmaston lämepenemisellä. Sitä ennen vuorossa olivat erilaiset ilmansaasteet ja hyönteismyrkyt. Omituista on, että sama porukka joka vastustaa geenimuunneltua ruokaa tankkaa itseensä erilaisia lisäravinteita ja kammoaa lääkkeitä ja rokotuksia.

Nykyajan termi tälle kaikelle on "de-growth" eli elintason laskeminen "ekologisesti kestävälle tasolle". Tämä toteutetaan keskittämällä valta mahdollisimman kauas ihmisten sosiaalisesta elinpiiristä, joka on perinteisesti käsittänyt muutaman sadan tai tuhannen asukkaan yhteisön. Sääntely ja valvonta sekä korkea verotus toimivat järjestelmän tukirankana.

Jos joku miettii nykyisen taloudellisen taantuman syitä, niitä voi huoletta etsiä Arkadianmäen suunnalta. Toki suomalainen elinkeinoelämäkin on tehnyt virheitä, mutta niin tekevät yritykset ja niiden johto muissakin maissa. Suomessa virheitä ei enää voi paikata kelluvalla valuuttakurssilla, joten yritysten tekemät virheet näkyvät heti vaihtotaseen alijäämänä ja velkaantumisena ulkomaille. Ideologiset virheet puolestaan näkyvät taloudellisen riskinoton vähenemisenä ja siitä johtuvana valtion velkaantumisena. Taloudellisen riskin ottaminen ei kannata palkkatyöhön verrattuna - mieluiten valtiolla. Suomessa onkin enemmän virkamiesmiljonäärejä kuin yrittäjämiljonäärejä.

Arkadianmäki ei ole tehnyt mitään yksittäistä isoa virhettä, jos sellaiseksi ei lasketa EU- tai eurojäsenyyttä. Virhe on seuraus ideologisesta valinnasta - arvojen puuttuminen ja siitä johtuva alttius kompromisseihin eli konsensus. Puolueet ovat tavoitelleet mahdollisimman suurta kannatusta, mikä ironisesti muistuttaa Neuvostoliittoa, jossa puolueella todella oli iso kannatus - 100%.

Demokratiassa puolueiden tehtävä ei ole maksimoida kannatustaan vaan ajaa valitsemiaan arvoja eteenpäin ilman merkittäviä kompromisseja. Jos kannatusta ei ole, asiat eivät etene, mutta sekin on parempi kuin vesittää kaikki äänioikeutettuja miellyttäväksi kaikkea elämää sääteleväksi vallankäytöksi. Jos ihmiset pitävät asioita tavoittelun arvoisina, puolueen kannatus nousee.

Suomalainen yhteiskunta on taloudellisessa ahdingossa, koska 25% työssä käyvistä on julkisella sektorilla (kunnat, valtio ja seurakunnat). Heidän palkkansa on jo korkeampi kuin yksityisellä sektorilla työskentelevien, joiden kansainvölisessä kilpailussa tuottamilla hyödykkeillä julkisen sektorin toiminta rahoitetaan. Ainoa keino muuttaa talouden suuntaa on romuttaa nykyisen kaltainen liberaali fascismi. Samoin kuin Neuvostoliitto kesti 70 vuotta, voi EU olla hengissä vielä seuraavat 50 vuotta.

Näiden kuvassa olevien idioottien kylteissä voisi yhtä hyvin lukea "Juden frei Raum". Malthusin opit eivät ole kadonneet sen enempää kuin Marxinkaan. Ihmisistä puolet on sellaisia, että he ehkä voivat kyetä huolehtimaan itsestään, mutta heitä ei saisi laskea päättämään muiden asioista.

Härmäläinen puutarhajumala

Mielenkiintoista on seurata, miten eurooppalainen vihreä aate reagoi tähän tiedonjyväseen:

Kangas tyrmää käsitykset lentokonetomaateista ja tuontivihannesten ja -hedelmien hurjista hiilijalanjäljistä. Tosiasiassa hedelmät ja kasvikset seilaavat Suomeen useimmiten rahtilaivoilla suuren tavaramäärän joukossa, jolloin yksittäisen espanjalaistomaatin kuormitus ilmastolle on minimaalinen.

– Kuljetuspäästöt ovat pienet verrattuna kasvatukseen. Ilmastovaikutusten kannalta tärkeämpää on se, mitä syöt kuin se, mistä tuote tulee. Muita eettisiä ja ekologia ongelmia niihin voi toki liittyä.

Mutta tämän tiedonjyväsen luulisi jo saavan heidät hermostumaan:

Kaikkein pahimmin ilmastoa kuormittavat arabimaat. Niiden suuri hiilijalanjälki selittyy makean veden varantojen puutteella: käyttövettä puhdistetaan merivedestä, ja prosessi vie paljon öljyä, Kangas selittää.

Kun oikea ihmisryhmä tupruttelee hiilidioksidia ilmaan, ongelmaa ei ole. Vaikka härmäläisen hiilijalanjälki on kuiva kuin beduiinin sandaali muslimiin verrattuna, on luonnollista, että härmäläinen maksaa muslimille, koska jälkimmäinen ei edes usko härmäläisen uuteen puutarhajumalaan.

Ilmastorealismia-blogissa on Alestaloa käsitelty useaan otteeseen, kuten vaikkapa tässä kirjoituksessa. Alestalo on pahimman luokan ilmastohihhuli, jolle kävi kuin Antti Hammarbergille - mies jäi roolinsa vangiksi. Alestalo uhkailee Uudessa Suomessa, että merenpinta nousee sadassa vuodessa metrillä Helsingissä. Alestalon mukaan kymmenessä vuodessa katastrofi on jo näkyvillä. Alestalohan on jo 63-vuotias, joten 10 vuoden kuluttua hän ei enää ole virkansa puolesta vastuussa sanomisistaan. Kannattaa silti muistaa, että näitä "tipping pointeja" eli ajankohtia jolloin hallitsematonta katastrofaalista lämpenemistä ei saada pysäytettyä on asetettu 10-20 päähän jo parikymmentä vuotta. Eli muutaman kerran jyrkänteen reuna on jo ylitetty, mutta kuilua ei olekaan ollut.

Minusta on kummallista että Alestalo ja kumppanit eivät huomaa olevansa täysin samoilla jalanjäljillä noiden hihhuleiden kanssa, jotka liimaavat julisteitaan sähkötolppiin. Vielä 20 vuotta sitten julisteiden liimailijoille yleisesti naureskeltiin, mutta nykyisin he pääsevät panteistien suurkirkon johtoon kovapalkkaisiin virkoihin selittämään umpihullua agendaansa lammasmaiselle äänestäjäjoukolle. Todella, Marx oli oikeassa sanoessaan että uskonto on oopiumia kansalle.

Eteenpäin Antti Rinteen viitoittamalla tiellä

Vasarahammer kirjoitti, että brittiläinen eurovaaliehdokas Paul Weston pidätettiin hänen luettuaan Winston Churchillin muistelmia sotilaspalveluksestaan Afrikassa 1899. Tuohon maailman aikaan oli vielä sallittua sanoa, että islam luo kannattajistaan väkivaltaisia fanaatikkoja, mikä estää islamilaisen yhteiskunnan kehityksen kohti luonnonoikeutta. Poliitikot hankkivat ansionsa erilaisissa ammateissa ja ryhtyivät luottamustoimiin vasta kerättyään kokemusta muissa tehtävissä. Valveutuneina ikäihmisinä maan johto ymmärsi kansalaisten edut ja uhkakuvat terävämmin kuin nykyiset huippupoliitikkomme, jotka ovat valtaan päästessään vasta alle viisikymppisiä.

Tuo yllä oleva Yleisradion linkki SDP:n ahdingosta on mukavaa luettavaa. Penaali Susanna Turunen kirjoittaa fascismin puolesta niin antaumuksella kuin vain ihminen kykenee. Susannan mukaan

Europarlamentin sosiaalidemokraatit haluavat uudistaa Euroopan talouden. He kutsuvat mallia ”Edistykselliseksi talousaloitteeksi”.

Yhdysvallat perusti demokraattipresidentti Rooseveltin johdolla 1930-luvun laman lääkkeeksi Julkisten töiden hallinnon (PWA), joka järjesti valtion rahoitusta mittaville rakennushankkeille ympäri maata. Maataloustuotantoa säädeltiin hintojen nostamiseksi.

Molempia keinoja on Euroopassa purettu viimeiset 15 vuotta oikeiston valtakaudella. Maataloustuista on lähes luovuttu ja investoinnit on viety Euroopan ulkopuolelle halpatyömaihin tai kohdennettu Euroopassa työvoimaniukkoihin, mutta tuottaviin yrityksiin.

1900-luvun alussa sosialistit pitivät ideologiaan "edistyksellisenä", mistä muistona Helsingissäkin oli Edistyksellinen Osuuskunta eli E-liike, joka tunnetaan nykyisin nimellä Elanto. Aivan vastaavalla tavalla Amerikan nykyinen presidentti Obama piti vaalikampanjassaan näkyvästi esillä sanaa "Progressive". Edistyksellisyydellä Obama tarkoittaa aseenkanto-oikeuden rajoittamista ja laittoman siirtolaisuuden sallimista. Aivan samat teemat vilisevät Suomessa edistyksellisinä itseään pitävien puheissa.

1930-luvulla sosialismi nautti laajaa kannatusta. Time-lehti valitsi Adolf Hitlerin Vuoden mieheksi vuonna 1938! Yhdysvaltain presidentti Roosevelt kirjoitti päiväkirjassaan kadehtivansa Saksan diktaattorin laajoja valtaoikeuksia. Fascismissa ei nähty mitään moitittavaa, päin vastoin sen piti olla vastamyrkkyä kommunismille. Benito Mussolini oli nykyisen sosiaalidemokratian ensimmäinen ruumiillistuma. Hänen näkemyksensä mukaan individualistiset ihmiset olivat kuin heikkoja varpuja, mutta yhdessä se muodosti voimakkaan vitsakimpun, fascion. Niinpä jokaisen yksilön tuli alistua yhteiskunnan edulle ja hyväksyä omien luonnonoikeuksiensa rajoitukset osana suurempaa kokonaisuutta. Neuvostoliitossa fascismi meni bolsevikkien johdolla kommunismiin saakka. Kommunismissa vankileireille tuomitut ihmiset eivät tuominneet rangaistuksia tai yhteiskuntaa sinänsä vaan sen, että juuri heidät oli täysin virheellisesti otettu kohteeksi. Jos kohde paremman yhteiskunnan rakentamiseksi olisi ollut joku muu, he eivät olisi valittaneet. Kuten Solzenitsyn sanoi, ihmisten on kuviteltava tekevänsä oikein tehdäkseen vääryyttä.

Paul Westonin pidätykseen johtavat sanat kirjoitettiin siis jo yli sata vuotta sitten. Aivan samalla tavalla sata vuotta sitten kirjoittivat fascismin kannattajat omia ajatuksiaan, joita SDP:n nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne kaivaa esiin. Miksi tästä ei tule pidätetyksi, vaikka fascismin jäljet ovat vielä tuhoisammat kuin Churchillin konsanaan? Rinne on Ylen uutisen mukaan kaivamassa naftaliinista Rooseveltin New Dealin, joka on todellakin myös saanut kutsumanimen "Edistyksellinen talousaloite".

Susanna Turunen oikein alleviivaa, että 2010-luvun liberaali fascismi olisi vastaus "15 vuotta kestäneelle oikeiston valtakaudelle", jona aikana maataloustuista on luovuttu ja investoinnit on tehty vain taloudellisesti kannattaviin yrityksiin". Luin Turusen kirjoituksen pariin otteeseen, ja ilmeisesti penaali Turunen tosiaan uskoo sosialismin voimaan. Se hänelle suotakoon, mutta vaarallista on, että monet lukijat ovat täysin lähdekritiikkiä vailla ja uskovat Turusen vaalimainoksen sanomaan. Tuleehan se oikein veronmaksajien varoilla toimitetusta Yleisradiosta, joka on objektiivinen ja vailla ennakkoluulojen rasitteita. Ihmisten olisi hyvä tietää, että he antavat äänensä fascisteille äänestäessään sosiaalidemokraatteja. Fascismi on vain yksi poliittinen aate muiden ohella, mutta olisi älyllisesti rehellistä sosiaalidemokraateiltakin myöntää historialliset tosiasiat ja käyttää oikeita termejä.

1970-luvun taistolainen opiskelijaliike käytti usein tunnusta "Eteenpäin Otto Wille Kuusisen viitoittamalla tiellä!"

Lisäys klo 8:15
Sosiaalidemokraatit tunnustavat tässä Ilta=Sanoman uutisessa, että Kokoomus on viime vuosikymmeninä luisunut Sosiaalidemokraattien kylkeen, ja Kokoomusjohtajien ehdotus ay-jäsenmaksun verovähennysoikeuden poistamisesta on "paluuta suurkapitalismiin". Kornia ettei Sekoomuksessa itsessään osata katsoa peruutuspeiliin.

Siirtolaisuus on poliittinen valinta

Siirtolaisilla liberaali vasemmisto on muuttanut pysyvästi maanosaamme. Pysyvämmin, mihin olisin voinut uskoa. Tämän muutoksen seurauksena siirtolaiset ovat tahtomattaan joutuneet liberaalin vasemmiston symboliksi samalla tavalla kuin punainen väri yhdistetään sosialismiin tai hakaristi rotusortoon. Siirtolaiset vielä äänestävät sankoin joukoin juuri vasemmistopuolueita, joten mielleyhtymä on varsin tarkka.

Neuvostoliiton aikana Suomeen ei tultu rajan yli tuosta vain, ja nekin harvat reipas oikeusministeri Tarja Halonen palautti vankimielisairaalaan uudelleenkoulututettavaksi. Kuka hullu nyt sosialismin onnelasta pois haluaisi, Björn Wahlroos? Venäjän raja ei edelleenkään juurikaan vuoda, koska supervallan egolle ei oikein sovellu se, ettei se kykene valvomaan ulkorajojaan. Suomeen kohdistuva laiton siirtolaisuus tulee siis muista EU-maista. Toivotaan että Ruotsissa jo asuvat eivät älyä valua Suomeen.

Siirtolaisilla on silti kiva luoda uhkakuvia. Milloin he kuolevat nälkään ja janoon jossain Afrikan sarven perslävistä, milloin he uppoavat Välimeren syvyyksiin. Hesarin uutisen mukaan EU on saanut Italian polvilleen, joten Italia uhkaa erota ns. Dublinin sopimuksesta ja laskee saapasmaahan tulleet laittomat siirtolaiset rajojensa yli etsimään onneaan muualla EU-alueella.

Ukrainasta voi tulla miljoonia siirtolaisia EU-maihin ja tietenkin myös Suomeen, kirjoitetaan Uudessa Suomessa. Kuvaavaa, että juuri Ukrainasta lähtevät siirtolaiset herättävät poliitikkomme pohtimaan,onko siirtolaisuus millään tavalla perusteltua 2000-luvun Euroopassa ja maailmassa, jossa on enää pari kolme rutiköyhää sosialismin linnaketta, joiden asukkailla ei ole alkeellisiakaan ihmisoikeuksia inhimilliseltä katsantokannalta arvioiden. Mutta siirtolaisuus kaikista muslimimaista, arabimaista ja Pohjois-Afrikasta on jostain syystä tavoiteltavan arvoista monikulttuurisuutta. Voiko eurooppalainen sosialisti sitä tämän suoremmin sanoa: ukrainalaiset ovat kaltaisiamme eivätkä tarvitse suojelua, mutta mustat villi-ihmiset ovat raakalaisia, jotka ovat alapuolellamme.

Ylen penaali Sanna Ukkola kirjoittaa kolumnissaan, että "liberaalin politiikan aikakausi on kulkemassa kohti loppuaan". Sannalle on uhkakuva ja painajainen, että ihmiskauppiaat eivät enää jatkossa kykene käyttämään hyväkseen EU:n porsaanreikää laittoman siirtolaisuuden torppaamisessa. Sannan mielestä edelleen tuhansien perheiden tulisi päivittäin laittaa lapsensa uhkarohkeaan yritykseen selviytyä länsimaisen sosiaalituen piiriin. Kaikki tuo inhimillinen tragedia olisi estettävissä, jos Sanna Ukkolan tapaiset sosialistit hyväksyisivät sen, että laittomat siirtolaiset palautetaan lähtömaihinsa, joissa heillä olisi mahdollisuus auttaa rakentamaan omaa kotimaataan kohti vauraampia aikoja. Eivätkö mustat tosiaan kykene siihen, vai mistä johtuu sannaukkoloiden ihastuminen siirtolaisuuden jatkamiseen?

Populismin tulokset näkyvät

Hesarin mukaan Suomi pelkää EU:n tiukentavan talouspakotteita Venäjää vastaan Ukrainan kriisin pitkittyessä.

Talouspakotteet ovat vaikea ja herkkä asia monille jäsenmaille, eikä vähiten Suomelle. Suomen tiiviit kauppasuhteet Venäjään tarkoittavat sitä, että Suomi on haavoittuvainen Venäjän vastatoimille.

On masentavaa, että Suomi ei kykene ottamaan iskuja vastaan puolustaessaan Venäjän agression uhriksi joutunutta Ukrainaa. Suomi uhrasi Toisessa maailmansodassa valtavasti ihmisiä ja rahaa säilyäkseen itsenäisenä ja jälkikäteen on moittinut muita maita, ettei saanut apua. Nyt kun Suomi voisi kehitysavun sijaan oikeasti antaa apua,se ei halua. Suomalainen politiikka on läpimätää, eikä ole mitään viitteitä siitä, että moraali olisi palaamassa takaisin päätöksentekoon.

Suomalaisten innostus yhteiseen puolustusliittoon NATO:n jäsenenä heijastelee tätä samaa ongelmaa. Ikään kuin voisimme elää siten, että Venäjä monine uhkakuvineen ei olisi naapurissamme. Emme kykene päättämään itsenäisestä energiapolitiikasta, emme rajoittamaan venäläisten kiinteistöhankintoja, emme kaksoiskansalaisuudesta tai mistään muustakaan asiasta enää kaukokatseisesti. Teemme typeriä päätöksiä ja kun on aika maksaa niistä, selitämme olevamme "samassa rintamassa muiden EU-maiden kanssa". Tähän vielä NATO päälle, niin voimme oikeasti jättää politiikan Jyrki Kataisen tapaisille osaamattomille räkänokille ja ulkoistaa vastuun lopullisesti.

Politiikassa tehdään virheitä, mutta kaikkein tärkeintä olisi pitää mielessä selvä visio siitä, mihin halutaan mennä. Kekkosen visio oli, että sosialismi voittaa vapaan markkinatalouden ja Koiviston visio oli vahva markka. Halosen ensimmäisen kauden jälkeen presidentin visiolla ei ole ollut merkitystä huvenneen vallan takia. Nyt visiota pitävät SDP:n ja Sekoomuksen puoluetoimistot, joiden visiossa on päättää suomalainen kulttuuri ja identiteetti ja korvata se "monikulttuurisuudella" monen muun EU-maan tavoin. Tämä on virheellisen politiikan - virheellisen äänestämisen - seuraus. Asioita pitäisi miettiä ennen päätöksentekoa eikä sen jälkeen.

Kun tässä on pitkään politiikkaa seuraillut, on tullut ilmeiseksi, että mitä syvemmälle vasemmistoon mennään, sen vähemmän päätöksiä pohditaan ylipäätään ja varsinkaan ennakkoon. Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannattajista valtaosa on nuoria - siis kokemattomia arvioimaan päätösten vaikutuksia ennakolta. Nykyisten aivotutkijoiden mukaan kognitiivisesti ihmisestä tulee aikuinen vasta noin 24:n ikävuoden jälkeen. Herää kysymys, miksi annamme lasten päättää maan asioista? Alla kuva vuodelta 2009. Näkee, mitä seurauksia on ollut sillä, että hallitus muodostui kuvan oikeassa reunassa vajoavista puolueista.

Viina, terva, sauna ja jihad

National Postin uutisessa kerrotaan kahden kanadalaisen kuolemasta Syyriassa. Lehden mukaan sosiaaliturvalla eläneet Damian Clairmont ja Andre Poulin olivat kääntyneet muslimeiksi ja lähteneet Syyriaan sotimaan. En tavallisesti iloitse kenenkään kuolemasta, mutta tällä kertaa voin tyytyväisenä todeta Allahin armon nostaneen oikeat henkilöt paratiisiin neitsyitä raiskaamaan.

Mielenterveyspotilaiden kääntyminen muslimeiksi tietenkin korostaa islamin todellista luonnetta. Väkivaltainen ja sadistinen oppi, joka antaa työkalut väkivallasta ja sadismista viehtyneille pervertikoille. Kaikki maat, joissa muslimeita on yli 20% ovat henkisiä ja taloudellisia takapajuloita. Syyriassa kuolleita juhlivat jihadistit uhosivat uskonsodan kytkeytyneen yhtä merkittäväksi osaksi kanadalaista kulttuuria kuin vaahterasiirappi. Tai omenapiiras amerikkalaisille. Tai viina, sauna ja terva suomalaisille.

Samalla tavalla kuin moottoripyöräjengeihin kuuluminen on kriminalisoitu järjestäytyneeseen rikollisjärjestöön kuulumisena, myös kääntyminen muslimiksi tulisi kriminalisoida ja rangaistus toteuttaa siirtämällä kyseiset mielenterveyspotilaat esimerkiksi Afganistaniin, Somaliaan tai Syyriaan. Yksikään maa eikä yksikään länsimainen kulttuuri tarvitse muslimeita muuhun kuin korkeintaan historiankirjoihin, joissa kerrotaan natsismin ja muslimien yhteistyöstä.

Minkään logiikan mukaista ei ole sekään, että islamin (antinationalisti) kansallissosialistien (nationalisti) päävihollinen - internationalistinen sosialismi - tukee islamin (ja kansallissosialismin) laajentumista Eurooppaan. Omituista on, että kukaan ei kyseenalaista islamin oppeja, sen ideologiaa. Islam nähdään monikulttuurisena tuontituotteena, joka on sellaisenaan arvokas lisä länsimaiseen elämänmenoon.

H/T Tundratabloids

Miljoonat pienet kompromissit

Politiikassa johtajiksi nousevat kuvittelevat olevansa Valittuja, joilla on uudempi, korkeampi moraali. Solzenitsyn totesi, että Venäjän vankileirien saaristoissa kuolleet eivät puolustaneet tuomioitaan näön vuoksi tai tekopyhyydestä, vaan he oikeasti tarvitsivat ideologisia argumentteja pitääkseen kiinni siitä tunteesta, että heidät on tuomittu virheellisesti. Heidän piti uskoa siihen, koska muussa tapauksessa järjen menettäminen ei ollut kaukana. Virhe ei ollut raaka ja julma tuomio vaan se, että juuri heidät oli tuomittu. Kun ihmisistä tulee historian rakennuspalikoita, Valitut kuvittelevat voivansa luopua moraalisesta vastuustaan. Valittujen rakennuspalikat ovat "luokkavihollisia" joiden tuhoaminen kuuluu suureen rakennelmaan. Kun suvaitaan yhden kuolema tai kärsimys, suvaitaan ne kaikki.

Ideologian nimissä suoritettavan tappamisen nerokkuus piilee siinä, että kun kaksi toisilleen vierasta ihmistä laitetaan samaan selliin ja toinen on uhri ja toinen kuulustelija, heidät saadaan uskomaan, että murha palvelee jotain suurempaa tarkoitusta. On helpompaa uskoa, että murhia tekevät hirviöt, vaikka niitä tekevät humanististiten ihanteiden täyttämät tavalliset miehet ja naiset. Joukkomurhia suorittavat ja jopa toteuttavat tavalliset ihmiset. "Voidakseen tehdä pahaa ihmisen on uskottava tekevänsä hyvää" kirjoittaa Solzenitsyn.

Owen Matthewsin kirjassa Stalinin lapset kerrotaan Matthewsin äidistä, joka Toisen maailmansodan jälkeen oli koulussa ihmetellyt opettajan Amerikka-vastaisuutta kysyen, eikö Amerikka auttanut Venäjää. Muut oppilaat olivat kutsuneet kokoon "druzinan", joka oli lasten puoluekokouksessa kehitetty lasten oma keskinäinen tuomioistuin. Paikalle saapuneet luokkatoverit tuomitsivat Matthewsin äidin osallistumaan "poliittiseen kasvatukseen" ja antoivat virallisen moitteen, joka säilyi äidin papereissa ja kansioissa läpi tämän elämän. Eikä tämä ollut ainoa kerta, kun hän joutui näiden tekopyhien oikeudenjakajien eteen.

Matthewsin äidin kirjeissä tämä toteaa, että kieltäytyy tekemästä kompromisseja, hyväksymästä neuvostoelämän realiteetteja. "Haluan elämän osoittavan minulle käytännössä periaatteitteni kestävyyden maailmassa,jossa ihmiset haluavat enimmäkseen vain selvitä jotenkin niillä eväillä, mitä heillä on". Matthewsin äiti kutsui puolueen nöyriä, typeriä idealisteja toveri Kompromissi Kompromisovitsiksi ivallisena kunnianosoituksena miehille ja naisille, jotka selvittivät tiensä neuvostoelämän tekopyhyyden ja pettymysten halki miljoonien pienten kompromissien avulla. Matthewsin äiti ei kuulunut heihin.

Uutinen Stalinin kuolemasta 5.3.1953 otettiin vastaan Venäjän orpokodeissa hysteerisen surun vallassa. Kun järjestelmä - valtio - oli ottanut isän roolin itselleen, lapset kuvittelivat hyväntahtoisen suuren johtajan mukana isänsä kuolleen. Hymyilevä viiksivallu oli vienyt orvoilta isän, jonka tilalle hän oli itse astunut.

Vaikka Suomi tai "pohjoismainen hyvinvointivaltio" ei suoranaisesti tapa luokkavihollisiaan, se muistuttaa kovin vahvasti neuvostoimperiumin henkistä alennustilaa. "Kansakunnan edun mukaista on, että iso linja ei muutu", tervehtii tuleva pääministeri Jan Vapaavuori tuoretta SDP:n johtajaa Antti Rinnettä. Eikä muutukaan, koska miljoonat pienet kompromissit ovat näiden ihmisten elämän polun reunakivinä. Kuvaavaa on, että kolme vuotta sitten pidettyjen vaalien tuloksesta riippumatta meillä on pääministerinä ja valtiovarainministerinä ihmiset, joita ei kukaan tehtäviinsä äänestänyt.

- Urpilainen on laittanut oman edun sivuun Suomen edun puolesta, niin kuin me kaikki muutkin, ja tämmöisinä vaikeina aikoina se osoittaa suurta johtajuutta.

Tai kuten Antti Rinne toteaa:

- Politiikassa joutuu tekemään kompromisseja.

Tai RKP:n Mikaela Nylander:

- Se oli kompromissien kompromissi. Ei voi olla niin, että yhden hallituspuolueen puheenjohtaja vaihtuu ja kaikki menee uusiksi.

Tässä on Suomen, hallituksen ja Sekoomuksen suurin ongelma. He ovat valmiita kaikkiin kompromisseihin pysyäkseen vallassa. 2011 jytkyn jälkeen Timo Soini osoitti, että kaikkia kompromisseja ei tarvitse hyväksyä.

Sharialaki ja suvaitsevaisuus

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on epävarma pitäisikö Jehovan todistajien oikeus harjoittaa uskoaan kieltää. Jehovilla on uutisen mukaan "toverituomioistuimia" , joissa uskonasioista riitelevät saavat kuulla kunniansa. Pahimmillaan uskontoveri saatetaan jopa eristää muusta yhteisöstä! Siinä olisi Suomenkin oikeuslaitoksella opin paikka, kun rikolliset oikeasti eristettäisiin muusta kansasta. Suomessahan saa hakata pikkutytön hengiltä ja istuu vankeudessa pari vuotta (Arvoton maa 30.4.2014).

Islamilla on Suomessa oma tuomioistuimensa, joka siunaa alaikäisten avioliitotkin, kuten muistamme surullisenkuuluisan Khodr Chebabin haastattelusta. Tämä ei tietenkään aiheuttanut minkään valtakunnan kohua punavihreässä eliitissä, mutta annas olla kun Jehovan todistajat päättävät eristää uskosta luopuneen. Eivät sentään kivitä hengiltä kuten sharialaki määrää.

Eilen vietetty sananvapauden päivä on muistutus siitä, että liberaali moniarvoinen yhtyeiskunta sallii uskonnonvapauden. Ihmisillä on oikeus uskoa mihin haluaa ja kasvattaa lapsensa arvostamaan omia uskomuksiaan. Liberaalille punavihreälle mukaälymystölle uskonnonvapaus ei kuitenkaan kelpaa, vaan he pyrkivät alistamaan muut omien dogmiensa taakse. He puhuvat monikulttuurisuudesta, mutta sosialisteille niin tavalliseen tapaan sillä on sama kaksoismerkitys kuin lähes runollisella lausahduksella "sota on rauhaa". Monikulttuurisuus tarkoittaa nykyisin samaa kuin suvaitsemattomuus. Muslimeita kohtaan ei saa olla suvaitsematon, koska muslimit äänestävät Vihreitä, kommareita tai demareita.

Kyllähän sitä moni raapii päätään, että miten tässä nyt näin kävi. Ylen uutisen mukaan Suomeen rahdatut moniosaajat, kultamunat ja kulttuurin rikastuttajat (lue: turvapaikanhakijat) eivät osaa hakea töitä. Tuskinpa tuo iso ongelma on, sillä työnantajat kyllä löytävät somaliankielen tulkit ja muut vastaavat superlahjakkuudet vaikka jokainen kivi pitäisi Saharassa kääntää.

Isäntämies hyväili vaimonsa rintoja ja totesi, että jos sinulla olisi näitä neljä, voisimme myydä lehmän. Emäntä puristi ukkonsa heppiä ja totesi, jos sinulla olisi näitä kaksi, voisimme myydä rengin.

Auta armias

Top Gear -ohjelman juontajaa Jeremy Clarksonia uhkaavat potkut hänen lausuttuaan vanhan runon, jossa vilahtaa sana neekeri. Siis vähän sama kuin joku nauraisi ääneen lukiessaan Tinttiä Afrikassa tai laulaisi Hottentotti-laulun televisiossa. Englannin työväenpuolueen varapuheenjohtaja raivoaa, että

- Jokaisella, joka käyttää n-sanaa julkisesti tai yksityisesti missä tahansa yhteydessä, ei ole sijaa BBC:ssä.

Siis miettikääpä - varapuheenjohtaja ei voi sanoa sanaa "neekeri", vaan joutuu käyttämään amerikklaista kiertoilmaisua "n-sana". Jos asia ei olisi vakava, juttu naurattaisi. Onhan tänään kuitenkin sananvapauspäivä (Hesari), mutta näemmä sananvapautta on vain yhdenlaista - poliittisesti korrektia. 1990-luvun lamassa Suomessa oli myös yksi kielletty sana. Muistatteko - d-sana. Iiro Viinanen narutettiin suorassa tv-lähetyksessä vetoon, ettei Suomi käytä devalvaatiota. Ja kuten poliitikoilta odottaa sopii, d-lääke maistui kuin maistuikin.

Tapio Tuuri muuten huomasi, että ilmeisesti Helsingin Totuus on luopunut kaikessa hiljaisuudessaan "maksumuuristaan" (Likainen tilasto 19.11.2012). Noin bisnesmielessä ajateltuna en koskaan ymmärtänytkään maksumuurin logiikkaa. Jos ihmiset eivät maksa paperilla painetusta propagandasta, miksi he maksaisivat internetissä propagandasta? Ja ehkä vielä selvemmin - lehtitalon ainoa tulonlähde ovat mainokset, joista pystyy laskuttamaan sitä enemmän, mitä useampi silmäpari mainoksen näkee (profiloidusta lukijaryhmästä). Maksumuurin takanahan oli Mikael Pentikäinen, joka joutuikin lähtemään yhtiöstä. Uglystatin tilastojen mukaan lukijamäärä on säilynyt 285.000:ssa joten maksumuuri ei enää karkottanut lukijoita mutta eipä myöskään tuonut lisää lukijoita. Ainakaan siinä suhteessa missä mainostajat kaikkosivat.

Talouden matalalento se vaan jatkuu. Suomessa saneerataan ja tehostetaan eli irtisanotaan. Mitään loppua kehitykselle ei ole näkymässä. Poliittiset johtajamme ovat entisiä koulukiusaajia tai alaikäisiä kännissä hakkaavia koviksia. Mantran lailla he hokevat "vastuun kantamista", mutta katsokaapa jostain valokuvia Suomen sodanjohdosta loppukesästä 1944. Kenraalit kulkivat kumarassa posket lommolla. Jopa päämajoitusmestari Aksel Airo (46-v) oli harmaa kuin haamun nähnyt.

Kaikkein huvittavin on Ilta=Sanomien pääkirjoitus, jossa varoitetaan korkojen noususta. Euroahan on markkinoitu euroskeptikoille mm. sillä, että se on pitänyt korot matalina. Nytkö euron edut loppuvat kun korko nousee? Ota näistä poliitikoista selvää. Oleellista on silti muistaa, että korko on kansantalouden "kuumemittari". Kun korko nousee, talous käy kuumana. Kun korko on matala, se tarkoittaa ettei kukaan ole keksinyt mitään järkevää investointikohdetta.

On myös toinen tekijä, joka nostaa korkoja. Se on inflaatio. Kun valtio jakaa enemmän kuin tienaa eli velkaantuu, taloutta elvytetään keynesiläisittäin painamalla rahaa. Mitään muuta elvytyksen muotoahan ei ole. Kasvava terve talous ei elvytystä kaipaa. Kun rahaa painetaan, käynnistyy inflaatio. Ja lopulta sitten "äärioikeisto" ja "populistit" nousevat valtaan toistaen samaa kaavaa kuin Saksassa 30-luvulla nostaen valtionjohtoon erilaisia "rotutohtoreita", "fasisteja" ja "kansanryhmää vastaan kiihottajia". Sillä ei väliä, että tuleva pääkanisteri on vetänyt kännipäissään turpiin teinipoikaa, mutta se että joku uskaltaa käyttää n-sanaa, j-sanaa ja d-lääkettä... Auta armias.

Islamistitaistelija

Valtakunnan virallinen uutistoimisto tietää valaista hallintoalamaisia, että islam on pedofilian sallima ja jopa siihen kannustava uskonto.

Nigeriassa Bornon maakunnassa kaksi viikkoa sitten islamistitaistelijoiden sieppaamia koulutyttöjä odottaa karmaiseva kohtalo.

Raskaasti aseistauneet Boko Haramin taistelijat veivät kuorma-autoilla Chibokin alueella olevasta koulusta satoja teinityttöjä huhtikuun puolivälissä.

Uutistoimisto AFP:n haastatteleman Chibokin vanhempien neuvoston johtajan mukaan osa tytöistä on viety Nigerian naapurimaihin Kameruniin ja Tshadiin. Heidät myydään vaimoiksi islamistikapinallisten komentajille vajaalla 9 eurolla (12 dollarilla tai 2 000 nairalla).

On myös tiedossa että useita kymmeniä suomalaisia taistelee islamin puolesta Syyriassa ja Somaliassa. Heitä kutsutaan islamisteiksi. Jostain syystä minkään muun uskonnon nimissä sotivaa ei kutsuta -isminsä sotijaksi. Paitsi natsi(smi). Islam on vakava uhka ihmiskunnalle, kuten Yleisradio uutisoi.