Kannattaa käydä DDR-museossa nähdäkseen, millaisen kulutustason sosialismin mallimaa lupasi kansalaisilleen. Tarjolla oli kaikki, mitä ihminen välttämättä elämäänsä tarvitsee: asunto, ruokaa, televisio, huonekalut ja oikeanlaista kulttuuria sekä Trabant. Tuottamalla hyödykkeet suurina sarjoina samanlaisina, talous pystyi tyydyttämään kansalaisten välttämättömät tarpeet.Soininvaaran kirjoituksen otsikko on "Turhuuden talous", mikä viitannee nykyisen länsimaisen kulutuksen olevan turhaa täyttäen kansalaisten ei-välttämättömätkin tarpeet. Oletettavasti hän oikeasti on sitä mieltä, että DDR:n eli Itä-Saksan politiikka käy esimerkiksi ilmaston lämpenemisen vastaisessa taistelussa. Hyvinhän meillä on asiat. Vaikka poliitikot ovat ryssineet kaiken, niin eivät itäsaksalaiset mistään valittaneet kun eivät puutteesta kärsineet.
Hurja on myös Soininvaaran näkemys, että sosialismissa tavarat tuotettiin suurina sarjoina, jolloin ne olivat edullisempia ja tavaraa riitti kaikille. Oikeastihan sitä ei riittänyt eikä se ollut edullistakaan. Ainakaan jos vertasi läntisiin tavaroihin, joita sai samalla hinnalla ja paljon laadukkaampana. En äkkiseltään muista ensimmäistäkään venäläistä tavaraa, joka olisi päihittänyt läntiset vastineensa. Parhaimmillaan ne olivat yhtä hyviä, mutta harvoin edes sitä. Venäjällä jatkuu Neuvostomeno, ja nyt EU haluaa kopioida sen tänne iloksemme.
Ylen uutisen mukaan Putin yrittää
saada maan verotulot kasvuun ja estää rahan karkaaminen veroparatiiseihinTavoitteet ovat samat Putinin eurooppalaisilla ja suomalaisilla veljespuolueilla. Kuten Stubb totesi, "verokikkailu ei ole koskaan oikein". Putinin edeltäjät hallitsivat Soininvaaran ihailemaa Itä-Saksaa. Mitä eroa on esimerkiksi Stubbin ja Putinin hallintojen tavoitteissa? Soininvaaran toteamus on itseasiassa hyvinkin paljastava. Ilmaston lämpenemisen torjumiseksi meidän tulee tavoitella keskusjohtoisessa komennossa "riittävää elintasoa".
Lisäys 5.11.2014
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä toteaa:
- Suomesta on tullut porvarillinen DDR. Olemme rakentaneet keskinäisen luottamuksen tilalle tiukasti säännellyn ja normitetun yhteiskunnan.Paitsi ettei tässä ole mitään "porvarillista". Muuten hyvin sanottu. Hyvinvointiyhteiskunta joutuu säätämään kaikki asiat laeilla, koska se on monikulttuurinen ja perustuu toisilta varastamiseen. Sen takia kansalaiset eivät luota toisiinsa, kuten eivät missään muussakaan sosialistisessa yhteiskunnassa arabimaista Kuubaan, Pohjois-Koreaan ja Venezuelaan.
39 kommenttia:
Ei tainnut Osmo oikein itsekään uskoa sen enempää tarinansa järkevyyteen kuin uskottavuuttenkaan, kun oli kääntänyt kommentoinnin pois päältä. Niinpä tarinastakaan ei näkynyt kuin alkupätkä.
Osmon "hissi" on taitanut juuttua kerrosten (1945-91) välille, vaikka se välillä saattaa ajaa ylimpään kerrokseen?
En vaan muista milloin viimeksi olisin lukenut tai kuullut jotain älykästä Osmon suusta?
Kieltämättä tuo Soininvaaran avaus - koepallo - on ällistyttävä. Vaikuttaa tosiaan siltä, että hän haikailee itäsaksalaisen kulutustason perään. Loogista, koska siihen "hiilineutraali" yhteiskunta väistämättä johtaa. Mutta outoa, että hän a) sen täysin avoimesti myöntää ja b) ei ymmärrä asian irvokkuutta.
Osmo hallitsee kieltämättä ns. taktisen unohtamisen ja itselleen valehtelun. Häneltä voisi kysyä, että miksikähän sieltä Länsi-Saksasta ei juurikaan loikattu Itä-Saksaan.
Tietysti Osmo heittää jälkeenpäin kommentin, että hän todellakin (taas kertaalleen) heitti koepallon, jolla hän pyrki todistamaan, no, jotakin.
Koepallosta tässä varmaan on taas kyse. Aika kultaa muistot.
Tuntuu oikeasti täysin käsittämättömältä, että joku poliitikko voi millään tavalla ihailla DDR:ää tai pitää sitä minkäänlaisena referenssinä yhtään millekään muulle kuin pahuudelle, julmuudelle ja korruptiolle.
Ymmärrän täsyin, että vihreä ideologia tarvitsee toimiakseen vahvan keskusjohdon ja suunnitelmatalouden. Juuri sen takia onkin niin kummallista, että Soininvaara ei asiaa mitenkään pyri peittelemään.
Yksi yksittäinen hyvä puoli oli DDR:ssä, jos ei muuta, niin edes tämä yksi. Joskin se oli sattumaa. Sosiaalimamut eivät pyrkineet DDR:ään eikä DDR niitä hankkinutkaan. Tästä syystä entisen DDR:n alueen paikkakunnilla ei ole nytkään yhtä paljoa ulkkareita eikä ulkkaritaustaisia verrattuna samankokoisiin paikkakuntiin "Länsi-Saksan" puolella.
Jos nuivalla saksalaisella on tilaisuus, niin entisen DDR:n alueelle voisi muuttaa, jos onnistuu keksimään jotain työtä.
Zeissin kamera-, kiikari- ja tähtikaukoputkioptiikka oli derkkuaikanakin pirun hyvää, ja on sitä yhä vapaan talouden aikana. Se lieneekin ainoa esimerkki.
Lieneekö siihenkin syynä se, että sotilaspuolella optiikan piti olla priimaa.
Yhtiöhän oli tietenkin vanha eikä sitä siis perustettu Neukkuaikana. Ehkä vakoilu ja satelliittikuvaukset pitivät Zeissin kehitystä yllä. Sitä en kyllä tiedä miten paljon kuluttajat pääsivät hyötymään Zeissin linsseistä.
Neuvostoliitossa, DDR:ssä ja muissa Neuvostoliiton vasallivaltioissa toimi semmoisia firmoja jotka olivat toiminnassa ennen kommarimeininkiä eli ennen sotaa. Kommariaikana niiden toimintaa ohjasivat sitten kommareiden käskyt. On noita firmoja nytkin jäljellä, mutta ne ovat heivanneet kommareiden käskyt roskapönttöön ja toimivat omin päin.
olet oikeassa Vieras. Neuvostoliitto oli niin merkillinen kokeilu ihmiskunnan historiassa, että on suorastaan mystistä, että joku haikailee sen perään.
Tuosta Soinivaaran listasta puuttui se ysimllinen kuti, joka tarjottiin pannuun, jos ei ollut tyytyväinen DDR:n runsaaseen tarjontaan vaan halusi ahneuksissaan muurin toiselle puolelle.
Ruotsalaiset poliitikot olivat todella ihan töpinöissään tuon DDR:n suhteen. Siellä ravasi ukkoa ja ämmää kehumassa paratiisin omaisia oloja ja edistyksellistä politiikkaa.
Vierailujen tulokset ovat tänäänkin naapurimaassa näkyvillä.
Uskon vahvasti ettei keskiverto tuulipukukansalainen huomaisi mitään, vaikka maailma ympärillä muuttuisi DDR;ksi.
Kunhan telkkarista tulisi jääkiekkoa ja kaupasta saisi olutta. Tavaroidenkin kiinalaatu nykyään on totuttanut porukan lyhytikäisen paskan kuluttajiksi.
Kävin itsekin DDR-museossa ja kirjoitin siitä artikkelin:
Sosialismisimulaattori
DDR-museo oli tyyliltään postmoderni museo, joka keskittyi DDR-kitschin esittelyyn. DDR-museo oli viihdettä.
DDR:n todellinen luonne kävi kuitenkin ilmi heti museon ensimmäisestä näytekappaleesta eli Berliinin muurin pienoismallista. DDR oli vankila.
Vankilanjohtajilla oli vankeja enemmän kulutustavaroita käytössään eikä heidän tarvinnut jonottaa. Banaanejakin löytyi. Honecker ei ajanut Trabantilla vaan panssaroidulla Volvolla.
Becker, tosiaan hyvä oivallus että Ruotsi toteuttaa DDR:n oppeja nykyisinkin. Turhaan eivät amerikkalaiset kutsu Ruotsia sosialistiseksi hyvinvointivaltioksi.
Tvalve, jos pitäisi valita että ostanko tonnin puhelimen joka kestää 10 vuotta vai satasen puhelimen joka kestää vuoden, niin ehdottomasti valinta on jälkimmäinen. Teknologia kehittyy edelleen niin nopeasti, että kolme vuotta vanha puhelin on auttamattoman vanhentunut.
Vasarahammer, ai Honeckerilla oli Volvo? Sepä täsmää tuon aiemman Beckerin kommentin hyvin.
Kävin Saksan Demokraattisessa Tasavallassa kesällä 1989, muutama kuukausi ennen mielenosoitusten ja muun arveluttavan liikehdinnän alkua, jotka lopulta melko nopeastikin johtivat Berliinin muurin murtumiseen.
Lähisukulaisellani Kissaemolla oli jonkun kouluprojektin seurauksena kirjaanvaihtokaveri Leipzigissa ja muutaman kymmenen vuoden jälkeen tapaaminen onnistui. Ei tosin Leipzigissa, koska kirjeenvaihtokaverin perhe olisi vielä vuonna 1989 joutunut moisesta hengenvaaraan. Vaan Berliinissä kadulla, missä ulkkarit olivat tuolloin tavallisempi näky kuin jossain maaseudulla.
Nämä paikalliset asukkaat kertoivat mm, että puhelinta oli pitänyt jonottaa yli 10 vuotta, samoin Wartburgia, jota heille ei vielä tuolloin ollut allokoitu.
He olivat yleensäkin sitä mieltä, että systeemi oli melko syvältä perseestä ja mitään tavaroita ei ollut missään saatavilla. Paitsi tietysti virkamiehille, poliitikoille ja muille rakastetuille johtajille. Jopa hapankaali oli usein pilaantunutta, eikä sen ja perunan lisäksi juuri muuta ruokaa ollut.
Nyt kun siitä on 25 vuotta niin eiköhän joku Osmo tule väittämään jotain ihan muuta. Vittu se jätkä on hämärä päästään. Luulee, ettei kukaan enää tiedä tai välitä, minkälainen meininkin siellä oikeasti oli.
Perheitä, jotka pyrkivät onnelasta pois, ammuttiin vittu rajalle seulaksi. Vartiotorneja, joissa sotilaat heiluivat pyssyn kanssa, oli joka vitun paikassa.
Kai OSMO hyväksyy tuonkin menettelyn sitten? OSMO pitäisi saattaa itse osalliseksi ihannoimastaan kohtelusta. Eläimet oppivat parhaiten kivun kautta. Ilmeisesti myös Osmo. Ainakaan muulla tavalla hän ei näytä oppivan.
Tajuan sen, että joskus mopo keulii, mutta JOS teille on lääkäri lääkkeitä määrännyt, niin ne kannattaa ottaa.
DDR:ssä ei ollut laajamittaista nälkää tai kauheasti mitään asunnottomuutta. Elintaso oli sanalla sanoen paska, itäauton hankkimiseksi piti jonottaa vuosia ja televisiossa oli yksi kanava.
Kun kirjoituksen tarkoitus on vain vittuilla, niin ei varmaan olisi mielekästä kommentoida millään asiapitoisella, mutta pointti oli, että sen kummemmin miettimättä ihmisten erilaisia tarpeita massatuotettu bulkkitavara kyllä takaa sen ettei porukka varsinaisesti näänny. Ihmiset saadaan pidettyä hengissä melko halvalla. Se pitää tänä päivänä paikkansa enemmän kuin koskaan.
Ihmiset eivät kuitenkaan tyydy niihin asioihin jotka ovat vain välttämättömiä. Ihmiset syövät mieluummin sisäfilettä kuin noppasoppaa ja kauravelliä. Ihmiset ajavat mieluummin Mustangilla kuin Ladalla, ja saadakseen näitä "turhuuksia" ihmiset ovat valmiita tekemään töitä. Sitä mukaa kuin bulkkitavaran tuotantokustannukset ovat painuneet alas, taloudesta yhä suurempi osa perustuu sellaisten asioiden tuottamiseen joita kukaan ei "tarvitse" elämiseen.
Mistä te tarkalleenottaen olette tässä eri mieltä? Koetan ymmärtää, mutta yllä kykenen lukemaan pelkkää koprolaliaa. On se varmaan tietty hauskaa sanoa pissa ja kakka, mutta ihan heti en ymmärrä miten se liittyy Soininvaaran kirjoitukseen.
Pörri, ruoasta oli tosiaan pula Itä-Saksassa, vaikka sitä ei täällä enää monikaan muista. Mutta kuten arvasinkin, Mari Heimala oli niellyt Osmon syötin koukkuineen:
Miten saataisiin Suomeen edes DDR:n taso, että kaikilla olisi ruokaa ja asunto? Nyt ei ole, päinvastoin näyttää siltä, että leipäjonot ja asuntojonot vain kasvavat.
Osmo ruokkii Curley-ilmiötä. Sosialismi tarjosi moraalisesti oikean ja teknologisesti kestävän elintason. Nykyinen konsumeristinen ja individualistinen on sekä moraaliton että kestävän kehityksen vastainen.
Osmo tarjoaa vastaukseksi, että luottakaa meihin, valtio turvaa teidän elämänne. Hyvinvointivaltion johtajat kuvittelevat voivansa säätää lait kaikkiin tilanteisiin. Sen takia itse aion kieltäytyä jatkossa puhallusratsioissa hyvällä omalla tunnolla, koska asiasta ei ole säädetty lakia. Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön!
Myönnän että oma kirjoitukseni oli vaikeasti avautuva, mutta kirjoitin sen ennen kuin Soininvaaran kirjoitus oli kokonaan esillä. Osasin kuitenkin aavistaa, mitä hän aikoo sanoa, ja niinhän siinä kävi :)
Jos et ymmärrä kirjoituksen pointtia, en oikein voi auttaa muuta kuin kannustamalla lukemaan se pariin kertaan uudestaan ja vertailemalla sitä Soininvaaran kommentteihin.
Tiedemies, yllättävän monet tavarat ovat ensin "rikkaiden turhuuksia", ennen kuin muuttuvat massoille tutuiksi ja siten hyväksytyiksi "välttämättömyystavaroiksi". Kuten esim. haarukka, lusikka ja veitsi, vesivessa, wc-paperi, kännykkä, pc, nettiyhteys ja ulkomaan lomamatkat.
Vaikka asia kokonaisuudessaa etoo minua, voisi silti olla valaisevaa nähdä OSMON lista hyväksytyistä välttämättömyystavaroista. Voipi olla, että listan sisältö tekee myös pakoon yrittäviä ampuvat sotilaat pakollisiksi. Muuten voisi käydä niin nopeastikin, että OSMON mielipidettä välttämättömistä tavaroista ei jakaisi kukaan ja kaikki vaihtaisivat maisemaa.
Muuten on vaikea havaita yhteyttä tämän postauksen ja kommenttisi välillä. Itse muistin lääkkeeni aamulla. Entä sinä?
40 vuotta sitten ei naisen olisi ollut mahdollisuutta hankkia sellaista ylellisyyttä kuin yksinasuminen. Nyt 40% helsinkiläisistä 40-vuotiaista naisista asuu yksin. Melkoista ylellisyyttä, joka heidän äideiltään, tädeiltään ja isoäideiltään puuttui.
Kuten Pörri totesi, Soininvaara ajaa erittäin voimakasta curley-ilmiötä ja pahimmillaan voi jopa estää maastapaon, kuten esimerkkinä mainitussa DDR:ssä tehtiin.
Noniin on, ja se juuri tuossa oli olennaista. Ei tainnut mennä jakeluun? DDR:ssä keskushallinto päätti mikä on olennaista. Sellaisten asioiden tuottaminen jotka ovat "tarpeellisia" ei ole nykypäivänä kallista, mutta ketään ei kiinnosta pelkästään se, mikä on tarpeellista.
Paskapaperin ja vesivessan ja vastaavien tuotanto ja kysyntä on ennustettavaa ja tietyllä tasolla nykyään. Niistä ei mitään mittavaa talouskasvua tule. Niitä asioita jotka ovat "välttämättömiä", olivat ne ihan mitä tahansa tehdään suunnilleen sen verran kuin ennenkin per nenä, ja mitä halvemmalla ne tehdään, sitä vähemmän niiden tekemiseen menee suhteessa muuhun talouteen.
Juuri siitä syystä, että uudet, tulevan sukupolven välttämättömyydet, tulevat noista turhuuksista, talouskasvu ylipäätään on mahdollista. Sitähän Osmo tuossa tekstissään sanoi: Kaikki sellaiset asiat joita täytyy tehdä tehtaissa ja joita ihmiset jo nyt ymmärtävät pitää "tärkeinä", on nykyään tehtävissä äärimmäisen halvalla. Rahasta suurin osa menee jo nyt siihen että keksitään jotain uutta eli "turhaa".
Tämä on se missä me elämme ja tämä on riippumatonta siitä, mitä pidetään "turhana" ja mitä "välttämättömänä", koska se pointti on siinä, että siinä vaiheessa kun jostain on tullut "välttämätöntä" se on halpaa ja siitä ei enää tule kovin paljoa talouskasvua. Uusia työpaikkoja ylipäätään ei synny siitä, että tehdään lisää paskapaperia tai varsinkaan siitä että tehdään lisää perunaa tai leipää. Eikä siitä, että tehdään vuosimallin 98 Toyota Corolloja.
Ne asiat jotka nyt tulee markkinoille ovat sellaisia joiden hinta on korkea siksi että niiden suunnittelu tms on maksanut paljon. Niitä saadaan kaupaksi vaikka ne ovat "turhia", mutta vain niille joilla on varaa. Tilanne on radikaalisti erilainen kuin silloin kun kasvu tuli siitä että asiat tehtiin vaan paremmin, siis että samalla työllä saatiin enemmän aikaan mutta työtä vielä tekemällä. Siksi paperimiehillä oli pitkään niin korkea elintaso. Se tie on kuljettu monella teollisuudenalalla loppuun, koska ne on automatisoitu pois.
Tämä on tosiasia, joka on joko totta tai ei, mutta ei se liity mitenkään siihen, millainen maailman "pitäisi" olla.
Ne asiat jotka nyt tulee markkinoille ovat sellaisia joiden hinta on korkea siksi että niiden suunnittelu tms on maksanut paljon.
Vanhaa ajattelua. Hinta ei määräydy enää marxilaisittain tuotantokustannusten mukaan vaan kysynnän ja tarjonnan tasapainopisteessä. Sitä varten tuotteita esimerkiksi brändätään, koska ostajat ovat valmiita maksamaan brandistä enemmän.
Osmon vertaus oli luokaton. Ensinnäkin sen käyttäjä itse on tunnettu tiukkana etatistina. Vertaus kertoo viehtymyksestä keskusjohtoisuuteen, joka on käynyt ilmi miehen aikaisemmista puheenvuoroista. Sosialisti mikä sosialisti.
Toiseksi sosialismiin liittyi myös valtava resurssien haaskaus ja ympäristöongelmat.
Vaikka arjen perustarpeet olivat suurelta osin tyydytetyt DDR:ssä, kansalainen joutui silti tekemään paljon työtä päivittäin perustarpeiden täyttämiseksi, koska keskusjohtoisuus tarkoitti, että perustarpeista oli jatkuvasti puutetta.
Osmo oli vieraillut DDR-museossa, joka on suurelta osin DDR:n aikaisen esineistön esittelyä. Tästä esineistöstä ja museoon rakennetusta malliolohuoneesta Osmo teki turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä DDR:n elintasosta.
Innovaatioita on myös vaikea ohjailla ylhäältä päin. Juuri tällä hetkellä länsimaat maksavat valtavasti tukiaisia erilaisiin cleantech-hankkeisiin. Näistä toivotaan uutta menestystä mutta toistaiseksi ne ovat enimmäkseen imeneet tukiaisia ja kiillottaneet hankkeisiin osallistuneiden yritysten julkisuuskuvaa.
En ymmärrä miten aikuiset miehet viitsivät.
Tiedemies, on paljon asioita joita et ymmärrä, mutta miksi luulet sen kiinnostavan muita ihmisiä?
Aa, no nyt mä hokasin. Sä olet oikeassa ja muut väärässä. Pientä ylimielisyyttä! Eli asiat jotka sinä näet ongelmana ja uhkana (massatyöttömyys, ilmaston lämpeneminen) ovat ehdottomasti oikeita ja kirjoituksen arvoisia, mutta asiat joita et näe ongelmina (islamisaatio, sosialismi) ovat haihattelua ja asiaa tuntemattomien lapsellista ruikutusta.
Hienoa että jaksat toimia ajatuspoliisina. Lähettäisin sinulle koppalakin ja kokardin mielelläni.
Ei, minä en ole ajatuspoliisi, enkä vastusta kenenkään sananvapautta, enkä varsinkaan mielipiteenvapautta. Mielipiteisiinne teillä on täysi oikeus ja sanoa ne julki, ja käsittääkseni minulla olisi oikeus niitä mielipiteitä sitten kritisoida.
En kuitenkaan kommentoinut teidän mielipiteitänne, koska yllä teidän keskustelunne ei käsittele mielipiteitä, vaan se on pelkkää lapsellista itsepetosta mitä Soininvaara muka on sanonut. Ihmisiltä, jotka näkivät niin selkeästi senkin miten epäreilusti Halla-ahon kirjoituksia käsiteltiin, tämä on tekopyhyyden taidonnäyte jollaista en uskonut enää näkeväni. Vasarahammerillakin näköjään kytkin alkoi heti luistaa kun Osmo vaan mainitaan.
Jos esität että minä en pitäisi sosialismia ongelmana, kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja vääristelet sanomisiani -- kuten tuossa että muka kuvittelisin hinnan määräytyvän kustannuksista -- niin voin vain ihmetellä.
Selvennän nyt, koska olet ennenkin ilmeisesti kuvitellut etten minä tajua jotain asiaa. Joku iPhone tai vastaava korkean teknologian tuote tullessaan markkinoille, on kallis koska sen myyjän ei ihan heti tarvitse pelätä kilpailua, kun kilpailijat eivät ole kerinneet kopioida. Jos näin ei voisi tehdä, niin markkinoille tultaisiin ihan erilailla kuin nykyisin, koska suunnittelukustannukset ovat kovat ja ne pitää kattaa. Hintaa ne eivät määrää, mutta jos etukäteen tiedetään, että hintaa ei voi pitää korkeana ja kerätä alussa kovia katteita, tuotekehitysinvestoinnin riskit kasvavat.
Siksi markkinoille tulevien, kustannusrakenteeltaan suunnittelu yms painotteisten tuotteiden hinta on yleensä aluksi korkea, ennenkuin siirrytään korkeisiin volyymeihin ja massatuotantoon. Tämä on mahdollista, koska kilpailijat eivät pääse heti mukaan ja osa porukasta on valmiita maksamaan paljonkin siitä että on trendin etunenässä.
Epäilen että ymmärsit kyllä täysin mitä tarkoitan, mutta kunhan halusit väännellä ja käännellä. Minusta tuntuu että välillä leikit tyhmää vain siksi että pääsisit väittämään vastaan ja "argumentoimaan", tarkoituksenasi on vain päästä sanomaan että toinen on tyhmä (= pissa ja kakka), eikä oikeasti kritisoida sitä mitä joku esittää.
Tässä(kään) kommenttiketjussa kukaan ei oikeasti kommentoinut sitä ilmiötä josta Osmo puhuu. Vai väitätkö tosissaan että talouskasvusta merkittävä osa voisi tulla paskapaperin ja kahvimukien tekemisestä?
Omassa blogissasi totesitkin, että IPR ja lobbaus ovat keskeisiä syitä sille, että kokonaisilla teollisuudenaloilla kilpailu vääristyy. Olen samaa mieltä. Sen sijaan tuo mitä puhut hinnan muodostuksesta on aika pitkälti pielessä. Hinta ei muodostu tuotteen / hyödykkeen tuotantokustannuksista. Kilpailun este totta kai vaikuttaa hintaan ratkaisevasti, mutta itse ostopäätökseen vaikuttavat muut tekijät, joita yritykset yrittävät hallita omalla imagollaan ja tuotteen brändillä.
Vaikka kaikki tuotteet voitaisiin tuottaa luokkaa sentin per yksikkö, niin silti ne olisivat erilaisia. Vapailla markkinoilla yritykset jatkuvasti keksivät erilaisia tapoja tyydyttää kuluttajien tarpeet - ja osin myös luoda tarpeita.
Näkemyksesi hinnoittelusta on niin pielessä kuin olla ja voi (pois lukien lobbauksen vaikutus), joten minä en millään muotoa kykene hahmottamaan esittämääsi skenaariota todellisena vaihtoehtona.
Toisinaan ihmiset vakavalla naamalla väittävät, että jos netistä tai jostain muualta saa kaiken ilmaiseksi, niin kukaan ei enää suostuisi maksamaan mistään mitään. Ei se niin mene. Ihmiset aina miettivät että onko heillä varaa/rahaa johonkin, mutta kyse ei pohjimmiltaan ole hinnasta vaan jatkuvasta vaihtoehtoiskustannuksen laskemisesta. Esimerkiksi minä en olisi valmis maksamaan euroakaan asiasta, jonka teen itse paremmin kuin muut, mutta olen valmis maksamaan suurenkin summan jostain, mitä en osaa itse tehdä. Kaikilla ihmisillä on joku markkina-arvo, joku hinta jolla heidän palveluksensa käyvät kaupaksi, vaikka mikään tuote ei maksaisi kuin sen euron per kappale.
Ilmeisesti en tosiaan osaa selittää koska ei sinun älyssäsi ole mitään vikaa.
Tarpeesi väittää vastaan ja osoittaa toisen olevan väärässä on niin voimakas, ettet edes yritä ymmärtää mitä kirjoitan.
Minun väitteeni ei ollut, että hinnanmuodostus toimii niin, että kustannustaso määrää hinnan. Kustannustaso määrää sen, kannattaako alkaa tehdä jotain, jos odotukset kysynnästä tunnetaan. Jos on syytä epäillä, että iPhonen tekeminen maksaa niin paljon, että sitä täytyisi myydä miljoonalla eurolla kappale päästäkseen omilleen, niin sitä ei olisi koskaan tehty.
Kustannustaso ei ex post määrää hintaa, vaan ex ante, kustannustaso määrää sen, aletaanko jotain tuottaa vai ei.
Kun jokin tuote on äärimmäisen halpa marginaalikustannuksiltaan, niin sitä ei aleta edes tehdä, jos siinä on iso kiinteä kustannus ja kilpailijat pääsevät tekemään sitä heti ilman kiinteää kustannusta. Jos iPhonen voi kopioida välittömästi ja ilman oikeusjuttujen uhkaa, niin sitä ei tuoteta samalla tavalla kuin se nyt tuotetaan, vaan se täytyy tuoda markkinoille jollakin muulla tavalla.
Nykyisin tällaiset tuotteet tulevat markkinoille niin, että ne ovat alkuun älyttömän kalliita, mutta (vastaavat tuotteet)halpenevat aika nopeasti. Tämä on mahdollista siksi, että ensimmäisen tuotteen markkinoille tuoja voi luottaa siihen, että voi alkuvaiheessa kuolettaa ne isot kiinteät kustannukset joita kilpailijat eivät kohtaa yhtä suurina kun voivat vain kopioida tuotteen.
Niillä on korkea hinta siksi että markkinat toimivat niin että alkuun on vaihe jossa tuottajalla on käytännössä monopoli ja tuottaja voi ratsastaa sillä että trenditietoiset maksavat maltaita. Brändäyksellä yms saadaan tätä ilmiötä jatkettua, eikä siinä ole mitään pahaa.
IPR, patentit, mallisuojat yms voimistavat tätä ilmiötä, siitä ei ole epäilystä. Ilman niitä, tuotteiden kustannusrakenne olisi toisenlainen, koska tällä kustannusrakenteella ei kannattaisi tehdä näitä investointeja.
Oma näkemykseni on, että ns "turhuuksia" tulisi markkinoille tiheämmin ja tulonjaollisesti tällä olisi tasoittava vaikutus, mutta itse ilmiötä se ei varsinaisesti poistaisi, eli sitä että markkinoille uuden "turhuuden" tuojalla on valtavan suuri riski verrattuna siihen että joku tuo pikkuisen halvemman tai pehmeämmän paskapaperin. Voitotkin ovat toki suuremmat kun tulee onnistuminen, mutta työllistävä vaikutus on vähäisempi.
Tämä on se keskeinen pointti jonka minä Osmon kirjoituksesta otin: Modernissa taloudessa *kasvusta* suurin osa tulee aloilta joilla on radikaalisti erilainen tulonjako kuin oli vielä 40 vuotta sitten. Korporativismi kyllä pahentaa ongelmaa, muttei se ole sen syy, vaan kyllä syy on ihan teknologian luonteessa.
Sillä onko tämä hyvä vai paha, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko se totta vai ei. Voin olla väärässä tietenkin, mutta "olet väärässä koska Osmo on pissa ja kakka ja DDR on natsi" ei ole argumentti.
Modernissa taloudessa *kasvusta* suurin osa tulee aloilta joilla on radikaalisti erilainen tulonjako kuin oli vielä 40 vuotta sitten.
Niin, tämä on sinun näkemyksesi ja minusta sinulla ei ole mitään evidenssiä sen taakse. Se on minun näkemykseni. Oma näkemyksesi on minun mielestäni alarmistinen eikä vastaa niitä lainalaisuuksia joihin itse olen törmännyt ja joita olen opiskellut.
Sen takia virnuilin Soininvaaralle, jonka taloustietous on imetty Itä-Saksasta.
Ei ole mitään evidenssiä? Alarmistinen? Ööö...
Suomessa yksi kasvualoista oli ns peliteollisuus. Pelialan liikevaihto on kansallisesti ajatellen vaatimatonta (800 miljoonaa), mutta se on kasvanut rajusti. Supercellin osuus tästä on 672 miljoonaa ja tulos 349 miljoonaa. Firma työllisti tuolloin 120 ihmistä. Peliala yhteensä työllistää tuhansia ihmisiä, yksin Roviolla on 800 työntekijää.
Harva perinteisempi teollisuudenala on sellainen, jossa menestyvin yritys vastaa 75% koko alan liikevaihdosta ja 90% voitosta.
Voin toki olla väärässä sen suhteen, kuinka paljon tulevasta talouskasvusta tulee tämänkaltaisilta aloilta. Osuus on ainakin kasvanut viimeisinä vuosina.
Missä sinun evidenssisi on sen puolesta että olen väärässä?
Palaan tuohon lainalaisuuksiin vielä.
Jos marginaalikustannukset painuvat todella alas, niin jonkun asian tekemisen kustannukset ovat pelkästään kiinteitä. Koska ihmistyö on yleensä aika kallista, niin jos sen asian tekemiseen ei tarvita ihmistyötä, se halpenee selvästi. Silloin kustannukset ovat pääosin pääomakustannuksia ja muita kiinteäluontoisia kustannuksia. Tottakai skaalaaminen maksaa, kun pitää rakentaa toinen tehdas, mutta pääosin näin, ja etenkin jos kustannukset ovat suunnittelukustannuksia.
Nykyisin jalostusaste on todella korkea suunnilleen kaikessa mitä tehdään enemmän tai paremmin. Talouskasvu on sitä, että tehdään enemmän samaa tai tehdään jotain paremmin, tai sitten tehdään jotain uutta. Jo määritelmän mukaan "jotain uutta" on sellaista että sen suurimmat kustannukset ovat jotain muuta kuin marginaalikustannuksia.
Jos ajattelet mikrotasolla, meillä on eri tuotteille erilaisia kustannusrakenteita. Jokaisen hinnat muodostuvat kysynnästä ja tarjonnasta. Mutta suurin osa niistä tuotteista joita tulee markkinoille, on ainakin alkuun sellaisia, että niissä on korkeahko kiinteä kustannus suhteessa marginaalikustannuksiin. Niitä ei myydä "kysynnän ja tarjonnan" mukaan hinnalla ja määrällä jossa marginaalikustannukset ja kysyntä kohtaavat, vaan myyjällä on alussa monopoli. Kun monopoli menee alta, joko patenttien rauetessa tai kilpailijoiden muuten vaan kyetessä tekemään saman jutun, niin tavara muuttuu halvemmaksi, kun aletaan lähestyä markkinahinnoittelua.
Suunnilleen kaiken tekeminen on nykyään halpaa ja sen tekemiseen ei käytetä paljoakaan ihmistyötä enää siinä vaiheessa kun hinnanmuodostus alkaa muistuttaa oikeasti kysyntää ja tarjontaa. Talouskasvu tulee hyvin pitkälle siitä, että tulee uusia juttuja markkinoille, "turhia" juttuja, joista maksetaan selvästi enemmän kuin marginaalikustannus. Ne työllistävät siinä vaiheessa, mutta vain ne suunnittelijat yms.
Tottakai on muutakin työtä, ei työ mihinkään katoa. Se vaan, että kun kasvu, jos se jatkuu tällaisena, tulee näistä asioista, ei näy keskivertokansalaisen tilipussissa. USA:ssa ei mediaaniansio ole noussut oikeastaan mihinkään kohta kolmeenkymmeneen vuoteen, pieniä heilumisia lukuunottamatta. Tämä nyt vaan on se, mistä talouskasvu nykyisin tulee.
En ole alarmistinen tämän kanssa, koska minä en koe että se on oikeasti niin vakava tai huono asia kuin sosialistit väittävät. OK, sillä on erilaisia ei-toivottavia seurauksia kuten se että tulo- ja varallisuuserot kasvavat, mutta jotain luontaistaloutta lukuunottamatta ne erot ovat aina ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa olleet valtavan suuret, nykyisin ollaan vaan lähestymässä sitä tilannetta joka vallitsi 1900-luvun alussa. Ja veroilla ja tulonsiirroilla näitä eroja ei juurikaan pystytä tasoittamaan, eikä varsinkaan tätä kehitystä pysäyttämään, vaikka vasemmmisto toivoo.
Siksi pitäisi keskittyä siihen, että miten systeemi pystyy toimimaan noin ylipäätään ilman että kaikki julkinen toiminta menee konkurssiin. Suomi on 1900-luvun jälkipuoliskolle suunnitellulla sosiaaliturva- ja palvelurakenteella menossa konkurssiin, tai siis, ainakin julkinen sektori on. Tulonjaon muuttuminen ei ole, vasemmiston väitteistä huolimatta, mikään poliittisten päätösten tuote, vaan enemmänkin se on seurausta siitä että markkinat ja teknologia nyt vaan toimivat näin, eikä niistä ole mitään niskalenkkiä edes mahdollista ottaa.
Nykyteknologian oloissa DDR:n kaltainen paska elintaso, jossa kukaan ei kuitenkaan kuole nälkään ja jonkinlaisen autonkin voi saada jos on puolueen jäsenkirja ja jonottaa muutaman vuoden, olisi triviaalia järjestää kansalaisille, koska ruoka ja jonkinlainen asumus on halpaa tuottaa. Mutta eivät kansalaiset siihen tyydy, eikä pitäisikään. Tässä ei ole mitään DDR:n ihannointia. Se nyt vaan on niin. Itseasiassa, jo nyt sosiaaliturvalla saa paremman elintason kuin DDR:ssä suurimmalla osalla kansalaisista.
Minun evidenssini lähtee siitä yksinkertaisesta perusasiasta, että kapitalismissa vapailla pääomamarkkinoilla sijoitetulle pääomalle halutaan tuottoa. Suurin osa varallisuudesta on eläkesäästöissä, joka jakaantuu kiinteistömassaan ja osakkeisiin. Jotta sijoittaja saa pääomalle tuottoa, täytyy supercellien ja muiden yhtiöiden myydä tuotteitaan ja saada voittoa. Jos 99% ihmisistä on ilman tuloa, supercellit eivät saa myytyä tuotteitaan eikä sijoittaja saa haluamaansa tuottoa. Tämä tarkoittaa, että supercellin kaltaisilta yhtiöiltä katoaa rahoitus pois.
Jos supercellin kaltaiset yhtiöt eivät saa tuotteitaan kaupaksi, pääoma hakeutuu johonkin sellaiseen yhtiöön, joka saa tuotteitaan myytyä. Jos kukaan ei saa mitään tuloa, ei kukaan voi myydä mitään - palaamme esiteolliseen agraariyhteiskuntaan tai johonkin Soininvaatran viittaamaan itäsaksalaiseen yhteiskuntaan.
Vapailla markkinoilla ei ole entry- tai exitbarrieria, jolloin kilpailu pitää huolen että yksikään yhtiö ei saa ylisuuria (siis suhteessa riskiin) tuottoja. Tähän teollisuus on yrittänyt vaikuttaa patenteilla, lobbauksella ja kilpailunrajoituksilla (energia, hygienia jne).
Jos tarkastellaan esimerkiksi tuota mainitsemaasi Supercelliä, niin allekirjoitan väitteesi, jos kyseinen yhtiö vielä 10 vuoden päästä tahkoaa yhä kasvavalla liikevaihdolla samanlaisia voittoprosentteja. Siihen en usko. Tekninen kehitys näyttää pikemminkin viittaavan siihen, että yksittäisten yhtiöiden voittokulku supistuu ajallisesti.
Jos jollain yhtiöllä on vapailla markkinoilla monopoliasema, se ei ole tuomittavaa. Siinä tapauksessa markkinoille mahtuu sen kaltaisia yrityksiä todellakin vain yksi kerrallaan. Siitä sellaisten johtopäätösten tekeminen joihin viittaat, kuulostaa minusta luddiittimaiselta alarmismilta.
Nykyisenkaltaisilla kartellisoituneilla työmarkkinoilla on riski, että iso osa ihmisistä tipahtaa työttömiksi, mutta vapailla työmarkkinoilla tuota riskiä ei ole. Siellä jokaisella ihmisellä on markkina-arvo. Osalla suurempi ja osalla pienempi, mutta massatyöttömyyden muodostuminen on mahdotonta em. syistä.
http://ieet.org/index.php/IEET/more/searle20141026
Kommenttisäännöt koskevat myös sinua. Eli ei one-linereita ilman omaa lyhyttä kuvausta linkin viestistä.
Ok, linkin takana on kuvaus siitä, miten automaatio tuottaa samanlaisen tulonjaon kuin 1840-luvulla. Työttömyysaste voi olla matala, kuten silloin, mutta mediaanin elintaso on paska.
Miten tuo on relevanttia? Joskus 1840-luvulla alettiin vasta päästä tilanteeseen, jossa vauraus alkoi levitä laajemmin. Vauraudella tarkoitan mahdollisuutta hankkia elanto jossain muualla kuin maataloudessa.
1800-luvun lopussa, kun Marx raapusteli sekaiset ajatuksensa paperile, teollistumisen luoma vauraus ei ollut vielä nähtävillä. Marx ajatteli, että kapitalistit riistävät ja vauraus jää sinne yläluokkaan. Marxin oppien perusteella lapsia lähetettiin pois teollisuuslaitoksista takaisin maaseudulle, jossa elinolosuhteet olivat - niin hullulta kuin se kuulostaakin - vielä huonommat. Puutteellinen hygienia vielä raadollisempaa.
Ihmettelen että sinäkin fiksu mies jaksat toistella noita marxismin ydinajatuksia. Ja vielä peilata niitä tulevaisuuteen odottaen kaiken toistuvan samalla tavalla.
Argumenttisi ovat keskenäänkin ristiriidassa. 1840-luvulla vaurautta syntyi valtavasti, kun teollinen vallankumous oli käynnissä. Teollisuustyöväestön ansiotaso putosi alkuun, koska tuotanto muuttui radikaalisti pääomaintensiivisemmäksi. Tällä faktalla ei ole kerrassaan mitään tekemistä marxilaisuuden kanssa.
Rakennemuutos joka seuraa teknologista murrosta, tuottaa aina tulonjaon muutoksia. Kuten totesin yllä, olet aivan oikeassa siinä, että ilman AY-kartelleja ja sosiaaliturvaa palkat asettuvat tasolle jossa työttömyys sinänsä ei ole mikään ongelma. Näin oli 1800-luvun Englannissakin asianlaita.
Teollistumisen luoma vauraus oli 1900-luvun alussa aivan massiivista verrattuna sata vuotta aikaisempaan. Oli autoja, jääkaappeja, pilvenpiirtäjiä, jne, jotain mitä ei sata vuotta aiemmin ollut olemassakaan. 1900-luvun aikana vauraus levisi kuluttajille kun nämä samaiset asiat tulivat yhtäältä halvemmiksi; en millään muotoa väitä että sosiaaliturva ja AY-liike saivat aikaan tasaisemman tulonjaon, mutta ainakaan ne eivät sitä kyenneet estämään. Tasaisimmillaan tulonjako oli 1900-luvun loppupuoliskolla.
Kapitalistit eivät "riistä", eivät riistäneet silloin, eivätkä riistä nytkään. Markkinoilla vaan on alati vähemmän mitään kysyntää *sillä hinnalla* jolla nykyinen työväestö on tottunut työtään myymään.
Jos ihmiset todella tyytyisivät perunaan ja Trabantiin, niin Suomessakin voitaisiin taata tällainen elintaso aivan helposti kaikille. Perunan ja Trabantin tuottaminen siinä määrin että niiden hinta painuu lähellä nollaa vaatii työvoimaa ja pääomaa melko triviaalin määrän. Sosialismi sellaisena kuin DDR:n "visionäärit" sen kuvittelivat, voitaisiin vallan hyvin toteuttaa eikä se olisi edes kallista. Ongelma tässä "utopiassa" -- ja siis edelleen, puhun nyt vain kulutustavaroiden tuottamisesta -- on se, että sen tarjoama elintaso on paska. Vaikka Trabant ja peruna vaihtuisivat 98-vuosimallin Corollaan ja spagettiin ja lihapulliin, niin argumentti ei muutu.
Talous kasvaa, mutta kun se kasvaa, niin keskipitkällä aikavälillä (muutama kymmenen vuotta) se kasvaa samantyyppisten lainalaisuuksien vallitessa kuin 1840-luvulla: suuren osan väestöä elintaso painuu alaspäin, koska uusi teknologia vaatii rakennemuutoksen, aivan kuten teollinen vallankumouskin. Sosiaaliturva ja AY-liike, sekä nykyisenkaltainen massiivisten julkisten palveluiden yhteiskunta eivät sitä kestä fiskaalisesti, koska talouskasvu ei tule siitä, että valtaenemmistön reaalipalkat nousevat ja tuloveroilla voidaan rahoittaa alati parempi sosiaaliturva ja sosialistiset palvelut kuten koulutus ja terveydenhuolto.
Kyllä rakennemuutos voi aivan hyvin 50 vuoden päästä alkaa näkyä taas mediaanikansalaisten tulojen kasvuna. Jos rakennemuutos on kuitenkin samanlainen kuin se oli 1800-luvulla, niin välissä tulee olemaan vaihe joka muistuttaa 1800-luvun alkupuolen Englantia tai loppupuolen USA:ta tulojen ja varallisuuden jakauman suhteen.
Se jakauma on erilainen kuin nyt. Erotuksena on se, että toisin kuin 1800-luvulla, mediaaniansiot tuskin nousevat samaa tahtia. Ainakaan ne eivät näytä nousseen viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen.
Jos ihmiset todella tyytyisivät perunaan ja Trabantiin, niin Suomessakin voitaisiin taata tällainen elintaso aivan helposti kaikille.
Tämähän oli se Soininvaaran argumentti, ja minusta se on väärä. Käytännössä ei ole mahdollista kääntää kehitystä taaksepäin. Se edellyttäisi rajojen sulkemista, pakkotyötä ja muuta sosialistiseen realismiin kuuluvaa paskaa. Jos meillä päätettäisiin, että tämä saa riittää - kuten Mauno Koivisto legendaarisessa uudenvuodenpuheessaan (1992 muistaakseni) todetessaan että suomalaisten on syytä tottua nollakasvuun koska "maailma on valmis" - niin satoja tuhansia ihmisiä pakenisi heti pois. Siis: ei ole edes ajatusleikin arvoista pohtia, että "kaikille suomalaisille voitaisiin taata DDR:n elintaso". Ei voitaisi. Jos sitä lähdettäisiin tavoittelemaan, Suomen vienti ja kansainvälinen kilpailukyky romahtaisivat. Kymmenessä vuodessa Suomi olisi Pohjolan Pohjois-Korea.
Ainakaan ne eivät näytä nousseen viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen.
Totta, mutta oma tulkintani on, että tukkoisen talouskasvun takana on sääntely, korporatismi, lobbaus jne.
Tietenkään ei ole käytännössä (poliittisesti) mahdollista, että maasta tehtäisiin DDR:n tapainen suljettu pakkotyöleiri.
Ei siinä ole ideana se, että kukaan olisi tekemässä mistään maasta tällaista, vaan se, että se, missä talous tyypillisesti kasvaa, on että tehdään jotain ihan muuta. Tehdään pelejä, urheiluvälineitä, taulutelkkareita, munankeittimiä, perseensuristimia jne jne, asiota jotka ovat "turhia" jollakin tapaa tarkasteltuna.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että korporatismi, sääntely ja rent-seeking ovat pääasiallisia syitä talouskasvun tukkoisuudelle, ja siksi niistä tulisi päästä eroon. Mutta se, mitä yritän tässä sanoa on, että ne alat joilla on rajusti potentiaalia kasvaa, ovat muodoltaan sellaisia että volyymit eivät työllistä samalla lailla kuin vielä 70-luvulla. Investoinnit työllistävät suunnittelijoita ja insinöörejä, mutta sitten kun mennään tuotantoon, niin siellä ei vaan tarvita työntekijöitä samalla lailla kuin ennnen.
Jos 70-luvulla autotehdas investoi, niin insinöörit suunnittelivat tehtaan ja linjat yms yms, ja sitten palkattiin väkeä kokoonpanoon yms, raaka-aineet ja alihankintana tehdyt osat olivat työvoimaintensiivisempiä jne. Nykyisin tehdään peli, joka kyllä työllistää suunnittelijan ja ohjelmoijat, mutta kun se on valmis, niin skaalaaminen 10 000 versus 100 000 000 asiakkaalle ei vaadi kuin minimaalisen määrän työtä. Ohjelmointitiimistä suurin osa voidaan heti siirtää muihin tehtäviin kun release on pihalla.
Sitä mukaa kun automaatio etenee, niin ala toisensa jälkeen muuttuu tämänkaltaiseksi. Ei se haittaa, se on hyvä asia, mutta sellaisenaan se vaikuttaa kyllä siihen, miten tulot jakautuvat. Näitä asioita voi tehdä hurjia määriä, ja ne ovat halpoja, joten kuluttajien ei tarvitse olla kovin ostovoimaisia, riittää että heitä on paljon. Sekin on ihan vaan hyvä asia. Se, mistä tulee se ongelma on, että työvoimaintensiivinen ja osaamista vaativa homma kallistuu suhteessa koko ajan, ja potentiaalisten osaajien joukko pienenee koko ajan. Heinätöihin kelpaa kuka tahansa, kokoonpanolinjalle jokainen normaalijärkinen, mutta insinööriksi ei voi laittaa mitään ihan tampiota, vaativaan ohjelmointiin tarvitaan jo paitsi älliä myös erittäin skarppi henkilö tai tuottavuus on todella kehnoa. Vielä ongelmallisemmaksi homma muuttuu kun työssä lisäarvo tulee pääosin jostain todella epämääräisestä niinkuin "luovuudesta". On haihattelua kuvitella että merkittävä osa väestöstä voisi olla ainakaan noin vain jotain designereita tai muita luovia ammattilaisia.
Tämä kaikki muuttaa tulonjakoa. Se *ei* estä talouskasvua, vaan päinvastoin todennäköisesti lisää sitä. Mutta ns. hyvinvointivaltio ei toimi kovin hyvin sellaisissa oloissa, koska hyvinvointivaltio pystytiin näennäisesti rakentamaan fiskaalisesti toimivaksi oloissa, joissa luotettiin että nimenomaan mediaanikansalaisen tulot kasvavat. Tällaisissa oloissa ALV:illa ja palkkaveroilla voidaan pyörittää isohkoa julkista sektoria. Kun tulonjako alkaa mennä toisenlaiseksi, niin hyvinvointivaltio menee konkurssiin, koska pääomaa ei voi samalla lailla verottaa. Jos yritetään, niin talous takkuaa, niinkuin nyt.
Mutta, vaikka talous kasvaisi, en usko että se *mediaanin* elintasoa kauheasti nostaisi, koska talous kasvaa tavalla, joka lisää sellaisen työn kysyntää, jonka tarjonnasta on jo nyt niukkuutta. Suomessa *on* työvoimapulaa, mutta se pula on vain niistä tyypeistä jotka todella tällaisessa taloudessa tuovat lisäarvoa. Sitä ei millään maahanmuutolla korjata, koska matalan tuottavuuden töissä on jo nyt ylitarjontaa työvoimasta. Verot ja sosiaaliturva pahentavat tämän ilmiön tuottamaa työttömyyttä nimenomaan niiden matalan tuottavuuden töissä, aivan kuten sanot. Niissä on valtava laskupaine kustannuksissa, eikä valtio voi niistä kerätä enää nykyisenkaltaisia veroja, kun ne jäävät tekemättä.
Lähetä kommentti