Poliisi - syyttömän ystävä

Poliisille ollaan luomassa oikeutta pysäyttää auto kaukosäätimellä. Uutinen on hieno osoitus siitä, miten valtio voi tehdä mitä haluaa sillä varjolla, että joku jossain joskus mahdollisesti ehkä syyllistyy rikokseen. Rikos on vielä määrittelemättä, mutta varmasti riittävän väljästi, jotta kaikki siihen syyllistyvät. Ihanne tilanne olisi sellainen, jossa GPS-seurannassa olevien autojen tiedot reaaliaikaisesti välittyisivät Ison Veljen tietokantaan, josta liian nopeasti liikkuvat autot automaattisesti pysäytettäisiin. Tämä on kuin jostain tieteiskirjallisuudesta ja naurattaisi, mutta itkettää.

Toinen hieno kytkös saadaan ilmaston lämpenemisen kautta. Kun auto on kuluttanut sille myönnetyt CO2-päästökiintiönsä, valtiovalta vain puolihuolimattomasti kytkee auton pois käytöstä. Luonnollisesti myös yrittäjät, joiden verot ovat jääneet maksamatta, voidaan pysäyttää tienvarteen odottamaan kohtaloaan. Kun vielä saataisiin viinakortti, voitaisiin myös omat alkoholiannoksensa juoneet laittaa automaattisesti auton käyttökieltoon. Käytännöllista olisi myös etälamauttaa kaikki poliittisesti epäilyttävät ainekset, joista Marko Forss raportoisi Ison Veljen tietokantaan. Niin saataisiin kaikenmaailman kumitontut, jaskabrownit, yrjöperskeleet ja vasarahammerit käyttämään julkisia kulkuvälineitä.

Entistä enemmän alan vakuuttua siitä, että länsimainen demokratia, jossa päättäjäksi voi nousta toisten rahoilla elätetty henkilö, on tulossa tiensä päähän. Matka voi päättyä joko sillä tavalla että tie loppuu (verotettavat eivät enää välitä tehdä töitä kuten sosialismissa yleensä tapahtuu) tai sillä tavalla, että järjestelmä muuttuu. Jälkimmäinen on toivottavampi, ja se on tapahtunut yleensä (valitettavasti) väkivaltaisesti. Valitettavasti siksi, että veronkannosta hyötyvät eivät suostu luopumaan etuoikeuksistaan taistelutta - siksi sosialismi on väkivaltainen ideologia (kuten islamkin). Yhdysvaltain itsenäisyyteen johtanut kehitys - vaikkakin sotien värittämänä - on ainutlaatuinen tapahtuma ihmiskunnan historiassa. Siellä ihmiset halusivat perustaa uuden yhteiskunnan, joka perustuisi veronmaksajien päätöksentekoon.

Professori Alan Caruba on kirjoittanut blogissaan, miten halveksittu hahmo presidentti Barack Obama on nykyisin. Kun Obama nousi valtaan, itsekin ihmettelin, miksi amerikkalaiset haukkuivat häntä sosialistiksi. En ihmettele enää. Sitä sen sijaan ihmettelen, miten yhä edelleen Sekoomusta ja Jyrki Kataista pidetään "oikeistolaisina" tai "porvareina" tai jopa "uusliberalistisen talouspolitiikan kannattajina", kuten Takkirauta-blogissa kirjoitettiin. Ihmisten kyvyttömyys nähdä maailmaa johtuu varmasti osin aivopesusta (kukapa tunnustaisi palvovansa väärää jumalaa) mutta yhtä lailla ajan puutteesta (alttius erilaisille uskomuksille).

La ilaha illallah, Muhammad rasulullah

Uutisen mukaan Mohammed on yleisin nimi, joka Oslossa annetaan poikavauvoille.

H/T Tundratabloids.

Päivitys 30.1.2014 klo 15:30

Ilta=Sanomat kirjoittaa:

Viihdepersoona Tauski Peltonen, 51, on tuoreen Hymy-lehden mukaan mennyt Gambiassa naimisiin 21-vuotiaan Safian kanssa.

Lehden mukaan Tauski on häiden yhteydessä ottanut nimekseen Mohamed. Kyseessä on lehden mukaan Safian suvussa käytetty nimi.

IS tavoitti Tauskin, joka kommentoi nimenvaihdosta lyhyesti.

- Se nimi on vitsi! Hahhahhah, Tauski viestittää.

Dorian Greyn muotokuva

Hehheh...

Börje Mattsson

on ollut journalisti, rauhanpuolustaja ja maahanmuuttajakoordinaattori. Kaikissa rooleissaan häntä on ohjannut vahva käsitys oikeasta ja väärästä.

– Pikkuhiljaa syntyi idea monikulttuurisesta ja rasisminvastaisesta rauhanfestivaalista.

– Haluamme näyttää olevamme iloisia siitä, että Suomi ehkä hieman avautuu, käpertyvästä, sisäänpäin kääntyvästä hyvin taantumuksellisesta tilasta.

Vasemmistoliitto. Miksi maksamme veroja?

Pekka Kinnunen - Vasemmistoliitto Yleisradiossa

Yleisradion uutinen on päräyttävä:

Valtiovarainministeriössä valmistellaan uusia valtion talouden säästötoimia.

Valitettavasti penaali Pekka Kinnusen "uutinen" paljastuu heti perään vasemmistolaiseksi uuskieleksi, jossa sota on rauhaa:

Ylijohtaja Jukka Pekkarinen väläytti eilen maanantaina muun muassa ruuan ja lääkkeiden alempien verojen korottamista ja Kansanedustaja Sampsa Kataja on valmis sekä lähentämään eri verokantoja että nostamaan yleistä arvonlisäveroa.

Sellaiset "valtiontalouden säästötoimet".

Kuinka noin tyhmä jengi pääsee toimittajiksi?

Voin kuvitella mielessäni jo seuraavia uutisotsikoita:

Itella suunnittelee uusia säästötoimia - postimerkkien hinta nousee.

Valio suunnittelee uusia säästötoimia - maidon hinta nousee.

Fortum suunnittelee miljardisäästöjä - nostaa sähkön hintaa.

Onko toimittajille tehty lobotomia jossain vai ovatko he syntyneet vajaaälyisinä? Kinnusen kirjoitus kuvastaa niin täydellisesti sitä henkistä alennustilaa, joka Suomea vaivaa. Valtiojohtoinen aivopesu on johtanut tähän, että toimittaja kirjoittaa veron korotusten olevan valtion säästötoimenpiteitä - voitteko kuvitella?

Alla kuvassa Kinnunen vasemmalla (myös fyysisesti).

Tarvitaan lisää säädöksiä

Suomessa säädellään kaavoittamista, rakentamista, rakennusmiehiä, rakennusaineita ja jopa asuntolainoitusta. Talon eristeet, portaat, materiaalit, sähkötyöt, vesityöt, ulkovärit, pihatien laatu ja jopa puutarhaistutukset määritellään rakennusluvassa. Rakennusmiehen pitää ilmoittautua verottajalle. Rakentamista valvoo luvanvarainen vastaava rakennusmestari, jolla ei kyllä ole mitään vastuuta mistään. Sähköt ja vesityöt edellyttävät luonnollisesti kartellinomaiset kelpuutukset. En keksi mitään, mitä rakentamisessa voitaisiin enää säädellä - keksiikö joku muu?

Kylmässä, pimeässä maassa kohtuuhintainen asuminen pitäisi olla mahdollista. Nyt meillä on maailman mittakaavassakin kalliit asunnot. On poliitikkoja, jotka uskovat, että sääntelyä lisäämällä asuntojen hintoja voitaisiin laskea. Kun kaikilla säännöksillä hinnat on ensin hilattu ylös, nyt esitetään ratkaisuksi sitä, että autopaikkoja ei tarvitse kaavoittaa ja rakentaa.

Suomalainen asuntorakentaminen on hyvä esimerkki siitä, miksi sääntelyä ei kaivata ja mitä se aiheuttaa yhteiskunnalle - tehottomuutta, kustannuksia ja riippuvuutta valtiosta. Mikä selittää sen, miksi valtio haluaa säädellä.

Pakolaisleiriltä työleirille

Jaska jo kirjoittikin omasta linja-automatkastaan maaseudun salomailla mummojen salakuunnellessa tuntematonta matkailijaa. Oma matkakokemukseni on eiliseltä matkustaessani lähijunalla. Vaunu ei ollut täysi, vaan siellä oli reilut 10 mustaihoista, muutama pottunokkainen eläkeläinen ja vieressäni istuva neljän tytön porukka.

Yksi tytöistä oli suomalainen, muut ilmeisesti somaliasta, koreasta ja venäjältä. Tyttöjen puheenaiheet eivät eronneet vastaavanikäisten suomityttöjen puheista, mutta huomioni kiinnittyi varsin huonoon suomeen - puhe oli sekä kieliopillisesti että ääntämyksellisesti ala-arvoista. Vantaan vandaalin blogissa on koskettava kuvakertomus Koivukylästä (kannattaa klikata!), jossa somalialaiset kanssamatkustajani purkautuivat asemalle. Tytöt kihersivät tyytyväisinä saamastaan huomiosta junan lähtiessä liikkeelle, kun pojat vilkuttelivat laiturilta. Huivipäinen somalityttö rauhoitteli seuruettaan lausumalla: "Mä en ikinä ota somalimiestä. Pitää olla muslimi, mutta ei somali."

Australiassa vietetään kansallispäivää, ja juhlahumua vähän masensi italiasperäisen kansanedustaja Concetta Fierravanti-Wellsin lausunto, jossa hän vaati maahanmuuttajia opettelemaan kunnolla englannin. Itse pikkutyttönä Australiaan muuttanut vaati, että englannin tulee olla jokaisen maahanmuuttajan pääkieli, koska ilman englantia ei Australiassa voi päästä sisälle yhteiskuntaan.

Suomessa Arman Alizad kertoi jossain haastattelussa viime vuonna, että hänen perheensä pakeni Iranista Suomeen islamilaista vallankumousta 1979. Philipsillä työskennellyt isä ei olisi halunnut jäädä Suomeen vaan muuttaa Australiaan. Tukholmasta tuli Australian suurlähetystöstä virkailija haastattelemaan perhettä viisumeita varten. Arman ja siskonsa jäivät saapumatta haastatteluun - koska halusivat jäädä Suomeen - ja isän toive kariutui. Oli kuulemma ollut melko vihainen.

Alizad totesi, että jos ei opettele kieltä, ei voi oppia kulttuuria. Kielessä on sanoja ja sanontoja, jotka ovat vuosisatojen kuluessa sulautuneet kulttuurin ja kansanluonteen mukaisiksi. Arman oli itse vienyt kotitalonsa ilmoitustaululle lapun englanniksi, jossa hän pyysi leikkikaveria. Seuraavana aamuna oli ovella kuulemma seissyt Pekka-poika, ja Armanin kielikylpy käynnistyi.

Olen aikaisemminkin lukuisat kerrat todennut, että (amerikkalaisittain) liberaali eli (eurooppalaisittain) vasemmisto on ollut iät ajat rasistinen ideologia. Nykyaikana merkittävintä rasismia on leimata kaikki mustat miehet niin heikkoälyisiksi, että heitä on koulutettava, kotoutettava ja kaikin tavoin tuettava, jotta heillä olisi menestyksen mahdollisuuksia valkoisen miehen maailmassa. Koska (amerikkalaisittain) liberaali virkakoneisto janoaa itselleen tehtäviä ja palkkaa, meillä on Kreikkaa suurempi virkamiesarmeija, vaikka asukaslukumme on vain puolet helleenien vastaavasta.

Sosiaalidemokraattisen Suomen eettisesti ongelmallisin idea on asettaa työttömyysturvan vastineeksi osallistuminen erilaisille kursseille ja tulevaisuudessa mahdollisesti jopa työvoimatoimiston osoittamiin tukityöllisyystehtäviin. Ensin virkakunta luo työttömien armeijan kaiken kattavalla sääntelyllä, onhan vastuu maan asioista hallituksella. Sen jälkeen se laittaa työttömät työleireille. Kyllä sosialismi on ihanaa! Niille jotka sen oikein oivaltaa:

81% demareista ei halua leikata mistään, vaikka rahat on syöty, velat on juotu ja talven puut on poltettu jo syyskuussa.

Eräs hyvä ystäväni työskentelee päivittäin johtavien poliitikkojemme ja heidän runsaslukuisen avustajakaartinsa kanssa. Hän kertoi että Kataisen hallituksessa on yksi mielenkiintoinen ero verrattuna kaikkiin aikaisempiin. Nämä nuoret leijonat ajattelevat, että valtion raha ei ole kansalaisilta pois, vaan samalla tavalla kuin yritykset saavat rahaa kassaan myymällä hyödykkeitä, myös valtion raha on ikään kuin itse tienattua. Että heillä ei ole mitään vastuuta rahankäytöstä kansalaisille, koska se raha ei oikeasti ole kansalaisten rahaa vaan valtion rahaa. Jota he jakavat hyvää hyvyyttään erilaisiin tarkoituksiin kansan parasta ajatellen.

Naiskauneutta Iranista

Iran taistelee laskevan syntyvyyden kanssa. Virallinen syntyvyys on 1,8 lasta mutta epävirallisesti luvun uskotaan olevan lähempänä 1,6. Vaikka Iran ei ole maallinen liberaali demokratia, siellä taistellaan saman ongelman kanssa kuin Euroopassa. Matalalle syntyvyydelle on useita selityksiä, joista konservatiivit viittaavat mieluiten uskonnottomuuden demoralisoiviin vaikutuksiin. Eli materialistinen elämäntapa koukuttaa nuoria miehiä lyhyen tähtäimen nautinnoilla pitkäkestoista lastenhoitoon sitoutumista enemmän. Naisten ei ole järkeä synnyttää lapsia miehelle, joka ei aio sitoutua lapsen kasvatukseen. Liberaalit (vasemmistolaiset) näkevät vastaavalla tavalla alhaisen syntyvyyden olevan seurausta naisten korkeasta koulutuksesta, jonka seurauksena naiset eivät ole jumalan käskyn välikappaleita lisääntymisessä ja maan täyttämisessä. Gaia-uskossa eläville deisteille alhainen syntyvyys on ekoteko, ja siis sellaisena yhtä itsekäs kuin abortti, jota he luonnollisesti myös intohimoisesti kannattavat.

Yhdysvalloissa ja Israelissa (sekä arabit että juutalaiset) sikiävät ihan hyvää melkein kolmen lapsen vauhtia. Voi olla, että korkean syntyvyyden taustalla on tosiaan korkeampi luottamus tulevaan - alitajuntainen tai tahdonalainen. Uskonnollisilla ihmisillä on, kuten Jared Diamond väittää, turvallisempi olo vaikeuksien edessä kuin niillä, jotka eivät turvaudu rukouksiin. Tämä siis tietenkin suurilla populaatioilla tarkasteltuna. Varmaan jokaisella meistä on kokemuksia siitä, että suuren hädän keskellä on rukoiltu apua Jumalalta. Uskonto ehkä antaa sellaisen luottamuksen tulevaan, vaikka Iranin esimerkistä ei sitä voikaan vahvistaa vaan päinvastoin.

Länsimaiden punavihreä eliitti on elänyt 70-luvulta asti harhakuvitelmassa, että me olemme vastuussa muun maailman köyhyydestä ja epätasapainosta. Vielä sairaalloisempi on ollut käsitys, että meidän kuuluu hoitaa asiat kuntoon kolmannessa maailmassa (huomaatteko, ihanan 80-lukulainen termi!). Maailmanparantamisen osasina ovat olleet kehitysmaiden asioiden kuntoon saatto kouluttamalla heitä teollisuusmaissa ja maahanmuuton salliminen. Tahtia on kiihdytetty niin voimakkaasti, että pian jo puolet eurooppalaisten suurkaupunkien koululuokkien oppilaista ovat maahanmuuttajien jälkeläisiä. Sen jälkeen kehitysmaiden ongelmat totisesti on saatu siirrettyä meidän harteillemme.

Iranin alhainen syntyvyys antaa siinä mielessä toivoa, että ikääntyvät yhteiskunnat eivät ole niin sotaisia kuin sellaiset, joiden väestöpyramidissa on paljon nuoria naimattomia miehiä. Islam ei tarjoa modernissa maailmassa yksilölliseen elämäntapaan halajavalle mitään mahdollisuutta. Kristinusko syntyi Jeesuksen vaadittua Jumalan sanan kirjaimellista noudattamista. Samalla tavalla islamissa edustaa nyt valtavirtaa pyrkimys puhdasoppisesti ja virheettömästi seurata Muhammedin osoittamaa esimerkkiä. Tämä vaatimus, joka on erityisen voimakkaasti esillä Iranissa, on ristiriidassa iranilaisten enemmistön toiveiden kanssa, mistä alhainen syntyvyys antaa samalla tavalla merkkejä kuin katolistenkin maiden ehkäisykulttuurin nykyaikaistuminen.

Länsimaissa tulisi keskittää voimat sen varmistamiseksi, että islamilaisen maailman mahdollinen luhistuminen ei uhkaa meitä. Vaikka islam ei varmastikaan katoa maapallolta vuosisatoihin, on kuitenkin Iranin esimerkin valossa nähtävillä, että se on jälkeenjäänyt, väkivaltainen aate, jonka ainoa pyrkimys on alistaa ihmiset Allahin siunaamalle poliittiselle eliitille. Toisin kuin juutalais-kristillisessä opissa, jossa ihmisillä ajatellaan olevan luonnollisia oikeuksia, islamissa ei ole mitään sellaista, joka suojelisi yksilöä papiston mielivallalta. Islam on opillisesti yhteensopimaton länsimaisen vapausihanteen kanssa, ja Iranin tapauksessa se näkyy syntyvyyden romahtamisena, Afganistanissa terrorina. Toivotaan, että Iranin malli vie voiton islamilaisen maailman sisäisessä taistelussa, mutta mitään takeita siitä ei tietenkään voi olla. Kuulemma maailman kaunein nainen on iranilainen:

Shaghayegh Claudia Lynx

Luki härjö

Bandodos

Kun pappi sormella Juttaa koitti

Jollain tavalla typeryyteenkin turtuu, ja on aina vain vaikeampaa jaksaa kommentoida poliittisia tapahtumia. Tänään aamu-uutiset kertoivat, että viisi pappia pyrkii europarlamenttiin. Eilen Helsingin Totuus uutisoi, että valtionvarainministeri Jutta Urpilainen järjesti pappis-seminaarin, jonka aiheena oli "Kapitalismi on rikki". Oikeasti Jutta tietenkin väitti, että "maailman talousjärjestelmä on rikki". Miten joku voi olla niin tyhmä, että kuvittelee itsensä ja luterilaiset papit riittävän kyvykkäiksi ratkomaan globaalia taloutta? Onko suuruudenhulluudesta kyse, vai onko sosiaalidemokratia mielisairautta?

Ainoa tolkullinen pappi Jutan seminaarissa näytti olleen ortodoksien metropoliitta Ambrosius, joka totesi:

"Suomessa valtionvarainministeriöllä menee kyllä jo aika huonosti, kun piispatkin kutsutaan auttamaan. Mutta emme voi tehdä muuta kuin panostaa kirkon ydintehtävään ja siunata, mutta ei siunailla. Kirkon ydintehtävä on ihan jossain muualla kuin yrittää olla talouselämän etiikan ekspertti."

Lisäksi Ambrosius kommentoi Urpilaisen työhypoteesia talousjärjestelmän rikkinäisyydestä:

"Maailmassa on enemmän vaurautta kuin koskaan ennen. Se, että maailmassa on ongelmia, ei vielä tarkoita, että systeemi on rikki."

Sosiaalidemokratiaan kuuluu jatkuva muutos ja säätäminen, mutta koskaan ei kerrota, mikä on riittävä määrä säätöä ja valvontaa. Ehkä siksi, että menisi työpaikka alta? Nyt kun elämme sosiaalidemokratiassa ja julkinen sektori on yli puolet kansantuotteesta, on sosiaalidemokraatti Urpilaisen ihan turha ihmetellä, miksi talousjärjestelmämme ei toimi.

Suuremmalla kauhulla kuin kohta onneksi poistuvan Urpilaisen sanomisia seuraan silti tuota pappien tunkua politiikkaan. Niin kauan kuin minä muistan - ja se on kauan se - on aina tähdennetty kuinka oleellista on erottaa uskonto ja politiikka. Nykyinen kirkko on sekin sosiaalidemokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan kritiikitön puolestapuhuja, joten ei ole ihme, että pappien kynnys hypätä politiikkaan on melkeinpä olematon. Evankelisluterilaista kirkkoa ja valtiota on oikeasti mahdoton erottaa. Samasta syystä molemmat tahot innokkaasti kannattavat sharia-lain käyttöönottoa, koska se ikään kuin legimitoisi myös evlut pappien valtapyrkimykset.

Oikeasti papeilla ei ole mitään annettavaa politiikkaan, jos se ei ole kriittistä kommentointia. Pappien ei tule osallistua poliittiseen päätöksentekoon muuta kuin äänestämällä (minkä oikeuden voisi heltäkin viedä pois koska ovat verovaroin elätettävää porukkaa). Papeilla on - mikäli edes mahdollista - vielä vähemmän annettavaa poliittisessa päätöksenteossa kuin sosiaalidemokraateilla, joista myös ehdoton valtaosa on julkisella sektorilla töissä, ja siten heidän äänioikeutensa tulisi myös poistaa. Jos ihminen haluaa vaikuttaa politiikassa, on hänen työskenneltävä maksajana eikä saajana.

Ei olla ensi kertaa pappia kyydittämässä:

Talvisaikaan piika oli laitettu viemään pappia talolta takaisin pappilaan. Matka tehtiin silloiseen tapaan hevosella ja reellä. Pakkasen takia molemmat istuivat lämpimässä saman rekipeitteen alla. Matkan varrella papin käsi ajautui kuin huomaamatta piian haarojen väliin. Perillä pappi pyyteli piialta anteeksi huonoa käytöstään, kun ei ollut muka huomannut mihin kätensä oli laittanut. Piika ei kuitenkaan ollut millänsäkään, sillä ei hän sanomansa mukaan ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Iranista johdettu imaami

Kaikista maailman hankalimmista paikoista Somaliaa lukuun ottamatta Iranilla on jollain tavalla näppinsä pelissä. Siksipä olikin - jälleen kerran - rasittavaa lukea pikku-uutista, jolla suomalaisia on jymäytetty viranomaisten kertakaikkisen typeryyden hyväksikäytöllä. Uutisen mukaan Helsingissä toimivan islamilaisen yhdyskunnan imaami hävisi tiistaina Helsingin hovioikeudessa kiistan irtisanomisestaan. Hovioikeuden mukaan:

Yhdyskunnalta puuttui työsuhteeseen olennaisesti liittyvä oikeus johtaa ja valvoa imaamin työtä. Mies myi asuntonsa Iranissa ja muutti pysyvästi Suomeen vuonna 2007, koska hänet oli houkuteltu maahan imaamiksi.

Islamilainen yhdyskunta ja imaami allekirjoittivat työsopimuksen. Yhdyskunnan mukaan työsopimus tehtiin viranomaisia varten, jotta imaami saisi työ- ja oleskeluluvan.

Imaamin palkasta huolehti iranilainen järjestö. Yhdyskunnalla ollut oikeutta antaa määräyksiä imaamille. Yhdyskunnan mukaan imaami olikin mennyt ja tullut mielensä mukaan.

Hovioikeus totesi, että imaamin palkan maksoi iranilainen järjestö, jolle mies myös raportoi työstään.

Tästä nyt ei ihan suoraan käy ilmi, että suorittiko iranilainen seurakunta Suomeen lähettämänsä imaamin palkasta ennakonpidätykset Suomeen, vai maksoiko suomalainen seurakunta imaamin palkan iranilaisen seurakunnan puolesta. En tiedä, onko kukaan seurannut imaamin palkkoja hänen maahan saapumisen jälkeen, mutta oletan ettei viranomaisilla ole mitään resursseja seurailla kenenkään siirtolaisen tilinauhaa. Ovat vaan tyytyväisiä kun pysyy pois Kelan tilastoista.

Suomalainen seurakunta toteaa, että työsopimus oli huijausta ja tehty viranomaisten erehdyttämiseksi. Eikö tästä joudu kukaan edesvastuuseen seurakunnan edustajana?

Jos mies raportoi iranilaiselle seurakunnalle, niin eikö mies tulisi välittömästi karkoittaa Suomesta? Kuka ihmeen hullu on päättänyt, että tänne saa tulla iranilaisia imaameja, jotka suorittavat iranilaisen seurakunnan antamia toimeksiantoja? Miksei imaamia poisteta maasta, jos hän ei todellisuudessa tee suomalaisille töitä?

Paljon on avoimia kysymyksiä, mutta turha on niihin vastauksia odottaa.

Uusi Pieni jääkausi uhkaa

Ica Age Now -blogissa kirjoitetaan BBC:n uutisesta, jonka mukaan ilmastototieteilijöiden ennusteet ilmaston lämpenemisestä alkavat lähestyä kahvinporoista ennustamisen tasoa. Kannattaa pitää mielessä, että BBC on hyvin dokumentoidusti paljastunut olevansa ilmastoalarmistien kelkassa, joten muutos on mielenkiintoinen (lievästi ilmaistuna). BBC varoittaa, että 20%:n todennäköisyydellä olemme menossa kohti uutta Pientä jääkautta.

Pieni jääkausi oli ääri-ilmiöiden aikaa. Toisilla alueilla koettiin vuosisatojen pahimmat kuivuudet ja vuosisatojen pahimmat tulvat - molemmat samoina vuosina! Kuvitelkaa, mitä se tarkoittaa maailman ruoan tuotannolle.

Monin paikoin kylmät ja kosteat olosuhteet jatkuivat keväällä viikkoja tavanomaista pidempään. Sitten samat olosuhteet palasivat viikkoja tavanomaista aiemmin syksyllä jättäen surkean sadon pelloille mätänemään.

Kirjaimellisesti, miljoonat nääntyivät nälkään.

Kornia, mutta kuka olisi uskonut viisi(toista) vuotta sitten, että ilmastoalarmistit ovatkin niitä, jotka pelkäävät kylmyyttä eivätkä kuumuutta?

Arvot mekin ansaitsisimme

Roopen Mediaseuranta varoitti SDP:n puheenjohtajaehdokkaaksi mielivän ay-liike Pron:n johtajan Antti Rinteen olleen äänessä. Uutisen mukaan

Rinne sanoo HS:n jutussa, että Sdp:n pahimmilla kilpailijalla perussuomalaisilla ei ole arvoja.

- Ne puhuvat tietyistä asioista ihan ok, mutta kun arvopohja puuttuu, voidaan yhtäkkiä olla rasistisia ja fasistisia, ay-johtaja laskettelee.

Antti Rinne sai änkyrän maineen riidanhaluisena ay-johtajana ja hänet tuomittiin poikkeuksellisesti henkilökohtaiseen vahingonkorvaukseen useille yrityksille aiheuttamistaan vahingoista. Hovioikeus kumosi tuomion myöhemmin.

Rinne ei näytä välittävän siitä, että hänen oma poliittinen linjansa on klassista italialaista fascismia puhtaimmillaan. Rinne syyttää, että Perussuomalaisilla ei ole arvoja toisin kuin Sosiaalidemokraateilla:

Sosialidemokraattinen liike on arvoihin pohjautuva kansanliike. Sosialidemokratian perusarvoja ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus.

Nykyinen hyvinvointivaltio on sosialismia ja poliittisen tutkimuksen piirissä sitä kutsutaan myös nimellä sosiaalidemokraattinen yhteiskunta. Rinne näyttää ajattelevan, että poliittiset vastustajat elävät arvotyhjiössä, jos nämä eivät allekirjoita hänen omia arvojaan. Samalla tavalla monet uskovaiset syyttävät vääräuskoisia moraalittomiksi eli siinä mielessä paatunut sosialisti muistuttaa terroristijohtajia. Demonisoimalla vastustajan moraali saadaan oikeutus pilkkaamiseen ja hävittämiseen. Sosialismi on aina Ranskan suuren vallankumouksen ajoista alkaen myös häikäilemättä ollut valmis turvautumaan väkivaltaan ajaakseen omat päämääränsä läpi. Tähän näkemykseenhän myös aiemmin mainittu käräjäoikeus päätyi.

Perussuomalaisten arvot

Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo.

On siellä toki mainittu muitakin kuten rehellisyys, jota sosiaalidemokraatit eivät islamin tavoin mainitse ideologiansa arvomaailmassa, mutta tuo kohta hyvin paljastaa, että Perussuomalaisten ja Sosiaalidemokraattien arvot ovat vastaavat. Jopa Sekoomus allekirjoittaa sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion perusarvot unohtaen yksilönvapauksiin kannustaneet juurensa:

Vastuu ympäristöstä ja luonnosta, Monikulttuurisuus, Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo

Täyttä paskaa, mutta mitäpä Siilijärven Pinokkiolta on muuta lupa odottaa? Ainoa näkyvä ero SDP:n ja Kokoomuksen sekä Perussuomalaisten arvoissa on tuo rehellisyys, jota muilla puolueilla ei ole (Vasemmistoliiton, Keskustan, Kristillisten ja RKP:n arvot). Kuten Pekka Seppänen hyvin toteaa, epärehellisyys ei ole moukkamaista eikä suomalainen ymmärrä, että Etelä-Euroopassa sopimus tulkitaan aikomukseksi eikä sitoumukseksi. Siksi eurokriisin juuretkin ovat pikemminkin kulttuurisia kuin taloudellisia hänen mukaansa.

Kouvolan Sanomien pääkirjoituksessa Heidi Hautalan eroon johtaneessa arviossa ollaan oikeilla jäljillä:

Hautala puhui perjantain tiedotustilaisuudessa periaatteellisuudestaan ja arvoistaan. Yksi asia unohtui. Rehellisyys.

Perussuomalaisten Jytkyn takana oli kansalaisten kyllästyminen valehteleviin ja moraalittomiin poliitikkoihin. Soini tarjosi muuten samaa hyvinvointipakettia kuin kaikki muutkin, mutta hän lupasi pitää sanansa. Pidettyään sanansa hänen puolueensa ei päässyt hallitukseen, jonne pääsemiseksi kaikki puolueet ovat valmiita pyyhkimään hanurinsa antamillaan vaalilupauksilla. Jää nähtäväksi, pystyykö Soini uusimaan temppunsa. Alkaako 2015 toisen kauden kansanedustajia jo hallituskiima kiinnostaa? Kykeneekö Soini löytämään sellaisen aiheen, jota muut puolueet eivät uskalla luvata? Se nimittäin on varmaa, että kaikki Soinin antamat vaalilupaukset löytyvät tulevasta hallitusohjelmasta, koska nykyisellä hallituksella ei ole mitään edellytyksiä jatkaa vaalien jälkeen.

Vihreä helvetti eli asuntolainalla mielisairaalaan

Asuntolainan englanninkielinen sana mortgage on ranskalaista alkuperää tarkoittaen kuolemaan saakka kestävää sitoumusta. Ei niin, että velkaa täytyy maksaa kuolemaan saakka, vaan lainan lyhennys päättyy joko velallisen kuolemaan tai mahdolliseen ulosottoon. Sen jälkeen kiinteistön uusi omistaja tekee omissa nimissään uuden lainasopimuksen.

Suomessa on Nokian jäljiltä Salossa ja Oulussa asuntokuplan sijaan kysyntäkupla, eli asuntoja tulee pakkomyyntiin perheiden laiminlyödessä velanhoidon. Palveluvaltaisessa yhteiskunnassa ei enää ole alkutuotannon tapaista kastijärjestelmää, jossa oli maan omistajia, maan vuokraajia ja maattomia. Koska äänioikeus oli sidottu maan omistamiseen, eivät päättäjät nähneet merkittävää painetta muuttaa lainsäädäntöä siten, että vuokralaisellakin olisi oikeus saada korvaus tekemästään maan arvonnoususta raivattuaan suon pelloiksi ja rakennettuaan kotinsa. Tämän epäkohdan ratkaisematta jättämistä - torppareilla olematon irtisanomissuoja - on usein käytetty perusteluna sosialistiselle vallakumousyritykselle Suomessa 1918. Vaikka perustelu ontuu, ihmisen mahdollisuus elättää itsensä riippuu siitä, onko hänellä mahdollisuutta kohtuuhintaiseen asumiseen. Orjuuden sairain muoto on se, jossa orja joutuu maksamaan omalla työllään sellinsä ylläpidon.

Kävin Salossa taannoin ja kiinnitin itsekin huomiota kaupungin asuntotilanteeseen. Kaupungin terveydenhuoltokustannukset poksahtivat katosta läpi verotulojen romahtaessa, mutta myös palveluiden kysyntä on kasvanut mm. mielenterveyspuolella. Monessa perheessä on karmea tilanne kun vanhemmat taistelevat hermoromahdusta vastaan pankkitilin ammottaessa tyhjyyttään. Kun ihminen menettää voimansa, hän ajautuu ennemmin tai myöhemmin vararikkoon. Laskupinon kasvaessa monelle tulee "kirjekuorikammo", eli postia ei haeta tai jos haetaan se heitetään avaamattomana roskiin. Puolisot eivät kestä häpeää ja eroavat - saapahan jostain syntipukin.

Palveluyhteiskunnassa kohtuuhintainen asuminen on mahdollista toteuttaa useilla tavoilla, ja nykyinen tilanne Suomessa on seurausta poliittisista valinnoista. Ihmiset eivät oikein ymmärrä, että tässä säännöstelyn luvatussa maassa myös asuntojen hinnat ovat säännöstelyn seurausta. Säännöstelyä on monenlaista, eikä asuntolaina ole kuin yksi keinoista (lainakatto tulee sittenkin). Asumisen säännöstely kuvaa sitä tunnelatausta, jonka yhteiskunta on asettanut kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi. "Amerikkalainen unelma" ruumiillistuu omakotitaloon vehreässä esikaupungissa. Kuten Taloussanomat kirjoittaakin, asuminen on sijoitus, ja sijoituksessa on riskejä.

Asuntolainaneuvottelussa on kaksi eritasoista osapuolta. Pankki tekee bisnestä ja nuori pari haluaa toteuttaa unelmaansa. Osapuolten neuvotteluasema on niin epäreilu, että sen vertaaminen orjaan ja isäntään ei ole kaukaa haettu. Esimerkiksi Tanskassa asuntolainaa myöntävät vain siihen oikeutetut ja keskittyvät pankit. Suomessa suurin asuntolainoittaja lienee Nordea (en ole tarkistanut, voi olla Osuuspankkikin tätä nykyä) eli liikepankki (tai jyväjemmareitten oma pankki). Asuntolainan vertaaminen autolainaan tuntuu aivan pähkähullulta, mutta näin se vain on, koska Suomessa asuntolainausta koskevat lait ovat 80-luvulta ajalta, jolloin pääomamarkkinat olivat poliittisessa valvonnassa. Sen jälkeen pääomamarkkinat vapautuivat ja kaikki saivat nostaa asuntolainaa. Pankki siirsi asuntoluottojen riskit velallisille poliitikkojen tyhmyydestä.

Itse kannatan mahdollisimman vähäistä sääntelyä ja vapaita pääomamarkkinoita. Koska asuntojen hintoihin vaikutetaan niin monella tavalla aina kaavoituksesta rakennuslupiin ja verotuksesta pankkien stressitesteihin, on typeryyttä ummistaa silmät siltä tosiasialta, että poliitikot ovat vastuussa asumisen ehdoista. Ihmiset tarvitsevat kodin kuten eläimetkin. Vaikka itse pidänkin tärkeänä että sopimuksista pidetään kiinni, asuntoluotoissa kaikki riskit on kaadettu velalliselle. Korossa on mukana riski, eli pankit tietävät tilastollisesti jonkun osan veloista jäävän hoitamatta (noin 1% asuntolainoista) ja siitä asunnon vakuusarvo kattaa keskimäärin 99%, joten pankin todellinen konkreettinen luottotappio sen koko asuntolainasta on prosentti prosentista. Tämän kustannuksen maksavat siis asuntovelalliset keskenään asuntolainojensa koroissa pankille joka kuukausi vuodesta toiseen. Hoitamatta jäänyt asuntolaina ei siis ole pankille mikään yllätys, johon se ei olisi osannut varautua. Velallisen sairastelu tai työttömyys voi olla yllätys, johon velallinen ei ole edes voinut varautua.

Yhdysvalloissa on käytössä järjestelmä, jossa velallinen voi palauttaa asunnon avaimet pankille ja niillä kuitataan velat pois. Ranskassa taas velallisen häätäminen asunnosta kestää vuosikausia, joten pankille on sysätty (minun mielestäni) sille kuulumattomia riskejä ja kuluja, jotka asiansa hyvin hoitavat joutuvat maksamaan, eli ei kovin hyvä keino sekään. Tanskassa häätö onnistuu puolessa vuodessa, mutta pikaisen häädön takia julkinen sektori joutuu omistamaan paljon asuntoja, ja sen maksavat - jälleen kerran - asiansa hyvin hoitavat veronmaksajat. Sama maksumiehen rooli on siis joka tapauksessa aina työssä käyvällä asiansa hyvin hoitavalla keskiluokalla.

Oma ehdotukseni on, että koitetaan välttää turhia tragedioita ja kasataan asuntolainojen riskit pankeille, jotka sitten saavat laskuttaa riskinsä velallisilta. Parhaiten asiansa hoitavalla pankilla on siten matalimmat korot, josta velalliset suoraan hyötyvät. Eli Suomeen sama järjestelmä - velasta pääsee irti palauttamalla asuntonsa avaimet pankkiin.

Vaihtoehtoinen eikä niinkään akuutti keino tervehdyttää tilannetta on laskea energiaverotusta. Suomeen voitaisiin rakentaa uusia ydinvoimaloita ja Suomi voisi viedä energiaa. Rakentaminen toisi työpaikkoja ja laskisi energian hintaa, jotka molemmat näkyisivät talouden tervehtymisenä. Vihreät marisevat usein, että ydinvoimalat eivät ole taloudellisesti kannattavia. Samalla he unohtavat että tuuli- ja aurinkovoima vaatii tukea ollakseen kannattava. Jos nekään eivät ole kannattavia, hiiltäkö tässä pitää alkaa poltella? Jos näin on, niin sitten ei varmaan kannata rakentaa uutta Guggenheim-museota meren rantaan vedenpinnan nousua odotellessa (Osmo Soininvaara kirjoitti 3.10.2013 kello 9:11):

Helsingin kaavoituksessa varaudutaan merenpinnan metrin nousuun. Koska meren pinta vaihtelee myös sääolojen seurauksena, kaavoituksessa määräyksenä on, että kaava kestää meren pinnan tilapäisen nousun 2,7 metriä nykyisestä keskivedenkorkeudesta joten jollain nollaa suuremmalla todennäköisyydellä vettä voi tulla laittialle seuraavan sadan vuoden aikana.

Valta ei ole sukupuolisensitiivinen asia

Alan Caruban blogissa on hyvä kirjoitus sukupuolien äänestyserosta. Yhdysvalloissa naiset äänestävät selvästi miehiä useammin vasemmistolaista ehdokasta, ja esimerkiksi Obaman valtaan noususta on kiittäminen naisia. Konservatiivna Caruba pohtii sitä, miten naisten äänestyskäyttäytyminen on vaikuttanut tulontasauksen kautta vanhojen traditioiden (ahkeruus, omillaan toimeentuleminen, uskonto, heteroparit ja perhe) rapautumiseen. Erityisen huolissaan Caruba on siitä, että jo puolet amerikkalaislapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Valkoisten lapsista 30% ja mustien lapsista 70% on au-lapsia. Suomessa niinkin lähellä kuin 70-luvulla avioliiton ulkopuolella syntyneeseen äpärään suhtauduttiin erittäin kielteisesti, ja isättä kasvaneen lapsen maailma oli rankka.

Mikä sitten saa naisen uskomaan, että valtio on parempi puoliso kuin naisen sängyssä vieraillut spermapankki? Tasa-arvo taloudellisessa mielessä suosii naisia huomattavasti enemmän kuin miehiä. Naisen on järkevää olla taloudellisesti miehestä ja tämän oikuista riippumaton, koska valtion hoitaessa miehen perinteisen tehtävän (elatus), kanssasisar jakaa toimeentuloa paljon auliimmin. Biologinen kello tikittää ja yleensä nainen haluaa ja hankkiikin lapsia itselleen. Koska lasten laiminlyömistä ei länsimaisissa kulttuureissa katsota hyvällä, nainen varmistaa oman elatuksensa loppuiäkseen sikiämällä.

Helsingin yliopistossa julkaistu gradu (Anna Stina Forsberg: Naiset, miehet ja perussuomalaiset) kiteyttää hienosti suomalaisen yhteiskunnan tilan:

Pohjoismaat ovat kehittäneet hyvinvointijärjestelmän, niin sanotun sosiaalidemokraattisen järjestelmän, joka eroaa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa olevasta liberaalista järjestelmästä sekä esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa olevasta konservatiivisesta tai korporatiivisesta järjestelmästä (eli järjestelmästä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat)

Forsbergin tutkielma on valitettavasti kevyen puoleinen, sillä hän - tai hänen ohjaajansa tarkemmin sanottuna - käyttää poliitista vastakkainasettelua kahdella ulottuvuudella, kun sitä pitäisi arvioida nelikentän (Mitä libertarismi on? 9.1.2014) avulla. Perussuomalaiset ovat saaneet ainoana puolueena tasaisesti kannatusta kaikista tuloluokista ja kaikkialta maasta. Miehet äänestivät eniten Perussuomalaisia (22%) ja naisistakin 16%. Forsberg tutkii, millä tavalla PS-naiset eroavat mieskannattajista ja toteaa, että

perussuomalaisten puolueessa yhdistyy oikeistolainen traditionalismi ja vasemmistolainen sosiaalipopulismi. Traditionalismiin viittaa kristillisten arvojen ja normien kannattaminen ja lisäksi sellaisen yhteiskunnallisen mallin puolustaminen, jonka yhteisöllisinä peruspilareina ovat avioliitto, perhe, koti.

Helsinki on yksinelävien lapsettomien korkeasti koulutettujen virkanaisten ghetto, ja kaupungissa Vihreät ovat ainoana Suomessa - yhdessä sosiaalidemokraattien kanssa - voimakas vallankäyttäjä. Junes Lokka kirjoittaa blogissaan kaupungissa sattuneesta vastenmielisestä raiskaustuomiosta.

52-vuotias bulgarialainen sai alennusta tuomioonsa, koska hän on "sarjaraiskaaja" eli uusi tekonsa ennen kuin oli saanut edellisestä tuomion. Raiskattu nainen oli toisella kuulla raskaana, joten bulgarialainen yritti tehdä temppunsa ns. kakkoseen, mutta epäonnistuttuaan siinä hän saattoi hommat loppuun perinteiseen tyyliin. Kummallisen uutisen kummallinen yksityiskohta on se, että nainen oli - ilmeisesti - kovassa humalassa. Nainen oli ilmeisesti ohikulkijoiden vinkkaamana saanut poliisilta kyydin putkaan, josta hänet seuraavana aamuna kuljetettiin DNA-tutkimuksiin raiskaajan henkilöllisyyden selvittämiseksi. Nainen käyttäytyi niin agressiivisesti illalla, että kuljetus suoritettiin käsiraudoissa. Naisen edellinen lapsi on huostaanotettu, joten ainakin tämä kyseinen yksilö on elävä todiste siitä, miten "isoveli" on parempi elämänkumppani kuin mies.

Kun valtio ottaa miehen tehtävät naisen elämässä, se kasvattaa pilteistä "sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisiä". On suorastaan hämmästyttävää, miten julkeasti feministit ovat kannustaneet naisia kasvattamaan isättömiä lapsia ja miten nämä kasvatetaan päiväkodeissa ja kouluissa kyseisen vasemmistofeminismin ideologian kannattajiksi. Tulva-lehti kysyi muutamilta "julkkisfeministeiltä", keitä nämä äänestävät. Vastaus oli tietenkin Vihreä nainen. Eläkkeellä oleva entinen Yleisradion toimittaja Päivi Istala listasi hienosti tuntemuksensa:

Tilanne Suomessa on jo semmoinen, että maassa on syytä olla olemassa ihan oikea oppositio. Sen varmistaminen on erityisen tärkeää, kun hyiset oikeistoaallot kylmettävät sielua ja mieltä.

Näistä lähtökohdista ei ole mikään ihme, että toimittajakunnassa Perussuomalaisia kutsutaan "äärioikeistoksi". Asetelma on kuitenkin paljon tuota laajempi, koska nuorten miesten joukossa Sekoomus ja Perussuomalaiset saivat kumpikin 20%:n kannatuksen. Naisten ja miesten erilainen suhtautuminen seksiin ja erilaiset seksuaalitottumukset ovat ilmiselvästi sen takana, että Pohjoismaat ovat "sosiaalidemokraattisia yhteiskuntia". Yhteiskunnassamme on nyt vakava taloudellinen kriisi, kun julkinen sektori, joka työllistää korkeasti koulutettuja naisia, on velkakriisissä. Tämän velan maksavat nuoret miehet - tai se osa, joka heistä menee ansiotyöhön. Työmoraali tosin heikkenee, kun päiväkodeissa opetetaan, ettei ole miehen vastuulla elättää omia lapsiaan vaan suikupuoliroolit ovat silkkaa mielikuvitusta.

Yksi feminismin ilmentymä on konservatiivisen kirkon tilan heikkeneminen. Tilalle tunkee pakanallista uususkontoa ilmastonmuutoksen Gaiana. Vihreiden - siis konservatiivisen vasemmiston - poliittinen vastavoima on konservatiivinen oikeisto. Liberaaleilla - tai amerikkalaisittain libertaareille - on pyrkimys estää poliitikkoja puuttumasta ihmisten elämään, kun taas konservatiiveilla on halu puuttua joko ristin tai ekologisuuden nimissä. Konservatiiviset naiset ovat "sosiaalidemokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan" tukojoita ja konservatiiviset miehet luottavat kirkon oppeihin miehen asemassa perheen vastuunkantajana rakentaen venäläisen yhteiskunnan näköistä valtiota. Poliittinen voimatasapaino onkin jo siirtynyt naisille Helsingissä, joka haaveilee hankkivansa "sensitiivisen" rahoituksensa lähiöiden miesvaltaisista kehyskunnista.

Äärivasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XXX

Aihepiirin numerointi on näemmä mennyt vituralleen, mutta koska aihepiiriin innoittavista tapahtumista ei tosiaan ole pulaa, niin olkoon tämä nyt 30. kirjoitus aiheesta.

Ilta=Sanoman mukaan Äärivasemmiston radikalisoitumisen uhka on kasvanut. Sisäministeriön valtiosihteeri Andrei Nahkala on todennut, että

- On viitteitä siitä, että militantti anti-fasistinen liike olisi kasvamassa vastauksena äärioikeiston lisääntyneelle näkyvyydelle viime vuosina.

Nahkala täsmentää, mitä tuo "äärioikeiston" väkivalta käytännössä oikein on:

Äärioikeiston näkyvä kasvu tai väkivaltainen radikalisoituminen voi myös aiheuttaa väkivaltaisen vastareaktion äärivasemmistossa.

Äärioikeistolaiseksi katsotut väkivallanteot ovat tyypillisesti skinheadien yksin tai yhdessä tekemiä spontaaneja väkivallantekoja.

Eli nyt on valtion taholta oikein virallisesti määritelty, mitä ÄÄRIOIKEISTO edustaa. Katsotaanpa, mitä Wikipedia kirjoittaa skinheadien poliittisesta ideologiasta:

Alkuperäisten skinheadien katsotaan olleen työläisnuoria, jotka yhdistelivät mod-liikkeeseen palautuvan nuorisokulttuurin piirteitä (oma hius- ja pukeutumistyyli sekä populaarimusiikki) brittiläisen työväenluokan perinteiseen arvomaailmaan, joka korosti muun muassa aggressiivista maskuliinisuutta, pub-elämää ja ruumiillisen työn arvostusta.

Skinhead-kulttuurin synty liittyi tilanteeseen, jossa Ison-Britannian perinteinen työväenkulttuuri oli rakennemuutoksen seurauksena häviämässä. Brittiläisen skinhead-liikkeen synty ja kasvu onkin nähty protestina perinteisen elämäntavan hajoamiselle.

Skinhead-kulttuuri oli jo häviämässä, kunnes se syntyi 1970-luvun lopun Isossa-Britanniassa uudestaan punkin mukana. Tällöin pakistanilaiset maahanmuuttajat joutuivat joidenkin skinhead-joukkioiden aggressioiden kohteeksi. Maahanmuuttajavastaiset ryhmät alkoivat värvätä skinheadeja jäsenikseen, ja lopulta skinheadia alettiin pitää uusnatsin synonyyminä.

Poliittiseti suuntautuneita ei-rasistisia skinheadeja kutsutaan yleisesti erilaisilla lyhenteillä, kuten esimerkiksi SHARP (Skinheads Against Racial Prejudice, ”skinheadit rotuennakkoluuloja vastaan”), ARA (Anti-Racist Action, ”rasisminvastainen toiminta”), Redskins (”punaiset” eli vasemmistolaiset skinit) ja RASH (Red and Anarchist Skinheads, ”punaiset anarkisti-skinheadit”). Näiden ryhmien vaikutus Suomessa on erittäin vähäinen verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai Saksaan.

Minun on mahdotonta ymmärtää, mikä tuossa viittaa oikeistolaisuuteen? Skinhead-aate on ideologisesti konservatiivinen työväenaate, eli ihan tyylipuhdasta sosialismia. Kuten olen lukuisia kertoja todennut aikaisemmin, sosialismi on luonteeltaan rasistista - se avoimesti tuki ja kannatti 1900-luvun alkupuolella eugeniikkaa ja 1900-luvun loppupuolella alkoi leimaamaan värilliset valkoisia tyhmemmiksi näiden tarvitessa erilaisia valtion avustuksia ja tukia menestyäkseen valkoisen miehen yhteiskunnassa.

Hitler värväsi joukkoihinsa kommunisteja, joita Stalin sodan jälkeen käski kutsuttavan "äärioikeistoksi" tai "fascisteiksi". Nämä Stalinin määritelmät voivat edelleen hyvin ja suomalainen media ja tutkijakenttä näyttäytyy tahattoman tai tahallisen koomisena kritiikittömänä laumasieluisena joukkona. Kun näillä lähtökohdilla oleva henkilö kohtaa kritiikkiä esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, on ilmiselvää että hän kutsuu arvostelua "äärioikeistolaisuudeksi" tai "rasismiksi". Mikä tyhjänpäiväinen ja tyhjäpäinen porukka meillä pitää puhevaltaa. Ei ihme että maa on tässä jamassa.

Maksuhäiriö julkisella sektorilla

Ennätysmäärä suomalaisia yrityksiä on saanut maksuhäiriömerkinnän, samoin joka 10. kansalainen on saanut maksuhäiriömerkinnän. Yrittäjäksi moni joutuu pakon edessä, mutta moni ottaa riskin ja toivoo vaurastuvansa. Usein yrittäjä huomaa tekevänsä hyvätasoista työtä esimerkiksi rekkakuskina tai keittiömestarina ja kuvittelee osaavansa johtaa yritystä. Yrityksen johtaminen vaatii erilaisia taitoja kuin mitä hyvältä ammattilaiselta vaaditaan. Siksi onkin surkeaa, että konkurssin tehnyt yrittäjä menettää yhteisön silmissä maineensa.

Länsimaat siirtyivät 80-luvulla vapaille pääomamarkkinoille, minkä seurauksena kansantalouksien kasvu on ollut velkavetoista. Velkantuminen ei itsessään ole ongelmallista, sillä valtaosa velasta on otettu kansallisvarallisuuden suurimpaan ryhmään eli kiinteistöihin - ihmiset tarvitsevat kodin ympärilleen, ja suurin osa haluaa hankkia tilavan ja miellyttävän sellaisen. Yksityisillä ihmisillä on toki oikeus velkaantua. Valtion velkaantuminen sen sijaan on ongelma, koska kansalainen on vastuussa veloista, joita ei ole tai ei ehkä olisi itse ollut valmis ottamaan. Erityisen ongelmallista on, jos sekä veronmaksajat että valtio molemmat velkaantuvat, jolloin kansantaloudella ei ole minkäänlaista puskuria. Juuri näin on nyt käynyt kaikissa länsimaissa, mikä on aiheuttanut jo jonkinlaista liikehdintää politiikassa perinteisten puolueiden menettäessä kannatustaan "populistisille" puolueille.

Vapailla pääomamarkkinoilla ylivelkaantuminen on varomattomalle kuluttajalle helppoa samoin kuin poliittiselle sektorille, jossa kukaan ei joudu kantamaan varomattomista päätöksistä vastuuta. Ainoa sektori jossa ylivelkaantumista ei ole merkittävissä määrin tapahtunut on yksityinen elinkeinoelämä. Suurten yritysten taseet ovat keskimäärin hyvässä kunnossa ja maksuvalmius hyvä. Säännöstellyillä pääomamarkkinoilla yritykset eivät joutuneet optimoimaan käyttämäänsä pääomaa ja ne laajenivatkin rönsyillen monialayhtiöiksi. Vielä 80-luvulla liikkeenjohdolle opetettiin diversifiointia eli yrityksen liiketoiminnan riskin jakamista eri toimialoille. Ajatuksena oli, että yritys voisi tasata syklien vaikutusta kannattavuuteensa. Nyttemmin ajatus on tyystin haudattu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Tunnetuin menestyvä monialayhtiö on General Electric, jota voidaan perustellusti pitää yhtiönä, jonka riskit on yhtä hyvin hajautettu kuin minkä tahansa sijoitusrahaston (vink vink!). Pääsääntöisesti sijoittajat edellyttävät, että yhtiö toimii yhdellä toimialalla ja keskittyy sen hyvään hallintaan.

Suuryritysten esimerkki osoittaa, että vapaat pääomamarkkinat toimivat. Liike-elämässä kaikkiin hintoihin sisältyy luottoriski, eli kiinalaisen tavarantoimittajan myydessä velaksi tuotteitaan Tiimarille, hinnassa on mukana riski siitä, että Tiimari ei selviä velvoitteistaan. Liiketilat Tiimarille vuokrannut kiinteistöyhtiö on sekin hinnoitellut vuokraan mukaan sen riskin, että Tiimari ei selviä vuokristaan. Niinpä Tiimarin mennessä konkurssiin, se ei ole "pettänyt" ketään. Liiketoimintaan kuuluu, että pääomat jatkuvasti kohdentuvat uudelleen ja tämä kohdentuminen tapahtuu - yleensä - konkurssien kautta. Jos valtio ottaa vastatakseen tappiollisia liiketoimintoja - kuten sosialistit vaativat - se puuttuu vapaiden pääomamarkkinoiden toimintaan tavalla, joka heikentää kannattavan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Valtion nykyinen uusi vuotuinen velanotto (kahdeksan miljardia) on sekin niin valtava, että jos velka rahoitettaisiin kotimaisilta sijoittajilta, koko maa olisi käytännössä luottolamassa eikä valtiota lukuun ottamatta yksikään taho saisi kotimaisilta luotottajilta lainaa.

Ongelmallista yksityishenkilöiden ja (pien)yritysten luottohäiriömerkinnöissä on se, että valtaosa merkinnän saaneista on yrittänyt hoitaa velvoitteensa asianmukaisesti. Pienyritys voi joutua listoille, jos sen suurin asiakas vaihtaa toimittajaa tai aiheuttaa luottotappiota. Pienyrityksen elämä muistuttaa tavallisen kuolevaisen elämää siinäkin suhteessa, että yksi sopimuskumppani käytännössä vastaa valtaosasta tulovirtaa. Asiakas- tai työsuhteen päättyessä käteen ei jää juuri mitään.

On selvää, että maksuhäiriöillä voi ja saa tehdä bisnestä - ei sitä tule kieltää. Pieni joukko yrittäjiä on keskittynyt järjestelmälliseen huijaamiseen ja petoksiin. Näiden kaivaminen esiin luottorekistereistä onnistuu ja senpä takia petoksia on yhä vaikeampaa tehdä. Tämä on luottorekisterin hyvä vaikutus. Luottohäiriömerkintä nykyisessä muodossaan ei kuitenkaan enää muistuta liiketoimintaa vaan pikemminkin valtion yksityistämää viranomaistoimintaa. Valtio sääntelee luotonantoa, perintää ja rekisteritoimintaa niin kattavasti, että olisi parempi puhua viranomaistoiminnasta samalla tavalla kuin pysäköintivirhemaksujen keräämisessä. On toisin sanoen poliitikkojen käsissä päättää, kuinka moni ihminen luottohäiriämerkinnän saa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että poliitikot mieluummin leimaavat ihmisiä luottohäiriömerkinnöillä kuin antaisivat markkinoiden korjata tilanteen. Keskeisen luottotietojen menetys kuitenkin on seurausta monesta pienestä tekijästä, joka polttaa pienyrityksen tai palkollisen henkiset voimavarat loppuun.

Luottotietojen menetys johtuu siis siitä, että pienyhtiö tai palkollinen on ottanut riskin ja riski on toteutunut maksukyvyttömyytenä. Kuten alussa totesin, tuo riski on jo hinnoiteltu kaikkiin hyödykkeisiin mukaan. Luottotietojen rekisteröinti ei estä muuta kuin järjestelmällisen petoksen, joten se, että 10% kansalaisista menettää luottotietonsa on lievästi sanottuna epäuskottavaa. Velkavetoisessa kansantaloudessa 10% voi hyvinkin olla - syystä tai toisesta - hoitanut raha-asiansa päin mäntyä, mutta markkinoilla riski ja luottotappiot on otettu huomioon hinnoissa.

Ihmisen luottotietojen menettämiselle on tietenkin syynsä, mutta ongelma syntyy siitä, että leimaamisen ja paheksumisen sijaan kannattaisi poliittisella kentällä erityisesti ja yhteiskunnallisesti muutenkin ymmärtää, että menettäminen on seurausta riskin ottamisesta. Jos tässä valtiossa ei kannata - kuten ei kannatakaan - ottaa talouedllista riskiä (maineen menettämisen uhalla), niin on turha pelätä, että yrittäjyys olisi houkutteleva vaihtoehto muuten kuin pakon edessä.

Käytännössä nykyisellä arvonlisäverokannalla (24%) yritykset ovat laillistettuja veronkantajia. Valtion silmissä yrityksen tärkein tehtävä on kerätä ja tilittää veroa - arvonlisä-, valmiste- ja tuloveroa sekä kerätä ennakonpidätyksiä ja eläkevakuutus- ja muita veroluonteisia vakuutusmaksuja. Pienyritykseltä vaaditaan kaikki samat velvollisuudet kuin suurelta konsernilta, joka palkkaa kaikkiin vastuualueisiin erikoistuneen ammattilaisen, mihin pienyrityksellä ei tietenkään ole mitään mahdollisuutta.

Kuvaavaa nykyajalle on Etlan tekemä ennuste katoavista työpaikoista. Listalla on sellaisia ammatteja kuin prosessityöntekijät, huolitsijat, sihteerit, myyjät ja rahoitusalan toimistotyöntekijät. Kaikki ammatteja, joita liike-elämässä voidaan hoitaa koneilla kustannustehokkaammin. Sitten on liuta ammatteja, jotka tuntuvat olevan immuuneja kaikelle toiminnan tehostamiselle: asiantuntijat, erityisasiantuntijat, terapeutit, sosiaalityön johtajat, opetusalan johtajat, terveydenhuollon johtajat ja toimistotyön esimiehet. Sinänsä huvittavaa, että toimistotyöntekijät loppuvat mutta toimistotyön esimiehet eivät. Ei-päättyvien toimenkuvien yksi yhteinen piirre on se, että ne ovat kaikki julkisella sektorilla. Kovin moni julkisen sektorin laitos ei maksuhäiriössä kärvistele.

Kuvataan syyttömiä ja syyllisiä

Tässä Uuden Suomen uutisessa korostuu linjakkaasti, miten syytönkin voi joutua valtion jakamien rangaistusten kohteeksi. Yksilön omaisuuden ja fyysisen koskemattomuuden turvaaminen on valtion tehtävistä tärkein ja itse asiassa ainoa merkittävä. Tämän kaltaisiin ongelmiin joudutaan, kun "tehokkuuden" nimissä verotuloja käytetään kaiken maailman toisarvoisiin kohteisiin tulonsiirtoina, ja valtio unohtaa perustehtävänsä.

Poliisin on näyttävä kadulla ja liikenteessä. Siihen on kohdistettava niin paljon rahaa, että poliisin tärkein tehtävä - ennalta ehkäisevä vaikutus - toteutuu. Ennalta rikoksia ehkäisee sekä kiinnijäämisen todennäköisyys että rangaistuksen määrä. Kiinnijäämisen todennäköisyyttä voidaan kasvattaa kameravalvonnalla jonkin verran, mutta paremmin Suomessa ylinopeutta hillitsevät järjettömän suuret sakot - näin rohkenen väittää melko paljon autoilevana.

Voidaan myös väittää, että sekin ennalta ehkäisee rikollisuutta, kun toistuvasti rikoksiin syyllistyneet eristetään muusta yhteiskunnasta vankiloihin. Toiminta ei ole edullista, mutta se on oikeudenmukaisempaa kuin kaikkiin kansalaisiin kohdistuva anonyymi kameravalvonta. Kaikkein hulluinta meno on nykyisin, kun taparikollisten saamat rangaistuksen ovat tasoltaan samaa luokkaa kuin ylinopeussakot, mutta toisin kuin keskiluokkaiselta autoilijalta, taparikolliselta sakkoja ei saada perityksi.

Moonbattery-blogissa on karmea kotivideo, jossa vaippaikäinen poika oppii enoltaan kaikki mahdolliset karkeudet, joita nuori taparikollinen suoltaa suustaan.



Parhaalla tahdollakaan on vaikea kuvitella, että tästä pienestä vauvasta saadaan tasapainoista aikuista. Tämä toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, miten vasemmistolainen ideologia on aivan yhtä vaarallinen lapsille kuin ne uskonnot, joilta vasemmistolaiset haluavat suojella pikkulapsia vanhemmiltaan.

Kuten olen aiemminkin todennut, on vanhempien tehtävä kasvattaa lapsena - ei yhteiskunnan. Samoin ei ole yhteiskunnan tehtävä valvoa täysivaltaisia aikuisia kuin pieniä lapsia. Virkakunnan kannalta on tavoiteltavaa leimata mahdollisimman monet aikuisetkin rikollisiksi, jolloin virkakunnan oikeutus suorittamaansa valvontaan suuren yleisön mielessä säilyy.

Islam on uusi äärioikeisto

Alan Caruba kirjoittaa blogissaan, että Yhdysvalloissa virallinen työttömyysprosentti on noin 7%. Eurooppalaisittain lukema on hyvä, mutta Obama on päättänyt parantaa lukemaa "parantamalla työttömyysturvaa". Me eurososialistit olemme jo aikoja sitten ymmärtäneet, että nämä asiat eivät liiku samaan suuntaan, jos niillä joku riippuvuussuhde ylipäätään on. Caruba toteaakin, että todellisuudessa virallisnen työttömyyslukema ei kuvasta oikeaa työttömyysastetta, koska siihen lasketaan mukaan vain työtä hakevat. Jos tilastoitaisiin työssä olevat, niin todellinen luku on liian uskomaton, että se menisi epäuskottavaksi. Kuitenkin, jos näin meneteltäisiin, Yhdysvalloissa todellinen työttömyysprosentti olisi 40. Suomessa noin laskettuna, yli 16 vuotiaista (4,5 miljoonaa) töissä on puolet (2,3 miljoonaa).

Politically Incorrect -blogissa on aivan loistava kirjoitus "Islam is the new far right". Siinä todetaan Angela Merkelin - ensimmäinen Dachaun keskitysleirissä vieraillut Saksan liittokansleri - sanoneen, että "Kuinka saksalaiset saattoivat kieltää ihmisarvon ja oikeuden elää riippumatta heidän rodustaan, uskonnostaan, poliittisesta vakaumuksestaan tai seksuaalisesta suutautumisestaan? Emme saa enää koskaan antaa sijaa moisille aatteille demokraattisessa Euroopassamme.

Merkel viittasi puheessaan kansallis-sosialisteihin ja fascistiseen liikkeeseen, jotka edustivat kansallista, muukalaiskammoista, rasistista, uskonnollista tai taantumuksellista ajattelumaailmaa. Äärioikeistolaiset liikkeet - eurooppalaisessa merkityksessä - ovat aina alistaneet ja surmanneet niitä ihmisryhmiä, jotka se luokittelee alempiarvoisiksi.

Kuinka ollakaan, nuo samat määritelmät sopivat myös islamiin. Islam on uusi äärioikeisto. Islam on rasistinen, muukalaiskammoinen, kansallinen ja uskonnollinen ideologia, joka alistaa ja surmaa niitä ihmisiä, joita se pitää alempiarvoisina. Ja niitähän riittää. Toisin kun sosialismin varaan rakentuneilla natsismilla, fascismilla ja kommunismilla niin islam velvoittaa ja oikeuttaa vääräuskoisten kohtelun jumalan määräyksenä.

"Emme saa enää koskaan antaa sijaa moisille aatteille demokraattisessa Euroopassamme". Näin sanoessaan Merkel osoittaa röyhkeää populismia, sillä eurooppalainen poliittinen eliitti tukee ja kannustaa moisia ajatuksia salliessaan laajamittaisen muslimien maahanmuuton maanosaamme. Islam on imperialistinen aate, joka oikeuttaa tappamaan ja raiskaamaan vääräuskoiset. Eikä oikeutus ole mikään 700-luvulla mainittu pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi jäänyt opetus vaan islamin valtavirtaa 2000-luvulla. Islam on islamismi - yksin Ranskassa on yli 800 ei-muslimeilta kiellettyä aluetta. Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa on samankaltaisia alueita, jonne eksyneet vääräuskoiset naiset ovat vapaata riistaa. Muslmit raiskasivat keskimäärin enemmän kuin yhden ruotsalaislapsen päivässä alkuvuonna 2013 Ruotsissa, ja luvut ovat - kuten arvata saattaa - nousussa.

Englannissa yhden vuoden aikana 2.409 lasta joutui seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, mutta hallituksen tiedonannossa lukua kuvattiin vain jäävuorenhuipuksi kuvailtaessa yli 50 seksuaalirikoksiin keskittyneen jengin toimintaa saarivaltiossa. Oslossa viimeisen viiden vuoden aikana kaikkiin raiskauksiin syyllistyneet ovat olleet muslimeita. Nyt myös terveydenhuoltohenkilöstö on joutunut toistuvien hyökkäysten (enemmän kuin kerran päivässä) kohteeksi, ja ilmiötä kutsutaankin sairaala-jihadismiksi. Muslimimiehille ei sovi, että heidän vaimonsa tutkiva terveydenhuollon ammattilainen on sukupuoleltaan mies.

Uusi äärioikeisto tappaa ne, jotka yrittävät lähteä liikkeestä. Se käy poliisien kimppuun. Se polttaa autoja ja valtaa kokonaisia kaupunginosia. Se tappaa omia lapsiaan ja ympärileikkaa tyttönsä. Se leikkaa vaimoiltaan päät irti ja katkoo kaulat vääräuskoisilta. Se vaatii vääräuskoisten kirkoilta veroa ja tuhoaa ja hävittää niitä. Alla oleva video kuvaa epäsosiaalisten valloittajien elämäntapaa:

Berliinin muurin murtumisen jälkeen (pääasiassa Turkin) muslimit ovat tappaneet 7.500 ihmistä Saksassa - luku on kaksinkertainen siihen, kuinka paljon Afganistanissa on kuollut liittoutuneiden sotilaita - ja kolme miljoonaa on joutunut fyysisen väkivallan uhreiksi. Tällä vuosikymmenellä joka päivä yksi saksalainen kuolee ja 400 joutuu muslimien hyökkäysten kohteeksi JOKA PÄIVÄ.

Nykyinen liberaalia fascismia ajava poliittinen eliitti jatkaa sitä, mikä Hitleriltä jäi kesken. On turha ihmetellä, miksi eurooppalaiset uusnatsit ja kommunistit ovat liittoutuneet muslimien kanssa tuhotakseen mielestään materialistisen ja yksilönvapauksiin nojaavan elämäntapamme. Niinkin maltillisena pidetystä muslimimaasta kuin Turkista saapuneet siirtolaiset kannattavat koko Euroopan muuttamista islamilaisiksi valtioiksi. 56% noudattaa mieluummin islamin kuin kyseisen maan lakeja. 40% kokee siionismin, EU:n ja Yhdysvaltojen uhkaaviksi. 25% ei halua integroitua, inhoaa länsimaisia arvoja ja hyväksyy väkivallan toisinajattelijoita kohtaan. Joka kolmas Englannissa asuva 16-25 vuotias muslimi kannattaa vääräuskoisten tappamista.

Niin kuin ei voi olla maltillista natsiaatetta, uusnatsismia, Ku Klux Klania, Arjalaista veljeskuntaa tai fascismia, ei myöskään voi olla maltillista islamia erotettuna islamista, paitsi että islamilla on jumalansa tuki väkivallan takana. Jos tutustutaan islamin syntyaikojen Arabian niemimaahan, huomataan että väkivalta juutalaisia ja kristittyjä vastaan on kuulunut ideologiaan sen alusta asti. Länsimaiset poliitikot ovat kuin 30-luvun edeltäjänsä, jotka kiittelivät kilpaa Hitlerin politiikkaa eivätkä nähneet sen todellista luonnetta.

Mitä libertarismi on?

Pörri valitteli kommentissaan liittyen Vasarahammerin hyvään kirjoitukseen feminismistä ja islamista kuinka valitettavaa on, että käsite liberalismi on niin ristiriitainen. Tai pikemminkin, että se määritellään kulloisenkin tarpeen mukaan, mikä aiheuttaa turhaa vääntöä yläkäsitteiden "oikeistolaisuus" ja "vasemmistolaisuus" kesken. Itse hahmottelin pari vuotta sitten (Vasen ei ole oikein 19.1.2011) nelikentän, jossa yhdistin uskonnollisen vakaumuksen ja suhtautumisen taloudelliseen vapauteen. Alkuperäinen ideani oli kohtuullisen hyvä, mutta ajan mittaan olen eniten pettynyt siihen, että uskonnolinen vakaumus kulkee tuossa hahmotelmassani suhtautumisena teismiin. Moinen määritelmä on ongelmallinen siksi, että yhtäältä kaikki uskonnolliset ihmiset eivät ole teistejä eivätkä toitaalta kaikki ateisteina itseään pitävät ole uskonnottomia. Niinpä hahmottelin uuden nelikentän (suokaa anteeksi kuvan visuaaliset puutteet):

Tässä uudessa nelikentässä hahmottuu paremmin käsitteet "oikeistolaisuus" ja "vasemmistolaisuus", joiden jakolinja kulkee suhtautumisessa taloudelliseen vapauteen. Taloudellinen vapaus voidaan määritellä vapaina pääomamarkkinoina tai muuna sellaisena toimintana, jossa valtiovalta ei rajoita pääomien kulkua yli valtion (valuutta-alueen) rajojen. Tällä tavalla määriteltynä "oikeistolaisuus" on "vasemmistolaisuuden" vastakohta. "Vasemmistolaisuus" tarkoittaa siis voimakasta valtion puuttumista elinkeinoelämän vapauksiin. Suomea voi periaatteessa pitää oikeistolaisena yhteiskuntana pääomien vapaan liikkuvuuden osalta, mutta korkea veroaste, luvanvaraiset elinkeinot ja korporaatioiden vaikutusvalta pakottavat kutsumaan järjestelmäämme korporatiiviseksi eli fascistiseksi.

Se toinen muuttuja, minkä takia esittelen nyt mielestäni paremman työkalun libertaari-skenen käyttöön "oikeistolaisuudesta" ja "vasemmistolaiuudesta" liittyy suhtautumisessa uskonnolliseen vapauteen. Tämä on enemmänkin "liberaali" vs. "konservatiivi" määrittelyä kuin "vasemmisto" vs. "oikeisto". Koska nykyisessä kielenkäytössä "konservatiivi" tarkoittaa "oikeistolaista" ja "liberaali" tarkoittaa "vasemmistolaista", oli mielestäni syytä täsmentää näiden eroa suhteessa taloudelliseen vapauteen.

Uskonvapaus - jonka räikeimmät rajoittamiset raa'asti kärjistettynä ovat modernina aikana tapahtuneet natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa - määrittelee myös yksilön- ja sananvapauden. Omassa nelikentässäni "oikeistokonservatiivi" tarkoittaa siis henkilöä, joka on harras uskovainen, mutta yhtaikaa harras uskovainen ja ymmärtää vapaiden pääomamarkkinoiden edut elinkeinoelämän kannalta. Tällaisia henkilöitä ei todellakaan ole runsain mitoin, koska nämä kaksi asiaa ovat keskenään ristiriitaisia. Yksilötasolla hyvin varakas ja syvän uskonnollisen vakaumuksen omistama henkilö kuuluu tähän ryhmään. Elokuvassa Charlie Wilsonin sota tällainen karikatyyri on Julia Robertsin näyttelemä Joanne Herring.

Huomattavan suuri joukko ihmisiä kuuluu sen sijaan siihen ryhmään, joka kannattaa sekä uskon- että taloudenvapauden rajoittamista. Suomessa tämä on tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituin poliittinen suuntaus. Hyvinvointiyhteiskunnan kannattajien mielestä vanhemmilla ei ole oikeutta kasvattaa lapsiaan omaan uskontoonsa, jos se on ristiriidassa heidän omien arvovalintojensa kanssa. Esimerkiksi suhtautuminen aborttiin, ehkäisykieltoon, lääkkeisiin tai uskonnollisiin rituaaleihin (burkha, ympärileikkaus, moniavioisuus jne) voi olla äärettömän suvaitsematonta, mutta samaan aikaan he edellyttävät omien arvovalintojensa kanssa ristiriidassa olevien ihmisten voivan suvaita heidän arvovalintojaan. Tyypillisesti punavihreä city-sosialisti vaatii muita tunnustamaan omat arvovalintansa esimerkiksi aborttien tai homoavioliittojen suhteen, mutta samalla he haluavat kieltää näiden ihmisten oikeuden elää omien arvovalintojensa mukaisesti. Myös muslimifundamentalistit kuuluvat tähän ryhmään.

Neljäntenä on tiukkaa taloudellista sääntelyä mutta laajaa yksilönvapauksia kannattavien ryhmä. Tätä porukkaa on toiseksi eniten, ja heidän viiteryhmäänsä edustaa ristiriipusta käyttävä sosiaalidemokraatti Urpilainen. Hän uskoo virkakoneiston kykyyn ennustaa ihmisten tarpeet, mutta hän ei edellytä valtion rajoittavan uskonnollista toimintaa. Tässä ryhmässä olevat mieluummin hakeutuvat edellisen ryhmän kanssa tekemisiin, miksi tämän ryhmän edustajia haukutaan "suvakeiksi" tai "kukkahattutädeiksi". He kuvittelevat uskonnollisen fanaatikon (pystyakselilla samalla puolella) olevan luotettavampi kumppani kuin ökykapitalistin (sama vaaka-akseli).

Tästä syystä johtuen minusta on perusteltua kutsua "oikeistolaiseksi" henkilöä, joka kannattaa mahdollisimman pientä elinkeinoelämän säätelyä ja vasemmistolaiseksi henkilöä, jonka mielestä talouselämää tulee säädellä voimakkaasti. Kuten edellä totesin, taloudellisen sääntelyn vähäisyys yhdistettynä uskonvapauden sallivuuteen on hyvin harvinaista. Tätä ryhmää kutsutaan "neokonservatiiveiksi", "uusliberaaleiksi" tai "haukoiksi". Huomattavasti yleisempää "oikeistolaisuus" on niiden piirissä, jotka myös sallivat laajat uskonnolliset vapaudet ja sitä kautta kannattavat yksilönvapauksia ja sananvapautta. Tähän ryhmään Suomessa kuuluvat monet Perussuomalaisten "äärioikeistolaisina" pidetyt henkilöt kuten Halla-aho ja Hirvisaari.

Kaikkinensa on sääli, että "äärioikeistolainen" termillä on pilattu "oikeistolaisuuden" yläkäsite, koska paljon tuhoisampi ideologia on vasemmistolaisuus, jonka liberaali (suvaitsevainen) siipi mieluummin liittoutuu yksilönvapautta rajoittavien fundamentalistien kuin libertaarien kanssa. Libertaarien kanssa ratkottavat ristiriidat liittyvät tulonjakoon kun taas äärivasemmiston kanssa ristiriidat liittyvät uskon- ja sananvapauteen. Ehkä siksi sosialistit haukkuvat libertaareja äärioikeistoksi saadakseen petettyä itseään helpommin tai siksi, että yksinkertaisesti on vain helpompaa liittoutua väkivaltaisen enemmistön kuin pienen vähemmistön kanssa.

Huippuosaaja

Perussuomalainen kävelee kuin nainen:

Helsingin Töölössä asuva amerikkalaismies auttoi koripallotähti Dennis Rodmanin Pohjois-Korean diktaattorin vieraaksi.

Yhdysvaltalainen geenitutkija Joseph D. Terwilliger, lempinimeltään Joe, on asunut Helsingissä vuosia ja osaa hyvin suomea. Vielä sujuvammin hän puhuu koreaa – etenkin Pohjois-Korean aksentilla.

Terwilliger on työskennellyt perinnöllisyystieteen tutkijana ja opettajana Suomen lisäksi muun muassa Kuubassa, Libyassa ja Iranissa.

Mies ei myöskään tunnustaudu juche-aatteen kannattajaksi: hän kertoo äänestäneensä viime kunnallisvaaleissa perussuomalaisia.

Tää on niin hyvä sekoitus "hyvää" ja "pahaa", että media menee aivan sekaisin. On mustaa ja valkoista, Kuubaa ja Imperialistista Amerikkaa, yliopistotutkintoa ja black-trash koripalloa... Uskomaton sirpalekokoelma.

Lakia voi rikkoa jos oma moraali sallii

Hienoa, että Yle on selvittänyt kansalaisten mielipiteitä laajaan kirjoon poliittisia ajankohtaisia kysymyksiä. Valitettavasti kysymykset ovat aivan liian yksityiskohtaisia, jotta niistä voisi vetää mitään todellista arvoihin perustuvaa luokittelua (Vasen ei ole oikein 19.1.2011). Lisäksi puolet kysymyksistä on "vihreitä", eli liberaaleja tai jopa kulttuurimarxistisia. Ne käsittelevät homoliittoa, susia, pakolaisia, kulttuurisia eroja alttiudessa rikollisuuteen, ilmaston lämpenemistä, lihansyöntiä ja feminismiä. Loputkin ovat perinteisen vasemmistolaisen politiikan keskiössä: tulontasaus, sosiaalitukien määrä, terveyspalveluiden yksityistäminen ja valtion liiketoiminta. Ainoa omasta mielestäni kyselyn tavoitetta kohti pyrkivä kysymys oli tuo otsikossa mainittu, voiko lakia rikkoa, jos oma moraali velvoittaa toimimaan toisin.

Kyselyn tutkijat hämmästelevät, että Nina Mikkosessa löytyi vasemmistolaisuutta ja Heidi Hautala paljastui porvariksi, ja suurin osa suomalaisista löytää itsensä kaikista neljästä pääryhmästä. Esitetyillä kysymyksillä kun ei oikein muuta voi odottaakaan. Varsinaisesti kysymyksiä vaihtamalla (maanpuolustus, avioero, verotus jne) ei hajontaa olisi lisätty, koska hyvinvointivaltiolla on paljon tavoitteita, jotka tarpeeksi yksinkertaistamalla tai jopa väärin ymmärtämällä voivat saada kannatusta keneltä tahansa. Itse esimerkiksi - vaikka vastustan ns. pakkoruotsia - en osannut vastata kysymykseen kaksi (Ruotsin kielen erityisasema Suomen toisena virallisena kielenä pitää purkaa). En ymmärrä, miten pakkoruotsi liittyy ruotsin asemaan virallisena kielenä. Päin vastoin, pitämällä ruotsin virkamiehiltä vaadittuna kielenä estämme itäisen naapurimme satamiljoonaista kansaa hakeutumasta suomalaiseen virkaeliittiin tuntematta läpikotaisin maamme erityisasemaa fennougrilaisten kansojen (johon isovenäläisetkin kuuluvat) joukossa.

Todellisia arvokysymyksiä olisivat voineet olla esimerkiksi

1. Pidätkö Suomea aseellisen puolustamisen arvoisena?

2. Voiko sananvapautta rajoittaa enemmistön mielipiteiden perusteella?

3. Voiko toisen ihmisen henkilökohtaiseen vapauteen puuttua, jos tämän mielipiteet eivät vastaa omia odotuksia?

Tarkoitukseni ei nyt ole keksiä uusia kysymyksiä vaan hahmottaa, mikä esitetyissä kysymyksissä oli pielessä. Nykymaailmassa ihmisillä on mahdollisuus tehdä yksilöllisiä valintoja (toteuttaa paljon paheksuttua individualismia), ja jollekulle esimerkiksi kasvisruokailu on sellainen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisen arvomaailman kanssa. Jos on, niin ei kai kouluissa voisi olla pakollista kasvisruokailupäivää ja cityvihreillä oikeutta pakottaa muita heidän arvomaailmansa toteuttajiksi, vai kuinka?

Esittämäni kysymys numero kolme on sikäli ajankohtainen, että Ranskassa vasemmistolaiset ammattiyhdistysliikkeet ovat ottaneet rengasvalmistaja Goodyearin johtajat panttivangeikseen. Työntekijät vaativat kertakorvauksena tehtaan lopettamisesta noin sadantuhannen euron korvauksia liiton jäsenille. Vasemmistolaisen paatoksen kummallisimpia ristiriitoja on se, että puheen tasolla "materialismi on hengen köyhyyttä" ja rahan tavoittelua pidetään osoituksena pinnallisuudesta (mitä se on minunkin mielestäni), mutta silti rahaa ollaan aina kinuamasta muilta kun mahdollisuus tulee.

Soininvaaran hiilenpala ei enää hehku

Hyvä ystäväni ja kummilastebni isä Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan, miten kansan enemmistöä ei voi loputtomiin kurittaa. Väite on tietenkin historiallisesti katsottuna aivan käsittämätön, mutta jopa nykyinen "yvinvointiyhteiskunta" rakentuu sen mielikuvan varaan, että kukaan muu ei yksilöstä huolehdi kuin valtio. Ehdottomasti paras on kirjoituksen ns. freudilainen lipsahdus:

Vielä 1980-luvulla suomalaisen yhteiskunnan kehitys hyödytti valtaosaa suomalaisista. Kaikkien kannatti puhaltaa yhteiseen hiileen, koska kaikki hyötyivät kehityksestä.

Ensiksi se, että 80-luku olisi ollut jotenkin parempaa aikaa kuin nykyaika voi pitää lähinnä romanttisen vasemmiston mielikuvamainontana. 80-luvulla demokratian tila oli monessa suhteessa heikompi kuin nyt, puhumattakaan uskon- tai sananvapauksista. Isänmaallisuus rakentui voimakkaan yhtenäiskulttuurin varaan, jossa suomalaiset nähtiin heteroina ja ruotsalaiset homoina. Suomalainen eliitti ylläpiti myyttiä viinapäästä ja huonosta itsetunnosta, joka vanhan vitsin mukaan mietti elefantin nähdessään vain sitä, mitä elefantti mietti suomalaisista.

Mutta siis, varsinainen freudilainen lipsahdus on tuo toinen kohta: "yhteinen hiili". Suomi oli vielä 80-luvulla vasemmistokonservatiivinen maa muiden länsimaiden tapaan. Poikkeuksen tekivät Yhdysvallat ja Englanti, joiden johtajat Reagan ja Thatcher avasivat maiden talouselämän kansainväliselle kilpailulle saadakseen markkinavoimista vipuvartta voimakkaiden ja ulkoparlamentaaristen ammattiyhdistysliikkeiden nujertamiseen. Ay-liitot yrittivät todistella, että kussakin maassa tosiaan oli "yhteinen hiili", kun taas talouselämän edustajat koittivat viestiä, että jokaisella ihmisellä on oma hiilensä, jonka hehkumiseen ei pidä odottaman apua muilta - tai ainakaan valtiolta.

Soininvaaralla ei kirjoituksessaan ole oikein mitään viestiä. 80-luvun maailma näyttäytyy nykyisille romanttisen vasemmiston kannattajille aikana, jolloin kaikkea säätelemällä saatiin pidettyä asiat kunnossa. Sääntely näytti - joidenkin mielestä - toimivan, sillä syy/seuraus-suhteet olivat helposti nähtävissä: elintaso nousi pikkuhiljaa vakaasti kun puolet maapallon asukkaista joutui elämään sosialistisen diktatuurin armoilla nälkäkuoleman rajoilla. Kun nämä ihmiset vapautuivat 90-luvun päätteeksi kansainvälisille työmarkkinoille, länsimainen duunari kohtasi ensimmäistä kertaa elämässään kovan kilpailijan, joka oli valmis tekemään pienemmällä palkalla samat hommat (työn tuottavuudella tasoitettuna).

Länsimaisella duunarilla ei 2000-luvulla ole enää ollut selkänojaa, vaan sosialistit tekevät jopa parhaansa rapauttaakseen tätä selkänojaa lapsellisella energiapolitiikallaan. Vaihtoehtona Soininvaara tarjoaa "kultaista 80-lukua", jolloin kaikki puhalsivat "yhteiseen hiileen", vaikka todellisuudessa jo silloin vapailla markkinoilla (kuten vientiteollisuus) hönki lähinnä omaan hiileensä ja vaati muita tekemään samoin. Asian ilmaiseminen Soininvaaran tavoin on suuren luokan bluffausta, populismia. Hän väittää - luultavasti yksinkertaisuuttaan eikä kierouttaan - että Unkarissa ja Ranskassa poliittista valtaa pitävät "ääriliikkeet" (jolla hän viittaa suoraan myös Perussuomalaisiin) eivät ole tarjonneet mitään vastausta länsimaiden talousahdinkoon. Olen pitkälti samaa mieltä, koska kyse on länsimaisen politiikan rappiosta.

Päin vastoin kuin Soininvaara kirjoittaa, tällä hetkellä Suomi todellakin puhaltaa "yhteiseen hiileen", ja tuon ideologian tuloksia tässä ympäriltämme kaatuu. Suomi on umpisosialistinen maa, jossa jopa entisen oikeistopuolueen johtaja vaatii sosialisoimaan rahoituslaitokset - siis ne joita ei aiemmin jo ole sosialisoitu. Soininvaara toteaakin alistuneesti, että (hänen tarjoamalleen 20 vuotta toteutetulle vihreälle) "huonolle politiikalle on vain vielä huonompia vaihtoehtoja". Olen tyytyväinen että Soininvaara myöntää oman politiikkansa huonoksi, mutta on silkkaa populismia väittää, että muut vaihtoehdot olisivat vielä huonompia.

Helsingin Totuus tarjoaa seitsemän keinoa poliittisen järjestelmän saattamiseksi kuntoon. Keinovalikoiman tärkein työkalu on korostaa arvomaailmaa ja järjestää tarvittaessa uudet vaalit, jos maailma ympärillä muuttuu. Uusissa vaaleissa poliitikot voivat antaa uudet lupaukset, joista aikovat pitää kiinni. Tämä oli Timo Soinin tärkein panos suomalaiselle demokratialle vuoden 2011 vaaleissa. Hän ei lähtenyt mukaan "kantamaan vastuuta" vaan piti lupauksensa ettei hän ole mukana hallituksessa, jos ei voi pitää tärkeintä vaalilupaustaan. Soininvaara ja Vihreät ovat niin innolla olleet mukana "vastuun kantajina", että he ovat rikkoneet kaikki ne lupauksensa, joita eivät ole voineet ministeriöissään toteuttaa.

Pahinta populismia on väittää todeksi jotain sellaista, minkä tietää itse valheeksi. En pidä Soininvaaraa mitenkään erityisen älykkäänä, joten luultavasti hän itsekin uskoo puheisiinsa. Populismia on miehessä silti sen verran, että hän väittää oman politiikkansa olevan parasta, ja jos se ei toimi niin sitten tarvitaan lisää samaa politiikkaa. Hänen kaipuunsa 80-luvulle "yhteisen hiilipalan ääreen" puhaltelemaan paljastaa raadollisesti miehen kannattavan äärivasemmistolaista totalitaristista sosialismia. Romanttinen sosialismi haikailee menneiden aikojen perään, kuten Vihreä politiikka kokonaisuudessaan tekeekin.

Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XVIII

Poliisi julisti suuren osan Hampuria hälytystilaan:

Pohjois-Saksassa Hampurin kuuluisa hansakaupunki varautui lauantaiaamusta alkaen pitkään ja väkivaltaiseen viikonloppuun.

Viime sunnuntaina kolme poliisia sai vakavia vammoja, kun noin 50 huppuihin naamioitua vasemmistoradikaalia hyökkäsi heidän kimppuunsa kiviä heitellen ja pippurisumutetta suihkuttaen.

Vasemmistoradikaalien mellakat ovat yleinen ongelma monissa Saksan suurkaupungeissa. He osoittavat mieltään varsinkin juhlapäivien yhteydessä. Usein mielenosoitukset kiihtyvät väkivaltaiseksi mellakoinniksi.

Vasemmistolaiseen ideologiaan kuuluu väkivalta toisinajattelijoita kohtaan. Vasemmiston mielestä lait ovat heidän vastustajiensa luomia, joten ne eivät koske heitä. Vasemmisto on perinteisen kristillisen kirkon moraaliopetusta vastaan, koska kannustaa suvaitsevaisuuteen kanssaihmisiä kohtaan. Uskonnollinen oikeisto tämän takia pitää vasemmistoa todisteena siitä, että ilman uskontoa ei ole moraalia. Edellisessä kirjoituksessani (Uskonnon merkitys pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa 4.1.2014) lainasin Jared Diamondin ajatusta, jonka mukaan uskonnolla on ollut merkittävä vaikutus siihen, että ihmiset ovat kyenneet asumaan tiiviisti toistensa kanssa tuntemattomien keskuudessa. Tavallaan uskonnolliset ihmiset ovat siis oikeassa, kun he pitävät vasemmistoa "moraalittomana".

Myös vasemmistossa on uskovaisia ihmisiä, kuten Jutta Urpilainen, joka roikottaa ristiä kaulakorussaan. Ennen tieteellisen maailmankuvan kehittymistä melkein kaikki ihmiset olivat uskovaisia ja ennen Valistuksen aikaakin oli taloudellista tasa-arvoa kannattavia ihmisiä. Vasemmistolaisuus sai ateistisen ominaisuutensa vasta sosialismin luojalta Karl Marxilta, joka - ihan aiheesta - syytti uskontoja sääty-yhteiskunnan rakenteiden pönkittämisestä. Onhan uskonnon tehtävä lujittaa rahvaan uskoa yhteiskuntaa hallitsevan luokan oikeutukseen.

Väkivaltainen vasemmisto on siis järjestään uskonnoton ja kristillisen katsantokannan mukaisesti moraaliton. Poliittinen vasemmisto on valmis käyttämään väkivaltaa tuntemattomia ihmisiä kohtaan, mikä on kristillisen katsantokannan mukaan todiste moraalittomuudesta. Poliittinen vasemmisto on valmis käyttämään väkivaltaa myös tasatakseen tuloeroja, minkä takia kristillinen katsantokanta on väkisin ristiriidassa hyvinvointivaltion kanssa. Koska kirkko on perinteisesti ollut arvomaailmaltaan hyvin talonpoikainen (usko ahkeruuteen, vaatimattomuuteen ja avioliittoon), sosialismi on joutunut valtaamaan kirkon sisältä käsin. Piispa Irja Askolan lapsellinen toive siitä, että

somalit ja suomalaiset, homot ja heterot, muslimit ja kristityt voisivat kulkea yhdessä kaduilla ilman pelkoa

on lähinnä huono vitsi. Islam on väkivaltainen sosialismin oppeja sisältävä valtio-ideologia, jonka tehtävä on oikeuttaa tappamaan vääräuskoiset, uskottomat ja homoseksuaalit. Kirkon tehtävä on opettaa alamaiset kuuliaisiksi poliittiselle eliitille, minkä Askolan puhe upeasti alleviivaa. Valitettava seuraus kirkon omaksumasta liberaalin fascismin ylistämisestä on - Askolan toiveen vastaisesti - väkivallan lisääntyminen, kuten Hampurin esimerkki osoittaa. Jos ihminen uskoo johonkin - mihin tahansa - hänen tulisi elää uskonsa mukaisesti. Askolan uskossa maailmassa ei ole vaarallisia ja pahoja ihmisiä ja rajat voidaan läväyttää apposen auki kaikille tulijoille. Sellaista uskontoa, joka olisi tähän yllyttänyt, ei ole koskaan ennen ollut ihmiskunnan historiassa. Tai jos on, se on myös kadonnut jäljettömiin.

Jos olette koskaan miettineet, miltä kulttuurin tuhoutuminen mahtaa kuulostaa, kuunnelkaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa (myös tämä on hyvä).