Sosialismi ja rotuoppi

George Watsonin kirja The lost literature of socialism hyvin seikkaperäisesti kertoo yleisesti paheksutun kansallissosialismin ja yleisesti ihaillun sosiaalidemokratian yhteisestä kantaisästä: kommunismista. Kirjassa käydään ansiokkaasti läpi niitä historiallisia yhtymäkohtia, joista johtajamme punaisessa, sinisessä, vihreässä, keltaisessa ja kristillisessä sosiaalidemokraattisissa puolueessa haluaisivat mieluummin vaieta. Sosiaalidemokraatit edustavat vasemmistolaista valtiojohtoisuutta, etatismia tai sen englantilaista alkuperää olevaa termiä "statismi". Konservatiiveilla on omat big-government kannattajansa, jolloin tarkoitetaan usein neokonservatiiveja. Näiden molempien ryhmien yhteisenä vihollisena ovat vapaata markkinataloutta kannattavat klassiset liberaalit tai nykyiseltä kutsumanimeltään libertaarit. Viimeisinä merkittävinä markkinatalouden puolestapuhujina olivat Ronald Reagan ja Margaret Thatcher, joiden jäljiltä kansainväliset pääomamarkkinat syntyivät ja talouden realiteetit ovat luoneet reunaehdot kaikille poliittisille yhteiskuntajärjestelmille. Poikkeuksena voidaan pitää Pohjois-Koreaa ja joitain romahtaneita tai romahduksen partaalla olevia muslimimaita, jotka sinnikkäästi uskovat rahan arvon perustuvan luottamuksen sijaan lakiin.

Watson käyttää lähteenään Hitlerin pöytäpuheita, joissa Hitler selittää enemmän tai vähemmän sekavasti oman ideologiansa - kansallissosialismin - taustoja. Julkisuutta on jo 70 vuoden ajan hallinnut Hitlerin päävastustajan Josif Stalinin määritelmä, jonka mukaan kansallissosialismi oli äärioikeistolaista ja luonteeltaan fascistinen kuten Italian Mussolininkin yhteiskuntajärjestys. Tällä Stalin koitti lähinnä häivyttää sen ikävän tosiasian, että eri sosialistiset yhteiskunnat aiheuttivat keskinäisellä imperialismillaan ihmiskunnan historian verisimmän välienselvittelyn, joka tunnetaan Toisena maailmansotana. On jossain määrin traagista, että nykyinen media ja historiantutkijat ylläpitävät Hitleristä luotua myyttiä äärioikeistolaisena poliitikkona.

Vaikka Hitler julkisuudessa nojasi marxilaisvastaiseen ilmapiiriin, hän Pöytäpuheissa toteaa, että "kansallissosialismin ero kommunismista on enemmänkin taktinen kuin ideologinen". Hitler oli ylpeä siitä, että hän toteutti käytännössä sen, mistä Marxin nimiin vannovat kommunistit vain haaveilivat lisäten, että "kansallisosialismi pohjautuu Marxiin". Proletariaatilla ei ole isänmaata, mutta Hitler haastoi vanhan väitteen tarjoamalla sille isänmaallisen viitekehyksen. Samalla tavalla kuin jonkun ideologian perusta ei ole sama asia kuin itse ideologia, ei myöskään talon perusta ole sama asia kuin itse talo, mutta kansallissosialismin perusta on kiistatta kommunismissa samalla tavalla kuin sosiaalidemokratiankin. Hitler vain muutti sen ylikansallisesta kansalliseksi. Hitler sanoo Pöytäpuheessaan, että "kansallisosialismin tarkoitus on muuttaa Saksa sosialistiseksi valtioksi ilman, että yritykset ja niiden johto tuhotaan". Hänen mielestään on parempi että puolue valvoo kuin omistaa yritykset. Hitler halusi välttää sisällissodan, joka melkein tuhosi venäläiset, valtion muuttuessa Marxin ennusteiden mukaisesti kapitalistisesta kommunistiseksi yhteiskunnaksi.

Marxin oppi perustuu tuolle ajalle tyypillisesti rotuajatteluun. Marx väitti 1849 että sosialismiin siirryttäessä syntyy uusi ihmisrotu ja nykyiset keskenään kilpailevat rodut tuhoutuvat tai tuhotaan. Engels kutsui niitä roskaroduiksi, joilla ei ole tulevaisuutta. Tähän kohtaan kommunismin teoriassa Hitler tarttui, kun 1900-luvun alussa syntyi uusi rodunjalostuksellinen oppi eugeniikka. Puhdasoppinen etninen puhdistus eli sadan vuoden ajan yleisesti hyväksyttynä visiona sosialistien mielissä. Vasta 1945 Auschwitzin paljastuminen sai heidät vaikenemaan sosialismin tästä puolesta. 1930-luvulla Neuvostoliiton verisiä puhdistuksia puolusteltiin klassikoksi muodostuneella perustelulla, jonka mukaan "ei voi tehdä munakasta rikkomatta munia".

1920-luvulla Hitler julisti puolueensa (NSDAP) puhetilaisuudessa, että "Olemme sosialisteja ja sen takia antisemitisteja ja vastustamme materialismia ja suurpääomaa. Miten kukaan itseään sosialistiksi kutsuva voisi pitää juutalaisten puolta?" Saksassa sosialistit eivät missään vaiheessa kiistäneet tai edes pyrkineet kiistämään, että Hitler ei olisi ollut sosialisti sillä perusteella, että sosialismiin ei kuuluisi vahva rotuajattelu. Moskovassa ymmärrettiin Hitleriä, ja siellä "fascismia" pidettiin viimeisenä siirtymävaiheena kapitalistisen yhteiskunnan muutoksessa kommunistiseksi. Kyse ei ollut siis suoranaisesta pahuudesta vaan rotuajattelu nähtiin työkaluna muutettaessa yhteiskunta sosialistiseksi. Muutoksen uhrit olivat ikävä mutta välttämätön paha, jotta "tulevaisuus olisi uusille sukupolville parempi".

Kun Toinen maailmansota syttyi 1939, ei Hitleriä enää juuri missään kutsuttu sosialistiksi. Poikkeuksen teki Orwell, joka vielä juuri ennen kesää 1941 ja Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon väitti Hitlerin osoittaneen Lontoon pankkiireille, että suunnitelmatalous toimii paremmin kuin suunnittelematon talous. Orwell tunnusti, että Saksasta oli tullut sosialistinen yhteiskunta. Hitlerin puoluetoveri Otto Wagener kirjoitti muistelmat, jotka julkaistiin englanniksi vasta 1985. Hitler väitti Waganerin mukaan, että sosialismi ei ole mikään uusi keksintö ihmiskunnan historiassa, ja Jeesusta hän piti sosialistina. Kristinusko epäonnistui Hitlerin mukaan juuri siinä, että se ei halunnut noudattaa Vapahtajansa viitoittamalla tiellä. Juutalaiset eivät olleet sosialisteja ja siksi ristiinnaulinneet Jeesuksen.

Wagenerin kirjoitusten perusteella syntyy kuva, että Hitler tunsi kommunismin ja Marxin tuotannon erittäin hyvin. Vaikuttaa että hän ymmärsi olevansa sosialistisen leirin sisällä jonkinlainen toisinajattelija tai "uskonpuhdistaja, joka uskoi "onnistuvansa siinä, missä Marx, Lenin ja Stalin olivat epäonnistuneet". Toisin kuin esimerkiksi liberalismi, niin sosialismi ja kansallissosialismi loivat historiankirjoitusta itselleen sopivaksi. Samoin kuin islam, ne eivät tyydy muuttamaan maailmaa laiella vaan kirjoittamalla historiaa uudestaan.

Lisäys 31.5.2013

Uuden Suomen uutisen mukaan on "paljastunut", että progressivisena pidetyllä John F Kennedyllä oli syvä viehtymys fascismiin. Oppiin jota hän sitten vallassa ollessaan noudattikin - tosin sen liberaalia versiota. Näinkähän vähitellen alkaisi nousta suurenkin yleisön tietoisuuteen käsite "liberaali fascismi"?]

Raskaan metallin miehet

Löysin vanhan itse itselleni ostamani joululahjan tyhjentäessäni kirjahyllyäni. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Gustav Hägglund, ja alla muutamia otteita siitä. Powellin doktriini on nykyaikaisen supervallan menestyksekkäin sotilasoppi: "Don't go in if you don't know how to get out". Se tarkoittaa seuraavia vaiheita - jotka ovat sinänsä ajattomia kahden huomattavan erisuhtaisen maan keskinäisessä sodassa - reursseiltaan suuremman valtion sodanvalmistelussa:

1. Tiedustelu selvittää mitä on vastassa.

2. Kootaan tarvittavat voimat vastustajan lyömiseksi.

3. Vihollinen nujerretaan nopeasti.

4. Voimat irrotetaan mahdollisimman nopeasti muihin operaatioihin.

Tämän vastakohtana on pienen maan sotastrategia, joka on käänteinen suurvallan vastaavaan:

1. Ei tiedetä mitä vastassa on.

2. Hanttiin pannaan loppuun asti.

3. Vihollinen sidotaan kuin Gulliver lukuisiin taisteluihin.

4. Pitkitetään sotaa niin kauan että hyökkääjä luopuu tavoitteistaan.

Estonian tragedia opetti kädestä pitäen, että etukäteen ei voi tietää, kuka selviää ja kuka ei, kun ihminen joutuu yllättävän ja hengenvaarallisen tilanteen eteen. Yleensä selviävät nuoret aikuiset ja heistäkin vain ne, joiden "hermo ei petä". Siviilissä rautainen mies on taistelussa vellihousu ja hiljainen hissukka nousee sankariksi. Kun Suomi soti 1939-45 Neuvostoliittoa vastaan, maan asukkaista 15% eli 600.000 miestä oli aseissa. Suomi kesti, koska suomalaisten motivaatio oli parempi. Suomalaisten moraalinen yliote voitti viinalla ja politrukeilla ajetut neuvostosotilaat. Suomalaiset tiesivät kuolevansa joka tapauksessa, jos Stalin valtaa maan.

Ainoana maana Suomi kesti supervallan strategisen suurhyökkäyksen kahteen kertaan (Talvisodassa ja kesällä 1944) ja ainoana sotaan joutuneena Manner-Euroopan maana se säilyi miehitykseltä. Ainoana maana Suomi hautasi sodan uhrit kotikunnan multiin. Jääkärit johtivat sotilaita edestä - tärkein komento etulinjassa oli "seuratkaa", minkä seurauksena suomalaisten upseerien kuolleisuus oli suhteellisesti laskettuna kaikkein suurin sotaan osallistuneista maista. Varusmiehet kirjoittivat kauhuissaan kotiin, miten huonosti asiat ovat, kun komppanian päälliköt ovat vanhoja miehiä. He olivat yleensä kolmekymppisiä. Kenraalikunnasta vain yksi oli 50-vuotias. Nuoret miehet pelastivat Suomen itsenäisyyden.

Puolustustahto on Suomen - kuten kaikkien pienten kansakuntien - turvallisuuden perusta. Omaa maata puolustaessaan ihminen on omalla asiallaan. Yleinen asevelvollisuus on tämän tahdon keskeisin ilmentymä. Asevelvollisuus voidaan lakkauttaa, kun suomalaiset eivät enää koe oman maansa puolustamista tärkeänä asiana. Asevelvollisuus on investointi, ja kuten investoinnit yleensä, myös se kantaa hedelmää vasta kaukana tulevaisuudessa. Suomessa valtaosa varusmiehistä saa koulutusta eivätkä he ole pääosin ilmaista työvoimaa toisin kuin muissa asevelvollisuutta ylläpitävissä maissa. Mitä nuorempia sodan ajan joukot ovat, sen parempia ne ovat. Äskettäin koulutetut miehet tuntevat toisensa ja kestävät sodan rasitukset paremmin kuin perheelliset miehet.

Asevelvollisuuden ydin on siinä, että siihen osallistuvat kaikki. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa tai palkka-armeijassa vain pieni osa miehistä voi tehdä oman osuutensa maan puolustamiseksi. Kun tilanne muuttuu, on syytä etsiä liittolainen. Muissa Euroopan maissa pidetään näön vuoksi asevoimia, jotka kykenevät lähinnä vain auttamaan amerikkalaisia. Suomessa on Euroopan vahvimpiin lukeutuva armeija, joka kykenee puolustamaan omaa maataan. Hyökkääjä tarvitsee moninkertaisen määrän sotilaita puolustajaan verrattuna, ja satojen tuhansien reservillä varustettuun Suomeen ei naapureistamme edes Venäjä pysty varustamaan riittävän suurta armeijaa, mikäli osana globaalia kriisiä Suomi uudelleen sen uhkaamaksi joutuisi.

Valtion tukiohjelmat

Helsingin Totuuden päätoimittaja Mikael Pentikäinen sai potkut, kun yhtiön hallitus kyllästyi Pentikäisen toimintatapoihin. Oman käsitykseni mukaan Pentikäinen oli varsin pätevä omassa varsinaisessa toimessaan eli toimituksen esimiehenä, päätoimittajana. Vaikka Pentikäinen olikin syvästi uskonnollisesta perhestä, oli hän pohjimmiltaan melko tyypillinen vasemmistoliberaali. 1900-luvulla suomalaisten pappien enemmistö tuli alemman keskiluokan maaseututaustaisista perheistä, ja se näkyi myös kirkon konservatiivisuudessa. Nykyisin kirkkoa miehittävät 60-luvun taistolaisradikalismin hengenheimolaiset, kuten Tarja Halonen tai Terho Pursainen (Sirppi ja risti 2.5.2013) esimerkeillään osoittavat.

Pentikäinen ei tietojeni mukaan ollut kuitenkaan omillaan varsinaisen liiketoiminnan johtamisen osalta, eli suomeksi sanottuna liiketoimintasuunnitelma ja sen toteuttaminen olivat hänen heikkouksiaan. Tässä tapauksessa sekoilu nettilehden maksumuurin kanssa ja printtilehden muuttaminen tabloid-kokoon sysäsivät lehden talouden rennosta liu'usta tanakkaan syöksyyn, mikä sai hallituksen painamaan toimitusjohtajan heittoistuimen nappulaa. Joku voi pitää päätöstä hätäilynä, mutta hallituksessa istuu Herlinin johdolla kovia konkareita, jotka eivät ole kiinnostuneet päätoimittajan selityksistä vaan kirjanpitäjän antamista luvuista.

Uusi virkaa tekevä päätoimittaja Riikka Venäläinen ei muuta lehden poliittista linjaa vasemmistoliberaalista kaupunkilaisesta sinkkunaisen kepeästä NYT-henkisestä edistyksellisestä linjasta. Tämän aamun lehden etusivun uutinen presidenti Barack Obaman katoavasta vallasta on kuvaava. Siinä mainitaan kaikki neljä asiaa, jotka liberaali cityvasemmisto on ottanut marxilaisten esikuviensa tavoin omiksi iskulauseikseen:

aselait, siirtolaislait, ilmastolait ja valtion tukiohjelmat

Tuossa mainitaan nykyisen poliittisen eliitin keskeiset poliittiset ongelmat. Talouspolitiikka eli valtion tukiaiset kuvaavat hyvin, miksi "suomalaisen työntekijän puolustajana" profiloituva Perussuomalaiset menestyy. Siirtolaislait ja ilmastolait osoittavat, miksi Sekoomus ja demarit menestyvät.



Olen melko varma että Riikka Venäläinen sen enempää kuin uudeksi päätoimittajaksi valittava henkilökään eivät saa Helsingin Totuutta enää pelastettua. Pelastus vaatisi toimittajien enemmistön irtisanomista, ja se ei käytännössä ole mahdollista. Kun Riikka kertoo haastatteluissaan, että lehti alkaa kuunnella tarkalla korvalla lukijoitaan, niin arvatkaapa keitä heidän jäljellä olevat lukijansa ovat: kaltaisiani vaiko Riikan kaltaisia?

Kreikka-vakuudet ovat huttua

Kirjoitin tasan viikko sitten (Taka-taka taka-taka takaapäin 20.5.2013) että Suomen valtion niin sanotut vakuudet Kreikalta eivät ole reaalivakuuksia vaan ne perustuva erittäin riskipitoiseen TRS-sopimukseen, joka on todellinen veronkiertäjän ihanneinstrumentti. Oikeus pakotti Valtiovarainministeriön julkistamaan sopimukset, joita hallitus yritti salata liikesalaisuuksiin perustuen, ja venkulointi jatkui jopa tuomioistuimen päätöksen jälkeenkin. Jos Halla-aho moitti saamaansa tuomiota "vain parin henkilön mielipiteeksi" ja oli siinä jopa ihan oikeassakin, niin Hetemäki ja VM:n virkamiehet eivät joudu mihinkään vastuuseen virkavirheestään, jos wanhat merkot pitävät kutinsa.

TRS-sopimus on siis vedonlyönti, jossa Suomen valtio on ottanut markkinoilla näkemyksen, että Kreikan valtio ajautuu maksukyvyöömäksi. Tämä on sitä paljon haukuttua spekulointia, jolla mm. George Soros aikoinaan teki omaisuuden lyömällä markkinoilla vetoa, että Englannin ja Suomen keskuspankit eivät pysty puolustamaan valuuttansa keinotekoisen korkeata vaihtokurssia. Tunnetuin seurauksin. Nyt siis demariministeri Urpilaisen johdosta Suomi on ottanut spekulatiivisen kannan sen puolesta, että Kreikka ajautuu konkurssiin. Tragikoomista tässä on se, että vedon vastapuolena ovat neljä kreikkalaista pankkia. En tunne Kreikan tilannetta yksityiskohtaisesti mutta lienee turvallista väittää, että mikäli Kreikka todella ajautuu konkurssiin, niin myös nuo Suomen kanssa sopimuksen tehnyttä pankkia ajautuvat konkurssiin. Suomella ei siis ole mitään vakuutta tosipaikan tullen.

Valtio panee tyttäriään

Verovaroin ylläpidetyt hedelmöitysklinikat sorsivat lesboja, kertoo Iltalehti. Lehden mukaan naisparit ja ns. sateenkaariperheet joutuvat hedelmöityshoidossa turvautumaan yksityisklinikkojen palveluksiin, koska nykyohjeet antavat julkiselle klinikalle oikeuden tuupata naisparit jonon hännille vedoten "munasolujen vähäisyyteen". Tuntuu kieltämättä hölmöltä, että lesbon hedelmöitystä kustannetaan verovaroin. On silti selvää, että verovaroin tuotetut palvelut eivät voi syrjiä naista tämän seksuaalisen suuntautumisen osalta, joten parempi ratkaisu olisi lopettaa verovaroin hedelmöityshoidot. Jos nainen odottaa lisääntymistään liian kauan ohittaen hedelmöittymisensä kannalta ihanneiän tai jos nainen ei suostu yhdyntään miehen kanssa, niin on mahdotonta perustella järkevästi, miksi naisen omista valinnoista johtuviin seurauksiin pitää käyttää verovaroja.

Tämänkaltaiset tapaukset kuvastavat hyvin nykyistä asennetta ja ihmisten suhtautumista veroihin. Ikään kuin jostain vain tupsahtaa rahaa valtion kassaan, ja sitä sitten jokainen saa hakea omiin tarpeisiinsa sen verran kuin tyydyttämättömiä tarpeita on jonossa. Ihmisen vastuu omasta elämästään on otettu virkakunnalle, ja vaikuttaa siltä että suurelle enemistölle tämä järjestely näyttää toimivan hyvin. Tuskin kukaan tyytyväisestä enemmistöstä pohtii toiminnan moraalista oikeutusta, mistä voi vetää ainakin sen johtopäätöksen, että etatismia (big government) kannattavilla on madaltunut moraali. Hyvinvointivaltiota on edeltänyt Euroopassa useampikin erilainen totalitaarinen hallintomalli, joten turha on kenenkään ihmetellä "mistä niitä natseja oikein tuli 30-luvulla". Siellä ne olivat suorastaan jonottamassa julkisen sektorin antamia etuoikeuksia itselleen.

Hyvinvointivaltio ei toimi

Seurasin tarkkaan Lontoon mellakoista käytyä keskustelua. Arviot Tukholman rähinöiden syistä ovat olleet samansuuntaisia. Kysymys ei ole vain maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta vaan yleisemmin yhteiskuntapolitiikan epäonnistumisesta.

Paavo Arhinmäki

Ällistyttävää kyllä, hyvinvointivaltion kirkasäänisimmät puolestapuhujat ovat Suomessa kansandemokraatteja, ja Arhinmäen tunnustus on merkittävä. Eurooppalaisen hyvinvointivaltion tunnusmerkit - kansallisvaltioiden korporatiivinen konsensuspolitiikka (KKK) - ovat kolhuilla, kun monikulttuurisuus haastaa virkakoneiston harjoittaman sääntelyn. Monikulttuurisuus ja globaalit markkinat ovat myrkkyä keskusjohtoiselle kyttäämiselle. Maailman ainoa oikeasti monikulttuurinen ja vapaa maa on Israel, joka on suvaitsevaisen vasemmiston keskeisin vihollinen. Valtio, joka sallii asukkaittensa erilaiset uskonnolliset ja kulttuuriset tavat virkakoneiston niitä ahdistelematta, herättää vihaa ja inhoa niissä konservatiiveissa, jotka eivät siedä ajatusta ihmisten vapaudesta.

Hyvinvointivaltio ei ole rakentunut sattumalta, vaan se on systemaattinen vuosikymmenten konsensuspolitiikan lopputulos. Siinä missä suuryritykset ovat lobanneet sääntelyn puolesta käytännönläheisistä syistään, on poliittinen vasemmisto kannattanut sääntelyn lisäämistä omista ideologisista lähtökohdistaan. Myös kirkko on lähtenyt mukaan politiikkaan hyvin avoimesti. Tampereen piispa Eelis Gulin kirjoitti konsensuspolitiikan ruumiillistumalle, presidentti Urho Kekkoselle kirjeen, jossa hän kertoi rukoilevansa joka päivä, että Neuvostoliiton päämies Nikita Hrustsev olisi kristitty. Arkkipiispa Ilmari Salomies puolestaan tunnusti Kekkoselle, että YYA-sopimus on Jumalan antama lahja "kansojen rauhanomaiselle rinnakkaiselolle". Ei kovin kummallista, että kirkko on tätä nykyä ehkä instituuioista näkyvin islamin puolustaja Suomessa.

Vuonna 1972 silloinen Vasemmistoliitto eli SKDL teki lakialoitteen, jossa edellytettiin hallitusta estämään "vihamielisen propagandan levittämistä". Vihamielinen oli tietenkin eliitin suojeluksessa ollut Neuvostoliittoon kohdistuva arvostelu. "Ennakkoluulojen ja vihan lietsonta ovat ristiriidassa yya-sopimuksen kanssa". Yya-sopimushan oli oman aikansa "ihmisoikeudet".

Taistolaisuus voi hyvin

Tämä uutinen on periaatteessa sellainen, joka ei herätä kenenkään - tai juuri kenenkään - huomiota. Suomessa on eletty hyvin vähän aikaa varsinaisesti sellaisessa tilanteessa, jossa äänestävän sukupolven enemmistö kykenisi ymmärtämään mistä asioista parlamentaarisesti pitäisi päättää. On tavattoman kaunista päättää kettujen elämästä ja kuolemasta samoin kuin kanojen ja valaiden ja monien muiden. Onhan se - vähän jumalallista päättää toisten kuolemasta.

Mutta vaan... Niinhän ne kommaritkin sitten päättivät palata takaisin vuoteen 1918 tai ehkä jopa kauemmas. Nyt pitää olla tarkkana, ja voin olla väärässä - taistolaisuus ei ole kuollut. Tennilä ja Alho toteavat:

homma luiskahti metsähallituksen puolelle siinä vaiheessa, kun alettiin puhua konsensuksesta: kuviteltiin, että vaakakupit työväestön ja markkinavoimien kanssa ovat tasan.

Tarkkaan ottaen - ja nyt heitän tämän ilman viitteitä koska en ole kotona - taistolaisuuden syntyminen perustui 60-luvun alussa konsensus-politiikan vastustamiseen. Ns. taistolaiset olivat sitä mieltä, että 60-luvun keskitetty tulopoliittinen ratkaisu palveli kapitalisteja. Ainoa asia missä voin olla samaa mieltä taistolaisten kanssa on konsensuksen vastustaminen :)

Kuten siis tarkkasilmäinen lukija huomaa, Tennilä ja Alho ovat ideologisesti samoilla linjoilla stalinistien kanssa. En nyt tässä yhteydessä jaksa etsiä Ilkka Kanervan ja Suomisen tai Pertti Salolaisen noloja ja epäisänmaallisten ns. "vuotojen" lähteitä Neuvostoliiton suurlähetystön vakoilijoille, vaan toivon että lukijani etsivät ne itse tarvittaessa. Mutta joo siis...

Ns. stalinismin perustana oli Suomessa - ei muualla Euroopassa - nimenomaan konsensus-politiikka. Stalinisteja vihastutti se, että "sosialistit" saattoivat tehdä "tulopoliittisia sopimuksia" porvareiden kanssa. Eikä sillä, itsekin pidän "tupo-ratkaisuja" äärettömän typerinä, koska ne kahlitsevat vapaita markkinoita. Herne nenään ja niin päin pois...

Tämän kirjoituksen pointti on siis kaikessa lyhykäisyydessään siinä, että korporativistinen ay-liittojen johtama Suomi yhdessä suurteollisuuden lobbaaman elinkeinoelämän säännöstelyn kanssa on johtanut siihen, että - Mediaseurannan Roope - vasemmisto alkaa palata väkivaltaiseen vallankumoukseen. Joo... Kyllä se laittaa miettimään samoin kuin Tukholman tai Malmön mellakat... Ei tätä voi meillä tapahtua... Kun sitten tapahtuu, niin väitetään että me islamista varoittavat pidimme tästä mellakoinnista, vaikka me nimenomaan varoitimme tästä vaarasta siksi ettemme pidä siitä.

Mutta joo... Taistolaisuus (konsensuksen vastustaminen luokkavihollisten takia) voi hyvin ja tilanne on mikä on.

Ehkä joudumme teloittamaan jonkun Persun

Tapani Suominen "Ehkä teloitamme jonkun" mainitsee (s. 189), että RKP:n (euro)kansanedustajaksi ja puolueen entiseksi (vara)puheenjohtaja valitun Nils Torvaldsin hekumoivan poliittisten vastustajiensa tappamisella. Lupaillessaan Vanhan ylioppilastalon valtauksen yhteydessä nousevaa proletariaatin diktatuuria Torvalds piti mahdollisena, että

ehkä joudumme teloittamaan jonkun

Mitä fascismi on?

Party for Freedomin sivuilla oli hyvä artikkeli, jonka suomensin alle.

Sotien jälkeen syntynyt ja yhä edelleen elävä myytti siitä, että fascismi olisi oikeistolainen liike ja että nykyiset oikeistolaiset ovat puolifascisteja, jotka vain odottavat pienintä mahdollista tekosyytä pukeakseen päälleen ruskeat paitansa ja maihinnoususaappansa alkaakseen hakata ihmisiä, on suurimpia poliittisia harhaluuloja. Poliittinen vasemmisto käyttää tätä myyttiä lyömäaseenaan nuijiessaan hiljaisiksi vastustajansa: maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vastustavat ja länsimaisen elämäntavan puolustajat, joita haukutaan rasisteiksi, fasisteiksi ja/tai natseiksi.

Tässä artikkelissa osoitetaan, että fascismi on vasemmistolainen ideologia, tarkalleen ottaen oikeisto-sosialistinen, eikä sillä ole mitään tekemistä poliittisen oikeistolaisuuden tai ”äärioikeistolaisuuden” kanssa. Kirjoituksen lopussa on muutamia viitteitä ja suosituksia jatkolukemista varten.

Poliittisen vasemmiston ja oikeiston taustasta

Käsitteet “oikeisto” ja “vasemmisto” juontavat juurensa Ranskan suureen vallankumoukseen 1789-99 [1]. Valtaa pitäneet ja olemassa olevan tilanteen säilyttämistä puolustavat istuivat salin oikealla puolella ja muutosta kannattaneet vasemmalla. He vastustivat nykytilanteen säilymistä ja kannattivat ”ihmisoikeuksia”.
Siitä lähtien nuo mielivaltaiset termit ovat vaikuttaneet käytännön politiikkaan, ja yhä edelleen Suomessakin työväenpuolueet istuvat vasemmalla ja elinkeinoelämän etuja ajavat oikealla.

Mitä fascismi on?

Lyhyesti sanottuna fascismi [2] on totalitaarinen yhden puolueen johtama valtio, joka kannattaa sosialismin ihanteita mutta sallii jossain määrin yksityisomistuksen ja –yrittäjyyden tiukasti virkamiesten valvomana, ja joka uskoo kansallisuusaatteeseen yhteiskunnan eri tahoja yhteen sitovana voimana. Tunnetuin fascistinen valtio on luonnollisesti kansallissosialistinen Saksa 1930-luvulla ennen Toista maailmansotaa.

Mitä on marxismi?

Marxilaisuus [3] on sanut nimensä Karl Marxin mukaan. Hän loi talousteorian, jonka mukaan työläinen omistaa työpanoksensa (toisin kuin kapitalisti, joka hänet on palkannut) ja jonka mukaan yksityisomistus pitää sosialisoida yhteisomistukseen. Tämä johtaa kommunismiin, jossa yksi totalitaarinen (eli kaikkea hallitseva) puolue johtaa maata – aivan kuten kansallissosialismissakin. Ainoa merkittävä ero on siinä, että kommunismissa vallitsee keskusjohtoinen talouspolitiikka ja ne kannattavat internationalismia eli kaikkien maiden työläisten yhdistymistä (solidaarisuus). Kommunisteja voi kutsua ”ylikansallisiksi sosialisteiksi” erona ”kansallissosialisteista”.

Eikö fascismi ole äärioikeistolaisuutta?

Ennen Toista maailmansotaa fascismi nautti laajaa arvostusta sosialistien joukossa. Aikansa lupaavimpana fascistina pidettiin yleisesti italialaista Benito Mussolinia. Mussolini oli Italian sosialistipuolueen näkyvin hahmo ja sen sanomalehden ”L’Avanti” päätoimittaja. Mussolinin eroon sosialisteista johti Italian osallistuminen Ensimmäiseen maailmansotaan ja Mussolini perusti oman lehtensä ”Il Popolo D-Italia” eli ”Italian kansa”. Nykyvasemmiston tapaan hän vastusti porvareita, parlamentarismia ja kapitalismia. Hänen Fascistinen julistuksensa rakentui sosialismin oppien varaan:

·        Kaikkien ase- ja räjähdysainetehtaiden kansallistaminen

·        Progressiivinen pääomaverotus tavoitteena sosialisointi

·        Uskonnollisten yhteisöjen omaisuuden pakkolunastus ja seurakuntien lopettaminen, joiden varallisuus jaetaan köyhille

·        Neuvostojen perustaminen työvoimaa, teollisuutta, kuljetusalaa, terveydenhuoltoa, tiedonvälitystä jne. varten. Neuvostot muodostavat lainsäädäntövaltaa omaavan, keskitetyn kattojärjestön ohjaamaan elinkeinoelämän toimintaa.

·        Minimipalkka

·        Työntekijöiden edustus elinkeinoelämän johdossa. [4]

Oswald Mosley oli myös tunnettu sosialisti ennen ryhtymistään Britannian johtavaksi fascistiksi. Mosleyn suhteet isäänsä, tunnettuun konservatiiviin, katkesivat hänen ryhdyttyään sosialistiksi:
”Suhteeni isääni pysyivät hyvinä kunnes liityin Labouriin vuonna 1924. Kaikki tyyneys väliltämme räjähti kun ryhdyin hänen mielestään palvelemaan paholaista sosialistina.” [5]

Mosley pääsi parlamenttiin konservatiivipuolueen eli Toryn listoilta, ja siksi häntä pidetään ”äärioikeistolaisena”. Kuten hän muistelmissaan tunnustaa, hän liittyi konservatiiveihin päästääkseen läpi helpommin. Pian kansanedustajaksi päästyään hän loikkasi Labouriin ja jatkoi sosialistista julistustaan:
”Niinä aikoina pidin yliopistoissa paljon puheita ja uskoakseni tein ensimmäisen sosialismiin siirtymiseksi aloitteen, joka sai 20 ääntä ja erään toisen hävisimme vain neljällä.” [6]

Mosley kuului Fabianilaisiin sosialisteihin [7] ja hänen nimensä näkyy liikkeen vuosikertomuksissa. Hän tunsi London School of economicsin perustajat, jotka kuuluivat järjestöön nimeltä The Fabian Society. Näiden kahden tunnetun fascistin kytkökset sosialismiin esiteltyäni voimme tarkastella vielä kolmattakin.

Hitler oli sosialisti [8]

Hitleriä pidetään “äärioikeiston” ruumiillistumana, ja kuten Mussolini tai Mosley niin myös Hitler edusti sosialistien oikeata laitaa. Samalla tavalla nykyään puhutaan SDP:n oikeasta tai vasemmasta siivestä. Pohjimmiltaan marxilaisuus edustaa työväenliikkeen vasenta laitaa ja fascismi oikeaa.

2010-luvun sosialistit eivät halua tunnustaa, että fascismi perustuu sosialismiin. Fascismin kutsuminen oikeistolaiseksi ideologiaksi on syvälle juurtunut yleiseen kielenkäytöön ja on yksi nykyajan suurimmista valheista.

Vaikka Hitlerin puolueen (Saksan työläisten kansallis-sosialistinen puolue – Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei) nimessäkin mainitaan sosialismi, nykyajan sosialistit väittävät sen olevan väärinkäsitys ymmärtämättä, että fascismi edustaa sosialismin ”äärioikeistoa”. Natseissa oli erilaisia sosialisteja äärivasemmalta maltillisiin. Toki moni sosialisti tänä päivänä tietää, että natsit olivat sosialisteja, mutta eivät voi sitä julkisesti myöntää. Hitler itse tunnusti olevansa “äärioikeistolainen” sosialisti:
“Meillä on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä bolsevistien kanssa. Molemmat uskomme aitoon vallankumoukseen, johon Venäjällä uskotaan kaikkialla muualla paitsi juutalaisten sosialistien keskuudessa. Olen aina käskenyt ottamaan jäseniksemme kaikki entiset kommunistit. Sosiaalidemokraatteja ja ammattiyhdistysten johtajia en usko koskaan voitavan saada kansallissosialisteiksi, mutta kommunistista saa aina.” [10]

”Miksi on tärkeää pitää tiukkaa kuria ja järjestystä? Yksityisomistus ei minua haittaa. Tärkeintä on se, että valtio Puolueen kautta päättää asioista. Omistaminen on toissijaista – minun sosialismini on syvällisempää kuin se. Siinä yksilö yhdistyy osaksi kansallisvaltiota. Miksi ottaa pankkien ja tuotantolaitosten johtaminen harteillemme? Me sosialisoimme yksilöt.” [11]

Sosialistien mielestä Hitler ei voinut olla vasemmistolainen, koska kansallissosialismissa ei tunnettu tuotantovälineiden yhteisomistusta. Väite on tosiasiassa virheellinen, koska Puolue valtuutti virkamiehet valvomaan elinkeinoelämää ja puuttumaan yksittäisten yritysten toimintaan hyvinkin yksityiskohtaisesti tarvittaessa. Virkamiehet päättivät, keitä yritykset saavat tai eivät saa palkata. Jos yritys ei pysynyt sille annetuissa puitteissa, se otettiin valtion haltuun. Leonard Peikoff [11] paljastaa nykysosialistien väitteiden onttouden:

”Natsit eivät vaatineet tuotantovälineiden sosialisointia toisin kuin kommunistit. Sen sijaan he vaativat julkishallinnolle oikeutta valvoa ja johtaa talouselämää. Heidän mielestään omistaminen on toissijaista ja se, mikä on tärkeää on VALVONTA. Kansalaisten yksityisomistukseen ei puututtu niin kauan kuin valtio sai päättää omaisuuden käytöstä.”

Natsien juutalaisviha oli yleistä tuon ajan sosialisteille. Marxilaisuus on leimallisesti antisemitistinen ideologia. Nuoren Hitlerin ajattelua ohjasivat Saksan sosialistien vahvat antisemitistiset julistukset. Yhä edelleen vasemmistopiireissä juutalaismyönteisyys ja valkoisen miehen ylivalta ovat herkkiä puheenaiheita. Se on yksi syy, miksi sosialistit tukevat islamia.

Sosialismissa on kautta aikain nähty jotkut ihmisryhmät arvottomina, kuten neuvostososialistit tuhosivat ukrainalaisia ja puolalaisia Katynin metsässä, kansallissosialistit juutalaisia, Punaiset Khmerit, Vietkong ja maolaiset omia vastustajiaan. Jonah Goldberg toteaa:
”Vasemmistossa puhutaan valkoisen miehen taakasta samalla tavalla kuin kansallissosialistit puhuivat pyrkimyksistään vapautua juutalaisten ylivallasta.”

Viimeisen sadan vuoden aikana verilöylyjen taustalta löytyy aina jonkin sortin sosialismia: bolsevistien gulagit, natsien keskitysleirit, maolaisten Suuri harppaus, punaiset khmerit Kamputseassa, Vietnamin vietkong, Ku Klux Klan 1800-luvun Amerikassa ja niin edelleen.

Sosialismi ja fascismi eivät ole niinkään toistensa vastakohdat vaan toistensa pahimmat kilpakumppanit. Kahden toisensa tuntevan ihmisen keskinäinen vihanpito on voimakkaampaa kuin kahden toisilleen tuntemattoman, joilla ei ole mitään yhteistä. Sosialismilla ja fascismilla on – sama ideologinen alkuperä ja osin yhteinen äänestäjäkunta. Fascismin vaiettu tausta on aikamme suurimpia virhetulkintoja. Nykyaikainen fascismi on kuitenkin todellinen uhka ihmisten vapaudelle.

Yhteiskunta ei ole vakaa vaan jatkuvassa muutoksessa. Nykyaikainen fascismi ei kerää sokeasti johtajiaan seuraavia kannattajia vaan niitä, jotka kuvittelevat omaavansa oikeuden päättää päivittäisestä elämästämme. Ei ole sattumaa, että nykyajan sosialistien ajatushautomot ovat jatkuvasti kasvavan sääntelyn ja valvonnan taustalla. Ns. ”hyvinvointivaltio” valvoo elämäämme paljon yksityiskohtaisemmin kuin mitä varhaiset fascistit olisivat ikinä uskaltaneet edes unelmoida. ”Poliittinen korrektius” on niin laajalle levinnyttä, että se hallitsee elämämme kaikkia osa-alueita: mitä luemme, mitä kuulemme uutisista, väärät sanavalinnat ja teot oikeuttavat työsuhteen päättämiseen ja jopa sakkoihin tai vankeuteen – siis pelkät puheet tai kirjoitukset! Eikä oikeudessa totuus käy puolustuksesta.

Poliittista korrektiutta vaativat radikaalit sosialistit ovat onnistuneet hienosti saadessaan ihmiset uskomaan, että juuri he puolustavat yksilönvapautta ja taistelevat fascismia vastaan. Tosiasiassa asia on juuri päinvastoin. Fabianilaisten sosialistien symboli oli susi lampaan taljassa, eikä sen valinta varmasti ollut sattumaa, koska he tiesivät joutuvansa piilottamaan todellisen päämääränsä.

Tässä kirjoituksessa on käsitelty lyhyesti fascismia ja sosialismia yhdistäviä tekijöitä. Päämääräni ei kuitenkaan ole puhtaasti akateeminen. Jos haluamme vapaamman yhteiskunnan, meidän on pystyttävä vastustamaan fascismia ja jotta se onnistuu, meidän on kyettävä tunnistamaan nykyajan fascistit – hyvinvointivaltiota ajavat sosialistit, radikaali vasemmisto ja kaikki ne, jotka kannattavat poliittisen korrektiuden nimissä sananvapauden rajoitamista.  

Suosittelen lukemaan:

• Liberal Fascism ~ Jonah Goldberg
• Hitler was a socialist – John J. Ray (http://jonjayray.tripod.com/hitler.html)

Viitteet:

1. French Revolution ~ http://en.wikipedia.org/wiki/French_Revolution
2. Fascism ~ http://en.wikipedia.org/wiki/Fascism
3. Marxism ~ http://en.wikipedia.org/wiki/Marxism
4. Modern leftism as recycled Fascism ~ John J. Ray (http://jonjayray.tripod.com/musso.html)
5. My Life ~ Oswald Mosley.
6. Ks edellinen
7. Fabian Society Annual Report 1929-31.
8. Hitler was a Socialist, John J. Ray (http://jonjayray.tripod.com/hitler.html)
9. Hitler Speaks ~ T. Butterworth
10. Ks edellinen
11. Ks edellinen

Taku-taku taku-taku takaapäin

Sosiaalidemokraattien äänestäjien ostaminen hiljaiseksi on maksanut suomalaisille veronmaksajille satoja miljoonia Kreikan tukipaketin takia. Kun Sosiaalidemokraatit himoitsivat ministerin salkkuja, puolueen johto yritti - ja onneksi epäonnistui - kusettaa äänestäjiä(än) salaamalla Jutta Urpilaisen takuutus-paperina tunnetuksi tullutta vivutusta. Total return swap -sijoitusjohdannainen on juuri sellainen korkean riskin investointi, jollaisia eurovasemmisto yleensä yrittää kieltää paheksuessaan rahoitusmarkkinoiden "keinottelijoita". Total return swap on sijoitus, jota käytetään häivyttämään sijoituksen suoja, suojan hinta ja sijoittajaosapuolet. Eli juuri niin kuin Suomen valtio toimi päättäessään hyväksyä Jyrki Kataisen hallituksen nimissä massiiviset lisälainat jo aiemmin ylivelkaantuneelle Kreikan julkiselle sektorille.


Suomen valtio on siis ostanut englantilaiselta sijoituspankilta - hyvin kallista - konsultointia siihen, kuinka Suomen kansalaisille uskotellaan, että Kreikalle annettavilla lainoilla olisi muka joku vakuus. Vakuus on konkreettinen omaisuus - toisen osapuolen antama takaus tai reaalivakuutena kiinteistö, irtain tai pankkitalletus - jonka jokainen normaali kuolevainen joutuu antamaan pankille saadakseen asunto-, auto- tai muuta lainaa. Tällaista Suomi ei siis ole saanut. Kun Jutta Urpilainen väittää, että Suomelle on maksettu 800 miljoonaa euroa vakuudeksi, niin väite on yksinkertaisesti puhdasta paskaa. Mitään tällaista talletusta ei ole olemassa siinä mielessä kuin normiveronmaksaja ymmärtää vakuuden.

Total return swapissa Suomi maksaa kreikkalaiselle pankille siitä, että se hallinnoi Kreikan valtion nimissä olevaa talletusta. Tuo talletus ei siis ole kreikkalaisten pankkien - jotka ovat Suomen valtion kanssa sopijaosapuolia - taseessa eli hallussa. Kun vastaavasti selvisi, että Urpilaisen allekirjoittama "vakuussopimuskaan" ei sisällä tuollaista talletusta (eikä edes mainintaa mistään talletuksesta!), niin voimme suoraan todeta, että mitään vakuutta ei ole saatu. Eikä edes pyydetty.

Total return swapissa Suomi siis maksaa kreikkalaispankeille kaiken saamansa tuoton 800 miljoonan talletuksesta, jonka tarkkaa sijaintipaikkaa ei haluta kertoa. Kun muistetaan, että Kreikan valtio sai apupakettinsa sen takia, että se meinasi mennä likviditettikonkurssiin eli valtion pankkitileiltä uhkasi loppua kate, niin on selvää ettei Kreikka itse ole voinut maksaa Suomelle mihinkään pankkiin riihikuivaa rahaa ilman, että se olisi loukannut muiden apupaketin rahoittajien yhdenvertaisuutta velkojana konkurssissa - mihin kukaan ei siis suostunut. Eikä konkurssikypsällä valtiolla siis edes ole irrottaa 800 miljoonaa rahaa mihinkään pankkitalletukseen. Jos olisi, niin ei kai se olisi kriisissä vaan muistuttaisi pikemminkin Norjaa tai Kiinaa kuin Kreikkaa.

Lopputulemana siis vaikuttaa olevan, että tuo mystinen 800 miljoonaa on EKP:n hallussa tai jollain muulla tavalla todellista virtuaalirahaa (lue: johdannainen), josta Suomi maksaa korkoa kreikkalaispankeille, ja saa sen "talletuksen" itselleen, sikäli mikäli Kreikan valtio julistetaan maksukyvyttömäksi. Jan Hurrin artikkelin mukaan tällaista ihmettä ei tule tapahtumaan, vaan Kreikan konkurssi toteutetaan poliittisesti oikeaoppisesti siten, että velkojat jäävät nuolemaan näppejään ilman, että velallista oikeasti olisi missään julistettu konkurssiin.

Voin rehellisesti tunnustaa, että itse kuvittelin Suomen saaneen kiristettyä jonkinlaiset vakuudet muilta euromailta ehtona sisäpoliittisen kriisin ehkäisemiseksi Suomessa. Tämä siksi, että oikeasti kuvittelin hallituksen hajoavan, mikäli vakuuksia ei saada, ja se tilanne olisi tietenkin johtanut - yksimielisyyttä vaativan euroalueen takia - tukipaketin kohtalokkaaseen viivästymiseen. Olin väärässä - jälleen kerran. Katainen ja Urpilainen kusettivat ja peittivät kusetuksensa vuoden ajaksi, kunnes asiakirjat nyt paljastuivat Edelleen asiakirjoista puuttuu keskeistä tietoa, jotta keinottelun tarkat yksityiskohdat paljastuisivat apposen auki, mutta varmuudella voi jo nyt todeta, että Suomi maksaa antamansa lainan suojauksesta, mutta suojauksen ehdot ovat niin löysät, että todellisuudessa Suomi ei saanut mitään vakuutta. Ei tämän enää pitäisi edes vituttaa, mutta kyllä se vähän, kun kukaan ei joudu näistä vastuuseen.

Moderni maailma, valkoinen nainen ja musta mies

Eilisessä Helsingin Pravdassa julkaistiin mielipideosastolla kaksi kirjoitusta, joissa toisessa suomalainen maailmanparantaja kauhisteli turvapaikkaa hakeneiden tunteetonta käännyttämistä Metsälän pakolaiskeskuksesta. Perheen kaksivuotinen taival ja lapsen koulutie päättyivät kuin seinään. Pisteenä iin päälle aktivisti totesi että isän viimeinen palkka jää tilille kun kiinniotto tehtiin niin pikaisesti että osa asioista jäi hoitamatta.

Toisessa joku afrikkalainen kauhisteli kokemaansa rasismia saapuessaan Suomeen, uuteen kotimaahansa, lomaltaan Liettuasta. Häntä kuulusteltiin ihonvärin takia moneen otteeseen ennen kuin uskoivat että passi on hänen. Mies ei voinut ymmärtää, että kuulusteltavat olivat kaikki tummaihoisia (ei siis ilmeisesti kuitenkaan neekereitä). Kirjoitus oli suunnattu suomalaisille feministeille, ja lopussa mies suoraan totesikin hakien liittolaissuhdetta naisasianaisista, että "moderni maailma on valkoisen miehen maailma". Nämä kaksi "mielipidekirjoitusta" täyttivät nykyisestä tabloid-kokoisesta mielipidesivusta puolet. Oletettavasti se vastaa lukijoiden arvomaailmaa, koska lehden lukijoiden määrä pysyy yhä edelleen sadoissa tuhansissa (no, kolmessa, mutta kuitenkin). Helsinkiläisistä kotitalouksista puolet on sinkkuja - ehkä sinkkunainen tosiaan kokee elävänsä valkoisen miehen maailmassa samoin kuin musta mies...

En tiedä kyseisen tollon tarinaa, mutta kaikissa tuntemissani valkoisissa heteroperheissä naiset nauttivat yhtä lailla modernista maailmasta kuin miehetkin. On mahdotonta kuvitella Suomessa minkäänlaista parisuhdetta, jossa mies ei laskisi naista osalliseksi modernin maailman nautintoihin. Toki on parisuhteita, joissa naista alistetaan, mutta se ei ole varsinaisesti yhteiskunnan tukea ja ymmärrystä nauttiva rakenteellinen tila, vaan osa naisista näyttää hakeutuvan ongelmallisiin parisuhteisiin. Kyse voi olla puhtaasti biologiasta jopa siinäkin tapauksessa, jossa parisuhdeväkivallassa naista pidetään tyypillisesti uhrina. Samalla tavalla kuin nuori kaunis nainen tavoittelee hyvätuloista vaikutusvaltaista miestä lastensa turvaksi, voivat samat vietit luonnollisesti toimia myös "virheellisesti": nainen hakeutuu sellaisen miehen luo, jonka ominaisuuksien hän kuvittelee tajoavan parhaan kasvatusalustan lapsilleen. Evoluutioon kuuluu, että yksilöt noudattavat erilaisia selviytymisstrategioita, ja evoluutio valitsee niistä olosuhteisiin nähden parhaan.

Duudsoneissa oli jakso varsinaissuomalaisesta naisesta, jolla oli lukuisa joukko lapsia eri isien kanssa, ja nykyinen partneri oli esikoistyttären ikäinen afrikkalainen mies. Tilanne oli katsojan kannalta myötähäpeää synnyttävä kun musta isäpuoli vakavalla naamalla selitti, kuinka hän kyllä hakee töitä mutta ei saa ja siksi täyttää päivänsä istumalla paikallisessa ostosparatiisissa maanosamiestensä kanssa. Nuori musta mies ja vanha valkoinen nainen - ei ehkä kovin suotuisa parinvalinta jälkeläisten kasvatuksen kannalta. Aihe (siis naisen epäonnistunut parinvalinta) on tabu, koska nainen ei voi tehdä virheellistä valintaa parinvalinnassaan vaan syy on aina miehen. Hiukan huvittavaa, jos toisten tekemissä mokissa nyt mitään erityistä huvittavuutta voi olla.

Israel on maailman ainoa oikeasti monikulttuurinen maa, jossa valtio turvaa erilaisia omia tapojaan noudattavien ihmisryhmien mahdollisuuden elää kulttuurinsa vaatimalla tavalla - olivatpa nuo tavat enemmistön mieleen tahi eivät. Suomi kuvittelee olevansa vapaamielinen, mutta me olemme sitä vain seksuaalisen suuntatumisen osalta (ja sitäkin vuosia Israelia jäljessä, josta kohta lisää). Muuten Suomessa vallitsee melko tiukka normitus, joka ohjailee kaikkia asioita lapsen kasvatuksesta kuolemaan. Kaikissa elämänvaiheissa virkamiehillä on oikeus puuttua tekemisiisi ja viedä lapsesi tai vanhuudenturvasi ihan mielivaltaisesti. Liberaalissa fascismissa valtio tulee kotiimme "hyvässä tarkoituksessa" eikä potkimalla ovet auki nahkasaappain.

Suomen euroviisuehdokas sai kohun amerikkalaisen Madonnan lavaesityksestä kopioidulla tyttöparin suudelmalla, mikä johti uskonnollisten konservatiivien kiusaantuneeseen ähinään Turkissa ja Kreikassa epäsovinnaisuuksista. Mitä koko esityksestä jäi käteen - parhaat pisteet Israelista, jossa ainoastaan voimakas seksuaalivähemmistöjen ryhmittymä seuraa innoissaan euroviisuja.

Suomalaisen seksuaalisen vapautumisen airueeksi pyrkineen Krista Siegfriedsin levy "Ding dong" on jotenkin niin toivottoman laimea verrattuna Dana Internationalin lauluun Ding dong. Kuvastaa hyvin koko suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun tasoa, että kopioimalla muiden typerimmät virheet suomalaiset feministit olisivat jotenkin omalaatuisia. Eivät ole - ovat vain myöhässä olevia typeryksiä.

Islam - järki ja tunne

Bloggaaja Melissa Mäntylä haluaa puhua avoimesti seksistä. Rohkeasti puhuva nainen saa yllättävän vähän negatiivista palautetta kirjoituksistaan. Nuoren naisen kirjoitukset hätkähdyttävät, sillä harva nainen uskaltaa kirjoittaa seksistä näin vapaasti.

Mäntylä aloitti bloggaamisen kaksi vuotta sitten. Mäntylä uskoo, että netissä yleistynyt vihapuhe kohdistuu useimmiten politiikasta puhuviin. Seksikin on tosin politiikkaa.

Melissa Mäntylä

Kuten artikkelissa todetaan, seksi todellakin on politiikkaa. Patriarkaalisissa yhteisöissä, kuten islamilaisissa maissa, seksuaalinen vapautuminen on keskeinen yhteiskunnallinen uhkakuva, joka murtaa uskonnolliseen pidättäytyväisyyteen perustuvan kulttuurin syvimpiä rakenteita. Länsi-Euroopan maista erityisesti Pohjoismaissa seksuaalivähemmistöt ovat kyenneet nousemaan aivan tasa-arvoiseen asemaan heteroseksuaalien kanssa. Jos jotain homoa "syrjitään", syy on mitä luultavimmin kyseisen henkilön "ärsyttävästä" eli käytöksestä, joka ei vastaa soveliaita odotuksia. Samalla perusteella moni lihava tai ruma on varmasti kokenut tulleensa "syrjityksi".

Seksuaalinen tasa-arvo on helppo happotesti: laitetaan homovaihde päälle ja konservatiivit ponnahtavat pystyyn kuin maakuopassa piilotelleet partisaanit. Seksuaalisuuden korostaminen on erittäin voimakas toimenpide, joten sitä ei oikein voi olla sivuuttamatta vaikka haluaisi. Lisäksi seksuaalinen tasa-arvo on niin perustavaa laatua oleva oikeus, että sen vastustaminen osoittaa kyvyttömyyttä ymmärtää nykyaikaista maailmaa; tiedevastaisuutta. Seksuaalinen tasa-arvo ohjaa parinvalintaa.

Islamia ja muita konservatiivisia ideologioita on siis helppoa ärsyttää seksuaalisella toiminnalla - seksikin on politiikkaa, kuten Kreikan kansanedustajat paljastivat. Jos Mäntylä ei kuitenkaan saa osakseen "vihapuhetta", on syytä kysyä mistä suunnasta vihapuhetta oikein tulee. Jos naisten seksuaalinen vapautuminen ei synnytä vihapuhetta mutta sosiaalisen maahanmuuton epäsosiaaliset seuraukset synnyttävät "vihapuhetta" niitä kannattavia poliitikkoja kohtaan, niin ovatko poliitikkojen arvostelijat oikeasti suvaitsemattomia vai onko heillä selkeästi yhteiskunnallinen viesti: suomalainen kulttuuri seksuaalisine vapauksineen on ristiriidassa sosiaalisen maahanmuuton seurausten kanssa. Samalla tavalla kuin Neuvostoliiton aikana kommunismin arvostelijat eivät olleet - kommunistien hyvästä yrityksestä huolimatta - fobikkoja vaan käytännönläheisiä realisteja.

On hyvä huomata, että konservatiivista, patriarkaalista islamia ei voi arvostella kuka tahansa. Jussi Halla-ahon kirjoitukset islamista katsottiin loukkaaviksi, vaikka Suomen ulkopuolella kukaan ei kirjoituksista loukkaantunut eikä Suomessakaan muut kuin Vihreät Nuoret ja Opiskelijat. Loukkaantuminen ohjaa sanavalintoja ja sitä kautta poliittista ilmapiiriä. Halla-aho ei saanut arvostella islamia konservatiivilla tavalla (käyttämällä järkeä) koska oikea tapa arvostella islamia perustuu liberaaliin tapaan (tunteisiin).

Jos Halla-ahon kirjoituksista - järki - olisi noussut Turkissa sen mittaluokan kohu kuin Suomen euroviisukilpailijan julkisuudenkipeydestä - tunne - niin hallitusta myöten olisi pyydetty anteeksi. Islamin arvostelu on sallittua, kun se tehdään seksuaalisen vapaamielisyyden nimissä, mutta islamia oppirakennelmana ei saa arvostella. Kuten oikeus kaukoviisaasti totesi (Halla-aho 14.9.2009):

Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.

Ramadan radan varrelta

Eilen näin auton, jonka rekisteri oli SEI-500. Siitä en ehtinyt napata kuvaa, mutta tämän kanssa oltiin rinnan liikennevaloissa. Täytynee juhlia Ramadanin päättymistä.


Palasin juuri kisastudiosta, ja siellä joku nuori kertoi minulle lähtevänsä opiskelemaan erääseen keski-eurooppalaiseen pikkukaupunkiin syksyllä. Kysyin tietty uteliaana, että mikä siinä kaupungissa vetoaa, niin tämä pölvästi selitti, että "siellä on autoton keskusta ja muutenkin on otettu kaikessa huomioon kestävä kehitys". Osoitin esimerkkiä ja hain toisen ja kolmannen lasin hiilidioksidipitoista kuohujuomaa.

Tikanpoika lähetti muuten helvetin hyvän uutisen:

Kaikkien ei tarvitse tunkea asumaan radanvarteen päällekkäin, sanovat metropolin vaihtoehdoksi julistautuneet Pukkila, Myrskylä ja Lapinjärvi. Kuntien mielestä maalla täytyy saada asua ja sinne on voitava rakentaa.

Kaavaehdotukset alkavat muistuttaa entistä Neuvostoliittoa, jossa kylien päälle vedettiin ruksit, siis päätettiin ettei niillä ole tulevaisuutta. Tiivistämistä perustellaan kasvihuonekaasujen pienentämisellä.

Jouko Kyytsönen

Penaali Jouko Kyytsönen ansaitsisi jonkun työnsankarin kunniamitalin tästä uroteostaan!

Kasper, Jesper ja Joonatan

Suurta julkista sektoria kannatavien etatistien, sosialistien ja hyvinvointivaltiota kannattavien pitkään jatkunut vyörytys alkaa vihdoin viimein tuottaa hedelmää. Kataisen horroksen hallitus (house of horrors) on näyttänyt sopineen, että jokaisella ministerillä ja siten jokaisella kuudella puolueella on vapaat kädet omalla hallinnon alallaan säätää haluamiaan lakeja. Niinpä uusien lakien säätämisvauhti ei suinkaan ole hiipunut vaan kiihtynyt, kun ideologisista lähtökohdistaan jokainen on päässyt pakottamaan lain voimalla muut omien arvomaailmojensa taakse.

Todelliseen monikulttuurisuuteen kuuluu, että hyväksytään erilaisia kulttuureja ympärillämme. Muslimit saavat hunnuttaa naisensa, homoparit adoptoida lapsia ja venäläiset ostaa maata vapaasti. Todellisuudessa monikulttuurisuutta ei haluta, ja erilaiset vähemmistöt ovat pelinappuloita, joita ideologioiden keskinäisessä voimainmittelössä käytetään symbolisina voitonmerkkeinä: nationalistit voittavat kun hunnut kielletään, kommunistit juhlivat kun homot pääsevät kirkossa vihille jne.

Mussolinin, joka oli tulenpalava sosialisti, yhteiskunnallinen pyrkimys oli luoda fascistinen valtio, jossa kansalaiset muodostivat elollisen olion nimeltä "hyvinvointivaltio" - kaikki valtiolle, ei mitään valtion ulkopuolelle, ei mitää valtiota vastaan. Hitlerin, joka myös oli sosialisti, tavoite oli vastaava, mutta valtion sijaan hän puhui rodusta - arjalaisista. Stalinin, joka hänkin oli sosialisti, yhteiskunnassa noudatettiin periaatetta, jonka mukaan tuomioistuimen ei tarvinnut noudattaa rikoslakeja. Joissain suhteissa lainsäätäjä oli niin hidas, että tarvittavaa lakia ei vielä ollut ehditty säätää, joten tuomarin velvollisuus oli rangaista rikollista haluamallaan tavalla.

Suomessa aletaan vihdoin päästä näiden kaikkien kolmen hirmuhallitsijan jalanjäljille. Rikoslain tehtävä ei enää aikoihin ole ollut suojella yhteiskunnan jäseniä väkivaltaisilta yksilöiltä eristämällä heidät vankiloihin, vaan vankilat nähdään sosialistien ihanteiden mukaisesti kasvatuslaitoksina, joissa ihmiset uudelleenkasvatetaan. Paradoksaalista kyllä, samalla he muistuttavat, että "vankila ei paranna ihmistä". Kummin on - parantaako vaiko ei? Onko tarkoitus parantaa vai suojata muita ihmisiä?

Jussi Halla-aho sai kenkää valiokunnan puheenjohtajan paikaltaan saatuaan tuomion islamin arvostelusta. Kaikkonen ei saanut kenkää kavallettuaan säätiöltä rahaa omaan elämäänsä. Suurimpia rikollisia ovat silti "Kasper" Urpilainen ja "Jesper" Katainen, joiden toiminnan Korkein hallinto-oikeus totesi laittomaksi ja paljastamaan Kreikan tukipaketin yksityiskohdat. Ministeri "Joonatan" Niinistön autolla ajelu on Suomen Tullin tulkinnan mukaan laitonta, mutta Tullin tulkinta on laiton, eikä Niinistö etatistina koe velvollisuudekseen asettua puolustamaan yksilöiden oikeuksia vaan hän tyytyy silittämään verokarhua myötäsukaan. Ja kaikkein hulluinta oli ilmitullut senaattorin ja iskelmätähden Mikko Alatalon toiminta Veikkauksen ja Ylen yhteistyössä lottoarvonnoissa: toiminta on ollut jo vuosikymmenen laitonta!

Monessa kirjassa kerrotaan valtioista, joita johtavat paatuneet rikolliset. En väitä poliitikkojemme olevan paatuneita rikollisia vaan he ovat luoneet yhteiskunnan, jossa kaikkea toimintaa ohjaillaan laeilla, eikä monikulttuurista yhteiskuntaa oikeasti voi ohjailla laeilla säätämällä samalla käytännössä jokaista vähemmistöryhmää jollain tavalla laittomaksi.

Kylmä sota ja Suomi

Kansanedustaja Veikko Aleksanteri Heiskanen on jättänyt jälkipolville itsestään mielenkiintoisen henkilökuvan. Heiskanen oli USA:ssa sekä ennen että jälkeen maailmansotien ja loi varsinaisen uransa juuri siellä. Heiskanen loi mm. läheiset suhteet saksalaissyntyiseen Beno Gutengergiin, joka kehitti Charles Richterin kanssa richterin asteikon. Gutenbergin käyttämä postiosoite Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle oli Ratakatu 12 - tuleva Suojelupoliisin talo.

Heiskanen jäi CIA:n haaviin 50-luvulla, kun Yhdysvallat seurasi eri maiden yliopistoihin tilattuja lehtiä. Kuten tiedetään, 50-luvulla geofysiikka oli alkutaipaleellaan, mutta erityisesti ohjusten kehittymisen takia oli tarvetta selvittää vetovoimaan ja etäisyyksiin liittyvää tarkkuutta. Amerikkalaiset eivät yleensä luottaneet fyysikoihin, joiden he katsoivat vuotaneen Neuvostoliitolle atomipomminsa salaisia tietoja, vaan pitivät heitä "taipuvaisina kommunismiin". Ja monessa Euroopan maassa näin tosiaan olikin mutta ei pienessä Suomessa, joka oli juuri ja juuri selviytynyt kommunistien tuhoamispyrkimyksiltä.

Heiskasen työkaveri Yhdysvalloissa oli Lauri "Lassi" Kivioja, joka totesi, että vaikka Etelämantereen jäätikkö sulaisi niin merenpinta ei nousisi "kuin" kymenkuntametriä, koska kasvava vesimassa merissä nostaisi maanpintaa vastaavasti ylöspäin. Nykyinen GPS-satelliittipaikannusjärjestelmä on pitkälti näiden suomalaisfyysikoiden työn tulos, koska he käyttivät sateelliitteja mittauksissaan. Kun Neuvostoliitto alkoi atomiajalla tehdä omia ydinkokeitaan, nousi Yhdysvaltain kannalta avainasemaan kyky seurata tehtyjä ydinkokeita. Muutoin kaikki sopimukset ydinaseiden kehittelystä olisivat turhia. Koska Suomi sijaitsi samalla mannerlaatalla Neuvostoliiton kanssa, Yhdysvallat toimitti Suomeen runsaasti tutkimusvälineistöä. Vaikka suomalaistutkijat tiesivät että reaaliaikaiset yhteydet näistä laitoksista amerikkalaispalvelimille eivät olleet tutkimuksen kannalta välttämättömiä, he ymmärsivät yskän ja olivat hiljaa. Niinpä suomalaiset fyysikot täyttivät hyvin amerikkalaisten odotukset kommunisminvastaisesta yhteistyöstä.

Myös Neuvostoimperiumi sai osansa suomalaisfyysikoista, kun Axel Berg päätti ryhtyä kosmopoliittisesta perhetaustastaan huolimatta suurvenäläisen ideologian palvelijaksi. Berg ei ollut mikään turha jäppinen, vaikka moni meistä ei ollutkaan hänestä aikaisemmin kuullut. Hän nimittäin ennusti tekoälyn, internetin, tietokoneet ja paikannusjärjestelmät 60-luvulla. Vuonna 1967 hän jo totesi, että jokaiseen kotiin tulee tietokoneyhteys. Berg loi myös Moskovan ympärille valtavan ohjuspuolustusjärjestelmän, joka sai Reaganin kannattamaan ns. Tähtien sota -ohjelmaa. Väitetään, että Gorbatsov järkyttyi kuultuaan yksityiskohdat pääkaupunkinsa ohjuspuolustusjärjestelmästä ja vakuuttui rauhanomaisen ratkaisun tärkeydestä. Tiedä häntä... Onhan se hauska ajatus että suomalaisfyysikot olisivat olleet mukana kaatamassa kommunismia näinkin merkittävillä tavoilla. Yksityiskohtia lisää kirjasta Paha sektori - atomipommi, kylmä sota ja Suomi (Jukka Rislakki).

Tekopyhyyden huipentuma - Tuomiojan natsiviha

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja on valitettavasti tullut tunnetuksi ikäistensä pasifistien kanssa lähinnä siitä, että heille rauhaa tulee vain yhdestä suunnasta. Siinä missä hänen ikäluokkansa vanhemmat saivat yhdestä kosketuksesta 40-luvulla pysyvän immuniteetin kommunismille, Tuomiojan ikäluokka ilmeisesti koki, että he eivät ole ajatuksineen Suomessa kovin hyväksyttyjä ja arvostettuja. Mikä olikaan helpompi keino tukkia omien vanhempien ikäluokan suut hankkia arvostusta Neuvostoliitosta?

Tuomiojalle ja hänen ikäluokalleen on jäänyt tuo levy soimaan, ja yhä edelleen vihollinen numero yksi löytyy Pohjois-Amerikasta ja sen pienestä liittolaisesta Israelista. Tällä kertaa Tuomioja ärähtää Suomen Israeliin myymistä aseista. Tuomiojan mielestä Israel (ja Yhdysvallat) on Lähi-idän rauhanprosessin esteenä. Ei siis se, että juutalaisilla on (tässäkin asiassa) valta, mutta he myös käyttävät valtaansa väärin ja haluavat tuhota muita kansoja. Jostain syystä tätä näkemystä ei jaeta poliittisen vasemmiston ulkopuolella...

Mitä Tuomioja ajattelee Syyriasta, jossa vahinko on jo tapahtunut, ja sisällissodassa on kuollut enemmän ihmisiä kuin Israelin ja arabien kaikissa sodissa yhteensä? Tuomioja ei myöskään näe mitään uhkaa islamin vallatessa tilaa jopa entisten maltillisten muslimimaiden joukossa. Vain Israel, jonka kaikki naapurimaat tukevat terrorismia, on ainoa pysyvä este rauhan toteutumiselle.

Iran tuke terrorijärjestöjä, joiden perustamisasiakirjoissa todetaan, että niiden tavoite on tuhota Israel ja juutalaiset. Iranissa tapetaan homot ja avionrikkojat, vääräuskoiset ja ateistit. Kiinassa kansalla ei ole sananvapautta tai uskonnonvapautta. Tiibet on vuotava mätäpaise, johon Tuomioja ei rohkene puuttua.

On valitettavaa, että edes merkittävimmät eurooppalaiset poliitikot eivät ole immuuneja tekopyhyydelle. Tekopyhyys on vihan hedelmä ja kasvattaa uutta vihaa. Euroopassa ollaan huolissaan "vihapuheesta", mutta johtavat poliitikot suoltavat vihaa sellaisia maita kohtaan, jotka yrittävät puolustaa itseään vihaa tihkuvalta naapurustoltaan.

Kaikken kokeneimpien ja arvovaltaisimpien poliitikkojen olisi syytä vastustaa vihapuhetta ja varoa syyllistymästä sellaiseen omalta kohdaltaan, mutta sen sijaan he syyllistyvät siihen itse ja - hullua kyllä - sen jälkeen syyttävät siitä poliittisia vastustajiaan.

Pieni käytösrangaistus

Ystäväni työskentelee erään kansainvälisen suuryhtiön suomalaisessa tytäryhtiössä, joka on Hartwallin iso asiakas. Yhtiön kotisivujen mukaan suuryhtiö edellyttää toimittajiltaan sitoutumista korruption vastaiseen toimintaan, johon lasketaan arvoltaan merkittävät liikelahjat. Perjantain Suomi-Venäjä ottelussa yhtiön toimitusjohtaja ihmetteli ystävälleni, joka työskentelee tämän alaisena, että miten hänelläkin voi olla liput otteluun. Ystäväni sanoi ostaneensa ne itse. Toimitusjohtaja vastasi ihmeissään:

- Käytitsä siis omaa rahaa lippuihin?

Pyörivän pallon ympäri tallon

Ilmaston lämpenemisen varoittamisella omaisuuden tehnyt James Hansen on oppivainen mies. Jo kahdeksan vuotta sitten hänen "tutkimus"tuloksensa kuulemma osoittivat, että maapallon lämpenee peruuttamattomasti kuudella asteella hiilidioksidin takia - siis jos hiilidioksidipäästöjä ei leikata vuoteen 2015 mennessä. Hansenin ja muiden alarmistien teorian mukaan CO2 sitoo voimakkaasti lämpöä planeetan pinnan ympärille, mistä esimerkkinä mainitaan Venus:

Venuksen pinnalla on yli 460 °C asteen kuumuus, johtuen planeetan paksusta hiilidioksidipitoisesta kaasukehästä, joka aiheuttaa voimakkaan kasvihuonevaikutuksen.

Uudessa pamfletissaan Hansen tulee myöntäneeksi liioitelleensa kasvihuonekaasujen lämmittävää vaikutusta ja myöntää, että Venuksen korkea lämpötila on seurausta sen huimasta 90 barin ilmanpaineesta. Hansen myöntää että vastaava kehitys ei ole maapallolla mahdollista:

At least one sentence in "Storms" will need to be corrected in the next edition: even with burning of all fossil fuels the tropical ocean does not "boil".

Hansen vakuuttaa, että vaikka hän onkin jäämässä eläkkeelle niin katastrofaalista lämpenemistä ei tapahdu enää hänen elinaikanaan, mutta hänen kuolemansa jälkeen maapallo jatkaa lämpenemistä. En mahda sille, mitään, mutta minusta tuollainen tarot-korttien heiluttelu tuo väkisinkin mieleen jonkun tv-pastorin.

Kulta, ei syytä huoleen

Sä kirkonkylän kioskille kyynelsilmin jäit,
Kun pikitietä maailmalle lähtevän mun näit.
Mä talikkoni pystyyn pistin lantatunkioon
Ja tuumin: "Sitä tarpeeksi mä levitellyt oon."

Vaan kulta, ei silti syytä huoleen.
Sun luokses jään joskus kuitenkin.
Mä tän pyörivän pallon vain ympäri tallon
Ja kotipuoleen vielä kerran saavun takaisin.

Mä monenlaista visertäjää maailmalla näin,
Vaan silti sinun rehevyyttäs kaipailemaan jäin.
Mä illoin mietin, kuinka sinut kioskilla nään
Ja ihanille muodoillesi jälleen painan pään.

kertosäe:
Siis kulta, ei lainkaan syytä huoleen.
Sun luokses jään joskus kuitenkin.
Mä tän pyörivän pallon vain ympäri tallon
Ja kotipuoleen vielä kerran saavun takaisin.

Mä kapakoissa kaiken maailman ilonaista näin,
Ne maalaispoikaa hirvittivät hieman selvinpäin.
Et kasvoiltasi kaunein ole - tiedän kyllä sen -
Vaan kuoren alta löytyy sulta sydän lämpöinen

Ruotsitar ei taivu islamin edessä

Ruotsin kuningaspari vieraili Fittjan suuressa moskeijassa, joka ensimmäisenä pohjoismaisena moskeijana sai luvan kutsua kovaäänisillä muslimit rukoilemaan. Tapauksesta otettu kuva on silti mielenkiintoinen: Ruotsin kuningatar Silvia vierailee moskeijassa ilman huivia (H/T Becker).


Blogisti Kati Sinenmaa kirjoittaa osuvasti, että samalla kun valtiomme sallii musliminaisten mukavapaaehtoisesti verhoutuvan huiveihinsa niin se käytännössä velvoittaa virkanaiset pukeutumaan huiviin valtiovierailuilla. Ruotsin kuningattaren esimerkki kuitenkin osoittaa, että huivin käyttäminen ei ole pakollista vaan silkkaa nöyristelyä islamin edessä. Huivin käyttöä ei voi puolustella uskonnonvapaudella tai millään muullakaan uskonnollisella perusteella vaan kyse on pelkästään nöyristelystä ja vahvemman kunnioituksesta.

Kun blogimaailman sameissa nurkissa on ollut tapana irvailla ruotsalaisille, niin rehellisyyden nimissä laitetaan kuva meidän pikkuprinsessastamme moskeijassa:

Konservatiivit, sosialistit ja libertaarit

Käytyä keskustelua Jaskan blogissa seurannut lukijani laittoi minulle oheisen sähköpostin. Nyt kipinkapin joka poika ja tyttö kirjakaupoille hankkimaan George Watsonin kirja The lost literature of socialism.

"...kirjailija osoittaa, kuinka sosialismi oli konservatiivinen, nostalginen vastaus kapitalismin uusiin ja radikaaleihin ajatuksiin, eikä suinkaan vastaus köyhien ongelmiin. On ollut jopa sosialistisia kuninkaita - Napoleon III oli yksi heistä."

Marxilainen kommunismi perustuu vapaan markkinatalouden, joka uhkasi yhteiskunnallista järjestystä ja valtarakenteita, vastustamiseen. Vapaat markkinat aiheuttivat odottamatonta sosiaalista liikehdintää matalammista sosiaaliluokista ylöspäin ja vastaavasti ylemmistä alaspäin. Meidän elinaikanamme vastaavan koki Margaret Thatcher, jonka vaatimukset markkinoiden vapauttamisesta johtivat Englannissa valtavaan sosiaaliseen kuohuntaan, koska valtio oli kansallistanut melkein kaiken mahdollisen teollisen toiminnan.

Konservatiivit ja Työväenpuolue olivat yhdessä sitoutuneet suureen julkiseen sektoriin, jossa sääntely kasvoi huippuunsa juuri ennen Thatcherin valtaannousua ja poliittinen eliitti oli sementoinut asemansa ulkoparlamentaarisen ay-liikkeen avulla. Tämä tilanne kuvasti hyvin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun asetelmia, joissa konservatiivit ja sosialistit liittoutuivat pitääkseen vapaiden markkinoiden kannattajat (liberaalit) pois vallasta.

Nykyaikaisen sosialistisen hyvinvointivaltion luojana pidetyn Bismarckin ajatuksia yhteiskunnallisesta suunnittelusta kannattivat Englannissa konservatiivit - Tory-puolue - koska uskoivat sen takaavan heidän pysymisensä vallassa heikentämällä sosialistien (Labour-puolue) vaatimusten perustaa. Englannin julkinen terveydenhuolto (NHS) oli toryn luomus - ei sosialistien. On helppoa leimata sosialistit pahoiksi, mutta pitää muistaa, että myös konservatiiveilla oli (vastaavat) omat syynsä taistella liberalismia - siis vapaita markkinoita - vastaan. Sosialistit halusivat konservatiivien vallan itselleen eivätkä suinkaan kansalle (siis markkinoille). Sosialismi on edelleen leimallisesti "älykköjen" puolue. Heitä houkuttelee mahdollisuus päästä johtamaan kansojen syviä rivejä samalla tavalla kuin kristityt valtasivat Rooman valtakunnan säilyttäen samat valtarakenteet nostaen esiin vain uudet kasvot ja rituaalit.

Kannattaa muistaa, että (a) konservatiivit ja liberaalit tarkoitivat sata vuotta sitten eri asioita kuin tänä päivänä. (b) Valtaapitävää eliittiä vastustavat ovat toisilleen (1900-luvun alun konservatiivit ja sosialistit tai "edistykselliset") nykyisin läheisempiä keskenään, sekä molemmat vastustavat yhdessä vapaiden markkinoiden kannattajia (entisiä liberaaleja), joita nykyisin kutsutaan Yhdysvalloissa konservatiiveiksi.

Thatcher ja Reagan saivat omien puolueidensa sisällä voimakkaan opposition, joka olisi mielellään nähnyt vanhojen valtarakenteiden säilyvän ja siksi olivat valmiita liittoutumaan mieluummin toisen valtapuolueen kanssa kuin olevan valmiita avaamaan pandoran lipasta vapaille markkinavoimille. Hyvinvointivaltio - tai valtiokapitalismi - on tämän liittolaissuhteen symboli. Kennedyn, Nixonin ja Bushin perheet edustavat amerikkalaista valtiokapitalismia samalla tavalla kuin John Major ja David Cameron valtiokapitalismia Englannissa

Herätkää - tollot!

Saksassa käydään mielenkiintoista keskustelua eri politiikan alueista toisin kuin Suomessa, jossa yksi totuus on luonut ilmapiirin, joka perustuu konsensukseen. Sen mukaan keskustelussa tavoitellaan jonkin asteista yksimielisyyttä, jonka kaikki voivat jakaa. Toisten mielipiteiden loukkaaminen on kiellettyä, koska mielipiteet ovat näkemyksen mukaan yhtä arvokkaita. Itse en usko tuollaiseen konsensus lässytykseen vaan pidän sitä huonompien mielipiteiden esittäjien keinona estää omien mielipiteittensä arvostelu. Nyt Saksassa kohistaan erään maahanmuuttajan, entisen muslimin antamasta tv-haastattelusta:

Muslimille on kunnia-asia tappaa islamin puolesta ja suurin kunnia on kuolla sen puolesta, eli uhrata lapsuudesta saakka alkanut elämä islamille. Pienestä pitäen lapsi on kasvatettu siihen, että muslimin elämä kuuluu Allahille - sillä ei ole väliä onko siinä järkeä tai onko se epäinhimillistä. Juutalaisia olen aina vihannut luonnostani, en ole juuri tarvinnut siihen opetusta. Miksikö? Olen käynyt koraanikoulua ennen kuin muutin Saksaan. Lapsuudesta asti ja läpi koko kouluajan olen kuullut, että "Juutalaiset ovat pahoja, he ovat Jumalan vihollisia, he eivät ole ihmisiä, he ovat Jumalan kiroamia, osa heistä on muuttunut apinoiksi". Koraanin antama kuva juutalaisista iskostettiin minuun pienestä pitäen. He ovat vihollisiani ja halveksuntani kohde. Haluan tappaa heidät ja sama koskee myös kristittyjä ja muita vääräuskoisia.

Muslimille kaikki muut ovat halveksittuja vääräuskoisia ja vihaan heitä kaikkia yhtä lailla. Kristityt ovat vääräuskoisia, budhistit ja ateistit arvottomia, jotka voivat saada arvonsa takaisin vain kääntymällä islamiin. Maailman tulee kääntyä islamiin eli imaamien johdettavaksi ja islamilaisten johtajien alaisiksi. Ei-muslimien maailma on "sotien talo", kun taas islamilainen maailma on "rauhan talo". Koko maailman kääntäminen islamilaiseksi on koko islamin ydin, ja jokaisen kunnon muslimin vilpitön tavoite. Käännyttää Eurooppa ja täyttää Muhammedin vaatimukset. Jos epäilet näitä pyrkimyksiä tai Muhammedin elämää ja islamin opetuksia, näitä ehdottomia totuuksia, niin kristityn kannalta on pähkähullua kutsua islamia rauhan uskonnoksi. Näen itse ainoastaan taktiset syyt siihen, että muslimit haluavat olla korostamatta tätä islamin puolta ei-muslimeille. He haluavat uskotella kristityille, että he eivät muka ole ottamassa Eurooppaa haltuunsa. Islamin olemassaolon tarkoitus ja päämäärä on vallata nukkuva Eurooppa.

Koraani on Allahin puhetta Muhammedille ja se on pyhä ja muuttumaton kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Sitä ei saa muuttaa, sitä ei voi tulkita ajan vaatimusten mukaisesti. Islamin väkivaltaisten määräysten kaikenlainen pehmentäminen sen saattamiseksi yhdenmukaiseksi länsimaisen yhteiskunnan kanssa on islamin pilkkaamista. Jos inhoat ääri-islamilaisia niin inhoat islamia sen puhtaimmassa muodossaan. He paastoavat, rukoilevat, noudattavat määräyksiä ja ovat valmiita tappamaan täyttääkseen islamin lait. Islamin oppeja noudattava ihminen on fanaatikko tai islamisti. Kaikki mitä Muhammed teki on jumalallista. Jos hänen joukkonsa valtasivat kaupungin tai raiskasivat vääräuskoisen, kaikella on Allahin hyväksyntä. Islamin tai Muhammedin arvosteleminen on synneistä suurin. Sillä pyritään vain varmistamaan aivopesun teho. Islamista luopuvat pitää tappaa, jotta kukaan ei pääse kyseenalaistamaan islamia sisältä päin.

Muslimiveljeskunta alkoi jo 60-luvulla suunnitella Euroopan valtaamista. Monet asiat joita nyt todistamme ovat noiden suunnitelmien seurausta. Väitin kirjassani, että "jokainen muslimi on potentiaalinen terroristi", minkä kustantaja vaati poistettavaksi, koska niin ei saa sanoa. Vastasin voivani todistaa sen. Jokainen tunnollinen muslimi ottaa Koraanin kirjaimellisesti ja siellä oikeutetaan vääräuskoisten tappaminen. Olen henkilökohtaisesti nähnyt, miten kristityille valehteleminen oikeutetaan. Se mitä puhutaan yhteisön ulkopuolelle eroaa kuin yö päivästä sen kanssa, mitä muslimit puhuvat keskenään, kotona ja moskeijoissa. Olen järkyttynyt miten sinisilmäisiä kristityt ovat. Islamin kaikkein keskeisimpien tavoitteiden kieltäminen on länsimaiden itsepetosta.

Koraani on kirjoitettu käskymuodossa: "Mene ja tapa". Se ei ole filosofiaa. Lapset kasvatetaan siihen eikä mitään toivoa ole ennen kuin naiset ymmärtävät että heitä käytetään hyväksi ja kohdellaan kaltoin. Haluan että te eurooppalaiset avaatte silmänne. On hyvä suvaita naapurien tapoja jos he ovat kristittyjä, mutta totuuden kieltäminen islamin suhten - suvaitsevaisuuden nimissä - on silkkaa tyhmyyttä, josta saatte maksaa kovan hinnan.

Nassim Ben Iman (H/T Tundra Tabloids)

Kuka pelkää Keynesiä?

Soininvaaran blogissa käydään keskustelua Keynesin tunnetuksi tekemästä teoriasta "kokonaiskysynnästä". Koska en ole makrotaloustieteilijä luin kirjoitukset ja kommentit vain pintapuolisesti, sillä oman arvioni mukaan makrotaloudelliset teoriat ovat vapailla pääomamarkkinoilla melko yhdentekevät. Silloin kun valtiot pitivät rajansa kiinni ja päättivät suvereenisti omalla alueellaan kierrossa olevasta rahamäärästä, niin makrotalousteoriat kykenivät selittämään inflaation ja työllisyyden kaltaisia muuttujia. Tosin suljetuilla pääomamarkkinoillakaan ei osattu ennakoida raaka-aineiden ja vientihintojen muutoksia, koska jokainen maa tarkasteli tunnuslukuja omassa pienessä piirissään.

Keynes siis väitti, että valtion kannattaa taantumassa ottaa lisätä kierrossa olevaa rahanmäärää kansantaloudessa (laskea verotusta ja ottaa velkaa) ja noususuhdanteessa hillitä kulutusta leikkaamalla kuluttajien ostovoimaa (nostamalla veroja ja lyhentämällä velkaa). Ehkä paras todiste keynesiläisyyden toimimattomuudesta on se, että yritykset saivat suljetuilla pääomamarkkinoilla käyttää poistoja lähes vapaasti säilyttääkseen taloudellisen suorituskykynsä yli suhdannesyklien. Yritysten veronmaksukykyä ei mitattu vuosittain vaan pikemminkin investoinnin koko aikajänteen mittaisella periodilla, koska poliitikot eivät luottaneet kykyihinsä ohjata kansantaloutta eri suhdannevaiheissa. Suomeksi sanottuna: yritys maksoi veroa vain sen verran kuin halusi. Ja pääomat - tietenkin - tuottivat huonosti koska oli omistajan kannalta parempi makuuttaa rahaa huonosti tuottavissa kohteissa kuin maksaa veroa. Tuon ajan todellinen symboli oli matkustalautta GTS Finnjet, jonka rakennutti metsäyhtiö Enso Gutzeit ja joka maksoi saman verran kuin paperitehdad omana aikanaan. Nykyaikana minkään yhtiön hallitus ei sallisi yhtä isoa ja yhtiön toiminnan kannalta yhtä järjetöntä investointia.

80-luvulla Margaret Thatcher ja Ronald Reagan edustivat uutta ajattelua vaatiessaan vapaita pääomamarkkinoita. Suomi liittyi mukaan vuosikymmenen lopulla, mutta poliittisista syistä ja poliitikkojen osaamattomuudesta johtuen Suomi-neito nuukahti ensin polvilleen ja vähän myöhemmin pitkin pituuttaa makuulleen. Onneksemme rajanaapurimme olivat yhtä humalassa kuin me, joten neitokainen säästyi raiskaamiselta silkkaa tuuriaan. Loppu on historiaa, mutta valitettavan vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että poliitinen järjestelmämme on onnistunut sössimään kaiken sen varallisuuden, jonka saimme aikaiseksi vuosien 1994-2008 välisenä aikana. Valtio velkaantuu ja keynesläiset poliitikkomme ajavat Suomi-neitoa taas baaritiskiltä puiston kautta kotiin. Ja kyllähän sen tietää miten siinä käy.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tuoreessa raportissa "Tulehduksen oireet" kuvataan Suomen ongelmat mikrotalouden näkökulmasta. Makrotalousteoriaa sen suuremmin väheksymättä haluan vain korostaa, että mirkotalouden yksiköt näyttävät omalla toiminnallaan suuntaa kansantalouden taloudelliselle toimeliaisuudelle. Makrotalousteoriasta voi olla jotain hyötyä pohdittaessa verotuksen ja velkaantumisen vaikutusta kansantalouteen, mutta siinäkin varsin rajallisesti. Vapailla pääomamarkkinoilla, nimittäin, kansainväliset sijoittajat päättävät millä ehdoilla valtiot saavat lainaa, ja ne ehdot edellyttävät kansantalouden suorituskyvyn lisäksi valtion kykyä kerätä veroa joka taas riippuu poliittisten päättäjien nauttimasta luottamuksesta. Kuten EVA:n raportista ilmenee, Suomen taloudellinen suorituskyky on erittäin heikoissa kantimissa.

Raportin mukaan elinkeinoelämän päättäjät ovat huolissaan liiaallisesta talouselämän sääntelystä ja toisaalta poliittisen järjestelmän toimimattomuudesta. Verrattuna amerikkalaisiin, Atlantin tuolla puolen suurimmat epäkohdat taloudellisen toimeliaisuuden ylläpitämiseksi olivat peruskoulutuksen heikko taso - yliopistokoulutusta pidettiin siellä muuten vahvuutena - ja poliittisen järjestelmän toimimattomuus. Suomessa - ja ilmeisesti myös Yhdysvalloissa - poliittisen järjestelmän toimimattomuus näkyy selvimmin siinä, että vaaleilla ei ole mitään vaikutusta harjoitettuun politiikkaan. Suomen 2011 eduskuntavaalit hävisivät puolueet jotka kannattivat euromaiden keskinäisiä tulonsiirtoja, mutta siitä huolimatta hallitus jatkoi tulonsiirtoja, kun vasemmistopuolueet käänsivät takkinsa. Vastaavasti oppositioon siirtynyt Keskusta käänsi takkinsa, joten vaalituloksesta riippumatta tulonsiirrot jatkuivat eduskunnan enemmistön asettauduttua suojelemaan omia johtajiaan eli pientä puolueaktiivien eturyhmää.

Kirjoitus lähti liikkeelle Keynesin arvostelusta ja loppui Keynesin suurimpien kannattajien arvosteluun. Ympyrä sulkeutui ja on aika panna näppäimistö kiinni.

Oletko valmis?

Uusi Suomi linkittää amerikkalaisen vasemmistolaisen (eli itseään "edistyksellisenä" pitämänsä) verkkolehti The Raw Storyn uutiseen, jonka mukaan uskovaiset ihmiseet ovat taipuvaisempia epäilemään teoriaa ihmisen aiheuttaman hiilidioksidin katastrofaalisesta lämmittävästä vaikutuksesta. Uutinen on yhtä huvittava kuin tämä Wikipedian artikkeli siitä, miten 72% japanilaisista vessoista toimii ilman vessapaperia pelkällä tarkasti suunnatulla vesisuihkulla ja lämpimällä puhalluksella.

Uskonnollisilla ihmisillä on erilainen aivojen kognitiivinen toiminta kuin ei-uskovilla. Uskovalle pyhien kirjoitusten ristiriitaiset väitteet eivät luo samanlaista läpipääsemätöntä sulkua kuin ei-uskovalle, jonka aivot - Ilkka Pyysiäisen sanoin - merkitsevät nämä arkikokemuksen vastaiset väitteet "keltaisilla PostIt-lapuilla". Ei-uskovaisia voi tietenkin höynäyttää ihan samalla tavalla kuin uskovaisiakin, ja olenkin pitkään arvellut, että todennäköisesti ei-uskovaisia voi olla jopa helpompikin viilata linssiin. Se että ihminen vakaavsti uskoo Jumalaan ei tietenkään tarkoita että hän olisi "oikeassa", mutta se vaikuttaa suojelevan erilaisilta "muotivillityksiltä", jollaiseksi sosialismin eri haarakkeet voi lukea. Jumala tai ei, kukaan normaali ihminen ei laita rahojaan esimerkiksi WinCapitaan, jos hänen arkikokemuksensa osoittaa, että sen lupaamia valtavia tuottoja ei pitkäjänteisesti ole mahdollista saada. Jos ihmiseltä sen sijaan puuttuu tuo arkikokemus, hänet voi saada mukaan huijaukseen.

Aivan samalla tavalla, valtaosalla ihmisiä ei ole tieteellistä peruskoulutusta ja/tai kykyä ymmärtää tieteellisen menetelmän keskeisiä toimintatapoja. Olipa ihminen uskonnollinen tai ei, niin tämä tosiasia läpäisee kansan syvät kerrokset kuin lasersäde Tähtien Sodassa. Arvioiden mukaan vain noin 5-15% ihmisistä uskaltaa vastustaa auktoriteetteja, koska evoluutio ei tue niitä yksilöitä, jotka hakeutuvat vaikeuksiin ja mahdolliseen karkotukseen sosiaalisesta ympäristöstä - luolamiesten aikana jopa konkreettista karkotusta pois lauman suojista. Näin ollen on melko turvallista väittää, että "todellisia" skeptikkoja on vain tuo 5-15% loppujen uskoessa kuka mihinkin - jumaliin, paholaisiin, panteistisiin aitigaioihin tai jopa yksittäisiin pyhällä viisaudella täytettyihin henkilöihin.

En nyt ota kantaan CAGW-teoriaan vaan haluan osoittaa, kuinka tässäkin uutisessa on pohjimmiltaan kyse eri uskontojen keskinäisestä valtataistelusta, jossa on hyödyllistä leimata vastustajien jumalat vääriksi ja naurettaviksi.